Puutarhan neljä kaunista vuodenaikaa

TAINA KOIVUNEN Puutarhan neljä kaunista vuodenaikaa LUKUNÄYTE GUMMERUS

LUKUNÄYTE Kiitän Kirjailijoiden ja kääntäjien kirjastoapurahalautakuntaa saamastani apurahasta. Lämpimät kiitokset kaikille, joiden puutarhoja on tähän kirjaan valokuvattu. Annukka ja Väinö, Anu ja Pekka, Eija ja Matti, Elina ja Esko, Leija ja Jussi, Karita, Kirsti, Maritta sekä Pia ja Bengt ansaitsevat erityiskiitokset. Taina Koivunen Ympäristövastuu on osa Gummerus Kustannus Oy:n jokapäiväistä toimintaa www.gummerus.fi/ymparisto Gummerus Kustannus Oy 2009 Taina Koivunen Kuvat: Taina Koivunen ja Matti Pietarinen Kartat: Ilmatieteen laitos Gummerus Kirjapaino Oy Jyväskylä 2009 ISBN 978-951-20-7903-2

Sisällys POHJANTÄHDEN ALLA Neljä kaunista vuodenaikaa... 8 Eloa ilmaston ehdoilla... 8 Erilaiset vuodenajat... 11 Ilmasto lämpenee paljonko ja kuinka pian... 13 Kasvihuoneilmiön voimistuminen... 13 Hyvät ja huonot viestit... 15 Kotipuutarhurin rooli... 17 Varmista kasvien menestyminen... 18 Kasvien valitseminen... 18 Hyödynnä pienilmasto... 22 IHANA PUUTARHAKESÄ ALKAA Puutarhan aikaiset kukkijat... 24 Kivikko kukkii... 25 Pihan viehkein puu... 27 Puiden istutus ja tukeminen... 30 Pensaiden kevätjuhlaa... 32 Pensaita moniin tarkoituksiin... 32 Pensaiden istutus... 33 Touko kesäkuussa kukkivia koristepensaita... 34 Puutarhassa väikkyy vesi... 36 Vesiaihe elävöittää pihaa... 36 Veden laatu ja vaihtaminen... 38 Kasveja kosteikkoon... 38 Kasvipeitettä pihaan... 40 Kunnon ruohomatto... 40 Vaihtoehtoja nurmikolle... 41 Perennoja, pensaita ja köynnöksiä... 42 Köynnöksiä valoon ja varjoon... 44 Uusia ulottuvuuksia... 44 Monivuotisten köynnösten istutus ja tukeminen... 44 Köynnösvaihtoehtoja suomalaiseen kotipihaan.. 45 Kärhöistutuksen niksit... 47 Köynnösten leikkaaminen... 47 Heinien viehkeyttä... 48 Koristeheiniä puutarhaan... 48 Kahiseva bambuviidakko... 50 Muuntuva ruukkupuutarha... 52 Suunnittelun avaimet... 52 Kylmää uhmaavat kevätkukat... 54 Koko kesän kukkivat ryhmäkasvit... 54 Ruukkupuutarhan kasvivaihtoehtoja... 55 Väri-iloa kylvökukista... 59 Värikäs perennakesä... 61 Kestävät perinneperennat... 61 Perennaryhmän suunnittelu ja kesähoito... 64 Perennapenkin hoito... 66 Vanhan perennaryhmän uusiminen... 67 Iki-ihanat pensasruusut... 68 Runolliset luonnonruusut... 69 Viihtyisät kaupunkipihat... 70 KOHTA KESÄ PÄÄTTYY Perhoset syyskesän puutarhassa... 78 Kukkasipuleihin kätkeytyy kevät... 80 Syksyllä maahan... 81 Ja maasta ylös!... 82 Ruukkuistutus sipulikukista... 83 Kotipuutarhan koristeellista satoa... 85 Syyspuutarhan upeat leikkokukat... 85 Ota kesä talteen... 86 Taltioi syksyn värit... 88 Uusia kasveja omin konstein... 89 Kerää kukkien siemeniä... 89 LUKUN UNÄYTE 5

LUKUNÄYTE Syksyn kukkakylvöjä... 91 Reilunkokoisia siemeniä... 91 Seuraa luonnon tapahtumia... 93 Fenologiset ilmiöt... 93 Hyinen halla... 94 Uhkea ruska... 94 Lehtien on aika pudota... 96 Jätteistä multaa... 97 Kasvun tulee hiipua... 98 Keinot talvesta selviytymiseen... 99 Terminen kasvukausi... 100 Solutasolla tapahtuu... 101 LEHDETÖN PIHA JA LYHENEVÄT PÄIVÄT Puuhakkaat istutustalkoot...106 Kasvi uuteen paikkaan... 107 Vihreyttä ja marjoja...109 Koristeellisia marjoja ja hedelmiä... 109 Kausikasvien vuoronvaihto...112 Sommittele värikäs ruukkuistutus... 112 Elossa uuteen kesään... 113 Nurmikon syksy ja talvi...116 Vararavintoa juuristoon... 116 Nurmikon talviongelmat... 117 Koristeita ja käyttöesineitä pajuista...119 Pajuja punontaan tai eläviksi pajutöiksi... 119 Sitkeää satoa... 120 Talven tullen pistokkaita... 121 Arkojen lajien suojaaminen... 122 Ruusupenkin syksy ja talvi... 122 Köynnösruusut maanpinnalle... 125 Perennojen talvipulmia... 125 Pihan valot hyötyä ja tunnelmaa...126 Kasvien ja kulkureittien valaiseminen... 126 Pihapiirin eläinvieraita...128 Peltomyyrä sukulaisineen... 128 Talttahampaiset liikkeellä... 130 Talvipihan siivekkäät ruokavieraat... 130 NÄY LUMEN AJASTA KOHTI KEVÄTTÄ Ihmeellinen lumi...136 Veden valkoinen olomuoto... 136 Lumi eristää ja suojaa... 137 Ilmeikkäät lumiukot ja muuta mukavaa... 138 Kimmeltävää kuorrutusta huurretta tai kuuraa... 139 Vesi jäätyy koristeeksi...140 Talvidendrologiaa puut talviasuissaan...142 Kaunis talvinen puutarha...143 Talventörröttäjät siementävät... 143 Ikivihreyttä maisemaan...143 Ahava ja ainavihannat kasvit... 146 Näkösuojaa kasveista...147 Tuuheat havuaidat... 147 Perinteikkäät pensasaidat... 147 Viehkeä aidanne... 150 Kasvit heräävät talviunilta...151 Lepotilan purkautuminen... 151 Vaarallinen talviaika... 153 Talvivaurioiden hoitaminen... 155 Alppiruusujen kevät... 156 Monivuotisten kukkien kylvöt...158 Siementen herättelyä... 158 On myös helppoja lajeja... 159 Elinvoimaa ja kukkarunsautta koristekasvien leikkaukset...160 Oikea leikkaamisajankohta... 161 Erilaisia leikkaustapoja... 162 Vinkkejä eri lajien leikkaamiseen... 164 Aidat napakkaan kuntoon... 167 KASVIHAKEMISTO... 171 6

