no. 1 Kylteri www.kylteri.fi Eero Kasasen kissanpäivät / Vuoden 2010 aktiivisimmat mursut / Raflapoliisin paluu
kylteri Apinat no. 1 3 aleksi kujanpää olkimarsalkka alexander patouchas noheva alokas antti ylimutka herra nenäluu anu torkko kv-hörhö essi ropo kylterinpelastaja hulius jurri luotettava keittiöpsykologi ilkka vertanen tehokas tyhjäntoimittaja johanna ali-kovero lintubongari katariina laine toiveikas pessimisti lauri heiliö byrogratiapaviaani leeni harmainen vilmi lightning mikko neva sitkeä sanansaattaja riikka nuutinen neuleaddikti sara juutinen haaveileva höpöttäjä tommi kaikkonen salainen teekkarirakastaja tuomas silverang pohdiskeleva gaselli Kiitämme myös: George Atanassov, Maija Joki-Korpela, Janne Lehtinen, Tapio Melgin, Suomen Filmikamari ja se, joka keksi ibuprofeenin ja kofeiinin.
4 kylteri no. 1 5 Menu 8 10 15 18 6 20 24 ihmiset ky Päiväntasaaja Harri se kiva mies Raflasta Selin herää joka aamu klo 4:30. Seurasimme Selinin arkea vuorokauden ajan Kylterin uudessa juttusarjassa. Vapaaherran elämää Johtava dekaani Eero Kasanen siirtyy 14 vuoden kauppisuran jälkeen oman elämänsä toimitusjohtajaksi. Kuka tuleekaan Kasaseksi Kasasen paikalle? ktm:ksi videokamera kädessä Hannu Uotila teki markkinoinnin gradunsa haastattelemalla videolle mm. Kymppitonnin, Duudsonien ja Madventuresin tyyppejä. Kauppatiedettä vai hömpänpömppää? Tarroja enemmän kuin noppia Vuoden 2010 mursuerän aktiivisin tyttökolmikko hurmasi Shakerin baarimikot. Miljoonan tähden hotelli ky:n uusi puheenjohtaja herkistyi ja laittoi ensi töikseen hallituksensa palelemaan. Toimitusjohtajat tentissä Syy tsempata laskiksen luennoilla: Kauppatieteilijän odotetaan kyllä osaavan pyörittää tilinpäätöstä perusteellisesti. Vaihtaritutorin päiväkirja Lentokenttävisiittejä, Facebook-konsultaatiota ja sata uutta nimeä opeteltavana. viivan alla Noteeraus s. 26 Reittaus s. 27 Raflapoliisi s. 28 Munapulma s. 29 Haalarikohtaamisia s. 29 kylteri on Helsingin kauppatieteiden ylioppilaat ry:n aikakaustyyppinen ylioppilaslehti. Syksyllä 1999 perustettu lehti toimii ikkunana Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun opiskelijoiden maailmaan ja käsittelee ajankohtaisia aiheita heidän näkökulmastaan. Kylterissä ilmoituksesi tavoittaa kampuksen noin 4000 tulevaa talouselämän vaikuttajaa. Kylteri ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Lehteä jaetaan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun toimipisteissä. päätoimittaja Annaleena Kuronen 040 827 3803 annaleena.kuronen@kyweb.fi ad Sara Laurila 040 353 8287 sara.laurila@kyweb.fi ky ry:n tiedottaja Tiina-Mari Haka 040 353 8279 tiina-mari.haka@kyweb.fi ilmoitusmyynti Efekta Oy Aamer Chaichee 040 758 7418 Timo Herttua 045 277 5285 myynti@efekta.fi paperi Edixion 190g / CyclusOffset 115 g (100% kierrätetty) julkaisija ky-säätiö painatus Forssan Kirjapaino issn 1457-0890 Helsingin kauppatieteiden ylioppilaat ry, Pohjoinen Rautatienkatu 21 b 3. krs, 00100 Helsinki
kylteri no. 1 Puheenjohtajalta Esittelyssä kyh 11 6 7 Miljoonan tähden hotelli lauri heiliö ky ry:n hallituksen puheenjohtaja Kansallispuisto verhoutuu pimeyteen, pakkanen paukkuu petäjissä ja lumi kipristelee takin resorien väärällä puolella. Vituttaako? No ei, tsiigatkaa noita tähtiä! Alkuvuosi on alun aikaa. KY:llä valiokunnat, ainekerhot ja jaostot ovat uusien toimijoiden huomassa. Sitä mukaa, kun päivä pitenee, voimme nauttia valon lisäksi kyltereiden kädenjäljistä. Jos joku ihmettelee, kuka tämän lehden on kirjoittanut, KY City