5-6/2013. CP-Lehti. Tässä numerossa: Näkemisestä ja hahmottamisesta s.34 Valtakunnallisella CP-viikolla s.51

5-6/2013 CP-Lehti Tässä numerossa: Näkemisestä ja hahmottamisesta s.34 Valtakunnallisella CP-viikolla s.51

Suomen CP-liitto ry Finlands CP-förbund rf & the Finnish CP Association Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki puh. 09-540 7540 fax 09-5407 5460 www.cp-liitto.fi toimisto@cp-liitto.fi jasenasiat@cp-liitto.fi (sähköposti muodossa etunimi.sukunimi@cp-liitto.fi) Keskustoimisto Toiminnanjohtaja Tomi Kaasinen Puh. (09) 5407 5410 040 701 4881 Palvelupäällikkö Ilona Toljamo Puh. (09) 5407 5480 040 757 8223 Järjestöpäällikkö Minna Teiska Puh. (09) 5407 5413 040 505 8329 Talouspäällikkö Tuula Kautiainen Puh. (09) 5407 5420 044 059 2633 Taloussihteeri Pirjo Sweins Puh. (09) 5407 5417 045 773 24558 Tiedottaja Sini Pälikkö Puh. (09) 5407 5412 045 773 24557 Sopeutumisvalmennus, kurssisihteeri Anne Heiskanen Puh. (09) 5407 5488 044 059 2600 Sosiaalisen kuntoutuksen asiantuntija Elina Perttula Puh. (09) 5407 5430 040 765 9497 Aikuistoiminta, suunnittelija Miina Kajos Puh. (09) 5407 5444 040 5895 893 MMC- ja hydrokefaliatoiminta, suunnittelija Petra Peltonen Puh. (09) 5407 5414 040 754 0914 Liikunta- ja nuorisotoiminta, suunnittelija Anu Patrikka Puh. (09) 5407 5472 044 3533 404 Toimistotyöntekijä Tomi Rastivo Puh. (09) 5407 5432 045 7732 4579 Verkkoviestinnän harjoittelija Markus Maury Puh. 045 7733 1755 Aluesihteerit Elina Seppänen, Isokatu 47, 90100 Oulu Puh. 0400 921 574 Jari Turku, Pellervonkatu 9, huone 1014, 33540 Tampere Puh. (03) 261 6065 0400 884 372 Merja Partanen, Teletie 4-6, 70600 Kuopio Puh. (017) 281 1516 040 575 3022 Palvelutoiminta Päivätoiminta, Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki Vastaava ohjaaja Jaana Raitio Puh. (09) 5407 5475 044 090 0353 Palveluasunnot Helsinki/Laajasalo, Muurahaisenpolku 6 B, 00840 Helsinki Vastaava ohjaaja Jaakko Harju Puh. (09) 692 4627 044 059 2637 Palveluasunnot Turku/Halinen, Paavinkatu 14 D 15, 20540 Turku Vastaava ohjaaja Anne Holmberg Puh. 040 581 8898 Puhetupakeskus, Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki Tulkkipalveluvastaava Heli Honko- Pekkarinen (heli.honko@cp-liitto.fi) Puh. 040 501 8212 Muu toiminta Itsenäiseen elämään sopivin palveluin, Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki Koordinaattori Sari Laiho Puh. 045 7732 4759 Projektityöntekijä Hannele Kataja Puh. 045 7733 1635 Projektityöntekijä Emmi Okafor Puh. 044 762 9476 Työharjoittelu portti työelämään, Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki Koordinaattori Kirsi Tuovinen Puh. 045 7733 2051 Projektityöntekijä Eeva Pöyhönen Puh. 045 7733 2622 Mukaan Liikun Opin Osallistun, Asemakatu 11 B, 3 krs. 40100 Jyväskylä Projektipäällikkö Elina Hakkarainen Puh. 044 019 9687 Projektitutkija Piritta Asunta Puh. 045 7733 1756 INNOSTUN LIIKKUMAAN -HANKE Asemakatu 11 B, 3. krs, 40100 Jyväskylä Projektipäällikkö Jussi Saarinen Puh. 044 053 3408 Koulutuskoordinaattori Ida Mälkönen Puh. 044 747 8612 Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki Projektikoordinaattori Johanna Pekkanen Puh. 044 059 8678 Tue toimintaamme Nordea 102330-234570 IBAN FI11 1023 3000 2345 70 (Rahankeräyslupa: 2020/2011/3830) Kiitos kun tuet...

Tässä numerossa Pääkirjoitus...4 Tomi Kaasinen KULTTUURI Monimuotoisen taiteen voima...5 Sari Heino-Holopainen CULTURAL Volunteering a change you should...9 not miss Vera Siebrich MAAILMALLA TUTKITTUA Box&Block -testi boccian luokittelun...11 apuna Aija Saari YHDISTYSTOIMINTA Pohjoissavolaisten matka Tallinaan...13 Annamari Pulliainen MEIDÄN PERHEEMME Elämyksellinen meripäivä...16 Harri Vainikka ESTEETÖN KAUPUNKI Esteetön Turun kulttuurikerros...18 Kati Rajasaari TIEDE JA TUTKIMUS Vajaakuntoisen tekemän työn...22 oikeudellisesta luonteesta Jaana Paanetoja PIENI PALA HISTORIAA On aika...29 Sini Pälikkö SARJAKUVAN MAAILMA Cepe uimahallissa...31 KERRAN KESÄLLÄ Milloin taas on se CP-tapaaminen?...32 Riitta Asikainen NÄKEMINEN JA HAHMOTTANINEN Varhaiseen aivovaurioon liittyvät...34 näkemisen ja hahmottamisen vaikeudet Ulla Puolakka & Petriina Munck Liikuntavammaisten nuorten...40 suunnistautumis- ja liikkumistaitojen tukeminen Ulla Eronen IN MEMORIAM Taisto Lampi in memoriam...46 Timo Saarinen MMC HC Vertaistapaaminen Rokualla...47 Jaana Lahdensuo INNOSTUN LIIKKUMAAN Liikkumisella kehitetään perustaitoja... 49 mikä innostaisi liikkumaan Jussi Saarinen & Johanna Pekkanen HENKILÖSTÖUUTISIA...50 VALTAKUNNALLINEN CP-VIIKKO.51 LIIKUNTA Liikuntapäivä Kuntokeitaalla...59 Anu Patrikka TYÖHARJOITTELU PORTTI TYÖELÄMÄÄN Hyödyllisiä kohtaamisia...62 järjestötoiminta Kevätpäivät...65 Milloin taas on CP-tapaaminen? Riitta Asikainen Vertaistapaaminen Rokualla Jaana Lahdensuo 47 Valtakunnallinen CP-viikko 32 53 Liikuntapäivä Kuntokeitaalla Anu Patrikka 59 CP-LEHTI CP-, MMC- ja hydrokefalia vammaisten jäsenlehti Julkaisija Suomen CP-liitto ry Päätoimittaja Tomi Kaasinen Toimittaja Sini Pälikkö Viestintätoimikunta Jari Hautamäki, Minna Teiska, Paula Ahti, Tomi Kaasinen, Vilja Pitkänen ja Sini Pälikkö Tilaukset ja osoitteenmuutokset jasenasiat@cp-liitto.fi, 09-7540 7540 Ilmoitukset Eepinen Oy, Seija Kuoksa, Klaneettitie 11, 00420 Helsinki 010 320 6663, 045 132 3828 seija.kuoksa@eepinen.fi Kansikuva Anu Patrikka Paino Forssa Print ISSN-L-0355-7545 CP-lehti 2014 49. vuosikerta Lehti Aineistopäivä Ilmestymis päivä 1/2014 30.01.2014 21.02.2014 2/2014 07.04.2014 02.05.2014 3/2014 10.07.2014 01.08.2014 4/2014 08.09.2014 30.09.2014 5/2014 21.11.2014 15.12.2014 Lehti ilmestyy 5 kertaa vuodessa. CP-lehti on jäsenlehti joka sisältyy perittävään jäsenmaksuun. Lehden voi tilata myös äänilehtenä (Daisy-tallenne). Ilmestyy näköislehtenä verkossa. Lehti on tilattavissa määräaikaisena (35 ) tai kestotilauksena (30 )

