LIIKUNTALÄÄKETIEDE OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖN HALLINNONALALLA Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaoston analyysi Kevät 2015
Sisällys Tausta... 1 1 LIIKUNTALÄÄKETIETEELLISEN TOIMINNAN KEHITYS... 2 2 LIIKUNTALÄÄKETIETEEN KESKUSTEN TOIMINTA & TEHTÄVÄT... 2 2.1 Yhteistyö... 4 2.2 Tutkimus... 5 2.3 Erikoislääkärikoulutus... 6 2.4 Muu toiminta... 7 2.5 Palvelutoiminta... 7 3 KESKUSTEN OHJAUS JA RAHOITUS... 8 3.1 Ohjaus ja arviointi... 8 3.2 Rahoitus... 9 4 LIIKUNTATIETEEN JAOSTON SUOSITUKSET...11
Tausta Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa kuuden liikuntalääketieteellisen keskuksen toimintaa Suomessa: Urheilulääketieteen säätiö/helsingin urheilulääkäriasema (www.hula.fi) Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö/kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos (www.kultu.fi) Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES, Jyväskylä/Liikuntalääketieteen klinikka (www.likes.fi) Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö/Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka (www.odl.fi) Paavo Nurmi keskuksen kannatusyhdistys ry, Turku/Paavo Nurmi -keskus (www.pnk.fi) Urho Kekkosen Kuntoinstituuttisäätiö/Tampereen Urheilulääkäriasema (www.taula.fi) Keskuksien tehtävänä on liikuntalääketieteellisen tutkimuksen tekeminen, liikuntalääketieteen erikoistumiskoulutus yhdessä yliopistojen kanssa, koulutus- ja viestintä sekä alueellinen palvelutoiminta. Alan resursointi on tällä hetkellä pääasiassa opetus- ja kulttuuriministeriön ja valtion liikuntabudjetin varassa. Liikuntalääketieteen edunvalvonnasta vastaavat Suomen Lääkäriliiton alainen Liikuntalääketieteen alaosasto sekä Liikuntatieteellisen Seuran liikuntalääketieteen valiokunta. Valtion liikuntaneuvoston lakisääteisenä tehtävänä on arvioida valtionhallinnon toimenpiteiden vaikutuksista liikunnan alueella. Neuvosto julkaisi joulukuussa 2013 arvioinnin 1, joka kohdentui tarkastelemaan liikuntatoimen kasvaneiden määrärahojen tuloksia ja vaikutuksia liikunnan alueella vuosina 2007 2011. Valtion rahoitus liikuntaan kasvoi tarkastelukaudella yli 40 miljoonaa euroa. Liikuntalääketieteen keskuksille kohdistettujen valtionavustusten kokonaismäärä nousi tarkastelujaksolla 40 %, 1,36 miljoonasta eurosta 1,9 miljoonaan euroon. Neuvosto toteuttaa toimikaudellaan myös toisen, koko valtionhallintoa koskevan arvioinnin toimenpiteiden vaikutuksista liikunnan alueella (2011 2015). Liikuntatieteen jaosto tuottaa arvioinnin tueksi käsillä olevan liikuntalääketieteellisten keskusten analyysin. Analyysissä käsitellään liikuntalääketieteen keskusten toimintaa vuosina 2011 2015 sekä toimintaan liittyviä kehittämistarpeita. Analyysissä on huomioitu liikuntalääketieteestä tehdyt arvioinnit ja selvitykset, liikuntalääketieteen keskusten antama esitys koulutus- ja muun toiminnan kehittämisestä, valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaoston antamat lausunnot keskusten toiminta-avustuksista, liikuntatieteen jaoston ja keskusten yhteistapaamiset sekä keväällä 2015 kerätyt keskuksien itsearvioinnit toiminnastaan. 1 Arviointi valtion liikuntatoimen määrärahojen kasvun tuloksista hallituskaudella 2007 2011. Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2013:8 1
1 LIIKUNTALÄÄKETIETEELLISEN TOIMINNAN KEHITYS Urheilulääketiede on saanut valtion tukea lähes 70 vuotta. Vuonna 1946 opetusministeriö myönsi Valtion urheilulautakunnan esityksestä tukea Suomen Urheilulääkäriyhdistykselle(1000 mk). Reilut 10 vuotta myöhemmin hyväksyttiin lautakunnan esitys, jonka mukaan urheilun tutkimukseen jaettiin tukea veikkausvoittorahoista (25 000 mk). Kuitenkin vasta vuonna 1964 myönnettiin ensimmäisen kerran avustuksia kahdelle laitokselle urheilulääkärin ja apuhenkilökunnan palkkaamiseen. Liikuntalääketieteellinen toiminta alkoi Turussa yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan yhteydessä vuonna 1956. Yksikkö on toiminut kannatusyhdistyksen ylläpitämänä nimellä Paavo Nurmi -keskus (PNK) vuodesta 1987. Keskuksia on Paavo Nurmi -keskuksen lisäksi viisi: Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö, LIKES (Jyväskylä, 1970 lähtien), Oulun liikuntalääketieteen klinikka, ODL (1972 lähtien), Helsingin urheilulääketieteen säätiö, HULA (1973 