Vapojen menneisyys JARI TUISKUNEN Kalastusvälineiden maahantuojilla on tärkeä rooli siinä, minkälaisilla välineillä suomalaiset kalastavat eli mitä myydään kalastustarvikeliikkeissämme ja mitä ei. Kuva: Anssi Uitti Vavat ennen, nyt ja huomenna? Vavoissa, kuten monissa muissakin kalastusvälineissä, kehityksen vauhti on huima, joten mukana pysymiseksi vaaditaan alan ammattilaisilta tarkkaa markkinoiden ja kalastustapojen muutosten seuraamista. Maahantuojilla jos kellä asiantuntemusta ainakin pitäisi olla. Luotasimme hieman vapojen historiaa ja tulevaisuutta kolmella vapojen maahantuojille esitetyllä kysymyksellä. Kaikilta emme valitettavasti vastausta saaneet. Kimmo Mänttäri, Normark Suomi Oy 1. Merkittävintä on vapa-aihion ja komponenttimateriaalien sekä tuotantotekniikan kehittyminen. Aihioiden yleisin materiaali on nykyisin hiilikuitu, mistä johtuen vavat ovat kevyempiä ja ohuempia. 40 Kysymykset kuuluivat näin: 1. Mikä tai mitkä ovat mielestäsi olleet merkittävimpiä kehitysaskelia heittovavoissa viimeisen 30 vuoden aikana? 2. Mihin suuntaan heittovavat ovat kehittymässä lähitulevaisuudessa? 3. Miten kehittyvät vapamarkkinat lähitulevaisuudessa? Itse aihion toiminta on kaksijakoinen. Nykysuuntauksen mukaisesti yleisheittovavan tulee olla nopeatoiminen ja jäntevä heitettävä. Tällöin pienellä terävällä liikkeellä voi heittää pitkiä ja tarkkoja heittoja. Väsytysominaisuuksien puolesta aihion taas tulisi toimia rauhallisesti ja kalan liikkeitä myötäilevästi. Valmistusteknisesti vaatimukset ovat siis ristiriitaisia, mutta oikein suunnitellulla ja rakennetulla vavalla molemmat toiminnot onnistuvat hyvin. Myös muut vavan komponentit ovat erilaisia kuin silloin ennen. Vaparenkaat ovat kestäviä, aerodynaamisia ja kevyitä. Esimerkiksi osassa Shimano-vapoja on erikseen tiettyyn kalastustyyliin suunnitellut vaparenkaat, mikä nostaa käyttömukavuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Kahvat ja kelakiinnikkeet ovat parhailla valmistajilla ergonomisia, kevyitä ja kestäviä. 2. Viimeisin kehitysaste vapaaihion rakentamisessa on orgaanisten kuitujen (Biofibre) sekoittaminen hiilikuidun sekaan. Näin vavasta saadaan nopeatoiminen heitossa ja erittäin pehmeätoiminen väsytystilanteessa. Tällainen vapa saa jopa kalat tuntumaan suuremmilta, koska aihio välittää paremmin tietoa kalan liikkeistä. Biofibre parantaa myös hiilikuidun isku- ja vääntökestävyyttä. Suomalaista kylmänajan kalastusta ajatellen mielenkiintoinen piirre on tämän uuden materiaalin ihannelämpötila, joka jatkuu 10 asteeseen saakka. Myös komponenteissa on huomattavissa uusien materiaalien esiinmarssi. Esimerkkeinä mainittakoon kosteudelle tunteeton FossilWood, joka on kovassa paineessa puristettua puumateriaalia, sekä uusin PowerCork -kahvakorkki, joka on kemiallisesti käsitelty siten, ettei se tummu tai ime kosteutta. Vapasuunnittelu asettaa haasteita myös kelasuunnittelulle ja päinvastoin. Jos nykyaikaiseen vapaan kiinnitetään isoisältä peritty haspelikela, yhdistelmä ei todellakaan ole tasapainossa ja osa uuden vavan eduista menetetään. Shimano on ensimmäisenä maa-
