Kauppisten Sukuseura ry:n tiedotuslehti nro 1 / 2008

auppisviesti Kesävieras heinäpellolla Muistojen eli isäni albumista löysin ehkä 1950 isäni ottaman kuvan Sonkajärven Vänninmäen Ristolan talon pellolta. Sukuseuran puheenjohtaja Risto istumassa kivellä nelivuotiaana. Kesävieraaksi tultiin silloin Varpaisjärven maatalousneuvojana toimineen isäni Paavon moottoripyörällä. Isä ajoi ja minä istuin hänen edessään. Taustalla Ristolan talo ja väki heinänteossa. Riston takana viikatetta teroittamassa isäntä Kalle. Kaikki kuvassa olevat muut ovat Kallen ja Hilman lapsia. Väkeä tarvittiin ennen heinänteossa ja lapsienkin apu oli tarpeen. - RTK Kauppisten Sukuseura ry:n tiedotuslehti nro 1 / 2008

KauppisViesti Sisältö Perustietoa sukuseurasta... 2 Sukututkimustili odottaa lahjoituksia... 3 Muistojen albumista: Väinö Myllyrinne... 3 Maajussi-Sami luo Mäntyharjulla puitteet elämyslomille... 4 KauppisViestin kummipojan kuulumisia... 5 Lentäjä-ässä Ilmari Juutilainen... 6 Tutki myös oman sukusi tunnehistoriaa... 8 Kauppisedustus Laatokan ympäri matkalla... 9 Lukuvinkki : Porin-Matti... 9 Pajujärveläisiä suurmiehiä... 9 Lehmänsarvi tuttina tappoi lapsia... 10 Sukujuhlien pitokokki Terttu Matilainen näyttävästi esillä... 10 Markku Rönköllä elämä on nyt mainosalan ulkopuolella... 11 Tietovisa Kauppisten historiasta... 12 Mistä suomalaiset tulevat... 13 Kauppisten Sukuseura ry:n toimintakertomus vuodelta 2007... 14 Ota osaa Sukuviestin kirjoituskilpailuun... 15 Uutisia suvun piiristä... 16 Sian tappo... 16 Vastaukset tietovisaan... 17 Sukuseuran hallitus esittäytyy... 18 Liity mukaan sukuseuran toimintaan... 19 Kauppis-tuotteita tarjolla... 20 Perustietoa sukuseurasta Kauppisten sukuseura ry on perustettu vuonna 1956. Sukuseuran tarkoitus on vaalia suvun perinteitä, edistää yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä toimia suvun henkisen ja aineellisen kulttuurin yhdyssiteenä. Suvun tunnus on Yhtä puuta Sukukokoukset pidetään kolmen vuoden välein. Seuraava sukukokous on heinäkuun toisena viikonvaihteena 2010. Paikkaa ei ole vielä valittu. Kauppisten sukuun kuuluu kaikkiaan noin 8500 henkilöä. Kaikki Kauppiset ovat sukua keskenään. Sukuseuran jäsenmäärä on hieman alle 400 maksavaa jäsentä. Kun jäsenyys on perhekohtainen, kokonaisjäsenmäärä on yli 1000. Sukuseuran jäsenmaksu on 15 euroa/vuosi (koko perhe) Puheenjohtaja eli suvun vanhin Risto Kauppinen, Kaunisharju 6 A 01230 Vantaa. Puhelin (09) 8766424 tai 0400 400 487. Sähköposti: risto.kauppinen@wiltrain.fi Sihteeri-rahastonhoitaja Antero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio. Puh. 040 754 1555. Sähköposti: antero.kauppinen@iki.fi Sukututkija Jarmo Ahlstrand, Pirttipolku 9 A, 00630 Helsinki. Puh. 0440 161649 Sukuseuran lehti Kauppisviesti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Kaikenlainen suvun jäsenten lähettämä aineisto on tervetullutta. Pyydetään lähettämään joko puheenjohtajalle tai sihteerille. Sukuseuralla on tarjota suvun jäsenille ostettavaksi erilaisia artikkeleita. Erillinen luettelo niistä hintatietoineen lehden takakannessa. Sukuseuran jäsenmaksutili : 104730-26416 Sukututkimustili (lahjoitukset käytetään vain sukututkimuksiin): 107835-454599 Sukuseuran kotisivut osoitteessa: www.kauppistensukuseura.net

KauppisViesti Pääkirjoitus Sukututkimustili odottaa lahjoituksia Sukututkimus on tunnetusti ammattitaitoa ja pitkäjänteisyyttä vaativaa työtä. Sukututkija Jarmo Ahlstrand on tehnyt kaikkiaan parikymmentä laadukasta sukututkimusta ja myös useita Kauppisten sukuun liittyviä tutkimuksia. Alustavasti on sovittu, että Jarmo tekee Ylä-Savossa 2010 pidettäviin sukujuhliin mennessä Ylä-Savon Kauppiset II kirjan. Tähän kirjaan tulevat 1988 ilmestyneestä Ylä-Savon Kauppisten Sukukirja I:stä poisjääneet Kauppiset. Todettakoon, että poisjäännit eivät olleet Jarmon syytä, vaan sukuseuran hallitus halusi sukututkimuksen siinä vaiheessa painettavaksi. Työ jäi kesken. Kirjaan tulee myös laajemmin jo aikaisemmin mainittujen Ylä-Savon Kauppisten vaiheista. Idea on sama kuin Hankasalmen Kauppisten osissa I ja II. Samoin Jarmo on luvannut laittaa kirjaan tietoa myös pienestä Kauppisten Kaavin haarasta ja mahdollisesti myös Joensuun Kauppisista. Seuraava projekti on Viitasaaren ja Kannonkosken Kauppisten vaiheiden täydentäminen. Alustavan suunnitelman mukaan kirja ilmestyy 2011. Jarmo Ahlstrand elää tutkijana ja monitoimimiehenä (mm. elokuvien käsikirjoittajana ja ohjaajana) ehkä luovinta aikaansa. Jos haluamme em. julkaisut tehtäväksi, vaatii se varoja. Sukututkijakaan ei elä pelkästään mielenkiintoisilla asioilla. Siksi vetoan kaikkiin Kauppisiin ja kauppismielisiin, että laittaisitte pelkästään sukututkimukseen tarkoitetulle sukututkimustilille 107835-454599 vaikka muutaman euron. Näin varmistamme sen, että sukuseuran toiminnan ydin, sukututkimus, voi jatkua. Toistaiseksi lahjoittajia on vasta alle kymmenen. Kiitos näille aktivisteille. Toivotan kaikille sukuseuran jäsenille mukavaa, rentouttavaa kesän aikaa. Ja kun vierailette sukulaistenne luona, kuunnelkaa herkällä korvalla kertomuksia sukunne jäsenten vaiheista. Ehkä ymmärrys omasta tavasta toimia ja reagoida asioihin saa silloin myös lisää valaistusta. Risto Kauppinen Sukuseuran puheenjohtaja Muistojen albumista: Väinö Myllyrinne 251,4 cm Edesmenneen isäni (Paavo Kauppinen, syntynyt 1911, kuollut 1981) albumista löysin oheisen Suomen pisimmän miehen ja kahden hänen normaalipituisen kaverinsa kuvan. Isäni oli suorittamassa sotapalvelustaan Ylämyllyllä samoihin aikoihin. Helsingin Sanomien Kirstiltä kysyttiin 20.4.1997 Myllyrinteestä. Tässä kysymys ja Kirstin vastaus. Guinessin ennätysten kirjassa on mainittu Väinö Myllyrinne kaikkien aikojen Suomen pisimpänä henkilönä: 251,4 cm. Minkä kokoisia saappaita hän käytti? Nimim. Isokenkäinen, Lappajärvi Vuonna 1909 syntynyt Väinö Johannes Myllyrinne olikin melkoinen uros: hänen saappaittensa koko oli huikea 54 ja painoakin miehellä oli 170 kiloa. Ennen sotia Väinö työskenteli sirkuspainijana eri puolilla Eurooppaa. Siviilielämässään hän yritti sulautua porukkaan, vaikka vaikeaa se oli. Henkilöautostaankin hän joutui ottamaan etupenkin pois, jotta olisi voinut ohjata autoa takapenkiltä käsin. Eläkepäivinään hän vetäytyi kasvattamaan kanoja Järvenpäähän. Hän kuoli vuonna 1963. Väinö oli mukana sekä talvi- että jatkosodassa. Hänen valtavat sotilasvarusteensa ovat nykyisin nähtävillä Hämeenlinnan tykistömuseossa.- RTK