lähtien), Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö, Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos, KuLTu (1976) ja Tampereen urheilulääkäriasema, TaULA (1980 lähtien). Liikunnan erikoislääkärikoulutuksen perustamista esitettiin ensimmäisen kerran komiteamietinnössä (1979:6) liikunta- ja urheilulääketieteellisen toiminnan kehittämisestä 1980 1984. Liikuntalääketieteen erikoisalan koulutus alkoi kuitenkin vasta vuonna 1986. Urheilulääketieteen tehtävä nähtiin aluksi erityisesti ennen vuoden 1979 komiteamietintöä - hyvin huippu-urheilukeskeiseksi. Keskusten päätehtävänä oli valmennuksen kehittäminen, loukkaantuneiden urheilijoiden hoitaminen ja terveystarkastukset. Tutkimuksen ja toiminnan painopiste on vähitellen siirtynyt huippu-urheilun alueelta koskemaan liikuntaa ja kansanterveyttä. Vuonna 2005 julkaistussa liikuntalääketieteen keskusten arvioinnissa 2 ehdotettiin, että keskusten tulisi profiloitua liikunta-alaa ja terveydenhuoltosektoria yhdistäväksi sillaksi. Arvioinnissa esitettiin myös, että julkisin varoin tuetun toiminnan tulisi ainakin osittain kohdistua ryhmiin, jotka ovat syrjäytyneet tai vaarassa syrjäytyä liikunnasta. Nykyisin nähdään, että urheilulääketiede on yksi liikuntalääketieteen osa-alue. 2 LIIKUNTALÄÄKETIETEEN KESKUSTEN TOIMINTA & TEHTÄVÄT Liikuntalääketieteen tehtävä on tutkia yhteyksiä kansansairauksien, liikunnan ja liikkumattomuuden välillä. Tieteenala on lääketieteen itsenäinen erikoisala, joka tuottaa tietoa siitä miten ja kuinka paljon eri-ikäisten ja erilaisiin terveydellisiin riskiryhmiin kuuluvien ihmisten tulisi liikkua. Liikuntalääketieteen asiantuntijat tuntevat fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan sekä terveyden yhteydet, liikuntatapaturmien ennaltaehkäisyn ja hoidon periaatteet sekä liikunnan käytön sairauksien hoidossa. Liikuntalääketieteellistä osaamista ja asiantuntemusta käytetään sairauksien diagnosoinnissa, ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa. Lisäksi siihen kuuluu eri urheilulajeihin ja kilpaurheilujärjestelmään liittyvä lääketieteellinen asiantuntemus. Suomessa liikuntalääketieteellinen osaaminen on keskittynyt liikuntalääketieteen keskuksiin, joilla on neljä päätehtävää: liikuntatieteellinen tutkimus, liikuntalääketieteen erikoislääkärikoulutus, tiedonvälitys ja palvelutoiminta. Keskusten toiminnan painopisteet vaihtelevat näiden neljän päätehtävän välillä merkittävästi (taulukko 1), lisäksi keskuksille voi olla myös muuta toimintaa. Opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksilla tuetaan pääosin kolmea ensimmäistä tehtävää. 2 OPM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:18 2
Taulukko 1. Liikuntalääketieteen keskusten toiminnan painopisteet (itsearviointi % kokonaistoiminnasta). Liikuntalääketieteen keskus Liikuntatieteellinen Erikoislääkärikoulutus Tiedonvälitys Palvelutoiminta maksuton/ Helsingin Urheilulääkäriasema, HULA Kuopion Liikuntalääketieteen Tutkimuslaitos, KulTu Tampereen Urheilulääkäriasema, TaULA Oulun Liikuntalääketieteen Klinikka, ODL Paavo Nurmi keskus, PNK Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö, LIKES tutkimus maksullinen 35 20 5 0/40 60 15 15 0/5 50 10 35 5/10 52 11 3 1/34 50 20 25 0/5 35 5 7 5/4 Liikuntalääketieteen keskuksilla on kullakin oma asiantuntemus- ja tutkimusprofiilinsa, jotka käsittävät mm. liikunnan merkityksen metabolisten ja kroonisten kansansairauksien sairauksien ennaltaehkäisyssä, liikkumattomuuden vaikutukset, liikunnallisesti passiivisten aktivoinnin ja liikuntavammojen hoidon (taulukko 2). Taulukko 2. Liikuntalääketieteen keskusten asiantuntemusalueet. Liikuntalääketieteen keskus Asiantuntemusalue/tutkimusprofiili Helsingin Urheilulääkäriasema, HULA Hengitys- ja verenkiertoelimistön vasteet, liikunnan ja urheilun merkitys metabolisten sairauksien ennaltaehkäisyssä. Kuopion Liikuntalääketieteen Liikunta kroonisten kansansairauksien ehkäisyssä. Tutkimuslaitos, KulTu Tampereen Urheilulääkäriasema, TaULA Liikunnan ja urheilun turvallisuus. Oulun Liikuntalääketieteen Klinikka, ODL Liikunnallisesti kaikkein passiivisimpien aktivointi sekä teknologia terveysliikunnan edistämisessä. Paavo Nurmi keskus, PNK SedEx (Sedentary lifestyle and Exercise in health) - Liikkumattomuus ja liikunta uusi näkökulma terveyteen; Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö, LIKES