WappuSinssi 2/03
Wappu Sinssi 2/03 2 Tulevat tapahtumat: Sinssin sivulta 6 löydät Wapunajan tapahtumat ja Wesibussin aikataulun 26.4. - 1.5. Wappu 2.5. klo 13.15 Publiikki, YT116 Sinssi 2/2003 n:s vuosikerta Sinssi on Sähköinsinöörikilta ry:n kustantama painotuote ja vapaan sanan foorumi. Kaikilla Sähköinsinöörikilta ry:n jäsenillä on vapaus tuottaa Sinssiin sisältöä. Sinssi ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Sinssi painetaan Oulun Yliopistopainossa. Sinssin painomäärä on 250 kappaletta. Sinssin toimitus kiittää aktiivisia avustajiamme Mikkoa, Riinaa, Ernoa, Kaarinaa, Samia, Anttia ja kaikkia muita myös! Sinssin toimitus: Päätoimittaja Heli Pihlajamaa Kusipäätoimittaja Henna Korhonen Alapäätoimittaja Suvi Junes Alapäätoimittaja Jukka Hautamäki Alapäätoimittaja Janne Lesonen Alapäätoimittaja Suvi Vakkala Alapäägraafikko Teemu Kääriäinen Rehtori Antti Toiviainen Sinssin yhteystiedot: sinssi@sik.oulu.fi paatoimittaja@sik.oulu.fi kusipaatoimittaja@sik.oulu.fi alapaatoimittaja@sik.oulu.fi alapaagraafikko@sik.oulu.fi rehtori@sik.oulu.fi
3 Wappu Sinssi2/03 Kolmossivun tytöt toivottavat kokemuksellista Wappua kaikille Sinssin lukijoille!
Wappu Sinssi 2/03 4 Ei mitään copypastea Heli Tämä Sinssi ei ole copypastea. Kiitos siitä kuuluu teille aktiiveille kiltalaisille, jotka olette halunneet tehdä jotain lehtemme puolesta. Kuten lehdestämme voi lukea, Sikkiläiset ovat ahkeria reissaajia; Sinssin nojatuolimatka vie meidät Tallinaan, Chamonix in ja New Yorkiin. Sinssin on tämän kevään aikana muuttunut myös lihaksi ja vereksi, kun terve vauva nimeltä Sinssi syntyi (ks kansikuva). WappuSinssin välistä löytyy perinteikkäästi lukijalahja. Paljon puuhaa Wapun ratoksi löytyy askartelupalstaltamme, jonka antimet kruunaavat yöväenjuhlan vieton. Hieman ristiriitaisia tunteita herätti viime numeron vitsipalsta. Pahoittelen, jos joku pahoitti mielensä. Nyt onkin enää jäljellä hauskan Wapun vietto. Tee se! Kevättä rinnoissa! Henuli Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja leuto tuulenvire pöyhöttää tukkaani. Nyt ei siis olla Oulussa, vaan Valkealassa, viettämässä pääsiäistä. Kukko on muninut pahemman kerran ja minäkin saan jopa kaksi munaa! Toisessa on tylsä koottava vene, joka saa minut möksäämään. Mutta toisen sisältä löytyykin hienot, siniset viikset! Jes, ja päivä on pelastettu ;) Ulkona innostun, tavoistani poiketen, tarttumaan haravan varteen. Mikäpäs siinä on raapsutellessa maata, kun opiskeluhuoletkin tuntuvat unohtuneen 530km:n päähän. Aurinko täplittää naamaani pisamilla ja siitepöly tunkee sisään joka reiästä aiheuttaen "lievän" kevätnuhan. Jees, ja nyt paluu arkeen, tuuliseen ja kylmään Ouluun, lukemaan viimeisiin tentteihin ja valmistautumaan Wapun viettoon. Elikkä oikein riemukasta Wappua kaikille ikään, sukupuoleen tai rotuun katsomatta, neiti AssistenttiKusipäätoimittaja Korhonen
5 Wappu Sinssi2/03 epa Heippa! Kevät on jo pitkällä ja Wappu painaa päälle. Kevään aikana on jälleen kerran tapahtunut kaikenlaista, fuksit ovat kovasti yrittäneet keräillä pisteitä ja Wanhat jarrut(tm) ovat kovasti yrittäneet opiskella. Muutamat fuksit ovat kuulemma ehtineet tehdä kumpaakin. Pisteiden keräilyhän ei tarkoita sitä, että jättää käymättä koulussa. Fuksien taival alkaa olla lopussa ja ehkä tätä lukiessanne vielä sisimpäänne kalvaa jännitys rituaaliuinnista ihanaan Laanojaan. Tämähän tarkoittaa sitä, että Wappu on jo ovella. Toisilla nämä muistinmenetyspäivät kestävät useamman päivän ja toisilla se on vain sellainen pikainen rypistys. Wapun viettoon ei ole sitä ainutta ja oikeaa tapaa eli pitäkää hauskaa, mutta muistakaa että edustatte haalareiden kanssa muutakin kuin itseänne, koittakaahan myös palailla takaisin arkeen juhlien jälkeen ja kerätä noppia, jottei Kelan tädit suutu. Torstai aamuna fuksit saavat painaa päähänsä Teekkarilakin ja alkaa kutsua itseään Teekkariksi. Fuksin vuosi on takana ja toivottavasti siitä on jäänyt Teille ja Meille hyviä muistoja ja muutama legenda tuleville polville. Hyvää Wappua ja aurinkoista kesää toivottaapi koko killalle, pj:nne Ps. ei se vesi niiiiiiin kylmää ole... ;) SINSSI SAI (?) maskotin!!! Pitkä odotus palkittiin 16.4.2003, kun Sinssi sai tehokkaan yrittämisen tuloksena oman pienen maskotin! Pikku-Sinssi näki päivänvalon Rinteen tilalla pääsiäistä edeltävänä keskiviikkona ja tietojemme mukaan sekä pienokainen, että Pilvi-äippä voivat hyvin (isästä ei ole tietoa). Suloinen lehmävasikka tulee myöhemmin jatkamaan sukua ja lypsämään maitoa myös Sinssin lukijoille! Sinssin toimitus kiittää seminologia onnistuneesta työstä ja toivottaa Sinssi-vasikalle, ja tämän hoitajille aurinkoista ja lämmintä kevään jatkoa!
