NUORET MIEHET TYÖELÄMÄÄN MITÄ PALVELUJA JA TOIMENPITEITÄ TARVITAAN TE-TOIMISTOISSA

Raportti 27.5.2009 NUORET MIEHET TYÖELÄMÄÄN MITÄ PALVELUJA JA TOIMENPITEITÄ TARVITAAN TE-TOIMISTOISSA Nuoret miehet työelämään työryhmän raportti Työ- ja elinkeinoministeriö

2 Sisällysluettelo Tiivistelmä... 3 Esipuhe... 4 1. Johdanto... 7 1.1. Nuorten työmarkkinatilanne keväällä 2009... 7 2. Nuoret miehet työmarkkinoilla ja työvoimapalveluissa... 9 2.1. Nuorten miesten ongelmat työmarkkinoiden siirtymissä... 9 2.2. Nuorten yhteiskuntatakuu... 13 2.3. Nuorten palvelut TE toimistossa ja nuorten osallistuminen toimenpiteisiin... 14 2.4. Nuorten työnhakijoiden palautetta palveluista ja toimenpiteistä... 24 2.5. Yhteistyöstä joidenkin nuorten palveluja tarjoavien viranomaisten kanssa... 25 2.6. Nuorten ohjauspalveluista Tanskassa... 28 3. Työryhmän ehdotukset... 30 3.1. Nuoret työelämään näkökulma tulee nostaa näkyviin työ- ja elinkeinohallinnon strategiassa... 30 3.2. Lisää panostusta nuoren lähiohjaukseen... 31 3.3. Vastuu nuorista ratkaistava peruskoulun jälkeisissä siirtymissä... 33 3.4. Työnantajat mukaan nuorten yhteiskuntatakuuseen... 34 3.5. Harjoittelujaksojen pituuteen harkinnanvaraisuutta ja kustannusten korvaus paremmaksi... 34 3.6. Taloudellinen kannustavuus paremmaksi... 35 3.7. Työvoimakoulutusta tulee lisätä ja räätälöidä nuorten miesten tarpeisiin... 35 3.8. Oppisopimus- ja TOPPIS mallit vaativat onnistuakseen lisää työpanosta... 36 3.9. Tarvitaan toimivampia työsuhteeseen ulottuvia työhönvalmentajapalveluja ostopalveluina... 37 3.10. Työpajatoimintaa tulee edelleen kehittää työ- ja elinkeinoministeriön, opetusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kiinteässä yhteistyössä... 37 3.11. Lisää osaamista ja yhteistyötä oppimisvaikeuksien tunnistamiseen sekä työ- ja... 39 toimintakyvyn arviointiin... 39 3.12. Palvelujen täydentäminen ostopalveluna... 39 3.13. Verkkopalvelujen kehittäminen... 40 3.14. Erityisryhmille suunnatut toimet... 41 3.15. Opetushallinnon toimialaan kuuluvat ehdotukset... 44 4. Alle 17 vuotiaiden työvoimapalvelut... 46 5. Nuoret itsensä työllistäjinä ja yrittäjinä... 47 5.1. Ehdotukset nuorten yrittäjyyden tukemiseksi... 49 6. Loppupäätelmät... 50 LÄHTEET... 52 LIITTEET... 53 2

3 Tiivistelmä Maaliskuun 2009 lopulla työttömiä, alle 25-vuotiaita nuoria oli noin 29 000. Työttömien nuorten määrä oli kasvanut edellisen vuoden vastaavasta ajankohdasta koko maassa 53 prosentilla eli 10 000 nuorella. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan maaliskuussa 2009 15-24-vuotiaiden nuorten miesten työttömyysaste oli peräti 29,4 %. Nuorten miesten tilannetta on pohdittu työ- ja elinkeinoministeriön asettamassa työryhmässä, jonka tehtävänä oli selvittää erityisesti nuorten miesten työelämään kiinnittymiseen liittyviä ongelmia ja niiden ratkaisumahdollisuuksia julkisen työvoimapalvelun avulla. Työryhmän toimikausi päättyi 31.5.2009. Vuonna 2008 pelkän perusopetuksen varassa oli maaliskuussa 2008 noin 7300 ja maaliskuussa 2009 noin 9 900 työtöntä nuorta (keskimäärin kuukaudessa), siis + 2600 nuorta. Työryhmä havaitsi, että pelkän perusasteen opetuksen varassa olevien työttömien nuorten suhteellinen osuus on viime vuosina vuosi vuodelta kasvanut. Peruskoulun varassa olevia työttömiä oli vuonna 2005 31 % ja vuonna 2008 jo 36 % työttömistä alle 25-vuotiaista. Juuri tällä ryhmällä on suurin vaara syrjäytyä työstä ja koulutuksesta, mikäli työn ja koulutuksen ulkopuolella olo pitkittyy. Suurimman ryhmän työttömistä nuorista muodostavat ammatillisen tutkinnon suorittaneet nuoret, joita oli vuonna 2008 ka/kk 10 093 eli 48 prosenttia työttömistä nuorista. Maaliskuussa 2009 heitä oli jo 14 140 (ka/kk). Tämä ryhmä suurenee taas kesällä, kun uudet vastavalmistuneet astuvat työmarkkinoille. Ylioppilaita oli työttömänä keskimäärin kuukaudessa 12 % ja korkea-asteen tutkinnon suorittaneita vain 4 % työttömistä alle 25-vuotiaista vuonna 2008. Nyt heidän osuutensa nousee ja nousu on huomattava korkea-asteen osalta erityisesti 25-30 vuotiaiden nuorten aikuisten ryhmässä. Työ on tärkeä osa nuorten elämää ja ongelmaksi koetaan ensimmäisten työkokemusten saanti. Jos työkokemuksen saanti lykkääntyy, alkavat ongelmat helposti kasautua. Nuoret tarvitsevat heti työttömyyden alussa henkilökohtaista palvelua, tilanteeseensa paneutumista, tietoa, neuvontaa ja motivointia sekä ennen kaikkea toimenpiteitä, joiden avulla he pääsisivät parantamaan osaamistaan ja valmentautumaan tulevaan työelämään. Samaan aikaan palvelutarpeiden kasvaessa TE-toimistoissa nuoriin erikoistuneiden virkailijoiden määrä on vähentynyt, mutta tehtäväkenttä ei: harjoittelupaikkoja yrityksiin on yhä vaikeampi löytää eikä uusien työnantajien kanssa ehditä neuvotella nuorten työharjoittelusta tai palkkatukimahdollisuudesta. Henkilökohtaisen palvelun lisäksi tulisi tarjota valmentavaa ja ammatillista työvoimakoulutusta sekä räätälöidä harjoittelupaikkoja ja tuettuja työssä oppimisen mahdollisuuksia sekä palkkatukea. Nuorten palveluja tulisi priorisoida TE-toimistojen asiakastyössä. Tähän tarvitaan lisäresursseja. Työryhmä esittää selvitettäväksi, miten työmarkkinajärjestöt ja työnantajat saataisiin aktiivisemmin mukaan yhteiskuntatakuun toteuttamiseen. Erityistä panostusta tarvitaan työvoimakoulutuksen toiminnallisiin malleihin, oppisopimuskoulutukseen sekä erilaisiin työssäoppimismalleihin. Opetushallinnon puolella tulisi huolehtia koulutustakuun toimivuudesta. Työryhmä esittää myös lukuisia muita keinoja nuorten työllisyystilanteen parantamiseksi ja nuorten paremmaksi huomioimiseksi. 3

4 Esipuhe Työ- ja elinkeinoministeriö asetti 12.2.2009 työryhmän selvittämään nuorten miesten työelämään kiinnittymiseen liittyviä ongelmia ja niiden ratkaisumahdollisuuksia julkisen työvoimapalvelun avulla. Työryhmän toimikausi on 15.2.- 31.5.2009. Asettamispäätöksessä todetaan, että nuoret miehet työelämään -työryhmän tehtävänä on selvittää nuorten miesten palveluprosessia julkisessa työvoimapalvelussa, nuorten miesten työmarkkinatilannetta ja julkisia työvoimapalveluja tilastotietojen avulla sekä nuorten yhteiskuntatakuun toimeenpanon kehittämistä nuorten miesten näkökulmasta. Työryhmän tulee kiinnittää huomiota erityisesti varusmiespalvelusta kotiutuvien nuorten miesten palvelutarpeisiin sekä huolehtia linkityksistä erityisryhmien (esim. maahanmuuttajien ja romanien) meneillään oleviin kehittämistoimiin. Lisäksi työryhmässä käsitellään molempien sukupuolten osalta 15-17 -vuotiaiden asiakkaiden palvelua TE-toimistossa. Ryhmän tehtävänä on esittää muun muassa - mitä erityisiä toimia nuoret miehet tarvitsisivat työ- ja elinkeinohallinnolta työelämään kiinnittyäkseen, - mitä toimia ja miten työ- ja elinkeinohallinto voi yhteistyössä koulujen, nuorisotoimen ja muiden sidosryhmien sekä elinkeinoelämän kanssa kohdistaa tälle ryhmälle, - miten ja millaisia ostopalveluja voitaisiin tässä yhteydessä käyttää - sekä miten nuorten yrittäjyyttä voitaisiin korottaa. Työryhmä kokoontui 5 kertaa. Ryhmä kuuli asiantuntijoina seuraavia henkilöjä: - maahanmuuttajien koulutuksesta Marika Songoroa (Adulta/Valmentava maahanmuuttajakoulutus ) - ostetuista ryhmäpalveluista nuorille Anu Karjalaista (Spring House OY) - romaninuorten työvoimapalveluista Malla Laitia (ESLH/ romaniasiain neuvottelukunta) - nuorten työllisyystilanteesta Ilkka Nioa (TEM) - nuorten yrittäjyydestä Natalia Härkiniä (TEM) - ammatillisesta asevelvollisuudesta Hannu Ahtia (Suomen settlementtiyhdistys) - siviilipalveluksesta Sari Alhoa (TEM) - nuorten tilanteesta Oulun seudulla videoneuvotteluyhteydellä paikallisia TE-toimiston ja keskuksen edustajia sekä - nuorten miesten palvelukokemuksista ja näkemyksistä toiminnanjohtaja Jaakko Nuotiota. Työryhmä järjesti myös Nuoret miehet työelämään seminaarin 30.3.2009 Helsingissä. Tilaisuuteen osallistui noin 60 pääasiassa TE-toimiston nuorten palveluissa toimivaa virkailijaa sekä etsivää nuorisotyötä tekeviä henkilöjä, jotka evästivät työryhmän jatkotyötä mm ryhmätyön avulla. Seminaarin asiantuntijoina kuultiin: - tutkimuspäällikkö Anna-Liisa Lämsää Ammattiopisto Luovista (nuorten syrjäytyminen) - projektipäällikkö Minna Savolaista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta (asevelvollisten tilanne) - projektivastaava Sari Laihoa Kouvolan seudun ammattiopistosta (siirtymät toiselta asteelta työelämään) - sivistystoimentarkastaja Erik Häggmania Länsi-Suomen lääninhallituksesta (Nuorten palvelut muissa pohjoismaissa) - toiminnanjohtaja Peter Rolinia Svenska produktionsskolan Svepsistä (Tanskan malli) 4

