Kimmo Enqvist OMAKOTITALON SÄHKÖSUUNNITELMA

Kimmo Enqvist OMAKOTITALON SÄHKÖSUUNNITELMA Insinöörityö Kajaanin ammattikorkeakoulu Tekniikan ala Elektroniikan tuotantotekniikka Kevät 2001

Osasto Tekniikka Koulutusohjelma Elektroniikan tuotantotekniikka Tekijä(t) Kimmo Enqvist Työn nimi Omakotitalon sähkösuunnitelma Vaihtoehtoiset ammattiopinnot Ohjaaja(t) Suuriniemi Markku Aika Sivumäärä 51 + 18 Tiivistelmä Insinöörityön tarkoituksena oli oppia sähkösuunnittelemisen perusteita, sekä käyttämään siihen tarkoitettua ohjelmaa. Työssä käydään lyhyesti läpi kaikki vaiheet, jotka liittyvät omakotitalon sähköistämiseen rakentajan ja suunnittelijan näkökulmasta ja vertaillaan suunnitelman onnistumista rakentamisen aikana. Työ alkaa oman talon suunnittelusta ja päättyy rakennuksen valmistumiseen. Jokaisessa vaiheessa on joitakin ohjeita ja vihjeitä, jotka voivat helpottaa suunnittelua ja rakentamista ja opastaa toimiviin ja käytännöllisiin ratkaisuihin ja luoda kuva siitä mitä rakentamisen aikana tapahtuu. Sähkösuunnitelma alkaa pohjakuvien valmistuttua. Suunnittelevan kokouksen jälkeen suunnittelija tekee tietokoneella piirrokset, joiden avulla lasketaan urakan hinta ja ne toimivat ohjeina kun rakennetaan. Siihen on piirretty kaikki tarvittava tieto, niin ettei mitään jää pois. Rakentamisvaiheessa suunniteltu työ sovitetaan paikalleen. Suunnitelman ei siis tarvitse olla sitova. Sähköasentaja tekee käytännön ratkaisuja, joilla saadaan sama lopputulos kuin on suunniteltu tai jopa parempi. Rakennuksen hahmottuessa, voi havaita joitakin pieniä puuttuvia yksityiskohtia tai muutoksia, jotka voidaan mahdollisuuksien mukaan ottaa huomioon. Luottamuksellinen Kyllä Ei x Hakusanat Sähkösuunnitelma, sähköistäminen Säilytyspaikka Kajaanin ammattikorkeakoulun kirjasto

Faculty Faculty of Engineering Author(s) Kimmo Enqvist Degree programme Production engineering in electronics Title An Electric Plan for a New House Optional professional studies Date Abstract Instructor(s) / Supervisor(s) Suuriniemi Markku Total number of pages 51 + 18 The reason to do this final year project was to learn the basics of electric planning, get information of electrification and give some information on these phases to anyone who builds a new house. The ideas were written from the beginning to the end. When the plan of a house is finished, starts the electric plan. Because new houses are built in different ways, different kinds of solutions are planned for every situation. One of these solutions was drawn in this electric plan. The that plan is needed, when a new house is built. Engineering offices and electric contractors give the latest information and they know how to apply the laws to the electrically safety house. The phases of building times were also mentioned in this project. These phases were mentioned to help and to give a picture of electric planning and working. Developers and other contractors can use these to work in a more flexible and safer way. Confidential Yes No x Keywords Electric plan, electrification Deposited at Library

ALKUSANAT Halu tämän työn tekemiseen syntyi mielenkiinnosta sähkövoimatekniikkaan, sekä varsinaiseen insinöörin työhön eli suunnitteluun. Pienehköllä sähkö-asentajan tehtävien kokemuksella halusin myös kokeilla suunnittelemisen vaikeudet ja yhdistää ne suunnitelman pohjalta tehtyihin ratkaisuihin työmaalla. Tehty työ ei vastaa suoranaisesti koulutusohjelmaa, mutta voidaan liittää siihen, koska esimerkiksi tuotantolinjojen suunnitteluun kuuluu myös koneiden ja laitteiden sähköistämistyöt ja niiden suunnitteleminen. Suunnitelman pohjalta toteutetut sähkötyöt antavat yhdessä työharjoittelun tai kesätyön kanssa mahdollisuuden seurata koko projektin saattamista alusta loppuun. Tämän vuoksi kiitänkin Risto Pekkalan antamaa mahdollisuutta käyttää hyödyksi sähkötoimisto Pekkala Oy:n laitteita ja hyödyntää teknikko Ari Halmeen osaamista, sekä mahdollisuutta tehdä sähköasentaja Tapio Moisasen opastuksella käytännön työt rakennustyömaalla. En kuitenkaan unohda muitakaan työntekijöitä, joiden kanssa työskentelin kesän aikana. Kiitos myös heidän hyödyllisistä tiedoistaan ja työn opastuksestaan. Suurin kiitos kuuluu tietenkin työn tilaajille eli Sirkku ja Jari Kemppaiselle, jotka uskalsivat antaa työn opiskelijan käsiin. Tein parhaani, enkä ole vielä kuullut suurempaa moitetta, joka lannistaisi jatkamisen halut ja kiinnostuksen tähän alaan. Kiitos myös perheelleni, vaimolleni ja lapsilleni, jotka menettivät paljon yhteistä aikaa. Heidän myötävaikuttava ja joustava asenteensa auttoi työn valmistumisessa.

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 1 1.1 Sähkötöiden perustana on sähköturvallisuuslaki 2 1.2 Sähköturvallisuuden valvova viranomainen 2 2 SUUNNITTELEVA KOKOUS 3 2.1 Sähköistämisen tasot 3 2.2 Sähköpisteiden sijoittaminen 4 2.3 Lämmitysjärjestelmään liittyvät valinnat 4 3 SUUNNITTELU 6 3.1 Valaistus ja sähköpisteet 6 3.2 Keittiö 8 3.3 Olo- ja makuuhuone 10 3.4 Eteinen 11 3.5 Pesuhuone ja sauna 12 3.6 Piha 13 3.7 Antenni- ja puhelinjärjestelmä 14 3.8 Patterilämmitys 16 3.9 Lattialämmitys 17 3.10 Kattolämmitys 19 3.11 Lämmityksenohjaus 20 3.12 Lämminvesivaraaja 21 3.13 Ilmanvaihto 21 4 SUUNNITTELUOHJELMA 23 4.1 Työn aloittaminen 23 4.2 Sähköpisteet 24 4.3 Lämmittimet 24 4.4 Johdotukset 25 4.5 Keskuskaavio 25 4.6 Piirikaavio 26 4.7 Luettelot 26

5 KIINTEISTÖN RAKENTAMISEN VAIHEET 29 5.1 Lattian maadoitus 29 5.2 Syöttöjen putkitus 29 5.3 Lattian putkitus 30 5.4 Lattialämmitys 31 5.5 Seinien putkitus ja rasiointi 31 5.6 Keskuksen asentaminen ja kytkentä 32 5.7 Muut kotelot 32 5.8 Kattolämmityksen asentaminen 33 5.9 Kalusteiden asentaminen ja kytkentä 33 5.10 Loppumittaukset eli käyttöönottotarkastus 34 5.11 Varmennustarkastus 34 5.12 Sähköasennusten käyttö ja ylläpito 35 5.13 Käytön opastus 35 5.14 Korjaustyöt 36 5.15 Lisätyöt 36 5.16 Huolto- ja kunnossapito-ohjelma 36 5.17 Palovaroitin 36 6 SÄÄDÖKSIÄ 38 7 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 39 8 YHTEENVETO 40 LÄHTEET 50

