Kulmakivi Suomen teologisen instituutin tiedotuslehti 3/2004
PÄÄKIRJOITUS Onko tarpeeksi todisteita? Kuuluisan ateistifilosofi Bertrand Russellin kerrotaan sanoneen, että jos hän kohtaa Jumalan viimeisellä tuomiolla, hän sanoo Jumalalle: Ei ollut tarpeeksi todisteita. Ruotsin luterilaisen kirkon arkkipiispa K. G. Hammar puolestaan on sanonut: Onko mitään järkevää syytä uskoa Jumalaan. Jos järkevällä tarkoitetaan järjellisesti kestävää, on tähän kysymykseen vastattava, että tuskin Ainoa mahdollinen syy uskoa Jumalaan on, että koemme Jumalan liittyvän jotenkin totuuteen. Apostoli Paavalin asenne on täysin toisenlainen kuin edellä mainittujen. Paavali kirjoittaa: Jumalan viha ilmestyy taivaasta ja kohdistuu kaikkeen jumalattomuuteen ja vääryyteen, jota ihmiset tekevät pitäessään totuutta vääryyden vallassa. Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua. Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt. (Room. 1:18 21) Todisteet kyllä riittävät hyvin. Ongelma ei ole todisteissa vaan epäuskoista sydäntä seuraavassa ymmärryksessä, joka ei halua nähdä sitä, mikä on ilmeistä. Koska koko ihminen sekä ymmärrys, tahto että tunteet on langennut, ketään ei voi koskaan argumentoimalla saada sisälle Jumalan valtakuntaan. Kääntymys ja uskoon tuleminen ovat aina Jumalan hengen aikaansaannosta, Jumalan sanan vaikutusta. Itsestään käsin ihminen ei kykene kääntymään Jumalan puoleen ja uskomaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että uskon puolustaminen ja epäuskon puolesta esitettyjen argumenttien torjuminen olisi turhaa ja merkityksetöntä. Päinvastoin. Meidät on kutsuttu kaatamaan kumoon järjen päätelmät ja kaikki, mikä nousee ylpeänä vastustamaan Jumalan tuntemista. (2. Kor. 10: 4 5). Ymmärrämmekö aikaa jota elämme? Meidän aikamme on täynnä valheita ja epätosia väitteitä kristillisestä uskosta. Kristityillä on edessään suuri tehtävä, jos he yrittävät oikaista väärinkäsityksiä ja selvittää lähimmäisilleen, mitä kristillinen usko oikeastaan opettaa. Muun muassa tätä aihetta käsiteltiin toukokuussa pidetyssä Apologia-Forumissa. Ryttylässä pidetty seminaari oli Suomen oloissa harvinainen tapahtuma. Eri alojen professorit, tohtorit ja tutkijat selvittelivät, mitä kristillisellä uskolla on Kulmakivi 3/2004 2
sanottavana heidän omasta tieteenalastaan. Pääluennoitsijoina oli Perusteltu usko kirjan kirjoittaja Stefan Gustavsson Ruotsista ja Lars ja Margunn Dahle Norjan mediakorkeakoulusta. Tämä kristillisen lähetysjärjestö Missionssambandetin ylläpitämä korkeakoulu kouluttaa 20 % kaikista Norjan journalisteista. Gustavsson puolestaan toimii apologeettisesti orientoituneessa raamattukoulussa, Credo-akatemiassa, jolla on oikeus antaa kahdenkymmenen opintoviikon edestä myös yliopisto-opetusta. Kummassakin laitoksessa pyritään opettamaan ihmisiä ymmärtämään ja arvioimaan erilaisia maailmankatsomuksia, jotka ovat yhteiskunnassa kohdattavien ideologioiden, elokuvien ja median taustalla. Esimerkiksi mediakorkeakoulussa Dahlet kertoivat opettavansa sekä uskovia että ei-uskovia opiskelijoita analysoimaan ja ymmärtämään erilaisia maailmankatsomuksia, jotta he voisivat erottaa ne toisistaan ja saisivat apua oman vakaumuksensa muodostamiseen. Myös Suomessa tarvittaisiin paljon enemmän tämäntapaista työskentelyä. Tarvittaisiin lukuisia kristillisestä näkökulmasta tehtyjä tutkimuksia eri maailmankatsomuksista ja ilmiöistä. Monet Apologia-Forumin osallistujat ilmaisivat ilonsa ja kiitollisuutensa siitä, että seminaarista sai apua oman ajan ja uskon ymmärtämiseen ja sen näkemiseen miten lainataksemme kristittyä kirjailijaa C. S. Lewisiä uskomme kristinuskoon kuin aurinkoon: emme nähdäksemme auringon, vaan koska sen valossa näemme kaiken muun. STI:n apologeettinen kutsumus STI:ssä teemme lähes kokonaan työtä teologien parissa. Meidänkin tavoitteemme on auttaa opiskelijoita ymmärtämään paremmin erilaisia teologisia suuntauksia ja oppeja, jotta he erottaisivat, mikä on klassisen kristillisen opin mukaista ja mikä ei. Tässä työssä on vielä paljon tehtävää. Raamatun ja kristillisen