Ihana puutarhakesä alkaa Päivä päivältä piha muuttuu keväisen paljaasta kukkivaksi ja vehreäksi keitaaksi. Kukkivat kivikkokasvit tarjoavat ensimmäiset elämykset. Pian puut, pensaat, ruusut ja köynnökset liittyvät, kukin vuorollaan ihanien näkyjen joukkoon. Ruukkupuutarhan perustaminen antaa mahdollisuuden muokata lähiympäristöstä viihtyisän, vaikka oma pihaa ei olisikaan. Itse siemenestä lisätyt kasvit ovat arvokkaita kotipuutarhureille. LUKUNÄYTE 23

LUKUNÄYTE Puutarhan aikaiset kukkijat Järeä lohkare tuo pihaan korkeusvaihtelua ja on mainio tausta perennoille. Sen sammalpeite on kaunis näky lähes ympäri vuoden. Kevään kaikki viherrys, lintujen viserrys ja hyvät tuoksut antavat aisteille yllin kyllin virikkeitä ankeiden talvikuukausien päätyttyä. Monet puutarhan koristepensaista ja -puista kukkivat silmänilonamme eritoten kevään ja alkukesän aikana. Myös rinteisiin, kivikkoihin ja kukkapenkkien reunuksiin istutetuissa perennalajeissa on koko joukko värikkäitä kevätkukkijoita. NÄkukki kk Pihan luontaisia korkeuseroja kannattaa aina hyödyntää. Perennoista, sipulikukista, matalista pensaista ainavihantia lajeja unohtamatta syntyy viehättäviä kasvustokokonaisuuksia. 24

Kivikko kukkii Rosoiset ja särmikkäät kivet ja kivikkokasvien herkät kukat tai mehevät lehdet ovat vaikuttava yhdistelmä. Parhaan näköisiä ovat kasvien valtaamat luonnonkivikot tai kalliolaikut, mutta kivikkoja myös rakennetaan. Monet harjupuutarha- tai kivikkokasvilajit pärjäävät melko vähäisessä multakerroksessa ja kestävät sekä paahdetta että kuivuutta. Niitä voi istuttaa kallionkoloihin, aurinkoiseen ja lämpimään rinteeseen tai laattapolkuun jätettyihin aukkoihin. Sivulla 72 on esitelty keväällä kukkivia, matalia perennalajeja. Osa niistä viihtyy aurinkoisessa kivikossa tai rinteessä, osa on puolivarjon ja multavan kasvupaikan lajeja. Paahteiset kalliot ja kivet hohkaavat keräämäänsä lämpöä lähiympäristöön. Aurinkoisen paikan kasvien lehdet ovat usein meheviä ja vettä varastoivia tai nukkapintaisia ja niukasti haihduttavia. Varjon kasveille ovat puolestaan tyypillisiä ohuet ja isot lehdet. Niiden oheen kivikkoon sopivat luonnonsaniaiset ja sammalet. Helppohoitoisen puutarhan lajisto hankitaan tarjolla olevien kasvuolosuhteiden perusteella. Jos rakennat tasamaalle kivikkokumpareen, varaudu kovaan urakkaan. Kivikon perustaminen vaatii muun muassa Tarharistikki vangitsee huomion runsaalla kukinnallaan. Ristikkiä voi istuttaa myös muuritai laattakivien väleihin. Versoja voi leikata kukinnan jälkeen. Keltamaksaruoho pärjää ohuen multakerroksen turvin ja kukkii upeasti kesäkuusta alkaen. Hopeahärkki on saanut nimensä hopeanhohtoisista lehdistään. Se viihtyy aurinkoisessa paikassa ja leviää helposti. Monet saniaiset tyytyvät osittain varjoisaan kasvupaikkaan. 25

Mielenkiintoisen näköisiä kiviä voi siirtää kivikkopuutarhaan. Ne asennetaan paikalleen upottamalla niistä noin kaksi kolmasosaa maahan. Tukevasti paikallaan pysyvä kivi toimii esteenä lajien villille leviämiselle. maan ojitusta ja kasvualustan siirtämistä. Pane kivikkoon erikokoisia ja muotoisia kiviä, jopa lohkareita luonnollisen vaikutelman tuottamiseksi. Upota kivet syvälle maahan. Varusta kivikko astinkivillä, niin pystyt vaivattomasti hoitamaan ja ihastelemaan kasvejasi. Kivikossa vuorottelevat mielenkiintoiset kivet, koristeelliset kasvilaikut ja paljaat sora-alueet. Huomaa, että osa lajeista viihtyy kalkkipitoisessa kasvualustassa. Ryhmittele kalkinsuosijat samalle alueelle ja kalkitse maa. Istuta kutakin kasvilajia useita kappaleita paikkaansa. Tiheä istutus niukentaa rikkakasvien kilpailuetua, mutta varaudu myös kitkemään kivikkoistutustasi. LUKUNÄYTE Varaa kasvualustaksi hiekkamultaa ja pohjamaaksi savensekaista maata. Mattomaiset lajit tyytyvät 5 20 cm syvään maahan, ja kookkaat ja pystykasvuiset lajit tarvitsevat vähintään 20 cm syvän kasvualustan. ustan. Älä anna kivikkokasveille liikaa typpeä, sillä se voi heikentää kukkimista, viherryttää hopeanhohtoisten lehtien en väriä ja vaarantaa talvehtimista. Pidä kivikkokasvit kasvuvoimaisina lisäämällä sen sijaan taimien tyville kalkittua hiekkamultaa keväällä. Muutamat kivikkoperennalajit talvehtivat osittain tai kokonaan ainavihantina. Suojaa niitä kevätahavalta havuilla. Talvimärkyys on monelle kivikkoperennalajille kuolemaksi. Kata arkojen lajien tyvet soralla ja huolehdi siitä, että kasvualusta läpäisee vettä. 26 Punakukkainen kaukasianmaksaruoho on syyskesän kivikkokasvi ja uustulokas Suomen luonnossa.

LUKUNÄYTE Muuntuva ruukkupuutarha Mustasilmäsusanna Kesäkukat kukkivat pitkään ja piharuukut ovat hyvä täydennys pysyville kukka- ja pensasistutuksille. Ruukkupuutarha ansaitsee kehuja monesta syystä. Näyttäviin ruukkuihin istutetut kausikukat tarjoavat katsottavaa koko vuoden oleskelupaikan tuntumassa tai sisääntulon vierustassa. Ruukkuistutuksilla on kätevä täydentää monivuotisia istutuksia. Ruukkutarhan voi perustaa myös parvekkeelle, kattopuutarhaan tai kerrostalon pihaan, joten nekin kasveista innostuneet, joilla ei ole maata, voivat luoda kaunista katseltavaa lähiympäristöönsä. Jo yksi hyvin suunniteltu ruukun ja kasvien kokonaisuus antaa ilahduttavan elämyksen tilaa ei tarvita paljon. Ahtaaseenkin paikkaan mahtuu kasveja, kun käytössä ovat amppelit, seinä- ja lattiaruukut ja ruukkuihin pystytetyt köynnöstuet tai -säleiköt. Haasta itsesi kasvattamaan ihania NÄngolli- rungollisia kesäkukkapuita! Suunnittelun avaimet Ruukkuistutuksissa pääset kokeilemaan kaikenlaista hauskaa. Voit helposti luoda kiinnostavia teemapuutarhoja kulloisenkin mielihalun mukaan. Voit hankkia monivuotisia kasveja vain yhtä kautta varten, tai myös kiikuttaa arkoja lajeja viileään ja valoisaan paikkaan talvehtimaan. Ruukkuihin on mukava vaihtaa kasveja vuodenaikojen mukaan. Mullan ja ruukkujen hankki- 52 Petuniat viihtyvät sekä valoisassa että puolivarjoisassa paikassa. Pikkupetuniat ovat suosittuja amppelikukkia.

