Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa Tiivistelmä
2 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006
Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa Huhtikuu 2006 Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa 1
Sisältö 1. Yritysten kasvu ja kasvun kannustimet... 4 1.1. Mikä kannustaisi yrityksiä kasvuun?... 4 1.2. Kasvuyrityksen määritteleminen on monimutkaista... 4 2. Selvityksen rakenne ja toteutus... 5 2.1. Selvityksen näkökulma... 5 2.2. Selvityksen tavoitteet ja aineisto... 5 3. Kasvustrategian valinneiden yritysten merkitys kansantaloudessa... 8 4. Kasvuyritysten sukupolvenvaihdokset... 12 4.1. Yrittäjien ikärakenne ja sukupolvenvaihdosten tarve... 12 4.2. Verotuksen merkitys kasvuyritysten sukupolvenvaihdoksissa... 14 5. Yhteenveto ja johtopäätökset... 18 Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa 3
1. Yritysten kasvu ja kasvun kannustimet Yritykset hakevat kasvulla kannattavuutta ja vahvempaa kilpailuasemaa. PK-yritykset toimivat usein kiinteänä osana isompien päähankkijayritysten liiketoimintaa. Niillä on suuri vastuu omasta kasvukyvystään, jotta niillä olisi yritysverkostojen osana riittävästi voimavaroja vastata päähankkijoille suuremmista tuote- ja palvelukokonaisuuksista. Kasvuun liittyy vahvasti myös kansainvälistyminen, sillä pienten kotimarkkinoiden vuoksi kasvu on haettava kansainvälistymisestä. Kasvu on useassa tapauksessa riskinottokysymys. Pienten ja keskisuurten yritysten riskinottokyky on rajallinen; liiketoiminta ohjautuu päiväkohtaisten tarpeiden mukaan. PK-yritykset tarvitsevat kehittyäkseen, kasvaakseen ja kansainvälistyäkseen Suomessa sen tuen, mitä kilpailijamaatkin tarjoavat. Kyse on kasvun houkuttelevuudesta ja palkitsevuudesta sekä tarpeesta lieventää epäonnistumisen seurauksia. Yhteiskunnan työllisyyden ja hyvinvoinnin kannalta yritysten menestys ja kasvu on välttämätöntä. Tämän vuoksi yrittäjyys- ja talouspolitiikan kärki tulisi suunnata menestystä ja kasvua hakeviin yrityksiin unohtamatta kasvua tavoittelemattomia yrityksiä. Nykyisessä tilanteessa Suomi tarvitsee kaikenlaisia yrityksiä, alkavia, kasvavia ja vakiintuneita, sillä maassamme on EU-tasoon verrattuna noin 60 000 yrityksen vaje. 1. 1. Mikä kannustaisi yrityksiä kasvuun? Suomen elinkeinopolitiikan tavoitteena on luoda yrityksille toimintapuitteet, jotka edesauttavat yritysten perustamista, kasvua ja kansainvälistymistä. Piilevää kasvuyrittäjyyspotentiaalia lienee Suomessa huomattavasti, mutta vaikeutena on, kuinka kasvupotentiaalia omaavat yritykset tunnistetaan ja kuinka esimerkiksi uudet, innovatiiviset yritykset saataisiin kasvu-uralle. Haasteelliseksi on koettu kasvun houkuttelevuuden lisääminen. Suomen yritysrakenteen ongelmana on puute keskisuurista, 50 249 henkilöä työllistävistä yrityksistä. Niitä on tällä hetkellä koko yrityskannasta vain yksi prosentti eli n. 2300. Yritysten kasvuhalut ovat vähäiset ja moni innovatiivinenkin idea jää aihioksi kasvusta puhumattakaan. Arvioiden mukaan Suomessa syntyy vuosittain 1500 2000 innovaatioperustaista liikeideaa. Näistä siemenrahoituskelpoisiksi karsiutuu runsas sata, joista edelleen riskirahoituksen piiriin tulee runsaat 20. Tämä tarkoittaa, että rahoitus on erityisesti alkavien, innovatiivisten ja kasvupotentiaalia omaavien yritysten ongelma. Kun yksityistä rahaa ei ole tarjolla, julkisen rahoituksen tarve on perusteltu ja tuntuva. Liikevaihdon kasvulla mitattujen kasvuyritysten määrä on 2000-luvulla ollut laskussa. Keskisuurten ja kasvuyritysten puutetta kuvastaa sekin, että yrityspalvelujärjestelmän uudistamisessa on kiinnitetty huomiota kasvuyrityspalveluun, jossa julkiset yrityspalveluorganisaatiot toimivat yhteistyössä yritysten kasvun edistämiseksi. On erittäin tärkeää, että kasvuyrittäjyyden edistäminen sisällytetään myös tulevaan hallitusohjelmaan. Yritys ei hae kasvua itsetarkoituksellisesti eikä työllistääkseen. Kasvu on yksi tapa menestyä. Kannattavuus, mahdollisuus menestymiseen ja vahvempaan kilpailuasemaan kannustavat kasvuun. Työllistäminen on kasvun seurausta ja vain menestyvä yritys voi myös työllistää. Kasvuun rohkaisevat yrityspalveluorganisaatiot ja niiden neuvontapalvelut, kasvun rahoitus ja riskin jakaminen sekä uuden alun mahdollisuus epäonnistumisenkin jälkeen. Kannustimina toimivat myös yritysten sukupolvenvaihdosten helpottaminen, työllistämiskynnyksen madaltaminen sekä pitkäjänteinen talouspolitiikka ja riskin ottoon suhteutettu verotus. 1. 