ajattelun historian tuntemus on nykyään usein hämmästyttävän vähäistä. Lisäksi teologian opiskelijat saavat valitettavan vähän konkreettista apua tulevaa teologin ja papin työtään varten. Teologian tohtoriksi voi valmistua yliopistosta ilman että on saanut juurikaan käytännön opetusta siitä, miten toimia paimenena, opettajana tai sielunhoitajana käytännön seurakuntatyössä. Muun muassa juuri tähän tarpeeseen STI pyrkii vastaamaan. Haluamme olla vahvistamassa seurakuntatyöhön valmistuvia teologian opiskelijoita sekä kristillisen tiedon syvempään ymmärtämiseen että hengellisen elämän hoitamiseen ja suurempaan kutsumustietoisuuteen. Tämä merkitsee sitä, että mekin joudumme jatkuvasti harjoittamaan apologiaa. Joudumme vastaamaan erilaisiin kristillistä uskoa vastaan esitettyihin haasteisiin ja myös esittämään perusteita sen puolesta, miksi me kristittyinä uskomme niin kuin uskomme. Tämä on aikaa vievää ja usein hitaasti etenevää monipuolista työtä. Eräs pian valmistuva teologi ilmaisi hyvin, miksi hän käy STI:ssä: - koska hän haluaa tulla paremmaksi teologiksi, - koska hän kokee yliopisto-opetuksen riittämättömäksi ja yksipuoliseksi, - koska STI:ssä on hyvät lukutilat ja kirjasto, - koska STI:ssä saa uusia ystäviä, - koska STI:ssä tehdään luotettavaa teologiaa. Muun muassa juuri näitä asioita varten me olemme olemassa. Kiitos jälleen tuestasi, joka tekee tämän työn mahdolliseksi. 27.5.2004 Leif Nummela 3 Kulmakivi 3/2004
Tutkijamme Olli-Pekka Vainio väitteli tohtoriksi Aiheena tärkeä uskonvanhurskaus USKON MUOTONA ON ITSE KRISTUS Respondentti on perustellut asiansa varsin hyvin. Tähän tapaan joutui vastaväittäjä, dosentti Juhani Forsberg, toteamaan moneen kertaan Olli-Pekka Vainion tekstin äärellä. Väitöstilaisuus Helsingin yliopiston pienessä juhlasalissa 21.5. oli kyllä asiaan kuuluvan muodollinen ja tiukka. Vastaväittäjä yritti etsiä Vainion tutkimuksesta heikkoja kohtia, ja hän kyseli tarkasti perusteluja moneen yksityiskohtaan. Samalla Forsberg kuitenkin tunnusti, että tutkimus oli hyvin kirjoitettu ja johdonmukainen. Välillä myös hiukkanen huumoria pilkahteli puheenvuorojen taustalla keventäen tilaisuuden jännitettä. Olli-Pekan väitöskirjan nimi kuvaa hänen vaativaa aihettaan: Luterilaisen vanhurskauttamisopin kehitys Lutherista Yksimielisyyden ohjeeseen. Hän ei tutkinut pelkästään jonkun yhden uskonpuhdistajan käsityksiä vaan laajaa kehityskulkua kymmenien vuosien ajalta. Tuo ajanjakso kattaa koko sen kauden, jolta kirkkomme Tunnustuskirjoihin on otettu mukaan opillisia kirjoituksia. Väitöskirja on merkittävä erityisesti siksi, että juuri näistä aiheista on keskusteltu Suomessa jo pitkään. Tietenkin uskonvanhurskaus on luterilaisille aina ollut tärkeä aihe, mutta sen tarkasta sisällöstä ei ole ollut yksimielisyyttä. Uusi tutkimus antaa nyt hyviä eväitä uskonkohtien tarkentamiseen. Väitöskirjan ajankohtaisuus Vainion tutkimus osuu kirkkomme keskustelussa ajankohtaiseen ytimeen. Meillähän on pitkään keskusteltu siitä, miten vanhurskauttaminen tulisi tarkalleen ottaen ymmärtää. Toisten mielestä vanhurskauttaminen on vain hyväksi lukemista, jotain mikä tapahtuu meidän ulkopuolellamme (ns. forenssista). Tämän näkemyksen avulla on haluttu rajata tarkasti pois se mahdollisuus, että teot voisivat olla pelastuksen perusta. Toisten mielestä puolestaan Luther opetti vanhurskauttamisesta hieman eri tavalla. Vanhurskaus on sitä, että Kristus itse lahjoitetaan meille. Hän on uskon lahja ja uskon sisältö. Siksi uskon kautta meissä läsnä oleva Kristus on meidän vanhurskautemme. Myös tämä malli haluaa sulkea ihmisen omat teot pois vanhurskauttamisesta. Sen avulla Luther nimittäin torjui perinteisen katolisen käsityksen vanhurskautta vaikuttavasta rakkaudesta. Ei meidän rakkautemme, vaan Kristus itse on meidän vanhurskautemme. Suomalaisessa keskustelussa nämä kaksi näkemystä ovat olleet suorastaan tukkanuottasilla. Siksi Vainion tutkimus tulee oikeaan aikaan antamaan keskustelulle apua. Hän nimittäin osoittaa tutkimuksessaan, että jo aikanaan Luther ja Melankhthon olivat hieman eri linjoilla vanhurskauttamisen suhteen. Melankhthon määritteli vanhurskauttamisen usein forenssisemmin kuin Luther. Ja vaikka nämä kaksi suurta uskonpuhdistajaa eivät asiasta riitautuneetkaan, heidän seuraajansa kyllä kehittivät melkoisia riitoja keskenään. Näkemykset jännitteessä Luterilaisuudessa on siten alkuvuosista lähtien esiintynyt monta eri käsitystä vanhurskauttamisen yksityiskohdista. Neljä Kulmakivi 3/2004 4