Challengen järjestänyt tai siihen tunnetusti huonon kurssin sisältöön puuttunut, syyllinen istuu todennäköisesti vieressäsi koulun ruokalassa. Miksi jengi jaksaa koulun tai töiden jälkeen suunnata KY-talolle tekemään näitä siistejä juttuja meitä kaikkia varten? Se on kuin hotelli, jossa voi relata rankan päivän jälkeen ja painaa vielä rankempia öitä. Kun porukalla on yhteinen suunta, henki kantaa kauas, ja toteutettu projekti hymyilyttää vielä pitkään. Kyltereille ryhmäytymisen vaiheet ovat tuttuja jo paitsi Johtamisen perusteista, vaan mikä tärkeämpää, usein käytännöstä. Ystävien ja oppien lisäksi vapaaehtoistoiminnan kolminaisuuteen tulisi kiinteästi kuulua kiittäminen. Antautukaa siihen fiilikseen, se lienee itse kiitos-sanan ohella olennaisinta. KY:n hallitus on viettänyt tammikuunsa koulutuksissa kynä sauhuten, workshopeissa tulevaisuutta hahmotellen ja, noh, Nuuksion kinoksissa kahlaten. Parin vuorokauden viettäminen pakkasukon ja arvaamattoman puheenjohtajan armoilla ei välttämättä ollut sitä, mitä kyh 11 odotti, kun koulutusaikataulussa vaani ryhmädynamiikkakoulutus. Yhteiset kokemukset yhdistävät, ilman tuota kaveria en selviäisi tästä. Arkiset askareet tuntuvat helpoilta pakkastestin jälkeen. Tähtien alla tarpoessa hahmottaa jotain erityistä; Tunnen itseni etuoikeutetuksi yöpyessäni tässä miljoonan tähden hotellissa. 2 3 1 8 kyh 11 avasi toimintavuotensa viettämällä kaksi päivää pitkän linjan partiovaikuttaja-puheenjohtajan organisoimalla ryhmädynamiikkakoulutusleirillä nuuksiossa. 7 4 6 5 puheenjohtaja 1 Lauri Heiliö Business Technology, 4.vsk Mikä on lempihajusi ja mitä se kertoo sinusta? Räme pakkasyön jälkeen on paitsi jalan alla mukavan rapiseva, myös aika messevän tuoksuinen. Olisihan se tietysti helpompaa fiilistellä rapinaa ja tuoksua vaikka karkkipussin kanssa kotisohvalla, muttei se oikein ole mun juttu. koulutuspoliittiset asiat Tapio Melgin 2 Business Technology, 2.vsk Mikä on paras kynsienleikkausasento? Pureskelen ne sohvalla röhnöttäessäni liikunta ja hyvinvointi 3 Julius Hurri johtaminen, 2.vsk Mitä mieltä olet lisäravinteiden käytöstä? The bigger, the better. Jotkut pidentävät itseään käyttämällä korkeapohjaisia kenkiä, toiset ajamalla bemaria. Annetaan kaikkien kukkien kukkia. kulttuuri, ky100 Iina Näsman 4 johtaminen, 4.vsk Miksi jääkaapissa on valo, mutta pakastimessa ei? Koska jos syö yöllä salaa niin yleensä valitsee jotain helpommin valmistettavaa kuin pakasteita, joiden valmistus kestää kauemmin ja on äänekkäämpää kuin jääkaapissa säilytettävän ruoan. varapuheenjohtaja, talous- ja alumniasiat Sauli Böhm 5 Business Technology, 2.vsk Paljonko on tarpeeksi ja mikä on liikaa? Liika on liikaa, ja vähän liikaa on tarpeeksi. Toisin sanoen, meden agan eli ei mitään liikaa. Neljän tunnin soijaväittely mökillä on myös ehkä liikaa. kansainväliset asiat ja opintoasiat Heini Toivanen 6 laskentatoimi, 2.vsk Mikä oli toiveammattisi 10-vuotiaana? Toiveammatti silloin oli asianajaja Ally McBealin innoittamana. Toisaalta halusin myös laulajaksi. viestintä 7 Harri Liimatainen markkinointi, 3.vsk Jos voisit antaa yhden ohjeen 15-vuotiaalle itsellesi, mikä se olisi? Tutulla ja turvallisella voi heittää vesilintua! Mitä kauempana nappulaliigasta pelaa, sitä paremmin kehittyy ja nauttii. Kumpi on siistimpää: kolmipyörällä puiston ympäri vai maastopyörällä maailmalla? yrityssuhteet Aamer Chaichee 8 markkinointi, 2.vsk Miksi naiset eivät osaa laittaa ripsiväriä suu kiinni? Eihän naiset muutenkaan osaa pitää sitä suuta kiinni.