2. Kasvuyrityksen määritteleminen on monimutkaista Kasvulla tarkoitetaan tilanteesta riippuen hyvin eri asioita. Kasvuyritysten määrää selvitettäessä kukin yksittäinen määritelmä voidaan ymmärtää eri tavoin. Esimerkiksi liikevaihdon kasvulla mitattuna kasvuyrityksiä on enemmän kuin henkilöstömäärän perusteella. Mitä useampia tunnuslukuja ja mitä tiukempia kriteerejä käytetään samanaikaisesti, sitä pienempi on kasvuyritysten määrä. Oheisessa taulukossa on tarkasteltu kasvuyritysten määrää liikevaihdon kasvulla mitaten vuosina 1999 2003. Peruskriteerinä on, että liikevaihdon kasvu on jatkunut vähintään tietyllä prosentilla kolmen peräkkäisen vuoden ajan. Kun liikevaihdon kasvuprosentiksi otetaan vähintään 10 eikä ensimmäisen kasvuvuoden liikevaihdolle ole asetettu rajoitusta, kasvuyrityksiksi katsottavia yrityksiä on huomattavasti enemmän kuin jos kriteerejä tiukennetaan. Kun toteuma on vähintään 30 % liikevaihdon vuotuista kasvua ilman ensimmäisen kasvuvuoden rajoitusta, kasvuyritysten määrä esimerkiksi vuonna 2003 vähenee lähes 80 prosentilla. Liikevaihdon kasvattaminen näyttää olevan helpointa sellaisissa yrityksissä, jotka ovat vasta kasvu-uransa alussa ja joiden liikevaihto on ensimmäisenä kasvuvuotena vaatimaton. Mikäli liikevaidon vähimmäisrajaksi laitetaan 1,7 miljoonaa euroa, kasvuyritysten määrä putoaa alle kymmenesosaan. Sellaisia yrityksiä, jotka pääsevät vähintään 30 prosentin vuotuiseen liikevaihdon lisäykseen kolmena peräkkäisenä vuonna ja yltävät lisäksi ensimmäisenä 4 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006
kasvuvuotenaan vähintään 1,7 miljoonan euron liikevaihtoon, on enää marginaalisen vähän. Vaikka mainituilla kriteereillä viiden vuoden tarkastelujakso on lyhyt, on syytä olla huolestunut kasvuyritysten määrän laskusuunnasta. Väljimpiä kriteerejä soveltaen yritysten absoluuttinen määrä on pudonnut tarkastelujaksolla 3 128 yrityksellä. Tiukimmilla kriteereillä tarkasteltuna kasvuyritysten määrä on painunut alle puoleen. Vuonna 2003 tällaisia yrityksiä oli enää 44 kappaletta. Kasvun määrittely ei ole yksiselitteistä. Pelkästään liikevaihtoon perustuva kasvu ei anna verkostoituneessa taloudessa oikeaa kuvaa kasvusta. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n sekä liikkeenjohdon ja taloushallinnon asiantuntijaorganisaation Ernst & Youngin (E & Y) näkökulma kasvuyrittäjyyteen on laajempi kuin pelkästään taloudellisiin tunnuslukuihin perustuva kasvu. Lähtökohtana on, että kasvuyrittäjyydessä on kyse yrityksen pitkäjänteisestä ja hallitusta kasvusta sekä tunnistetuista ja hyödynnettävissä olevista kasvumahdollisuuksista. Kasvuyrittäjyyden tunnistamiseksi tarvitaan taloudellisten tunnuslukujen ohella myös yrityksen toimintatapaan liittyvää laadullista arviointia. Selvityksen viitekehys on esitetty kappaleessa 2. Jotta Suomi voisi menestyä kansainvälistyvässä kilpailussa, Suomeen tarvittaisiin uusia kasvuyrityksiä moninkertainen määrä nykyiseen verrattuna edistämään rakennemuutosta, vahvistamaan kansantalouden dynamiikkaa ja korvaamaan ulkomaille siirtyviä työpaikkoja. Määritelmästä riippuen ja toteutuneeseen kasvuun perustuen kasvuyrityksiä arvioidaan olevan tällä hetkellä yrityskannastamme vain 0,2 %. Kasvuyritykset 1999 2003 Yritysten lukumäärä* Kriteerit 1999 2000 2001 2002 2003 kpl kpl kpl kpl kpl 10 %/v ei lv-rajoitusta 8821 8056 7277 6418 5693 10 %/v > 1,7 milj. 791 697 502 448 370 30 %/v lv-rajoitusta 2167 1932 1714 1419 1219 30 %/v > 1,7 milj. 95 97 67 50 44 * Liikevaihdon kasvu vähintään kolmen vuoden ajan Lähde: Tilastokeskus, yritysrekisteri Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa 5
2. Selvityksen rakenne ja toteutus Tässä kappaleessa esitellään selvityksen näkökulma, selvityksen tavoitteet sekä käytettävissä ollut aineisto. Kasvuyritysten merkitystä kansantaloudessa henkilöstön ja liikevaihdon lisäystä, yrityskoon kehitystä sekä liikevoittoprosenttia tarkastellaan kappaleessa 3. Kappaleessa 4 keskitytään yrittäjien ikääntymiseen sekä sukupolvenvaihdostilanteeseen kasvuyrityksissä. Myös verotuksen merkitys sukupolvenvaihdoksissa on tarkastelun kohteena. Lopuksi esitetään selvityksestä tehtävät johtopäätökset. Tämän selvityksen toteutuksesta ja raportin laadinnasta ovat vastanneet johtava asiantuntija Pekka Tsupari sekä asiantuntijat Tarja Nissinen ja Juhapekka Suutarinen Elinkeinoelämän keskusliitosta. Veroasiantuntijana on toiminut Virpi Pasanen. Kasvun ajurit näkökulma kasvuyrittäjyyteen Kasvuhakuisuus Kasvukyky Tunnistettu kilpailuetu Markkinamahdollisuus 2.1. Selvityksen näkökulma Tässä selvityksessä kasvuyrittäjät ja -yritykset