vuotta Lutherin kuoleman jälkeen Osiander alkoi vastustaa Melankhthonia ja uskoi itse olevansa Lutherin kannalla. Onnettomuudekseen hän kuitenkin määritteli asian aivan uudella tavalla: Kristus oli hänen mukaansa meidän vanhurskautemme vain jumalallisen luontonsa osalta. Osiander puolestaan sai vastaansa Flaciuksen, joka Melankhthonin näkemyksiä vielä kaventaen alkoi puhua pelkästä forenssisesta vanhurskauttamisesta. Kaiken täytyy tapahtua meidän ulkopuolellamme. Muuten emme voi olla varmoja pelastuksesta. Näin jälkikäteen ajatellen nyt tapahtui ylilyönti suhteessa Lutherin omiin kirjoituksiin, mutta Flacius ei huomannut ongelmaa. Kun jonkin aikaa myöhemmin ruvettiin uskonkiistojen keskellä kirjoittamaan Yksimielisyyden ohje (josta tuli yksi tunnustuskirja), tilanne oli vaikea. Osianderin opetus piti tuomita vääränä. Tosin siitäkin oli Vainion mukaan hieman virheellinen kuva, koska vastakkainasettelu oli ehtinyt muuttua hieman musta-valkoiseksi. Lopputulos oli kuitenkin selvä. Yksimielisyyden ohjeessa korostetaan forenssista puolta, ja näin Osiander sai tuomionsa. Mutta mitä pitäisi ajatella Lutherista? Onko Yksimielisyyden ohje myös Lutherin kirjoituksia vastaan? Tämä kuuma kysymys on puhuttanut monia teologeja. Vainio selittää asiaa mielekkäästi. Yksimielisyyden ohjeen kirjoittajat, kuten Chemnitz, halusivat kyllä pitää omassa teologiassaan myös Lutherin alkuperäisen käsityksen esillä. Vanhurskauttamista ei haluttu pitää erossa Kristuksen persoonasta. Tämä käy tekstistä selvästi ilmi. Siksi Chemnitzin aikanakin haluttiin pitää kiinni siitä, että Kristus itse on meidän vanhurskautemme, ei ainoastaan meidän ulkopuolisena sovittajanamme vaan myös uskon lahjana. Silloin pelastus ei voi riippua mistään ihmisen omasta vaan ainoastaan Vapahtajasta. Olli-Pekan väitöskirja osoittaa, että vanhurskauttamisesta on ollut aikojen saatossa monia eri näkemyksiä. Myös meidän aikanamme kiistoja on yhä. Hyvä teologinen työskentely ohjaa kuitenkin näemmä Lutherin perässä aina yhteen tiettyyn suuntaan: Kristus itse on meidän täysi vanhurskautemme. Hän on uskon lahja ja meissä oleva vieras vanhurskaus. Onnellinen vaihtokauppa on totta. Kristus ottaa syntimme ja me saamme Kristuksen, armosta ja lahjaksi. Mikä olisikaan hienompi muistutus tiedemieheltä ja tutkijalta. Onnea Olli-Pekalle koko instituutin puolesta! Timo Eskola 5 Kulmakivi 3/2004
Kiitokset tuestanne! Kun nyt kesäkuun alusta siirryn pois STI:n riveistä, pieni kiitoksen sana on paikallaan. Olen syvästi kiitollinen niistä rukouksista, joita olette lausuneet STI:n työn ja työntekijöiden puolesta. Myös taloudelliset uhrauksenne ovat tehneet tämän työn mahdolliseksi. Teidän ansiostanne olen voinut toimia instituutin tutkijana yhdeksän kuukauden ajan 70-prosenttisella työmäärällä. Samanaikaisesti olen toiminut myös teologisen tiedekunnan tuntiopettajana. Näin olen voinut tarkastella suomalaista teologikoulutusta monelta kantilta. Oma kokemukseni on ollut, että kristillisen kirkon traditionaalista uskoa ymmärtävällä teologialla on kysyntää opiskelijoiden keskuudessa. STI:n piirissä tuotettua teologiaa luetaan kirjojen ja internetartikkeleiden muodossa, vaikka STI:n ovesta ei aina sisälle astuttaisikaan. Aikoinaan nuorena teologian opiskelijana löysin STI:ssä paikan, jossa perehdyttiin monien erilaisten katsomusten ja uskomusten keskellä siihen, miksi kristityt uskovat niin kuin uskovat. Tiedekunta ei kyennyt tarjoamaan opetusta, joka olisi vastannut tällaisiin kysymyksiin. Tässä raossa olen nähnyt paikkani STI:ssä: tarjota perusteita klassiselle kristilliselle uskolle ja sen harjoittamiselle. Työhöni on kuulunut