KauppisViesti Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan : Maajussi-Sami luo Mäntyharjulla puitteet elämyslomille Ei koskaan matkailualalle! Tätä mieltä oli vielä 1990-luvun puolivälissä Savonlinnassa matkailualaa opiskellut Sami Kauppinen Mäntyharjun Halmeniemeltä. Niin vain kävi, että kolmetoista vuotta maailmalla töitä paiskinut nuori mies palasi matkailuhommiin syntymäpaikalleen. Sami tuli tutuksi suurelle yleisölle tosi-tv-ohjelmasta Maajussille morsian. Nyt hän luotsaa matkailuyritystään keskellä Etelä-Savon monipuolista järviluontoa. Nuori yrittäjä toimii sukutilalla, jossa Samin vanhemmat Pirjo ja Erkki Kauppinen aloittivat matkailubisneksen yli 30 vuotta sitten. Kauppisen Lomamökit on viime vuonna tehdyn sukupolvenvaihdoksen jälkeen Samin vastuulla. Yhdeksän vuokrattavaa lomamökkiä ja rantasauna tarjoavat ympärivuotisesti lomailijoille rauhaa ja luontoelämyksiä Korpijärven, Haukijärven ja Pyöriänjärven rannoilla. Mökit sopivat mainiosti aktiivi- tai löhöloman viettoon sekä yritysten tykyyms. päivien tukikohdaksi. Talvella mökkien läheisyydessä kiertää koneella tehty hiihtolatu, ja jäällä on lapsia ja lapsenmielisiä varten napakelkka. Haukijärven mökkiläisten ilona on maastossa 115 metriä pitkä, valaistu liukumäki - Mäntyharjun Halmeniemellä sijaitsee Kauppisen Lomamökkien päärakennus, joka on sukutila - Sukutilan isännät: (1. Israel Sivinpoika Komppa, 1856; 2. Johan Emanuel Manne Komppa (perheen lapsista eloon jäi Liisatytär, joka solmi avioliiton Yrjö Kauppisen kanssa) 3. Yrjö Emil Kauppinen, s. 1915; Erkki Juhani Kauppinen, s. 1950; 4. Sami Juhani Kauppinen, s. 1974) - Halmeniemeen on Mäntyharjulta 30 km, Mikkelistä 50 km, Lappeenrannasta 80 km, Kouvolasta 60 km ja Helsingistä 200 km - Kauppisen Lomamökit sai Mikkelin seudun matkailulta toisen kerran jaossa olleen kunniakirjan: Matkailuteko 2007; perusteluina muun muassa nuori yrittäjyys ja alueen esille tuominen positiivisella tavalla Leikkimielellä Maajussille morsian kisaan lähteneelle Sami Kauppiselle jäi tv-ohjelmasta mukava muisto, vaikka morsianta ei löytynytkään. Tiedoksi, että aktiivinen nuori mies on vielä vapaana ja kota, johon mahtuu isokin porukka lämmittelemään tulen ääreen tai paistamaan makkaraa. - Visiona on tarjota perheille mahdollisuus rauhaan ja lepoon. Luonto on tärkeä osa lomaa, samoin kalastus, marjastus ja sienestys. Paras palaute on, että perheet tulevat mökeillemme ympäri vuoden uudelleen ja uudelleen. Pikavoittoja tässä ei napsita, tuumii harkitsevan oloinen Sami Kauppinen. Samat perheet tulevat uudestaan Asiakaskunta on vuosikymmenien myötä vakiintunut. Ensimmäiset Mäntyharjulle mökkeilemään tulleet saksalaiset viettivät lomaa Kauppisten mökissä, mutta enimmäkseen mökkivuokraajat ovat suomalaisia perheitä. Pisimmillään mökki on ollut yhdellä perheellä vuokralla jopa seitsemän viikkoa. - Kielitaito helpottaa työtä. Samoin internet, josta on sekä hyötyä että haittaa. On hyvä, että mökkien vuokraajat saavat netistä etukäteistietoa mahdollisimman paljon, mutta tässä 24/7 yhteiskunnassa (24 tuntia, 7 päivänä viikossa) täytyisi olla jatkuvasti tavoitettavissa. Mökkiloman puitteet pitää olla nykyihmisille niin valmiiksi pureskeltuja, etten millään usko vaatimattomien mökkiolojen paluuseen, Sami arvioi tulevaisuuttaan. Mökkien vuokraaminen vaatii työtä: auraukset, hiihtolatujen ja polttopuiden teko, pihojen ja mökkien kunnostamiset näistä esimerkkeinä. Sami kertoo viime vuonnakin ajaneensa mökeille polttopuita 22 traktorin peräkärryllistä. Ennen kuin puut ovat vajoissa siististi pilkottuina, niiden eteen on tehty monta työvaihetta. Viihtyykö nuori mies maalla? Äkkiseltään voi ihmetellä, miten nuori mies voi viihtyä maalla, jossa samanikäisiä löytää kymmenien kilometrien säteellä hädin tuskin muutaman? Puhumattakaan morsianehdokkaista! Tähän on Samilla selvä vastaus: niin maalla kuin kaupungissa on pyrittävä tekemään luonnollisimmaksi katsomiaan asioita. Maallemuutossa ei ole mitään järkeä, jos tulonlähde ei ole terveellä pohjalla, vaikkakaan kulutusmenot maalla eivät ole samalla tasolla kuin kaupungissa. - Vapaa-aika kuluu samojen asioiden

KauppisViesti parissa niin maalla kuin kaupungissa. Nykyinen arki tosin pitää huolen siitä, etteivät iltamenot ihmeemmin viehätä. Vaikka konserttisali olisi kaupungissa lähellä, siellä ei välttämättä käydä. Maalla näkee metsän puilta paremmin, teatterissa käynti on aina elämys. Sami on ollut aktiivinen kilpahiihtäjä ja on harrastanut ampumahiihtoakin. Näiden lisäksi hän on kokeillut lukuisia urheilulajeja, kuten sulkapalloa, kössiä, golfia, laskettelua ja on pelannut seuratasolla jalkapalloakin. Maratonjuoksu on Samille aika uutta, mutta hetimmiten syntyi tulosta: neljäs maraton (42 195 m) Tuusulassa viime vuonna sujui aikaan 3.06. Sami kasvattaa tilallaan kahta suomenhevosta ja yhtä ponia. Merius oli v. 2005 suomenhevosista voitokkain raviradoilla: 14 lähdöstä 11 voittoa. - Suomenhevoset teettävät kovasti töitä lämminverisiin nähden. Jos taloudellista tulosta ei saada ravipuolelta, niin kasvatetaan hevosia sitten vain jalostuskäyttöön, tykittää Sami. - Harrastuksien avulla saan itselleni ja ajatuksilleni aikaa. Liukkailla keleillä ja asfaltilla en juokse ensinkään, koska maratonkunnon voi saada hyötyliikunnan ja ruumiillisen työn avulla. Viime vuonna harjoittelin juoksua jonkin verran maastossa, juoksin saappaat jalassa metsissä. Ihailijaposti piti sulkea Kauppiset, kauppismieliset ja monet muut varmaan jännittivät telkkareidensa ääressä, miten Samille on käynyt ennen viime joulua nähdyssä koosteessa Maajusseista. - Yhteyttä poikiin tulee silloin tällöin pidettyä, Sami kuittaa asian ja kertoo kysyttäessä saaneensa ihailijapostia vielä vuoden vaihteessa, mutta joutuneensa sulkemaan nettisivuilla olleet yhteystietonsa, kun vastaamiselle ei ollut riittävästi aikaa. Vaikka ohjelman kautta tilalle ei tupsahtanutkaan morsianta, niin Sami uskoo silti ohjelmaformaattiin. Mitään kielteistä hän ei ohjelman myötä ole kokenut. Sen hän kuitenkin tunnustaa, ettei tahdo millään tottua ihmisten tuijottamiseen, liikkuipa sitten missä tahansa. - Kontakteja on tullut. Ja onpahan ainakin hyvä puheenaihe. Ja kerrotaan kuulumisia, mikäli tänne muuttaa morsian, lupaa aina ystävällisen oloinen Maajussi-Sami virnistäen. Mirjami Kauppinen KauppisViestin kummipojan Aleksein kuulumisia Hei kaikki Kauppiset ympäri Suomen! Kerronpa hieman kuulumisiani menneiltä kuukausilta. Vuodenvaihteessa näin ensimmäistä kertaa Joulupukin, tai oikeastaan se oli Pakkasukko. Ovikello soi ja minä menin avaamaan. Vanha mies pitkän parran ja kepin kanssa tuli sisään. Olipa se pelottava ilmestys! Vähitellen rentouduin, kun hän antoi minulle säkistä lahjoja. Järkyttävä tapahtuma, mutta hyvin se loppujen lopuksi sujui. Nyt mennään kuitenkin jo kesässä. Sain vähän aikaa sitten isomman polkupyörän. Otan sen melkein aina mukaan, kun menen ulkoiluttamaan vanhempiani. He ovat hieman hitaita, eivätkä meinaa pysyä vauhdissani. Joten täytyypä odotella heitä kadunkulmissa. Apupyöriä vielä käytän, mutta eiköhän niistäkin kohta eroon päästä. Kesäkuun 8 päivä kävin Linnanmäellä. Siellä oli hirveän paljon ihmisiä ja lapsia myös. Kaikenlaiset härvelit herättivät mielenkiintoni. Loppujen lopuksi voiton vei karuselli, josta oheinen kuva on. Moottoripyörät, kuten pyörätkin, ovat minun juttuni. Kävin ajelemassa tällä prätkällä viitisen kertaa, mutta sitten vanhemmat sanoivat, että täytyy lähteä. Olisin kyllä mielelläni ajellut enemmänkin. Olen käynyt Satu-mummin ja Yrjö-ukin luona mökillä useamman kerran. Siellä on piipahtanut myös setä Jaakko aina silloin tällöin. Minun tehtäväni on ajaa ruohoa, sikäli kuin vesipyssy- ja autoleikeiltäni maltan. Päiväkoti jatkuu vielä pari viikkoa. Sitten loma voi osaltani alkaa. Loppukesästä lähden kielikurssille Petroskoihin toisten isovanhempieni luokse. Menoa siis riittää! Toivon kaikille lehden lukijoille lämmintä ja mukavaa kesää! Aleksei 3 v. (syyskuussa 4)

KauppisViesti Lentäjä-ässä Ilmari Juutilainen Kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari Ilmari, Illu Juutilainen Hirvaksen kentällä koneensa Brewster BW-364 ohjaamossa vuonna 1942. Tutkijan otetta tuntuu löytyvän myös sukututkijamme Jarmo Ahlstrandin pojasta Henrikistä. Kahdeksasluokkalainen Henrik on pitänyt viime talvena esitelmän Ilmari Juutilaisesta, joka polveutuu äitinsä puolelta Kauppisista. Opettajan kommentit ovat kiittäviä kuten arvosanakin esitelmästä. Julkaisemme esitelmän siinä muodossa kuin Henrik sen esitti. Kuviin on lisätty kuvatekstejä. Jarmo Ahlstrand kertoi tavanneensa Ilmari Juutilaisen kerran Hankasalmella 1980-luvun loppupuolella. Jarmo piti silloin yleisöluentoa Hankasalmen historiasta. Esityksen jälkeen tuli 70-75-vuotias mies kyselemään enemmän Riukulasta, äitinsä paikasta ja seudulla asuvista sukulaisistaan. Vasta jälkikäteen joku valisti, että kysyjä oli lentäjä-ässä Ilmari Juutilainen, joka pitää hallussaan maailmanennätystä (94 konetta) viholliskoneiden pudottamisessa. Johdanto Kesällä ollessamme isäni kanssa Hangossa menimme rintamamuseon ohi johon olin halunnut jo kauan päästä. Niinpä päätimme mennä katsomaan sitä. Siellä oli kaikenlaista mielenkiintoista kuten juoksuhautoja, tankkeja ja tykkejä sodan ajalta. Museorakennuksessa huomioni kiinnittyi taulukkoon jossa oli lentäjä-ässä Eino Ilmari Juutilaisesta saavutuksia. Siinä kerrottiin kuinka monta ja minkä merkkistä puna-armeijan konetta hän oli ampunut alas Talvija Jatkosodan aikana. Katselin taulukkoa jonkin aikaa ja huomasin Juutilaisen pudotuksia olevan 94 ja silloin tajusin, että hän pitää hallussaan maailmanennätystä viholliskoneiden pudottamisessa. Olin ihmeissäni, kun en ollut kuullut hänestä koskaan aiemmin. Sen jälkeen kuulin hänestä juttuja isältäni. Hän tiesi niitä paljon, koska hän tutkii sukuhistoriaa ja Juutilainen kuului Kauppisten sukuun, (jota hän nimenomaan tutkii) joten isäni auttoi myös tämän esitelmän tekemisessä. Ja mummini asui lapsuudessaan Juutilaisen naapurikylässä Elisenvaarassa, jolloin hänkin kertoi juttuja Ilmari Juutilaisesta. Syntymätiedot Eino Ilmari Juutilainen syntyi 21.2.1914 Lieksassa. Hänen vanhempansa olivat junailija Tuomas Juutilainen ja Helmi Sofia o.s. Kauppinen. Isänsä suku oli pohjoiskarjalainen ja äitinsä hankasalmelainen maanviljelijäsuku. Hänen veljensä Aarne Edvard Juutilainen, joka ehkä tunnetaan paremmalla nimellä Marokon kauhu, oli myöskin sotasankari talvisodan ajoilta Kollaan rintaman komppanianpäällikkönä. Tämä on harvinaista kansainvälisestikin, että kaksi sotasankaria tulee samasta perheestä. Nuoruus ja koulutus Isänsä töiden takia Juutilaisten perhe muutti jo varhain Elisenvaaraan, joka oli tärkeä rautateiden risteyspaikka. Siellä hän kävi kansakoulun läheisessä Sortavalan kaupungissa. Hansa-koneet läheisessä Kasinhännän merilentoasemalla herätti hänessä pohjatonta lentohalua. Varmistaakseen pääsynsä Kauhavan ilmasotakouluun hän otti ohjauskursseja 1930-luvun alkupuolelta kuuluisalta lapualaiselta Niilo Karhumäeltä. Tästä Juutilaisen lentoinnostus vain kasvoi hänen lennellessään kotikaupunkinsa yläpuolella. Päästyään Kauhavan ilmasotakouluun hän jäi sinne aktiivipalvelukseen saaden hyvän koulutuksen ja paljon hyvää kokemusta. Talvisota Sodan puhjettua 30.11.1939 Juutilainen toimi lentomestarina ja samalla koulutti jatkuvasti uusia lentäjiä. Talvisodassa hän ehti pudottaa vanhentuneella lentokalustolla (mm. Fokker D.XXI) vain kaksi puna-armeijan konetta, mutta ei talvisodassa kovien pakkasten takia niin paljoon venäläisetkään lentäneet. Jatkosota Tilanne muuttui täysin välirauhan aikana, kun Amerikan suomalaiset pystyivät järjestämään tilaisuuden ostaa Amerikasta tuliteriä Brewster-koneita. Näillä suomalaiset pystyivät ihmetekoihin vuosina 1941-1942. Juutilaisesta tehtyjä muistiinpanoja vuodelta 1942: Lentomestari Juutilainen on osoittanut esimerkillistä urhoollisuutta ja lannistumatonta taistelutahtoa sekä erinomaista taitoa ja neuvokkuutta lukuisissa ilmataisteluissa. Hän on saavuttanut kaikkiaan tähän mennessä 22 ilmavoittoa, joista kaksi talvisodassa 1939 1940 ja 20 tämän sodan aikana. 9.7.41 joutui Juutilainen tämän sodan aikana ensimmäisen kerran ilmataisteluun, jossa suomalaiset hävittäjälentäjät kohtasivat lukumäärältään ylivoimaisen vihollisen lentomuodostelman. Tässä taistelussa lentomestari Juutilainen häikäilemättä syöksyi päin viholliskoneita ja onnistui ampumaan alas 2 vihollishävittäjää. 12.8.41 oli suomalainen hävittäjäparvi etsintälennolla ja tapasi 22 vihollishävittäjää käsittävän muodostelman. Esimerkillistä taistelumieltä ja rohkeutta osoittaen lentomestari Juutilainen syöksyi ensimmäisenä vihollishävittäjien kimppuun, yllätti ne ja ensimmäisessä syöksyssä sai ammutuksi alas kaksi vihollisen konetta. Syntyneessä ilmataistelussa hän vielä tuhosi yhden vihollishävittäjän ja sai toista pahoin vaurioitetuksi. 26.9.41 joutui lentomestari Juutilainen käymään kaksi ilmataistelua, joista

