Jumalten Valittu Kappale 12 - Aaveitako? Prologi Äitijumalatar Maraifia miltei tuhosi minut, Maierien sanoi synkän kartanon olohuoneessa istuessaan sohvalla. Huone oli täysin pimeä, sillä ikkunoiden päällä oli raskaat verhot. Nainen ei halunnut kenenkään näkevän millaista jälkeä äitijumalatar oli hänelle tehnyt. Ja miten ihmeessä se typerä jumalatar edes tiesi, missä Maierien oli ollut? Oliko Maria käynyt kertomassa asiasta jumalattarelle? Ei kai se likka voinut olla ihan niin typerä. Ja saattoihan Maraifia itse tajuta, missä Maierien oli. Maierien. Miten typerä nimi. Sekin oli kuichelaiselle kuningattarelle annettu Maraifian mukaan vain sen vuoksi, että kuichelaiset palvoivat äitijumalatarta. Että minulle onkin annettu typerä nimi. Minä inhosin Maraifiaa siitä hetkestä saakka, kun näin hänet ensimmäisen kerran, Maierien mutisi ja kirosi liikutettuaan kättään. Siihen sattui, koska Maraifia oli murtanut sen jollain taialla, jota Maierien ei tuntenut. Se oli kuitenkin sattunut hyvin paljon ja nainen oli päättänyt liueta paikalta saman tien, jottei kuolisi. Tämä ruumiskin alkaa olla tylsä, Maierien mutisi itsekseen. Tosiaan, hänhän oli vienyt tämän ruumiin Barbarella Ce Lucalta niin monia vuosia sitten. Olisikohan se ollut 30 vuotta sitten? Se oli ennen kuin Bellakaan oli syntynyt. Maierien oli huomannut Barbarellan olleen raskaana muutamaa viikkoa myöhemmin, muttei voinut enää tehdä asialle mitään. Niinpä hän päätti sen sijaan muokata lapsia vähän oman itsensä kaltaisiksi. Bellasta tuli siis hyvin kylmäsydäminen persoona. Maria taas ei saanut lainkaan vaikutteita mistään. Oli siis ilmiselvää, että joku suojeli tyttöä parhaansa mukaan. Kukapa olisi arvannut, että se olisi ollut Maraifia ja Jadelynn Ayalluc? Aivan, ei kukaan. Minä vielä annan selkään kaikille! Maierien uhosi itsekseen ja kirosi kipeää kättään. Hänen oli saatava se kuntoon ja pian, jotta voisi tuhota äitijumalattaren ja sen Jumalten Valitun, Andre Staichen, lopullisesti. ***** Andre aukaisi silmänsä. Hän katsoi ympärilleen ja näki Marian istuvan vieressään ja katselevan poikaa keskittyneenä. Ihan kuin hän olisi ihaillut Andren ulkonäköä vihreillä silmillään. Tyttö hymyili lämpimästi ja käänsi päänsä pois. Mikäs minussa on niin tuijottamisen arvoista? Andre kysyi ja virnisti, kun tyttö punastui. Hän yritti piilottaa punastumisensa, mutta ei kyennyt siihen oikein hyvin. Andre hymyili. Maria oli hyvin suloinen halutessaan. Ajatella, että Andre oli voinut huutaa hänelle. Pojasta tuntui vieläkin aika pahalta, koska ei hän ollut tarkoittanut sanaakaan, mitä oli sanonut. Maria kuitenkin tiesi jo, että Andre oli pahoillaan. Minä en alennu vastaamaan tuohon, Staiche, Maria protestoi ja nauroi iloisena. Saat ottaa siitä itse selvää, jos noin kiinnostaa. Minä komennan Rhodryn kysymään sitä Jadelta, Andre uhkasi virnuillen. Hän tiesi, ettei Maria kävisi pojan kimppuun, koska jostain kummasta syystä Andre uskoi Marian olevan ihastunut poikaan