JÄRVENPÄÄN YMPÄRISTÖTERVEYSOHJELMA

1 JÄRVENPÄÄN YMPÄRISTÖTERVEYSOHJELMA Insinöörityö Tuula Siukkola 2002 Toimeksiantaja: Järvenpään kaupunki, Ympäristöterveydenhuolto

2 SISÄLTÖ 1 Johdanto Ympäristöterveyden määritelmä, Suomen kansallinen ympäristöterveysohjelma 2 Perustietoa järvenpäästä 3 Kaupunkilaisille ja kaupungin päättäjille tehty kysely kaupunginympäristöterveyden Kuntalaiskyselyn ( 1 ) tulokset, Valtuustonjäsenten kyselyn ( 2 ) tulokset nykytilasta: 4 Talousvesi: Lainsäädäntö, Talousvesi Järvenpäässä Lainsäädäntö, Elintarvikevalvonta Järvenpäässä, Suuret 5 Elintarvikkeet yleisötilaisuudet, Ruokamyrkytyksiin varautuminen 6 Asumisterveys 7 Vesistöt Lainsäädäntö, Sisäilman epäpuhtaudet, Kemialliset epäpuhtaudet, Haihtuvat orgaaniset yhdisteet ( VOC ), Hiilidioksidi ja hiilimonoksidi ( häkä ), Asbesti ja mineraalivillakuidut, Tupakansavu ja huonepöly, Fysikaaliset tekijät, Lämpötila ja suhteellinen kosteus, Ilmanvaihto, Säteily ja radon, Melu, Asumisterveys Järvenpäässä Vesistöjen tila ja virkistyskäyttö Järvenpäässä, Uimavedet, Lainsäädäntö, Uimavedet Järvenpäässä 8 Ympäristömelu Lainsäädäntö, Meluhavainnot Järvenpäässä 9 Yhdyskuntailma Lainsäädäntö, Yhdyskuntailman epäpuhtaudet Ilmanlaatu Järvenpäässä 10 Maaperä Lainsäädäntö, Järvenpään saastuneet maa-alueet 11 Jätehuolto Lainsäädäntö, Jätehuolto Järvenpäässä 12 Eläinlääkintähuolto ja eläinsuojelu Lainsäädäntö, Eläinlääkintähuolto ja eläinsuojelu Järvenpäässä 13 Kemikaalit Lainsäädäntö, Kemikaalivalvonta Järvenpäässä 14 Tuoteturvallisuus Lainsäädäntö, Tuoteturvallisuus Järvenpäässä 15 Luonnonsuojelu Lainsäädäntö, Luonnonsuojelu Järvenpäässä 16 Pohdinta Lähteet Liitteet Ympäristöterveyskysely, Verkostovesinäytteet, Järvenpään jätteiden vastaanottopaikat 1.10.2000

1 JOHDANTO 3 Terveydensuojelulain (763/1994) 6 :n mukaan kunnan tehtävänä on edistää ja valvoa terveydensuojelua kunnan alueella siten, että asukkaille turvataan terveellinen elinympäristö. Kunnan on myös tiedotettava terveydensuojelusta ja järjestettävä terveydensuojelua koskevaa ohjausta ja neuvontaa. Työn aihe on Järvenpään kaupungin ympäristöterveysohjelma. Työssä pyritään kartoittamaan alueen ympäristöterveyden tilaa ja sen kehittämistarpeita. Ympäristöterveysohjelman tarkoituksenahan on olla ohjenuorana kohdekunnalle ja edistää juuri sen elinoloja. Ympäristöterveysohjelma on tarkoitettu etupäässä Järvenpään kuntalaisille ja muille, joihin Järvenpään ympäristön tila vaikuttaa ja joita se kiinnostaa. Uskon työstä olevan hyötyä myös toimeksiantajalle sekä muille ympäristöterveysalalla työskenteleville. Lisäksi se helpottaa kunnan päättäjien päätöksentekoa ja ohjaa käytettävissä olevia voimavaroja ympäristöterveyden kannalta oikeisiin kohteisiin. Ohjelmalla pyritään ylläpitämään ja edistämään kunnan ympäristöterveyden tasoa. Sen avulla pystytään kartoittamaan ongelmia kunnassa sekä miettimään niille ratkaisuja. Ohjelmassa tarkastellaan asioita lähinnä kuntalaisten näkökulmasta, onhan tarkoituksena edistää Järvenpään kunnan ja kuntalaisten olosuhteita. Työssä tulee esille myös kunnan työntekijöiden sekä päättäjien mielipiteitä ja näkökantoja. Ohjelman tavoitteena on tuoda ympäristöterveyteen liittyviä asioita lähemmäksi kuntalaisia. Työ toteutetaan siten, että myös asiaan perehtymättömät kuntalaiset ymmärtävät tavoitteet ja keinot niiden saavuttamiseksi. 1.1 Ympäristöterveyden määritelmä Suomen hallitusmuodon mukaan kansalaisilla on oltava oikeus terveelliseen elinympäristöön ja mahdollisuus vaikuttaa elinympäristöönsä. Ympäristöterveyden käsite on laaja. Käsite sisältää riittävän ja turvallisen ruoan ja juoman, turvallisen ja viihtyisän asumisen, puhtaan ilman sekä hyvien liikennepalveluiden lisäksi mahdollisuuden turvalliseen työhön sekä henkiseen ja fyysiseen virkistäytymiseen. Ne ovat siis tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa ihmisen terveyteen ja terveyden kannalta keskeisiin elämisen ehtoihin ja hyvään ympäristöön. Ympäristöterveysohjelmassa vaikuttaviksi tekijöiksi ei lueta henkilökohtaisiin elintapoihin kuuluvia osioita kuten tupakointia, alkoholin käyttöä tai epäterveellisiä ravintototottumuksia. (1, s.13-14) Ohjelman tärkeitä osioita ovat kuitenkin elämäntapojen aiheuttaman ympäristöperäisen altistumisen, kuten passiivisen tupakoinnin, liikenteen aiheuttamien ilmansaasteiden, melun ja tapaturmavaaran arvioiminen. Ympäristöterveyteen liittyviin tekijöihin on pyrittävä vaikuttamaan ennen haitan syntymistä. Terveellisen elinympäristön vaatimukset ja kuntalaisten vaikutusmahdollisuudet on huomioitava jo suunnittelussa ja päätöksenteossa. 1.2 Suomen kansallinen ympäristöterveysohjelma Vuonna 1995 sai alkunsa Valtioneuvoston aloitteesta Suomen kansallinen ympäristöterveysohjelma, jonka tuli pohjautua Maailman terveysjärjestön ympäristö- ja terveyskokouksessa Helsingissä kesäkuussa 1994 hyväksyttyihin päätöksiin ja ohjelmiin sekä Suomen ympäristön ja väestön terveydentilaan. Ohjelmassa tuli ottaa huomioon myös Suomen lähialueet sekä muut tarpeelliset kansainväliset kysymykset. Työtä toteuttamaan valittiin toimikunta, joka koostui useista ympäristöterveyden asiantuntijoista. (1, s.9) Tarkoituksena oli kartoittaa keskeiset kansalliset ympäristöterveysongelmat, osoittaa keinoja terveellisen ympäristön turvaamiseksi sekä laatia ohjelma havaittujen ongelmien ehkäisemiseksi ja korjaamiseksi. Lisäksi ohjelman tavoitteena oli tuoda esille eri tahojen yhteistyön merkitys ympäristöterveysasioiden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi sekä aktivoida kuntia paikallisten ympäristöterveysohjelmien tekoon. Suomen kansallinen ympäristöterveysohjelma valmistui vuonna 1997. (1, s.9) PERUSTIETOJA JÄRVENPÄÄSTÄ Järvenpää sijaitsee Etelä-Suomen läänissä, noin 40 km Helsingistä. Järvenpää on perustettu vuonna 1951 ja kaupunkioikeudet se sai vuonna 1967. Kaupungin pinta-ala on 39,88 km2, josta maapinta-alaa 37,46 km2 ja vesipinta-alaa 2,42 km2. Asukkaita Järvenpäässä oli Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2001 noin 35 000,

4 viime vuosina kaupungin asukasluku on ollut lievässä nousussa. Suurimman ikäryhmän muodostavat 16 64 -vuotiaat, joita on 68,5 %:a väestöstä. (2, s.1-4) Eniten asukkaita työllistivät vuonna 1998 yhteiskunnan palvelut ( 31,3 % ) ja teollisuus ( 25,3 % ). Muita työllistäviä sektoreita ovat liikenne ( 18,4 % ) sekä raha, kiinteistöt ja vuokraus ( 10,8 % ). 29,1 %:a kuntalaisista käy työssä Helsingissä. Vuonna 1998 kaupungin työpaikkaomavaraisuusaste oli 66,2. Kaupungin tavoitteena on saavuttaa 70%:n työpaikkaomavaraisuusaste keskipitkällä aikavälillä. Työttömyysaste vuonna 2000 oli 7,6 %, joka oli 1,8 % vähemmän kuin edellisenä vuonna. (2, s.17 ; 3, s.6) Kunnan terveydensuojeluviranomaisena toimii kunnan määräämä lautakunta tai muu monijäseninen toimielin. Valtuusto voi antaa lautakunnalle tai toimielimelle oikeuden siirtää toimivaltansa edelleen alaiselleen viranhaltijalle tai jaostolle. Järvenpäässä terveydensuojelu- ja elintarvikelain mukaisia tehtäviä hoitaa ympäristölautakunnan alaisena ympäristöterveydenhuolto ja ympäristön- ja luonnonsuojelulaissa sekä kemikaalilaissa kunnalle säädettävistä tehtävistä huolehtii ympäristötoimi. Kuvassa 1 on esitetty Järvenpään kaupungin organisaatiokaavio vuonna 2001. (4) KUVA 1. Järvenpään organisaatiokaavio 2001 (4)