4 PÄÄKIRJOITUS CP-LEHTI 2013:5-6 puhutaan vammaisista Tänäkin syksynä on julkisuudessa ollut tunteita herättäviä tarinoita vammaisten ihmisten elämään liittyen. Usein uutiskynnys vammaisten ihmisten kohdalla ylittyy, jos streotypia vammaisen ihmisen roolista mielikuvien tasolla ei toteudu. Vammaisen henkilön odotetaan toimivan tietyllä tavalla ja toisaalta olla tekemättä tiettyjä asioita. Vammaisista puhutaan ja mielletään usein ryhmänä, jossa vammaisuus peittää ihmisen yksilönä eri puolineen taakseen. Tämän päivän yhteiskunta korostaa yksilöllisyyttä ja jokaisen ihmisen oikeutta elää elämäänsä haluamallaan tavalla. Yhteiskunta on muuttunut vuosi vuodelta liberaalimpaan suuntaan, ja perinteinen arvomaailma ei ole enää nuoremmille sukupolville samanlainen kuin vanhemmille. Joskus vaikuttaa siltä, että ihmiset jopa haluavat kärjistäen korostaa omien elämäänsä liittyvien valintojen erilaisuutta keskiluokkaan verrattuna. Lähtemättä arvioimaan sitä, onko tämä kehityssuunta hyvä vai huono asia, voidaan kysyä onko sama mahdollista vammaisille ihmisille. Meistä jokainen tekee elämässään valintoja, osa niistä on objektiivisesti arvioiden onnistuneempia ja johtavat parempiin lopputuloksiin. Teemme kuitenkin myös usein elämässämme valintoja ja ratkaisuja, joista ei seuraa muuta hyvää kuin että voimme niistä oppia jotain vastaisuuden varalle. Myös mahdollisuus huonoihin valintoihin kuuluu ihmisen itsemääräämisoikeuteen. On myös hyvä huomata, että ulkopuolisen silmin emme usein havaitse tai ymmärrä toisen ihmisen elämän kokonaisuutta. Elämämme koostuu useiden asioiden tapahtumaketjuista, jossa jokainen asia liittyy menneeseen ja vaikuttaa tulevaan. Vammaisten ihmisten kohdalla on tavallista yleistää asioita. Jos joku vammainen ihminen tekee jotain, mikä vaikkapa uutisoidaan räväkästi, syntyy helposti mielikuva siitä, että vammaisuus ajaa kaikki vammaiset ihmiset toimimaan samalla tavalla. Yksittäisten vammaisten ihmisten kyseenalaiset tai valtavirrasta poikkeavat elämäntavat saattavat johtaa sen kaltaiseen ajattelumalliin, jossa nähdään tarpeelliseksi suojella ja turvata kaikki vammaiset henkilöt ikään kuin hieman varmuuden vuoksi. Liberaalista yhteiskunnastamme huolimatta meidän ei tarvitse hyväksyä kaikkea. Meidän tulee olla kiinnostuneita toisistamme ja välittää naapurista. Meidän kaikkien vastuulla on olla estämässä ihmisten hyväksikäyttöä. Meidän tulee tarjota apuamme ja tukeamme niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat ja haluavat ottaa vastaan. Oli ihmisellä sitten vamma tai ei. Kaikki ihmiset ansaitsevat arvokkaan elämän. Yritetään kaikki nähdä toistemme erilaisen ihonvärin tai vamman taakse. Siellä saattaa näkyä paljon sellaista, jota emme uskoneet näkevämme. Rauhallista joulun aikaa lehtemme lukijoille.

CP-LEHTI 2013:5-6 KULTTUURI 5 Kuvat: Ismo Helén Pentti Kurikan Nimipäivät -bändi keräsi ennätysyleisön Kaapelitehtaan pannuhalliin. Cross Over -festivaali Monimuotoisen taiteen voima Teksti: Sari Heino-Holopainen Aurinko jää ulos paistamaan, kun astuu Kaapelitehtaan pannuhalliin, mutta ei väliä. Nyt Mixeri-yhtye, joka esittää vanhaa tanssimusiikkia, valmistautuu illan esitykseen lavalla. Edellisenä iltana Pentti Kurikan Nimipäivät räjäytti pankin, niin kuin taiteellinen johtaja Ismo Helén asian ilmaisi, eli pannuhalli oli ääriään myöten täynnä ihastuneita faneja, erilaisia kuuntelijoita ja tanssijoita laidasta laitaan, niin kuin Cross Over -poikkitaiteellisella festivaalilla pitääkin. Cross Over -festivaalin on järjestänyt Suomen Kulttuuriyhdistys EUCREA yhteistyössä Näkövammaisten kulttuuripalvelun, Kynnys ry:n sekä Kapsäkkiosuuskunnan kanssa. Nyt on festivaalin kuudes vuosi, jona on suosittu kotimaisia esiintyjiä. Cross Over on festivaali, jossa vammaiset ja ei-vammaiset taiteentekijät tuovat esiin taidettaan. Sisään on kaikille vapaa pääsy. Kysymyksessä on poikkitaiteellinen juhla ja kannanotto korkeatasoisen vammaispoliittisen taiteen näkyvyyden ja arvostuksen lisäämiseksi. Esillä olleen taiteen kirjo sisälsi teatteria, tanssia, runoutta, kuvataidetta ja musiikkia eri muodoissa.festivaali on viisipäiväinen ja lauantaihin mennessä on ehtinyt jo kokea monenlaisia elämyksiä, mistä hurjin ilotulitus oli Pentti Kurikan Nimipäivät -bändin aikaansaama yleisömäärä kauniista kesäillasta huolimatta, ja täydellisen onnistunut keikka niin yhtyeen kuin yleisön puolesta. Nyt päiväni alkaa runokahvilasta. Kahvin mukana saan keksin ja... runon! Sanni Purhonen, joka piti runokahvilaa kaikki festaripäivät Idastiina Valtasalmen kanssa, kysyy, mistä aiheesta haluaisin hänen kirjoittavan runon kahvini kylkiäiseksi. Auringosta, vastaan: Lämpimät sormet sätein ikkunassa houkuttavat kärpäsen piilostaan. Turvallisin on katsoa kaukaa kun aurinko piirtää merkin ihoosi. (Sanni Purhonen)

