EMA/178267/2015 EMEA/H/C/000481 EPAR-yhteenveto adalimumabi Tämä on yhteenveto Euroopan julkisesta arviointilausunnosta (EPAR), joka koskee -valmistetta. Tekstissä selitetään, miten lääkevalmistekomitea (CHMP) on arvioinut lääkettä ja päätynyt myyntiluvan myöntämistä puoltavaan lausuntoon sekä n käyttöehtoja koskeviin suosituksiin. Mitä on? on lääkevalmiste, jonka vaikuttava aine on adalimumabi. a saa injektioliuoksena esitäytetyssä ruiskussa tai kynässä sekä pelkästään lapsille tarkoitetuissa pullossa, joista molemmissa 40 mg adalimumabia. Mihin a käytetään? a käytetään seuraavien sairauksien hoitoon potilailla, joilla ei ole saatu aikaan riittävää vastetta muilla hoidoilla tai joille ne eivät sovi: aikuiset, joilla on keskivaikea tai vaikea nivelreuma (tulehdusta nivelissä aiheuttava sairaus), sekä aikuiset, joilla on vaikea aktiivinen, etenevä nivelreuma; aikuiset, joilla on nivelpsoriaasi (sairaus, joka aiheuttaa punaisia, hilseileviä läiskiä iholla ja niveltulehdusta); aikuiset, joilla on aksiaalinen spondyloartriitti (sairaus, joka aiheuttaa tulehdusta ja kipua selkärangan nivelissä), mukaan lukien potilaat, joilla on vaikea aktiivinen selkärankareuma; vaikea aksiaalinen spondylartriitti (selkärangan niveltulehdus), jota ei ole havaittu selkärankareuman röntgentutkimuksessa mutta josta on objektiivisia tulehduksen merkkejä; aikuiset, joilla on keskivaikea tai vaikea aktiivinen Crohnin tauti (suolistotulehdusta aiheuttava tauti); 30 Churchill Place Canary Wharf London E14 5EU United Kingdom Telephone +44 (0)20 3660 6000 Facsimile +44 (0)20 3660 5555 Send a question via our website www.ema.europa.eu/contact An agency of the European Union European Medicines Agency, 2015. Reproduction is authorised provided the source is acknowledged.
yli 6-vuotiaat lapset, joilla on vaikea aktiivinen Crohnin tauti; keskivaikea tai vaikea läiskäpsoriaasi (sairaus, joka aiheuttaa punaisia hilseileviä läiskiä iholle); yli 4-vuotiaat lapset, joilla on vakava läiskäpsoriaasi; aikuiset, joilla on haavainen paksusuolitulehdus (sairaus, joka aiheuttaa tulehdusta ja haavaumia suolen seinämässä); yli 2-vuotiaat lapset, joilla on aktiivinen juveniili idiopaattinen moniniveltulehdus, ja yli 6-vuotiaat lapset, joilla on entesiittiin liittyvä artriitti (molemmat ovat harvinaisia lasten sairauksia, jotka aiheuttavat moniniveltulehduksia). Lääkettä saa vain lääkärin määräyksestä. Miten a käytetään? Hoito on aloitettava lla hoidettavien sairauksien hoitoon perehtyneen lääkärin määräyksestä ja valvonnassa. Aikuisilla n suositusannos on 40 mg joka toinen viikko. Crohnin taudin ja psoriaasin hoidossa aikuisilla aloitusannos on 80 mg, minkä jälkeen a annetaan yhden viikon päästä 40 mg ja jatketaan tällä annoksella joka toinen viikko (ylläpitoannos). Haavaista paksusuolentulehdusta sairastavilla annetaan ensin 160 mg ja kahden viikon päästä 80 mg, minkä jälkeen annetaan 40 mg joka toinen viikko. Aikuisilla, joilla hoitovaste on Crohnin taudissa saavutettava nopeammin, hoito voidaan myös aloittaa antamalla nämä kaksi suurempaa annosta, joskin tämä saattaa lisätä sivuvaikutusten riskiä. Crohnin tautia