<julkaisun nimi> Kylmääki Tampereel! Kylmäainekartoitus 2014, loppuraportti. Antti Venho

<julkaisun nimi> Kylmääki Tampereel! Kylmäainekartoitus 2014, loppuraportti Antti Venho

<julkaisun nimi> Tampereen kaupunki Ympäristönsuojelu Frenckellinaukio 2 B PL 487 33101 Tampere Puh.(03) 5656 4400 Fax (03) 5656 6374 Kannen kuva: Kirsikka Pynnönen

Kylmääki Tampereel! 1 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Tiivistelmä Kylmäaineet ovat aineita tai yhdisteitä, joiden fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet soveltuvat lämmönsiirtoon kylmäpiirissä. Kylmäaineita käytetään esimerkiksi kauppojen kylmä- ja pakastealtaissa, keittiöiden kylmätiloissa, varastojen ja terminaalien jäähdytyksessä, kiinteistöjen ilmastoinnissa ja teollisten prosessien erilaisissa lämmönsiirtotarkoituksissa sekä muun muassa sammutusaineina, ponnekaasuina ja liuottimina. Yleisimmin käytetyt kylmäaineet ovat CFC-, HCFC- tai HFC-kylmäaineita, jotka ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja. Lisäksi CFC- ja HCFC-aineet ovat haitallisia yläilmakehän otsonikerrokselle. Otsonikerrokselle haitallisten ja ilmaston lämpenemistä edistävien aineiden käytölle on asetettu rajoitteita kansainvälisellä ja kansallisella ympäristölainsäädännöllä. Euroopan unionin otsoniasetuksella (EY N:o 1005/2009) ja F-kaasuasetuksella (EY N:o 842/2006) on säädelty ilmastolle haitallisten aineiden käyttöä. Suomessa EU:n kylmäainelainsäädäntö on pantu toimeen huoltoasetuksella (VNa 452/2009). Huoltoasetuksella on säädetty muun muassa pätevyysvaatimuksista kylmälaitteiden huoltoa harjoittaville huoltajille ja toiminnanharjoittajille. Laitteen omistajan tai haltijan puolestaan on muun muassa huolehdittava, että laite tarkastetaan laitteen kylmäainetäytön perusteella määräytyvin määräajoin ja että laitteen huollosta pidetään yllä riittävän kattavaa dokumentointia. Huoltoasetuksen valvontaviranomaisia ovat ELY-keskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset sekä terveydensuojeluviranomaiset, kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden valvontaviranomaiset ja elintarvikevalvontaviranomaiset, jotka valvovat asetuksen noudattamista omilla toimialoillaan. Tampereen kaupungin ympäristösuojeluyksikön kesällä ja alkusyksyllä 2014 tekemän kylmäainekartoituksen tarkoituksena oli kerätä tietoa kylmäainelainsäädännön noudattamisesta ja viranomaisvalvonnan tarpeesta eri toimialoilla. Lisäksi kartoitusprojektilla pyrittiin antamaan eri toimijoille tietoa kylmäainelainsäädännön vaatimuksista. Kartoituksen kohteena oli yhteensä 64 kohdetta. Kartoituskäynti tehtiin eri toimialoilta yhteensä 41 kohteeseen, joissa kartoitettiin yhteensä 240 laitetta. Kussakin kohteessa kartoitettiin käytettyjen kylmäaineiden määrä ja tyyppi sekä tarkastettiin huoltoasetuksen mukaiset huoltodokumentit (huoltotarra ja kirja), vuototarkastusten tiheys ja huoltoyhtiön pätevyys. Vain alle 3 kg kylmäainetta sisältäviä kohteita kirjattiin yhteensä 23 kappaletta. Kohteisiin ei tehty kartoituskäyntiä, koska niissä olevat kylmälaitteet eivät kuuluneet huoltoasetuksen piiriin. Kylmäaineita kirjattiin yhteensä 13 355 kg, joista suurin osa oli HFC-aineita R-404A (4518 kg), R- 134a (3008 kg), R-407C (2131 kg) sekä HCFC-ainetta R-22 (3148 kg). HCFC-aineille astuu voimaan huoltokäyttökielto 1.1.2015 alkaen, minkä jälkeen HCFC-ainetta ei saa enää lisätä laitteeseen esimerkiksi vuototapauksessa. Tällöin laite on saneerattava käyttämään toisenlaista kylmäainetta tai uusittava kokonaan. Kohteita, joissa oli käytössä HCFC-ainetta, kirjattiin 7 kappaletta, joista 3:lla ei ollut suunnitelmaa aineista tai laitteista luopumiseen. Kylmäainelainsäädännön suhteen huomautettavaa löytyi 31 kohteesta ja 127 laitteesta. Yleisimmät huomautuksen aiheet olivat huoltotarran puuttuminen (16 kohdetta, 30 laitetta) huoltopäiväkirjan puuttuminen tai vajavainen täyttö (12 kohdetta, 44 laitetta), epäselvä tarkastusvälin pituus (11 kohdetta, 53 laitetta) ja kylmäainetäyttötietojen puuttuminen (11 kohdetta, 29 laitetta). Merkittävä syy varsin suurelle määrälle huomautuksia lienee laitteiden omistajien tai huoltajien puutteellinen huoltoasetuksen sisällön tuntemus. Huoltodokumentoinnista huolehtiminen kuuluu laitteen omistajalle tai huoltajalle, mutta käytännössä dokumenttien täyttämisen suorittaa laitteen huoltaja. Kun omistaja tai huoltaja ei tunne huolehtimisvastuutaan, dokumentointi jää helposti vajavaiseksi. Valvontaa ja lainsäädännöstä tiedottamista tulee lisätä huoltoasetuksen noudattamisasteen nostamiseksi. Vaihtoehtoisesti asetuksen sisältö, erityisesti huoltodokumentointivastuun jakautumista koskevat kohdat, saattaisi olla perusteltua tarkistaa.

Kylmääki Tampereel! 2 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Sisällysluettelo Tiivistelmä... 1 Sisällysluettelo... 2 Johdanto... 3 Huoltoasetuksen keskeinen sisältö... 5 Huoltajia ja toiminnanharjoittajia koskevat vaatimukset... 5 Laitteiden omistajia ja haltijoita koskevat vaatimukset... 5 Valvontaviranomaiset... 6 Kylmäainelainsäädännön muutokset lähitulevaisuudessa... 7 Projektin toteutus... 9 Kartoituskohteiden valinta... 9 Kartoituskäynnit... 10 Kartoituskäynnillä ilmenneet puutteet... 11 Tulokset... 12 Kartoitetut kohteet... 12 Kylmäaineet ja -piirit... 12 Puutteet... 15 Projektin vastaanotto ja projektista saatu palaute... 17 Tulosten tarkastelu... 18 Kartoitetut kohteet... 18 Kylmäaineet... 18 Puutteet... 18 Riskinarvioinnista ja valvonnan kohdentamisesta... 19 Lisätietoa kylmäaineista ja kylmäainelainsäädännöstä... 21 Asetukset... 21 Ympäristöhallinnon verkkosivut... 21 Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) verkkosivut... 22 Liite 1: Projektisuunnitelma... 23 Liite 2: Lehdistötiedotteet... 24 Liite 3: Saatekirje... 26 Liite 4: Kartoituslomakepohja... 27 Liite 5: Kylmäainemäärät kohteissa, joihin tehtiin kartoituskäynti ( 3 kg laitteet)... 29 Liite 6: Huomautuksen aiheet kohteissa, joihin tehtiin kartoituskäynti ( 3 kg laitteet)... 30 Liite 7: Erikokoisten kylmäpiirien luku- ja täyttömäärät kohteissa, joihin tehtiin kartoituskäynti ( 3 kg laitteet)... 32 Liite 8: Kohteet, joihin ei tehty kartoituskäyntiä (kaikki laitteet < 3 kg)... 34