6 KULTTUURI CP-LEHTI 2013:5-6 Runoilijat Sanni Purhonen ja Teemu Hirvilammi keskustelivat vammaispoliittisesta taiteesta. Sanni on festivaalilla järjestäjänä ja esiintyjänä. Hän on myös toimittaja, sekä runoilija, jonka esikoisteos Naara ilmestyi vuonna 2010. Vieressäni odottaa jo toinen kuuman kahvinsa kanssa omaa runoaan Idastiinalta. Vapauttavaa maalaamista Festivaalialueella on esillä taidenäyttely, joka pysäyttää rohkeilla väreillään. Kuvataiteilija Hilkka Korhonen, on vetänyt kolme päivää kuvataidetyöpajaa Tuula Alafuzoffin kanssa. Suuren innostuksen sai aikaan niin sanottu vasemmalla kädellä maalaaminen. Vihaan yleensä luovan tekemisen yhteydessä terapia -sanaa, koska silloin voisi ajatella, että tekemisen lähtökohtana on joku vika. Vasemmalla kädellä maalaaminen on kyllä perinteistä terapiamaalaamista. Siinä ei takerruta maneereihin. Kun lähtee tekemään väärällä kädellä, mukaan tulee positiivista lapsellisuutta, Hilkka kertoo. Sinikka Luhtasaari osallistui Hilkka Korhosen kuvataidetyöpajaan. Hän on hyvä sparraaja ja sai minut vapautumaan, Sinikka Luhtasaari kertoo. Sinikka Luhtaniemi ja teoksensa Vihreä enkeli Hän jatkaa, että vasemmalla kädellä maalaaminen vie yrittämisen tarpeen pois, eikä jännitä. Kuvataidepajassa yhteisöllisyys oli yksi liikkeelle paneva voima. Toisen ihmisen hyväksyvä katse oli tärkeä. Piti käyttää uusia värejä, sellaisia, joita ei normaalisti käytä. Valitsin vihreän, jota en ole kokenut koskaan oikein omakseni. Maalaaminen huonolla vasemmalla kädellä, jota en oikein pysty käyttämäänkään, oli elämyksellistä! En olisi sitä kyllä ensin yrittänyt, ellei Hilkka olisi rohkaissut. Nyt ei tarvinnut lähteä terapiaan, tämä maalaaminen oli sitä. Näin seuraavana yönä unta vihreästä väristä, mitä ei ole koskaan ennen tapahtunut. Heikko vasen käteni tuotti yllätyksen. Maalaamisprosessissa unohdin kömpelyyteni arkipäivässä ja vierauden tunteen terveitten maailmassa. Kun valitsin vihreän, valitsin vieraan, ja tulin toimeen sen kanssa, Sinikka Luhtasaari kertoo ja näyttää iloisena Vihreää enkeliään. Voimaannuttavia elämyksiä Lauantai-illan näytelmänä on Johanna Röholmin & Utopia-teatterin Shakespearen Myrsky, täysin luova muunnelma, jonka Johannan tekemä äänimaailma tempaisee mukaansa. Johanna on kiin-

CP-LEHTI 2013:5-6 KULTTUURI 7 Näytelmä Kuningatar-K nostunut äänimaailmasta ja äänenkäytöstä, jota hän on nyt opettanut näyttämöllä yksinpuhelua pitävälle Riku Ryynäselle jo vuoden ajan. Taustalla soi Johannan Munchenistä katusoittajalta ostama tunnelmallinen hanurimusiikki. Sokea Johanna tuo oman äänenkäyttönsä verhon takaa. Miksi vain verhon takaa? Hän ei myöskään tanssi tässä lauantain esityksessä. Rikun sähköinen pyörätuoli tarrautuu näyttämöllä punaiseen kankaaseen. Oliko pelkästään Johannan puvun repeytyminen syy siihen, ettei hän tullut lavalle? Se selviää esityksen lopussa, kun hän kertoo, että oli saanut kuulla hyvän ystävänsä kuvataiteilija Miia Martiskaisen juuri kuolleen Berliinissä. Miia on ollut monen muunkin tuntema. Taiteellinen johtaja Ismo Helen nimeää festivaalin Miian muistolle. Myös todellisuus oli astunut näyttämölle. Illan päättää Mixeri -yhtye, joka soittaa vanhaa ja perinteikästä iskelmämusiikkia. Ilo ja innostus musiikin voimin saa yleisön tanssimaan. Näin luodaan lauantai-illan lavatunnelmaa Kaapelitehtaalla. Festivaalien päätöspäivänä, sunnuntaina, me viimeiset sisääntulijat jätämme kirkkaan auringon taakse ja astumme pimeään halliin. Pannuhallista kuuluu vain kaunista ääntä, kuin vierasta kieltä, supinaa, puhetta, äänet laskevat ja nousevat. Hetken kuluttua voi taas nähdä, kun näyttelijät ovat päättäneet puhuvan kulkueensa näyttämölle. Kauniit pienet lyhdyt näyttämön yllä valaiset tilan. Näkövammaisteatterin esittämä Kuningatar K alkaa. Tämä Laura Ruohosen näytelmä kertoo mustan huumorin keinoin Ruotsin ristiriitaisesta ja suuruudenhullusta kuningatar Kristiinasta, joka sai pojan kasvatuksen ja joka käyttäytyi kuin mies. Näytelmä on alun perin kirjoitettu kuunnelmaksi. Esityksessä on elävä musiikki ja näyttelijöistä koostuva orkesteri esittää sovituksia mm. Astor Piazzollan tangoista sekä Buxtehuden, Lullyn ja Bachin teoksia. Tunnelmoivan musiikin lisäksi on panostettu myös fyysiseen ilmaisuun, mikä ei ole ihan helppoa, kun on kyse näkövammaisista näyttelijöistä. Mutta näyttämöllä on hyvää energiaa ja kaunista liikettä. Yleisö on hyvin hiljaa esityksen ajan, ja aika tuntuu kuluvan nopeasti. Lavalle yksinkertaisesti rakennettu maailma saa todellista syvyyttä Näkövammaisteatterin tulkitsemana ja Anu Aaltosen ohjaamana. Mikä elämässä sitten kantaisi, ellei loistava taide, kuulen vieressä istuvan katsojan sanovan todella kiitollisena esityksestä. Sitten tyyli vaihtuu kovanlempeään yksinkertaiseen runoperformanssiin. Runoilija Teemu Hirvilampea säestää Ari Taskinen. Stadin mennyt ja nykyisyys, unelmat ja elämä piirtyvät näyttämölle kahden miehen voimin. Hirvilammi toi esiin runoudellaan, musiikin soinnin korostamana, ihmisen elämän karheat puolet.