5 3 KAUPUNKILAISILLE JA KAUPUNGIN PÄÄTTÄJILLE TEHTY KYSELY KAUPUNGIN YMPÄRISTÖTERVEYDEN NYKYTILASTA Toukokuussa 2001 Järvenpään kuntalaisille tehtiin kysely (liite 1), jolla selvitettiin kunnan asukkaiden käsityksiä ympäristön vaikutuksista terveyteen sekä arvioita ympäristön tilasta Järvenpäässä. Kuntalaisten mielipiteet ovat erittäin tärkeitä ympäristöterveyden edistämisessä, koska kunnan asukkaat tuntevat parhaiten omat elinolosuhteensa ja pystyvät vaikuttamaan elinolojen terveellisyyteen koti ja lähiympäristössä viranomaisten ja asiantuntijoiden avustuksella. Kuntalaisten varhainen mukaan ottaminen sitouttaa heitä tavoitteisiin ja helpottaa niiden toteutumista. Maaliskuussa 2002 kysely jaettiin vielä Järvenpään kaupungin valtuuston jäsenille toisen näkökulman aikaansaamiseksi. Kysely toteutettiin kyselykaavakkeella. Kyselylomakkeessa oli yhteensä 15 kysymystä. Ne olivat pääosin suljettuja vaihtoehtokysymyksiä, joissa kysyttiin vastaajien asenteita, arvostuksia ja toimintaa ympäristössään. Kysely kohdistettiin koulu- ja neuvolaikäisten lasten vanhemmille. Lisäksi kyselyyn vastasivat yläasteen 9. luokan oppilaita. Välittäjinä toimivat ala-asteen kouluista: Anttilan koulu, Kyrölän koulu, Saunakallion koulu, Mankalan koulu ja Haarajoen koulu sekä yläasteista Keskusta, Koivusaaren ja Kartanon yläasteet. Yhteyshenkilöinä toimivat koulujen rehtorit. Kyselyjä jaettiin myös postin välityksellä suoraan kuntalaisille./aaltonen suullinen tiedonanto/ 3.1 Kuntalaiskyselyn ( 1 ) tulokset Kaikkiaan kyselyyn saatiin 156 vastausta. Vastaajista 55,8 % oli naisia ja 41,6 % miehiä, sukupuoltaan ei ilmaissut ( EOS ) 3 %:a vastaajista. Vastaajien ikäjakauma on esitetty kuvassa 2. Vastaajat painottuivat ikäluokkiin alle 16-vuotiaat ja 16 25-vuotiaat. Yli 25 -vuotiaita oli suhteellisesti vähemmän. Kuvassa 3. on vastanneiden prosenttiosuudet luokiteltuna: opiskelija, työssä käyvä, eläkeläinen vai työtön. 14 % 2 % 29 % 15 % EOS Alle 16 16-25 26-45 46-65 40 % KUVA 2. Kyselyyn ( 1 ) vastanneiden ikäjakauma

6 3 % 3 % 3 % 23 % EOS Koululainen/opiskelija Työssä käyvä Eläkeläinen Työtön 68 % KUVA 3. Kyselyyn ( 1 ) vastanneet aseman mukaan Ympäristön tilaa kartoitettiin joukolla väitteitä, joiden tärkeyttä tiedusteltiin vastaajilta. Vastaajilta kysyttiin myös mielipidettä siitä, kuinka samat väittämät heidän mielestään toteutuvat tällä hetkellä Järvenpäässä. Kuvissa 4 ja 5 on vastaajien mielipiteet ikäryhmittäin ympäristöterveyden eri osa-alueiden tärkeydestä. Kuntalaiset pitivät elinympäristönsä terveyteen vaikuttavia tekijöitä tärkeinä: lähes kaikkien kysyttyjen ympäristön tilaa kuvaavien seikkojen osalta vastausten keskiarvot olivat alueella 1-2 ( erittäin tärkeä tai tärkeä ). Kaikkein tärkeimpinä pidettiin puhtaita elintarvikkeita ja talousveden puhtautta, seuraavaksi tärkeimpänä pidettiin puhdasta huoneilmaa sekä asuinalueen jätehuollon toimivuutta. Kaupunki-ilma on puhdasta Vesistöt ovat uimakelpoisia En joudu tahtomattani hengittämään tupakansavua Puhdas huoneilma Yli 45 26-45 16-25 Alle 16 Puhdas juomavesi Puhtaat elintarvikkeet 0,00 0,50 1,00 1,50 2,00 KUVA 4. Asuinympäristöön ja ilmanlaatuun liittyvien osa-alueiden tärkeys vastaajien mukaan. ( 1 = erittäin tärkeä, 2 = tärkeä, 3= ei tärkeä )

7 Viihtyisä asuinympäristö Turvallinen asuinympäristö Meluhaittojen ehkäiseminen Teollisuus ei aiheuta haittaa asutukselle Liikenne on turvallista Yli 45 26-45 16-25 Alle 16 Leikkipaikat ovat turvallisia Metsien virkistyskäyttö on mahdollista Asuinalueen jätehuollon toimivuus 0,00 0,50 1,00 1,50 2,00 KUVA 5. Asuinalueen turvallisuuteen ja viihtyisyyteen liittyvien osa-alueiden tärkeys vastaajien mukaan ( 1 = erittäin tärkeä, 2 = tärkeä, 3= ei tärkeä ) Vastaajien käsitykset terveyteen vaikuttavien ympäristötekijöiden toteutumisesta kotikunnassa on esitetty kuvassa 6 ja 7. Eniten tarvetta toimenpiteisiin vastaajien mielestä on uimakelpoisten vesistöjen ja meluhaittojen suhteen. Parhaiten heidän mielestään taas toteutuvat väittämät puhtaat elintarvikkeet ja puhdas juomavesi. 38 % vastanneista olivat täysin samaa mieltä väitteestä Mielestäni voin elää kotikaupungissani ilman ympäristöstä aiheutuvia terveydellisiä haittoja. Kaupunki-ilma on puhdasta Vesistöt ovat uimakelpoisia En joudu tahtomattani hengittämään tupakansavua Puhdas huoneilma Yli 45 26-45 16-25 Alle 16 Puhdas juomavesi Puhtaat elintarvikkeet 0,00 0,50 1,00 1,50 2,00 2,50 3,00 KUVA 6. Asuinympäristön ja ilmanlaadun osatekijöiden toteutuminen vastaajien mielipiteiden mukaan ( 1 = erittäin hyvin, 2 = kohtalaisesti, 3 = eivät lainkaan )

8 Viihtyisä asuinympäristö Turvallinen asuinympäristö Meluhaittojen ehkäiseminen Teollisuus ei aiheuta haittaa asutukselle Liikenne on turvallista Yli 45 26-45 16-25 Alle 16 Leikkipaikat ovat turvallisia Metsien virkistyskäyttö on mahdollista Asuinalueen jätehuollon toimivuus 0,00 0,50 1,00 1,50 2,00 2,50 KUVA 7. Turvallisuuden ja viihtyisyyden osatekijöiden toteutuminen vastaajien mielipiteiden mukaan ( 1 = erittäin hyvin, 2 = kohtalaisesti, 3 = eivät lainkaan ) Kyselyn (1) perusteella voidaan verrata koettua ympäristötekijöiden tärkeyttä siihen, miten vastaavat asiat toteutuvat kuntalaisten mielestä. Sen perusteella on helppo arvioida, missä ympäristön terveyteen vaikuttavissa asioissa kuntalaiset haluavat toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Vaihtoehtokysymysten lisäksi vastaajilta kyseltiin mielipiteitä ympäristöterveyspalvelujen toimivuudesta sekä omasta asuinympäristöstä. Heiltä toivottiin myös ehdotuksia toimenpiteistä, joilla asioita voitaisiin viedä eteenpäin kunnassa. Sanallisia mielipiteitä ympäristöterveyspalveluista tuli vähän. Lähetettyjen elintarvikenäytteiden tutkimista pidetään toimivana ja ripeänä. Mielipiteitä omasta asuinympäristöstä sekä ehdotuksia asioiden parantamiseksi tuli sen sijaan runsaasti. Kuntalaiset pitivät yhtenä ikävimmistä ongelmista alueiden roskaisuutta sekä yleisten roska-astioiden puuttumista etenkin syrjäisemmiltä seuduilta. Roskaantumisen lisäksi hoitamattomat istutukset ja viheralueiden puuttuminen vähentävät viihtyisyyttä. Hoitamattomat istutukset koetaan jossain määrin jopa vaaralliseksi esim. teiden risteyksissä. Liikenneturvallisuuden parantamiseksi toivottaisiin parempia reittejä sekä selkeämpiä opasteita pyöräilijöille, ajoratamerkintöjen ehostamista sekä nopeusrajoitusten tehokkaampaa tarkkailua pienemmillä sivukaduilla. Tupakoinnin kieltämiseen julkisilla alueilla, leikkipihoissa ja puistoissa haluttiin entistä tiukempia määräyksiä. Suurimpana ja vaativimpana ongelmana voidaan pitää Tuusulanjärven tilaa. Tuusulan järven tilan ja virkistysmahdollisuuksien parantamiseksi toivottiin toimenpiteitä. Etenkin nuoria alle 16-vuotiaita huolestutti lähijärven tila. Järven kunnostukseen toivottaisiin panostettavan ja käytettävän varoja entistä enemmän. Tarpeelliseksi nähtiin myös meluvallien lisääminen alueilla, joissa junarata kulkee lähellä asuinalueita sekä Pohjoisväylälle Anttilan kaupunginosan kohdalle. Erityisen kiusallisena pidetään Pohjoisväylän liikenteen lisääntymisen myötä lisääntynyttä melua asuinalueilla. Häiritsevän, lähinnä raskaanliikenteen aiheuttaman melun kuullaan alkavan jo aamuyöllä. Kompostointiin toivottiin tarkkaavaisuutta sekä tehokkaampaa valvontaa. Jollakin alueilla avokomposteihin laitetaan myös ruoanjätteitä, jotka houkuttelevat runsaasti lokkeja ja variksia. Lisäksi kompostoituvia puutarhajätteitä löytyy yleisten ulkoilureittien varrelta.

