Eksegeettinen analyysi Galatalaiskirjeen jakeista 5:1-6

UTE201 / Eksegeettinen analyysi (Helsingin yliopiston teologinen tiedekunta) Jaakko Antila, huhtikuu 2004 URN:NBN:fi-fe20041420 Eksegeettinen analyysi Galatalaiskirjeen jakeista 5:1-6 1. Käännös 1. Vapauteen Kristus vapautti meidät; pysykää siis lujina, älkääkä antautuko jälleen orjuuden ikeeseen. 2. Katso, minä Paavali sanon teille: jos te ympärileikkautatte itsenne, Kristus ei ole oleva teille millään tavalla hyödyksi. 3. Vakuutan jälleen jokaiselle itsensä ympärileikkauttavalle ihmiselle, että hän on velvollinen täyttämään koko lain. 4. Te, jotka lain kautta yritätte tulla vanhurskaiksi, olette joutuneet pois Kristuksesta, langenneet pois armosta. 5. Sillä me odotamme vanhurskauden toivoa uskosta, Hengen kautta. 6. Sillä Kristuksessa Jeesuksessa ei hyödytä mitään ympärileikkaus eikä ympärileikkaamattomuus vaan rakkauden kautta vaikuttava usko. 2. Tekstikritiikki Jakeeseen 5:1 liittyy tekstikriittisiä ongelmia. Jakeen alkuosalle on näet olemassa kolme varteenotettavaa lukutapaa. Kaikesta päätellen varhaisin niistä on yllä olevassa käännöksessä noudatettu lukutapa: Vapauteen Kristus vapautti meidät; pysykää siis lujina. 1 Tietyissä käsikirjoituksissa on kuitenkin muoto: Siis vapaudessa, johon Kristus on meidät vapauttanut, pysykää lujasti. 2 Kolmas muoto on: Mihin vapauteen Kristus on meidät vapauttanut, siinä siis pysykää. 3 Ensimmäistä muotoa voi pitää alkuperäisenä, mutta toinen ja kolmas muoto kertovat, että siihen tehtiin jo varhain tyylillisiä parannuksia. Niiden avulla selvennettiin datiivin tulkinnanvaraisuutta ja moniselitteisyyttä. Voitaisiinhan ajatella, että kyseessä ei olisi dativus commodi vaan instrumentaalinen datiivi: Vapaudella Kristus vapautti meidät. 4 Edellä esitetyt kolme lukutapaa eivät kuitenkaan eroa sisältönsä puolesta merkittävästi toisistaan. 1. 2. 3. 4 Rohde 1989, 212. 1

3. Tekstikonteksti ja tekstin rakenne Paavalin kirjettä galatalaisille leimaa rajanveto juutalaiseen lakiin. Kirjeen alkuosassa on kaksi jaksoa, joissa Paavali nuhtelee galatalaisia (1:6-9 ja 3:1-5). Hän esittää myös keskeisen teesinsä uskon kautta tapahtuvasta vanhurskauttamisesta ja ilmaisee ahdistuksensa ja huolensa galatalaisten tilanteesta. Paavali puolustaa näkemystään kahdella eksegeettisellä argumentilla (3:6-4:7 ja 4:21-31/5:1). Jälkimmäisen argumentin ajatus on, että Abrahamille ja hänen orjattarelleen Hagarille lihan mukaan syntynyt poika Ismael edustaa Israelin kansaa. Jumalan lupauksesta syntynyt Iisak, vapaan naisen poika, edustaa puolestaan kristittyjä. Israelin kansa elää orjuudessa, josta kristityt ovat vapautuneet. 5 Toiset kommentaattorit lukevat analysoitavan tekstijakson ensimmäisen jakeen (5:1) tämän eksegeettisen argumentin päätösjakeeksi. 6 Toiset taas katsovat jakeen 5:1 aloittavan uuden kokonaisuuden. 