PORTFOLIO Jonna kilkki Saamenkieli ja kulttuuri 2010-2011
TÄSTÄ SE LÄHTI Olin jo pidemmän aikaa, siis tosi pitkään, haaveillut Lappiin muuttamisesta. Kun löysin saamenkielen ja kulttuurin opinnot netistä olin aivan haltioissani. Olikin suuri pettymys kun en kouluun päässyt, mutta voi sitä riemua kun sain peruutuspaikan. Joten äkkiä vain työt päätökseen Helsingissä, asunnon tyhjennys ja Inariin! Jännitti aloittaa opiskelut taas pitkän tauon jälkeen ja pohdin kovasti olenkohan luokan ainoa kypsempään ikään ehtinyt neito. Tulin Inariin kolme viikkoa myöhemmin kuin muut ja harmitti kovasti kun en ehtinyt heinien-,parkin- ja juurienhaku reissuille mukaan. Ja vuoi ráigi että otti päähän kun Ijais Idja ehti mennä sivu suun! Koulun alku oli muutenkin hieman kuoppainen sillä sairastuin samantien ja sain heti kokea Ivalon terveysaseman burana-rakkauden. Olin kovassa yskässä pitkään ja aivan pihalla saamen kielessä. Mutta onneksi koulussa ja asuntolassa niin henkilökunta kuin opiskelijat olivat kovin mukavia. Heti alusta asti viihdyin Inarissa ja Saakissa tosi hyvin, joten pienet vaikeudet saamen kanssa eivät lannistaneet. OPINTOMATKOJA Pahkojen haku Tulin siis Inariin sen verran myöhään etten ehtinyt mukaan heinien-, juurien- ja parkinhaku reissuille.onneksi oli vielä pahkat hakematta! Pahkojenhakupäivänä aurinko paistoi ja metsästä kuului tasaiseen tahtiin huuto pahkan löyymisen merkiksi. Opettajilla piti kiirettä moottorisahojen kanssa. Kaapinjouninkenttä Lähdimme useamman luokan voimin Lemmenjoelle. Vierailukohteenamme oli Kaapin Jounin kenttä. Ilma oli huikean kaunis ja lämpöinen. Saimme vierailla rakennuksissa ja kuulla Kaapin Jounisa. Päivän kruunasi makkaranpaiso ja löhöily auringonpaisteessa. Erotukset Erotuksiin lähdimme Outin matkassa Angeliin. Erotusaidalla oli olo vähän kuin ulkomailla... Pääsimme juoksemaan hurstin kanssa; emme oikein tienneet mitä teimme, koitimme vain juosta siihen suuntaan mihin milloinkin käskettiin. Aikamoista sekamelskaa oli kirnussakin, porot ja ihmiset säntäilivät sinnetänne, siltä se ainakin ensikertalaisesta tuntui. Vaikka saattoihan siinä ihan harkitut kuviotkin olla ;) Erotukset olivat kyllä melkoinen kulttuuripläjäys!
Karasjok Karasjoella meitä odotti markkinat, joskin oli hieman vähemmän kuin odotimme ;) Kävimme vierailulla myös Saamelaiskäräjillä ja saameradiolla. Kumpaisessakin paikassa meidät toivotettiin tervetulleeksi ja saimme kuulla tarinoita kyseisistä paikoista. Saameksi tosin, joten ihan kaikkea en ymmärtänyt. Kotkaniemessä poroa savustamassa Joulukuussa menimme toivoniemeen ensin teurastamaan ja nylkemään poron, jonka jälkeen teimme kaikenkarvaisia ruokia. Lopulta lähdimme Kotkaniemeen savustamaan poroa. No itse teurastus ei ole minun juttu, joten pysyttelin sen ajan auton takana piilossa, mutta uskaltauduin sieltä kuitenkin katsomaan nylkemistä ja pääsin itsekin vähän koiven nylkemistä kokeilemaan. Niin ja ei ne verimakkarat tahi kumpuksetkaan oikein minun juttuni ole, mutta savustettu poro oli kyllä makoisaa! Kotkaniemen mökillä meillä oli niin muukavaa, että jäimme sinne toiseksikin yöksi ja pidimme saamen tunnit lauantai-iltana siellä. Yöllä kävimme jäällä kävelemässä ja katselemassa revontulia, kaunista lauluakin siellä kuului ja jään kuminaa :) Sevettijärvellä Sevettijärvellä saimme osallistua koltankielisille oppitunneille. Tunneilla mukana olo oli hauskaa ja koltansaame todella vaikeaa! Pääsimme mukaan myös liikuntatunneille ja ihastelemaan taitavien oppilaiden katrilliesitystä, jotkut meistä pääsi mukaan tanssin pyörteisiin :) Kiitokset Sevettijärven koululle ystävällisestä vastaaotosta! Päivän lopuksi kävimme kolttatalolla, jossa Marja Suojoki-Gauriloff kertoi meille kolttien historiasta ja nykytilasta. Inarinsaamelaista ruokaperinnettä ja pilkkimistä Inarinsaamelaiseen ruokaperinteeseen kävimme tutustumassa??. Teimme talon emännän opastuksella kalapottua ja mustikkapiirakkaa. Ruoka oli herkullista ja kuulimme paljon juttuja inarinsaamelaisuudesta. Ehdimme vielä pilkkireissulle Tuulisjärvelle. Mukaan tuli saamenkielen mestari Ilmari Laiti. Emme tosin oikein hyödyntäneet Ilmarin taitoja, itselleni ainakin taisi ujous iskeä.