5 Keväällä 2009 järjestetyssä koulutuksessa TE-toimiston palvelut nuorille oli mukana 33 TE-toimistoissa nuorten kanssa työskentelevää (nuorten) työvoimaneuvojaa ja ammatinvalintapsykologia ja myös heidän kanssaan keskusteltiin nuorten miesten tilanteesta. Liitteinä olevat tapausesimerkit ovat koulutuksessa olleiden koulutusta varten kirjoittamia asiakaskuvauksia. Lisäksi 3 henkilöä teki tutustumismatkan Tanskaan. Matkan tarkoituksena oli selvittää, miten Tanskassa nuorten työttömyys on saatu pysymään 1-3 prosentissa. Työryhmä keräsi myös nuorten miesten näkemyksiä ja kokemuksia TE-toimiston palveluista sekä Kuopiosta, Iisalmesta että Vantaalta. Asettamispäätöksessä todettiin, että vaikka työryhmän toivotaan hyödyntävän nuorista tehtyjä tutkimuksia ja selvityksiä, tulee työryhmän työn ja esitysten keskittyä TE-toimistojen palvelujen ja toimenpiteiden kehittämiseen siten, että nuorten miesten työllistymistä voidaan edistää nykyistä tuloksekkaammin. Työryhmän kokoonpano: Puheenjohtaja paikallisjohtaja Riitta Somero, Helsingin TE-toimisto/Malmi Sihteeri ylitarkastaja Liisa Winqvist, TEM/Työllisyys- ja yrittäjyysosasto/työmarkkinoiden kohtaanto ja työvoiman saatavuus ryhmä sekä sihteeri ylitarkastaja Harry Pulliainen, TEM/Kehittämiskeskus/Henkilöasiakaspalvelut -ryhmä Työvoimaohjaaja Jussi Pitkänen, Espoon TE-toimisto/Työvoiman palvelukeskus/nuorten tiimi Johtava sosiaalityöntekijä Aira Ikonen, Espoon kaupunki Työvoimaneuvoja/nuoret Raili Laisi, Vantaan TE-toimisto/Tikkurilan ja Myyrmäen nuorten tiimi Työvoimaneuvoja/nuoret Sirpa Mäki, Länsi-Uudenmaan TE-toimisto, Lohja Työpajaesimies Tarja Taskinen, Helsingin kaupunki, Opetusvirasto/Nuorten työpajat Ammatinvalintapsykologi Petri Auvinen, Savonlinnan TE-toimisto Ylitarkastaja Ahti Avikainen, TEM/TYPA/Työnvälitystiimi Kehittämispäällikkö Ellen Vogt, Valtakunnallinen Työpajayhdistys (varajäsen Toiminnanjohtaja Markku Hassinen) Nuorisotyöntekijä Kari Hilpinen, Etsivä nuorisotyö, Kuopio Sosiaalikuraattori Jarmo Österlund, Kaartin jääkärirykmentti Ylitarkastaja Jaana Wallden, Opetusministeriö, Kulttuuri-, liikunta- ja nuorisopolitiikan osasto/nuorisoyksikkö Ylitarkastaja Eila Lempiäinen, Rikosseuraamusvirasto Asiantuntijajäsen tutkija Petri Paju, Nuorisotutkimusseura Asiantuntijajäsen pääsihteeri Tuomas Kurttila, Valtion nuorisoasiain neuvottelukunta 5

6 Luovutamme täten työryhmän raportin ehdotuksineen jatkokäsittelyyn. Helsingissä 26.5.2009 Riitta Somero Liisa Winqvist Harry Pulliainen Jussi Pitkänen Aira Ikonen Raili Laisi Sirpa Mäki Tarja Taskinen Petri Auvinen Ahti Avikainen Ellen Vogt Kari Hilpinen Jaana Wallden Eila Lempiäinen Petri Paju Tuomas Kurttila Jarmo Österlund 6

7 1. Johdanto 1.1. Nuorten työmarkkinatilanne keväällä 2009 Nuorten työttömyys on alentunut yhteiskuntatakuun (vuodesta 2005) toteuttamisen aikana kaikkien TE-keskusten alueilla syyskuuhun 2008 saakka, jolloin nuorten työttömyys alkoi lisääntyä. Työttömiä nuoria (alle 25 vuotiaita, poislukien lomautetut) oli työ- ja elinkeinoministeriön tilastojen mukaan vuonna 2008 keskimäärin kuukaudessa noin 21 704. Koko vuoden 2008 aikana TE-toimistoon ilmoittautui työnhakuun 128 141 alle 25-vuotiasta nuorta, mikä vastaa 18,5 % kaikista TE-toimistoissa asioineista työnhakijoista. Nuorten alle 25-vuotiaiden työttömyys lisääntyi vuoden 2008 lokakuussa + 7 %, marraskuussa +15 % ja joulukuussa + 18 % edellisen vuoden tilanteeseen verrattuna. Joulukuussa 2008 oli 25 795 työtöntä alle 25- vuotiasta, joista nuoria miehiä oli 15 595 (60 %) ja naisia 10 200. Tammikuussa 2009 nuorten työttömyys kasvoi + 33,2 % ja helmikuussa + 41,3 % edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna. Maaliskuussa 2009 oli 28 959 työtöntä nuorta ja kasvu edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan oli jo + 53 % (= noin 10 000 nuorta). TE-keskusten maaliskuun 2009 tilastokatsausien mukaan miesten työttömyysluvut olivat lähes kaikkien TEkeskusten alueilla huomattavasti korkeampia kuin naisten. Työtilanne on muuttunut huonoksi rakennus-, kone- ja metalli- sekä teollisuustyössä, siis perinteisillä miesten aloilla, kun taas sosiaali- ja terveysala työllisti edelleen naisia. Myös vastavalmistuneilla nuorilla oli vaikeuksia sijoittua. Ammatillisista oppilaitoksista valmistuneita nuoria oli tavallista enemmän esimerkiksi Oulun seudulla, mutta myös muissa suurimmissa kaupungeissa tilanne oli huolestuttava. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen mukaan nuorten miesten työttömyysaste oli vuoden 2009 maaliskuussa 29,4 %, kun samanikäisten naisten osuus oli 14,3 % (koko taulukko liitteessä 1). Nuorten työttömyysasteet olivat huomattavasti huonompia kuin vanhemmilla työttömillä ja etenkin iäkkäimmillä työttömillä. Nuorten työttömyys on ollut tilastojen mukaan melko lyhytaikaista. Esimerkiksi maaliskuussa 2008 15-19 vuotiaiden työttömyyden keskimääräinen kesto oli 7 viikkoa ja 20-24 vuotiaiden 12 viikkoa, kun työttömyyden kesto vanhemmilla ikäryhmillä oli samana ajankohtana keskimäärin 45 viikkoa. Pelkästään työttömyyden yhtäjaksoista kestoa raportoiva tilasto antaa aivan liian positiivisen kuvan työttömyysajasta. Kontiolahden, Ilomantsin ja Joensuun alueen nuorista tehdyn pro gradu tutkimuksen mukaan (1.1.1998 alkaen 1767 nuorta pitkittäisseurannassa 7 vuotta) puolet alueen nuorista käytti työvoimatoimistoa ja keskimääräinen työttömyysaika oli 2,5 vuotta. Työvoimatoimiston asiakkaana samat nuoret olivat keskimäärin yli 4 vuotta. Tilastoilla pitäisikin seurata aktiivisesti myös nuorten toistuvaistyöttömyyttä ja samojen nuorten polkuja työllisyystoimenpiteiden aikana ja niiden jälkeen. Myös työvoimatoimenpiteissä ja aktivointiasteissa oli sukupuolten välisiä eroja vuonna 2008: aktivointiaste alle 25- vuotiailla miehillä oli keskimäärin 35,4 %, kun se samanikäisillä naisilla oli 41,9 % (ilman kuntoutuksen toimenpiteitä). Taloudellinen taantuma heijastuu ensimmäisenä nuorten työllisyyteen ja 90-luvun lama näytti selvästi, että huonossa taloudellisessa tilanteessa nuoret ovat häviäjiä ja että tilanteen korjaaminen vie aikaa. Nuoren koulutuksesta ja työstä syrjäytymistä tulisi kaikin tavoin ehkäistä, koska nuoren syrjäytymisen kustannukset ovat yhteiskunnalle mittavat. Jos syrjäytyminen kestää koko odotettavissa olevan työiän, noin neljäkymmentä vuotta, on yhdestä syrjäytyneestä nuoresta aiheutuva nykyarvoksi (vuosi 2007) laskettu kansantulon menetys noin 700 000 euroa. Julkisen talouden vastaava menetys on noin 400 000 euroa (Valtiontalouden tarkastusvirasto, 146/2007). Valtiontalouden tarkastusviraston laskelmien perusteella on arvioitu, että syrjäytymisen vuosikustannus nuorta kohden on 27 500 euroa ( 1 100 000 jaettuna 40 vuodelle = 27 500 /vuosi/nuori). Jos nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn kohdennettaisiin esimerkiksi vuosittain 10 000 000 valtion kohdennettua määrärahaa, investointi "maksaa itsensä takaisin" estettäessä varhaisella puuttumisella vuosittain 364 nuoren syrjäytyminen (10 milj. : 27 500 = 364 nuorta/vuosi). Tätä laskelmaa käytettiin myös Nuorta ei jätetä työryhmässä. 7