8 KULTTUURI CP-LEHTI 2013:5-6 Taiteestakin puhuttaessa nousi esiin asennevammaisuus. Vammainen ihminen ei niinkään itse koe olevansa vammainen, vaan ulkopuolinen sen kokee ja vammainen henkilö aistii asenteen. Taiteilijoita ei pitäisi luokitella vammaisiksi ja ei-vammaisiksi. Kysyttiin, tuoko vammaisuus erilaista näkökulmaa taiteen tekemiseen? Kuningas K näytelmässä rooleissa Jari Gusev ja Anniina Latikka. Taiteilijat sohvalla Iltapäivän lähestyessä loppuaan Sanni Purhonen pyytäät taiteilijoita sohvalle keskustelemaan. Teemu Hirvilammi, teatteriohjaaja Tarja-Liisa Qvintus ja kuvataiteilija Hilkka Korhonen kertoivat omia näkemyksiään vammaispoliittisesta taiteesta. Vielä äänenkäytöstään hengästynyt Hirvilammi toteaa aluksi ykskantaan, ettei taidetta voi eritellä. Hienoja duuneja kaikki, nastaa, energiaa. Hilkka Korhonen tulkitsee vammaispoliittista taidetta niin, että kaikilla on mahdollisuus tehdä ja kokea taidetta. Esimerkkinä hän mainitsee, että pyörätuolilla esteettömästi pitäisi myös päästä taidenäyttelyyn. Keskusteltiin siitä, että taide on nyt institutionalisoitunut; entisinä aikoina esittämään taidetta ihmisten luo. Oli kiertoteattereita, esiinnyttiin kaduilla ja toreilla. Nyt voi olla kysymys siitä, kuka pääsee taiteen luo. Taide voi välittää myös vammaisuuden kokemusta, Hilkka sanoo. Vammaisuuden esiintuominen kaikille, myös vammattomille sekä päättäjille voi olla yksi vammaispoliittisen taiteen piirre. Jos käytetään sanaa vammaispoliittinen taide, niin se on parhaimmillaan, kun se edesauttaa vammaisten asiaa. Tarja Qvintus vastaa, että se voi tuoda lisäarvoa kyllä, kiinnostavuutta ja uutta näkökulmaa. Hän toi festivaalille Teatteri Totin uuden produktion, David Mametin näytelmän Oleanna. Näytelmä haastaa yleisön: mikä on häirintää, mikä ei. Jokainen meistä tietää omat rajansa sekä sen, milloin omaa yksityisyyttä loukataan. Tarja totesi myös, että ohjaaminen muun muassa viittomakielisille on erittäin innostavaa, ja antaa sitä jotain uutta ulottuvuutta produktioon. Vammaispoliittinen taide on vammaisuuden kokemusta kantaaottavasti käsittelevää eli poliittista taidetta niin kuin esimerkiksi feministinen taide. Ei vammaisten henkilöiden taide lähtökohtaisesti ole mitenkään erilaista, mutta se voi olla sitä, jos siinä on vaikkapa kyse tietoisesta kantaaottavuudesta. Se on taiteilijan valinta, usein teoskohtaisesti, tai miksei katsojankin, jos ajatellaan reseptioestetiikkaa, Sanni Purhonen kiteyttää. Itse en koe olevani runoilijana kauhean vammaispoliittinen. Yleensä, jos runolla alkaa liiaksi pyrkiä johonkin, se epäonnistuu. Toki, joitain yksittäisiä tekstejäni voi silti hyvin tulkita vammaispoliittisiksi, hän jatkaa. Festivaalin päätökseksi Utopia -teatteri esittää vielä kerran Myrskyn. Johannan ja Rikun äänimaisemat pääsevät kertomaan tuskasta ja piinasta. Riku on Shakespearensa lukenut, monologia tulee myös englanniksi. Sitten musiikki peittää Rikun äänen; nyt Johanna tulee esiin verhon takaa ja alkaa tanssia lavalla voimakkaasti eläytyen. Kirjoittaja on helsinkiläinen vapaa toimittaja. Kirjoituksessa on tarkoituksellisesti säilytetty alkukesän tunnelma, toimitus

CP-LEHTI 2013:5-6 Volunteering a chance you should not miss Hey, my name is Vera, I m six years old and I m disabled. This was how I introduced myself to my classmates in first grade, acting like it would be the most normal thing ever to stand there in my shorts which gave a perfect view to the purple orthotics I had to wear at this time. And as at least those people who have been disabled since their early childhood know, that s exactly what it was for me. Having physiotherapy, wearing strange-looking shoes, being always the last one in p.e. class, all that was totally normal for me. I was, I still am used to it, although the p.e. thing is not such a big deal anymore these days. My life the last 19 years has been a life full of joy, of nice incidents, of moments, that I dare to say would not have been that special without my minor ICP disability. And not at least it has been like this because I had the unbelievable luck to be born in a family, that was very sensitive for that subject. My parents have been fighting for me 19 years to let me have a life like everybody else as far as possible but at the same time taking care of me getting the support when and wherever I needed it. The last ten months as a volunteer in Finland made me becoming aware of this very privileged situation I grew up in and that I would not be where I am now without their help. The story of how I got the idea to go abroad for one year and work for free is quite funny as it s originally a stubborn teenager s rage against, in her opinion, too much parental control. My mom and dad told me in early 2011, that they expect me to do something else between finishing school and beginning my studies for several reasons and as I was not at all motivated for volunteering in my home country Germany, I started to look for alternatives. A class trip in fall 2011 to Stockholm made the decision quite easy, it had to be a nordic country. And as then my application for a project in Helsinki was rejected it was more then clear that now it had to be Finland just for showing that I could go there, if I just wanted to. So I applied to another program and it worked, even at the project of my dreams, the kindergarten, where I had a good time until this day and I can only recommend this kind of work to everybody! Why? For several reasons. First of all I think it s not a big secret that most of us CULTURAL disableds are, wanted or not, quite dependant on a third person, mostly the parents, at least in my age. Beginning with the fact that they (have to) drive you everywhere you want to go and ending with coordinating your physiotherapy. And what could be better to learn independence then not even being in the same country as they are? For me, who really never thought that she d ever say that, it was an amazing experience to see what things I can do and organize completely on my own if I really have to. I made holidays, doctors appointments, met friends, sometimes without my mum and dad even knowing about it. Enjoying that was more then only enjoying the new gained freedom. It was also testing what can I do, what did 12 years of (normal and special for disableds) school lead me to? And so far I can say I m really proud of myself. Despite of one thing, I ve done and seen everything I wanted to do and see and even a little bit more. I managed to organize myself the way to the airport and the skijumping competition in Lahti by bus and train, including my not always needed wheelchair as you can see on this picture. I think I became a lot better in organizing even if that only meant organizing somebody to pick me up in Helsinki and putting me and my stuff into the right bus that lead me to the airport. Also I learned how to handle difficult situations by myself like getting lost with nobody there to pick me up and bring me home, which is the real life as my mom used to say. I became a lot more independent which is something I m really going to need for my life as a university student which is going to start in September. To give a complete and real picture of being a disabled volunteer, I also have to admit that it s of course not always easy and that you are sometimes faced with situations you absolutely did not expect to turn out this way. Situations nobody prepares you for, of course not because most of the sending- and receiving organizations never or not often had a disabled volunteer befo re. At the preparation camps they tell you about the culture shock, about the different things you might be experiencing there but nobody says anything about the different attitudes towards disabled people in different countries. I confess that I was somehow underestimating this point, telling myself that Finland is a developed, European country and that things, 9

