OHJE ST 6.2 / 3.10.2014 AVOLÄHTEIDEN KÄYTÖSTÄ SYNTYVÄT RADIOAKTIIVISET JÄTTEET JA PÄÄSTÖT 1 Yleistä 3 2 Radioaktiivisten jätteiden käsittelystä on oltava suunnitelma 3 3 Säteilyturvakeskus asettaa raja-arvot päästöille 3 3.1 Viemäriverkkoon laskettavat päästöt 4 3.2 Jätteenpolttolaitokseen tai kaatopaikalle toimitettavat jätteet 4 3.3 Ilmaan laskettavat päästöt 4 4 Radioaktiivisten jätteiden käsittelystä on oltava ohjeet 5 5 Radioaktiivista jätteistä on oltava ajantasainen kirjanpito 5 Liite Määritelmät Tämä ohje on voimassa 15.12.2014 alkaen toistaiseksi. Ohje korvaa 1.7.1999 annetun ohjeen ST 6.2, Radioaktiiviset jätteet ja päästöt. Helsinki 2014 ISSN 0789-4716 ISBN 978-952-309-106-1 (nid.) Grano Oy 2014 ISBN 978-952-309-107-8 (pdf) ISBN 978-952-309-108-5 (html) STUK SÄTEILYTURVAKESKUS STRÅLSÄKERHETSCENTRALEN RADIATION AND NUCLEAR SAFETY AUTHORITY Osoite/Address Laippatie 4, 00880 Helsinki Postiosoite / Postal address PL / P.O.Box 14, FIN-00881 Helsinki, FINLAND Puh./Tel. (09) 759 881, +358 9 759 881 Fax (09) 759 88 500, +358 9 759 88 500 www.stuk.fi
Valtuutusperuste Säteilytoiminnan turvallisuudesta vastaa säteilylain mukaan säteilytoiminnan harjoittaja. Toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että STohjeissa esitetyn mukainen turvallisuustaso toteutetaan ja ylläpidetään. Säteilyturvakeskus antaa säteilyn käytön ja muun säteilytoiminnan turvallisuutta koskevat yleiset ohjeet, säteilyturvallisuusohjeet (ST-ohjeet), säteilylain (592/1991) 70 :n 2 momentin nojalla. Tämä ohje sisältää neuvoston direktiivin 96/29/Euratom; EYVL N:o L 159, 29.6.1996, s. 1 täytäntöönpanoon liittyviä vaatimuksia.
OHJE ST 6.2 / 3.10.2014 1 Yleistä Tässä ohjeessa esitetään avolähteiden käytöstä peräisin olevien radioaktiivisten jätteiden käsittelyä koskevat säteilyturvallisuusvaatimukset sekä raja-arvot, joita on noudatettava päästettäessä vähäisiä määriä radioaktiivisia aineita ilmaan tai viemäriverkkoon ja toimitettaessa jätteitä jätteenpolttolaitokseen tai kaatopaikalle. Tämä ohje ei koske luonnon radioaktiivisia aineita eikä ydinenergian käytön tai luonnonvarojen hyödyntämisen seurauksena syntyneitä radioaktiivisia jätteitä. Tämä ohje ei koske umpilähteiden käytöstä poistamista. Ohjetta koskevat määritelmät ovat liitteessä A. Umpilähteen poistamisesta käytöstä on annettu tarkempia ohjeita ohjeessa ST 5.1. 2 Radioaktiivisten jätteiden käsittelystä on oltava suunnitelma Toiminnan harjoittajan on jo toimintaa suunnitellessaan otettava huomioon radioaktiivisten jätteiden käsittely ja päästöjen rajoittamista koskevat menettelyt. Toiminnan harjoittajan on laadittava radioaktiivisten jätteiden käsittelystä kirjallinen suunnitelma, jossa kuvataan toiminnasta syntyvät radioaktiiviset jätteet ja päästöt sekä niiden käsittelyä koskevat menettelyt. Suunnitelma on pidettävä ajantasaisena. Menetelmä, jolla radioaktiiviset jätteet tehdään vaarattomiksi, valitaan jätteiden laadun, aktiivisuuden ja jätteissä olevien radionukli dien ominaisuuksien kuten puoliintumisajan ja säteilylajin perusteella. Lähtökohtana on, että radioaktiivisten aineiden leviäminen ympäristöön ja jätteiden joutuminen asiattomien käsiin estetään tehokkaasti. Lisäksi jätteiden käsittelyssä on otettava huomioon ympäristönsuojelu-, vesi-, ilmansuojelu ja jätelainsäädännön määräykset. 