Terveysviestintä, Urheiluvammat Lasten, nuorten ja nuorten keski-ikäisten liikunnan edistäminen. Erityisesti kohderyhmänä ovat vähän liikkuvat. LIKES-tutkimuskeskus toimi vuoteen 2015 saakka liikuntalääketieteen yksikkönä, jossa oli mahdollista suorittaa osia liikuntalääketieteen erikoislääkärikoulutuksesta 3. Muilta osin LIKESin toimintakenttä ja tutkimusprofiili ovat muita keskuksia merkittävästi laajempia ja sen toiminta on painottunut vahvasti myös selvitys- ja arviointityöhön. LIKES toteuttaa erityisavustusten avulla Kunnossa kaiken ikää (KKI) -ohjelmaa sekä koordinoi Liikkuva Koulu -ohjelmaa yhteistyössä OKM:n ja OPH:n kanssa. Liikuntatieteen jaosto katsoo, 3 Analyysissä LIKESin toimintaa tarkastellaan kokonaisuutena, eikä 3
että LIKESin toiminnassa tapahtuneiden muutosten jälkeen sitä ei tule enää arvioida osana liikuntalääketieteen keskuksia. Liikuntalääketieteen keskuksille toteutetun kyselyn mukaan keskusten toiminta suuntautuu kokonaistarkastelussa suhteellisen kattavasti eri ikäryhmiin. Toiminnan painotuksissa on kuitenkin selkeitä eroja esimerkiksi Tampereen Urheilulääkärisaseman toiminnan painottuessa lapsiin ja nuoriin Kuopion Liikuntalääketieteen tutkimuslaitoksen toiminta painottuu työikäiseen ja ikääntyneeseen väestöön. Kaikkia keskuksia tarkasteltaessa selkeästi vähiten toimintaa kohdistuu alle kouluikäisiin lapsiin. Keskuksia pyydettiin myös arvioimaan toimintaansa suhteessa voimassa olleeseen liikuntalakiin (1998). Saatujen vastausten perusteella keskusten toiminta näyttää kattavan hyvin liikuntalain eri osa-alueet. Kokonaistarkastelussa vähiten mainintoja keräsivät tasa-arvoon ja suvaitsevaisuuteen sekä kulttuurien moninaisuuteen ja ympäristön kestävään kehitykseen liittyvä toiminta. 2.1 Yhteistyö Liikuntalääketieteen keskukset tekevät laajaa yhteistyötä tutkimusyhteisöjen kanssa kansallisesti ja kansainvälisesti. Keskusten yksi keskeinen yhteistyökumppani on Liikuntatieteellinen Seura, jonka liikuntalääketieteen valiokunta on koordinoinut liikuntalääketieteen edunvalvontaa, koulutusta ja viestintää vuodesta 2002 lähtien. Valiokunnan tehtävänä on liikuntalääketieteen keskusten tukeminen tutkimus- ja tiedonvälitys- ja koulutustoiminnassa, Liikuntalääketieteen Päivien järjestäminen sekä strategian uudistaminen ja toimintaedellytysten luominen uudessa toimintaympäristössä. Vuonna 2013 julkaistussa liikuntalääketieteestä tehdyssä selvityksessä 4 todetaan, että liikuntalääketieteen keskukset tekevät tehokasta yhteistyötä tutkimuksen, koulutuksen ja tiedonvälityksen alueilla, mutta yhteistyön koordinaatiota on edelleen syytä tiivistää. Keskusten tulisikin tarkastella kriittisesti liikuntalääketieteen valiokunnan roolia liikuntalääketieteen kokonaisuutta koordinoivana tahona. Kantaa tukee valtion liikuntaneuvoston Liikuntatieteellisestä Seurasta teettämä arviointi 5, jonka mukaan liikuntalääketieteen valiokunnan tarpeellisuus ja toimivuus kyseenalaistettiin. Liikuntalääketieteen keskukset ovat vuoden 2015 aikana perustamassa liikunta- ja urheilulääketieteen erikoislääkäriyhdistystä. Liikuntatieteen jaosto pitää yhdistyksen perustamista kannatettavana ja luontaisena toimijanana alan yhteisten asioiden ja koordinoinnin näkökulmasta. Opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2012 aloittaman tavoiteohjauksen yhtenä tavoitteena on ollut kasvattaa liikuntalääketieteen keskusten luonnollisen yhteistyön edellytyksiä ja liikuntalääketieteen keskusten muodostaman verkoston vaikuttavuutta liikuntakulttuurissa sekä yhteiskunnassa yleisesti. Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaoston vuonna 2013 opetus- ja kulttuuriministeriölle antamissa keskusten yleisavustushakemuksiin liittyvissä arvioissa keskusten välinen yhteistyö toiminnan eri osaalueilla vaikutti ohuelta ja jäsentymättömältä TELS-tutkimushanketta lukuun ottamatta. Lausunnoissa mm. todettiin verkostoyhteistyön olevan aluillaan, mutta konkreettista toimintaa ei vielä ollut. Keskusten valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaostolle 11.9.2014 antaman selvityksen mukaan keskukset tulevat kuitenkin jatkossa kehittämään yhteistyötään toiminnan eri osa-alueilla. Liikuntalääketieteen keskukset tekevät opetus- ja tutkimusyhteistyötä pääsääntöisesti oman paikkakuntansa yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan ja LIKES Jyväskylän yliopiston kanssa. Liikuntatieteen jaosto toteutti keväällä 2014 kartoituksen UNIFI:n kautta yhteistyöyliopistojen näkemyksistä liikuntalääketieteen tutkimuksen ja koulutuksen kehittämisestä Suomessa. Liikuntatieteen jaoston yliopistoilta saamien vastausten perusteella, yliopistojen ja liikuntalääketieteen keskusten välinen yhteistyö vaikuttaa ohuelta ja yliopistojen panostukset liikuntalääketieteen kehittämiseen ovat vähäisiä Itä-Suomen 4 Liikuntalääketiede Suomessa, Liikuntatieteellisen Seuran tutkimuksia ja selvityksiä nro 9, 2013 5 Liikuntatieteellisen Seuran arviointi, Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2014:7 4
yliopistoa lukuun ottamatta. Myös em. liikuntalääketieteen selvityksen mukaan keskusten ja yliopistojen yhteistyötä tutkimus- ja koulutustoiminnassa tulee vahvistaa. Olympiakomitean ja liikuntalääketieteen keskusten välille rakentumassa oleva yhteistyömalli, jossa keskukset ottavat entistä merkittävämmän roolin kilpa- ja huippu-urheilijoiden terveydenhuollossa. Tavoitteena on, että keskukset tuottavat paikallisesti huippu-urheilun tukitoimia alueellisille urheiluakatemioille. Liikuntalääketieteen keskuksessa erikoistuva lääkäri osallistuisi koulutukseen kuuluvana osana alueellisen huippu-urheilun tukitoimiin sekä joukkuelääkäritoimintaan keskuksen seniorilääkärin opastamana. 2.2 Tutkimus Liikuntalääketieteen yhteiskunnalliset mahdollisuudet ovat korostuneet viime vuosikymmenten aikana. Vuonna 2012 julkaistu yhteispohjoismainen liikuntatieteen tieteenala-arviointi 6 osoitti, että Suomessa on viime vuosikymmenellä panostettu voimakkaasti liikuntalääketieteelliseen tutkimukseen. Tätä tukevat havainnot siitä, että lääke- ja terveystieteellisen liikuntatutkimuksen henkilöstön osuus on Suomessa Pohjoismaiden suurin ja julkaisutoiminnan määrissä mitattuna suomalaisen liikuntatutkimuksen tuotospanos -suhde on hyvä erityisesti lääke- ja terveystieteiden julkaisuissa. Kuviossa 1 on esitetty keskusten vertaisarvioidut alkuperäisjulkaisut vuosina 2011 2014. Vuosittainen julkaisumäärä vaihtelee jyrkästi tutkimusten pitkän keston vuoksi. Kuviossa 2 on esitetty keskuksista valmistuneet väitöskirjat. Vertaisarvioitujen alkuperäisjulkaisujen ja väitöskirjatöiden lisäksi keskukset tuottavat yleistajuisia julkaisuja, oppimateriaalia ja selvityksiä. 30 25 20 15 10 2011 2012 2013 2014 5 0 LIKES ODL KuLTu PNK TaULA HULA Kuvio 1. Keskusten vertaisarvioidut alkuperäisjulkaisut (kpl) 6 Sport sciences in Nordic countries, Publications of the Academy of Finland 1/12 5
8 7 6 5 4 3 2 2014 2013 2012 2011 1 0 LIKES ODL KuLTu PNK TaULA HULA Kuvio 2. Keskusten ohjauksesta valmistuneet väitöskirjat (kpl) 2.3 Erikoislääkärikoulutus Liikuntalääketieteen keskukset ovat ainoita liikuntalääketieteen erikoislääkärien koulutuspaikkoja Suomessa. Keskukset järjestävät erikoislääkärikoulutusta yhteistyössä yliopistojen lääketieteellisten tiedekuntien kanssa yliopistojen opetusohjelmien mukaisesti. Viisi vuotta kestävästä koulutuksesta ajallisesti noin puolet tapahtuu keskuksissa. Toinen puoli koostuu erisoisalaa tukevasta palvelusta ja koulutuksesta. LIKESin erikoislääkärikoulutuksen päättyessä koulutuksen käynnistämistä Kilpa- ja huippuurheilun tutkimus- ja kehittämissäätiön järjestämänä valmistellaan vuoden 2015 aikana. Vuosina 2008 2013 erikoislääkäreitä on valmistunut yhteensä 10, joista viisi Helsingin Urheilulääkäriasemalta (HULA). Vuonna 2010 Suomessa oli 43 työelämässä mukana olevaa liikuntalääketieteen erikoislääkäriä. Heistä tohtorin tutkinnon on suorittanut yli 60 % ja joka kolmannella oli dosentuuri. Erikoislääkäreille tehdyn kyselyn mukaan vajaa puolet toimii julkisen sektorin palveluksessa, reilu viides osa kolmannella sektorilla ja neljännes yksityisen yhtiön palveluksessa. Erikoistumiskoulutuksen käynyt lääkäri tuntee liikunnan terveysvaikutukset eri-ikäisillä, hallitsee liikunnan käytön sairauksien ehkäisyssä, hoidossa ja kuntoutuksessa, tuntee liikunnan sydän- ja verenkiertoriskit sekä tuki- ja liikuntaelimistön riskit. Liikunnan erikoislääkäri hallitsee liikunnan aiheuttamien ylirasitustilojen ja vammojen ennaltaehkäisyn, hoidon ja kuntoutuksen. Liikuntalääketieteen keskusten mukaan erikoisala on saavuttanut merkittävän aseman sekä