Wappu Sinssi 2/03 6 Wapunajan ohjeita ja ohjelmia 26.4. lauantai - klo 16 Wappuinfo, Teekkaritalo 27.4. sunnuntai - klo 12 Kirkkovenesoudut, Tuiran uimaranta - klo 21 Jälkisoudut, Foxia 28.4. maanantai, Waatonaatonaatto - klo 18 Elkerhon Wappusauna, Teekkaritalo - klo 21 ÖöpisGaala, Loop 29.4. tiistai, Waatonaatto - klo 10 Tempaukset, Torinranta - klo 12 Fuksikisa, Torinranta - klo 14 Köydenveto, Torinranta - klo 15 Olutviesti, Torinranta 30.4. keskiviikko, Waatto - klo 11.50 Teekkariwapun julistus ja Wappukulkue, Rauhala - klo 14.00 Fuksikaste, Rauhala 1.5. torstai, Wappu - klo 03.33.33 Ashematunnelin Örinät - klo 04.00 Fuksilakitus alkaa, Rauhala - klo 05.00 Sillis, Raksan sali - klo 18.00 Fuksilakkien polttohautaus, Teekkaritalo Wesibussi liikennöi seuraavasti: Sunnuntaina 27.4. kello 13-24 Maanantaina 28.4. kello 13-24, päivällä lähiökuppila-excu Tiistaina 29.4. kello 13-24
7 Wappu Sinssi2/03 NÄIN sitten tehdään SE SOLMU
Wappu Sinssi 2/03 8 Aasi on palannut keskuuteemme!
9 Wappu Sinssi2/03 Fuksien kyykkäkisat 2003 - eli Siis kyykkäämään, kyykkäämään Tuntematon Kyykkääjä Olin kuullut siitä. Sitä vanhemmat harrastavat ja siitä suuresti nauttivat. Luonnollisesti itsekin halusin kokea sen ihanuuden, joten yhtenä kohtalokkaana marraskuun lauantaina astui Ponu M:n joukkue kyykkäareenalle fuksien kyykkäkisoihin. Joukkueemme koostui neitseellisestä materiaalista, mutta olimme silti valmistautuneet koitokseemme hyvin. Jo ennen kisoja olimme kokoontuneet pääkalloluolaamme miettimään strategiaa sekä ottamaan hieman mieltä virkistävää, joten olimme mitä parhaimmassa kunnossa henkiseen ja fyysiseen kokeeseen, joka myös kyykkäkisana tunnetaan. Ensimmäinen ottelumme oli killan sisäinen kamppailu, josta kehkeytyi myös sukupuolten välinen mittelö. Tässä eeppisessä ottelussa tyttöjen joukkue oli auttamattomasti alakynnessä meidän tarkkojen ja lujien heittojemme lakaistessa heidän heittoneliöstään kyykät pois, tai ainakin suurimman osan. Tästäkin huolimatta Tasa-arvo oli iskenyt ilkeät hampaansa meidän pisteisiimme ja loppujen lopuksi voitimme niukasti, vaikkakin puhtaasti. Seuraavaksi vastassamme oli kiltamme toinen - ja viimeinen - joukkue, jota vastaan kävimme taistohon. Koitoksesta tuli kova ja yksi eksynyt karttukin meinasi tehdä turhan läheistä tuttavuutta allekirjoittaneen kanssa (ilmiselvästi kyykkäkin on kontaktilaji). Kolmannessa erässä olimme miltei voitolla, kunnes Itsevarmuus tuli ja potkaisi meitä persiille. Valitettavasti kilpailijamme otti tästä täyden hyödyn ja vei pisteet (tai paremminkin pienemmät miinukset) kotiin. Tappiostamme syvästi murtuneena Ponu M:n tiimi vetäytyi nauttimaan ravinteita ja nauttikin niin hyvin että menetti viimeisen ottelunsa OTiT:n joukkuetta vastaan luovutusvoittoon. Ilmeisesti pohjalta pääsi vieläkinalemmaksi, joten joukkueemme hajaantui kukin omalle taholleen. Itse menin seuraamaan ammattilaisten kyykkäämistä ja ottamaan oppia. Ehkäpä ensi vuonna
Wappu Sinssi 2/03 10 Jenkeissa kaikki on suurta Riina Huom! Jutussa esiintyvien henkilöiden nimet on muutettu eikä kuvissa (?, toim. huom. :) näkyvillä henkilöillä ole mitään yhteyttä tapahtumiin. Kaikki hauskuushan alkoi jo Helsinki-Vantaan lentokentalla turvatarkastuksen ja passintarkastuksen jalkeen. Istuskelin kaikessa rauhassa lahtoportin laheisyydessa, kun nain JENKIN (toim. huom. perusmuoto sanasta nain on nähdä, ei naida). Jenkki oli lyhyehko mieshenkilo, jolla oli Yankees-paita, vaaleat farkut, valkoiset lenkkarit ja superpallo. Jenkki pompotteli palloa koko ajan jauhaen samalla purkkaa. Jenkki varmistui aidoksi jenkiksi tervehtiessaan paria muuta, valepuvussa ollutta jenkkia. Lentokoneessa en valitettavasti paassyt istumaan taman aidon jenkin eli natiivin viereen, vaan viereeni istui 68- vuotias venalaisnainen, joka naytti hieman Arja-tadilta, mutta haisi voimakkaalle hajuvedelle eli parfuumille. Nainen jutteli minulle kovasti venajaksi koko lennon ajan yrittaen muun muassa saada minua iskemaan takanani ollut nuorehko mieshenkilo, koska tama naytti tadin mielesta rikkaalta liikemiehelta. Itse