Kylmääki Tampereel! 3 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Johdanto Kylmätekniikkaa tarvitaan, kun tavoitteena on saattaa tietyn tilan tai systeemin lämpötila ympäristöä alhaisemmaksi. Tutuin esimerkki käytännön kylmätekniikasta on jääkaappi, jonka avulla elintarvikkeet säilyvät huomattavasti pitempään kuin huoneenlämmössä. Jääkaapin viilenemisen mahdollistaa jääkaapin kylmäpiiri, joka käsittää kompressorin, lauhduttimen, höyrystimen, paisuntaventtiilin sekä näitä yhdistävän putkiston, jossa kiertää kylmäaine. Kompressorin ja paisuntaventtiilin avulla paine piirin eri osissa saadaan säädettyä siten, että kylmäaine sitoo itseensä lämpöä jääkaapin sisältä ja vastaavasti luovuttaa sitä jääkaapin ulkopuolelle. Periaate on sama kaikissa kylmäainekiertoon perustuvissa jäähdytyssysteemeissä ja lämpöpumpuissa. Ensimmäisen kiertoprosessiin perustuvan varsinaisen kylmäkoneiston patentoi Jacob Perkins jo 1830-luvulla. Koska kylmäpiirin mekaaninen toimintaperiaate on melko yksinkertainen, suurimmat muutokset kylmälaitetekniikassa ovat koskeneet piirissä kiertävää kylmäainetta. Jotta kylmäkoneistoa voidaan käyttää samaan aikaan mahdollisimman tehokkaasti ja turvallisesti, vaaditaan kylmäaineelta lukuisia sopivia ominaisuuksia. Kylmätekniikan alkuaikoina kylmäaineina kokeiltiin monia, usein kemiallisesti yksinkertaisia yhdisteitä, kuten ammoniakkia, hiilidioksidia, rikkidioksidia, metyyliformiaattia, erilaisia hiilivetyjä tai tetrakloorimetaania. Useimmat näistä kyllä toimivat lämmönsiirtotarkoituksessa, mutta olivat samaan aikaan myrkyllisiä tai räjähdysherkkiä, pahimmassa tapauksessa molempia. Vaarallisten kylmäaineiden aiheuttamat vahingot ja onnettomuudet olivat 1920-luvun loppuun mennessä luoneet markkinoille kyllin suuren paineen kehittää turvallisempia kylmäaineita. Tuloksena syntyivät klooria sisältävät halogeenihiilivedyt eli niin sanotut CFC- ja HCFCkylmäaineet. Vasta nyt oli mahdollista aloittaa kylmätekniikan sovellutusten esteetön kehitys ja markkinoille tuominen. Esimerkiksi jääkaapit alkoivat yleistyä Yhdysvalloissa toden teolla vasta 1930-luvulla CFC-aine R-12:n tultua markkinoille. CFC- ja HCFC-aineiden valtakausi kesti aina 1970-luvulle, jolloin esitettiin ensimmäiset arviot aineiden sisältämän kloorin haitallisuudesta yläilmakehän otsonikerrokselle. Havainnot vahvistuivat 1980-luvulla, ja 1987 allekirjoitettiin vuoden 1985 Wienin ympäristösopimusta täydentävä niin sanottu Montrealin pöytäkirja. Pöytäkirjalla rajoitettiin otsonikerrosta heikentävien aineiden käyttöä merkittävästi, minkä johdosta kehitettiin otsonikerrokselle haitaton vaihtoehto: kloorittomat fluorihiilivedyt eli HFC-yhdisteet. näkivät päivänvalon. Nykyään HFC-yhdisteet ovat yleisimmin käytettyjä kylmäaineita ilmastointi- ja jäähdytyskäytössä. Vaikka HFC-yhdisteillä ei ole heikentävää vaikutusta otsonikerrokseen, ne ovat kuten CFC- ja HCFC-aineetkin hyvin voimakkaita kasvihuonekaasuja ja siis voimistavat ilmaston lämpenemistä. Vuonna 1997 täydennettiin vuoden 1992 YK:n ympäristösopimusta niin sanotulla Kioton pöytäkirjalla. Pöytäkirjalla asetettiin kansainväliset päästövähennystavoitteet kasvihuonekaasuille. Niin sanotut F-kaasut, joihin HFC-yhdisteetkin kuuluvat, lukeutuvat Kioton pöytäkirjan mukaisiin kasvihuonekaasuihin. Kylmäaineiden kehitystarve siis jatkuu yhä. Tulevaisuudessa ilmastoystävällisinä kylmäaineina yleistynevät HFC-yhdisteiden kaltaiset, mutta ilmastonlämmitysvaikutuksiltaan huomattavasti lempeämmät HFO-yhdisteet sekä jo aiemmin käytössä olleet ammoniakki, hiilidioksidi ja puhtaat hiilivedyt, joiden käyttö ja käsittely ovat tekniikan kehityksen myötä muuttuneet turvallisemmaksi. Kansainväliset ympäristösopimukset ovat muokanneet myös kansainvälistä lainsäädäntöä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1005/2009 otsonikerrosta heikentävistä aineista (myöhempänä otsoniasetus) tarkoitus on estää otsonikerroksen heikentymistä Montrealin pöytäkirjan mukaisesti. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 842/2006 tietyistä fluoratuista kasvihuonekaasuista (myöhempänä F-

Kylmääki Tampereel! 4 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 kaasuasetus) tarkoitus puolestaan on vähentää, rajoittaa ja estää Kioton pöytäkirjan piiriin kuuluvien fluorattujen kasvihuonekaasujen päästöjä ja näin hillitä ilmaston lämpenemistä. Uusi F-kaasuasetus, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 517/2014 fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta astuu voimaan 1.1.2015. Uusi asetus muun muassa tähtää HFC-aineidein markkinoille saattamisen asteittaiseen vähentämiseen. Sekä otsoni- että F-kaasuasetus sisältävät laitteiden huoltoa ja vuotojen ehkäisyä koskevia säädöksiä. Nämä on Suomessa saatettu voimaan valtioneuvoston asetuksella 452/2009 otsonikerrosta heikentäviä aineita ja eräitä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden huollosta (myöhempänä huoltoasetus). Huoltoasetuksessa säädetään muun muassa kylmälaitteiden huoltajien pätevyysvaatimuksista, huoltodokumentoinnista ja laitteiden vuototarkastusten määräajoista. Huoltoasetuksen valvovia viranomaisia ovat ELY-keskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset sekä terveydensuojeluviranomaiset, kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden valvontaviranomaiset ja elintarvikevalvontaviranomaiset, jotka valvovat asetuksen noudattamista omilla toimialoillaan. Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluviranomaisena toimii ympäristö- ja rakennusjaosto. Huoltoasetuksen valvonta on delegoitu Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluyksikölle. Huoltoasetuksen valvonnan suunnittelua palvelemaan Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö toteutti kesän ja syksyn 2014 aikana kylmäainekartoituksen, jonka tarkoituksena oli kerätä tietoa kaupungin alueella tapahtuvan huoltoasetuksen alaisen kylmälaite- ja kylmäainetoiminnan tilasta ja valvonnan tarpeesta. Samalla tiedotettiin laitteiden omistajia ja haltijoita kylmäainelainsäädännön sisällöstä ja tulevista muutoksista. Vastaavanlainen kartoitus on tehty Suomessa ainakin Espoossa vuonna 2012 ja Kuopiossa vuonna 2013.

