Pirkanmaan perinnebiotooppien hoito-ohjelma 2008



Samankaltaiset tiedostot
PUUSTOISTEN PERINNEYMPÄRISTÖJEN HOIDON KEHITTÄMINEN

Maatalouden ympäristötuen erityistuen ja laidunpankin mahdollisuudet. Puustoisten perinneympäristöjen hoidossa

Yhdistysten hoitokohteet lajisuojelun ja luontotyyppien näkökulmasta. Millaisia kohteita ELYkeskus toivoo yhdistysten hoitavan

HÄÄVI Härkää sarvista Laidunnus luonnon ja maiseman hoidossa

Ajankohtaista maiseman ja ympäristönhoidosta

Kylämaiseman ja kulttuuriympäristön hoito. Auli Hirvonen Maisemasuunnittelija ProAgria Häme/ Maa- ja kotitalousnaiset

Kulttuuriympäristö näkyväksi KYNÄ-hanke

Perinnemaisemien hoito

Maatalousluonnon monimuotoisuus- ja maisemanhoitosopimukset - kohteet ja niiden hoito

Viljelijöiden Ympäristöinfot Keski-Suomessa vuonna Projektisuunnittelija Ilona Helle Keski-Suomen ELY-keskus TARKKA! -hanke

Maisemanhoito laiduntamalla Käytännöt ja rahoitus. Eeva Puustjärvi Maisema- ja ympäristöasiantuntija Etelä-Savon Maa- ja kotitalousnaiset

Taustaa puustoisista perinneympäristöistä

Maisemanhoidon edistämistä mallisuunnitelmien avulla Kärsämäeltä Kuusamoon

Luonnonsuojelualueiden laiduntaminen

Rantaniityt ja niiden hoito laiduntaen. Ympäristökuiskaaja koulutus Tornio Marika Niemelä, MTT

Härkää sarvista hanke Perinnebiotooppien hoito

LUMO ja PEBI korvausta maisemanhoidosta

Parkanon Yrittäjät, Ikaalisten Yrittäjät, Hämeenkyrön Yrittäjät

YmpäristöAgro II Vinkkejä maiseman- ja luonnonhoitoon

ESIPUHE 8 Aulikki Laine JOKAMIEHENOIKEUDET 10. LINTUJEN MATKAAN: Tietoa uudelle lintuharrastajalle 12 Jouni Riihimäki & Anni Kytömäki

Työttömyys kasvoi edelleen vuositasolla, kuukauden aikana kausiluonteista alenemaa

Perinneympäristöjen hoito luonnonlaiduntamisella

LUMO-KOHTEET JA PERINNEBIOTOOPIT MUSTIALASSA: KUVATEOS JA HOITOPÄIVÄKIRJA. Reetta Muurinen Loppuseminaari

Luontotyyppi vai laji, kumpi voittaa luontotyyppien uhanalaisuus

Pirkanmaan ELY-keskus, Lisää tekijän nimi ja osaso

Perinnebiotooppien hoidon tila ja tavoitteet

1800-luvun pitäjänkartat. Vuoden 2014 peruskartta

Pohjois-Savon perinnebiotooppien hoito-ohjelma

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2040 Tonttijärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa

Työttömyyden vuositason kasvu väheni

Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston tiedote Kesäkuun 2015 tilannekatsaus (tilastopäivä ) Työttömyys kasvoi

Uudet avoimet työpaikat lokakuu syyskuu lokakuu lokakuu 2017/2016

Liite 4. Luonnonsuojelu

Laidunnus ja maisema seminaari Tiina Seppänen. Miksi haluamme tukea maisemanhoitoa?

Pirkanmaan TE-toimiston koko alueen työttömien osuus työvoimasta oli 12,7 %, joka oli edelleen korkeampi kuin koko maan työttömyysaste 11,1 %.

HOITOSUUNNITELMA: MAATALOUSLUONNON MONIMUOTOISUUDEN JA MAISEMAN HOITO

Pirkanmaan TE-toimiston koko alueen työttömien osuus työvoimasta oli 12,7 %, joka oli edelleen korkeampi kuin koko maan työttömyysaste 11,2 %.

Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston tiedote Tilannekatsaus Työttömyys kasvoi

Ekg:n tallennus ja tarkastelu tietoverkossa

1800-luvun pitäjänkartat. Vuoden 2014 peruskartta

Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston tiedote Kesäkuun 2018 tilannekatsaus (tilastopäivä ) Pirkanmaan työttömyys väheni edelleen

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2033 Kalliojärvi-Pitkäjärvi, Ylöjärvi, Pirkanmaa

Uudet avoimet työpaikat marraskuu lokakuu marraskuu marraskuu 2015/2014

12 Pirkanmaa Kuntatyypit ja kulttuuripalvelujen sijainti

Suomenselän ja maanselän alueiden -suojelu ja ennallistamisesitys Helmikuu ID 2001 Iso-Saares, Ikaalinen, Pirkanmaa

Metsätalouden ympäristötuki ja luonnonhoitohankkeet. Puustoisten perinneympäristöjen hoidon kehittäminen seminaari 4.9.

Kuinka voin hyödyntää ympäristökorvauksen täysimääräisenä?

Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston tiedote Huhtikuun 2018 tilannekatsaus (tilastopäivä ) Pirkanmaan työttömyys väheni

LAIDUNTAMINEN LUONNONLAITUMILLA

Uudet avoimet työpaikat toukokuu huhtikuu toukokuu toukokuu 2018/2017

Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston tiedote Tilannekatsaus Työttömyys kasvoi

Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston tiedote Joulukuun 2015 tilannekatsaus (tilastopäivä )

Maakunnan tietohallinto ja ICTpalvelutuotannon

PERINNEBIOTOOPIT JA KOSTEIKOT

YMPÄRISTÖTIETOISUUS 1 (5)

Ympäristönhoidon yhteistyöprojekteja. Viljelijät ja WWF

Uudet avoimet työpaikat marraskuu lokakuu marraskuu marraskuu 2017/2016

Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston tiedote Tilannekatsaus Työttömyys kasvoi

Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston tiedote Tilannekatsaus Työttömyys kasvoi vuoden takaisesta

Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston tiedote Tilannekatsaus Työttömyydessä kausiluonteista alenemaa

Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston tiedote Tilannekatsaus Työttömyys väheni kuukausitasolla, vuoden aikana edelleen kasvua

Uudet avoimet työpaikat heinäkuu kesäkuu heinäkuu heinäkuu 2016/2015

1800-luvun pitäjänkartat. Vuoden 2014 peruskartta

Valtakunnallisesti arvokkaat maisemat miten niistä päätetään? Maisema-alueet maankäytössä

Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston tiedote Tilannekatsaus Työttömyyden vuositason kasvu hidastui uudelleen

Uudet avoimet työpaikat syyskuu elokuu syyskuu syyskuu 2016/2015

VT 13 RASKAAN LIIKENTEEN ODOTUSKAISTAN RAKENTAMINEN VÄLILLE MUSTOLA METSÄKANSOLA, LAPPEENRANTA. Luontoselvitys. Pekka Routasuo

Kuntaraportti Urjala. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Hämeenkyrö. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Ruovesi. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Pälkäne. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Ylöjärvi. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Kihniö. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Punkalaidun. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Valkeakoski. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Lempäälä. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Vesilahti. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Kangasala. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Pirkkala. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Sastamala. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Mänttä-Vilppula. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Nokia. Suomen Yrittäjät

Uudet avoimet työpaikat syyskuu elokuu syyskuu syyskuu 2017/2016

Kuntaraportti Virrat. Suomen Yrittäjät

Kuntaraportti Parkano. Suomen Yrittäjät

Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston tiedote Tammikuun 2016 tilannekatsaus (tilastopäivä )

Kuntaraportti Orivesi. Suomen Yrittäjät

Maisemat Ruotuun - hanke

Kuntaraportti. Suomen Yrittäjät

Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston tiedote Tilannekatsaus Työttömyys kasvoi edelleen

Kuntaraportti Juupajoki. Suomen Yrittäjät

Uudet avoimet työpaikat lokakuu syyskuu lokakuu lokakuu 2016/2015

Uudet avoimet työpaikat huhtikuu maaliskuu huhtikuu huhtikuu 2017/2016

Metsälaitumien ja luonnonsuojelualueiden hyödyntäminen nautojen ruokinnassa. Päivi Jokinen ProAgria Pohjois-Karjala/ Maa- ja kotitalousnaiset

Köyhtynyt maatalousluonto Miksi biodiversiteetti katoaa Suomen maataloudessa? Mikko Kuussaari Suomen ympäristökeskus

KYLÄMAISEMA KUNTOON Katri Salminen Varsinais-Suomen Maa- ja kotitalousnaiset ProAgria Farma

Iin Hiastinhaaran laidunhanke

Uudet avoimet työpaikat heinäkuu kesäkuu heinäkuu heinäkuu 2017/2016

Pirkanmaan liikennepalvelujen hankintakustannukset vuonna 2015

Uudet avoimet työpaikat kesäkuu toukokuu kesäkuu kesäkuu 2017/2016

Transkriptio:

PIRKANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 04 2008 Pirkanmaan perinnebiotooppien hoito-ohjelma 2008 Marita Saksa-Lapikisto, Tiina Schultz, Sari Poutiainen ja Päivi Kangasniemi

PIRKANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 04 2008 Pirkanmaan perinnebiotooppien hoitoohjelma 2008 Marita Saksa-Lapikisto, Tiina Schultz, Sari Poutiainen ja Päivi Kangasniemi Tampere 2008 PIRKANMAAN YMPÄRISTÖKESKUS

PIRKANMAAN YMPÄRISTÖKESKUS PIRKANMAAN YMPÄRISTÖKESKUKSEN RAPORTTEJA 04 2008 Pirkanmaan ympäristökeskus Luonnonsuojeluosasto Taitto: Anu Peltonen Kansikuva(t): Tiina Schultz Sisäsivujen kuvat: Pirkanmaan ympäristökeskuksen kuva-arkisto, Päivi Kangasniemi, Marita Saksa-Lapikisto Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.ymparisto.fi /julkaisut Tampere 2008 ISBN 978-952-11-3222-3 (PDF) ISSN 1796-1807 (verkkoj.)