kansanterveyden edistämisessä että kliinisessä lääketieteessä. Erikoisalan haasteena on ollut saada liikuntalääketieteeseen erikoistuneet lääkärit integroitua terveysalan palvelujärjestelmään. Erikoislääkärien oman näkemyksen mukaan erikoisalan osaamista hyödynnetään tällä hetkellä kohtalaisen hyvin paljon liikkuvien ja urheilijoiden hoidossa, antidoping-toiminnassa ja joukkuelääkäritoiminnassa. Käyttämätöntä hyödyntämispotentiaalia nähdään erityisesti lasten ja nuorten neuvonnassa ja hoidossa sekä fyysisesti inaktiivisten neuvonnassa. Liikuntalääketieteen koulutusta lääketieteen peruskoulutuksessa ja muiden erikoisalojen koulutuksessa tulisikin jatkossa vahvistaa. Keskusten itsenäisestä asemasta erikoislääkärikoulutuksen järjestäjänä on keskusteltu keskusten perustamisesta asti. Vuonna 1970 suomen urheilulääkäritoiminnan järjestämisestä tehdyssä mietinnössä esitettiin, että urheilulääkäritoiminta on käsitettävä kehitysprojektiksi, joka tähtää toiminnan siirtymiseen aikanaan yliopistojen tehtäväksi. Valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaosto on esittänyt, että 6
nykyisestä mallista jossa jokainen keskus vastaa itsenäisesti koulutuksesta, tulisi siirtyä malliin jossa koulutuksen koordinointi keskitettäisiin yhteen keskukseen. Näin koulutus olisi yhtenevä riippumatta siitä missä keskuksessa koulutettava suorittaa koulutuksensa. Lisäksi erikoistuville tulisi tarjota mahdollisuus työskennellä haluamissaan keskuksissa koulutuksensa aikana monipuolisen kokemuksen kartuttamiseksi. Liikuntalääketieteen keskukset eivät toistaiseksi kuulu sosiaali- ja terveysministeriön erikoislääkärien koulutuskorvausjärjestelmän piiriin, eivätkä näin ollen saa korvausta toteuttamastaan erikoislääkärikoulutuksesta. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa julkisessa terveydenhuoltojärjestelmässä ei ole erikoisalan virkoja tai toimia käytettävissä alan erikoisosaamisen siirtämiseksi osaksi julkista terveydenhuoltoa. Ns. evo-rahoitus tukisi osaltaan liikuntalääketieteen integroitumista terveysalan palvelujärjestelmään. Vuoden 2014 aikana liikuntatieteen jaosto ja opetus- ja kulttuuriministeriö ovat aktiivisesti pyrkineet edistämään asiaa. Tavoitteena on, että keskukset lisätään valtioneuvoston asetukseen (1103/2005) niin, että ne mainitaan terveydenhuollon toiminta- ja koulutusyksikköinä samalla tavoin kuin muut yksityisen alan toimijat. 2.4 Muu toiminta Lääkärikoulutuksen lisäksi liikuntalääketieteen keskukset tarjoavat räätälöityä koulutusta ja tiedonvälitystoimintaa myös laajemmin terveydenhuollon, liikunnan ammattilaisten ja osin myös koko väestön tarpeisiin. Suurimmat keskusten järjestämät tapahtumat ovat liikuntalääketieteen päivät ja Puijo Symposium. Varsinaisen tutkimustoiminnan lisäksi keskusten tekemä arviointi- ja kehittämistyö on lisääntynyt viime vuosina. Tällaista työtä tehdään esimerkiksi hankkeissa, joissa pyritään uusien palvelukonseptien luomiseen tai liikuntalääketieteellisten palveluiden tai toimintamallien levittämiseen laajempaan käyttöön. Esimerkkinä ovat Kunnossa kaiken ikää (KKI) ohjelma, Liikkuva Koulu ohjelma, Liikuntavammojen Valtakunnallinen Ehkäisyohjelma LiVE ja Mopo-hanke, jossa tuotetaan uutta tietoa ja käyttäjälähtöisiä menetelmiä liikunnan kannalta syrjäytymisvaarassa olevien nuorten aktivoimiseksi. 2.5 Palvelutoiminta Liikuntalääketieteen keskukset tarjoavat liikuntalääketieteen erikoislääkäripalveluita sekä erilaisia asiantuntijapalveluita. Palvelutoiminta jakautuu maksulliseen ja maksuttomaan toimintaan. Keskukset kuvaavat valtionavustushakemuksessaan vain maksutonta palvelutoimintaa. Maksullinen palvelutoiminta on rajattu valtionavustushakemuksen ulkopuolelle vuodesta 2009 lähtien valtionavustuskäytännöistä ja kilpailulainsäädännöstä johtuen eikä sen määrää ole seurattu. Liikuntalääketieteen keskuksissa palvelutoiminnan määrä on vähentynyt viime vuosina kun valtakunnalliset terveyspalveluketjut ovat kehittäneet voimakkaasti liikunta- ja urheilulääketieteellistä toimintaansa. Erikoislääkäripalveluiden keskeisimpiä muotoja ovat lääkärin vastaanotto- ja kuntotestaustoiminta sekä liikuntaan ja terveyteen liittyvä neuvonta, ohjaus ja kuntoutus. Asiantuntijapalveluiden tarjontaan kuuluu mm. fysioterapia- ja työhyvinvointipalveluja, painonhallinta- ja ravitsemusterapiaa, psykologin vastaanottoja ja syömishäiriöiden hoitoa. Yksi keskeinen palvelutoiminnan osa tulee jatkossa olemaan keskusten toimiminen urheiluakatemioissa harjoittelevien urheilijoiden ennaltaehkäisevässä ja akuutin tarpeen terveydenhuollossa, ravitsemusohjauksessa, antidopingohjauksessa ja kuntotestauksissa. 7