Kylmääki Tampereel! 5 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Huoltoasetuksen sisältö keskeinen Huoltoasetuksen (VNa 452/2009) tarkoituksena on EU:n otsoni- ja F-kaasuasetusten (EY N:ot 1005/2009 ja 842/2006) mukaisesti ehkäistä otsonikerrosta heikentäviä aineita ja eräitä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden vuotoja erilaisin laitteiden huoltoa koskevin määräyksin ja velvoittein. CFC-, HCFC- ja HFC-kylmäaineet muodostavat suurimman asetuksen alaisten aineiden ryhmän. Huoltoasetus koskee asetuksessa lueteltuja aineita sisältäviä laitteita asentavia, huoltavia ja kunnossapitäviä henkilöitä ja toiminnanharjoittajia sekä laitteiden omistajia ja haltijoita. Lisäksi asetusta sovelletaan edellä mainittuja aineita käsitteleviin ja jätehuoltoa suorittaviin henkilöihin ja toiminnanharjoittajiin. Asetuksessa huollolla tarkoitetaan laitteiden tarkastusta, asennusta, kunnossapitoa ja huoltoa. Laitteet, joiden huoltoa asetus koskee, ovat ilmastointi-, jäähdytys- ja lämpöpumppulaitteet, sammutuslaitteistot, ajoneuvojen ilmastointilaitteet, suurjännitekytkinlaitteet sekä fluorattuihin kasvihuonekaasuihin pohjautuvia liuottimia sisältävät laitteet. Huoltajia ja toiminnanharjoittajia koskevat vaatimukset Huoltoasetuksessa määrätään laitteiden huoltajien laitetyyppikohtaisista pätevyysvaatimuksista. Laitteita huoltavan sekä aineita käsittelevän henkilön on suoritettava asetuksessa määritellyt opinnot. Jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteita, sammutuslaitteistoja tai ajoneuvojen ilmastointilaitteita huoltavilla sekä laitteiden jätteenkäsittelyä harjoittavilla toiminnanharjoittajilla on lisäksi oltava päätoimisessa palveluksessaan pätevä ja asiantunteva vastuuhenkilö, joka vastaa siitä, että toiminnassa noudatetaan asetettuja ympäristönsuojeluvaatimuksia ja asennus- ja huoltohenkilöstö täyttää pätevyysvaatimukset. Toiminnanharjoittajan on tehtävä ennen laitteiden huollon, käsittely tai jätehuollon aloittamista ilmoitus Turvallisuus- ja kemikaalivirastolle (Tukes). Ilmoituksen yhteydessä huoltajien on todennettava pätevyytensä todistuksella opintojen hyväksytystä suorittamisesta. Tukes ylläpitää rekisteriä pätevyysvaatimukset täyttävistä henkilöistä ja ilmoituksen tehneistä toiminnanharjoittajista. Rekisterit löytyvät osoitteesta http://www.tukes.fi/fi/rekisterit/kylmalaitteetrekisterit/ Huoltoasetus sisältää myös vaatimuksia koskien toiminnanharjoittajan käytössä olevista laitteita, niiden kalibrointia ja kunnossapitoa sekä laitteiden käyttöön perehdyttämistä. Laitteiden omistajia ja haltijoita koskevat vaatimukset Kiinteästi asennetun jäähdytys-, ilmastointi- ja lämpöpumppulaitteen sekä sammutuslaitteiston Taulukko 1. Huoltoasetuksen (VNa 452/2009) mukaiset kylmäpiirin täyttömäärän perusteella määräytyvät vuototarkastusvälit

Kylmääki Tampereel! 6 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 haltijan tai omistajan on huolehdittava, että laite tarkastetaan säännöllisesti. Tarkastusväli määräytyy laitteen kylmäainetäyttömäärän mukaan (taulukko 1). Mikäli laitteen yhteydessä on vuodonilmaisujärjestelmä, määräaikaistarkastustiheys puolittuu vähintään 30 kg kylmäainetta sisältävien laitteiden osalta. Vähintään 300 kg kylmäainetta sisältävien laitteiden yhteydessä on oltava vuodonilmaisujärjestelmä. Vuodonilmaisujärjestelmä tulee tarkastaa vähintään 12 kk välein. Mikäli kylmäpiiri on hermeettisesti eli ilmatiiviisti suljettu, ja laitteessa on tästä ilmoitus, tulee laitteelle tehdä määräaikaisvuototarkastuksia vasta laitteen täyttömäärä ollessa vähintään kuusi kilogrammaa kylmäainetta. Laitteen omistajan tai haltijan on myös huolehdittava, että vuototarkastuksen suorittavalla henkilöllä tai toiminnanharjoittajalla on asetuksen mukainen Tukesin myöntämä todistus pätevyydestä. Lisäksi laitteen omistajan tai haltijan on pidettävä huolto- ja tarkastuspäiväkirjaa ( huoltokirja ; kuva 1), josta käy ilmi laitteen sisältämän aineen määrä ja tyyppi, lisätyn aineen määrä, talteen otetun aineen määrä, viimeisin huoltopäivämäärä, tehty toimenpide, tarkastuksen suorittaneen toiminnanharjoittajan nimi ja huoltajan allekirjoitus. Huoltokirja on pyydettäessä näytettävä valvontaviranomaiselle. Laitteen yhteydessä tulee lisäksi olla ilmoitus ( huoltotarra ; kuva 2) siitä, milloin laite on viimeksi tarkastettu. Valvontaviranomaiset Huoltoasetuksen vaatimusten noudattamista valvovista viranomaisista säädetään ympäristönsuojelulain (527/2014) 23 ja 24 :ssä. Valvovia viranomaisia ovat ELY-keskukset ja kuntien ympäristönsuojeluviranomaiset sekä terveydensuojeluviranomaiset, kulutustavaroiden ja kuluttajapalveluiden valvontaviranomaiset ja elintarvikevalvontaviranomaiset, jotka valvovat asetuksen noudattamista omilla toimialoillaan. Kuva 1. Esimerkki huoltokirjan sivusta

Kylmääki Tampereel! 7 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Kuva 2. Huoltotarroja Jos valvonnassa todetaan, että asetuksen pätevyysvaatimuksia ei ole noudatettu, on valvovan viranomaisen ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle ELY-keskukselle. ELY-keskus puolestaan ilmoittaa asiasta edelleen Tukesille (1.9.2014 asti ilmoitus tehtiin Suomen ympäristökeskukselle). Jos valvonnassa todetaan, että asetuksen mukaisia määräaikaisvuototarkastuksiin tai huoltodokumentointiin (huoltokirja ja tarra) liittyviä velvoitteita ei ole noudatettu, asiasta on ilmoitettava toimivaltaiselle ELY-keskukselle tai kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Huoltoasetuksen vaatimusten laiminlyönnin oikaisemiseksi voidaan käyttää hallintopakkoa. Kylmäainelainsäädännön muutokset lähitulevaisuudessa Uusi F-kaasuasetus EU:n F-kaasuasetuksen uudistus (EY N:o 517/2014) astuu voimaan 1.1.2015. Uusi F- kaasuasetus muun muassa vähentää HFCyhdisteiden markkinoille saattamista asteittain n. 79 % vuoteen 2030 mennessä. Samalla muuttuvat laitteiden määräaikaisvuototarkastusten taajuuden määräävät kriteerit. Siinä missä vuototarkastusten enimmäisaikaväli on aikaisemmin määräytynyt suoraan laitteen kylmäainetäyttömäärästä riippumatta kylmäaineen tyypistä, vuoden 2015 alusta otetaan huomioon myös kullekin kylmäaineelle ominainen ilmastonlämmitysvaikutus, jota kuvataan aineen GWP-arvolla (Global Warming Potential, ilmastonlämmityspotentiaali). GWP-arvo kuvaa yhdisteen ilmastoa lämmittävää vaikutusta suhteessa hiilidioksidiin. Yleisimpien HFC-yhdisteiden GWP-arvot vaihtelevat noin 1 500:sta noin 4 000:een hiilidioksidin GWP-arvon ollessa 1. Yhden kilogramman päästö ilmakehään ainetta, jonka GWP-arvo on 4000, lämmittää ilmastoa siis yhtä paljon kuin neljän tonnin hiilidioksidipäästö. Uusi määräaikaisvuototarkastustiheys määräytyy laitteen sisältämän kylmäainemäärän ilmastonlämmitysvaikutuksen mukaan: 5, 50 ja 500 hiilidioksidiekvivalenttitonnia korvaavat nykyiset rajat (3, 30 ja 300 kylmäainekilogrammaa). Vuototarkastustiheydet ja vuodonilmaisujärjestelmän vaikutus niihin säilyvät entisellään. Laitteissa tulee 2015 alkaen olla merkintä kylmäainemäärästä sekä kilogrammoina että hiilidioksidiekvivalenttitonneina. Laitteille, jotka kuuluvat määräaikaisvuototarkastusten piiriin vasta uuden laskutavan perusteella, tarvitsee vuototarkastuksia alkaa tehdä vasta 1.1.2017 alkaen.

