Uudenmaan ympäristökeskus Uudenmaan liitto

Uudenmaan ympäristökeskus Uudenmaan liitto Lohjan, Karkkilan ja Karjaan kaupungit Vihdin, Pohjan, Siuntion, Sammatin, Nummi-Pusulan ja Karjalohjan kunnat HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON OSA III Vedenhankinnan ja jätevesienkäsittelyn suunnitteluvaihtoehdot 24.10.2005 K&R R Kiuru & Rautiainen Oy

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 2/102 SISÄLLYSLUETTELO 1 JOHDANTO 5 2 YLEISET SUUNNITTELUPERUSTEET 7 2.1 Vedenhankinnan ja jakelun suunnitteluperusteet 7 2.1.1. Vedenjakelukapasiteetti 7 2.1.2. Vedenhankinnan ja jakelun mitoitus 7 2.2 Jätevesien johtamisen ja käsittelyn suunnitteluperusteet 7 2.2.1. Puhdistustavoitteet 7 2.2.2. Jätevedenpuhdistamoiden mitoitus 8 2.2.3. Siirtoviemäreiden mitoitus 8 2.2.4. Sakokaivolietteet 9 2.3 Jätevesilietteen käsittelyn suunnitteluperusteet 9 2.4 Vaihtoehtojen muodostamisen periaatteet 9 2.5 Kustannusvertailun perusteet 10 2.5.1. Investointikustannukset 10 2.5.2. Käyttökustannukset 12 2.5.3. Vertailukustannukset 13 3 SUUNNITTELUPERUSTEET ALUEELLA 14 3.1 Vedenjakelu ja -hankinta 14 3.2 Jätevesien johtaminen ja käsittely 14 3.3 Lietteen käsittely 15 3.4 Organisaatiot 15 4 VESIHUOLTOPALVELUIDEN ORGANISOINTI 16 4.1 Vaihtoehtoiset organisaatiomallit 16 4.1.1. Yleistä 16 4.1.2. Sopimuspohjainen yhteistyö 16 4.1.3. Kuntayhtymä 18 4.1.4. Vesihuollon tukkuyhtiö 18 4.1.5. Alueellinen vähittäisosakeyhtiö 20 4.1.6. Toimintojen ulkoistaminen: palvelumalleista yksityistämiseen 21 4.2 Teknisiä vaihtoehtoja tukevat organisaatiomallit 23 4.3 Yhtiöittämisprosessi 24 4.3.1. Henkilöstö 25 4.3.2. Taloudelliset asiat 25 4.3.3. Sopimusasiat 28 4.4 Haja-asutusalueiden vesihuolto ja osuuskunnat 28 5 KEHITTÄMISVAIHTOEHTOJEN KÄSITTELY 30 5.1 Vedenhankinnan kehittämisvaihtoehdot 30 5.2 Jätevesien käsittelyn kehittämisvaihtoehdot 30

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 3/102 6 VEDENHANKINNAN KEHITTÄMISVAIHTOEHDOT 31 6.1 Karjalohja 31 6.1.1. VE 1 Uusi ottamo Härjänvatsan pohjavesialueelle 31 6.1.2. VE 2 Yhdysvesiputki Antskogin kautta Pohjan kuntaan 32 6.1.3. VE 3 Yhdysvesiputki Karjaalle Mustion taajamaan 33 6.1.4. Karjalohjan vedenhankintavaihtoehtojen kustannusvertailu 35 6.1.5. Karjalohjan vedenhankintavaihtoehtojen toiminnallinen vertailu 35 6.2 Nummi-Pusula 37 6.2.1. VE 1 Uusi vedenottamo Mykämäen pohjavesialueelle 37 6.2.2. VE 2 Uusi vedenottamo Sammatin pohjavesialueelle 38 6.2.3. VE 3 Yhdysvesijohto Somerolle 39 6.2.4. Nummi-Pusulan vedenhankintavaihtoehtojen kustannusvertailu 42 6.2.5. Nummi-Pusulan vedenhankintavaihtoehtojen toiminnallinen vertailu 42 6.3 Sammatti 44 6.3.1. VE 1 Uusi vedenottamo Karjalohjan puolelle Härjänvatsan pohjavesialueelle 44 6.3.2. VE 2 Varavedenotto Nummi-Pusulasta 45 6.3.3. VE 3 Yhdysvesijohto Lohjalle 46 6.3.4. Sammatin vedenhankintavaihtoehtojen kustannusvertailu 46 6.3.5. Sammatin vedenhankintavaihtoehtojen toiminnallinen vertailu 48 6.4 Lohjan ja Vihdin vaihtoehtoinen vedenhankinta 50 6.4.1. VE 1 Yhdysvesijohdot 50 6.4.2. VE 2 Uusia pohjavedenottamoita Keräkankareen, Gårdskullan, Pohjois- Vihdin ja Karkkilan alueelle 51 6.4.3. Vedenhankintavaihtoehtojen kustannusvertailu 54 6.4.4. Vedenhankintavaihtoehtojen toiminnallinen vertailu 54 6.5 Lohjan ja Vihdin varavedenhankinnan kehittäminen pintavettä käyttämällä55 6.6 Vedenhankinnan vaikutukset organisaatioihin 56 7 JÄTEVESIEN KÄSITTELYN KEHITTÄMISVAIHTOEHDOT 59 7.1 Nummi-Pusulan, Sammatin ja Karjalohjan jätevesien käsittely 59 7.1.1. VE 0+ Puhdistamoiden saneeraus ja tehostaminen, sakokaivolietteiden käsittely muualla 59 7.1.2. VE 0++ Puhdistamoiden saneeraus ja tehostaminen käsittelemään myös sakokaivolietteiden kuorma 61 7.1.3. VE 1 Jätevesien johtaminen Pohjan kuntaan Åminneforsin puhdistamolle63 7.1.4. VE 2 Jätevesien johtaminen Lohjalle 65 7.1.5. VE 3 Uuden yhteispuhdistamon rakentaminen 66 7.1.6. Jätevesivaihtoehtojen kustannusvertailu 69 7.1.7. Jätevesivaihtoehtojen toiminnallinen vertailu 71 7.2 Lohjan, Vihdin ja Karkkilan jätevesien käsittely 74 7.2.1. VE 0+ Puhdistamoiden saneeraus ja tehostaminen 74 7.2.2. VE 1 Kolme puhdistamoa alueella (Etelä-Lohja, Nummela, Karkkila) 77 7.2.3. VE 2 Jätevesien johtaminen Espoon Suomenojalle 79 7.2.4. VE 3 Uusi keskuspuhdistamo Etelä-Lohjalle 80 7.2.5. VE 4 Uusi keskuspuhdistamo/purkupaikka suoraan Suomenlahteen 82 7.2.6. Jätevesivaihtoehtojen kustannusvertailu 85 7.2.7. Jätevesivaihtoehtojen toiminnallinen vertailu 88

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 4/102 7.3 Jätevesien käsittelyn vaikutukset organisaatioihin 93 7.3.1. Vaihtoehdot ja sopimukset 93 7.3.2. Åminnefors 94 7.3.3. Lohja, Vihti, Karkkila ja teollisuus 95 7.4 Lohjan hulevesien käsittelyn kehittäminen 97 7.4.1. VE 1 Hulevesien käsittely Pitkäniemen vanhoissa prosessialtaissa 97 7.4.2. VE 2 Hulevesien käsittely uudessa erillisessä puhdistamossa 97 7.4.3. Huleveden käsittelyvaihtoehtojen kustannusvertailu 97 7.5 Siuntion sako- ja umpikaivolietteiden vastaanotto ja käsittely 98 7.5.1. VE 1 Sakokaivolietteiden vastaanottopisteen rakentaminen Sunnanvikiin98 7.5.2. VE 2 Sakokaivolietteiden ohjaaminen Lohjan, Inkoon ja Vihdin puhdistamoille 99 7.5.3. Siuntion sakokaivolietteiden käsittelyvaihtoehtojen kustannusvertailu 99 8 PUHDISTAMOLIETTEEN KÄSITTELY 100 8.1 VE 0+. Hajautettu käsittely isot puhdistamot 100 8.2 VE 1. Keskitetty käsittely isot puhdistamot 100 8.3 Isojen puhdistamoiden käsittelyvaihtoehtojen kustannusvertailu 101 8.4 Lietteen käsittelyvaihtoehtojen vertailu 101 8.5 Pienien puhdistamoiden käsittelyvaihtoehdot 102 LIITTEET LIITE 1 LIITE 2 LIITE 3 Kustannuserittely Vedenhankinta Kustannuserittely Jätevedet Jätevedenpuhdistamoiden prosessimitoitus KARTTALUETTELO Nro Kartta Mittakaava Paperikoko KR-275-6 Vesi- ja viemärilinjojen suunnitteluvaihtoehdot 1:170 000 A2

