Pakolaisuus ja auttamisen etiikka SHS-järjestö auttaa Adenin lahden ylityksestä selvinneitä pakolaisia Jemenissä. Kuva: UNHCR
Kuka on pakolainen? Pakolaisen määritelmä perustuu Genevessä solmittuun YK:n pakolaissopimukseen vuodelta 1951: Pakolainen on henkilö: jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskuntaluokkaan kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta, oleskelee kotimaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan; tai joka olematta minkään maan kansalainen oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella ja edellä mainittujen seikkojen tähden on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne. Suomi ja 137 muuta maata on allekirjoittanut sopimuksen. Suomella on kansainvälisen oikeuden mukainen velvollisuus auttaa kansalaistensa lisäksi myös niitä, jotka eivät ole turvassa omassa maassaan. 30.10.2012 2
Mistä pakolaisia lähtee? yli 500 000 250 000 500 000 100 000 250 000 10 000 100 000 10 000 1. Afganistan 2. Irak 3. Somalia 4. Kongon demokraattinen tasavalta
Mihin pakolaiset menevät? Suurin osa pakolaisista pakenee kotimaansa sisällä tai naapurimaihin. Suurin osa maailman konflikteista ja luonnonkatastrofeista tapahtuu köyhässä etelässä. Tämän vuoksi myös suurin osa pakolaisista on juuri kehitysmaissa. Maailmassa on vuonna 2011 noin 43,7 miljoonaa pakolaista, eli lähes Espanjan väkiluvun verran ihmisiä on jättänyt kotinsa. Näistä pakolaisista yli puolet (63%) pakenee oman kotimaansa sisällä eli ovat maansisäisiä pakolaisia. Afrikassa pakolaisista neljä viidestä pakenee toiseen Afrikan maahan. Harva pakolainen haluaa paeta kauas vieraaseen maahan ja kulttuuriin, koska toivoo voivansa palata kotiin konfliktin ollessa ohi. Äärimmäisen harvoilla on myöskään varaa tai keinoja paeta kauas ulkomaille (vrt. Suomesta on samoista syistä paettu ja muutettu juuri naapurimaa Ruotsiin). 30.10.2012 4
Mitä ihmiset pakenevat? Geneven pakolaissopimuksessa taataan suojelu henkilökohtaista vainoa pakeneville ihmisille. Ihmiset ovat pakotettuja jättämään kotinsa vastoin tahtoaan myös muista syistä. Mitä nämä syyt ovat?
Aseelliset konfliktit Sota tekee arjen mahdottomaksi: työn tekeminen ja koulun käyminen ei onnistu. Yhteiskunnan instituutiot kuten terveydenhuolto lakkaavat toimimasta. Ihmiset eivät pysty elättämään itseään. Sodasta seuraa ruokapula. Ruoan viljely vaikeutuu, eikä ruokaa ole myytävänä. Ruoan hinta nousee. Kaikki sodan osapuolet syyllistyvät väkivaltaan ja ryöstelyyn. Siviilit pakenevat suojellakseen itseään ja perhettään. Osa pelkäävät joutuvansa sotilaiksi, joita eri aseelliset ryhmät värväävät. Norsunluurannikolta paettiin väkivaltaa naapurimaahan Liberiaan keväällä 2010. Kuva: UNHCR
Ilmastonmuutos: kuivuus, merenpinnan nousu, tulvat ja myrskyt Kuivuus: lämpötila nousee ja sademäärät laskevat. maanviljely vaikeutuu ja sadot pienenevät. ruoka ei riitä, erityisesti päiväntasaajan seudulla nähdään nälkää satokausien välillä. aavikoituminen ja eroosio. Kuivuus ja nälkä ajavat pakoon Itä-Afrikassa. Kuva: UNHCR
Ilmastonmuutos: kuivuus, merenpinnan nousu, tulvat ja Merenpinnan nousu: yli 600 miljoonaa ihmistä eli 8% maailman väestöstä asuu uhattuna olevilla matalilla rannikkoalueilla. Tyynenmeren saarista mm. Tuvalun ja Karibitin saarivaltiot ovat vaarassa jäädä kokonaan veden alle. Tulvat ja myrskyt: vuosittain tulvii etenkin Aasiassa (Bangladesh, Thaimaa) Hirmumyrskyt voimistuvat esim. Yhdysvaltojen hurrikaani vyöhykkeellä. myrskyt Pakistanissa paetaan tulvia. Kuva: UNHCR
Yhteiskunnalliset ongelmat: Perinteiset elinkeinot, kuten maanviljely tai paimentolaisuus, häviävät ilmastonmuutoksen ja viljelymaiden anastuksien myötä. Ihmiset muuttavat kaupunkiin työn perässä. Kaupungeissa kouluttamattomien ihmisten on vaikea löytää töitä. Ihmiset työllistävät itsensä esimerkiksi kaupustelemalla tai hankkivat ravintonsa esim. kaatopaikoilta. äärimmäinen köyhyys Äärimmäinen köyhyys: ei ruokaa, ei kotia, ei terveydenhuoltoa. Köyhyys voi merkitä hengenvaaraa siinä missä vainokin. Afgaanipakolainen asuu Pakistanissa ja etsii käyttökelpoista tavaraa kaatopaikalta. Kuva: UNHCR
Miten Eurooppa on kytköksissä Afrikan pakolaisuuden syihin?