1 JOHDANTO Työn tarkoituksena on antaa perustietoja oman kodin sähköistämiseen liittyvistä asioista. Työhön kerättyjen perustietojen pohjalta toteutettiin omakotitalon sähkösuunnitelma Kajaaniin. Tietojen pohjalta tehtiin suunnitelma, joka toimi ohjeena valmistuneella rakennustyömaalla. Suunnitelman aikana tekemistäni vaiheista on kerätty mukaan työvaiheita yleisellä tasolla, sekä lisätty tähän suunnitelmaan tehtyjä ratkaisuja. Näitä on havainnollistettu kuvilla, jotka ovat leikattu tekemästäni työstä. Eräs paikka tutustua erilaisiin ratkaisuihin on asunto- tai rakentamismessut, joista voi saada erilaisia vinkkejä. Pääasiassa työtä tarkastellaan sähkösuunnittelijan näkökulmasta, mutta myös rakentajat ja rakennusurakoitsijat voivat käyttää esitettyä hyödyksi. Asiat on pyritty esittämään mahdollisimman yksinkertaisesti, jotta jokainen lukija ymmärtäisi lukemansa ja osaisi soveltaa tietoa mahdollisuuksien mukaan käytäntöön. Tarkempi töiden esittely rakentaessa on jätetty jo sähköturvallisuuden kannata pois, jotta meistä jokaisesta ei tule sähkömiestä, joka luulee osaavansa homman. Tavalliselle sähkönkäyttäjälle sallittuja töitä ovat esimerkiksi: - asunnon sulakkeen vaihtaminen - pistorasian ja valaisinkytkimen kannen vaihtaminen - sähkölaitteen rikkoutuneen pistotulpan ja johdon vaihtaminen - yksivaiheisen jatkojohdon valmistaminen ja korjaaminen - valaisinjohdon välikytkimen vaihtaminen - valaisimen liittäminen "sokeripalaan". - "sokeripalan" korvaaminen valaisinliitin-pistorasialla - valaisinpistotulpan asentaminen

2 Ennen töiden aloittamista jännite on kytkettävä pois työkohteesta. Pääperiaate on, että tavallinen sähkönkäyttäjä ei saa tehdä kiinteitä sähköasennuksia. [1] Työ etenee pääasiassa siinä järjestyksessä kuin se on tässä esitetty. Se koostuu kolmesta eri vaiheesta. Ensimmäinen on lähtötietojen hankkiminen, johon on etsitty tietoja ja ohjeita, joiden mukaan suunnittelu tapahtuu. Toinen vaihe on itse suunnittelu, jossa sovelletaan asukkaan tai asiakkaan haluamia erilaisia ratkaisuja. Viimeisenä vaiheena on rakentamisen aikaiset tehtävät. 1.1 Sähkötöiden perustana on sähköturvallisuuslaki Kaikissa sähkötöissä on keskeistä turvallisuus. Toimiva ja turvallinen lopputulos vaatii ammattitaitoisen sähkösuunnittelijan ja -urakoitsijan, jotka osaavat soveltaa sähköturvallisuusmääräyksiä. Määräykset korostavat urakoitsijoiden vastuuta, kun pakollisia viranomaistarkastuksia ei enää ole Myös ammattitaitoisten suunnittelijoiden merkitys korostuu, joiden suunnitelman perusteella toteutetaan sähkötyöt. Sähkötöitä saavat yleensä tehdä vain sähköalan ammattilaiset. Pienten rakennusten sähköasennuksille ei ulkopuolista tarkastusta vaadita enää lainkaan. Määräaikaistarkastuksista ja laitteiston turvallisuudesta on laitteiston haltijan huolehdittava itse. Sähköasennusten teettäjän on hyvä varmistua siitä, että hän käyttää ammattimaista ja rekisteröitynyttä sähköurakoitsijaa. Lisäksi sähkö-turvallisuuden varmistamiseksi voi olla järkevää käyttää uusia tarkastuspalveluja silloinkin, kun säädökset eivät niitä edellyttäisi. [2] 1.2 Sähköturvallisuuden valvova viranomainen Turvatekniikan keskus (TUKES) on sähköturvallisuudesta vastaava viranomainen Suomessa. Valvonnan ohella se osallistuu suomalaiseen ja kansainväliseen yhteistyöhön, sekä sähköturvallisuutta koskevien säädösten ja menettelyjen kehittämiseen. Lisäksi toimintaan kuuluvat tietopalvelut niin kuluttajille kuin ammattilaisille.

3 2 SUUNNITTELEVA KOKOUS Rakennustapaan ja tilajärjestelyihin liittyvien päätösten jälkeen otetaan koko perheen kesken pohdittaviksi sähköratkaisut. Sähköistykseen liittyviä asioita, kuten esimerkiksi keskusten sijainti, kannattaa huomioida jo pohjaratkaisuja tehtäessä. Ne vaikuttavat suuresti rakennuksen toimivuuteen, asumis-mukavuuteen, energiatalouteen ja myös asunnon arvoon. Varaa suunnitteluun riittävästi aikaa. [2] Sähköammattilaiseen, suunnittelijaan, otetaan yhteyttä suunnittelun varhaisessa vaiheessa. Yleensä sovitaan tapaaminen, jossa esitetään toivomuksia ja mahdollisuuksia. Ratkaisuja tehdessä on hyvä tietää, millaisia vaihtoehtoja on tarjolla ja miten eri vaihtoehdot vastaavat toiveita. Suunnittelevassa kokouksessa keskustellaan yhdessä näistä toiveista, tutkitaan mahdollisia vaihtoehtoja ja päätetään sopivin. Tässä työssä ei ole järkevää esittää kaikkia mahdollisia vaihtoehtoja, koska jokaisella on erilainen halu toteuttaa omansa. Tekstissä mainitaan joitakin käytännöllisiä ratkaisuja, joista voi olla apua ja käytettiin rakennetussa talossa. Sähköistyksessä on valittavana kolme varustetasoltaan erilaista ratkaisua, mutta käytettävissä oleva budjetti asettaa tietenkin omat ehtonsa valittaville järjestelmille. 2.1 Sähköistämisen tasot Minimitaso on vähintään kolme pistorasiaa jokaisessa huoneessa. Sähkö-pisteiden sijoittelussa on otettava huomioon eri valonlähdevaihtoehtoja: hehkulamppu, pienoisloistelamppu, loistelamppu ja halogeenilamppu. Ainakin olohuone, makuuhuoneet

4 ja takkahuone varustetaan antennipistorasialla. Puhelinpistorasioita sijoitellaan eteiseen, olohuoneeseen ja työhuoneeseen. Tontilla ja piha-alueilla tulisi olla autolämmityspistorasiat, numerovalo, sekä sisäänkäyntien ja katosten valaistus. [3] Perustaso antaa mahdollisuuden kaikkeen kodin normaaliksi katsottavaan sähkön käyttöön, mutta esimerkiksi keittiössä pistorasioita on vain minimi-suositusmäärä. Myös antenni- ja puhelinpistorasioita on rajoitetusti ja niiden lisääminen myöhemmin on teknisesti hankalaa ja kallistakin. [3] Hyvässä tasossa valopisteiden sekä pisto- ja antennirasioiden määrää on lisätty perustasosta. Lisäksi uppoasennuksissa on varauduttu lisäpistorasioiden ja erilaisten heikkovirtajärjestelmien jälkiasennukseen. Eteiseen voi sijoittaa tavallisen kytkimen tilalle infrapunakytkimen, joka sytyttää ja sammuttaa valot automaattisesti. Ulkovaloja voidaan ohjata hämärä- ja liiketunnistimella tai kello-ohjauksella. [3] Huipputasossa kaikki nykyaikaisen asumisen sähköiset järjestelmät ovat edustettuina. Ne on ulotettu kaikkiin asuintiloihin. Vaihtoehtoisina valaistuksen ohjausjärjestelminä on käytetty kytkin-, rele- ja infrapunaohjausta. Lisäyksiin ja muutoksiin on varauduttu. [3] 2.2 Sähköpisteiden sijoittaminen Sähköistämistason valinnan jälkeen aloitetaan suunnittelu sijoittamalla pohjakuvaan valaisinpisteet ja niille kytkinpisteet. Samalla voi tutkia erilaisia vaihtoehtoja kiinteistä valaisimista mm. eteiseen, keittiöön, WC:hen, kodin-hoitohuoneeseen, pesuhuoneeseen ja saunaan, sekä ulkovalaistukseen. Lisätään tarpeellisten pistorasioiden paikat, sekä myös antenni- ja puhelinpistorasiat. 2.3 Lämmitysjärjestelmään liittyvät valinnat Lämmitysjärjestelmän valinta ja suunnittelu on pientalorakentajan tärkeimpiä päätöksiä. Sen lisäksi, että lämmitys muodostaa asumiskustannuksista toiseksi suurimman osan heti pääomakulujen jälkeen, vaikuttavat tehdyt ratkaisut asumisen laatuun ja mukavuuteen

