JR 56 JA JR 60 KILTA RY VUOSIKOKOUS JR 56 ja JR 60 KILTA RY:n sääntöjen määräämä vuosikokous pidetään 22.6.2010 klo 13.00 UUDENKAUPUNGIN SEURAKUNTAKESKUKSESSA KOULUKATU 6 Kokouksessa käsitellään ja päätetään Killan sääntöjen 8 :ssä mainitut asiat. Kokouksen esityslista jaetaan kokouspaikalla. JR 56 JA JR 60 KILTA RY Hallitus
Kunnioitetut Kiltamme Veteraanit, hyvät Naiset ja Miehet Vuoden 2009 lama-ajasta huolimatta, yhteiskunnallinen elämänmeno on jatkunut suhteellisen vakaana. Valtiovalta on vastannut antamistaan lupauksista kunniakansalaisillemme, veteraaneille. Näinhän tietysti pitääkin olla. Veteraanien keskiikä hipoo jo 90 vuotta. Kaikenpuolinen apu ja hoito ovat tarpeen. Veteraanien puolisoiden ja leskien osaan on enenevässä määrin kiinnitetty huomiota. Marraskuun 30 päivänä tuli kuluneeksi seitsemänkymmentä vuotta talvisodan syttymisestä. Suomen kansa on viettänyt lähes käsin kosketeltavalla tavalla tuota 105 päivän ajanjaksoa, vanhemmat muistaen ja nuoremmat vahvasti eläytyen sen ajan tapahtumiin. Moni on halunnut saada tietoa sodan kulusta, sekä kotirintaman selviytymisestä poikkeuksellisena aikana. Yleinen mielenkiinto menneisiin kohtaloihin on selvästi kasvanut. Jr 56 ja Jr 60 Killan hallituksen kokous pidettiin Santahaminassa 23. huhtikuuta 2009. Kauniin kevätsään vallitessa saimme nauttia myös merellisistä maisemista lähellä pääkaupunkia. Kokousisäntänämme toimi Kaartin Jääkärirykmentin komentaja Eversti Jukka Valkeaoja. Varsinaisten sääntömääräisten kokousasioiden lisäksi keskustelun aiheeksi nousi Killan sihteerin Veikko Mattilan jo aikaisemminkin esille tuoma asia. Hän haluaa jättää Killan sihteerin tehtävät seuraavan vuoden alussa. Hänen ehdotuksensa siirtymävaiheen menettelyiksi hallitus hyväksyi yksimielisesti. Samoin hallitus hyväksyi esitetyt tilit ja toimintakertomuksen vuodelta 2008. Kuten tunnettua, on Jr 56 ja Jr 60 Kilta orientoitunut vahvasti sodanaikaisen historiansa tallentamiseen. Nykyaikainen tiedonvälitys antaa uusia mahdollisuuksia jo tallennetun tiedon nopeaan ja tehokkaaseen välittämiseen. Internet-sivustot tietokoneella ja cd- ja DVD -elokuvat ovat etenkin nuorison mielellään käyttämiä hakukanavia. Internet sivustot antavat myös mahdollisuuden Killan sisäisen tiedonkulun ajan tasalla pitämiseen. Jo kesällä 2009 oli nettisivustojen perusrunko valmiina ja sitä voidaan tarpeen mukaan täydentää. Laitilan Puhelinosuuskunta on lupautunut antamaan ilmaiseksi palvelimensa netti-sivustoja varten. Matti Jalava Uudestakaupungista on menestyksellä hoitanut netti sivustojen valmistusta. Jouko Nummelan työ DVD -elokuvan osalta on ollut vielä kesken, mutta on valmistumassa kuluvan kevään aikana. Menneen syksyn aikana on yhdessä tallenteen tekijän ja valitun toimikunnan kanssa kokoonnuttu tarkastelemaan tallenteen sisältöä. 2
Edellä mainittujen hankkeitten rahoittamista varten on loppuvuonna 2009 valmisteltu v. 2010 alkavaa keräyshanketta. Etelä-Suomen Lääninhallituksen lupa keräykselle on saatu helmikuussa 2009 ja keräysaika kestää v. 2010 loppuun. Killan vuosikokous pidettiin 12. elokuuta 2009, Merivoimien Esikunnassa Turussa. Kuten jo edellä viitattiin. Killan sihteeri Veikko Mattila esitti eronpyyntönsä sihteerin tehtävistä 1. tammikuuta 2010 alkaen. Veikko Mattila tuli hoitaneeksi Jr 56 ja Jr 60 Kilta ry:n sihteerin tehtäviä vuodesta 1993 alkaen, yhteensä 17 vuotta. Jr 56 ja Jr 60 Kilta ry:n uudeksi sihteeriksi valittiin Martti Aro Uudestakaupungista. Toisena henkilövaihdokseen johtavana asiana Killan puheenjohtaja kenraalimajuri Hannu Särkiö esitti eronpyyntönsä. Hän esitti perusteluiksi Killan toiminnan painopisteen siirtymisen lähivuosien aikana Lounaisen Suomen alueelle, rykmenttien 56 ja 60 sodanaikaisille perustamispaikkakunnille. Killan puheenjohtajana Hannu Särkiön toimikausi alkoi v.2003, kestäen näin 7 vuotta. Tultuani valituksi Jr 56 ja Jr 60 Killan puheenjohtajaksi, kiitän kiltaväkeä lämpimästi itseni ja uuden sihteerimme Martti Aron puolesta osaksemme tulleesta luottamuksesta. Suhtaudumme meille uskottuihin tehtäviin mielenkiinnolla. Veteraaneja kunnioittaen pyrimme suorittamaan ne vakavasti ja arvokkaasti. Toivomme, että yhteistyömme Killan hallituksen ja jäsenten välillä tulee sujumaan kitkattomasti. Kiitän lämpimästi Kiltamme puolesta Kiltamme kunniajäseniä Hannu Särkiötä ja Veikko Mattilaa ansiokkaasti ja menestyksellä hoidetusta tehtävästä Kiltamme hyväksi. Pitkäaikainen työnne on kantanut kauniin tuloksen, siitä on uusien vetäjien hyvä jatkaa. Jonkin aikaa on keskusteluissa tullut esille lisäpainatuksen ottaminen Jr 56 historiateokselle. Tämä kirja on ollut jo vuosia loppuunmyyty, mutta sitä on varsin paljon kysytty. Keräysluvassa haetaan, nettisivustojen ja DVD -elokuvan lisäksi, varoja Jr 56 historiakirjan lisäpainatusta varten. Näin Kiltamme eräitten Veteraanijäsenten pitkäaikainen toive täyttyisi. Onhan kirjan julkaisemisesta kulunut jo 21 vuotta. Uusi sukupolvi suomalaisia on jo tänä aikana syntynyt, heissä Jr 56 historia löytää uuden potentiaalisen lukijakunnan. Kiltamme vaikuttaa toimenpiteillään asiassa. Hallituksen päätökseksi tuli jatkaa asian kehittelyä. Hallinnollinen vaihto-operaatio vuoden vaihteessa toi esille Veikko Mattilan vankan asiantuntemuksen talouden hoidossa. Talousasiantuntijana Veikko Mattila on suorittanut oikeaan osuneita sijoituksia, joilla hän on kyennyt vakauttamaan Killan talouden. Näin sidotun pääoman kasvutavoite ja sen antama tuotto ovat olleet hyvässä hoidossa. Killan myöhemmän ajan perinnetyötä ajatellen, toimenpiteillä on suuri merkitys. Killan johdossa tapahtuneista henkilövaihdoksista huolimatta 3