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 5/102 1 JOHDANTO Tässä raportissa on esitetty Hiiden alueen vesihuollon yleissuunnitteluun liittyvät vedenhankinnan ja jätevesien suunnitteluvaihtoehdot. Yleissuunnittelun tarkoituksena on selvittää vedenhankinnan sekä jätevesien johtamisen ja käsittelyn tulevat kehittämisja investointitarpeet. Alueellisen yleissuunnittelun ja yhteistyön tarve on korostunut viime vuosina erityisesti Vihdin Nummelan ja kirkonkylän jätevesien käsittelyratkaisuiden selvittämiseksi sekä Karjalohjan ja Sammatin jätevesien käsittelyvaihtoehtojen tarkastelemiseksi. Vedenhankinnassa on tavoitteena turvata riittävä ja hyvänlaatuinen vedensaanti suunnittelualueella ja lisätä vesilaitosten toimintavarmuutta myös poikkeusoloissa. Jätevesien käsittelyn tehostamisella vähennetään vesistöjen kuormitusta ja parannetaan yleistä viihtyisyyttä. Tässä 3. osaraportissa on esitetty yleissuunnitteluun liittyvät suunnitteluvaihtoehdot. Perusselvitykset on esitetty erillisessä osaraportissa 1. Ennusteet ja tavoitteet osaraportissa 2. Vaihtoehtojen valinta ja kehittämissuunnitelmat esitetään loppuraportissa (osa 4). Vesihuollon alueellisen yleissuunnitelman ovat tilanneet Uudenmaan ympäristökeskus ja Uudenmaan liitto yhdessä suunnittelualueen kuntien kanssa. Suunnittelutyöhön on osallistunut seuraava ohjausryhmä: Marketta Virta, Uudenmaan ympäristökeskus Kari Vaitomaa, Uudenmaan ympäristökeskus Aino Tamsi, Uudenmaan ympäristökeskus Ilkka Juva, Uudenmaan ympäristökeskus Riitta Murto-Laitinen, Uudenmaan Liitto Pentti Laakkonen, Lohjan kaupunki Markku Kytäjä, Karkkilan kaupunki Henrik Westerlund, Karjaan kaupunki Tapio Lankinen, Vihdin vesihuoltolaitos Kukka-Maaria Luukkonen, Pohjan kunta Nina Turpeinen, Sammatin kunta Markku Kärkkäinen, Siuntion kunta Jyrki Uusitalo, Nummi-Pusulan kunta Kari Vismanen, Karjalohjan kunta (31.3.2005 saakka) Katja Erätuli-Keskinen, Karjalohjan kunta (1.4.2005 13.6.2005) Veijo Kiimamaa, Karjalohjan kunta (13.6.2005 lähtien) Ossi Jokinen, Länsi-Uudenmaan Vesi ja Ympäristö ry. Erja Vaarala, Hiiden Pilotti Juho Kähkönen, M-real Kirkniemi (31.8.2005 saakka) Maria Mäntymäki, M-real Kirkniemi (1.9.2005 lähtien) Petri Niemi, UPM-Kymmene

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 6/102 Konsultin edustajina suunnittelutyöhön ovat osallistuneet: Risto Saarinen, Econet Engineering Oy Jyri Rautiainen, Kiuru & Rautiainen Oy Anna Mikola, Kiuru & Rautiainen Oy Teemu Vehmaskoski, Kiuru & Rautiainen Oy Teemu Heikkinen, Kiuru & Rautiainen Oy

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 7/102 2 YLEISET SUUNNITTELUPERUSTEET 2.1 Vedenhankinnan ja jakelun suunnitteluperusteet 2.1.1. Vedenjakelukapasiteetti Vedenhankinnan osalta suunnitteluperusteena on varmistaa yhdyskuntien vedenottamoiden ja vesilaitosten kapasiteetin riittävyys normaalioloissa vuoden 2030 ennustetulla vedenkulutuksella. Häiriötilanteiden kapasiteettia tarkastellaan kunnittain siinä tilanteessa, että kunnan pääpohjavesialue jouduttaisiin poistamaan käytöstä. Suunnitteluvaihtoehdoissa lähtökohtana on, että tällaisessakin tilanteessa kaikkien taajamien vedenhankinta on järjestettävissä sataprosenttisesti. Tällainen kapasiteettireservi mahdollistaa vedenottamoiden säästeliään käytön normaalitilanteessa, mikä edesauttaa veden laadun säilymistä hyvänä. 2.1.2. Vedenhankinnan ja jakelun mitoitus Vaihtoehtojen muodostamisessa on ollut lähtökohtana veden keskimääräinen käyttö ja pohjavesiesiintymien keskimääräinen käyttö. Selvityksessä on oletettu, että pohjavesialueiden tai verkostossa oleva vesimäärä riittää tasaamaan vuorokausien välisen vaihtelun mikäli kulutus nousee väliaikaisesti. Pohjavesialueiden antoisuutena on käytetty ensisijaisesti pohjavesitutkimuksilla todettua antoisuutta tai kunnan ilmoittamaa arviota antoisuudesta. Vesijohtolinjat mitoitetaan suurimman vuorokausikulutuksen mukaan ja huomioiden mahdollisen poikkeustilanteen/tai muun isompaa vedentarvetta aiheuttavan tilanteen suurin mahdollinen kapasiteettitarve kuitenkin niin, että poikkeustilanteen ei oleteta tapahtuvan kahdessa kunnassa samaan aikaan. 2.2 Jätevesien johtamisen ja käsittelyn suunnitteluperusteet 2.2.1. Puhdistustavoitteet Vesipuitedirektiivin periaatteiden mukaisesti kullekin alueen puhdistamolle käytetään omia puhdistustavoitteita purkuvesistön hyvän tilan ylläpitämiseksi tai saavuttamiseksi huomioiden purkuvesistön nykyinen tila ja ominaisuudet sekä puhdistamon aiheuttaman pistekuormituksen osuus kokonaiskuormituksesta. Puhdistustekniikaksi tulee valita parasta käytettävissä olevaa tekniikkaa (BAT-periaate). Lähtökohtana on pidetty kokonaistypenpoistoa yli 10 000 AVL:n puhdistamoilla (nykyisistä puhdistamoista Lohjan Pitkäniemi ja Vihdin Nummela) ja ammoniumtypen hapettamista pienemmillä puhdistamoilla.

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 8/102 Esitetyt tavoitteet tarkoittavat alueen puhdistamoilla seuraavien vaatimusten täyttämistä vuoteen 2030 mennessä: orgaanisen aineen kuorma lähtevässä vedessä < 10 mg BHK 7 (ATU) /l kokonaisfosfori lähtevässä vedessä o < 0,5 mg/l puhdistamoilla, joilla vastaanottavan vesistön tila on hyvä. o < 0,3 mg/l puhdistamoilla, joilla vastaanottavan vesistön tila on tyydyttävä ja puhdistamon osuus kokonaiskuormituksesta ei ole suuri. o < 0,1 mg/l puhdistamoilla, joilla vastaanottavan vesistön tila on huono ja puhdistamon osuus kokonaiskuormituksesta on suuri. ammoniumtypen poisto < 4 mg/l alle 10 000 AVL:n puhdistamoilla. kokonaistypen poisto > 70 % yli 10 000 AVL:n puhdistamoilla. Jäteveden hygieenisen laadun parantamista, jos purkuvesistö on virkistyskäytön kannalta tärkeä. Kaikkien alueen puhdistamoiden prosessi tulee olla kaksilinjainen. Puhdistamoilla kaikki ohitusvedet tulee käsitellä. 2.2.2. Jätevedenpuhdistamoiden mitoitus Jätevedenpuhdistamoiden mitoituksen osalta kapasiteetin riittävyyttä tarkastellaan aktiivilietelaitoksissa ilmastusaltaiden tilakuorman ja selkeytysaltaiden pintakuorman avulla. Bioroottorilaitoksissa tarkastellaan bioroottoreiden levypintakuormaa ja selkeytys-altaiden pintakuormaa. Tarkasteltavat parametrit lasketaan seuraavasti: Aktiivilietelaitos: Tilakuorma L V = BHK 7 -kuorma (kg/d) / ilmastusallastilavuus (m 3 ) Selkeytyksen pintakuorma S h = mitoitusvirtaama (m 3 /h)/ selkeytysaltaan pintaala (m 2 ) Bioroottorilaitos Levypintakuorma L A = BHK 7 -kuorma (kg/d) / bioroottorien kennopinta-ala (m 2 ) Orgaanisen aineksen (BHK) ja kokonaisfosforin osalta puhdistustavoitteisiin on arvioitu päästävän ilmastusaltaiden tilakuormalla L V < 0,5 kg BHK 7 /m 3 /d ja jälkiselkeytyksen pintakuormalla S h < 0,5 m/h. Tehokkaan ammoniumtypenpoiston edellytyksenä on pidetty ilmastusaltaiden tilakuormaa L V < 0,3 kg BHK 7 /m 3 /d. Bioroottorilaitosten levypintakuorman tulee olla alle 8 gbhk/m 2 /d. 2.2.3. Siirtoviemäreiden mitoitus Siirtoviemärit on mitoitettu maksimituntivirtaamalle (q max ) vuonna 2030 niin, että maksiminopeus putkessa on enintään 1,5 m/s ja maksimipainehäviö viisi promillea.