9 Joissain kaupunginosissa ( Jamppa ) koetaan viihtyisyyden vähentyneen ja turvallisuuden vaarantuneen. Alueet on roskaisia ja muutenkin epäsiistejä. Alueella esiintyviä vaarallisia jätteitä kuten injektioruiskuja, lasinsirpaleita jne. pidetään suurena vaarana etenkin lapsille. Viihtyisyyden uskottaisiin parantuvan kuntalaisten yhteisvastuuta perään kuuluttamalla, asukkaita opastamalla sekä asioista tiedottamalla. Ympäristö ja sen likaantuminen tulisi huomioida entistä paremmin koulutuksessa jo alaluokista lähtien. Muutoksia voitaisiin saada aikaan myös kehittämällä kestävän kehityksen periaatetta kunnan alueella. Vastaajien määrä suhteessa kunnan asukaslukuun oli melko pieni. Näin pienellä otoksella yleistämisessä on oltava varovainen. Selkeän suunnan niistä kuitenkin saa. Vastausten perusteella naiset pitävät ympäristöterveyttä tärkeämpänä kuin muut vastaajat. Nuoret noin 16-vuotiaat vastasivat kyselyyn aktiivisesti, mikä osoittaa myös nuorilla olevan kiinnostusta ympäristöterveyteen liittyvissä asioissa. 3.2 Valtuustonjäsenten kyselyn ( 2 ) tulokset Kysely jaettiin kaikille valtuuston jäsenille ( 51 kpl ) ja vastauksia saatiin 23. Valtuustonjäsenten vastausprosentti oli 45. Vastausprosenttia voidaan pitää melko alhaisena luottamusmiestehtävään nähden. Vastanneista 35 % oli naisia ja 61 % miehiä. Yli puolet vastanneista oli yli 46 vuotiaita ja 35 % kuului ikäluokkaan 26-45. Kyselyssä ( 2 ) ikä- ja sukupuolijakauma oli erilainen kuin kyselyssä ( 1 ). Tämä vaikuttanee jonkin verran kyselyn ( 2 ) tuloksiin. Päättäjien vastaukset ( 2 ) olivat pitkälti samankaltaisia kuin kuntalaiskyselyn ( 1 ) vastaukset. Tärkeimpinä pidettiin puhtaita elintarvikkeita ja talousvettä. Niiden katsottiin myös toteutuvan parhaiten kunnan alueella. Kuvissa 8 ja 9 on esitetty valtuuston jäsenten mielipiteet ympäristöterveyteen liittyvien asioiden tärkeydestä ja kuvissa 10 ja 11 vastaajien mielipiteet niiden toteutumisesta Järvenpäässä. Kaupunki-ilma on puhdasta Vesistöt ovat uimakelpoisia En joudu tahtomattani hengittämään tupakansavua Puhdas huoneilma 46-65 26-45 Puhdas juomavesi Puhtaat elintarvikkeet 0,00 1,00 2,00 3,00 KUVA 8. Asuinympäristöön ja ilmanlaatuun liittyvien osa-alueiden tärkeys vastaajien mukaan ( 1 = erittäin tärkeä, 2 = tärkeä, 3= ei tärkeä )

10 Viihtyisä asuinympäristö Turvallinen asuinympäristö Meluhaittojen ehkäiseminen Teollisuus ei aiheuta haittaa asutukselle Liikenne on turvallista 46-65 26-45 Leikkipaikat ovat turvallisia Metsien virkistyskäyttö on mahdollista Asuinalueen jätehuollon toimivuus 0,00 1,00 2,00 3,00 KUVA 9. Asuinalueen turvallisuuteen ja viihtyisyyteen liittyvien osa-alueiden tärkeys vastaajien mukaan ( 1 = erittäin tärkeä, 2 = tärkeä, 3= ei tärkeä ) Kaupunki-ilma on puhdasta Vesistöt ovat uimakelpoisia En joudu tahtomattani hengittämään tupakansavua Puhdas huoneilma Yli 45 26-45 Puhdas juomavesi Puhtaat elintarvikkeet 0,00 1,00 2,00 3,00 KUVA 10. Asuinympäristön ja ilmanlaadun osatekijöiden toteutuminen vastaajien mielipiteiden mukaan ( 1 = erittäin hyvin, 2 = kohtalaisesti, 3 = eivät lainkaan )

11 Viihtyisä asuinympäristö Turvallinen asuinympäristö Meluhaittojen ehkäiseminen Teollisuus ei aiheuta haittaa asutukselle Liikenne on turvallista Yli 45 26-45 Leikkipaikat ovat turvallisia Metsien virkistyskäyttö on mahdollista Asuinalueen jätehuollon toimivuus 0,00 1,00 2,00 3,00 KUVA 11. Turvallisuuden ja viihtyisyyden osatekijöiden toteutuminen vastaajien mielipiteiden mukaan ( 1 = erittäin hyvin, 2 = kohtalaisesti, 3 = eivät lainkaan ) Avoimiin kysymyksiin oli vastannut vain harvat valtuuston jäsenistä. Suurimmaksi ongelmaksi nostettiin rautatieasemalla olevien hissien kunto. Hissien korjaaminen käyttökuntoon katsottiin välttämättömäksi kaupungissa sijaitsevan erityiskoulun, jossa on runsaasti liikuntarajoitteisia oppilaita, takia. Lisäksi vastauksissa kiinnitettiin huomiota joka keväiseen koiranuloste ongelmaan ja toivottiin se huomioitavaksi paremmin kaupungin järjestyssäännöissä. Kuntalaisille ja päättäjille tehty kysely on tehokas tapa arvioida ympäristön terveysriskejä ja ympäristöterveyden edistämiseksi tarvittavia toimia kunnan alueella. Tehty kysely auttaa myös ympäristöterveyteen vaikuttavien toimenpiteiden pistämistä tärkeysjärjestykseen. Tilanteessa, jossa asiantuntijoiden, kansalaisten ja päättäjien mielipiteet ovat yhtenevät ei pitäisi olla vaikeuksia toimenpiteiden määrittelyssä ja toimeenpanossa. 4 TALOUSVESI 4.1 Lainsäädäntö Talousvettä koskevia säädöksiä ja määräyksiä käsitellään terveydensuojelulain (763/94) 5. luvussa ja asetuksen (1280/94) 3. luvussa. Terveydensuojelulain 16 :n mukaan talousvedellä tarkoitetaan juomavettä sekä elintarvikkeiden tuotannon, valmistuksen, jalostuksen, säilyttämisen tai kaupanpidon yhteydessä käytettävää vettä. Talousveden tulee olla terveydelle haitatonta ja muutenkin käyttötarkoitukseensa sopivaa. Siinä ei saa esiintyä vierasta väriä, hajua tai makua eikä se saa syövyttää vedenjakelulaitteiden materiaaleja. Kunnan terveydensuojeluviranomaisen on säännöllisesti valvottava vesilaitoksen toimittaman veden sekä kaupanpitoa varten pakattavan talousveden laatua. Valvova viranomainen voi tarvittaessa asettaa toiminnanharjoittajalle veden laatua koskevia tarkkailuvelvoitteita. TsL:n 18 :n mukaan vesilaitoksesta sekä pakattuna myytävää talousvettä toimittavan laitoksen vedenottopaikasta ja veden käsittelytavasta on tehtävä ilmoitus terveydensuojeluviranomaiselle vähintään kolme kuukautta ennen veden laadun kannalta olennaisiin toimiin ryhtymistä. Ilmoitus on tehtävä myös toiminnan olennaisesta muutoksesta. Terveydensuojelulaissa annettujen määräysten lisäksi Sosiaali- ja terveysministeriö (STM) on antanut kaksi asetusta talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista. Käytettävän asetuksen määrää laitoksen

