Seppo Lintunen, Espoo Art ry:n uusi puheenjohtaja kertoo taiteensa lähtökohdista ja maalaamisen kokemuksistaan. Mistähän aloittaisin... Olen siis Seppo Lintunen, entinen maalainen Huittisista, nykyinen (30 v) espoolainen. Jo kouluaikana innostuin maalaamisesta. Ihan siinä määrin, että ajattelin sitä elämänurana. Maalaamista siis. Toisena vaihtoehtona oli historianopettaja. Elämä vei kuitenkin aivan muihin kuvioihin ja maalauskin sai jäädä. Suurin osa työurasta kului Orionin osto-osastolla (sourcing and relationship manager) pakkausmateriaalien hankinnoissa. Taide on lääkepakkausten ostosta näennäisesti kaukana. Siinäkin oli kuitenkin kyse ongelmien ratkaisusta, aivan kuin jokaisen taulun maalaamisessa. Parikymppisenä kuitenkin jo päätin, että alan nelikymppisenä uudestaan maalaamaan ja se päätös pitikin. Pari vuotta meni yli, eli olin 42 ensimmäisen uuden taulun maalatessani. Innostus oli aluksi aivan valtava, taulun valmistuminen nostatti liioitellun hybriksen ja vei yöuniakin. Joka tapauksessa siitä lähtien tauluja on syntynyt tasaisen epätasaiseen tahtiin. Silloin 90-luvulla maalasin paljolti tunteella, nopeasti ja halusin tauluihin liikettä, en seisahtuneisuutta. Yritin käydä kursseilla mm. Suomenlinnassa, mutta luonteeni mukaisesti minun oli vaikea ottaa vastaan neuvoja, miten minun pitäisi maalata. Kuva1 vuosi 1972 Sietämätön ajatus. Teknisestikin opettelin maalaamaan vanhalla trial ja error -pohjalla. Alusta lähtein kammosin myös ajatusta, että maalaisin kuin joku toinen, että minulla olisi esikuvia. Halusin maalata ihan omalla tyylillä vaikka tajusinkin, että kokonaan ei kukaan voi olla vaikutteista vapaa. 1
Vuosia kului ja maalailin työn ohessa, joululomilla, pääsiäisenä ja kesälomalla. Ajatukseni oli alun perin maalata vain itsestäni itselleni. Jotkut työtoverini kuitenkin patistelivat minua esittelemään taulujani ja liittymään johonkin taideseuraan. Tällä kertaa tottelin ja pääsinkin Espoo Artin jäseneksi viime vuosikymmenen loppupuolella. Artin hallituksessa olen ollut kolmisen vuotta. Maalaamiseni toteutustapa on vuosien saatossa muuttunut lähes päin vastaiseksi.nyttemmin minulla on useimmiten ennakkosuunnitelma, millaisen taulu aion maalata. Maalaan taulua taukoja pitäen, enintään tunnin jaksoissa ja tauot ovat samaa luokkaa.taukojen aikana maalauksen toteutus selkenee ja etenee. Kuvaan nyttemmin mielelläni jotain tapahtumaa, joka ilmentää tunnetilaa. Alussa mainitsin olevani maalainen. Se varmaan näkyy aina tauluissani. Kuva 2 vuosi 1993 Kuvaan luontoa, käytän voimakkaita värejä. Tauluni syntyvät mielikuvistani, suoraa yhteyttä todellisuuteen niissä ei useimmiten ole. Minua väitetään naivistiksi. Sitäkään en hyväksy. Jotkut kokevat minut tekstiilimaalarina, dekorativistina tai jopa graffitivaikutteisena. Mikä ettei! Jäin eläkkeelle 3 vuotta sitten. Aion maalata vielä pitkään ja parhaat tauluni ovat vielä maalaamatta. Malttakaa odottaa! Kuva 3 vuosi 2014 2