tulin miehen kanssa keskusteluani tulokseen, etta kyseessa oli vantaalainen sahkovoimateknikko, johon en missaan tapauksessa haluaisi oululaista sahkoteekkaria vaihtaa. Lentokone laskeutui JFK:lle klo 15.55 paikallista eli lokaalia aikaa. Kone rullasi terminaalin eteen noin varttitunnin pitaen aanta, josta paattelin jonkun jaaneen jumiin koneen renkaan ja rungon valiin kovasti apua huutaen. En paassyt tietenkaan tarkistamaan tilannetta, koska lentoemot ohjasivat matkustajat kaytavaan, josta noin mailin tallattuamme paasimme passintarkastukseen. Jonossa sai seista siellakin viela hetken, jos ei sattunut olemaan jenkki. Passintarkastuksesta ja tullista paasi vallan heittamalla lapi ja eikun kysymaan neuvoa bussille. Yltiokohtelias lentokenttavirkailija neuvoi minut pysakille, johon lentokenttabussi melkein samantien kurvasikin. Kolmeatoista dollaria koyhempana istahdin mukavalle penkille maisemia katselemaan. Matkan varrella oli kylki kyljessa hassuja omakotitaloja, joissa oli kolme metria korkea kivijalka pienen
11 Wappu Sinssi2/03 kesamokin tukena. Kai ne asukkaat siella kiven... eiku kivijalan sisassakin asuvat. Nain myos useita gangstajengeja pelaamassa koripalloa. Liikenne sujui vallan mukavasti: Bussikuski tyyttasi vain joka neljannessa risteyksessa ja hihkaisi aina peraan "Jesus!" Ohitimme viela suurimman koskaan nakemani hautausmaan, jossa hautakivien paalla oli patsaita, suurimman koskaan nakemani tietullin, suurimman koskaan nakemani sillan ja... Jenkeissa kaikki on suurta. Manhattanille paastyamme en nahnyt kuin paljon ihmisia, paljon autoja ja pilvenpiirtajien seinia. Grand Central Terminaliin osasin menna, koska bussi pysahtyi melkein sen eteen ja musta rahastajapoika kuulutti, etta nyt ulos se lakanan varinen tytto sielta takapenkilta. Eihan siina auttanut kuin totella. Kappailin sitten sisaan Terminalin paaovesta, ja eteisessa Piia tulikin jo vastaan. Menimme paikallisjunalla "maalle" Katonahin asemalle, josta autolla Piian isantaperheeseen. Nain minut toivotettiin tervetulleeksi: "Nais tu miit juu. Juu luk tsast laik joor sistoer." Nyokkailin sujuvasti englanniksi ja kannoin laukkuni sisalle. Siella kimppuuni hyokkasi kaksi miesta, joista toinen yritti nuolla minut maraksi niin yla- kuin alapaastakin. Ihan kiva koira muuten. Pikaisen suihkun jalkeen kaaduin sankyyn ja nukuin kuin tukki heratakseni siihen, etta papukaija lauloi komealla sopraanollaan: "Tomorrow, tomorrow, I love you..." Lauantain vietimme Cityssa. Aamupaivalla oli vallan t-paitakelit, joten mikas sen mukavampaa kuin kuljeskella kaupungilla nahtavyyksia katsomassa. Pysahdyimme valilla Herald's Squarelle kahville ja taas mentiin. Times Square, Broadway, Empire State Building ja WTC:n rauniot tuli katsastettua. NYPDmuseossa oli aika vahan nahtavaa, mutta paljon ostettavaa snapsilaseista boksereihin. Hintojen vuoksi ostokset jaivat tekematta, silla Chinatownista loytaa halpoja kopioita. Museosta matka jatkui Staten Island Ferrylle Vapaudenpatsasta katsomaan. Patsas naytti samalta kuin elokuvissa, joten kyseessa ei ilmeisesti ollut halpa kopio. Rantauduttuamme taas Manhattanille otimme metron Chinatowniin. Metroon astuessani koin bon voyage-ilmion, siis etta olin kokenut sen aiemminkin. Muistelin, etta prosentit sille, etta olin aiemminkin ollut ko. metrossa olivat fifty-sixty, ja paatin, etta sen taytyy olla TV:sta tuttu. Chinatown oli kuin toisesta maailmasta aiempaan verrattuna. Kadut suorastaan vilisivat pienia aasialaisia, ja kaupat jatkuivat reippaasti jalkakaytavan puolelle. Chinatowniin tutustuminen jai hieman lyhyeksi, silla taivas paatti reveta oikein kunnolla. Sateenvarjot tuulessa holtittomasti notkuen lahdimme etsimaan lahinta metrotunnelia. Sita ei vain tuntunut millaan loytyvan, kun olivat kurjat jattaneet kartassa osan teista nimematta. Parinkymmenen minuutin hortoilun ja muutamien