8 Päiväntasaaja. Sarjassa seurataan kauppakorkeakoululaisen elämää yhden vuorokauden ajan. no. 1 9 Päivä Raflan Harri Selinin kanssa kuvat Riikka Nuutinen Freelancerina ennätykseni on seitsemän eri työnantajaa viidessä päivässä. 4:30 Herätys 7:00 Työvuoro Raflassa alkaa Aamu käynnistyy kassojen laskulla, kahvinkeitolla ja aamiaisen valmistelulla. Salihenkilökunta tekee töitä neljässä vuorossa, ja olemme aina samassa vuorossa viikon kerrallaan. Henkilökunta kiertää Raflan, Proffan ja Chydenian välillä. Itse tykkään siitä, että päivissä on vaihtelua. 10:00 Lounastauko Keittiöhenkilökunta syö yleensä yhdessä, koska he tekevät kaikki samaa vuoroa. Salin porukalla ei ole samalla tavalla mahdollisuutta yhteiseen taukoon, koska kaikki tulevat töihin eri aikaan. 11:30 Ensimmäinen ruuhkapiikki Lounasruuhka tulee kolmessa aallossa parin tunnin välein. Ensimmäinen ruuhkapiikki on ennen puoltapäivää. Kiireessä työnjako joustaa, esimerkiksi salihenkilökunta auttaa keittiötä linjaston täydentämisessä. Reippaassa tahdissa on se hyvä puoli, että päivät kuluvat nopeasti. 14:30 Työpäivä päättyy Tänään suuntaan suoraan rautatieasemalle, mutta parina iltana viikossa jään Helsinkiin pelaamaan sulkapalloa. Harrastan myös harmonikan soittoa, ja talvella käyn silloin tällöin hiihtämässä. Kesäisin ja viikonloppuisin teen ylimääräisiä työkeikkoja vuokratyöfirmalle esimerkiksi baarimestarina ja bankettitarjoilijana. Ennen kuin tulin Amicalle tein kymmenen vuotta hommia ravintola-alan freelancerina. Ennätykseni on seitsemän eri työnantajaa viidessä päivässä! Nykyisin arvostan sitä, että työssä on tiettyä säännöllisyyttä, jolloin omaa elämää pystyy suunnittelemaan vähän paremmin. 19:30 Kotona En laita arkisin kotona ruokaa, mutta viikonloppuisin kokkaan kyllä. Olen mielestäni ihan keskikelpoinen kokki. Ruoanlaitto on oikeastaan ainoa ravintola-alan tehtävä mitä en ole koskaan tehnyt työkseni, vaikka melkein kaikkea muuta onkin tullut kokeiltua. Kerran jopa tuurasin stripparia, kun keikalle tilatun ammattilaisen auto hajosi moottoritielle. Siinä hommassa olikin varmasti urani paras tuntipalkka, kahden ja puolen minuutin kappaleesta tienasi melkein kaksisataa euroa! Asun Riihimäellä, joudun siksi heräämään arkisin aika aikaisin. 5:40 Juna Helsinkiin Junamatka kestää talviaikaan noin 50 minuuttia, kulutan sen yleensä lukemalla Metron ja Riihimäen paikallislehden. Olen kulkenut Riihimäeltä Helsinkiin töihin nyt kolme ja puoli vuotta. VR:n myöhästelyiden kanssa pärjää kyllä, kunhan on varustettu suunnattomalla huumorintajulla ja venyvällä mielikuvituksella. harri selin Ikä: 36 Koti: Riihimäellä, lemmikkinä Kleopatra-kissa koulutus: restonomi AMK Laskiaispulla, hillolla vai mantelimassalla? Mantelimassalla. Raflassahan ei tosin tarvitse valita jompaakumpaa, koska meillä pullan saa itse tuunata klassikkotäytteiden lisäksi vaikka nonparelleilla. 7:45 Ravintola aukeaa Välivuoroa tekevä työkaveri saapuu hommiin kahdeksalta. Aamiaismyynnin ohessa aloitamme lounasvalmistelut esimerkiksi laittamalla linjaston kuntoon. Aamuvuorolaisena vastuullani on myös saapuvan maitokuorman purku. 10:30 Lounastarjoilu alkaa Lounas on oikeasti valmiina jo kymmeneltä, kun henkilökunnan lounastauko alkaa. Sitä ei kuitenkaan Kelan sääntöjen takia saa alkaa myydä ennen puolta yhtätoista. Tänään on tarjolla sitruunakanaa, smetanalohta, kasvispastalaatikkoa ja tandoorikeittoa. Ruoan menekki vaihtelee aika paljon päivittäin, yksi olennainen osa ravintolan toimintaa onkin ennustaa ruoantarve oikein. Hävikki pyritään minimoimaan, ja joskus alun perin ilmoitettu ruoka loppuu kesken. Siksi iltapäivästä tarjolla saattaakin olla jotain muuta kuin listassa lukee. Tosin pyrimme siihen, että korvaava ruoka olisi lähellä alkuperäistä. 13:30 Kahvitauko Iltapäivään mahtuu yleensä yksi kahvitauko, joka ravintola-alan yleisen käytännön mukaan pidetään joustavasti sitten kun töiltä ehditään. Kassamyynti on asiakkaille näkyvin ja tärkeä työtehtävä, mutta täällä tehdään kyllä paljon muutakin. Meiltä tilataan tarjoiluja kokouksiin ja muihin kampuksella tapahtuviin tilaisuuksiin. Näiden tilausten lisäksi hoidettavana on esimerkiksi ruoan laadunvalvonta. Tänään tahti on poikkeuksellisen rauhallinen, koska tarjoilutilauksia ei ole lainkaan. Normaalina päivänä niitä voi olla pitkä lista, ja esimerkiksi joku sadan hengen tarjoilu vaatii jo vähän erikoisjärjestelyjä päivän muiden töiden suhteen. 18:00 Taloyhtiön yhtiökokous Kokouksessa käsitellään julkisivuremonttia ja sitä varten otettavaa isoa lainaa. Kerran jopa tuurasin stripparia 21:00 C.S.I. New York C.S.I. on suosikkisarjani, seuraan kaikkia kaupunkeja. 22:00 Nukkumaan Olen pärjännyt koko ikäni kuuden ja puolen tunnin yöunilla.
