Alueellisen innovaatiojärjestelmän vaikuttavuuden vahvistaminen

Alueellisen innovaatiojärjestelmän vaikuttavuuden vahvistaminen Tarkastelussa osaamisintensiivisten asiantuntijapalveluiden (KIBS) käyttäminen ja tuottaminen Toni Saarivirta Anmari Viljamaa Seliina Päällysaho Juha Vänskä Soile Kotala Jari Kuusisto SC-RESEARCH Pl 44, 62101 Lapua, FINLAND, TEL. +358 20 124 5280, FAX +358 20 124 5281

1. JOHDANTO... 3 2. TUTKIMUSKYSYMYKSET, MENETELMÄT JA AINEISTO... 5 3. HUONEKALUJEN VALMISTUS JA METALLITEOLLISUUS SUOMESSA... 9 3.1 METALLITEOLLISUUS... 9 3.2 HUONEKALUJEN VALMISTUS... 12 4. ASIANTUNTIJAPALVELUITA TUOTTAVIEN YRITYSTEN (KIBS) MERKITYS INNOVAATIOJÄRJESTELMÄSSÄ... 17 4.1 MITÄ ASIANTUNTIJAPALVELUITA TUOTTAVAT YRITYKSET (KIBS) OVAT?... 17 4.2 KIBS:IT TIEDON VÄLITTÄJINÄ JA TALOUSKASVUN EDISTÄJINÄ... 19 5. KIBS-PALVELUJEN KÄYTTÖ METALLI- JA HUONEKALU-KLUSTEREISSA... 25 5.1 HAASTATELLUT YRITYKSET... 25 5.2 KIBS-PALVELUJEN KÄYTTÖ... 26 5.2.1 Tekniset KIBS-palvelut... 26 5.2.2 Liiketoiminnan kehittämiseen liittyvät palvelut... 27 5.2.3 Markkinointiin liittyvät palvelut... 29 5.2.4 Muut palvelut... 30 5.2.5 Yhteenveto palvelujen käytöstä... 30 5.3 KIBS-PALVELUJEN SAATAVUUS JA LAATU... 31 5.4 KIBS-PALVELUJEN KÄYTÖN SYYT... 33 5.4.1 Mihin KIBS-palveluita käytetään?... 33 5.4.2 Miksi KIBS-palveluja käytetään?... 34 5.5 KIBS-PALVELUJEN HANKKIMINEN... 36 5.5.1 Asiakasyritysten tietolähteet... 36 5.5.2 Hankinnan haastavuus... 37 5.3.3 Yritysten ostoratkaisut... 39 5.6 KOKEMUKSIA PALVELUJEN KÄYTÖSTÄ... 42 5.6.1 Hyviä ja huonoja kokemuksia palveluista... 42 5.6.2 Onnistuneen KIBS-käytön edellytykset asiakkaan kannalta... 45 5.7 KIBS-KÄYTTÖ JA ASIANTUNTIJAHENKILÖSTÖ TULEVAISUUDESSA... 47 5.8 YHTEENVETO... 48 6. ASIANTUNTIJAPALVELUJEN (KIBS) TUOTTAMINEN... 51 6.1 ASIANTUNTIJAPALVELUITA TUOTTAVAT YRITYKSET... 51 6.1.1 KIBS:ien taustatiedot... 51 6.1.2 KIBS:ien markkinat ja asiakkaat... 53 6.1.3 Asiantuntijapalveluiden hyödyntäminen... 56 6.1.4 Asiantuntijapalveluiden tulevaisuus... 63 6.1.5 Yhteenveto... 64 6.2 ASIANTUNTIJANÄKÖKULMA KIBS-PALVELUIHIN... 68 6.2.1 KIBS:ien markkinat ja asiakkaat... 68 6.2.2 Asiantuntijapalveluiden hyödyntäminen... 73 6.2.3 Asiantuntijapalveluiden tulevaisuus... 77 6.2.4 Yhteenveto... 78 7. LOPUKSI... 80 7.1 KIBS:IEN KÄYTTÖ HAASTATTELUJEN VALOSSA... 80 7.2 KIBS:IT OSANA KEHITTYVÄÄ ALUEELLISTA INNOVAATIOJÄRJESTELMÄÄ... 82 7.3 SUOSITUKSIA... 87 LÄHTEET LIITTEET 2

1. JOHDANTO Innovaatiojärjestelmää koskevissa keskusteluissa osaamisintensiiviset liikeelämänpalvelut (KIBS) ja ns. uusi talous ovat olleet kasvavan huomion kohteena. Molemmilla alueilla kehitys nivoutuu yhteen tieto- ja viestintätekniikan sekä erilaisten asiantuntijapalveluiden hyödyntämisen kanssa. Teknologia ja tehokas osaamisintensiivisten palvelujen hyödyntäminen luovat yhdessä mahdollisuuksia myös perinteisten toimialojen uudistamiseen. Nykyaikainen tietoliikenne ja tietojenkäsittely tarjoavat entistä parempia mahdollisuuksia KIBS-palveluiden tuottajan ja asiakkaan vuorovaikutukselle (Siivonen ja Martikainen, 2004). Tässä tutkimusraportissa tarkastellaan KIBS-palveluiden ostamista, käyttämistä ja tuottamista. Tarkastelun kohteena on erityisesti 1) miten metalli- ja huonekaluklustereihin kuuluvat yritykset hyödyntävät KIBS-palveluita, ja 2) miten KIBS:ien käyttöä voitaisiin entisestään tehostaa. Tarkastelussa ovat mukana molemmat toimialat Etelä- Pohjanmaan alueelta sekä vertailuryhminä metalliteollisuuden toimijaverkostot ns. Väli-Suomen alueelta (Etelä-Pohjanmaan lisäksi tarkastelu kohdennetaan Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan maakuntiin) sekä huonekaluteollisuuden toimijaverkostot Lahden alueelta. KIBS-alojen tarkastelussa tutkimusraportissa ovat mukana tietotekniikkapalvelut, tekniset palvelut ja liikkeenjohdon konsultointi sekä kirjanpito ja tilintarkastus. Tutkimushankkeen rahoittajina ovat toimineet Tekes, Etelä-Pohjanmaan Liitto sekä Emineo Oy. Hanke on toteutettu SC-Researchissä 1.12.2004-31.5.2006. Toimialana palvelut yleensä ja erityisesti osaamisintensiiviset KIBS-palvelut edustavat yhtä dynaamisinta kasvusektoria. Vuonna 2002 Suomessa toimi runsaat 25 800 KIBS-alojen yritystä. Vuodesta 1995 näiden määrä on kasvanut 6 900 yrityksellä eli yli kolmanneksella, kun koko yrityskentässä yritysten määrä on lisääntynyt viidenneksellä (Lith, 2004). Vuonna 2002 palvelut kokonaisuudessaan edustivat noin 70 prosenttia Suomen kansantuotteesta (Siivonen ja Martikainen, 2004). Koska osaaminen ja innovaatiot ovat yhä merkittävämpi talouden kasvun moottori, KIBS-yritykset ovat saamassa strategisemman aseman innovaatiojärjestelmässä. Ainakin periaatteessa ne voivat toimia yritysverkostojen solmukohtina, joihin kumuloituu arvokasta osaamista ja innovaatiopotentiaalia (esim. Miles, 2003). 3