12 toimittaman veden määrä, käyttäjien määrä sekä veden käyttötarkoitus. STM:n asetus (461/2000) koskee terveydensuojelulain 16 :ssä tarkoitettua vettä, jota toimitetaan talousvetenä käytettäväksi vähintään 10 m3 päivässä tai 50 henkilön tarpeisiin; vettä, jota jaetaan talousvetenä osana julkista tai kaupallista toimintaa sekä vettä, jota käytetään elintarvikealan yrityksissä ihmisten käyttöön tarkoitettujen tuotteiden tai aineiden valmistukseen ja jalostukseen. Asetus pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista (401/2001) koskee talousvettä, jota laitos toimittaa alle 10 m 3 päivässä taikka alle 50 henkilön tarpeisiin sekä elintarvikealan yrityksissä käytettävää vettä, jonka laadun ei ole todettu heikentävän valmiiden elintarvikkeiden terveydellistä laatua. Pieniksi yksiköiksi katsotaan myös yksittäistalouksien omat kaivot. Asetukset sisältää talousvedelle annetut mikrobiologiset ja kemialliset laatuvaatimukset ja suositukset sekä tutkimustiheydet. Säteilyturvakeskus on antanut säteilyturvallisuusohjeen (ST-ohje 12.3.1993) vesilaitosten ja elintarvikkeiden valmistuksessa käytettävän veden radonpitoisuudesta. Ohjeen mukaan radonpitoisuus saa olla korkeintaan 300 Bq/l. Jos vedessä on muita radioaktiivisia aineita, radonpitoisuuden on oltava alhaisempi. Yksityisille, vakituisessa käytössä oleville kaivoille suositellaan radonpitoisuuden pienentämistä, mikäli veden radonpitoisuus ylittää 1000 Bq/l. Säteilyturvakeskus suosittelee kaikille porakaivovesille radonpitoisuuksien mittaamista. (5) 4.2 Talousvesi Järvenpäässä Talousveden toimittamisesta Järvenpäähän vastaa Tuusulan seudun vesilaitos (TSV). TSV:n toimintaalueella oli vuoden 2001 alussa 115 674 asukasta. Vesilaitoksen käytössä olevien vedenottamoiden yhteistuotto on 35 500 m 3 /vrk ja vuonna 2000 pumpattu vesimäärä oli 21 353 m 3 /vrk. Kaikki yhtiön jakeluun toimittama vesi on pohjavettä, osin Päijänne-tunnelin vedestä valmistettua tekopohjavettä. Vesi prosessoidaan Jäniksenlinnan ja Rusutjärven laitoksilla hidassuodatus- ja kalkkikivialkalointimenetelmillä. Vuonna 2000 vesilaitoksen vuorokaudessa käyttöön jakamasta vedestä yli 70% oli tekopohjavettä. Jäniksenlinnan ja Rusutjärven laitoksia lukuun ottamatta muut 9 laitosta tuottavat luonnollista pohjavettä. (6) TSV vastaa talousvesinäytteiden otosta ja laadun seurannasta. Valvontanäytteet otetaan verkostovedestä kuukausittain ja kaikkien käytössä olevien raakavesikaivojen raakavedestä neljä kertaa vuodessa. Käyttötarkkailunäytteet haetaan kuukausittain kaikilta veden tuotantolaitoksilta. Tällä hetkellä vesilaitoksen tuottaman veden laatu täyttää kaikilta osin STM:n talousvesiasetuksen 461/2000 mukaiset laatuvaatimukset. Liitteessä 2 on esitetty näytteenottopisteittäin virallisen valvontaohjelman mukaisesti otettujen vesianalyysien tulokset sekä STM:n asettamat talousveden laatuvaatimukset. Tulokset ovat 1-12 näytteenottokerran keskiarvoja vuodelta 2001. Tuusulan seudun vesilaitoksen jakama talousvesi poikkeaa edukseen ympäristönsä useimmista talousvesistä. Veden orgaanisen aineksen määrä on alhainen, veteen ei lisätä vieraita kemikaaleja, kuten desinfioinnissa käytettyä klooria, eikä laitoksilta toimitettavassa vedessä esiinny rauta- taikka mangaanipitoisuuksia. (6) Järvenpään pohjavesialueet ja vedenottamot Järvenpään alueella vesilaitoksella on käytössä kaksi tärkeää pohjavesialuetta, Nummenkylän ja Kellokosken pohjavesialueet, joissa on yhteensä 15 vedenottamoa. Järvenpäässä sijaitseva Nummenkylä kuuluu vedenhankinnan kannalta tärkeisiin pohjavesialueisiin (I-luokka). Sen pinta-alaksi on arvioitu 3,58 km2 ja muodostuvan pohjaveden kokonaismääräksi 2200 m3/d. Alueella on kolme pohjavedenottamoa: Sairaalan vedenottamo, Kaunisnummen vedenottamo ja Vähänummen vedenottamo. Luontaisesti pohjavettä purkautuu Jusliininojan ja Kaunisnummen vedenottamon itäpuolisiin sekä Vähänummen vedenottamon kaakkois- ja pohjoispuolisiin ojiin ja Sairaalan vedenottamon alueella tavattavista lähteistä. Kellokosken pohjavesialue sijaitsee Keravanjoen eteläpuolella. Alueen kokonaispinta-alaksi on arvioitu 0,28 km2 ja kokonaisantoisuudeksi 600 m3/vrk, mutta pohjaveden hyvä tuotto antaa olettaa alueen olevan suurempi. (7, s.6-7) Pohjaveden laatua ja laatuun vaikuttavia riskejä alueella on arvioitu viimeksi vuonna 2000. Arvioinnissa Nummenkylän ja Kellokosken pohjavesi todettiin laadultaan hyväksi. Raakavedestä otetuista näytteissä ei ole havaittu suuria poikkeamia. Muutamissa näytteissä on havaittu lievästi kohonneita rauta-, mangaani-, kloridi- ja trikloorieteenipitoisuuksia, mutta Kantelisen mukaan kohonneet pitoisuudet ovat ihmisen terveyden kannalta merkityksettömiä. (7, s.10-11)

13 Nummenkylän pohjavesialueella on nykyään n. 120 asuinrakennusta, yhdeksän teollisuus- ja varastorakennusta, viisi liike- ja toimistorakennusta sekä parikymmentä talousrakennusta. Alueen poikki kulkee Vähänummentie ( Haarajoki - Vähänummi 1456 ) ja Pohjoisväylä ( Järvenpää Mäntsälä 1456 ). Nummenkylän harjua myöten kulkee Vanha valtatie. Pari asuinaluetta sekä muutama Vanhan valtatien varrella olevaa kiinteistöä ovat ilman kunnan viemäriä. Alueen lähistölle suunniteltu ohikulkutie vähentäisi toteuduttuaan pohjavesialueella kulkevien teiden liikennettä. Nummenkylässä on aluevarauksia taajamatoimintoja, lähivirkistystä, kahta alueellista väylää ja hautausmaata varten. (7, s.11-12) Kartoituksen perusteella Nummenkylän ja Kellokosken pohjavesialueilla todetut pohjaveden laatuun vaikuttavat riskit asetettiin tärkeysjärjestykseen. Suurina riskeinä alueen pohjavedelle voidaan pitää alueella sijaitsevaa maankaatopaikkaa, jolle tuoduista maa-aineksista ei ole tarkkaa tietoa, pilaantuneita maa-alueita, teollisuutta, tienpitoa ja liikennettä sekä pientaloasutuksen suojaamattomia öljysäiliöitä. Ilmeisen riskin pohjavesille aiheuttaa asutuksen jätevedet ja vähäisen riskin maa-ainesten ottaminen pohjavesialueilta, hautausmaa sekä maa- ja metsätalous. (7, s. 22-24) Alueella sijaitsevien kaivojen lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa. Kaivovesiä tutkitaan tarvittaessa, yleensä kaivon omistajan pyynnöstä. Tavoitteet ja toimenpiteet Verkostoveden laadun säännöllinen valvonta. Näytteitä haetaan kerran kuukaudessa, tarvittaessa useammin. Talousvedessä ilmenevistä ongelmista tiedotetaan kuntalaisille välittömästi. Jatkossa pyritään ennakoimaan entistä paremmin riskialueilla toimimisen aiheuttamat haitat. Alueen kaivovesien määrä ja laatu pyritään kartoittamaan mahdollisuuksien mukaan. Yhteistyötahoja ovat ympäristönsuojeluviranomaiset, terveystarkastajat, ympäristökeskus, vesilaitoksen hoitajat. Talous- ja kaivonveden laatuun liittyvissä kysymyksissä voi ottaa yhteyttä terveystarkastajaan. 5. ELINTARVIKKEET Elintarvikkeiden turvallisuutta vaarantavat riskit voivat olla kemiallisia, fysikaalisia tai mikrobiologisia. Kemiallisia riskejä voivat olla esimerkiksi väärien lisäaineiden käyttö tai niiden annosteluvirheet, tuotteiden vieraat aineet kuten torjunta-ainejäämät, suuret raskasmetallipitoisuudet ja pesu- ja desinfiointiaineiden jäämät. Elintarvikkeiden kemiallisiksi riskeiksi katsotaan myös lääkejäämät eläimistä saatavissa elintarvikkeissa. Fysikaalisia riskejä ovat elintarvikkeissa esiintyvät vieraat esineet kuten tuhoeläimet ja valmistuslaitteista irronneet osat. Ihmisten terveydelle haitallisia mikrobiologisia riskejä ovat erilaiset pieneliöt kuten bakteerit, hiivat, homeet ja virukset. (8, s. 28) 5.1 Lainsäädäntö Elintarvikevalvonnan tehtävänä on seurata ja edistää elintarvikkeiden turvallisuutta ja terveellisyyttä kunnan alueella. Suomessa elintarvikkeita ja niiden valvontaa säätelee terveydensuojelulaki (763/94) ja asetus (1280/94), elintarvikelaki (361/95) ja laki eläimistä saatavien elintarvikkeiden elintarvikehygieniasta eli hygienialaki (1195/96). Elintarvikelain perusteella on annettu useita asetuksia, joista tärkeimpiä ovat asetus elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä (794/91), pakasteasetus (165/94), asetus elintarvikelisäaineista (521/92) sekä kauppa- ja teollisuusministeriön päätökset torjunta-aineiden, biologisten epäpuhtauksien ja muiden vierasaineiden määristä elintarvikkeissa (132/96, 133/96, 134/96, 135/96, 818/96). Terveydensuojelulaki antaa säädökset olosuhteille, joissa elintarvikkeita valmistetaan, varastoidaan, kuljetetaan, jaetaan, pakataan, säilytetään, tarjoillaan, kaupan pidetään tai muutoin käsitellään. Terveydensuojelulaissa on lisäksi säädös toiminnanharjoittajan omavalvonnasta. Toiminnanharjoittajan on tunnettava elintarvikkeiden käsittelyyn liittyvät hygieeniset vaarat yrityksessään ja laadittava suunnitelma toiminnastaan ja toteutettava sitä terveyshaittoja aiheuttavien epäkohtien estämiseksi ja poistamiseksi (TsL 36 ). Omavalvonnan valvonnasta vastaa kunnan terveydensuojeluviranomainen (TsL 33 ).