ja tulevaisuus Jerkkivavat ovat hyvä esimerkki yhteen heittokalastuslajiin kehitetystä vapatyypistä, jonka käyttöalue on muuten hyvin rajallinen. Kuvassa Svendsen Sportin Mads Grosell. ilmassa tuonut Suomessakin saatavissa oleviin huippukeloihin (Calcutta TE DC, Calais DC, DenDouMaru) nykyaikaista digitaalitekniikkaa, joten ehkä jonain päivänä? 3. Harrastuksen kehittyessä kalastajien mieltymykset sekä eri käyttötarkoitukset ja -tyylit korostuvat. Myös uusia, Suomessa vielä harvinaisia kalastustyylejä on tulossa maailmalta ja ne leviävät pikku hiljaa aktiivikalastajien keskuudessa. Esimerkiksi jigauksen eri tyyleihin (dropshot, senko, vertical jne.) löytyy omat erikoisvapansa. Aktiivikalastajat pyytävät useita kalalajeja eri tyyleillä ja hankkivat erikoisvapoja näihin tarkoituksiin. Kalastukseen haetaan lisää monipuolisuutta, nautittavuutta ja haasteellisuutta, jota myös oikein valitut välineet osaltaan tuovat. Tämä korostuu erityisesti vavoissa, kun taas sama kelakoko/tyyppi varustettuna useammalla varapuolalla (joissa eripaksuiset siimat) käy useamman vavan pariksi. Tulevaisuudessa kalastusvälineissä korostuu tunnetun tuotemerkin arvo. Shimano käyttää huikeita summia tuotekehitykseen ja tuotteiden testaamiseen. Näin saatu kokemus, innovaatiot, tietotaito ja laadun tasaisuus näkyvät tuotteiden toiminnallisuudessa myös todellisessa käyttötilanteessa. Ulkonäköä ja kosmeettisia ratkaisuja on helppo kopioida, mutta toiminnallista laatua saa varmimmin merkkituotteen ostamalla. Lisätietoja: www.normark.fi/kalastus Jani Ollikainen, Sölvkroken AS 1. Hiilikuidun tuleminen on varmasti ollut ykkösjuttu. Toiseksi isoin asia lienee posliininen vaparengas, joka on edelleen hyvä materiaali renkaissa. Se kestää jopa nykyaikaisia kuitusiimoja. 2. Tulevaisuutta on vaikea ennustaa materiaalien osalta. Porkkanastahan jo vapoja tehdään, mutta Nykyaikaisia haspelivapoja: Prologic Savagear Bushwhacker 8, Ron Thompson Flexide 8, Ron Thompson Hardcore II Spin 7 ja Tica Pike 8. Kuva: Svendsen Sport hiilikuitua parempaa vapamateriaalia ei vielä ole löytynyt. Tosin sen korvaamisen eteen tehdään kovasti töitä. Ticalla on kokeiltu mm. erilaisia muoveja, mutta hiilikuidun nopeus, taipuvuus ja voima ovat aivan omaa luokkaansa. 3. Hiilikuidun hinta nousee jatkuvasti, joten varsinkin huippuvapojen hinnat tulevat nousemaan ellei siis korvaavaa materiaalia löydy. Vastaavasti ostajat haluavat halvempia vapoja, mutta hintoja on mahdoton laskea, ellei karsita materiaalikustannuksia eli tehdä vapoja halvemmista ja huonommista materiaaleista, jolloin laatu puolestaan kärsii. Ennustan, että lähitulevaisuudessa huippuvavat kallistuvat ja halvat halpenevat. Kaukoidässä on opittu valmistusmetkut hyvin ja sieltä tulee hyviä ja huippulaatuisia vapoja. Meillä vapoja tehdään tulevaisuudessa myös eri maiden vaatimusten ja markkinoiden mukaan. Juuri nyt suunnitellaan Suomen oloihin soveltuvia jigi- ja haukivapoja sekä Puolaan merivapoja. Lisätietoja: www. solvkroken.no Pasi Lahtinen, Kalastuskolmio Oy 1. Kyllä muutos painavista Hørgård-tyyppisistä täyteisvavoista kevyisiin hiilikuituvapoihin on ollut merkittävin asia. Kalastajan käsivarret ovat päässeet huomattavasti helpommalla kuin aiemmin. 2. Keveys ja kestävyys tuossa tulikin jo osittain mainittua. Ns. kierrekorkki oli jonkinlainen tuulahdus ja aikansa täytyy-juttu, mutta perinteisempään kahvamalliin on palattu osin takaisin. Ehkä D.A.M. Calyber -vavoissa käytetty poikkeuksellinen kahvamalli on tuulahdus tulevaisuudesta. 3. Hinnat ovat tulleet alaspäin, kunnes nyt hiilikuidun saatavuusongelmien ja muutoinkin raakaaineiden hintojen nousun vuoksi suunta on ylöspäin. Kaukoitä jyrää edelleen, tosin erikoistuotteet kuten D.A.M. Masters -sarjan vavat tehdään Saksassa. Aina on kalastajia, jotka haluavat jotain erikoista ja ovat valmiita niistä maksamaan enemmän. Keveys tulee edelleen olemaan valttia, myös teleskooppisuus on nousussa, matkustavaisia kun nykyisin ollaan niin kuljetushelppous on tärkeätä. Lisätietoja: www.kalastuskolmio.fi Mads Grosell, Svendsen Sport Oy 1. Merkittävimpiä edistysaskelia ovat olleet hiilikuidun käyttöönotto vapa-aihion materiaalina, kevyet keraamisilla ja ns. SIC-sisärenkailla varustetut vaparenkaat, vavan läpi kulkevat aihiot sekä kestävät EVAkädensijat. 2. Materiaalipuolella tulee tapahtumaan paljon. Nanoteknologiaa hyödynnetään vapa-aihioiden kehittelyssä. 3. Erityisesti jerkki- ja matkavapojen kysyntä nousee. Merikalastuspuolella kysynnän painopiste siirtyy laadukkaampien vapojen suuntaan. Lisätietoja: www.svendsen-sport. com VAPAOPAS ERÄ 5 2008 41