Wappu Sinssi 2/03 12 sivistyneiden kirosanojen jalkeen metro loytyi, ja matka kohti Brooklynia alkoi. Metro kolkutteli valilla meren alla ja valilla meren paalla, mutta niin vain loytyi maaranpaanamme ollut pysakki. Paasimme taas maan pinnalle ja yha yltyvassa sateessa Minnan ovelle. Emanta otti meidat vastaan niin hehkeana kuin vain aamukahdeksaan juhlittuaan voi ja kehotti oleskelemaan vapaasti, kunhan emme vahin-gossakaan vilkaisisi kamppiksen huoneeseen. Mita lie ruumiita siella piilotteli? Sunnuntai sujui shoppailun merkeissa niin tavallisesti, etta olisi voinut kuvitella olevansa kotona. Pienena poikkeuksena mainittakoon kauppojen myyjien harrastama smool toolkki: "Hau aa juu gais duuin?" Illalla hurautimme taas maalle nukkumaan. Maalla vietettyjen viiden paivan aikana tuli lahinna shoppailtua ja kaytya muutaman kerran kahvilla. Kavin myos pari kertaa kavelylla frakkipukuisen vanhemman herrasmiehen kanssa. Piia suosi nuorempaa ja energisempaa, tummapintaista urosta. Kolmannella ulkoilukerralla tulin tosin tulokseen, etta ehka herraseuralaiseni ei ollutkaan herrasmies, silla hanella tuntui olevan tapana haukkua kaikki vastaantulijat. Viimeisena maalla vietettyna iltana kavimme lillumassa porealtaassa Piian kaverin terassilla. Oli kuulemma komea tahtitaivaskin, vaan en mina nahnyt mitaan, kun rillit meni huuruun, ja kun otin ne pois, niin nakyvyys vain heikkeni. Toinen lauantai oli taas toivoa taynna, ja maailmannaisen elkein junailimme GCT:lle. Ensimmaisena huomioni kiinnittyi kaikkialla parveileviin, rynnakkokivaarein varustautuneisiin poliiseihin ja sotilaisiin. En mina niita lentokentalta tullessa ollut huomannut, lieko se kuuluisa jet laaki mennyt silmiinkin silloin. Ei muuten tuntunut niitten jenkkien suuruudenhulluudella olevan rajaa, silla lyhyehkolla naissotilaalla oli rynkky, joka ulottui kantajaansa nilkoista korviin asti. Olisi kai niita pienempiakin loytynyt vaikka lelukaupasta. Toiveikkuudestamme huolimatta lauantaipaiva kului lahinna sisatiloissa, silla Saaherra tuntui huomanneen, etta Cityyn oli tullut vieraita melkein Siperiasta saakka, ja kylmentanyt ilmaa, jotta vieraat eivat saisi lampohalvausta. Little Italyssa taisivat paikalliset todeta ilman jaatavaksi, silla kaduilla ei nakynyt ketaan, vaikka normaalisti tunnelma on kuulemma melko tiivis. Vincent oli sentaan avannut ravintolansa, joten paasimme syomaan pastaa. Tassa pieni saastovinkki laktovammaisille: Tilaa pastaa kermakastikkeella ja huomaa unohtaneesi laktaasikapselit pois matkasta. Vatsasi tayttyy niin hyvin, etta voit olla koko loppupaivan syomatta. Vatsat taynna suuntasimme kulkumme to American Museum of Natural History. Norsuja, hanhia, Einstein, dinosauruksia ja muita kuolleita elioita riitti useampaan kerrokseen. Aikaa olisi kai saanut kulumaan vaikka
13 Wappu Sinssi2/03 paivan verran. Kuulimmepa museossa olevamme tosi kuulejakin: Eras vartija kysyi, mista olemme, ja kun sanoimme olevamme Suomesta, han totesi vartijaparilleen, etta "ool the skandineivians aa sou kuul". Tuollaisen kehumisen jalkeen olikin mukavaa ulostautua Central Parkiin. Hyytava viima ja matalalla roikkuvat pilvet eivat tehneet oikeutta puistolle, mutta kesalla siella on varmasti TODELLA UPEETA. Rullaluistimet jalkaan ja evasta reppuun, se se olisi naisen elamaa? Kotimatka koitti sunnuntaina. Tottuneena matkailijana suoritin lentokentälle menon käänteisessä järjestyksessä tulomatkaan verrattuna ja luovutin matkatavarani koneeseen. Taman jalkeen kentalla piti notkua nelja tuntia ennen koneeseen paasya. Olipas siina sitten mukavaa rahattomana norkoilla kahviloitten ja turistikraasan myyjien keskella. Sisailman lampotilakin oli varmasti lahempana neljaakymmenta astetta ja mina hikoilin kuin itasaksalainen naiskuulantyontaja. Paastivat sentaan koneeseen, vaikka punaisesta naamasta ja puuskuttavasta hengityksestani olisi voinut epailla minulla olevan seka sydanvika etta verenpainetauti. Lento Helsinkiin sujui iloisesti valvoen ja matkalaukkunikin tulivat suoraan perille kulkematta lahtoruudun kautta. Oulun-konetta Helsingissa odotellessani huomasin tarkean asian tulevaisuutta varten: Bisnesluokassa matkustettaessa tulee nauttia shampanjaa lahtoaulan kahviossa kunnes kutsutaan nimelta koneeseen. Matkailu opettaa.