5 koko rakennuksen käyttöiän ajan. Rakentajalla on valittavanaan useita erilaisia vaihtoehtoja. Mikään yleisesti käytössä olevista lämmitysratkaisuista ei sinänsä ole hyvä tai huono, toiset vain sopivat paremmin rakennuksen ominaisuuksiin sekä valitsijoidensa elämän-tilanteeseen ja arvostukseen. Valinnan vaikeutta lisää se, että eri energia-lähteiden hintakehitystä on vaikea ennustaa. Lämmityskustannusten arviointi ja vertailu on varsin vaikeaa eri järjestelmien välillä jo senkin takia, että tarkastelu on ulotettava lämmitysjärjestelmän pitkälle käyttöajalle. Lämmitysjärjestelmän valinta tehdään usein tämän päivän energiahinnan perusteella, mutta järjestelmän 20-50 vuoden käyttöiän aikana hinnat varmasti muuttuvat. [4] Sähkölämmityksen voi toteuttaa pattereilla, lattialämmityksenä, katto-lämmityksenä, ikkunalämmityksenä tai näiden yhdistelmänä. Varaavan sähkölämmityksen voi toteuttaa myös vesikiertoisena. Sähkölämmityksen suosion salaisuutena on edullisuuden lisäksi myös se, että lämmitys on helppokäyttöinen, monipuolinen ja joustava. Etuna on myös helppo säädettävyys tarpeen mukaan. Nykyaikaiset säätimet ja ohjelmoitavat järjestelmät huolehtivat siitä, että taloon saadaan toivottu lämpötila huonekohtaisesti. [3] Jo pienen keskustelun jälkeen suunnittelija voi käydä koneensa ääreen piirtämään ensimmäistä luonnosta. Sen valmistuttua voidaan yhdessä tutkia uudestaan sähköpisteiden oikea sijainti, sekä mahdollisesti tehdä vielä muutoksia, kunnes se on halutunlainen.

6 3 SUUNNITTELU Suunnittelevan kokouksen jälkeen suunnittelija alkaa luomaan neuvoteltua sähköistämisratkaisua. Varsinaisen suunnitelman tekee sähkösuunnittelija tai suunnitelmia tekevä sähköurakoitsija. Tässä osassa on lisää perusteita, joiden pohjalta tein suunnitelman. Kuvat on leikattu tekemästäni suunnitelmasta, joihin liittyen on selvitetty joitakin asioita. Neuvottelevat Sähkösuunnittelijat ja Sähkö- ja teleurakoitsijaliitto pitävät luetteloa jäsenistään. Suunnittelijaa voi etsiä kyselemällä sähköyhtiöstä ja tiedustella tuttavien kokemuksia. Ammattitaitoinen suunnittelija arvostaa perheen toiveita, mutta tuo esille myös uusia vaihtoehtoja niiden toteuttamiseksi. Suunnittelun eri vaiheissa joutuu pohtimaan erilaisia ratkaisuja, mutta alla on lyhyesti joitakin asioita, jotka toimivat perustana suunnittelussa. Näistä on helppo muuntaa sopivanlainen ja toivottu malli. 3.1 Valaistus ja sähköpisteet Suomalaiset kärsivät puolet vuodesta valon vähäisyydestä. Kodin valaistus on siksi merkittävä tekijä henkisen ja fyysisenkin hyvinvoinnin kannalta. Hyvän ja toimivan valaistuksen toteuttaminen vaatii useimmiten asiantuntijan apua. [5] Valaistuksen tarkoituksena ei ole pelkästään valon tuottaminen. Hyvin suunniteltu ja toteutettu yleisvalaistus luo turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Yleisvalaistus pehmentää valaistun kohteen ja sen ympäristön välistä kirkkauseroa. Kotiin saa hyvän yleisvalon kattorakenteisiin upotetuilla valaisimilla. Siten toteutettu valaistus antaa huoneeseen avaruutta eikä häiritse sisustamista. Jos katon rakenne estää valaisimien upottamisen, yleisvalon voi toteuttaa esimerkiksi valokiskon kohdevalaisimilla. Valo heijastuu

7 huoneeseen epäsuorasti seinäpinnan kautta. Valaistuksella voidaan myös korostaa sisustusratkaisuja ja valaistus saattaa ratkaista, toimiiko muuten hyvällä maulla valittu kodin sisustus toivotulla tavalla. Lampun valo-ominaisuuksista riippuu, miten viihtyisältä kodin sisustus näyttää: Hehkulamppu, halogeenilamppu, loistelamppu, pienoisloistelamppu vai joku muu? [6] Lampun tulee olla käyttötarkoitukseensa sopiva. Tavallisin kotona käytetty lamppu on hehkulamppu, jonka polttoikä on noin 1000 tuntia. Sen etuina on edullisen hankintahinnan lisäksi mm. hyvä värintoisto ja hyvä säädettävyys. [6] Halogeenilamput ovat uudemman sukupolven hehkulamppuja, joiden käyttö kotitalouksissa on lisääntynyt huomattavasti viime vuosina. Halogeenilamppujen valo on kirkasta ja valkoista ja niillä voidaan aikaansaada erittäin näyttäviä ja eläviä valaistusratkaisuja. Lamppujen polttoikä on noin 2 4 -kertainen vakio-hehkulamppuun verrattuna. Halogeenilamppuja on käytössä sekä 230 V jännitteellä että 12 V jännitteellä. Kylmäsädehalogeeni valaisee huomattavasti tehokkaammin kuin hehkulamppu - 20 watin halogeenin valaistusteho on sama kuin 60 watin hehkulampun - ja niiden värilämpötila on paljon lähempänä päivänvaloa kuin hehkulamppujen tai loisteputkien. Halogeenilamppu soveltuu parhaiten kohde-, tehostus- ja koristevalaistukseen yleisvalon lisänä. [6] Loistelamput ja pienoisloistelamput ovat huomattavasti hehkulamppua tehokkaampia valon tuottajia. 100 W hehkulamppua vastaava valovirta saadaan 18 W loistelampulla, joka lisäksi palaa 8 15 kertaa hehkulamppua kauemmin. Loistelamput soveltuvat paikkoihin, joissa valoa tarvitaan jatkuvasti. [6] Kuituvalot ovat merkittävästi lisääntymässä valaistusratkaisuissa, mutta vielä toistaiseksi niitä käytetään ennen muuta saunatiloissa. Jonkin verran kuituvaloja halutaan myös makuuhuoneisiin luomaan esimerkiksi tähtitaivaskuviota kattoon. Toiminta tällaisessa valossa on varsin yksinkertainen. Valoa tuottaa yksi polttimo, joka säteilee niputettujen valokuitujen päähän valoa. Valokuidut johtavat edelleen valon toiseen päähän, jossa erilaisilla linsseillä voidaan muuttaa valaistusta kapeasta pistevalosta aina leveämpään keilaan.