3 KESKUSTEN OHJAUS JA RAHOITUS 3.1 Ohjaus ja arviointi Valtion liikuntatoimen talousarviossa varaudutaan vuosittain avustamaan liikuntatieteellisten ja liikuntatieteen tiedonvälitysyhteisöjen toimintaa harkinnanvaraisin yleisavustuksin. Hakijayhteisöjen toiminta- ja taloussuunnitelmat perustuvat olettamukseen ministeriön toiminta-avustuksen pysyvyydestä. Valtionavustuksen vakaudella pyritään helpottamaan keskusten toiminnan ennakoitavuutta ja suunnitelmallisuutta. Opetus- ja kulttuuriministeriö ottaa valtionavustuksen määrää päättäessään huomioon avustuksen aiemman historian ja siihen vaikuttaneet tekijät. Keskusten yhteismitallinen arviointi on koettu haasteelliseksi ottaen huomioon niiden erilainen maantieteellinen, talousalueellinen sijainti, toiminnallinen historia ja toiminnan erilaiset painopisteet. Liikuntalääketieteen keskusten toiminnan avustamisella tuetaan yhteisöjen yleishyödyllistä toimintaa, eli pääosin liikuntalääketieteellistä tutkimusta, liikuntalääketiedettä koskevaa tiedeviestintää, liikuntalääketieteen erikoistumiskoulutuksen järjestämistä sekä näihin kohdentuvia hallintokuluja. Yleisavustusta ei päätöksessä kohdenneta yhteisön yksittäisiin toimintoihin vaan se on käytettävissä toimintaan yleisesti. Yleisavustuspäätöksiä tehdessään ministeriö on huomioinut sen, mitä valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaosto on lausunut yhteisöjen tieteellisestä toiminnasta. Jaosto arvioi vuosittain keskuskohtaisesti saavutetut tulokset tutkimus-, koulutus, tiedonvälitys- ja asiantuntijatoiminnan suhteen. Keskusten arviointi- ja ohjaustoimintaa on kehitetty määrätietoisesti. Edellisellä valtion liikuntaneuvoston kaudella 2007 2011 liikuntatieteen jaosto uudisti keskusten toiminnan raportoinnin perusteellisesti huomioiden liikuntalääketieteen keskusten arviointiraportissa esille nostamat asiat ja antoi suosituksensa tulosohjauksen aloittamisesta. Tavoitteiksi kirjattiin eri keskusten toiminnan päällekkäisyyden vähentäminen, keskusten profiloituminen vahvoille osaamisalueilleen, valtionavustuksella rahoitettavien ydintehtävien selkeämpi määrittely sekä keskusten aseman vahvistaminen liikuntalääketieteellisen tutkimuksen toteuttajina. Vuodesta 2013 lähtien liikuntalääketieteen keskusten ohjaus on perustunut opetus- ja kulttuuriministeriön aloittamaan tavoiteohjaukseen sekä valtion liikuntaneuvoston liikuntatieteen jaoston vuosittaiseen tutkimustoiminnan arviointiin. Tavoiteohjauskäytännöstä ei säädetä lain tasolla, mutta siihen sovelletaan liikuntalain ja valtionavustuslain säädöksiä. Tavoiteohjauksen tarkoituksena on ollut lisätä vuoropuhelua ministeriön ja keskusten välille sekä kasvattaa keskusten yhteistyön edellytyksiä ja keskusten muodostaman verkoston vaikuttavuutta liikuntakulttuurissa sekä yleensä yhteiskunnallisesti. Tavoiteohjauksen yhteydessä on pyritty tunnistamaan kullekin keskukselle yksilöllinen profiili, jota keskus toteuttaa erityisesti tutkimustoiminnassaan. Liikuntalääketieteen keskusten yhteiskunnallista vaikuttavuutta on painotettu tavoiteohjauksessa korostamalla tutkimustulosten hyödynnettävyyttä ja viestintää. Liikuntatieteen jaosto on esittänyt ministeriölle että liikuntalääketieteen keskusten tavoiteohjaus toteutettaisiin ministeriössä kolmen vuoden välein ja liikuntatieteen jaoston yksityiskohtainen arviointi yhteisöjen toiminnasta tehtäisiin samassa syklissä. Vuonna 2014 käydyssä tavoiteohjauskeskustelussa ministeriö sopi neljän vuoden (1+3) tavoiteohjaussyklistä keskusten kanssa niin, että vuonna 2014 asetetaan tavoitteet vain yhdeksi vuodeksi vuodelle 2015 ja vuonna 2015 kolmelle vuodelle vuosille 2016 2018. Näin uusi liikuntalaki ja uuden hallituksen hallitusohjelma voidaan ottaa huomioon tavoitteita asetettaessa. Liikuntatieteen jaosto on tavannut keskusten johtajia toimikaudellaan ja tehnyt aloitteita keskusten toiminnan kehittämiseksi. Hallituskaudella 2011 2015 jaosto on kannustanut keskuksia kehittämään ja tiivistämään keskinäistä yhteistyötään erityisesti liikuntalääketieteen erikoislääkärikoulutuksen 8