hyvinkin voimakkaasti. Hän virnisti tytölle tietävästi ja sai Marian vain mulkoilemaan poikaa näreissään. Andre ei kuitenkaan lähtenyt pakoon paikalta, koska hän tiesi olevansa oikeassa Marian pitämisasiassa. Et kyllä komenna. Minä käsken Jadea vaikenemaan, Maria heitti vastaan ja virnisti. Minä pussaan sinua, Andre sanoi, kun ei muutakaan keksinyt. Maria vaikeni saman tien. Hän tuijotti Andreen ja irvisti sitten tuskaisen näköisesti. Samalla hänen kätensä hohtivat valkoista valoa. Maria painoi kätensä ohimoilleen ja hieroi niitä tuskainen ilme kasvoillaan. Andre säikähti hyvin pahasti ja ei oikein tiennyt mitä tehdä, mutta kun Maria alkoi itkeä, Andre ei osannut tehdä muuta kuin vetää tytön syleilyynsä. Mikä sinulla on? Andre kysyi huolestuneena. Maria! hän huudahti, kun valkoinen valo tytön käsissä muuttui kahdeksi palloksi, jotka lensivät pois. Andre katsoi minne ne olivat matkalla ja näki
Zenin ja Marien olevan niiden tiellä. Kaksikko tosin ei huomannut mitään, kun he olivat niin tiiviisti seuraamassa miten Sean ja Aaron miekkailivat. Andre ei edes ehtinyt ajoissa varoittaa kaksikkoa, ja pallot osuivat heihin ja valo välähti. Se oli hyvin kirkas ja sai muut paikallaolijat, jopa toisistaan kiinnostuneet Lilyn ja Nikolain, kohdistamaan huomionsa valonlähteeseen. Valo hälveni ja Zen ja Marie katsoivat hölmistyneinä ympärilleen. Sitten Marie kiljaisi. Sinulla on ruumis, Zen! Zen katsoi vaimoaan ihan yhtä äimänä, Sinullakin on ruumis, Marie! Mitä nyt oikein on tekeillä? Chris sanoi säikähtäneenä. Ei sillä, että minulla olisi kamalasti tätä vastaan, mutta silti... mitä ne pallot oikein olivat? Ne olivat minun luomiani, Maria sanoi Andren sylistä. En tiedä mitä tapahtui, mutta ennen kuin nuo pallot ilmestyivät, pääni oli hyvin kipeä. Chris kalpeni sen kuultuaan. Sinun voimasi ovat purkautumaisillaan, Maria, hän vastasi muiden kysyviin ilmeisiin. Tämä ei tiedä hyvää, kuulkaas. Millä tavalla? Lily kysyi uteliaana. Koska noiden, Chris viittoi Andren ja Marian suuntaan, voimat ovat yhteydessä toisiinsa. Jos toisen voimat purkautuvat, toiselle käy samoin. Ja? Oletko sinä ihan tyhmä? Zen ärähti. Marian voimat purkautuvat ja Andren voimat tekevät samoin saman tien. Niin juuri, kiitos, että selitit sen taviskielellä, Chris sanoi virnistäen isälleen. Ja Maria siis kykenee tuomaan kuolleet takaisin elävien kirjoihin? Andre kysyi. Ja minä tappamaan heidät? Niin, Chris sanoi. Eli Maria on meistä se pelastaja ja minä tuhoaja. Miten hauskaa. Voimanne ovat tasapainoiset kyllä, mutta tunteet vaikuttaa niihin hyvinkin voimakkaasti. Marialla rakkaus vaikuttaa voimien vapautumiseen ja Andrella viha. Olette toistenne vastakohdat, mutta jos pysytte hyvässä sovussa, voimanne eivät ole epätasapainossa. Eli meidän on mentävä naimisiin ja saatava liuta lapsia, jotta voimat pysyvät tasapainossa? Andre sanoi. En minä sitä ihan noin tarkoittanut, Chris nauroi. Riittää, kun ette vihaa toisianne, se on tärkeää. Andre