Wappu Sinssi 2/03 14 Sinssin puuhapalsta Henna ja Antti Askartele-paskartele Kevään Ensimmäinen Noppa Kylläpäs tuo kevät taas kului nopeasti, ihmettelet selaillessasi lähes tyhjää opintosuoritusrekisteriotettasi. Mutta ei hätää, Sinssi on tuonut helpotuksen pahimpiin omantunnontuskiin ja tarjoaa Wapun kunniaksi ikioman nopan, jonka hyväksymisen suhteen ei Kelan tädeilläkään PITÄISI olla ongelmia ;) Ohje: Leikkaa pitkin paksuja viivoja nopan alkio irti, taittele ja liimaa tummennetuista kohdista.
15 Wappu Sinssi2/03 Hätä käteen? Nou hätä. Leikkaa tästä omat WC-kylttisi ja wessa on aina lähelläsi!
Wappu Sinssi 2/03 16 Leikkaa WC-kylttisi talteen, niin ei tarvi tulla hädän käteen!
17 Wappu Sinssi2/03 Näiden avulla et taatusti jää ilman Wappuna!
Wappu Sinssi 2/03 18 Uskomaton keikka: Chamonix Erno Papa Show Paljon puhuttu ja odotettu reissu Chamonixin kylään, Mont Blancin ja useiden muiden huippujen ympäröimään idyllinen vuoristo kylä, on nyt takana päin. Jäljellä on mahtavia muistoja, kokemuksia sekä riipivä ikävä takaisin lumisten huippujen juurella omaa elämäänsä elävään pieneen kylään. Chamonix oli minulle rakkautta ensisilmäyksellä...
19 Wappu Sinssi2/03 1. päivä: Lähtö Oulusta Torstai 6.3.03 oli monelle hyvin tavallinen päivä, mutta minulle ja n.50 muulle matkaajalle tuo päivä oli jo kauan odotettu. Heräsin aamulla varmaan jo 5.30 tarkastamaan että kaikki tarvittava oli mukana. Iso kassi, joka sisälsi vaihto- ja lasketteluvaatteet, hammasharjan ja muita erinäisiä esineitä, lumilauta, eväät yli 40h matkalle. Harmikseni jouduin huomaamaan että olin sitten perkele unohtanut kisajuoman eli oluen... Lähtö tapahtui n. klo 16.12 rautatie aseman edestä. Tästä voi siis päätellä että kaikki oli ajoissa paikalla. En näemmä ollut ainoa joka oli unohtanut urheilu juomat kotiin, sillä ensimmäinen pysähdys oli jo Iin Shell n. klo 16.39. Vanhana jalkapalloilijana olin ensimmäisen tiskillä upouutta mäyräkoiraani silitellen ja pian jo matka jatkuikin. Pian oma Rehtorimme huomasi jättäneensä villasukat kotiin ja sekös vitutti. Matka jatkui eteenpäin leppoisissa merkeissä jutellen ja välillä jopa laulaen. Tai sitten vaan Teston Iron Maiden kokoelmaa kuunnellen. Ja pian Rehtori kertoikin meille opettavaisesti saksalaisista. "Saksalaiset on sisäsiittoinen kansa, mutta kolmea asiaa ne osaa tehdä. Makkaraa, autoja ja nussia toisiaan". Tätä informaatio pläjäystä miettien jatkoin kaljan kittaamista. Noin kello 18.33 Ruåttin aikaa homma oli mennyt jo spekuloinnin puolelle. Kuten seuraava katkelma Rehtorin mietteistä kertookin. "...Mietitiin tossa Testo Manin kans, että mitä meistä oikeen tulee. No, Ruottissa en Testo Man ja den Redaktör. Tanskasta en kommentoi. Saksassa(makkaran luvattu maa) eli Sakemanneissa ollaan sitten DER TESTO MAN ja DER REKTOR.TAJUUTSÄ?!? Ne nahkahoususet hapankaalinpurijat ei voi käsittää kuinka kovia jätkiä ME ollaan. Ranskassa ollaan sitten hieman hintahtavasti Le Testo Man ja Le Principal. Ernolla on enää jäljellä nahkat mäyräkoirasta..." Seuraavan taltioitu tapahtuma löytyykin jo kello 01.16...siis noin aikaa. Testo, Starba ja Rexi on saanut Jääkeripullon tuhottua. Olivat jätkät kohtuu hyvässä nousussa. Testo Man päätti sitten lähteä paskalle ja otti Iron Maidenit mukaan. Koko saatanan vessa raikui. Sitte joku perseenreikä hekutti että " On se kivaa olla kaunis, komee ja suosittu". Ajattelin että nyt ei mee liian vahvasti ja valistin kaikkia tiedolla Visa Electron käy vaikka Jemenissä. 2. päivä Perjantai aamuna sitten odoteltiin Tukholmassa Vikinglinen terminaalin edessä perkeleen Turkulaisia! Laiva oli pyöreät 35min myöhässä. Vitun kynäniskat! Matka oli tähän mennessä mennyt kohtuu sekavissa merkeissä; eikä vessakaan enää toiminut. Puolenpäivän jälkeen pysähdyttiin syömään Jönköpingin mäkissä ja ketuksihan sekin homma