7 Päädyttiinpä sitten kumpaan tulkintaan tahansa, näyttää selvältä, että jae 5:1 on siirtymäkohta uuteen asiaan. Tämä uusi asia on sekin itse asiassa siirtymäjakso. Viidennen luvun alun voi nähdä aina jakeeseen 12 asti siirtymänä kohti pastoraalista opastusta, joka hallitsee kirjeen loppuosaa (5:13-6:10). Toisaalta luvun alun voi nähdä jo osana tuota opastusjaksoa. Jakeissa 1-12 Paavali puhuu kristityn vapaudesta varoittaen samalla galatalaisia: jos he eivät käänny, heidän tulevaisuutensa on karu. Samalla jakeet ovat kuin tiivistelmä kaikesta aiemmissa luvuissa sanotusta. Viidennen luvun alun voi kuitenkin jakaa vielä kahteen osaan. Jakeissa 1(2)-6 Paavali tähdentää, että laki vaatii täydellistä sitoutumista ja että Kristus ja laki ovat toisensa poissulkevia. Jakeissa 7-12 Paavali taas hyökkää rajusti ja osin sarkastisestikin galatalaisten villitsijöitä vastaan. 8 Tekstikohdan rajaus jakeisiin 5:1-6 näyttää siis kirjeen sisällön kannalta perustellulta. Myös käsiteltävänä olevan tekstijakson voi jakaa rakenteellisesti eri osiin. Kuten jo tuli ilmi, ensimmäisessä jakeessa on siirtymäkohtana julistus kristityn vapaudesta. Jae on samalla sekä vanhatestamentillisen allegorian päätös että uuden jakson aloitus. Sen jälkeen jakeissa 1b-4 seuraa kehotuksia ja varoituksia. Paavali varoittaa Galatian seurakuntiin tulleiden uusien opettajien, judaistien, opetuksen seurauksista. Jakson lopussa, jakeissa 5-6, Paavali tiivistää julistuksensa keskuksen ja kaiken sen, mitä hän on sanonut kirjeen aiemmissa luvuissa. On huomattava, että Paavali käyttää kuudennen jakeen kaavaa myös muualla (Gal. 6:15 ja 1. Kor. 7:19). 9 Joka tapauksessa tekstijakson voi jakaa kahteen osaan, joista ensimmäisen muodostavat jakeet 1-4 ja toisen jakeet 5-6. 5 Martyn 1998, 24-26; Kuula 2002, 292-293. 6 Bruce 1982; Martyn 1998. 7 Nikolainen 1985; Rohde 1989; Schlier 1989; Longenecker 1990. 8 Bruce 1982, 228, 233; Longenecker 1990, 221-222; Martyn 1998, 26-27, 468-469. 9 Longenecker 1990, 222, 224; Martyn 1998, 473. 2

4. Historiallinen konteksti Seurakunnat, joille Paavali kirjoitti kirjeensä, sijaitsivat todennäköisesti Vähän-Aasian Galatian provinssin pohjoisosissa. Seurakuntia oli ehkä vain kaksi, eikä niissä ollut lainkaan juutalaisia. Ne olivat syntyneet hellenisoituneisiin kaupunkeihin Paavalin toiminnan tuloksena ehkä vuonna 48 tai 49. Paavalin lähdettyä pois ei ollut kuitenkaan mennyt kauaakaan, kun seurakuntiin oli saapunut juutalaiskristittyjä evankelistoja, judaisteja. He olivat kertoneet galatalaisille kiinteästä yhteydestään Jerusalemin seurakuntaan, ja he julistivat Mooseksen lain pysyvyyttä. Todennäköisesti judaistit eivät olleet ainakaan suoraan Jerusalemin seurakunnan lähettämiä. 10 Judaistit vaativat galatalaisilta ympärileikkausta, jotta nämä liittyisivät selvemmin Abrahamin saamaan lupaukseen ja koko juutalaiseen kansaan. Judaistit johdattivat galatalaisia myös viettämään sapattia ja juutalaisia juhlia pakanoista erottautumiseksi. Tässä erottautumisessa myös ympärileikkauksella oli tärkeä merkitys. Judaistit olivat todennäköisesti vakuuttaneet, että hyväksyessään Mooseksen lain galatalaiset eivät luopuisi Kristuksesta. Päinvastoin nämä ilmaisisivat näin sitoutumisensa sekä lakiin että Kristukseen. Paavali oli eri mieltä. Saatuaan tietää galatalaisten uudesta opista hän kirjoitti seurakunnille, että Mooseksen laki ja Kristus olivat ehdottomasti toisensa poissulkevia. 