Kylmääki Tampereel! 8 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 HCFC-aineiden huoltokäyttökielto EU:n otsoniasetuksen aikataulun mukaisesti HCFC-aineiden käyttökielto myös huoltokäytössä astuu voimaan 1.1.2015. Vuoden 2014 loppuun asti kylmälaitteiden huollossa on sallittua käyttää kierrätettyjä tai regeneroituja HCFC-aineita. Kierrätettyä HCFC-ainetta voidaan käyttää saman toiminnanharjoittajan huoltamassa tai saman omistajan omistamassa laitteessa, kunhan huoltokirjaan tehdään merkinnät, joiden avulla aineen alkuperä voidaan jäljittää. Regeneroinnilla tarkoitetaan laitteesta talteenotetun aineen saattamista puhtaus- ja muilta ominaisuuksiltaan uutta kylmäainetta vastaavalle tasolle. Myös regeneroidun aineen jäljitettävyys on mahdollistettava riittävin huoltokirjamerkinnöin. Vuoden 2015 alussa voimaan astuva HCFCaineiden täydellinen huoltokäyttökielto tarkoittaa, että laitteen vika- tai vuototapauksessa HCFC-ainetta ei saa enää lisätä laitteeseen. Vanhoja HCFC-ainetta sisältäviä laitteita kuitenkin saa käyttää vuoden 2014 jälkeenkin. Huoltoa tarvitsevat laitteet on joko uusittava ennen vuotta 2015 tai kylmäaine vaihdettava johonkin sallittuun ns. huoltokylmäaineseen. Käytännössä aineen korvaaminen toisella ei kuitenkaan usein ole mahdollista tai järkevää ilman merkittäviä muutos- tai saneeraustöitä laitteistolle. Usein kannattavin ratkaisu on laitteiston uusiminen.

Kylmääki Tampereel! 9 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Projektin toteutus Kylmäainekartoitusprojektin tarkoituksena oli selvittää kylmäainelainsäädännön noudattamista ja viranomaisvalvonnan tarvetta eri toimialoilla sekä tiedottaa toimijoita kylmäainelainsäädännön vaatimuksista. Kartoitus toteutettiin kartoituskäynnein ja puhelimitse kesän ja alkusyksyn 2014 aikana. Kylmäainekartoitusprojektin toteutti osaaikainen projektityöntekijä touko-lokakuussa 2014. Projektin alkuvalmistelut ja kohteiden valinta tehtiin touko-kesäkuussa ja tulosten analysointi ja loppuraportointi lokakuussa. Varsinainen kartoitustyö yhteydenottoineen ja kartoituskäynteineen ajoittui kesä-syyskuulle. Projektin alkamisesta sekä tuloksista tiedotettiin julkisuuteen. Tarkempi projektisuunnitelma on liitteessä 1. Kartoituskohteiden valinta Projektin suunnittelun lähtökohtana oli pyrkiä muodostamaan mahdollisimman laaja ja kattava otanta seudun kylmäaine- ja kylmälaitetoiminnasta. Kohteiksi pyrittiin valitsemaan toimipisteitä kaikista huoltoasetuksen piiriin kuuluvista kokoluokista eli kohteista, joissa on vähintään yksi kylmäainetäytöltään 3 kg ylittävä kylmälaite aina satoja kilogrammoja kylmäainetta käyttäviin toimijoihin. Toimialojen sektorijakona käytettiin Espoon ympäristökeskuksen 2012 tekemän kylmäainekartoituksen sektorijakoa täydennettynä Liikuntakeskukset ja jäähallit sektorilla. Arvio kohdemäärien jakautumisen suhteesta eri sektoreille saavutettiin Tampereen kaupungin rakennustietokannan kohdelistauksen (20 023 rakennusta) jaottelulla Tilastokeskuksen vuoden 1994 rakennusluokituksen mukaisesti. Näin saatiin Tampereella sijaitsevien rakennusten jakauma eri käyttötarkoitusten mukaan. Rakennusluokituksesta jätettiin huomiotta luokat ja alaluokat, joiden ei katsottu olevan kylmäainekartoituksen kannalta oleellisia. Esimerkiksi pääluokat A (asuinrakennukset) ja B (vapaa-ajan asuinrakennukset) jätettiin kokonaan huomiotta, koska luokkiin kuuluvissa kohteissa on hyvin harvoin käytössä yli 3 kg kylmäainetta sisältäviä laitteita. Rakennusluokitusperustaisen jakauman saattamiseksi kylmäainekartoituksen kannalta mielekkäämmäksi oli jakaumaa tarpeen käsitellä tietyiltä osin. Esimerkiksi ravintoloilla on usein käytössään kylmätiloja, joiden jäähdytykseen tarvitaan joitakin kilogrammoja kylmäainetta ja jotka sopisivat täten kylmäainekartoituksen kohteiksi. Ravintolat kuitenkin ovat harvoin itsenäisiä rakennuksia, vaan ne ovat usein osa suurempaa rakennusta, jolloin ravintoloiden osuus rakennusjakaumassa jää hyvin pieneksi (ravintoloiksi luokiteltuja rakennuksia on Tampereella 34 kappaletta eli vain noin 0,17 % kaikista rakennuksista). Kuitenkin ravintolat haluttiin yhdeksi kartoituskohdejakauman pääsektoriksi, jolloin ravintoloiden osuutta piti kasvattaa keinotekoisesti. Samanlaisia korjauksia tehtiin kaikille rakennusluokille, jotka eivät realistisine osuuksineen olisi mahtuneet lopulliseen sektoriluokitukseen mutta jotka siihen kuitenkin katsottiin tarpeelliseksi saada. Samoin joidenkin lukumäärältään suurten, mutta kylmäainekartoituksen kannalta merkityksettömien kohteiden osuutta jouduttiin pienentämään kohdejakauman mielekkyyden nimessä. Esimerkiksi kulkuneuvojen suoja- ja huoltorakennukset (rakennusluokka 162) muodostavat lukumäärältään suurimman rakennusluokan (1 115 kappaletta Tampereella, noin 5,6 % kaikista rakennuksista), mutta kylmäaineiden tarve niissä on hyvin vähäinen. Rakennusluokat suhteellisine osuuksineen jaettiin kylmäainekartoituksen sektorijaon alle, jolloin kohdejakauma muodostui kuvassa 3 esitetyn mukaiseksi. Kartoitettavien kohteiden alustavaksi lukumääräksi arvioitiin 81 kpl.

Kylmääki Tampereel! 10 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Kuva 3. Kartoitettavien kohteiden lukumäärän suhteellinen jakauma sektoreittain Varsinaiset kohteet valittiin useita lähteitä, kuten internetin hakukoneita, yritys- ja yhteisötietojärjestelmää (YTJ), Maanmittauslaitoksen kiinteistötietojärjestelmää (KTJ) sekä Tampereen kaupungin eri tietokantoja ja paikkatietoaineistoja hyväksi käyttäen. Kartoituskäynnit Kartoituskäynnit sovittiin kohteen yhteyshenkilön kanssa puhelimitse tai sähköpostin välityksellä. Yhteyshenkilö tavoitettiin yleensä kohteen puhelinvaihteen tai muun julkisen puhelinnumeron kautta tiedustelemalla. Yhteyshenkilöksi sopivan henkilön tuli olla kohteen kylmälaitteiden omistajan tai haltijan edustaja ja mikäli mahdollista kohteen kylmälaitteiden huollosta, ylläpidosta ja toiminnasta vastaava henkilö. Yhteyshenkilön osallistumista varsinaiselle kartoituskäynnille ei edellytetty, vaan yhteyshenkilö saattoi harkintansa mukaan määrätä oppaaksi jonkun toisen laitteiden omistajan tai haltijan edustajan, huoltoyrityksen edustajan tai molemmat. Oppaalta vaadittiin kohteen riittävää tuntemusta (löytää kylmälaitteet) ja kulkuoikeuksia (esteetön pääsy kylmälaitteille). Kylmälaitteiden tai tekniikan tuntemusta ei oppaalta vaadittu. Kun kartoituskäynnin ajankohta oli sovittu, lähetettiin yhteyshenkilölle sähköpostitse saatekirje (liite 2), jossa kerrottiin kartoitusprojektin tarkoituksesta ja muun muassa kehotettiin etsimään valmiiksi tarvittavat huoltodokumentit. Saatekirjeen liitteenä lähetettiin myös kartoituslomakepohja (liite 3) etukäteen tutustuttavaksi. Kartoituskäynnillä katsastettiin oppaan johdatuksella kaikki kohteen vähintään 3 kg kylmäainetta sisältävien kylmäpiirien kompressorit. Kunkin erillisen kylmäpiirin osalta kirjattiin piirin sisältämän kylmäaineen tyyppi ja täyttömäärä, viimeisimmän vuototarkastuksen päivämäärä, viimeisimpien vuototarkastusten väli sekä huoltoyritys. Lisäksi tarkastettiin huoltokirjan ja tarran olemassaolo ja asianmukainen täyttö sekä mahdollisen vuodonilmaisujärjestelmän olemassaolo. Huoltoyrityksen pätevyys tarkistettiin Tukesin rekisteristä käynnin jälkeen. Mikäli kohteessa oli käytössä HCFC-aineita, muistutettiin vuoden 2015 alusta voimaan astuvasta HCFC-aineiden huoltokäyttökiellosta ja