10 CULTURAL CP-LEHTI 2013:5-6 concerning my disability, were just going to be the same as at home. Well, they aren t. In Germany I was quite used to the fact (mostly because, like I said in the beginning, I had so supporting parents) that when I said these, these and these things are not possible for me due to my disability people believed me and were, if necessary, looking for other options. If there were none, it was ok. Here, be it in the host family or at my workplace, I always felt a bit like I had to justify to anybody that I really was not able to do it and why. And when I managed to convince somebody, another person came and asked me if I was really not able to do it. I m sure you will understand that this made me feel really bad because it gave me the impression that the others were just thinking I m looking for excuses to not do anything. That s not what it is! I also felt sometimes like the people where having kind of a I only believe what I see -attitude. I consider that as something Finish but of course I don t know if that is really the reason. Once I found myself in the situation that I really had to say to somebody I know that you can not understand that it s hard for me to walk a long distance because you have seen me walking it already but that doesn t mean that it s not hard for me. And you as a non-disabled person can not understand that, so you just have to trust me, believe me, that I m not lying to you or anything, it s just the way things are.. In Germany that never had happened to me before and I confessed I was very shocked and quite sad after that. What I want to show with those examples is: At the seminars, they will prepare you for a different culture, that things will not be like in your home country, not even those things you took absolutely for granted because you just couldn t imagine them to be any other way. Be aware that this also is true for your disability. But on the other hand I have to say that this is may be something that might happened to us our whole lives, so from that point of view it s quite good that I got prepared for that now. To not end a text that should motivate you to take the chance and go abroad with something negative, let me say that I also got a great opportunity here. The opportunity to try practical things in life I just forgot to think about. I m sure you all know that for a disabled person it s especially important that she or he can try things before he or she does them. To give an example, if you plan to travel alone by train you have to make sure before if you have to change trains and if in case the trainstations are fully accessible. If you do volunteer work abroad for one year, of course depending on what you are doing you can do this an a complete different level. Giving an example of myself again, my work in the kindergarten gave me the chance to see if I m able to take care of a baby and what difficulties parenthood might bring for me as a disabled person. I know now that carrying a baby around, changing its clothes and diapers is not a problem but if it starts running away from me, I m lost. That made me think of, that when I have my own children one day, I either have to teach them really soon to listen to me immediately when I say Stop! or, what is more possible I think, have a technical helper when I go out with them so that they can not run on the street or wherever. I m not sure if I was aware of these things before working here and I think it s better to have that in mind now then rediscovering it when I m a mother. It s so important to make this experiences, so why not taking the chance in such a save environment to practice? The chance to combine this training for yourself with the, in these days, so important international experience should not be left untaken. I can imagine that some of you might be scared and think that it s not possible for you to go anywhere because of the special needs you have. I can not take this fear away and I can not say for everybody in general Go, go, go! You have to do it!. But I can say that, after what I experienced, it s a lot about organization. If you make really clear in the beginning what you can and can not do ( and clear means no compromises. You know best what you re able to do!) then it s somebody elses job to care about putting you into a place where you can work for one year and most of the time it s possible. And if it s not, they ll tell you from the beginning I think. So if you feel like gaining independence, like testing and rediscovering your own limits, make experience that might help you for your later on life, I can just recommend you, try it! There s so many possibilities these days it would be a shame to not even try. I hope I could give you an impression of what volunteering as a disabled person is like. If you have any questions, feel free to contact me by email: suomi2012@outlook.com Vera Siebrich, ICIA-Frewilligendienst, Finland 2012-2013 Germany

CP-LEHTI 2013:5-6 MAAILMALLA TUTKITTUA 11 Box & Block -testi boccian luokittelun apuna Teksti Aija Saari, kuvat Raúl Reina Espanjalainen Raúl Reina on kansainvälinen luokittelija bocciassa ja CP-jalkapallossa. Vista-konferenssissa hän esitteli bocciaan liittyvää luokittelututkimustaan, joka perustuu käsien hienomotoriikan testaamisessa käytettävään box & block -testiin. Testiä on käytetty kuntoutuksessa jo 1980-luvulta alkaen. Testissä siirretään minuutin aikana yhdellä kädellä mahdollisimman monta palikkaa standardimittaisen laatikon väliseinän yli. Testi suoritetaan molemmilla käsillä. Reina muokkasi testipatteria siten, että palikoiden sijaan käytettiin bocciapalloja. Tavoitteena oli selvittää soveltuuko box & block -testi boccian luokittelun työkaluksi. Kansainvälisen luokittelututkimuksen lisääntyminen johtuu kansainvälisen paralympiakomitean (IPC) vaatimuksesta, että paralympialajien luokittelun pitää perustua tutkimukseen, olla siis tutkitusti totta ja luotettavaa. Boccian irtautuminen kansainvälisen CPISRA:n alaisuudesta ja oman kansainvälisen lajiliiton (BISFed, Boccia International Sports Federation) perustaminen laajentaa harrastajakenttää. Uusilla toimintakykytesteillä varmistetaan että jako eri pelaajaluokkiin perustuu todella lajissa vaadittavaan toimintakykyyn riippumatta pelaajan diagnoosista. Bocciassa tarvitaan heittokäden toimintakykyä ja hienomotoriikkaa (palloon tarttuminen, otteen irrottaminen ja näiden oikea-aikaisuus). Pelaajan käyttämää aikaa (kontakti palloon, pallon liikuttaminen, otteen irrottaminen) mitattiin etusormeen sijoitetun kosketussensorin ja videokuvan avulla. Lisäksi kerättiin tietoa vartalon tasapainosta ja voimasta, sekä mitattiin pallon pituus- ja tarkkuusheitto. Tiedot koottiin ja analysoitiin tähän tarkoitukseen soveltuvan tietokoneohjelman avulla. Tutkimukseen osallistui yhdeksän CP-vammaista 1-3 -luokan pelaajaa ja kahdeksan vammatonta kontrollihenkilöä urheilun tutkimuskeskuksessa (Miguel Hernández University, Espanja). Koehenkilöt osallistuivat kahteen noin kahden tunnin testitilaisuuteen ja mukana oli neljä tutkijaa. Tutkimuksen käytettävyyttä vähentääkin sen vaatima aika, tutkijaresurssit ja kalusto. Lisäksi Reina myöntää, että testipatteriston kaikki tehtävät eivät sellaisenaan sovellu aivan kaikille. -Urheilijan vamma tai terveydentila saattoi estää esimerkiksi vartalon tasapainon testaamisen. Silti >>>

