tehdä JANS- työtä ja SONIN rakastaa

Transkriptio

1 TOVE tehdä JANS- työtä rakastaa ii ja SONIN ii ELAMA

2 Sisältö Kuvien käyttöehdot: Tove Janssonin juhlavuoden 2014 lehdistökuvien käyttö on sallittu vain tiedonvälitystä palvelevassa julkaisussa kuvituksena ja toimituksellisessa aineistossa, joka liittyy Tove Janssonin elämään ja työhön. Kuvien yhteydessä on mainittava tekijänoikeus seuraavasti: Moomin Characters. Kuvien käyttö muuhun tarkoitukseen, kuten kaupallisissa tuotteissa, on luvanvaraista. Lisätietoja: Moomin Characters Oy Ltd. Kuvat Moomin Characters Oy Ltd Teksti Matti Niskanen Kuvatekstit ja tiedotus Katri Wanner Graafinen suunnittelu Kirsikka Mänty OTove 100 -logo...2 OLukijalleni OTove Janssonin elämä OMuumilaakson asukkaat...6, 11, 16, 18, 25, 38 OValokuvat Omakuvat...23, OAlkuperäisteosten kannet OKeskeinen tuotanto

3 4 5

4 i Tove Janssonin elämä ii TEHDa ii ii TYoTa ja RAKAS- TAA Tove Marika Jansson syntyi Helsingissä graafikko Signe Hammarstenin ja kuvanveistäjä Viktor Janssonin taiteilijaperheen ensimmäisenä lapsena. Sisällissotaa käyvässä Suomessa vuonna 1918 sotaan osallistunut Viktor kirjoitti kirjeen kotiin Signelle: Ehkä meidän Tovestamme tulee vielä kerran suuri taiteilija. Todella suuri! Isän toive toteutui lopulta täydellisemmin kuin vanhemmat ehkä kuvittelivatkaan. Esikoisesta tuli maailman tunnetuimpia suomalaisia taiteilijoita. Tove ja hänen kaksi veljeään Per Olov (s. 1920) ja Lars (s. 1926) kasvoivat kunnianhimoisessa taiteilijaperheessä, jossa elettiin vahvasti taiteen ehdoin, taidetta varten. Perheen avoin ja boheemi ilmapiiri kannusti lahjakasta Tovea etsimään omaa ilmaisuaan, joka tuotti intuitiivisen varmoja ja puhuttelevia taiteellisia näyttöjä varhaisesta saakka. 6 7