KauppisViesti ensimmäisessä ampui hän alas yhden vihollisen lentokoneen ja toisessa kaksi viholliskonetta. Jättämässään taistelukertomuksessa Juutilainen lausuu: Jouduin yksin ilmataisteluun kolmen vihollishävittäjän kanssa, joista yhden sain ammutuksi alas tien viereen metsään ja kaksi muuta pakeni. 6.2.42 kohtasi suomalainen hävittäjäpartio voimakkaitten vihollishävittäjämuodostelmien suojeleman pommikonemuodostelman. Juutilainen huomasi erillään lentävät kolme pommikonetta ja siekailematta hyökkäsi näiden kimppuun ampuen kaksi konetta palavina alas. Syntyneessä ilmataistelussa hän lisäksi pahoin vaurioitti yhtä vihollishävittäjää. Jatkosodan loppupuolella Brewsterit osoittautuivat vanhentuneiksi. Tällöin silloinen presidentti Risto Ryti sai järjestettyä Suomelle tilaisuuden ostaa tuliteriä Messerschmitt-hävittäjiä Saksasta. Osaltaan tämänkin ansiosta suomalaiset pystyivät torjumaan puna-armeijan hyökkäykset sodan ratkaisutaisteluissa. Lentomestari Eino Ilmari Juutilainen nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi ensimmäisen kerran 26.4.1942. Julistamisen perusteissa mainitaan muun muassa tätä: Ylipäällikkö nimitti esittelyssä 26.4.42 Vapauden ristin 2 lk: n Mannerheim-ristin ritariksi lentomestari Juutilaisen ilmataisteluissa osoitetun rohkeuden ja taidon perusteella sekä hänen saavuttamiensa 22 ilmavoiton ansiosta. Sekä Lentomestari Juutilainen on osoittanut erinomaista ja esimerkillistä taisteluhalua ja taistelutahtoa. 28.6.1944 myönnettiin hänelle jo toinen Mannerheim-risti, jolloin Juutilaisella oli jo 73 pudotusta. Sodan loputtua niitä oli 93 ½, jolloin tämä pyöristetään yleensä 94:ään. Sodan jälkeinen aika Sodan jälkeen lentomestari Juutilainen jäi armeijan palvelukseen kouluttamaan uusia lentäjiä vuoteen 1949, jolloin hän erosi palveluksesta. Hän jäi asumaan Tuusulaan kuollen siellä 85- vuotissyntymäpäivänään 21.2.1999. Erityisiä luonteenpiirteitä - hyvä fyysinen kunto, jonka seurauksena hyvä ampumaan, koska tuolloin kädet olivat täysin vakaat - rauhallinen, myönteinen, järkevä, hyvä opettamaan muita - ei sotaintoilija - kummallakin veljellä suojeluskuntatausta - henkilökohtaisesti Ilmari Juutilaiseen vaikutti Elisenvaaran kovat pommitukset talvisodan alusta lähtien Tiivistelmä 1939-1944 - Juutilainen lensi kaiken kaikkiaan 437 taistelulentoa, joista sai siis hämmästyttävät 94 lentovoittoa. - Puna-armeijan hävittäjät eivät koskaan pystyneet ampumaan Juutilaista alas, mutta kerran ilmatorjuntatykki osui Juutilaisen koneeseen, mutta hän onnistui tekemään pakkolaskun. - Juutilainen oli kaksinkertainen Mannerheim-ristin ritari. - Kaikki Juutilaiselle myönnetyt mitalit: VM 2, VR 4, VR 4 tlk, VR 3, VR 3 tlk, MR 2 (kahdesti) - 500:sta suomalaisten hävittäjien alas ampumasta koneesta Ilmari Juutilaisen osuus oli peräti 94. - Juutilaisella oli sotien aikana kolme eri konetta: Fokker D.XXI, Brewster BW-364, Messerschmitt Bf 109 Lähteet - Taistelujen miehet-joppe Karhunen - Wikipedia, Ilmari Juutilainen - Hangon rintamamuseo - Haastattelut: Vilho Ylönen, Tikkakoski; Heljä Lahtela, Nurmijärvi; Paavo Kauppinen, Vieremä - Jarmo Ahlstrand: Hankasalmen Kauppisten sukukirja 1 ja 2 Kuvat - http://personal.eunet.fi/pp/gdes/fin/ o1.htm - http://www.saunalahti.fi/~fta/finace01. htm - http://www.jatkosota.fi/rintamamuseo/ a2.jpg Opettajan kommentit: - Mielenkiintoinen ja raikas esitelmä lentäjä-ässä Ilmari Juutilaisesta. - Esitelmän johdanto oli erittäin hyvä - näkee, että olet kiinnostunut aiheesta. - Elävyyttä esitelmään tulee Juutilaisesta tehdyistä muistiinpanoista. - Samoin hänen uskomattomat ansionsa on käyty läpi hyvin. - Jonkin verran lisätietoa olisin kaivannut Juutilaisen siviilielämästä ja sodan jälkeisestä ajasta olisi voinut ehkä olla enemmän tietoa. (esim. Juutilainen toimi v 1949-1956 ansiolentäjänä Karhumäki Karhu 48-koneella.) -Joka tapauksessa ansiokas esitelmä + hyvin valitut kuvat. -Kiitettävä - Välirauhan aikana suomalaiset saivat ostaa Yhdysvalloista tuliteriä Brewster-koneita, joilla pystyttiin ihmetekoihin 1941-1942. Vaatimattoman näköinen rintamamuseo Hangossa pitää sisällään monta mielenkiintoista asiaa ja tietoa myös lentomestari Ilmari Juutilaisesta.