3 Säteilyturvakeskus asettaa raja-arvot päästöille STUK Jos avolähteiden käytöstä peräisin olevien radioaktiivisten aineiden vähäisiä päästöjä ilmaan, viemäriverkkoon tai muuten ympäristöön ei voida estää, toiminnan harjoittajan on erityisesti varmistettava, että päästettävät ainemäärät pidetään niin pieninä kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista ja Säteilyturvakeskuksen asettamien raja-arvojen alapuolella. Radioaktiivisten jätteiden käsittelystä edustavalle henkilölle aiheutuva efektiivinen annos saa olla enintään 10 µsv vuodessa. Tämän ehdon katsotaan täyttyvän, kun radioaktiivisten jätteiden käsittelyssä noudatetaan Säteilyturvakeskuksen päätöksessä 4/3020/2014 esitettyjä raja-arvoja. Jatkossa kohdissa 3.1 3.3 annetut raja-arvot ovat edellä mainitun päätöksen mukaisia. Edellä esitettyä annosrajoitusta sovelletaan erikseen kaasumaisten ja nestemäisten radioaktiivisten aineiden päästöille sekä kiinteille radioaktiivisille jätteille. Säteilyturvakeskus voi yksittäistapauksissa toiminnan harjoittajan hakemuksesta tai omasta aloitteestaan asettaa edellä mainitusta päätöksestä poikkeavia raja-arvoja. Säteilyturvakeskus voi antaa erityismääräyksiä koskien esimerkiksi päästöjen mittaamista, ympäristön radioaktiivisuuden ja ulkoisen annosnopeuden valvontaa, valvontamittauksissa noudatettavia suoritusvälejä sekä raportointia Säteilyturvakeskukselle väestön ja vertailuryhmien säteilyannosten arvioimista varten. Säteilyturvakeskuksen valtuudesta asettaa raja-arvot vähäisille määrille ilmaan, viemäriverkkoon tai muuten ympäristöön päästettäville radioaktiivisille aineille säädetään säteilyasetuksen (1512/1991) 23 :ssä. Toiminnan harjoittajan velvollisuudesta varmistaa, että päästettävät ainemäärät pidetään Säteilyturvakeskuksen asettamien raja-arvojen alapuolella ja niin pieninä kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista, säädetään säteilyasetuksen (1512/1991) 23 :ssä. 3
S T U K OHJE ST 6.2 / 3.10.2014 Vaatimus toiminnan harjoittajan velvollisuudesta suorittaa päästöjen seurantamittauksia on esitetty ohjeessa ST 1.6. 3.1 Viemäriverkkoon laskettavat päästöt Viemäriverkkoon päästettäviä radioaktiivisia aineita koskevat raja-arvot ovat seuraavat: Yhdestä säteilyn käyttöpaikasta yhdellä kerralla viemäriverkkoon päästetty aktiivisuus saa olla enintään kullekin radionuklidille asetetun vapaarajan suuruinen, mutta ei kuitenkaan suurempi kuin 100 MBq. Yhdestä säteilyn käyttöpaikasta kuukauden aikana viemäriverkkoon päästetty aktiivisuus saa olla enintään 10 kertaa kullekin radionuklidille asetetun vapaarajan suuruinen. Vuoden aikana viemäriverkkoon päästetty aktiivisuus ei saa kuitenkaan olla suurempi kuin 100 GBq. Jos toiminnan harjoittaja päästää viemäriverkkoon useita eri radionuklideja, on kokonaisaktiivisuuden täytettävä kertapäästön osalta ehto ja kuukausipäästön osalta ehto (1) (2) Kaavoissa A k tarkoittaa radionuklidin k aktiivisuutta