Kylmääki Tampereel! 11 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 tarvittaessa kerrottiin jatkotoimenpidemahdollisuuksista. Kartoituskäynnin jälkeen yhteyshenkilölle lähetettiin sähköpostitse palautetta kohteen kylmälaitehuollosta ja puhtaaksikirjoitettu kopio kartoituslomakkeesta. Kartoituskäynnillä ilmenneet puutteet Kartoituskäynneillä ilmenneista puutteista huomautettiin oppaalle käynnin aikana ja käynnin jälkeen yhteyshenkilölle palauteviestissä. Projektin lyhyen aikataulun vuoksi puutteiden korjaamista ei valvottu aktiivisesti esimerkiksi uusintakäynnein, vaan palauteviestissä ainoastaan pyydettiin yhteyshenkilöä toimittamaan tieto korjatuista puutteista tai puuttuvat tiedot koskien esimerkiksi yksittäisten laitteiden kylmäaineita.

Kylmääki Tampereel! 12 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Tulokset Kylmäainekartoitusprojektin yhtenä tarkoituksena oli kerätä tietoa Tampereen kaupungin alueella tapahtuvasta kylmäaineita hyödyntävästä toiminnasta sekä kylmälaitteiden huollon tilasta eri toimialoilla. Toimialakohtaisen otannan suppeudesta huolimatta projektista saadut tiedot soveltuvat hyvin suuntaa antavaan rooliin huoltoasetuksen valvontaa suunniteltaessa. Seuraavassa esitellään merkittävimmät tulokset pääpiirteittäin. Tarkemmat tulokset taulukkomuodossa löytyvät tämän raportin liitteistä. Kartoitetut kohteet Kohteita kartoitettiin yhteensä 64 kappaletta. Kartoituskäynti tehtiin 41 kohteeseen, joista jokaisessa oli vähintään yksi vähintään 3 kg huoltoasetuksen alaista kylmäainetta sisältävä kylmäpiiri. Käytyjen kohteiden jakauma toimialasektoreittain on esitetty kuvassa 4. Kohteita, joissa joko ei ollut käytössä lainkaan huoltoasetuksen alaisia kylmäaineita tai joissa oli vain alle 3 kg kylmäainetta sisältäviä kylmäpiirejä, todettiin kartoitusprojektin aikana 23 kappaletta. Kohteisiin ei tehty kartoituskäyntiä, eikä niistä kerätty tietoja esimerkiksi kylmäaineiden laadusta. Näiden kohteiden jakauma toimialasektoreittain on esitetty kuvassa 5. Kylmäaineet ja -piirit Kartoituskäynneillä kirjattiin yhteensä kahdeksan eri huoltoasetuksen alaista kylmäainetta. Näistä kaksi, R-22 ja R-401A, ovat HCFCaineita ja loput kuusi HFC-aineita. Kuva 4. Käytyjen kohteiden lukumäärän jakauma sektoreittain

Kylmääki Tampereel! 13 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Kuva 5. Kohteiden, joissa ei ollut huoltoasetuksen piiriin kuuluvia kylmälaitteita, lukumäärän jakauma sektoreittain Kuva 6. Kylmäaineiden kokonaismäärät kilogrammoina logaritmisella asteikolla. HFC-aineet merkitty sinisillä sävyillä, HCFC-aineet punamustalla. R-401A:n määrä ei käynyt ilmi yhdessäkään kohteessa, jossa ainetta todettiin olevan. Eri aineiden kartoituskäyntien perusteella kirjatut kokonaismäärät on esitetty kuvassa 6. R- 134a (3 008 kg; 22,5 %), R-404A (4 518 kg; 33,8 %), R-407C (2 027 kg; 16,0 %) ja R-410A (442 kg; 3,3 %) ovat yleisesti käytössä olevia kylmäaineita ja yhdessä ne muodostavatkin suurenemmistön kartoitetuista kylmäaineista. R-422D (72 kg; 0,5 %) ja R-437A (36 kg; 0,3 %) ovat niin sanottuja huoltokylmäaineita, joilla usein käytetään korvaamaan kylmäpiirissä R-

Kylmääki Tampereel! 14 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 22. R-22:n suureen määrään (3 148 kg; 23,6 %) vaikuttaa vahvasti yksi jäähalli, joka käyttää toiminnassaan noin 2 000 kg R-22:ta. R- 401A:ta löytyi kahdesta kohteesta, mutta kummassakaan tapauksessa aineen täyttömäärä ei käynyt ilmi, jolloin aineen kokonaismäärä ilmenee tuloksissa nollana kilogrammana. Sektorikohtaiset kylmäaineiden kokonaismäärät on esitetty kuvassa 7. Kuva 7. Sektorikohtaiset kylmäaineiden kokonaismäärät kilogrammoina Kartoitettujen kylmäpiirien lukumäärät huoltoasetuksen kolmen eri täyttömääräluokan mukaan jaoteltuna sekä vastaavan jaon mukainen kylmäaineiden kokonaismäärän jakauma on esitetty kuvassa 8. Suurin osa (196 kylmäpiiriä 307:stä, 63 %) oli täyttömäärältään vähintään 3 kg, mutta alle 30 kg kylmäainetta, mutta sisälsivät vain pienen osan kylmäaineiden kokonaismäärästä (2 098 kg 13 370 kg:sta, 16 %). Vähintään 30 kg, mutta alle 300 kg kylmäainetta sisältäviä kylmäpiirejä oli toiseksi eniten (107 kpl, 35 %) ja ne sisälsivät yhdessä eniten kylmäaineita (7 772 kg, 58 %). Suurimmassa luokassa (vähintään 300 kg kylmäainetta) kylmäpiirejä oli selvästi vähiten (6 kpl, 2 %), mutta yhdessä ne sisälsivät kuitenkin toiseksi eniten kylmäaineita (3 500 kg, 26 %).