ovat valikoituneet taloudellisten tunnuslukujen lisäksi neljän muun ominaisuuden kautta: kasvuhakuisuus, kasvukyky, kilpailuetu ja menestystekijät sekä markkinapotentiaali. Tarkastelun pohjana on sovellettu KTM:n kvartettiyhteistyön (Finpro, Finnvera, Tekes ja TE-keskukset) kasvuyrittäjyyden määrittelyä. Kasvun ensimmäinen edellytys on halu kasvaa. Se on yrittäjän oma valinta. Kasvuhalukkuuden vähäisyyteen on listattu useita syitä: nykyinen yrityskoko on riittävä kasvuun liittyvää riskiä ei haluta ottaa, epäonnistumisesta rangaistaan kohtuuttomasti (tiukka maksukyvyttömyyslainsäädäntö) ei ole riskin jakajia eikä kasvun rahoittajia verotus rankaisee yrittäjä ei koe hyötyvänsä yrityksensä kasvattamisesta ei nähdä kansainvälistymismahdollisuuksia yritysten verkostoitumisvalmiudet ovat heikot Monet yrittäjät eivät halua ottaa kasvuun liittyvää riskiä. Onkin huomattava, että yritys voi toimia menestyksellisesti myös kasvua tavoittelematta. Kasvun tavoittelemiseksi tarvitaan lisäksi kasvukykyä osaamista, vahvuuksia, tunnistettavia kilpailuetuja sekä markkinoiden mahdollisuuksia. Vain yrittäjän oman motivaation kautta kasvu toteutuu. Motivaatioon vaikuttaa yrittäjän oma arvio siitä, palkitseeko kasvuun liittyvän riskin otto. MOTIVAATIO Toteutunut kasvu 2.2. Selvityksen tavoitteet ja aineisto Tämä selvitys on toinen sarjassa Kasvun ajurit. Ensimmäinen selvitys Kasvu PK-yrityksen menestysstrategiana ilmestyi vuonna 2005. Kasvun ajurit 2 -selvityksen tavoitteena on: selvittää kasvuyritysten merkitystä kansantaloudessa tarkastella kasvuyritysten haasteita yrittäjien ikärakenteen näkökulmasta selvittää sukupolvenvaihdosten tilanne ja sukupolvenvaihdoksiin liittyvän verotuksen merkitys kasvuyrityksissä. Selvityksen lähtökohtana on liikkeenjohdon ja taloushallinnon asiantuntijaorganisaation Ernst & Youngin ja Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n yhteistyö menestyvän yrittäjyyden edistämiseksi Suomessa. Yhteistyö liittyy kansainväliseen, vuosittain järjestettävään Entrepreneur of the Year (EOY) -kilpailuun. Tämä selvitys perustuu kvantitatiiviseen ja kvalitatiiviseen aineistoon. Kvantitatiivinen aineisto koostuu yritysten 6 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006
tilinpäätösaineistosta, Tilastokeskuksen yritysrekisteristä sekä koulutus- ja toimipaikka-aineistosta. Kvalitatiivinen aineisto muodostuu Ernst & Youngin tekemistä yrityshaastatteluista. Edellisestä vuodesta poiketen Elinkeinoelämän keskusliitto teki lisäselvityksen internet-kyselynä kasvuyritysten sukupolvenvaihdoksista. Internet-kysely suunnattiin kaikille vuosina 2003 2005 kasvukilpailun loppuvaiheeseen päässeille yhteensä 174 yritykselle ja vastauksia saatiin 79. Kilpailussa haastatellaan vuosittain 50 80 yrittäjää. Nämä yrittäjät ja heidän yrityksensä ovat valikoituneet kilpailuun kaksivaiheisen karsinnan kautta. Ensimmäisessä vaiheessa yritysrekisteristä on poimittu 500 tietyt kasvukriteerit täyttävää yritystä. Toisessa vaiheessa näistä viidestäsadasta yrityksestä valitaan 50 80 yrittäjää vuosittaiseen kasvukilpailuun. Vuoden 2005 kasvukilpailuun päätyi 53 yritystä. Aikaisempien vuosien tapaan kohderyhmän ensivaiheen karsinta on aloitettu seuraavilla kriteereillä: yrittäjä omistaa yrityksestä huomattavan osuuden ja toimii sen johdossa yrityksen toiminta on viime vuosina ollut kasvavaa ja kannattavaa oma pääoma on edellisinä vuosina ollut positiivinen henkilöstömäärä on yli kymmenen liikevaihto on vähintään viisi miljoonaa euroa. Huomattakoon tässä, että kasvuvaiheen alun liikevaihtorajoitus, 5 miljoonaa euroa, on huomattavasti tiukempi kuin edellä esitetyssä kasvuyrityksen määritelmässä, jossa se oli vähintään 1,7 miljoonaa. Tämä karsii tutkittavien yritysten joukosta kaikkein pienimmät pois. Toisaalta liikevaihdon vuotuiselle kasvulle ei ole asetettu tiukkaa vähimmäismäärää. Liikevaihto on saattanut jopa laskea jonakin vuonna yritysjärjestelyjen seurauksena. Taloudellisten tunnuslukujen lisäksi arviointi pohjautuu ehdokkaiden henkilökohtaiseen haastatteluun, jossa kartoitetaan yrittäjyyden eri osa-alueita. Henkilöstön määrää, liikevaihdon kehitystä ja kannattavuutta on tarkasteltu aikavälillä 1999 2005. Vertailuaineistona on käytetty Tilastokeskuksen yritystilastoja. Selvityksen tarkoituksena on lisätä päätöksentekijöiden ja yrittäjien tietämystä kasvuyrittäjyydestä ja -yrityksistä Suomessa, nostaa yrittäjyyden yleistä arvostusta, tuoda esille yrittäjien ikääntyminen ja sen seuraukset, korostaa onnistuneiden sukupolvenvaihdosten ja kasvuyritysten jatkuvuuden tärkeyttä sekä edistää PK-yritysten strategista, pitkäjänteistä, rohkeaa ja työllistävää kasvua Suomessa. Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa 7