ja A E,k kyseisen radionuklidin k vapaarajaa. Allas ja viemäri on huuhdeltava runsaalla vesimäärällä aina, kun radioaktiivista ainetta on päästetty viemäriin. Edellä esitettyjä raja-arvoja ei sovelleta säteilyn lääketieteellisessä käytössä radioaktiivista ainetta saaneiden potilaiden eritteisiin. Radioaktiivisten aineiden vapaarajat on annettu Säteilyturvakeskuksen päätöksessä 5/3020/2013 ja ohjeessa ST 1.5.. Ak 1 A k Ek, Ak 10 A k Ek, 3.2 Jätteenpolttolaitokseen tai kaatopaikalle toimitettavat jätteet Toiminnan harjoittaja voi toimittaa kiinteää radioaktiivista jätettä jätteenpolttolaitokseen tai kaatopaikalle alla olevin edellytyksin. Yhdessä jätepakkauksessa oleva aktiivisuus saa olla enintään kullekin radionuklidille asetetun vapaarajan suuruinen, mutta ei kuitenkaan suurempi kuin 100 MBq. Yhdestä säteilyn käyttöpaikasta kuukauden aikana jätteenpolttolaitokseen tai kaatopaikalle toimitetun jätteen aktiivisuus saa olla enintään 10 kertaa kullekin radionuklidille asetetun vapaarajan suuruinen. Vuoden aikana jätteenpolttolaitokseen tai kaatopaikalle toimitetun jätteen aktiivisuus ei saa kuitenkaan olla suurempi kuin 100 GBq. Jos jäte sisältää useita eri radionuklideja, jätteessä olevan kokonaisaktiivisuuden on täytettävä yhden jätepakkauksen osalta kohdassa 3.1 esitetty ehto (1) ja kuukaudessa hävitettäväksi toimitetun jätteen osalta kohdassa 3.1 esitetty ehto (2). Radioaktiivisia jätteitä kaatopaikalle toimitettaessa on varmistuttava jätteen kaatopaikkakelpoisuudesta. Radioaktiivisuutensa puolesta jäte on kaatopaikkakelpoista, kun edellä esitetyt raja-arvot eivät ylity. Jäte, joka toimitetaan kaatopaikalle tai jätteenpolttolaitokseen tai joka käsitellään vaarallisena jätteenä, on pakattava siten, että radioaktiivisia aineita ei pääse leviämään pakkauksen ulkopuolelle kuljetuksen aikana. Kiinteän radioaktiivisen materiaalin uudelleenkäyttöön, kierrätykseen ja hävittämiseen jätteenä voidaan soveltaa vapauttamisrajoja. Radioaktiivisella materiaalilla tarkoitetaan suuria määriä esimerkiksi kontaminoitunutta kiinteää ainetta, jossa radionuklidit ovat tasaisesti jakautuneena. Jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden toteamisesta on annettu ohjeita ympäristöministeriön julkaisussa Ympäristöhallinnon ohjeita 2/2006, Jätteiden kaatopaikkakelpoisuuden toteaminen. Radioaktiivisten aineiden vapauttamisrajat on annettu Säteilyturvakeskuksen päätöksessä 4/3020/2013 ja ohjeita niiden käytöstä on annettu ohjeessa ST 1.5. 3.3 Ilmaan laskettavat päästöt Kun radioaktiivisia aineita päästetään ulkoilmaan, päästöt on rajoitettava siten, että pääs- 4
OHJE ST 6.2 / 3.10.2014 STUK töistä edustavalle henkilölle aiheutuva efektiivinen annos on enintään 10 µsv vuodessa. Jos toiminnasta aiheutuu päästöjä ulkoilmaan, toiminnan harjoittajan on arvioitava päästöistä edustavalle henkilölle vuoden aikana aiheutuva efektiivinen annos. Annosta arvioitaessa on otettava huomioon sekä sisäinen että ulkoinen säteilyaltistus. Laskennassa käytetyt menetelmät on dokumentoitava ja niiden on oltava asianmukaisia ja luotettavaksi osoitettuja. Arvion tulokset ja selvitys käytetyistä laskentamenetelmistä on toimitettava Säteilyturvakeskukselle ennen toiminnan aloittamista tai merkittävää laajentamista, esimerkiksi otettaessa käyttöön uusia radionuklideja. 