12 MAAILMALLA TUTKITTUA CP-LEHTI 2013:5-6 tässä kehittelyvaiheessa sekin tieto on hyödyllistä. Tutkimustulosten perusteella Reina pitää bocciapalloille sovellettuna box- ja block -testiä lupaavana askeleena kohti luotettavan ja kenttäolosuhteisiin soveltuvan luokittelumenetelmän löytämistä. Etenkin CP-pelaajilla testitulokset oli suhteellisen helppo siirtää luokitteluun, vakuuttaa Reina. -Tarvitaan kuitenkin lisää tietoa sellaisten urheilijoiden toimintakyvyn rajoitteista, joilla on esimerkiksi hypertonia, atetoosi tai ataksia, hän muistuttaa. Kuluneen kesän aikana tehtävään jatkotutkimukseen oli tarkoitus löytää 40 aloittelevaa ja 30 kilpapelaajaa, joita testattiin liikkuvalla tutkimusasemalla. Kirjallisuutta Mathiowetz V, Volland G, Kashman N, Weber K (1985). Adult norms for the Box and Block Test of manual dexterity. American Journal of Occupational Therapy, 39 (6), 386-91. Tweedy SM, Vanladewijck Y (2011) International Paralympic Committee potition stand background and scientific principles of classification in Paralympic sport. British Journal of Sports Medicine, 45, 259-269. Tiedustelut Raul Reina, rreina@goumh.es Artikkeli ilmestyi Vammaisurheilu & liikunta -lehdessä 3/2013 Esteettömät sisäliikuntatilat -kirja ohjaa tulevaisuuden liikuntatiloja aidosti esteettömiksi Soveltuvien liikuntatilojen puute on yksi keskeisimmistä liikunnan harrastamisen esteistä liikkumis- ja toimimisesteisille henkilöille Suomessa, selvisi Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n ja Kynnys ry:n toteuttaman ESTE-hankkeen kyselyssä. Pysyvästi tai tilapäisesti liikkumis- ja toimimisesteisiä henkilöitä on Suomessa yli puoli miljoonaa. Esteettömät sisäliikuntatilat -kirja auttaa päättäjiä ja suunnittelijoita tarkastelemaan esteettömyyttä monitahoisena liikkumiseen, näkemiseen, kuulemiseen ja ymmärtämiseen liittyvänä kokonaisuutena. VAU ry:n ja Kynnys ry:n toteuttaman kolmivuotisen, liikunta- ja urheiluympäristöjen esteettömyyteen keskittyneen ESTE-hankkeen (2009-2011) yhteydessä tehty liikuntarakentamista käsittelevien julkaisujen analyysi paljasti merkittäviä puutteita etenkin aistiympäristön esteettömyyteen ja vammaisurheilulajien erikoispiirteisiin liittyvissä asioissa. Kynnys ry:ssä työskentelevän arkkitehti Niina Kilpelän toimittama Esteettömät sisäliikuntatilat -kirja on kokonaan uudistunut julkaisu vuoden 1997 Esteettömät liikuntatilat -kirjasta. Kirja on suunnattu päättäjille, suunnittelijoille, rakentajille ja toiminnan järjestäjille, mutta myös kaikille esteetöntä liikkumisympäristöä tarvitseville. Esteettömät liikuntatilat -kirja kuuluu opetus- ja kulttuuriministeriön ja Rakennustieto Oy:n liikuntapaikkajulkaisujen sarjaan. Julkaisu on tuotettu OKM:n tuella Esteettömät sisäliikuntatilat Niina Kilpelä (toim.) & Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry Opetus- ja kulttuuriministeriö liikuntapaikkajulkaisu no 106,Rakennustieto Oy ISBN 978-952-267-049-6 Tilaukset Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry, toimisto@vammaisurheilu.fi, p. (09) 4257 9824, www.vammaisurheilu.fi Rakennustieto Oy, www.rakennustietokauppa.fi Hinta: 42 & toimituskulut Piirros Mauri Laukkanen

CP-LEHTI 2013:5-6 YHDISTYSTOIMINTA 13 Kuvat:Marja Pulliainen Pohjoissavolaisten matka Tallinnaan Talvella yhdistyksemme johtokunta päätti, että yhdistyksemme tekisi kesämatkan Tallinnaan, koska me emme olleet käyneet pitkään aikaan missään kauempana. Yhdistyksemme tuki vammaisjäseniemme osallistumista matkaan, joten kynnys lähteä oli pienempi. Lisäksi tiedossa oli hyvissä ajoin, että matka tehtäisiin Pohjolan matkan invabussilla Kuopion keskustasta Helsinkiin ja Itämeren yli nopealla aluksella. Ehtisimme olla Tallinnan Viru hotellissa kaksi yötä ja tehdä kiertoajelun ja käydä joko eläintarhassa tai kotiseutumuseossa. Niinpä minä ja kaverini varasimme matkan jo ajoissa ja tarkastimme, että henkilöllisyystodistuksemme olivat ajan tasalla. Kaikki oli valmista matkaa varten ja kiireh dimme maanantai-aamuna 29.7. Kuopion keskustaan, sovittuun paikkaan odottamaan bussia. Matkanjohtajamme Arja Heiskanen, joka on yhdistyksemme puheenjohtaja, odottikin meitä. Mukaan lopulta lähti 20 osallistujaa, joista osa oli lievästi vammaisia, avustajia ja hyvinkin vaikeavammaisia sekä heidän muuta perhettä. Matkalla oli nuorisoa ja vanhempaa jäsenistöämme. Suurin osa lähtijöistä lähti mukaan Kuopion keskustasta, kaksi perhettä tuli matkalle mukaan Suonenjoen Koskelosta. Pohjois- Savon CP-yhdistyksellä on tosi laajat rajat. Bussissa oli invataksin tyyppinen nostosilta, joka toimi hyvin, itse pystyin tosin kävelemään oikeat raput alas pysähdyspaikoilla. Toinen menomatkan pysähdys tapahtui Kouvolan Tähtihovissa, jossa söimme lounasta. Jatkoimme matkaa Helsinkiin, jossa oli iltapäiväruuhkat. Onneksi Arja oli varannut meille laivaliput ennakkoon, ettei niitä tarvinnut enää Länsiterminaalissa jonottaa. Meidän oli todella helppo vain mennä lipuntarkastusjonoon, eikä meiltä edes kyselty henkilötietokortteja/passeja. Niiden kysyminen taitaa olla harvinaista Viroon laivalla mennessä. Osa oli varannut buffetpöydän laivalta, joten he kiirehtivät heti laivalle päästyään syömään. Minä, avustajanani toimiva äitini ja kaverini Veera kiirehdittiin kuitenkin ensimmäiseksi Tallinkin Superstar -laivan kannelle katselemaan maisemia ja laivan lähtöä Helsingistä. Otimme satamasta muutaman kuvan. Laivamatka Tallinnaan kestää kaksi tuntia, joten ehdimme aikuisvastaavamme Virpin kanssa juoda kahvit ja käydä Tax-free -kaupoissa laivalla. Laivamatkan päätyttyä menimme läpi tullista ilman vaikeuksia, tosin molempien maiden laivaterminaalien hissit kaipaisivat kyllä uusimista, sillä hissiin ei mahtunut kuin yksi pyörätuoli kerrallaan. Bussiin lastaaminen vei hieman aikaa, mutta lopulta kiertelimme Viru -hotelliin. Sokos-hotelli Viru :ssa on 22 kerrosta, tosin minä, Veera ja äitini majoittauduimme 6. kerroksessa, josta sieltäkin näki hyvin. Veimme