8 Nuorten urakehitykseen ja työllistymisen nopeuteen vaikuttavat mm koulutukseen pääsyn lykkääntyminen, koulutusaikojen pitkittyminen, koulutuksen keskeyttäminen sekä työllistymisen viivästyminen valmistumisen jälkeen. Nuorilla miehillä myös varusmies/siviilipalvelu ja naisilla äitiyslomat pitävät osan nuorista työn ja opiskelun ulkopuolella. Anna-Liisa Lämsän (2009) väitöskirjassa Tuhat tarinaa lasten ja nuorten syrjäytymisestä selvitetään lasten ja nuorten syrjäytymisongelman laatua ja dynamiikkaa. Tutkimuksessa havaittiin, että toimeentulotuessa nuorten tuen tarpeen perusteena olivat useimmiten nuorten työelämän ulkopuolelle jääminen ja siihen liittyvät taloudelliset vaikeudet. Keskeisiä tukimuotoja olivat asiakkaan neuvonta ja taloudellinen tuki. Vaikka Lämsän väitöstutkimuksen mukaan sosiaalihuollon asiakkuus liittyi erityisesti kasautuneisiin ongelmiin, eivät asiakkaat olleet yhtenäinen ryhmä. Lämsä tunnisti yhdeksän elämänhallinnan ja syrjäytymisen ulottuvuudella jäsentyvää asiakkuustyyppiä, joiden erot ilmenivät asiakkaiden hyvinvoinnin ongelmien laadussa ja asteessa sekä asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksissa ja mahdollisuuksissa sosiaaliseen tukeen. Syrjäytyneen asiakkaan ympärillä kontrollin kiristyi ja tilannetta määrittivät yhä selvemmin ongelmat, pakot ja kontrolli. Lasten ja nuorten elämässä elämäntilanteet jäsentyivät elämänhallinnan ja syrjäytymisen ulottuvuudella (Lämsä 2009). Työttömyyden ohella työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten määrä on noussut viime vuosina keskusteluun. Kun verrataan työvoimatutkimuksen ja työ- ja elinkeinohallinnon tilastoja havaitaan, että niiden väliin ilmestyi suuri repeämä nuorten työmarkkinatukiuudistuksen myötä (kuvio 1). Työmarkkinatuen lakimuutokset astuivat voimaan 1996 ja 1997, jolloin säädökset laajennettiin koskemaan 20-24-vuotiaita. Vuonna 1996 alkanutta repeämää on selitetty sillä, että nuori ei kokenut enää hyödylliseksi ilmoittautua työnhakijaksi, koska siitä ei seurannut suoraa taloudellista hyötyä. Harmaa alue koulutuksen ja työn ulkopuolella on kuitenkin kasvanut hallitsemattomasti. Mikäli nuorten miesten työllisyyttä halutaan parantaa, pitäisi valtiovallan kohdistaa kiinnostusta ja toimenpiteitä myös tähän ryhmään. Kuvio 1. 120 Tuhatta henkeä 15-24-vuotiaat työttömät (trendi) 100 80 Tilastokeskus 60 40 Työ- ja elinkeinoministeriö 20 0 '91 '92 '93 '94 '95 '96 '97 '98 '99 '00 '01 '02 '03 '04 '05 '06 '07 '08 '09 8

9 Aikaisempien arvioiden mukaan noin 14 000 nuorta on ajoittain rekisteritietojen tavoittamattomissa. On arvioitu, että samat nuoret eivät ole opiskelemassa tai syrjäytyneenä vuodesta toiseen vaan nuoret vaihtavat rooliaan useita kertoja vuosien varrella. Nuorten kouluttautumista ja työmarkkinoille integroitumista voidaan tarkastella työllisyysrekisterin vuoden 2007 poikkileikkaustiedoilla, joilla voidaan kuvata nuoren väestön toimintaa eri ikäkausina. Aineiston perusteella voidaan arvioida työmarkkinoilta syrjäytymisvaarassa olevia, jotka tarvitsivat nykyistä tehokkaampia ohjaus- ja tukitoimenpiteitä. Työ- ja elinkeinoministeriössä keväällä 2009 tehdyn (tilastotutkija Ilkka Nio) uuden tilastoseurannan mukaan työn ja koulutuksen ulkopuolella 18-24-vuotiaista näytti vuoden 2007 lopussa olevan noin 22 000 nuorta, joista 13 000 miehiä ja 9 000 naisia. Heistä pelkän peruskoulun suorittaneita oli 12 400, joista miehiä 7 700 ja naisia 4 800. Tarkastelun tulos on hälyttävä: puolet niistä nuorista, joilla oli työmarkkinaongelmia, eivät olleet työvoimatoimiston palvelujen piirissä. Lisäksi voidaan arvioida, että vuoden 2007 lopussa 15-17- vuotiaita väliinputoajia oli em. syrjäytymisvaaraa kuvaavan mittarin mukaan noin 7 000. Heistä ilmeisesti valtaosa eli vanhempiensa kotitaloudessa odottaen urasuunnitelmien selkiintymistä. Viime vuosien työllisyysasteen muutoksia tutkittaessa havaitaan, että suuria, käyttämättömiä työvoimareservejä löytyy juuri nuorten miesten ryhmästä (kuvio liitteessä 2). Työ- ja elinkeinohallinnon toimintaperiaatteena nuorten palveluissa on ollut, että nuori tulisi ensin saada osaavaksi ja sitten, ilman viiveitä, työelämään. Taloudellisen laskusuhdanteen jatkuessa tämän periaatteen toteutuminen on muodostunut yhä haasteellisemmaksi. 2. Nuoret miehet työmarkkinoilla ja työvoimapalveluissa 2.1. Nuorten miesten ongelmat työmarkkinoiden siirtymissä Nuoria miehiä luonnehdittiin kilteiksi asiakkaiksi, jotka harvasanaisessa keskustelussaan myötäilevät helposti työvoimaneuvojan esiin nostamia mahdollisuuksia ja toimia, väliin myös innostuvat niistä kovastikin ja allekirjoittavat yhdessä laaditun työnhakusuunnitelman mielellään. Kun sitten tulee toimien toteutumisen aika, nuori mies ei ilmestykään paikalle. Ehkäpä nuori ei olekaan ehtinyt sitoutua usein liian pikaisesti laadittuun suunnitelmaan ja asiakastietoihin kirjataan: keskeytti ammatillisen koulutuksen,...sanottiin irti harjoittelupaikasta,...ei saapunut paikalle haastatteluun, hävisi...ilmoittautui uudelleen...keskeytti... (tapausesimerkki 1, liite3). Neuvoja voi joskus pohtia, onko nuorella alkoholi-, huume- tai mielenterveysongelmia, mutta jos ne eivät tule selkeästi käynnillä esiin, on ongelmaa vaikeaa asiakkuuden alussa todentaa tai lähettää nuorta heti oletettua ongelmaa selvittäviin tutkimuksiin. Juuri tästä syystä nuorten työllistämisessä syntyy usein pitkiä, epäonnistuneita tapahtumaketjuja, joiden lopputulos on kaukana toivotusta. Sekä nuoren että yhteiskunnan kannalta onnistuneet ratkaisut toisivat nuorta lähemmäksi kyseiselle nuorelle sopivaa koulutusta ja työtä. Osa pitkittyneistä tilanteista johtuu siitä, että yksittäisen nuoren tilanteeseen ei ole kiihkeästi eteenpäin vierivässä asiakaspalvelussa aikaa perehtyä tai että lähiseuduilla ei ole tarjolla sopivia vaihtoehtoja. Loppukeväästä myös toimenpiteisiin varatut resurssit ovat olleet vähäiset. 9

10 Taulukko 2. Työttömät alle 25-vuotiaat nuoret pohjakoulutuksen mukaan: Työttömän nuoren pohjakoulutus Maaliskuu 2008 Maaliskuu 2009 Lisäys Lisäys % Koulutusaste % maaliskuu 2008 Koulutusaste % maaliskuu 2009 perusaste 7 333 9 915 2 582 35,2 39,7 34,8 ylioppilastutkinto 2 032 3 397 1 365 67,2 11,0 11,9 ammatillinen keskiaste 8 489 14 141 5 652 66,6 45,9 49,6 korkea-aste 626 1 049 423 67,6 3,4 3,7 Yhteensä 18 480 28 502 10 022 54,2 100,0 100,0 Luvuista puuttuvat ne työttömät nuoret, joiden kouluaste on tuntematon. Heitä maaliskuussa 2009 oli 442 (Lähde: TK23A Työnvälitystilasto). Perusopetuksen sekä lukiokoulutuksen jälkeisistä tilanteista Vuonna 2009 maaliskuussa 9915 työtöntä nuorta (keskimäärin kuukaudessa) oli vailla ammatillista koulutusta ja pelkän perusopetuksen varassa. Vailla ammatillista koulutusta on lisäksi lukion suorittaneita ja ylioppilaita, joita oli nuorista työttöminä 3 397 (ka/kk). Työryhmä havaitsi, että työttömien nuorten joukossa pelkän perusopetuksen varassa olevien nuorten suhteellinen osuus työttömistä nuorista on viime vuosien aikana jatkuvasti kohonnut: koko vuoden tietoja tarkasteltaessa vuonna 2005 heidän osuutensa oli 31,2 %, 2006 32,7 %, 2007 34,7 % ja 2008 jo 36,1 % työttömistä alle 25- vuotiaista. Työttömien, vain perusopetuksen saaneiden nuorten ensimmäinen suuri siirtymä perusopetuksesta jatkoon on siis jostain syystä epäonnistunut. Opetuspuolen tilastoja tarkastellessa vuonna 2007 tämän ryhmän osuus vastasi noin 6 %:a koko ikäluokasta (vuonna 2007 oli koko 16-vuotiaiden ikäluokka 66 602 nuorta). Taulukossa 2 maaliskuun 2009 tilannekatsauksessa on nähtävissä taloustilanteen vaikutukset nuorten kysyntään työmarkkinoilla. Perusasteen suorittaneiden suhteellinen osuus työttömistä pienenee, kun työttömäksi jää entistä enemmän myös koulutettuja nuoria. Peruskoulun aikana erityisopetus on ollut voittopuolisesti poikien opetusta. Pojat ovat enemmistönä kaikissa erityisopetuksen kategorioissa. Kaikkiaan poikia on kaksi kolmannesta kaikista erityisopetukseen siirretyistä (lähteenä Markku Jahnukainen: Erityisopetuksen tarve ja muutos kirjasta Onko sukupuolella väliä? Nuorten elinolot vuosikirja 2006). Sukupuolen lisäksi erilaiset vähemmistöstatukset ovat keskeisiä taustatekijöitä erityisopetukseen valikoitumisessa. Osa-aikaisen erityisopetuksen tilanne on vastaava, joskin poikien osuus on hieman pienempi (62 %, em. lähde). Opetushallinnon puolella on koulutaipaleen alussa todettuja ongelmia helpottamaan kehitetty erityisopetuksen lisäksi joustavaa perusopetusta, koulujen terveyspalveluja sekä opintojen ohjausta, 10-luokkia ja ammattistartteja. Myös opetusministeriön ohjaama ja kuntien toteuttama nuorisotyö panostaa tähän ryhmään esittäen vahvistettavaksi mm etsivää nuorisotyötä ja työpajatoimintaa. 10