Wappu Sinssi 2/03 20 meni. Paso yritti tilata BigMac-aterian ja kaks BigMac-purilasita, mutta saikin kaks kaksi ateriaa. Tiesihän Paso sen ettei svenssonit kieliä osaa, mutta edes omaa kieltään. Saatanan kynäniskat! Ei vissiin hajota. I'm surrounded by assholes. Ei. Parin tunnin päästä oltiinkin jo lautalla menossa kohti Tanskaa ja luojankiitos, pois Ruotsista. Mutta voi. Paso meinasi kehittää itselleen huonon olon. Kuulemma laivalla voi tulla merisairaaksi. Toiseksi tanskalainen, sotanorsun kokoinen "myyjätär" ei millään tajunnut mikä on euro ja ei ainakaan voinut mitenkään antaa euroja takasin vaikka kuinka laskin sille summat valmiiksi. Ei oo helppoa, kun on ympärillä pelkkiä perseenreikiä! Tanskan maalla pysähdyttiin n.5 minuutiksi ja jo siinä ajassa meinasi bussikuski peruuttaa kaverinsa päälle. Ei kait siinä. "Turvallista matkaa poijjaat!". Jossain vaiheessa Paso onnistui säikäyttämään poloisen rekkakuskin väläyttämälle tälle palaa bussiin ikkunasta. Tanskan ja Saksan välisellä lautalla jouduin ikäväkseni toteamaan että sakemanneilla ei ole minkäänlaisia käytöstapoja. Porukka tunti tekevän asiat just niin kuin itte tykkää. Kohtuu takapajunen kansa! onneksi saksalaisilla moottoriteillä saa ajaa lujaa. Päästäisiin pois Saksasta vauhdilla. Vaikka kyllähän siinä matkalla sattui ja tapahtui. Testo Manista tuli uusi kiistaton mestari kivi, paperi ja sakset pelissä murskattuaan edellisin mestarin, El Principalin, paras viidestä ottelussa. Allekirjoittaneen osalta ei edellisen illan jälkeen päästy nousuun kovinkaan vauhdikkaasti. Edellisenä iltana tuhoutui mäyräkoira aikamoisella vauhdilla ja osa Kimmon Finlandiastakin katosi parempiin suihin. Tätä tuskaillessani havaitsin että bussi ei enää liikkunut. Testo Man veikkasi kolaria ja minua alkoi vituttamaan saman tien. Saksalaiset siis osaavat tehdä vain niitä kolmea asiaa. Hetken päästä aloin ihmettelemään paikallisia opasteita. Haburg-Ost 2000m. Tarkoittanee aika isoa hampurilaista juustolla. Tiedä häntä?! N. klo 22.00 saatiin Iron Maiden maratooni päätökseen (oli mukana koko Teston Maidenkokoelma, joku 14 levyä). Seuraavaksi oli siis vuorossa Red Hottah Chillie Pepphas. Eli oltiin jossain Hampuri- Hannover välillä menossa ja pikku hiljaa päishällään. Videossa pyöri TB9 ja soppa maistuu.ja Starballa oli kuulemma likaiset kalsarit. No kenelläpä ei? Pian taas päästiin
21 parantamaan maailmaa ja jouduin taas valaisemaan kanssa matkustajia mielipiteilläni. "Anarkia on hienoa niin kauan kun se on hauskaa, mutta kun se menee liian vakavaksi, se on ihan perseestä". Kaikki tajusi ihan heti mitä tällä tarkoitin.elämä on laiffia, elämä maistuu, elämä tuoksuu koko bussin täydeltä. Siis ei hammasharjaa, ei suihku, ei puhtaita vaatteita, mutta huomenna... 3.päivä Kello oli jotain 10.00 ja vihdoin oltiin Chamonixissa. Luulin tulleeni taivaaseen. Lumisia huippuja joka puolella. Mieleeni kehkeytyi uskomattomia suunnitelmia seuraavasta päivästä. Äkkiä tavarat pois bussista, vessaan, suihkuun ja kylälle pyörimään ja ihmettelemään menoa. Tutustuttiin lähes kaikkeen mahdolliseen tarjontaan mitä kylästä löytyi ja jouduin ikäväkseni toteamaan että ruotsalaisista ei pääse eroon edes Wappu Sinssi2/03 Ranskassa. Chamonixissa on kuulemma ruotsalaisia 2000 kahtakymmentä suomalista kohden. Että näin. 4.päivä Ensimmäinen laskupäivä oli ja meni. Myöhästyin retkue Pason lähdöstä pyöreät 15 min. ja missasin kuulemma tappavan mahtavat linjat. Kavereilla oli ollut kuulemma mahtavaa. "Homma jees. Käytiin poikien kanssa vetämässä pas de chervhle (3). Yks historian taageimmista offareista. Lämmintä oli +20 astetta ainaski. Aurinko ilman paitaa ja patonki-piknik jäätiköllä. Pari tuntia meni näppäillessä ja oikeaa ulospääsyä etsiskellessä. Kolme sanaa: Vixxx hyvä lasku. Kuten hyvä rasti, myös hyvä lasku päättyy aina välittömään palautteeseen; champangea ja hyvä sikari... what can ya say? Tai no edelleen ne kolme sanaa...and at the moment. Kaljaa,