14 YHDISTYSTOIMINTA CP-LEHTI 2013:5-6 tavaramme huoneeseen ja lähdimme kolmestaan melkein heti kohti Tallinnan vanhaa kaupunkia. Vana Linna(= vanha kaupunki) sijaitsee hyvin lähellä uutta kaupunkia. Siellä on paljon käsityöläisliikkeitä, matkamuistokauppoja ja paljon erilaisia ravintoloita. Kadut ovat mukulakivisiä, joten manuaalipyörätuolilla olisi vähän vaikeaa liikkua ilman avustajaa. Napsimme kulkiessamme kuvia ja etsimme samalla hyvää tallinnalaista ruokapaikkaa. Löysimmekin hyvän ravintolan, jossa tarjottiin eestiläistä (kohteliaampaa sanoa Eesti kuin Viro) liharuokaa paikallisin hinnoin. Puolenyön aikaan kävelimme takaisin hotellillemme väsyneinä ja valmiina seuraavan päivän kiertoajeluun. 30.7. Aamiaisen jälkeen tapasimme muut matkalaiset ja vaihdoimme edellisen illan kuulumisia. Osa oli syönyt Viru hotellin alakerran Amarillo -ravintolassa. Lähdimme bussilla kiertoajelulle, johon mukaan tuli suomenkielinen virolainen opas. Opas kertoili Eestin ja Tallinnan historiasta meille. Neuvostoliitto oli pommituksillaan hävittänyt melkein koko Tallinnan. Hän kertoi, että sininen ruiskaunokki on kansalliskukka ja musta kalkkikivi on kansalliskivi. Niistä on syntynyt Viron lipun värit, valkoinen lipussa kuvaa puhtautta. Kiertoajelun päätteeksi osa meni Tallinnan kotiseutumuseoon ja osa eläintarhaan. Kotiseutumuseossa oli kuulemma ollut myymälä, josta jotkut ostivat hienoja käsitöitä. Minä ja suurin piirtein puolet matkalaisista halusimme kuitenkin mennä eläintarhaan. Eläintarha on todella suuri ja siellä joutuu paljon kävelemään, mutta kulkureitit ovat esteettömiä pyörätuolin käyttäjille. Löysimme myös inva-wc:n. Tallinnassa oli heinäkuun lopulla lämmin sää, joten kaikki eläimet eivät tulleet näkyville häkeistään. Kuitenkin näimme mm. jääkarhun, leijonan ja hylkeitä. Erikoisimpina nähtävyyksinä voisi mainita sarvikuonon ja kengurun. Meillä oli kolme tuntia aikaa kiertää eläintarha, joka tuntuu paljolta, mutta yhtäkkiä huomasimme, että on aika lähteä odottamaan bussia. Paljon näimme, mutta osa jäi ensi kertaan. Päivän päätteeksi me kolme kävimme nopeasti käsityöläistorilla ja vanhan kaupungin pikkuliikkeissä. Ostimme muistoja matkasta ja muutaman postikortin Suomeen. Illalla kiiruhdimme Viru hotellin alakertaan valtavaan kauppakeskukseen, jossa minä ja Veera kiersimme kahdestaan liikkeitä, jota ei Kuopiossa tai Suomessa ole. Tapasimme kauppojen suljettua äitini ja hätäännyimme, kun hissit oli jo lukittu. Onneksi vartijat ymmärsivät lopulta, että olimme menossa hotelliin. Veimme tavarat huoneeseen ja lähdimme vanhaan kaupunkiin etsimään illallispaikkaa.satoi kaatamalla, joten kastuimme vaikka meillä oli sateenvarjo. Lopulta pysähdyimme syömään turistien suosimaan Pippurisäkkiin, jossa meille annettiin huovat, ettemme paleltuisi. Ruoka oli kalliimpaa kuin ensimmäisenä iltana, mutta hyvää. Lähtiessämme kaupungilta pois pysähdyimme Helsinki - baarin edustalle laulamaan karaokea ja juttelemaan suomalaisille. Kiva ilta oli. 31.7. Aamiaisen jälkeen kyseltiin muiden kuulumisia ja lähdettiin satamaa kohti. Kaikki olivat

CP-LEHTI 2013:5-6 APUVÄLINEMESSUT 15 iloisia ja hyvillään mukavasta matkasta. Tuliaisiakin oli ostettu. Osa toivoi, että matka olisi jatkunut vielä pidempään. Kotimatkalaiva oli Tallink Star, hyvä nopea alus. Ostimme sieltä viimehetken tuliaiset. Suomeen palattuamme pysähdyimme syömään Joutsan ABC:llä ja osa jäi Koskeloon. Oli tosi kiva matka, toivottavasti yhdistys järjestäisi tällaisia matkoja toistekin. Pääsi vähän eri paikkoihin kuin jos vain kaverin kanssa olisi sinne lähtenyt. Kiitos matkanjohtajallemme ja avustajille! Kuva Ismo Helén Terveiset Tallinnasta Annamari Pulliainen yhdistyksen nuorisovastaava. Matkalla Afrikassa

16 MEIDÄN PERHEEMME CP-LEHTI 2013:5-6 Elämyksellinen meripäivä 3.8. Team Finland ready to go Päivän aikana pääsimme perehtymään purjehduksen saloihin ja nauttimaan merillä olosta. Päivä alkaa 10.00 ja päättyy klo. 16.00 mennessä. Espoon Pursiseuran satama sijaitsee Espoon Nuottaniemessä Matinkylän edustalla. Käytössämme on kaksi purjevenettä. Päivän aika on mahdollista kokeilla myös laituripurjehdusta käsin ohjattavalla minipurjeveneellä. Purjehduksesta vastaa kaksi kokenutta erityispurjehduksen ammattilaista. EPS? Espoon palloseura oli perheellemme entuudestaan tuttu, mutta pursiseurasta saimme lukea vasta CPlehdestä.Huomasimme ilmoituksen meripäivästä ja päätimme saman tien ilmoittautua mukaan, idea kuulosti todella mielenkiintoiselta koko perheen päivältä. Team Vainikka; Hieman taustaa perheestämme; Maisa, 4 vuotta, perheemme kuopus, CP hemi, hlhs-sydän, iloinen, puhelias ja touhukas päiväkotilainen, Maisa Mainio. Roope, 6 vuotta, tämän syksyn ekaluokkalainen, Roope-rohkea. Perheen äiti Marjo on harrastanut sukellusta ja viettänyt paljon aikaa saaristossa, tosin enimmäkseen veden alla. Meri ja vesielementti rakkaita, lähellä sydäntä. Työroolina sairaanhoitaja-liikunnanohjaaja. Isä-Harri kuului lapsuus-nuoruudessaan meripartiolaisiin, vaikkakaan kaljaasi Svanenissa ei ollut purjeita, ei se silti menoa haitannut. Ammatti on jotakuinkin opettaja-kouluttaja-myyntimies. Myöhässä kuten aina, saavuimme paikalle ja totesimme sään ja seuran miellyttäviksi. Teoriaosuutta hieman mutkisti sähköisten esityslaitteiden temppuilu, mutta se antoi aamulle uudenlaista tekemisen meinikiä. Kouluttajat selvyityivat hienosti improvisoimalla ja luulen että se toi heillekin vaihtelua. Pian siirryimme jolliin, jotka oli suunniteltu erityispurjehdukseen. Painopiste matalalla, tuoli sopivasti lyhennettynä etumies /-nainen pystyi skuuttaamaan etupurjetta ja hienosti se sujui. Pian olikin jo tarjolla herkullinen lounas, joka maistui kaikille hyvin.liekö ollut meri-ilmalla osansa, mene ja tiedä.

CP-LEHTI 2013:5-6 MEIDÄN PERHEEMME 17 Maisa ottaa päikkärit, Roope hoitaa keulan Joka tapauksessa siitä jatkettiin, mihin jäätiin. Lapsemme Roope ja Maisa saivat vielä erityiskokeilut pienemmillä jollilla, optarilla ja toisella jonka nimeä en juuri nyt muista (jonka köli oli todella painava). Huisia vauhtia, etenkin optimistijolla lensi sivumyötäiseen, kiitos Pinja! Palaute lasten suusta Maisa; hauskinta oli kun vesi oli lähellä ja aurinko paistoi. Sama tyttö otti nokoset veneessä, ei haitannut tuuli, eikä veden pärske. Roope; kun iskä ajoi radio-ohjattavan purjeveneen kiinni levään oli tosi jännä, oltiin varmoja ettei se lähde siitä irti. Lähti kuitenski + ammattitaitoiset ja motivoituneet purjehdusvalmentajat + purjehduskalusto tilat + maittava ja runsas lounas + upea sää, kuin tilattu - pulla-/kahvi-/karkkitarjoilun puuttuminen Harri Vainikka Kuvat:Harri Vainikka Sisko ja sen veli veneessä