RISTO JUSSILA Pitkä vai p Mikä olisi optimaalinen mitta vetouisteluvavalle? Onko sellaista? 72
Muutamien vuosien ajan olen käyttänyt takilassa samanmerkkisiä 210 ja 240 cm pitkiä takilavapoja niin, että yhtä aikaa takiloissa on aina samanpituiset vavat. Pikku hiljaa olen mieltynyt seitsenjalkaiseen, eli 210 cm:n pituuteen. Pitempää mallia en enää laita mieluusti vetoon, vaikka isoja ja vahvoja kaloja väsyteltäessä ne olisivatkin tukevampia työvälineitä. Lyhyiden vapojen etuna on ennen kaikkea parempi käsiteltävyys. Siima pitää ottaa jollakin konstilla vavan päästä käteen, kun se laitetaan takilankuulan perään siimanlaukaisimeen tai välilaukaisimiin. Lyhyemmän vavan nokasta sen saa näppärämmin näppeihin. Käytännön uistelussa 30 sentin pituusero vavoissa tuo mielestäni enemmän kömpelyyttä kuin mitä numeroista voisi päätellä. Ainakin ahtaahkoissa perätiloissa touhutessa. Seitsemän jalan pituutta puoltaa sekin, että uistelen paljon yksin. Kalan ylösotossa ilman kaverin apua lyhyehkö vapa on eduksi, otinpa kalan ylös haavilla, koukulla, perukkeesta nostaen tai niskasta tarttuen. Tai jos irrotan vieheen kalan ollessa vedessä. Silti en tohdi yksiviivaisesti suositella lyhyempiä takilavapoja. Niitä hankkiessa olisi hyvä päästä kokeilemaan eripituisia vapoja omien mieltymysten selvittämiseksi. Uistelu on mukavaa, kun välineet vapojen pituutta myöten on valkattu juuri omaan käyttöön sopiviksi. Noin lyhyt vetovapa! Lyhyyden paremmuus on joutunut uuteen valoon, kun olen kokeillut vain 6-jalkaisia eli 180 cm:n vapoja plaaneriuistelussa. Kaikki kokeilemani ovat nimittäin olleet mielestäni joko liian jäykkiä tai liian löysiä. Kovin monia en tosin ole päässyt kokeilemaan, epäilemättä hyviäkin löytyy. Yksi perustelu 6-jalkaisille on niiden sopivuus veneen lukollisiin säilytyslaatikoihin. On kätevää, kun vapoja ei tarvitse kuljetella venettä kauemmaksi. Eräs uistelija ilmaisi asian niin, että jos siimoiltaan helposti sekaisin menevä vaparöykkiö pitäisi aina uistelemaan lähtiessä ja sieltä palatessa raahata autoon ja kotipihassa vielä sisätiloihin, hän lopet- pätkä? Veneen vapalaatikon pituus on eräs peruste vavan pituutta valittaessa. taisi uistelun. Uistelija ei ole mikään roudari. Hänen asteikollaan mm. väsytysominaisuuksien merkitys on toissijainen. Jos vapalaatikkoa ei voi pidentää, vapojen pituutta pitää lyhentää (Mikäli homma on pienestä kiinni, ratkaisu voi löytyä myös kahvan vähäisestä lyhennyksestä.) Toinen perustelu lyhyille vavoille voisi olla se, että ne tuovat pienten kalojen ylösottoon lisää tunnelmaa. Viime vuosina olen uistellut pääasiassa haukea ja kuhaa, joiden ylösotossa vavalta ei vaadita erityisempiä väsytysominaisuuksia, vaikka olen tavoitellutkin suuria kaloja vahvoilla siimoilla. Heittovavoissani suunta on jo kulkenut pitkistä lyhyempiin, joten ehkäpä vaihdan joskus vetovapanikin 6-jalkaisiin. Vavan lyhyys pudottaa periaatteessa myös hintaa. Hyöty sekin on. Koemielessä olen uistellut myös 5-jalkaisilla, mutta niissä löysyyden ja jäykkyyden ongelmat ovat olleet vielä 6-jalkaisiakin suurempia. Lisäksi isompi kala tuntuu liikkuvasta vetoveneestä 5-jalkaisella veivattaessa jo turhan raskaalta punnukselta.
