Röntgentilojen säteilyturvallisuus. 1 Yleistä 3. 2 Suojarakenteet 3

Transkriptio

1 OHJE ST 3.6 Röntgentilojen säteilyturvallisuus 1 Yleistä 3 2 Suojarakenteet Yleiset periaatteet Suojarakenteiden määrittäminen Lääketieteelliseen toimintaan käytettävät röntgenhuoneet Teollisuuden sekä tutkimus- ja opetustoiminnan röntgenhuoneet 5 3 Röntgenhuoneiden koko Lääketieteelliseen toimintaan käytettävät röntgenhuoneet Teollisuuden sekä tutkimus- ja opetustoiminnan röntgenhuoneet 5 4 Varoitusmerkit ja -valot sekä huoneiden lukitus 5 5 Kirjallisuutta 6 Tämä ohje on voimassa alkaen toistaiseksi. Tämä ohje korvaa annetun ST-ohjeen 3.6 Röntgentutkimushuoneen säteilysuojaus. Helsinki 2001 Oy Edita Ab ISBN ISSN STUK SÄTEILYTURVAKESKUS STRÅLSÄKERHETSCENTRALEN RADIATION AND NUCLEAR SAFETY AUTHORITY

2 Valtuutusperuste Säteilyturvakeskus antaa säteilyn käytön ja muun säteilytoiminnan turvallisuutta koskevat yleiset ohjeet, säteilyturvallisuusohjeet (ST-ohjeet), säteilylain (592/1991) 70 :n 2 momentin nojalla. Säteilytoiminnan turvallisuudesta vastaa säteilylain mukaan säteilytoiminnan harjoittaja. Toiminnan harjoittaja on velvollinen huolehtimaan siitä, että STohjeissa esitetyn mukainen turvallisuustaso toteutetaan ja ylläpidetään.