4 Radioaktiivisten jätteiden käsittelystä on oltava ohjeet Toiminnan harjoittajan on laadittava kirjalliset ohjeet radioaktiivisten jätteiden käsittelystä. Ympäristöön joutuvien radioaktiivisten aineiden määrät on pidettävä niin vähäisinä kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista. Lyhytikäisiä radionuklideja (puoliintumisaika alle 100 vrk) sisältävän jätteen vanhentaminen ja poistoilman suodattaminen tai talteenotto on aina suositeltavaa. Radioaktiivisten jätteiden lajittelu on aloitettava jo laboratoriossa. Sellaiset radioaktiiviset jätteet, joiden aktiivisuus on niin suuri, että ne on toimitettava tunnustetulle laitokselle, on pidettävä erillään jätteistä, jotka voidaan päästää viemäriverkkoon, toimittaa kaatopaikalle, jätteenpolttolaitokseen tai vaarallisten jätteiden loppukäsittelylaitokselle. Radioaktiivisuuden lisäksi jätteiden käsittelyssä on otettava huomioon jätteiden fysikaaliset, kemialliset ja biologiset ominaisuudet, kuten kemiallinen myrkyllisyys ja mikrobien aiheuttama tartuntavaara. Käsiteltäessä radioaktiivista jätettä säteilyn käyttöpaikalla jätepakkaukseen on tehtävä seuraavat merkinnät: ionisoivan säteilyn varoitusmerkki radionuklidit ja niiden aktiivisuudet aktiivisuuden toteamispäivät sekä se, kuka aktiivisuuden on todennut jätepakkauksen alkuperä. Avolähteille on ilmoitettava myös kokonaistilavuus tai aktiivisuuspitoisuus (esimerkiksi aktiivisuus tilavuusyksikköä kohti). Radioaktiivisia jätteitä ei tule tarpeettomasti säilyttää laboratoriotiloissa, vaan ne on siirrettävä radioaktiivisten jätteiden varastoon. Radioaktiiviset aineet, joille ei enää ole käyttöä, ovat radioaktiivista jätettä, jota ei tule tarpeettomasti säilyttää säteilyn käyttöpaikalla. Radioaktiiviset jätteet, jotka sisältävät niin pitkäikäisiä radionuklideja, että niitä ei kohtuullisessa ajassa (noin 2 vuotta) ole mahdollista vanhentamalla tehdä vaarattomaksi, on toimitettava tunnustettuun laitokseen. 5 Radioaktiivisista jätteistä on oltava ajantasainen kirjanpito Kaikista varastoitavista radioaktiivisista jätteistä on pidettävä kirjaa. Lisäksi on pidettävä kirjaa viemäriverkostoon tai ilmaan päästetyistä ja jätteenpolttolaitokseen tai kaatopaikalle toimitetuista radionuklideista ja niiden aktiivisuuksista. Kirjallisuutta 1. International Atomic Energy Agency. Generic models for use in assessing the impact of discharges of radioactive substances to the environment. Safety Reports Series No.19. Wien: IAEA; 2001. 2. NCRP Report No. 123 I. Screening models for releases of radionuclides to atmosphere, surface water, and ground. National Council on Radiation Protection and Measurements: Bethesda; 1996. 3. NCRP Report No. 123 II. Screening models for releases of radionuclides to atmosphere, surface water, and ground-work sheets. National Council on Radiation Protection on Measurements: Bethesda; 1996. 5