järjestämisessä, edistämään keskusten ja yliopistojen välistä yhteistyötä sekä nostamaan liikuntalääketieteen asiaa esille erikoisalan aseman parantamiseksi. 3.2 Rahoitus Opetus- ja kulttuuriministeriö myöntää vuosittain n. 3,1 miljoonaa euroa liikuntatieteellisille tutkimuskehitys- ja tiedonvälitysyhteisöille. Liikuntalääketieteen keskusten saamat yleisavustukset muodostavat tästä suurimman yksittäisen kokonaisuuden. Vuodesta 2007 vuoteen 2014 liikuntalääketieteen keskuksille kohdistetut määrärahat ovat kasvaneet keskuksesta riippuen 16 103 prosenttia. Keskusten saamat yhteenlasketut yleis- ja erityisavustukset vuosina 2007 2014 on esitetty kuviossa 3. 1 400 000,00 1 200 000,00 1 000 000,00 800 000,00 600 000,00 Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö Urheilulääketieteen säätiö / Helsingin urheilulääkäriasema Terveysliikunnan ja ravinnon tutkimussäätiö / Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos Paavo Nurmi -keskuksen kannatusyhdistys ry / Paavo Nurmi -keskus 400 000,00 200 000,00 0,00 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 Urho Kekkosen Kuntoinstituuttisäätiö / Tampereen Urheilulääkäriasema Oulun Diakonissalaitoksen Säätiö / Oulun Liikuntalääketieteellinen Klinikka Kuvio 3. Liikuntalääketieteen keskusten yleis- ja erityisavustukset ( ) 2011 2014 7 (indeksikorjattu) Keskuksen rahoituksen lähtökohtana on ollut niin sanottu kolmikantarahoitus, jossa ministeriön toimintaavustus kattoi 1/3, kaupungin toiminta-avustus 1/3 ja keskuksen oman toiminnan tuotto 1/3 kokonaisrahoituksesta. Kaupunkien rahoitusosuudet ovat laskeneet merkittävästi ja osalta lakanneet kokonaan mikä on johtanut ministeriön rahoitusosuuden kasvuun. Keskusten saama rahoitus ministeriön ulkopuolelta vaihtelee. Keskuksen omarahoitusosuuden muodostamisessa olennaisessa osassa on maksullinen palvelutoiminta. Keskusten omarahoitus 8 vaihtelee 4 prosentista 55 prosenttiin (kuvio 4). Omarahoitus koostuu pääasiassa palvelutoiminnan tuotoista. Lisäksi keskukset toteuttavat tutkimustoimintaa osin kilpaillun ulkopuolisen tutkimusrahoituksen avulla. Tällä hetkellä OKM:n yleisavustusten ja muiden avustusten osuus keskusten tuloista on 33 80 %. 7 Vuonna 2000 LIKES perusti lasten ja nuorten elämäntavan tutkimusyksikön (LINET). Ministeriö myönsi vuoteen 2011 saakka erityisavustusta yksikön toimintaan. Vuoden 2012 yleisavustusta korotettiin tuntuvasti, kun LINETtutkimuskeskuksen toimintaan kohdistettu erityisavustus sisällytettiin yleisavustukseen. 8 Omarahoitusosuus ei sisällä ulkopuolista kilpailtua tutkimusrahoitusta. 9
70 60 50 40 30 20 10 LIKES ODL KuLTu PNK TaULA HULA 0 2011 2012 2013 Kuvio 4. Liikuntalääketieteen keskusten omarahoituksen osuus kokonaistuloista (%) Suurin kustannus liikuntalääketieteen keskusten toiminnassa koostuu henkilökunnan palkoista Liikuntalääketieteen keskusten pysyvän henkilökunnan määrä vaihtelee keskuksittain 6-42 henkilön välillä (kuvio 5). 45 40 35 30 25 20 15 10 2011 2012 2013 2014 5 0 LIKES ODL KuLTu PNK TaULA HULA Kuvio 5. Pysyvän henkilöstön määrän kehitys 2011 2014 Liikuntatieteellisten yhteisöjen laitekannan heikkoon tilaan on kiinnitetty huomiota aiemmissa liikuntalääketieteen keskusten arvioinneissa. Vaikka keskuksille on viime vuosina myönnetty yksittäisiä laiteavustuksia, laitekannan ylläpidolla ja uudistamisella ei ole selkeää suunnitelmaa. Liikuntatieteen jaosto suosittelee, että ministeriö kartoittaa jatkossa säännöllisesti keskusten laitekannan tilannetta ja tarpeita. 10
4 LIIKUNTATIETEEN JAOSTON SUOSITUKSET Viime vuosikymmeninä liikunta on pitkälti tutkimuksen avulla raivannut itselleen yhteiskunnallisen perustelunsa osana sairauksien ennaltaehkäisyä, hoitoa ja kuntoutusta. Tästä huolimatta liikuntalääketieteen integroiminen terveydenhuoltoon ei ole toteutunut toivottavalla tavalla. Samaan aikaan liikuntalääketieteen keskusten asema yhteiskunnassa vaikuttaa epäselvältä. Miten keskukset integroituvat entistä vahvemmin osaksi tulevaisuuden terveydenhuoltoa? Mikä tulee olemaan keskusten rooli tulevaisuudessa ja ketä keskusten toiminta palvelee jatkossa? Liikuntalääketieteen keskukset ovat yksittäin tarkasteltuna volyymiltaan ja vaikuttavuudeltaan pieniä toimintayksiköitä. Lisäksi keskusten tehtävät