Osaltaan KIBS-palveluiden roolia korostaa laajentunut innovaatiokäsite, joka ei enää rajoitu pelkästään t&k-toiminnan puitteissa syntyneisiin radikaaleihin innovaatioihin. Nykykäsityksen mukaan myös luovat, vähittäiset parannukset ja oppiminen edustavat innovaatioita, joita tapahtuu koko ajan, kun esim. yritykset kehittävät toimintojaan muuttuvilla markkinoilla. Innovaatiot voivat tuotteiden ja palveluiden lisäksi liittyä organisaatioon, verkostoihin, arvoketjuihin ja liiketoimintamalleihin (ks. esim. Miettinen et al., 1999; Siivonen ja Martikainen, 2004; Toivonen, 2004). Tiivistäen edellä olevan, KIBS-palvelut edustavat parhaimmillaan asiakasyritykselle joustavasti saatavilla olevia täydentäviä resursseja, jotka edistävät yrityksen kehittymistä, oppimista ja kilpailukykyä. Raportin seuraavassa luvussa esitellään tarkemmin tutkimuskysymykset, käytetyt tutkimusmenetelmät ja empiirinen aineisto. Kolmannessa luvussa esitetään tilastollinen katsaus huonekalujen valmistukseen ja metalliteollisuuteen Suomessa. Neljäs luku tarkastelee asiantuntijapalveluita tuottavien yritysten (KIBS) merkitystä innovaatiojärjestelmässä. Aihealueen keskeiset käsitteet määritellään, ja asiantuntijapalveluita tuottavien yritysten merkitystä niin innovaatiojärjestelmässä kuin talouskasvussakin pohditaan aiemman tutkimuksen pohjalta. Tutkimusraportin viides luku sisältää tutkimustulokset KIBS-palveluiden käytöstä metalli- ja huonekaluklustereissa, ja kuudes luku vastaavasti tutkimustulokset KIBS-palveluiden tuottamisesta. Viimeisessä luvussa esitetään tutkimustulosten yhteenveto ja johtopäätökset. 4

2. TUTKIMUSKYSYMYKSET, MENETELMÄT JA AINEISTO Tutkimuskysymykset Tutkimushankkeen keskeisenä tehtävänä on tarkastella metalli- ja huonekaluklustereissa KIBS-palveluiden käyttöä ns. Väli-Suomen alueella (Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Keski-Suomi, Etelä-Savo ja Pohjois-Karjala) sekä Lahden alueella. Yksityiskohtaisemmin tutkimuskysymykset voidaan määritellä seuraavasti: 1) Millaista on KIBS-palveluiden tämän hetkinen käyttö metalli- ja huonekaluklustereissa? 2) Millaista on palveluiden saatavuus ja laatu asiakkaan näkökulmasta tarkasteltuna? 3) Miten voidaan luonnehtia palvelutarjonnan tuntemusta ja tietolähteitä? 4) Mitä palvelujen ja niiden käytön kehittämistarpeita voidaan tunnistaa? Tavoitteena on myös saada lisää tietoa KIBS-palveluiden tarjonnasta, ja pohtia, miten innovaatiojärjestelmää voidaan kehittää niin, että asiantuntijapalveluiden tarjonta tavoittaa entistä paremmin pk-yritykset. Tutkimuksella pyritään hahmottamaan, miten metalli- ja huonekaluteollisuuden yritykset voivat entistä paremmin hyödyntää KIBSpalveluja. Lisäksi tutkimuksessa pyritään löytämään kriittisiä tekijöitä, joihin vaikuttamalla KIBS palveluiden tarjontaa ja kysyntää/hyödyntämistä voidaan tehostaa. Tutkimuksen lähtökohtana on ajatus asiantuntijapalvelun hyödyntämisen oppimisesta, jota havainnollistaa Kuva 1. 5

Kuva 1. Asiantuntijapalvelun hyödyntämisen oppiminen portaittain. Lähde: Kuusisto, Kautonen & Hyypiä (2004). Lähestymistapa perustuu portaittaiseen oppimiseen, jossa pk-yritysten valmiudet kehittyvät askel askeleelta riippuen kunkin yrityksen valmiuksista. Lähtökohtatilanteessa pk-yrityksen tulee olla tietoinen asiantuntijapalveluiden tarjonnasta. Tietoisuus tarjonnasta voi osaltaan auttaa pk-yrityksiä tunnistamaan kehitystarpeita, joissa asiantuntijapalveluita voidaan hyödyntää. Seuraavassa vaiheessa kriittiseksi tekijäksi muodostuu asiantuntijapalveluiden ostamisen osaaminen, mm. sopivan palveluntarjoajan tunnistaminen ja toimeksiannon muotoilu. Kun asiantuntija alkaa toimia yhdessä yrityksen kanssa, on tärkeää, että tarjolla olevaa asiantuntemusta pystytään hyödyntämään oppimalla uusia asioita ja levittämällä tätä osaamista yrityksen sisällä. Erityisen kriittiseksi vaiheeksi on aikaisempien tutkimusten perusteella tunnistettu ensimmäinen kerta, jolloin pyritään hyödyntämään joko yrityksen sisäisen tai ulkoisen asiantuntijan osaamista. Mikäli ensimmäinen ostotapahtuma onnistuu ja siitä saadaan myönteisiä kokemuksia, yrityksellä on huomattavasti paremmat mahdollisuudet jatkaa asiantuntijapalveluiden hyödyntämistä ja kehittää sitä kautta omaa osaamistaan. Tutkimusmenetelmät ja aineisto Yrityshaastattelut: Asiakasyrityshaastatteluissa käytettiin puolistrukturoitua teemalomaketta. Osa kysymyksistä kysyttiin valmiiksi luokitelluin vaihtoehdoin, kun taas osa avoimin kysymyksin. Valmiit vastausvaihtoehdot annettiin kysymyksiin, jotka käsittelivät mm. eri palvelujen saatavuutta, laatua ja käytön intensiteettiä. Avoimet kysymykset käsit- 6