3. Kasvustrategian valinneiden yritysten merkitys kansantaloudessa Vuoden 2005 kasvuyrityskilpailun 53 osallistujan joukko eroaa taloudellisilla mittareilla tarkasteltuna vertailuaineiston tyyppiyrityksistä. Tutkittava yritysjoukko vaikuttaa pieneltä, mutta tältä osin on syytä suhteuttaa lukumäärä tiukkoihin valintakriteereihin sekä kasvuyritysten määrään koko Suomessa. Poikkeamat tyyppiyrityksestä näkyvät niin henkilöstön muutoksissa, liikevaihdon kehityksessä kuin liikevoiton osuudessakin. Henkilöstön määrän muutosten suhteellisessa tarkastelussa kilpailun osallistujat olivat ylivoimaisia. Henkilöstön määrä lisääntyi kasvuyrityksissä vuosittain vähintään 17 prosentilla ollen enimmillään 23 prosenttia. Vertailuaineistossa henkilöstön määrä kasvoi vuosina 1999 2000 ja 2000 2001 parilla kolmella prosentilla, mutta väheni kahtena seuraavana vuonna. Vuosina 2003 2004 vertailuaineiston yritysten henkilöstön supistuminen hidastui. Henkilöstön muutoksen vuosikeskiarvo vaihteli vertailuaineistossa -2 ja +3 prosentin välillä. Vuonna 2005 kasvuyritykset kasvattivat henkilöstöään yli 32 prosentilla. Tilastokeskuksen vertailuaineistosta ei ole saatavissa tietoa vuodelta 2005. Absoluuttisia muutoksia tarkasteltaessa kaikissa vähintään 10 työntekijää työllistävissä yrityksissä henkilöstö lisääntyi vuodesta 1999 vuoteen 2001 noin parillakymmenellä tuhannella henkilöllä vuosittain, mutta pieneni lähes 15 000 henkilöllä vuosina 2001 2002. Seuraavalla jaksolla vähennystä tuli 2 500 henkeä. Vuosina 2003 2004 henkilöstön supistaminen jäi vähäiseksi. Kasvukilpailijoiden ryhmässä henkilöstö lisääntyi koko viiden vuoden tarkastelujakson ajan noin tuhannella työntekijällä vuosittain. Tarkastelujakson jälkipuolella yrityksissä keskimäärin kohdattu henkilöstön vähennystarve ei koskenut kasvustrategiaa noudattavia yrityksiä. Vuonna 2000 selvityksen kohteena olevat 53 kasvuyritystä työllistivät yhteensä 3 115 henkilöä, mutta vuonna 2005 jo 7 004 henkilöä. Kasvuyritysten ja vertailuryhmän yritysten erilaisesta kyvystä luoda työpaikkoja kertoo hyvin henkilöstön keskimääräinen vuosittainen lisäys. Kun vertailuryhmässä yritys työllisti henkilöstön kasvuvuosina kaksi uutta työntekijää, kasvustrategian valinnut yritys antoi vuosittain työtä 7 15 uudelle työntekijälle. Henkilöstömäärällä mitaten kasvuyritysten tyypillinen koko vuonna 1999 oli 41 työntekijää ja vuonna 2005 jo 93 työntekijää. Vertailuryhmän tyyppiyrityksessä työpaikkoja oli 20 koko jakson ajan. Henkilöstön lisäys 1999-2004, % 25 20 15 % 10 5 0-5 1999-2000 2000-2001 2001-2002 2002-2003 2003-2004 Kasvuyritykset Kaikki yritykset 8 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006
Henkilöstön määrän lisäys henkilöä 25000 20000 15000 10000 5000 0-5000 -10000-15000 -20000 1999-2000 2000-2001 2001-2002 2002-2003 2003-2004 Kasvuyritykset Kaikki yritykset Henkilöstön määrän lisäys keskimäärin yritystä kohti 16 14 12 10 henkilöä 8 6 4 2 0-2 -4 1999-2000 2000-2001 2001-2002 2002-2003 2003-2004 Kasvuyritykset Kaikki yritykset Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa 9
Kasvustrategian valinneissa yrityksissä liikevaihdon keskimääräinen vuosikasvu vaihteli 25 prosentin ja lähes 40 prosentin välillä. Vertailuaineistossa liikevaihdon muutoksen vuosikeskiarvo samana aikana oli 0,5 ja 15 prosentin välillä. Kasvuyrityksillä liikevaihdon kasvu vuosina 2001 2002 oli alimmillaan ja enimmillään vuosina 2002 2003. Vuoden 2004 pienen notkahduksen jälkeen liikevaihdon keskimääräinen kasvu vuonna 2005 nousi runsaaseen 37 prosenttiin. Tilastokeskuksen vertailuaineistoa ei vuodelta 2005 ole. Ryhmiteltäessä yritykset tuotannollisiin yrityksiin, kaupan yrityksiin ja muihin palveluyrityksiin havaitaan, että palveluyrityksissä liikevaihto on kasvanut tuotannollisia ja kaupan alan yrityksiä huomattavasti nopeammin. Eri toimialoja koko kasvuyritysjoukkoon verrattuna eniten keskimääräisestä liikevaihdon vuosittaisesta kasvusta jäivät jälkeen kaupan alan yritykset. Sekä kilpailu- että vertailuryhmässä muita palveluita edustavat yritykset ovat lisänneet liikevaihtoaan nopeimmin. Ryhmien välinen ero on kuitenkin suuri: kilpailuryhmän muissa palveluyrityksissä liikevaihto kasvoi keskimäärin vähintään 37 % vuodessa, kun vertailuryhmässä vastaavat yritykset pääsivät parhaimmillaan keskimäärin runsaan 11 prosentin vuosikasvuun. Kasvua