HARRI MATIKAINEN haukivavoissa. Lohi on toiminnoissaan siiman päässä muutenkin astetta paria sähäkämpi kuin hauki. Toisaalta taas hauki ja kuha vaativat vavalta erilaisia ominaisuuksia. Väsytysvoimaa Melkein millä tahansa vavalla saa syötin tai vieheen tarjottua jollain tavalla kalan eteen. Vasta kalan hyväksyessä tarjouksen, alkaa kiista kelalla olevasta siimasta. Tämän kiistan ratkaisemiseksi kalastajan kannalta voitolliseksi vaaditaan ensi sijassa hyvää vapaa. Toki muita Joku voi tietysti kysyä, mitä pahaa siinä on, jos väsyttää hieman pitempään. Sehän lisää nautintoa. Voihan se näin olla jossain muussa lajissa, mutta jokainen pitkitetty väsytyshetki pelaa pottia ison lohen pussiin. Voi jopa käydä niin, että pitkäänkin notkealla vavalla uitettu kala ei tahdo väsyä lainkaan. Pitkä väsytys suurentaa koukun tekemää reikää lohen leuassa, kalalla on aikaa hangata siimaa kiviin, kalastaja joutuu juoksemaan kalan perässä pahaan koskeen tai vaarallisille rantakiville. Aihion vaikutus väsytysaikaan Pitkä ja jäykkä vapa, lyhyt väsytysaika lyhyt ja taipuisa vapa, pitkä väsytysaika. Onko todellakin näin, vai löytyykö tästä jokin kultainen keskitie? Lohen soutuvavoissa riittää vaihtoehtoja. Moni etsii ja etsii sopivinta, mutta usein seurauksena on vain vapa-arsenaalin kasvaminen todella laajaksi. Suomessa lohet koukataan yleensä veneeseen, joten vapa ei saa olla liian pitkä. Norjan lohijoilla taas mennään usein rantaan väsyttämään, jolloin vavassa saa olla reilustikin pituutta. Mistä sitten löytyisi sellainen yleisvapa, jolla voi hämmentää vähän siellä sun täällä ja pärjätä hermostumatta erikokoisten kalojen kanssa? Menemättä sen paremmin merkkeihin ja malleihin, käsittelen tässä vapa-aihion vaikutusta lohen väsytysaikoihin. Vapojen tartutusominaisuuksista on ollut jo juttua Erä-lehden numerossa 7 2007, joten siihen en nyt lähde sotkeentumaan. Suomessa kalojen koko on sitä luokkaa, että kovin järeitä vapoja ei tarvita. Suurimmatkin lohet venyttävät vaakojen jousia vain hieman yli 20 kilon, eikä silloin vielä ole tarvetta television kalastusohjelmissa nähdyille tai Norjan rannikkokalastuksessa käytetyille teräksenjäykille rissavavoille (Erä 4/07). Lohenkalastuksessa on etua, jos vavassa on jämäkkyyttä, joustoa ja voimaa paremmin kuin tavallisissa 78 osatekijöitä ovat myös kalastajan taito, kelan jarruominaisuudet ja kalan temperamentti. Omalta lohivavaltani odotankin eniten juuri väsytysvoimaa. Mikäli vapa retkuu lohen iskun jälkeen koko ajan mutkalla, ei kalalle tule tarpeeksi painetta ja väsytysaika pitenee. On esimerkkejä myös siitä, että pitkä väsytys on päättynyt kalastajan voittoon. Mutta väitän, että silloin kalastajan karmalaukku on ollut todella täynnä. Usein on nähty, kuinka lohi uiskentelee rauhallisesti siiman päässä, mutta vapa on melkein suorana. Kelan jarru vain rallattaa, koska kalastaja ei pidä kalaa ollenkaan hallinnassa. Näissä väsytyksissä valutaan jokea alas kilometrisotalla ja lopputulos on aika helppo ennustaa. Vapa on turha, jos sitä ei käyte- Yksin soutavalla kalan ohjailu ja koukkaus osoittautua hankalaksi, jos vapa on liian pitkä. tä viemään kalasta voimia pois. Sitten on tapauksia, joissa vapa on aivan liian hento, eikä kalalle saada sen koon vaatimaa painetta. Näin harmittavasti kävi itselleni sen kuuluisan tarponin kanssa. Väsytimme yhdeksän jalan kokotoimisella vavalla 18 tuntia kalaa, jonka olisi saanut reilussa tunnissa kunnon vavalla ylös. Koko väsytyksen ajan vapamme oli enemmän kuin hevosenkengällä. Luulen, että kala ei ensimmäisten tuntien aikana edes tiennyt jonkun kiskovan sitä pintaan. Kala uiskenteli omia reittejään ja me seurasimme vapa mutkalla perässä. Hyvänä vertailukohtana olivat useamman venekunnan taistelut hieman pienempien tarponien