telivät mm. palveluiden käytölle asiakasyrityksissä asetettuja tavoitteita, hankintatapoja sekä palvelujen hyödyntämisen mahdollisia ongelmia. Tutkimussuunnitelmassa tavoitteeksi asetettiin 30 haastattelua metallin ja 15 haastattelua huonekalualan kärkiyrityksissä. Väli-Suomen alueen metallin kärkiyritykset valittiin neljänä kuuden yrityksen ryppäänä Savon, Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Pohjois-Karjalan alueilta. Väli-Suomen alueeseen lukeutuvat huonekalualan yritykset sijaitsivat tässä tutkimuksessa valtaosin Lahden seudulla. Haastateltavien yritysten valikoinnissa otettiin tavoitteeksi ns. rikas otos, eli haastateltavaksi haluttiin yrityksiä, joiden kautta saataisiin mielenkiintoista tietoa. Vaikka otos rakennettiin maantieteellistä tasapainoa mukaillen, sillä ei siis pyritty tilastolliseen yleistettävyyteen. Yritysten valikoinnissa käytettiin pääasiassa alueellisten elinkeinotoimijoiden (esim. TEkeskusten yritysosastot, kärkiyritysprojektit) asiantuntemusta sekä internet-hakuja. Suorat yhteydenotot alueellisiin toimijoihin tuottivat listoja potentiaalisista yrityksistä. Listoja karsittiin osin internet-hakujen perusteella, minkä jälkeen haastattelupyynnöt esitettiin suoraan yrityksiin. Ensisijaisesti kussakin yrityksessä haastateltiin yritysten toimitusjohtajaa. Haastattelut tehtiin henkilökohtaisina haastatteluina yritysten omissa tiloissa, ja ne kestivät keskimäärin 40 minuuttia. KIBS-palveluiden käyttöön yrityksessä liittyvissä kysymyksissä palvelut oli jaettu neljään ryhmään: tekniset palvelut, liiketoiminnan kehittämiseen liittyvät palvelut, markkinointiin liittyvät palvelut sekä muut palvelut. Palvelujen käyttöä, saatavuutta, laatua sekä näkemyksiä ja kokemuksia KIBS-palveluista tarkasteltiin tämän jaottelun valossa. Haastatteluissa haettiin myös epäsuorasti merkkejä yritysten innovatiivisuudesta. Innovatiivisuutta arvioitiin summaindikaattorilla, joka huomioi sekä yrityksen toiminnan jo toteutuneita piirteitä että yrityksen näkemyksiä toimintaympäristöstään. Indikaattorin tekijät painotusjärjestyksessä ovat uudet tuotteet, kasvuhakuisuus, uudet markkinat, kilpailun kokeminen, toimintatapojen uudistaminen sekä viennin rakenne. Asiantuntijahaastattelut: Tutkimusraportin asiantuntijahaastattelut (19) toteutettiin teemahaastatteluina, joista kymmenen tehtiin KIBS-yrityksille ja yhdeksän yksityisen tai julkisen sektorin edustajille, jotka omasivat pitkän kokemuksen KIBS:issä tai KIBS:ien kanssa toimimisesta. Haastatteluiden teemat olivat markkinat ja asiakkaat, asiantuntijapalveluiden 7

hyödyntäminen ja tulevaisuuden näkymät. Markkinat ja asiakkaat -teemassa pyrittiin saamaan kokonaiskuva haastateltujen yritysten markkinoiden laajuudesta ja KIBS:ien kilpailutilanteesta. Tässä teemassa pyrittiin lisäksi kartoittamaan KIBS:ien tärkeimpiä asiakkaita, tyypillisiä asiakassuhteita sekä sitä, miten uusi palvelu syntyy. Asiantuntijapalveluiden hyödyntäminen -teemassa selvitettiin KIBS:ien ja heidän asiakkaidensa tyypillisiä ostoprosesseja ja toiminnassa ilmenneitä keskeisiä ongelmia. Lisäksi KIBS:eiltä tiedusteltiin, miten he näkevät oman toimintansa laadun, osallistuvatko he asiakkaidensa innovaatiotoimintaan, ja mitkä tekijät edesauttavat palveluiden uudelleenkäyttöä. Teemahaastattelun viimeisessä osiossa tulevaisuuden näkymät KIBS:eiltä selvitettiin, miltä markkinat näyttävät jatkossa, ja mitkä palvelut mahdollisesti lisääntyvät ja mitkä vähenevät. Asiantuntijahaastatteluissa tarkasteltiin viittä eri KIBS-alaa, jotka jaettiin edelleen kolmeen kategoriaan. Näihin kuuluvat: 1) tietotekniikkapalvelut, 2) tekniset palvelut ja liikkeenjohdon konsultointi sekä 3) kirjanpito ja tilintarkastus. Yhdessä nämä kategoriat muodostavat kolme keskeisintä KIBS-alaa, kun kriteereiksi valitaan yritysten henkilöstömäärät ja liikevaihdot. Tarkastelu suoritettiin kolmella tasolla: kansainvälinen (pääosin pääkaupunkiseutu), kansallinen/maakunnallinen (Pirkanmaa) ja maakunnallinen (Etelä-Pohjanmaa). Haastateltujen KIBS:ien koko on suoraan verrannollinen niiden toiminta-alueeseen: pääkaupunkiseudun KIBS:it ovat suurempia kuin maakuntatason KIBS:it. Seuraavassa luvussa esitetään tilastokatsaus huonekalu- ja metalliklustereihin Suomessa. 8