5 Kuvataiteilijaksi Jansson opiskeli Tukholmassa ja Helsingissä. Ensimmäiset näyttelyt herättivät myönteistä huomiota, ja Jansson pääsi hakemaan uusia kokemuksia ulkomailta. Ensimmäiset matkat Ranskaan ja Italiaan vahvistivat hänen omaleimaista, mutta kuvataiteen perinteistä tietoista ilmaisuaan. Nuoresta iästään huolimatta Jansson oli jo 1930-luvulla äärimmäisen uuttera ja monipuolisesti lahjojaan käyttänyt taiteilija. Maalausten ohella Jansson teki ensimmäisinä vuosikymmeninään suunnattoman määrän erilaisia kuvitustöitä. Vapaamielisen pilalehti Garmin avustajana hän oli aloittanut jo 15-vuotiaana. Toisen maailmansodan aikana ahkera kuvittaja sai tilaisuuden irtautua pienen, sotaa käyvän maan arjesta ja pääsi piikittelemään toinen toistaan hullumpien vallanpitäjien hallitsemaa maailmaa. Hänen kynästään lehden sivuille ilmestyi myös omaperäinen, suurinenäinen hahmo, joka myöhemmin opittiin tuntemaan Muumipeikkona. Vuonna 1944 Jansson sai ateljeekseen ullakkohuoneiston keskeltä pommitusten runtelemaa Helsinkiä, Ullanlinnakatu 1:stä. Työhuoneesta tuli hänen oma rakas kotinsa, voimanlähde ja turvapaikka, jonka seinien sisällä syntyivät hänen tunnetuimmat maalauksensa ja kirjoituksensa. Siellä Jansson sai valmiiksi myös ensimmäisen kirjansa Muumipeikosta. Muumit ja suuri tuhotulva (1945) aloitti kirjasarjan, josta tuli Tove Janssonin taiteilijanuran näkyvin ja tunnetuin osa. Muumipeikon hahmo sai kirjassa seurakseen kokonaisen perheen sekä joukon muita Muumilaaksossa viihtyviä olentoja. Tekstiä elävöitti tekijän kuvitus, jonka esitteli muumien elämää voimakkain graafisin vedoin. Jo aikalaiset ymmärsivät, etteivät Muumilaakson kertomukset kuuluneet pelkästään lapsille, vaan ne sisälsivät kokonaisen elämänfilosofian. Ystävällisten muumien maailmaa oli helppo lähestyä, mutta lukijoita kirjojen hahmot ja tapahtumat puhuttelivat syvemmältä: oli oikein kysyä hankalia kysymyksiä ja tutkia maailmaa yhä uudestaan, uteliaasti ja tuorein silmin. Ensimmäinen muumikirja ei ollut vielä ilmestyessään menestys, mutta kolmannen muumikirjan (Taikurin hattu, 1948) myötä Tove Janssonin maine alkoi nopeasti kasvaa myös Suomen ja Ruotsin ulkopuolella. Jo 1950-luvulla hän teki sopimuksen käsikirjoittamansa ja piirtämänsä Muumi-sarjakuvan levityksestä omana aikanaan maailman laajalevikkisimmän iltapäivälehden, lontoolaisen Evening Newsin kanssa. Pian sarjakuvaa luettiin yli 20 maassa. Kirjojen ja sarjakuvien suosion myötä muumit kasvoivat ilmiöksi, jonka vaiheisiin Jansson osallistui tiiviisti eri puolilla maailmaa. Ensimmäisen suosion aallon jälkeen muumit ovat tulleet tutuiksi yhä uusille sukupolville. Muumit on nähty useita kertoja muun muassa televisiossa, elokuvissa, teatterin lavalla ja oopperassa. Muumikirjoja on käännetty yli 40 kielelle, ja lukijoita on miljoonia. Suunnaton suosio vaati luonnollisesti paljon myös taiteilijalta itseltään. Tove Jansson ei silti koskaan eristäytynyt maineensa taakse, vaan ymmärsi muumien ystävien tahtovan tietää myös taiteilijasta niiden takana. Kuvaavaa on, että hän halusi vastata henkilökohtai- 8 9

6 sesti jokaiseen saamaansa ihailijakirjeeseen. Kuvataiteilijana Jansson hallitsi monia tekniikoita ja piti näyttelyitä, jotka veivät hänen taidettaan uusiin ja kokeileviinkin suuntiin. Maalausten ohella hän teki paljon arvostettua grafiikkaa ja julkisia töitä seinämaalauksista mosaiikkeihin. Ennakkoluulottomuus ja vapauden etsiminen kuuluivat Janssonin luonteen vahvuuksiin: jo varhaisimmissa nuoruuden muistiinpanoissaan hän pohti taidetta ja elämää sovinnaisuuksia kyseenalaistaen, uusia vastauksia etsien. Tove Jansson ei tahtonut muumien suunnattomaksi kasvaneen suosion rajoittavan hänen vapauttaan myöskään kirjailijana. Muumilaakson marraskuun (1970) jälkeen aika oli kypsä jollekin uudelle. Aikuislukijoille hän oli kirjoittanut aiemmin lapsuudenkuvauksen Kuvanveistäjän tytär (1968), mutta kiitetty novellikokoelma Kuuntelija (1971) esitteli hänet ensi kertaa novellistina. Sitä seurannut Kesäkirja (1972) on pieni mestariteos, niukan eleettömästi kerrottu romaani nuoren tytön ja isoäidin kesästä saarella. Kunniallinen petkuttaja (1982) puolestaan yllätti lukijat ankaralla kuvauksellaan vallasta, petoksesta ja valheista. Jansson paneutui novelliensa ja romaaniensa kirjoittamiseen äärimmäisellä tarkkuudella: hän oli niukkaan kerrontaan luottavien ja erittäin huolellisten kompositioiden taituri. Viimeisen novellikokoelmansa Viesti Jansson julkaisi 84-vuotiaana vuonna Tove Janssonin ateljee Helsingissä oli pyhitetty työlle, mutta saaret olivat olleet hänen rakastamaansa ympäristöä jo lapsuudesta saakka. Lukuisia kesiä hän vietti Klovharun pienellä saarella Suo- menlahdella. Siellä ja lukuisilla ulkomaanmatkoilla hänen seuranaan oli läheisin ihminen, Tooti : elämänkumppani, taidegraafikko ja professori Tuulikki Pietilä ( ). Kuvataiteilija ja kirjailija Tove Jansson ( ) eli pitkän ja rikkaan elämän, jonka aikana hän loi poikkeuksellisen laajan ja monimuotoisen tuotannon. Isänsä ajatuksen mukaisesti todella suureksi tullut taiteilija löysi tiensä katsojien ja lukijoiden sydämiin herkällä ja puhuttelevalla tyylillään, jonka takana oli suunnaton määrä väsymätöntä työtä. Valtava elämäntyö avautuu katsojalle ja lukijalle usean eri taiteenlajin kautta, sillä taiteilijana Tove Jansson ei tunnustanut niiden välisiä raja-aitoja. Hänelle itselleen taide ja elämä, työ ja rakkaus olivat aina yhtä suurta, erottamatonta kokonaisuutta