KauppisViesti Oletko oman elämäsi herra? Tutki myös oman sukusi tunnehistoriaa Tuhoisilla käyttäytymismalleilla ja asenteilla on taipumus siirtyä seuraavalle polvelle. Kuten Sanassa sanotaan: kolmanteen ja neljänteen polveen Ne on kuitenkin mahdollista tunnistaa ja katkaista. Tämä on perheterapeutti Kirsti Ijäksen Sukupuu avain oman elämän ja perheen ymmärtämiseen kirjan pääajatus, sukua ja sen vaikutusta yksilöön ja perheeseen. Kirja on ilmestynyt v. 2003 Kirjapajan kustantamana. Jo eläkkeellä olevalla Ijäksellä on takanaan mittava ura perheterapeuttina mm. Imatran seurakunnassa. Ohessa parisuhdetyötä tekevän organisaation Kataja ry:n sivuilla ollut Marita Sjöbergin tiivistelmä kirjasta. Oman suvun tunneilmastokartan mallia voit löytää myös internetosoitteesta http://www.kolumbus.fi/leo.mirala/sukukaaviot/sukupuu_kirja.htm 1980-luvulla ryhdyttiin kiinnittämään huomiota sukupuun piirtämiseen perheterapeuttien keskuudessa. Sukupuun piirtämisen taustana on systeemiteoria, joka korostaa perheen ainutlaatuisuutta ja sen sisäisiä mekanismeja, jotka usein ovat siirtyneet sukupolvelta toiselle. Sukupuun piirtäminen auttaa perheenjäseniä näkemään itsensä ja läheisensä uudesta näkökulmasta. Se auttaa myös ymmärtämään oman identiteetin kehitystä ja sen pulmia sekä läheisiä ihmissuhteita. Metodista on hyötyä kaikille, jotka tahtovat selvitellä elämänsä suuntaa ja sisältöä. Kirjan alussa opastetaan piirtämään sukupuu sekä kerrotaan, minkälaisia asioita siitä voidaan lukea. Ijäksen mukaan sekä yksilön että perheen kriisien taustalta voidaan kartoittaa usein sukupolvien erilaiset elämänmallit. Hän on myös havainnut työssään, että sukupuuta piirtämällä riitelevien puolisoiden puhetyyli muuttuu myönteiseen suuntaan. Puoliso alkaa tuntua uudella tavalla kiinnostavalta. Ijäksen mukaan tutkimusaineisto kuvaa, että hyvä ja paha siirtyvät sukupolvelta toiselle. Hän käyttää käsitettä elämän laki, jolla tarkoittaa erilaisia elämäntapoja, arvoja, perhesalaisuuksia ja myyttejä, jotka siirtyvät vanhemmilta lapsille. Perheiden historioissa tavallisimpina havaintoina voidaan pitää surutyön tekemättä jättämistä joko kokonaan tai osittain. Sukupuu on oiva väline ymmärtää vallanjaon ja käytön kysymyksiä perherakenteissa. Ijäs pitää metodin tavoitteena ymmärrystä siitä, mitä tulisi muuttaa ja mihin suuntaan sekä nykyisten asiantilojen ymmärtämistä ja hyväksymistä. Sukupuun myötä saadaan myös valmiuksia sukupolvien väliseen keskusteluun sekä sisarusten väliseen vuorovaikutukseen. Itse sukupuun piirtämistä aina kolmanteen ja neljänteen polveen Ijäs selittää sanoin ja kuvin. Hän käsittelee sukua mm. historiallisesta näkökulmasta ja huomioi sotavuosien vaikutukset yksilö- ja perhetasoilla. Sotien aiheuttama henkinen invaliditeetti ja heikkous säteilivät perheen ihmissuhteisiin. Sotien jälkeiseen henkiseen jälleenrakentamiseen ja suremattomaan suruun ei kiinnitetty tarpeeksi huomiota. Ijäksen mukaan monenlainen poteminen jatkui pitkään sukupolvesta toiseen. Sota vaikutti yksilötasolla suurten ikäluokkien lapsuusja nuoruusmuistoihin. Sota vei lapsilta vanhemmat. Elämän valintoihin ja arvoihin vaikuttaa voimakkaasti ajan ilmapiiri, joskus jopa voimakkaammin kuin suvun perinteet. Erityisen väkevänä vaikuttajana on Ijäksen mukaan ollut kunkin ajan nuorisokulttuuri. Ijäs käyttää termiä elämän malli kuvaillessaan miten ihmisten elämän tavat sekä yhteiskunnalliset odotukset ovat muuttuneet aikojen saatossa. Nykypolven suurimmat ongelmat ovat perheen sisäisiä ja perheenjäsenten henkilökohtaisia vaikeuksia. Kuka olen, millainen haluaisin olla, mitä perhe ja ympäristö minulta odottavat, mitä on olla nainen, mies, vanhempi tässä ajassa? Naisen mallia ovat muutamat vuosikymmenet riittämään muuttamaan vain pinnallisesti. Ne eivät ole kyenneet kääntämään sukupolvien aikana syntyneitä sisäisiä malleja toisiksi. Ijäksen mukaan nainen joutuu usein elämään yhtä aikaa kahta, sekä uuden että vanhan mallin mukaista elämää ja tempoilemaan ristiriitaisten odotusten paineessa. Miehen mallit ovat olleet perinteisesti maaseutumaisia malleja. Lähiöissä on ollut vaikea löytää miehistä elämisen mallia. Ansiotyön lisäksi mies on saanut osakseen abstrakteja tehtäviä kuten vastuun kantamisen, turvan antamisen ja perheen hallitsemisen. Ijäksen mukaan valta perheissä on siirtynyt matriarkaaliseen suuntaan. Ijäs uskoo, että parinvalintaa ohjaa tiedostamattomat tekijät ja että perhe saattaa vaikuttaa puolison valintaan. Avioliittomalleista puhuessaan hän luokittelee kielteiset parinvalintamallit kolmeen luokkaan: 1) Psykoanalyyttinen tulkinta, jonka mukaan etsitään vastakkaista sukupuolta olevalle vanhemmalle korvaajaa, näyttää pitävän usein paikkansa. 2) Puolisoksi valitaan mahdollisimman kaukana vanhemman mallista oleva ihminen. 3) Etsitään tiedostamatta tai tiedostaen kumppania, jolla on itseä huonommat luonteenominaisuudet ja lähtökohdat. Toinen etsii vastaavasti itseään parempaa ihmistä, johon nojata. Edellisten lisäksi samankaltaisen kumppanin valintaan vaikuttavat nk. sosiaaliset tekijät mm. puolisoitten sivistyksen, kasvupaikkakunnan, vanhempien sosiaaliluokan ja syntyperän samankaltaisuus. Ijäs luokittelee avioliiton kolmeen luokkaan ristiriitojen kohtaamistavan

KauppisViesti perusteella. 1) Ristiriidat poissulkeva malli kasvaa valtataistelusta. Vahva alistaa puolisonsa ja lapset tahtoonsa eikä ongelmia ole lupa nostaa esille. Perhe-elämä muodostuu velvollisuuksien hoitamiseksi. Vallankäyttöä on vaikea myöntää ja se kätketään usein esim. vastuun kantamiseksi. 2) Ristiriitoja välttävä malli korostaa puolisoiden tasa-arvoa. Oikeudet ja velvollisuudet jaetaan tasan. Ristiriitoja ei haluttu kohdata. Puolisot alkavat vieraantua toisistaan, kun välttävät ongelmia ja vaikenevat tunteistaan, tarpeistaan ja toiveistaan. 3) Ristiriidat kohtaavassa mallissa erimielisyydet eivät erota, vaan lähentävät puolisoita toisiinsa. Ristiriidat tunnistetaan, omat tarpeet ja tunteet ilmaistaan toiselle. Myös toisen tunteet ja tarpeet saavat tilansa. Ijäksen mukaan ristiriitojen kohtaamisen taito on avain toimivaan kumppanuusavioliittoon. Ijäs kuvaa professori Kaarina Määtän löytämään kahdeksaa ominaispiirrettä, jotka tämä oli löytänyt yli 10 vuotta kestäneistä parisuhteista. 1) Heillä on joustavuutta. 2) Heillä on luovuutta ja seikkailumieltä. 3) Osaavat ilahduttaa. 4) Pysyvät päätöksessään rakastaa. 5) Arvostavat itseään. 6) Puhuvat toisilleen. 7) Selvittävät ristiriidat. 8) Vastaavat toistensa odotuksiin. Tällaisilla avioliittomalleilla on suuri merkitys. Ne toimivat esikuvina ympäristössään. Näitä ominaispiirteitä tahdotaan opettaa jälkikasvulle. Tunne- ja keskustelutaidot, empatian ja vastuullisuuden kehittyminen, luovuus ja elämänrohkeus ovat asioita, joista yhteiskuntamme kärsii puutetta, niiden opettelu alkaa kodista. Lisäksi Ijäs käsittelee oppaassaan lapsen asemaa perheessä, perheen rakennetta, perheen tunneilmaisua ja sen sisäistä ahdistusta ja kriisiaikoja sekä suvun salaisuuksia, tapoja ja arvoja. Lopuksi Ijäs toteaa, että sukupuun tarkastelu on auttanut monia sovintoon eletyn elämän ja edellisten sukupolvien kanssa. Katkeruus on voitettavissa anteeksiannon ja yhteyksien parantumisen avulla. Ihminen on tullut aikuiseksi, kun hän lakkaa syyttämästä vanhempiaan. Vastuu elämästä on yhteinen. Muutoksen löytämisen tärkeiksi avaimiksi Ijäs listaa anteeksiantaumuksen, luottamuksen ja anteeksiantamuksen. Marita Sjöberg Kauppisedustus Laatokan ympäri matkalla Lukuvinkki : Porin-Matti Porin-Matti. Saarijärveläisen Matti Kauppisen tie aurankurjesta kansanvalistajaksi on Minna Torpan viime vuonna julkaisema kirja Satakunnan Museon perustajasta. Porin-Matti on ajankuva saarijärveläisen Matti Kauppisen tiestä savupirtin pojasta kansanvalistajaksi ja Satakunnan Museon perustajaksi. Museon luoja ja vaalija Matti Kauppinen hoiti museota aina vuoteen 1930 saakka. Jyväskylän seminaarin ensimmäisiin kasvatteihin kuulunut Kauppinen ehti yli 90-vuotisen elämänsä aikana nähdä Suomen kehittyvän suurruhtinaskunnasta itsenäiseksi valtioksi. Opettajatyönsä ohella hän osallistui 1800-luvun lopulla useisiin yhteiskunnallisiin liikkeisiin ja seurojen perustamiseen Porissa. Matti Kauppisen synnyinpaikka on Pajujärveläisiä suurmiehiä Jääkärikapteeni Kosti Kauppinen Ainoastaan yksi lapinlahtelainen onnistui ensimmäisen maailmansodan aikoihin pääsemään sotilaskoulutukseen Lockstedtiin, lähelle Hampuria. Hän oli Lapinlahden Pajujärven entisen kestikievarin eli Vanhan - Kauppilan poika Kosti Kauppinen. Lähtiessään hän oli jättänyt paperilapun keittiön pöydän päälle, jossa kertoi lähtevänsä Saksaan. Äidin ei pitänyt huolehtia eikä pelätä, vaikka poika oli yöllä häipynyt. Kosti Kauppinen Viitisenkymmentä kainuulaista ja savolaista on lähdössä heti juhannuksen jälkeisenä aamuna kiertämään Laatokkaa ympäri. Tarkoitus on katsella Venäjän puoleisen Karjalan nykymenoa ja ennen kaikkea asiantuntevalla opastuksella tutkia talvi- ja jatkosodan aikaisia taistelupaikkoja. Asiantuntijana on yleisesikuntaeverstiluutnantti Anssi Vuorenmaa. Mukana matkalla on myös kolme Kauppisen sukuseuran hallituksen jäsentä, Asko, Pekka ja Risto Kauppinen. Matka suuntautuu Värtsilän rajaasemalta Pitkärantaan Laatokan ja Aunukseen, jossa ollaan yötä. Matka jatkuu 24.6. Lotinapellon kautta Pähkinälinnaan, Terijoelle ja Pietariin, jossa ollaan kaksi yötä. Takaisin tullaan Kiviniemen ja Käkisalmen kautta Sortavalaan, jossa yövytään. Seuraavana aamuna 27.6. tullaan sitten Suomen puolelle Värtsilästä. Matkan organisoi Pohjois-Suomen tykkimieskilta/puolangan Reserviupseerikerho. Syksyllä 2008 ilmestyvään KauppisViestiin tulee reportaasi tästä matkasta. Saarijärvellä Pyhäjärven kylän kantatilalla Kauppilan talossa. Talo on ollut Kauppisten hallussa vuodesta 1722. Sieltä Matti-poika ponnisti opin tielle, valmistui opettajaksi 1860-luvun lopussa ja eli 1800-luvun loppupuolen ja 1900-luvun alun kiihkeää aikaa. Näitä vaiheita Matin kautta kuvataan kirjassa värikkäästi. Satakunnan Museon johtaja professori Unto Salo on kuvannut edeltäjäänsä näin: Matti Kauppinen kuuluu niihin ensimmäisen polven kansakoulun opettajiin, jotka piirsivät nimensä rohkenemme sanoa koko maan kulttuurihistorian lehdille. Hän oli museoalalla kerääjä, talteen ottaja, varmasti merkittävimpiä maassamme ja siten verrattavissa Lönnrotin seuraajiin kansanrunouden piirissä. (Kotiseutu 1958/7.) oli käynyt Kuopion lyseota muutaman vuoden. 27-vuotiaana hän suoritti yksityisesti keskikoulun Haminassa. Kosti Kauppinen osallistui saksalaisten rinnalla Riianlahden Aajoen taisteluihin. Kosti Kauppinen eleli Pajujärvellä maanviljelijänä ja invalidina 1960-luvulle saakka. Hän halusi tulla haudatuksi miestensä luokse, joten hänen hautansa on Lapinlahden sankarihautausmaalla, heti portin vieressä oikealla. Lainaus Leo Puurusen kirjasta: Lisää sattumia Lapinlahdelta