3. HUONEKALUJEN VALMISTUS JA METALLITEOLLISUUS SUOMESSA 3.1 Metalliteollisuus Toimialan kuvaus Yleisimmin metalliteollisuuteen luetaan kuluvaksi Tilastokeskuksen TOL 2002 - toimialaluokituksen mukaiset luokat: TOL 27 Metallien jalostus TOL 28 Metallituotteiden valmistus pl. koneet ja laitteet TOL 29 Koneiden ja laitteiden valmistus TOL 34 Autojen ja perävaunujen valmistus TOL 35 Muu kulkuneuvojen valmistus alaluokkineen Luokka TOL 27 sisältää rauta- ja värimetallin sulatuksen ja puhdistuksen malmista, harkoista tai romusta sähkömetallurgisia ja muita prosessimetallurgian tekniikoita käyttäen. Tähän luokkaan kuuluvat yksiköt valmistavat myös metalliseoksia. Luokkaan TOL 28 kuuluu sellaisten metallituotteiden valmistus (esim. osat, säiliöt ja rakenteet), joille on ominaista paikallaan pysyvyys. Luokkiin TOL 29, 34 ja 35 sitä vastoin kuuluu tällaisten metallituotteiden kokoaminen ja asennus monimutkaisemmiksi yksiköiksi, usein muihin materiaaleihin yhdistettynä. (TOL 2002). Yritysten lukumäärä metalliteollisuudessa on pysynyt vuosien 2002 ja 2003 aikana kutakuinkin samanlaisena. Ainoastaan luokka Muu kulkuneuvojen valmistus (TOL 35) on kyennyt lisäämään yrityskantaansa. Muissa toimialaan kuuluvissa luokissa yritysten lukumäärä on ollut hienoisessa laskusuunnassa (Taulukko 1). 9

Taulukko 1: Yritysten lukumäärä metalliteollisuudessa vuosina 2002 ja 2003. Lähde: Tilastokeskus, Yritys- ja toimipaikkarekisteri, 2003. YRITYSTEN LUKUMÄÄRÄ (KOKO MAA) 2002 2003 TOL 27 Metallien jalostus 145 142 TOL 28 Metallituotteiden valmistus pl. koneet ja laitteet 4410 4398 TOL 29 Koneiden ja laitteiden valmistus 3497 3444 TOL 34 Autojen ja perävaunujen valmistus 279 275 TOL 35 Muu kulkuneuvojen valmistus 598 611 Yhteensä: Metalliteollisuus 8 929 8 870 Taulukko 2 esittelee keskeisimmät tunnusluvut metalliteollisuuteen kuuluvien luokkien toimipaikoista, liikevaihdosta sekä henkilöstömäärästä Etelä-Savon, Pohjois- Karjalan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan sekä Pohjanmaan maakunnissa. Tiedot ovat peräisin Tilastokeskuksen Yritys- ja toimipaikkarekisteristä vuodelta 2003. Vuoden 2003 puuttuvat tiedot on korvattu vuoden 2002 tiedoilla (*). Tilastoista voidaan havaita, että Metallituotteiden valmistus (TOL 28) sekä Koneiden ja laitteiden valmistus (TOL 29) ovat metalliteollisuuden suhteellisesti merkittävimmät ryhmät eri tunnusluvuilla mitattuna. Taulukko 2: Eri luokkien keskeisimmät tunnusluvut tarkasteluun kuuluvissa maakunnissa vuonna 2003. Lähde: Tilastokeskus, Yritys- ja toimipaikkarekisteri / Juha Elf TOIMIPAIKAT Etelä- Savo Pohjois- Karjala Keski- Suomi Etelä- Pohjanmaa Pohjanmaa Näissä yhteensä TOL 27 2 3 11 5 13 42 TOL 28 129 132 277 372 280 1 372 TOL 29 126 117 175 240 170 993 TOL 34 6 2 19 25 20 89 TOL 35 23 11 11 11 67 139 Yhteensä: 286 265 493 653 550 2 635 LIIKEVAIHTO (milj. euroa) TOL 27 0* 5* 41 39 271 397 TOL 28 0* 166* 225 405 263 1 612 TOL 29 128 242 1 168 301 1 191 3 528 TOL 34 14 2* 20 123 109 284 TOL 35 62 9* 40 35 142 315 Yhteensä: 204 424 1 494 903 1 976 6 136 HENKILÖSTÖ TOL 27 0* 37* 285 152 1 477 2 195 TOL 28 0* 1 488* 2 290 2 540 2 179 10 650 TOL 29 1 026 1 444 4 927 2 398 3 310 15 143 TOL 34 123 26* 146 781 725 1 984 TOL 35 382 47* 481 315 1 147 2 524 10

Yhteensä: 1 531 3 042 8 129 6 186 8 838 20 663 Taulukossa 3 on esitelty metalliteollisuuteen kuuluvien toimialojen tuotannon bruttoarvo, jalostusarvo sekä vienti. Yhteensä metalliteollisuuden tuotannon bruttoarvo oli vuonna 2003 n. 26 mrd. euroa. Jalostusarvo oli yhteensä n. 7,6 mrd. euroa ja metalliteollisuuden koko tuotannosta noin 12,8 mrd. euroa meni vientiin. Suurimpana yksittäisenä alatoimialana näillä tunnusluvuilla mitattuna oli Koneiden ja laitteiden valmistus (TOL 29). Taulukko 3: Tuotannon brutto- ja jalostusarvot sekä vienti koko maassa vuonna 2003. Lähde: Tilastokeskus ja Tullihallitus/TietoEnator Bruttoarvo Jalostusarvo Vienti (miljoonaa euroa) TOL 27 Metallien jalostus 6 178 1 202 3 862 TOL 28 Metallituotteiden valmistus pl. 5 319 2 035 1 431 koneet ja laitteet TOL 29 Koneiden ja laitteiden valmistus 11 069 3 206 4 996 TOL 34 Autojen ja perävaunujen valmistus 948 321 1 370 TOL 35 Muu kulkuneuvojen valmistus 2 395 803 1 733 Yhteensä: Metalliteollisuus 25 909 7 567 12 825 Metallituoteteollisuus Lähes puolet tutkimuksessa haastatelluista metallinklusterin kärkiyrityksistä voidaan lukea kuuluvaksi metallituoteteollisuuteen. Tilastokeskuksen TOL 2002 -toimialaluokituksen mukaan metallituoteteollisuus pitää sisällään lähinnä TOL 28 Metallituotteiden valmistus -luokan eri alaluokat: TOL 281 Metallirakenteiden valmistus TOL 282 Metallisäiliöiden lämmityskattiloiden, -patterien ja kuumavesivaraajien valmistus TOL 283 Höyrykattiloiden valmistus TOL 284-285 Metallin takominen, työstö jne. TOL 286 Ruokailuvälineiden, työkalujen jne. valmistus TOL 287 Muu metallituotteiden valmistus 11