kylteri no. 1 Vapaaherran elämää 10 11 kuvat Annaleena Kuronen ~ Vapaaherran elämää ~ Eero Kasanen siirtyy sapattivapaalle 14 vuoden rehtorinuran jälkeen. Joulukuinen aamu valkenee hämäränä Runeberginkadulla. Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun dekaanin kanslia on täynnä tummaa puuta, dollarinvihreitä ilejä ja hiljaista arvokkuutta. Seiniltä pälyilee vakavia muotokuvia Suomen talouselämän vaikuttajista. Kauppakorkeakoulun dekaani Eero Kasanen tarjoilee kampaviinereitä tyylikkäässä puvussaan. On hänen viimeisen työpäivänsä aamu. Minulla on samanaikaisesti helpottunut ja haikea olo. Viimeiset pari vuotta ovat olleet todella hurjaa rutistusta ja muutoksen läpiviemistä. Vauhti on ollut kova, Kasanen sanoo ja kaataa kahvia valkoisiin kuppeihin. Sattumalta juuri tänään vietetään läksiäisiä kauppakorkeakoulun henkilökunnan ja tärkeimpien sidosryhmien edustajien kesken. Luvassa on jotakin sopivan leppoisaa. Juhlitaan samalla myös talon omia pikkujouluja. Viimeiset pari vuotta ovat olleet todella hurjaa rutistusta ja muutoksen läpiviemistä. Tiedote Piazzassa 27.6.2010: Aalto-yliopiston johdossa tapahtuu vuodenvaihteessa muutos, kun sen Kauppakorkeakoulun johtava dekaani Eero Kasanen siirtyy sapattivapaalle nykyisestä tehtävästään. Aaltoyliopiston rehtori Tuula Teeri ja Kasanen katsovat vahdinvaihdon ajankohdan sopivan hyvin Aalto-yliopiston organisaation valmistumiseen. Kasanen yllätti monet keskikesällä, kun hän ilmoitti jättäytyvänsä tehtävistään. Hän ehti toimia vuoden 2010 ajan Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun johtavana dekaanina. Sitä ennen Kasanen teki huikean 13 vuoden uran rehtorina. Kyllähän monet ovat olleet tämänkaltaisissa tehtävissä vielä pitempään. Aika tuntuu silti mielestäni hiukan ylipitkältä. Organisaation kannalta ja henkilökohtaisestikin optimikesto tällaisissa pesteissä olisi varmaan jossakin 5-10 vuoden välillä. Miten dekaanin rooli on eronnut rehtorin tehtävistä? Rooli on kaventunut niin, että esimerkiksi suhteet opetusministeriöön, elinkeinoelämään ja muihin vallanpitäjiin hoitaa nykyään Aalto-yliopiston johto. Osana isompaa kokonaisuutta on ollut myös enemmän neuvoteltavaa: johtoryhmätyöskentelyä, erilaisia strategioita ja järjestelmiä... Yhteistyö sisarkoulujen kanssa on ollut paljon tiiviimpää, kun on rakennettu yhteisiä tapoja toimia. Kasanen painottaa, että kauppakorkeakoulun siirtyminen osaksi Aalto-yliopistoa on tarkoittanut osin myös isompia resursseja ja mahdollisuuksia. Toisaalta moni asia työssä on säilynyt samana. Kasanen on hetken hiljaa kysyttäessä, kumpi rooli on ollut hänelle mieluisampi. Jos tilannetta katsoo viiden tai kymmenen vuoden kuluttua, vastaus voi olla erilainen. Dekaanin rooli voi olla hauskempi tulevaisuudessa, kun murrosvaihe on tasaantunut. Rehtorina oli kuitenkin tietyllä tavalla mukavampaa. Tuntui, että tehtävä oli jollakin tavalla hallinnassa. Päätösketjut olivat paljon lyhyempiä. Omia ideoita pystyi viemään eteenpäin. Koko Aalto on ollut iso hyppy, jossa on otettu uusia oppeja ja laatuharppauksia. Murrosvaiheessa on ollut hankalaa. Seuraajilleen Kasasella on kuitenkin lohduttavia sanoja: Uskon, että nämä roolit selkenevät ilman muuta ajan myötä. Euroopassa ei ole vielä rehtorien ja dekaanien markkinoita, kuten USA:ssa. Amerikassa on tyypillistä, että akateemiset johtajat palkataan viemään jokin tietty projekti loppuun, minkä jälkeen siirrytään seuraavaan bisneskouluun. Minun mielestäni tämä olisi Euroopassakin erittäin terve kehityssuunta. Eikä pelkästään rehtoreiden, vaan myös professorien kohdalla. Vuonna 1996 rehtorina aloittaneelle Kasaselle on kertynyt hurja määrä mieleenpainuvia ja konkreettisia muistoja. Runeberginkadun työhuoneestaan hän vie kuitenkin mukanaan vain joitakin henkilökohtaisia muistoesineitä, kuten kauppiksen henkilökunnalta 50-vuotislahjaksi saadun keraamisen näköisfiguurin. Patsas esittää nahkatakkista Kasasta moottoripyörän selässä. Tummanpuhuva kanslia jää muutamaa muuta esinettä lukuun ottamatta entiselleen. Jyrki aloittaa vuoden alusta, siihen mennessä pitäisi saada vanhat rojut pois. Kasanen on käynyt jo perehdyttävät keskustelut