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 9/102 2.2.4. Sakokaivolietteet Sakokaivolietteet kunnallisen viemäröintijärjestelmän ulkopuolelta viedään jollekin alueen puhdistamolle tai jätevedenpumppaamolle. Sakokaivolietteiden aiheuttamaa kuormitusta on tässä tarkasteltu erikseen siten, että jokaisen kunnan alueella syntyvä sako- tai umpikaivolietteen määrä sisältää myös vapaa-ajan asutuksen aiheuttaman kuorman. Kesämökeistä kolmanneksen on oletettu toimittavan lietteitä puhdistamolle. Kunnan jätevedenpuhdistamon kapasiteettia vastaanottaa kaikki kunnassa syntyvät sakokaivolietteet on arvioitu. Keskitetyissä käsittelyvaihtoehdoissa tarvittavien sakokaivolietteiden vastaanottoasemien rakentaminen on huomioitu. Ominaiskuormituksena sakokaivolietteille on käytetty: Q BHK 7 Fosfori Typpi 0,02 m 3 /d/as 50 g/d/as 2 g/d/as 12 g/d/as 2.3 Jätevesilietteen käsittelyn suunnitteluperusteet Lietteenkäsittelyn ratkaisut on mitoitettu arvioiduille lietemäärille vuonna 2030. Ratkaisuissa huomioidaan myös Kirkniemen tehtaalla syntyvä biolietemäärä 15 000 20 000 t/a (ka. noin 16 %). 2.4 Vaihtoehtojen muodostamisen periaatteet 0+-vaihtoehtojen muodostaminen 0+-vaihtoehdoissa tarkastellaan vesihuollon järjestämistä nykyisten rakenteiden sekä uusien hankkeiden, joille on jo laadittu alustavat suunnitelmat, puitteissa. Jätevedenpuhdistamon osalta 0+-vaihtoehto esittää nykyiselle puhdistamolle tarvittavat laajennus- ja saneeraustoimenpiteet vaatimusten saavuttamiseksi. Vaihtoehtojen 1-4 muodostaminen Vedenhankinnan vaihtoehdoissa tarkastellaan vedensaannin turvaamista eri vesilähteistä ja 100 %:n palvelutason saamista kunnan päävedenottamon ollessa pois käytöstä. Vaihtoehdoissa 1-3 tarkastellaan uusien vedenottamoiden perustamista kunnan alueelle ja kunnan ulkopuolelle, sekä ylikunnallisia varavesijohtohankkeita. Jätevesienkäsittelyn 1-3 vaihtoehdossa tarkastellaan jätevesien puhdistamista uudella puhdistamolla kunnan alueella tai jätevedenpuhdistuksen keskittämistä alueellisesti.

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 10/102 2.5 Kustannusvertailun perusteet 2.5.1. Investointikustannukset Runkovesijohdot, paineenkorotusasemat ja pohjavedenottamot Vesijohtojen investointikustannukset perustuvat vesijohtojen nimelliskokojen mukaisiin yksikköhintoihin, jotka sisältävät suunnittelun ja maastotutkimukset. Putkilinjojen rakennuskustannuksina on käytetty seuraavia hintoja (alv 0 %): - DN 90 18 /m - DN 110 24 /m - DN 140 30 /m - DN 160 35 /m - DN 200 45 /m - DN 250 65 /m - DN 300 90 /m - DN 350 100 /m - DN 400 120 /m - DN 450 160 /m - DN 500 195 /m - DN 600 230 /m Paineenkorotusasemien investointikustannukset on interpoloitu seuraavasta - 50 m 3 /h 50 000-100 m 3 /h 65 000-200 m 3 /h 85 000-500 m 3 /h 155 000-1000 m 3 /h 265 000 Pohjavedenottamoiden investointikustannukset on arvioitu tapauskohtaisesti kapasiteetin ja käsittelytarpeen perusteella Tekopohjavesilaitosten investointikustannukset on arvioitu tapauskohtaisesti toteutuneiden hankkeiden perusteella.

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 11/102 Viemärit, pumppaamot ja jätevedenpuhdistamot Jätevesiviemäreiden investointikustannukset perustuvat nimelliskokojen mukaisiin yksikköhintoihin, jotka sisältävät kaikki materiaali-, asennus- sekä yleiskustannukset: DN 90 18 /m DN 110 paineviemäri 24 /m DN 110 viettoviemäri 40 /m DN 160 paineviemäri 35 /m DN 160 viettoviemäri 43 /m DN 200 paineviemäri 45 /m DN 200 viettoviemäri 50 /m DN 250 viettoviemäri 70 /m DN 300 90 /m DN 350 100 /m DN 400 120 /m DN 450 160 /m DN 500 195 /m DN 600 230 /m Jätevesipumppaamoiden investointikustannukset on arvioitu seuraavasti: 10 m 3 /h 6 000 50 m 3 /h 10 000 100 m 3 /h 45 000 200 m 3 /h 70 000 500 m 3 /h 110 000 800 m 3 /h 150 000 1000 m 3 /h 180 000 Jätevedenpuhdistamoiden investointikustannukset arvioidaan tapauskohtaisesti niissä tarvittavien toimenpiteiden perusteella Lietteenkäsittely Lietteenkäsittelyn investointi- ja käyttökustannukset ovat yksikköhintoja, jotka vastaavat kuiva-ainepitoisuudeltaan 20 %:ksi mekaanisesti kuivattua lietettä. Aumakompostointi (pieni yksikkö) 100 /m 3 Laitoskompostointi (investointi + käyttö) 84 98 /m 3 Lietteen kuljetus 0,17 /m 3 /km

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 12/102 2.5.2. Käyttökustannukset Runkovesijohdot, paineenkorotusasemat ja pohjavedenottamot Vesijohtojen vuotuisiksi käyttökustannuksiksi on oletettu 0,25 % investointikustannuksista. Paineenkorotusasemien käyttökustannusten on oletettu olevan 10 % investointi-kustannuksista. Vesilaitoksen alkaloinnin ja korkeapainepumppauksen käyttökustannusten on arvioitu olevan eri kokoisilla laitoksilla seuraavia: < 200 m 3 /d 0,10 /m 3 < 500 m 3 /d 0,08 /m 3 < 1000 m 3 /d 0,06 /m 3 < 5000 m 3 /d 0,05 /m 3 > 5000 m 3 /d 0,04 /m 3 Raudanpoistolaitoksen käyttökustannuksena on käytetty 0,15 /m 3 Pintavesilaitoksen käyttökustannuksena on käytetty 0,20 /m 3 Tekopohjavesilaitoksen käyttökustannuksena on käytetty 0,1 /m 3 Viemärit, pumppaamot ja jätevedenpuhdistamot Viemäreiden vuotuisiksi käyttökustannuksiksi on oletettu 0,25 % investointikustannuksista. Jätevesipumppaamoiden käyttökustannusten on arvioitu olevan 0,5 % investointikustannuksista rakenteiden osalta ja 2,5 % laitteistojen osalta. Lisäksi käyttökustannuksiin kuuluvat myös pumppaamokohtaiset pumppausenergian kustannukset sekä hoitotyöt. Yli 10 000 AVL:n jätevedenpuhdistamoiden käyttökustannuksina on käytetty 0,27 /m 3 ja alueen keskisuurien puhdistamoiden käyttökustannuksina 0,35 /m 3 ja pienien puhdistamoiden 0,4 /m 3. Lietteenkäsittely Kullekin vaihtoehdolle on laskettu vuosittaiset käyttökustannukset, jotka sisältävät lietteen käsittely- ja kuljetuskustannukset.