näki, että Chris katsoi poika merkitsevästi. Miten minä voisin vihata Mariaa? Sehän on maailman herttaisin tyttö koskaan! poika sanoi ja rutisti Marian rintaansa vasten näyttääkseen kiintymyksensä. Tuo tyyppi on varmasti sukulainen, Zen virkkoi. Käyttäytyy samalla tavalla kuin me kaikki. Siis me rakastuneina? Chris kysyi. Niin. Rhodry oli tosin pahin. Saattoi olla, mutta mukana poika hän silti oli, vaikka löikin minua turpaan kerran. Hän ei tuntenut sinua silloin, Marie sanoi. Nainen oli hyvin kaunis. Hänellä oli sellainen lempeä ilme kasvoillaan. Ja Andre kyllä näki selvästi, että Jade oli perinyt kauneutensa äidiltään, koska Marie oli itse asiassa hyvin henkeäsalpaavan kaunis. No niin, Chris sanoi muutaman minuutin kuluttua. Miksi emme lähde kulkemaan kohti Araniaa? Käy minulle, Andre ilmoitti ja nousi seisomaan. Emme liiku minnekään ennen kuin olemme syöneet aamiaista, Lily ilmoitti nuotion luota. Hän oli jossain vaiheessa pannut padan nuotion ylle kepin varaan ja hämmensi jo siellä olevaa aamiaista. Nikolai oli hänen seuranaan. Kaksikko oli hyvin paljon yhdessä, mutta ei Andrea se kamalasti vaivannut. Hän oli myös sataprosenttisen varma, että Nikolai aikoi kosia Lilyä pian. Se näkyi miehen kasvoista koko ajan hänen katsoessa haltiaa. Ilmeisesti mies oli myös romantikko, koska hän ei ollut vielä sanonut Lilylle sanaakaan asiasta tai kysynyt. Oletko ihan varma, että Nikolailla on edes sormusta valmiina? Rhodryn utelias ääni kysyi Andrelta keskeyttäen pojan ajattelun. Olen ihan satavarma, että sormus on olemassa, Rhodry, Andre sanoi. Minä en oikeastaan ole, Rhodry alkoi inttää. Andre kirosi miestä hartaasti ja tämä vain nauraa
käkätti häijysti. Missä äitijumalatar asuu? Andre kysyi ääneen jättäen Rhodryn ilman huomiota. Hän alkoi tuntea olonsa vihaiseksi ja se aiheutti päänsärkyä. Hänellä on palatsi Aranian Metsässä, mutta myös Wippenbergissä, Chris sanoi katsoen Andrea huolestuneena. Oletko sinä kunnossa? Olet kalpea. Päätä särkee, Andre valitti ja hieroi otsaansa. Päänsärky vain koveni mitä enemmän poika yritti päästä siitä eroon. Ei helvetti, ei nyt sinä, Chris ärisi. Miksi te molemmat päätitte tehdä tämän nyt? Minä luulin, että ehdimme Wippenbergiin ennen kuin te alatte riehua. Me emme riehu, Maria puolustautui. Ja miten me muka voimme auttaa asiaa? Jos voimamme purkautuvat ihan noin vain, sille ei mahda mitään. Mutta teidän tunteenne ovat yhteydessä niihin, Ce Lucca. Onko Andre sitten hyvin viha- Maria yritti sanoa, mutta tarttui päähänsä molemmin käsin. Rauhoittukaa! Chris sanoi hädissään. Sinä et vieläkään osaa lainkaan kriisinhallintaa, Zen sanoi. Minä kuvittelin, ettei minun tarvitse hallita mitään ennen kuin pääsemme Maraifian luokse, isä! Chris sanoi. Andre huomasi yhtäkkiä päänsäryn hävinneen ja ravisteli päätään. Minä en pidä tästä, poika sanoi pelokkaana. Jos tuo päänsärky on tuollainen, en halua tietää millainen se on kun voimani oikeasti vapautuvat. Minusta tuntui kuin