11 Pelkän yleissivistävän koulutuksen, varsinkin pelkän perusopetuksen varassa olevien (tällä hetkellä noin 10 000 työttömän nuoren) palvelut ovat vielä kovin sirpaleisia. Tämä on saattanut vaikuttaa siihen, että tämän ryhmän osuus nuorista työttömistä on noussut menneinä, taloudellisesti hyvinäkin vuosina. Sirpaleisuus näkyy erityisesti maahanmuuttajanuorten ja muiden erityisryhmien (esim romanit) palveluissa. Avoimilta työmarkkinoilta on 16-vuotiaana ja vailla ammatillista koulutusta vaikea saada työtä. Erityisen ongelmallista tämä on taloudellisen laman aikana, jolloin nuorille miehille ei muutenkaan ole töitä tarjolla. Monet isot työharjoittelijoita ottaneet yritykset ovat nyt lomauttamassa ja irtisanomassa henkilökuntaansa tällaisiin yrityksiin ei voi harjoittelijoita nyt ottaa. Sama huoli on myös ammatillisessa koulutuksessa, jonka harjoittelujaksojen toteutus on heikentynyt sopivien paikkojen puutteeseen. Työllisyysrekisterin ikäryhmittäiset tiedot Ilkka Nion selvityksessä osoittavat, että nuorena hankittu koulutus ratkaisee pitkälle henkilön koko elinikäisen työuran (kuvio 3). Tilapäistöiden saanti voi nuorelta hyvän työllisyystilanteen vallitessa vielä peruskoulun jälkeen onnistua. Ammatillisen koulutuksen puuttuminen kuitenkin myöhemmin kostautuu, mikä näkyy kouluttamattomien korkeana työttömyysriskinä. Iässä, jolloin työmarkkinaasema on jo vakiintunut, vain peruskoulun suorittaneiden nuorten työttömyysaste on noin kolminkertainen verrattuna vähintään keskiasteen ammatillisen tutkinnon suorittaneisiin. Myös pelkän ylioppilastutkinnon suorittaneet sijoittuvat hyvän työllisyyden aikana helposti erilaisiin tilapäistöihin, jolloin työttömyysaste jää alkuun matalammaksi kuin vastaavasti keskiasteen ammattitutkinnon suorittaneilla nuorilla. Myöhemmällä iällä myös pelkän ylioppilastutkinnon suorittaneiden työttömyysriski kohoaa verrattuna niihin jotka ovat hankkineet ammatillisen tutkinnon. Kuvio 3. 25 Nuorten miesten työttömyysasteet vuonna 2007 (työllisyysrekisteri) 20 Prosenttia 15 10 5 0 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27 28 29 30 31 32 33 34 35 Ikä Perusaste Vähintään amm. ka. Ylioppilas Peruskoulun jälkeisessä siirtymässä koulutuksen ja työn ulkopuolelle jääneillä syrjäytymisvaara on suuri ja jo lyhytkin toimettomuuden aika saattaa muuttaa elämänrytmiä niin, että matka avoimille työmarkkinoille pitkittyy merkittävästi. Juuri tässä nivelvaiheessa eri viranomaisyhteistyön/moniammatillisen yhteistyön sujuminen paikkakunnalla on keskeisen tärkeää. Vuonna 2007 uusia ylioppilaita oli 33 400, joista yliopistokoulutuksen aloitti 20 %, ammattikorkea-koulutuksen 19 % ja toisen asteen ammatillisen koulutuksen 4 %. 57 % ei jatkanut opintoja valmistumisvuonna. Osa näistä nuorista oli suorittamassa asevelvollisuutta. Jatko-opintojen ulkopuolelle jääneiden osuus on viime vuosina ollut yli puolet, mutta on vuodesta toiseen hieman pienentynyt (Lähde: Tilastokeskus/ Koulutustilastot). 11

12 Hallitus on ollut huolissaan talouskasvun turvaavan työllisyysasteen saavuttamisesta. Työvoiman supistuessa on pohdittava keinoja, joilla nuorten siirtymistä koulusta työelämään voidaan nopeuttaa. Erityistä huomiota on kiinnitetty pitkiin korkeakoulututkintojen opiskeluaikoihin ja hitaaseen siirtymiseen toiselta asteelta korkeakouluopintoihin. Opetusministeriö on nimennyt 14.4.2009 koulukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtivan työryhmän. Työryhmän tulee kartoittaa toiselta asteelta korkeakouluopintoihin siirtymisen tilanne ja ongelmakohdat ja tehdä esitykset, joilla siirtymistä voidaan nopeuttaa. Työryhmän tulee myös tehdä esitys toimenpiteiksi, jotka toteutumalla opintojen keskeyttäminen ammatillisessa koulutuksessa ja korkeakoulutuksessa vähenee ja siirtyminen korkeakoulutuksesta työelämään aikaistuu vähintään yhdellä vuodella. Työryhmän työn tulee valmistua opiskelijavalintojen osalta vuoden 2009 loppuun mennessä ja muilta osin 31.3.2010 mennessä. Tämä työryhmä ei tästä syystä pohtinut laajasti em asiasisältöjä. Varusmiespalvelun suorittaminen Nuoret miehet työelämään -työryhmän järjestämässä seminaarissa todettiin, että varusmiespalvelu on hyvin intensiivinen kokemus ja monelle nuorelle eräänlainen siirtymäriitti kohti aikuisuutta ja itsenäisyyttä miesten koulu. Noin 20 % vuosi-ikäluokasta (= 6 600 nuorta miestä) ei kuitenkaan suorita varusmiespalvelua. Kutsunnoissa tavoitetaan viimeisen kerran koko nuorten miesten ikäluokka ja niissä vajaa 10 % nuorista vapautetaan palveluksesta terveydellisistä syistä joko kokonaan tai määräajaksi noin puolet mielenterveydellisistä syistä. Jo aloittaneen varusmiespalveluksen puolestaan keskeyttää terveydellisistä syistä noin 10 %, näissäkin noin puolet mielenterveydellistä syistä. Aikalisä! -hanke on ollut STAKES:n (hankkeen päävastuu), Puolustusvoimien ja kuntasektorin yhteinen hanke syrjäytymisvaarassa olevien nuorten miesten tunnistamiseksi (kutsunnat, vm -palvelun alkuvaihe) ja nuorten ohjaamiseksi kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen piiriin. Vuonna 2008 mukana oli 100 kuntaa, mm. Helsinki, Vantaa, Espoo, Tampere. Ohjelman rahoitus (STM vastuu) vuodesta 2010 alkaen on vielä avoinna. Tutkimuksen mukaan palveluksen ulkopuolelle jäävillä on enemmän erilaisia ongelmia, mm. ihmissuhteisiin, taloudelliseen tilanteeseen ja asumiseen liittyvää tyytymättömyyttä, päihteiden käyttöä ja psyykkistä oireilua sekä sosiaalisia ongelmia, mm. työttömyyttä. Aikalisä! hankkeen keskeisimpinä tuloksina on todettu, että varusmies- tai siviilipalveluksen ulkopuolelle jääneet miehet erosivat taustoiltaan, elämäntavoiltaan ja -tilanteeltaan sekä psykososiaaliselta hyvinvoinniltaan merkitsevästi palvelukseen määrätyistä miehistä: lapsuusajan elinolojen suhteen lähtökohtaisesti heikommassa asemassa. enemmän erilaisia psyykkisiä ja sosiaalisia ongelmien kasautumista: päihteiden ongelmakäyttöä, taloudellisia ongelmia, työttömyyttä, asunnottomuutta ja psyykkistä oireilua. terveyskäyttäytyminen oli heikompaa. vähemmän epäsuotuisalta kehitykseltä suojaavia tekijöitä, kuten itseluottamusta, sosiaalista tukea sekä kodin ulkopuolista harrastustoimintaa. Vuonna 2008 siviilipalvelusvelvollisia oli 2472 henkilöä, joista koulutusjakson kävi 1651. Siviilipalvelussa olevien Koulutuskeskukselle asetetaan joka vuosi tavoite koulutettavien määrälle ja tavoite on ollut noin 1650 koulutettavaa/vuosi. Määrä on pysynyt vuosittain suunnilleen samana. Koulutuseriä tulee sisään 12 vuosittain. Vuonna 2009 tammi-maaliskuussa oli siviilipalvelusvelvollisia 554 ja koulutettuja 180. Siviilipalvelusvelvollisista (= saaneet määräyksen saapua) vain osa aloittaa koulutuksen. Osa vapautetaan terveydellisistä syistä kokonaan tai määräajaksi taikka he saavat lykkäystä. Siviilipalveluskeskuksella tai työ- ja elinkeinoministeriössä ei ole seurantatietoja, miten siviilipalveluksen käyneet ovat sijoittuneet työelämään. Sari Alho työ- ja elinkeinoministeriöstä kyseli keskukselta, onko heillä tuntumaa sijoittumisesta. Aika usein tulee varajohtajan mukaan esille, että palvelusvelvollinen on jatkanut tavallisena työntekijänä tai valinnut opiskelunsa työpalvelun kokemusten mukaan. Työpalveluspaikka voi antaa siviilipalvelun suorittaneelle (sivarille) siviilipalvelustodistuksen lisäksi vapaamuotoisen työtodistuksen jatkoa ajatellen. Tietojen kerääminen sivareiden jatkosuunnitelmista on vaikeaa, koska heitä ei kutsuta enää siviilipalveluskeskukseen palveluksen päättyessä, vaan he vaan "haihtuvat" palveluspaikoista palveluksen loputtua. 12