sairastavilla 6 17-vuotiailla lapsilla ja nuorilla aloitusannos on tavallisesti 80 mg, minkä jälkeen potilaalle annetaan kahden viikon kuluttua 40 mg kahden viikon välein, jos potilas painaa vähintään 40 kg. Nämä annokset puolitetaan potilailla, joiden paino on alle 40 kg, mutta tietyissä olosuhteissa annosta ja antotiheyttä voidaan lisätä. Yli 4-vuotiailla läiskäpsoriaasia sairastavilla lapsilla suositusannos on 0,8 mg kehon painokiloa kohden (korkeintaan 40 mg:n enimmäisannokseen asti). Lääke annetaan viikoittain ensimmäisten kahden annoksen osalta ja sen jälkeen joka toinen viikko. Juveniilia idiopaattista moniniveltulehdusta sairastavilla 2 12-vuotiailla lapsilla suositusannos on 24 mg kehon pinta-alan neliömetriä kohden (lasketaan potilaan pituuden ja painon perusteella), mutta enintään 20 mg alle 4-vuotiaille lapsille ja enintään 40 mg 4 12-vuotiaille lapsille joka toinen viikko annettuna. Juveniilia idiopaattista moniniveltulehdusta sairastavilla 13 17-vuotiailla nuorilla annos on 40 mg joka toinen viikko. Entesiittiin liittyvää artriittia sairastavilla lapsilla suositusannos on 24 mg kehon pinta-alan neliömetriä kohden, ja enintään 40 mg joka toinen viikko annettuna. annetaan pistoksena ihon alle. Opastusta saatuaan potilaat tai heidän hoitajansa voivat injektoida a lääkärin harkinnan mukaan. -hoitoa saaville potilaille on annettava erityinen potilaskortti, jossa on yhteenveto lääkevalmisteen turvallisuustiedoista. Potilaille voidaan antaa muita lääkkeitä -hoidon aikana, esimerkiksi kortikosteroideja (muita tulehduslääkkeitä). Miten vaikuttaa? n vaikuttava aine adalimumabi on monoklonaalinen vasta-aine. Monoklonaalinen vasta-aine on eräs proteiinityyppi, joka on suunniteltu tunnistamaan tietty rakenne elimistössä (antigeeni) ja kiinnittymään siihen. Adalimumabi on tarkoitettu kiinnittymään elimistössä olevaan kemialliseen EMA/178267/2015 Sivu 2/5
välittäjäaineeseen nimeltä tuumorinekroositekijä (TNF). Tämä välittäjäaine liittyy tulehduksen muodostumiseen, ja sitä esiintyy suurina määrinä potilailla, joilla on lla hoidettavia sairauksia. Adalimumabi estää TNF:n toimintaa ja vähentää siten tulehdusta ja näiden sairauksien muita oireita. Miten a on tutkittu? a on tutkittu viidessä päätutkimuksessa, joissa oli mukana keskivaikeaa tai vaikeaa nivelreumaa sairastavia aikuispotilaita. Neljässä näistä tutkimuksista a verrattiin joko yksinään tai muiden tulehduslääkkeiden ja metotreksaatin lisänä lumelääkkeeseen yli 2 000 potilaalla. Viidenteen tutkimukseen osallistui 799 potilasta, jotka eivät olleet aiemmin saaneet metotreksaattia. Siinä verrattiin n ja metotreksaatin yhdistelmää pelkkään metotreksaattiin tai pelkkään an. Nivelpsoriaasin osalta a verrattiin lumelääkkeeseen 12 viikon ajan kahdessa päätutkimuksessa, joihin osallistui 413 aikuispotilasta. Lääkevalmisteet otettiin joko yksinään tai yhdistelmähoitona toisen tulehduslääkkeen kanssa. Selkärankareuman osalta a annettavaan hoitoon lisättynä verrattiin lumelääkkeeseen kahdessa päätutkimuksessa, joihin osallistui 397 aikuispotilasta. Aksiaalisen spondyloartriitin osalta, jota ei ollut havaittu selkärankareuman