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 13/102 2.5.3. Vertailukustannukset Kustannusvertailu suoritetaan laskemalla eri vaihtoehdoille vuotuiset vertailukustannukset. Investointikustannukset jaetaan vuotuisiksi pääomakustannuksiksi annuiteettimenetelmällä. Näihin lisätään vuotuiset käyttökustannukset, jolloin saadaan vuotuiset vertailukustannukset. Kun tämä jaetaan tuotetun veden tai laskutetun jäteveden määrällä, saadaan vertailuhinnat /m 3, joiden perusteella vaihtoehtojen kustannusvertailu suoritetaan. Investointien kuoletusaikoina eri rakenteille käytetään: - vesijohdot ja viemärit 40 vuotta - rakenteet 30 vuotta - koneistot 15 vuotta Laskentakorkona käytetään 5 %

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 14/102 3 SUUNNITTELUPERUSTEET ALUEELLA 3.1 Vedenjakelu ja -hankinta Vuodelle 2030 lasketun kapasiteettitarkastelun perusteella Lohja, Karjaa ja Siuntio pystyvät turvaamaan vedenhankinnan ja -jakelun sataprosenttisesti myös pääpohjavesialueen ollessa pois käytöstä. Vihtiin ollaan rakentamassa vedenjakelua turvaavaa yhdysvesijohtoa Lohjalle. Vihdin ja Lohjan vesivarat sijaitsevat kuitenkin alueella, jossa on runsaasti asutusta, teollisuutta sekä tiestöä ja liikennettä. Karkkilassa ollaan rakentamassa uutta vedenottamoa. Pohjan kunnassa saavutetaan 96 %:n varavedenhankinta kapasiteetti. Pohjan kunnasta on myös yhteys Karjaan verkostoon. Lisäksi kunnassa on suunniteltu varavedenhankintaa imeyttämällä järvivettä harjuun tekopohjaveden tuottamiseksi. Nummi-Pusulassa saavutetaan vain 46 % palvelutaso Keräkankareen vedenottamon ollessa pois käytöstä. Karjalohjan ja Sammatin kunnissa ei ole lainkaan korvaavaa pohjavesialuetta. Karjalohjan Pukkilanharjun pohjavesialueella on kolme ottamoa. Sammatin kunta saa vastaavasti vetensä Sammatin pohjavesialueen kahdelta ottamolta. Näin ollen vedenhankintavaihtoehtojen suunnittelutarve rajoittuu Nummi-Pusulan, Karjalohjan ja Sammatin vedenhankinnan varmistamiseen. Lisäksi esitetään pitkäntähtäimen vaihtoehtoja Lohjan ja Vihdin vedenhankinnan kehittämiseksi siten, että vedenotossa ei olla riippuvaisia yksinomaan riskialttiiden pohjavesialueiden vedestä. Muiden kuntien osalta asiaa käsitellään siinä määrin, kuin se liittyy näiden vaihtoehtojen käsittelyyn. 3.2 Jätevesien johtaminen ja käsittely Suunnittelualueen kaikissa kunnissa on tällä hetkellä oma jätevedenpuhdistamo. Sammatin ja Karjalohjan kirkonkylissä on omat puhdistamot. Nummi-Pusulan jätevedet käsitellään Saukkolan puhdistamossa. Karjaan jätevedet käsitellään tällä hetkellä Pohjan kunnan puolella Karjaan-Pinjaisten puhdistamolla. Pohjan kunnan jätevedet Pinjaisten taajamaa lukuun ottamatta käsitellään Gumnäsin puhdistamolla. Karjaan Mustion aseman ja ruukin alueen jätevedet käsitellään Mustion puhdistamolla. Rakenteilla on Pohjan kunnan ja Karjaan uusi keskuspuhdistamo, joka tulee korvaamaan nykyiset puhdistamot. Siuntion kunta on jo tehnyt päätöksen jätevesien johtamisesta Kirkkonummen kautta Espoon Suomenojalle. Vihdissä jätevesiä käsitellään Nummelan ja Kirkonkylän puhdistamoilla. Lohjan kaupungin jätevedet käsitellään Peltoniemen ja Pitkäniemen puhdistamoilla. Lisäksi Lohjalla on teollisuuden jätevedenpuhdistamoita M-realin Kirkniemen puhdistamo sekä Loparexin puhdistamo Pitkäniemessä. Puhdistamot ovat pääosin saavuttaneet voimassa olevat lupaehdot ja ovat kapasiteetiltaan riittäviä. Suunnittelutyötä varten vuodelle 2030 asetettuja puhdistustavoitteita ei kuitenkaan saavuteta alueen millään nykyisellä puhdistamolla. Suunnittelutyössä on jätevesien osalta keskitytty Lohjan, Vihdin ja Karkkilan sekä Nummi-Pusulan, Karjalohjan ja Sammatin käsittelyn tehostamiseen, koska Siuntion jätevesiä ei 2030 enää puhdisteta alueella ja Karjaan-Pohjan rakenteilla olevan yhteispuhdistamon voidaan olettaa riittävän vuoteen 2030 saakka. Yhteispuhdistamon osalta toimenpide-ehdotuksia tehdään ainoastaan mahdollisten uusien puhdistamolle viemä-

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 15/102 röitävien jätevesien osalta. Lohjan keskuspuhdistamovaihtoehdoissa huomioidaan yhteiskäsittelyn mahdollisuus teollisuusjätevesien kanssa. 3.3 Lietteen käsittely Jätevesilietteitä käsitellään tällä hetkellä alueella useassa kunnassa. Lohjalla, Karjaalla ja Siuntiossa on kompostointialue. Vihdin lietteet seostetaan Nummelan puhdistamon alueella turpeeseen. Nummi-Pusulan lietteet kuljetetaan kompostoitavaksi Forssaan ja Karkkilan liete kuljetetaan sakeutettuna Helsingin Viikinmäkeen käsiteltäväksi. Lisäksi Kirkniemen tehtaalla syntyy biolietettä, jonka käsittelyä ja hyötykäyttöä tulisi kehittää. Suunnittelutyössä keskitytään käsittelyratkaisun löytämiseen Lohjan, Vihdin ja Karjaan- Pohjan puhdistamolietteillle sekä Kirkniemen biolietteille. 3.4 Organisaatiot Vesihuollon organisaatioiden näkökulmasta suunnittelualue on jaettavissa kolmeen ryhmään, joilla organisaatioihin liittyvä suunnittelutarve on kullakin omanlaisensa: - Lohja, Vihti ja Karkkila. Kuvaavia ovat suuri väestömäärä ja liiketoiminnan volyymi, asukkaiden ja liittyjien ennustettu kasvu sekä jo aiemmin vireillä olleet yhteistyöjärjestelyt. - Karjaa ja Pohja. Åminneforsin uudesta yhteispuhdistamosta on jo päätetty. - Siuntio, Sammatti, Nummi-Pusula ja Karjalohja. Pieniä ja heikosti tai niukasti kannattavia laitoksia Suunnittelutyössä pyritään kullekin ryhmälle tarjoamaan työkaluja organisaatioiden edelleen kehittämiseksi syntyvien teknisten ratkaisujen perusteella. Pohjana on erilaisten yhteistoimintamallien yleinen kuvaus, ja yksittäisenä mutta muillekin tarvittaessa sovellettavana painopisteenä on Karjaan ja Pohjan lähes väistämättä toteutuvan yhteistyöjärjestelyn vaiheiden kuvaaminen. Lisäksi tarkastellaan osuuskuntien etuja ja haittoja haja-asutusalueiden vesihuollon rakentamisessa.