nykyinen toiminta jatkuu entistä viitoitusta seuraten, sopeutuen alueosastoissa paikallisiin tilanteisiin. Kirjallisen ja visuaalisen dokumentoinnin lisäksi haluan tuoda esille Killan muun kulttuuri- ja perinnetyön. Tällä tarkoitan viimeisen kahden vuosikymmenen aikana pystytettyjä muistomerkkejä. Niistä huolehtiminen luo vahvan pohjan ja perustan perinnetyölle Kiltamme veteraanijäsenten määrä on vuoden aikana laskenut alle 200. Kuluneen vuoden aikana ovat hallituksen jäsenistä edesmenneet Aapo Rajahalme, Martti Salomaa, Into Suonpää ja Onni Laukkanen. Suurella kunnioituksella muistamme heidän työtään Killan hyväksi. Lopuksi kiitän Kiltamme hallitusta ja alueosastoja, toiminta-alueemme kuntia ja seurakuntia, muita yhteisöjä, liikelaitoksia ja yrityksiä. Kiitän puolustusvoimia, erityisesti Merivoimien Esikuntaa ja Porin Prikaatia hyvästä yhteistoiminnasta, samoin kiitos kaikille yhteistyökumppaneille ja ystäville. Laitilassa, 10.5.2010 Tapaamisiin Uudessakaupungissa 22.6.2010 Pentti Isotupa, puheenjohtaja 4
Sihteeri Martti Aro TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 2009 Vuosi 2009 oli kiltamme 39. toimintavuosi. Itsenäinen Suomen tasavalta saavutti kuluneena vuotena 92 vuoden iän. Maailmanlaajuinen talouden lama synkisti myös oman maamme talouselämää. Huolestuttavinta on ollut perinteisesti vahvan metsäteollisuutemme alennustila. Sen sijaan killan oma talous näyttää nyt hyvältä, killan pankkitileillä oli varoja vuoden lopussa yli 27.400,- euroa ja osakesalkkumme pörssiarvo oli lähes 60.000,00 euroa. KILLAN VETERAANIJÄSENISTÖ UUSIKAUPUNKI 58 OSASTO TÖRNI 15 RAUMA 42 HELSINKI 8 TURKU 25 ULKOJÄSENET 3 LAITILA 22 IMPOLA 1 PIRKANMAA 17 YHTEENSÄ 191 KOKONAISJÄSENMÄÄRÄ VETERAANIJÄSENET 191 NAISET 64 KANNATTAJAJÄSENET 86 YHTEENSÄ 341 Veteraanien keski-ikä 30.6.2010 tulee oleman 89,19 vuotta. Viimeiseen iltahuutoon sai kuluneena vuotena kutsun 30 veteraanijäsentä. 5
KILLAN HALLITUS Hallituksen kokous pidettiin 23.4.2009 Santahaminassa Helsingissä Kaartin jääkärirykmentin tiloissa ns. perinnesalissa. Kokousisäntänä toimi Kaartin Jääkärirykmentin komentaja eversti Jukka Valkeaoja. Kokouksessa oli läsnä 20 henkilöä. Pääsihteeri Veikko Mattila päivitti tarkentaen aikaisemmin esittämänsä asian eli halunsa jättää killan sihteerin tehtävät nuoremmille vuoden 2010 alusta lähtien. Ehdotus siirtymävaiheesta hyväksyttiin yksimielisesti. Kokous hyväksyi vuoden 2008 toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen. KILLAN OSAKESALKKU 31.12.2009 KESKO B 1280 KONE 190 POHJOLA PANKKI A 500 WÄRTSILÄ 586 KILLAN VUOSIKOKOUS Killan vuosikokous pidettiin 12.8.2009 Merivoimien Esikunnassa Turussa. Kokoukseen oli saapunut yli 80 osanottajaa. Kokouksen avasi puheenjohtaja Hannu Särkiö. Avauspuheessaan hän ilmoitti luopuvansa puheenjohtajuudesta, näin taakse jää seitsemän puheenjohtajuusvuotta. Samalla Särkiö vahvisti myös pitkäaikaisen pääsihteeri Veikko Mattilan eroaikeet 1.1.2010 alkaen, joten on aika valita killalle myös uusi sihteeri. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin Erkki Luntamo Uudestakaupungista. Sihteeriksi Katariina Molin. Pöytäkirjantarkastajiksi Valittiin Esa Haarala ja Jarmo Suomala. Vuoden 2008 toimintakertomus ja tilinpäätös hyväksyttiin yksimielisesti, samoin hallitus ja tilivelvolliset saivat kokouksen yksimielisellä päätöksellä vastuuvapauden. Hallituksen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Pentti Isotupa Laitilasta, I varapuheenjohtajaksi Toivo Haarala, II varapuheenjohtajaksi Väinö Leppänen, I sihteeriksi Martti Aro Uudestakaupungista ja II sihteeriksi Mauri Ikonen. Kaikki muut alueosastojen hallitukset valittiin yksimielisesti edelleen jatkamaan, paitsi Laitilan alueosaston hallitukseen tuli entisten lisäksi uutena Eero Kuisma. Tilintarkastajiksi valittiin yksimielisesti Seppo Kompuinen ja Matti Mikkola, heille varamiehiksi Jorma Elo ja Jarmo Suomala. MKPKL:ssa kiltaa edustavat Pentti Isotupa ja Esa Haarala. Päätettiin edelleen tehdä perinteinen vuosikokousjulkaisu ja pitää sitä killan julkaisumediana. Vuo- 6
den 2010 vuosikokousjärjestäjänä toimii Uudenkaupungin alueosasto ja vuosikokous järjestetään Uudessakaupungissa. Puheenjohtaja Särkiö ilmoitti nimenneensä killan kunniajäseneksi Heimo Hakalan Uudestakaupungista. MERKKIPÄIVIÄ viettivät seuraavat hallituksen jäsenet ja kunniajäsenet 85 Pääsihteeri, pankinjohtaja Veikko Mattila 01.04.1922 Oitti 60 Maanviljelijä Untamo Jousamaa 12.01.1949 Laitila VIIMEISEEN ILTAHUUTOON kutsuttiin seuraavat hallituksen jäsenet Ekonomi Aapo Rajahalme 23.01.2009 Rauma Kauppaneuvos Martti Salomaa 30.01.2009 Helsinki Filosofian maisteri Into Suonpää 12.06.2009 Turku Agrologi Onni Laukkanen 23.11.2009 Turku 7
JR 56 ja 60 KILTA Ry VETERAANIJÄSENISTÖ 31.12.2009 % jäs.m. % jäs.m. HELSINKI ALUEOS. 1 11,11 9 Martti Salomaa IMPOLAN POPPOO 0 0,00 1 LAITILA ALUEOS 8 26,67 22 Pentti Heino Olavi Heinonen Jorma Korpela Taisto Karro Jorma Korpela Onni Laine Aimo Paavola Väinö Salvi PIRKANM. ALUEOS. 0 0,00 17 RAUMA ALUEOS. 6 12,50 42 Toivo J. Lehtinen Uuno Lempinen Oiva V. Nummisto Aapo Rajahalme Risto Salminen Kai Wasenius TURKU ALUEOS. 7 21,87 25 Hakon Arvela Joel Fingeroos Hannes Iinanen Onni Laukkanen Into Suonpää Osmo Särkilahti Heikki I. Vilhonen OSASTO TÖRNI 3 13,04 20 Nils Niva Arvi Rytkölä Aimo Saarinen UUSIKAUPUNKI 6 9,23 58 ALUEOS. Mauno Heikkilä Kauko Heilä Pekka Luotonen Erkki Niemi Jorma Rantanen Veijo Sara Jäsenistö v.2008 Jäsenistö v.2009 Ikä Synt.vuosi Lukum. Poist. % Synt.vuosi Lukum. 101-100 1908-1909 2-0 0,00 1908-1910 3 95 1910-1914 10-4 40,00 1911-1915 8 90 1915-1919 39-5 12,82 1916-1920 36 85 1920-1924 162-20 12,34 1921-1925 144 80 1925-1927 15-1 6,67 1926-1927 0 Törni -5 kaksoisjäs. -5 Yhteensä 223-30 13,45 191 8