3 Ohje ST Yleistä Säteilylaissa (592/1991) ja säteilyasetuksessa (1512/1991) esitetään säteilyn käyttöä koskevat yleiset säteilyturvallisuusvaatimukset. Säteilylain 24 :n mukaan säteilylaitteen, sen käyttöpaikan sekä siihen liittyvien laitteiden ja varusteiden tulee olla sellaiset, että säteilylaitetta voidaan käyttää turvallisesti. Käytön turvallisuuteen vaikuttavien rakennusten, rakennusosien ja rakenteiden suunnittelussa huomioon otettavat turvallisuusvaatimukset vahvistaa Säteilyturvakeskus (STUK). Tässä ohjeessa esitetään säteilyturvallisuusvaatimukset lääketieteellisessä ja eläinlääketieteellisessä röntgentoiminnassa sekä teollisuudessa, tutkimuksessa ja opetuksessa käytettävien röntgentilojen suojarakenteille sekä myös muille turvajärjestelyille. Ohjetta sovelletaan myös tiloihin, joissa käytetään sädehoitoon tarkoitettuja, alle 25 kv:n jännitteellä toimivia röntgenlaitteita. Ohje koskee uusia röntgentiloja ja sellaisia vanhoja röntgentiloja, joihin asennetaan uusia tai siirretään muualla käytössä olleita röntgenlaitteita. Suuremmalla kuin 25 kv:n jännitteellä toimivia sädehoidon röntgenlaitteita ja niiden käyttötiloja koskevat säteilyturvallisuusvaatimukset on esitetty ST-ohjeessa 2.2. Hammasröntgenlaitteiden ja mammografialaitteiden käyttötiloja koskevat vaatimukset on esitetty ST-ohjeissa 3.1 ja 3.2. Teollisuusradiografian säteilyturvallisuusvaatimukset on esitetty ST-ohjeessa Suojarakenteet 2.1 Yleiset periaatteet Röntgenhuoneen suojarakenteet on suunniteltava ja rakennettava siten, ettei säteilyasetuksessa säädettyjä annosrajoja ylitetä huonetta ympäröivissä tiloissa missään olosuhteissa. Säteilysuojelun optimointiperiaatteen toteuttamiseksi ja eri säteilylähteistä aiheutuvan altistuksen huomioon ottamiseksi on rakenteiden suunnittelussa käytettävä säteilyasetuksen (muutos STUK 1143/1998) 7 :ssä tarkoitettuja annosrajoituksia. Annosrajoitus röntgenlaitteita käytettäessä on 0,3 msv vuodessa. Jos röntgenhuoneessa on useita röntgenlaitteita tai jos huoneen vieressä on muita säteilyn käyttötiloja, on näiden kaikkien yhteisvaikutus otettava huomioon suojarakenteita suunniteltaessa. Röntgenhuoneessa ja sen viereisissä tiloissa olevia röntgenlaitteita ja muita säteilylähteitä pidetään yhtenä altistuslähteenä. 2.2 Suojarakenteiden määrittäminen Tämän ohjeen kirjallisuusviitteissä on esitetty laskentakaavat ja muut tarvittavat tiedot, joiden avulla röntgenhuoneen suojarakenteet voidaan määrittää laskennallisesti. Suojarakenteiden määrittämisessä on käytettävä röntgenlaitteen suurinta käyttöön tulevaa jännitettä, säteilykeilan suurinta kenttäkokoa ja röntgenlaitteen suurinta arvioitua käyttömäärää. Suunta- ja oleskelutekijöitä voidaan myös käyttää. Niissä suunnissa, joihin säteilykeila ei kohdistu, on rakenteet määritettävä röntgenputken vaipan läpi tulevan vuotosäteilyn sekä potilaasta tai kuvattavasta kohteesta siroavan säteilyn perusteella. Sironneen säteilyn oletetaan tällöin vaimenevan primäärisäteilyn tavoin. Jos röntgenlaitteen kiinteät rakenteet peittävät koko säteilykeilan, voidaan säteilyn vaimeneminen näissä rakenteissa ottaa huomioon. Potilaan tai kuvattavan kohteen vaimennusta ei yleensä oteta huomioon. Röntgenhuoneen suojarakenteisiin käytetään useimmiten lyijyä, mutta muitakin materiaaleja (esimerkiksi betonia tai tiiltä) voidaan käyttää. Muita materiaaleja käytettäessä on alkuainekoostumuksen ja tiheyden lisäksi otettava huomioon myös se, onko materiaalissa reikiä tai onteloita. Esimerkiksi rakenteiden välipohjissa käytettävien ontelolaattojen suojauskyky on paljon pienempi kuin välipohjan paksuudesta voisi päätellä. 3