7 O 1. Klovharu on atollinmuotoinen vihainen pikkuluoto Suomenlahdella. Avoin näköala, 360 astetta horisonttiin on tärkeää saaristolaisille - kuten myös sään tarkkailu. Mökin on suunnitellut Tuulikki Pietilän käly, arkkitehti Raili Pietilä. Siinä on yksi huone, ikkunat kaikkiin ilmansuuntiin, kallioon rakennettu sauna. Tove ja hänen elämäntoverinsa Tooti löysivät paikan 1960-luvun alussa ja he viettivät siellä lähes 30 kesää, aina siihen saakka kunnes tuli aika pelätä merta eivätkä voimat enää riittänet veneen käsittelyyn tai kalastamiseen. Kuva: Per Olov Jansson 12 13

8 O 3. Haru, ulkoluoto avomeren äärellä ja uiminen sen laguunin lämmössä inspiroivat Tove Janssonin etelämeren romantiikkaa. Ne ruokkivat hänen unelmaansa vapaudesta ja askeettisesta erakkoudesta, se oli hänen autio saarensa. Kuva: Per Olov Jansson O 2. Tove Janssonin syntymäpäivä 9.8. oli aina tapaus, johon tultiin venekunnittain. Harun kesäsyntymäpäivillä juhlan kohde kantoi kukkaseppelettä, joka kiersi Pellingin saaristossa juhlijalta toiselle. Seppeleenä käytettiin lopulta tekokukkakranssia, koska saariston karuus ei tarjonnut aina eläviä kukkia. Kuva: Per Olov Jansson

9 O Matka on elämys - ja seikkailu. Venematkat saaristossa olivat ja 50-luvulla kestoltaan pitkiä ja niihin valmistauduttiin eväin ja viihdykkein. Ja jo lapsuudenkodin taiteilijajuhlissa oli musisoitu paljon. Venettä ohjaa Per Olov Jansson. Kuva: Lars Jansson 17

10 O 5. Vene sidotiin Klovharun valkamaan neljällä köydellä. Keväisin ja syksyisin lähdöt ja paluut saattoivat olla hankalia. Tove Jansson ja Tuulikki Pietilä olivat yhteen hitsautunut parivaljakko, joka teki kaikki raskaat työt yhdessä. Kuva: Per Olov Jansson 18 19

11 O Sisarukset Tove ja Lars Jansson, Muumi-sarjakuvan piirtäjäkaksikko. 70-luvun alku. Kuva: Per Olov Jansson.

12 O7. PR-kuva. Kuvan on ottanut Tove Janssonin valokuvaajaveli Per Olov Jansson lukujen taitteessa. Taiteilijaperheen elämään kuului kääntyä aina oman perheen puoleen, kun tarvittiin kuvia tai aikataulut painoivat päälle