8 3.2 Keittiö Keittiön ja kodinhoitotilan kalustesuunnitelman pitää olla valmis, ennen kuin huoneisiin voidaan tehdä lopullista sähkösuunnitelmaa. Sähköpisteitä tarvitaan mm. kylmälaitteille, mikroaaltouunille, pesukoneille, pyykinkuivauslaitteelle ja monille pienkoneille. Usein käytettäville pienlaitteille on hyvä varata seinä-pistorasiat. Työpöydän valaisimien pistorasiat ovat hyviä vararasioita. Nykyisin voi myös lieden liittää sähköverkkoon liesipistotulpalla. [6] Seuraavassa muutamia suunnitteluvinkkejä: Vältä sijoittamasta kylmälaitetta lieden tai astianpesukoneen viereen, väärä sijoittaminen lisää energian-kulutusta. Katso, että kylmälaitteille varataan riittävästi ilmankiertotilaa. Komerokaappiin sijoitettavan uunin hyvä työskentelykorkeus on 70-90 cm, mikroaaltouunin hyvä sijoituskorkeus on 90-110 cm. Jos on mahdollista, sijoita astianpesukone komerokaappiin 30-45 cm:n korkeudelle lattiatasosta. Sijoita pistorasiat niin, ettei kodinkoneita tarvitse siirtää pistotulppaa irrotettaessa. [7] Keittiön valaistukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Oikein sijoitettu häikäisemätön valaistus luo hyvät edellytykset ruuanvalmistukseen ja työntekoon. Oikein suunnitellulla valaistuksella saadaan myös keittiöön viihtyisyyttä. Kaikille työpöydille tarvitaan kohdennettua valoa ja lisäksi tarvitaan yleisvaloa, jonka voi himmentää leppoisan hämäräksi silloin, kun keittiössä ei tehdä mitään erikoista. Työtasot valaistaan kaapistojen pohjaan sijoitetuilla loisteputkivalaisimilla, joissa voi olla myös pistorasiat. Nykyisessä keittiössä työpöytien pistorasia tarve on usein suuri, joten niiden läheisyyteen kannattaa sijoittaa lisäpistorasioita. Ruokapöydän yläpuolelle on myös tärkeätä saada ripustettava, hyvin häikäisyltä suojattu, roikkuva valaisin. Valaisimen hissilaite säätelee kätevästi valon määrää korkeutta muuttamalla. Ruokapöydän valon on oltava erityisen hyvin häikäisyltä suojattu, ettei se rasita silmiä. [6] Kuvassa 1 on keittiön pistesijoitus, joka on tämän insinöörityön tekijän suunnitelmasta kohteesta. Ruokapöydän valaistuksen kytkentärasiaa on käytetty samalla jakorasiana, josta on jaettu sähkökaapeli useampaan pisteeseen, kuten esimerkiksi jääkaapille. Kytkimien sijoittelu on keskeisillä kulkureiteillä muihin huoneisiin liikuttaessa. Useampien kytkimien ryhmässä merkitään kytkimelle kirjain, jotta voidaan tunnistaa sen toimintakohde.

9 Kuvan kytkimiä on seuraavat: b = ristikytkin, jolla saadaan valaisin toimimaan useammasta kuin kahdesta kytkinpisteestä d = vaihtokytkin, jolla voidaan ohjata valaisinta kahdesta kytkinpisteestä e = kruunukytkin, jossa on yhdistetty kahden eri valaisimen kytkimet Lieden edessä oleva upotettu kiinteä valaisin, merkillä e, on yleisvaloa antava valaisin. Kuvasta 3 voidaan havaita, että eteisessä on käytetty samaa valaisinta. Näin on voitu tehdä, kun keittiö ja eteinen muodostavat yhtenäisen tilan eli huoneita ei ole jakamassa ovi. Myös valaisimen ominaisuudet sopivat yleisvalon luomiseen hyvin. Työpöytien pistorasioille ja valaistukselle tulee oma syöttö, koska toisinaan koneiden määrä saattaa ylittää valaistuksen sulakkeen salliman virrankulutuksen (10 A). Liedelle tulee oma kolmevaiheinen syöttö, jolloin jaetaan virtakuormaa keskuksessa useammalle vaiheelle. Ehtona on kuitenkin se, että lieden sisäinen kytkentä mahdollistaa sen. Astianpesukone on suuren lämmitysvastuksen takia omana sulakeryhmänään. Kuva 1. Keittiön pistesijoitus

10 3.3 Olo- ja makuuhuone Olohuoneessa ja makuuhuoneessa on parasta käyttää tehokasta kohdevalaistusta siellä, missä luetaan tai tehdään muuta näkökykyä vaativaa työtä. Kun levätään makuuasennossa, eivät valaisimet saisi häikäistä silmiä. Kun valaisimet on sijoitettu esimerkiksi verholautojen taakse tai valo heijastetaan seinä- tai kattopintojen kautta, saadaan aikaan pehmeä ja miellyttävä yleisvalaistus. Epäsuoraa valoa katon kautta heijastavat valaisimet ovat edullinen ja esteettinen tapa ratkaista olohuoneen lisävalaistus näkemisen kannalta miellyttävällä tavalla. Kun valo suunnataan hyllyille ja tauluille, parantuu tilan hahmotettavuus, ja valo heijastuu huoneeseen pehmeän sävyisenä ja häikäisemättömänä. Makuuhuoneeseen on syytä suunnitella riittävästi pistorasioita. Niitä tarvitaan pöytä- tai lattiavalaisimille. TV ja muut viihdelaitteet tarvitsevat liitäntänsä. Lasten autoradalle ja nuorten sähkösoittimille tarvitaan pistorasioita, samoin terveydestä huolehtiville ilmankostuttimelle ja -puhdistimelle. Vesisängyn omistaja muistaa varmasti varata pistorasian sängylleen. [8] Kuvasta 2 selviää suunnittelemaani pistorasioiden määrä olohuoneessa ja makuuhuoneesta. Olohuoneen oikealla seinällä on seuraavat pistorasiat ylhäältä alaspäin; sähköpistorasiat, antennipistorasia ja alimpana puhelinpistorasia. Erkkeriin on varattu valaisinpisteet esimerkiksi kohdevalaisimille, samoin kuin myös takan eteen. Koska sähkötöitä tehdessä ei ole haluttu laittaa suoraan esimerkiksi kohdevalaisimia, on niiden jälkiasentamista helpotettu asentamalla valaisinpistorasia. Myöhemmän asennuksen voi asukas tehdä itse, jos taitaa homman, eikä sähkömiestä välttämättä tarvitse kutsua paikalle.

11 Kuva 2. Olo- ja makuuhuoneen pistesijoitus 3.4 Eteinen Eteisessä keskeisiä kohteita valaistuksen kannalta ovat vaatenaulakko, kaapistot ja peilin kohta unohtamatta liikkumiseen tarvittavaa valoa. Eteisessä edulliset opaalikuvulliset loistevalaisimet ovat toimiva vaihtoehto, koska ne antavat riittävästi valoa myös kaapeille. [8] Kuvien 2 ja 3 mukaisesti sijoittelin valaisimia position numerolla 5, joiden malli selviää valaisinluettelosta. Tässä on käytetty tuulikaapissa jakorasiaa, josta on jaettu useampaan pisteeseen kaapeli. Toisinaan joutuu myös yhdistämään kaksi jakorasiaa, koska yhdessä rasiassa on vain rajallinen määrä kaapelien kytkentäpaikkoja (8 kpl). Kuvassa on myös ovikello eteisen ja tuulikaapin välisen oven päällä, joka toimii 230 voltin käyttöjännitteellä.

12 Kuva 3. Eteisen ja tuulikaapin pistesijoitus 3.5 Pesuhuone ja sauna Pesuhuoneessa toimitaan usein ilman silmälaseja, joten siellä on valaistuksen lisäksi oltava turvallisuuden vuoksi hyvät kontrastit tärkeissä paikoissa. Pesuhuoneen katossa on oltava erityisen tehokas yleisvalaisin, lisäksi peilin päällä on oltava myös valaisin, jotta kasvot näkyvät peilistä varjottomana. Peilivalo voi riittää pienen pesuhuoneen ja WC-tilan valaisemiseen. Pesutiloihin ei riitä yksistään peilivalaisimen yhteydessä oleva pistorasia. Kylpyhuoneessa ja saunan pukuhuoneessa tarvitaan pistorasia hiustenkuivaimelle ja kihartimelle. Kylpyhuoneessa ladataan hammasharjaa ja parranajokonetta. Pukuhuoneessa saatetaan tarvita pistorasiaa myös jääkaapille. Pyykinpesu- ja kuivauslaitteelle olisi hyvä varata omilla sulakkeilla suojatut pistorasiat. Molempia laitteita on silloin mahdollisuus käyttää yhtäaikaa. Nykyisten määräysten mukaan pesu- ja ulkotilojen pistorasioita suojaa sähköpääkeskukseen asennettava vikavirtasuojakytkin. Se katkaisee sähkövirran vaaratilanteessa sulaketta nopeammin. [8]