KESKI-IKÄTILASTO 30.06.2010 Synt.v. Helsinki Impola Laitila Pirkanm. Rauma Turku 1908 1 1 102 102 1909 1 1 101 101 1910 1 1 100 100 1911 0 99 0 1912 0 98 0 1913 1 1 1 3 97 291 1914 1 1 2 96 192 1915 1 1 1 3 95 285 1916 2 1 1 2 2 8 94 752 1917 1 1 1 1 1 5 93 465 1918 2 1 5 2 6 16 92 1472 1919 1 1 91 91 1920 1 1 1 1 2 1 7 90 630 1921 2 3 4 3 12 89 1068 1922 4 4 2 9 8 7 21 55 88 4840 1923 2 1 5 1 9 8 2 8 36 87 3132 1924 4 2 8 2 1 12 29 86 2494 1925 5 2 2 1 2 12 85 1020 1927 Yht. 11 1 22 17 42 25 15 58 191 17035 89,19 Törni Uusikaup. Yht. x ikä Keski-ikä VETERAANIJÄSENTEN Tilastointi aloitettiin v. 1996. Silloin jäsenmäärämme oli 595. Uusia jäseniä on liittynyt 14, jäseniä yhteensä 609. 31.12.2009 mennessä kutsun viimeiseen iltahuutoon on saanut 416 jäsentä. Poistuma v. 2003-8,80 % v. 2004-8,90 % v. 2005-9,38 % v. 2006-12,31 % v. 2007-11,54 % v. 2008-12,20 % v. 2009-13,45 % Keski-ikämme 30.6.2006 85,72 30.6.2007 86,62 30.6.2008 87,16 30.6.2009 87,87 30.6.2010 89,19 Jäsenistö v.1996 alkaen Poistumat Synt.v. 2009 1996-09 % 1910 14 0 11 78,57 3 1911 15 2 15 86,66 0 1912 24 0 24 100,00 0 1913 28 2 25 82,14 3 1914 35 0 33 94,29 2 1915 24 1 21 83,33 3 1916 48 1 40 81,25 8 1917 46 2 41 84,78 5 1918 41 0 25 58,54 16 1919 17 1 16 82,35 1 1920 23 4 17 56,52 6 1921 50 3 38 70,00 12 1922 106 8 51 39,62 55 1923 73 2 37 49,32 36 1924 51 3 22 33,33 29 1925 14 1 2 25,00 12 1927 0 yht. 609 30 418 191 Jäsenistö 2009 9
10
11
12
13
JR 56 ja JR 60 KILTA RY HALLITUS Sosiaalineuvos 01.09.1935 PENTTI ISOTUPA 02 856 672 Vihtorinkatu 4 A 4 0500 765 533 23800 LAITILA puheenjohtaja Kunn.jäs.-01 Pankinjohtaja 21.12.1924 TOIVO HAARALA (02) 851 300 Moromäentie 7 050 511 7233 23800 LAITILA I varapuheenjoht. Pankinjohtaja 18.09.1949 MARTTI ARO (02) 842 3476 Koskelokuja 21 044 234 8747 23500 UUSIKAUPUNKI I sihteeri Professori 08.06.1918 ANTERO KALLIO 09 466 447 Itätuulenkuja 1 C 49 040 573 1087 02100 ESPOO Kunn.pj.-93 Toimistoesimies 10.07.1922 VÄINÖ W. LEPPÄNEN Nortamonkatu 2 A 3 02 822 7670 26100 RAUMA 11.03.2010 Everstiluutnantti 15.03.1953 MAURI IKONEN (020) 756 9064 Rykmentintie 15 040 547 7131 20810 TURKU II sihteeri TILINTARKASTAJAT Maanviljelijä SEPPO KOMPUINEN 12.01.1942 Haapaistentie 338 (02) 430 3879 23100 MYNÄMÄKI VARATILINTARKASTAJAT Sähköteknikko JORMA ELO 23.06.1937 Koverontie 31 (02) 834 661 23800 LAITILA VT VELI-MATTI MIKKOLA 22.08.1950 Kaskenkatu 4 a D 13 (02) 231 4806 20100 TURKU Majuri EVP JARMO SUOMALA 08.04.1937 Wareliuksenkatu 5 A 3 (02) 238 6363 20380 TURKU 0400 908 314 14
HELSINKI Insinööri 11.12.1922 LAURI LÄHTEENMÄKI Piikintie 7 B (09) 728 5465 00680 HELSINKI Kenraalimajuri 30.04.1937 HANNU SÄRKIÖ (09) 813 73 Alakartanontie 15 D 21 040 530 9805 02360 ESPOO Kunn.jäs. -95 Pankinjohtaja 01.04.1922 VEIKKO MATTILA (019) 783 218 Rivikuja 1 A 8 040 572 5056 12100 OITTI Kunn.jäs. -95 Presidentti 25.11.1923 MAUNO KOIVISTO Kunn.jäs.-99 Presidentin kanslia Mariankatu 2 00170 HELSINKI Karttapäällikkö 06.11.1915 UNTO ORANNE (09) 793 141 Urkupillintie 4 B Kunn.jäs.-06 00420 HELSINKI Talousneuvos 16.08.1913 VIHTORI SIIVO (02) 572 2298 Keskuskatu 61 B 24 Kunn.jäs.-95 38700 KANKAANPÄÄ Amm.koul.opettaja 11.05.1917 MARTTI YLILAMMI (09) 724 0301 Saramäentie 41 E 040 738 2956 00670 HELSINKI Kunn.jäs.-06 IMPOLAN POPPOO Rovasti 14.05.1927 TIMO KÖKKÖ (03) 514 2817 Iisankatu 27 Kunn.jäs.-05 38200 SASTAMALA Ekonomi 15.01.1934 MATTI SANTA (03) 511 3575 Liekolankatu 1 A 4 (03) 513 8264 38200 SASTAMALA Kunn.jäs. -06 LAITILA Linja-autonkuljettaja 24.07.1924 TOIVO RAIVO (02) 853 988 Myllykoskentie 1 23800 LAITILA Maanviljelijä 12.01.1949 UNTAMO JOUSAMAA (02) 853 520 Raumantie 573 23800 LAITILA Toimitusjohtaja 14.06.1956 EERO KUISMA 040 585 5661 Kaivolantie 87 (02) 851 716 23800 LAITILA PIRKANMAA Toimitusjohtaja 17.07.1952 KARI KOIVUNEN (03) 343 1744 Saarenkärjenk.15 D 19 0400 902 601 33300 TAMPERE Tekn. suunnittelija 23.10.1915 OLAVI JOKIRANTA (03) 317 1521 Ruovedenkatu 14 A 18 Kunn.jäs.-03 33720 TAMPERE RAUMA Pankinjohtaja 12.09.1910 OLLI VARHO (02) 822 7970 Vähämaanpuisto 1 B Kunn.jäs.-00 26100 RAUMA Toimistoesimies 10.07.1922 VÄINÖ W. LEPPÄNEN Nortamonkatu 2 A 3 02 822 7670 26100 RAUMA 11.03.2010 Yrittäjä 12.03.1943 PERTTI PELTONEN (02) 825 0366 Naappukuja 2 C 0400 72 2846 26660 RAUMA Operaattori 04.05.1970 RAVO SARMET (02) 822 5575 Kolhantie 132 26510 RAUMA 15
TURKU Kauppat.maisteri 18.07.1966 JYRI SUONPÄÄ (02) 6516 6636 Aurator Varainhoito Oy 040 730 7855 Aurakatu 8 3.krs 20100 TURKU Dipl.ekonomi 06.08.1922 HEIKKI LAMPINEN (02) 4445 5156 Saga-Seniorikeskus 040 5804 794 Vähäheikkiläntie 1 B 156 20700 TURKU Kunn.jäs. -96 Toiminnanjohtaja 25.08.1960 OSMO SUOMINEN (02) 2334 165 V-S:n Sotaveteraanipiiri ry 0400 908 314 Brahenkatu 11 G 119 20100 TURKU UUSIKAUPUNKI Opettaja 25.11.1914 ERKKI LUNTAMO 02 842 3827 Harmaalokkikuja 3 Kunn.jäs.-92 23500 UUSIKAUPUNKI Maanviljelijä 21.12.1922 VAITO SIIVONEN (02) 874 589 Heiläntanhua 4 Kunn.jäs.-04 23600 KALANTI Merkonomi 27.11.1939 HEIMO HAKALA (02) 842 3953 Varbergintie 3 23500 UUSIKAUPUNKI Liikkeenharjoittaja 26.09.1922 KEIJO JÄRVINEN (02) 486 2234 Kyröntie 18 0500 843 068 21800 KYRÖ Kunn.jäs.-03 OSASTO TÖRNI Teologian tohtori 31.08.1922 VOITTO VUOLA (02) 251 4948 Eerikinkatu 27 A 12 20100 TURKU 16
YHDYSHENKILÖT HELSINKI Puheenjohtaja MARTTI SALOMAA (09) 323 9363 Marjaniemenranta 20 0400 201 656 00930 HELSINKI Sihteeri VEIKKO MATTILA (019) 783 218 Rivikuja 1 A 8 040 572 5056 12100 OITTI IMPOLAN POPPOO Puheenjohtaja TIMO KÖKKÖ (03) 514 2817 Iisankatu 27 38200 SASTAMALA Sihteeri MATTI SANTA (03) 511 3575 Liekolankatu 1 A 4 38200 SASTAMALA LAITILA Sihteeri MARTTI ARO 044 342 8747 Koskelokuja 21 23500 UUSIKAUPUNKI PIRKANMAA Puheenjohtaja KARI KOIVUNEN (03) 343 1744 Saarenkärjenk.15 D 19 0400 902 601 33300 TAMPERE TURKU Puheenjohtaja HEIKKI LAMPINEN (02) 4445 5156 Saga-Seniorikeskus 040 5804 794 Vähäheikkiläntie 1 B 156 20700 TURKU OS. TÖRNI LAURI LÄHTEENMÄKI (09) 728 5465 Piikintie 7 B 00680 HELSINKI Puheenjohtaja URHO RASTAS (02) 243 2286 Väntsintie 1 20780 KAARINA Sihteeri VEIKKO MATTILA (019) 783 218 Rivikuja 1 A 8 040 572 5056 12100 OITTI UUSIKAUPUNKI Puheenjohtaja ERKKI LUNTAMO (02) 842 3827 Harmaalokkikuja 3 23500 UUSIKAUPUNKI Sihteeri HEIMO HAKALA (02) 842 3953 Varbergintie 3 23500 UUSIKAUPUNKI RAUMA Yrittäjä PERTTI PELTONEN (02) 825 0366 Naappukuja 2 C 0400 72 2846 26660 RAUMA 17