13 O8. Legendaarinen osoite Helsingissä: Ullanlinnankatu 1. Tove Jansson muutti tähän torniateljeehen 1944, jolloin hänellä oli vahva taidemaalarin identiteetti. Kuva: Per Olov Jansson O9. Tove Jansson pohjustaa kankaita ateljeessaan lukujen vaihde. Kuva: Per Olov Jansson

14 Omakuvia 1940-luvulla Tove maalasi joukon omakuvia erilaisin somistein, jotka korostivat hänen persoonansa eri puolia. Öljy kankaalle, 1940 Tämä maalaus osoittaa kunniaa Rembrandtille ja kertoo, kuinka vakavasti Tove suhtautui taidemaalarin uraansa. Öljy kankaalle, luku oli Tovelle ammatillisen itsenäistymisen aikaa, merkkipaaluinaan mm. oma ateljee ja ensimmäiset muumikirjat. Öljy kankaalle, 1942 Viimeinen omakuva ja viimeinen maalauskausi. Tove Jansson vietti 1975 puolisen vuotta Pariisissa suomalaisten taiteilijaresidenssissä. Hän oli täyttänyt 60 vuotta ja kohtaa tässä kuvassa vanhuuden. Öljy kankaalle,

15 28 29

16 30 31

17 Tove Janssonin keskeinen tuotanto Muumikirjoja on käännetty 44 kielelle Muumi -romaanit Muumit ja suuri tuhotulva, Suom Jaakko Anhava. Ensimmäinen Muumi-tarina syntyi talvisodan vuosina Garm-lehden pilapiirrosten tunnushahmo, ruma kiukkuinen peikko, siirtyi kirjaan, jonka julkaisi Söderström & co sodan jälkeen. Kirja jäi aika vähälle huomiolle. Suomeksi tämä ensimmäinen Muumi-tarina julkaistiin vasta vuosikymmeniä myöhemmin eräänlaisena alkusoittona tai kuriositeettina. Muumipeikko ja pyrstötähti, Suom Laila Järvinen. Tämä ensimmäinen varsinainen Muumi-romaani julkaistiin 1946 vain ruotsinkielellä. Läpimurto suomenkieliselle yleisölle tapahtui lähes 10 vuoden viiveellä. Taikurin hattu, Suom Laila Järvinen. Kolmas Muumi-kirja oli Janssonin kirjallinen läpimurto Suomessa ja Ruotsissa, ja se ilmestyi englanniksikin jo 1950 nimellä Finn Family Moomintroll. Tove Jansson oli vaihtanut kustantajaa Söderströmsiltä Schildtiin. Muumipapan urotyöt, Suom Laila Järvinen. Muumipappa kirjoittaa muistelmissaan nuoruudestaan ja kertoo laakson asukkaiden taustoista. Kirjassa esiintyy ensi kertaa pikku Myy. Vaarallinen juhannus, Suom Laila Järvinen. Muumit pelastautuvat tulvalta kelluvaan teatteriin, ja Muumipappa kirjoittaa näytelmän jossa kaikki voivat esiintyä. Taikatalvi, Suom Laila Järvinen. Muumipeikko herää kesken talviunen lumen ihmeelliseen valtakuntaan. Näkymätön lapsi ja muita kertomuksia, Suom Laila Järvinen. Kertomuskokoelma, jonka nimikertomuksessa kaltoin kohdeltu lapsi tulee jälleen näkyväksi, kun hän saa Muumeilta rakastavaa kohtelua ja huomiota. Kasvatusammattilaisten ahkerasti siteeraama ja ylistämä teos. Muumipappa ja meri, Suom Laila Järvinen. Filosofinen kirja yksinäisyydestä ja kasvamisesta. Muumit muuttavat askeettiselle majakkasaarelle. Muumilaakson marraskuu, Suom Kaarina Helakisa. Viimeisessä Muumi-romaanissa muumit ovat jättäneet Muumilaakson ja Muumitalo täyttyy heitä kaipaavista hahmoista. Kirjan suomensi nuori, nouseva lastenkirjailija Kaarina Helakisa ( ). Edelliset oli suomentanut taidemaalari, suomentaja Laila Järvinen ( )