opiskelijoiden kohtaamista ja luento-opetusta. Suuren osan ajastani syksyllä vei oma väitöskirjatutkimukseni luterilaisen vanhurskauttamisopin kehityksestä, jonka nyt olen saattanut päätökseen. Keväällä olen valmistellut pientä käsikirjoitusta tanskalaisen teologin Sören Kierkegaardin kristinuskon tulkinnasta. Olli-Pekka Vainion kirjaa myy Suomalainen teologinen kirjallisuusseura ja Tiedekirja (www.tsv.fi). Kirjan voi tilata myös STI:stä. Kierkegaard kritisoi oman aikansa kirkkoa maallistumisesta ja Uudessa testamentissa esitetyn kristinuskon ihanteen hylkäämisestä. Hänelle teologia ja usko oli Kristuksen seuraamista aina ristille asti häpeästä ja pilkasta piittaamatta. Kristityn osa tässä maailmassa on sama kuin Kristuksen osa. Kyse ei ole ulkonaisesti näyttävistä voitoista, vaan voitosta, joka kätkeytyy heikkouteen. Siksi uskossa ei ole olennaisinta tieto ja ajattelu (mikä kyllä kuuluu uskoon), vaan tahto seurata Kristusta. STI:n esitteessä onkin sitaatti Kierkegaardilta: Kristus tuli tekemään seuraajia, ei dosentteja. Ei ole haitaksi olla dosentti, jos on myös seuraaja. Jatkakaa rukoustanne STI:n ja teologisten tiedekuntien työn puolesta, että mahdollisimman moni uskoa teoreettisesti pohtiva voisi olla myös käytännössä Kristuksen seuraaja. Olli-Pekka Vainio Kulmakivi 3/2004 6
Päivittäistä Jumalan ihmettä STI tarvitsee nyt tukeasi STI:n kuusitoistavuotinen taival on ollut Jumalan ihmettä. Se syntyi tarpeesta tarjota teologian opiskelijoille vaihtoehtoista, Raamattuun ja kirkon uskoon pitäytyvää opetusta. Sadat opiskelijat ovat näinä vuosina osallistuneet sen luennoille, käyttäneet kirjastoa, osallistuneet päivittäisiin rukoushetkiin ja saaneet apua uskoonsa ja ajatteluunsa. STI:n kannattajakunta on tehnyt työn mahdolliseksi rukoilemalla sen puolesta ja tukemalla taloudellisesti. On tuntunut uskomattomalta, että jokapäiväinen leipä on aina saatu, sillä työn mennessä eteenpäin kulut ovat koko ajan nousseet. Silti yhtään kertaa ei ole tarvinnut jättää palkkoja maksamatta. Kuten aina kesän kynnyksellä, niin nytkin jännitetään, miten tämän hiljaisen ajan yli selvitään. Tällä kertaa instituutin palkkamenot ovat tavallista suuremmat, sillä niitä maksetaan kesällä viidelle, aluksi jopa kuudelle työntekijälle. Vetoan työn ystäviin, että muistaisitte kesän aikana STI:tä vaikka aivan pienelläkin tukisummalla. Pienistä puroista on ennenkin tullut suuri virta. Uskomme, että siunaus tulee saajan lisäksi myös antajalle, sillä Jumalan valtakunnan työssä on aina tällainen salattu vuorovaikutus. Joskus sen hedelmiä saadaan nähdä täällä ajassa, joskus ne korjataan vasta iäisyydessä. Kiitollisena ja siunattua kesän aikaa toivottaen Eero Junkkaala STI:n työntekijät: seisomassa Timo Eskola, Leif Nummela, Risto Korpioja, istumassa Kirsi Sell ja Eero Junkkaala 7 Kulmakivi 3/2004
Henkilökohtaisesti Pekka Mäkipää lähetyskapulan ojentajana seuraavalle sukupolvelle Tapaan Pekka Mäkipään Lähetysyhdistys Kylväjän toimistolla Vantaan Tikkurilassa. Toimistolla vietetään juuri kahvihetkeä. Lämmin ja leppoisa tunnelma toivottaa todella tervetulleeksi. Kylväjän 30-vuotisjuhlavuosi näkyy juhlakyninä ja -esitteinä. Pekka Mäkipäälle Kylväjä on ollut työnantajana jo yli 20 vuoden ajan. Ensimmäiset kymmenen vuotta hän vietti lähetyskentällä Etu-Aasiassa, josta hän sai kutsun Kylväjän Aasian-työn lähetyssihteeriksi Suomeen. Viime vuonna kutsu kävi taas. Tällä kertaa täytettävät saappaat olivat suurimmat, mitä talosta löytyy. Maailmanparantajasta tulikin lähetti Halusin muuttaa maailmaa. Minulla oli sosialistisia yhteyksiä, olin mukana 70-luvun radikaaliriennoissa, Mäkipää muistelee nuoruuttaan. Lähtiessään opiskelemaan Parkanosta Tampereelle hallintotieteitä Pekka ajautui Ylioppilaslähetyksen raamattupiiriin, jossa hän tutustui uskoviin opiskelijoihin. Piirissä luettiin 1. Johanneksen kirjettä, ja Gideonien armeijassa lahjoittamaan Uuteen testamenttiin muodostui tumma rantu kyseisen kirjeen kohdalle. Kirja on vieläkin tallessa. Maailmanparannusajatuksin nuori mies tähtäsi aluksi kunnanjohtajaksi, mutta