tavoittelevien yritysten pyrkimyksenä on yleensä säilyttää kannattavuus mahdollisimman hyvänä. Kilpailuryhmäläisten strategiaan kuuluu, että kasvu on tulorahoituksen varassa. Tästä lähtökohdasta on oletettavissa, että kannattavuus ei kasvusta notkahda. Yritysten kannattavuutta tarkastellaan selvityksessä liikevoittoprosentin avulla. Kilpailuryhmässä yrityksen tyypillisen liikevoiton osuus (mediaani) liikevaihdosta eli liikevoittoprosentti oli koko viiden vuoden tarkastelujakson ajan kuuden ja seitsemän prosentin välillä. Vertailuryhmässä tyypillinen arvo vaihteli samana aikana alle viidestä prosentista vajaaseen kuuteen prosenttiin. Kasvuyritysten liikevoittoprosentti vuodelta 2005 hipoi yhdeksää prosenttia. Tilastokeskuksen vertailuaineistoa ei ole vuodelta 2005 vielä saatavissa. Toimialoittain ryhmiteltynä tuotannolliset ja muiden Liikevaihdon kasvu yritysryhmissä keskimäärin, % 45 40 35 30 25 % 20 15 10 5 0 1999-2000 2000-2001 2001-2002 2002-2003 2003-2004 Kasvuyritykset Kaikki yritykset 10 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006
palvelualojen yritykset toimivat koko tarkastelujakson ajan vertailuryhmän vastaavia yrityksiä kannattavammin. Poikkeama on vuonna 2000, jolloin muiden palveluyritysten liikevoitto jäi niukasti vertailuryhmän alle. Vuotuinen liikevoiton ero eri ryhmiin kuuluvien vastaavan alan yritysten välillä oli enimmillään lähes viisi prosenttiyksikköä vaihdellen kaupan alan runsaasta neljästä prosentista tuotannollisten yritysten lähes yhdeksään prosenttiin. Liikevaihdon kasvu kasvuyritysaineistossa, % (mediaaniyritys) 1999-2000 2000-2001 2001-2002 2002-2003 2003-2004 Tuotanto Kauppa Muut palvelut Kaikki Liikevoittoprosentti v. 1999 2004, (mediaani) 8 7 6 5 4 3 2 1 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 Kasvuyritykset Kaikki yritykset Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa 11
4. Kasvuyritysten sukupolvenvaihdokset 4.1. Yrittäjien ikärakenne ja sukupolvenvaihdosten tarve Suomessa on vain 45 yritystä 1 000 asukasta kohden. Esimerkiksi vuonna 2002 yrittäjien määrä (pl. maatalousyrittäjät) yli 15-vuotiaasta väestöstä oli Suomessa 5,1 prosenttia, kun vastaava osuus EU-maissa oli keskimäärin 6,7 prosenttia. EU-maiden keskiarvoon verrattuna Suomessa on noin 60 000 yrityksen vaje. Vaje on merkittävä, sillä bruttokansantuotteen ja yritysten määrän välillä vallitsee positiivinen korrelaatio Suomen kaltaisissa maissa, joissa yrittäjyys pohjautuu mahdollisuuteen eikä pakkoyrittäjyyteen. Yritysrakennettamme vaivaa myös yrittäjien ikääntyminen. Lähivuosina noin 60 000 yrityksellä on edessään sukupolvenvaihdos. Yrittäjien keski-ikä on korkeampi kuin palkansaajien. Tässä joukossa (N=79) kasvuyrittäjät ovat vielä keskivertoyrittäjiäkin ikääntyneempiä. Tämän erillistiedustelun otos muodostuu vuosina 2003, 2004 ja 2005 kasvuyrittäjäkilpailuun osallistuneista 174 yrittäjästä, joista kyselyyn vastasi 79. Kuvio kertoo, että yrittäjäksi ryhdytään huomattavasti vanhempina kuin palkansaajaksi. Kasvuyrittäjän uralle lähdetään keskivertoyrittäjää iäkkäämpänä. Tätä selittävät osin edellisen selvityksen tulokset (Kasvun ajurit Kasvu PK-yritysten menestysstrategiana 2005), joiden mukaan kasvuyrittäjät ovat keskivertoyrittäjiä koulutetumpia: vähintään kolmanneksella kasvuyrittäjistä on ylempi korkeakoulututkinto. Kasvuyrittäjien työura on myös tässä otoksessa keskivertoyrittäjiä ja palkansaajia pidempi. Palkansaajista töissä on 57-vuoden ikäisinä alle 10 %, yrittäjistä ja kasvuyrittäjistä lähes 15 %. Kasvuyrittäjistä jatkut jatkavat tämän aineiston mukaan yrittäjäuraansa jopa 70 ikävuoteen asti. Yritystoiminnasta luopuneista runsas 80 % löysi työlleen jatkajan perhepiiristä. Muissa tapauksissa yritys myytiin. Vastaajayrityksissä 30 prosentilla sukupolvenvaihdos on suunnitteilla seuraavien viiden vuoden aikana. Näistä noin kahdella kolmesta jatkaja löytyy perhepiiristä. Mikäli jatkajaa ei löydy omasta perhepiiristä, yritysten arvioidaan Yrittäjien (pl. maatalousyrittäjät), kasvuyrittäjien ja palkansaajien ikäjakauma 2003 25 Yrittäjät Kasvuyrittäjät Palkansaajat 20 15 10 15-19 20-24 25-29 30-34 35-39 40-44 45-49 50-54 55-59 60-64 65-69 70- Lähde: Tilastokeskus, Ernst & Young 12 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006