SISÄLLYS 1 Johdanto... 5 2 Menetelmät... 6 3 Pirkanmaan perinnebiotooppien nykytila ja hoito... 7 3.1. Hoitotilanne...7 3.2. Kaikkien inventoitujen kohteiden hoito...8 3.3. Inventoimattomien kohteiden hoito...9 3.4. Pirkanmaan erityisvastuulla olevat perinnebiotooppityypit...10 3.5 Perinnebiotooppien kasvisto: uhanalaiset putkilokasvilajit...11 3.5.1. Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit...12 3.5.2. Alueellisesti uhanalaiset lajit...12 3.6. Menetetyt kohteet...12 4 Uudet kohteet... 13 4.1. Lumo-kohteet...13 4.1.1. Valkeakoski... 14 4.1.2. Kuru... 14 4.1.3 Ikaalinen... 14 4.1.4. Pälkäne... 14 4.2. Polku mansikkapaikoille- esittelytilahanke...15 4.3. Uudet erityistukikohteet...17 4.4. Muut perinnemaisemien hoitoa edistävät hankkeet...17 4.4.1. Ketoprojekti... 17 4.4.2. Perinnebiotooppien hoitoprojekti 1999... 18 4.4.3. Ylöjärven perinnemaisemakohteiden hoidon suunnittelu ja toteutus... 18 4.4.4. Ympäristönhoito kansallismaisemassa- hanke... 19 5 Hoitovastuun jakautuminen... 20 5.1. Aktiivitilat...20 5.2. Pirkanmaan ympäristökeskus...21 5.3. Neuvontajärjestöt...22 5.4. Metsähallitus...22 5.5. Museovirasto...23 5.6. Kunnat ja kaupungit...24 5.7. Vapaaehtoisjärjestöt ja oppilaitokset...24 6 Hoidon edistäminen kohderyhmittäin... 26 6.1. Talkoilla hoidettavat kohteet...26 6.2 Natura 2000- ja muilla suojelualueilla sijaitsevien perinnebiotooppien hoito...26 Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008 3

6.3 Valtakunnallisilla maisema- ja kulttuurimaisema-alueilla sijaitsevien perinnebiotooppien hoito...28 6.4. Puustoiset perinnebiotoopit...29 7 Hoidon kiireellisyys... 30 7.1. Pisteytys...30 7.2. Hoitoluokkien muodostaminen...30 7.3. Kohteiden jakautuminen hoitoluokkiin...31 7.4. Hoidossa olevat kohteet...31 7.5. Hoitamattomat kohteet...32 8 Perinnebiotooppien hoidon ongelmakohdat ja jatkotavoitteet Pirkanmaalla... 34 8.1. Perinnebiotooppien hoitohankkeet...34 8.2. Ympäristötuki yhdistyksille...35 8.3. Muu kansainvälinen rahoitus...35 8.4 Puustoisten perinnebiotooppien hoidon edistäminen...35 8.5. Laiduntavien eläinten saaminen kohteille...36 9 Ota yhteyttä!... 37 10 Lähteet... 37 Liitteet... 38 Kuvailulehti... 42 4 Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008

1 Johdanto Pirkanmaan perinnebiotooppeja inventoitiin valtakunnallisen perinnemaisemaprojektin yhteydessä vuosina 1992-1997. Tuolloin arvokkaaksi todettiin 311 perinnebiotooppia joiden yhteispinta-ala oli 905,1 hehtaaria (Liedenpohja-Ruuhijärvi ym. 1999). Reilun kymmenen viime vuoden aikana maatalouden muutokset ovat jatkuneet myös Pirkanmaalla. Yhä useampi tila on luopunut karjan pidosta, joka on johtanut laidunnuksen loppumiseen perinnebiotoopeilla. Toisaalta maatalouden ympäristötuen erityistuki on tuonut mukanaan uusia mahdollisuuksia luonnon monimuotoisuuden ja perinnebiotooppien hoitoon. Muutoksia 1990-luvun tilanteeseen ovat Pirkanmaalla aiheuttaneet myös kuntaliitokset. Vuoden 2005 alussa Sahalahden kunta liitettiin Kangasalaan ja Punkalaidun Pirkanmaahan. Vuoden 2007 alussa tapahtui useita kuntaliitoksia. Pälkäne ja Luopioinen yhdistyivät Pälkäneen kunnaksi. Toijala ja Viiala yhdistyivät uudeksi Akaan kaupungiksi. Suodenniemi liitettiin Vammalaan ja Viljakkala Ylöjärveen. Längelmäen liittyessä Jämsän ja Oriveden kaupunkeihin neljä kunnan perinnebiotoopeista siirtyi Keski-Suomen ympäristökeskuksen alueelle. Maakuntavaihdosten myötä Kiikoinen on siirtynyt Satakunnan maakuntaan ja Kuorevesi Keski-Suomen maakuntaan. Aluerajojen muutosten ja menetetyiksi todettujen kohteiden myötä 1990-luvulla inventoiduista kohteista on Pirkanmaalla jäljellä 280 kappaletta. Uusia perinnebiotooppeja Pirkanmaalta on löytynyt lähinnä Polku mansikkapaikoille- hankkeen yhteydessä ja luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia tehtäessä. Perinnemaisemien hoitotyöryhmä asetti Pirkanmaalle tavoitteeksi saada hoidon piiriin 4500 hehtaaria maakunnan perinnebiotoopeista vuoteen 2010 mennessä (Salminen & Kekäläinen 2000). Kesällä 2007 määrästä on toteutunut 27 % (1233 ha). Lisäksi esitettiin, että alueelliset ympäristökeskukset asettavat arvokkaat perinnebiotoopit hoitotarpeen mukaiseen kiireellisyysjärjestykseen ja laativat alueelliset perinnebiotooppien hoito-ohjelmat. Kiireellisyysjärjestyksen tarkoituksena on kohdentaa hoitotoimia tärkeimmille kohteille ja määritellä hoitotyöstä vastaavat tahot. Pirkanmaan perinnebiotooppien hoito-ohjelman tavoitteena on saada merkittävä osa pirkanmaalaisista, arvokkaista perinnebiotoopeista hoidon piiriin. Hoito-ohjelma kokoaa yhteen tiedot 1990-luvulla inventoitujen kohteiden nykytilasta ja myöhemmin tietoon tulleista perinnebiotoopeista. Se luo katsauksen Pirkanmaan perinnebiotooppien hoitovastuun jakautumiseen sekä keinoihin, joilla arvokkaat kohteet pystytään saamaan hoidon piiriin. Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008 5

2 Menetelmät Hoito-ohjelman laatiminen aloitettiin Pirkanmaalla vuonna 2002. Ennen ohjelman laatimisen aloittamista suoritettiin kesällä 2001 perinnebiotooppien kunnon vertailua kahdeksalla kohteella, joista osa oli ympäristötuen erityistuen piirissä. Päähuomio näissä käynneissä keskittyi uhanalaisiin kasvilajeihin, eikä kaikista kohteista ehditty käydä jokaisella osa-alueella. Kesällä 2002 tehtiin maastokäyntejä 29:lle ympäristötuen erityistuen ulkopuolella olevalle kohteelle, joista täytettiin seurantalomakkeet. Kohteiden hoitoa on seurattu aktiivisimmin niillä noin kymmenellä arvokkaalla perinnebiotoopilla, joille on myönnetty ympäristöministeriön avustusta perinnebiotooppien hoitoon. Muita inventointeja valtakunnallisen perinnemaisemaprojektin kohteilla ei ole tehty. Tehtyjen maastokäyntien perusteella voidaan todeta useiden 1990-luvulla arvokkaiksi inventoitujen alueiden rajausten muuttuneen. Täydennysinventointien tarve onkin ilmeinen. Perinnebiotooppien hoidon priorisoinnin pohjaksi tehty pisteytys laadittiin vuonna 2002 Kekäläisen laatiman ohjeen mukaan. 1990-luvun perinnemaisemaprojektissa inventoidut kohteet asetettiin pisteytyksen pohjalta hoitoluokkiin kesällä 2007. Pohjatiedot koottiin yhteen kesällä 2007. Tietojen kokoamisen lisäksi tehtiin soittokierros maanomistajille, joiden kohteista ei ollut päivitettyjä tietoja. Puhelimitse tavoitettiin 140 maanomistajaa. Heiltä kerättiin tietoa kohteen hoidosta, hoidon jatkuvuudesta, mahdollisista maankäytön muutoksista, erityistuen mahdollisuuksista, kasvilajistosta ja mahdollisesta kiinnostuksesta talkooavun saamiseen. Kaikkia maanomistajia ei tavoitettu, ja jotkin maanomistajien antamista tiedoista olivat puutteellisia. Soittokierroksen yhteydessä annettiin myös neuvontaa ja perinnebiotooppien hoidosta kiinnostuneille maanomistajille lähetettiin perinnebiotooppien hoitokortteja. Erityistukeen liittyvissä asioissa maanomistajat ohjattiin kääntymään Pirkanmaan TE- keskuksen puoleen. Erityistukisopimusten tiedot perustuvat pinta-alatietojen osalta vuoden 2006 lopun ja kohdekohtaisten sopimusten osalta vuoden 2005 tietoihin. Erityistukisopimusten ja inventoitujen alueiden pinta-alatietoja verrattaessa ilmeni, että erityistukisopimuksilla hoidossa olevien alueiden ja inventoitujen alueiden rajat eivät useinkaan leikkaa toisiaan. Tietoja kohteista kerättiin hoito-ohjelmaan myös kunnilta, Metsähallitukselta, Museovirastolta, Pirkanmaan metsäkeskukselta ja Pro Agria Pirkanmaalta. Myös muutamia maastokäyntejä tehtiin. Tavoittamatta jäi ajanpuutteen vuoksi noin 63 maanomistajaa. Kohteet, joista ei saatu tietoja, lasketaan tässä ohjelmassa hoitamattomiksi kohteiksi. Niiden todellinen tila on kuitenkin syytä selvittää mahdollisimman pian. Tietojen päivitys säännöllisin väliajoin on muutoinkin tarpeellista, sillä kohdetiedot muuttuvat jatkuvasti. 6 Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008