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 16/102 4 VESIHUOLTOPALVELUIDEN ORGANISOINTI 4.1 Vaihtoehtoiset organisaatiomallit 4.1.1. Yleistä Vesihuollon palvelullista, teknistä ja toiminnallista kokonaisuutta voidaan tarkastella useasta eri näkökulmasta, joita havainnollistaa kuva 4.1. Asiakkaan eli vedenkuluttajan näkökulmasta keskeisimpiä kysymyksiä ovat veden laatu, toimitusvarmuus ja kuluttajahinta. Kunnan näkökulmasta keskeisiä ovat yhdyskunnan toiminnan kannalta tärkeät laatu, toimitusvarmuus, verkoston kattavuus sekä varautuminen riskeihin ja poikkeustilanteisiin. Vesihuoltopalvelun hinta kiinnostaa kuntaa lähinnä mahdollisena vetovoimatekijänä ja toisaalta mahdollisena ostovoiman rajoitteena. Näiden lisäksi kunnan laitokselta saama omistajakorvaus voi joissakin tapauksissa näytellä merkittävääkin roolia kunnan taloudessa. Laitoksen näkökulmasta kaikki edellä mainittu on olemassaolon peruste ja niihin liittyvät myös sen ensisijaiset tavoitteet. Tavoitteita tukevia, laitokselle itselleen tärkeitä seikkoja ovat kyky ylläpitää infrastruktuuria, kyky houkutella ja pitää osaavaa henkilökuntaa sekä kyky investoida toiminnan kehittämiseen. Alueellinen näkökulma yhdistää tavallaan kaikki edelliset seikat ja tuo niiden rinnalle toiminnan optimoinnin esimerkiksi alueen pohjavesiesiintymien ja muiden käytettyjen resurssien käytössä. Valtakunnallinen näkökulma nostaa esiin muun muassa valuma-alueajattelun, vesivarojen käytön kokonaisuuden, tasapuolisuuden periaatteet, olemassa olevien lakien hengen ja yhteiskunnan toivotun kehityksen. Seuraavissa alaluvuissa esitellään yleisellä tasolla vaihtoehtoisia tapoja järjestää vesihuolto tulevaisuudessa. Lähtökohtana tarkastelulle ovat Suomessa tällä hetkellä julkisoikeudellisina toimivat kuntien vesihuoltolaitokset ja toisaalta yhä ilmeisemmäksi käyvä tarve kasvattaa yhteistyötä yli kuntien, laitosten ja toimialojen rajojen. Lisäksi osuuskuntien roolia alueen vesihuollossa tarkastellaan erikseen. 4.1.2. Sopimuspohjainen yhteistyö Sopimuspohjaista veden ostoa ja myyntiä sekä jätevesien johtamista ja käsittelyä harjoitetaan Suomessa erityisesti suurempien laitosten ympäristössä, esimerkiksi taajamassa sijaitsevan kunnallisen vesilaitoksen ja sen lähettyvillä toimivien vesiosuuskuntien kesken. Sopimuksista osa on jatkuvia, osa tulee voimaan tarvittaessa, esimerkiksi matalan pohjaveden aikaan, ja osalla on luotu varojärjestelmä kriisitilanteiden varalle. Vesihuollon sopimuspohjaista yhteistyötä on useammalla kuin joka neljännen kunnan vesihuoltolaitoksella.

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 17/102 ASIAKAS KUNTA LAITOS ALUEELLINEN veden laatu toimitusvarmuus kuluttajahinta verkoston kattavuus varautuminen riskeihin kyky ylläpitää infrastruktuuria kyky houkutella & pitää henkilökuntaa kyky investoida toiminnan kehittämiseen hankinta- ja neuvotteluvoima resurssien alueellinen optimointi luonnonvarojen käytön optimointi Kuva 4.1 Näkökulmia vesihuoltopalveluihin. Vesihuoltolaitosten toimintamuotojen tai omistussuhteiden järjestelyitä harkittaessa sopimusyhteistyö tarkoittaa useimmiten nykyisessä toimintamallissa pysymistä: niin kuntien laitokset, osuuskunnat kuin yhtiötkin ovat itsenäisiä ja niiden kesken vedestä käydään kahdenkeskisiin sopimuksiin perustuvaa kauppaa. Tämän nollavaihtoehdon etuna voidaan nähdä, että nykyiselleen hioutuneet käytännöt jatkuvat eikä minkäänlaisiin organisaatio- tai omistusjärjestelyihin ole tarvetta. Samasta syystä se tulee lyhyellä aikavälillä edelleen olemaan yleisin ratkaisu vesihuollon kuntakohtaisista kehittämisja valmiussuunnitelmista sekä alueellisista yleissuunnitelmista nouseville, totutut toimintarajat ylittäville hankkeille. Sopimuspohjaisen toiminnan haittoja ovat kuitenkin mm. toiminnan hajanaisuus, kokonaisuuden hallinnan puute ja päällekkäiset toiminnot. Jos minkäänlaista yhteistoimintaelintä ei perusteta, alueen vesihuollon kokonaisuutta voivat kehittää vain suuret kunnat lähikuntien kanssa tekemällään teknisellä yhteistyöllä sekä välillisesti alueellinen ympäristökeskus tukipäätöksillään. Tukimuotoja on kuitenkin tarjolla vain teknisiin ratkaisuihin kuten siirtoviemäreihin. Ongelmia tässä ovat sekä aktiivisen, demokraattisen päätöksenteon puute vesihuollon kokonaiskehitystä ajavat eteenpäin vain kiristyvä lainsäädäntö ja ympäristökeskuksen virkamiestyö että käytettyjen keinojen rajallisuus hallinnollisen kehityksen suhteen. Vesihuollon toimijoiden yksikkökoko pysyy pienenä, syvää asiantuntemusta ei pääse ohuisiin organisaatioihin syntymään ja pitkäjänteiseen kehitystyöhön ei ole varaa tai aikaa. Samoin pahimmillaan ostoissa ei päästä mittakaavaetuihin, oman toiminnan tehokkuutta on vaikea todentaa kun

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 18/102 asianmukaiset palveluntarjoajat eivät pienistä työkohteista kiinnostu ja organisaatioiden tilaajaosaaminen ei pääse kehittymään. Kun vesihuoltolaitosten yhteistyö lisääntyy, sopimukset tulevat väistämättä myös ketjuuntumaan. Tämä voi johtaa tilanteeseen, jossa asiakkaan käyttämä vesi kulkee toimitusketjussa normaalioloissakin neljän tai jopa viiden eri organisaation kautta. Tätä ei enää voi pitää tarkoituksenmukaisena, vaan organisaatioita olisi edellä ja seuraavissa kohdissa esitettävistä syistä aiheellista yhdistää. 4.1.3. Kuntayhtymä Kuntayhtymät soveltuvat muutaman kunnan yhteishankkeisiin, ja periaatteessa ne voivat vastata vesihuollon koko toimitusketjusta. Ylintä päätösvaltaa voivat käyttää joko jäsenkunnat omilla päätöksillään, yhtymäkokous tai perustamissopimuksessa sovittu toimielin. Tämä voi olla esimerkiksi yhtymävaltuusto. Kuntayhtymistä käytettiin ennen nimitystä kuntaliitto. Vesihuoltolaitos-kuntayhtymiä on Suomessa nykyisin viisi. Kuntayhtymä ei ole juurikaan realistinen vaihtoehto, jos osapuolia on paljon. Vaarana on haetun tehokkuuden kaatuminen demokraattisen päätöksenteon hampaattomuuteen. Teknisenä ja kustannuksensa kattavana alana vesihuoltoon ei myöskään liity samalla tavalla laadullisia valintoja kuin verovaroin kokonaisuudessaan rahoitettaviin koulutoimeen tai terveydenhuoltoon, joissa kuntayhtymämalli on suositumpi. 4.1.4. Vesihuollon tukkuyhtiö Tukkuosakeyhtiöillä on Suomessa pitkä perinne vedenhankinnan tukkuportaana. Niiden lähtökohta on yleensä luotettavan ja laadukkaan vedenhankinnan hankaluus paikallisella tasolla, kun alueellisesti vastaavat asiat olisivat saatavilla. Myös jäteveden puhdistusta voidaan hoitaa tukkumuotoisesti. Tarkasti rajatulla toiminnallaan tukkuyhtiö on verrattavissa prosessiteollisuuteen. Tukkuyhtiön ylin päättävä elin, yhtiökokous, valitsee osakeyhtiön hallituksen. Hallitus ohjastaa operatiivisesta toiminnasta vastaavaa toimitusjohtajaa. Kaikkiaan vesihuollon tukkuyhtiöitä oli vuonna 2001 Suomessa yhteensä 17, ja määrä on viime vuosina hieman kasvanut. Osassa tapauksista tukkutaso on selvästi perusteltu myös pitkällä tähtäimellä, osassa se voidaan nähdä askeleena kohti lopulta myös vähittäistasolla toimivaa alueellista yhtiötä.