18 Romaanit ja novellit aikuisille Kuvanveistäjän tytär, Suom Kristiina Kivivuori. Lähes omaelämäkerrallinen lapsuudenkuvaus. Kuuntelija, Suom Kristiina Kivivuori. Novelleja arjen melankoliasta ja mysteereistä. Kesäkirja, Suom Kristiina Kivivuori. Romaani nuoren tytön ja isoäidin kesästä saaressa, moderni klassikko. Aurinkokaupunki, Suom Kristiina Kivivuori. Romaani vanhenemisesta ja nuorista rakastavaisista vanhusten kaupungissa Floridassa. Nukkekaappi ja muita kertomuksia, Suom Eila Pennanen. Oman lapsuuden värittämiä kokemuksia taiteilijakodin arjesta ja idyllistä. Kunniallinen petkuttaja, Suom Kyllikki Härkäpää. Romaani vallankäytöstä ja petoksesta. Stenåkern, Romaani kirjoittamisesta, kielestä ja sanoista. Kevyt kantamus ja muita kertomuksia, Suom Oili Suomnen. Suomennos sisältää pienoisromaanin Kivipelto. Niin vähän kuin mahdollista! Vain kevyt kantamus matkalle mukaan, se on minun haaveeni... Reilua peliä, Suom Kyllikki Härkäpää. Romaani kahdesta naistaiteilijasta, työstä ja rakkaudesta. Seuraleikki, Suom Eila Pennanen. Novelleja ihmisten välisistä leikeistä ja totuuden hetkistä. Haru, eräs saari, Suom Liisa Ryömä. Yhdessä Tuulikki Pietilän kanssa. Haikea kertomus omasta saaresta. Kuvitettu. Viesti, Valitut novellit Suomeksi 1999, eri suomentajia. Kuvakirjat Kuinkas sitten kävikään, Suom. Hannes Korpi-Anttila. Kuka lohduttaisi Nyytiä, Suom. Kirsi Kunnas. Vaarallinen matka, Suom. Panu Pekkanen. Outo vieras muumitalossa, Suom. Panu Pekkanen Valokuvat: Per Olov Jansson 34 35

19 Sarjakuvat Kuvitukset Muumipeikko Muumipeikko, Muumiperhe, Yksinäinen saari. Muumipeikko Muumiperhe Rivieralla, Vaarallinen talvi, Kuvitteluleikki. Muumipeikko Talonrakennus, Aloitamme uuden elämän, Viidakkoelämää. Muumipeikko Muumipeikko rakastuu, Muumipeikko ja marsilaiset, Muumiperhe ja meri. Muumipeikko Yhdistyselämää, Muumipeikko villissä lännessä. Muumipeikko Niiskuneiti rokokoossa, Muumipeikko ja velvollisuudentunto. Muumipeikko Muumipeikko ja pyrstötähti, Muumipeikko ja kultainen häntä. Ella Pipping: Jag, 1937 (Signe Hammarsten-Janssonin kanssa) Kaarlo Karhi: Miten sisustan kotini?, 1938 Gunnar Mårtenson: Överstan och hennes värld, 1942 Gunnar Mårtenson: Överstan vid hemmets härd, 1943 Brita Hiort af Ornäs: Lill-Ole och harpalten, 1943 Lorenz Numers: Tveskäggs krumelurer, 1943 Martin Söderhjelm: Om flugan Maja, 1944 Solveig von Schoultz: Nalleresan, 1944 Lorenz Numers: Ordkynne, 1945 Gunnar Mårtenson: Vid närmare efertanke, 1946 Carolus Sjöstedt: Bröderna Borgs bedrifter, 1947 Lilli Forss-Nordström: Våren vaknar. Sagospel för större och mindre barn, 1951 Eric Gardberg: Zebran Sebulon och andra djursagor, 1952 Lewis Carroll: Snarkjakten, 1959 J. R. R. Tolkien: Bilbo, en hobbits äventyr, 1962 Lewis Carroll: Alice i underlandet, 1966 Muumipeikko Muumitalvi, Muumipeikko merillä

20 Labora et Amare 38