röntgentutkimuksessa, a verrattiin lumelääkkeeseen 12 viikon ajan päätutkimuksessa 192 aikuispotilaalla, jotka eivät olleet saaneet riittävää vastetta NSAID-lääkkeisiin tai eivät sietäneet niitä. Crohnin taudin osalta kahden ensimmäisen -annoksen (aloitusvaihe) tehoa verrattiin neljän viikon ajan lumelääkkeen tehoon kahdessa päätutkimuksessa, joihin osallistui 624 aikuispotilasta. Toisessa päätutkimuksessa, jossa oli mukana 854 aikuispotilasta, tarkasteltiin n pitkäaikaisia vaikutuksia (ylläpito) 56 viikon ajan. Eräässä toisessa päätutkimuksessa, johon osallistui 192 6 17- vuotiasta lasta, tarkasteltiin n kahden eri aloitusannoksen ja ylläpitoannoksen tehoa, ja tuloksia verrattiin aikuisilla saatuihin tuloksiin. Läiskäpsoriaasin osalta a verrattiin lumelääkkeeseen 16 viikon ajan päätutkimuksessa, jossa oli mukana 1 212 potilasta. Toisessa päätutkimuksessa a verrattiin metotreksaattiin ja lumelääkkeeseen 271 aikuispotilaalla 16 viikon ajan. a verrattiin metotreksaattiin 16 viikon ajan päätutkimuksessa, johon osallistui 114 4 17-vuotiasta lasta. Haavaisen paksusuolitulehduksen osalta a verrattiin lumelääkkeeseen kahdessa päätutkimuksessa, jossa oli mukana 1 093 potilasta. Näissä tutkimuksissa tutkittiin aloitus- ja ylläpitohoitoa lla. Aloitushoitoannoksen tehoa mitattiin kahdeksan viikon jälkeen ja ylläpitohoidon tehoa arvioitiin 52 viikon jälkeen. Juveniilin idiopaattisen moniniveltulehduksen osalta a verrattiin yhdessä päätutkimuksessa lumelääkkeeseen siten, että a käytettiin joko yksinään tai yhdessä metotreksaatin kanssa. Tutkimukseen osallistui 171 potilasta, joiden ikä oli 4 17 vuotta. Kaikki potilaat saivat a 16 viikon ajan ennen kuin heille annettiin joko a tai lumelääkettä vielä 32 viikon ajan. Lisäksi a tutkittiin päätutkimuksessa, johon osallistui 32 2 4-vuotiasta lasta (tai yli 4-vuotiasta mutta alle 15 kg painavaa lasta), joilla oli juveniili idiopaattinen moniniveltulehdus. Tutkimus kesti 24 viikkoa. Entesiittiin liittyvän artriitin osalta a verrattiin lumelääkkeeseen yhdessä 12 viikkoa kestäneessä päätutkimuksessa, johon osallistui 46 vähintään 6-vuotiasta lasta. Kaikissa tutkimuksissa tehon pääasiallisena mittana olivat muutokset oireissa. EMA/178267/2015 Sivu 3/5
Mitä hyötyä sta on havaittu tutkimuksissa? oli lumelääkettä tehokkaampi kaikissa tarkastelluissa sairauksissa. Nivelreumassa oireiden vähenemistä havaittiin eniten tutkimuksissa, joissa a tutkittiin metotreksaatin lisähoitona: a lisänä saaneista potilaista noin kahden kolmanneksen oireet olivat vähentyneet vähintään 20 % kuuden kuukauden jälkeen, kun lumelääkettä lisänä saaneiden potilaiden vastaava osuus oli yksi neljännes. a lisänä saaneilla potilailla oli myös vähemmän nivelvaurioita ja vähemmän fyysisen toimintakyvyn heikentymistä yhden vuoden jälkeen. Niillä potilailla, jotka eivät olleet aiemmin saaneet metotreksaattia, n ja metotreksaatin yhdistelmä oli tehokkaampi kuin pelkän metotreksaatin. myös paransi oireita enemmän kuin lumelääke tutkimuksissa, joissa tarkasteltiin psoriaasiartriittia, selkärankareumaa, aksiaalista spondyloartriittia, jossa ei ollut havaittu selkärankareumaa röntgentutkimuksessa