Metallituoteteollisuuden tuotannon bruttoarvo oli vuonna 2004 n. 5,4 mrd. euroa ja jalostusarvo yhteensä n. 2,1 mrd. euroa. Alalla työskenteli noin 40 000 työtekijää, joka on muutaman prosentin vähemmän vuoteen 2003 verrattuna. Metallituoteteollisuuden tuotannosta vajaa 1,4 mrd. euroa meni vientiin. Suurin vientimaa vuonna 2004 oli Ruotsi (19 %). Vienti Venäjälle (12 %) ja Viroon (7 %) on ollut myös alalle tärkeää (Tullihallitus, 2004). Vuonna 2005 metallituoteteollisuuden tuotannon odotetaan kasvavan noin viisi prosenttia, mikäli maailmantalouden orastava elpyminen jatkuu. Metallituoteteollisuuden kasvu on myös erittäin riippuvainen kotimaisen kysynnän kehityksestä. Kotimaassa kysyntään vaikuttavat erityisesti rakennus- ja koneteollisuuden sekä elektroniikkaalan näkymät. Koneteollisuus ja rakentaminen ovat metallituotteiden tärkeitä jatkojalostajia ja investoinnit näillä aloilla vaikuttavat suoraan metallituotteiden tuotannon kasvuun. Myös elektroniikkateollisuuden välillinen vaikutus toimialaan on merkittävä, ja sen suhdannetaantuma on näkynyt metalliteollisuuden puolella. Vuodelle 2005 metallituoteteollisuuden viennin kasvuksi on arvioitu kahdeksan prosenttia. Maailmantalouden vaikutukset aiheuttavat kuitenkin epävarmuutta. 3.2 Huonekalujen valmistus Toimialan kuvaus Huonekalujen valmistukseen luetaan kuluvaksi Tilastokeskuksen TOL 2002 toimialaluokituksen mukainen luokka TOL 361 Huonekalujen valmistus. Huonekalujen valmistus puolestaan pitää sisällään seuraavat viisi alaluokkaa: TOL 3611 Tuolien ja istuinten valmistus TOL 3612 Muiden toimisto- ja myymäläkalusteiden valmistus TOL 3613 Muiden keittiökalusteiden valmistus TOL 3614 Muiden huonekalujen valmistus TOL 3615 Patjojen valmistus. Virallisista tilastoluokituksista poiketen ala jaetaan käytännössä kolmeen luokkaan: kodin huonekaluihin (sisältää luokat TOL 3611, 3614 ja 3615), julkikalusteisiin (luokka TOL 3612) ja keittiökalusteisiin (luokka TOL 3613). Tosin jako ei ole täysin 12

puhdas ja esimerkiksi luokka TOL 3614 pitää sisällään myös paljon julkikalustevalmistajia. Taulukko 4 esittelee tarkemmat tiedot eri alatoimialoista. Taulukko 4: Huonekalujen valmistus (TOL 361) -toimialan kuvaus. Lähde: Tilastokeskuksen Toimipaikkarekisteri (2004). Yritysten lkm Liikevaihto (milj. euroa) Henkilöstön määrä TOL 3611 Tuolien ja istuinten valmistus 235 364 3 111 TOL 3612 Muiden toimisto- ja myymäläkalusteiden 173 194 1 726 valmistus TOL 3613 Muiden keittiökalusteiden 305 370 2 673 valmistus TOL 3614 Muiden huonekalujen valmistus 822 367 3 199 TOL 3615 Patjojen valmistus 10 70 401 Yhteensä: TOL 361 Huonekalujen valmistus 1 545 1 365 11 110 Huonekaluteollisuuden tuotannon bruttoarvo oli Tilastokeskuksen ennakkotietojen mukaan vuonna 2004 vähän yli 1 261 miljoonaa euroa (1 140 vuonna 2003), ja vuoteen 2002 verrattuna se suureni noin prosentilla. Vuoden 2003 tilastojen mukaan ala työllisti yli 11 000 henkilöä, vaikka määrä vuosituhannen vaihteen huipun jälkeen on ollut vuosittain laskeva. Tosin kokonaisuutena ottaen henkilöstön määrän odotetaan tulevaisuudessa jonkin verran kasvavan, ja etenkin toimisto- ja myymäläkalustevalmistajilla on huomattavia odotuksia henkilökunnan määrä kasvun suhteen. Vuonna 2003 työntekijöitä henkilöstöstä oli noin 67 prosenttia (7 500). Viime vuosina toimihenkilöiden suhteellinen osuus on ollut kasvussa (Lähde: Tilastokeskus, teollisuuden alue- ja toimialatilasto). Toimialan yrityksistä lähes kaikki ovat kotimaisessa omistuksessa ja perheyrityksiä. Toimialan 20 suurinta yritystä tekee liikevaihdosta yli puolet, mutta yleiskuvana toimiala on erittäin pienyritysvaltainen. Vuonna 2002 noin 86 % toimipaikoista työllisti alle 10 henkilöä. Toimialan koko liikevaihdosta näiden yritysten osuus oli 21 % ja henkilöstömäärästä 22 %. Yli 250 henkilöä työllistäviä toimipaikkoja oli ainoastaan kaksi. 21 suurinta yritystä työllisti 43 % alan henkilöstöstä. Pienten yritysten päämarkkinat ovat kotimaassa, ja vain harvalla niistä on vientitoimintaa. Huonekalujen tarjonnan arvo vuonna 2004 oli noin 1,3 mrd. euroa (1,2 mrd. euroa vuonna 2003). Tarjonta kotimaan markkinoilla onkin 2000-luvun tasaisen vaiheen jäl- 13