13 Saunan valaisin kiinnitetään tavallisesti alalauteen korkeudelle. Lauteiden alle sijoitettu valaisin antaa myös hyvän siivousvalon. Toki valaisimen voi sijoittaa muuallekin, kuten esimerkiksi kulkutien läheisyyteen tai vaikkapa katon rajaan. Sijoittaminen on mieltymiskysymys, jolle ei ole olemassa sääntöä. Suunnittelin pesuhuoneeseen kuvan 4 mukaisesti upotettua opaalivalaisinta, joka riittää antamaan riittävästi valoa koko huoneeseen. Pistorasioita ei pesu-huoneessa aikaisemman kappaleen mukaisesti ole, vaan niitä on sijoitettu toivomusten mukaan lisää mm. WC:hen. Saunan valaisin on valaisemassa kulkureittiä. Kuvassa myös kodinhoitohuoneesta pesukoneiden ja lämminvesi-varaajan sijainti ja niille varatut sähköpisteet. Kuva 4. Pesuhuoneen ja saunan pistesijoitus 3.6 Piha Pihasuunnitelmasta on apua pihan valaistusta ja sähköistystä suunniteltaessa ja tehtäessä. Ulko-oven edusta valaistaan ovenpieleen tai katokseen asennettavilla valaisimilla. Valaisimet sijoitetaan niin, että sisään tulija näkee vaivatta avaimenreiän. Kulkureitin valaisimien pitää valaista tie ja mahdolliset askelmat. Matalat pylväsvalaisimet sijoitetaan 3-5 metrin ja korkeat 7-10 metrin välein. Välimatka riippuu valaisintyypistä. Parveke ja terassi valaistaan seinä- tai kattovalaisimilla, grillipaikka matalilla pylväsvalaisimilla. Valoa tarvitaan pöydän ja etenkin grillin lähellä. Talon seinustan ruusupenkin tai värikkään villiviinin voi valaista räystään alle kiinnitetyllä kohdevalaisimella. Ylhäältäpäin tuleva valo laskeutuu kauniisti pitkin seinäpintaa. Kukkaryhmä valaistaan joko keskelle

14 kukkapenkkiä tai sen laitaan sijoitetulla valaisimella. Puut ja pensaat valaistaan kätevimmin siirrettävällä valonheittimellä. Nykyaikainen lukittava autopistorasia on useimpien pihojen vakiovaruste. Se kannattaa varustaa joko sisätiloista ohjattavalla ajastimella tai termostaatti-ohjauksella. Termostaattiohjatun pistorasian lämmitysaika määräytyy ulko-lämpötilan mukaan. Autopistorasiasta saa kätevästi sähköä ruohonleikkuriin ja muihin pihatyökaluihin. Ulkopistorasioita on hyvä olla eri puolille taloa. Yleensä niitä sijoitellaan kuitenkin vain ulko-ovien läheisyyteen. Piha-alueen sähkötöitä suunnitellessa, kannattaa miettiä tulevat sähköistystarpeet pitkälle tulevaisuuteen. On hyvä varautua esimerkiksi lisävalaistukseen, kiinteistön valvontalaitteisiin, suihkukaivoon ja ajoluiskan lämmitykseen. Rakennusvaiheessa maakaapelivedot voidaan tehdä kätevästi ennen pihan kunnostusta. Rakentamisen tässä vaiheessa, ei haluttu vielä suunnitella ja toteuttaa ulkovalaistusta. Pihan rakentaminen ajoittuu seuraavaan kesään, jolloin tehdään myös pihavalaistus työt. Suunnitelmaa tällaisesta on jokseenkin vaikea etukäteen tehdä, jos ei ole käytetty puutarhasuunnittelijaa, jonka suunnitelma on toteutukseltaan ehdoton. Helpompaa voisi olla tehdä ensin työ ja piirtää sen mukainen piirustus. 3.7 Antenni- ja puhelinjärjestelmä Osana suunnitelmaa on myös antennijärjestelmä. Antennipistokkeet sijoitetaan ainakin olohuoneeseen ja makuuhuoneisiin. Antennipistorasian asentaminen esimerkiksi keittiöön mahdollistaa myös TV-lähetysten seuraamisen keittiö-askareita tehdessä tai aamupalaa nautittaessa. Antennijärjestelmälläkin on omat toimintamallinsa, joiden mukaan suunnitelmaa tehdään. Harvalla pientalolla on mahdollisuus liittyä kaapelitelevisioon tai suurempaan yhteisantennijärjestelmään, joten tarvitaan omat antennit ja tila antennivahvistinkaapille. TV-kanavia tulee lisää kaiken aikaa, eivätkä kaikki näy samalla antennilla. Antenniasennuksia suunniteltaessa pitäisi olla tieto siitä, mihin antennimasto antenneineen tulee. Erikoistuneet antenniyrittäjät pystyvät mittaamaan antennille optimaalisen paikan, joten kannattaa käyttää heitä näkyvyysmittareineen hyväksi. [9]

15 Antennijärjestelmät suunnitellaan nykyisin tähtiverkoksi. Antennista signaali johdetaan antennikaapelia pitkin tähtipisteeseen, josta se haaroitetaan antenni-rasioihin eri puolelle taloa. Tähtimäisessä jakoverkossa kullekin antennirasialle tulee erikseen oma kaapelinsa. Tällainen verkon rakenne takaa luotettavan toiminnan ja uusien palvelujen helpon lisäämisen myöhemmin. Antennipistorasia kannattaa sijoittaa jokaiseen huoneeseen. [9] Nykyisin pyritään ottamaan huomioon myös digitaalikanavien tulo, joten sekin luo joitakin ohjeita. Eniten muutos tuo tullessaan lisää kanavia, sillä digitaalinen televisio käyttää taajuuksia nykyistä analogista televisiota tehokkaammin. Yhden nykyisen kanavan vaatimassa tilassa voidaan lähettää noin neljä digitaalikanavaa parantaen samalla kuvan ja äänen laatua. Maanpäällisten digitaalisten lähetysten lisäksi televisiolla voi seurata digitaalisia satelliittilähetyksiä. Satelliittiantennin koko määräytyy sen perusteella, mistä satelliitista vastaanotto tapahtuu. Lisäksi satelliittiantennin kokoon vaikuttaa rakennuksen maan-tieteellinen sijainti. Etelä- ja Länsi-Suomessa riittää usein pienempi antenni kuin Pohjois- ja Itä-Suomessa. Satelliittiantennia valittaessa on syytä kiinnittää huomiota antennin teknisten ominaisuuksien lisäksi myös heijastimen eli lautasen väriin. Värin tulisi sopia ympäristön kanssa yhteen mahdollisimman vähän maisemaa häiriten. Esim. keskiharmaa tai kuusenvihreä voivat monesti olla sopivampia värejä kuin valkoinen. Tulevaisuudessa televisiolla on mahdollista saada henkilökohtaisen viestimen, kuten sähköpostin ominaisuuksia. Interaktiiviset palvelut, kuten esim. Maksu TV ohjelmien tilaaminen, Internetin käyttö, verkko-ostokset ja sähköposti, vaativat paluusuunnan. Paluusuunta voi olla puhelin, jota käytetään kaapeli-verkottomissa kotitalouksissa. Kaapeliverkon arvokkain etu on reaaliaikainen kaapelisuunta. [10] Sähköjärjestelmien ohella varsinkin tietojärjestelmät ovat monipuolistuneet ja muuttuneet kaiken aikaa. Nekin kannattaa suunnitella ja asentaa siten, että myöhemmät muutokset ja laajennukset ovat mahdollisia. Puhelinlinjat ja -rasiat eivät ole enää pitkään aikaan olleet pelkästään puhelinkäyttöä varten, vaan mahdollistavat hyvin monipuolisesti erityyppisen tiedonsiirron. Puhelin-pistorasioissa ei kannata säästellä. Pistorasia kuuluu jokaiseen asunnon huoneeseen. Esimerkiksi keittiöstä ei silloin joudu poistumaan puhelimen soidessa ruuanvalmistuksen kriittisillä hetkillä. Teleyhtiöt myyvät jo koteihinkin ISDN- ja jopa valokuiduilla toteutettuja ATM-yhteyksiä. Näillä linjoilla voit siirtää kuvaa, ääntä ja tietoa. Esimerkiksi ISDN-yhteydellä voi seikkailla Internetissä ja imuroida sieltä laajojakin tiedostoja kotipäätteelle suhteellisen nopeasti ja samalla muulla perheellä on tavallinen