Aikomukseni on Espoo Artin puheenjohtajana ylläpitää taiteilijaseuran mainetta, ja.arvoa yllä. Arvostan myös edeltäjieni työtä ja ponnistuksia,oli sitten kyse työstä yleensä tai taideyhdistyksen toiminnasta. Työtä sekin vaatii. Seppo Lintunen, Espoo Art ry:n puheenjohtaja ESPOO ART ry Osoite:Mäkkylänkuja 3, 02650 Espoo www.espooart.fi s-posti: espooart@gmail.com Y-tunnus: 1708817-6 Pankkitili: 142630-123727 Viitenumero: 1012 HALLITUS Seppo Lintunen, puheenjohtaja 045 117 6050 seppolintunen2011(at)gmail.com Gunnar Bauer, varapuheenjohtaja 044 0633006 bauer.gunnar@gmail.com kritiikki-illat Liisa Heikkinen-Illukka sihteeri, Arttu 040 5850804 liisa.illukka(at)wmail.fi Kuva 4 vuosi 2002 Liisa Knuuti 050 570 4265 liisa.knuuti(at)pp.inet.fi 3 Kuva 5 vuosi 2014 Else-Maj Koskimäki, kurssit 041 501 6224 elsemajkoskimki(at)gmail.com Maritta Laitinen, talous, jäsenrekisteri, osoitemuutokset 040 527 3268 mai.laitinen(at)kolumbus.fi Teija Lemberg 041 462 29 39 teija.lemberg(at)kolumbus.fi mallimaalaus Sari Nikola 050 3666 432 sari.nikola(at)gmail.com Irma Parviainen irmaparviainen@elisanet.fi 040 8356238 Petteri Pulli 050 3783782
KEVÄTKAUDEN 2014 OHJELMA Espoo Artin vuosikokouksessa käsiteltiin sääntömääräisiä asioita. Veikko Kuhmonen jättää puheenjohtajan tehtävät ja Seppo Lintunen valittiin uudeksi puheenjohtajaksi.varapuheenjohtajana toimii Gunnar Bauer.Hanne Rokkanen ja Raija Tähkiö luopuivat hallitustehtävistä ja heidän tilalleen tulivat Irma Parviainen ja Petteri Pulli. Grafiikan työpaja jatkuu 6.5. keväällä parittomien viikkojen ti klo 12-16 Hanne Rokkasen järjestämänä. Maksu on 10 /kerta ja se maksetaan paikan päällä. Henkilöstä kuvaksi- mallimaalauskurssi on 17.- 18.5.Heikki Portaankorvan ohjaamana. Maksu: 30,käteisenä paikan päällä. Ilmoittautuminen: Maritta Laitinen, mai.laitinen@ kolumbus.fi,puh.040 527 3268 Ilmoittaudu viimeistään 8.5. Mukaan mahtuu 15 ensiksi ilmoittautunutta. Taideklubi on 7.5. klo18. Taiteilija Gunnar Bauer esittelee taidettaan. Syyskauden 2014 ohjelmaa Grafiikan työpaja alkaa syyskuun alussa parittomana tiistaina. Myös piirustusillat alkavat syyskuussa. Kritiikki-iltoja on syksyllä kaksi kertaa. Taideklubi-illan taiteilija on Petteri Pulli. Espoo-päivä on 30.8. ja samana päivänä Espoo Art ry järjestää Avoimet ovet - tapahtuman Mäkkylän taiteilijatalolla. Ilmoitamme lisätietoja myöhemmin. EspooArtin vuosinäyttely 2014 on Kaapelin Valssaamossa 8.- 22.12. 2014. Joulujuhla. Tarkempia tietoja syksyn ohjelmista ilmoitetaan lähempinä ajankohtina. Valon juhla on 14.5.klo 18 Mäkkylän taiteilijatalolla. Valitaan Vuoden Taiteilija ja taiteellinen, keväinen Hattu. Juhlassa on pientä purtavaa ja juomatarjoilua. Juhlan osallistujilla on tarjolla mahdollisuus osallistua kesänäyttelyyn PMC Polarteknikin toimistotiloissa Vantaalla. Tilaa on 70 taululle. Tervetuloa pitämään hauskaa! Omatoiminen maalausretki 11.-12.10. 2014 Nuuksioon Arttu 1/2014 lehdessä kerrotaan tarkasti retken ohjelmasta,aikatauluista ja hinnastosta. Ilmoittautuminen on 15.5.mennessä Sarille (sari.nikola @gmail.com) ja retkelle on vielä runsaasti tilaa. Kevätretki 24.5. Tampereelle Andy Warhol -näyttelyyn Sara Hildenin museoon. Matka on omatoiminen eli sovitaan juna/jokainen ostaa itse lippunsa. Lisätietoa tulee lähempänä matkaa. 4
Tuula Karjalainen Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta Tuula Karjalainen kirjoittaa Tove Janssonin elämästä lämpimän arvostavasti ja kertoo taiteilijan tuotannosta 1900-luvun historian ajassa. Toisen maailmansodan vuodet tekivät elämän vaikeaksi ja paetakseen ajan ahdistusta Tove loi Muumilaakson ja sen asukkaat, joiden ihmeellinen, jännittävä ja kuitenkin loppu-hyvin-aiheet ihastuttivat kaikkia lapsista vanhuksiin. Jansson oli luova lahjakkuus kuvataiteilija, kirjailija, kuvittaja, käsikirjoittaja ja laulujen sanoittaja sekä paljon muuta. Tove