10 KauppisViesti Lehmänsarvi tuttina tappoi lapsia Oikein surkia ja hirvittävä asia on niillä paikoilla, joissa lapsia sarvella ruokitaan, nähdä ja kuulla pariskuntia, joilta lapsensa, usein 15, 20 ja vieläkin usiampi, kaikki tyynni ovat kuolleet pienuudessansa. Näillä kuvauksilla Elias Lönnrot yritti 1800-luvulla saada vanhempia pitämään huolta lapsistaan. Pohjana oli lääkintätoimen pääjohtajan Carl v. Haartmanin ohje, joka kohdentui erityisesti Pohjanmaan asukkaille. Siellä isännät lähtivät pitkiksi ajoiksi tervahaudoille, laivaveistämöille ja hylkeenpyyntiin, jolloin maanviljelys jäi emännille. Tällöin imeväisikäinen jäi kotiin itkemään lehmänsarvesta tippuvan lehmänmaidon varaan ja menehtyi pian suolistotulehdukseen. Prof. Eino Jutikkalan mukaan tällainen ratkaisu ei ollut yksilöiden vaan yhteisöiden, haluttiin rahaa muustakin kuin maanviljelyksestä. Kylmyys ja siivottomuus lasten surmana Äiti voi monestikin päivässä puhdistaa vasikkansa ja porsaidensa pahnat, mutta jättää keviämielisesti oman sikiönsä, kalleimman tavaransa, likaan ja hoidotta, eikä huoli hellää hoitoa kaipaavasta olennosta. Lönnrotin mukaan näin tapahtui myös varakkaiden tuvissa. Tätä Lönnrot pohti kirjoituksessaan 1859. Hänen mukaansa syinä lasten suureen kuolleisuuteen ensimmäisellä ikävuodellaan olivat luonnonvastainen ruokinta, kylmä ja siivottomuus. Myös Mikkelin piirilääkäri katsoi vuonna 1845 syyksi lasten suureen kuolleisuuteen tavattoman heikon varhaishoidon. Hollolan kirkkoherra kertoi pitäjänsä asukkaiden olevan hedelmällisiä, mutta monet imeväiset kuolivat huolimattoman hoidon vuoksi. Yhtenä kuolinsyynä oli pikkulasten tukehtuminen yöllä imettäjänsä vieressä. Sittemmin laki kielsi tämän tavan. Oikeustuomio uhkasi tosin vasta sitten, jos saman äidin lapsia tukehtui useampia. Vuonna 1755 puolet kaikista kuolleista oli alle 10 vuoden ikäisiä. Myös kulkutaudit niittivät satoa lasten keskuudessa varsinkin silloin, kun lapset olivat ravinnon niukkuuden vuoksi heikkokuntoisia. Hoidon laiminlyönti oli taivaaseen saattamista Köyhillä perheillä oli elämänohjeena Eino Jutikkalan mukaan: Älä tapa, mutta ei sinun tarvitse ylen innokkaasti pitää hengissä. Katolisissa maissa kastettujen pienokaisten uskottiin pääsevän heti kuoltuaan taivaaseen rukoilemaan vanhempiensa puolesta. Hoidon laiminlyöntiä nimitettiinkin taivaaseen saattamiseksi. Kannaksella isä ja äiti saattoivat todeta, että tallella hiä on jos kuolookin. Samalla kiellettiin äitiä suremasta kuollutta lastaan. Karjalan kannaksella oli sellainen tapa, että talonpojan vaimo lapsen saatuaan lähti mahdollisimman pian Pietariin löytölasten huoneeseen imettäjäksi. Hän sai siellä ruuan ja hyvän palkan ja myös lapsen, jota hän oli imettänyt, kotiin maksua vastaan hoidettavaksi. Oma lapsi jäi sarven varaan ja useimmiten menehtyi. Kuuluisa runonlaulaja Larin Paraske hankki lisätuloja imettämällä ja kasvattamalla peräti viitisenkymmentä Pietarista isättömien kodista otettua lasta. Seurauksena oli, että hänen kahdeksasta lapsestaan vain kolme eli yli viisivuotiaaksi. Paraske ei kuitenkaan murehtinut lastensa kuolemaa, vaan otti sen kohtalonaan, vaikka olikin rakastanut lapsiaan. August Ahlqvistin mukaan pelkästään Raudun pitäjässä elätettiin 800 Sukujuhlien pitokokki Terttu Matilainen näyttävästi esillä Sukujuhlien 2007 pätevä pitokokki Terttu Matilainen oli näyttävästi esillä Keskisuomalainen-lehdessä 50-vuotishaastattelussaan 9.2.2008. Lähes koko sivun haastattelu tekijänä Heidi Pitkänen oli otsikoitu Metsästäjä liikkuu metsän ehdoilla. Tässä joitakin otteita lehtijutusta ja monitoiminaisesta, joka on miehensä kuoleman jälkeen elättänyt itsensä ja lapsensa (Heidi 19 v, Niko 16 ) niin pitopalveluemäntänä, kyläkauppiaana kuin luontoon, kalastukseen ja metsästykseen liittyvillä opetustehtävillä. Ensimmäinen hirvenkaato oli aikanaan hieno hetki nuorelle naiselle. Samalla mursin myytin miesten valtakunnasta. Minun nuoruudessani ei vielä ollut yleistä, että oli nainen hirviporukassa. Nyt asenteet ovat muuttuneet täysin. Matilainen on vetänyt useana vuonna Hankasalmen Ristimäen koululla mm. kalastus- ja hirvipäiviä alakoululaisille. Into on ollut käsin kosketeltava. Kukaan ei huuda että yäk, vaan koululaiset oikein odottivat näitä päiviä. Siinä sitä opittiin tuntemaan tuurat ja kairat, nuotat ja verkot. Ja antaahan se itsellekin paljon, kun saa pienet innostumaan asioita, joista osaa jotain opettaa. Jos saisi edes pienen kipinän jäämään, ettei luontoharrastus kuole kokonaan. Matilainen itse arvostaa enemmän elämisen laatua kuin tasoa. Elämänohjeena hänellä onkin elää sopusoinnussa elämän virran kanssa. Ja siinä virrassa luonto, luonteva suhde luontoon ja tasapaino on tärkeä.

KauppisViesti 11 kappaletta isättömiä lapsia. Seurauksena oli pienten lasten suuri kuolleisuus. Pietarin ympäristöön sijoitetuista lapsista menehtyi lähes 90 prosenttia. Kehtolauluissa tuuditettiin lasta Tuonelaan tai Tuonen kammariin. Prof. Pertti Virtarannalle eräs inkeriläisnainen kertoi, että hänen isoäitinsä yritti auttaa sairasta äitiä ja helpottaa perheen työtaakkaa siten, että hän vei yhden kertojan veljistä isorokkoa sairastavaan perheeseen ja sanoi: Ota, surma!. Onneksi surma ei ottanut, poika ei sairastunut. Työpanos toi lapselle arvonantoa Suomalainen lapsi joutui tekemään työtä hyvin varhaisessa iässä. Maaseudulla pikku paimen vei lehmät aamulla metsään, tuli pellolle töihin ja haki taas illalla lehmät lypsettäviksi. Työpäivä venyi näin pitemmäksi kuin aikuisten. Hyvän työpanoksen vuoksi häntä itseäänkin arvostettiin. Liiallinen työnteko toki koitui lapselle rasitukseksi, kun leikkimistä ei arvostettu lapsen työnä. Lasten tehdastyö herätti jo 1850- luvulla arvostelua. Kenraalikuvernööri Berg teetti 1859 tutkimuksen lasten työoloista. Sen mukaan köyhät vanhemmat toivat lapsiaan tehtaaseen valittaen lasten paljoutta. He vaativat lasten palkan itselleen ja se meni tarkastajan mukaan äidin kahvilysteihin tai isän viinanhimon tyydyttämiseen, kun taas lapsi itse sai tyytyä kuivaan leipäpalaan ja veteen. Toisaalta tiedetään, miten kovasti tavalliset vanhemmat raatoivat pitääkseen pesueensa hengissä. Kuri ja kovuus näkyy vieläkin Kouluissa lapsia kuritettiin ankarasti. Vallalla oli ajatus, että oppi ei muutoin mene perille. Kodeissa ruumiillinen kuritus oli yleistä. Uskottiin, että joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee tai että se joka vitsaa säästää, vihaa lastaan. Kalle Päätalo kuvasi kirjoissaan vanhempiensa kokeman ääriköyhän lapsuuden, mikä kasvatti viileyttä ja vihamielisyyttä myös sisarusten välille. Näiden oli ollut pakko pärjätä maailmalla heti, kun pääsi kynnyksen yli. Elämänolojen armottomuus, orpous ja huolenpidon puute kasvattivat panssaria, syntyi kovuutta ihannoiva käyttäytymismalli. Tämän ajan jäljet näkyvät vieläkin siinä välinpitämättömyydessä, jolla lapsen tunteisiin usein suhtaudutaan esimerkiksi silloin, kun hän joutuu ikätovereidensa kiusaamaksi. Onneksi koulumaailma on pyrkinyt kitkemään tapaa, mutta juurittua sitä ei ole saatu. Prof. Leea Virtanen on Pirta-lehdessä 3/1999 ilmestyneessä artikkelissaan, johon tämä kirjoitus pohjautuu, kuvannut lapsuuden historiaa painajaiseksi, jossa vain vähän valoa on alkanut pilkottaa vasta 1900-luvun alussa. Kauppisten sukukirjat kertovat oman sukuhaaran lasten historiaa Kauppisten sukukirjoista voi saada selville, miten hyvin kunkin sukuhaaran sukupolvet ovat selvinneet lastensa kasvatuksesta, kuinka moni lapsikatraasta on selvinnyt aikuisuuteen ja kuinka moni on saatettu hautaan jo lapsuudessa. Oman sukuhaarani, Vanhan-Hallan Kauppisista, selvisi 1800-luvun puolen välin paikkeilla seitsemästä syntyneestä vain kaksi tyttöä aikuiseksi, toinen heistä oli äitini äiti, jonka 13 lapsesta vain kaksi kuoli pienenä. Annikki Saari-Kokkonen Huutokallionkatu 15 as. 3 57100 Savonlinna Markku Rönköllä elämä on nyt mainosalan ulkopuolella Suomen parhaaksi copywrighteriksi eli mainostekstien tekijäksi mainittu Markku Rönkkö täytti kesäkuun alussa 50 vuotta. Helsingin Sanomat julkaisi miehestä ison syntymäpäivähaastattelun 6.6.2008. Markku Rönkön juuret menevät Sonkajärven Vänninmäkeen. Hänen isänsä Martti on yksi Ryhälän talon poikia. Äiti Martta on myös Sonkajärvellä syntynyt. Markun mummo on Kaisa Rönkkö, o.s. Kauppinen ja ukki Juho. Markku Rönkkö tunnetaan mm. kansan suussa yleisessä käytössä olevilla iskusanoilla Ajattele positiivisesti (tehty Olville) ja Elämä on (tehty DNA:lle). Mainosalan palkintoja mies on saanut useita ja on voinut valita työnantajansa jo pitkään. Myös takavuosien K-kaupan Väiski-mainoksien tekijänä Markku Rönkkö oli vuosikausia. Nyt miehellä on edessä elämänmuutos. Markku Rönkkö on päättänyt siirtyä kokopäiväiseksi kirjailijaksi. Mainosten suunnittelun ohella Rönkkö on kirjoittanut tähän mennessä kaksi teosta, Talonmies ja Roskakuski. Sarjan kolmas osa Juoksupoika on Hesarin haastattelun mukaan tekeillä.