3 Pirkanmaan perinnebiotooppien nykytila ja hoito Pirkanmaalta on löydetty 441 perinnebiotooppia, joiden yhteispinta-ala on noin 1626 hehtaaria. Tiedossa olevista perinnebiotoopeista inventoituja on 62 %. On huomioitava, että hoito-ohjelmaa laadittaessa tiedossa eivät olleet Hämeenkyrön Ympäristönhoito kansallismaisemassa -hankkeessa löydettyjen perinnebiotooppien pintaalat. Todennäköisesti Pirkanmaalta löytyy myös perinnebiotooppeja, jotka eivät ole ympäristökeskuksen tiedossa. Todellisen pinta-alan voidaan siis nähdä olevan vielä hieman suurempi. Taulukko 1. Kohteiden tausta. (Uusilla kohteilla taulukossa tarkoitetaan 1990-luvun perinnemaisemaprojektin inventointien jälkeen löytyneitä kohteita.) Kohteiden tausta Kohteiden määrä Pinta-ala (ha) 1990-luvulla inventoidut kohteet 280 816 LUMO-suunnitteluissa löydetyt uudet perinnebiotoopit 50 140 Polku mansikkapaikoille- hankkeessa inventoidut uudet kohteet 35 193 Metsähallituksen uudet kohteet 3 13 Museoviraston uudet kohteet 4 2,5 Erityistukisopimusten uudet perinnebiotoopit 52 453 Ylöjärven ja Hämeenkyrön hankkeissa löydetyt uudet kohteet 17 Ylöjärvi: 8,4 Yhteensä 441 1626 3.1. Hoitotilanne Pirkanmaan kaikista perinnebiotoopeista, inventoiduista ja inventoimattomista, on hoidossa noin 1233 hehtaaria. Tämä on perinnebiotooppien kokonaispinta-alasta 76 % (Kuva 1). Hoidossa olevista perinnebiotoopeista inventoituja on hieman yli puolet, 59 %. 1990-luvulla inventoiduista perinnebiotoopeista hoidossa on 524 hehtaaria. Tämä on 64% 1990-luvulla inventoitujen kohteiden kokonaispinta-alasta (Kuva 2). Perinnebiotooppien hoitotilanne, %:a kokonaispinta-alasta 80 % 76 % 60 % 40 % 20 % 24 % 0 % Hoidossa Ei hoidossa Kuva 1. Perinnebiotooppien hoitotilanne, %:a kokonaispinta-alasta. Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008 7

1990-luvulla inventoitujen kohteiden hoitotilanne 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 64 % Hoidossa 36 % Ei hoidossa Kuva 2. 1990-luvulla inventoitujen kohteiden hoitotilanne. 1990-luvulla inventoiduista valtakunnallisesti (V) arvokkaista kohteista lähes kaikki, 98% (89 ha), ovat hoidossa. Maakunnallisesti arvokkaista (M) kohteista hoidossa on 74 % (151 ha) ja paikallisesti arvokkaista (P) 56% (291 ha) (Kuva 3). Hoidon priorisointi kohteiden arvoluokituksen mukaan on siis jo nyt onnistunut melko hyvin, mutta edelleen suuri osa maakunnallisesti arvokkaista on ilman hoitoa. 1990-luvulla inventoitujen kohteiden hoitotilanne arvoluokittain 120 % 100 % 80 % 60 % 40 % 20 % 0 % 98 % 74 % 56% 44% 26 % 2 % V M P Hoidossa Ei hoidossa Kuva 3. 1990-luvulla inventoitujen kohteiden hoitotilanne arvoluokittain. 3.2. Kaikkien inventoitujen kohteiden hoito Pirkanmaan inventoiduista, arvokkaiksi todetuista perinnebiotoopeista 169 kohteella on hoitoa. Hoidossa olevien, inventoitujen kohteiden yhteispinta-ala on 733 hehtaaria. Tarkastelussa on mukana sekä 1990-luvun perinnemaisemaprojektissa inventoituja kohteita että 2000-luvun esittelytilahankkeen yhteydessä inventoituja kohteita. Kohteista 105 (558 ha) on hoidossa maatalouden ympäristötuen erityistuella. Erityistuen 8 Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008

piirissä on sekä perinnebiotooppien hoidon erityistuella hoidossa olevia (445 ha) että luonnon- ja maiseman monimuotoisuuden edistämiseen tarkoitetulla erityistuella hoidossa olevia (113 ha). Vuoden 2007 alussa luonnon monimuotoisuuden edistämisen erityistuki sekä maiseman kehittämisen- ja hoidon erityistuki yhdistyivät luonnon- ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistueksi. Vanhat sopimukset onkin hoito-ohjelmassa laskettu luonnon- ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen erityistueksi. Perinnebiotoopeista 21 (33 ha) hoidetaan talkoilla. Maanomistajien ilman erityistuen rahoitusta hoitamia kohteita on 43 kappaletta (142 ha) (Taulukko 2 ja kuva 4). Taulukko 2. Hoidossa olevat inventoidut kohteet. Hoidossa olevat inventoidut kohteet Kohteiden määrä Hoidossa (ha) Erityistuella, luonnon- ja maiseman monimuotoisuuden edistäminen 15 113 Erityistuella, perinnebiotooppien hoito 90 445 Talkoilla hoidossa olevat kohteet 21 33 Maanomistajien ilman erityistukea hoitamat kohteet 43 142 Yhteensä 169 733 Inventoitujen kohteiden hoitomuodot 80 % 76 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % 0 % 19 % 5 % Erityistuella hoidossa olevat Maanomistajien ilman erityistukea hoitamat Talkoilla hoidossa olevat Kuva 4. Inventoitujen kohteiden hoito. 3.3. Inventoimattomien kohteiden hoito Suurin osa Pirkanmaan perinnebiotoopeista on hoidossa maatalouden ympäristötuen erityistuella. Ympäristökeskus antaa erityistukihakemuksista lausunnon, mutta kasvillisuusinventointeja ei tässä yhteydessä tehdä. Tällä hetkellä 500 hehtaaria Pirkanmaan hoidossa olevista perinnebiotoopeista on inventoimattomia (Taulukko 3). Toisaalta suuri osa 1990-luvun inventoinneissa arvokkaiksi todetuista kohteista on vailla hoitoa. Osa erityistuella hoidossa olevista kohteista on luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnittelujen yhteydessä löytyneitä, mutta koska niistä ei tässä yhteydessä tehty kattavia kasvillisuusinventointeja ne on laskettu ohjelmassa inventoimattomiksi kohteiksi. Inventoimattomissa kohteissa on myös Metsähallituksen ja Museoviraston hoidossa olevia kohteita. Metsähallituksen kohteille ollaan kuitenkin tekemässä kesällä 2007 kasvillisuusinventointeja. Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008 9

Taulukko 3. Hoidossa olevat inventoimattomat kohteet. Hoidossa olevat inventoimattomat kohteet Kohteiden määrä Pinta-ala (ha) LUMO- suunnittelun uudet perinnebiotoopit 7 41 Museoviraston uudet kohteet 1 2,5 Metsähallituksen uudet kohteet 3 3 Erityistukisopimusten uudet perinnebiotoopit 52 453 Yhteensä 63 500 3.4. Pirkanmaan erityisvastuulla olevat perinnebiotooppityypit Perinnemaisemien hoitotyöryhmän mietinnössä Pirkanmaan erityisvastuulle määriteltiin tuoreet niityt, joen- ja järvenrantaniityt sekä haat. 1990-luvun inventoinneissa löydettiin tuoreita niittyjä 179 hehtaaria, joista oli hoidossa 145 hehtaaria, järvenrantaniittyjä 127 hehtaaria, joista hoidossa 122 hehtaaria ja haka-alueita 194 hehtaaria, joista hoidossa 151 hehtaaria. Taulukko 4. Pirkanmaan erityisvastuulla olevat perinnebiotoopit. Tyyppi Kokonaispinta-ala (ha) Hoidossa (ha) Tuore niitty 158 81 Järven- ja joenrantaniitty 110 53 Haka 171 64 Yhteensä 439 198 Kesällä 2007 tuoreita niittyjä on 1990-luvulla inventoiduista kohteista jäljellä 158 hehtaaria, järvenrantaniittyjä 110 hehtaaria ja haka-alueita 171 hehtaaria. Hoidossa on niityistä 81 hehtaaria, rantaniityistä 53 hehtaaria ja haka-alueista 64 hehtaaria (Taulukko 4). Erityisesti hakojen määrä on vaarassa yhä laskea. Yhä useamman tilan lopettaessa karjanpidon ei eläimiä enää ole riittävästi haka-alueita hoitamaan. 10 Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008