mutta josta oli objektiivisia tulehduksen merkkejä, sekä Crohnin taudin, psoriaasin ja haavaisen paksusuolitulehduksen hoidon aloitus- ja ylläpitovaihetta. Lapsilla suoritetussa läiskäpsoriaasia koskeneessa tutkimuksessa suuremmalla osalla a saaneista potilaista ilmeni oireiden paranemista verrattuna metotreksaattia saaneisiin potilaisiin. Juveniilin idiopaattisen moniniveltulehduksen osalta a joko yksin tai yhdessä metotreksaatin kanssa saaneista 4 17-vuotiaista potilaista noin 40 %:lla niveltulehdus paheni äkillisesti, kun lumelääkettä saaneista näin tapahtui noin 69 %:lla. a metotreksaatin kanssa saaneista kuitenkin harvemmat tuottivat vasta-aineita lle (mikä saattaa estää sen vaikutuksen), joten tulokset suosivat n käyttöä metotreksaatin kanssa mieluummin kuin n käyttöä yksinään. Nuoremmilla (2 4-vuotiailla) lapsilla suoritettu tutkimus osoitti, että suurimmalla osalla lapsista hoitovaste -hoidolle oli hyvä ja että vaste säilyi 24 viikkoa. Entesiittiin liittyvän artriitin osalta -hoito vähensi turvonneiden ja kipeiden nivelten määrää enemmän kuin lumelääke. Mitä riskejä an liittyy? a koskeneissa tutkimuksissa yleisimmät sivuvaikutukset (useammalla kuin yhdellä potilaalla kymmenestä) olivat hengityselinten infektiot (keuhkojen ja hengitysteiden infektiot), leukopenia (alhainen valkosolujen määrä), anemia (alhainen punasolujen määrä), veren kohonneet rasva-arvot, päänsärky, mahakipu, huonovointisuus ja oksentelu, ihottuma, muskuloskeletaaliset kivut (kivut lihaksissa ja luissa), pistokohdan reaktiot (myös punoitus) ja maksaentsyymien kohonnut pitoisuus veressä. Pakkausselosteessa on luettelo kaikista n ilmoitetuista sivuvaikutuksista. a ei saa käyttää potilailla, joilla on aktiivinen tuberkuloosi, eikä potilailla, joilla on muu vakava infektio taikka sydämen keskivaikea tai vaikea vajaatoiminta (sydämen kyvyttömyys pumpata tarpeeksi verta kehon eri osiin). Pakkausselosteessa on luettelo kaikista an liittyvistä rajoituksista. Miksi on hyväksytty? Lääkevalmistekomitea (CHMP) katsoi, että n hyöty on sen riskejä suurempi, ja suositteli myyntiluvan antamista sille. Miten voidaan varmistaa n turvallinen käyttö? n mahdollisimman turvallisen käytön varmistamiseksi on laadittu riskinhallintasuunnitelma. Tämän suunnitelman mukaiset turvallisuustiedot on liitetty n valmisteyhteenvetoon ja EMA/178267/2015 Sivu 4/5
pakkausselosteeseen, mukaan lukien tiedot asianmukaisista varotoimista terveydenhoidon ammattilaisten ja potilaiden noudatettaviksi Lisäksi a markkinoivan yhtiön on toimitettava valmistetta määrääville lääkäreille tietopaketit joissa on tietoa lääkkeen turvallisuudesta ja potilaille annettava erityinen tietokortti. Muita tietoja sta Euroopan komissio myönsi 8. syyskuuta 2003 lle koko Euroopan unionin alueella voimassa olevan myyntiluvan. a koskeva EPAR-arviointilausunto on viraston verkkosivustolla osoitteessa ema.europa.eu/find medicine/human medicines/european Public Assessment Reports. Lisätietoja -hoidosta saat pakkausselosteesta (sisältyy myös EPAR-lausuntoon) tai lääkäriltä tai apteekista. Tämä yhteenveto on päivitetty viimeksi 03-2015. EMA/178267/2015 Sivu 5/5