14 Elintarvikelain tarkoituksena on elintarvikkeiden terveydellisen laadun turvaaminen sekä kuluttajan suojaaminen sopimattomien elintarvikkeiden aiheuttamilta terveyshaitoilta ja elintarvikkeiden aiheuttamilta taloudellisilta tappioilta. Hygienialaissa (1195/96) säädetään puolestaan niin eläinperäisten elintarvikkeiden käsittelyolosuhteista kuin itse tuotteistakin. Hygienialain alaisia laitoksia ovat mm. teurastamot, meijerit ja munapakkaamot. 5.2 Elintarvikevalvonta Järvenpäässä Järvenpäässä oli 244 terveydensuojelulain mukaista elintarvikevalvonnan kohdetta vuonna 2001, hygienialain mukaisia kohteita oli yksi. Alkutuotantoa alueella ei harjoiteta. Elintarvikevalvontaa Järvenpäässä suorittaa kaksi terveystarkastajaa ja eläinlääkäri. Terveydensuojelulain mukaisia tarkastuksia pyritään suorittamaan säännöllisesti kuhunkin valvottavaan kohteeseen. Elintarvikevirasto on antanut erilaisille kohteille valvonta suositukset, joita pyritään noudattamaan mahdollisuuksien mukaan. Vuonna 2000 kartoitettiin omavalvontasuunnitelmien toimivuutta Järvenpäässä. Kartoituksessa arvioitiin 128 paikallista elintarvikehuoneistoa. Hokkasen mukaan suurin ongelma on saada toiminnanharjoittajat toteuttamaan laadittuja suunnitelmia. Omavalvontasuunnitelmia löytyi kiitettävästi valmistuskeittiöistä, pizzerioista ja vähittäismyymälöistä. Jakelukeittiöissä, ravintoloissa ja kahviloissa työ on vielä kesken. Kartoituksen seurauksena viranomaiset aloittivat tehostetun opastuksen suunnitelmien saamiseksi jokaiseen kahvilaan ja ravintolaan. (9, s. 62-64) 5.2.1 Suuret yleisötilaisuudet Suuri yleisötilaisuus on tilaisuus, jossa myydään elintarvikkeita ja johon odotetaan osallistuvan yli 500 henkilöä. Usein suuret yleisötilaisuudet järjestetään ulkotiloissa, mutta yleisötilaisuuksiin sovellettavia määräyksiä sovelletaan myös tilaisuuksiin, jotka järjestetään esimerkiksi urheilu- tai kongressikeskuksien sisätiloissa. (10, s. 9) Myyntiä ulkotiloissa säätelevät samat lait ja asetukset kuin kiinteästi tapahtuvaa myyntitoimintaakin. Pääsääntönä on, että yleinen turvallisuus on taattava ja kuluttajalle ei saa aiheutua tapahtumasta taloudellista tappiota taikka terveydellistä vaaraa. Ulkomyyntiä sääteleviä määräyksiä ovat terveydensuojelulaki (763/94) ja asetus (1280/94), elintarvikelaki (361/95) sekä sosiaali- ja terveysministeriön päätös elintarvikkeiden myynnistä ulkotilassa ja suuressa yleisötilaisuudessa (540/02/95). STM:n päätös koskee myyntiolosuhteita, henkilökuntaa, käytettävää talousvettä, jätehuoltoa sekä elintarvikkeiden säilytystä ja käsittelyä. Ulkomyynnistä ja suurista yleisötilaisuuksista on tehtävä ilmoitus myyntipaikkakunnan terveydensuojeluviranomaiselle. Laitteet ja muu myynnissä käytetty varustus hyväksytetään kunnassa, jossa laitteet otetaan käyttöön. Yleisötilaisuuden pitoalueella on varattava riittävästi wc:tä yleisön käyttöön. Tilaisuuden järjestäjän on huolehdittava wc:n kunnosta ja siisteydestä koko tilaisuuden ajan. Ulkomyynnin ja suuren yleisötilaisuuden valvonnan hoitaa kunnan terveydensuojeluviranomainen yhdessä poliisin ja paloviranomaisten kanssa. Ulkomyyntitapahtumat Järvenpäässä Järvenpäässä järjestetään vuosittain kuusi suurta ulkomyyntitapahtumaa, joista suurimpia ovat Puisto- Rock ja Puistoblues. Vuosittain järjestettävien tapahtumien lisäksi joka 4. vuosi on Järvenpään messut sekä viikoittain tapahtuva torimyynti. Apuna suurten yleisötilaisuuksien valvonnassa on torivalvojat. Jokaisesta yleisötilaisuudesta vaaditaan tapahtuman järjestäjältä ennakkoilmoitus myyntipaikkojen lukumäärästä, myyjistä sekä myytävistä tuotteista. Tapahtumien aikana terveystarkastajat kiertävät paikan päällä, ottavat näytteitä tarvittaessa ja antavat määräyksiä mahdollisten epäkohtien poistamiseksi. 5.3 Ruokamyrkytyksiin varautuminen Järvenpäässä toimii ruokamyrkytystyöryhmä, johon kuuluu: apulaisylilääkäri, terveydenhoitaja Raija Linjamäki, kaupungineläinlääkäri Pentti Tonttila sekä terveystarkastaja Raakel Aaltonen. Työryhmä