18 AAPO RAJAHALME in memoriam Rouva Helena Lehtosola Aapon tytär-helena! Vaimoni Eeva kertoi puhelinsoitostanne ja surusanoman isänne Aapon kuolemasta. Valmistauduin Rauman matkaan JR 56 ja JR 60 nykyisen puheenjohtajan kenraalimajuri Hannu Särkiön kanssa. Toisin kuitenkin kävi. Kaaduin liukkaalla kadulla, nilkassani todettiin luunmurtuma, jalkani on nyt kipsissä Keskustelimme Aapon kanssa varsinkin hänen sairautensa aikana lähestyvästä poismuutosta. Sovimme, että eloonjäänyt saapuu siunaustilaisuuteen jättämään viimeisen tervehdyksensä.. Tätä sopimusta en nyt voi täyttää. Muistoja sota-ajalta Kohtasimme jatkosotamme aikana useita kertoja siirryttyäni kesällä 1942 JR 56:een - Vakka- Suomen rykmenttiin. Aapohan oli lähtenyt sotaan JR 56 1. komppanian joukkueenjohtajana 20 vuotta täyttäneenä vänrikkinä.. Hän sai hyökkäysvaiheen alkaessa mahdollisimman kovan tulikasteen. JR 56 muistolaattaan Rauman merikoulun kupeessa on kaiverrettu Aapon muotoilema teksti JR 56 siirtyi etulinjaan 17.7.1941 talvisodan kunniakkaalle Kollaan tantereelle. Rykmentin 3500 miehestä menetettiin 12 päivää kestäneiden taisteluiden aikana kaatuneina ja haavoittuneina 876 sotilasta. Tässä luvussa on komppanioiden 67 upseerista 36. Se kertoo yksiselitteisesti ja ytimekkäästi taistelusta, joka jätti pysyvät jäljet taistelijoiden myös Aapon mieleen. Hänen joukkueensa miehet muistelivat vuosikymmeniä myöhemmin suurella kunnioituksella nuorta, ripeää ja ennen kaikkea harkitsevaa joukkueenjohtajaansa. Hän saavutti heidän täyden luottamuksensa. Muistan omasta kokemuksestani kuinka vaikean tehtävän eteen alaisiaan useita vuosia nuorempi johtaja joutuu kunnian ja kuoleman kentällä - Aapo siinä onnistui. Muistolaatan teksti jatkuu Kollaan jälkeen rykmentin taistelutaival kulki Petroskoin ja Karhumäen kautta Maaselän kannakselle.. Asemasotavaiheen päätyttyä alettiin
20.6.1944 vetäytyminen. JR 56 oli jälleen Kollaa-Loimolan puolustusasemissa kun aselepo solmittiin 4.9.1944. Aapo Rajahalme määrättiin 10.7.1942 I Pataljoonan adjutantiksi. Hän oli täten Pataljoonan komentajan lähin mies ja vastasi mm yhteyksistä rykmentin esikuntaan. Hän valmisteli aktiivisesti ja tehokkaasti toimenpiteet pataljoonan taistelukunnon säilyttämiseksi pitkän asemasotavaiheen aikana. Hän oli tarvittaessa valmis tekemään itsenäisiä päätöksiä ja kantamaan niistä vastuun. Nuorennusleikkaus onnistui Täydennysmiehet eri puolelta Suomea muodostivat Rauman seudun miehien kanssa taisteluvalmiin joukon, joka kesällä 1944 teki tyhjäksi vihollisen suunnitelmat Loimolan valtaamiseksi. Se muodosti yhden tärkeän lenkin torjuntavoittojen ketjussa Karjalan Kannakselta Jäämerelle. JR 56 komentaja, eversti Matti A. Aarnio- legendaarinen Motti- Matti loi rehdillä käytöksellään luottamukseen ja ystävyyteen perustuvat suhteet upseereihinsa. Hän antoi heille mielellään tärkeitä erikoistehtäviä, Kun tarvittiin edustuskelpoista, komeata miestä järjestämään arvokkaiden kotiseutuvieraiden käyntejä rintamalle, sai Aapo ne usein tehtäväkseen. Kun rykmentti palasi marraskuussa 1944 Raumalle Aapo oli niin Rauman linnan päättäjäisjuhlan kuin muiden tapahtumien pääorganisaattori. Kotiin palasivat miehet, jatka olivat taanneet maan vapauden ja jotka olivat valmiina tarttumaan auran Kurkeen tulevaisuuden haasteiden voittamiseksi oli Aapon sanoma niin aseveljille kuin kotipaikkakuntien väestölle. Ei valitusta muka hävitystä sodasta, syvä kunnioitus niin kaatuneiden aseveljien lopullisesta uhrista kuin kotirintaman ponnistuksista. Sanoma meni perille. Muistoja rauhan ajalta Aapo Rajahalme osallistui keskeisenä henkilönä JR 56 ja JR 60 aseveljien rauhanaikaiseen toimintaan. Kun Motti- Matti jätti kotimaansa 1945, hän otti tarunomaisella pakomatkallaan yhteyden Raumalle, jossa Aapo ystävineen järjesti kuljetukset ja varman piilopaikan. Seuraavana päivänä moottorivene kuljetti hänet Ruotsin puolelle. Motti- Matin palattua kotimaahan, järjestettiin Raumalla JR 56 ensimmäinen kokoontuminen 1.3.1953. Aapo lausui yhteistoimintamme ytimen JR 56 muistotilaisuuden paljastustilaisuudessa itsenäisyytemme 50 vuosipäivänä 6.12.1987. Jos Jumala on antanut meille nuoruudessamme suuria ajatuksia, jalojen tapauksien odotuksia ja uhrimieltä niiden toteuttamiseksi, älkäämme antako niiden vanhemmalla iällä himmetä. vaikka vuodet satavat päällemme lunta ja veremme kierto hidastuu. 19
JR 56 killan virallinen perustaminen sinetöitiin Raumalla 1972. Rauman Alueosasto Veikko Vesan ja Aapon johdolla järjesti lukuisia vuosikokouksia niin Raumalla, Eurajoella kuin Huovinrinteen Varuskunnassa. Veren kiertoa koetettiin kaikin tavoin - milloin uintikilpailujen muodossa tai illanistujaisissa - nopeuttaa. Aapo toimi muistopatsastoimikuntamme puheenjohtajana. Työn tuloksena paljastettiin JR 56, JR 60 ja Osasto Törnin patsas presidentti Mauno Koiviston ja hänen rouvansa kunnioittaessa tilaisuutta läsnäolollaan. Aapon paljastuspuhe vaikutti voimakkaasti niin veteraaneihin, korkeisiin vieraisiin kuin runsaslukuiseen yleisöön. Divisioonamme ja rykmenttiemme taisteluja kuvaavat historiateoksemme ovat tiedon lähteenä niin veteraaneille kuin tuleville sukupolville. Kaino Tuokko ja Mauno Jokipii historia asiantuntijana työskentelivät toistakymmentä vuotta niin sota arkistossa kuin aseveljien parissa, tuloksena 7 kirjaa 3000 sivua, satoja valokuvia - monet niistä Aapon ottamia tapahtumakuvia. Järjestimme Aapon kanssa painatukseen ja kirjojen jakeluun tarvittavat taloudelliset resurssit. Aapo Rauman seudun keskeisenä vaikuttajana varmisti Vakka- Suomen Nuorisosäätiön, Erkki Paasikiven Säätiön, Rauman kaupungin ja yritysten tuen. Jaoimme tällaisin eväin kirjat sankarivainajien omaisille, kirjastoihin ja Puolustusvoimien käyttöön Tässä vain muutama välähdys työstä, jota Aapo teki niin tunteen kuin järjen voimin, Niitä hän oli saanut runsaasti geeniperintönä eväikseen maalliselle matkalleen Hän ylennettiin sotilasarvoltaan majuriksi, hän toimi JR 56 ja JR 60 killan varapuheenjohtajana 1993-2003. Hän sai korkeat kunniamerkit työstään isänmaan hyväksi Summa Summarum Aapo oli tammenlehväsukupolven mies *hän ei kerskunut teoillaan *hän eli epäitsekkäästi ja tehokkaasti *Turvaamassa Suomen itsenäisyyttä ja olemassaoloa *Rakentamassa maan, jossa seuraavilla sukupolvilla on mahdollisuus kunnon elämään Muistan hänet hyvänä ihmisenä ja ystävänä. Kaipaukseen liittyy kultaisia muistoja lähes 70 vuotta kestäneen säröttömän ystävyyden polulta. Tapiola, 11.2.2009 Antero Kallio 20