13 Ammatillisesta toisen asteen ja korkea-asteen koulutuksesta työelämään siirtyvien nuorien tilanteesta Myös ammatillisesta tutkintokoulutuksesta valmistuvilla on usein kohtaanto-ongelmia ensimmäisen työpaikan etsimisessä. Maalikuussa 2009 oli 14 400 nuorta keskiasteen ammatillisen tutkinnon suorittanutta työtöntä, joka on 5 600 nuorta enemmän kuin vuotta aikaisemmin. Tilanne vaihtelee suuresti alueellisesti. Pahin tilanne keväällä 2009 on ollut Oulun seudulla. Oulun seudulle on muuttanut nuoria myös muualta Pohjois- ja Itä-Suomesta eikä ennakointi aloituspaikkojen ja valmistuneiden työelämään sijoittumisen kesken ole onnistunut toivotulla tavalla. Ammattikorkeakouluissa valmistuvien ura- ja rekrytointipalvelut näyttävät toimineen hyvin. Ura- ja rekrytointipalvelujen avulla autetaan tehokkaasti vastavalmistuneita ja varmistetaan, usein jo opiskeluaikana se, että työnhakutaidot ovat kunnossa. Akateemisten työttömien palveluihin saatiin edellisen laman yhteydessä erityisiä korkeakouluneuvojien virkoja. Näitä korkeakouluneuvojia, joilla itsellään on korkeakoulututkinto, on isoimmissa TE-toimistoissa. Akateemisille, kuten muillekin valmistuville, on järjestetty muun muassa erilaisia ryhmäpalveluja (työnhakua, urasuunnittelua ym. joko ostopalveluna tai itse tuotettuna) sekä valmentavia koulutuksia. Akateemisista usein erityisesti humanistit tarvitsisivat urasuunnittelua ja työharjoittelua ym. jotta löytäisivät uusia työmahdollisuuksia. Kaikki TE-toimistojen palvelut ovat akateemisten käytettävissä, mutta Helsingin Kluuvin kaltaisia erikoistuneita TE-toimistoja tai osastoja tarvittaisiin varmastikin enemmän. Samoin yliopistojen ura- ja rekrytointipalveluissa olisi kehittämisen varaa ja urasuunnittelutaitojen sekä työnhakutaitojen opiskelu/cv:n teko voisi olla jopa pakollinen osa tutkintoja. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneiden työttömyys on kasvanut keväällä 2009 erityisesti 25-30 vuotiaiden nuorten aikuisten ryhmässä. Syitä löytyy mm julkisen sektorin vaikeuksista: uusia vastavalmistuneita ei ole enää palkattu julkiselle sektorille eikä julkinen sektori ole jatkanut määräaikaisten työsuhteita. Oppisopimuskoulutus akateemisille kuuluu opetusministeriölle, mutta jos akateeminen esimerkiksi vaihtaa ammattia, on oppisopimuskoulutustyyppinen koulutus työttömälle akateemisen tutkinnon suorittaneelle mahdollinen. Myös opiskelun aikaisten harjoittelupaikkojen saanti on akateemisilla aloilla vaikeutunut. Entinen KEKO-koulutus, nykyisin FEC= further educated with companies, on akateemisille työttömille soveltuva työvoimakoulutuksen malli. Malliin kuuluu lyhyt koulutus ja sen jälkeen päästään työskentelemään yrityksen projekteihin. Toiminta on ollut tuloksellista ja FEC-ohjelman jälkeinen työllistymisprosentti onkin ollut n. 70 %. Kannusteina FEC-koulutukseen ovat koulutettavalle koulutustuki eli työttömyysturva joko ansiosidonnaisena tai peruspäivärahan suuruisena ja ylläpitokorvaus ateria- ja matkakustannusten korvaamiseen. 2.2. Nuorten yhteiskuntatakuu Nuorten yhteiskuntatakuun toimeenpano käynnistyi vuoden 2005 alussa ja sitä tarkennettiin vuonna 2006 (TM muistiot 22.12.2004 ja 24.2.2006). Ohjelman mukaan kaikille yli 17-vuotiaille nuorille tulee tarjota koulutus-, työharjoittelu- tai työpajatoimenpiteitä. Opetusviranomaisten vastuulla ovat nuorten koulutukseen ja koulutuksesta työelämään siirtymisen nopeuttaminen, ns. koulutustakuu sekä oppilaan- ja opinto-ohjauksen kehittäminen. Työ- ja elinkeinoviranomaisten vastuulla on nuorten yhteiskuntatakuun toimeenpano. Yhteiskuntatakuu ei koske nuorta, joka on valittu työ- tai opiskelupaikkaan tai jolla alkaa lähitulevaisuudessa asevelvollisuus tai siviilipalvelus, äitiystai vanhempainloma taikka sairasloma tai eläke. Yhteiskuntatakuun tavoitteena on edistää työttömän nuorten sijoittumista koulutukseen ja työmarkkinoille, estää työttömyyden pitkittymistä sekä tukea nuorten kestäviä uraratkaisuja. Alle 17-vuotias voi olla työnhakijana, mutta häntä ei lasketa työttömäksi (laki julkisista työvoimapalveluista 30.12.2002/1295 1.luku 7 ) työnhakijaksi. Ammatinvalinnanohjauksen ja koulutusneuvonnan palvelut ovat avoimia kaikenikäisille. 13

14 Yhteiskuntatakuu tarkoittaa käytännössä sitä, että TE-toimiston tulee laatia yhdessä työttömänä työnhakijana olevan nuoren kanssa palvelutarpeen arvioinnin sisältämä työnhakusuunnitelma mahdollisimman pian nuoren ilmoittauduttua työttömäksi työnhakijaksi, kuitenkin viimeistään kuukauden kuluessa työnhaun alkamisesta. Suunnitelman laatimisen yhteydessä sovitaan yhteisesti toimenpiteistä ja niiden aikataulusta. Palvelut edellyttävät nuoren omaa aktiivisuutta. Työttömyyden kestettyä yhdenjaksoisesti kolme kuukautta sovitaan yksilöidystä työnhakusuunnitelmasta, jossa nuorelle tarjotaan jokin seuraavista julkisista työvoimapalveluista: työnhakukoulutus tai valmentava ammatillinen työvoimakoulutus, työkokeilu, työharjoittelu, työelämävalmennus, starttiraha tai tukityö. Jos nuori ei työ- ja toimintakykynsä asettamien rajoitusten vuoksi voi osallistua julkisiin työvoimapalveluihin, TEtoimisto pyrkii huolehtimaan yhdessä muiden toimijoiden, erityisesti kunnan sosiaali- ja terveystoimen kanssa siitä, että nuori voisi hyödyntää niitä myöhemmin. Jos nuori kuuluu aktivointiehdon piiriin (saanut työmarkkinatukea vähintään 180 pv viimeisen 12 kk aikana tai työttömyyspäivärahaa 500 päivää, taikka henkilö, jonka pääasiallinen toimeentulo on viimeisen 4 kk aikana perustunut työttömyyden johdosta maksettuun toimeentulotukeen) kyseeseen voi tulla kuntouttava työtoiminta. Kotoutumislain piirissä oleville maahanmuuttajanuorille laaditaan kotouttamissuunnitelma. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamista ja tuloksia on selvitetty vuonna 2007 julkaistussa tutkimuksessa Ryhtiä ja ruutia nuorten työvoimapalveluihin. Tutkimuksen mukaan yhteiskuntatakuun myötä nuorten työttömyyteen puututtiin varhaisemmin ja palvelu oli aktiivisempaa ja kantaaottavampaa. Nuorten palveluprosessi oli tehostunut ja jämäköitynyt ja työvoimatoimiston sisäiset työkäytännöt olivat kehittyneet ja verkostotyö tiivistynyt. Kaikkiaan yhteiskuntatakuu oli vaikuttanut myönteisesti "tavallisten nuorten" tilanteeseen - nuoret arvostivat yhteiskuntatakuuta ja sitä, että heihin kohdistetaan erityistä huomiota. Nuoret pitävät erityisen tärkeänä palvelun henkilökohtaisuutta, erilaisuuden hyväksymistä ja nuorten yksilölliseen tilanteeseen paneutumista. Haasteellisia ryhmiä yhteiskuntatakuun toimeenpanon kannalta ovat olleet keskimääräistä enemmän tukea tarvitsevat nuoret (mm. ammattikouluttamattomat peruskouluasteelta syrjäytymisvaarassa olleet, ammatilliset opinnot keskeyttäneet, mukautetun koulutuksen suorittaneet tai korkean työttömyysasteen aloille valmistuneet), moniammatillista tukea tarvitsevat nuoret (mm. päihde- ja mielenterveysongelmat) sekä maahanmuuttajat ja erilaista etnistä taustaa olevat nuoret (mm. romanit). Vaikka työnhakusuunnitelmien tekeminen yleistyi ja nopeutui ja niiden laatu (kattavuus) parantui, suunnitelmiin kirjattujen "lupausten" toteutumisessa oli puutteita: noin 45 % suunnitelmista sisälsi lupauksen aktiivitoimesta, joista 3 kk:n kuluessa toteutui 20 % ja 6 kk:n kuluessa 50 %. Takuumallin koettiinkin olevan helpommin toteutettavissa työnhakusuunnitelmien tekemisen osalta kuin nuorten tilanteeseen sopivien ja tulevaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisten toimenpiteiden tarjoamisen kannalta. Haasteena on ollut nuorelle sopivien toimenpiteiden vähäisyys ja pidempiaikaiseen työllistymiseen johtavien jatkopolkujen puuttuminen. Tutkimuksen mukaan on vaikea arvioida yhteiskuntatakuun merkitystä nuorten varsinaiselle työllistymiselle. Yhteiskuntatakuun kriittiset tekijät liittyvät TE-toimiston toiminnan resursointiin (palvelujen saatavuus ja pysyvyys) sekä muiden toimijoiden sitoutumiseen ja mahdollisuuksiin tukea sen tavoitteita (ostopalveluiden hankinta ja laatu: vaikuttavuuden lisääminen toimenpiteissä, toimenpiteeltä työttömäksi jäämisen riskin vähentäminen). Tutkimuksessa korostettiinkin nuorten tarvitsevan erityistä panostusta ja huomiota palveluja järjestettäessä, sillä tarve nuorten palveluille työvoimatoimistoissa on säilynyt: 84 % 15 29 vuotiaista nuorista on hakenut työtä työvoimatoimiston kautta. Kuitenkin jo tutkimuksen aikana havaittiin nuorten palvelujen heikentyneen takuumallin aikana mm. työnkuvien muutosten tai nuorten tiimien lakkauttamisten myötä. Vuoden 2008 lopulla alkanut talouden taantuma on työryhmän saamien tietojen mukaan vaikeuttanut nuorten palvelujen resursointia entisestään, vaikka yhteiskuntatakuu on edelleen voimassa. 2.3. Nuorten palvelut TE toimistossa ja nuorten osallistuminen toimenpiteisiin Työ- ja elinkeinohallinto tukee nuorten työelämän alkua/osaamisen kehittämistä/työpaikkaan sijoittumista työnvälityksen, työvoimakoulutuksen ja ammatillisen kehittymisen palvelujen keinoin muun muassa : ylläpitämällä nettisivustoja (mm ammatinvalintaohjelma nuorille, ammattinetti, kesätyöt, CV) tarjoamalla käyttöön koko maan kattavat tiedot avoimista työpaikoista hakutoimintoineen 14