15 kokoontuu tarvittaessa ruokamyrkytysepäilyn ilmetessä ja ryhtyy toimenpiteisiin epidemian pysäyttämiseksi ja rajaamiseksi. Vuonna 2001 Järvenpäässä ei esiintynyt yhtään raportoitavaa ruokamyrkytystapausta. Yksittäisiä ilmoituksia tuli jokunen. Viimeisin ruokamyrkytysepäily on ilmoitettu Elintarvikevirastoon vuonna 1998. Epäilys osoittautui kuitenkin vääräksi. Tavoitteet ja toimenpiteet Omavalvontasuunnitelmien saaminen kaikkiin alueen elintarvikehuoneistoihin sekä niiden toimivuuden seurannan tehostaminen. Valvonnan tehostamisen kannalta katsottaisiin lisätyövoiman tuovan mahdollisuuksia entistä parempaan elintarvikevalvontaan. Henkilöstömäärää lisäämällä mahdollistettaisiin töiden jakaminen osa-alueisiin ja siten työntekijöillä olisi aikaa perehtyä paremmin valvottavaan kohteeseen. Myös elintarvikeviraston valvontasuosituksien saavuttamiseksi lisätyövoima olisi välttämätöntä. Järvenpään tartuntatautityöryhmä on antanut määräyksen, jonka mukaan ruoista tulee ottaa näytteet pakastimeen suurempia ruokaeriä valmistettaessa mahdollisten ruokamyrkytystapausten selvittämisen helpottamiseksi. Ruokien lisäksi näytteitä tulee ottaa myös salaateista. 6 ASUMISTERVEYS Sisäilma muodostuu rakennukseen sisäilmasta ( kemiallisista ja mikrobiologisista epäpuhtauksista kuten tupakansavu, hiilimonoksidi, ammoniakki ja sienet ) ja siihen vaikuttavista ympäristön fysikaalisista tekijöistä kuten ilmanvirtaus, lämpötila, kosteus, valaistus ja ääni. Tutkimusten mukaan suomalaiset viettävät noin 90 % ajastaan sisätiloissa. Niinpä sisäilma on yksi tärkeimmistä ihmisen terveyteen vaikuttavista tekijöistä ja asumisterveys onkin noussut yhdeksi terveysvalvonnan suurimmaksi osa-alueeksi. (11, s. 15) Sisäilman laatuun vaikuttavat käytettyjen rakennusmateriaalien kaasumaiset ja hiukkasmaiset päästöt, rakennusten kosteusvauriot ja niiden aiheuttama rakenteiden mikrobikasvu sekä home- ja laho-ongelmat, huonosti suunniteltu taikka hoidettu ilmanvaihtolaitos, ihminen ja ihmisen toiminta kuten tupakointi sekä maaperän radon. Huonon sisäilman aiheuttamista vaurioituneista rakennuksista, sairauksien hoidosta, työstä poissaoloista ja työtehon laskusta aiheutuu kustannuksia Suomessa useita miljardeja markkoja vuodessa. (11, s. 15-17) 6.1 Lainsäädäntö Sisäilmaan koskevia säädöksiä ja määräyksiä on kirjattu useisiin eri lakeihin. Keskeisimmät lait ovat terveydensuojelulaki (763/1994), maankäyttö- ja rakennuslaki (132/1999) sekä työturvallisuuslaki (299/1958). Näiden lisäksi sisäilman laatua säätelee tupakkalaki (693/76, muutokset 765/94 ja 487/1999), laki työsuojelun valvonnasta ja muutoksenhausta työsuojeluasioissa (131/1973) sekä kuluttajansuojelulaki (38/1978) ja rakentamismääräyskokoelma, joka sisältää määräyksiä ja ohjeita mm. rakennussuunnitelmista, rakennustuotteista, rakennusten lujuudesta, paloturvallisuudesta sekä rakennusten käyttö- ja huoltoturvallisuudesta. Rakennuslain ja asetuksen asettamat vaatimukset ovat rakentamisen minimivaatimuksia. Laki sisältää rakentamista koskevia määräyksiä ja ohjeita rakennusten sisäilmasta ja ilmanvaihdosta. Rakennus, joka täyttää rakennuslain ja asetuksen vaatimukset on yleensä myös terveydensuojelulain terveydelliset vaatimukset täyttävä. Terveydensuojelulain 26 :n mukaan asunnon ja muun sisätilan sisäilman puhtauden, lämpötilan, kosteuden, melun, ilmanvaihdon, valon, säteilyn ja muiden vastaavien olosuhteiden tulee olla sellaiset, ettei niistä aiheudu terveyshaittaa asunnossa tai sisätilassa oleskelevalle. Eläimiä ja mikrobeja ei saa olla siinä määrin asunnossa tai muussa oleskelutilassa, että niistä aiheutuu terveyshaittaa. Jos asunnossa tai muussa sisätilassa esiintyy terveyshaittaa voi terveydensuojeluviranomainen terveydensuojelulain 27 :n mukaan velvoittaa sen,

16 jonka menettely tai toimenpide on syynä tällaiseen epäkohtaan, ryhtymään toimenpiteisiin terveyshaitan poistamiseksi tai rajoittamiseksi. Tupakointia sisätiloissa ja julkisilla paikoilla säätelee tupakkalaki (693/76) ja asetus (225/77). Vuonna 1995 uudistetun tupakkalain tavoitteena on ollut vähentää passiivista tupakointia, sekä kieltää tupakkatuotteiden myynti alle 18 vuotiaille. Lisäksi laki rajoittaa tupakointia useissa julkisissa tiloissa ja kulkuneuvoissa. Lain mukaan myös työpaikoilla tupakointi tulee järjestää niin, ettei savu leviä savuttomiksi määriteltyihin tiloihin. Lakisääteisten ohjearvojen lisäksi sisäilmalle on annettu sisäilmastoluokitus 2000. Luokitus on tarkoitettu käytettäväksi rakennus- ja taloteknisen suunnittelun ja urakoinnin sekä rakennustarviketeollisuuden apuna. Sisäilmastoluokitus ei kumoa viranomaissäännöksiä ja niistä julkaistuja tulkintoja. Luokituksessa määritellyt tavoitearvot kuvaavat ihmisen terveyden ja viihtyvyyden kannalta turvallisia viranomaisvaatimuksia korkealaatuisempia sisäilmasto-olosuhteita. Sisäilmastoluokitus on parhaillaan tarkastuksen alla ja uuden luokituksen odotetaan tulevaan voimaan vielä vuoden 2002 aikana.(12, s. 5-7) 6.2 Sisäilman epäpuhtaudet Sisäilman epäpuhtaudet voivat olla fysikaalisia, kemiallisia, biologisia ja tuntemattomia epäpuhtauksia. Merkittävimpiä kemiallisia epäpuhtauksia ovat haihtuvat orgaaniset yhdisteet ( formaldehydi, muut aldehydit, styreeni, ammoniakki, tupakansavu ) sekä epäorgaanisista hiilimonoksidi, typpidioksidi, otsoni ja rikkiyhdisteet, huonepöly sekä terveydelle haitalliset kuidut ( asbesti, mineraalivilla ). Edellä mainituilla epäpuhtauksilla on sekä rakennus että ihmisperäisiä lähteitä. Fysikaalisia tekijöitä ovat lämpötila, ilmanvaihto, vetoisuus, kosteus, kuidut, pöly ja ionit ja biologisia mikrobit ( virukset, bakteerit, homesienet, muut ), punkit, eläinten ja ihmisten ihon hilse, siitepöly ja muut. (11, s. 29-31 ; 13, s. 49) 6.2.1 Kemialliset epäpuhtaudet 6.2.1.1 Haihtuvat orgaaniset yhdisteet ( VOC ) Kemiallisten, sisäilmassa esiintyvien aineiden kokonaismäärä kuvataan usein haihtuvien orgaanisten aineiden pitoisuuksien määrällä (VOC l. Volatile organic compounds ), ja mittaustulos ilmoitetaan termillä TVOC ( kaikki haihtuvat orgaaniset aineet ) /Asumisterveysopas, s. 94/. Mikrobien aineenvaihdunnan tuotteena syntyvät haihtuvat orgaaniset yhdisteet ovat yksi syy sisäilmaongelmiin, haju- ja terveyshaittoihin sekä sairas rakennus oireisiin. Tutkimuksissa VOC- yhdisteiden on todettu aiheuttavan ihmisille silmien ja limakalvojen ärsytystä, hajutuntemusta ja päänsärkyä.(11, s. 32 33). Sisäilman VOC- yhdisteet ovat peräisin rakennus- ja sisustusmateriaaleista, kalusteista, ulkoilmasta ( erityisesti liikenteen pakokaasuista ) sekä ihmisestä ja ihmisen toiminnasta kuten puhdistusaineiden käytöstä ja askartelutöistä. Lisäksi sisäilman VOC-pitoisuuteen vaikuttaa rakennuksen ikä, huoneiston ilmanvaihtuvuus sekä huoneilman lämpötila ja kosteus. VOC- yhdisteitä ovat mm. home- ja sädesienien tuottamat 2-metyyli-isoborneoli ja geosmiini, 3-metyylifuraani, 1-okteeni-3-oli, 3-metyyli-1-butanoli, dimetyylidisulfidi ja 3-metoksianisoli. (11, s. 32 33) Useissa Euroopan maissa ja Pohjois-Amerikassa tehdyissä tutkimuksissa on todettu asuinhuoneistojen pitoisuustasojen olevan keskimäärin korkeampia kuin muiden huoneistojen. Pitoisuudet vaihtelevat asunnoissa välillä 50 400 µg / m 3, toimistoissa 50 1300 µg / m 3, kouluissa ja päiväkodeissa 50 300 µg / m 3 ja ulkoilmassa 10 40 µg / m 3. Yleensä ei-teollisesta sisäilmaympäristöstä voidaan analysoida 50 300 erilaista orgaanista yhdistettä, jotka esiintyvät yhdisteiden kokonaismääränä. Tavanomaisena VOCpitoisuutena asuinhuoneistossa voidaan pitää pitoisuutta 200-300 µg / m 3. Helsingin kaupungin ympäristökeskuksen tekemissä tutkimuksissa asuinhuoneistoissa esiintyvien VOC- yhdisteiden on todettu olevan peräisin lähinnä rakennus- ja puumateriaaleista, hajusteista ja puhdistusaineista. (11, s. 35) Rakennusmateriaalien epäpuhtauspäästöt koostuvat liuotinainejäämistä, raaka-ainejäämistä, valmistusprosessien reaktio- ja hajoamistuotteista ja lisäaineista. Materiaalien päästöt ovat suurimmillaan rakennuksen valmistumisen jälkeen. Materiaaleille on luokiteltu ns. päästökertoimet, joiden avulla eri materiaalien päästöjä voidaan vertailla ja valita paras materiaali kuhunkin kohteeseen. (11, s. 35-37)