kylteri no. 1 Vapaaherran elämää 12 13 tulevan dekaanin, kauppakorkeakoulun professori, ktt Jyrki Walleniuksen kanssa. Ollaan hyviä kavereita Jyrkin kanssa. Toivotan hänelle paljon onnea matkaan. Kauppakorkeakoulusta maailmanluokan bisneskoulu vuoteen 2020 mennessä Eiköhän siinä riitä ensi alkuun tehtävää, Kasanen vitsailee. Ollaan hyviä kavereita Jyrkin kanssa. Toivotan hänelle paljon onnea matkaan. Palataan kuitenkin vielä hetkeksi takaisin menneeseen. Kasasella täytyy olla paljon tarinoita kerrottavanaan. Mitkä ovat olleet työn parhaita puolia? Olen päässyt mukaan tekemään monia isoja uudistuksia. Se on ollut mukavaa: suurten asioiden aikaansaaminen yhdessä. Esimerkiksi Aalto-yliopisto itsessään on jännä juttu. Siitä on vain viisi vuotta, kun idea esitettiin ensimmäisen kerran. Nyt on lainsäädäntö muuttunut, miljardisäätiö kasassa ja koko yliopiston organisaatio luotuna. Tällaisessa mukana oleminen on ollut huimaa. Toinen kiva puoli on se, että olen päässyt tapaamaan paljon ihmisiä: yhteiskunnan vaikuttajia, entisiä alumneja, muiden maiden kauppakorkeakoulujen rehtoreita, nykyisiä kylteriopiskelijoita. Yksittäistä tähtihetkeä ei tule Kasaselle heti mieleen. Hän laskee kampaviinerin lautaselle ja laittaa hetkeksi kätensä puuskaan. Muutaman minuutin mietinnän jälkeen kohokohtia alkaa pulputa pintaan. Se hetki, kun meidät hyväksyttiin täysivaltaisena jäsenenä mukaan CEMS-verkostoon, joka koostuu eurooppalaisista ja globaaleista huippukauppakorkeakouluista. Kun selvisi, että Helsingin kauppakorkeakoulu pääsee mukaan tällaiseen joukkoon Silloin tajusin, että olemme ottaneet askeleen, joka tarjoaa tuleville opiskelijoillemme todella hienon, aivan uuden tason mahdollisuuden. Tämän luokan tunnustuksen saaminen oli kova juttu. Viime vuosina CEMS-maisteriohjelma on ollut ekonomikoulujen kansainvälisissä vertailuissa kakkossijalla. Joulukuun alussa olin CEMS Graduation 2010 -juhlassa. Tilaisuudessa oli yli 400 opiskelijaa ja tieteenharjoittajia yli 30 eri maasta. Mukana oli meidänkin koulun opiskelijoita. Pääpuhujana oli Nobelin rauhanpalkinnon saanut mikroluottojen isä Muhammad Yunus. Häntä kuunnellessa hoksasi, kuinka verkosto on avannut mahdollisuuksia opetukseen ja yhteistyöhön. Kasanen nostaa esiin myös toisen tähtihetken sen historiallisen painoarvon vuoksi. Aalto-yliopiston säädekirjan allekirjoittamistilaisuus, jossa läsnä oli valtiovallan ja elinkeinoelämän johtoa. Hetki sinetöi sen, että yliopistouudistus on tehty, säätiöyliopisto on perustettu se, minkä puolesta on lobattu ja tehty töitä, on saatu viimein päätökseen. Kysymys uran huippuhetkistä tuntuu sytyttävän Kasasessa jonkinlaisen kipinän. Kampaviineri lepää lautasella koskemattomana, kun Kasanen alkaa muistella kokemuksiaan rehtorin taipaleelta. Katse pysyy kaukaisuudessa, elehdintä vilkastuu. Kasanen kertoo, että mieleen on painunut lukuisia henkilökohtaisesti arvokkaita hetkiä esimerkiksi erään 30-luvulla valmistuneen vuosiluokan kokoontuminen. Tapaamisessa yli 80-vuotiaat alumnit kertoivat Kasaselle ajasta, jolloin kauppakorkeakoulu sijaitsi vielä Fabianinkadulla. Tai se valmistujaisjuhla, jossa sattui olemaan läsnä ekonomeja saman perheen kolmesta eri sukupolvesta: valmistunut opiskelija, hänen vanhempansa sekä isovanhempansa. Perhe kiitteli Kasasta hienosta koulutuksesta ja arvokkaan kylteritoiminnan jatkuvuudesta. Pääsin työssäni näkemään melkein vuosisadan kaaren. Välissä saattaa olla useampi sukupolvi ja vaikka mitä maailmanhistorian mullistuksia, mutta kuitenkin me ollaan samaa kauppista edelleen. Tällaisen instituution edustaminen on aika hieno juttu. Kasanen nyökkäilee ja hymyilee. Sapatille siirtyvä rehtori on vuosien saatossa tutustunut myös omiin edeltäjiinsä: Honkoon, Jääskeläiseen, Vaivioon. Rehtoraatin keskusteluissa on tullut esiin, kuinka kauppiksen tavoitteet kansainvälistymisen, laadun sekä yhteiskunnallisiin ja taloudellisiin haasteisiin vastaamisen suhteen ovat säilyneet samoina aikakaudesta riippumatta. Myös Kasanen kertoo havainneensa, että vaikka ratkaisut vaihtuvat, tietyt asiat pysyvät. Kauppakorkeakoulu on siitä hieno paikka, että tulipa mistä tahansa, täältä voi omalla lahjakkuudella ja ahkeruudella saada hyvät eväät oikeastaan mihin vain. Olen myös vakuuttunut, että tiimityöskentely ja ihmisten kohtaaminen ovat aina tärkeitä riippumatta siitä, millaista teknologiaa on käytössä. Satavuotias kauppakorkeakoulu on jättänyt vuosien saatossa merkittävän jäljen suomalaiseen yhteiskuntaan ja talouselämään. Missä Kasanen näkee koulunsa puolestaan seuraavan sadan vuoden päästä? Kuvittelisin, että tietyt perusasiat säilyvät samoina kuin nyt ja sata