12 KauppisViesti Tietovisa Kauppisten historiasta Ohessa on 15 kysymystä Kauppisten suvun vaiheista. Kullekin kysymykselle on valittu muutama vaihtoehto. Vastaa kysymyksiin ja katso sivulta 17, miten hyvin tiedät suvun vaiheista. Kysymykset on laatinut sukututkija Jarmo Ahlstrand. 1. Kuinka monella Suomen kansalaisella on sukunimenä Kauppinen (tuhannen tarkkuudella)? a. 6000 b. 8000 c. 10 000 2. Ovatko kaikki Savon, Karjalan sekä Keskisuomen mm. Hankasalmen ja Viitasaaren seutujen Kauppiset sukua keskenään? Siis henkilöt, joiden isovanhemmista joku on syntynyt Kauppisena Savossa, Viitasaaren tai Hankasalmen seudulla tai Karjalassa. a. Ovat sukua keskenään b. Eivät ole sukua keskenään c. Asiaa ei ole pystytty selvittämään 3. Kuinka moneen päähaaraan Kauppisten suku jakaantuu? Luettele ne a. Kolmeen b. Neljään c. Viiteen 4. Kuinka suuri osa nykyisistä Kauppisena syntyneistä kuuluu näihin sukuhaaroihin? a. Alle 50 % b. Noin 70 % c. Noin 97 % 5. Mikä on Kauppisten pääsukuhaarojen viimeinen yhteinen kotikylä? a. Leppävirran kirkonkylä, Kauppilan talon alue b. Kangaslampi, Hällinmäki c. Valkeamäki, Joroisten ja Pieksänmaan rajalla 6. Millä vuosisadalla päähaarat muuttivat pois tästä kylästä? a. 1500-luvulla b. 1600-luvulla c. 1700-luvulla 7. Milloin Kauppisia muutti ensimmäisen kerran Karjalaan? a. 1550-luvulla b. 1630-luvulla c. 1710-luvulla 8.Hankasalmen Kauppisten ja Ylä- Savon Kauppisten kantaisät Paavo ja Pekka ovat olleet veljeksiä ja syntyneet todennäköisesti samana vuonna ollen mahdollisesti kaksosia. Minä vuonna he ovat syntyneet? a. Noin 1480 b. Noin 1505 c. Noin 1555 9. Viitasaaren Kauppiset lähtivät Valkeamäen kylästä vuonna 1555 Viitasaarelle. Heidän kotikylänsä oli samassa pihassa muiden Kauppisten kotitilan kanssa. Mikä näiden tilojen päärakennusten välillä vain oli? a. Raja-aita erottamaan lehmien pääsyä b. Maantie Pieksämäeltä Juvan kautta Savonlinnaan c. Iso rajakoivu, jonka kanto on edelleen näkyvissä 10. Mihin kylään Hankasalmen Kauppiset rakensivat ensimmäisen maatilansa päärakennukset 1500- luvulla muutettuaan pois Valkeamäen kylästä? a. Venetmäen kylään nykyisessä Pieksämäen kaupungissa b. Hankasalmelle Armisjärven rantaan c. Joroisten Maavedelle 11. Missä kylässä nykyisen Hankasalmen kunnan alueella ovat olleet vanhimmat Kauppisten maatilat? a. Suoliveden kylässä b. Niemiskylässä c. Nykyisen kirkonkylän alueella 12. Hankasalmen Kauppisista monet muuttivat Ruotsiin 1620- ja 1630- luvuilla. Kuinka monta Kauppisten maatalojen isäntää jäi lähtemättä? a. 1 b. 8 c. 20 13. Milloin oli isoviha? a. 1686-1688 b. 1714-1721 c. 1733-1740 14. Isovihan aikana venäläiset ja vienankarjalaiset ryöstivät, murhasivat ja veivät orjiksi suomalaisia terveitä aikuisia mm. rakentamaan Pietarin kaupunkia ja kaleeriorjiksi laivastoonsa. Noin puolet Suomen aikuisväestöstä menehtyi näin isovihan aikana. Kuinka monta aikuista Kauppisten miestä nykyisen Hankasalmen alueelta selvisi hengissä isovihasta? a. 1 b. 14 c. 32 15. Minä vuonna Kauppisten sukuseura perustettiin? a. 1946 b. 1956 c. 1965

KauppisViesti 13

14 KauppisViesti Kauppisten Sukuseura ry Toimintakertomus vuosi 2007 Yleiskatsaus Kauppisten Sukuseura ry:lle vuosi 2007 oli juhlavuosi. Silloin tuli kuluneeksi 50 vuotta siitä, kun sukuseuran toiminta käynnistyi. Juhlavuoden tärkein tapahtuma oli sukujuhla 14.- 15.7.2007 Hankasalmella. Pääpaikkana oli Hallan tupa, vuosisatoja vanha Kauppisten asuintupa, nykyisin kotiseutumuseo Hankasalmen kirkon vieressä. Sukujuhlaan osallistui noin 150 henkilöä. Sukujuhla koettiin onnistuneeksi. Ohjelma koettiin monipuoliseksi sukulaisten tapaamisen, uusien tuttavuuksien solmimisen ja muun seurustelun lisäksi. Tällä linjalla on syytä jatkaa myös seuraavassa sukujuhlassa. Sukujuhlan onnistumisesta vastasi pieni aktiivien ihmisten joukko. Vielä kerran jokaiselle heistä kiitokset panoksestanne. Samoin kiitokset ansaitsevat juhlavieraat. Viikonvaihteeseen 14.-15.7. sattui lähes taukoamaton sade, joka vaikeutti järjestelyjä ja asioita oli osin improvisoitava. Juhlaväki ei kuitenkaan valittanut asiasta, jolle ei mitään voinut. Ja loihan iso Hallan tupa myös ehkä entistä enemmän yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. Sukujuhlan yhteydessä pidetyn sukukokouksen tärkein asia oli uusien sääntöjen hyväksyminen. Vanhat säännöt eivät olleet enää ajan tasalla. Nyt uudet säännöt mahdollistavat myös erillisen lahjoitustilin avaamisen ja lahjoitusten vastaanottamisen. Lahjavarat käytetään vain sukututkimuksen edistämiseen. Tätä kirjoitettaessa helmikuun alussa 2008 lahjoitustilille 107835-454599 on jo alkanut tulla joitakin lahjoituksia. Kaiken kaikkiaan sukuseuran toiminta on jatkunut hyvällä mallilla. Tiedotustoiminta on saanut kiitosta (KauppisViestilehti ja omat kotisivut osoitteessa www.kauppistensukuseura. net). Hallinto (jäsenrekisteri ym. talousasiat) ovat jämptillä mallilla. Tästä on hyvä jatkaa. Hallitus 1.1.2004-15.7.2007 Risto Kauppinen Antero Kauppinen Martti Kauppinen Asko Kauppinen Antti Kinnunen Marjatta Teittinen Varajäsenet: Helena Kauppinen Jukka Kauppinen Unto Kauppinen puheenjohtaja sihteeri-rahastonhoitaja Hallitus 16.7.2007-31.12.2010 Sukukokouksessa 15.7 hyväksyttyjen sääntöjen mukaan hallituksen varajäsenistä luovuttiin. Varapuheenjohtaja hallituksessa on uusi toimi. Risto Kauppinen Asko Kauppinen Antero Kauppinen Jukka Kauppinen Pekka Kauppinen Antti Kinnunen Marjatta Teittinen Kokoukset puheenjohtaja varapuheenjohtaja sihteeri-rahastonhoitaja Hallitus kokoontui seuraavasti: 4.3.2007 (Hotelli Revontuli, Hankasalmi), 28.10.2007 (Antero Kauppisen koti, Kuopio) sekä puhelinkokous 1.8.2007 (sukututkimustilin avausvaltuutus rahastonhoitajalle). Puheenjohtaja ja sukujuhlatoimikunta kokoontuivat lisäksi 5.7.2007 Hankasalmen kotiseututalolla (Hallan tupa). Sukututkija Sukututkijalle maksettiin stipendinä 2300 euroa Hankasalmen Kauppisten sukukirja II:n ilmestymisen jälkeen jo vuosia sitten tehdyn sopimuksen mukaisesti. Sukukirja Hankasalmen Kauppiset II saatiin ajoissa sukujuhlamyyntiin. Painosmäärä oli 500 kappaletta ja kappalehinta 20 euroa. Tilintarkastajat Matti Kauppinen (Imatra) ja Martti Kauppinen (Iisalmi) toimivat varsinaisina tilintarkastajina ja Olli Lahti ja Timo Kauppinen varatilintarkastajina. Jäsenet Vuoden 2007 lopussa jäsenmaksunsa maksaneita jäseniä oli 360. Jäsenten määrä rekisterissä oli yhteensä n. 400 (jäsenmaksunsa maksamatta jättäneet + loppuvuodesta saadut uudet jäsenet mukana luvuissa). Kahtena peräkkäisenä vuotena jäsenmaksunsa maksamatta jättäneet jäsenet poistetaan vuosittain jäsenrekisteristä sääntöjen mukaisesti. Sukuseuraa 12 vuotta johtanut Matti Kauppinen Peltosalmelta sekä Martti Kauppinen Hankasalmelta ovat kunniajäseniä. Matti Kauppinen nimitettiin kunniajäseneksi jo heti edel-