Vapatestaaja työssään. Alkukaudesta talvikot taivuttelivat testivapoja kunnolla. Kun vapa on tehnyt työnsä, niin tulos nähdään rannalla. kanssa, jotka päättyivät noin tunnissa. Muilla venekunnilla oli käytössään oikeat rissavavat, jotka eivät isonkaan kalan painosta taipuneet kuin vähän. Oikean valinta Millainen on sitten hyvä väsytysvapa? Kokemusteni kautta olen lohivavoissa päätynyt 10 jalan yleispituuteen. Perusteluna on, että kolmimetrisellä vavalla kalaa voi uittaa esimerkiksi veneen ympäri ja ohjailla kivikoissa ja muissa ulottuvuutta vaativissa paikoissa. Kymppijalkainen on vielä hyvin hallittavissa yksin kalastaessa koukkaustilanteessa. Olen kyllä koukannut 15-jalkaisella vavalla väsyttämäni kalan veneeseen, mutta kovin hallittua sellainen touhu ei enää ole. Käytössäni on myös 8 jalan vapoja, jotta siimat saa porrastettua, mutta niiden aihiot ovat astetta jämäkämmät kuin kymppijalkaisissa. Välillä olen kokeillut 9- ja 12 -jalkaisia. Kyllä niilläkin pärjää. Jokaisen vapani aihio on erittäin vahva ja hyvin pitkälle vääntävä puolitoiminen. Väsytysaika on lyhentynyt aikaisemmin käyttämiini vapoihin nähden, mutta kalan kanssa pitää olla tarkkana. Voimakkaan vavan kanssa kelan jarru on pidettävä vielä tavallistakin löysemmällä, sillä kova potku pistää kalan suun, siiman ja koukut koville. Pitkissä syöksyissä olen kuluttanut peukalon nahkaa lisäjarruna, sillä en muuta jarrun löysää perussäätöä juurikaan väsytyksen aikana. Harvakseltaan lohta soutaville suosittelen kuitenkin joustavampia vapoja. Erityisesti moni kokotoiminen kymppijalkainen antaa virheitä anteeksi ja silti voimaa riittää isommankin kanssa pelaamiseen. Sen sijaan kärkitoiminen, löysähkö vapa, vaikka sillä olisi pituuttakin, on mielestäni kaikkein huonoin valinta lohihommiin. Kun lohi juroo pohjassa, löysässä vavassa ei kerta kaikkiaan riitä voimaa nostamaan kalaa pintaan. Tämän huomasimme, kun reilu 7-kiloinen iski kaverin vaappuun. Lohi uiskenteli veneen vieressä pohjassa ja vavan kärki oli aivan mutkalla. Vain vapa äärirajoille vedettynä alkoi kala nousta koukkaushollille. Vapa pääsi tapauksen jälkeen muihin hommiin. Väsytystilanne ei juuri poikkea rannalta kalastaessa. Rannalla lähdetään tiukassa paikassa juoksemaan kalan perässä, soutaja lähtee veneellä perään. Voimaa vavassa pitää olla samalla tavalla, mutta pituutta saa olla jalan tai parin verran enemmän. Lisäpituudella saadaan muutama hevosvoima lisää, siimaa voi ohjailla paremmin kivikoiden ohi, eikä pituudesta ole haittaa kalaa rantautettaessa. Vapojen kehitys ei suinkaan ole pysähtynyt, vaan uusia malleja tulee jatkuvasti markkinoille. Niinpä tulevanakin kesänä veneeseeni pääsee muutamia uusia malleja koekäyttöön ja niistä päivityksiä mm. Erä-lehden nettipalstalla www.eralehti.fi VAPAOPAS ERÄ 5 2008 79