jotain olisi ollut irtoamassa, Maria sanoi hämillään. Ihan kuin Jade olisi alkanut irrota ruumiistani... Olisi kyllä vain hyvä, jos ne kaksi saisivat omat ruumiinsa takaisin, Lily sanoi laittaessaan puuroa kuppeihin. Minusta tämä alkaa vaikuttaa erittäin karmivalta, Brandon ilmaisi Laurenin nyökytellessä vieressä myöntyvästi. Sean ja Aaron eivät sanoneet mitään, mutta näiden kasvoilla oli kyllä aika hämmentyneet ilmeet. Jos ne purkautuvat, sille ei mahda mitään. Ja jos Jade ja Rhodry irtaantuvat, se on varmasti helpotus Andrelle ja Marialle, Lily jatkoi, on varmasti varsin epämiellyttävää jakaa ruumiinsa jonkun kanssa. Siinä olet kyllä oikeassa, Andre myönsi. Rhodry käy hermoilleni. Jade ei olekaan samanlainen kuin miehensä, Maria sanoi ja virnisti. Miksi sinä sait kivemman puolen? Miksi minä en? Koska olet mies. Miltä sinusta tuntuisi, jos jakaisit ruumiisi naisen kanssa? Brandon sanoi. Varmasti aika nolostuttavalta, Andre sanoi. Sitähän minäkin, Brandon sanoi ja virnisti. Asiasta kolmanteen, hän ilmoitti. Olen päättänyt pyytää äitijumalattarelta saisinko kapinallisteni kanssa auttaa häntä tuhoamaan sen naurettavan herttuattaren. Miksi Maraifia antaisi sinun auttaa? Chris uteli. Koska me voisimme harhauttaa sen noidan sotilaita ja Andre voisi mennä antamaan selkään Maraifian ja Marian kanssa, Brandon sanoi pätevänä. Maierienin pieksäminen tapahtuu pitkän ajan päästä vasta, Brandon, Lily sanoi. Olet yliinnokas. Minkä minä sille mahdan, että olen innokas? Et mitään. Se onkin osa viehätysvoimaasi. Miksi sinä et sitten ole minun tyttöni vaan tuon fromecialaisen kapteenin? Koska minä rakastan tuota fromecialaista kapteenia enemmän kuin sinua. Minä kiitän, Nikolai sanoi ja virnisti. Lily hymyili hänelle. Miksi te ette mene jo naimisiin, jos te olette noin rakastuneita? Andre kysyi. Koska tuo on herrasmies, eikä halua pyytää minua vielä vaimokseen, Lily sanoi viitaten Nikolaihin. Ja minä pidän hänestä juuri tuollaisena. Mutta Andre, sinähän tulet häihin joka tapauksessa, Nikolai sanoi. Tulet, koska Maria pyytää. Miten sinä voit tietää sen? Andre uteli. Koska sinä pidät Mariasta ja tyttö sinusta, joten on luonnollista, ettet voi kieltäytyä.
Andre vaikeni, koska tiesi sen olevan totta. Hän ei todellakaan voisi kieltäytyä mistään, mitä Maria pyytäisi tämän jälkeen. Ensinnäkin siksi, että poika halusi tehdä parhaansa hyvittääkseen tekemänsä vahingon, ja toiseksi siksi, että hänet oli kasvatettu herrasmieheksi, vaikka sitä ei päällepäin huomaisikaan. Nikolai virnisti tietävän näköisenä, mutta ei jatkanut aiheesta enää. Andre näytti hänelle kieltään. Sinä olet turhan lapsellinen poika 17-vuotiaaksi, Nikolai sanoi. Fromeciassa sinut pieksettäisiin saman tien moisesta käytöksestä. No, onneksi en olekaan fromecialainen, Andre virnuili. Olen ylpeä kuichelainen. Kuichelainen? Nikolai kysyi. Miksi se Maierien mikä lie haluaa sitten tappaa sinut, jos olet kuichelainen ihan kuin hänkin? En oikeastaan tiedä. Ehkä