Rantaniityn laidunnusta Längelmäveden rannalla Kuhmalahdella. Pirkanmaan ympäristökeskuksen kuva-arkisto. 3.5. Perinnebiotooppien kasvisto: uhanalaiset putkilokasvilajit Perinnebiotoopit ovat merkittäviä uhanalaisten lajien elinympäristöjä. Niillä elää metsien jälkeen toiseksi eniten uhanalaisia lajeja. Tässä tarkastelussa on mukana 1990-luvun perinnemaisemaprojektissa ja Polku mansikkapaikoille- hankkeessa inventoiduilta kohteilta löydetyt valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaiset putkilokasvilajit. Myös luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnitelmia tehtäessä on löydetty uhanalaisia ja huomionarvoisia lajeja, mutta ne on jätetty pois tarkastelusta, sillä LUMO- suunnitelmien yhteydessä tehdyt kasvillisuusinventoinnit eivät ole kattavia vaan yleisluontoisia kuvauksia alueen luontoarvoista. Myös maanomistajille tehdyn soittokierroksen yhteydessä saatiin joitain kasvihavaintoja, jotka puuttuvat tästä tarkastelusta. Valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisten putkilokasvilajien lisäksi Pirkanmaalta on inventointien yhteydessä löydetty 86 huomionarvoista putkilokasvilajia. Uhanalaisten tai huomionarvoisten putkilokasvien lukumäärän perusteella Pirkanmaan kolme arvokkainta kohdetta ovat Vesilahden Hopun haka ja metsälaidun (16 lajia), Valkeakosken Rapola (14 lajia) ja Valkeakosken Annilan laitumet (13 lajia). Kaikki kolme kohdetta olivat kesällä 2007 hoidon piirissä. Kymmeneltä perinnebiotoopilta tavattiin 10-12 uhanalaista tai huomionarvoista lajia. Lajit on sijoitettu vuonna 2000 laaditun Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnin mukaisesti seuraaviin uhanalaisuusluokkiin: RE= hävinnyt, CR=äärimmäisen uhanalainen, EN=erittäin uhanalainen, VU= vaarantunut, NT=silmälläpidettävä, RT=alueellisesti uhanalainen, LC=elinvoimainen, NE= arvioimatta jätetty, DD= puuttellisesti tunnettu. Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008 11

3.5.1. Valtakunnallisesti uhanalaiset lajit Pirkanmaan inventoiduilta perinnebiotoopeilta on tavattu kymmenen valtakunnallisesti uhanalaista putkilokasvilajia (Taulukko 5). Eniten löytyi keltamataran esiintymiä (75 kpl) ja vähiten hirvenkellon sekä saunio- ja suikeanoidanlukon esiintymiä, joista kaikkia tavattiin vain yhdeltä kohteelta. Taulukko 5. Valtakunnallisesti uhanalaisten putkilokasvien esiintymät. Uhanalaisluokka Esiintymien lukumäärä Gentianella campestris ketokatkero EN 8 Viola persicifolia rantaorvokki VU 2 Galium verum keltamatara VU 75 Campanula cervicaria hirvenkello VU 1 Euphrasia rostkoviana ssp.fennica ahosilmäruoho VU 4 Botrychium matricariifolium saunionoidanlukko VU 1 Botrychium lanceolatum suikeanoidanlukko VU 1 Melampyrum cristatum tähkämaitikka VU 3 Gymnadenia conopsea kirkiruoho VU 10 Lithospermum arvense peltorusojuuri VU 2 3.5.2. Alueellisesti uhanalaiset lajit Pirkanmaan inventoiduilta perinnebiotoopeilta on tavattu kuusi alueellisesti uhanalaista putkilokasvilajia (Taulukko 6). Lajeista kolme on luokiteltu silmälläpidettäväksi. Alueellisesti uhanalaisista kasvilajeista eniten löytyi ketonoidanlukon esiintymiä (27 kpl) ja vähiten kulleron esiintymiä (2 kpl). Taulukko 6. Alueellisesti uhanalaisten putkilokasvien esiintymät. Esiintymien lukumäärä Trifolium spadiceum musta-apila (NT) 8 Botrychium lunaria ketonoidanlukko (NT) 27 Botrychium multifi dum ahonoidanlukko (NT) 4 Trollius europaeus kullero (LC) 2 Leontodon hispidus kesämaitiainen (LC) 13 Coeloglossum viride pussikämmekkä (LC) 13 3.6. Menetetyt kohteet Menetettyinä kohteina voidaan pitää 26 kohdetta. Näiden yhteispinta-ala on 64 hehtaaria. Menetetyistä kohteista neljä on maakunnallisesti (M) arvokkaita ja 22 paikallisesti (P) arvokkaita. Kohteista kymmenen oli joko jäänyt rakentamisen alle tai kaavoitettu rakentamiselle. Kuuden kohteen arvot olivat heikentyneet hoitamattomuuden tai vääränlaisen hoidon seurauksena. Viidellä kohteista oli toteutettu hakkuita tai alue oli metsitetty. Yhdellä kohteista ei ollut erityisiä perinnebiotooppiarvoja ja alue oli suojeltu ensisijaisesti lehtona. Lopuilla kohteista menetyksen syynä olivat useampi kuin yksi tekijä. 12 Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008

4 Uudet kohteet Pirkanmaan perinnebiotooppeja inventoitiin valtakunnallisen perinnemaisemaprojektin yhteydessä vuosina 1992-1997. Tämän jälkeen uusia perinnebiotooppeja on löytynyt pääasiassa luonnon monimuotoisuuden yleissuunnittelujen ja Polku mansikkapaikoille- hankkeen yhteydessä sekä uusia erityistukihakemuksia käsiteltäessä. Polku mansikkapaikoille -hankkeen yhteydessä inventoitiin Pirkanmaalta 35 uutta perinnebiotooppia. Lisäksi uusia kohteita on löytynyt muidenkin hankkeiden yhteydessä. Ylöjärvellä toteutettiin vuosina 2002-2003 Ylöjärven perinnemaisemakohteiden hoidon suunnittelu ja toteutus -hanke, jossa löydettiin seitsemän uutta perinnebiotooppia. Kaikki kohteet ovat joko laidunnuksessa tai niitä hoidetaan talkoilla. Hämeenkyrössä toteutetussa Ympäristönhoito kansallismaisemassa -hankkeessa listattiin paikallisesti arvokkaiksi kymmenen uutta perinnebiotooppia. Kohteista viisi oli hoidossa hankkeen päättyessä. Hämeenkyrön hankkeesta saadut tiedot ovat kuitenkin puutteellisia, minkä vuoksi Hämeenkyrön uusien kohteiden pinta-alatietoja ei hoito-ohjelmaan saatu. 4.1. Lumo-kohteet Luonnon monimuotoisuuden (LUMO) yleissuunnittelu on valtakunnallinen hankekokonaisuus, jota rahoittaa maa- ja metsätalousministeriö. Hankkeiden toteutuksesta ovat vastanneet alueelliset ympäristökeskukset tai maaseutukeskukset. Pirkanmaalla lumo-suunnitelmia on tehty tähän mennessä neljä. Lumo-suunnittelussa selvitetään suunnittelualueella, peltojen lähiympäristössä sijaitsevat luonnon monimuotoisuuden kannalta merkittävät kohteet sekä esitetään suositukset kohteiden kunnostukselle ja hoidolle. Suunnitelmat tehdään yhteistyössä viljelijöiden kanssa. Lumo-yleissuunnittelu ohjaa tarkempia tilakohtaisia suunnitelmia, joita laaditaan haettaessa maatalouden ympäristötuen erityistukea. Hoitotoimiin ryhtyminen ja tuen hakeminen on vapaaehtoista, eikä kohteen sijainti yleissuunnittelualueella niihin velvoita. Se ei myöskään aiheuta maankäytön rajoituksia. Yleissuunnitelmassa annetut hoito-ohjeet ovat suositusluontoisia. Tarkemmat hoitotoimet määritellään tilakohtaisessa suunnitelmassa, jonka pohjalta erityistukisopimus tehdään. Kohteen sijainti yleissuunnittelualueella edesauttaa erityistuen saamista (Tolonen 2004). Lumo-yleissuunnittelun voidaan nähdä olevan hyvä keino edesauttaa perinnebiotooppien hoitoon saamista, sillä maastokäynnit ja muut tapaamiset mahdollistavat erityistuista keskustelemisen viljelijöiden kanssa. Pirkanmaan ensimmäinen luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma laadittiin Valkeakosken Ritvalan, Nuutalan ja Ikkalan kylien alueille vuonna 2003. Vuonna 2004 yleissuunnittelualueeksi valittiin Kurun Poikeluksen ja Parkkuun kylien alueet. Ikaalisten Tevaniemen ja Riitialan alueen lumo-yleissuunnitelma laadittiin vuonna 2005. Viimeisin yleissuunnitelma tehtiin Pohjois-Pälkäneen ja Epaalan-Kuulialan seudulle vuonna 2006. Yleissuunnitelmiin liittyvillä maastokäynneillä ei tehty yksityiskohtaisia inventointeja alueiden kasvillisuudesta. Pirkanmaan lumo-yleissuunnitelmissa on löydetty 61 perinnebiotooppia, joiden yhteispinta-ala on 166 hehtaaria. Kohteista 50 on uusia, suunnitelmien yhteydessä löydettyjä ja näiden pinta-ala on 140 hehtaaria. Vuonna 2005 kohteista yhdeksällä oli voimassa maatalouden ympäristötuen erityistukisopimus. Kohteista kahdeksan oli hoidossa perinnebiotooppien hoidon erityistuella ja yksi luonnon- ja maisemanhoidon edistämisen erityistuella. Kohteista seitsemältätoista löytyi uhanalaisia kasveja ja kahdeksaltatoista huomionarvoisia kasveja. Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008 13