Kylmääki Tampereel! 15 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Kuva 8. Kylmäainemäärä ja kylmäpiirien lukumäärä kylmäpiirien eri kokoluokissa. Lukumäärät merkitty sinisävyisin palkein, kylmäainemäärät kilogrammoina punamustin palkein. Puutteet Taulukossa 2 on esitetty kooste kartoituskäynneillä ilmenneistä puutteista ja huomautuksen aiheista. Kartoitetuista kohteista (41 kpl) noin neljäsosa (10 kpl, 24 %) ja laitteista (240 kpl) melkein joka toinen (113 kpl, 47 %) oli huoltoasetuksen kannalta moitteettomassa kunnossa. Kohteissa, joissa oli huomautettavaa (31 kpl, 76 % kaikista kartoitetuista kohteista), noin kahdessa tapauksessa viidestä (12 kpl, 39 %) vähintään yhdeltä laitteelta puuttui huoltokirja. Kaikista laitteista, joissa oli vähintään yksi puute (127 kpl, 53 % kaikista kartoitetuista laitteista), huoltokirja puuttui lähes joka neljänneltä (44 kpl, 35 %). Vastaavasti kohteissa, joissa oli huomautettavaa, hieman yli joka toisessa kohteessa (16 kpl, 52 %) vähintään yhdeltä laitteelta puuttui huoltotarra. Kaikista laitteista, joissa oli puutteita, huoltotarra puuttui noin joka kuudennelta laitteelta (30 kpl, 24 %). Tarkastusväli todettiin liian pitkäksi vähintään yhden laitteen osalta 10 kohteessa, joka vastaa 32 % kohteista, joissa todettiin jokin puute. Tarkastusväli oli liian pitkä yhteensä 16 laitteessa (13 % laitteista, joissa todettiin jokin puute). Kohteista, joissa todettiin vähintään yksi puute, 12 kohteessa (39 %) tarkastusvälin pituus ei käynyt selkeästi ilmi vähintään yhdessä kohteen laitteessa. Laitteista, joissa todettiin vähintään yksi puute, 53 laitteessa (42 %) tarkastusvälin pituus ei käynyt selkeästi ilmi laitteen huoltodokumentoinnista. Kylmäaineen määrä ei käynyt ilmi 11 kohteessa, mikä vastaa 35 % niistä kohteista, joissa todettiin jokin puute. Noin joka kuudennessa laitteessa (29 kpl, 23 %), joita koski jokin puute, ei kylmäaineen määrä käynyt ilmi. Huoltoyrityksen epäpätevyys tai huoltosopimuksen puute koskivat vain yksittäisiä kohteita. Samoin kylmäaineen tyyppi kävi ilmi suhteellisen usein: vain kolmessa kohteessa yhteensä viiden laitteen sisältämän kylmäaineen tyyppi jäi epäselväksi. HCFC-aineiden käyttö kylmälaitteissa on sallittua nyt ja myös HCFC-aineidein huoltokäyttökiellon astuttua voimaan 1.1.2015. Vain aineen lisääminen laitteisiin on kiellettyä vuoden 2014 jälkeen. Siten HCFC-ainetta sisältävän laitteen löytymistä kartoituskohteesta ei voida pitää puutteena. HCFC-aineita koskevan lainsäädännön tiukentumisesta on kuitenkin tarpeen

Kylmääki Tampereel! 16 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 tiedottaa laitteiden omistajia tai haltijoita, ja käytännössä HCFC-aineista luopumiseen kannattaa varautua suunnitelmallisesti. Tästä syystä HCFC-aineiden käyttö ja luopumissuunnitelman puuttuminen on sisällytetty taulukkoon 2. HCFC-aineita oli käytössä yhteensä seitsemässä kohteessa, joista kolmessa aineista luopumiseen ei ollut varauduttu. Taulukko 2. Kartoituskäynneillä ilmenneiden huomautuksen aiheiden kohde- ja laitekohtaiset lukumäärät KOHTEET (kpl) Osuus kaikista kohteista (%) LAITTEET (kpl) Osuus kaikista laitteista (%) YHTEENSÄ 41 240 MOITTEETTOMAT 10 24 113 47 HUOMAUTETTAVAA 31 76 127 53 KOHTEET, JOISSA HUOMAUTETTAVAA AIHEESTA (kpl) Osuus kohteista, joissa huomautettavaa aiheesta (%) LAITTEET, JOISSA HUOMAUTETTAVAA AIHEESTA (kpl) Osuus laitteista, joissa huomautettavaa aiheesta (%) Huoltopäiväkirja puuttuu 12 39 44 35 Huoltotarra puuttuu 16 52 30 24 Tarkastusväli liian pitkä 10 32 16 13 Tarkastusvälin pituus ei tiedossa (uusi huoltokirja tms.) Huoltoyritykseltä puuttuu pätevyys 11 35 53 42 2 6 3 2 Ei huoltosopimusta 1 3 2 2 Kylmäaineen tyyppi ei tiedossa 3 10 5 4 Kylmäaineen määrä ei tiedossa 11 35 29 23 Käytössä HCFC-ainetta 7 23 15 12 Ei olemassa olevaa suunnitelmaa HCFC:stä luopumiseen 3 10 3 2

Kylmääki Tampereel! 17 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Projektin vastaanotto ja projektista saatu palaute Lehdistötiedotteesta huolimatta kylmäainekartoitusprojekti tuntui tulleen yllätyksenä monelle kohteen yhteyshenkilölle, oppaalle tai huoltoyrityksen edustajalle. Kun projektin taustat ja tarkoitus oli selvitetty asianomaisille, oli vastaanotto lähes yksinomaan positiivista ja tietojen saanti ja kartoituskäynnistä sopiminen sujuvaa. Kartoituskäynneillä eri tahojen kiinnostus projektia kohtaan oli ilmeistä. Saadun palautteen perusteella kaikki osapuolet niin laitteiden omistajat ja haltijat kuin huoltoyrityksetkin ovat kaivanneet kylmäainelainsäädännön aktiivista ja näkyvää valvontaa ja siihen liittyvää tiedottamista. Valvonnan ja tiedottamisen katsottiin selkeyttävän pelisääntöjä, jotka erään huoltoyrityksen edustajan sanojen mukaan ovat kylmälaitehuoltoalalla pahasti levällään. Kartoituskäyntien jälkeen esimerkiksi puuttuvien kylmäainetietojen saaminen osoittautui työlääksi. Kohtuullisella vaivalla selvitettävistä puutteista pyydettiin lähettämään tieto jälkikäteen sähköpostitse, mutta vain muutamassa tapauksessa tiedot lähetettiin oma-aloitteisesti. Samoin kartoituskäyntien sopimisvaiheessa kohteisiin jätettyihin yhteydenottopyyntöihin vastattiin hyvin harvoin. Tällaiset yhteydenpidolliset haasteet lienevät kuitenkin tavallisia kaikessa viranomaisvalvontaan liittyvässä työssä, eikä johtopäätöksiä kylmäainelainsäädäntöä koskevasta kiinnostuksesta näin ollen voida tehdä.