vuoden opintojen jälkeen ajatus vaihtui ja hän lähti opiskelemaan Turkuun opettajaksi. Tähtäimenä oli nuori sukupolvi, jonka kasvattamisen kautta maailmakin parantuisi. Turun vuosina Ylioppilaslähetyksen illoissa hän sai lähetyskutsun, sillä illoissa ei voinut välttää puhetta lähetyksestä. Lähetysrenkaan sihteerinä toimiminen Paula-vaimon kanssa loi pohjaa lähtemiselle. Kerran Pekka oli vetämässä iltaa, jossa hän kysyi puhujalta, mitä voisi tehdä lähetyksen hyväksi. Hän odotti jotain tilillepanokorttia tai osoitetta, mutta saikin suoran kutsun lähetiksi. Siitä lähti liikkeelle prosessi, jonka tuloksena vajaan kolmen vuoden päästä he olivat kentällä. Etu-Aasiassa Pekka Mäkipää opetti yliopisto-opiskelijoille englantia. Hän oli myös mukana seurakunnan perustamiseen tähtäävässä työssä. Lopulta paluu Suomeen vuonna 1993 oli Mäkipään kolmilapsiselle perheelle vaikeampaa kuin lähteminen. Opintoja vanhan miehen innolla Lähetyskentällä harrastin koko ajan teologiaa. Oli pakko käydä kirjahyllyllä, jotta osasi vastata muslimien kysymyksiin. Kun kristitty kohtaa muslimin, siinä on kyse samanlaisesta prosessista kun jalometallista irrotetaan epäpuhtauksia. Kristinuskosta kiteytyy se, mikä on olennaisinta. Vuonna 2001 Mäkipäälle avautui virka- Kulmakivi 3/2004 8
vapauden myötä mahdollisuus teologian opintoihin. Pohjalla oli yleisen teologian opintoja, menin teologisen tiedekunnan professorin puheille ja kysyin, voisinko tulla graduseminaariin. Kahden vuoden tiiviin ja innokkaan opiskelujakson päätteeksi Pekka valmistui teologian maisteriksi viime syksynä. Gradussaan hän sai hyödyntää kentällä oppimiaan asioita, kun hän tutki ilmoitusteologiaa ja erityisesti kristinuskon ja islamin kohtaamista. Mäkipää näkee STI:n ja herätysliikkeiden roolin tärkeänä teologian opiskelijoille. Ne voivat olla ohjaamassa luterilaisuuden rikkaaseen aarrearkkuun, josta riittää jaettavaa. Mäkipää on STI:n hallituksen tuore jäsen. Haastatteluhetkellä takana on vasta yksi hallituksen kokous. Jokainen uusi teologien vuosikerta on STI:n suuri haaste. Miten vetää ihmisiä mukaan STI:n toimintaan, Mäkipää pohtii. Pohdinnan alla on myös uuden harrastuksen löytäminen. Lähetyskentällä trumpetinsoitto rentoutti, ja Suomessa takana on kuusi maratonia, mutta nyt hän kaipaisi jotain uutta harrastusta työn vastapainoksi. Pappisvihkimys kesäpäivillä Kylväjän 30-vuotisjuhlavuoden pääjuhlaa vietettiin maaliskuussa. Kesäkuussa on jälleen aihetta juhlaan. Kylväjän kesäpäivillä Porvoossa 20.6. piispa Huovinen vihkii Pekka Mäkipään papiksi ja hänet asetetaan virallisesti lähetysjohtajan tehtävään. Olen iloinen, että piispa lupautui tähän. Pidän sitä arvostuksen osoituksena lähetystyölle yleisesti ja Kylväjän 30- vuotiselle työlle. Yleensähän Helsingin hiippakunnassa papit vihitään Helsingin Tuomiokirkossa. Kylväjän hallitus kuitenkin kysyi Eero Huoviselta mahdollisuutta vihkimykseen kesäjuhlilla ja piispa suostui, Mäkipää iloitsee. Lähetysjohtajan tehtävään ei olisi edellytetty pappisvihkimystä, vaan se on ollut hänen oma valintansa. Minulle merkitsee paljon, että vihkimys tapahtuu sen yhteisön keskellä, jota saan palvella ja jonka esirukouksiin saan tukeutua. Raamatussa häntä on puhutellut viime aikoina 1. Korinttolaiskirjeen 9. luku, jossa Paavali sanoo olleensa juutalaiselle juutalainen ja kreikkalaiselle kreikkalainen kaikille olen ollut kaikkea, jotta edes muutama pelastuisi. Herätyskristillisyydessä on Mäkipään mukaan olemassa kaksi vaaraa: oma us- 9 Kulmakivi 3/2004