17 Huoneilman kosteus ja lämpötila voivat lisätä materiaalien VOC- päästöjä lisäämällä yhdisteiden haihtumista ja aiheuttamalla kemiallisia reaktioita. Kosteudelle herkkiä materiaaleja ovat lastulevy ja muut ureaformaldehydia sisältävät tuotteet, valkuaisaineita sisältävät tasoiteaineet, mineraalivillat, PVCmateriaali, linoleum, polyesterihartsipohjaiset tuotteet ja vesiohenteiset liimat. VOC- pitoisuuksia sisäilmassa voivat lisätä myös virheelliset materiaalit sekä epäpuhtauksia itseensä imeneet toissijaiset lähteet kuten kokolattiamatot, verhot, tekstiilit ja pehmeät kalusteet. Rakennuksen ulkopuolisista tekijöistä liikennepäästöt vaikuttavat eniten huoneilman VOC- pitoisuuksiin. Ilmanvaihdon toimivuus vaikuttaa myös merkittävästi sisäilman epäpuhtauksiin. (11, s. 37 38) Huoneilman VOC- yhdisteille ei ole annettu enimmäispitoisuusarvoa. VOC- yhdisteiden kokonaispitoisuuden perusteella sisäilma luokitellaan kuitenkin kolmeen luokkaan. Luokka 1 edustaa niin sanottua terveydelliseltä kannalta turvallista sisäilmatasoa, johon muun muassa rakennussuunnittelulla pyritään. /Terveellinen sisäilma, s. 39/ STM:ssä on parhaillaan tekeillä sisäilman epäpuhtauspitoisuuksille uusi sisäilmaohje, jonka arvioidaan valmistuvan vuoden 2002 aikana. Haihtuvien orgaanisten yhdisteiden tutkiminen huoneilmasta saattaa olla tarpeen, mikäli sisätiloissa esiintyy hajuhaittaa, jota ei ole pystytty muuten selvittämään tai jos ulkopuolelta epäillään leviävän sisätilaan hajuhaittaa aiheuttavia kaasuja. (14, s. 95) Formaldehydi ja muut aldehydit Formaldehydi ( HCHO ) on vesiliukoinen, pistävän hajuinen kaasu, jota esiintyy pieninä pitoisuuksina myös ulkoilmassa. Suurin osa sisäilman formaldehydistä on peräisin liima-aineena käytetystä ureaformaldehydihartsista. Formaldehydin muita lähteitä ovat mm. happokovetteiset lakat, maalit, pinnoitteet, itsesiliävät tekstiilit, kokolattiamatot ja kosmeettiset aineet. (13, s. 112) Huoneilman formaldehydipitoisuudelle on annettu enimmäispitoisuusarvo 150 µg / m 3. Formaldehydin mittaaminen sisätiloissa on tarpeen, jos sisäilmassa on havaittavissa formaldehydin hajua, jos huonetilassa on käytetty runsaasti lastulevyä taikka huoneistossa on esiintynyt vesivaurioita. Mitä lämpimämpi ja kosteampi huoneilma on, sitä enemmän formaldehydiä vapautuu. Formaldehydin pitoisuutta sisäilmassa voidaan alentaa pinnoittamalla päästöjä aiheuttava materiaali tiiviin kalvon muodostavalla pinnoitteella. (13, s. 110-113) Suomessa on annettu formaldehydin enimmäispitoisuusarvoja myös tekstiileille ja esitetty standardivaatimukset lastulevyjen formaldehydipitoisuuksille. Formaldehydin lisäksi sisäilmassa esiintyy myös muita aldehydejä kuten asetaldehydi, heksanaali, heptanaali, oktanaali ja furankarboksialdehydi. Aldehydit ovat peräisin lähinnä lastulevystä, tapeteista, keinokuiduista, hajusteista ja kosmetiikasta. Niitä arvellaan syntyvän myös hiilivetyjen ja ilman otsonin reaktiotuotteina. Useimmat aldehydit ärsyttävät silmiä ja limakalvoja ja monet ovat pistävän hajuisia. Formaldehydeja lukuun ottamatta aldehydeille ei ole olemassa enimmäispitoisuustasoa eikä sisäilman luokitustasoa. (11, s. 44-45) Ihmisten herkkyys formaldehydin vaikutuksille vaihtelee suuresti, lapsien on kuitenkin todettu pääsääntöisesti olevan aikuisia herkempiä formaldehydin vaikutuksille. Pitoisuuksien kasvaessa on todettu silmien ja nielun ärsytystä sekä kurkkukipua. Lisäksi formaldehydin epäillään aiheuttavan yleisoireita kuten päänsärkyä ja väsymystä. Korkeiden työperäisten pitoisuuksien tiedetään aiheuttaneen astmaa ja muita alahengitystieoireita. Hyvin korkeita formaldehydipitoisuuksia epäillään syöpävaarallisiksi, syöpäriskiä aiheuttavia pitoisuuksia ei ole todettu asuntojen sisäilmassa. (13, s. 111) Ammoniakki Ammoniakki on väritön, pahanhajuinen kaasu, jolle ei ole annettu enimmäisohjearvoa Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeessa. Ammoniakin lähteitä sisäilmassa ovat kostuneet seinä-, lattia- ja kattotasoitteet, ihmisen ja eläinten eritteet, tupakointi, ammoniakkia sisältävät puhdistusaineet, maalit sekä viemärikaasut. Kohonneet ammoniakkipitoisuudet aiheuttavat hajuhaittoja sekä silmien ja hengitysteiden ärsytystä. (13, s. 119-120) 6.2.1.2 Hiilidioksidi ja hiilimonoksidi ( häkä ) Sisäilman tärkein hiilidioksidin lähde on ihminen. Ihmisen aineenvaihdunnan seurauksena vapautuu ilmaan hiilidioksidia. Hiilidioksidipitoisuus sisätiloissa nousee, kun ilmanvaihto on puutteellinen tiloissa