LUKUNÄYTE misessa on toki vaivaa, ja kastelu- ja lannoitus vaativat tarkkuutta. Osa lajeista edellyttää säännöllistä kuihtuvien kukkien ja siemenkotien poistamista, jotta kukinta jatkuu runsaana, mutta on myös helppohoitoisia vaihtoehtoja. Ruukkuja ja kasvuastioita on monenlaisia, ja kasvivalikoima on myös valtava. Ruukkujen valinnan yksi lähtökohta on ympäristön tyyli kuten rakennusten väri ja rakennusmateriaalit. Pienessä tilassa kannattaa suosia samanlaisten ruukkujen ryhmää. Isommassa tilassa voi leikitellä enemmän ruukkujen muodoilla ja väreillä. Jos kasvatat ruukkupuutarhassa monivuotisia kasveja, kuten perennoja, köynnöksiä tai pieniä havupensaita, hanki kookkaita ruukkuja tai kasvilaatikoita ja vuoraa ne. Varmista myös ruukun talvenkestävyys myyjältä. Ruukut ja astiat on syytä salaojittaa kevytsoralla ja liikaveden pitää päästä pois pohjareikien kautta. Ota valo- ja tuuliolot huomioon kasveja valitessasi. Kesäkukille on myynnissä erikoismultia, mutta jos kasvatat monivuotisia kasveja, tarkista kirjallisuudesta eri lajien ph-vaatimukset ja käytä sopivaa seosta. Kausikasvit kasvavat nopeasti ja tarvitsevat paljon vettä ja ravinteita. Multaan voidaan lisätä kastelukiteitä, jotka varastoivat vettä. Se vähentää kasteluntarvetta. Muista sekoittaa istutuksen yhteydessä multaan vähitellen liukenevaa erikoislannoitetta, jolla koko kesän lannoitus tulee hoidettua kerralla. Laita isojen lattiaruukkujen täytteeksi styroksipaloja, jotta multatila supistuu hieman. Näin ruukkuja on helpompi siirrellä, mutta mitä pienempi multatila on, sitä tiheämpi on kasteluntarve. Huolehdi siitä, että ruukut ovat riittävän isoja kasveillesi, sillä juuret tarvitsevat tilaa toimiakseen kunnolla. Terassin kasvivalikoimassa on sekä kukkivia kesäkukkia että ulkona lomailevia huonekasveja. 53

LUKUNÄYTE Kylmää uhmaavat kevätkukat Kesän ryhmäkasvit esikasvatetaan sisällä ja siirretään ulos kasvamaan kesäkuun puolessa välissä. Monet lajit ovat keväällä arkoja hallalle ja vaativat suojaamista kylminä öinä. Ruukkutarhan kukoistuskausi käynnistyy kuitenkin jo maalis huhtikuussa, kun myyntiin tulevat herttaiset esikot, orvokit, lemmikit ja leinikit. Valoisa keltainen, taivaansininen ja valkoinen väri ovat pääosassa kevätkukkien parissa. Kaunokaiset ja tulppaanit tuovat punaista värisävyä istutuksiin. Omat sipulikukkalaatikot paljastetaan viimeistään maaliskuussa talvipeitteistä. Niiden nopeaa kehitystä mullasta pilkistävästä idusta värikkääksi kukaksi on ilo seurata. Jos kasvattaminen epäonnistuu, osta kukkaan hyödettyjä ruukkusipulikukkia torilta ja kukkakaupasta. Lajivalikoimissa on ainakin sinililjoja, helmililjoja, narsisseja ja tulppaaneja. Keväiset ryhmäkasvit ja sipulikukat kestävät muutaman asteen pakkasta. Kovan pakkasen tullen niitä suojataan moninkertaisella hallaharsolla tai ne otetaan sisään turvaan. Koko kesän kukkivat ryhmäkasvit Useat keväällä taimimyymälöissä ja toreilla myytävät kesäkukat ja ryhmäkasvit kukkivat koko kesän. Viime vuosina amppelikasvit ja köynnökset ovat olleet erityisen suosittuja, ja uusia lajeja on runsaasti. Ryhmäkasveja kasvatetaan paitsi parvekelaatikoissa ja ruukkupuutarhassa myös avomaassa. Tietyt lajit edellyttävät kuihtuvien kukkien nyppimistä, jotta ne kukkisivat jatkuvasti. Näin estetään siementen kehittyminen, eikä niihin kulu kasvin voimavaroja. Eräät ryhmäkasvit, kuten orvokit ja tuoksupielus, leikataan kesällä alas, jotta kukinta jatkuisi syksyyn. Useimmat ryhmäkasvit menestyvät aurinkoisessa tai puolivarjoisassa kasvupaikassa. Ne tarvitsevat säännöllistä kastelua ja kuluttavat runsaasti vettä ja ravinteita. Tuttuja ja varmoja lajeja, jotka viihtyvät monenlaisissa valo-oloissa, ovat muun muassa petunia, miljoonakello, lobeliat, orvokki, neitobegonia, tulikruunu ja verbena. Viereisen sivun taulukoissa esitellään lajeja, jotka menestyvät myös haasteellisissa kasvuoloissa tai joiden ominaisuuksissa on jotain erityistä. Ruukkupuutarhan ensimmäisiä kukkijoita ovat kullankeltaiset esikot, leinikit ja kääpiönarsissit. 54 Tarhasarviorvokit kestävät kylmää hyvin, joten ne sopivat ruukkutarhan kevät- ja syksyasetelmiin. Pienikukkaiset Penny-lajikkeet muistuttavat luonnossa kasvavia ketoorvokkeja.