Wappu Sinssi 2/03 22 koittelua ja hyvää meininkiä. Ei muuten koskaan enää polteta sikaria- Ei koskaan saa sanoa ei." Tätä mieltä oli pojat reissusta...after-ski kunniaan. Bissekin vaan sen 5.10!! 5.-11.päivä Loput laskuista oli aivan mahtavia vaikkakin niille pääseminen oli aina pienen kävelyn/kiipeilyn takana. Puuteria löytyi, kun sitä vaan osasi hakea. Päivittäin mäessä semmonen 10 tuntia, aurinkoa, kauniita naisia, mahtavia linjoja ja halpaa kaljaa. Mitä sitä enempää voi toivoa? Sitä ettei olisi tarvinnut lähteä pois...ykkönen on ykkönen ja kakkonen on kakkonen, mutta kolmonen on ykkönen ja kakkonen. Ja Testo Man veti ainakin kymmenen metriä patonkia. Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan. Itse oli pois lähtiessä niin loppu ja hajalla ettei enää pahemmin juttu lentänyt. Matka oli kaikin puolin loistava. Kukaan ei satuttanut itseään, mitä nyt Starbalta katkesi sormesta jänne, ja kaikilla oli hyvä meininki koko reissun ajan. Kotiin tuomisia oli vähintään kolme repullista kokemuksia ja pari, baarista käännettyä, litran tuoppia. Chamonix. Vielä joskus palaan sinne takaisin. Maailman matkaaja El Reno
23 Wappu Sinssi2/03 Noppia (lisää)! Suvi V & Friends Sinssi tahtoo kovasti auttaa Sinua, lukija, hankkimaan lisää opintoviikkoja. Virallisestihan näitä neljää kurssia ei vielä järjestetä, mutta osa kursseista on jo ennestään tuttu kesätenttitoivomuslistasta. HUMALTUMISMENETELMÄT (3 ov) (Methods of Getting Drunk) Opettaja: K. Ääliö Tavoitteet: Esitetään tärkeimpien humaltumismenetelmien periaatteet, niiden toteutusmenetelmät ja verrataan niillä saavutettavia suorituskykyjä voimakkaan humalatilan ja tasapainohäiriöiden vallitessa Sisältö: Promillelaskentaa (ei vaadi esitietoja), humaltumismenetelmien erot ja niiden lähempi tarkastelu Toteutus: luentoja 32 h, opintojakso suoritetaan loppukokeella, sekä hyväksytysti suoritetulla harjoitustyöllä. HUOM! kurssin alussa kerätään nimellismaksu (5 euroa), jotta kaikilla osallistuvilla olisi yhtäläinen mahdollisuus humaltua. Kurssimateriaali: Alkon oppaat, sekä tuotteet (myös päivittäistavarakaupasta hankitut käyvät) JOHDATUS NOITUUTEEN (4 ov) (Introduction to Witchcraft) Opettaja: M. Magia Tavoitteet: Kurssin tavoitteena on antaa opiskelijoille perustiedot arkipäivän noituudesta (ja keinoista, joilla läpäisee tentit lukematta!) Sisältö: Noituuden historia, palvontarituaalien yleinen rakenne, taikojen toimintaperiaatteet ja loitsukirjaan perehtyminen. Toteutus: luennot, yht. 40 h, harjoitukset (sisältäen luudalla lentämisen) 24 h ja tentti + harjoitustyö (aiheena oman loitsun kehittäminen ja toteutus), joka on palautettava kirjallisessa muodossa ennen tenttiä. Kurssikirjallisuus: Moniste. Osia Loitsukirjasta, XXX. painos
Wappu Sinssi 2/03 24 PASKANPUHUMISEN ABC ( 2 ov) ( ABC of Talking BS) Opettaja: B. Blaah Tavoitteet: Tutustuttaa opiskelija maailman tärkeimpään taitoon, paskanpuhumiseen. Sisältö: Esimerkkitilanteiden läpikäynti ja käytännön harjoittelu Toteutus: luentoja 15 h, harjoituksia 10 h, kurssi suoritetaan hyväksytysti, mikäli opiskelija onnistuu vakuuttamaan luennoitsijan käytännön tilanteessa puhumalla täyttä paskaa väh. 10 min.(videotaltioinnilla yms.) Kurssikirjallisuus: Luentomoniste VONKAUKSEN PERUSTEET (2 ov) (Elements of Getting Some) Opettaja: J. Tribbiani Tavoitteet: Opintojakso antaa yleiskuvan vonkaamisesta ja sen eri tyylilajeista. Antaa pohjatiedot Vonkauksen teoria I -kurssille. Sisältö: Peruskäsitteitä, käyttäytymismallien kaavat ja niiden johtaminen, suorituskyvyn ennaltamäärittely ja esimerkkejä käytännössä Toteutus: luentoja 2 h viikossa, täydellinen läsnäolopakko, lisäksi pari/ ryhmäharjoituksia (8h), loppukoe Kurssikirjallisuus: Luentomoniste, pohjana "How are You doing" -kirja, 69.painos, luvut 6 ja 9.