Kylmääki Tampereel! 18 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Tulosten tarkastelu Kylmäainekartoituksen tarkoituksena oli kerätä tietoa Tampereen kaupungin alueella tapahtuvan kylmälaite- ja kylmäainetoiminnan tilasta ja valvonnan tarpeesta huoltoasetuksen näkökulmasta. Edellisessä luvussa esiteltyjä kvantitatiivisia tuloksia voidaan käyttää hyväksi valvonnan kohdentamisen suunnittelussa, ja ne selkeyttävät osaltaan kuvaa kylmälaitehuollon nykytilasta myös valtakunnallisella tasolla. Lisäksi käytännön kartoitustyön kautta saatu vaikeammin tilastoitava tieto, kuten kohdatut asenteet tai eri tahoilta saatu palaute, on varmasti omiaan kehittämään kylmäainelainsäädännön valvontaa ja tiedotusta niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Kartoitetut kohteet Aktiivisen kartoituksen kohteeksi päätyi 64 kohdetta, joista 41:een tehtiin kartoituskäynti. Kohteet jaoteltiin 13 sektoriin, joiden oli määrä edustaa kylmäainelainsäädännön kannalta oleellisimpia toimialoja mahdollisimman kattavalla tavalla. Keskimäärin kohteita valikoitui noin viisi kutakin sektoria kohti. Jokaista sektoria kohti varsinainen kartoituskäynti tehtiin keskimäärin noin kolmeen kohteeseen. Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin kokoon suhteutettuna kartoituksen otanta on vaatimaton, mutta kuitenkin riittävä luomaan pohjan valvonnan suunnittelulle. Espoon kylmäainekartoitusprojektissa 2012 kohteita kartoitettiin vastaavanlaisella sektorijakaumalla yhteensä 63 kappaletta. Kuopiossa 2013 kartoitettiin yhteensä 21 kohdetta terveysvalvonnan toimialueelta (liha-, kala- ja leipomoalan yritykset, kaupat, logistiikkayritykset yms.) Kylmäaineet Eri kylmäaineiden osuus kokonaismäärästä noudattelee Espoon vuoden 2012 kartoitusprojektin tuloksia: HFC-aineet R-404A, R-134a ja R-407C ovat selvästi eniten käytetyt kylmäaineet. Kuopion vuoden 2013 kartoitusprojektissa kiistatta eniten käytössä ollut kylmäaine oli R- 404A (yhteensä 8 311 kg, seuraavaksi eniten R-134a:ta: 209 kg). Ero selittynee sillä, että Kuopiossa keskityttiin vain elintarvike- ja elintarvikelogistiikka-alan kohteisiin, joissa R-404A oli yleinen kylmäaine myös Tampereella. Espoosta löytyi käytöstä viittä eri HCFCyhdistettä, Tampereelta kahta ja Kuopiosta vain yhtä. Kaikkialla R-22 oli yleisin HCFC-aine. Espoosta R-22:ta löytyi noin joka kolmannesta, ja Tampereella ja Kuopiossa vain noin joka kuudennesta kohteesta. Tampereella neljässä kohteessa seitsemästä HCFC-aineista luopumiseen oli varauduttu. Puutteet Tampereella huomautettavaa löytyi 76 %:ssa kohteista. Espoossa huomautettavaa oli noin 50 %:ssa, ja Kuopiossa 66 %:ssa kohteista. Huoltotarran puuttuminen oli yleisin puute kaikissa kaupungeissa. Tampereella ja Espoossa toiseksi yleisin puute oli huoltokirjan puuttuminen, ja seuraavaksi yleisimmät puutteet liittyivät vuototarkastusvälin epäselvyyteen tai riittämättömyyteen sekä kylmäaineen määrän epäselvyyteen. Kuopiossa säännöllisen huollon puute oli toisiksi yleisin puute, mutta Kuopion kartoitusprojektin hyvin suppea otanta vaikeuttaa Kuopiossa todettujen muiden puutteiden vertailua. Yllä mainittujen puutteiden yleisyys ja varsinkin moitteettomien kohteiden vähäisyys heijastelee puutteellista lainsäädännön vaatimusten tuntemusta erityisesti laitteiden omistaja- ja haltijatasolla. Myös tämän kartoitusprojektin aikana tuli vastaan useita tilanteita, joissa kohteen yhteyshenkilö ei ollut tietoinen kylmäainelainsäädännön sisällöstä ja vaatimuksista. Huoltodokumentoinnin ylläpito ja asianmukaisesta täyttämisestä huolehtiminen kuuluu huoltoasetuksen mukaan kylmälaitteen omistajan tai haltijan vastuulle. Varsinaiset huollot ja dokumenttien täyttämisen suorittaa tyypillisesti kuitenkin laitteen huoltaja, jolla ei lain sanele-

Kylmääki Tampereel! 19 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 maa dokumentointivelvollisuutta ole. Kun laitteen omistaja tai haltija ei ymmärrä vaatia huoltoyritykseltä dokumentoinnin asianmukaista täyttämistä, ei liene yllättävää, että huoltodokumentointi on suurelta osin puutteellista. Tässä projektissa ei merkitty puutteeksi esimerkiksi kylmäaineen tyypistä tai määrästä kertovan merkinnän puuttumista huoltokirjasta, jos tiedot oli löydettävissä muualta. Tosiasiassa täysin huoltoasetusten vaatimusten mukaisesti täytettyjä huoltokirjoja oli vain murto-osa. Samoin useissa tapauksissa vuototarkastustiheys oli aina hieman pitempi kuin lain mukaan sen tulisi olla. Myös vastuu vuototarkastustiheyden riittävyydestä on laitteen omistajalla tai haltijalla, ja kun tätä vastuuta ei tiedosteta, tarkastustiheysvaatimukset jäävät helposti täyttymättä. Jatkossa kylmäainelainsäädännöstä tiedottamista on lisättävä, jotta kaikki asianomaiset paremmin ymmärtäisivät roolinsa. Lisäksi tiettyjen huoltoon liittyvien vastuiden jakoa olisi syytä harkita uudelleen lainsäädäntöä päivitettäessä. Olisiko esimerkiksi dokumentointivastuun parempi olla varsinaisen huollon suorittajalla? Riskinarvioinnista ja valvonnan kohdentamisesta Erona Espoon ja Kuopion kartoitusprojekteihin tässä projektissa pyrittiin kartoituskohteiksi valitsemaan sekä suuria että pieniä kohteita kylmäainevuotoriskin arvioimiseksi kylmäainetoiminnan eri kokoluokissa: Millaiseen kohteeseen liittyy suurin kylmäainepäästöriski? Minkälaisiin kohteisiin valvontaa kannattaa kohdentaa päästöjen minimoimiseksi? Kannattaako valvoa vain suuria teollisuuslaitoksia, jotka käyttävät tuhansia kiloja kylmäaineita vai pitäisikö valvontaa sittenkin kohdentaa pieniin kohteisiin, joita on enemmän ja joiden kylmäainepäästöriskien kumulatiivinen vaikutus saattaa olla merkittävä? Kylmäainekartoitusprojektin perusteella pieniä kylmäpiirejä (täyttömäärä vähintään 3, mutta alle 30 kg) oli selvästi eniten, mutta valtaosa kylmäaineista oli silti keskikokoisissa (täyttömäärä vähintään 30, mutta alle 300 kg) ja suurissa kylmäpiireissä (täyttömäärä yli vähintään 300 kg). Pienikokoisessa kohteessa on yleensä käytössä vain pieniä kylmäpiirejä, eikä niitä ole montaa kappaletta. Kohteen koon kasvaessa monesti myös kohteessa käytettävien kylmäpiirien lukumäärä kasvaa ja täyttömäärien kirjo laajenee. Kartoituksen suppea otanta ei mahdollista kohteen koon ja toimialan sekä kylmäpiirien luku- ja täyttömäärän keskinäisten suhteiden mielekästä analysointia, eikä aiheesta ole saatavilla tilastotietoa. Kylmäainepäästöriskin arviointia voidaan kuitenkin tehdä olettamalla, että kaikkien kohteessa olevien kylmäpiirien huolto täyttömäärästä riippumatta on tasa-arvoista. Oletus on perusteltu, koska usein kohteen kaikkien kylmälaitteiden huollosta vastaa sama huoltoyritys. Satoja kilogrammoja kylmäainetta sisältävät kylmäpiirit ovat toki täyttömääränsä perusteella huomattava ympäristöriski. Monesti suuriin laitteisiin kuitenkin kiinnitetään huollon ja ylläpidon suhteen paljon huomiota osin edellä mainitun suuren ympäristöriskinkin vuoksi, mutta myös, koska suurella laitteella on usein hyvin suuri merkitys kohteen toiminnalle. Suuri laite on myös itsessään aina huomattava investointi, jolloin laitteen kuntoon luonnollisesti kiinnitetään tarkemmin huomiota. Lisäksi suuria kylmäainemääriä käyttävät kohteet ovat usein myös henkilöstömäärältään suuria, jolloin kylmäainetoimintojen ylläpidosta saattaa huoltoyrityksen lisäksi huolehtia laitteen omistajan tai haltijan palveluksessa oleva tehtävään erityisesti palkattu henkilö tai henkilöitä. Pienessä yrityksessä vastuu yrityksen toiminnan eri osaalueista saattaa kasautua harvempien henkilöiden harteille, jolloin kylmälaitteiden toimintaan ei välttämättä aina ehditä tai pystytä kiinnittämään riittävästi huomiota. Yllä mainituin perustein voidaan olettaa, että kohteessa, jossa on käytössä täyttömäärältään suuri kylmälaite, myös pienempien laitteiden huoltoon kiinnitetään riittävästi huomiota. Myös aivan pienimmissä kohteissa kylmälaitteiden huoltoon voidaan olettaa kiinnitettävän kohtuullisissa määrin huomiota: ravintolan ainoan pakastehuoneen jäähdytys on ravintolan toiminnan kannalta varmasti vähintään yhtä tärkeää kuin suurelle teollisuuslaitokselle sen suurimman jäähdytyskoneiston toiminta. Suurin riski piilleekin sellaisissa kohteissa, joissa on käytössä jonkin verran tai paljon täyttömäärältään pieniä tai keskikokoisia laitteita ja joiden pääasiallinen toiminta ei ole suoraan riippuvainen kylmälaitteiden toiminnasta tai toimintavarmuudesta.