Ruukkupuutarhan kasvivaihtoehtoja Auringon paahteessa kasvavat kasvit haihduttavat paljon vettä ja voivat palaa eli kuivua peruuttamattomasti, jos kastelu ei ole vedenkulutuksen mukaista. Luonnossa paahteisiin paikkoihin sopeutuneilla lajeilla on keinonsa kuivuutta vastaan: kapeat lehdet, lehtien vahapeite tai vettä varastoivat mehilehdet ja -varret. PAAHTEESSA KUKOISTAVAT koristeportulakka marketta nolaana pelargonit samettikukat tsinniat KUVAUS neulasmaiset lehdet ja punaiset versot; monia kukanvärejä myydään myös rungollisena; talvetus sisällä siniset ja petuniaa muistuttavat kellokukat; tuuhea ja rönsyävä; helppohoitoinen pystykasvuisia, riippaversoisia tai lehdet koristeellisia; talvetus sisällä keltaiset oranssit kukat; isosamettikukka on jopa 70 cm korkea tanakat varret; mykerökukissa lämpimät värisävyt LUKUNÄYTE Punasaviruukut korostavat samettikukkien väriä ja tyyliä. Varjoisan paikan voi tehdä vehreäksi käyttämällä lajeja, joiden koristearvo on lehdissä tai kasvutavassa. Kesäkukat kukkivat yleensä ahkerasti, kun valoa on tarjolla runsaasti. Varjoisan parvekkeen omistajan onneksi on muutamia kesäkukkia, jotka kukkivat kunhan vain saavat hieman valoa päivittäin. VARJOSSA VIIHTYVÄT ahkeraliisa ja palsamit bambut / eri lajeja begoniat lumihiutale torenia verenpisarat KUVAUS punaisia ja valkoisia kukan värejä; kuihtuvia kukkia ei tarvitse nyppiä heleänvihreät lehdet ja siro kasvutapa; talvetus sisällä paljon risteymiä ja lajikkeita; mehevät versot ovat arkoja kylmälle runsas- ja valkokukkainen amppelikasvi; sietää myös paahdetta torvimaiset sinipunaiset kukat; helppohoitoinen amppelikasvi ruukkutarhaan tai amppeliin puolivarjoon; myös rungollisia pikkupuita; talvetus sisällä Lumihiutaleen valtteja ovat runsas kukinta, kylmänkestävyys ja helppohoitoisuus. 55

LUKUNÄYTE Vaikka heinien yksittäiset kukat eivät juuri väreillä koreile, niiden lehdet, kasvutapa ja kukinnot ovat mielenkiintoisen näköisiä. Koristeheinät ja -sarat sopivat omaksi ryhmäkseen tai yllätyk- seksi muiden kasvien joukkoon. ÄY Niin sarat, kaislat kuin heinätkin tuovat modernia ilmettä ruukkupuutarhaan. KORISTEHEINIÄ RUUKKUIHIN KUVAUS hopeatoppo sinivihreät lehdet ja kellertävät tähkät; monivuotinen koristedurra metrin korkuinen varsi; tiheä tähkä; yksivuotinen kuivakukka kultatesma kellanvihreät ja kaartuvat lehdet; monivuotinen pantaheinät nuokkuvat kellanruskeat ruskeat tähkät; korkeus 1 m; soveltuvat kuivakukaksi; kasvatetaan yksivuotisena rönsyrölli mättäässä on metrien pituiset versot; amppeliin tai pylvään nokkaan; monivuotinen sarat kapealehtisiä; kukat vaatimattomia ja vihertäviä tai ruskehtavia; lukuisia lajeja sininata mätästävä; sinertävän harmaat lehdet; korkeus 20 cm; monivuotinen Hopeanharmaat lajit ylevöittävät kirjavaa kukkaistutusta. Hopealehtisiä ryhmäkasveja on myynnissä etenkin syksyistutuksia varten. Lehtien hopeinen karvapeite lienee oiva lämmike, sillä nämä lajit eivät syksyn kylmiä pelästy. Rönsyrölli sopii amppelikasviksi. Versot kasvavat parimetrisiksi. 56 HOPEANHARMAATA VÄRIEN LOMAAN hopeakäpälä hopealanka hopeavillakko hopeavitja (hopeaputous) laventeli nyhähopeayrtti ohotanmaruna ryytisalvia KUVAUS amppeliin tai reunuskasviksi; pyöreähköt lehdet; versot yli 1 m; emokasvit talvetetaan sisällä kapeat varret ja lehdet; korkeus 30 cm reunuskasvi; lehdet pariliuskaiset tai ehytlaitaiset; korkeus 25 30 cm amppeliin tai reunuskasviksi; munuaismaiset lehdet ja pitkät versot talvenarka yrttikasvi; siniset kukkatähkät; talvetus sisällä liuskaiset lehdet ja pensasmainen kasvutapa; tuoksuu kosketettaessa; talvetus sisällä lämmössä viihtyvä kivikkoperenna; pallomainen kasvutapa; 30 cm korkea talvenarka yrtti; myös kirjavalehtisiä lajikkeita

Myös pelkkä vihreä on virkistävää ja mieltä elvyttävää ainakin kaupunkimaisessa ympäristössä, missä metsään ja niitylle voi olla pitkä matka. PELKISTETTYÄ VIHREÄÄ bambu japaninhumala kehtolehti koristetupakka lehti- ja palmukaalit maksaruohot suikeroalpi KUVAUS useita lajeja; talvetus sisällä yli 2 m korkea köynnös; karheat ja sormihalkoiset lehdet; myös kellanvihreitä lajikkeita huonekasvi, joka talvehtii avomaassakin; helppohoitoinen vihreäkukkaisen lajikkeen kukat ovat limenvihreät; korkeus noin 40 cm komeita ja kylmänkestäviä kaaleja, joista voi noukkia syötävää salaatteihin; myös punalehtisiä lajikkeita kasvavat matalina mättäinä; mehilehdet varastoivat vettä; talvetus avomaassa pitkäversoinen ja keltakukkainen perenna Kasvien miellyttävät tuoksut huomaa yleensä parhaiten iltaisin. Monet esimerkkilajeista tuoksuvat, kun niitä koskettaa. Tuoksu tai tuoksuttomuus on tärkeä kasvien valintaperuste. Ryhmäkasvilajien ja -lajikkeiden parissa on runsaasti vaihtoehtoja amppelikukista pitäville. Kesäkukkien oheen en voi istuttaa myös yrttejä ja perennoja. Liikenteeltä ja saasteilta suojassa olevassa paikassa voi kasvattaa myös hyötykasveja, kuten amppelimansikoita ja -tomaatteja. AMPPELIEN IHANUUKSIA amppelidiana amppeliharso amppelikissanhäntä amppeliolkikukka hopeatäpläpeippi kirjomaahumala leijonankita, amppelilajikkeet siniviuhka Blue Wonder KUVAUS runsaasti punertavia, liiloja tai valkoisia kukkia; ohuet versot runsaasti pieniä ja vaaleanpunaisia kukkia; helppohoitoinen; kukinta uudistuu versojen leikkaamisella punaiset häntämäiset kukinnot; myös huonekasvi valoisaan paikkaan noin puolen metrin mittaiset versot; keltaiset mykerökukat myös kuivakukaksi; kestää paahdetta valkokirjavat lehdet; sinivioletit huulikukat kesä elokuussa nopeakasvuinen ja pitkäversoinen maanpeittokasvi; munuaismaiset ja valkovihreät lehdet kukat punaisia, keltaisia tai valkoisia; kuihtuvat kukat poistetaan LUKUNÄYTE YTE kukkii runsaasti sinisin kukin; versot kasvat lähes metrin mittaisiksi; helppohoitoinen MIELLYTTÄVÄÄ TUOKSUA heliotrooppi koristetupakat kääpiösamettikukka tuoksuherne tuoksupielikit tuoksupielus tuoksureseda yrtit; yksi- ja monivuotisia KUVAUS liilakukkainen vanhanajan kasvi kookaskasvuisia ja tahmealehtisiä; kukkivat loppukesällä matala laji, joka kukkii runsaasti; lehdissä sitruunantuoksua tuetaan ja kuihtuvat kukat poistetaan; Pink Cupid ruukkuviljelyyn koristeelliset lehdet tuoksuvat kosketettaessa; eri muunnokset tuoksuvat eri tavoin; talvetus sisällä runsaskukkainen reunus- ja peittokasvi; kukinta uudistuu itsestään; valkoiset tai punavioletit kukat kellanvihreät terälehdet ja oranssit heteet; kukkii heinä syyskuussa yrttien lehdet tuoksuvat yleensä kosketettaessa Liilakukkainen hopeatäpläpeippi on talvivihanta perenna, joka viihtyy ravinteikkaassa maassa. 57