4.1.1. Valkeakoski Valkeakosken suunnittelualue sijaitsee Ritvalan, Nuutalan ja Ikkalan kylien alueilla Vanajaveden äärellä. Suunnittelualue kuuluu suureksi osaksi Sääksmäen-Tarttilan valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen edustaen hämäläistä kulttuurimaisemaa. Alueella on myös useita kulttuurihistoriallisesti merkittäviä kohteita ja muinaismuistokohteita. Lumo-kohteista on laadittu lyhyt yleiskuvaus, jossa kuvataan alueen tärkeimpiä piirteitä, esimerkiksi mainitaan kasvilajeja. Lisäksi alueista on pyritty arvioimaan luonnon monimuotoisuuden merkittävyys ja annettu hoitosuosituksia. Perinnebiotooppeja alueelta löytyi yhteensä 15. Niiden yhteispinta-ala oli 55 hehtaaria. Uusia kohteita suunnittelualueelta löytyi 10, pinta-ala yhteensä 43 hehtaaria (Tolonen 2003). 4.1.2. Kuru Kurun suunnittelualue sijaitsee Parkkuun ja Poikeluksen kylien alueilla. Perinnebiotooppeja alueelta löytyi 4 kappaletta. Niiden yhteispinta-ala oli 8,6 hehtaaria. Uusia kohteita näistä oli 2, yhteispinta-ala 2,2 hehtaaria. Perinnebiotooppien luokittelu suunnitelmassa on ollut ankaraa. Kohteet, joita oltaisiin voitu kutsua ns. perusteellista kunnostusta vaativiksi perinnebiotoopeiksi, on luokiteltu muihin ryhmiin kuin perinnebiotooppeihin (Tolonen 2004). 4.1.3 Ikaalinen Ikaalisten suunnittelualue sijaitsee Tevaniemen ja Riitialan alueilla Kyrösjärven pohjoispuolella. Suunnittelualueella on säilynyt edustavaa viljelysmaisemaa ja perinteistä asutusta, josta osa periytyy rautakaudelta. Alueelta löytyy arvokkaita kulttuuriympäristöjä kuten Aureenlopen kulttuurimaisema, joka on arvioitu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurimaisemaksi. Pirkanmaan kulttuurihistoriallisiin kohteisiin on valittu Riitialan kylä ja kulttuurimaisema ja Poltinjoen kulttuurimaisema. Kallionkielen-Tevaniemen-Riitialan kulttuurimaisema on arvioitu maakunnallisesti arvokkaaksi maisemakokonaisuudeksi. Suunnittelualueelta löytyi 18 uutta perinnebiotooppia, joiden yhteispinta-ala oli 11,12 hehtaaria (Lilja 2005). 4.1.4. Pälkäne Pohjois-Pälkäneen ja Epaala-Kuulialan suunnittelualueeseen kuuluvat Sappeen, Luikalan, Pohjalahden, Huntilan, Kirvun, Epaalan ja Kuulialan kylät. Alue sijoittuu maakunnallisesti arvokkaalle Pälkäneveden kulttuurimaisema-alueelle. Sappeen kylä ja Epaala-Kuulialan kulttuurimaisema ovat valtakunnallisestikin merkittäviä. Alueella on useita inventoituja muinaisjäännöksiä (Lilja 2006). Alueelta löytyi 22 perinnebiotooppia, joista 20 on uusia kohteita. Uusien kohteiden yhteispinta-ala on 79,55 hehtaaria. 14 Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008

4.2. Polku mansikkapaikoille- esittelytilahanke Pirkanmaalla, Keski-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla aloitettiin vuonna 2003 ylimaakunnallinen, kolmevuotinen EU-hanke: Polku mansikkapaikoille perinnebiotooppien esittelytilaverkosto. Hankkeeseen otettiin mukaan tiloja, joilla oli mahdollisuus hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea. Lisäksi kohteilta edellytettiin valmiuksia matkailutoiminnan järjestämiseen ja halua esitellä perinnemaisemiaan. Hankkeessa mukana olevista esittelytiloista muodostettiin verkosto. Hankkeessa järjestettiin henkilökohtaista neuvontaa ja ohjausta tiloille, joilla oli perinnemaisemakohteita. Tiloilla järjestettiin myös erilaisia tapahtumia, kuten kasviretkiä ja perinnemaisemien hoitotalkoita. Lisäksi osalla tiloista oli tarjolla tavallisia maaseutumatkailupalveluita kuten ruokailua ja majoitusta. Hankkeessa tuotettiin esite, opetusvideo, opas perinnebiotooppien hoidosta ja esittelytilaverkostosta, internetsivut, esittelytaulut esittelytiloille, powerpoint- muotoinen esittelymateriaali kustakin esittelytilasta sekä niittykasviaapinen helpottamaan kasvien tunnistusta ja esittelyä kohteilla. Pirkanmaalta esittelytilahankkeessa oli mukana kaiken kaikkiaan 44 tilaa, 303,6 hehtaaria. Näistä yhdeksän tilaa osallistui hankkeeseen esittelytiloina. Hankkeessa inventoitiin 193,4 hehtaaria uusia perinnebiotooppeja 35 tilalta. Osa hankkeen kohteista oli 90-luvun perinnemaisemaprojektin yhteydessä inventoituja, mutta useisiin näistä kohteista liitettiin hankkeen aikana tehtyjen inventointien perusteella lisää alueita. Kohteet sijoitettiin arvoluokkiin. Niistä viisi on maakunnallisesti arvokkaita ja loput paikallisesti arvokkaita. Yhtä kohteista ei voitu asettaa arvoluokkaan siellä tehdyn ylispuuhakkuun vuoksi. Kaikki hankkeessa mukana olevat tilat olivat ympäristötuen erityistuen piirissä hankkeen loppuun mennessä. Alueellisten ympäristökeskusten päävastuulla oli kaikkien inventointien tekeminen kohteilla sekä tiloille toimitettujen yhteenvetojen laatiminen. Maaseutukeskusten tehtävänä oli hoidon suunnittelu ja neuvonta. Toiminnan suunnittelu ja muun materiaalin työstäminen sekä seminaarien ja eri tapahtumien toteuttaminen hoidettiin molempien tahojen yhteistyönä. Kasvillisuuden ja kasvilajiston inventoinnin lisäksi esittelytiloilta on koottu myös perhos- sekä muutamilta kohteilta ludeaineistoa. Inventoinnin yhteydessä omistajille on kerrottu kohteen arvoista ja sen merkityksestä sekä esitelty tyypillistä ja huomionarvoista lajistoa. Edelleen on kerrottu oikeista hoitotavoista ja eri hoitotapojen vaikutuksista (sekä positiivisista että negatiivisista) ja laadittu hoitoon otettaville kohteille hoitosuunnitelma ja -ohjeistus. Hoidossa olleilla kohteilla on pyritty yhdessä miettimään mahdollisuuksia tehostaa hoitoa tai muuttaa hoitokäytäntöjä perinnebiotoopin kannalta tarkoituksen mukaisemmiksi. Sekä inventointitiedot että hoito-ohjeistus ja hoitosuunnitelmat on toimitettu kaikille tiloille kirjallisina. Hoidon vaikuttavuusarvioita tehtiin maakuntien kaikilla esittelykohteilla, jotka ovat olleet mukana 1990-luvun perinnebiotooppien inventoinneissa vertaamalla perinnebiotooppien nykytilaa (sis. hankkeen aikana tehdyt toimet) inventointihetken tilanteeseen. Vaikka havainnot ovat subjektiivisia, eivätkä esimerkiksi perustu tarkkoihin ruutuanalyyseihin (1990-luvun aineistossa ruutuanalyysejä ei tehty ja hankeaika muutosten havainnointiin on liian lyhyt), voidaan kuitenkin joitain päätelmiä asiasta tehdä. Tulosten mukaan kohteiden arvot ovat pääsääntöisesti säilyneet ja hankkeella on ollut positiivista vaikutusta kohteiden hoidon tarkoituksenmukaistamisessa. Hanke on toiminut yhteistyössä Ympäristöministeriön johdolla tehtävän perinnebiotooppien tilan seurannan kehittämisessä olemalla mukana seurannan järjestämisen suunnittelussa, kommentoimalla tehtyjä seurantaohjeita ja koekäyttämällä kaavakkeita. Hankkeen alkuseminaari järjestettiin keväällä 2003 ja päätösseminaari helmikuussa 2006. Erityisesti loppuseminaari kiinnosti yleisöä, tilaisuuteen oli ilmoittautunut 102 Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008 15