16 puhelinyhteys vielä käytössä. Mikrotietokoneiden yleistyttyä on myös jo omakotitaloihin rakennettu sisäisiä tietoverkkoja. [9] Antennipistorasia kannattaa asentaa kaikkiin huoneisiin samoin puhelin-pistorasiat. Atklaitteille riittää tavallisesti kolme pistorasiaa eli pistorasiat näyttölaitteelle, keskusyksikölle ja tulostimelle. Huomioi myös mahdolliset lisälaitteet esim. modeemi, skanneri ja aktiivikaiuttimet. Vaikkeivät nämä tällä hetkellä tuntuisikaan ajankohtaiselta, on hyvä varautua tulevaisuuden ratkaisuihin. 3.8 Patterilämmitys Patterilämmitys on sähkölämmityksen tutuin ja perinteisin muoto. Se on myös erittäin nykyaikainen tapa lämmittää. Kun sähköpattereilla toimiva lämmitys-järjestelmä on kerran säädetty kohdalleen, voit unohtaa koko asian ja keskittyä asumiseen. [11] Sähköpattereita on kolmea eri perustyyppiä, joista käytetään nimityksiä suljettu lämmitin, virtauslämmitin ja yhdistelmälämmitin. Suljetuissa lämmittimissä ilman joutuminen suoraan kosketukseen lämmitysvastusten kanssa on pyritty saamaan mahdollisimman vähäiseksi. Jotkut lämmittimet, kuten esimerkiksi öljytäytteiset, ovat jopa hermeettisesti suljettuja. Lämmitin luovuttaa lämpönsä pääasiassa säteilemällä ja ohivirtaavaan ilmaan siirtymällä. Nämä lämmittimet soveltuvat parhaiten asuintiloihin. Virtauslämmittimessä ilma kulkee lämmittimen sisäosiin, jolloin lämpö siirtyy vastuksien ohi kulkevaan ilmaan ja siitä edelleen huonetilaan. Tämän tyyppiset lämmittimet pystytään rakentamaan lämmitystehoonsa nähden pienikokoisimmiksi. Niiden luovuttama lämpö ei kuitenkaan ole yhtä tasaista ja miellyttävää kuin suljettujen lämmittimien. Tästä syystä niitä usein käytetään tiloissa, joissa oleskelu ei ole pitkäaikaista tai tarvitaan suuria tehoja nopeiden lämpötilan nostojen vuoksi. Esimerkkeinä tällaisista tiloista voisi mainita eteiset, tuulikaapit, autotallit, varastot ja vapaa-ajan asunnot. Suunnittelemani sähkösuunnitelman mukaan kuvassa 6 tällainen lämmitin on sijoitettu kodinhoitohuoneeseen, koska ominaisuuksiensa puolesta se sopii nostamaan huoneen lämpötilan nopeasti availtaessa ulko-ovea.

17 Yhdistelmälämmitin on nimensä mukaisesti yhdistelmä molemmista edellä mainituista. Siinä lämmittimen sisällä olevat vastukset on yleensä varustettu lamelleilla, jolloin niiden pintalämpötila pysyy alhaisena ja lämmön luovutus virtaavaan ilmaan paranee. Yhdistelmälämmitin luovuttaa lämpöään myös lämpösäteilynä ympärilleen. Yhdistelmälämmitin soveltuu ominaisuuksiensa puolesta hyvin käytettäväksi samanlaisissa tiloissa kuin suljettu lämmitin. Ulkomittoihinsa nähden suhteellisen tehokkaat yhdistelmälämmittimet soveltuvat hyvin myös vapaa-ajan asuntojen lämmittimiksi. Sähköpattereilla lämmitettäessä lämpötilan voi säätää huonekohtaisesti ± 0,5 C tarkkuudella. Säätö voi tapahtua kolmella tavalla: Pattereissa olevalla termostaatilla, seinälle asennettavalla huonetermostaatilla tai keskusyksikkö-ohjauksella. Nopea ja tarkka säätö estää kalliin ja epämiellyttävän ylilämmittämisen. Se ottaa myös tarkasti huomioon kodinkoneista, ihmisistä ja auringosta syntyvän ilmaislämmön, samoin kuin puun polttamisen uuneissa ja takoissa. Ostoenergian tarve vähenee ja lämmityskustannukset pienevät. [3] 3.9 Lattialämmitys Lattialämmitystä on käytetty perinteisesti peseytymistiloissa niiden antaman miellyttävän lämmön takia. Lattialämmityksellä varustetut kosteat tilat ovat myös kuivuneet nopeammin ja näin on voitu ehkäistä kosteuden aiheuttamia vaurioita. Lattialämmitys soveltuu hyvin myös muiden tilojen lämmitykseen ja talon pääasialliseksi lämmitysmuodoksi. Lattialämmityksen voi toteuttaa joko suorana, osittain varaavana tai täysin varaavana. Lattialämmityksen voi asentaa helposti myös vanhoihin lattioihin. Erityistä saneerauskaapelia käyttämällä lattiapinta ei kohoa kuin pari senttiä ja lämmityksen voi asentaa aiemman lattiapäällysteen päälle. [3] Suorassa lattialämmityksessä lattian lämpötila pidetään tasaisena lämmittämällä sitä ympäri vuorokauden. Siksi se ei vaadi rinnalleen tasaavaa katto- tai patterilämmitystä. Suoraa lattialämmitystä suositellaan kaikkialle missä lattiapinnoite on kiveä. Pesutiloissa lattialämmitys toteutetaan ns. suorana. Suorassa lattialämmityksessä kaapelit ovat lähellä lattian pintaa, jolloin niiden antama lämpö pääsee nopeasti huoneeseen. Lattia on paljaille jaloille miellyttävän lämmin. Lattialämmitys nopeuttaa myös lattian ja lauteiden kuivumista ja lisää talon rakenteiden kestoa. [3]

18 Osittain varaavassa järjestelmässä lattiabetoniin varataan lämpöä edullisella yösähköllä. Varaavan massan lisäämiseksi laatta mitoitetaan paksummaksi kuin suorassa järjestelmässä eli 80 120 mm vahvuiseksi. Osittain varaavassa järjestelmässä kannattaa käyttää hitaasti lämpöä läpäiseviä pinnoitteita: huopa- tai muovimattoa, korkkia, lautaa tai parkettia. Osittain varaavaa lattialämmitystä täydennetään käyttämällä tasaavana lämmityksenä katto- tai sähköpatteri-lämmitystä. [3] Täysin varaavaa lattialämmitystä voidaan käyttää aputilojen lämmityksessä, esimerkiksi autotallissa. Täysin varaavan lattian laatan paksuun on 100 150 mm. [3] Lattialämmitystä asennettaessa kierrettään kaikki kiinteät kalusteet ja koneet, kuten kuvassa 6 olen suunnitellut. Lämmitysrajoja kuvaa katkoviiva, jota noudatetaan myös asennettaessa lämmityskaapelia. Myös lämmittimen tyyppi, teho, pituus ja laskettu asennusväli näkyvät kuvassa. Termostaatti, joka on merkitty laatikkoon merkillä TL, sijaitsee oven pielessä. Siihen on kytketty lattian lämpötilaa mittaava anturi ja syöttökaapeli. Kuva 6. Lattia- ja patterilämmitys

19 3.10 Kattolämmitys Kattolämmitys toteutetaan kattoverhouksen alle piiloon jäävillä lämmitys-kelmuilla, jättäen koko huone asumiskäyttöön ja sisustajille vapaat kädet. Koska lämpö tulee huoneeseen ylhäältä päin, huoneilman ja sen mukana kulkevan pölyn kiertäminen vähenee. [3] Kattolämmitys voidaan asentaa kaikkiin muihin kodin tiloihin paitsi löyly-huoneeseen, myös pesutiloihin. Pesutiloihin suositellaan kuitenkin lattia-lämmitystä. [3] Kattolämmityksen asentaminen on varsin nopeaa ja helppoa. Lämmitys-elementit, - kelmut, asennetaan välittömästi katon sisäpuolisen pinnoitteen yläpuolelle. Koko kattoa ei tarvitse varata lämmityskelmuille. Suurin lämmitys-teho keskitetään ikkunoiden ja mahdollisten ulkonurkkien tuntumaan, kuten kuvassa 7 olen tehnyt. Pinnoitteeksi sopivat yleensä kaikki kovat, ei huokoiset materiaalit. Elementtien päälle asetettava eristysvilla painaa kelmut kiinni kattopinnoitteeseen tai verhoilumateriaaliin, josta se luovuttaa lämmön pääasiassa säteilemällä auringon tavoin lämmön huoneeseen. Katosta lähtevä lämpösäteily lämmittää kohdatessaan lattian, huonekalut, seinät ja myös ihminen tuntee säteilyn miellyttävänä lämpönä ihollaan. Lämmenneistä kohteista lämpö leviää tasaisesti huoneilmaan. Tutkimuksissa onkin saatu huoneiden lämmön tasaisuudesta varsin hyviä tuloksia. Kattolämmityselementit ovat käytössä osoittautuneet varsin pitkäikäisiksi ja toimintavarmoiksi. Elementin vikaantumisen syynä on useimmiten ollut ulkopuolinen tekijä eli joku on naulannut naulan tai ruuvannut ruuvin kattoon ja osunut tällä hankalaan kohtaan elementissä. Yleensä kattolämmitteiseen huoneeseen laitetaan asiasta kertova tarra ja elementtien sijoituskuvat löytyvät rakennuksen sähkökeskuksesta tai omistajalle luovutetuista loppupiirustuksista.