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 19/102 Taulukko 4.1. Kuntien vesihuoltoyhteistyön muotojen vahvuuksia ja heikkouksia. VAHVUUDET HEIKKOUDET SOPIMUSYHTEISTYÖ Riippumaton organisaatiomuodoista Joustaa tilanteen mukaan Palvelu lähellä asiakasta Paikallistuntemus säilyy Jättää kokonaisnäkemyksen ja kehittämisaloitteet helposti toiminnan valvojalle Toimintojen yksikkökoko pysyy pienenä Kykenee ratkaisemaan paikallisia, mutta ei alueellisia ongelmia Syvälle asiantuntemukselle tai kehitystyölle ei ole resursseja eikä aikaa KUNTAYHTYMÄ Luo ylikunnallisen päätöksentekoorganisaation Toteuttaa seututason demokratiaa Voi tehdä jäseniään sitovia päätöksiä Johtajuus on lähtökohtaisesti poliittista. Päätöksenteolla riski jäädä jäykäksi ja hitaaksi Ei mahdollista osuuskuntien osallistumista TUKKUYHTIÖ Verkon jako toiminnallisin perustein Prosessiteollinen lähestymistapa Yksi rajapinta viranomaisiin Paikallisten vähittäislaitosten kumppani Itsenäinen ja läpinäkyvä talous sekä investointi- että käyttöpuolella Selkeät omistajien suhteet ja keinot yhtiön ohjaukseen Vähittäisjakelun kenttä, toimintatavat ja asiakaspalvelu jäävät edelleen hajanaisiksi Kuntien paikalliset päätökset voivat edelleen olla ristiriidassa tukkuyhtiön tavoitteiden kanssa ALUEELLINEN VÄHITTÄISYHTIÖ Toimii koko toimitusketjussa vedenotosta jv-puhdistukseen Yksi verkkojen omistaja, yksi operoija, yksi asiakaspalvelija Taloudellinen itsenäisyys ja läpinäkyvyys Toiminnan mittakaava riittävän suuri myös toiminnan kehittämiseen Omistajien ohjausmekanismit selkeät Ainakin periaatteessa epäpoliittinen päätöksenteko Sopimusprosessi vaatii kertaluontoisesti huomattavia resursseja Yhteys kuntien maankäytön prosesseihin on varmistettava Liittyvien osuuskuntien vaihtoehtona vain sulautuminen Todennäköinen haluttomuus investoida hajaasutusalueille

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 20/102 Tukkuosakeyhtiön mallissa kaikki vedenottamot ja koko vedenjakelun runkoverkko (tai jätevesipuolella jätevedenpuhdistamot ja mahdollisesti siirtoviemärit sekä pumppaamot) muodostavat alueellisen kokonaisuuden, jonka toiminnasta vastaa yksi tukkuyhtiö. Yhtiö myy vettä (tai puhdistaa jätevettä) kunnille ja osuuskunnille niiden kanssa solmimiensa toimitussopimusten mukaan. Tukkuyhtiö ei itse siis lainkaan toimi suoraan vähittäisasiakkaiden kanssa. Tukkuyhtiön käynnistäminen edellyttää tukkutason infrastruktuurin siirtämistä perustettavan tukkuyhtiön omistukseen. Omaisuuden luovuttajien taseet siis kevenevät. Siirtyvän omaisuuden käytön, kunnossapidon ja kehittämisen päävastuu siirtyy tukkuyhtiölle. Näiden velvollisuuksien siirtyminen näkyy myös kuntien ja osuuskuntien tuloslaskelmissa, mutta ei välttämättä alentavasti entisestä omasta työstähän tulee vain ostopalvelua. Korotuspaineet ovat erityisen todennäköisiä, jos tukkutaso vaatii suuria investointeja. Korotuksia ei tulisikaan vertailla nykyiseen hintatasoon vaan esimerkiksi vaihtoehtoon, jossa vastaavaan palvelutasoon riittävät investoinnit toteutettaisiin itse tai sopimuspohjaisesti. 4.1.5. Alueellinen vähittäisosakeyhtiö Vesihuollon vähittäisosakeyhtiöllä tarkoitetaan tässä perinteisen täyden palvelun vesihuoltolaitoksen lailla veden koko toimitusketjussa toimivaa yhtiötä, jolla ei ole erillistä tukkuporrasta. Sen toiminta on yksityisoikeudellista ja sitä ohjaavat vesihuollon lainsäädännön lisäksi mm. osakeyhtiölaki ja kirjanpitolaki. Vähittäisosakeyhtiöllä voi periaatteessa olla rajaton määrä omistajia, mutta vesihuollossa tyypilliseksi näyttää muodostuvan joko yhden kunnan 100-prosenttinen omistus tai alueellisen yhtiön tapauksessa omistuksen jakaminen osallistujakuntien kesken esimerkiksi luovutettavien käyttöomaisuuksien nykyarvojen suhteessa. Myös teollisuusyritykset tai jopa osuuskunnat voivat olla suorilla sijoituksilla yhtiössä osakkaina. Yhtiön hallinto ja rakenne ovat samanlaiset kuin millä tahansa osakeyhtiöllä eli se on sen puolesta rinnastettavissa vesihuollon tukkuyhtiöihin. Yhden alueellisen vähittäisosakeyhtiön mallin etuja muihin malleihin verrattuna ovat sen yksinkertaisuus, vesihuollon toimijoiden dramaattinen vähentyminen ja toiminnan läpinäkyvyys. Heikkouksia ovat vastaavasti raskas sopimusprosessi, vähemmistöön jäävien kuntien ja muiden osapuolten roolin selvittely ja riski yhtiön etääntymisestä kunnallisista suunnitteluprosesseista. Mallissa korostuu yhtiön rooli vesihuollon ammattilaisorganisaationa, joka tukee osakkaitaan kaikissa vesihuoltoon liittyvissä kysymyksissä mutta joka on samalla merkittävässä määrin taloudellisesti ja toiminnallisesti itsenäinen. Kaikkiaan vähittäisosakeyhtiön malli on vesihuollon piirissä Suomessa varsin uusi ilmiö, jos pienet paikalliset laitokset jätetään tarkastelun ulkopuolelle. Suomen merkittävin yhden kunnan kokonaan omistama koko vesihuollon toimitusketjusta vastaava osakeyhtiö on LV Lahti Vesi Oy, joka perustettiin vuonna 1995. Ensimmäinen alueellinen vähittäisosakeyhtiö, Hämeenlinnan Seudun Vesi Oy, perustettiin syyskuussa 2001. Sekä kunnallisia että alueellisia vesihuollon vähittäisyhtiöitä on tälläkin hetkellä vireillä useita ympäri Suomea.

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 21/102 Toisena ajankohtaisena kehityskulkuna Suomessa on ollut selvittää vesihuollon koko toimitusketjun liittämistä kunnallisen energiayhtiön toimintoihin. Tällaista järjestelyä koskevia selvityksiä on laadittu ainakin Porvooseen, Nurmijärvelle, Vaasaan ja tuoreimpina Lahteen ja Jyväskylään. Kuntakohtaisista hankkeista yksikään ei kuitenkaan ole vielä toteutunut. 4.1.6. Toimintojen ulkoistaminen: palvelumalleista yksityistämiseen Edellä esitetyissä esimerkeissä kunta jää edelleen vesihuoltolaitoksen omistajan rooliin, mutta laitos saa toiminnalleen aiempaa laajemman pohjan muiden omistajien mukaantulon ja toiminta-alueiden laajenemisen myötä. Samalla omistajan ja operatiivisten toimijoiden välinen etäisyys kasvaa ja toiminnasta tulee entistä itsenäisempää. Alueellinen yhteisorganisaatio siis johtaa saman suuntaiseen kehitykseen kuin kunnallisen laitoksen eriyttäminen laskennallisesti tai liikelaitostamalla. Organisatorisen kehityksen rinnalla tai sille vaihtoehtona julkinen vesihuoltosektori on kasvavassa määrin myös ulkoistanut joitakin osatoimintojaan kokonaan yksityisen sektorin hoidettaviksi. Perinteisten lyhytkestoisten rakennusurakoiden rinnalle on syntynyt valikoima syvempää yhteistyötä huoltosopimuksista aina kokonaisvaltaiseen operointivastuuseen asti. Nämä kaikki ulkoistamiskeinot sopivat myös edellä esitettyjä yhteistyömalleja täydentämään tai niille vaihtoehdoksi. Julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyöllä (public-private partnerships, PPP; private sector participation, PSP) voidaan muodostaa lähes kaikki mahdolliset yhdistelmät, jotka jäävät ääripäissä olevien perinteisten kunnallisten vesihuoltolaitosten ja täysin yksityistettyjen laitosten väliin. Perussovellutuksia yhteistyön muodosta on kahdeksan. Ne voidaan jakaa kahteen ryhmään sen mukaan, säilyykö kiinteä omaisuus julkisella sektorilla vai myydäänkö se osittain tai kokonaan yksityiselle sektorille. Seuraavassa eri toimijoista käytetään selvyyden vuoksi termejä laitoksen omistaja, vesihuoltopalvelun tilaaja, sekä palvelun tuottaja eli operaattori. Perinteisellä kunnallisella laitoksella sekä omistajana, tilaajana että tuottajana toimii kunta itse. Yhteistyön muodot ovat kuitenkin sovellettavissa kahden toimijan välille näiden toimintamuodoista riippumatta. Esimerkki tästä voi olla yksityisoikeudellisen operointipalvelun tuottajan kunnallisella organisaatiolla teettämät aliurakat. Vaihtoehdot vesihuoltopalvelun tuottajan ja kolmannen osapuolen väliseksi sopimukseksi ovat palvelusopimus, ylläpitosopimus, vuokraussopimus ja toimilupasopimus. Palvelusopimus (service contract) on osallistumismuodoista yksinkertaisin. Siinä varsinaisella vesihuoltopalvelun tuottajalla säilyy kokonaisvastuu vesihuoltojärjestelmän operoinnista ja kunnossapidosta lukuun ottamatta tiettyjä rajattuja palveluita, jotka ostetaan muilta palveluntarjoajilta. Palvelun varsinainen tuottaja myös kantaa koko kaupallisen riskin ja vastaa käyttö- ja kiinteästä pääomasta. Kolmannen osapuolen vastuu on rajoitettu sen oman henkilökunnan ja palveluiden tehokkaaseen käyttöön. Tyypillisimpiä palvelusopimuksella Suomessa ulkoistettuja toimintoja ovat investointiprojekteihin liittyvät suunnittelu-, rakennus- ja projektinjohtopalvelut. Esimerkkejä laitoksen normaalioperointiin kuuluvista ulkoistetuista toiminnoista ovat muun muassa vesimittarien luku, laskutus, ennakoiva kunnossapito, koneurakointi ja laitevuokraus.