piti itseään ennen kaikkea taidemaalarina, mutta hänet tunnetaan kansainvälisesti muumihahmojen luojana. NytTove Jansson (1914-2001)on yksi kansainvälisesti tunnetuimmista taiteilijoista ja kirjailijoita, jonka tuotantoa on käännetty yli neljällekymmenelle kielelle. Persoonana hän oli ystäviään rakastava, omien elämänarvojen mukaan elävä nainen. Tove Marika Jansson syntyi 9.elokuuta 1914 Helsingissä Signe Hammarsten-Janssonin ja Viktor Janssonin ensimmäiseksi lapseksi. Äiti(Ham) oli ruotsalaisen papin ja hovisaarnaajan tytär. Isä Viktor Jansson (1886-1958) oli suomenruotsalaisen kauppiaan poika, jonka isä kuoli pojan nuoruuden aikana. Leski-äiti jatkoi pienen lyhyttavaraliikkeen hoitamista ja Viktor auttoi äitiään kaupan hoidossa veljensä kanssa. Vaatimattomista oloista huolimatta Viktor pääsi opiskelemaan kuvanveistoa Pariisissa. Siellä hän tutustui tulevaan vaimoonsa Signeen, joka oli jatkamassa taideopintojaan Tukholman Teknillisen koulun jälkeen ja opiskeli edelleen kuvaamataidonopettajaksi. Janssonit asuivat Toven lapsuuden ja nuoruuden ajan Katajanokalla Luotsikatu 4:ssä Helsingissä. Heille syntyi Toven jälkeen kaksi poikaa kuuden vuoden välein. Molemmat veljet Per Olov ja nuorin Lars olivat myöskin taiteellisesti lahjakkaita ja Per valokuvasi Toven töitä ja mm. vuonna 1980 he tekivät yhdessä Outo vieras Muumilaaksossa -kirjan. Nuorempi veli Lars käänsi englanniksi muumisarjakuvia ja myöhemmin jatkoi Muumien tekemistä itsenäisesti. Isä Viktorin kuvanveistäjän ura alkoi hyvin, mutta suomalainen kuvanveisto oli tähän aikaan keskittynyt Wäinö Aaltosen veistosten ihailuun ja muut jäivät usein sivuun. Ajan hengen mukaisesti mies oli perheen elättäjä ja vaimo oli kotona lasten ja ruuan tekijä. Janssonin perheessä äiti Signe(1882-1970) pystyi auttamaan perhettään, sillä hän työskenteli Suomen pankin setelipainossa piirtäjänä ja hänet tunnettiin Suomen ensimmäisenä postimerkkien tekijänä, suomalaisen postimerkin äitinä. Kuvitukset Garmlehdessä 1923-1953 olivat kulttuurielämän piiriin liittyviä karikatyyrejä ja Tove sai jatkaa äitinsä kuvitustyötä samassa lehdessä. Signe-äiti oli Toven koko elämän rakkain ja lämpimin ihmissuhde ja myös hänen taiteensa opettaja. Isä Viktorin veistosten malleina olivat perheenjäsenet ja ystävät. Tove oli pienestä tytöstä lähtien isän mallina ja esim. Helsingissä Esplanadin kappelin veistoksessa Leikki hän on merenneito. Kuuluisin mallina Tove on veistos Convolvulus, joka pystytettiin 1931 Kaisaniemen puistoon. 5
Isän ja tyttären suhde oli täynnä ristiriitoja, mutta välit kuitenkin pysyivät kunnossa ja Tove ihaili isäänsä ja arvosti hänen mielipiteitään oman taiteensa kohdalla.tove oli hyvin perhekeskeinen ja muutti pois kotoa vasta 27 vuoden ikäisenä. Tove kirjoitti isästään Kuvanveistäjän tytär -kirjan ja siinä hän paljastaa, että isä ei pitänyt naisista, äänekkäistä ja epäsosiaalisista, jotka eivät tottelisi sodassa. Kun heistä on tehty veistoksia, he muuttuvat naisiksi. Vaimo ja tytär olivat kuitenkin Viktorille ainoat hyväksymänsä naiset. Toven koulumenestys oli vaatimatonta. Hän vihasi matematiikkaa, mutta piirteli hauskoja lehtiä, mm. Joulumakkaralehteä. Tove sai luvan vanhemmiltaan keskeyttää koulunsa ja aloittaa taideopinnot 16-vuoden ikäisenä Tukholmassa. Siellä hän asui enonsa Einar Hammarstenin, Karoliinisen instituutin lääkekemian professorin luona nauttien oloistaan varakkaan