keen hieman kasvanut. Kotimaisesta huonekalutuotannosta ulkomaille vietiin vähän yli viidennes ja viennin arvo vuonna 2004 oli ennätykselliset 283 milj. euroa. Valtaosa uskoo viennin määrän pysyvän ennallaan, tosin odotukset viennin suhteen ovat jo pitkään olleet huomattavasti toteumia suuremmat. Kotikalusteet ovat viennin merkittävin tuoteryhmä. Tärkein markkina-alue suomalaisille huonekaluvalmistajille on aina ollut Ruotsi, jonne suuntautuu noin 20 % viennistä. Muita tärkeitä vientimaita ovat Venäjä (12 %), USA (10 %) sekä Saksa (10 %). Yhteensä EU-maiden osuus viennistä on yli 60 %. Tuonnin arvo oli vuonna 2004 noin 334 milj. euroa ja sen ennustetaan kasvavan vuonna 2005 jopa kymmenen prosenttiyksikön verran. Huonekalujen tuonti on keskittynyt kotikalusteisiin, ja niiden osuus (57 %) on edelleen kasvussa. Seuraavaksi suurin tuoteryhmä on huonekalujen osat (16 %). Tuonti EU-maista on yli 60 % huonekalujen kokonaistuonnista, ja suurin yksittäinen tuontimaa on Ruotsi 24 %:n osuudella. Myös Virolla on merkittävä osuus huonekalujen tuonnissamme. Huonekalujen valmistuksen kannattavuus on heikompaa kuin muualla teollisuudessa keskimäärin, vaikka kaikkien toimialojen yhteenlasketut kannattavuusluvut paranivatkin vuonna 2004. Keskimääräinen käyttökateprosentti oli vähän yli 10 % ja omavaraisuusaste noin 46 %. Toimialan yritysten kannattavuudessa ja vakavaraisuudessa on suuria eroja. Käytännössä kannattavuus paranee yrityksen henkilöstömäärän kasvaessa (yli 50 työntekijää). Pienimmillä yrityksillä (alle 10 työntekijää) on kuitenkin paras omavaraisuusaste. Yritysten liikevaihto/henkilö on kasvanut tasaisesti koko 90- luvun ajan. Huonekalujen valmistajien pääasiallisella asiakaskunnalla eli jakeluketjuilla on vahva neuvotteluasema. Lisäksi tuotteilla on kaikissa EU-maissa kilpaillut ja kylläiset markkinat. Menestyminen kovassa kilpailussa vaatii yrityksiltä selkeästi kohdennettua, suunnitelmallista ja asiakaslähtöistä toimintatapaa sekä tiivistä yhteistyötä alan toimijoiden kesken. Alan menestyjiä tulevat olemaan ydinosaamiseen erikoistuvat, selkeän liiketoimintakonseptin omaavat sekä tehokkuuteen panostavat yritykset. 14

Toimialan alueellinen jakauma Liikevaihdon ja henkilöstön määrän mukaan mitattuna suurin huonekaluteollisuuden toimialakeskittymä on Päijät-Hämeessä eli lähinnä Lahden seudulla (ks. Taulukko 5). Seuraavina tulevat Uusimaa, Etelä-Pohjanmaa sekä Varsinais-Suomi. Suomen huonekaluteollisuuden suurimmat yritykset ovat Lahden seudulla. Uusimaa ja Etelä- Pohjanmaa ovat puolestaan alan pienyritysvaltaisinta aluetta. Tilastokeskuksen ennusteiden mukaan yrityskanta on pienentymässä, vaikka vuosi 2004 olikin poikkeuksellinen, ja aloittavia yrityksiä oli enemmän kuin lopettaneita yrityksiä. Yritysmäärän ei kuitenkaan odoteta enää kasvavan lähivuosina, sillä suuri joukko yrittäjiä on siirtymässä eläkkeelle. Tästä syystä osa yrityksistä lopettaa toimintansa kokonaan ja osan ostaa henkilö, joka muutoin olisi perustanut uuden yrityksen. Toisaalta toimintojen ulkoistaminen ja alihankinnan lisäys voisi kasvattaa yritysmäärää, mutta näiden töiden oletetaan pikemminkin siirtyvän pääosin jo olemassa oleville yrityksille, jotka ovat menettäneet jakelutiensä kaupan keskittymisen seurauksena. Viime vuosina konkurssiin haettujen yritysten määrä on ollut noin kolmisenkymmentä. Taulukko 5: Toimialan TOL 361 (Kaikki huonekalut) keskeisimmät tunnusluvut vuonna 2003 maakunnittain. Lähde: Toimialakatsaus, Toimiala Online/Tilastokeskus. Toimipaikat Liikevaihto Henkilöstö (1000 ) Uusimaa 307 141 765 1 183 Häme 192 262 172 3 128 Etelä-Pohjanmaa 254 141 448 1 365 Varsinais-Suomi 177 99 811 951 Keski-Suomi 67 48 588 495 Pohjois-Pohjanmaa 96 110 984 676 Satakunta 68 73 939 472 Pohjois-Savo 58 46 092 508 Pohjanmaa 68 64 601 520 Pirkanmaa 129 50 612 539 Pohjois-Karjala 38 42 964 364 Etelä-Savo 48 35 785 396 Kaakkois-Suomi 64 18 534 161 Kainuu 17 11 212 109 Lappi 35 5 791 60 Yhteensä: 1 618 1 154 298 10 927 Tarkastelussa mukana olevat maakunnat on lihavoitu. 15

Huonekaluteollisuus EU-maissa Euroopassa huonekalujen valmistus on puun jalostuksen toimialoista suurin. Vuonna 2003 huonekaluteollisuuden tuotannon arvo oli 79,4 mrd. euroa. Tämä käsittää noin 54 % koko puutuoteteollisuuden tuotannon arvosta. Huonekaluja valmistavien yritysten määrä EU:ssa on lähes 89 000, joista noin 80 000 on alle 20 henkilöä työllistäviä ja 9 000 yli 20 henkilöä työllistäviä yrityksiä. Yhteensä yritykset työllistävät lähes 900 000 henkilöä. Saksassa valtaosa yrityksistä on yli 20 henkilöä työllistäviä yrityksiä, kun taas esimerkiksi Italiassa ja Ranskassa valtaosa yrityksistä on alle 20 henkilön yrityksiä. (UEA, 2005). Tarkasteltaessa koko EU:n aluetta, voidaan havaita, että tuonnin osuus on kasvanut merkittävästi enemmän kuin vienti. Yleisesti ottaen EU:n alueen jakelijat ovat keskittyneet ja ostavat harvemmilta toimittajilta. Myös valmistajapuoli on keskittynyt, ja toiminnan keskittyminen yhä suurempiin yrityksiin jatkuu voimakkaasti edelleen. Huonekaluista yli 80 % valmistetaan viidessä eri maassa. Suurimpia huonekalujen valmistajamaita ovat Saksa (27 %), Italia (26 %) ja Ranska (12 %). Tarkasteltaessa alaa koko maailman tasolla, Kiinan osuus on vahvassa kasvussa. Toimialan kytkennät muihin toimialoihin Huonekalujen valmistuksella on suurin kytkentä asiakkaisiinsa eli huonekalukauppaan. Toinen luonnollinen kytkentä tulee raaka-aineostoista. EU:n tasolla huonekaluteollisuus ostaa 20 % sahatavaratuotannosta, 55 % lastulevyteollisuuden tuotannosta ja 90 % mdf-teollisuuden tuotannosta (UEA, 2005). Lisäksi Suomessa merkittävä osa huonekalujen valmistuksen kytkennöistä liittyy nykyisin erilaisiin maahantuojiin, koska mm. erilaisia heloja, tekstiilejä ja alan erikoiskoneita ei juurikaan valmisteta kotimaassa. Huonekaluja valmistavat yritykset eivät koe olevansa osa metsäteollisuutta, ja ovat viime aikoina voimakkaasti tuoneet julki haluaan erottua siitä. Yritykset kokevat pikemminkin kuuluvansa sisustus- ja huonekalualalle. Tätä tukee osaltaan myös huonekaluteollisuuden asiakaskunnassa tapahtunut kehitys: entistä suurempi osa huonekalukaupasta käydään kokonaisvaltaista sisustusta myyvien liikkeiden kautta. 16