päätyvän myyntiin. Myyntiä ulkomaiselle yritykselle piti vaihtoehtona noin viisitoista prosenttia yrityksistä. Kasvuyrittäjien ikärakenne ja sukupolvenvaihdosprosessin pituus huomioon ottaen on mielenkiintoista, että lähes puolet ei pidä sukupolvenvaihdosta ajankohtaisena. Sukupolvenvaihdostilanne kasvuyrityksissä 2005, osuus vastanneista Toteutettu Toteutetaan seuraavien 5 vuoden aikana Toteutuu mahdollisesti seuraavien 5 vuoden aikana Ei ajankohtainen % 0 10 20 30 40 50 60 Lähde: EK:n ja Ernst & Youngin kysely kasvuyrittäjille Sukupolvenvaihdoksen toteutustapa seuraavien viiden vuoden aikana (% sukupolvenvaihdosta suunnittelevista vastaajista) Jatkaja perhepiirissä Myynti ulkomaiselle yritykselle Myynti pääomasijoittajalle Myynti kotimaiselle yritykselle Myynti yksityishenkilölle % 0 10 20 30 40 50 60 70 80 Lähde: EK:n ja Ernst & Youngin kysely kasvuyrittäjille Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa 13
Alla olevassa taulukossa on tämän tutkimuksen kyselyaineistossa ilmoitettu tulossa olevien sukupolvenvaihdosten tarve, mikä koskee 30 % kyselyyn osallistuneista. Se on suhteutettu kaikkien erilaisilla liikevaihtokriteereillä määriteltyjen kasvuyritysten määrään. Taulukosta nähdään, että ennuste sukupolvenvaihdosten määrästä vaihtelee sen mukaan, millaista liikevaihtoon perustuvaa kasvuyritysmääritelmää käytetään. Laajimman kriteerin mukaan kasvuyritysten sukupolvenvaihdoksia on odotettavissa yli 1700 vuoteen 2010 mennessä. Kun viimeaikaisten selvitysten mukaan kasvuyritysten määrä on ollut lievässä kasvussa ja lähestytään jopa vuoden 2000 tasoa, väljimpien kriteerien mukaan kasvuyrityksiksi laskettavia olisi yli 8 000 ja odotettavissa olisi noin 2 500 sukupolvenvaihdosta. Toteutetuista sukupolvenvaihdoksista kolmanneksessa on selvitty ilman ulkopuolista neuvonantajaa, kaksi kolmesta on hakenut asiantuntemusta yrityksen ulkopuolelta. Toteutetuissa sukupolvenvaihdoksissa yrityksen arvonmäärityksessä on erilaisia käytäntöjä. Yhdeksän vastasi kysymykseen. Yleisesti tukeuduttiin ulkopuolisten asiantuntijoiden yritystutkijat, juristit, veroviranomaiset selvityksiin. Tulevissa sukupolvenvaihdoksissa arvonmääritys ennakoidaan tehtäväksi tilinpäätöstietojen ja verottajan ennakkopäätöksen mukaan tai kilpailuttamalla mahdolliset ostajaehdokkaat. 4.2. Verotuksen merkitys kasvuyritysten sukupolvenvaihdoksissa Vajaa 70 % vastanneista ei pitänyt nykyistä perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdossäännöstöä eikä osinkoverojärjestelmää toimivana. Tästä on tehtävissä johtopäätös, että nykyinen osinkoverojärjestelmä ja sukupolvenvaihdossäännöstö koetaan yrityksissä kasvua ja jatkuvuutta estäväksi. Arvio tulevista sukupolvenvaihdoksista KRITEERIT Kasvuyrityksiä Sukupolvenvaihdokset liikevaihdon kasvu v. 2003, seuraavan 5 vuoden vähintään kolmen kpl aikana vuoden ajan kpl 10 %/ v ei lv-rajoitusta 5693 1708 10 %/ v > 1,7 milj 370 111 30 %/ v ei lv-rajoitusta 1219 366 30 %/ v > 1,7 milj 44 13 Toimiiko nykyinen perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdossäännöstö tai osinkoverojärjestelmä kasvuyrittäjän näkökulmasta (osuus vastanneista) Sukupolvenvaihdossäännöt Osinkoverotus 0 % 20 % 40 % 60 % 80 % 100 % Ei Kyllä Ei mielipidettä Lähde: EK:n ja Ernst & Youngin kysely kasvuyrittäjille 14 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006
Sukupolvenvaihdosten perintö- ja lahjaverotusta muutettiin vuoden 2004 alusta. Maatilan ja muuhun yritykseen kuuluvan varallisuuden arvo laskettiin 40 prosenttiin varallisuusverotuksessa sovellettavasta arvosta. Aiemman säännöksen mukaan huojennuksen laskennan perusteena oli täysi verotusarvo. Varallisuusveron poistuttua sukupolvenvaihdoshuojennus on pohjautunut yrityksen nettovarallisuudessa käytettäviin arvoihin. Sukupolvenvaihdoshuojennusta sovellettaessa maksuunpanematta jätettävän veron määrä lasketaan perintö- ja lahjaverolain 55 :n mukaan siten, että varallisuuden käyvän arvon perusteella määräytyvää veroa verrataan siihen veroon, joka perinnöstä tai lahjasta olisi määrättävä, jos se arvostettaisiin 40 prosenttiin varojen arvostamisesta annetussa laissa noudatettujen perusteiden mukaisesta määrästä. Huojennus myönnetään, jos yrityksestä tai sen osasta määrätyn perintö- tai lahjaveron suhteellinen osa koko verosta on suurempi kuin 850 euroa. Vuoden 2004 uudistuksella sukupolvenvaihdoshuojennukselle palautettiin kuitenkin vain se tosiasiallinen huojennuksen taso, joka lain tarkoituksena alun perin oli. Huojennuksen merkitystä tosiasiassa söi se, että varallisuusveroarvot lähentyivät vuosien varrella käypien arvojen tasoa. Yrittäjät olivat yleisesti sitä mieltä, että 90 000 euron raja verovapaille osingoille on liian tiukka. Vanhaa järjestelmää pidettiin parempana, koska se kannusti yrityksen omavaraisuuden nostamiseen ja sitä kautta