vuotta sitten. Tarvitsemme edelleen tuoretta tutkimusta sekä parasta mahdollista ymmärrystä talouden toiminnasta ja resurssien järkevästä käytöstä. Uskon, että kauppakorkeakoulu on sadankin vuoden päästä erittäin haluttu koulutuspaikka. Kauppatieteissä on avain maailmanparannukseen. Katseen siirryttyä tulevaisuuteen onkin aika kysäistä miehen henkilökohtaisesta suunnitelmista. Mitä vapaaherra Kasasen sapattiarkeen kuuluu tammikuusta lähtien? En ihan oikeasti vieläkään tiedä, mitä rupean isona tekemään. Täytyy ihan rehellisesti sanoa, että minun täytyy ensin selvittää pääni. En ihan oikeasti vieläkään tiedä, mitä rupean isona tekemään. Otan mielelläni hyviä ehdotuksia vastaan minulle voi lähettää vaikka sähköpostia, Kasanen naureskelee. Lause on lohdullista kuultavaa niille opiskelijoille, jotka lukion jälkeen tulevat opiskelemaan kauppatieteelliseen ilman hajua tulevasta. Jonkinlaisia suunnitelmia Kasasellakin kuitenkin on: Perusoletus on se, että palaan muutaman vuoden päästä takaisin rahoituksen laitoksen professoriksi. Toisaalta minulla kesti aikoinaan kaksi vuotta muuttaa tutkijan aivot hallintohenkilön aivoiksi. En tiedä, kauanko kestää kääntää ne takaisin tai onko se edes mahdollista. Varmaa on, että sapatin aikana Kasasella liikenee jokunen tunti myös vapaa-ajan viettoon. Tärkein rentoutumiskeino liittyykin jo edellä mainittuun näköisfiguuriin. Moottoripyöräilen sen verran, mitä ehdin. Täytyyhän sitä harrastusta nyt jatkaa näköispatsaan edellyttämällä tavalla! Lisäksi toivoisin, että pääsisin vähän purjehtimaan. Minulle on tulossa uusi, 40-jalkainen matkapurjevene. Mittava yliopistouudistus on toteutettu, terveiset seuraajalle jätetty, tulevat suunnitelmat tehty ja kampaviineritkin lopulta syöty. On aika päästää Eero Kasanen viettämään ansaittuja kissanpäiviä. // Minulla kesti aikoinaan kaksi vuotta muuttaa tutkijan aivot hallintohenkilön aivoiksi. eero kasanen» Syntynyt: v. 1952 Kotoisin: Turusta Koulutus: Turun yliopistosta filosofian kandidaatiksi v. 1974, kauppatieteiden tohtoriksi v. 1982; Harvardin yliopistosta DBA:ksi (Doctor of Business Administration) v. 1986. Toimenkuva: Kauppakorkeakoulun johtava dekaani 2010, rehtori 1996 2009, rahoituksen professori, hallituksen puheenjohtaja Harrastukset: moottoripyöräily, purjehdus Katso Kasasen videotervehdys Kylterin blogista! www.kylteri.fi
päivystävä dosentti. Sarjassa tunkeudutaan pimeisiin kylteri tutkijaluoliin ja popularisoidaan kauppatieteitä. no. 1 Dekaaniksi dekaanin paikalle 14 15 Dekaaniksi dekaanin paikalle Jyrki Walleniuksen pätkätyö päätöksentekijänä kuva Aleksi Kujanpää Janne Lehtinen Päärakennuksen käytävillä on nähty huolestuneen oloinen mies. Eero Kasasen 14-vuotisen hallintokauden jälkeen Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulun puikkoihin on vuodeksi hypännyt professori Jyrki Wallenius. Tammikuussa johtavana dekaanina aloittanut Wallenius on 61-vuotias kauppatieteiden tohtori, jonka mittavan urapolun jatkeeksi määräaikainen pesti näyttäisi sopivan hyvin. Wallenius on kuluttanut talon käytäviä jo omina opiskeluaikoinaan ja väitellyt tohtoriksi 26-vuotiaana 1975. Kauppatieteiden opetus on ehtinyt muuttua melko lailla 36 vuoden aikana, ja Wallenius on epäilemättä alan professorikaartin kokeneimmasta päästä. Akateemisen uransa alkupuolella hän työskenteli Jyväskylän yliopistossa 1979-1988. Vuonna 1989 Wallenius palasi Helsingin kauppakorkeakouluun ja on siitä lähtien kuulunut talon vakiokalustoon. Wallenius on toiminut vuodesta 2005 lähtien liiketoiminnan teknologian laitoksen professorina. Hänen leipälajeikseen mainitaan liikkeenjohdon systeemien, päätöksenteon ja neuvottelujen mallintamisen tutkimus. Maallikosta kuulostaa siltä, että päättäjäksi on valittu mies, joka tietää, miten vaikeaa päätöksiä on tehdä. Hallintotyö on Walleniukselle tuttua kauraa. Hän on ehtinyt hoitaa muun muassa vararehtorin, laitosjohtajan ja Kansainvälisen koulutuskeskuksen johtajan tontteja. Vaikuttaa siltä, että valinnan vaa assa on painanut myös Walleniuksen ahkera julkaisutoiminta ja kansainvälinen kokemus. Hän toimii tällä hetkellä Kansainvälisen monitavoitetutkijoiden seuran ( International Society on Multiple Criteria Decision Making ) presidenttinä. Wallenius on lisäksi toiminut vierailevana professorina Yhdysvalloissa (Indianassa, Arizonassa ja Teksasissa) ja Länsi-Saksan Hagenissa sekä vierailevana tutkijana