4 STUK Ohje ST 3.6 Jos käytetään suunta- ja oleskelutekijöitä, on niiden täytettävä seuraavat ehdot: Suuntatekijä (U) Jos säteilykeila on suunnattu johonkin suuntaan enemmän kuin 50 % laitteen käyttöajasta, käytetään tässä suunnassa olevan suojarakenteen määrittämiseen arvoa U=1. Jos säteilykeila on suunnattu johonkin suuntaan vähemmän kuin 50 % laitteen käyttöajasta, voidaan suojarakenteen määrittämiseen käyttää arvoa 0,25 U 1. Kuitenkin suuntatekijän on oltava aina vähintään yhtä suuri kuin se osuus käyttöajasta, jonka keila on suunnattu tähän suuntaan. Suunnissa, joihin kohdistuu vain vuotosäteilyä ja sironnutta säteilyä, käytetään arvoa U = 1. Oleskelutekijä (T) Työtiloissa sekä säteilyn lääketieteellisessä käytössä myös odotustiloissa ja potilashuoneissa käytetään arvoa T = 1. Sisä- ja ulkotiloissa, joissa ei oleskella jatkuvasti (esimerkiksi WC, käytävä, varasto tai katu), voidaan käyttää arvoa 0,1 T 1. Oleskelutekijän on kuitenkin oltava aina vähintään yhtä suuri kuin se osuus ajasta, jona tiloissa oleskellaan. 2.3 Lääketieteelliseen toimintaan käytettävät röntgenhuoneet Säteilyn lääketieteellisessä käytössä röntgenlaitetta käytetään usein sen suurinta mahdollista jännitettä pienemmillä jännitteillä. Lisäksi laitteen käyttömäärä on usein vähäinen. Siksi useimpien tavanomaiseen *) käyttöön tarkoitettujen röntgenhuoneiden suojarakenteita ei ole tarpeen laskea tämän ohjeen kirjallisuusviitteissä esitetyillä laskentakaavoilla. Kokemus on osoittanut, että useimmiten suojarakenteeksi riittää säteilykeilan suunnassa 3 mm lyijyä (300 mm betonia tai 350 mm tiiltä) **). Suojarakenteen koko on yleensä 1,5 x 1,5 m 2. Suunnissa, joihin kohdistuu vain vuotosäteilyä ja sironnutta säteilyä, riittää 2 mm lyijyä (200 mm betonia tai 250 mm tiiltä). Seinillä, joihin kohdistuu vain sironnutta säteilyä tai vuotosäteilyä, suojarakenne ulottuu yleensä vähintään 2 m:n korkeudelle. Jos voidaan osoittaa, ettei kohdassa 2.1 esitetty annosrajoitus ylity röntgenhuonetta ympäröivissä tiloissa huoneeseen asennettavan röntgenlaitteen tavanomaisilla käyttöarvoilla, riittää suojarakenteen paksuudeksi edellä esitettyjä pienemmätkin lyijyarvot. Sellaisten lääketieteelliseen toimintaan käytettävien röntgenhuoneiden suojarakenteet, joissa tehdään muitakin kuin tavanomaisia röntgentutkimuksia ja joissa laitteiden käyttömäärät ovat suuria, on määritettävä kohdan 2.2 mukaisesti. Tällaisia huoneita ovat esimerkiksi angiografioihin, TT-kuvauksiin ja toimenpideradiologiaan käytettävät huoneet. Rakenteiden riittävyys on varmistettava annosmittausten perusteella. Huoneissa, joissa käytetään rakenteensa puolesta hyvin suojattua pienitehoista röntgenlaitetta, ei välttämättä tarvita erillistä suojarakennetta, jos henkilökunta ja muut henkilöt eivät ole laitteen käytön aikana laitteen välittömässä läheisyydessä. Tällainen laite voi olla esimerkiksi luun tiheyden mittauslaite tai alle 25 kv:n jännitteellä toimiva röntgenlaite. Jos laitteen käyttöhuoneen seinät ovat kevytrakenteiset (esimerkiksi puuta tai lastulevyä), on suojarakenteen tarve kuitenkin hyvä selvittää erikseen. *) Röntgenhuoneen tavanomaisella käytöllä tarkoitetaan tässä sellaista toimintaa, jossa tehdään yleisimpiä luusto-, pehmytosa- ja keuhkokuvauksia sekä ruoansulatuselimistön läpivalaisututkimuksia. Tutkimusten ja kuvausten määrä vuodessa on enimmillään **) Tiheydet ovat: Lyijy 11,3 g cm -3, betoni 2,3 g cm -3 ja tiili 1,8 g cm -3. 4