Ruusupensas alkaa olla valmis talvehtimaan lepotilassa. Lepotilan syvetessä kasvien talvenkestävyys lisääntyy. Terminen kasvukausi Kasvukausi kestää myöhäiskeväästä varhaissyksyyn. Se määritellään vuorokauden lämpötilamittausten avulla. Termisen kasvukauden pituudeksi tulee niiden päivien lukumäärä, joina vuorokauden keskilämpötila ylittää +5 C. TERMISEN KASVUKAUDEN KESKIMÄÄRÄINEN ALKAMIS- JA PÄÄTTYMISPÄIVÄMÄÄRÄ VERTAILUKAUDELLA 1971 2000 30.5. jälkeen 25.5. 30.5. 20.5. 25.5. 15.5. 20.5. 10.5. 15.5. 6.5. 10.5. 2.5. 6.5. 28.4. 2.5. ennen 28.4. Kasvukauden pituus vaihtelee vuosittain jonkin verran. Etelä-Suomessa se kestää puolisen vuotta (170 180 vuorokautta) ja Lapissa noin kolme kuukautta (120 vuorokautta). Syksy alkaa, kun lämpötila laskee pysyvästi 10 C:n alapuolelle. Pohjois-Suomessa näin käy yleensä elokuun viimeisellä viikolla ja Lounais- Suomessa syyskuun lopussa. Joskus kasvukauden katkaisevat monena perättäisenä yönä toistuvat ankarat yöpakkaset. 25.10. jälkeen 20.10. 25.10. 15.10. 20.10. 10.10. 15.10. 5.10. 10.10. 30.9. 5.10. 25.9. 30.9. 20.9. 25.9. ennen 20.9. LUKUNÄYTE Keskilämpötilan laskemista varten lämpötila mitataan kahdeksan kertaa vuorokaudessa kolmen tunnin välein. Suomen keskilämpötila on tasaiseksi muutokseksi tulkittuna kohonnut 150 vuodessa yhden asteen; syksyt 0,5 C, talvet 1 C, keväät 2 C ja kesät 0,5 C. Kartat: Ilmatieteen laitos. 100

Solutasolla tapahtuu Päivän valoisan ajan lyheneminen on selkeä merkki, joka toistuu vuosi vuoden jälkeen samassa tahdissa. Kesät ovat erilaisia lämpötilan ja sademäärien suhteen, mutta eräillä kasveilla on kyky laskea kasvukauden mittaan kertyvän lämmön summaa. Kun määrätty lämpösumma täyttyy, kasvu pysähtyy, aineenvaihdunta hidastuu ja silmut valmistautuvat talvehtimaan. Maanpäällisiin osiin varastoitunut tärkkelys alkaa viimeistään yöpakkasten myötä muuttua solujen kylmäkestävyyttä lisääväksi sokeriksi. Talvehtimista uhkaavia jaksoja on varhaiskeväällä, kun aurinko lämmittää ilmaa ja kasveja, mutta kasvit eivät vielä pysty ottamaan maasta vettä haihdutustaan vastaavasti. Kevättalven satunnaiset lauhat säät eivät saa murtaa lepotilaa, sillä silmut vioittuvat pakkasen kiristyessä. Solujen jäätyminen on uhkana, jos kylmyyttä kestävä tila purkautuu liian aikaisin. Syksyisenä aamuna kotipuutarhuri saa huomata kasveja silmäillessään hallan vierailleen puutarhassa, kun mehevät ja vesipitoiset versot ovat mustuneet. Elävien ja vesipitoisten solujen sisään muodostuva jää on repinyt laajetessaan soluseinät hajalle. Monivuotisten kasvien lumenpäällisten kasvinosien elossa pysymisen ehtona on, että solujen vesipitoisuus vähenee pakkaskauden alkaessa. Eräät kasvit estävät jääkiteiden muodostumisen poistamalla solunestettä soluväleihin. Kun solusta poistuu vettä, sen sisältö väkevöityy. Siihen on liuenneena sokereita, aminohappoja ja valkuaisaineita. Tämän pakkasnesteen ansiosta solulima pysyy alijäähtyneessä tilassa, eikä solun sisään synny jääkiteitä. Puuvartisten lajien jatkuvuus säilyy kovien siemenkuorien ja silmusuomujen suojissa. Siemenien ja silmujen vesipitoisuus on talvella vähäinen, joten ne ovat hyvin kylmänkestäviä. Uudet silmut kehittyvät jo melko aikaisin kesällä. Jos silmun halkaisee, siinä voi nähdä uudet versojen aiheet. Puuvartisten kasvien lumenpäälliset osat saavat kokea talven ankarat olot kuten tuulen, pakkasen ja kuivuuden. TALVEHTIMISTAPOJA Ilmitalvehtijat ovat pensas- ja puulajeja, joiden lumenpäälliset osat joutuvat kokemaan talven koettelemukset. Osa on ainavihantia ja osa lehtensä varistavia lajeja. Versojen uuden vuosikasvun aihe on silmujen suojaama. Pihka, vaha tai karvapeite ehkäisee veden haihtumista silmuista. Matalatalvehtijat ovat varpumaisia lajeja tai puolivarpuja. Lumi antaa niille suojaa pakkaselta ja kuivumiselta. Monet kivikkokasvit ja peittoperennat kuuluvat tähän ryhmään. Puolipiilijät lymyävät lumipeitteen sekä maaperän karikkeen suojissa. Silmut talvehtivat aivan maanpinnassa ja ylemmät maanpäälliset osat kuolevat talveksi. Piilotalvehtijat viettävät talven lumen, karikkeen ja maan pintakerrosten suojassa. Vain maansisäiset osat säilyvät yli talven. Talvehtivia osia ovat juuret, juurakot, sipulit tai mukulat. Siemenen muodossa talvehtiminen edellyttää, että siemensato ehtii kypsyä yhden kasvukauden aikana. Siemen kestää kylmyyttä ja kuivuutta hyvin. 101