konnäkemys voi muodostua sellaiseksi standardiksi, että se estää yhteyden, tai sitten pidetään kaikkia uskonnäkemyksiä yhtä oikeina. Meitä yhdistää Jeesus Kristus, ei oma uskonnäkemys, vaan evankeliumi hänestä. Sen tulee säilyä tärkeimpänä asiana. Pelastuksen näköalasta kaikkea on arvioitava, Mäkipää lataa. Lähetystyö kaipaa teologeja Mäkipää toivoisi STI:n olevan myös rohkaisemassa teologeja lähetystyöhön. Olemme iloisia kaikista ammattialojen edustajista, eikä lähetystyö ole pelkkää pappien tai teologien touhua, mutta lähetyskentälle tarvittaisiin lisää teologeja. Hän ottaa esimerkin Kylväjän työkentältä: Bangladeshissa on tuhatjäseninen kirkko, jossa ei ole teologista asiantuntemusta. Siellä olisi mahdollisuus julistaa niin paljon kuin sielu sietää ja opettaa Raamattua. Toki se edellyttää sitä, että opiskelee neljä vuotta kieltä ja kulttuuria, elää maassa ja hikoilee. Lähetysjohtajan työssä antoisimpana osiona hän pitää lähetyskurssilla opettamista. Elähdyttää, kun kohtaa nuoria, jotka tahtovat sitoutua lähetystyöhön. Se antaa uskoa tulevaisuuteen. Jos emme anna lähetyskapulaa seuraavalle sukupolvelle, lähetystyö kuolee. Kun näkee että käsi löytyy ja sydän syttyy, se inspiroi eniten, Mäkipää jakaa. Päivi Loukusa, teol. yo Teologiseen, teologiseen Toukokuun alussa STI järjesti jälleen kerran Raamattuopiston ja Opiskelijalähetyksen kanssa preppauskurssin tuleville teologeille. Yliopistoon on melko vaikea päästä, ainakin useimpien mielestä. Niinpä monet haluavat kurssilla täydentää tietojaan ennen pääsykoetta. Tänäkin vuonna monia innokkaita hakijoita osallistui kurssillemme. Meidän kurssimme ei ole kallis eikä rahasta hakijoita. Sen sijaan kurssilla painottuu teologian sisältö. Pohdimme pääsykoekirjojen lisäksi sitä, miksi joku haluaa lähteä kokotoimiseen Jumalan valtakunnan työhön. Sen miettiminen on mielestämme vielä tärkeämpää kuin kirjojen pänttääminen vaikka molempia kurssilla tehdäänkin. Toivottavasti saamme nähdä runsaasti kutsumustietoisia nuoria teologian opiskelijoita tiedekunnassa myös ensi syksynä. TE Kirjalahjoituksia otetaan mielellään vastaan. STI järjestää jälleen syksyn avajaisten yhteydessä 15.9. kirjakirpputorin, mistä opiskelijat käyvät etsimässä itselleen kirjoja. Myös kirjaston kokoelmia kartutetaan kirjalahjoistusten kautta. Kulmakivi 3/2004 10
Palaveripäivässä pohdittiin opiskelijoiden tavoittamista STI:n palaveripäivässä Enä-Sepän leirikeskuksessa pohti opiskelijoiden tavoittamisesta STI:n työntekijöiden lisäksi joukko nykyisiä ja entisiä teologian opiskelijoita. Kuvassa vasemmalta Olli- Pekka Vainio, Jarkko Haapanen, Mikko Tiira, Leif Nummela, Markku Ihonen, Virpi Väänänen, Kaisa Oittinen, Anna-Elina Karjalainen, Kirsi Sell ja Ville Väkeväinen. Palaveripäivässä pohdimme Markku Ihosen johdolla paljon sitä, miten opiskelijoiden elämä ja opiskeluajan elämisen ehdot ovat muuttuneet. Nykyopiskelijan tilanne on aivan toinen kuin esimerkiksi 1980-luvulla. Suorituskeskeisessä yhteiskunnassa myös yliopisto muuttuu suorituskeskeiseksi. Siksi instituutin työnkin on hyvä pyrkiä ottamaan nuorten tilanne huomioon ja antamaan vastapainoa kiivaalle opiskelurytmille. Henkilökohtaisuus korostuu nykyisessä tilanteessa entisestään. Nykyopiskelija voi jäädä helposti yksin ja turvattomaksi, vaikka hänen tulisi saada kasvaa nimenomaan vastuunkantajaksi ja toisten auttajaksi. Valtion yliopisto ei välttämättä auta tässä. STI kuitenkin voi tehdä paljon nuorten hyväksi juuri tällä alueella. Meidän identiteettimme on lisäksi hengellinen. Elämme molemmat jalat Kristus-kalliolla. Siksi toimintamme voi antaa opiskelijoille sellaista tukea, jota he tarvitsevat vaikka eivät aina edes itse ensin tiedosta tarvitsevansa sitä. Tällaisten ajatusten kanssa on hyvä suunnitella syksyn työtä. Timo Eskola 11 Kulmakivi 3/2004
Erkki Ranta: PUNAINEN LANK A Sillat Vanhasta testamentista Uuteen Perussanoma 2004 KIRJAT Teologian tohtori Erkki Rannan tuorein teos on Punainen lanka, Sillat Vanhasta testamentista uuteen. Kirja valottaa useiden hepreankielisten sanojen merkityksiä Raamatussa ja kutsuu tutkimaan Vanhaa testamenttia myös alkukielillä. Tosiasia on, että Uuden testamentin ymmärtäminen on vaillinaista ilman Vanhan testamentin tuntemusta. Rannan kirja havainnollistaa mielenkiintoisella tavalla, miten Vanha testamentti tekee ymmärrettäviksi muun muassa Ilmestyskirjan hahmoja ja tapahtumia. Kirjassa käydään läpi myös muita Uuden testamentin kirjoja ja puheita, jotka nyt tarkemman tarkastelun alla näyttävät vilisevän uusia oivalluksia tuovia Vanhan testamentin viittauksia. Erkki Rannan Qumranin kirjoitusten tuntemus tulee hyvin