Martti Salomaa In Memoriam 16.9.1920 30.1.2009 Martti Salomaa osallistui talvisotaan vapaaehtoisena kotikaupunkinsa Viipurin suojeluskunnan riveissä. Muutettuaan Tampereelle hänet kutsuttiin 1941 kesäkuussa JR 60 1. Pataljoonan 4. komppaniaan, joka eteni kovia taisteluja käyden ja suuria tappioita kärsien Korpiselästä Karhumäkeen Asemasotavaiheen aikana hänet siirrettiin III P/ JR 56, joka 21. Prikaatin osana osallistui Ilomantsin mottitaisteluihin kesällä1944. Aseveljet ovat kertoneet urhoollisesta, harkitsevasta ja määrätietoisesta johtajasta, joka oli esimerkkinä niin alaisille kuin esimiehille. Hän sai ansioistaan VM 1 ja ylennettiin ylikersantiksi. Olihan hän nuoruusvuosinaan myös yksi parhaista pikaluistelijoistamme ja kilpapyöräilijöistämme Luontainen yrittäjyys ja riskinottovalmius olivat valtteja, joiden voimalla Martti kohotti rauhan palattua Salomaa yhtiönsä pienestä pyöräkorjaamosta suureksi autojen maahantuojaksi, myyjäksi ja huoltajaksi. Hän kertoi uupumattoman työn olleen perusta menestykseen. Taito sopeutua sodanjälkeisen talouden nopeisiin muutoksiin, kyky valita pätevän henkilökunnan ja huolenpito alaisistaan olivat Martin henkistä voimaa, jonka avulla hän toteutti amerikkalaisen unelman Suomen oloihin sovitettuna. Hän tunsi myös omat voimavaransa ja osasi oikeaan aikaan myydä yrityksensä uudelle sukupolvelle. Tasavallan Presidentti myönsi hänelle kauppaneuvoksen arvonimen 1986 Hän ei jäänyt lepäämään laakereillaan kuten on tapana sanoa. Hän perusti elämänkumppaninsa kanssa Martti ja May Salomaan säätiön, jonka varoja hän käytti sotainvalidien ja sotaveteraanien kuntoutuslaitosten rakentamiseen ja asunto olojen parantamiseen. Käydessäni Oulnnkylän kuntoutussairaalassa hänen sairautensa aikana hän muisteli hartaudella ja innolla sen rakentamisen vaiheita, joihin hän pienimpiä yksityiskohtia myöten oli paneutunut. Sellaisia mesenaatteja on Suomessa hyvin harvoja, Hän ei unohtanut sodanaikaisia joukko-osastokavereitaan, Martti oli JR 56 ja JR 60 killan aktiivinen jäsen, joka osallistui lähes kaikkiin kokouksiimme. ja retkiimme aloitteellisena voimana. Hän teki suurlahjoituksia, joiden avulla jaoimme rykmenttien historiakirjat niin kaatunei- 21
den omaisille kuin puolustusvoimien käyttöön. Helsingin alueosaston puheenjohtajana hän toimi 2000 kuvulla sairastumiseensa saakka. Kilta kutsui hänet kunniajäsenekseen 1986. Kiltamme suuri hahmo poistui joukostamme. Hän jos kukaan näytti elämänsä aikana, mitä tunnuslauseemme kaveria ei jätetä merkitsee Antero Kallio 22
Into Suonpää In Memoriam 20.8.1923-12.6.2009 Into Suonpää ilmoittautui upseerikokelaana JR 56 Esikuntaan 05.06 1944. Viivytysvaiheen alkaessa kesäkuun loppupuolella hän siirtyi 6. komppanian joukkueenjohtajaksi. joutuen välittömästi koviin taisteluihin, jotka päättyivät Loimolassa. Hän oli joukkueensa miehiä useita vuosia nuorempi onnistuen kuitenkin saavuttamaan heidän luottamuksensa rohkealla ja ennen kaikkea harkitsevalla johtamistavallaan. Vihollisen rajut hyökkäykset torjuttiin. Joukkueenjohtajan panos oli usein ratkaisevaa, siinä Into onnistui. Hän sai rintaansa kunniamerkit ja kaulukseensa luutnantin tähdet. Into opiskeli Turun Yliopistossa filosofian maisteriksi. Hän oli opettajana jonkin aikaa Laitilassa, siirtyen sitten Turun klassilliseen lyseoon, jonka vararehtorina hän suoritti menestyksellisen elämäntyönsä. Hän osallistui innokkaasti JR 56 ja JR 60 Killan toimintaan Turun alueosastossa. Muistiini on jäänyt mm mielenkiintoinen päivä hänen opinahjossaan, jossa hän opettajatoveriensa kanssa kertoi nykyajan koulutuksesta ja opetuksen muutoksista. Kyseessä oli kiltamme hallituksen kokous- todellista jatko-opiskelua sotamuisteloiden lomassa. Killan kunniajäseneksi hänet valittiin 2006 Into oli humanisti, jonka kynän jäljet näkyivät hyvin mielenkiintoisissa kirjoissa, joissa hän kuvasi sukunsa kohtaloita ja elämää maalaisympäristössä. Historian opettajana ja tutkijana hän usein keskusteli ja väitteli Mauno Jokipiin ja Kaino Tuokon kanssa niin rykmenttiemme vaiheista kuin muinaisaikojen sodista., se oli antoisaa kuultavaa. Vuosikokouksemme 2008 Parolassa jäi viimeiseksi tapaamiseksi. Hän puristi hyvästellessämme lujasti kättäni, kiitti ystävyydestä ja totesi lähtölaskennan alkaneen. Urhoollinen sotilas, hyvä ihminen on nyt poistunut joukostamme - osanottomme hänen perhepiirilleen Antero Kallio 23
Onni Laukkanen 1911 2009 In memoriam Agrologi, diplomikauppi as, reservin majuri Onni Laukkasen pitkä elämän kaari päättyi 23. marraskuuta 2009. Hän oli syntynyt kauhajokisen maanviljeli jäperheen vanhimpana poikana 29. huhtikuuta 1911 ja oli kuollessaan 98-vuotias. Poikavuosina Onni hiihti ja yleisurheili Kauhajoen Karhuissa sekä suojeluskunnan poikaosastossa. Hän valmistui Kurkijoen maanviljelysopistossa agrologiksi 1937 ja sai Maanviljelysseuran kon sulentin paikan Taivassalossa. Pohjanmaan lahja Kuten Vakka-Suomen isännät tapa sivat 1930-luvulla sanoa: Onni oli Pohjanmaan lahja Taivassalolle. Onni Laukkanen oli ahkerasti kai kissa kunnan päätöksissä mukana. Talvisotaan lähdettäessä Onnil le tarjottiin kotirintaman autonkuljettajan paikkaa, kun hänen oi keasta silmästään oli nelivuotiaana mennyt näkö tapaturmassa. Onni otti taivassalolaisen nuo ren vänrikin Hemmilän moottoripyöränsä takasatulalle ja ilmoitti Haminassa rintamapalvelukseen upseerin, suojeluskuntalaisen ja moottoripyörän. Talvisodan korpraali Onni Laukkanen ylennettiin korp raaliksi viikon sotimisen jälkeen 6. joulukuuta 1939. Pataljoonanko mentajansa Viljo Laakson haavoi tuttua Onni raahasi hänet etulin jasta suksiensa päällä turvaan. Talvisodan päätyttyä Onni oli esimiestensä suosituksilla ilmoittautunut reserviupseerikurssille Niinisaloon, kun tieto vänrikiksi ylentämisestä ei ollut ehtinyt rinta malle asti. Jatkosodan kapteeni Jatkosotaan ja vielä Lapin sotaan kin silloisen kapteenin Onni Laukkasen johtamistaitoja tarvittiin niin, ettei omien sanojensa mu kaan ehtinyt asekätkentähommiin mukaan, kuten Valpon tutkijoille kuulusteluissa vastasi. 24