KauppisViesti 15 listen sukujuhlien (2004, Heimari, Ristiina) jälkeen. Martti Kauppinen, Hallan-Martti, nimettiin kunniajäseneksi sukukokouksen 2007 yhteydessä. Ainaisjäseniä oli vuoden lopussa 5 kappaletta. Ainaisjäseneksi pääsee maksamalla jäsenmaksun viisitoistakertaisesti. Ainaisjäsenten maksamat jäsenmaksut tuloutetaan 15 vuoden aikana. Jäsenmaksut Jäsenmaksu on ollut 10 euroa/perhe vuoden 2002 alusta alkaen. Vuodesta 2008 alkaen jäsenmaksu on 15 euroa/perhe sukukokouksen päätöksen mukaisesti. Jäsenlehti Jäsenlehti KauppisViesti ilmestyi ja jaettiin sukuseuran jäsenille kesä- ja joulukuussa. Lehden toimituskuntaan ovat kuuluneet Risto Kauppinen (päätoimittaja), Mirjami Kauppinen sekä Antero Kauppinen, taittajana on toiminut Mari Saarelainen (Viestitär Oy) Jäsenlehteen myytiin ilmoituksia 200 euron arvosta. Kotisivut Sukuseuran kotisivuja kehitettiin lisää toimintavuoden aikana ja sukujuhlille ilmoittautumista varten oli sähköinen lomake käytössä. Kotisivut on ollut hyvä väline uusien jäsenien saamisessa. Tuotemyynti Sukukirjoja myytiin 1907 euron arvosta. Isännän viirejä ja pöytästandaareja myytiin 375 euron arvosta. Korumyyntiä oli 1143,50 euron arvosta. Muu myynti sisältää lehtien ja sukututkimusvihkosten myynnin ja myyntien postimaksut. Muu myynti oli 1651,30 euroa. Bruttomyynti oli siis 5076,80 euroa. Tuotteita myytiin pääasiassa postiennakkomaksutapaa käyttäen. Sukujuhlamyynti oli merkittävä lisä normaalivuoden myyntiin. Vantaalla ja Kuopiossa 3.2.2008 Risto Kauppinen puheenjohtaja Antero Kauppinen sihteeri-rahastonhoitaja Ota osaa Sukuviestin kirjoituskilpailuun Sukuseurojen, sukututkimuksen, historian ja kulttuurin aikakauslehti Sukuviesti on julistanut numerossaan 3/2008 kirjoituskilpailun. Aiheet ovat: 1. Sukuni aiheita merkkivuosina 1808-1809 2. Sukuni vaiheita vuonna 1918 Jokainen voi käsitellä aihetta haluamallaan tavalla. Parhaan kirjoitukset palkitaan ja julkaistaan Sukuviesti-lehden seuraavissa numeroissa. Kirjoituskilpailun raadin puheenjohtajana toimii professori Juha Pentikäinen ja jäseninä professori Anto Leikola ja kirjallisuudentutkija Susanna Suomela. Sihteerinä toimii SSK:n pääsihteeri Eini Kuismin. Kirjoituskilpailun säännöt: - Kilpailutöiden enimmäispituus on 4 liuskaa. Teksti vain yhdelle puolelle paperia. Jokaiseen liuskaan tulee merkitä sivunumerot sekä nimimerkki. - Kirjoitukset voi lähettää paperiversiona, levykkeellä, CD-levyllä, muistitikulla tai sähköpostin liitetiedostona (.doc tai.rtf). Kilpailutöitä ei palauteta. - Kilpailuun osallistuvan kirjoituksen tulee olla ennen julkaisematon eikä se saa olla samanaikaisesti toisessa kilpailussa. - Kilpailuun osallistutaan nimimerkillä. Kilpailutyön mukaan tulee liittää suljetussa kuoressa tai sähköisesti erillisenä sähköpostiviestinä tekijän oikea nimi ja yhteystiedot sekä julkaisulupa Sukuviestissä julkaisua varten. Kirjoitukset tulee toimittaa 1.9.2008 mennessä osoitteeseen Sukuviesti-lehti/Kirjoituskilpailu, Savilahdenkatu 1 b, 00250 Helsinki tai kirjoituskilpailu@suvut.fi. Kirjoituskilpailun parhaat palkitaan Vantaalla 11.10.2008 Kuulutko sukuuni-tapahtuman yhteydessä.

16 KauppisViesti Uutisia suvun piiristä Sukututkija elokuvan tekijänä Sukututkija Jarmo Ahlstrand on ollut koko alkuvuoden kiireinen mies. Monta puuhaa ja projektia on meneillään. Mielenkiintoisin on uudella tekniikalla tehty dvd-elokuva Savon historiasta ja luonnosta. Jarmo on ollut siinä puuhamiehenä, käsikirjoittajana, ohjaajana ja selostajana. Kuvauksia on tehty kaikkiaan 17 paikkakunnalla, mm. Ristiinassa, Kangasniemellä, Pieksämäellä, Hankasalmella ja Juvalla. Nyt on materiaalin työstämisen aika. Tarkoitus on saada elokuva dvd-muodossa valmiiksi syksyn 2008 aikana. Huikea siitä tulee, hehkutti Jarmo puhelinhaastattelussa juhannuksen alla. Luulen että dvd kiinnostaa myös Kauppisia. Samoilla paikoilla kuin mistä kuvaukset on tehty ja tarinaa historiasta kerrottu ovat asuneet ja asuvat vieläkin monet Kauppiset. Risto mukana kolmannessa kirjassa Sukuseuran puheenjohtaja Risto Kauppinen on ollut myös ahkerana. Paitsi valmennustöitä Wiltrain Consulting Oy:ssä hän on ollut mukana kokoamassa kirjaa Sovella syväjohtamista huipputuloksiin vuorovaikutusta oppimalla. Kirja ilmestyi maaliskuussa 2008. Muut kirjoittajat ovat syväjohtamisen kehittäjä, kasv. tiet.tri Vesa Nissinen ja Syväjohtaminen DL Oy:n toimitusjohtaja Jarno Anttalainen. Aikaisemmin Suomen Lähi- ja perushoitajaliiton pääsihteerin Markku Silvennoisen kanssa kirjoitetut alaistaitokirjat ovat tuoneet paljon erilaisia luentopyyntöjä niin yrityksistä, järjestöistä kuin kunnistakin. Risto Kauppinen hyväksyttiin toukokuussa Suomen tietokirjailijat ry:n jäseneksi. Samassa kokouksessa hyväksyttiin jäseneksi myös Jörn Donner. Sian tappo Kaksi isoa possua viettää pimeää elämää omassa sikalassaan. On vain pieni akkuna. Valoa on vähän, hajua sitäkin enemmän, kun avaa oven. Tyytyväisenä ne näyttävät röhisevän. Eivät varmaan tiedä, että toiselle on lähtölaskenta aloitettu. Isä valmistelee kevätteurastusta. Hakee pari suurta puukkoa, teroittaa ne tahkossa. Joudun pyörittämään sitä. Välillä isä ottaa veitsen pois ja koettelee etusormella terävyyttä silmät sirrillään ja huulet törröllään. Samalla teroitetaan kirves. Olen jo kuusivuotias, joten saan tulla katsomaan ja auttamaan lahtaamisessa. Tunnen itseni isoksi mieheksi. Aimolla on myös lupa, mutta Antero joutaa vielä olla poissa sirkushuvista. Olemme jo aamulla kantaneet vettä muuripataan, sytyttäneet tulen. Veden pitää olla tulikuumaa, isä sanoo. Koski pauhaa jo hienoisesti. Sulia kohtia on jonkin verran. Ensimmäiset kottaraiset sirkettävät jo koskenrantakoivuissa. Aurinko porottaa mukavasti. Parin kuukauden päästä olisi jo kesä. Homma alkaa. Isä tempaisee pienoiskiväärin naulasta, ottaa muutaman panoksen. Lähdemme hakemaan toista possua. Sika otetaan ulos, puhtaaseen lumihankeen. Kaamea vingunta aivan kuin raukka aavistaisi lähdön koittavan. Isä lataa aseen ja pitelee sikaa paikoillaan. Laukaus niskaan ja vähän aikaa sätkyteltyään, sika rauhoittuu elottomana. Onpa isä hyvä ampumaan. Ei tarvittu toista armolaukausta. Äiti on ollut valmiina kauhan ja sangon kanssa. Isä viiltää sian kurkun auki. Verta tulee noronaan ja äiti laittaa kauhan alle. Välillä hän tyhjentää sen messinkisankoon. Isä kovertaa vielä puukolla haavaa ja heiluttaa sikaa. Kaikki veri halutaan talteen. Veriastia on lumihangessa, missä sitä hämmennetään koko ajan. Ei saa kuulemma paakkuuntua. Nostamme sian rekeen. On painava köriläs. Ammuntapaikalle jää veriset jäljet. Vedämme ruhon saunalle. Kannamme padasta kuumaa vettä, on oltava kuitenkin tarkkana, ettei vesi ole liian kuumaa ja polta sian nahkaa. Aimo valelee sitä sian kylkeen ja isä puukolla jäljestä vetelee karvoja pois, se on kalttaamista. Lähtee ihan hyvin sian kokoparta puhtaan valkoiseksi. Käännämme välillä potilaan ja leikkaus jatkuu. Seuraavaksi asetamme ruhon selälleen, isä ottaa kirveen ja muutamalla iskulla avaa vatsan edestä auki. Rapamaha ja suolet otetaan pois huolella etteivät leviä sisälle. Kuka sitä paskaa syömään. Välillä isä laittaa pölliklubin palamaan ja jatkaa hommaa. Sisäelimet otetaan kaikki talteen. Pää leikataan irti. Siitä tulee hyvää aladoopia. Sorkat leikataan. Ne syödään hernekeiton herkkupaloina. Syödessä ei kannata muistella, missä nasu on taaperrellut. Saparo on jäljellä ja isä sanoo, haeppa poeka Ristolasta saparonkatkaisusakset. Olen jo lähdössä, mutta Aimon naurahdus varoittaa. Onkohan tuo leikkiä? Niin vain on, että monta monituista kertaa pentuja on narrattu tällä sutkauksella. Vältyn turhalta reissulta olemalla nokkela ja tuntemalla isän kujeilut tarpeeksi. Sian ruho on nyt kevyempi ja nostetaan roikkumaan oven yläkamanaan. Isä tekee ensin takasorkkiin viillot, joista pujotetaan luja puutappi, jonka varassa koko komeus roikkuu köyden varassa. Siinä läski kylmää mukavasti. Muutaman tunnin päästä sika paloitellaan. Isä osaa tehdä tämän taitavasti. Mykyrokkatarpeiksi on maksaa, munuaiset, lihaa ja verta. Seuraavana sunnuntaina on tiedossa rokkapidot. Mykyrokka on se hyvää ruokaa ja täyttävää. Isä kehuu vielä sikaa; läskiä on paksulti, ei mikään nälkäkurki. Lihat pannaan suolatiinuun aittaan ja muutaman viikon kuluttua ne palvataan savusaunassa. Lähdemme pihapuolelle. Kahvit odottavat. Tunnen olevani kuin isokin mies oltuani tappotalkoissa. Vilkaisen ulos. Varikset ja harakat tappelevat jo rapamahan kimpussa. Talitiaiset yrittävät myös saada osansa. Aku muisteli Sonkajärven lapsuuttaan