18 ESTEETÖN KAUPUNKI CP-LEHTI 2013:5-6 Turun linna Esteetön Turun kulttuurikierros Turku viehättää matkailijoita kauniin Aurajoen ympäristön, monipuolisen kulttuuritarjonnan ja kaupungin keskellä kuhisevan vilkkaan torielämänsä vuoksi. Ensi näkemältä kaupunki saattaa vaikuttaa hankalasti saavutettavalta paikalta tuomiokirkon korkeiden portaiden, linnan sokkeloisten käytävien tai mäellä sijaitsevan taidemuseon takia. Turussa on kuitenkin tehty runsaasti muutostöitä ja kulttuuripaikkoja on remontoitu kaikille sopiviksi. Seuraavista kohteista voi valita mieleisensä ja suunnitella mukavan esteettömän kaupunkilomapäivän. Turun Tuomiokirkko Kansallispyhäkön jyrkät ja pitkät portaat saattavat karkottaa liikuntarajoitteiset pois, mutta kirkon vahtimestari Juhana Ahlamo vakuuttaa, että kirkkoon pääsee pyörätuolilla erittäin hyvin. Kirkon takaa kulkee luiska ja viitoitus invaovelle asti, joka sijaitsee joelta katsottuna vasemmalla puolella. Muutama invapaikkakin on autoille samalla puolella. Ainoastaan toisen kerroksen tuomiokirkkomuseoon ei pyörätuolilla valitettavasti pääse, kertoo Ahlamo. Hänen mukaansa pyörätuolin käyttäjiä on asiakkaina paljon, mutta varsinaisia pyörätuolipaikkoja ei kirkossa ole. Hänen mukaansa paikan voi vapaasti valita kirkon käytäviltä tai sivustalta messun tai tilaisuuden ajaksi. Pyörätuolilla tai rollaattorilla pääsee myös pääkuoreen eli kirkon etuosaan esimerkiksi ehtoolliselle. Luiskat on tehty tarpeeksi loiviksi, mistä olemme saaneet erityistä kiitosta, Ahlamo sanoo. Heikkokuuloisille kirkossa on induktiosilmukka sekä kuulolaitteita tarvittaessa. Kuurojen messuja järjestetään myös säännöllisesti kansalliskirkossa. Näkövammaisille löytyy Ahlamon mukaan pistekirjoituksella tehtyjä virsikirjoja. Turun linna Haluatko tutustua keskiaikaisen linnan aarteisiin tai nähdä kauniin linnankirkon? Turussa sijaitsee yksi Suomen saavutettavimmista linnoista, jonka muutostöitä esteettömyyden parantamiseksi on tehty jo useita vuosia. Saavutettavuuden parantaminen on yksi Museoviraston tärkeimpiä hankkeita ja muutostyöt on tehty niin, ettei

CP-LEHTI 2013:5-6 ESTEETÖN KAUPUNKI 19 Taidemuseo linnan kulttuurihistoriallinen arvo kärsi. Koska kyse on keskiaikaisesta linnasta, rakennus on sen mukainen esimerkiksi pihan luonnonkivetys on epätasainen, portaat ovat jyrkkiä ja oviaukot ahtaita. Tämän vuoksi esteetön kulkureitti on juuri omiaan pyörätuolin käyttäjälle. Esteetön sisäänkäynti kulkee Länsitornin alimman huoneen läpi. Reitti jatkuu päälinnan sisäpihamaalle, jonka kivetystä on tasoitettu kulkemisen helpottamiseksi. Luiska vie edelleen hissille, joka johtaa toisen kerroksen Isoon linnantupaan ja kolmannessa kerroksessa sijaitsevaan linnankirkkoon. Kirkon kautta on kulku sakaristoon. Kuudennessa kerroksessa on porrasnostin, jolla pääsee Bryggman-saliin. Reitin varrelle on rakennettu esteetön wc. Uuden kevythissin avulla pyörätuolilla pääsee juhliin ja muihin tilaisuuksiin niin Kuninkaan- kuin Kuningattarensaleihin. Kuitenkin erinäisten haastavien ratkaisujen takia linnakierrokselle suositellaan mukaan avustajaa. Turun kirjasto Turun kirjasto sijaitsee keskustassa ja pitää sisällään sekä vanhan että uuden rakennuksen. Kirjasto on näkemisen arvoinen paikka, koska vanhalla puolella saa kosketuksen vielä entisajan tunnelmaan. Uusi puoli taas tarjoaa nykyaikaiset tilat eri kirjaosastoille ja lehtienlukusalille. Kirjaston viihtyisässä kahvilassa voi nauttia virvokkeita ja pikkusuolaista. Kirjastonhoitaja Jussi Harismaan mukaan esteettömyysasiat ovat nyt kunnossa, mutta ennen vanhaan asiat olivat toisin. Ennen oli surkea systeemi, koska vanhan rakennuksen aikoihin sisälle pääsi vain portaita pitkin. Vahtimestarit joutuivat kantamaan pyörätuoliasiakkaat sisälle. Uusi puoli valmistui vuonna 2008 ja mukana suunnittelussa oli myös kaupungin esteettömyysasiamies Heikki O. Haulisto. Uudelta puolelta pääsee sisälle luiskaa pitkin ja hissi kulkee ylimpiin kerroksiin asti. Vanha

20 ESTEETÖN KAUPUNKI CP-LEHTI 2013:5-6 Tuomiokirkko puoli uudistettiin 2008, jolloin muun muassa levennettiin oviaukkoja. Remontti tuli tarpeeseen, koska sataan vuoteen ei oltu muutoksia tehty. Uudistustöissä vanha kirjaston olemus pyrittiin säilyttämään esimerkiksi vanhat värit seinissä valittiin värikartan mukaisesti, Harismaa kertoo. Turun taidemuseo ja Wäinö Aaltosen museo Turun Taidemuseo sijaitsee kauppatorin laidalla, mäen päällä. Valtava 1900-luvun alussa rakennettu graniittilinna pitää sisällään valtavan suomalaisen taiteen kokoelman ja vaihtuvia näyttelyitä. Jo rakennus on katselemisen arvoinen paikka ja tunnelma sisällä on hiljaisen harras. Koska kyseessä on hyvin vanha rakennus, esteettömyyden takaaminen on vaatinut remontin. Taidemuseon esteettömyyteen on kiinnitetty huomiota jopa siinä määrin, että nettisivuilta löytyvät rakennuksen pohjapiirrokset sekä kuvalliset opasteet esteettömään kulkuun. Kierros opasteiden mukaan osoittaa reitin olevan varsin toimiva. Taidemuseonmäelle tultaessa museon oikealla puolella on opaste invaovelle, jonka eteen voi jättää myös auton. Oven edessä on ovipuhelin, josta voi soittaa neuvontaan oven avaamiseksi. Itsestään avautuvien ovien jälkeen hissi on heti edessä. Hissillä pääsee aulaan ja toiseen kerrokseen. Aulakerroksessa on vaihtuva näyttely ja toisessa kerroksessa museon omat kokoelmat. Pyörätuoli ja rollaattori ovat myös tarpeen vaatiessa lainattavissa ja avustaja pääsee maksutta museoon. Jos nykytaide, kuvanveisto sekä paikallinen taide kiinnostavat, kannattaa ottaa suunta kohti Wäinö Aaltosen museota Aurajoen rannalla. Matka taittuu jokivartta pitkin ja joen ylitse pääsee mukavasti förillä, Turun omalla lautalla. Museo on osittain esteetön kulttuurikohde. Museon ovelle on portaaton kulku ja pääoven edessä on luiska sekä painike oven automaattiselle avaukselle. Museossa on kuusi näyttelysalia kolmessa eri tasossa. Ensimmäiselle ja toiselle tasoille pääsee mukavasti hisseillä, mutta kolmannelle tasolle