myös pitkäjänteiseen omistamiseen. Verovapaiden osinkojen katon arveltiin ohjaavan voittojen kotiuttamiseen myymällä yritys pitkäjänteisen omistamisen sijasta. Myös sukupolvenvaihdostilanteessa 90 000 euroa koettiin useissa tapauksissa olevan riittämätön esimerkiksi sisarosuuksien ostamiseen. Rajan koettiin myös jarruttavan omistajan halua yrityksensä kasvattamiseen. Painetta on omistajuuden hajauttamiseen, mikä puolestaan vaikeuttaa yritystä koskevaa päätöksentekoa. Useat vastaajat pitävät 90 000 euron rajaa kohtuuttomana; keskikokoisia yrityksiä ei kannata vastaajien mukaan pitää. Miksi yrittäjävetoinen yhtiö ottaisi kansainvälistymisriskin, kun mahdollisen onnistumisen seurauksena 90 000 euron jälkeen osingot verotettaisiin osin palkkatulona, kysyttiin. Edelleen oltiin sitä mieltä, että 90 000 euron ylittäviä osinkoja verotetaan kahteen kertaan, sillä osingot on jo kertaalleen verotettu yrityksen voitosta. Osinkoverotus koettiin myös monimutkaiseksi poikkeussäännöksineen. Verovapaiden osinkojen katto koettiin jo ajatuksellisesti vieraana. Omistajalla tulisi olla mahdollisuus vaurastua osinkojen kautta eikä yrittäjän ainoa mahdollisuus vaurastumiseen saisi olla osakkeiden myyminen. Tällä koettiin olevan tärkeä merkitys suomalaisen omistajuuden kannalta. Osinkotuloilla on myös aikaisemmin luotu uusia yrityksiä, koska vastaajien mukaan osinkotulojen saajat eivät pidä rahojansa tuottamattomina. Perintö- ja lahjaverolain nykyisten sukupolvenvaihdossäännösten kehittämistä koskevat mielipiteet kiteytyivät yleisimmin tarpeeseen poistaa perintö- ja lahjavero yritysvarallisuuden osalta kokonaan. Varsinkin perheyrityksissä, jotka ovat kasvaneet isoiksi, yhtiön jatkajan verorasitus on kohtuuton. Vähintäänkin verohuojennusta olisi nostettava. Kun perillisiä on useita, verohelpotukset eivät toimi ja osuudet jäävät alle kevennysrajan. Jatkajan tai jatkajien veroseuraamuksien koettiin vähentävän innostusta ja motivaatiota yritystoiminnan jatkamiseen. Osinkoverotuksen suurimmat ongelmat Vuoden 2005 osinkoverouudistus Yhtiöveron hyvitysjärjestelmästä luovuttiin vuoden 2005 alussa ja osinkoverotuksessa siirryttiin osittaiseen kaksinkertaiseen verotukseen. Yksityishenkilön listaamattomasta yhtiöstä saama osinkotulo on verotonta 9 prosentin tuottoon asti yhtiön nettovarallisuudelle laskettuna. Verotonta voi olla kuitenkin enintään 90 000 euroa. Siltä osin kuin luonnollisen henkilön listaamattomasta yhtiöstä saaman osingon määrä ylittää 90 000 euroa mutta ei 9 % nettovarallisuudelle laskettua tuottoa, osingosta verotetaan 70 % henkilön pääomatuloa ja 30 % osingosta on verovapaata. Siltä osin kuin osingon määrä ylittää 9 prosentin tuoton nettovarallisuudelle laskettuna, osingosta 70 % verotetaan saajan ansiotulona ja 30 % verovapaata. Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa 15
Osinkoverotuksen suurimmat ongelmat kasvuyrittäjän näkökulmasta (osuus mainonnasta) Liian matala verovapausraja Verotuksen kaksinkertaisuus Monimutkaisuus Muu ongelma % 0 10 20 30 40 50 60 70 Lähde: EK:n ja Ernst & Youngin kysely kasvuyrittäjille Osinkoverouudistuksen koettiin johtavan yritysten omistuksen hajauttamiseen sukupolvenvaihdosten vaikeuttamiseen yritysten myymiseen verojärjestelyjen monimutkaistumiseen ja estävän yritysten kasvua kansainvälistymistä sekä vaikeuttavan pidemmällä aikavälillä suomalaista omistajuutta uusien yritysten perustamista Osinkoverojärjestelmän tärkein muutostarve kasvuyrittäjän mielestä (osuus vastanneista) Verovapausrajan nosto Osinkotuloosuuksien muutos Muu muutostapa Ei mielipidettä % 0 10 20 30 40 50 Lähde: EK:n ja Ernst & Youngin kysely kasvuyrittäjille 16 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006
4.3. Miten verotuksella voitaisiin kannustaa kasvuun Verotuksen kannustavuutta pohdittiin alkavien yritysten kannalta: suhteessa investointeihin, työntekijöiden palkkaamiseen ja henkilöstön sivukuluihin, yrityksen kehittämiseen sekä verotuksen kilpailukykyisyyteen kansainvälisestä näkökulmasta. Alkaville yrityksille ensimmäisen työntekijän palkkaaminen koettiin olevan suuri kynnys. Henkilöstön palkkaaminen koettiin liian sitovaksi. Rekrytoinnit, kouluttamiset, henkilöstökulut sivukuluineen ja sairauspoissaoloineen sekä lasten hoitoon liittyvät vapaat rasittavat vastaajien mukaan kohtuuttomasti yrityksiä. Esitettiin, että uuden työpaikan luomisella voitaisiin alentaa veroprosenttia. Kokonaisuutena yritysverokannan huomattava alentaminen sai kannatusta. Ehdotettiin myös, että alkavia yrityksiä ei pitäisi verottaa