IHASTUTTAVA JA VIHASTUTTAVA SAAME Aloitin kolme viikkoa myöhemmin kuin muut ja voi pojat, että oli pää sekaisin ja paniikki teki tuloaan ensimmäisen viikon jälkeen. Sain kyllä tukiopetusta muutaman tunnin, mutta en minä kärryille päässyt. Muut menivät menojaan ja minä yritin sinnitellä perässä...vähän siltä tuntui koko vuoden, tulin muutaman askeleen muita perässä. Pitkälti varmasti siksi, että kielioppia en osannut edes suomeksi. Hiljalleen syksyn kuluessa hieman saamea alkoi jo tarttua minunkin päähän, joskin lokatiivit ja illatiivit menivät iloisesti yli minun tajuntani. Täytyy tunnustaa, että vaikka kovin innoissani tulin saamea opiskelemaan, niin tässä vaiheessa alkoi epätoivo hiipiä mieleen - voinko tätä kieltä ikinä oppia? Yritin kovasti syksyn tankata kielioppia, ehä vähän liiankin kovasti koska sanojen opettelu jäi kieliopin varjoon. Lopputulos oli etten osannut kielioppia, enkä sanastoa ;) voi kääk. Joulun tienoilla yllättyksekseni huomasin, että minähän alan ymmärtää mitä opettaja puhuu. Vau! Mahtava fiilis! Vuoden vaihduttua aloimme harjoittelemaan kieliopin sijaan enemmän puhumista ja kyllä niitä harjoituksia riittikin. Kieliharjoittelu teki tuloaan jo helmikuussa, joten taisi tulla opettajallekin kiire yrittää saada meidän puhumaton porukkamme suoltamaan saamea. Mitä saamen puhumiseen tulee, niin minua on vaivannut ujous tahi jonkun sortin puhumisen pelko koko vuoden. En meinaa millään uskaltaa suutani avata edelleenkään. Suurin syy lienee, että kielioppi on niin pahasti hakusessa ja sitä häpeän. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin iloinen, että opin ymmärtämään saamea aika hyvin. Puhe tulee kyllä aikanaan jos vain aktiivisesti kieltä pidän yllä. GIELLAHARJEHALLAMIN GUOVDAGEAINNUS Mu giellahárjehallan báiki lei bargoguovddas. Doppe bargu bázahallan olbmouid eáralágán bargguid, ee. Basadanlatnjas, gievkkanis dahje muorraduodjilanjas. Doppe lei maid saji boares olbmuid. Mun mannen Bargoguovddas easka tisdaga maŋil 12.00, go dohko lei čoahkkima iññes. Eahketbeaivi mun ledjen basadanlanjas bealjeheapme nieiddain. Son gal máhtte hálla, muhto hállama lei nu eahpečielggas ahte mun in ádde maid son dadje. Gaskkavahkku lei suohtas beaivve. Mun ledjen gievkkanis málesteamin guokte olbmuiguin. Doppe boares olbmuid sajis boñii borrat sullii 15 ahkkuis ja ádjaid. Lei somá hála suinnaiguin. Sii jearre olu mus ja muñuige hálat olu. Duorastaga lei liikka seammalagan beaivvi go gaskavahkku. Boares olbmuid bohte gafestallamin. ja bearjadaga mii manaimet juo diibmu 12.00 ja iññes mun lein fas basadanlanjas.