LUKUNÄYTE Lehdetön piha ja lyhenevät päivät Syyspäivän tasaus on 23. syyskuuta, ja siitä lähtien päivät ovat yötä lyhyempiä. Kasvukausi päättyy, mutta puuhat puutarhassa jatkuvat. Sitä voi esimerkiksi täydentää uusin istutuksin. Kesäkukat vaihdetaan syksyisiin lajeihin. Pihaa siivotessa ja satoa korjatessa kompostiin kertyy runsaasti aineksia kuten lehtikariketta, oksasilppua ja muuta kasvijätettä. Kypsää kompostia levitellään kasvien tyville maanparannusaineeksi. Kun maa routaantuu, aletaan kehittää suojia aroille monivuotisille lajeille. Myös nurmikon perustaminen on syksyllä mahdollista. Kun kasvukausi on päättynyt, puuvartisista kasveista saa talvipistokkaita. 105

LUKUNÄYTE Puuhakkaat istutustalkoot Puiden ja pensaiden yhdistäminen muodostaa kerroksellisuutta, mikä on luonnollisen näköistä. 106 Syksyllä on tuoreessa muistissa huomiot puutarhan näyttävyydestä kevään ja kesän aikana. Tee arviointi: Onko pihassa riittävästi eri aikaan koristeellisia lajeja? Saatko iloita kasvien syysväreistä? Antavatko aidat riittävän näkösuojan? Löytyykö linnuille turvaa ja ravintoa tarjoavia kasvustoja? Nyt on aika teettää maaanalyysi uusien pihasuunnitelmien varalle ja olemassa olevan puutarhan lannoittamista varten. Taimimyymälöissä on usein syystarjouksia, joita kannattaa hyödyntää, mutta pitäydy pihasuunnitelmassa, jotta vältyt virheellisiksi ratkaisuiksi osoittautuvilta heräteostoilta. On vain vähän lajeja, jotka soveltuvat yksinäiseksi katseenvangitsijaksi. Kasvit ovat miellyttävän näköisiä ryhminä ja kerroksittaiseksi NÄ kasvustoksi istutettuina. Hanki useita kappaleita a maa lajia ja kokoa ryhmä kolmesta neljästä lajista. sa- Astiataimilla on kunnolliset juuret ja juuripaakku. Niitä voi istuttaa aina, kun maa on sula. Pohjois-Suomessa ja kylmälle alttiissa kasvupaikassa kevätistutus on suositeltava. Ennen astiataimien yleistymistä taimia myytiin paljasjuurisina tai esipakattuina, ja istutukset onnistuivat parhaiten kasvien ollessa lepotilassa keväällä tai syksyllä. Aitataimia ja ryhmä- tai köynnösruusuja myydään yhä paljasjuurisina tai esipakattuina taimina. Aitataimet istutetaan joko keväällä tai syksyllä, mutta ryhmäruusut vain keväällä. Paljasjuuritaimien juuria suojaa turve ja muovikääre. Syksyllä istutettaessa on kosteampaa kuin keväällä ja kesällä, eikä päivän paahde nuuduta taimia. Kastelua ei tarvita yhtä usein kuin kasvukauden aikana. Valmistele kasvualusta ennen istutusta. Kitke rikkakasvit ja muokkaa maa. Ravinteikas ja ilmava kompostimulta käy mainiosti maan parantamiseen. Kohenna savimaan vedenläpäisykykyä ja ilmavuutta karkealla hiekalla ja kasvuturpeella. Älä kalkitse maata, jos istutat kalkinkarttajalajeja kuten pensasmustikkaa, alppiruusuja ja tiettyjä havukasveja. Istuta ainavihannat kasvit viimeistään elokuussa. Perennoja myydään lähes aina ruukkutaimina, joita voit istuttaa keväästä varhaissyksyyn. Elo syyskuussa istutettuina ne ehtivät juurtua ennen talvea. Tee perennoille matala kohopenkki, sillä kuohkea istutusmulta painuu ja tiivistyy talven aikana. Tällöin taimien tyville voi kertyä vettä, joka jäätyessään tuhoaa perennat. Puuvartisille koristekasveille, marjapensaille ja hedelmäpuille pitää yleensä tehdä istutusleikkaus, mutta syksyllä istutetut taimet leikataan vasta keväällä. Monihaaraiset astiataimet eivät tarvitse leikkaamista.

LUKUNÄYTE KASVUALUSTOJEN SYVYYDET isot puut pikkupuut pensaat köynnökset ryhmäruusut isot perennat pikkuperennat 100 150 cm 80 100 cm 50 60 cm 40 60 cm 60 cm 50 60 cm 20 30 cm Puusta haketettua koristekatetta on monen väristä. Ainavihannat lajit, kuten havupensaat, istutetaan viimeistään elokuussa. Pingota keppien väliin naru niin saat aitataimet suoraan riviin. Muista tehdä istutusleikkaus keväällä. Perennojen kohopenkkiin istuttaminen varmistaa, ettei tappava märkyys talvella tuhoa taimia. Kasvi uuteen paikkaan Tuliko kasvi väärään paikkaan? Nuutuuko se paahteessa keskellä nurmikkoa tai kituuttaa märässä savimaassa? Ehkäpä puutarhan edellisen omistajan valitsema paikka pikkupuulle tai pensaalle ei lainkaan sovi uuden omistajan ideaan ihanasta puutarhasta. Onneksi pieniä puuvartisia kasveja voi yleensä siirtää niiden ollessa lepotilassa. Lehtensä varistavien puu- ja pensaslajien siirtoon ryhdytään syksyllä, kun maa on sulaa. Siirron pitäisi onnistua myös varhaiskeväällä. Pari kolmevuotiaat, hyvässä kasvussa olevat ja terveet kasvit kestävät parhaiten muuton. Suurten kasvien siirto on työlästä ja 107