Onni Laukkanen perusti Taivas saloon kirja- ja kemikaalikaupan 1947 sekä jatkoi maatalousneu vojan työtään. Vuonna 1963 hän perusti Maatalouskonttori Lauk kasen, joka hoiteli kone- ja vilja kauppaa. Mukana perinnetyössä Kunnallisessa keskikoulussa ja vielä peruskoulussakin Onni toi mi maatalouden, kirjanpidon ja liikunnan opettajana 1970-luvun puoliväliin saakka. Onnin tunneilla oli tiukka kuri ja selkeä opetus. Vielä 80-vuotiaana Onni Lauk kanen johti Turkuun muutettuaan Vapaussoturien Huoltosäätiön toi minnan päätyttyä 1991 perustettua Vapaussodan Varsinais-Suomen Perinneyhdistystä. ANTTI PAATONEN Kirjoittaja on Vapaussodan Varsinais- Suomen Perinneyhdistyksen sihteeri (Lainaus Vapaussoturi-lehdestä 1/2010) 25
26 Rakentamista 1940 luvun loppuvuosina Suomi ja Neuvostoliitto solmivat aselevon 4.9.1944. Saksalaiset työnnettiin rajojemme taakse 27.4.1945. Suomi aloitti välittömästi näiden tapahtumien jälkeen rakennustoiminnan, joka oli ollut käytännöllisesti katsoen pysähdyksissä kaikki sotavuodet. Se keskittyi vuosikymmenen loppuvuosina *Siirtoväen asuttamiseen *Lapin jälleenrakentamiseen *Teollisuuden ja telakoiden rakentamiseen, jotka olivat välttämättömiä Sotakorvausten maksamiseksi *Vesivoimalaitosten rakentamiseen sähkön saannin turvaamiseksi * Metsäteollisuuden kapasiteetin lisäämiseen vientitulojen kasvattamiseksi *Rakennusaineteollisuuden uudistamiseen ja laajentamiseen. Rakentajat onnistuivat loistavasti toteuttamaan yhteiskunnan heille antamat tehtävät. Kansainväliset asiantuntijat jakelivat jälleen esim. siirtoväen asuttamisesta ihme arvosanaa. Sotakorvauksien täsmällinen toteuttaminen tuntui monen teollisuusmiehenkin mukaan lähes mahdottomalta. Myös venäläiset nostivat kätensä ylös - hehän olivat arvioineet, että Suomen selkäranka murtuisi viimeistään sotakorvauksia suoritettaessa. Nopeasti rakennetut tehtaat ja telakat olivat rakentajien lahja taitaville koneinsinööreille, jotka onnistuivat sotakorvausten päätyttyä luomaan niiden avulla Suomelle uuden vientialueen- insinööriteknologian. Metsäteollisuuden vientitulot kasvoivat uusien paperi ja sellutehtaiden myötä arvioitua nopeammin tulihan esim.. Korean sota sopivaan aikaan -50 luvun alussa. Voimalaitokset jauhoivat puhdasta ja halpaa vesivoimaa. Näin yhteiskuntamme voikin keskittyä ankaran sotakorvaus ja jälleenrakennuskauden jälkeen elintasomme nostamiseen. Rakentaminen oli nuo vuodet lujan säännöstelyn kourissa. Niin naulat kuin sementti olivat kortilla. Laatu pystyttiin kuitenkin säilyttämään varsin tyydyttävänä. Sen voivat matkailijat todeta vertaillessaan rakennettua ympäristöämme esim. itäisen naapurimme saavutuksiin. Omia kokemuksia ja muutamia yksityiskohtia tuolta ajalta Valmistuin diplomi insinööriksi keväällä 1945 Työpaikkoja oli runsaasti tarjolla. Rakennustoimisto Alfred A. Palmberg oli siihen aikaan teollisuusrakentajista suurin. Kun yrityksen teknillinen johtaja soitti ja tie-
dusteli kiinnostustani, hyväksyin ehdotuksen mielihyvin. Sainhan siellä kokemusta yllin kyllin. Parin vuoden kuluttua soi puhelin jälleen. Imatran Voiman Neuvostoliiton Projektien johtaja kertoi ensimmäisestä vesivoimalaitoksesta, joka rakennettaisiin uudelleen Paatsjokeen Jäniskoskelle toimittamaan sähköä Petsamon Nikkelin tarpeisiin. Näin olin nuorena miehenä mukana -40 luvun loppuvuosien rakennusprojekteissa. Työmaat pyörivät 7 päivää viikossa ympäri vuorokauden, asunto oli keskellä työmaiden hälinää - Lauri Viidan Betonimylläri hattureuhkoin ja sementtikeuhkoin kuului illanistujaisten vakio ohjelmaan. 1. Siirtoväen ja rintamamiesten asuttaminen oli mahtava voimainponnistus jossa oli suoranaisesti osallisena 20 % väestöstä joko maan luovuttajina tai saajina. Asukaslukumme oli silloin 3,5 miljoonaa. Siirtolaisten määrä oli 430300. Maanhankintalaki hyväksyttiin 1945. Sen mukaan perustettiin noin 120000 maatilaa noin 2,8 miljoonan hehtaarin alueelle, keskimäärin siis 15 ha peltoa ja 30 ha metsää. Rakennukset nousivat joko pienurakoitsijoiden toimesta tai talkootyönä. Tieverkosto, padot ja muut insinöörirakenteet valmistuivat maanviljelysinsinöörien toimiessa suunnittelijoina ja töiden valvojina. Pääosa tästä savotasta valmistui 1940 luvulla jatkuen tasaisemmalla tahdilla -50 luvun. Veikko Vennamo oli Asuntoasiainosaston ylijohtajana todellinen päällikkö ja sivistynyt itsevaltias alaistensa mukaan. Muistan kuinka opiskeluaikanani osallistuimme suurtalkoisiin, jolloin satoja teekkareita raivasivat tiet ja teki pihatyöt invalideille rakennetulle asuntoalueelle. Lehdistö tiedotti asiasta suurin otsikoin. Järvenpää, jossa alue sijaitsi, kutsui meidät vielä 60 vuotta tapahtuman jälkeen pullakahville muistelemaan talkootyömme vaiheita. 2. Lapin jälleenrakentaminen alkoi jo sodan vielä jatkuessa 1945 alussa. Koko Lappi oli lukuun ottamatta Rovaniemeä täysin raunioina. Lapin väestö- 140000 - palasi takaisin, asuinrakennukset, koulut ja kaupat nousivat ripeästi. Mm. Pohjanhovi Rovaniemellä, joka oli suurelta osin hävitetty, oli valmiina elokuussa 1947, jolloin Imatran Voiman rakennuspäällikkö tarjosi illallisen Neuvostoliiton rakennustöiden valvojalle. Minä olin rakennuspäällikön apulaisena mukana, menin silloin Jäniskoskelle uutteen työpaikkaani Siniristilippu ja sirppi ja vasara olivat pöydän koristeena Lapin rakentajien täyttäessä salin ja ihmetellessä muutoksen nopeutta. Lapin lisä oli vetänyt niin kunnollisia rakennusmiehiä kuin monennäköisiä onnenonkijoita pohjoiseen. 3. Teollisuuden ja telakoiden rakentaminen sotakorvausteollisuudelle oli v.1945-48 ylivoimaisesti tärkein rakennusinvestointi. Kun Neuvostoliitto vaati vastoin odotuksia nimenomaan laivoja ja erilaisia koneita metsäteollisuustuotteiden asemasta, jouduttiin mittaviin rakennusinvestointeihin. Onneksi Wärtsilä, Rauma-Raahe (nykyiset UPM ja Metso) Strömberg, Kone jne. olivat valmiina ottamaan suuria riskejä. 27