se johtuu Rhodrystä ja Jadesta. Maierien haluaa pieksää meidät heidän takiaan, Andre sanoi. Tuo tyyppi on karmiva, Zen sanoi. Se tietää täsmälleen mitä me ajattelemme. Siitä saat kiittää Maraifiaa, Chris sanoi virnuillen. Hän suunnitteli näiden kahden voimat sekoittaen nyt jo olemassa olevia magioita toisiinsa. Kristallimagiaakin? Ei tietenkään. Sinähän tiedät, että kristallimagian ja mystisen magian yhdistäminen on paha juttu. Niin todella. Siksi kysyinkin asiasta. Niin arvelinkin, isukki. Isukki on maailman typerin sana ikinä. Ehkä, mutta oli pakko sanoa se, kun tuo ilmeesi on aina niin mahtava, Chris sanoi ja nauroi isälleen. Andre oli tiennyt koko ajan, mitä kaksikko aikoi sanoa toisilleen ja kirosikin hartaasti. Rhodrykin kuulosti olevan aivan äimänä. Andre katsoi Zeniin, jonka kasvoilla oli sellainen nyt sinä kuolet, pallopää -ilme, joka kuitenkin muuttui virneeksi vähän ajan kuluttua. Andre myös huomasi miehen silmien tuikkivan erittäin iloisesti. Mariekin hymyili. Hän myös katsoi Andrea kiinnostuneena. Sinä näytät kovasti tyttäreltäni, vaikka silmissäsi on Rhodryn pilke läsnä koko ajan, naisen ääni sanoi pojalle. Andre säikähti. Marie vain hymyili kauempana ja Andre käveli hänen luokseen. Nainen katsoi Andrea hyvin tarkasti päästä varpaisiin arvosteleva ilme kasvoillaan. Mitä sinä tuijotat? Andre kysyi lopulta uteliaana Zenin ja Chrisin kinatessa taustalla ja Lilyn jakaessa aamiaiskulhoja joukkiolle. Hän antoi yhdet myös Zenille ja Marielle. Näytät oikeastaan epätavallisen paljon tyttäreltäni, Marie sanoi ja hymyili. Hän pöyhi Andren hiuksia. vaikka hiuksesi ovat kuin Rhodryllä; aina yhtä sekaisin. Olet myös selkeästi hyvin iloinen ihminen, mutta suuttuessasi erittäin väkivaltainen. Välität myös paljon läheisistäsi. Olet pelottava, Andre naurahti. Miten voit tietää minusta noin paljon asioita? Minä olen seurannut sinua rakkaan aviomieheni Zenin kanssa koko elämäsi ajan, Marie sanoi. Vanhempasi näkivät meidät läsnä koko ajan, vaikka sinä et. Voimani alkoivat ilmestyä vasta 15-vuotiaana, Andre sanoi. Ja silloin me olimme jo jättäneet sinut rauhaan, koska Barbarella piti sinua silmällä. Hän olisi huomannut meidät ja tunnistanut, jos olisimme pysyneet luonasi, Marie sanoi ja hymyili. Yritimme parhaamme suojellaksemme sinua häneltä, mutta aloit varastella tavaroita häneltä ja sait Barbarellan vihat niskaasi. Eikö Barbarella ole Maierien? Andre kysyi uteliaana. Kyllä, mutta voimme sanoa häntä Barbarellaksi, koska siinä hahmossa hänet tunnetaan, vai mitä? Niin kai sitten. Mitäs täällä tapahtuu? Zen kysyi. Minä puhun pojalle mukavia, Zen. Yritän rauhoittaa häntä hieman. Näen hänen silmistään, että hän voi räyhätä pian, Marie sanoi. Ei kyllä ole ihme. Kaikki tämä näin äkkiä ja lyhyellä aikavälillä, Zen myönsi. Maria! Lily huudahti yhtäkkiä kauhuissaan. Maria, mikä sinulla on?! En tiedä! Maria huusi kauhuissaan. Miksi minä hohdan valkoista valoa?! tyttö jatkoi kauhuissaan. Andre kääntyi kiireesti ympäri ja lähti juoksemaan tyttöä kohti. Samalla hän huomasi,