82 JARI TUISKUNEN Mutkakahva perhovapaan Lisää tehoa? Parempi ergonomia? Z-pey tarjoaa mielenkiintoisia etuja kahdenkäden perhovavan heiluttajille. kee 45 asteen mutkan, ja toisen samanlaisen, mutta vastakkaissuuntaisen, heti kohta uudestaan. Tällöin kädensijan alaosa asettuu kymmenkunta senttiä alemmalle tasolle kuin sen yläosa. Kysymys tietenkin kuuluu, mitä etuja tällaisella muotoilulla saavutetaan. Ensinnäkin sillä saadaan lisää te- Loop Z-peyn kädensija tekee huomiota herättävän mutkan, jonka ansiosta vavan heittoominaisuudet mm. ergonomian puolesta muuttuvat. Z-peyn kädensija mukautuu mahakkaankin heittäjän vartaloon selvästi paremmin kuin suorakahvainen. hoa heittämiseen. Asia on tutkittu oikein tieteellisesti ja havaittu, että tehon lisäys olisi noin 25 prosenttia. Toisena ja ehkä tärkeimpänä etuna esitetään heittämisen helpottumista. Oikeakätisen heittäjän vasen eli ns. alakäsi tulee suoritukseen luontevammin mukaan, kun alakädensijan sijainti on lähempänä Perhovapojen materiaalit ovat vaihtuneet moneen kertaan, mutta vavan perusmalli on pysynyt kutakuinkin samana halki historian. Ellei omaan mahdottomuuteensa kuukahtanutta 2000-luvun alun Marc s perhonheittosysteemiä oteta lukuun, Loopin vastikään markkinoille tuoma Z-pey on ensimmäinen todellinen vavan mallia koskeva uudistus vuosisatoihin. Kyse on kahdenkäden perhovapojen kädensijan muotoilusta. Z-pey-vavassa välittömästi kelankiinnikkeen jälkeen kädensija tesitä. Tämä tarkoittaa samalla, että aloittelijakin oppii kahdenkäden heittämisen helpommin. Edellä mainittuun väittämään voin yhtyä täysillä Z-peytä kokeiltuani. En nimittäin ole käyttänyt kahdenkäden perhovapaa kalastushistoriani aikana juuri lainkaan, joten olen siinä lajissa täysin aloittelija. Ne harvat kokemukset, jotka olen pitkistä seipäistä saanut, eivät ole vähimmässäkään määrin houkutelleet tätä harrastusta jatkamaan. En vain ole oppinut heittämään niillä mieleiselläni tavalla. Sitä paitsi heittäminen on tuntunut kohtuuttoman rasittavalta, mikä ei kalastuksen syvimpään olemukseen kuulu. Z-peyn kanssa heitto lähti kulkemaan suunnilleen saman tien, kun vavan otti käteen. Ei ollut konstikaan täräyttää perhoa noin 30 metrin päähän, mikä yhdenkäden vavalla tehtynä olisi jo kohtuullisen vaativa suoritus (ainakin minulle). Ja mikä mukavinta, heittäminen ei rasittanut yläkroppaa läheskään niin paljon kuin mitä vanhat muistikuvani kahdenkäden lipputangoista antoivat aihetta olettaa. Tämä johtuu siitä, että kädet voi mutkakädensijan ergonomiasta johtuen pitää lähempänä vartaloa, kun ne normaalivavalla työskenneltäessä pyrkivät väkisinkin ojentumaan. Tietysti heittopituuksiin ja työskentelyn helppouteen vaikuttaa suuresti myös käytettävä perhosiima, joka koekäytössä oli uusi Loop Opti Custom 2/3 uppoava AFTM 10 katkaistuna 10,7-metriseksi. Mutkakahvaidean on keksinyt norjalainen Arve Evensen, joka on myynyt patentin Loopille. Voisi olettaa, että jos keksintö lyö itsensä läpi perho- ja kenties jopa virvelivapapuolella, Loop Tackle Design Ab:llä menee aika hyvin. Loop Z-peystä on toistaiseksi saatavana kolme versiota: 12-jalkainen (AFTM 8 9), 13-jalkainen (AFTM 9 10) ja 14-jalkainen (AFTM 9 10). Kukin niistä on neliosainen ja hintaa on kertynyt 920 940 euroa eli hieman enemmän kuin vastaavanlaatuisilla normaalivavoilla. Vavat toimitetaan tukevaseinäisissä laukuissa, joihin mahtuu kaksi lohiluokan vapaa. Lisätietoja www. looptackle.se sekä jälleenmyyjistä Loopin myyntipäälliköltä Markku Autiolta, p. 050 569 2707. Mikäli kahdenkäden vavalla heittämisen oppiminen tuntuu kaikesta huolimatta vaikealta, kannattaa osallistua heittokurssille. Heittovirtuoosi Antti Sorro (p. 0500 312 565) järjestää kursseja eri puolilla Suomea.