Olin 1945 47 suunnittelemassa Alfred OY Palmbergilla ensinnä Värtsilän suurta valimoa Sörnäisiin ja sitten telakka ja konepajarakennuksia Raumalle. Kun siellä tarvittiin työmaapäällikköä, muutin Raumalle myös asumaan. Työmaalla oli 800-1000 työntekijää. Koneita oli vähän ja rakennuttajan aikataulut olivat äärettömän kireitä. Hauskana yksityiskohtana on jäänyt muistini lokeroihin tapaus Rauman Kauppaseurassa. Palmbergin teknillinen johtaja Erkki Paloheimo tarjosi Rauma- Raahen valvoja Paavo Honkajuurelle (myöhemmin Rauma- Repolan pääjohtaja) illallisen. Juna Helsinkiin oli lähdössä, mutta asiat ja myös juomat olivat kesken. Minut määrättiin soittamaan asemalle puolen tunnin neuvottelulisä. Näin saatiin aikataulut työmaallakin sovittua. Nämä investoinnit olivat todellisia kultamunia sotakorvaustoimitusten päätyttyä - metalliteollisuutemme, jota nykyään kutsutaan insinööri teknologiaksi, vienti kokonaisuutena ovat ohittaneet metsäteollisuuden- vientimme aikaisemman tukevan selkärankan Rakensimme Rauman kaudellani myös ensimmäisen meren pohjaan upotettavan kasuunimajakan, jonka hinasimme 1947 kesällä Raumalta Knihtin selälle. Ruotsalainen teollisuusmies Dahlen oli lahjoittanut majakan valolaitteet ja Palmberg urakoi Merenkulkuhallitukselle rakennustyöt. Siellä se vilkuttaa edelleen laivoille tietä Maarianhaminaan ja Turkuun. Myrskyisä mutta peräti mielenkiintoinen kesäloma 1947 3. Vesivoimalaitosten rakentaminen Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle jäi useita vesivoimaloita. Sähkön kulutus kasvoi voimakkaasti rauhan myötä. Sähköpula oli todella suuri. Säännöstelytoimia oli vaikea saada tehokkaiksi. Oulunjoen koskien valjastaminen oli jo aloitettu jatkosodan aikana.. Kokemäenjoen, Kymijoen, Vuoksen ja Kemijoen vesivoimaloiden rakentaminen potkaistiin täyteen vauhtiin 1940 luvun loppuvuosina - Imatran Voima, Pohjolan Voima ja monet teollisuuslaitokset ja suuret kaupungit aloittivat tällöin omat projektinsa. Tähän mittelöön liityin 1947 siirtyessäni Imatran Voiman palkkalistoille. Tosin työpaikkani oli Neuvostoliitolle v 1947 myydyllä alueella Jäniskoskella. Vesivoiman rakentaminen on rakennustekniikan vaativin alue, vesitiiviit rakenteet ja koneasemat mahtaville vesiturbiineille edellyttävät niin suunnittelijoilta kuin rakentajilta erikoistietoutta ja kokemusta. Tästä johtuen teimme usein muutaman päivän retkiä muille vesivoimatyömaille oppiaksemme toisten kehittämiä työtapoja ja vaihtaaksemme kokemuksia. Peli oli hyvin avointa, salaisuuksia ei ollut. Vierailimme myös Ruotsin ja Norjan työmailla. Siellä teknilliset vaikeudet olivat vielä suurempia kuin Suomessa. Putouskorkeudet ovat näet maaston johdosta huomattavasti suurempia. Imatran Voima siis suunnitteli ja rakensi Jäniskosken voimalaitoksen laskutyönä. Rakennuttajana venäläiset valvojat tarkastivat työn kunnollisen suorittamisen. Nämä herrat - toverit - olivat tosi kokeneita Siperian 28
suurten voimalaitosten rakentajia. Tulimme hyvin toimeen keskenämme. Illanistujaisissa kuulimme todella hyviä venäläisvitsejä, he oppivat meiltä betonitekniikan salaisuuksia, joita Imatran Voima oli voimakkaan tutkimuksen avulla kehittänyt ja me heiltä maapadon rakentamisen rakenneratkaisuja. Kun turbiinit olivat Ruotsissa valmistettuja, niiden asentaminen tapahtui ruotsalaisen päällikön johdolla. Näin nimeni oli Kallio, Venäläisten kanssa keskusteltaessa olin gaspadin Skala, j a ruotsalaisten herr Berg. Työmaa-alue oli omavarainen yhteiskunta, jossa noin 1200 työntekijää saivat kaiken tarvitsemansa Alko mukaan luettuna - tosin kortilla. Henkilöautoja oli siihen aikaan varsin vähän. Työntekijät kävivät muutaman kerran vuodessa kotona, johtohenkilöille oli rakennettu perheasunnot. Laitos valmistui aikataulussa ja jauhaa edelleen sähköä Petsamon Nikkelin ja myös Inarin kunnan tarpeisiin. Imatran Voima jatkoi 50-70 luvuilla 3 uuden voimalaitoksen rakentamista. NL alueelle Minä tulin Helsinkiin 1950- uudet haasteet odottivat, niistä ehkä myöhemmin mikäli elinpäiviä riittää. Jäniskosken voimalaitoksen rakentaminen alkoi Suomen rakennus viennin, joka vuosikymmenien mittaan on laajentunut eri puolille maailmaa. Loppupäätelmänä totean, että olen todella tyytyväinen, että sain olla aktiivisesti mukana, kun Suomi saavutti komean torjuntavoiton myös rauhan rintamalla. 1940 loppuvuosina. sekä kotona että myös entisen vihollisen hallitsemalla alueella. Olin nuori ja pieni talonpoika suurissa turnajaisissa - rakentamisen nopeata rytmiä oli mielenkiintoista opiskella. Saapuessani viimeisen kerran Jäniskoskelle venäläinen rajavartioupseeri pysäytti autoni ja pyysi minua vartiorakennukseen. Vuosien mittaan tarkastus oli ollut meikäläisille pomoille vain muodollisuus - kädenheilautuksin. Nyt hän otti vakavan ilmeen. Ihmettelin, mitäs nyt tapahtuu. Hän meni pöytänsä taakse, avasi laatikon ja luki paperikopiosta - sotilaspassini tiedot sotilasarvostani, taisteluista, kunniamerkeistä jne. Olin hämmästynyt -VALPO oli vuotanut ne. Hän otti sitten kaksi pikaria ja kaatoi niihin votkaa, nousi seisomaan ja kohotti lasinsa sanoen venäjäksi kunnioitukseni. Näin päättyi 1940 luvun rakentaminen omalta osaltani. Antero Kallio 29