KauppisViesti 17 Vastaukset tietovisaan 1. Kuinka monella Suomen kansalaisella on sukunimenä Kauppinen (tuhannen tarkkuudella)? b. 8000. 8032 hengellä, laskettu väestörekisteristä 1.11.2004. 2. Ovatko kaikki Savon, Karjalan sekä Keskisuomen mm. Hankasalmen ja Viitasaaren seutujen Kauppiset sukua keskenään? Siis henkilöt, joiden isovanhemmista joku on syntynyt Kauppisena Savossa, Viitasaaren tai Hankasalmen seudulla tai Karjalassa. a. Ovat sukua keskenään Sukuviiri ja isännän viiri liehumaan. Kauppisten suvun viiri on komea nähtävyys ja herättää monessa mielenkiintoa. Mukava lahja myös sukulaisille. Tilausohjeet takakannessa. 3. Kuinka moneen päähaaraan Kauppisten suku jakaantuu? Luettele ne. a. Kolmeen. 1. Ylä-Savon ja Kaavin sukuhaara, 2. Hankasalmen ja Konneveden sukuhaara, 3. Viitasaaren ja Halsuan sukuhaara 4. Kuinka suuri osa nykyisistä Kauppisena syntyneistä kuuluu näihin sukuhaaroihin? c. Noin 97 % 5. Mikä on Kauppisten pääsukuhaarojen viimeinen yhteinen kotikylä? c. Valkeamäki, Joroisten ja Pieksänmaan rajalla 6. Millä vuosisadalla päähaarat muuttivat pois tästä kylästä? a. 1500-luvulla 7. Milloin Kauppisia muutti ensimmäisen kerran Karjalaan? b. 1630-luvulla 8. Hankasalmen Kauppisten ja Ylä- Savon Kauppisten kantaisät Paavo ja Pekka ovat olleet veljeksiä ja syntyneet todennäköisesti samana vuonna ollen mahdollisesti kaksosia. Minä vuonna he ovat syntyneet? b. Noin 1505 9. Viitasaaren Kauppiset lähtivät Valkeamäen kylästä vuonna 1555 Viitasaarelle. Heidän kotikylänsä oli samassa pihassa muiden Kauppisten kotitilan kanssa. Mikä näiden tilojen päärakennusten välillä vain oli? b. Maantie Pieksämäeltä Juvan kautta Savonlinnaan 10. Mihin kylään Hankasalmen Kauppiset rakensivat ensimmäisen maatilansa päärakennukset 1500-luvulla muutettuaan pois Valkeamäen kylästä? a. Venetmäen kylään nykyisessä Pieksämäen kaupungissa 11. Missä kylässä nykyisen Hankasalmen kunnan alueella ovat olleet vanhimmat Kauppisten maatilat? a. Suoliveden kylässä 12. Hankasalmen Kauppisista monet muuttivat Ruotsiin 1620- ja 1630-luvuilla. Kuinka monta Kauppisten maatalojen isäntää jäi lähtemättä? a. 1, Tapani Kauppinen, josta tuli näin kaikkien tämän päähaaran Kauppisten viimeinen yhteinen esiisä. 13. Milloin oli isoviha? b. 1714-1721 14. Isovihan aikana venäläiset ja vienankarjalaiset ryöstivät, murhasivat ja veivät orjiksi suomalaisia terveitä aikuisia mm. rakentamaan Pietarin kaupunkia ja kaleeriorjiksi laivastoonsa. Noin puolet Suomen aikuisväestöstä menehtyi näin isovihan aikana. Kuinka monta aikuista Kauppisten miestä nykyisen Hankasalmen alueelta selvisi hengissä isovihasta? a. Vain 1, Vanhan-Hallan isäntä, hänkin nimeltään Tapani Kauppinen 15. Minä vuonna Kauppisten sukuseura perustettiin? b. 1956

18 KauppisViesti Sukuseuran hallitus esittäytyy Kauppisten Sukuseura ry valitsi Hankasalmella sukukokouksessa kesällä 2007 uuden hallituksen. Hallitus edustaa monipuolisesti suvun jäsenistöä. Tässä lyhyt esittely. Puheenjohtajana jatkaa Risto Tapani Kauppinen (synt. 1945) Vantaalta. Riston edesmennyt isä Paavo on lähtöisin Sonkajärven Vänninmäestä. S-posti risto.kauppinen@wiltrain. fi, puhelin 0400 400 487. Varapuheenjohtajana toimii Asko Kauppinen (synt.1941) Vieremältä, jossa hän on asunut suurimman osan elämäänsä. Asko on ollut hallituksen jäsenenä useita kolmivuotiskausia. Asko on myös kirjailija Kauppis- Heikin seuran johtohahmoja. S-posti asko.kauppinen@suomi24.fi, puhelin 040 569 8841. Sihteeri-rahastonhoitaja ja hallituksen jäsenenä jatkaa Antero Kauppinen (synt. 1952) Kuopiosta. Anteron isä on v. 1922 syntynyt Hannes Petter Kauppinen Sonkajärven Sonkakosken kylässä. S-posti antero.kauppinen@iki.fi, puhelin 040 754 1555. Hallituksen jäsenenä jatkaa Marjatta Teittinen (s. 1946) Pieksämäeltä. Marjatan juuret johtavat Vieremälle. Isä nimi on Kalle Kauppinen (Vieremä Kaarakkala). Puhelin 050 5845138. Hallituksen jäsenenä jatkaa Antti Kinnunen, Hankasalmi (synt. 1933). Antin äiti on Kauppisia. Myös vaimon suku on Hankasalmen Kauppisia. Puhelin 0400 183 081. Hallituksen uusi jäsen Jukka Kauppinen (synt. 1953) Hankasalmi. Aikaisemmin Jukka oli sukuseuran varajäsen. Jukan edesmennyt isä Toivo Kauppinen oli myös aktiivinen sukuseuralainen, puhelin 040 565 9413. Hallituksen uusi jäsen on Pekka Kauppinen (synt. 1948) Vieremältä. Pekan isä Rapakon-tilan Paavo toimi aikanaan myös sukuseuran puheenjohtajana. S-posti pekka2.kauppinen@ pp.inet.fi, puhelin 040 540 4288. Hallituksen kokouksiin osallistuu myös sukututkija Jarmo Ahlstrand, jonka suvussa on myös Kauppisia Hankasalmen suunnasta. S-posti: jarmo.ahlstrand@hotmail.com, puhelin 0440 161649. Hallituksen uudet jäsenet Jukka Kauppinen (vasemmalla) ja Pekka Kauppinen

KauppisViesti 19 Liity mukaan sukuseuran toimintaan LIITY SUKUSEURAN JÄSENEKSI Tervetuloa mukaan Kauppisten Sukuseura ry:n jäseneksi. Sukukokouksessa 15.7.2007 hyväksyttyjen uusien sääntöjen mukaan sukuseuran varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä jokainen 15 vuotta täyttänyt henkilö, joka isän tai äidin puolelta on sukuun kuuluva tai joka avioliiton kautta on siihen liittynyt. Eli jos vaikkapa isovanhemmissa isän tai äidin puolelta on jossakin vaiheessa ollut Kauppinen-nimisiä, olet tervetullut jäseneksi. Sukuseuran varsinaiseksi jäseneksi hallitus voi hyväksyä myös muun sellaisen henkilön, joka on kiinnostunut sukuseuratoiminnasta. Sukuseuran jäsenmaksu on 15 /vuosi koskien koko perhettä. Sukuseuran jäsen saa postitse kaksi kertaa vuodessa tehtävän KauppisViestin. KYLLÄ, haluan liittyä Kauppisten Sukuseura ry:n jäseneksi: Nimi Osoite Puhelin Sähköpostiosoite Postita osoitteella: Kauppisten Sukuseura ry Sihteeri-rahastonhoitaja Antero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio tai sähköposti antero.kauppinen@iki.fi Sukuseuran kotisivut osoitteessa www.kauppistensukuseura.net Osoitteen muutokset voit tehdä sihteerille kirjeitse tai sähköpostitse. KauppisViestin numeroita voi tilata KauppisViestin ilmestyneitä numeroita voi tilata myöhemminkin, niin kauan kuin lehtiä riittää. Irtonumeroiden hinnat ovat seuraavat (hintoihin sisältyy postimaksu): 1 kpl 5 euroa 2 kpl 8 euroa 3 kpl 10 euroa 4 kpl tai enemmän: 3 euroa/kpl Tilausosoite: Antero Kauppinen, Suokatu 24 A 33, 70100 Kuopio Puh. 040-754 1555, sähköpostiosoite antero.kauppinen@iki.fi

Monipuolisia Kauppis-tuotteita tarjolla Suvun jäsenille ja asiasta kiinnostuneille sukuseura tarjoaa ostettavaksi seuraavia tuotteita: Sukututkimukset Hankasalmen Kauppisten Sukukirja, 222 A 4-sivua (Julkaisuvuosi 2004) 25 e Hankasalmen Kauppisten Sukukirja II, 58 sivua (2007), 20 e - Sukututkimuksen toisessa osassa on lisää mielenkiintoista tietoa ja yksityiskohtia Hankasalmen Kauppisten vaiheista.. Ylä-Savon Kauppisten Sukukirja I, 306 sivua (1988) 32 e Ylä-Savon Kauppisten sukupuu kaavioina (moniste) 10 e - Hyvä lisä Ylä-Savon Kauppisten Sukukirja I:n tutkimiseen, tehty 1990 Kannonkosken, Viitasaaren ja Halsuan Kauppisen sukupuu kaaviona (1995) 10 e - Tunnetaan myös nimellä Viitasaaren Kauppiset, vihko Tilaukset toimitetaan postiennakolla eli hintoihin lisätään postituskulut (noin 10 EUR/lähetys). Tilaukset/ed. tuotteet: Kauppisten Sukuseura ry, Risto Kauppinen, Kaunisharju 6 A, 01230 Vantaa. Sähköposti: risto Hankasalmelaiset voivat käydä ostamassa uusinta sukukirjaa myös Hankasalmen postista tai Martti Kauppiselta (Hallan Martilta). Seuraavassa muita tuotteita, jotka sopivat erinomaisesti esim. merkkipäivälahjaksi. Kaulariipus 18,50 e/kpl Rintamerkki ja pinssi 16,00 e/kpl Solmioneula 22 e/kpl Pöytästandardi 30 e/kpl, pöytästandardissa on suvun Yhtä puuta -tunnus. Isännän/sukuseuran viiri lipputankoon: Iso koko: pituus 450 x 50 cm, 50,00 e/kpl. Pieni koko: pituus 300 x 50 cm, 50,00 e/kpl. Näitä tuotteita voi tilata Asko Kauppiselta, Palosenjärventie 403, 74200 Vieremä. Puh. (017) 714 254 Sähköposti: Tällä sivulla esiteltyjen tuotteiden tilaus onnistuu nyt myös internetin kautta osoitteesta www.kauppistensukuseura.net. Yläreunassa on otsikko Kauppistuotteita tarjolla. Sitä klikkaamalla pääset tilaamaan haluamiasi Kauppistuotteita. Hintoihin lisätään postituskulut.tilaukset toimitetaan postiennakolla.