15 tarjoamalla valtakunnallisia puhelinpalveluja (Työlinja, Koulutuslinja) tarjoamalla ryhmäpalveluja mm työnhakua tukemaan, henkilökohtaisilla neuvonta- ja ohjauspalveluilla (verkkoneuvojat, työvoimaneuvojat, nuorten neuvojat, koulutusneuvojat, kuntoutusneuvojat, työvoimaohjaajat, korkeakouluneuvojat, ammatinvalintapsykologit), hankkimalla työvoimakoulutusta (nuorimmille lähinnä ohjaavaa koulutusta) työllistymistä/yritystoiminnan alkua tukevilla muilla toimenpiteillä/avustuksilla kuten ohjaamalla nuoria työharjoitteluun ja työelämävalmennukseen tekemällä yhteistyötä työpajojen kanssa mm myöntämällä palkkatukea sekä tekemällä yhteistyötä alueella nuorten kanssa työtä tekevien sidosryhmien/yhteistyökumppanien kanssa (nuorisotoimi, koulutoimi, sosiaalitoimi, järjestöt). Nuorten työnvälitys Suurimmissa TE-toimistoissa on nuorten palveluihin erikoistuneita työvoimaneuvojia nuorten neuvojia tai nuorten tiimejä. Vaikka nuorten neuvojaa ei olisi nimetty, on yhteiskuntatakuun myötä kaikkiin toimistoihin nimetty vastuuhenkilö nuorten yhteiskuntatakuun toimeenpanon tukemiseen. Käytännössä nuori ilmoittautuu työnhakijaksi työ- ja elinkeinohallinnon nettisivujen kautta. Opiskelijat, jotka hakevat pelkästään kesätyötä tai opintojen oheen lisätyötä, voivat tehdä mol.fi - nettisivuille oman cv:n ja markkinoida näin osaamistaan suoraan työnantajille, eikä heidän välttämättä tarvitse ilmoittautua työnhakijoiksi TE-toimistoon. Ilmoittautumisen jälkeen nuoren tulee käydä henkilökohtaisesti TE-toimistossa, jossa hänelle laaditaan työnhakusuunnitelma joko välittömästi käynnin yhteydessä tai varaamalla aika haastatteluun. Työvoimaneuvoja tekee yhteistyössä nuoren kanssa toimintasuunnitelman. Hänelle tarjotaan sopivaa työtä, koulutusta tai työharjoittelua sekä ohjataan erilaisiin toimenpiteisiin palvelutarpeen mukaan. Nuori saa kotitehtäväkseen suorittaa netissä työnhakuinfon, jossa hän saa tietoa työnhausta sekä työnhakijan oikeuksista ja velvollisuuksista. Alkuvaiheen palveluihin kuuluu myös selvittää nuoren oikeus työttömyysturvaan. Työnhakusuunnitelman toteutumista seurataan ja päivitetään jokaisen käynnin yhteydessä. Nuorta tavataan TEtoimistossa määräajoin riippuen nuoren tilanteesta ja palvelutarpeesta. Tavoitteena on, että seurantakäyntejä on riittävän tiheästi. Työvoimaneuvoja on tarvittaessa yhteydessä eri yhteistyötahoihin ohjausprosessin aikana. Työttömyyden pitkittyessä nuori voidaan ohjata työvoiman palvelukeskukseen niillä alueilla, joilla on työvoiman palvelukeskus. Vaikka yhteiskuntatakuun tavoitteena on nuorten työttömyyden pitkittymisen ehkäiseminen ja kestävien ratkaisujen pikainen aikaansaaminen, vuoden 2008 aikana nuorten työttömyys pitkittyi yli 3 kuukautta kestäväksi 22 700 nuorella (vuonna 2007 24 000), joista 80,5 %:lle oli tehty yksilöity työnhakusuunnitelma. Yli 6 kuukautta kestäväksi työttömyys pitkittyi 5636 nuorella, joista tässä vaiheessa yksilöity työnhakusuunnitelma oli tehty 87,2 prosentille. Pahentunut nuorten työttömyystilanne on huonontanut yhteiskuntatakuun toteutumisen mahdollisuuksia. Vuoden 2008 maaliskuussa virta yli kolmen kuukauden työttömyyteen alle 25-vuotiailla oli 15,4 % ja vuonna 2009 maaliskuussa 23,7 %. Työryhmä tutustui nuoria koulutukseen ja työhön ohjaavaan toimintamalliin Oulun seudulla sekä Tanskassa. Näiden, sekä TE-toimiston uuden toimintamallin käsittelyn yhteydessä, koottiin nuoren palvelumalli TEtoimistossa kuvioon 4 liitteessä 9. Koulutus- ja ammattitietopalvelu TE -toimiston koulutusneuvojalta nuori voi saada ilman ajanvarausta tietoa kaikista yleissivistävistä, ammatillisista ja korkea-asteen koulutusmahdollisuuksista, aloista, ammateista ja työtehtävistä, niiden osaamisvaatimuksista ja työmarkkinoista sekä neuvontaa koulutukseen ja työelämään liittyvissä asioissa (laki julkisesta työvoimapalvelusta 2002, luku 6, 12). Tavoitteena on, että nuori saa riittävää ja ymmärrettävää tietoa tehdäkseen koulutukseen 15