kirjassa esiin. Ranta seuraa kirjassa Qumranin yhteisön vaiheita ja vertaa yhteisön Vanhan testamentin tulkintoja Paavalin tulkintaan. Esiin nousee myös se, kuinka vastoinkäymisienkin kautta Jumala vie sanaansa eteenpäin. Jotkut vaikeat sanat kirjassa olisivat mielestäni vaatineet enemmän selitystä. Asioita olisi voinut myös sanoa laveammin, nyt yksittäisiä Raamatun kohtien yhdistelyjä jää selittämättä ja auki purkamatta. Lähdeviitteitä on tekstissä kohdittain runsaanlaisesti. Kirjaa kannattaakin lukea Raamatun kanssa. Erkki Ranta tuo Vanhan testamentin myös nykypäivään, huomaamaan muun muassa, että myös kirkkovuotemme kulusta on silta Vanhan testamentin pelastushistoriallisiin tapahtumiin. Ranta tuo esimerkein esiin myös sen, kuinka monet Vanhan testamentin hahmot ovat Kristuksen esikuvia. Tämä on oivallista huomata, kuten Ranta kirjassaan Lutheria siteeraa: Vanhassa testamentissa kaikki ajaa Jeesusta! Minna Lehrbäck Kulmakivi 3/2004 12
HENGELLISET KESÄJUHLAT Kesällä järjestetään ympäri Suomea taas lukuisia kesäjuhlia, joilta voi saada hyvää hengellistä ravintoa. Luterilaisen kirkon piirissä toimivat herätysliikkeet kokoavat noin parisataatuhatta sanankuulijaa perinteisille kesäjuhlilleen. Myös kaikilla lähetysjärjestöillä on omat kesäjuhlansa, joille odotetaan lähetystyön ystäviä tuhatmäärin. 11. 13.6. Lähetysjuhlat, Kun toivosta tulee totta, Mikkeli Suomen Lähetysseura 18. 20.6. Uusheräyksen kesäseurat, Tulkaa, kaikki on valmiina, Pohjankartano, Oulu, Lestadiolainen Uusheräys ja Oulun Tuomiokirkkoseurakunta 18. 20.6. Lähetysyhdistys Kylväjän kesäpäivät, Hyvään maahan, Porvoo 18. 20.6. Sanan suvipäivät, Sinulle on viesti, Riihimäki, Kansan Raamattuseura 1. 4.7. SLEF:in vuosijuhla, Livets vatten, Närpiö, Svenska Lutherska Evangeliföreningen 2. 4.7. Valtakunnalliset kansanlähetyspäivät, Jumala on, Kuopio-halli, Suomen Ev.lut. Kansanlähetys 2. 4.7. Radiolähetystyön kesäpäivät, Risteysasemalla, Pieksämäki, Radiolähetysjärjestö Sanansaattajat 2. 5.7. Evankeliumijuhla 2004, Vettä janoavalle, Jämsä, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys 2. 5.7. Suviseurat, Nivala, Suomen Rauhanyhdistyksen Keskusyhdistys 9. 11.7. Länsi-Suomen 98. herännäisjuhlat, Tulkaa kaikki, Rauma. Länsi-Suomen Rukoilevaisten kesäjuhla 16. 18.7. Herättäjäjuhlat, Ylistaro, Herättäjä-Yhdistys 23. 25.7. Rauhan Sanan Suvijuhlat, Pello 13 Kulmakivi 3/2004
Leif Nummela SEURAKUNTAVIERAILUT 5. 10.6. Unkari, Eur. Apologia-konfer. 21. 22.6. Oslo, Pohjoismaiden vap. teol. laitosten tapaaminen 28.6. 1.7. Tanska, Tanskan opiskelijaläh. 2. 4.7. Kuopio, Kansanlähetyspäivät 21. 24.7. Norja, Misjonssambandet 6. 8.8. Ryttylä, Nuorten kesä 15.8. Helsinki, Pyhän sydämen kapp. 10. 11.9. Risteily Turusta 24. 25.9. Lempäälä Raamatun punainen lanka 2.10. Uuden Tien 40-vuotisjuhla, Helsinki 22. 23.10. Pori, Raamatun punainen lanka 5. 6.11. Kouvola, Raamatun punainen lanka, 7.11. Helsinki, Pohjoismaiset opiskelijapäivät 20.11. Uusikaarlepyy, Raamatun punainen lanka (ruotsinkielinen miniversio), 21.11. Vaasa, Raamatun Punainen lanka (ruotsinkielinen miniversio) 22. 24.11 Tukholma, Pohjoismainen apologiakonfererenssi 26. 28.11. Rauma, Raamatun pun. lanka Eero Junkkaala 3. 4.7. Kuopio, Kansanlähetyspäivät 17. 18.8. Ryttylä, evankelistojen yhteyspäivät 27. 29.8. Vivamo, KRS:n opiskelijoiden raamattukurssi 30. 31.8. Vimpeli, seurakuntatapahtuma 24. 25.9. Lempäälä, Raamatun punainen lanka 29.9. Helsinki, luento Lähetyskirkossa 1.10. Helsinki, nuorten kertsi 9.10. Tampere, miestapahtuma Pirkka-hallissa 11. 12.10. Nakkila, seurakuntatapahtuma 22. 23.10. Pori, Raamatun punainen lanka 5. 6.11. Kouvola, Raamatun punainen lanka 26. 27.11. Rauma, Raamatun pun.lanka Raamattuluentoja Helsingin Vanhassakirkossa torstaisin klo 18, 23.9. 2.12.04. Luennoilla tutkitaan Toista Mooseksen kirjaa. Kirja sisältää mm. israelilaisten lähdön Egyptistä, kymmenen käskyä, autiomaavaelluksen ihmeet, ilmestysmajan rakentamisen ja paljon muuta. Luennoilla pohditaan tapahtumien historiallisuutta mutta ennen kaikkea sitä, mitä teksti puhuu meille tänään. Timo Eskola 2. 2.7. Salo, raamattuleiri RAAMATUN PUNAINEN LANKA Eero Junkkaala ja Leif Nummela luennoivat Raamatun pääsanoman läpi perjantai-illan ja lauantaipäivän aikana. 24. 25.9.04 Lempäälä, järjestää Lempäälän seurakunta 22. 23.10.04 Pori, järjestää Teljän seurakunta 5. 6.11.04 Kouvola, järjestää Kymenlaakson Kansanlähetys 26. 27.11.04 Rauma,järjestää Rauman seurakunta Kulmakivi 3/2004 14