henkilöä. Näiden lisäksi viljelijöiden toivomuksesta järjestettiin keväällä 2004 tilan ja perinnebiotooppien esittelyyn perehdyttävä koulutustilaisuus ja saman vuoden syksyllä toinen tilaisuus, jossa opastettiin kasvien ja hyönteisten tunnistamiseen. Hankkeen toimintaa esiteltiin myös lukuisissa tilaisuuksissa (mm. viljelijä- ja neuvojakoulutukset) ja lukuisten kirjoitettujen artikkeleiden pohjalta. Tiedotusvälineet olivat kiinnostuneita erityisesti talkootapahtumista ja hanke saikin melkoisesti palstatilaa erityisesti paikallislehdissä. Laajimmin hanketta esiteltiin omalla osastolla kesällä 2005 Farmari-näyttelyssä Pirkkahallissa. Esittelytilahankkeeseen osallistuneet kohteet: Neuvontatilat Kunta Kohde Arvo Pinta-ala (ha) Ikaalinen Saarelan rantalaitumet P- 4,74 Ikaalinen Kauppilan laitumet P+ 6,78 Ikaalinen Lavian lammashaka P- 0,97 Ikaalinen Ryödin laitumet P 2,10 Kangasala Hiedanperän laidun P 2,53 Kihniö Hietasen laitumet P- 1,67 Kuru Luomajärven laitumet P- 7,71 Lempäälä Ahtialanjärven rantalaidun P 9,00 Lempäälä Luodon laitumet P 5,32 Lempäälä Nikkilän haka P- 0,64 Längelmäki Haapalan laidun P 2,90 Längelmäki Mäkelän haat P+ 2,24 Nokia Siukolan haat ja niityt P- 4,84 Orivesi Jullisen niitty P+ 1,64 Parkano Ylä-Viljamaan niitty P+ 11,36 Parkano Järvenpään laidun P 5,31 Parkano Koiviston ja Kortesojan laitumet P 2,29 Pälkäne Heikkilän laitumet P 15,03 Pälkäne Maunulan laidun P 7,03 Pälkäne Veräväisen laidun P 6,77 Pälkäne Ylisen laitumet P 29,85 Ruovesi Sarvanan laitumet P 3,73 Ruovesi Kaitajärven laitumet P- 4,80 Tampere Luomala P 27,35 Tampere Laalahden laitumet P+ 18,04 Urjala Sarvikankaronmäen hevoshaka P 0,50 Urjala Kaitasen lammashaka P 1,43 Urjala Kankaanpään laitumet M 11,22 Valkeakoski Ojalan laitumet P 2,80 Valkeakoski Lahisen metsälaidun M- 17,29 Vammala Walhallan laidun P- 2,29 Vammala Kiviniityn laidun ei arvoa 6,19 Viljakkala Säkinojan haat P- 1,52 Virrat Haaponiemen rantalaidun P- 6,24 Ylöjärvi Ruissalon laitumet P 4,50 Esittelytilat Vammala Vanhankirkonniemen laidun P+ 5,19 Vammala Yliviikarin laitumet M- 6,24 Virrat Taipaleen laitumet M+ 3,90 Ruovesi Ylä-Tuuhosen laitumet P- 0,96 Valkeakoski Tuomarlan haat P 9,50 Kuhmalahti Brusilan laitumet P 6,50 Virrat Syvälahden laitumet P 5,75 Kuhmalahti Sipilän niitty M 11,23 Luopioinen Aholan laitumet P+ 15,76 Yhteensä 303,65 16 Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008

Esittelytilahankkeessa inventoitua hakamaata Kiuralassa Vammalassa. Pirkanmaan ympäristökeskuksen kuva-arkisto. 4.3. Uudet erityistukikohteet Eniten perinnebiotooppeja on Pirkanmaalla hoidossa maatalouden ympäristötuen perinnebiotooppien hoidon erityistuella. Vuoden 2006 lopussa oli perinnebiotooppien hoidon erityistuella hoidossa 898 hehtaaria, joista 453 hehtaaria on uusia, inventoimattomia alueita. 4.4. Muut perinnemaisemien hoitoa edistävät hankkeet Perinnemaisemien hoitohankkeet ovat tehokkaita, sillä niillä pystytään yleensä hoitamaan useita arvokkaita perinnebiotooppeja. Niiden kestäessä yleensä enimmillään vain muutaman vuoden, on tärkeää, että hankkeiden aikana mietittäisiin myös kohteiden jatkohoidon järjestämistä. Pirkanmaalla on toiminut kaksi koko maakunnan kattavaa projektia sekä kaksi yhden kunnan alueella toimivaa hanketta. Ennen esittelytilaverkostoa Pirkanmaalla hoidettiin perinnebiotooppeja Suomen luonnonsuojeluliiton ketoprojektissa vuosina 1992-1995 sekä muutamaa kohdetta Pirkanmaan ympäristökeskuksen perinnebiotooppien hoitoprojektissa vuonna 1999. 4.4.1. Ketoprojekti Suomen luonnonsuojeluliiton valtakunnallinen ketoprojekti toimi vuosina 1992-1995. Projektissa hoidettiin Pirkanmaalla 14 perinnebiotooppia: Hämeenkyrön Kierikkalan Myllykolun ja maisemakahvilan aluetta, Ikaalisten Varppeen kievarin ketoa, Kan- Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008 17

gasalan Lahtisen mäkitupalaispihaa, Lempäälän Sarapistonmäen kalmiston niittyä, Nokian niittystenpuistoa, Oriveden Siitaman niittyä, Pirkkalan Reipin katajaketoa, Tampereen Iso-Murron hakaa, Toijalan Järvelän hakaa, Urjalan Pirttilahden niittyä ja hakaa, Valkeakosken Annilan ketoa, Valkeakosken Niemenpäätä ja Ylöjärven Ahveniston ketoa. Ainakin viisi kohteista on edelleen hoidossa (Heikkilä 1996). 4.4.2. Perinnebiotooppien hoitoprojekti 1999 Pirkanmaan ympäristökeskuksen perinnebiotooppien hoitoprojektin tavoitteena oli kartoittaa ympäristötuen erityistukeen kuulumattomien perinnebiotooppien hoitokustannuksia. Kohteet olivat arvoluokitukseltaan valtakunnallisia tai edustavia maakunnallisia. Kolme mukana ollutta kohdetta olivat Ruoveden Viitalan niitty, Tampereen Koivulan niitty ja Ylöjärven Korpijärven haka. Kohteilla tehtiin hoitotoimenpiteitä joiden toteuttamisen ja suunnittelun kustannukset kirjattiin raporttiin (Yli-Olli 1999). Kaikki projektin kohteet ovat edelleen hoidossa. 4.4.3. Ylöjärven perinnemaisemakohteiden hoidon suunnittelu ja toteutus Ylöjärven perinnemaisemakohteiden hoidon suunnittelu ja toteutus- hanke oli käynnissä vuosien 2002 ja 2003 kesinä. Hankkeen tavoitteena oli etsiä vielä jäljellä olevat pienet perinnemaisemakohteet, tutkia Ylöjärven kunnan alueella olevien maisemallisesti arvokkaiden pienkohteiden hoitotarve, tehdä tarvittava hoitosuunnitelma sekä organisoida kohteiden hoito paikallisille kyläyhdistyksille tai muille vastaaville tahoille. Hankkeen aluksi tarkastettiin Pirkanmaan perinnemaisemat kirjassa esitellyt kohteet. Rehevöityminen oli jatkunut hoidon ulkopuolella olevissa kohteissa ja ainakin yksi kohde oli menettänyt arvonsa perinnebiotooppina. Hankkeen aikana käytiin myös monilla karjatiloilla, joista löytyi perinneympäristöjen kasveja. Hankkeen jälkeen Ylöjärvellä oli seuraavat kuusi perinnemaisemakohdetta, joissa vähintään kahtena kesänä on ollut niittotalkoot ja yksi kohde on tulossa laidunnukseen. Kohde Pinta-ala (ha) Hoitava taho Pikku-Ahveniston keto 1 Ylöjärven Luonto ry. Keijärven keto 1,7 Asuntilan asukastoimikunta Korpijärven haka 1,2 Kurun metsäoppilaitos Lepojärven kallioketo 0,2 Takamaan kyläyhdistys ry. Leppästentien katajaketo 0,2 Leppästentien tiehoitokunta Alhon tila 2 Vasamajärven alueen asukasyhdistys ry. ja omistajat Lisäksi laidunnuksessa olivat seuraavat perinnebiotoopit: Kohde Pinta-ala (ha) Koivusaaren ketosaarekkeet 0,6 Sorvajärven metsälaidun ja kallioketo 4 Länsimäki? Koivumäen haka ja niitty 2 Hankkeen jälkeen tärkeimmät Ylöjärven perinnebiotoopeista olivat hoidossa (Luojus 2003). Toivottavaa olisi, että Pirkanmaan muutkin kunnat järjestäisivät vastaavia hankkeita alueillaan sijaitsevien perinnebiotooppien saamiseksi hoidon piiriin. 18 Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008