esimerkiksi Pariisissa ja New Mexicossa. Wallenius on naimisissa professori, KTT Hannele Walleniuksen kanssa, joka työskentelee Tuotantotalouden laitoksella Perustieteiden korkeakoulussa. Aalto-hengen keulakuvaksi sopiva pariskunta on kirjoittanut yhdessä useita julkaisuja päätöksentekomenetelmien tutkimuksesta. Vuonna 2008 Polyteekkari haastatteli Walleniuksia Aalto-yliopiston rakenteesta (PT 15/2008): En pidä kolmen koulun mallia erityisen innovatiivisena. Se voisi toimia vain väliaikaisesti. Mielestäni palaset pitäisi koota uudella tavalla. Kouluja voisi hyvinkin olla enemmän kuin kolme, Jyrki Wallenius säestää. Vuoden alussa Aallossa on kuusi koulua. Kauppakorkeakoulua ei ole hajotettu eikä toisaalta Tuotantotalouden laitosta yhdistetty siihen. Jyrki Walleniuksen vuoden mittaisen dekaanikauden hedelmiä odotetaan Töölön kampuksella uteliaina. Graduntekoa videokamera kädessä kuvat Annaleena Kuronen Tammikuinen Café Lasipalatsi on täynnä tasaisen harmaata puheensorinaa. Pirteä Hannu Uotila istahtaa pöytään. Uotilan hyväntuulisuudelle on syynsä. Mies on juuri pusertanut valmiiksi jokaisen opiskelijan kompastuskiven, iso G:n ja vielä jonkinasteisena extreme-versiona toteutettuna. Uotila on tehnyt tiettävästi maailman ensimmäisen kauppatieteellisen videogradun. Mitä ihmettä? Graduni on puolituntinen videopätkä. Se on tehty tutkimusmenetelmällä nimeltä videografia. Menetelmä on etnografinen eli mennään sinne, missä tapahtuu, tutkitaan ja eläydytään. Videografia on samalla myös raportointimuoto. Se voi sisältää esimerkiksi haastatteluja, kuvausta ihmisten toiminnasta ja praktiikoiden esittelyä.videon oheen vaadittiin vielä lisäksi kirjallinen osuus. Siitä tuli minulla noin 50-sivuinen teoreettinen paketti. Pääraportointimuotona on kuitenkin video. Mistä sait idean tehdä gradun näin erikoisella tavalla? Markkinoinnin laitoksen Joel Hietanen piti kaksi vuotta sitten jollakin kurssilla luennon videografiasta. Se olikin sitten mielenkiintoisin luento koko koulussa. Olin että jumankauta, miten voi olla mahdollista tehdä tiedettä videona. No, silloin videogradun teko ei ollutkaan vielä mahdollista, mutta menin kuitenkin laitokselle kyselemään ja pööpöilemään. Kun Hietanen myöhemmin otti yhteyttä, tajusin, että tähän on pakko tarttua. Omasta innosta tämä kuitenkin lopulta lähti. Olen pyörittänyt neljä vuotta videotuotantofirmaa kavereiden kanssa, joten minulla oli paljon tietotaitoa olemassa. Työsi on siis ensimmäinen koskaan laadittu videogradu? Tiettävästi se on ensimmäinen maailmassa, Suomessa, kauppatieteissä. Tätä yritettiin selvittää kirjoista ja tietokannoista. Videografia on sinänsä vanhempi tapa toteuttaa tutkimusta, mutta tietoomme ei tullut, että kukaan olisi tehnyt gradutasoista työtä aiemmin.
kylteri no. 1 Päivystävä dosentti 16 17 Gradusi aihe? Suomalaisten televisiotuotantojen liiketoimintamahdollisuudet. På engelska: Emerging opportunities of Finnish television productions. Tutkin etenkin sitä, miten alalla toimiva porukka ymmärtää television liiketoimintamahdollisuuksia. Aihe natsasi hyvin tutkimusmenetelmän kanssa. Videografiassa pääsi aiheeseen syvemmälle kuin kirjoittaessa. Millaista gradunteko oli käytännössä? Videografia vaati ihan selkeästi enemmän työtä. Yritin laskeskella tunteja, ja lopulta tein varmaan ajallisesti kolme kertaa enemmän duunia verrattuna tavalliseen graduun. Ajattelin, että koska kyseessä on maailman ensimmäinen tämänkaltainen työ, tehdään se sitten kunnolla. Aika tasan puolitoista vuotta siinä meni tiiviillä tahdilla. Se oli opettavainen kokemus. Miten keräsit aineistosi? Tein videohaastatteluja. Kävin muun muassa Kymppitonnin kuvauksissa. Pyörin siellä seteissä kuvaillen yhden päivän ajan, tapasin myös Riitta Väisäsen. Haastattelin lisäksi esimerkiksi Duudsoneiden ja Madventuresin tyyppejä menestyneitä käsikirjoittajia, tuottajia, suomalaisia TV-alan ammattilaisia. Raakamateriaalia tuli lopulta 30-40 tuntia. Sen läpikäynti oli aikamoinen urakka. Gradulla ei nimittäin ollut käsikirjoitusta: kokonaisuus muodostui tutkimuskysymysten ja -asetelman pohjalta. Minkälainen gradusta lopulta tuli? Johtopäätökseni oli suurin piirtein, että televisioalalla toimivat ammattilaiset mieltävät liiketoimintamahdollisuuksien sijaan työnsä ennemminkin mahdollisuutena toteuttaa omia ambitioitaan. Ei niinkään mahdollisuutena tehdä rahaa. Lopullinen työni on jotakin perinteisen, kirjallisen