Peltopinta-alaa käytetään vientituotteiden tai biopolttoaineiden plantaasiviljelyun ruoan tuotannon sijasta. Yksipuolinen viljely edistää maaperän eroosiota. Vesivarojen ja muiden luonnonvarojen epäoikeudenmukainen jakaminen. Ilmastonmuutos, joka sekoitta sateita ja voimistaa tulvia ja myrskyjä. Kuivuus, köyhyys ja nälkä Tulot luonnonrikkauksista menevät monikansallisille yrityksille, sotaherroille ja valtaeliitille.
Sodankäyntiä rahoitetaan öljyn ja arvokkaiden mineraalien kaupalla. Länsimaiset yritykset ja valtiot edesauttavat tätä kautta konfliktien jatkumista. Siirtomaa-ajalta peräisin olevat keinotekoiset valtiorajat sekä rotuerotteluoppi ovat osaltaan konfliktien taustalla. Aseiden vienti konfliktimaihin ylläpitää sodankäyntiä. Sotilaalliset konfliktit Ilmastonmuutoksen aiheuttama väestöpaine pienillä alueilla luo kiristyvää kilpailua luonnonvaroista. Huomautus: edellä mainitut ovat esimerkkejä Afrikassa esiintyvän pakolaisuuden taustalla olevista tekijöistä. Näiden lisäksi on olemassa muita, myös Euroopasta riippumattomia taustatekijöitä, jotka vaikuttavat esimerkiksi sotilaallisten konfliktien ja köyhyyden kierteeseen tietyissä Afrikan valtioissa.
Ratkaisuja? YK:n pakolaissopimuksen päivittäminen ja pakolaisstatuksen määritelmän uudistaminen? -> YK, EU, kansainväliset järjestöt. Kansainväliset päästösopimukset ja erityisesti rikkaiden teollisuusmaiden sitoutuminen niihin. - > kansainvälinen yhteisö. Ekologisesti kestävän ja sosiaalisesti oikeudenmukaisen viljelyn tukeminen kehitysmaissa -> yrittäjien ja kuluttajien valinnat ja vastuu. Konflikteista ja luonnonkatastrofeista kärsineiden alueiden asukkaiden kouluttaminen (kestävä puunkulutus, viljelytekniikat, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja sen aiheuttamiin ilmiöihin varautuminen, ihmisoikeudet, hyvä hallinto ) -> kehitysyhteistyö. Suuryhtiöiden ja eurooppalaisten valtioiden asettamat ehdot kaupankäynnille esim. kaivosten työolosuhteista ja ympäristönsuojelusta mineraaleja ja muita luonnonvaroja hankittaessa. -> kuluttajan asettamat ehdot yrityksille tuotteen alkuperän ja tuotantotavan esittämisestä. Kestävän ympäristöpolitiikan ja ongelmanratkaisukyvyn kehittäminen kehitysmaissa demokratian ja paikallishallintojen vahvistamisen kautta. -> kehitysyhteistyö.
Lähteet: UNHCR Global Trends Report http://www.unhcr.org/4dfa11499.html Suomen Pakolaisavun ulkomaantoiminnan päällikkö Leena Kumpulaisen artikkeli Ilmastonmuutos ja pakolaisuus julkaisussa Jääkö luu kehittyvien maiden käteen: ilmastonmuutoksen ekologiset, taloudelliset ja poliittiset vaikutukset (Biologian ja maantieteen opettajien liitto BMOL ry, 2009.) Tekijä: Suomen Pakolaisapu