Suomi. 1. Yleisiä tietoja

Suomi 1. Yleisiä tietoja Suomi pyrkii torjumaan ihmiskauppaa pääasiassa auttamalla ja suojelemalla sen uhreja ja saattamalla ihmiskauppiaat vastuuseen. Hallitus korostaa, ettei ihmiskauppa ole pelkästään turvallisuutta ja järjestäytynyttä rikollisuutta koskeva kysymys, vaan myös ihmisoikeuskysymys. Suomi on sekä kauttakulku- että kohdemaa naisten ja tyttöjen ihmiskaupalle seksuaalista hyväksikäyttöä varten. Uhrit ovat perinteisesti tulleet Baltian maista ja Venäjältä. Viime aikoina naisten ja miesten ihmiskauppa pakkotyövoimaksi on kuitenkin lisääntynyt esimerkiksi Kiinasta, Thaimaasta, Intiasta ja Pakistanista. Hyväksikäytettyä työvoimaa on pääasiassa rakennusteollisuudessa, maataloudessa, ravintoloissa ja kotiapulaisina. Myös nigerialaiset ihmiskauppaverkostot ovat saapuneet Suomeen. Arvioiden mukaan uhrien lukumäärä voi nousta satoihin joka vuosi. 2. Institutionaaliset ja oikeudelliset puitteet 2.1 Lainsäädäntö Kaikenmuotoinen ihmiskauppa kielletään Suomen rikoslaissa 1889/39. Ihmiskauppa ja törkeä ihmiskauppa säädettiin rangaistaviksi teoiksi vuonna 2004. Lokakuussa 2006 tuli voimaan laki, jossa seksuaalipalvelujen ostaminen ihmiskaupan uhreilta säädetään rikokseksi. Enimmäisrangaistus ihmiskaupasta on kuusi vuotta vankeutta ja törkeästä ihmiskaupasta kymmenen vuotta vankeutta. On myös muuta ihmiskauppaan liittyvää lainsäädäntöä, jonka nojalla ihmiskauppiaita voidaan tuomita, esimerkiksi lait järjestäytynyttä prostituutiota, lapsipornon levittämistä, laittoman maahantulon järjestämistä ja seksuaalipalvelujen markkinointia vastaan i. Euroopan unionin neuvoston direktiivi 2004/81/EY (oleskeluluvasta, joka myönnetään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tekeville kolmansien maiden kansalaisille,

jotka ovat ihmiskaupan uhreja) saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä heinäkuussa 2006 muuttamalla ulkomaalaislakia (301/2004). Ulkomaalaislain mukaan viranomaiset voivat myöntää uhreille harkinta-ajan, jonka pituus vaihtelee 30 päivästä kuuteen kuukauteen. Ihmiskaupan uhreille voidaan myöntää tilapäinen oleskelulupa, joka on voimassa kuudesta kuukaudesta vuoteen, kun on perustellut syyt uskoa, että he ovat ihmiskaupan uhreja ja kun he eivät ole enää yhteydessä rikollisiin ja ovat valmiita auttamaan viranomaisia rikoksen selvittämisessä. Erityisen haavoittuvassa asemassa oleville uhreille myönnetään jatkuva oleskelulupa. Uhrilta ei edellytetä yhteistyötä viranomaisten kanssa, mutta hänellä ei saa enää olla siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin. Vuoden 2007 alussa tuli voimaan maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta annettuun lakiin (493/1999) tehty muutos, jolla otettiin käyttöön toimenpiteitä ihmiskaupan uhrien auttamiseksi. Jotta voitaisiin estää ihmiskauppaa seksuaaliseen hyväksikäyttötarkoitukseen, lokakuussa 2006 tuli voimaan laki, jossa seksuaalipalvelujen ostaminen ihmiskaupan uhreilta säädetään rikokseksi. Näin ollen Suomen lainsäädäntö poikkeaa Ruotsin lainsäädännöstä, jossa seksuaalipalvelujen ostaminen ylipäänsä on säädetty rikokseksi. 2.2 Kansallinen strategia / kansallinen toimintasuunnitelma Suomen hallitus hyväksyi ensimmäisen ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman vuonna 2005. Tarkennettu toimintasuunnitelma hyväksyttiin kesäkuussa 2008. Tarkennetussa kansallisessa toimintasuunnitelmassa kuvaillaan eri tavoitteita, joita ovat muun muassa tukiohjelmat kotimaahansa palaaville uhreille sekä etsivän työn, uhrien tunnistamisen ja neuvontaa koskevan koulutuksen parantaminen. Se on kohdistettu lainvalvontaviranomaisille, opettajille, sosiaalityöntekijöille ja terveydenhoitohenkilöstölle sekä muille, jotka saattavat joutua tekemisiin ihmiskaupan uhrien kanssa. Suunnitelma pohjautuu ihmisoikeusperustaiselle ja uhrikeskeiselle lähestymistavalle. Se pyrkii myös ottamaan entistä tarkemmin huomioon lapsi- ja sukupuolinäkökulman toimenpiteiden toteutuksen yhteydessä. Lisäksi suunnitelmassa on erityinen jakso, jossa