11 Galatalaiskirje muodostui tämän sanoman ympärille. Galatalaiskirjeen ajoittaminen on vaikeaa, ja siitä on erilaisia tulkintoja. J. L. Martyn ajoittaa kirjeen noin vuoteen 50, Ensimmäisen tessalonikalaiskirjeen kirjoittamisen jälkeen mutta ennen Filippiläiskirjettä ja korinttilaiskirjeitä. 12 Paavalin kirjeiden keskinäisen järjestyksen löytäminen onkin tärkeämpää kuin Galatalaiskirjeen kirjoittamisvuoden määrittäminen. 13 Ilmeisesti liukuminen juutalaiseen liittonomismiin ei ollut Paavalin silmissä ainut galatalaisten ongelma. Se oli kylläkin ongelmista suurin, ja Paavali uhrasi sen käsittelyyn valtaosan kirjeestään (1:6-5:12). Galatalaisten keskuudessa ilmeni kuitenkin myös piittaamattomuutta säädöksistä. Liiallinen vapaamielisyys oli ollut alusta lähtien seurakuntien ongelmana. Paavalin vaikeana tehtävänä olikin taistella kirjeessään yhtä aikaa sekä nomismia että antinomismia vastaan. Hän keskittyi antinomismin vastustamiseen kirjeen loppuosan pastoraalisessa opastusjaksossa (5:13-6:10). 14 5. Sisällön analyysi 5.1. Varoitus tulevasta kohtalosta (jakeet 1-4) 10 Martyn 1998, 15-18; Aejmelaeus 2000, 156. 11 Longenecker 1990, 227-228. 12 Martyn 1998, 20. Nikolainen ajoittaa kirjeen huomattavasti myöhäisemmäksi, loppukesään 57 tai 56. Nikolainen 1985, 7. Aejmelaeus ajoittaa kirjeen noin vuoteen 53 (samoihin aikoihin Filippiläiskirjeen kanssa) ja pitää sen kirjoittamispaikkana Efesosta. Aejmelaeus 2000, 156-157. 13 Martyn 1998, 19. 14 Longenecker 1990, 235. 3

Jakeen 5:1 kohdalla ensimmäinen kysymys on, mitä on vapaus? Paavalin mukaan se on tila, johon galatalaiset voivat palata, kunhan he luopuvat väärien opettajien opista. Tämä vapaus on apostolille paitsi vapautta laista, myös vapautta synnistä ja valheesta ja lopulta myös kuolemasta. Paavali puhuu vapaudesta hyvin absoluuttisena ja kattavana käsitteenä. Vapaus on Jumalan luoma tila, pelastus orjuudesta. Vapaus on muutenkin peruskäsite, joka kuvaa Paavalin sanoman ydintä läpi koko kirjeen. 15 Jakeen ilmaus jälleen ( ) ei tarkoita, että galatalaiset olisivat jo aiemmin olleet juutalaisen lain ikeen alla. Ilmaus kertoo sen sijaan, miten Paavali rinnastaa juutalaisuuden ja pakanuuden. Molemmat edustavat hänelle kosmisia perusvoimia, joiden alta kristityt ovat vapautuneet. 16 Jakeen 5:2 alun tarkoitus on painottaa seuraavien sanojen merkitystä. Samalla Paavali kääntää huomion juutalaisista kirjoituksista omaan sanomaansa. Hän puhuu nyt ennen kaikkea niille, jotka harkitsevat vielä ympärileikkausta. 17 Paavali asettaa uskon kautta saatavan ja lain noudattamisella saavutettavan vanhurskauden tiukasti vastakkain. Hän varoittaa galatalaisia illuusiosta, että nämä voisivat rakentaa lain varaan mutta samalla toivoa anteeksiantoa Kristukselta. 