25 Wappu Sinssi2/03 Geologiristeily 16.-17.4. 2003 K ja S Taas koitti se päivä vuodesta, jolloin joukko erisukuisia opiskelijoita lähti Tallinnan laivalle örveltämään keuhkonsa puhki. Laivana tällä kertaa oli Tallinkin M/S Romantika, joka uutuudessaan ihastutti vanhaakin risteilijää. Matkan tarkoitus taisi enemmän tai vähemmän olla vappuviinojen haaliminen joko itselle taikka äitille... Kello 8 starttasi Oulusta kolme täyttä bussia kohti Helsingin Länsiterminaalia. Taas perinteisesti oli bussi bilettäjille, varabilettäjille ja koaloijille (nukkujille på finska). Kun bussit käänsivät nokkansa kohti Helsinkiä, aukesivat jo ensimmäiset (tai toiset, who knows) virvoitusjuomapullot. Aluksi meno näytti pääosin olevan liian rauhallista mutta kun puolimatkan tankkauksen jälkeen päästiin uudelleen liikenteeseen, oli kansalla virtaa niin paljon, että kuskikin alkoi puhua levottomia... Kun mennään Tikkurilaan niin sieltä niitä Tatjaanoita löytyy - Vexi the kuski. 13.04 Alkaa näkyä porukan tehollisvirta käytännössä. Roskapussit kelpaavat jo parraksikin (Viitalalla ei ole mitään tekemistä asian kanssa). Kaveri vieressä yrittää epätoivoisesti koota yli 3-vuotiaille tarkoitettua Nalle- Puh palapeliä! Pienissä viinaksissa mennään Helsinkiin asti ja klo 17.35 chillaillaan terminaalissa ja odotetaan innolla laivalle pääsyä. Jotkut uskaliaat piipahtavat stadin sydämessä syömässä, kun toiset örräävät terminaalin vilinässä ja yrittävät tyhjentää jäljellä olevia alkoholivarantojaan. 18.10 se sitten tapahtuu: laivan portit aukeavat ja porukka tunkee kuin viimeistä päivää laivaan ja jäävät odottamaan Tax Freen aukeamista.
Wappu Sinssi 2/03 26 Kun Tax Free aukeaa, alkaa ainakin allekirjoittaneen kohdalla tapahtua kummia. Ihmeellinen euforian tunne leviää koko kehoon ja tuuli tarttuu haalareihin kuljettaen pitkin laivan mystisiä käytäviä. Laivan kannella pelaillaan innokkaasti Perttinimisellä käsinukella potkupalloa ja tunnelma on muutenkin katossa ympäri laivaa. Laulu raikaa! Puolen yön aikaan porukka kömpii laivan kannelle valmistautuakseen Teekkari-hymniin. Laivapolliisi on tästä taas hieman eri mieltä ja hajaannuttaa iloisen juhlaväen örisemään alemmille kansille. Ilonpilaaja, kele. Mutta tämä ei latista kenenkään menoa ja pian alkavat ravintolat täyttyä innokkaista pilettäjistä. Paikallinen mummuihminen yrittää iskeä tanssilattialla salskeita teekkarinuorukaisia ja pakit saatuaan kommenttina perään tuli aina vitun homo. Että semmosta käytöstä ;) Jossain vaiheessa alkaa muisti yllättäen pätkiä mutta onneksi ympärillä on aina joku, joka myöhemmin muistaa kaikki likaiset yksityiskohdat. - Hei anteeksi, saako täällä alennusta? - Mistä? - No en minä tiedä, haluan alennusta. Ei sitte, anteeksi. (Vuoropuhelu respan tätin kanssa klo jotain ja Pertti-lammas kädessä.) Tuttuja on siis hyvä olla mukana ;) Alkuaamusta juhlaimmeiset sitten itse kukin kompuroivat omiin hytteihinsä valmistautumaan Tallinnassa käyntiin. Erittäin onnistunut ilta huolimatta siitä kakkikasasta, joka oli ilmestynyt Laivapollii-ii-ii-iii-si Pertti-lammas