5 Ohje ST Teollisuuden sekä tutkimus- ja opetustoiminnan röntgenhuoneet Teollisuudessa sekä tutkimus- ja opetustoiminnassa säteilyn käyttö on sovellutuskohtaista, jolloin röntgenhuoneiden suojaustarve määritetään tapauskohtaisesti. Kokemus on osoittanut, että jos röntgenputken jännite on enintään 150 kv ja putki itsessään on hyvin suojattu, riittävät huoneen suojarakenteiksi kohdan 2.3 ensimmäisessä kappaleessa esitetyt rakennepaksuudet. Yli 150 kv:n jännitteellä rakennepaksuudet on määritettävä kohdan 2.2 mukaisesti. Huoneissa, joissa käytetään pelkästään täysin suojattuja diffraktio- ja fluoresenssilaitteita, ei tarvita erillistä suojarakennetta. 3 Röntgenhuoneiden koko 3.1 Lääketieteelliseen toimintaan käytettävät röntgenhuoneet Säteilyltä suojautumisen kannalta on tärkeää, että röntgenhuoneet ovat kooltaan ja järjestelyiltään tarkoitukseensa sopivia. Röntgenlaitteiden ympärillä on oltava tarvittaessa riittävästi tilaa esimerkiksi vuodepotilaiden käsittelyä ja toimenpiteissä tarvittavia oheislaitteita ja -välineitä varten. Kuvauksen tai läpivalaisun aikana ei huoneesta aina voida poistua. Tällöin toimenpiteitä tekevien ja niissä mukana olevien henkilöiden on kuitenkin voitava siirtyä riittävälle suojaetäisyydelle tai suojaseinämän taakse. Siksi huoneiden suunnittelussa on erityisesti otettava huomioon röntgentelineiden koko ja määrä, telineiden ja potilasvuoteen liikuttelutarve, liikuteltavien suojaseinämien tai esimerkiksi kattoon kiinnitettävien säteilysuojainten sijoittelu, toimenpiteiden laatu, potilasaines ja huoneessa toimenpiteiden aikana olevan henkilökunnan määrä. STUK 3.2 Teollisuuden sekä tutkimus- ja opetustoiminnan röntgenhuoneet Röntgenhuoneiden pinta-alat on mitoitettava toiminnan laadun mukaisesti ottaen huomioon kuvaajien ja muiden työntekijöiden sekä opiskelijoiden säteily- ja työturvallisuus, etäisyys työpisteisiin sekä röntgenhuoneiden viereisten tilojen käyttötarkoitus. 4 Varoitusmerkit ja -valot sekä huoneiden lukitus Röntgentiloihin johtavilla ovilla on oltava säteilyvaaraa osoittava merkintä. Jos ulkopuolisten pääsy tiloihin on estetty tai jos kulunvalvonnasta on muutoin huolehdittu, riittää vaaran osoittamiseksi merkintä, joka ilmaisee tilan käyttötarkoituksen. Jos tilaan johtavan oven vieressä tai sen yläpuolella on merkkivalot, on valojen oltava seuraavanlaiset: Keltainen tai valkoinen valo, joka osoittaa, milloin röntgenlaite on kytketty toimintavalmiuteen. Valoon suositellaan tekstiä LAITE TOIMINTAVALMIS. Punainen valo, joka osoittaa, milloin laite tuottaa säteilyä. Valoon suositellaan tekstiä PÄÄSY KIELLETTY. Sellaisten röntgentiloja ympäröivien tilojen oville, joita koskevat suojarakenteet on laskettu käyttäen oleskelutekijälle arvoa T < 1 (esimerkiksi varastot ja siivousvälinetilat), on pantava kyltti, jossa kielletään pysyvä oleskelu näissä tiloissa. Röntgentilojen ovien on oltava lukittavia. Vähintään yhden oven on oltava sellainen, että se voidaan aina avata tilan sisäpuolelta. 5

6 STUK Ohje ST Kirjallisuutta 1 National Council on Radiation Protection and Measurements (NCRP). Structural Shielding Design and Evaluation for Medical Use of X- rays and Gamma Rays of Energies up to 10 MeV. NCRP Report No. 49, NCRP International Commission on Radiological Protection (ICRP). Protection against Ionizing Radiation from External Sources Used in Medicine. ICRP Publication 33, Pergamon Press DIN 6812, Mai Medizinische Röntgenanlagen bis 300 kv. Strahlenschutzregeln für die Errichtung. 4 Archer BR, Fewell TR, Burton JC, Quinn PW. Attenuation Properties of Diagnostic X-ray Shielding Materials. Medical Physics 1994; 21 (9). 5 Karppinen J. Röntgentutkimushuoneen säteilysuojauksen laskeminen. STUK A147, Säteilyturvakeskus,