Luvussa neljä tarkastellaan asiantuntijapalveluita tuottavien yritysten (KIBS) merkitystä innovaatiojärjestelmässä. 4. ASIANTUNTIJAPALVELUITA TUOTTAVIEN YRITYSTEN (KIBS) MERKITYS INNOVAATIOJÄRJESTELMÄSSÄ 4.1 Mitä asiantuntijapalveluita tuottavat yritykset (KIBS) ovat? Asiantuntijapalveluita tuottavista yrityksistä käytetään usein nimitystä KIBS (= Knowledge Intensive Business Services). KIBS:it toimivat eri elinkeinoelämän sektoreilla ja niiden toiminta perustuu korkeaan, henkilökohtaiseen osaamiseen, jota toiset yritykset ja organisaatiot edelleen hyödyntävät. KIBS-palvelut ovat yksi dynaamisimmista ja nopeimmin kasvavista liiketoiminnan muodoista tällä hetkellä (Miles, 2003). KIBS:eistä voidaan käyttää ainakin kahta määritelmää (Toivonen, 2004). Ensimmäisen määritelmän mukaan KIBS:ien henkilökunta muodostuu asiantuntijoista, jotka yleensä ovat korkeasti koulutettuja. Toisen määritelmän mukaan KIBS:it auttavat asiakkaitaan uuden tiedon muodostamisessa. Yleensä KIBS:ejä koskevissa tutkimuksissa keskitytään ainoastaan yksityisellä sektorilla toimiviin yrityksiin, mutta laveammin määriteltynä myös jotkin julkisen sektorin organisaatiot voidaan laskea KIBS:eihin kuuluviksi. Tässä tutkimuksessa keskitytään kuitenkin perinteen mukaisesti ainoastaan yksityisellä sektorilla toimiviin asiantuntijayrityksiin. KIBS-alat jaetaan myös tutkimuksesta 1 riippuen eri tavoin. Lith (2005) on käyttänyt seuraavaa kuutta kategoriaa jaottelussaan 1) tietotekniikkapalvelut (TOL 721 Atk-laitteistokonsultointi, TOL 722 Ohjelmistojen suunnittelu, valmistus ja konsultointi, TOL 723 Tietojenkäsittely, TOL 724 Tietokanta- ja verkkopalvelut, TOL 726 Muu tietojenkäsittelypalvelu) 2) tekniset palvelut ((TOL 742 Tekninen palvelu, TOL 743 Tekninen testaus ja analysointi, TOL 74871 Taideteollinen muotoilu ja suunnittelu) 1 Toivosen (2004) jaottelu: 1) tietotekniikkapalvelut, 2) tutkimus ja kehitys, 3) lainopilliset palvelut, 4) kirjanpito ja tilintarkastus, 5) markkinointi, 6) tekniset palvelut, 7) liikkeenjohdon konsultointi, 8) työvoiman vuokrauspalvelut ja 9) yksityisen sektorin koulutus. 17

3) tutkimus ja kehittäminen (TOL 731 Luonnontieteen ja tekniikan tutkimus ja kehittäminen, TOL 732 Yhteiskuntatieteellinen ja humanistinen tutkimus ja kehittäminen) 4) lainopilliset ja taloudelliset palvelut ((TOL 7411 Lakiasian palvelu, TOL 7412 Laskentatoimi, kirjanpito, tilintarkastus ja veroneuvonta, TOL 74872 Perintätoimistot ja luottotietopalvelu) 5) mainos- ja markkinointipalvelut (TOL 7413 Markkinatutkimus ja mielipideselvitykset, TOL 744 Mainospalvelu, TOL 74873 Messujen ja kongressien järjestäminen) 6) konsultti- ja henkilöstöpalvelut (TOL 7414 Liikkeenjohdon konsultointi, TOL 74502 Työvoiman vuokraus, TOL 74509 Muu työvoiman ja henkilökunnan hankinta) Suomen KIBS-aloista eniten henkilöitä työskentelee tietotekniikkapalveluissa, joiden osuus KIBS:ien kokonaistyöllisyydestä vuonna 2001 oli n. 30 %. Toiseksi suurin KIBS-ala samana vuonna oli vastaavasti tekniset palvelut (n. 27 % KIBS:ien kokonaistyöllisyydestä). Seuraavaksi suurin ala oli kirjanpito ja tilintarkastus (n. 9 %). Vaikka KIBS:ien osuus Suomen bruttokansantuotteesta on pieni (vuonna 2000 n. 2,4 %), niin Suomen yrityksistä niiden osuus on kuitenkin n. 11 %. (Toivonen, 2004; Lith, 2005.) Taulukko 6 esittää KIBS-toimipaikkojen jakautumisen TE-keskusalueittain. Taulukko 6: KIBS-alojen toimipaikat TE-keskusalueittain vuonna 2002. Lähde: Tilastokeskus, Yritys- ja toimipaikkarekisteri (2004 / Marja Toivonen) Osuus toimialan toimipaikoista, koko maa, % Osuus toimialan henkilöstöstä, koko maa, % Osuus toimialan liikevaihdosta, koko maa, % Toimipaikat, lkm Uusimaa 13 527 45,6 54,5 63,6 Varsinais-Suomi 2 593 8,7 8,6 7,4 Pirkanmaa 2 571 8,7 8,9 6,9 Häme 1 749 5,9 3,7 2,8 Pohj.-Pohjanmaa 1 464 4,9 5,9 4,5 Kaakkois-Suomi 1 152 3,9 3,1 2,5 Keski-Suomi 1 146 3,9 3,5 2,6 Pohjanmaa 1 011 3,4 2,4 1,9 Pohjois-Savo 903 3,0 2,4 2,0 Satakunta 879 3,0 2,4 1,9 Etelä-Pohjanmaa 721 2,4 1,0 0,8 Lappi 638 2,1 1,3 1,5 Etelä-Savo 550 1,9 0,9 0,8 Pohjois-Karjala 537 1,8 0,8 0,6 Kainuu 217 0,7 0,5 0,3 Yhteensä: 29 658 100 100 100 18