Jännittävin tilanteeni JR 56:ssa Näinä päivinä tulee kuluneeksi 10 vuotta Vakka-Suomessa perustetun JR 56:n hajoittamisesta sodan loppuvaiheissa. Lehtemme on tavoittanut puhelimeen muutamia tunnettuja JR 56:n etumiehiä ja pyytänyt heitä antamaan lyhyen kuvauksen vastauksena kysymykseen: Mikä oli jännittävin tilanteenne JR 56:ssa? Seuraavassa vanhojen aseveljien kertomaa: Ev. Matti A. Aarnio: Rykmentin jännittävin tilanne sattui johtoportaan näkökulmasta juhannuksen etuna 1944, kun venäläisten Kannaksen suurhyökkäyksen seuraamuksena oli aloitettu juuri vetäytyminen myös Maanselän kannakselta Äänisjärven pohjoispuolella. Olimme Ahvenjärven maastossa, ja vihollinen oli jo saanut haltuunsa eteentyönnetyn tukikohdan. Se oli ilmeisesti saantu muilta lohkoilta tietoja joukkojemme yleisestä vetäytymisestä, ja sen vuoksi erehtynyt luulemaan meidän jo luopuneen päävastarinta-asemastamme sekä yrittämään läpimurtoa. Hyökkäys oli vallan tavattoman raju, niin että rynnistäjiä ilmestyi vallan laumoittain kohti asemiamme. Hyökkäyksensä ensi vaiheessa vihollinen saavutti menestystä niin, että se joissain kohdin pääsi Matti A. Aarnio, Molli-Matti pureutumaan asemiimme. Tilanne oli puolustajien kannalta hyvin vaarallinen, koska miehemme olivat juuri ottaneet haltuunsa heille entuudestaan oudot asemat. Mutta torjuntataisteluun ryhdyttiin reippaasti ja sitä kesti illasta lähtien aivan aamuun asti. Taistelun kovuutta kuvastaa se, että sen tuoksinassa tusinan verta konekiväärejä joutui epäkuntoon, mutta osa niistä saatiin korjatuksi ja onneksi oli takaa päin saatavissa myös täydennystä. Sisäänmurtokohtaan levittäytyneet viholliset tuhottiin, ja muille venäläisille tuottivat asemiemme edessä olevan joen ylitysyritykset murhaavia tappioita. Aamuun mennessä asemamme olivat kauttaaltaan meidän hallussamme ja vielä tällöinkin tehdyt vihollisen hyökkäysyritykset tukahtuivat alkuunsa. Tässä taistelussa olivat vastassamme olleen vihollisen menetykset niin raskaat, että meidän lohkollamme koko vetäytymisvaiheen aikana ei tapahtunut vakavanlaatuisia häirintähyökkäyksiä. Toiminnastamme Ahvenjärvellä saimme muuten sitten marskilta erikoistunnustuksen. Ekonomi Pekka Aaltonen Vehmaalta: Jännittävin kokemukseni oli sodan loppuvaiheissa Porajärven rannalta. Vihollisen hyökkäys oli saattanut asemat niin sekaviksi, että kyn ylempää tuli määräys lähteä valtaamaan takaisin Liusvaaran kylää, koko pataljoonamme oli itse 30
asiassa motissa. Emme kunnolla tienneet, missä oli omia ja missä vihollisia, mutta käsky oli käsky ja sitä oli yritettävä noudattaa. Koottiin eräänlainen iskuporukka ja lähdimme etenemään. Jouduimme ylittämään leveätä suota ketjussa aprikoiden, milloin saamme vastaamme tulta. Kaikki sujui laukaustakaan kuulemassa, kunnes olimme päässeet 50 100 m:n päähän vastakkaisen metsän laidasta. Silloin alkoi sieltä kerrassaan ankara tulitus. Meidän oli heittäydyttävä pitkäksemme hyllyvälle suolle. Peräytyminen näytti mahdottomalta, ja siksi päätimme kaikesta huolimatta ensin yrittää edetä. Täysin avoimessa maastossa ollen siitä ei kuitenkaan tullut mitään, sillä vastassa tuntui olevan ylivoima, tulituksen voimakkuudesta päätellen. Silloin ei auttanut muu kuin ryhtyä perään- Pekka Aaltonen tymään, mutta sekin oli äärettömän vaikeaa, kun pieniä mättäitä lukuunottamatta ei mitään muuta suojaa ollut. Ryömiminen uuvutti voimat niin tyystin, että vähän kauemmas vastustajista irtauduttuamme useimmat tulituksesta huolimatta kävelivät lopen väsyneinä taaksepäin. Suoranainen ihmeitten ihme oli, että kuitenkin selvisimme tästä tilanteesta niinkin pienin tappioin. Vihollisen tulituksen täytyi olla aivan summittaista. Lehtori Kustaa Ala-Kaila Laitilasta: Yksikkömme taisi olla jännittävimmässä tilanteessa Kollaan tienoilla sodan loppuvaiheissa. Komppaniamme lohkon laidassa oli linjaan syntynyt murtuma, ja jos viholliset olisivat silloin ryhtyneet etenemään, olisimme olleet vaarassa joutua mottiin. Kun murtumaan ei muuten liiennyt voimia, pataljoonan krhjoukkue johtajanaan luutn. Melartin lähtettiin apuun. Krh-miehet tekivät kerrassaan uljaan työn pitäessään putkineen linjaa koko päivän. Ihme, että heidän putkensä kestivät, koska koko päivä ajettiin ammustäydennystä ja silti ammuksen vähenivät. Tämän ansiosta rintama saatiin vakiinnutetuksi ja meidän yksikkömme selvisi kiperästä tilanteesta. Henkilökohtaisesti on jännittävin muistoni Kirvesjärveltä. Komentaja oli aamupäivällä soittanut, että venäläiset todennäköisesti vetäytyvät asemistaan ja että sen ajankohdasta on heti tiedotettava. Kun vastakkaiset asemat sitten kävivät haudan hiljaisiksi, päätin lähteä ottamaan selvää, joko vastapuoli oli livistänyt. Lähdin kävelemään hiljalleen kohti vihollisen linjoja johtanutta kärrytietä, mutta siinäpä hermot joutuivat koetukselle. Pelkäsin aluksi, minä hetkenä luoti lopettaa etenemiseni. Edemmäksi tultuani aloin aavistella, Kustaa Ala-Kaila 31
että minut voidaan helposti napata vangiksikin... Mutta vihollinen oli kuin olikin jo lähtenyt asemistaan. Opettaja Erkki Luntamo Kalannista: Jännittävin päivä kohdaltani oli varmasti hyökkäysvaiheen alussa heinäk. 27 pnä Kollaalla. Rykmenttimme oli hyökännyt vihollisen vahvoja asemia vastaan toista viikkoa, tappiot olivat olleet raskaat, ja me kaikki olimme yhtämittaisesta valvomisesta peräti väsyneitä. Aamulla kävi 10. komppaniamme jälleen hyökkäämään, kun odottamatta saimme tulta myös sivultamme, jossa Eero Aulan johtaman 9. komppanian piti olla. Kävi selville, että suomeksi huutelemalla vihollinen oli päässyt kiilautumaan Erkki Luntamo yksikköjemme väliin. Saapui suruviesti, että komppaniamme peloton päällikkö Veikko Saarinen oli kaatunut. Kuulin, että minut oli määrätty hänen tehtäviinsä. Oli vaikea työ päästä siirtymään suoraan sivulle komentopaikalle vihollisen tulen alaisena. Tilanteen hallitseminen tuntui mahdottomalta. Koetimme käskyn mukaisesti jatkaa etenemistä, mutta yritys tyrehtyi, ja uuden käskyn mukainen vetäytyminen suon ylitse oli sekin peräti vaarallinen. Tuli puolisen tunnin kuluttua taas uusi rynnäkkökäsky, jonka toteuttaminen tuntui heti toivottomalta. Yritettiin kuitenkin, mutta epäonnistuen. Vihollisen tarkk ampuja aiheutti vielä raskaita menetyksiä: puolessa tunnissa hänen luotinsa kaatoi peräperää toistensa lähellä toimineet kokelaan, kk-ampujan ja tämän apulaisen. Näätäojan tienhaarasta on vaikuttava henkilökohtainen muistoni. Väsyneinä painuimme viiden miehen ryhmässä vieri vierisin tien viereen lepäämään. Oli aika kylmä, ja siksi ensiksi keskelle ryhmäämme jäänyt vänr. Rikkilä tarjoutui vaihtamaan kanssani paikkaansa, koska hänellä oli paksummat tamineet kuin minulla, laidassa maanneella. Mutta paikan vaihtomme jälkeen ennätti kulua tuskin minuuttia, kun kohdallemme tupsahti venäläisten puolelta pienoisheittimen ammus, josta tuli vänr. Rikkilän matkan pää... Ellemme olisi paikanvaihtoa suorittaneet, olisi ollut minun vuoroni. 32