käsitellään ihmiskauppaa työvoiman hyväksikäyttötarkoituksessa, tiedottamista ja ennaltaehkäiseviä toimia. 2.3.1 Ihmiskaupan vastaisten toimien koordinointi kansallisella tasolla Ihmiskaupan vastaisen kansallisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa koordinoi sisäasiainministeriö. Muilta osin kukin keskeinen ministeriö vastaa toimenpiteiden toteuttamisesta omalla hallinnonalallaan. Toimintasuunnitelman täytäntöönpanon seurannasta vastaa monialainen ohjausryhmä. Ohjausryhmä muodostuu eri ministeriöiden, rajavartiolaitoksen, poliisin, keskusrikospoliisin, syyttäjänviraston ja kansalaisjärjestöjen edustajista. 2.4 Kansallinen raportoija tai vastaava mekanismi Suomen hallitus nimitti tammikuun 2009 alussa vähemmistövaltuutetun kansalliseksi ihmiskaupparaportoijaksi. Kansallinen raportoija on riippumaton viranomaistaho, joka sijaitsee hallinnollisesti sisäasiainministeriön sisällä ja osallistuu kansalliseen ohjausryhmään tarkkailijana. Kansallisen raportoijan tehtävänä on: seurata ihmiskauppaan liittyviä ilmiöitä, kansainvälisten velvoitteiden toteutumista ja kansallisen lainsäädännön toimivuutta antaa ihmiskaupan vastaiseen toimintaan ja uhrien oikeuksien toteutumiseen liittyviä ehdotuksia, suosituksia, lausuntoja ja neuvoja pitää yhteyttä kansainvälisiin järjestöihin antaa oikeudellista neuvontaa ja avustaa uhreja tarvittaessa raportoida säännöllisesti valtioneuvostolle ja eduskunnalle ihmiskaupasta ja siihen liittyvistä ilmiöistä. Kansallisen raportoijan toimisto työllistää yhden ylemmän virkamiehen. 3. Ihmiskaupan vastaisen politiikan toteuttaminen

3.1 Ehkäisy Suomi on pyrkinyt ehkäisemään ihmiskauppaa pääasiassa tiedottamalla asiasta. Viranomaiset ja kansalaisjärjestöt käynnistivät toukokuussa 2010 yhdessä verkkosivuston (www.ihmiskauppa.fi, www.människohandel.fi, www.humantrafficking.fi). Sillä annetaan tietoja ihmiskaupasta ja auttamisjärjestelmästä. Viranomaiset ja kansalaisjärjestöt järjestävät yhteistyössä ihmiskauppaa koskevia koulutustilaisuuksia kaikkialla maassa. Viranomaiset seuraavat myös maahanmuuton muotoja ja seulovat maahanpyrkijöitä Schengen-alueen rajalla löytääkseen todisteita ihmiskaupasta. Kansainvälisiin rauhanturvaoperaatioihin osallistuville suomalaisille joukoille annetaan intensiivistä ihmiskaupan ehkäisemistä koskevaa koulutusta, jotta lähetetyt joukot pystyisivät tunnistamaan mahdolliset ihmiskaupan uhrit. ii Suurlähetystöt ja muut viranomaiset tiedottavat Suomeen työhön tuleville henkilöille heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Keskusrikospoliisi on tuottanut ihmiskauppaa käsittelevää aineistoa yhdessä Yhdysvaltojen sisäisen turvallisuuden ministeriön (maahanmuutto- ja tulliosasto) kanssa. Tämä aineisto on esitetty Suomen televisiossa, ja se on nähtävissä myös Suomen poliisin ja sisäasiainministeriön verkkosivustoilla. Suomen poliisikoulu on laatinut ihmiskauppaa koskevaa koulutusmateriaalia. 3.2 Uhrien auttaminen ja tukeminen Ihmiskaupan uhreille perustettiin Suomessa vuonna 2005 auttamisjärjestelmä, joka toimii sisäasiainministeriön alaisuudessa. Uhreille järjestetään valtion ylläpitämien Joutsenon (aikuiset ja perheet) ja Oulun (ilman huoltajaa olevat alaikäiset) vastaanottokeskusten koordinoimana erilaisia palveluja ja tukitoimia. Järjestelmä virallistettiin muuttamalla lakia maahanmuuttajien kotouttamisesta ja turvapaikanhakijoiden vastaanotosta vuoden 2007 alussa. Nämä kaksi vastaanottokeskusta tarjoavat oikeudellista neuvontaa, kriisiterapiaa, sosiaalipalveluja, terveydenhoitopalveluja, tulkkausta ja muunlaista tukea kuten majoituksen