18 Jakeessa 5:3 Paavali laajentaa puhuttelunsa kohderyhmää. Edellisessä jakeessa hän on varoittanut nimenomaan ympärileikkausta harkitsevia, mutta nyt hän puhuu yleisemmin seurakuntalaisille. Paavali ei hyväksy judaistien ajattelua, että ympärileikkaus olisi viimeinen askel initiaatioprosessissa, jonka aiemmat vaiheet olisivat usko, kaste ja Hengen vastaanottaminen. Paavalin ajatus on, että itsensä ympärileikkauttava hylkää Kristuksen kautta saatavan vanhurskauden ja hyväksyy vastaavasti lain avulla ansaittavan pelastuksen. Tällainen pelastus edellyttää puolestaan koko lain täyttämistä. Luultavasti kaikki rabbit eivät olisi yhtyneet tähän Paavalin ajattelutapaan, mutta monet olisivat. Itse asiassa Paavali yhtyy tässä kohdassa yleiseen rabbiiniseen näkemykseen täysproselyyteistä: näiden velvollisuutena on täydellinen juutalaisen lain noudattaminen. Se, että Paavali painottaa koko lain noudattamisen velvollisuutta, kertoo, että judaistit eivät olleet todennäköisesti korostaneet tätä velvoitetta. 19 Paavali ei väitä tässä kohdassa eikä missään muuallakaan, että olisi mahdotonta pitää koko laki. Hän antaa kuitenkin ymmärtää, että lain alle asettuva lähtee polulle, jolla ei ole päätepysäkkiä. On luontevaa ajatella, että Paavali hyökkää tässä kohdassa nimenomaan Galatian judaisteja vastaan, ei juutalaisuutta vastaan yleensä. 20 15 Schlier 1989, 229-230; Longenecker 1990, 223; Martyn 1998, 447. 16 Longenecker 1990, 225. 17 Longenecker 1990, 225; Martyn 1998, 469-470. Jakeessa oleva ympärileikkaamista koskeva verbi tulee ymmärtää luultavasti mediumina: ympärileikkauttaa, antaa ympärileikata itsensä. Bruce 1982, 229. 18 Rohde 1989, 214-216. 19 Bruce 1982, 230; Rohde 1989, 215; Longenecker 1990, 226-227; Martyn 1998, 469-470. 20 Martyn 1998, 470-471. 4

Jakeessa 5:4 Paavali puhuu entistä selvemmin niille, jotka ovat jo siirtyneet noudattamaan judaistien opetusta. He ovat alkaneet uskoa, että uskollisuus Kristukselle tuottaa pelastuksen vasta, kun siihen yhdistyy uskollisuus laille. Tässä jakeessa Paavali hyökkää voimakkaasti tällaista ajattelua vastaan ja selventää jo aiemmin esille tullutta sanomaansa: Kristus ja laki ovat toisensa poissulkevia. 21 5.2. Paavalin perussanoma (jakeet 5-6) Kun jakeet 2-4 sisältävät sävyltään kielteistä varoittamista, jakeissa 5-6 Paavali tuo esiin positiivisen sanomansa. Jakeita voikin pitää Paavalin opetuksen tiivistymänä. On jopa sanottu, että Galatalaiskirjeessä (tai missään muussakaan Paavalin kirjeessä) ei ole yhtä tärkeitä lauseita kuin näissä kahdessa jakeessa. Niissä Paavali tiivistää aiemmissa luvuissa esittämänsä sanoman. 22 Jakeessa 5:5 Paavali käyttää persoonapronominia me. Sen avulla hän vetää tiukan rajan niihin, jotka ovat ympärileikkauksen kautta luopuneet Kristuksesta. Toisella puolella ovat Paavalin kanssa ne, jotka ovat pysyneet Kristuksessa ja joilla on siten Henki, usko ja toivo. 23 Paavali ei viittaa kirjeessään juurikaan kristilliseen toivoon. Ehkä syynä on hänen huolensa galatalaisten seurakuntien tilanteesta. Tässä viidennessä jakeessa on kuitenkin yllättäen tällainen viittaus. Paavalin sanomana on, että lain töihin nojaten ei voi saavuttaa koskaan samanlaista varmaa toivoa kuin uskomalla Kristukseen. 24 Toivon käsitteen esiintyminen on sikäli yllättävää, että Paavali on koko kirjeen ajan korostanut maailman jo muuttuneen täysin Kristuksen vanhurskauttavan työn kautta. Nyt hän puhuu kuitenkin toivosta ainoan kerran koko kirjeessä. Yllätystä kasvattaa vielä se, että Paavali puhuu samassa yhteydessä vanhurskaudesta tulevaisuuden tapahtumana. 