Vapa hajalla, PERTTI KANERVA reissu pilalla? kaikki viat eivät silmin erotu. Kalastusta ei kannata jatkaa, jos vi- Vapa tai sen komponentit voivat kulua, katketa tai hajota valmistusviasta tai koja löytyy. Erityisesti monofiilisiimat saattavat rispaantua herkästi käyttäjän omasta vahingosta tai käyttövirheestä johtuen. Monet vaurioista ovat poikki ja kalliin perhosiiman pinnoite mennä pilalle. kuitenkin korjattavissa. Vaparenkaan pienen murtuman tai halkeaman voi hätäkorjata pikaliimatipalla, Pikkupoikana kalastellessani umpilasikuituinen virveli kesti melkein mitä vain, mutta nykyvapoja pitää käsitellä paljon varovaisemmin. huiska on kalastustilanteessa moninkertaisesti arvokkaampi kuin katkennut tonnin vapa, oli sillä millainen takuu tahansa. joka täyttää kolon ja kuivuessaan peittää terävän reunan. Liima ei kuitenkaan kauan kestä, mutta voi silti pelastaa reissun. Siksi varustaudun pidemmille Vaparengas hajoaa Harva taitaa pitää vararenkaita reissuille aina useammilla vavoilla mukana, mutta hätätilassa hakaneulan ja lähivesillä piipahtaessanikin mukana on varavapa. Eri vapamerkkien takuut toimivat hyvin eri tavoin ja nopeudella. Kaverille tuli vapa korjattuna muutamassa päivässä, toinen sai uuden suoraan hyllystä, mutta omaa katkennutta merkkivapaani sain odottaa melko tarkkaan vuoden verran. Erityisesti maahantuojan vaihtuminen voi muodostaa takuutoimintaan hidastuksia. Eikä tietysti mikään takuu toimi erämaassa. Jopa halvin marketti- Yleisin vaurio on vaparenkaan vääntyminen tai irtoaminen. Vääntynen renkaan voi usein oikaista ja tarvittaessa sitoa uudelleen kiinni vaikkapa siimaa apuna käyttäen. Tiheästi rengastetussa vavassa yhden välirenkaan puuttuminen ei ole edes mikään katastrofi, joten vaihtoehdoksi voi harkita vioittuneen renkaan poistamista kokonaan. Vaparenkaiden kunnon voi parhaiten tarkistaa vetämällä pieniinkin säröihin takertelevaa sukkahousukangasta renkaan läpi, sillä lenkkipäästä saa pihtien avulla taivuteltua toimivan väli- tai kärkirenkaan. Hakaneuloista on muutakin apua kalastuspuuhissa. Välirenkaan saa irti leikkaamalla terävällä mattopuukolla sidoslangat poikki. Kärkirengas irtoaa usein sytkärillä hieman kuumentamalla, mutta pahimmassa tapauksessa kärkirenkaan holkin voi joutua ensin viilaamaan sivuilta auki. Viilauksessa kuin myös kuumentamisessa pitää varoa, ettei vaurioita vavan aihiota. 80 Kärki katkeaa Vaaksan mittaisen palan katkeaminen vavan kärjestä ei välttämättä lopeta kalastusta, jos saa jotenkin kärkirenkaan liitettyä takaisin paikalleen tai vaihtamalla kärkeen oikean vararenkaan tai hakaneulan silmukan. Heittäminen toki hankaloituu, koska kärjen lyhentyessä vavan toiminta muuttuu jäykemmäksi, mutta ainakin uistelu onnistuu edelleen. Perhovavan toiminta nopeutuu pienistäkin kärjen lyhennyksistä ja tuntuma muuttuu usein merkittävästi huonompaan suuntaan. Vapa katkeaa Keskeltä katkenneen vavan kykenee melko usein korjaamaan kotioloissa illan tai parin aikana, mutta hyvin vaikeaa se on reissun päällä. Korjaamisen edellytyksenä kuitenkin on, että aihio ei ole halkeillut pitkältä matkalta. Katkennut osa pitää yleensä riisua renkaista ja purkaa tyvipuolestaan auki. Sen jälkeen sovitetaan ja liimataan sekä sisä- että ulkopuolelle vavan mittoihin ja vauriokohdan pituuteen sopiva tuki. Noin tulitikun mitta katkoksen molemmin puolin on hyvä tuen suositusmitta. Vanhasta onkivavasta löytää sopivia kartioputken paloja tuiksi. Sovitetut palat karhennetaan hiomalla, liimataan paikoilleen epoksilla ja paikka vahvistetaan vielä päältä tukevalla langalla. Vavan sidontaan tarkoitettu erikoislanka on suositeltavin, mutta työhön käy vaikka kuitusiima. Lopuksi renkaat kiinnitetään takaisin ja kaikki sidokset lakataan huolellisesti. Liitos halkeaa Huomaamatta löystynyt vapaliitos on todellinen uhka. Yleensä liitosten ja liitosholkkien halkeamat ovat Nämä kärkirenkaat olisi pitänyt vaihtaa aikaa sitten.