S T U K OHJE ST 6.2 / 3.10.2014 4. Swedish Radiation Safety Authority. Screening calculations for radioactive waste releases from non-nuclear facilities. Report number 2009:02. SSM: Tukholma; 2009. 5. International Commission on Radiological Protection. Assessing dose of the representative person for the purpose of the radiation protection of the public. ICRP Publication 101a. Annals of the ICRP 2006; 36 (3). 6. European Commission. Radiation protection 144. Guidance on the calculation, presentation and use of collective doses for routine discharges. Luxembourg: Office for Official Publications of the European Commission; 2007. 7. Hellstén S. Selvitys avolähteiden käytöstä syntyvistä radioaktiivisista jätteistä ja päästöistä aiheutuvasta säteilyaltistuksesta (teollisuus, tutkimus ja terveydenhuolto). STUK-A258. Helsinki: Säteilyturvakeskus; 2013. 6
OHJE ST 6.2 / 3.10.2014 STUK Liite Määritelmät Avolähde Säteilylähteet, jotka eivät ole umpilähteitä. Edustava henkilö Tietylle säteilylähteelle eniten altistuvan väestöryhmän yksilö, jonka annos on edustava tämän väestöryhmän yksilöille. Lisätieto: Aiemmin on käytetty termiä kriittisen ryhmän keskimääräinen jäsen. Termi edustava henkilö on määritelty ICRP:n julkaisussa 101. Efektiivinen annos Kudosten painotuskertoimilla w T kerrottujen ekvivalenttiannosten H T summa: E = wtht = wt wd R TR,. T T Efektiivisen annoksen yksikkö on Sv. Lisätieto: Efektiivisen annoksen avulla arvioidaan lähinnä säteilyn ihmiselle aiheutta mien satunnaisten haittavaikutusten riskiä. Termi ekvivalenttiannos on määritelty ohjeessa ST 7.2. Radioaktiivinen jäte Radioaktiiviset aineet ja radioaktiivisten aineiden saastuttamat laitteet, tavarat ja aineet, joilla ei ole käyttöä ja jotka radioaktiivisuutensa vuoksi on tehtävä vaarattomiksi. Radioaktiiviseksi jätteeksi katsotaan myös radioaktiivinen aine tai radioaktiivista ainetta sisältävä säteilylaite, jolle ei löydy omistajaa. Radioaktiivinen materiaali Kiinteä aine, joka sisältää radioaktiivista ainetta tai on kontaminoitunut radioaktiivisella aineella. R Radioaktiivisen jätteen vaarattomaksi tekeminen Kaikki ne toimenpiteet, jotka ovat tarpeen jätteen käsittelemiseksi, eristämiseksi, sijoittamiseksi tai käytön rajoittamiseksi siten, ettei jätteestä aiheudu terveydellistä tai ympäristöllistä haittaa. Tunnustettu laitos Suomessa rekisteröity yritys tai muu toiminnan harjoittaja, jonka toimialaan kuuluu radioaktiivisten jätteiden vaarattomaksi tekeminen ja jolla on turvallisuuslupa tähän toimintaan. Umpilähde Säteilylähde, jossa radioaktiivinen aine on suljettu kapseliin tai päällystetty siten, ettei ainetta voi kosketella ja ettei se leviä niissä käyttöolosuhteissa, joihin säteilylähde on suunniteltu. Vaarallinen jäte Jäte, jolla on palo- tai räjähdysvaarallinen, tartuntavaarallinen, muu terveydelle vaarallinen, ympäristölle vaarallinen tai muu vastaava ominaisuus. Lisätieto: Termi vaarallinen jäte on määritelty jätelaissa (646/2011). Vapaaraja (excemption value) Radioaktiivisen aineen aktiivisuus tai aktiivisuuspitoisuus, jolloin aineen käyttöön ei tarvita turvallisuuslupaa eikä käytöstä tarvitse tehdä ilmoitusta. Vapauttamisraja (clearance level) Turvallisuuslupamenettelyn tai ilmoitusvelvollisuuden alaisista toiminnoista sivutuotteena syntyvien kiinteiden radioaktiivisten materiaalien aktiivisuuspitoisuus, jolloin materiaalin loppusijoitus, kierrätys tai uudelleenkäyttö on vapautettu kaikesta valvonnasta, eikä se vaadi erillistä hyväksyntää Säteilyturvakeskukselta. 7