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 22/102 Palvelusopimusten kesto on yleensä lyhyt, yhdestä kahteen vuotta, ja sopimuskauden päättyessä palvelu kilpailutetaan uudelleen. Toistuva tarjouskilpailu pakottaa palveluntarjoajan tehokkuuteen, mutta vaatii toisaalta tilaajalta aikaa tarjousten käsittelyyn ja ostopalvelun laadun valvontaan. Ylläpitourakoinnissa eli management-sopimuksissa (management contract) tilaaja maksaa ulkopuoliselle yhtiölle kiinteätä palkkiota siitä, että se ottaa vastattavakseen vesihuoltojärjestelmän operoinnin ja kunnossapidon. Operaattoriyhtiö vastaa päivittäisestä päätöksenteosta, mutta suuremmat kuluerät on edelleen hyväksytettävä tilaajalla. Kuluttajat ovat asiakassuhteessa julkisen tilaajan, eivät palveluntuottajan kanssa. Laitoksen kaupallinen riski pysyy tilaajalla, joka myös vastaa käyttö- ja investointipääoman riittävyydestä. Management-sopimusten sopimuskausi on tyypillisesti kolmesta viiteen vuotta. Operaattoriyhtiön palkkio riippuu yleensä toiminnan tehokkuutta mittaavista fyysisistä parametreista. Juomaveden osalta tällainen mittari voi olla esim. vuotovesien määrä, jätevesien osalta esim. minimoitu kemikaalinkulutus. Jos operaattori ei voi kontrolloida tuottavuuteen vaikuttavia tekijöitä, palkkio on kiinteä. Management-sopimuksen etuna pidetään tehokkaan johtamisen tuomia säästöjä. Järjestely on kuitenkin ristiriitainen sen suhteen, että management-malliin siirtyvä tilaaja ei katso kykenevänsä laitoksen tehokkaaseen päivittäiseen johtamiseen, mutta uskoo kuitenkin pystyvänsä kaikkien merkittävien investointipäätösten tekemiseen ja operaattorin tehokkaaseen valvontaan. Ylläpitosopimuksia käytetäänkin usein siirtymävaiheena vuokraus- tai toimilupamalleihin, jotta esimerkiksi laitoksen palvelun tasosta ja kiinteän omaisuuden kunnosta saataisiin luotettava kuva ennen pitempiaikaiseen sopimukseen sitoutumista. Vuokrasopimuksessa (lease contract) operaattoriyhtiö vuokraa laitoksen sen omistajalta ja ottaa vastuun kaikista laitoksen johtamiseen, operointiin ja kunnossapitoon liittyvistä toiminnoista. Operaattori ei kuitenkaan osallistu omistukseen. Omistaja päättää edelleen investoinneista. Operaattori vastaa käyttöpääomasta ja maksaa vuokrana myös osan investointikuluista, mutta on samalla oikeutettu ylijäämään eli liiketoiminnan tuottoihin. Näin kaupallinen riski siirtyy operaattorille, mutta investointiriski säilyy omistajalla. Vuokrasopimuksen kesto on yleensä 5-15 vuotta. Koska vuokrausmallissa tilaaja asettaa tariffin, operaattorin menestyksekäs toiminta edellyttää kulujen minimoimista. Tilaajan onkin luotava mittareita, joilla varmistetaan, että operaattori ei tietoisesti alita standardeja säästöjen aikaansaamiseksi. Jos vuokrattavan vesihuoltojärjestelmän kunto on sopimuksen alkaessa heikko, operaattorin toimenpiteet esimerkiksi vuotovesien vähentämiseksi tai laskutuksen tehokkaaksi järjestämiseksi tuottavat sille lisää liikevaihtoa. Tämän rinnalla, ja erityisesti hyväkuntoisten järjestelmien ollessa kyseessä, tilaajan on luotava suorituspohjainen palkkiojärjestelmä. Sen tulee toisaalta tehdä liiketoiminnasta operaattorille riittävän kiinnostavaa ja toisaalta rohkaista sitä järjestelmän kehittämiseen tietoisen riman hipomisen sijaan. Vuokrausmalli voidaan edelleen jakaa kansallisiin sovelluksiin, joista ranskalaisesta käytetään usein nimeä affermage ja englantilaisesta leasing. Näiden lisäksi on joissakin tapauksissa käytetty omistuksensa suhteen päinvastoin toimivaa rakenna-vuokraasiirrä (BLT)-mallia.

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 23/102 Toimilupasopimuksessa (concession contract) operaattorilla on vuokrasopimuksen asettamien oikeuksien ja velvollisuuksien lisäksi vastuu suurista investoinneista. Tilaaja omistaa edelleen kiinteän omaisuuden, mutta se luovutetaan sopimusajaksi operaattorin haltuun ja tilaajan rooliksi jää operaattorin toiminnan valvonta. Käytön ja investointivastuun yhdistämisen katsotaan sisältävän sen, että operaattori joutuu olemaan investoinneissaan tehokas voidakseen palauttaa vesihuoltojärjestelmän julkiselle tilaajalle sopimuskauden päättyessä sopimuksen mukaisessa kunnossa. Konsessiosopimusta on käytetty paljon kohteissa, jotka ovat vaatineet huomattavia investointeja vesihuoltopalveluiden saattamiseksi asianmukaiselle tasolle. Käytännössä tällaisia ovat olleet vain täysin rakentamattomat tai investoimatta jättämisestä huonoon kuntoon ajautuneet kohteet. Investointiriskin siirtäminen operaattorille pidentää myös sopimusaikaa, koska operaattorin on kuoletettava sijoittamansa pääoma. Tyypillinen toimilupasopimus onkin kestoltaan 20-30 vuotta. Jos kaikkia poistoja ei ole sopimuksen päättyessä tai purkautuessa tehty, julkinen tilaaja kompensoi operaattoria vastaavasti. Kuten vuokramallissa, myös toimilupasopimuksessa tilaajaa kuormittaa operaattorin toiminnan valvonta. Lisäksi jälkimmäisessä on kyettävä riittävän luotettavasti määrittämään vesihuoltojärjestelmän kunto ennen sopimuksen laatimista ja sen päättyessä. Taulukko 4.2 Tilaajan yhteistyö ulkopuolisen palveluntarjoajan (operaattorin) kanssa. Yhteistyön muoto Alihankinta ja ostopalvelut Ylläpitourakointi Vuokramallit Affermage Leasing Toimilupasopimukset Sopimusaika (v.) 1-2 3-5 5-15 5-15 20-30 Operointi Tilaaja ja Palvelun- Palvelun- Palvelun- Palvelunpalveluntarjoaja tarjoaja tarjoaja tarjoaja tarjoaja Käyttötalous Tilaaja Tilaaja Palveluntarjoaja Palveluntarjoaja Palveluntarjoaja Investoinnit Tilaaja Tilaaja Tilaaja Palveluntarjoaja Palveluntarjoaja Omistus Tilaaja Tilaaja Tilaaja Tilaaja Tilaaja 4.2 Teknisiä vaihtoehtoja tukevat organisaatiomallit Edellä esitetyistä organisaatiomalleista yksikään ei sellaisenaan toimi patenttiratkaisuna tiettyyn ongelmaan. Pikemmin todetusta teknisestä kehitystarpeesta seuraa tarve toiminnalliselle ja taloudelliselle tarkastelulle, jossa organisaatiovaihtoehdoista voidaan vertailla rinnakkain kahta tai useampaakin mahdollista ratkaisua. Vasta näiden selvitysten ja laskelmien jälkeen voidaan perustellusti väittää jonkin ratkaisun olevan toista parempi.