20 Kuva 7. Olohuoneen kattolämmitys 3.11 Lämmityksenohjaus Katto- ja lattialämmitystä ohjataan yleensä erillisellä huoneen seinälle sijoitetulla termostaatilla. Kattolämmityksessä seurataan ilman lämpötilaa, lattialämmityksessä lattian lämpötilaa. Suorassa lattialämmityksessä mitataan lattian pintalämpötilaa, jolloin saadaan jaloille miellyttävän tasainen lämpötila. Varaavan lattian lämpötilaa valvotaan vähän syvemmältä, jotta voidaan säätää varautuvan lämmön määrää. Lattialämmityksessä voidaan käyttää myös sekä lattian että huoneen lämpötilaa valvovia termostaatteja. Pattereissa on yleensä kiinteä termostaatti. Aikaisemmin pidettiin tärkeänä, että yhden huoneen lämpötilaa valvoisi vain yksi termostaatti ja muut patterit seuraisivat sitä. Nykyiset termostaatit eivät sitä enää edellytä. Kuitenkin on hyvä olla tarkkana useiden pattereiden lämpötilojen asettelussa ja seurata tilannetta. Näin estetään tilanne, jossa vain yksi patteri huolehtii huoneen lämmityksestä muiden tullessa apuun vain tosi tarpeessa eli kylmällä. Herkkien termostaattien ansiosta huonekohtaiset lämpötilat pysyvät tarkasti haluttuina. Sähkölämmitystä voidaan ohjata myös keskitetyllä ohjauslaitteella. Se sijaitsee yleensä eteis- tai hallitilojen seinällä. Laite saa tiedon kaikkien huoneiden ja lattioiden lämpötiloista ja lämpötilojen asettelut tapahtuvat tästä laitteesta. Keskitetyt ohjauslaitteet

21 on usein myös varustettu toiminnoilla, jotka pyrkivät ohjaamaan varattavan lämmön määrän tarvetta vastaavaksi. Laitteisiin voidaan myös liittää muita ohjauksia kuten esim. valaistuksia ja auton lämmityksiä. 3.12 Lämminvesivaraaja Tavallisin käyttövesi- tai lämminvesivaraajan koko on 300 litraa. Käyttövesi-varaaja sijoitetaan mielellään lattiakaivolliseen tilaan mahdollisimman lähelle paikkaa, jossa veden käyttö on suurinta kuten pesutilat. Näin putkistojen lämpöhäviöt jäävät vähäisiksi. Kaukana sijaitsevaa yksittäistä käyttöpistettä varten voidaan tietysti hankkia myös oma pienempi varaaja. Pitkä lämminvesiputki voidaan myös varustaa itsesäätyvällä lämmityskaapelilla ns. saattolämmityksellä, jolloin vältetään turhaa veden juoksutusta harvemmin käytettävästä lämminvesihanasta. Käyttövesi on taloudellisinta lämmittää yöaikana. 300- litran varaaja on yleensä riittävä nelihenkisen perheen tarpeisiin. Talon sähkökeskukseen asennetaan kytkin, jolla saadaan lämmitys kytkettyä päälle myös päiväaikaan esimerkiksi ennen saunavieraiden tuloa. Mahdollista on myös rakentaa keskukseen automatiikka, joka kytkee lämminvesivaraajan päälle, kun kiuas kytketään lämpiämään. Kytkin varustetaan automatiikalla, joka palauttaa sen perusasentoon seuraavan yösähköjakson alkaessa. Näin vältetään turhaa energiankulutusta. Lämpimän käyttöveden riittävyyden varmistamiseksi varaajan lämpötila on hyvä säätää riittävän korkeaksi, 80-90 asteiseksi. Varaajissa on lisäksi sekoitusventtiili, jonka avulla käyttöön otettavan veden lämpötila säädetään turvalliselle tasolle, noin 55 C. 3.13 Ilmanvaihto Toimiva ilmanvaihto takaa laadukkaan sisäilman ja ehkäisee kosteus- ja homehaitoilta. Lämmön talteenotolla varustettu koneellinen ilmanvaihto on tehokas ja taloudellinen ratkaisu. Koneellinen ilmanvaihto puhdistaa ilman epäpuhtauksista ja lisää viihtyisyyttä. Ilmanvaihtoa voi säätää tilanteen mukaan; saunoessa ja peseytyessä suuremmalle ja poissaolojen ajaksi pienemmälle teholle. Lämmön talteenottojärjestelmä huolehtii siitä, että poistettavan ilman lämpö saadaan hyödyksi ja ettei energiaa tuhlata. Kun sisään tuleva

22 ilma on lämmintä, ei myöskään ikävää vedon tunnetta esiinny. Hyvän ilmankierron takaa koneellinen ilmanvaihto tai pitkä, katolle menevä ilmahormi.

23 3 SUUNNITTELUOHJELMA Sähkö-JCAD on suomalaiselle suunnittelijalle tehty ohjelmisto, jolla on satoja käyttäjiä suunnittelutoimistoissa, urakointiliikkeissä, teollisuudessa ja julkishallinnossa. Ohjelma huolehtii siitä, että kerran tehty työ hyödynnetään automaattisesti suunnitteluprosessin edetessä. Suunnittelutietokantaan kerätään kaikki tuotettava tieto ja käytetään aina tarvittaessa. Ohjelma soveltuu niin suuren julkiskohteen, toimistorakennuksen, kerrostalon, rivitalon kuin pientalonkin sähköistyksen suunnitteluun. Automatiikka on erittäin pitkälle kehitettyä. Se huolehtii suunnittelijan puolesta rutiineista, mutta silti suunnittelijalle on jätetty vapaus päättää automatiikan hyödyntämisestä. [12] Sähkö-JCAD on ohjelma, jossa piirto- ja muokkauskäskyt ja toimintokomennot annetaan hiirellä alasvetovalikosta tai työkalupalkeista. Lukuisat valmiit symbolit ja rakenteelliset viivat tekevät siitä monipuolisen suunnittelun apulaisen ja nopeuttavat piirustusten tuottamista. Ohjelman käytöstä on olemassa omat oppaat, jotka saa ohjelman hankinnan yhteydessä. Niiden avulla pääsee itsekin alkuun, mutta toki kurssejakin järjestetään. Käytön myötä ohjelma tulee tutummaksi ja työvaiheet tulevat rutiinin omaiseksi toiminnaksi. Seuraavassa on lyhyesti kuvattuna eri vaiheet, joita suunnitellessa noudatetaan. 4.1 Työn aloittaminen Työskentely aloitetaan antamalla projektin työnumero ja nimetään se esimerkiksi suunnitelman tilaajan nimellä. Suuremmissa kohteissa myös erilaiset kuvatyypit numeroidaan tarkoituksensa mukaan, mutta pienemmissä piirustuksissa voidaan kaikki