S T U K OHJE ST 6.2 / 3.10.2014 ST-OHJEET (14.10.2014) Yleiset ohjeet ST 1.1 Säteilytoiminnan turvallisuus, 23.5.2013 ST 1.3 Säteilylähteiden varoitusmerkit, 9.12.2013 ST 1.4 Säteilyn käyttöorganisaatio, 2.11.2011 ST 1.5 Säteilyn käytön vapauttaminen turvallisuusluvasta, 12.9.2013 ST 1.6 Säteilyturvallisuus työpaikalla, 10.12.2009 ST 1.7 Säteilysuojelukoulutus terveydenhuollossa, 10.12.2012 ST 1.8 Säteilyn käyttöorganisaatiossa toimivien henkilöiden pätevyys ja säteilysuojelukoulutus, 17.2.2012 ST 1.9 Säteilytoiminta ja säteilymittaukset, 17.3.2008 ST 1.10 Säteilylähteiden käyttötilojen suunnittelu, 14.7.2011 ST 1.11 Säteilylähteiden turvajärjestelyt, 9.12.2013 Sädehoito ST 2.1 Sädehoidon turvallisuus, 18.4.2011 Lääketieteellinen röntgentutkimus ST 3.1 Hammasröntgentutkimukset terveydenhuollossa, 20.8.2011 ST 3.3 Röntgentutkimukset terveydenhuollossa, 20.3.2006 ST 3.8 Säteilyturvallisuus mammografiatutkimuksissa, 25.1.2013 Teollisuus, tutkimus, opetus ja kaupallinen toiminta ST 5.1 Umpilähteiden ja niitä sisältävien laitteiden säteilyturvallisuus, 7.11.2007 ST 5.2 Tarkastus- ja analyysiröntgenlaitteiden käyttö, 26.9.2008 ST 5.3 Ionisoivan säteilyn käyttö fysiikan ja kemian opetuksessa, 4.5.2007 ST 5.4 Säteilylähteiden kauppa, 19.12.2008 ST 5.6 Säteilyturvallisuus teollisuusradiografiassa, 9.3.2012 ST 5.7 Radioaktiivisen jätteen ja käytetyn ydinpolttoaineen siirrot, 6.6.2011 ST 5.8 Säteilylaitteiden asennus-, korjaus- ja huoltotyö, 4.10.2007 Avolähteet ja radioaktiiviset jätteet ST 6.1 Säteilyturvallisuus avolähteiden käytössä, 17.3.2008 ST 6.2 Avolähteiden käytöstä syntyvät radioaktiiviset jätteet ja päästöt, 3.10.2014 ST 6.3 Säteilyturvallisuus isotooppilääketieteessä, 14.1.2013 Säteilyannokset ja terveystarkkailu ST 7.1 Säteilyaltistuksen seuranta, 14.8.2014 ST 7.2 Säteilyaltistuksen enimmäisarvojen soveltaminen ja säteilyannoksen laskemisperusteet, 8.8.2014 ST 7.3 Sisäisestä säteilystä aiheutuvan annoksen laskeminen, 13.6.2014 ST 7.4 Annosrekisteri ja tietojen ilmoittaminen, 9.9.2008 ST 7.5 Säteilytyötä tekevien työntekijöiden terveystarkkailu, 13.6.2014 Eläinlääketiede ST 8.1 Säteilyturvallisuus eläinröntgentutkimuksissa, 20.3.2012 Ionisoimaton säteily ST 9.1 Solariumlaitteiden säteilyturvallisuusvaatimukset ja valvonta, 1.7.2013 ST 9.2 Pulssitutkien säteilyturvallisuus, 2.9.2003 ST 9.3 ULA- ja TV-asemien mastotöiden säteilyturvallisuus, 2.9.2003 ST 9.4 Yleisöesityksissä käytettävien suuritehoisten laserlaitteistojen säteilyturvallisuus, 28.2.2007 Luonnonsäteily ST 12.1 Säteilyturvallisuus luonnonsäteilylle altistavassa toiminnassa, 2.2.2011 ST 12.2 Rakennusmateriaalien ja tuhkan radioaktiivisuus, 17.12.2010 ST 12.3 Talousveden radioaktiivisuus, 9.8.1993 ST 12.4 Säteilyturvallisuus lentotoiminnassa, 1.11.2013 8