ja tukea turvalliseen paluuseen alkuperämaahan. Vastaanottokeskukset voivat hankkia palvelut ja tukitoimet myös alihankintana julkiselta tai yksityiseltä palveluntarjoajalta. Kansalaisjärjestöt voivat hakea valtion avustuksia ihmiskaupan uhrien etsintä- ja neuvontatyötä varten. Uhrien auttamisjärjestelmä harkitsee parhaillaan palvelujen ostamista kansalaisjärjestöiltä. Tällä hetkellä valtiosta riippumattomien palveluntarjoajien on haettava lupaa tarjota tiettyä palvelua saadakseen korvauksen valtiolta. Vuodesta 2005 huhtikuun 2010 loppuun mennessä apua on saanut 37 aikuista uhria ja 14 alaikäistä ihmiskaupan uhria. Yhdysvaltojen ulkoministeriön raportin Trafficking in Persons (TIP) report 2010 mukaan vuonna 2009 virkamiehet ohjasivat 13 uhria palvelujen piiriin. Oleskeluluvat Ihmiskaupan uhreille voidaan myöntää harkinta-aika ennen oleskeluluvan myöntämistä. Harkinta-ajan pituus vaihtelee 30 päivästä kuuteen kuukauteen. Sen aikana uhrien on päätettävä, tekevätkö he yhteistyötä viranomaisten kanssa. Harkinta-aika voidaan keskeyttää, jos ihmiskaupan uhrit ovat vapaaehtoisesti ja omasta aloitteestaan solmineet uudelleen suhteet ihmiskaupasta epäiltyihin. Samoin aika voidaan keskeyttää, jos henkilön katsotaan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita. Paikallispoliisi tai rajatarkastusviranomainen päättää harkinta-ajan myöntämisestä tai keskeyttämisestä. Harkinta-aikaa koskevasta päätöksestä ja sen keskeyttämisestä ei saa valittaa. Ihmiskaupan uhrille voidaan myös myöntää oleskelulupa. Ihmiskaupan uhrille myönnettävä oleskelulupa on lähtökohtaisesti tilapäinen ja sen edellytyksenä on, että uhrin Suomessa oleskelu on perusteltua ihmiskaupan esitutkinnan tai tuomioistuinkäsittelyn vuoksi,

uhri on valmis tekemään yhteistyötä viranomaisten kanssa ihmiskaupasta epäiltyjen kiinni saamiseksi ja uhri on katkaissut siteet ihmiskaupasta epäiltyihin. Oleskeluluvan nojalla uhrit voivat tilapäisesti pysyä maassa toipuakseen ja etsiäkseen työtä. Uhreille tarjotaan myös terveydenhoitopalveluja ja oikeudellisia palveluja, ja he voivat myöhemmin hakea pysyvää oleskelulupaa. Oleskelulupa voidaan uusia, jos olosuhteet ovat edelleen samanlaiset. Erityisen haavoittuvassa asemassa oleville ihmiskaupan uhreille oleskelulupa voidaan myöntää jatkuvana. Uhrilta ei edellytetä yhteistyötä viranomaisten kanssa, mutta hänellä ei saa enää olla siteitä ihmiskaupasta epäiltyihin. 3.3 Lapsille tarkoitetut erityiset suojelutoimet Oulun vastaanottokeskus voi tarvittaessa järjestää erityisiä suojelutoimia ilman huoltajaa oleville lapsille. Nämä toimet voidaan räätälöidä tapauksen mukaan. Kyse voi olla esimerkiksi erityisistä turvajärjestelyistä lapsen turvallisuuden takaamiseksi, erityisistä suojelutoimista ja erilaisista lääkinnällisistä, psykologisista ja sosiaalisista tukitoimista. Jos ihmiskaupan uhriksi joutunut lapsi on Suomessa ilman huoltajaa tai muuta laillista edustajaa, hänelle nimitetään aina edustaja välittömästi. Edustajalla on sama oikeus kuin huoltajalla tulla kuulluksi kysymyksissä, jotka koskevat lasta ja hänen omaisuuttaan, hän päättää lapsen asumisjärjestelyistä ja hallinnoi lapsen omaisuutta. 3.4 Tutkinta ja syytteeseenpano Tutkimusten ja syytteiden lukumäärä Joulukuussa 2008 Kotkan käräjäoikeus tuomitsi törkeästä ihmiskaupasta viisi henkilöä ja joulukuussa 2009 Helsingin hovioikeus tuomitsi ihmiskaupasta kaksi henkilöä. Vuoden 2008 aikana vankeusrangaistusta suoritti viisi tuomittua ihmiskauppiasta (tuomittu käräjäoikeudessa heinäkuussa 2006 ja hovioikeudessa maaliskuussa 2007). Ihmiskaupasta