4.4.4. Ympäristönhoito kansallismaisemassa- hanke Hämeenkyrössä toteutettiin vuosina 2001-2004 Kyrön luonto ry:n vetämä Ympäristönhoito kansallismaisemassa- hanke, jonka tavoitteena oli vesistöluonnon, kulttuurimaisemien ja luonnon monipuolinen elävöittäminen. Maisemanhoidossa pyrittiin kunnostamaan erityisesti perinnemaisemia ja perinnebiotooppeja. Hankkeen rahoitus muodostui pääosin Pirkanmaan liiton käyttöön osoitetusta EAKR-rahasta ja EAKRrahoihin sidotusta maakunnan kehittämisrahasta. Hanketta rahoittivat myös Hämeenkyrön kunta sekä Kyrön luonto ry. Kesällä 2001 kartoitettiin 20 arvokkaaksi luokitellun perinnebiotoopin nykytila ja hoitotarve. Kartoituskohteita olivat Huhtasalon metsälaidun, Munkin laitumet, Kokkosen laidun, Lanterin niitty, Raukolan laitumet, Haapaniemen metsälaidun, Jokelan metsälaidun, Lavajärven metsälaidun, Lemmakkalan rantalaidun, Sasin purolehdot, Sasin-Sarkkilanjärven katajaketo, Kintuksen haka ja metsälaidun, Mataluksen haka, Mahnalan keto, Metsärannan haka, Halmeen rantaniitty, Heikkilän haka, Jaakkolan haka, Vastajärvenojan metsälaidun ja Haapaniemen metsälaidun ja kallioketo. Lisäksi selvitettiin muutamien paikallisesti arvokkaiden perinnebiotooppien tilaa ja hoitotarvetta. Perinnebiotooppien hoidosta järjestettiin koulutusta maanomistajille ja muille kiinnostuneille kuntalaisille. Perinnebiotooppien hoidosta laadittiin myös esite. Tilakohtaisia hoitosuunnitelmia laadittiin 10. Hankkeen päättyessä Hämeenkyrön 20 arvokkaaksi luokitellusta perinnebiotoopista laidunnuksessa oli kymmenen kohdetta. Kahta hoidetaan Natura 2000-alueena ja kolmea kohdetta on hoidettu niittämällä ja raivaamalla. Paikallisesti arvokkaiksi perinnebiotoopeiksi listattiin kymmenen uutta kohdetta: Pelttarin hakamaa ja metsälaidun, Einolan metsälaitumet, Iso-Kauppilan rantaniitty, Ala-Viidanojan metsälaidun ja haka, Mannanmäen katajaketo, Herttualan riihimäki, Rasan kumpareniitty, Korkeen pihaketo, Nuoramäki ja Rajakosken niityt. Kohteista viisi oli hoidossa hankkeen päättyessä ja kahdelle oli tehty hoitosuunnitelmat (Pitkänen 2004). Hankkeessa listattiin myös kyläkohtaisia maisemakohteita, joiden joukossa on myös perinnebiotooppeja. Pirkanmaan perinnebiotooppien hoito-ohjelmaa laadittaessa kohteista ei ollut saatavilla pinta-alatietoja, mutta ne on syytä huomioida tulevaisuudessa Pirkanmaan perinnebiotooppien tilaa kartoitettaessa. Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008 19

5 Hoitovastuun jakautuminen Hoito-ohjelman laatimisen alussa Pirkanmaalla otettiin hoitovastuun jakautumiseen tukitilannelähtöinen lähestymistapa. Kohteille, joita hoidetaan maatalouden ympäristötuen erityistuella, pyritään suuntaamaan neuvontaa perinnebiotooppien oikeasta hoidosta ja edistämään kohteiden pitkäjänteistä hoitoa. Maaseutuviranomaiset ja neuvontajärjestöt toimivat ensisijaisesti tämän ryhmän parissa. Kohteille, joiden hoitamiseksi viljelijän on mahdollista hakea maatalouden ympäristötuen erityistukea, ympäristökeskus pyrkii markkinoimaan tukimuotoa projekteissa ja hankkeissa (mm. maisemahankkeet, suojavyöhykesuunnittelu, vesistöjen kunnostushankkeet). Ensisijaisesti tämän perinnebiotooppiryhmän saaminen hoidon piiriin on kuitenkin maatalousviranomaisten ja neuvontajärjestöjen tehtävänä. Kohteet, joiden hoitoon ei ole mahdollista saada maatalouden ympäristötuen erityistukea pyritään saamaan hoidetuiksi muilla keinoilla (mm. erillisrahoitus ympäristöhallinnon kautta, talkoot). Tämän perinnebiotooppiryhmän hoidon priorisointi ja käytännön hoitotöiden koordinointi on ensisijaisesti ympäristökeskuksen tehtävänä. Hoidon toteutuksessa yhteistyö useiden eri tahojen mm. vapaaehtois järjestöjen ja yhdistysten välillä näyttelee merkittävää roolia (Saksa 2002). 5.1. Aktiivitilat Aktiiviviljelyä ja erityisesti karjanhoitoa harjoittavien maatilojen hallussa olevien perinnebiotooppien hoito tulisi tapahtua tilojen omana työnä, pääasiassa maatalouden ympäristötuen erityistuen turvin. Pirkanmaan inventoiduista perinnebiotoopeista 76% hoidetaan tällä hetkellä erityistuen turvin. Eniten kohteita on hoidossa perinnebiotooppien hoidon erityistuella, mutta myös luonnon- ja maiseman monimuotoisuuden edistämisen tuella hoidetaan joitakin kohteita. Viljelijöille on tiedotettu ja tiedotetaan aktiivisesti viranomaisten ja neuvontajärjestöjen yhteistyönä hoito- ja rahoitusmahdollisuuksista. Tästä huolimatta kaikki viljelijät eivät halua sitoutua erityistuen velvoittamiin toimenpiteisiin. Maanomistajille tehty soittokierros paljasti erityistuen edellyttämistä toimenpiteistä ongelmalliseksi etenkin aitaamisen erilleen kylvönurmista ja lisärehun antamisesta pidättäytymisen. Hoito-ohjelmaa valmisteltaessa 19 % Pirkanmaan inventoiduista perinnebiotoopeista hoidettiinkin tilojen omana työnä, ilman erityistukea. Moni viljelijä oli myös tehnyt sopimuksen erityisympäristötuesta ensimmäisen EU-kauden alussa, mutta jättänyt sopimuksen uusimatta. Maatalouden ympäristötuen uuden ohjelmakauden (2007-2012) myötä tukeen on tullut parannuksia, joiden toivotaan toimivan kannustimena hoidon järjestämiselle. Muun muassa tukisumman korotus 420 eurosta 450 euroon, sekä pienen (0,05-0,3 ha) kohteen korotettu tukitaso (135 e/kohde) lisäävät hoidon kannattavuutta hakijalle (Kemppainen & Lehtomaa 2007). Aktiivitilojen vähetessä maatalouden rakennemuutoksen myötä ongelmalliseksi perinnebiotooppien hoidon järjestämisessä on havaittu etenkin laiduneläinten löytäminen. Jäljellä olevien laiduneläinten omistajia tulisi aktivoida vuokraamaan laiduneläimiään arvokkaiden perinnebiotooppien omistajille. Laiduneläinten ja maanomistajien kohtaamista on edesautettu Pro Agria Pirkanmaan perustamalla 20 Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008

Laiduneläinpankki-hankkeella. Hankkeessa testattiin sopimuslaidunnusta käytännössä, kehitettiin toimiva yhteistyömalli ja rakennettiin Laidunpankki-verkkopalvelu ( Söyrinki 2005). Laiduneläinpankin kautta voi tarjota maata laidunnettavaksi tai eläimiä laiduntajiksi. Perinnebiotoopin hoitajia erityisympäristötukitilalla Juupajoella. Kuva: Päivi Kangasniemi. 5.2. Pirkanmaan ympäristökeskus Pirkanmaan ympäristökeskus koordinoi perinnebiotooppien hoitoa Pirkanmaalla. Ympäristökeskuksen vastuulla on perinnebiotooppien kokonaistilan hahmottaminen, hoitotilanteen ajan tasalla pitäminen ja asiantuntija-avun antaminen. Hoitotilannetta pidetään ajan tasalla päivittämällä kohdetaulukkoa, josta ilmenee kohteiden biologinen tila sekä hoitotilanne erityistuen ja muiden hoitokeinojen osalta. Pirkanmaan ympäristökeskus haluaa panostaa maatalouden ympäristötuen erityistukien ulkopuolelle jäävien kohteiden hoitosuunnitelmien tekoon. Ympäristökeskuksen toimesta on teetetty hoitosuunnitelmat Ylöjärven Korpijärvelle, Ruoveden Viitalan niitylle, Vesilahden Niinimäen haalle ja Oriveden Kurki-Heikkilän perinnebiotoopille. Ympäristökeskus edesauttaa kohteiden hoitoa myös ylläpitämällä välinevarastoa, josta lainataan työvälineitä perinnebiotooppeja hoitaville tahoille. Käytettävissä on muun muassa niittokone, raivaussaha, oksasilppuri, vesureita, viikatteita, sirppejä ja haravia. Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008 21