kirjatilaus IUSTITIA 18 Osmo Tiililä ja uskon teologia (ilmestyy kesän lopussa) normaalihinta 10 euroa opiskelijahinta 6 euroa c c Suomen teologinen instituutti maksaa postimaksun. Toimitukseen lisätään postituskulut. Nimi...... Osoite...... Suomen teologinen instituutti Vastauslähetys Sopimus 5006510 00003 HELSINKI Iustitia 18, vakiotilauksen peruutus c SUOMEN TEOLOGINEN INSTITUUTTI Osoite Avoinna Teologinen tutkimus- ja koulutuskeskus. Seurakuntavierailuja, aikana ma pe luentotoimintaa, klo 9 20 kirjasto ja Kaisaniemenkatu 13 A 4. krs lukukausien 00100 Helsinki lukusali. Teologinen tutkimus- ja koulutuskeskus. Seurakuntavierailuja, Talous vapaaehtoisen luentotoimintaa, kannatuksen kirjasto varassa. ja lukusali. Puhelin Faksi Telefax 09 668 9550 09 6689 5555 Vuositukijäsenmaksu 30 euroa (opiskelijat 10 Talous euroa, vapaaehtoisen yhteisöt 100 euroa). kannatuksen Ottaa vastaan varassa. kirjalahjoituksia, avustuksia 30 euroa ja testamentteja. (opiskelijat 10 Sähköpostit Vuositukijäsenmaksu sti@teolinst.fi euroa, yhteisöt 100 euroa). Ottaa vastaan kirjalahjoituksia, Julkaisee avustuksia IUSTITIA-nimistä ja testamentteja. teologista aikakau- etunimi.sukunimi@teolinst.fi timo.eskola@teolinst.fi eero.junkkaala@teolinst.fi sikirjaa. Tiedotuslehti KULMAKIVI lähetetään Kotisivu olli-pekka.vainio@teolinst.fi Julkaisee jokaiselle IUSTITIA-nimistä tukijäsenelle kuusi teologista kertaa vuodessa. aikakausikirjaa. Tiedotuslehti KULMAKIVI lähetetään jokai- www.teolinst.fi kirsi.sell@teolinst.fi risto.korpioja@teolinst.fi selle Hallituksen tukijäsenelle puheenjohtaja kuusi kertaa vuodessa. Pankkitili toiminnanjohtaja Raimo Mäkelä Sampo Kotisivu 800011-564245 www.teolinst.fi Hallituksen puheenjohtaja toiminnanjohtaja Yhteistyöjärjestöt Raimo Mäkelä Työntekijät Pankkitili Sampo 800011-564245 Ev.lut. Lähetysyhdistys Kylväjä, Länsi-Suomen vs. pääsihteeri Leif Nummela, (gsm 050 5563813) Yhteistyöjärjestöt Rukoilevaiset, Suomen Ev.lut. Opiskelija- ja tutkija Työntekijät Timo Eskola, (koti 019 722 702) Ev.lut. Koululaislähetys, Lähetysyhdistys Sanansaattajat, Kylväjä, Länsi-Suomen Ev.lut. tutkija vs. pääsihteeri Eero Junkkaala Timo Eskola (gsm 050 (koti 583 0196047) 722 702) Rukoilevaiset, Kansanlähetys, Suomen Ev.lut. Luterilainen Opiskelija- Evankeliumiyhdistys, Sanansaattajat, Suomen Suomen Raamattuopisto Ev.lut. Kansan- ja ja Koululaislähetys, sihteeri tutkija Eero Kirsi Junkkaala Sell, (koti (koti 09 505 09 1796) 340 5201) kirjstosihteeri tutkija Olli-Pekka Risto Vainio Korpioja (gsm(t. 050 6689 3445553) 0404) lähetys, Svenska Suomen Lutherska Luterilainen Evangeliföreningen. Evankeliumiyhdistys, sihteeri Kirsi Sell (koti 09 505 1796) Suomen Raamattuopisto ja Svenska Lutherska Avoinna kirjastosiht. 1. 24.6. Risto klo Korpioja 9 15, 28.6. 6.8. (gsm 041 538 kiinni, 9148) Evangeliföreningen. Taitto Kirsi Sell 9.8. 3.9. klo 9 16, 6.9. alkaen klo 9 19 Painopaikka Kirjapaino Hermes Oy Taitto Kirsi Sell Painopaikka Kirjapaino Hermes Oy 15 Kulmakivi 3/2004
SUOMEN TEOLOGINEN INSTITUUTTI Kaisaniemenkatu 13 A 4. krs 00100 HELSINKI Lyhyesti Raamatusta Minä ilmestyn liitonarkun kannen yläpuolella pilveen verhoutuneena. 3. Moos. 16:2 Kantta kutsuttiin myös armoistuimeksi, sillä siinä kerubien siipien alla ihminen kohtasi Jumalan. Nyt Jumala on asettanut Jeesuksen armoistuimeksi (Room. 3:25 uuden käännöksen mukaan sovitusuhriksi), jotta Jumala olisi kohdattavissa siellä, missä Jeesus on. Tänään hän on keskellämme, kirkossa, Sanassaan, rukoilevan ihmisen luona, siellä missä syntinen tarvitsee Vapahtajaa. Käy rohkeasti armoistuimen luo, jotta saisit avun. Eero Junkkaala Kannen kuva Juho Pitkänen