annetut tuomiot vaihtelivat 24 kuukauden vankeudesta 60 kuukauden vankeuteen. Kaikki 12 henkilöä oli tuomittu prostituutioon liittyvästä ihmiskaupasta. Lainvalvontaviranomaiset tekivät yhteistyötä Viron, Ruotsin ja Venäjän viranomaisten kanssa noin 10 ihmiskauppatapauksessa. iii Yhdysvaltojen ulkoministeriön laatiman raportin (TIP report 2010) mukaan poliisi tutki 50:tä ihmiskauppatapausta vuonna 2009. Viranomaiset syyttivät vuonna 2009 prostituutioon liittyvästä ihmiskaupasta vähintään viittä henkilöä ja työvoiman hyväksikäyttöön liittyvästä ihmiskaupasta kahta henkilöä, kun vuonna 2008 prostituutioon liittyvästä ihmiskaupasta syytettiin yhdeksää henkilöä. Vuonna 2009 tuomittiin kaksi henkilöä ihmiskaupparikoksista, kun tuomittuja vuonna 2008 oli yhdeksän. 4. EU ja kansainvälinen yhteistyö Suomen kansainväliseen yhteistyöhön kuuluu osallistuminen yhteistyöhön ja hankkeisiin erityisesti muiden Pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa. Vuosina 2005 2008 Suomi osallistui alueelliseen hankkeeseen, joka toteutettiin pohjoismaisbaltialaisen ihmiskaupan vastaisen työryhmän (Nordic-Baltic Task Force against Trafficking in Human Beings) tuella. Pohjoismaiden ja Baltian maiden pilottiprojektin tavoitteena oli auttaa luomaan verkosto helpottamaan seksuaaliseen hyväksikäyttötarkoitukseen tuotujen ihmiskaupan naispuolisten uhrien paluuta lähtömaahansa. Projektiin osallistuivat lisäksi Islanti, Latvia, Liettua, Norja, Ruotsi, Tanska ja Viro. Suomi on mukana Itämeren valtioiden neuvoston (Council of the Baltic Sea States, CBSS) ihmiskaupan vastaisessa työryhmässä, jonka tehtäviin kuuluvat niin tutkimus, tiedotus kuin koulutuskin. Työryhmään kuuluu jäseniä kaikista 11:stä Itämeren valtiosta. Suomi osallistuu myös projektiin Towards Global EU-Action Against Trafficking in Human Beings, jonka järjestää Ruotsin oikeusministeriö yhteistyössä Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön kanssa. Projekti saa taloudellista tukea Euroopan komission rikosten ehkäisemistä ja torjuntaa koskevasta vuoden 2008 ohjelmasta. Projektin tavoitteena on edistää EU:n ulkoisen ulottuvuuden lujittamisesta ihmiskaupan vastaisen toiminnan alalla 1.

joulukuuta 2009 hyväksytyn neuvoston toiminta-asiakirjan ja lokakuussa 2009 ihmiskaupasta annetun julistuksen täytäntöönpanoa. Suomi osallistuu aktiivisesti myös EU:n, ETYJ:n, Euroopan neuvoston ja YK:n harjoittamaan ihmiskaupan vastaiseen yhteistyöhön. i UNODC Global Trafficking Report 2009 ii United States State Department Trafficking in Persons Report 2009 iii Ibid