16 hakeutumista koskevia päätöksiään. Henkilökohtaisen koulutusneuvonnan lisäksi tietoja voi hankkia osallistumalla ryhmätilaisuuksiin ja/tai itsepalveluna tutustumalla aineistoihin toimistoissa tai internetissä. Vuonna 2008 koulutus- ja ammattitietopalveluissa tilastoitiin 183 200 koulutusneuvontatapahtumaa (muutos -19 % ed. vuodesta). Kerätyn asiakaspalautteen perusteella asiakkaat arvioivat hakeutumisen palveluun olleen helppoa (3,84) ja he kokivat saaneensa ystävällistä (4,07), asiantuntevaa (3,78) ja omaan tilanteeseen paneutuvaa (3,74) palvelua (asteikko 1-4). Palveluun käytettävissä olevat koulutusneuvojaresurssit ovat vähentyneet selvästi viime vuosina (51 henkilötyövuotta vuonna 2008), mikä heijastuu paitsi henkilökohtaisen neuvonnan tarjontaan, myös ryhmäpalvelujen sekä päättöluokille järjestettyjen vierailujen toteutukseen. Vuonna 2008 valtakunnalliset koulutusneuvonnan puhelin- ja sähköpostipalvelut (Koulutuslinja ja Utbildningslinjen) toteutettiin 3,2 henkilötyövuodella. Koulutusneuvojat vastasivat noin 12 500 kertaa puhelimitse ja sähköpostilla esitettyihin kysymyksiin (palveluprosentti ka 84 %). Koulutusneuvontatapahtumista Koulutuslinjalla tapahtuvan neuvonnan osuus oli noin 7 prosenttia (vuonna 2007 osuus oli noin 4 prosenttia). Puhelinpalvelussa keskimääräinen puhelujen kesto on noin 6 minuuttia ja vastausaika on noin 25 sekuntia. Nopea vastausaika erottaa valtakunnallisen puhelinpalvelun toimistoon soittamisesta. Koulutuslinja saikin asiakaspalautteessa asiakkailtaan arvosanaksi 8,9 (asteikolla 4-10). Koulutus- ja ammattitietopalvelussa asioidaan anonyyminä, joten asiakkaiden ikä selviää vain asiakaspalautetta otoksina kerättäessä. Koulutusneuvonnasta vuoden 2008 asiakaspalautetta antaneista nuoria oli enemmän eityönhakijoiden joukossa (20 %) kuin samaan aikaan työnhakijoina olevissa (8 %). Miesten osuus asiakaspalautetta antaneiden otoksessa oli suurempi samaan aikaan työnhakijoina olevista (44 %) kuin ei-työnhakijoista (22 %). Naiset osaavat hakeutua omatoimisesti po. palvelun piiriin, kun taas miehiä tulisi ohjata aktiivisemmin koulutusneuvontaan työnvälityksestä ja muista palveluista. Markkinointikin auttaisi. Ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelu Ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelujen tavoitteena on auttaa asiakasta ratkaisemaan ammatinvalintaan, ammatilliseen kehittymiseen ja työn saamiseen liittyviä kysymyksiä. Palvelun varhaisemmalta nimeltään ammatinvalinnanohjauksen - juuret ovat nuorten ohjauksessa Suomen siirtyessä agraariyhteiskunnasta teollisuusja palveluyhteiskunnaksi sotien jälkeen. Koulujen oppilaanohjausjärjestelmän kehittymisen myötä vastuu oppilaitoksissa olevien nuorten ohjauksesta on viimeisen parin vuosikymmenen aikana siirtynyt yhä selvemmin opetushallinnon vastuulle työ- ja elinkeinohallinnon vastatessa nykyisin pääsääntöisesti aikuisten ja oppilaitosten ulkopuolella olevien nuorten ohjauksesta (tämä jako on kirjattu myös lainsäädäntöön). Vastuunjako on periaatteellinen ja alueellisten ohjausverkostojen tilanteesta riippuen työvoimatoimistossa palvellaan myös peruskoulussa, lukiossa ja ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelevia nuoria Vuonna 2008 TE-toimistoissa asioi vajaat 30 000 ohjausasiakasta, joiden lisäksi palveltiin 5 600 päivystysasiakasta. Asiakasmäärät ovat vuosien saatossa tasaisesti vähentyneet, mikä selittyy palveluun käytettävissä olleiden ammatinvalintapsykologien määrän vähentymisellä (vuonna 2008 noin 200 htv). Asiakasmäärän vähentymisen lisäksi myös asiakasrakenne on muuttunut; asiakkaan tilanteen edistäminen edellyttää yhä useampia tapaamiskertoja asiakkaan kanssa ja entistä enemmän yhteistyötä muiden tahojen kanssa. Henkilökohtaisen ohjauksen asiakasrakenne painottuu yhä selvemmin 25 vuotta täyttäneisiin aikuisiin (65 %). Erityisesti ikääntyvien, 45 vuotta täyttäneiden osuus (21 %) on kasvanut selvimmin. Tilastoseurannan perusteella voidaan todeta, että nuorten alle 20 vuotiaiden asiakkaiden osuus on runsaassa kymmenessä vuodessa pienentynyt samaa tahtia, mitä 40 vuotta täyttäneiden asiakkaiden osuus on noussut. Ammattitaidottomien nuorten osuus (18 %) - opiskelijat pois lukien on säilynyt viime vuosina ennallaan, mutta peruskoululaisten ja lukiolaisten osuus (9 %) on vähentynyt. Nuorten ammatinvalinnan tueksi on Internettiin kehitetty AVO ohjelma, jonka noin 50 000 vuosittaisesta käyttäjästä valtaosa (60 %) on ensimmäistä ammatinvalintaansa tekevää nuorta. Ammatillisen ohjauksen palveluille on kysyntää eri ikäryhmissä, mutta palveluja ei ole juurikaan markkinoitu kysyntään nähden vähäisten henkilöresurssien takia. Palveluihin pääsyyn onkin keskimäärin noin kuukauden 16

17 odotusaika, joskin alueelliset erot ovat huomattavat. Kiireelliset tapaukset pyritään kuitenkin hoitamaan jonon ohi esim. yhteishaussa psykologin lausuntoa tarvitsevat. 3001 ammatinvalinnanohjauksen ja urasuunnittelun asiakkaita haastateltiin vuoden 2008 asiakaspalautekyselyssä. Palvelun yleisarvosanan keskiarvoksi saatiin 7,79, joka oli täsmälleen sama kuin edellisessä vuoden 2006 palautteessa. Parhaiksi arvioitiin ohjauksen luottamuksellisuus (ka 4,38) ja myös ohjauskeskustelun sujuminen (ka 3,92) ja toiveiden huomioon ottaminen (ka 3,86) arvioitiin erittäin myönteisesti. Koska luokkakäynnit ja yhteistyö peruskoulujen ja lukioiden kanssa on supistuvien resurssien takia vähentynyt, jää epäselväksi, miten hyvin nuoret enää tuntevat TE-toimiston ammatillisen ohjauksen palveluja. Osataanko enää TEtoimistoon hakeutua saamaan apua/tukea omaan ammatinvalintaan tai kysymään tietoja aloista, ammateista, koulutusmahdollisuuksista, hakuajoista ja pääsyvaatimuksista esimerkiksi lukion jälkeisten välivuosien aikana? Ammatillinen kuntoutus Ammatillisen kuntoutuksen tarkoituksena on edistää vajaakuntoisen ammatillista suunnittelua, kehittymistä, työllistymistä ja työssä pysymistä. Ammatillisessa kuntoutuksessa vajaakuntoisia henkilöasiakkaita varten järjestetään: ammatinvalinta- ja urasuunnittelupalvelua ja siihen liittyviä terveydentilaa ja soveltuvuutta selvittäviä tutkimuksia, asiantuntijakonsultaatioita, työ- ja koulutuskokeiluja, tutustumiskäyntejä ammattioppilaitoksissa ja työkokeiluja työpaikalla; työhönsijoittumiseen ja koulutukseen liittyvää neuvontaa ja ohjausta; valmentavaa ja ammatillista työvoimapoliittista aikuiskoulutusta; sekä työhönsijoituksen ja työssä pysymisen tukemiseksi työkunnon tutkimuksia, asiantuntijalausuntoja ja - konsultaatioita, työ- ja koulutuskokeiluja, tutustumiskäyntejä ammattioppilaitoksissa, työhön valmennusta ja työkokeiluja. vajaakuntoisen työllistymistä ja työssä pysymistä voidaan tukea työnantajalle myönnettävällä työolosuhteiden järjestelytuella. Vuonna 2008 vajaakuntoisia nuoria oli työnhakijoina noin 3 600. Kuukausittain vajaakuntoisia nuoria työttömiä työnhakijoita oli vuonna 2008 noin 1 000 (5 % nuorista työttömistä). Nuorten vajaakuntoisten työnhakijoiden yleisin diagnoosi oli mielenterveyden häiriöt. Vajaakuntoisen nuoren käytettävissä ovat samat palvelut ja toimenpiteet kuin muillakin vajaakuntoisilla ja muilla työttömillä. Nuorten kohdalla keskeisin toimenpide on työmarkkinatuella toteutettava työharjoittelu tai työelämävalmennus. Myös palkkatuettua työtä tai oppisopimuskoulutusta käytetään nuorten työllistymisen edistämistoimenpiteinä. Vajaakuntoisen nuoren kohdalla voidaan tehdä myös työkunnon selvityksiä ja käyttää työpaikalla toteutettavaa työkokeilua. Vuoden 2008 alusta työmarkkinatuen käyttömahdollisuutta palkkatuen perustukena laajennettiin alle 25-vuotiaiden nuorten osalta siten, että 65 yhdenjaksoisen työmarkkinatukipäivän jälkeen palkkatuella palkattavan nuoren perustuki voidaan rahoittaa työmarkkinatuesta. Ammatinvalinnanohjauksessa työkokeilun käyttöä ei ole rajoitettu asiakkaan vajaakuntoisuuteen, vaan sitä voidaan käyttää mm. nuoren koulutus- ja työvaihtoehtojen kartoittamiseen ja niiden soveltuvuuden selvittämiseen. Vuonna 2008 työnhakijoina olevista vajaakuntoisista nuorista osallistui työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin noin 46 prosenttia, työvoimapoliittiseen tai muuhun koulutukseen 15 prosenttia, työkunnon selvittämiseen 8 prosenttia ja työkokeiluun 18 prosenttia. Työhön yleisille työmarkkinoille välitettiin noin 7 prosenttia työttöminä olleista nuorista vajaakuntoisista. 17

18 Kuvio 5. Aura Pasila, 11.2.2009 Vajaakuntoisten miestyönhakijoiden vuositilasto, %-osuudet eri ikä- ja diagnoosiryhmissä v. 2007 Lähde: Työnvälitystilaston tilastotaulu VKV14, Työministeriö Kaikki miehet, N=40105 33 % 15-24-vuotiaat, N=1887 25-34-vuotiaat, N=5697 14 % 18 % 35-44-vuotiaat, N=9224 45-54-vuotiaat, N=12169 55-v. ja yli, N=11128 29 % 36 % 43 % 0 % 10 % 20 % 30 % 40 % 50 % 60 % 70 % 80 % 90 % 100 % Tuki- ja liikuntaelintaudit Mielenterveyshäiriöt Hengityselintaudit Hermoston ja aistien taudit Ihon taudit Verenkiertoelintaudit Vammat ja myrkytykset Aineenvaihduntasairaudet Muut Toimenpiteinä käytetään nyt työkokeilua, työharjoittelua ja työelämävalmennusta erillisinä toimenpiteinä. Jatkossa nämä edellä mainitut toimet voisivat olla yhdistettynä yhdeksi toimenpiteeksi, jota voisi käyttää harkiten eri tilanteisiin. Työvoimakoulutus Valmentavana työvoimakoulutuksena asiakkaille tarjotaan ohjaavaa koulutusta, maahanmuuttajakoulutusta, kielikoulutusta ja tietotekniikan perusvalmiuksia kehittävää koulutusta. Ohjaava koulutus voidaan jakaa tavoitteiltaan, kestoltaan ja toimintatavoiltaan työn- ja koulutuksen hakuun painottuvaan koulutukseen ammatilliseen suunnitteluun painottuvaan koulutukseen työelämävalmiuksien jäsentämiseen ja kehittämiseen painottuvaan koulutukseen oppisopimukseen valmentavaan koulutukseen peruskouluopintojen loppuun suorittamiseen tai täydentämiseen lukio-opintojen loppuun suorittamiseen tai täydentämiseen yrittäjävalmennukseen Maahanmuuttajakoulutuksen tehtävänä on antaa aikuiselle maahanmuuttajalle sellaiset kielelliset, yhteiskunnalliset, kulttuuriset ja elämänhallintaan liittyvät valmiudet, joiden avulla hän pystyy selviytymään jokapäiväisen elämän tilanteissa uudessa ympäristössään, toimimaan työelämässä, hakeutumaan jatko-opintoihin sekä toimimaan suomalaisen kansalaisyhteiskunnan aktiivisena, täysivaltaisena ja tasa-arvoisena jäsenenä. 18