Tämän renkaan saattaa vielä pelastaa varovasti irrottamalla ja taivuttamalla suoraksi. Sidokset saa parhaiten leikattua terävällä mattopuukolla varoen aihion pintaa. Sukkahousun vetäminen vaparenkaan läpi paljastaa silmille näkymättömät halkeamat. nautinnollista se ei ole. Riittävästi rasitettuna korkkikahva voi murtua, vaikka se olisi vielä molemmista päistään kiinni. Koko kahvan vaihto onnistuu purkamalla vaparenkaat ja irrottamalla/hajottamalla vanha pois ja kasaamalla uudelleen Vanhan kahvan saattaa saada irti ehjänä lämmittämällä, mutta varmaa se ei ole, vaikka se osin olisikin irti. Osin irronneen kahvan uudelleen liimaaminen sujuu yllättävän hyvin apteekkien myymällä lääkeruiskulla, jossa on mahdollisimman avara injektioneula. Neula työnnetään kahvan läpi aihioon saakka Vaparenkaan aloitussidos vasemmalla on sama kuin perhonsidonnassa, mutta lankaa kierretään aivan vieri viereen. Lopetuspää oikealla vedetään irtolenkillä noin puolen tusinan viime kierroksen alle. hyvin vaikeita korjata luotettavasti, jopa mahdottomia, eikä homma onnistu ainakaan kenttäolosuhteissa. Usein ainoastaan metalliholkkisen vavan katkeaminen holkin vierestä on korjattavissa, jos aihio on täyteinen (bambu- tai umpilasikuitu) tai seinämän vahvuus mahdollistaa holkille uuden sovituksen. Nykyisin suosiota saavuttaneet moniosaiset vavat sisältävät moninkertaisen riskin liitoksien pettämiseen. Pidä siis liitokset puhtaina ja hiero vaikka kynttilää liitostappeihin, niin vapasi pysyy varmemmin kasassa, liitokset kuluvat hitaammin eivätkä jumiudu. Monet lohijoilla päivätolkulla kalastavat varmistavat liitokset muoviteipillä. Kelakiinnike irtoaa Kelakiinnike voi haljeta tai jopa irrota. Pienet halkeamat voi onnistua liimaamaan tai teippaamaan, mutta isompiin korjauksiin tarvitaan kunnon epoksia. Perhovavan päästä irronneen kelakiinnikkeen saa pysymään jotenkin paikoillaan kiertämällä aihion tyveen vaikka siimaa, teippiä tai paperisuikaleita täytteeksi, jos ei Metalliholkkisen vavan (kuvassa aihio bambua) katketessa liitoksesta pitää tappi kaivaa holkin sisältä pois, vuolla ja/tai hioa katkennut aihion pää uudestaan holkkiin sopivaksi, liimata paikalleen ja jatkaa kalastusta. Kuituholkin pettäessä kalastus loppuu yleensä siihen. Hakaneulan silmukkapäästä saa rakennettua hätäapuna väli- tai kärkirenkaan, jonka voi sitoa väliaikaisesti kiinni vaikka (kuitu)siimalla ja varmistaa liimalla. liimaa ole matkassa. Kiristymättömäksi hajonneeseen kiinnikkeeseen saa kelan teippaamalla tai nippusiteillä kiinni. Eri mittaisia nippusiteitä kannattaa muutenkin varata mukaan, sillä ne ovat kevyitä, eivät vie tilaa ja ovat todella lujia ja helppoja käyttää. Perhovavan päässä olevan rikkinäisen kelakiinnikkeen voi purkaa palasina pois varoen itse aihiota ja sovittaa tilalle uuden kiinnikkeen perän kautta. Mikäli vaihdettava kiinnike ei ole liimauksesta irti, se saattaa olla yllättävän lujassa ehjänä irrotettavaksi. Kelakiinnikettä voi yrittää irrottaa lämmittämällä tai keittämällä, mutta aina sekään ei onnistu. Mikäli kiinnike on kahvojen välissä, sen uusiminen voi olla työlästä, koska yleensä takakahvan joutuu poistamaan. Etukautta vaihtaen joutuu puolestaan purkamaan etukahvan lisäksi rengastuksen. Kahvat vahingoittuvat Harvemmin vavoista kahvat irtoavat itsestään, mutta kimmoisa korkki tai solumuovi voi alkaa liikkua tai nitistä liitoksistaan heitoissa. Vaikka kalastus ei liimauksen pettämiseen päättyisikään, niin Mahdollisimman isoreikäisellä injektioneulalla ja lääkeruiskulla voi painaa esim. ohutta lämmitettyä epoksiliimaa korkkikahvan läpi aihiosta irronneeseen kahvaan. ja liimaa painetaan liimaa useista kohdista kahvan ja aihion väliin. Notkeaksi lämmitetty epoksi menee kyllä paksusta neulasta läpi. Mutta varo lämmittämästä epoksia liekillä, sillä se voi leimahtaa tuleen. Isommat korkkikahvoista irronneet palat ja murtumat voi paikata liimaamalla. Murtumiin ujutetaan liimaa, puristetaan ja tarvittaessa teipataan kiinnittymisen ajaksi. Isompaan koloon veistellään vaurion kokoinen korkkipala, joka muotoillaan sopivaksi ja liimataan epoksilla. Pinta viimeistellään liiman kuivettua puukolla ja hiomalla. Pienemmät kuopat voi täyttää korkkipurusta ja epoksista sekoitetulla massalla. Kuoppa täytetään reilusti ja liiman kuivuttua kohta vuollaan terävällä puukolla muotoon ja viimeistellään hiontapaperilla. Turhan hienoa paperia ei kannata käyttää. Myös puukiteillä saa korkkikahvan koloja piiloon, mutta kitattu kolo ei ole kovin siisti. Itse käytän Super Epoxy -liimaa. Kahva puhdistetaan kädenlämpöisessä vedessä pehmeähköllä pesusienellä ja miedolla saippualiuoksella. Aivan umpilikaisen voi hioa varovasti hienolla hiomapaperilla. VAPAOPAS ERÄ 5 2008 81