että jokin oli irtoamassa hänen ruumiistaan ja ajatteli saman tien pääsevänsä eroon Rhodrystä vihdoin ja viimein. Miten sinä voit ajatella noin?! Olenko muka noin kamala ihminen, että haluat eroon minusta?! Rhodry ärisi pojalle, joka ei voinut olla tuntematta yhtäkkistä huimaavaa tunnetta. Jokin kiusasi poikaa hyvin paljon. Andre myös huomasi yhtäkkiä, että Maria hohti valoa, joka oli jakautunut jonkinlaisiksi langoiksi kuin kangas. Langat selvästi tavoittelivat nyt Andrea, joka pysähtyi. Mitähän nuo langat tekisivät pojalle, jos tämä menisi lähemmäs? Hän päätti kokeilla sitä ja käveli varovasti eteenpäin ojentaen kätensä. Andre, mitä sinä teet? Nikolai kysyi. Andren katsoessa häneen poika näki Nikolain, Aaronin ja Seanin käsissä miekat ja he osoittivat niillä Mariaa ihan kuin tyttö olisi vaarallinen. Lily ja muut olivat myös varuillaan, jopa Zen ja Marie, jotka eivät oikein tienneet, mitä tehdä. Chris taas oli hyvin järkyttynyt. Andre, varo! Lily huudahti, kun yksi valolangoista osui poikaan ja kietoutui tämän ympärille. Andre kirosi huomatessaan sen puristavan häntä kuin köysi, jonka otetta tiukennettiin koko ajan. Se myös veti Andrea vasten pojan tahtoa kohti Mariaa, joka oli hävinnyt valoon. Maria oli selvästi peloissaan, kun Andre kulki valon läpi tytön luokse. Tyttö juoksi Andren luo ja halasi häntä. Andre kietoi kätensä tytön ympärille ja halasi tätä tiukasti. Yhtäkkiä tuuli alkoi tuivertaa molempien hiuksia ja vaatteita. Outo irtaantumisen tunne muuttui voimakkaammaksi, kunnes se muuttui selväksi repiytymiseksi. Minuun sattuu! Maria huudahti. Jade ei halua päästää minusta irti...! Tuntuu samalta, Andre sanoi. Miksi he eivät voi vain päästää irti? He voisivat olla hemmetti vieköön yhdessä helpommin! hän jatkoi huutaen tuulen huminan yli. Hän tunsi myös suurta päänsärkyä. Päätäni särkee, Maria sanoi. Särkeekö sinun? Kyllä. Tämä on pahempi kuin aikaisemmin, Andre sanoi. Mutta me kyllä pysymme elossa. Olemme sitkeitä pirulaisia Maierienin lihassa. Piikkejä, Andre, piikkejä, Maria korjasi. Anteeksi. Maria ei sanonut mitään, kun hän lensi yhtäkkiä pois Andren luota. Andre huomasi itsekin lentävänsä jonnekin, ja osuikin ruohikkoiseen maahan selälleen. Minä en voi sietää tällaista heittelemistä joka helvetin paikassa! Andre karjaisi noustessaan seisomaan. Andre, älä raivoa! Chris huusi, mutta liian myöhään. Andren ympärille ilmestyi kummallisia kehiä, jotka alkoivat pyöriä. Ne olivat mustia kaikki. Marialle oli käynyt samoin, paitsi että kehät olivat valkoisia. Andre tunsi myös ruumiinsa jäykistyvän täysin, kun maahan ilmestyi jokin kehä Marian ja Andren jalkojen alle. Se hohti valkoista ja mustaa. Poika vain tuijotti eteensä, kun hänen kätensä ojentui suoraan eteen ja kehät siirtyivät pojan käsivarren ympärille: ne pyörivät vinhaa vauhtia ympäri pojan kättä ja hänen käteensä alkoi ilmaantua musta energiapallo. Se kasvoi