108 Syksyn tulo ja perennojen lakastuminen nostaa havukasvien vihreyden näkyviin. voimia koettelevaa. Operaatio vaatii sekä työvaiheiden suunnittelua että huolellista jatkohoitoa. Siirrettävälle kasville kaivetaan mahdollisimman iso juuripaakku. Kun paakkuun jää ehjäksi runsaasti toimintakykyisiä juuria, käy kasvin sopeutuminen uuteen paikkaan mahdollisimman hyvin. Mitä vanhempi kasvi, sen isommalle alalle juuristo on yleensä levittäytynyt. Paakun kokoa on arvioitava tutkimalla latvan leveyttä. Juurien kasvuetäisyys tyvestä on samaa luokkaa kuin latvan uloimpien versojen kärkien. Pensaan siirto sujuu tähän tapaan: Valmistele ensiksi uusi kasvupaikka kaivamalla tilava kuoppa, johon paakku mahtuu vaivatta. Juurten kasvuunlähtö estyy, jos ne heti kohtaavat tiivismultaisen kuopan seinämän. Varaa turvepitoista multaa kuopan täyttämiseen. LUKUNÄYTE Jos sää on ollut pitkään poutainen, kastele siirrettävää kasvia useana päivänä ennen siirtopäivää. Sido siirto-operaation ajaksi pensaan oksia suppuun nyöakun kairillä, niin sitä on helppo kuljettaa. Myös paakun vaminen on vaivatonta, kun oksat eivät ole tiellä. lä. Kaiva juuripaakku maasta iskemällä istutuslapio io 45 :n kulmassa maahan pensaan alle ja kampeamalla paakku lapiolla ylös. Nosta paakku muovikalvon päälle, jotta voit helposti siirtää taimen uuteen paikkaan. Suojaa paakku muovikelmulla tai kostealla säkkikankaalla, jos siirtomatka on pitkä, ja taimi joutuu odottamaan maahan pääsyä. Istuta pensas uudelleen entiseen istutussyvyyteen. Leikkele rikkoutuneet oksat pois. Oksia on hyvä karsia, jotta juurten ja versojen määrä pysyy tasapainoisena. Juuria rikkoontuu siirron yhteydessä, eikä niiden toimintateho enää riitä kaikkien versojen ylläpitoon. Täytä lopuksi kuoppa mullalla, kastele maa ja levitä pensaan tyvelle katetta. Jos siirrät jostain syystä kasveja kasvukaudella, sumuttele niitä ja pyri estämään haihtumista harsopeitolla. Sumuta ainavihantia lajeja muutaman viikon ajan siirtämisen jälkeen, jotta ne pääsevät kasvun alkuun. Kookkaiden pensaiden ja puiden siirto on parasta valmistella ennakkoon. Juuriston ympärille kaivetaan edeltävänä syksynä ojanne kehäksi paakun ympärille. Se täytetään kuohkealla kompostimullalla. On tarkoitus, että pehmeään multaan kasvaa runsaasti uusia juuria. Siirto toteutetaan vasta seuraavana syksynä. Paakku kaivetaan ojanteen ulkoreunasta. Puille pitää muistaa lyödä tukikepit uuteen kuoppaan ennen istuttamista. Kookkaat puut siirretään tarvittaessa talvella, jolloin juuripaakku on jäässä. Painavan puun kuljetteluun tarvitaan nosturia. Metsistä, ojanpenkoilta tai sorakuopista saattaa löytää sopusuhtaisia ja kauniita pieniä puuntaimia tai luonnonperennoja. Niitä saa nostaa ja siirtää omaan pihaan ainoastaan maanomistajan luvalla.

LUKUNÄYTE Talvidendrologiaa puut talviasuissaan an NÄ Dendrologia on puulajitiedettä. Sana muodostuu kreikan kielen sanoista dendron (puu) ja logos (tiede). Sen piiriin kuuluvat muutkin puuvartiset kasvit kuin puut. Dendrologi tutkii ja harrastaa myös pensaita, varpuja ja köynnöksiä. Kasvukaudella kasvien lehdet ja kukat ovat hyviä tuntomerkkejä, mutta talviasuisen puun tai pensaan tunnistaminen on sangen pulmallista. Talvikaudella tuntomerkkejä ovat kasvutapa eli habitus sekä versojen ja silmujen ulkonäkö. Kasvutapaan lukeutuvat muun muassa korkeus, oksien kulma runkoon nähden ja latvan muoto. Versoista tutkitaan silmujen sijoittumista, versojen väriä ja rakennetta, samoin rungon tuohta ja kaarnaa. Onko kuori tasainen vai nystyinen, yksivärinen vai pilkukas? Silmusuomujen sisällä puhkeamistaan odottavat tulevan kesän lehtien ja oksien aiheet. Niiden lähempi tarkastelu on mielenkiintoista. Niitä on mustia, ruskeita, paljaita ja karvaisia, munan muotoisia ja teräviä. Silmut voivat olla talvellakin vihreitä kuten syreenillä. Monivuotisten kasvien uudet silmut kehittyvät jo kasvukauden aikana ja ne voivat sisältää myös kukkaaiheen. Seuraavan kesän kasvu ja kukkiminen riippuu silmujen talvehtimisesta, joten silmujen sisältö on tehokkaan suojelun arvoista. Vahat, hartsit ja karvat sekä vankat silmusuomut estävät silmuja haihduttamasta ja kuivumasta. Toisaalta silmusuomujen lomasta löytyy hyviä talvehtimispaikkoja hankalille tuholaisille kuten herukanäkämäpunkille. Kotimaisten kasvilajien silmujen puhkeaminen käynnistyy, kun kasvit ovat kokeneet kylmäjakson. Ennen joulua lämpöön tuodut omenapuunoksat eivät puhkea lehteen vasta kevättalvella niiden herääminen on mahdollista. Puuvartisten lajien ja lajikkeiden menestyminen Suomessa edellyttää, ettei talvilepo purkaudu liian aikaisin, vaan kasvit ovat levossa vaikka välillä olisi lauhaa. Hevoskastanjan silmu on suuri ja silmusuomut tahmeat. 142

Kaunis talvinen puutarha Talvisena päivänä lyijynharmaat pilvet peittävät taivaan. Päivä on pimeä ja lyhyt. Ainavihannat kasvit tuovat vihreyttä talviseen puutarhaan, ja niiden vihreys on tummaa ja himmeää. Havut toimivat mainiona taustavihreänä perennoille, pensaille ja koristeheinille. Ne antavat kautta vuoden viihtyisyyttä lisäävää näkö- ja tuulensuojaa pihapiiriin. Havukasveihin viritetyt kynttiläsarjat tuikkivat kotoisasti pimeinä talviiltoina. Kun kuura koristaa kasvit kimmeltävällä peitollaan, maisema muuttuu henkeäsalpaavan upeaksi. Huurre kruunaa jopa arkisen ja kuivan siankärsämön kukkavarren katseenvangitsijaksi. Myös lumitaakka tekee kasveista mielenkiintoisen näköisiä. Maltathan myös ihailla kaarnaa ja silmuja. Ne ovat kasvilajien talvikauden hyviä tuntomerkkejä. Talventörröttäjät ttäjät dottavat siemenensä ens pu- hangelle. Kuura komistaa kuivat korret pakkaspäivänä. Talventörröttäjät siementävät Eräät perennat, kuten hierakat, ukonputket, ohdakkeet, siankärsämöt, kuivuvat talven tullen pystyyn. Niiden puutuneet ja ruskehtavat kukkavarret sojottavat hangesta huomion vangiten. Kukkavarsiin kypsyneet siemenet varisevat hangelle ja kulkeutuvat sulamisvesien mukana tai tuulenpuuskien riepottelemina ympäristöön. Eipä ole kilpailevaa kasvillisuutta estämässä leviämistä. Takiaisissa ja ohdakkeissa on väkäsekkäitä siemeniä, jotka voivat tarttua eläinten karvoihin, ja siten ne pääsevät matkaamaan uusiin paikkoihin. Huurteisena kimaltelevat tai lunta päälleen keränneet talventörröttäjät ovat hauska näky. Niiden siemensatoa nauttimassa voi tavata Suomessa talvehtivia pikkulintuja. Ikivihreyttä maisemaan Havukasvien vihreyttä tarvitaan talvikuukausina, kun kesävihannat lajit ovat paljaita. Yksittäinen oksillaan lumitaakkaa kantava havupuu tai -pensas muuttaa pihapiirin ilmettä, mutta on mukavan näköistä, kun parista kolmesta eri lajista on koottu sopusuhtainen ryhmä. Havukasvilajeja ja -lajikkeita on maanmyötäisistä pallomaisiin ja komeisiin pylväisiin. 143