Ympäristöministeriön hoitoavustuskohteet Ympäristöministeriö myöntää vuosittain alueellisille ympäristökeskuksille rahoitusta sellaisten perinnebiotooppien kunnostamiseen ja hoitoon, jotka eivät täytä maatalouden ympäristötuen erityistukiehtoja. Pirkanmaalla on hoidettu ministeriön hoitoavustuksella vuosittain noin kymmentä kohdetta. Vuonna 2007 Ympäristöministeriön rahoituksella hoidettiin seuraavaa kahdeksaa kohdetta. Kohteiden yhteispinta-ala on 8,2 hehtaaria. Kohde Pinta-ala Hoitaja Koivulan niitty (V) 0,5 Tampereen ympäristönsuojeluyhdistys ry. Viitalan niitty (V) 1 Yksityinen lampuri Siitaman niitty (V) 0,5 Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Raikon haka (P+) 1,2 Lounais-Hämeen luonnonsuojeluyhdistys ry. Korpijärven haka (M+) 1,2 Kansainväliset eräoppaat, Kurun metsäoppilaitos Keijärven keto (P) 1,7 Asuntilan kyläyhdistys ry. Hannulan niitty (M-) 0,8 Akaan ympäristöyhdistys ry. Niemenpään haat (P+) 1,3 Sääksmäki-seura ry. 5.3. Neuvontajärjestöt Pro Agria tekee Pirkanmaalla vuosittain maatalouden ympäristötuen erityistukihakemusten yhteydessä 20-30 hoitosuunnitelmaa perinnebiotooppien hoitoon. Suunnittelukohteet ovat pinta-alaltaan usein suhteellisen suuria ja sisältävät useita perinnebiotooppityyppejä. Talvella 2006-2007 Pro Agria järjesti koulutuspäivät Ikaalisissa ja Tampereella. Koulutuksen tarkoituksena oli antaa kurssilaisille valmiudet laatia itse erityisympäristötukihakemus ja suunnitelma. Vastaavanlaisia koulutuspäiviä on järjestetty aiemminkin. Erityistukia sivutaan myös muissa erilaisissa yhteyksissä esim. kylien maisemanhoitoilloissa. Pro Agrialta ilmestyi vuoden 2007 alussa opas Maatalouden lumo Pirkanmaalla: luonnon monimuotoisuus ja tuet. Kyseinen opas postitettiin pirkanmaalaisille viljelijöille. 5.4. Metsähallitus Valtion mailla sijaitsevien perinnebiotooppien hoidosta vastuu on Metsähallituksella. Valtio omistaa Pirkanmaalla yhteensä neljä kohdetta (14 ha), jotka sijaitsevat Kurussa, Ruovedellä, Ikaalisissa ja Orivedellä. Kolmen hoidossa olevan kohteen yhteispinta-ala on 4 hehtaaria. Kaikkien kohteiden hoitamisesta vastaa Metsähallitus. Valtion mailla sijaitsevista kohteista 1990-luvulla inventoituja kohteita on ainoastaan Ikaalisten Kovero. Kesällä 2007 inventoidaan Kovero, Löytty ja Ruoke. Kohteille on laadittu hoitosuunnitelmat: Helvetinjärven kansallispuiston (Ruoke) perinnebiotoopin hoitosuunnitelma ja Seitsemisen kansallispuiston (Löytty ja Kovero) perinnebiotooppien hoitosuunnitelma. Oriveden Pappilanniemen laidunnus on suunnitteilla ja tulee alkamaan todennäköisesti vuonna 2009. 22 Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008

Valtion mailla sijaitsevat kohteet Kohde Kunta Pinta-ala Hoitotilanne Kovero Ikaalinen 1 Hoidossa (MH ja Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry.) Löytty Kuru 1 Hoidossa, lammaslaidunnus (MH) Ruoke Ruovesi 2 Hoidossa, lammaslaidunnus + niitto (MH) Pappilanniemi Orivesi 10 Hoito suunnitteilla 5.5. Museovirasto Muinaisjäännösalueiden hoidosta ja erityisesti hoidon suunnittelusta vastaa Museoviraston muinaisjäännösten hoitoyksikkö. Hoitoyksikkö aloitti toimintansa vuonna 1988. Museovirasto hoitaa osaa kohteista omana työnään, osaa alueista hoitavat maanomistajat itse Museoviraston ohjeiden mukaisesti (Taulukko 7). Pirkanmaan inventoiduista perinnebiotoopeista 29 kohteella on muinaisjäännöksiä ja näillä kohteilla yhteistyö Museoviraston kanssa on jatkossa tärkeää. Museovirasto hoitaa kohteita opetusministeriöstä saamallaan rahoituksella sekä työministeriön valtionsektorin työllistämisvaroilla. Opetusministeriöstä saatavat varat ovat pienet. Myös työllistämisvarat ovat pienentyneet vuosittain. Rahoituksen vähyydestä johtuen Museovirasto pyrkii olemaan aktiivisesti yhteydessä paikallisiin tahoihin kuten maanomistajiin ja kyläyhdistyksiin ja saamaan kohteita hoitoon heidän kauttaan. Museovirasto on mukana erilaisissa perinnebiotooppien hoitoa edistävissä hankkeissa ja tekee yhteistyötä Pirkanmaalla myös Rikosseuraamusviraston kanssa. Työministeriön rahoituksen vastapainoksi Museovirasto pyrkii kehittämään uusia rahoitusmahdollisuuksia muinaisjäännösten hoitamiseksi. Maanomistajille maksettava muinaisjäännösten hoitokorvaus-avustusjärjestelmä alkaa olla budjettirahoitusta vaille valmis. Lisätietoa Museoviraston kulttuurimaisemanhoitotyöstä: http://www.nba.fi/fi/ mjhoito Taulukko 7. Kohteet, joiden hoitoon, suunnitteluun tai hoidon järjestämiseen Museovirasto on osallistunut tai osallistuu tällä hetkellä. Kunta Kohde Arvo Pinta-ala (ha) Hoito Lempäälä Päivääniemi P 1,3 Museovirasto Urjala Ali-Uotila (Varkausvuoren niitty) P+ 2,6 Museovirasto Valkeakoski Rapola V 3,4 Museovirasto Vammala Liekosaari? 2,5 Museovirasto Vammala Kaukola, Hiidenvainio M 2,6 lammaslaidunnus (Museovirasto valvoo ja auttaa maanomistajaa) Vammala Pukin niitty P 0,8 lammaslaidunnus (Museovirasto valvoo ja auttaa maanomistajaa) Vammala Vehmaanniemi V 8 Suomen WWF (maanomistaja), tarvittaessa Museovirasto Vammala Sastamalan vanha kirkko P 0,6 Museovirasto Vesilahti Hiidennokka P 1,6 Päättynyt (Työllisyysrahaa ei saatavissa enää Lempäälä-Vesilahti alueelle) Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008 23

5.6. Kunnat ja kaupungit Vastuu kuntien ja kaupunkien omistamien perinnemaisemien hoidon järjestämisestä on pääosin kohteiden omistajalla. Kuntien ja kaupunkien omistuksessa on Pirkanmaalla 8 kohdetta. Näiden yhteispinta-ala on 5,8 hehtaaria. Kohteista neljä on vailla hoitoa. Kaikki hoitamattomat kohteet ovat paikallisesti arvokkaita. Hoitamattomista kohteista Tampereen Epilänharjun niitty on pysynyt avoimena tallaamisen vuoksi, sillä alueen läpi kulkee paljon käytetty polku. Kangasalan Laikkolannokassa hoitotoimia on tehty viimeksi vuonna 2004 ja hoidon jatkamista suunnitellaan. Hoidossa olevia kohteita on neljä. Näistä yksi on valtakunnallisesti ja yksi maakunnallisesti arvokas. Kolmea kunnan kohteista hoidetaan talkoilla. Kahdessa kohteessa talkoita ovat olleet järjestämässä myös Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset. Urjalan Varkausvuoren niityn kunta on vuokrannut paikallisille lampureille, jotka ovat järjestäneet kohteelle lammaslaidunnuksen. Kuntien tai kaupunkien omistamat kohteet ja niiden hoitotilanne: Kunta Kohde Pinta-ala Hoitotilanne Kangasala Laikkolannokka (P-) 0,2 Tällä hetkellä ei hoidossa, jatko suunnitteilla Nokia Maatialanharjun keto (V) 0,3 Hoidossa, niitto (kaupunki) Pirkkala Reipin katajaketo (M-) 0,8 Hoidossa, laidunnus (kunta, Pirkkalan ympäristöyhdistys ry, yksityiset) Tampere Epilänharjun niitty (P-) 0,4 Ei hoidossa Tampere Messukylän niitty (P-) 0,4 Ei hoidossa Urjala Varkausvuoren niitty (P+) 2,6 Hoidossa, lammaslaidunnus (kunta) Vilppula Aholanmäki (P) 0,1 Ei hoidossa Ylöjärvi Pikku-Ahveniston niitty(p-) 1 Hoidossa, niitto + laidunnus (kunta, Ylöjärven luonto ry.) Pirkanmaan kunnista Hämeenkyrön ja Ylöjärven alueilla on toteutettu perinnebiotooppien hoitoa edistävät hankkeet (ks. kappaleet 4.4.3. ja 4.4.4.). 5.7. Vapaaehtoisjärjestöt ja oppilaitokset Talkoilla hoidettavista kohteista suurin osa (19 kpl) on vapaaehtoisjärjestöjen ja oppilaitosten hoitamia (Taulukko 8). Suurin yksittäinen rahoituslähde talkootöiden järjestämiseen ovat Ympäristöministeriön hoitoavustukset. Oppilaitoksista kohteita ovat olleet hoitamassa Kurun metsäoppilaitoksen kansainvälinen eräopas-linja, Osaran maatalousoppilaitos ja Ahlmanin ammattiopisto. Yhdistyksistä eniten perinnebiotooppeja ovat hoitaneet Suomen luonnonsuojeluliiton paikallisyhdistykset, joiden hoidossa on kymmenen kohdetta. Suomen WWF hoitaa yhtä kohdetta. Erilaiset asukas-, ympäristö- ja kyläyhdistykset ovat hoitaneet viittä kohdetta. Tulevaisuudessa yhdistysten mahdollisuudet perinnebiotooppien hoitamiseksi paranevat entisestään ympäristötuen muutosten myötä. Vuoden 2007 alusta ympäristötuen hakeminen mahdollistui myös rekisteröidyille yhdistyksille LEADER- toimintatavan kautta (ks. kohta 8.2). 24 Pirkanmaan ympäristökeskuksen raportteja 04 2008