Makkar báiki bargoguovddas lea Barguguovddas lea hui buorre báiki jos harjehallan lea eambbo go ovtta vahkku. Okta vahkku lea menddo oanehis áigi dákkaraš báiki. Livccii buorre lea doppe unnimustá 2 vahkku. Lagabui buot barggiid hálai sámegiella, dušše moadde hále darogiella. Mun in ádde sámegiella nu bures, ahte lei kanske váttis áddit maid bázahallan olbmuid hálle. Sin hála lea dávja vehás eahpečielggas, nu ahte dat dahka áddemin váttis. Hállai ferte doavddat vuost. Barggiid vulgge ruotktot jo diibmu 15.00, mu ahte mu beaivvit lei dušše guhta diimmu. Maid mun ohpan? Mus lei dušše guokte buorre giellaharjehallan beaivve, muhto gal mun oahppen olu goitge. Mu mielas mun oahpan alo bargoharjehallan, lei báiki makkár beare. Lei hui dehálačča lea sámegiella birasvuoñas ja gulla dušše sámegiella,maiddai ahte lei bággu hála sámegiella. Lei vehá váivvi ahte min fertii mannat Heahttai juohke beaivve. Livccii buorre lea sámegiella birasvuoñas maiddai eahkedis. Muhto gal mun jahkan ahte mun oahppen hui eambbo go mun ledjen Norgga bealde :) KÄSITÖISTÄ HALTIOITUNUT Ensimmäiset vapaastivalittavat koittivat marraskuussa ja kaikki sakulaiset alkoivat innoissaan ompelemaan nutukkaita. Homma alkoi näskäämisellä ja siinä vaiheessa otettiin luulot pois ;) hiki virtasi ja rakkulat tulivat, mutta niin ne koipinahat vain tulivat ompelu kuntoon. Siinä riitti ihmettelemistä, miten näistä palasista tulee kenkä? Onneksi Hilma oli kärsivällinen opettaja ja jaksoi kädestä pitäen neuvoa jokaista. Tammikussa vuorossa olivat opintoihin kuuluvat sisnatyöt. Teimme ompelupussukat ja minä lisäksi käsilaukun. Kyllä vaan oli mukavaa puuhaa, Sainkin melkoisen sisnakärpäsen pureman! Kevään loppupuolella pääsimme tutustumaan vielä hopea-, sekä puu-, luu- ja sarvitöihin. Sarvitöissä tein voiveitsen ja kielan. Hopeatyöt eivät ihan olleet minun juttuni, oli sen verran pikkuarkkaa näpräämistä. Sarvityöt sen sijaan veivät sydämestäni melkein yhtä suuren palan kuin sisnahommat. Käsitöitä olisi ollut kiva tehdä enemmänkin! Opettajien kanssa turinoidessa opimme paljon kulttuuriasioita ja kuulimme monia kertomuksia. Käsityöt ovat mitä parhainta kulttuuriopetusta.
LOPUKSI. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen vuoteeni Inarissa ja Saakissa. Opetus on ollut hyvää ja monipuolista. Saame ei suju ihan niin hyvin kuin odotin sen sujuvan, jos aloittaisin opinnot uudestaan niin tekisin monta asiaa kielen opiskelussa eritavalla. Kielen varmasti oppii suht hyvin vuodessa, mutta se vaatii paljon työtä itseltä. Täytyy olla valmis käyttämään siihen vapaa-aikaa rutkasti. Lisäksi minun olisi pitänyt aiemmin hyväksyä että kielioppi ei mene minun päähäni ja keskittyä rauhassa sanavaraston kartuttamiseen. Ehkäpä se kielioppikin olisi sitten aikanaan alkanut tarttua. Onneksi tulevassa kesätyössäni saan käyttää saamea, joten uskon puheeni paranevan sen myötä. Kulttuuriopinnot ovat olleet mielenkiintoisia, etenkin lähialuematkailu ja opintokäynnit ovat avanneet saamelaiskulttuuria ihan uudella tavalla. Kulttuuria on tosin tullut koko vuoden kaikkiin opintoihin liittyen sekä vapaa-ajalla omasta aktiivisuudesta riippuen. Suosittelen kuninkuusajoja, Hetan Marjan päiviä yms. kaikille ulkopaikkakuntalaisille, rikastavat kovasti käsitystä saamelaisuudesta Meidän luokka on ollut mainio sekoitus nuorta ja ei niin nuorta porukkaa. Aivan mahtavia tyyppejä kaikki! Yhdessä on naurettu niin paljon, että meinasi jo muu koulu hermostua ;) Vuoden aikana olen tutustunut moniin ihaniin ihmisiin, ja kokenut monia ikimuistoisia hetkiä :) Inarissa ja pohjoisessa olen viihtynyt niin hyvin, että ei täältä takaisin etelään menemistä ole. Koti on Lapissa