kasvamistaan. Andre! Chris huusi. Sinä teit pahan virheen! Mistä minä olisin voinut tietää, että näin käy?! Andre räjähti. Minulle olisi pitänyt jumaliste kertoa paljon aikaisemmin kuin muutamaa minuuttia ennen kuin tämä tapahtui! Yritä rauhoittua, Andre. Voit tappaa itsesi! Chris sanoi. En minä voi tätä lopettaa, vaikka yrittäisin, Andre sanoi. Helvetti, että sattuu... hän jatkoi, kun repimisen tunne pojan sisällä kasvoi entistä pahemmaksi ja pojasta tuntui siltä, kuin hän hajoaisi pian palasiksi. Hän ei halunnut näin kuitenkaan käyvän ja yritti siksi vedota Rhodryyn vielä viimeisen kerran, ennen kuin Andre kuolisi tuskaan. Rhodry, jätä minun ruumiini välittömästi, Andre sanoi, kun musta pallo hänen kädessään lähti kohti Mariaa, jonka luoma valkoinen pallo lähti kohti Andrea. Olen suuremmassa vaarassa, jos lähden pois, Andre. En halua lähteä, eikä Jadekaan tahdo, Rhodry sanoi. Jumalauta, Rhoddo! Sinä tapat minut tällä menolla ihan varmasti! Minä haluan pysyä turvassa tällä kertaa!
Mikä hemmetin pelkuri sinusta on yhtäkkiä tullut?! Ymmärsin, että yritit parhaasi suojellaksesi Jadea! Sinä et kuole nyt! Sinä et selvästikään ymmärrä, kuinka paljon ihminen voi pelätä juuri hetkeä ennen kuin hänet tapetaan. Sinulla ei ole hajuakaan kuinka paljon pelkäsin, kun Jade oli viety kuulusteltavaksi sinne temppeliin ja minä jäin odottamaan. Jade ei ikinä tunnustanut tai kertonut mitään ja siksi meidät hemmetti vieköön tapettiin, Rhodry sanoi näreissään. Maraifia varmasti suojelee teitä, Andre sanoi. Yrittäisit edes uskoa siihen mahdollisuuteen, että pysyt elossa. Sinun ei ole pakko tehdä mitään, mikä vaarantaa henkesi. Voitte pysyä poissa koko touhusta. Minä pyydän sinua, Rhodry. Rhodry oli hetken hiljaa ja huokaisi sitten. Sattuuko sinuun pahastikin? hän kysyi lopulta. Sattuu niin älyttömästi, että itken! Andre karjui miehelle, joka jatkoi pojan mielen ja ruumiin. Rhodry vaikeni saman tien. Andre ei sanonut hänelle mitään, mutta tunsi kuinka tuska jätti hänet vähitellen. Hän katsoi kun valkoinen ja musta pallo kohtasivat toisensa Marian luoman valon keskellä ja kohosivat ilmaan kiertäen toisiaan. Sitten ne erkaantuivat toisistaan ja lähtivät vastakkaisiin suuntiin. Ne kiersivät leirin useita kertoja laskeutuessaan alas ja lensivät takaisin Marian luomaan valoläikkään ilmassa. Ne räjähtivät osuttuaan toisiinsa heittäen paikallaolijat kumoon. Andre katsoi ympärilleen maatessaan vatsallaan ja näki, kuinka valkoisen ja mustan pallon pienet palaset kerääntyivät yhteen jälleen kerran tällä kertaa muodostaen kaksi hahmoa. Andre ja muut nousivat seisomaan ja kävelivät hahmojen luokse ja ympäröivät ne. Zen ja Marie näyttivät olevan kyyneleiden partaalla. Andre tiesi siinä samassa keitä hahmot olivat. Onko nuo...? Chris sanoi ääni väristen, kun valkoinen hahmo alkoi selventyä. Se oli nainen, joka tummat hiukset ja tummansiniset silmät sekä yksinkertainen tummansininen mekko päällään. Jade... mustan pallon hahmo