24 tehdä samalle työpohjalle. Esimerkiksi vahvavirta pistesijoitus ja -johdotus numeroidaan 201. Seuraavana vaiheena on hakea pohjakuva levykkeeltä, jonka suunnittelija tai arkkitehti on tehnyt. Mahdollista on myös kopioida kuva paperilta ja muuttaa se sähköiseen tietoon. Pohjakuvan luonnin ja sen avautumisen jälkeen aloitetaan itse sähkösuunnitelman teko. 4.2 Sähköpisteet Ensimmäisenä vaiheena on sähköpisteiden sijoitukset. Ne sijoitellaan aloituskokouksessa suunnitellun mukaisesti, mutta nyt ne voidaan sijoittaa tarkemmin. Esimerkiksi valaisimien mitoitus tasaisin välein tai pistorasian sijoittaminen aivan nurkkaan. Helpointa on aloittaa valaisimista, jotta voidaan lisätä niille tarvittavanlainen kytkin ja niiden oikea lukumäärä. Symboli-kirjastossa on valmiina yleisesti käytettävät symbolit, jotka helpottaa kuvan suunnittelua. Kiinteät valaisimet numeroidaan, nimetään malli ja tyyppi, kuten suunnittelevassa kokouksessa oli valittu. Pistorasioita sijoitellaan paikkoihin, joissa ne olisivat mahdollisimman hyvin käytettävissä. Harvemmin käytettävät voidaan sijoittaa esimerkiksi työpöydän taakse, muistaen, etteivät ne jää kiinteiden kalusteiden taakse piiloon. 4.3 Lämmittimet Pienemmissä suunnittelukohteissa on helppo sijoittaa samaan kuvaan lämmittimet. Ohjelma sisältää jo valmiiksi esiasennettuna pääasiallisesti käytettyjä lämmittimiä. Ohjelma mitoittaa lämmitintarpeen, kun annetaan esimerkiksi lämmitettävä pinta-ala, ulkoseinien yhteenlaskettu pituus, huonekorkeus ja ikkunoiden määrä ja koko. Samalla periaatteella suunnitellaan tasolämmittimet, kattolämmittimet ja lattialämmittimet pienillä variaatioilla. Jokaisessa lämmitystavassa otetaan huomioon kiinteät kalusteet, niitä kun ei tarvitse lämmittää. Tämä on ensimmäinen vaihe, jonka valmistuttua tilaaja tarkastaa, että suunnitelma vastaa sovittua. Piirros on vielä mahdollisimman yksikertainen, jotta sen ymmärtää. Piirustus käydään läpi suunnittelijan kanssa, minkä jälkeen voi vielä pohtia mahdollisia tai

25 tarvittavia muutoksia. Mahdollisuus niihin on vielä suuri. Hyväksyttyä piirustusta voi urakoitsija jo tässä vaiheessa käyttää arvioidessa urakkahintaa ja tilata niiden mukaan tarvittavat tarvikkeet, jotta työ voidaan aloittaa mahdollisimman nopeasti. 4.4 Johdotukset Seuraavana suunnittelun vaiheena on johdotusten ja putkitusten piirtäminen. Nämä lisätään edelliseen, pistesijoitus kuvatyyppiin. Muutamaa symbolia käyttämällä saadaan piirrettyä kaikki tarpeelliset sähköpisteiden välit. Lattiaputkitukset merkitään kirjaimilla ul ja johdotuksiin piirretään merkki käytettävän kaapelityypin mukaan. Johdotuksia ei piirretä keskukselle asti, vaan syötöstä on oma symbolinsa, joka piirretään. 4.5 Keskuskaavio Suunnitelman tärkeänä, ja samalla myös kiinteistön, osana on keskuksen pääkaavio. Tästä käytetään myös nimeä keskuskaavio. Tämä sisältää keskukselle tulevat ja sieltä lähtevät johdot laitteineen yksinkertaistetussa muodossa. Käytännössä tämä tehdään usein pienrakennuksissa vasta keskuksen valmistuttua eli keskus on sähköistetty ja kaikki lähtevät johdotukset on kytketty. Syynä tähän on valmiiden keskusten käyttö, keskuskaavioon vain lisätään käytettävien sulakkeiden nimet ja korjataan muutokset ja lisäykset. Suuremmissa ja erikoisemmissa kohteissa nämä piirretään jo suunnitteluvaiheessa tarpeiden pohjalta, jonka perusteella keskuksen valmistaja toteuttaa keskuksen. Symbolikirjastossa on laaja valikoima erilaisia valmiita merkkejä, kuten kuvasta 8 voidaan nähdä, joka on osa tulostamastani keskuskaaviosta. Ne on mahdollista myös koota pienemmistä symboleista, jos haluttua ei ole valmiina.

26 Kuva 8. Piirroksen osa keskuskaaviosta 4.6 Piirikaavio Keskuksesta voidaan piirtää myös piirikaavio eli laitteen tai laitteiston sähköisten toimintojen ja kytkentöjen esittäminen laitteen osia kuvaavien piirrosmerkkien avulla. Yksinkertaisemmin tällä tarkoitetaan keskuksen sisällä toimivien ohjauslaitteiden kytkentöjä. Keskusvalmistaja toimittaa keskuksen mukana myös tämänkin, mutta muutoksien tullessa se piirretään tarpeen mukaan. 4.7 Luettelot Viimeisenä vaiheena on valaisin- ja lämmitinluettelot. Sähkö-JCAD on tallentanut tiedot kuviin sijoitetuista valaisimista ja lämmittimistä projektin tietokantoihin. Luettelot tuotetaan näiden suunnittelemieni piirustusten perusteella. Luettelon luominen on yksinkertaisen helppoa ja vaivatonta. Kuvista 9 ja 10 selviää tiedot, jotka ovat tarpeellisia urakoiden laskennassa ja myöhemmin tilattaessa tarvikkeet työkohteeseen.

27 Kuva 9. Valaisinluettelo Kuva 10. Lämmitinluettelo Muutettaessa sähköpisteitä, valaistusta tai lämmitystä, voi olla mahdollista, että suunnittelija joutuu aloittamaan suunnitelman lähes alusta. Esimerkiksi jonkin pisteen poistaminen voi muuttaa oleellisesti ajatusta suunnitellusta toiminnasta. Muutoksia tulee keskuskaavioon, valaisin- tai lämmitinluetteloon, jotka joudutaan laatimaan uudestaan. Maltilla ja pitkällä suunnitteluajalla on mahdollista vaikuttaa lopputulokseen, sekä

28 helpottaa suunnittelijan työpanosta. Pieniä ja jatkuvia korjauksia tehdessä voi suunnittelijaltakin unohtua joitakin asioita, jotka saattavat vaikuttaa oleellisesti asumismukavuuteen ja sähköistyksen toimivuuteen.

29 5 KIINTEISTÖN RAKENTAMISEN VAIHEET 5.1 Lattian maadoitus Rakennuksen lattia maadoitetaan ensimmäisen kerran jo sokkelista. Tällöin liitetään sokkelin raudoituksesta rautatanko näkyville myöhempää liittämistä varten. Lattia maadoitetaan sen raudoituksesta tai verkosta, josta viedään paljas maadoituskupari potentiaalintasauskiskolle, joka sijaitsee keskuksen välittömässä läheisyydessä. 5.2 Syöttöjen putkitus Rakennuksen sähköliittymisputkitukset tehdään varhaisessa vaiheessa. Putket, joissa tuodaan myöhemmin sähkö-, kaapeli-tv ja telejohdotukset, kuljetetaan perustuksien alitse. Putkitusten määrä vaihtelee tarpeen mukaan, mutta yleensä käytetään neljää putkea. Rakennuksen ulkopuolella putkeen pää viedään noin parin metrin päähän seinästä ja toinen pää tuodaan keskuksen läheisyyteen. Putki tuodaan lattian läpi ja liitetään myöhemmin suoraan keskuksen pohjaan. Tämän vuoksi kannattaa miettiä keskuksen paikka tarkoin esimerkiksi asunnon väliseinään, jotta saadaan keskus upotettua lähes huomaamattomaksi. Toisinaan keskus sijoitetaan ulkoseinään tai muuhun kantavaan väliseinään, jolloin putkitus tulee asentaa jo ennen sokkelin valamista. Näin vältytään ikäviltä koteloiden tekemisiltä keskuksen ylä- ja alapuolella. Tele- ja kaapeli-tv:lle asennetaan oma kotelo keskuksen läheisyyteen tai vaihtoehtoisesti varsinaisen keskuksen alapuolelle on saatavissa ns. lisäkotelo, joihin näiden kytkennät voidaan myös tehdä. Molemmille varataan oma putki, joka liitetään koteloon.