19 Vieraiden kielten koulutus sisällytetään yleensä ammatilliseen työvoimakoulutukseen. Vain kielikoulutusta voidaan tarjota niille asiakkaille, joilla jonkin vieraan kielen hallinnan puutteet ovat työllistymisen keskeisenä esteenä. Tietotekniikan peruskoulutus käsittää pääasiassa erilaisia tietotekniikan ajokorttityyppisiä koulutuksia. Koulutus sisällytetään pääosin ammatilliseen koulutukseen, ohjaavaan koulutukseen ja maahanmuuttajakoulutukseen. Ammatilliseen työvoimakoulutukseen ohjataan ensisijaisesti 20-vuotta täyttäneitä nuoria, mutta erityisistä syistä myös alle 20-vuotiailla on mahdollisuus päästä ammatilliseen työvoimakoulutukseen. Työ- ja elinkeinohallinnon kehittämä TOPPIS-malli on työttömien työnhakijoiden rekrytointikynnyksen alentamiseen kehitetty oppisopimus-tyyppinen koulutuskonsepti. Mallissa yhdistyy työvoimapoliittinen ammatillinen koulutus ja palkkatuettu työ, jonka ajalta työnantaja maksaa työehtosopimuksen mukaisen palkan. TOPPIS-mallin tavoitteena on: 1) alentaa rekrytointikynnystä ja edistää työttömän työnhakijan osaamisen kehittymistä ja työllistymistä, 2) lisätä työpaikalla tapahtuvan työnantajan tarpeista lähtevän koulutuksen tarjontaa, 3) parantaa palkkatuetun työn vaikuttavuutta ja 4) parantaa työvoimakoulutuksen vaikuttavuutta, niin että se johtaa pitkäaikaisempaan rekrytointiin ja antaa mahdollisuuden hyödyntää saatua koulutusta myöhemmissä opinnoissa. TOPPIS-mallia voidaan kehittää erityisesti syrjäytymisvaarassa olevien nuorten tarpeisiin. Työvoimakoulutuksen aloitti 17 480 alle 25-vuotiasta vuonna 2007. Vuoden 2008 alkupuoliskolla työvoimakoulutuksen aloitti vastaavasti 6120 nuorta, hieman enemmän kuin vastaavana ajankohtana 2007. Nuoret ja työmarkkinatuki Työnhaun alkaessa selvitetään nuoren oikeus työttömyysturvaan, jota säätelee työttömyysturvalaki. Työttömyysturvan selvittäminen on usein hyvin työlästä johtuen ammattitaidottomien nuorten työmarkkinatukeen liittyvistä erityisehdoista. 18-24 vuotiaalla on oikeus työmarkkinatukeen työttömyyden ajalta edellyttäen, että hän ei ole kieltäytynyt, eronnut tai erotettu työstä, koulutuksesta tai eräistä työvoimapoliittisista toimenpiteistä. Lisäksi edellytetään, että hän on hakeutunut soveltuvaan ammatilliseen koulutukseen, johon voidaan myöntää opintotukea, eikä hän ole kieltäytynyt, eronnut tai omasta syystä erotettu tällaisesta koulutuksesta. Ammatillista tutkintoa vailla olevalle henkilölle, joka ei ole suorittanut ammatillista tutkintoa eikä ole täyttänyt työttömyyspäivärahan työssäoloehtoa, asetetaan iästä riippumatta odotusaika, joka on viisi kuukautta. Vanhempien taloudessa asuvien nuorten osalta työmarkkinatuesta vähennetään 50 %. Tukea ei kuitenkaan alenneta, jos vanhempien tulot ovat enintään 1781 euroa kuukaudessa. Vaikka työmarkkinatukioikeus olisikin menetetty siitä syystä, että em. ehdot eivät täyty, henkilö on oikeutettu työmarkkinatukeen esimerkiksi työvoimakoulutuksen tai työharjoittelun ajalta. Työmarkkinatukioikeuden voi saada takaisin, kun on ollut työssäoloehtoon luettavassa työssä, työharjoittelussa, työkokeilussa tai työvoimapoliittisessa koulutuksessa yhteensä viisi kuukautta, valmistunut ammattiin tai täyttänyt 25 vuotta. Alle 17-vuotiaalla henkilöllä ei ole oikeutta työmarkkinatukeen. Kuitenkin 17-vuotiaalle henkilölle, jolla ei ole ammatillista koulutusta, voidaan maksaa työmarkkinatukea siltä ajalta, kun hän on työvoimapoliittisessa toimenpiteessä, esimerkiksi työvoimakoulutuksessa, työharjoittelussa tai työhallinnon järjestämässä kuntoutuksessa. (Työttömyysturvalaki 30.12.2002/1290.) Työvoiman palvelukeskusten toiminnasta Edellisen hallituskauden aikana on perustettu 39 työvoiman palvelukeskusta. Työvoiman palvelukeskukset ovat moniammatillisia asiantuntijaverkostoja (mukana työ- ja elinkeinohallinto, KELA ja kunta), jotka tarjoavat palveluja niille työttömille, joiden työmarkkinoille auttamiseen nykyiset erillään olevat palvelut ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Vuoden 2007 aikana työvoiman palvelukeskuksissa on palveltu noin 26 200 työtöntä asiakasta, joista noin 16 % on ollut alle 25-vuotiaita nuoria. Vuoden 2008 aikana työvoiman palvelukeskuksissa on palveltu keskimäärin 12 335 työtöntä asiakasta, joista keskimäärin kuukaudessa 1516 (12,3%) on ollut alle 25-vuotiasta. 19

20 Palvelukeskuksissa noudatetaan erilaisia toimintamalleja, joista tähän on valittu Espoon esimerkki. Kaikissa työvoiman palvelukeskuksissa on kuitenkin käytössä jotakuinkin sama palvelu- ja toimenpidevalikoima. Kuviosta näkyy hyvin asiakaspalveluun liittyvä laaja toimintakenttä. Kuvio 6: Esimerkki: Espoon Työvoiman palvelukeskuksen palveluista ESPOON TYÖVOIMAN PALVELUKESKUKSEN PALVELUT TUETTU TYÖLLISTYMINEN palkkatuki, työharjoittelu, työelämävalmennus starttiraha AMMATILLINEN KOULUTUS työvoima- tai omaehtoinen Etyp ETYP 2005 2008 TYÖHÖNVALMENNUS kuntoutuslaitokset tai projektit työhönvalmentajat RÄÄTÄLÖIDYT KOULUTUSMALLIT -koulutuskokeilut -oppimisedellytysten selvitykset TYÖLLISYYS- PROJEKTIT ESR SOSIAALINEN AMMATILLINEN VALMENTAVA TYÖVOIMAKOULUTUS 1)Elämänhallinta koulutus 2)Työelämävalmiuksia palauttavat 3) Työllistymistä ja ammatillista osaamista vahvistavat KUNTOUTTAVA TYÖTOIMINTA yksilö/ryhmä TERVEYDEN- HOIDOLLINEN MONIAMMATILLI- NEN TIIMITYÖ RYHMÄT vertaistuki voimavara/elämänhallinta työnhakuvalmennus TYÖKOKEILUT työpaikalla kuntoutuslaitokset ELÄKE- TUTKIMUKSET Elma LÄÄKÄRIT verkostotyö ostopalvelut esim: vastaanotot/konsultointi Etypissä TYÖKYVYNARVIOT KUNTOUTUSTARVE SELVIT. PÄIHDE- JA MTT PALVELUT verkostotyö ostopalvelut esim:psykiatri, kuntoutusluotsi Työvoiman palvelukeskuksissa laaditaan muun muassa aktivointisuunnitelmia, mutta jos paikkakunnalla ei ole palvelukeskusta, voidaan suunnitelma laatia muutenkin viranomaisyhteistyönä. Laki kuntouttavasta työtoiminnasta velvoittaa kunnan ja työvoimatoimiston laatimaan yhdessä alle 25 -vuotiaan työttömän kanssa aktivointisuunnitelman silloin, kun nuori täyttää lain mukaisen aktivointiehdon. Aktivointisuunnitelma on laadittava työttömälle alle 25-vuotiaalle asiakkaalle, 1) jolle on laadittu työnhakusuunnitelma ja joka on työttömyyden perusteella saanut työmarkkinatukea vähintään 180 päivältä viimeisen 12 kalenterikuukauden aikana; 2) jolle on laadittu työnhakusuunnitelma ja joka on saanut työttömyysturvalain mukaisen 500 päivän työttömyyspäivärahakauden ajan työttömyyspäivärahaa; taikka 3) jolle on tehty työnhakuhaastattelu ja jonka pääasiallinen toimeentulo on viimeisen neljän kuukauden aikana perustunut työttömyyden johdosta maksettuun toimeentulotukeen. Jos nuori ei elämänhallintavaikeuksien vuoksi kykene osallistumaan ensisijaisiin toimenpiteisiin tai kuntouttavaan työtoimintaan, tarjotaan hänelle muita sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita. Aktivointisuunnitelmassa sovitaan siitä, millä tavoin nuorta tuetaan sijoittumaan avoimille työmarkkinoille tai koulutukseen ja ellei tämä ole mahdollista, millä tavoin häntä tuetaan elämänhallinnan parantamiseksi. Vuonna 2008 kuntouttavan työtoiminnan lain mukaisen aktivointiehdon täyttävien alle 25-vuotiaiden nuorten kanssa tehtiin työvoimatoimiston ja kunnan yhteistyönä 4 315 aktivointisuunnitelmaa keskimäärin kuukaudessa (vuonna 2007 6 300 aktivointisuunnitelmaa). 20