25 Jos kuitenkin katsoo Paavalin teologiaa kokonaisuutena, tällainen tulevaisuudesta puhuminen ei näytä yhtä yllättävältä. Paavali näet ajattelee, että vaikka kristittyjen vanhurskaus onkin yhtäältä jo todellisuutta, sen lopullinen realisoituminen on vielä edessäpäin. Kristittyjen nykyiselle tilalle on luonteenomaista kärsivällinen odotus ja rauhallinen tietoisuus. Kristityt odottavat, että Jumala täydellistää työn, jonka hän on aloittanut heissä Hengen välityksellä. 26 Se, että Paavali viittaa tulevaisuuteen ja toivoon juuri tässä kohdassa, selittyy tekstiyhteydestä käsin. Hän on juuri aiemmin varoittanut galatalaisia heitä 21 Martyn 1998, 471. 22 Longenecker 1990, 228-229. 23 Martyn 1998, 472. 24 Bruce 1982, 231. 25 Martyn 1998, 472. 26 Rohde 1989, 217-218. 5

uhkaavasta kohtalosta. Sen vastapainoksi on nyt luontevaa viitata tulevaan pelastukseen, jota Kristuksessa pysyvät voivat rauhallisesti odottaa. 27 Jakeen 5:6 sanoma näyttää ensi silmäyksellä olevan ristiriidassa luvun ensimmäisten jakeiden sisällön kanssa. Paavali on niissä sanonut, että jokainen itsensä ympärileikkauttava on velvollinen täyttämään koko lain. Ympärileikkaus ei siis ole yhdentekevä asia. Nyt hän kuitenkin julistaa, ettei ympärileikkaamisella ole mitään merkitystä. Selityksenä on, että luvun alkujakeissa Paavali puhuu enemmänkin ympärileikkausta vasta harkitseville. Sanat eivät päde ympärileikattuihin juutalaisiin ja juutalaiskristittyihin. Heille ympärileikkauksella ei ole merkitystä. 28 Paavali on jo tähdentänyt, että kristityille ei ole voimassa laki vaan usko. Nyt hän tarkentaa, mitä tämä usko merkitsee: kyseessä on usko, joka täyttää lain. Millainen se on? Se on usko, joka vaikuttaa rakkauden kautta. Uskon ja rakkauden välille voi tehdä eron, mutta niitä ei voi irrottaa toisistaan. Ne ovat kuin saman kolikon kaksi eri puolta. Niiden kautta välittyy Paavalin mukaan se vanhurskauden toivo, josta hän on puhunut viidennessä jakeessa. 29 Sekä viidennen jakeen ajatus luottavaisesta odotuksesta että kuudennen jakeen korostus uskon ja rakkauden yhteenkuuluvuudesta valmistavat tietä kirjeen pastoraalisen opastuksen osuudelle (5:13-6:10). Tuossa osiossa rakkaudesta tulee hyvin keskeinen teema. 30 6. Tekstin tulkintahistoria ja sanoma Galatalaiskirjeen varhaisimmat tulkitsijat olivat galatalaiset itse. Näyttää siltä, että judaistien kanta voitti heidän keskuudessaan: galatalaiset eivät osallistuneet Paavalin järjestämään keräykseen Jerusalemin seurakunnan hyväksi. Sen sijaan Markion omaksui Galatalaiskirjeen ajatuksia, ja hänestä tuli eräs keskeisimmistä varhaiskristillisistä kirjeen tulkitsijoista. Hän sai kirjeestä käyttövoimaa juutalaiskristillisyyden vastustamiseen, ja on jopa ajateltu, että kirjeessä toistuvat vastakohtaparit vaikuttivat keskeisesti Markionin teologiaan. 31 Tällaisia vastakohtapareja voi löytää myös käsiteltävänä olevasta tekstijaksosta (vapaus-orjuus, Kristus-laki). Martti Luther oli eräs merkittävimmistä Galatalaiskirjeen tulkitsijoista. Hän löysi siitä sanoman armosta, joka saadaan ilman ansioita. Kirje vaikutti lisäksi kielteisesti Lutherin käsitykseen juutalaisuudesta. Lutherin ajatukset ovat vaikuttaneet voimakkaasti myös kirjeen myöhempään tulkintaan. 32 Luther sovelsi kirjettä paljolti omaan aikaansa. Jakeen 5:2 hän tulkitsi paavin kirkkoa ja luostareita 27 Martyn 1998, 478. 28 Rohde 1989, 218-219. 29 Bruce 1982, 233; Rohde 1989, 219; Schlier 1989, 235. 30 Martyn 1998, 474. 31 Martyn 1998, 29, 34. 32 Martyn 1998, 35. 6