18 oleskelevien henkilöiden lukumäärään nähden. Hiilidioksidi tekee ilmasta tunkkaisen ja voi aiheuttaa ihmisille väsymystä, päänsärkyä ja työtehon alenemista. Hiilidioksidipitoisuutta voidaan laskea tehostamalla tuuletusta ja ilmanvaihtoa. (11, s. 52-53) Hiilimonoksidi on hajuton ja väritön myrkky, joka sitoutuu veren hemoglobiiniin ja estää hapen kulkeutumisen elimiin. Häkä on peräisin hiiltä sisältävien aineiden epätäydellisestä palamisesta. Yleisin hään lähde sisäilmassa on tupakointi. Sisäilman häkäpitoisuutta nostaa myös tulisijojen käyttö sekä polttomoottoreiden pakokaasut ( liikenne ). Sosiaali- ja terveysministeriön on antanut sisäilman häkäpitoisuudelle enimmäisohjearvoksi 8 mg/m 3. (13, s. 113-116) Ihmisille hiilimonoksidi aiheuttaa työkyvyn heikentymistä, päänsärkyä, huimausta, sekavuutta, sydämentykytystä, pahoinvointia ja vatsakipuja. Pitoisuuden noustessa hiilimonoksidi aiheuttaa tajunnanmenetyksen, kouristuksia, sydämen toiminnan ja hengityksen lamaantumista ja lopulta kuoleman. Häkämyrkytyksiin kuolee Suomessa vuosittain noin 100 henkilöä. (13, s. 114-115) 6.2.1.3 Asbesti ja mineraalivillakuidut Asbestit ovat kemiallisesti erilaisia kuitumaisia silikaattimateriaaleja. Vuosina 1960 1975 asbestia käytettiin runsaasti lämmöneristemassoissa, seinä- ja kattolevyissä, vesi- ja viemäriputkissa, ilmanvaihtokanavissa, lattiamateriaaleissa, tasoitteissa ja laattojen kiinnityslaasteissa sen hyvän lämmöneristyskyvyn ja palamattomuuden johdosta. Asbestin käytöstä luovuttiin, kun sen todettiin aiheuttavan ihmisille keuhkosyöpää. Sosiaali- ja terveysministeriön ohjeen mukaan sisäilman asbestipitoisuuden tulee olla alle 0,01 kuitua/cm 3. Asbestikuitujen esiintyminen pinnoille laskeutuvassa pölyssä ei ole hyväksyttävää. Asbesti lisää ihmisten keuhko-, keuhkopussi- ja vatsakalvon syövän riskiä. Vuosittain ilmoitetaan noin 100 asbestin aiheuttamaa syöpää. Lisäksi asbestikuidut aiheuttavat keuhkoja arpeuttavan ja hengitystoimintaa heikentävän sidekudoksen lisääntymistä hengitysteissä. (13, s. 124 125) Mineraalivillakuituja käytetään lämmön, palon ja äänen eristyksessä rakennuksissa sekä LVI- ja prosessilaitteissa ja niitä pääsee sisäilmaan sekä eristevilloja tuotettaessa että käytettäessä. Merkittävin mineraalivillakuitujen aiheuttama terveyshaitta on ihon ärsytys. Kuidut voivat ärsyttää myös silmiä ja aiheuttaa oireita hengitysteissä. (11, s. 62-64) 6.2.1.4 Tupakansavu ja huonepöly Tupakansavu on ihmisen terveyden kannalta haitallisin sisäilman epäpuhtaus. Tupakansavu pahentaa mm. astmaatikkojen oireita ja aiheuttaa haju- ja viihtyisyyshaittaa. Tärkeimpiä tupakansavun sisältämiä terveyshaittaa aiheuttavia aineita ja yhdisteitä ovat häkä, formaldehydi ja erilaiset hiilivedyt sekä raskasmetallit. Tupakoinnin on arvioitu aiheuttavan Suomessa vuosittain noin 50 100 keuhkosyöpäkuolemaa sekä 700 sydän- ja verisuonisairauksista johtuvaa kuolemaa. Lisäksi passiivisen tupakoinnin arvioidaan aiheuttavan vuosittain oireiden pahenemista 3000 16 000 astmalapselle ja hengitystieinfektioita 2000 5000 alle 1,5-vuotiaalle lapselle. Lukujen perusteella passiivista tupakointia voidaankin pitää erittäin merkittävänä kansanterveydellisenä ongelmana. Passiivinen tupakointi eli pakko tupakointi tarkoittaa sitä, että henkilö altistuu tahtomattaan tupakansavulle. Passiivinen tupakointi aiheuttaa samoja terveyshaittoja kuin aktiivinen tupakointikin.(1, s. 43-44) Huonepöly koostuu ilmassa leijuvista ja pinnoille laskeutuvista epäorgaanisista ja orgaanisista hiukkasista ja kuiduista. Pölyn lähteitä ovat ulkoilma, ihminen, kotieläimet, vaatteet ja muut tekstiilit, rakennus- ja sisustusmateriaalit, elintarvikkeet sekä rakennuksen mikrobitoiminta. Huonepöly voi olla leijuvaa tai pinnoille laskeutuvaa pölyä. Pöly voi aiheuttaa ihmiselle mm. hengitysoireita, päänsärkyä, kurkkukipua ja silmien ärsytystä. (11, s. 55-57) 6.2.2 Fysikaaliset tekijät Kemiallisten epäpuhtauksien lisäksi sisäilman laatuun vaikuttavat fysikaaliset tekijät kuten lämpöolot, kosteus, säteily-, valaistus- ja ääniolosuhteet. Fysikaaliset tekijät vaikuttavat siihen, miten epäpuhtaudet

19 ilmenevät sisäilmassa ja miten ihminen kokee sisäilman. Fysikaaliset tekijät voivat myös yksin olla syynä rakennuksessa esiintyvään oireiluun. (11, s. 113) 6.2.2.1 Lämpötila ja suhteellinen kosteus Ihmisen kokemaan lämpöaistimukseen vaikuttavat ilman virtausnopeus, kosteus, ympäröivien pintojen lämpötila ja ihmisen toiminnan laatu. STM on antanut ohjearvot huoneilman lämpötilalle, operatiivisille lämpötilalle, seinän ja lattian lämpötilalle, ilman virtausnopeudelle ja pistemäiselle lämpötilalle. Optimaalisin huoneilman lämpötila useimmille ihmisille on 21-22 o C. Huoneilman poikkeamisen optimilämpötiloista on todettu johtavan työtehon laskuun ja myötävaikuttavan sairas rakennus-oireyhtymän syntyyn. Lämmityskaudella suositeltavin ilman suhteellinen kosteus on 30-40 %. Liian kostea huoneilma lisää mm. homesienien elinmahdollisuuksia ja liian kuiva huoneilma lisää ärsytysoireiden esiintymistä pienissäkin epäpuhtauksien pitoisuuksissa.(11, s. 114-115) Kosteus- ja homevauriot Tutkimusten mukaan Suomessa on 475 000 kosteusvauriokorjauksen tai tarkastamisen tarpeessa olevaa pientaloasuntoa. Yleisimpiä syitä rakennusten kosteusvaurioihin ja niistä aiheutuviin home- ja lahoongelmiin ovat kosteat rakennusmateriaalit, putkisto- ja vesivuodot sekä rakennusten virheellinen tai vajavainen kosteustekninen toiminta. Kosteusvaurioiden yleisyydestä muissa kuin pientaloissa on vielä melko vähän tietoa. Havaintojen mukaan kosteus-, home- ja laho-ongelmia esiintyy kuitenkin yleisesti myös kerrostaloissa, työpaikoilla, päiväkodeissa ja kouluissa. (11, s. 67-70) Rakennusmateriaaleissa oleva kosteus voi kiihdyttää materiaaleissa olevien mikrobien kasvua ja rakenteisiin voi muodostua ihmisen terveydelle tai rakennukselle haitallisia mikrobikasvustoja. Terveyshaittoja voivat aiheuttaa mikrobien itiöt, itiöiden sisältämät mykotoksiinit ( homemyrkyt ), mikrobien aineenvaihdunnan tuotteena haihtuvat orgaaniset yhdisteet ja endotoksiinit ( gram-negatiivisten bakteereiden soluseinän osat ). Mikrobikasvustojen aiheuttamat terveyshaitat jaetaan neljään ryhmään: ärsytysoireisiin, yleisoireisiin, toistuviin infektioihin ja allergioihin. (11, s. 81-85) 6.2.2.2 Ilmanvaihto Ilmanvaihdon tehtävänä on hyvän sisäilman ylläpitäminen poistamalla rakennuksesta syntyvät epäpuhtaudet sekä tuomalla ulkoilmaa korvausilmaksi. Rakennuksen ilmanvaihto voidaan toteuttaa joko painovoimaisesti tai koneellisesti. Ilmanvaihto järjestetään yleensä niin, että puhdasilma tuodaan oleskelutiloihin ( makuu- ja olohuoneet ) ja ilma poistetaan ns. likaisista tiloista ( keittiö, WC, pesu- ja kylpyhuone, vaatehuone ). (11, s. 119) Riittämätön ilmanvaihto aiheuttaa terveydelle haitallisten epäpuhtauksien kerääntymisen sisäilmaan. Muita ilmanvaihtoon liittyviä ongelmia on mm. liian vähäisen korvausilman tulo rakennukseen. Mikäli korvausilmaa ei saada rakennukseen riittävästi ilmanvaihdon avulla, osa siitä voi tulla rakenteista olevien vuotokohtien kautta tai porraskäytävästä, jolloin toisista huoneistoista voi levitä asuntoon esim. tupakansavua ja ruoanhajua. Ilmanvaihtojärjestelmä voi myös välittää ääntä ulkoa tai muista huonetiloista. (11, s. 139-140) 6.2.2.3 Säteily ja radon Merkittävin säteilyaltistaja maapallolla on luonnosta peräisin oleva säteily. Radioaktiiviset aineet voivat kulkeutua ihmisen kehoon ravinnon, juoman ja hengityksen välityksellä. Suurimman säteilyannoksen ihmiset saavat huoneilman radonista. Muita säteilylähteitä ovat avaruudesta, ilmakehässä tehdyistä ydinkokeista ja Tshernobylin onnettomuudesta peräisin oleva säteily. Kuvassa 12 on esitetty suomalaisten keskimääräiset säteilyannokset eri säteilylähteistä. (15)

20 14 % 1 %1 % 8 % 8 % 14 % 54 % Sisäilman radon 2,0 msv Ulkoilman säteily maaperästä 0,5 msv Kosminen säteily avaruudesta 0,3 msv Luonnon radioaktiivisuus kehossa 0,5 msv Röntgendiagnostiikka 0,5 msv Radioisotoopit diagnostiikassa 0,04 msv Tshernobyl laskeuma 0,04 msv KUVA 12. Suomalaisten keskimääräiset säteilyannokset eri säteilylähteistä (16, s. 69) Noin puolet suomalaisten saamasta säteilyannoksesta on peräisin huoneilman radonista. Radon on uraanin hajoamistuotteena syntyvä hajuton, mauton ja näkymätön radioaktiivinen jalokaasu, jota ei pysty aistimaan. Radonin on todettu aiheuttavan vuosittain 100 600 Suomen kahdestatuhannesta keuhkosyöpätapauksesta. Tärkein radonin lähde on rakennuksen alla ja ympärillä oleva maa-aines. Radonia vapautuu sisäilmaan jonkin verran myös rakennusmateriaaleista kuten betonista ja tiilestä sekä vedenkäytön kuten suihkun sekä pyykin- ja astioiden pesun yhteydessä. Erityisesti porakaivoveden raadonpitoisuus voi nostaa sisäilman radonpitoisuutta. Huoneilman radonpitoisuuteen vaikuttavat tekijät on esitetty kuvassa 13. (11, s. 97-99 ; 15)