sukunsa kotona. Tukholman saaristossa Blidössä olivat Janssonit usein viettäneet kesiään Signen sukulaisten luona ja Blidön maisemaa on pidetty Muumilaakson maiseman alkulähteenä. Tove opiskeli vuosina 1931-1933 Tukholman teknillisessä koulussa ja valitsi taideteollisen linjan kiinnostuneena mainospiirtämisestä ja kirjankuvituksesta. Hän rakasti maalaamista, mutta halusi myöskin harjoitella teknisiä taitojaan muissa aineissa. Vapaus on paras asia, kirjoitti Tove hyvin nuorena tyttönä ja tämän tapa elää ja luoda taidetta vapaana ajan taidevirtauksista olivat hänelle tärkeitä. Tove jatkoi opintojaan Helsingin Taideyhdistyksen piirustuskoulussa eli Ateneumissa, jossa myös Viktor-isä oli opiskellut kuvanveistoa. Taiteilija William Lönnberg oli yksi koulun opettajista, jonka jälkikubismiin sitomaa ilmaisua Tove kritisoi, mutta kuitenkin arvosti hänen esille nostamaa hallittua muotokieltä ja koloristisuutta, jotka näkyivät Toven maalaustaiteessa kymmenien vuosien ajan. Myös Sam Vanni opetti Tovea yksityisesti ja naistaiteilijana monen kokema aliarvostaminen antoi voimia uskoa omaan taideilmaisuun. 1930-luvulla Suomen nuoret taideopiskelijat matkustivat harvoin ulkomaille tutustuakseen eurooppalaiseen modernismiin. Toven ruotsalainen kotitausta oli rikastuttanut häntä taiteen kansainvälisillä suuntauksilla, sillä Ruotsissa hän näki mm. Pariisi 1932 -näyttelyn ja pian hän uskalsi matkustaa yksin mm. Saksaan, Ranskaan, Bretagneen ja ilman esiliinaa, mitä pidettiin sopimattomana naiselle. Muumit ja Muumilaakso syntyivät 1930-luvulla, jolloin Tove oli piirtänyt mustia, punasilmäisiä, laihoja ja pitkänenäisiä hahmoja. Muuminnäköisiä hahmoja syntyi vähitellen, jolloin pehmeät oliot muuttuivat hyvin hellyttäviksi. Nämä oliot saivat nimensä Toven varhaisista Ruotsissa vietetyistä lapsuusmuistoista äidin sukulaisten luona, kun eno kuiskutteli Tovelle, että yöllä ruokakaapille salaa meno on vähän arveluttavaa, sillä pimeässä vaanii mystisiä muumeja. Talvinen metsä ja lumen muotoilemat kannot olivat myös innoittaneet Tovea Muumien pehmeisiin muotoihin ja nenänkaariin. Sotatalvena 1939 karikatyyrikuvat Garm-lehteen olivat vaativaa työtä ja silloin hän alkoi kirjoitella satuja: Olipa kerran... hän yllätti itsensä palaamalla lapsuuden muumien mielikuviin ja niinpä hän huomasi piirtävänsä äkäisen hahmon, joka sai nimen Muumipeikko. Puolivalmis satu jäi unohduksiin vuoteen 1945, jolloin hänen ystävänsä Atos Wirtanen kannusti Tovea kirjoittamaan ja kuvittamaan lastenkirjan. Hän sanoi olevansa amatöörikirjailija innostunut kirjoittaja ja ennen kaikkea piirtäjä, joka ei välittänyt kritiikistä. Kirjoitan hauskuuttaakseni- en kasvattaakseni! Poliittisella 1970-luvulla kirjoja paheksuttiin niiden porvarillisen perhekeskeisyyden vuoksi, myös kielenkäyttö, melkein kiroilu, palmuviinin juonti ja tupakointi herättivät keskustelua. Kirjat olivat tarkoitettu kaikenikäisille lukijoille, myös lapsille. Tove halusi, että sadut muumihahmoineen herättivät lasten mielikuvituksen, myös pelon tunteita, mutta vanhempien tai tutun aikuisen lukemana lapsi koki olevansa turvassa. Ensimmäinen Muumikirja oli Muumit ja tuhotulva,1991(1945), suom. Jaakko Anhava, Porvoo Helsinki, Juva, WSOY. Muumikirjoja julkaistiin ensin suomenruotsalaisissa Västra Nylandissa, Nya Pressenissa ja Arbetsbladetissa. Kirjat saivat myönteisen arvostelun ja varsinkin Taikurin hattu 1987(1948),suom. Laila Järvinen,Porvoo, Helsinki, Juva, WSOY oli suuri kansainvälinen läpimurto. Muumiteollisuus alkoi heräillä todenteolla, haluttiin keraamisia muumeja, muumiteatteria ja muumifilmejä. 6