lainkaan, jos ne käyttävät tietyn osan tuloksestaan yrityksen kehittämiseen. Orgaanisesti kasvavalle, markkinaosuuttaan tai markkina-aluettaan pääasiassa tulorahoituksella kasvattavalle yritykselle ehdotettiin tuloveroista kasvuvähennystä. Osaamisintensiivisillä yrityksillä taas kasvu joudutaan rahoittamaan pääosin tulorahoituksella, koska investoinnit on tehty työntekijöiden osaamiseen ja reaalivakuuksien arvot ovat siten heikot. Esitettiin myös, että työllistävään kasvuun varatun rahan voisi jättää säästöön tulevalle vuodelle, eikä siitä tarvitsisi maksaa voittoveroa. Verotus voitaisiin toteuttaa jälkikäteen, mikäli rahaa ei olisi kohdennettu yrityksen kasvupyrkimyksiin. Kasvuyrittäjien koneiden ja rakennusten poisto-oikeutta esitettiin suuremmaksi, mikä kasvattaisi investointihaluja. Ns. Viron mallin soveltaminen Suomessa sai paljon kannatusta. Tässä mallissa veroja maksetaan vain, jos yritykseen kertyvää voittoa jaetaan osakkaille. Oman pääoman kerryttäminen yritykseen kannustaa ja parantaa vastaajien mukaan riskinottokykyä kasvuhyppäyksiin. Suuri tarve todettiin olevan yritysverotuksen selkeyttämiseen ja yksinkertaistamiseen. Luottamus verotuskäytännön ja talouspolitiikan jatkuvuuteen puuttuu, pitkän tähtäimen verosuunnittelu koettiin mahdottomaksi. Tulkinnanvaraisuuksia on vastaajien mukaan liikaa ja yrittäjän ja palkansaajan verokohtelu koettiin eriarvoiseksi. Miten verotuksella voitaisiin kannustaa kasvuun? (yleisimmät maininnat, osuus kaikista maininnoista) Siirtymällä Viron malliin tai vastaavaan Osinkoverotusta muuttamalla Muilla verohelpotuksilla Kasvuyrittäjien erityiskannustimilla Ansioverotusta keventämällä 0 5 10 15 20 25 % Lähde: EK:n ja Ernst & Youngin kysely kasvuyrittäjille Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa 17
5. Yhteenveto ja johtopäätökset 1. Kasvuyritysten määrä on luultua vähäisempi. Määritelmästä riippuen kasvuyrityksiä on noin 0,2 % Suomen yrityskannasta. Kasvuyritysten määrä on ollut 2000-luvulla laskussa, mutta viitteitä on määrän hienoisesta kääntymisestä nousuun. 2. Kasvuyritysten työllistävä vaikutus on merkittävä. Tarkastelujaksolla 1999 2004 kasvuyritykset lisäsivät henkilöstöään 17 23 %. Vertailuryhmässä henkilöstön määrän muutokset olivat -2 ja 3 prosentin välillä. Vuonna 2005 kasvuyritykset lisäsivät henkilöstöään jopa 32 prosentilla. Kyseiseltä vuodelta ei saatavissa vertailuryhmän tietoja. 4. Puolet yrityksistä ei pidä sukupolvenvaihdosta ajankohtaisena. Runsas viidesosa selvityksen kasvuyrityksistä oli käynyt läpi sukupolvenvaihdoksen. Kaksi kolmesta yrityksestä arvioi, että jatkaja löytyy perhepiiristä. 5. Vajaa 70 % vastanneista ei pitänyt nykyistä perintö- ja lahjaverolain sukupolvenvaihdossäännöstöä eikä osinkoverojärjestelmää toimivana. Tästä on tehtävissä johtopäätös, että nykyinen osinkoverojärjestelmä ja sukupolvenvaihdossäännöstö koetaan yrityksissä kasvua ja jatkuvuutta estäväksi. 3. Kasvuyrittäjät ovat palkansaajia ja vertailuryhmän yrittäjiä iäkkäämpiä. Myös kasvurittäjän uralle ryhdytään vanhempana kuin vertailuryhmän yrittäjäksi. 18 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006
Lähteet: Elinkeinoelämän keskusliiton PK-rahoitus- ja verotustyöryhmän muistio: Rahoitus tukemaan vakautta ja kasvua. PK-yritysten rahoituksen kehittämislinjat (julkistus 8.9.2006) Hallituksen strategia-asiakirja 2004. Hallituksen poikkihallinnolliset politiikkaohjelmat ja politiikat. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 11/2004 Kasvuyrittäjyyden neuvonantotyöryhmän muistio, Kauppa- ja teollisuusministeriö 2004 Kohti yrittäjyysyhteiskuntaa. Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n PK-ohjelma vuoteen 2010 (2005) Pukkinen, Stenholm, Malinen (2005): Kasvun olemus määrittely ja mittaaminen teoksessa Kasvun olemus ja reitit fokuksessa suomalaiset PK-yritykset (toim. Jarna Heinonen) Tilastokeskus: Yritys- ja toimipaikkarekisteri Tilastokeskus: Yritysten tilinpäätöstilasto Tsupari Pekka, Nissinen Tarja, Suutarinen Juhapekka (2005): Onko palvelutarjonta alueellisesti tasapainossa? Selvitys julkisten yrityskehitys- ja rahoituspalvelujen asiakastyytyväisyydestä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Tsupari Pekka, Nissinen Tarja, Suutarinen Juhapekka (2005): PK-yritysten vientimahdollisuudet hyödynnettävä. Selvitys viennin ja kansainvälistymisen edistämispalveluiden (VKE) käytöstä ja kehittämisestä. Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Elinkeinoelämän keskusliitto EK 2006 Kasvun ajurit 2 Kasvuyrittäjyyden jatkuvuus Suomessa 19