LUKUNÄYTE Ainavihantien eli ikivihreiden lajien joukkoon lukeutuvat havukasvit, joiden lehdet ovat muuntuneet neulasiksi tai suomumaisiksi sekä eräät leveälehtiset lajit, kuten mahonia, jotka eivät varista lehtiään talveksi. Suomumaiset, kapean neulasmaiset, kovat tai nahkeat lehdet ovat erikoistuneet estämään haihduntaa. Istuta ainavihannat lajit keväällä tai viimeistään elokuussa, jotta ne ehtivät hieman juurtua ennen talvea. Havukasvit kasvavat hitaasti, joten istuta taimet melko tiiviiksi ryhmäksi. Monet havulajit viihtyvät hiekkaisessa maassa, joka lämpenee keväällä herkästi. Savimaahan istutettuina niitä saattaa piinata kuivattava kevätahava eli tuuli ja auringonpaahde. Lannoita kasvualusta yleis- tai erikoislannoitteella. Ota huomioon, että osa lajeista viihtyy kalkitussa maassa. Katajien ja marjakuusien kasvualustaa voit kalkita, mutta muun muassa alppiruusut ovat happaman turvemaan kasveja. Havukasvit myydään säkkipaakku- tai astiataimina. Älä poista maatuvaa kangasta istutuksen yhteydessä, mutta avaa kiristävät solmut. Jos istutuksen jälkeen on poutaista ja kuivaa, suojaa taimet kuivattavalta paahteelta säkkikankaalla. Kata istutusalue puuhakkeella tai kuorihumuksella. Aurinkoisella paikalla voit käyttää koristesoraa, joka kerää lämpöä maahan. Kate vaatii huoltamista: syksyn lehdet pitää kerätä pois. Soran alle pannaan juurimatto estämään rikkakasvien kasvua soran läpi, eikä sorakaan pääse painumaan mullan sisään. Tyylikäs vaihtoehto on istuttaa maanpeittokasveja havupensaiden tyvelle. Isoon pihaan mahtuu kookkaaksi yli kymmenmetrisiksi kasvavia havupuita, kuten jalokuusia eli pihtoja (Abies-suku) ja kuusia (Picea-suku), makedonian- ja sembramäntyjä, hemlokkeja sekä tuijia. Pihdat ovat suhteellisen nopeakasvuisia havupuita. a. Marjakuuset lukeutuvat myrkyllisten kasvien joukkoon. Vain emikasveihin muodostuvien oranssinpunaisten n käpyjen hedelmäliha ei ole myrkyllistä. Siemen on marja- myrkyllinen. Pihdat menestyvät sekä aurinkoisessa että puolivarjoisassa paikassa. Ihannekasvualusta on tuore ja ravinteikas hiekkamultamaa. Tuuheakasvuiset makedonianmännyt ja sembramännyt antavat hyvän näköja tuulensuojan samoin kuin kookas kanadantuija. Jos tarjolla oleva kasvupaikka on varjoisa tai puolivarjoisa, tuija on varteenotettava vaihtoehto. Pikku- 144 Tapionpöytä on kuusen matala kasvumuoto, jonka alkukesän vihreys ihastuttaa kivikkopuutarhassa. Monet varpukasvit, saniaiset ja perennat säilyvät vihreinä tai osittain vihantina talven yli. Talvivihanta pikkutalvio on hyvä maanpeittoperenna myös varjoisaan paikkaan.

pihaan sopivaa havupensaslajistoa on esitelty taulukossa 11 sivulla 170. Havupuita kotipihaan: Harmaadouglaskuusi 15 30 m. Melko nopeakasvuinen. Tilaavievä. Pitkät kävyt ovat hauskan näköiset. Kalkkipitoinen, multava ja ravinteikas maa. I III(VI V). Harmaapihta 10 20 m. Kartiomainen kasvutapa. Hyvin pitkät ja siniharmaan vihertävät neulaset. Hidaskasvuinen. Ravinteikas, humuspitoinen maa. I III (IV V). Okakuusi-lajikkeet 5 10 m. Hopean- tai sinihohtoiset ja terävät neulaset. Menestyvät auringossa ja puolivarjossa. Tuore ja ravinteikas maa. Kanadantuija 5 12 m. Raikkaanvihreät suomumaiset lehdet. Puolivarjoon tai varjoon. Kohtalaisen ravinteikas, tuore maa. I V. Makedonianmänty 10 18 m. Nuorena hidaskasvuinen. Tilaavievä. Pitkät, isot kävyt. Kaipaa runsaasti valoa. Tuore, ravinteikas, hiekka- ja savipitoinen maa. I IV(V). LUKUNÄYTE Hopeakuusen väri on hienostunut sinivihreänharmaa. Siitä kasvaa noin 10 m korkea puu. Havukasveista muodostuu ikivihreä nurkkaus pihan hämyiseen kohtaan. 145

Palsamipihta 10 18 m. Tummanvihreät ja alta valkeat, pehmeät neulaset. Kohtalaisen nopeakasvuinen. Salaojitettu, kosteutta pidättävä, humuspitoinen ja melko ravinteikas maa. I VIII. Serbiankuusi 8 20 m. Kasvutapa hyvin kapea; istutetaan muutaman puun ryhmäksi. Kasvaa melko nopeasti. Neulaset päältä tummat ja alta lähes valkeat. Tuore, kohtalaisen ravinteikas ja kalkkipitoinen maa. Kestää hyvin ilmansaasteita. I V. Siperiansembra 10 18. Tuuhea maahan asti. Isot, tynnyrimäiset kävyt ja syötävät siemenet. Aurinkoisen paikan laji. Ravinteikas ja tuore maa. (I)II VII (VIII). LUKUNÄYTE 146 Ahava ja ainavihannat kasvit Neulaset ovat kautta vuoden vihreitä, eli niistä lehtivihreä ei kulkeudu pois talvikaudeksi. Niillä on siis yhteyttämisvalmius, mikäli valo- ja lämpöolot ovat sopivat. Vaikea tilanne syntyy keväällä, jos maa on jäässä ilman lämpötilan kohotessa sille tasolle, että neulaset alkavat haihduttaa. Kun juuret eivät saa kylmästä maasta vettä irti haihdutetun veden tilalle, neulaset ruskettuvat ja kuivuvat. Eniten kärsivät nuoret taimet sekä liian aurinkoiseen ja tuuliseen kasvupaikkaan sijoitetut ainavihannat lajit. Kevätahavan eli tuulen ja auringonpaahteen tuhoisaa vaikutusta estetään peittämällä nuoret havut säkkikankaalla tai talvipeitolla. Peitteen tulee olla valoa heijastava ja harvahko. Ennalta ehkäisevä keino ahavaa vastaan on nuorten ja vielä juurtumattomien havukasvien ja muiden ainavihantien lajien tunnollinen kastelu kuivana syksynä. Ainavihantia kannattaa alkaa kastella keväällä heti, kun lumet sulavat. Kartiovalkokuuset ovat sokeritopan muotoisia leikkaamattakin. Nuoret havupuut suojataan keväällä kuivattavalta ahavalta esimerkiksi juutti- tai säkkikankaalla. Huolehdi siitä, että kankaan päälle ei kerry lunta tai jäätä, joka painaa kasveja.