Kylmääki Tampereel! 20 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Tällaisia kohteita voisivat olla vaikkapa keskikokoiset ja pienet kiinteistöt, joissa on käytössä ilmastoinnin jäähdytys, esimerkiksi erilaiset toimistorakennukset. Myös teollisuudesta löytynee useita kriteerit täyttäviä kohteita. Tällaisen kohteen laitteiden omistaja tai haltija ei välttämättä aina edes ymmärrä tai katso tarpeelliseksi solmia jatkuva-aikaista huoltosopimusta, vaan tyytyy kutsumaan huoltajan vasta, kun vika ilmenee ja mahdollinen vuoto on jo päässyt tapahtumaan. Silloinkin huoltaja todennäköisesti käsittelee vain kyseessä olevan laitteen, ja muut kohteen laitteet jäävät vaille huoltoa aina siihen asti, kunnes niissä vuorostaan ilmenee vikaa. Määräaikaishuoltojen ja vuototarkastusten tärkein tehtävä on vuotojen ennaltaehkäisy. Täten ympäristön suojelun kannalta tärkeimmäksi tavoitteeksi saattaa osoittautua kylmälaitteiden omistajien tai haltijoiden sitouttaminen pätevien henkilöiden riittävän usein tekemistä huolto- ja tarkastuskäynneistä huolehtimiseen. Ehkä varsinaisen valvonnan kohdentamista tärkeämpää on valvonnan näkyvyyden ja tiedottamisen lisääminen. Monenkaan kartoituskohteen yhteyshenkilö ei ollut tietoinen kylmäainelainsäädännön vaatimuksista. Kun kylmälaitteiden omistajille ja haltijoille sekä huoltoyrityksille tiedotetaan lainsäädännön vaatimuksista ja välitetään signaali siitä, että vaatimusten noudattamista myös valvotaan, syntyy alalle ilmapiiri, jossa lainsäädäntö otetaan tarkemmin huomioon myös osaalueilla, joissa tällä hetkellä on paljon parannettavaa.

Kylmääki Tampereel! 21 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Lisätietoa kylmäaineista ja kylmäainelainsäädännöstä Asetukset Valtioneuvoston asetus 452/2009 otsonikerrosta heikentäviä aineita ja eräitä fluorattuja kasvihuonekaasuja sisältävien laitteiden huollosta ( huoltoasetus ): http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090452 (viitattu 24.10.2014) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2009 otsonikerrosta heikentävistä aineista ( otsoniasetus ): http://eurlex.europa.eu/lexuriserv/lexuriserv.do?uri=oj:l:2009:286:0001:0030:fi:pdf (viitattu 24.10.2014) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 517/2014 fluoratuista kasvihuonekaasuista ja asetuksen (EY) N:o 842/2006 kumoamisesta ( F-kaasuasetus ): Ympäristöhallinnon verkkosivut http://eur-lex.europa.eu/legalcontent/fi/txt/pdf/?uri=celex:32014r0517&from=en (viitattu 24.10.2014) HCFC-yhdisteet, ohjeita kiinteistön omistajalle: http://www.ymparisto.fi/hcfc (viitattu 24.10.2014) Fluoratut kasvihuonekaasut: Otsonikerroksen suojelu: http://www.ymparisto.fi/fkaasut (viitattu 24.10.2014) http://www.ymparisto.fi/otsonikerros (viitattu 24.10.2014)

Kylmääki Tampereel! 22 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Turvallisuus- ja kemikaaliviraston (Tukes) verkkosivut Kylmäala: Kylmäalan rekisterit: http://www.tukes.fi/fi/toimialat/kylmalaiteliikkeet/ (viitattu 24.10.2014) http://www.tukes.fi/fi/rekisterit/kylmalaitteet-rekisterit/ (viitattu 24.10.2014)

Kylmääki Tampereel! 23 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Liite 1: Projektisuunnitelma Projektin työvaiheet touko kesä heinä elo syys loka 18 19 20 21 22 23 24 25 26 27-39 40 41 42 43 44 Projektisuunnitelmaluonnoksen valmistelu Yritysten kartoitus Projektisuunnitelmaluonnoksen sisäinen esittely Projektisuunnitelman liitedokumenttien valmistelu Projektisuunnitelman viimeistely Tiedotus Kohteiden informointi ja kartoituskäynnit Yhteenvedon teko tarkastuksista Loppuraportin kirjoittaminen Tiedotus projektin tuloksista aika

Kylmääki Tampereel! 24 Tampereen kaupungin kylmäainekartoitus 2014 Liite 2: Lehdistötiedotteet Yritysten ja toimipaikkojen kylmälaitehuollon tilaa kartoitetaan Tampereella Julkaistu Tampereen kaupungin internet-sivuilla 24.6.2014 kello 10:10 Tampereen kaupungin ympäristönsuojeluyksikkö kartoittaa kesän ja alkusyksyn 2014 aikana yrityksiä ja toimipaikkoja, jotka käyttävät ilmastointi-, jäähdytys- ja lämpöpumppulaitteistoja. Kartoitusprojektilla selvitetään kylmäainelainsäädännön noudattamista ja viranomaisvalvonnan tarvetta eri toimialoilla. Lisäksi valvontakäynneillä annetaan yrityksille tietoa kylmäainelainsäädännön vaatimuksista. Mukaan otetaan kattavasti erilaisia kohteita, joiden laitteissa käytetään 3 kg tai enemmän CFC-, HCFC- tai HFC-kylmäaineita. Kartoituskäyntejä tehdään niin pieniä kuin suuria kylmäainemääriä käyttäviin kohteisiin. Kylmäaineita käytetään esimerkiksi kauppojen kylmä- ja pakastealtaissa, keittiöiden kylmätiloissa, varastojen ja terminaalien jäähdytyksessä, kiinteistöjen ilmastoinnissa ja teollisten prosessien erilaisissa lämmönsiirtotarkoituksissa. Kylmäainemäärät vaihtelevat aina kotitalouksien kylmälaitteiden sadoista grammoista pienehköjen viileävarastojen muutamien kilogrammojen kautta teollisuudessa käytettäviin satoihin kilogrammoihin. Tavoitteena on saada kattava otos erityyppisistä kylmälaitteiden käyttäjistä, jotta jatkossa voidaan suunnitella kylmäaineiden käytön valvontaa kylmälaitteiden huoltoasetuksen (VNa 452/2009) mukaisesti. CFC-, HCFC- ja HFC-yhdisteet ovat hyvin yleisesti käytettyjä kylmäaineita, joilla on ilmakehään päästessään ilmastoa lämmittävä ja HFC-yhdisteet pois lukien otsonikerrosta tuhoava vaikutus. 1980-luvulta lähtien aineiden käyttöä on pyritty asteittain vähentämään ja valvontaa lisäämään kansainvälisellä sopimuksilla ja lainsäädännöllä (esim. Montrealin pöytäkirja 1987, Kioton pöytäkirja 1997). Valvonnalla pyritään minimoimaan kylmäainepäästöjä varmistamalla mm. laitteiden säännölliset vuototarkastukset ja huollot sekä huoltajien pätevyys. Tulevaisuudessa tiukentuvalla kylmäainelainsäädännöllä tullaan ohjaamaan kylmäaineiden käyttöä ilmastolle haitattomiin vaihtoehtoihin kuten hiilidioksidiin tai ammoniakkiin. Valvontakäynneillä kiinnitetään erityistä huomiota kylmäaineiden määrään ja laatuun sekä kylmälaitteiden huoltoasetuksen edellyttämien asiakirjojen olemassaoloon ja niiden asianmukaiseen täyttämiseen. Lisäksi tarkistetaan huoltoyritysten ja henkilöiden löytyminen Turvallisuus- ja kemikaaliviraston Tukesin kylmäalan pätevyysrekisteristä. Vastaavanlainen kartoitus on tehty Espoon kaupungin alueella vuonna 2012. Teksti: Antti Venho Lisätietoja Projektityöntekijä Antti Venho Puhelin 040 800 7297