sanoi. Se tuli esiin mustan sumun takaa. Miehellä oli ruskeat pörröiset hiukset ja ruskeat vaatteet. Hänen silmänsä olivat myös ruskeat ja ne tuikkivat erittäin kauniisti miehen katsoessa Jadea. Minulla on ruumis! Jade sanoi hämmentyneenä. Rhoddo, minulla on ruumis! Minullakin on ruumis, Rhodry sanoi. Hän kosketti kasvojaan ja käsiään ja vaatteitaan hämmentyneenä. Nämä ovat samat retkut kuin minulla oli 18-vuotiaana. Missä ovat hienot takit ja kengät? Sinä alat heti huolehtia hienoista vaatteistasi, senkin höhlä, Jade torui, vaikka oli ihan yhtä äimänä ja kosketteli itseään. Sitten hänen katseensa osui Zeniin ja Marieen. Hän käveli heidän luokseen ja halasi molempia tiukasti. Andre huomasi Rhodryn hymyilevän hyväksyvästi. Etkö sinä muka ole loukkaantunut, kun hän halaa vanhempiaan ensin? poika kysyi pirullisesti virnuillen. Rhodry naurahti. Jade rakastaa vanhempiaan enemmän kuin minua. Minä ymmärrän hänen tunteensa, hän sanoi ja katsoi Chrisiin. Kapinen rakki, vielä täällä? Hiljaa siinä, Chris sanoi virnistäen. Odotas kun näen Jeanin. Se varmasti pyörtyy järkytyksestä. Tiara rutistaa sinut kuoliaaksi saman tien. Voisiko joku kertoa minulle, mistä nuo kaksi ilmestyivät? Nikolai kysyi hämmentyneenä katsoen Jadea ja Rhodryä, jotka kääntyivät katsomaan miestä. Me jaoimme ruumiit Andren ja Marian kanssa, Jade sanoi ja hymyili yhtä kauniisti kuin äitinsä. Emme tainneetkaan kertoa Nikolaille koko jutusta, Andre sanoi. Miten me saatoimme unohtaa? Sinä kuulostat ihan meikäläiseltä, Rhodry sanoi ja virnisti. Hiljaa siinä, Andre ja Chris sanoivat yhtä aikaa. Rhodry vain nauraa käkätti. Olen vieläkin sitä mieltä, että oli virhe antaa Jaden mennä naimisiin Rhodryn kanssa, Zen sanoi. Älä nyt, Zen-ukkoseni, Rhodry sanoi. Itse sanoit aina, että Jaden onni on sinulle tärkeintä ja minä lupasin tehdä tyttäresi onnelliseksi. Ja minä olen onnellinen Rhodryn kanssa, isä, Jade sanoi. Ja me lähdemme nyt Wippenbergiin, Chris ilmoitti. Mitä siellä on? Jade kysyi veljeltään uteliaana. Valerie ja muut, tietenkin, ilkiö, Chris sanoi ja kaappasi sisarensa halaukseen. Minä rakastan sinua, Jadelynn-pienoiseni. Minä rakastan sinua myös, Christopher Ayalluc. Olet maailman mahtavin isoveli, jota voin toivoa,
Jade sanoi halatessaan veljeään. Onko äitijumalatar myös paikalla? Rhodry kysyi viaton ilme kasvoillaan. On, miksi kysyt? Chris sanoi uteliaana päästäessään siskonsa menemään. Jade katsoi Andrea tarkkaavaisesti ja uteliaana. Ihan kuin äitinsä. Voisin uusia vihkivalani tuon kauniin pikkusiskosi kanssa, vai mitä sanot, Jadelynn? Tietenkin. Me tosin näytämme samalta kuin olimme antaessamme selkään Camillalle, Jade sanoi. Minä rakastan sinua silti, vaikka oletkin vanhempana entistä jumalaisempi nainen, Rhodry sanoi. Tuo alkaa käydä liian siirappiseksi, Sean nauroi. Pakko myöntää, että olet oikeassa, Nikolai sanoi. Minä en ikinä ole sanonut noin Lilylle. Minä en haluakaan mitään ylisiirappista sontaa, Tsekovski, Lily sanoi.