tieteellisen julkaisun ja dokumentin välimaastosta. Miten gradusi julkaistaan? Onko kauppiksen kirjastossa edes DVD-hyllyä? Perusperiaatteena on, että se laitetaan lopulta YouTubeen. Lähetin itse asiassa juuri kirjastolle meiliä, miten tämä lopulta palautetaan Siellä oltiin vähän että jaa a, emme oikein osaa sanoa. Tein kuitenkin aika laajan kirjallisen työn, joten DVDläpyskä laitetaan ilmeisesti sen oheen.» Viihdettä, tiedettä vai molempia? Päätä itse. Katso pätkä Uotilan gradusta: www.kylteri.fi Gradustani laaditaan myös lehdistötiedote. Tämä on vielä toistaiseksi aika ainutlaatuinen juttu, ja markkinoinnin laitokselta halutaan puskea videografiaa maailmalle. Videografia ei siis ole ihan hömpänpömppää. Miksi ei? Videografiaa voidaan pitää yhtenä tieteellisen raportoinnin rikkaana kielenä. Eihän videografia edes pyri mihinkään absoluuttiseen totuuteen se on läpileikkaus maailmasta tutkijan silmin, kuten periaatteessa kin. Videografia on itse asiassa melko raskas tutkimusmenetelmä. Siinä joutuu jatkuvasti analysoimaan itseään ja toimintatapojaan. Miksi videogradu on akateemisesti arvokas? Tai edes tieteellinen? Videografia on uusi menetelmä, mutta se on saamassa yhä enemmän jalansijaa etenkin markkinoinnissa ja kuluttajatutkimuksessa. Jos vaikka tutkitaan, miten kuluttaja valitsee kaupassa jogurttipurkin, video voi antaa paljon rikkaampaa informaatiota in verrattuna. Kirjoittavana tutkijana paperille voi oksentaa periaatteessa ihan mitä tahansa, mutta jos kuvaa maailmaa fyysisesti linssin läpi, sitä on paha lähteä feikkaamaan. Videoita kuitenkin syytetään usein kuvamanipulaatiosta ja trikeistä. Miksei sitä samaa voisi muka tehdä ssä? Kirjalliset tutkimukset joutuvat kuitenkin aina tieteellisen vertaisarvioinnin hampaisiin. Onko videoille olemassa mitään vastaavaa filtteriä? Gradustani ruvetaan hiomaan uutta versiota, joka lähetetään todennäköisesti ACR (Association for Consumer Research) -konferenssiin. Se on yksi maailman arvostetuimpia kuluttajatutkimuksen seminaareja, ja siellä esitellään ja arvioidaan myös videografiatutkimuksia. Kyseiseen konferenssiin on tainnut päästä Suomesta käsin muotoisilla töillä yhteensä viisi henkilöä kautta historian. Videografia luo uuden mahdollisuuden siellä menestymiseen. Siis vähän niin kuin tieteellisen maailman Oscarit? Joo, näin voisi sanoa. Jos kuitenkin katsoo netistä, minkälaisia videoita sinne on lähetetty aiemmin, niiden tekninen laatu muistuttaa sitä, että 9.-luokkalaiselle olisi annettu videokamera käteen ja sanottu, että meepäs tonne heilumaan. Olisi kiva päästä sinne. Katsotaan. Onko videogradusta muita hyötyjä rikkaamman datan ja mahdollisten konferenssimatkojen lisäksi? No, jos saa edes kymmenen ihmistä lukemaan muotoisen gradunsa, se on aika hyvä saavutus (nauraa). Oman videograduni on puolestaan nähnyt jo kymmeniä ihmisiä, vaikka sitä ei ole vielä edes julkaistu missään. Se kertoo raportointimuodon kiinnostavuudesta: videota on helpompi pureksia. Jos tiede voi olla viihteellistä, graduni on ehdottomasti sitä. Suosittelisitko sitä siis katsottavaksi esimerkiksi perjantai-iltana? Jokainen voi tietysti viettää perjantai-iltaansa miten haluaa. En tuomitse tai tietenkään kiellä katsomasta sitä, jos joku näin päättää tehdä Mikäli joku oikein innostuu, lopulliselta gradu-dvd:ltä löytyy myös lisämateriaaleja. Esimerkiksi hyvin, hyvin pitkä lähdeluettelo. True-fanitkin on siis huomioitu. Minkälaiset fiilikset työstä lopulta jäivät? Videografia oli mielestäni upea tapa toteuttaa gradu. Olen erittäin tyytyväinen, että päätin tehdä sen videomuodossa: pääsin tekemään jotain täysin uutta. Jos joku muu haluaa seurata näitä jalanjälkiä, siitä vain avoimin mielin tekemään. Mikäli joku kuitenkin elättelee toiveita, että videogradussa pääsisi jotenkin helpolla ei mitään toivoa. // hannu uotila Asuinpaikka: Lauttasaari Ikä: 28 v. Koulutus: Tradenomiksi Haaga-Heliasta 2006, Kuopiosta yrittäjyyden kandiksi 2008, KTM:ksi maaliskuussa Työ: Pyörittää Rakettijengi-nimistä tuotantofirmaa; tekee musiikkivideoita, mainoksia ja muita TV-kuvauksia Lempileffa: American Beauty. Viikonloppuna katsoin putkeen Millenniumtrilogian. Viiden tunnin rupeama. Ihan loistavia. Kyllä ruotsalaiset osaa, propsit heille. Paljonko olisit valmis maksamaan kauppiksen tutkinnosta? En kommentoi. Mistä unelmoit? Olisi siistiä päästä tekemään oma TV-ohjelma esim. matkailuun liittyen.