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 24/102 Yleisellä tasolla esitettyjen vaihtoehtojen sopivuutta voidaan vielä tarkastella mm. seuraavilla kysymyksillä: Kuinka iso osa vesihuollon toimitusketjusta on kyseessä? Mikä on kyseisen toiminnon rooli yhdyskunnalle? Onko oma omistus tai operointi arvo sinänsä? Onko kyseessä toiminnan kehitys vai ylläpito? Mikä on riskien kantokyky ja kuinka niitä rajataan? Onko pääomalla tuotto-odotusta ja mikä on sen suhde edellisiin? Yksittäinen kunta voi valita yksittäisen laitoksensa toimintamuodoksi laskennallisesti eriytetyn laitoksen, liikelaitoksen tai osakeyhtiön. Se voi edelleen tehdä kaiken itse tai antaa osan tai kaikki tehtävänsä toisen hoidettavaksi ulkoistamalla. Ulkoinen palveluntarjoaja voi olla toinen kunnallinen laitos, jolloin puhutaan usein sopimusyhteistyöstä. Käytännössä kyse on kuitenkin samasta kuin yksityisten yritysten tekemissä palvelu-, management-, vuokra- ja toimilupasopimuksissa, joissa palveluntarjoaja on yleensä yksityinen yritys. Esimerkiksi alueellisena veturina toimiva suurimman kaupungin laitos voi näin laajentaa palveluliiketoimintaansa lähiympäristöön. Kahden tai useamman kunnan yhteistyö vesihuollossa voidaan perustaa kuntayhtymän tai osakeyhtiön muotoon, jos yhteistyö sisältää infrastruktuurin omistamista. Jos taas kyse on pelkästä palveluiden ostamisesta ulkoistetulta tarjoajalta, laitokset voivat muodostaa yhdessä löyhemmän tilaajarenkaan. Vaikka uuden toimintamuodon peruste olisi omistamisessa, voidaan jälleen osa tai koko käyttötoiminnot antaa ulkopuoliselle. Näin esimerkiksi viiden kunnan omistama tukkuyhtiö voi ostaa käyttötoimintonsa kahdelta omistajakuntiensa laitokselta. Jos suunnittelualueella oletetaan, että laitoksen omistus halutaan pitää kussakin kunnassa itsellä, voidaan seuraavia ratkaisuja pitää konsultin kokemuksen mukaan toiminnallisesti ja taloudellisesti lähtökohtaisesti parhaimpina: Yhden kunnan koko tai lähes koko vesihuollon toimitusketjusta vastaava laitos Liikelaitos Yhden kunnan useammasta kokonaisesta liiketoimialasta vastaava laitos Osakeyhtiö (esim. energia ja vesi) Useammalle kunnalle tietyistä toimitusketjun osista vastaava laitos Osakeyhtiö Oman tai osakkuuslaitoksen ulkoistettavat tehtävät Ulkoistamismallit laajuuden ja tarpeiden mukaan 4.3 Yhtiöittämisprosessi Suomen suuret vesihuoltolaitokset ovat kaikki kuntien laitoksia. Aitoa yksityistä sijoituspääomaa ei maamme vesihuollossa ole käytännössä vielä lainkaan, vaikka kiinnostusta asiaan on osoitettu. Pienet osuuskunnat perustuvat yksityisten ihmisten osuusmaksuihin, mutta niiden osuus on marginaalinen. Niinpä vesihuolto on volyymeissa ja euroissa mitattuna reilusti yli 90-prosenttisesti kuntien hallinnassa. Edelleen, tästä valtaosa on maamme sadan kunnallisen liikelaitoksen hallinnassa.

HIIDEN ALUEEN VESIHUOLLON 25/102 Liikelaitosmuoto on tyypillinen laitokselle, jonka liikevaihto on yli miljoona euroa ja jonka taloudellinen asema on kohtalainen tai hyvä. Yhteistyön näkökulmasta näillä laitoksilla on useimmiten vain yksi tai muutama sopimus muiden laitosten kanssa veden, jäteveden tai palveluiden toimittamisesta yli toimijarajojen. Jos yhteistyölle ei ole laajaa teknistä tarvetta, liikelaitosmuoto onkin usein paras toimintamuoto. Vedenhankinnan ongelmat, lupaehtojen kiristyminen tai akuutit henkilöstötarpeet voivat laukaista kehityksen, jossa vesihuoltolaitoksen on pakko verrata aiempaa toimintamalliaan vaihtoehtoisiin ratkaisuihin. Tyypillisimmin uusista teknisistä rajoituksista seuraa investointitarve, joka olisi yksittäiselle laitokselle liian raskas kannettavaksi. Tällöin maksutaakkaa jakamaan haetaan muita laitoksia. Voimasuhteiden ollessa osapuolten kesken likimain samoissa suuruusluokissa päädytään uuden toimintamuodon valinnassa useimmiten osakeyhtiöön. Keskeisinä perusteluina ovat selkeä hallinto ja riittävän itsenäinen operatiivinen toiminta. Jos olemassa olevan tai perustettavan vesihuoltolaitoksen toimintamuodoksi valitaan osakeyhtiö, toiminnan kolmea osa-aluetta on selvennettävä erotuksena nykytilanteeseen: henkilöstöasiat, taloudelliset asiat sekä sopimusasiat. Näitä kaikkia kolmea tarkastellaan lähemmin seuraavassa. 4.3.1. Henkilöstö Kunnan tai kuntien omistaman osakeyhtiön koko henkilöstö on työsuhteessa yhtiöön ja henkilöstöä koskee sama lainsäädäntö kuin yksityistenkin yhtiöidenkin henkilöstöä. Työntekijöiden asema määräytyy työsopimuslain, työaikalakien, vuosilomalain, työehtosopimuslain ja muun työlainsäädännön mukaisesti. Kuitenkin eräiden kunnallisten yhteisöjen eläketurva voidaan järjestää KVTEL:n mukaisesti. Vaikka osakeyhtiön omistaisi yksinomaan kunta, se on yksityisoikeudellinen juridinen henkilö eikä siinä voi olla virkoja eikä viranhaltijoita.. Yhtiöittämisen seurauksena virat useimmiten lakkautetaan ja viranhaltijat irtisanotaan. Jos irtisanotut viranhaltijat jatkavat yhtiön palveluksessa, he ovat työsuhteessa yhtiöön. Kun kunta lopettaa jonkin teknisen laitoksensa omassa organisaatiossaan ja siirtää toiminnan perustamaansa yhtiöön, näyttäisivät työsopimuslaissa tarkoitetun liikkeen luovutuksen tunnusmerkit täyttyvän. Liikkeen luovutuksen yhteydessä kunnan yhtiöitetyn yksikön palveluksessa ollut henkilöstö siirtyy entisin palvelussuhteen ehdoin uuden yhtiön palvelukseen, ellei yhtiön ja työntekijään kesken nimenomaisesti muuta sovita. 4.3.2. Taloudelliset asiat Osakeyhtiön perustamiseen ja yhtiöittämiseen liittyviä taloudellisia asioita ovat yhtiölle siirrettävän omaisuuden arvo, sen rahoitus ja verotukselliset seikat. Omaisuuden arvo ja kauppahinta Perustettaessa osakeyhtiötä olemassa olevalle liiketoiminnalle sen omistukseen yleensä siirretään toiminnassa tarvittava infrastruktuuri. Vesihuoltolaitosten tapauksessa