Kuten taulukosta 6 nähdään, KIBS-yritykset ovat hyvin voimakkaasti keskittyneet pääkaupunkiseudulle ja sen välittömään ympäristöön. Uudenmaan TE-keskuksen toimialueen osuus KIBS-alojen toimipaikoista vuonna 2002 oli n. 46 %, henkilöstöstä 55 %, ja liikevaihdosta 64 %. Uudellamaalla liki viidennes kaikista yritystoimipaikoista toimii KIBS-aloilla, koko maassa vastaavan luvun ollessa 11 %. Yksittäisistä toimialoista ääriesimerkkejä ovat mm. tilintarkastustoiminta, liikkeenjohdon konsultointi ja lakiasiainpalvelut, jotka ovat keskittyneet erittäin vahvasti nimenomaan pääkaupunkiseudulle, ja jossa ne palvelevat suuria ja maksukykyisiä yrityksiä sekä näiden pääkonttoreita. 3.2 KIBS:it tiedon välittäjinä ja talouskasvun edistäjinä Riippumatta siitä, miten KIBS-alat jaotellaan, KIBS:eille ominainen yhteinen piirre on toiminnan perustuminen asiantuntevuuteen ja henkilökohtaiseen inhimilliseen pääomaan. KIBS:ien keskeiseksi rooliksi on nähty toimiminen tiedon välittäjänä toisten yritysten ja organisaatioiden välillä innovaatiojärjestelmässä, ja sitä kautta taloudellisen kasvun edistäminen. KIBS:it käyttävät toiminnassaan usein uusinta teknologiaa, ja ne suhtautuvat ylipäätään myönteisesti uusiin asioihin. Näin toimiessaan KIBS:it edelleen välittävät positiivista uuteen ajatteluun suuntautuvaa ajattelutapaa myös perinteisiin yrityksiin ja organisaatioihin, ja tätä kautta ne auttavat koko taloutta sopeutumaan uuden tietoyhteiskunnan edellyttämiin haasteisiin. (Miles, 1993, 2000, 2003; Metcalfe & Miles, 2000; Toivonen, 2004; Muller and Zenker, 2001; Won & He, 2005; OECD, 2006.) Miles (2003) mm. katsoo, että KIBS:it voidaan useimmiten nähdä ongelman ratkaisijoina ja kehittäjinä. KIBS:ejä voitaisiin jaotella perinteisiin (markkinointi, lakipalvelut, konsultointi ym.) ja uuteen teknologiaan liittyviin (tietotekniikkasovellukset, insinöörialat ym.) (Miles ym, 1995). Perinteiset KIBS:it käyttävät teknologiaa hyväkseen, mutta uutta teknologiaa tuottavat KIBS:it välittävät sitä edelleen myös muiden käyttöön. KIBS:ien kehitys ja niiden nopea kasvu alkoi 1980-luvulla. Sitä ennen palvelut nähtiin jossain mielessä ylimääräisenä kuluna, tai ainakin vähemmän tärkeinä kuin esimerkiksi suoraan tuotantoon panostaminen. Ei ole täysin selvää, mistä KIBS:ien nopea 19

kasvu johtuu, mutta ensisijaisesti KIBS:ien palvelut ovat kysyntälähtöisiä. Yritykset alkoivat 1980-luvulla vahvasti ulkoistaa osia toiminnoistaan, ja tämän ulkoistamisen ympärille kehittyi vähitellen omat markkinansa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että ulkoistamisen ensimmäiset sykäykset lähtivät palveluita tuottavien yritysten ja julkisen sektorin taholta. Vähitellen lisääntyneen kysynnän ympärille alkoikin muodostua yhä enemmän KIBS:ejä. (Toivonen, 2004.) Tämän päivän taloudet nojaavat yhä enemmän tietoon ja oppimiseen. Tässä asetelmassa KIBS:eillä on tärkeä rooli tiedon välittäjänä. Konseptit kuten oppiva talous ja tietoon perustuva talous ovat meille kaikille tuttuja. Lin (2003), Petrakis ja Stamatakis, (2002), Asteriou ja Agiomirgianakis (2001) sekä Saarivirta, Consoli ja Ramlogan (2005) esimerkiksi ovat osoittaneet, että tieto ja inhimillinen pääoma ovat keskeisiä muuttujia taloudellisessa kasvussa. Ns. inhimilliseen pääomaan nojaava kasvuteoria tunnetaan nimellä endogeeninen kasvuteoria, joka poikkeaa edeltäjästään neoklassisesta kasvuteoriasta siinä, miten se mallintaa tiedon talouskasvussa (Romer, 1986, 1989; Solow, 1956). Endogeenisen kasvuteorian perusoletus on, että ideasektori yhdessä perinteisen tuotantosektorin kanssa siirtää knowledge spillovers :ien kautta tuotantomahdollisuuksien käyrää, joka näkyy tuottavuuden kohoamisena ja talouskasvuna. Tällöin oppimisen ja tiedon lisääntymiseen kautta innovaatiotkin ovat todennäköisempiä. Tieto itsessään ei kuitenkaan johda parempaan tuotokseen, vaan oleellista on kuinka tietoa käytetään. Tieto pitääkin kapitalisoida eli ottaa käyttöön ja hyödyntää edelleen. Tässä tehtävässä asiantuntijapalveluita tarjoavat yritykset ovat ratkaisevassa osassa. Oppimisella innovaatioihin OECD:n (2001) sekä Conceicaon ja Heitorin (2002) mukaan tällä hetkellä vallitsee laaja yksimielisyys siitä, että tiedolla, sen tuottamisella ja jakaantumisella, on yhä voimakkaampi merkitys taloudellisessa kehityksessä ja kilpailukyvyssä. Innovaatiot ja oppiminen ovat avainasemassa nykyajan tietoon perustuvassa taloudessa. Thummin (2002) mukaan innovaatioiden ja teknologisen kehityksen voidaan suoraan katsoa olevan yhteydessä kilpailukykyyn. Mitä innovatiivisempi ja teknologisesti kehittyneempi talous on, sitä kilpailukykyisempi se myös on. Olennaista kuitenkin on, että innovaatiot tarvitsevat pohjakseen tietoa. OECD:n (2001) mukaan tieto onkin panos, jota hyödyntämällä saadaan aikaan taloudellista kasvua. Tieto itsessään ei kuitenkaan 20