vastaan: Ei kukaan heistä [munkeista] turvaudu häneen [Kristukseen], vaan kaikki he luottavat omiin tekoihinsa todisteina vanhurskaudestaan, tekemiinsä munkkilupauksiin ja keräämiinsä ansioihin. Tässä he kuulevat tuomionsa: Kristus on heille hyödytön. 33 Jakeen 5:5 kohdalla Luther pohti uskon ja toivon eroa, ja totesi, että niillä oli jokin ero mutta että niitä ei voinut irrottaa toisistaan. Usko kuului ymmärryksen, toivo taas tahdon alueeseen. Usko on siis oppia eli vakaumusta. Toivo taas on kehotusta. Uskolla olemme siis aloittaneet, toivolla me kestämme vastuksissa, mutta vanhurskauden ilmestyessä me saamme kaiken. 34 Luther näyttää tässä kohdassa pääsevän hyvin lähelle Paavalin ajattelua. Paavalin ajatusten tulkintahistoria tarjoaakin monessa kohdassa aineksia ymmärtää syvemmin kirjeen sanomaa. Toisaalta on varottava tulkitsemasta Galatalaiskirjettä liikaa myöhemmästä tulkintahistoriasta käsin. Tekstin sanoman kannalta jae 5:6 vaikuttaa keskeiseltä. Jo edellisissä jakeissa on tullut ilmi, että ympärileikkaus ei pelasta. Nyt Paavali korostaa, että ympärileikkaamattomuus ei pelasta yhtään sen enempää. Ainoa pelastava on rakkauden kautta vaikuttava usko. Koko kysymys ympärileikkauksesta on siis lopulta toissijainen, vaikka se onkin koko tekstijakson näkyvin aihe. Ympärileikkaus muuttuu ongelmaksi vasta, jos sille annetaan jokin merkitys. 33 Luther 2003, 516. 34 Luther 2003, 529. 7

Lähteet ja kirjallisuus Lähteet ja apuneuvot Gyllenberg, Rafael 2001 Uuden testamentin kreikkalais-suomalainen sanakirja. 5. p. Helsinki: Yliopistopaino. Liljeqvist, Matti 2001 UT:n kreikka-suomi sanasto. Aika. Luther, Martti 2003 Galatalaiskirjeen selitys. Helsinki: SLEY-Kirjat. Novum Testamentum Graece 2001 Novum Testamentum Graece. Nestle & Aland. 27. revidierte Aufl. Stuttgart: Deutsche Bibelgesellschaft. Kirjallisuus Aejmelaeus, Lars 2000 Kristinuskon synty. Helsinki: Kirjapaja. Bruce, F. F. 1982 The Epistle of Paul to the Galatians. A Commentary on the Greek Text. The New International Greek Testament Commentary 2. Exeter: The Paternoster Press. Kuula, Kari 2002 Paavali. Kristinuskon ensimmäinen teologi. 2. p. Helsinki: Edita. Longenecker, Richard N. 1990 Galatians. Word Biblical Commentary 41. Dallas: Word Books. Martyn, J. Louis 1998 Galatians. A New Translation with Introduction and Commentary. The Anchor Bible 33A. New York: Doubleday. Nikolainen, Aimo T. 1985 Viisi Paavalin kirjettä. Työn ja taistelun mies. Avaa Uusi testamenttisi 8. Pieksämäki: Kirjapaja. Rohde, Joachim 1989 Der Brief des Paulus an die Galater. Theologischer Handkommentar zum Neuen Testament 9. 1. Aufl. d. Neubearb. Berlin: Evangelische Verlagsanstalt. Schlier, Heinrich 1989 Der Brief an die Galater. Kritisch-exegetischer Kommentar über das Neue Testament 7. 6. Aufl. d. Neubearb. Göttingen: Vandenhoeck & Ruprecht. 8