painottuvat vaihtelevasti tutkimuksen, erikoislääkärikoulutuksen, tiedonvälityksen ja palvelutoiminnan näkökulmasta. Liikuntatieteen jaosto on peräänkuuluttanut keskusten välisen yhteistyön sekä keskusten ja yliopistojen yhteistyön tiivistämistä kahdella edellisellä toimikaudellaan. Kuluvalla kaudella liikuntalääketieteen keskukset ovat etsineet ja löytäneet hyviä ratkaisuja keskinäisen yhteistyönsä kehittämiseen, mutta keskusten toimintaa ja rooleja tulee jatkossa vielä selkiyttää. Vahvistamalla verkostoyhteistyötään keskukset muodostaisivat monipuolisen ja vaikuttavamman kokonaisuuden. Liikuntatieteen jaosto pitää liikunta- ja urheilulääketieteen erikoislääkärien yhdistyksen perustamista kannatettavana. Yhdistyksellä on tärkeä merkitys alan edunvalvonnassa. Liikuntatieteen jaosto kannattaa myös opetus- ja kulttuuriministeriön ja keskusten välisen tavoiteohjauskäytännön jatkamista ja vahvistamista. Tavoiteohjaus vahvistaa osaltaan keskusten toiminnan profiloitumista, fokusoi keskusten toimintaa ja vahvistaa näin myös paikoitellen jo vahvoja tutkimuslinjoja. Liikuntalääketiedettä koskevissa selvityksissä keskeisenä tutkimus- ja koulutustoiminnan kehittymistä estävänä tekijänä on nähty liikuntalääketieteen professuurien puuttuminen yliopistoilta. Tällä hetkellä liikuntalääketiedettä ja sitä sivuavia professuureja on Jyväskylän, Turun, Oulun ja Itä-Suomen yliopistoissa. Jyväskylän liikuntalääketieteen professuuri on terveystieteen laitoksella. Oulun (2009) ja Turun (2008) yliopistoissa on ollut osa-aikainen (30 %) terveysliikunnan professuuri, jonka vastuualueelle kuuluu myös liikuntalääketiede. Itä-Suomen yliopistoon on perustettu liikuntafysiologian professuuri, joka tukee liikuntalääketieteen opetusta ja koulutusta. Liikuntatieteen jaosto korostaa liikuntalääketieteen keskusten ja yliopistojen yhteistyön merkitystä liikuntalääketieteen kehittymisen kannalta. Liikuntalääketieteen keskukset on jatkossa sidottava entistä vahvemmin osaksi yliopistoja ja keskusten ja yliopistojen yhteistyötä tutkimus- ja koulutustoiminnassa tulee vahvistaa. Erikoislääkärikoulutuksen kehittymisen kannalta sen koordinointi tulee keskittää jatkossa yhteen keskukseen. Liikuntalääketieteen keskusten ja opetus- ja kulttuuriministeriön tulee varmistaa keskusten kuuluminen sosiaali- ja terveysministeriön erikoislääkärien koulutuskorvausjärjestelmän piiriin. Keskukset tulee lisätä valtioneuvoston asetukseen (1103/2005) mahdollisimman nopeasti niin, että ne mainitaan terveydenhuollon toiminta- ja koulutusyksikköinä samalla tavoin kuin muut yksityisen alan toimijat. Liikuntalääketieteen keskukset nostivat itsearvioinnissaan esiin tulevaisuuden haasteina mm. tutkimuksen ja muun toiminnan rahoitusmahdollisuuksien heikentymisen. Jaosto pitää opetus- ja kulttuuriministeriön keskuksille myöntämää avustustasoa riittävänä, joskin keskusten tulee tehostaa toimintaansa. Keskusten tulee myös aktiivisesti jatkaa ulkopuolisen rahoituksen hankkimista eri lähteistä. Itsearvioinnin mukaan keskusten palvelutoiminnan vähenemisestä johtuvat tulonmenetykset vaikuttavat keskusten toimintaan. Liikuntatieteen jaosto katsoo, ettei keskuksilla ole enää realistisia mahdollisuuksia ylläpitää palvelutoimintaansa ja kilpailla alalle tulleiden yksityisten toimijoiden kanssa. Keskukset toivat vastauksissaan esiin tulevaisuuden haasteena myös toimintansa osana huippu-urheilun tukitoimien tuottamisessa. Keskusten tulee jatkossa selkiyttää asemansa suhteessa eri toimijoihin. 11
Liikuntatieteen jaosto esittää, että liikuntalääketieteen keskuksista laaditaan pikaisesti kattava arviointi, jossa tarkastellaan liikuntalääketieteen keskusten toimintaa, asemaa ja roolia yhteiskunnassa, osin vaikuttavuuden näkökulmasta ja osin taloudellisten kysymysten näkökulmasta. Arvioinnin tulee tarjota työkaluja liikuntalääketieteen keskusten toiminnan kehittämiseksi, tehostamiseksi ja uudistamiseksi. Liikuntatieteen jaosto katsoo myös, että LIKESin toiminnassa tapahtuneiden muutosten jälkeen sitä ei tule enää arvioida osana liikuntalääketieteen keskuksia. Jatkossa Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimus- ja kehittämissäätiön mahdollinen rooli liikuntalääketieteen erikoislääkärikoulutuksessa edellyttää KIHUn toiminnan arviointia liikuntalääketieteen näkökulmasta. 12