Julkisuus tarkoitti lisätuloja, mutta suosion mukana syntyi epävarmuutta muumitarinoiden lukijoiden ikäryhmästä.. Voisiko varastaminen, muodonmuutokset, yksinäisyys ja masentuneisuus, jonka Mörkö joutuu kokemaan, olla satumainen elämys sekä lapsille että aikuisille? Huumori ja suvaitsevaisuus nousivat kuitenkin muumikirjojen lukijoiden tärkeimmiksi arvoiksi ja menestys jatkuu edelleen. Atos Wirtanen, vasemmistopoliitikko, lehtimies ja kirjailija, oli tärkeä henkilö Toven elämässä. Hän tilasi Ny tid -lehden päätoimittajana Tovelta sarjakuvan lastennurkkaukseen ja ideoi sarjakuvien myynnin ulkomaille. Hän oli Toven suuri rakkaus. He asuivat yhdessä viisi vuotta, jolloin myös Janssonin viisi ensimmäistä muumikirjaa ilmestyivät. Kiireinen mies ei halunnut naimisiin, mutta heidän välinsä pysyivät toisiaan kunnioittavina ja ymmärtävinä. Vuonna 1946 Tove tunsi vahvaa iloista elämänhehkua koko kehollaan ja hän huomasi olevansa rakastunut naiseen. Hän pohdiskeli uutta seksuaalista tuntemustaan syvästi ihmeissään, mutta vapaana ja riemuissaan. Homoseksualismi oli lain mukaan rikos ja sairaus: synti, joka herätti suurta paheksuntaa. Vivica Bandler, naimissa oleva nainen koki Toven kanssa samaa suurta onnellista yhteiseloa vailla syyllisyydentuntoja. Vivican mies asui Tukholmassa ja Toven avomies Atos oli jatkuvasti työmatkoilla, joten naisten parisuhde kukoisti. Noin kymmenen vuotta myöhemmin Tove sai elämänkumppanin taiteilija Tuulikki Pietilästä, jonka hän tunsi jo Ateneumin opiskeluajoilta ja heidän rakkautensa kesti miltei puoli vuosisataa aina heidän elämänsä loppuun asti. Kirja Taikatalvi(1957) on kertomus rakastumisesta, talven kylmyydestä, jäästä ja perheestä, joka nukkuu talviunta. Kirja ilmestyi heidän ensimmäisen yhteisen vuoden jälkeen ja myöskin kirja Kuka lohduttaisi Nyytiä (1960)on omistettu Tuulikki Pietilälle. Tuula Karjalaisen kirja kertoo Tove Janssonin luovuudesta, elämän suurista muutoksista ja ihmissuhteista intiimisti. Tämä esitykseni on hyvin suppea katsaus kirjan sisällön runsaasta kokonaisuudesta. Lukija voi mm. eläytyä Toven sota-ajan autenttisiin tietoihin perustuvaan kirjeenvaihtoon Amerikkaan muuttaneen parhaan ystävättärensä Eva Konikoffin kanssa. Kirjassa on myöskin paljon Toven koulupiirustuksia, mustavalkoisia valokuvia, esim. Tove maalaamassa uudessa Ullanlinnankadun ateljeessaan 1940-luvulla, öljymaalauksia, esim. Ilvesboa, Omakuva,1942, öljy, ja Mystinen maisema, 1930-luku, suuria seinämaalauksia, esim. Tove maalaamassa Auroran seinämaalausta 1955-56,sekä kymmenittäin muumikirjojen graafisia hahmoja. Tuula Karjalaisen kirjan luettuaan jokainen tietää kuka kukin on muumimaailmassa ja niinpä itse Tove, Toven perhe ja ystävät löytävät lukijan sydämen persoonallisina muumihahmoina. Tove Janssonin elokuussa olevan syntymäpäivän 100-vuotisjuhlavuotena 2014 on Helsingin Ateneumin taidemuseossa Tove Jansson, taidenäyttely 14.3.-7.9.2014 ja menkäämme kaikki ylpeinä katsomaan Toven monipuolista taidetta. Minä kävin jo näyttelyssä, jota suosittelen lämpimästi koko perheelle. Kiitos Tuula Karjalainen hienosta lukuelämyksestä, Tove Jansson, Tee työtä ja rakasta. Liisa Heikkinen-Illukka, Espoo Art ry, sihteeri 7