Elisa Lönnrot Kalevalan kokoaja 1802 1822 1832 1833 1869 1884 Syntyi Sammatissa Isä oli köyhä räätäli. Pojan lukuhalut olivat ilmeiset jo pienenä ja monista keskeytyksistä huolimatta pojan tie johti Turun akatemiaa, jossa samaan aikaan opiskelivat mm. J. L. Runeberg ja J. V. Snellman. Latinan- ja kreikankielitaitoinen Lönnrot tutustui opiskeluvuosinaan F. A. Wolfin käänteentekevään Homeros-teoriaan, jonka mukaan muinaisen Kreikan suuret eepokset olisi koottu kirjalliseen muotoon suullisesti esitetyistä sankarilauluista. Näin syntyi myös Kalevala keräilyn tuloksena. Lönnrot valmistui Helsinkiin siirretyssä yliopistossa lääketieteen tohtoriksi. Lönnrot siirtyi Kajaanin piirilääkäriksi. Tätä virkaa hän hoiti noin kaksi vuosikymmentä. Tosin hän oli virkavapaana lähes puolet tästä ajasta harrastuksensa takia. Lönnrot siirtyi eläkkeelle Helsingin yliopiston suomen kielen ja kirjallisuuden professorin virasta, johon hänet oli nimetty joitakin vuosia aikaisemmin. Lännrot Suomen Homeros ja Suomen kirjakielen toinen perustaja kuoli. 1
Lönnrotin Kalevala Elias Lönnrot Kantelettaren alkusanoissa: Hamasta ylimuistoisista ajoista ovat kaikki kansat maailmassa rakastaneet soittoa, laulua ja ruoelmata. Suomalaista kertovaa runoutta on esitetty historiamme alkuajoista lähtien. Suomen kielen olemattomuus Ruotsin vallan aikana esti runojen kirjallisen keräämisen. Vasta 1700-luvun lopulla heräsi kiinnostus perinteistä suomalaista kansanrunoutta kohtaan. Tällöin julkaistiin mm. runoelmia, joiden henkilöhahmoina ovat Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen. Kun Suomi liittyi autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjään v. 1809, syntyi kansallinen herätysliike. Sen tarkoituksena oli mm. suomen kielen kohottaminen maan viralliseksi kieleksi. Kansallisen kirjallisuuden luominen kuului tärkeänä osana tähän ohjelmaan. Elias Lönnrot osallistui opintoaikanaan suomalaiskansallisiin pyrintöihin. Sakari Topelius vanhempi (piirilääkäri ja kansanrunouden kerääjä ja kirjailija) innosti Lönnrotia lähtemään kansanrunojen keruumatkoille. Vuosien 1828 1844 aikana Lönnrot teki yksitoista matkaa, jotka ulottuivat Jäämeren ja Vienanmeren rannoille, Äänisjärven itäpuolelle ja Etelä- Viroon. Kalevalan lähdeaineiston pääosan hän sai karjalaisilta laulajilta Suomen itärajan molemmin puolin. Keräämistään runoista hän laati kokeeksi pienoisromaanin Lemminkäinen. Vuonna 1833 päätti Lönnrot laatia aineistostaan yhtenäisen runoelman. Näin siis syntyi Kalevalan ensimmäinen luonnos, josta myöhemmin tuli Suomen kansalliseepos. Ensimmäisen Kaleva-työn jälkeen Lönnrot keskittyi lyyrisiin kansanrunoihin ja julkaisi vuonna 1840 kokoelman Kanteletar. 1840-luvun puolivälissä tuli ajankohtaiseksi Kalevalan toisen painoksen julkaiseminen. Ensimmäisen painoksen ilmestyminen oli herättänyt kiihkeän runonkeruukuumeen. Aineistoa oli nyt niin paljon, että Lönnrot joutui eräänlaiseen runsaudenpulaan. Muistiinpanoissaan Lönnrot kirjoittaa, että hän olisi voinut laatia aineistostaan s e i t s e m ä n Kalevalaa, kaikki erilaisia! Kalevalan toinen painos ilmestyi vuonna 1849. Tämä painos on sittemmin muodostunut siksi Kalevalaksi, jota yhä luetaan. Se on käännetty 36 kielelle, mutta jos otetaan huomioon myös lyhennelmät ja proosaversiot on eepokseen mahdollista tutustua noin sadalla kielellä. 2
Lönnrot jätti Kalevallaan Suomen kansalle ainutlaatuisen perinnön. Mutta on muistettava, että Kalevala sittenkin on myytti. Ei ole olemassa ainutta, oikeaa Kalevalaa. Lönnrot oli kirjailija ja dramaturgi ja Kalevala on hänen näkemyksensä ja hänen luomuksensa. Sitä todistaa myös Lönnrotin ainainen valmius uusia teostaan. Kalevalan merkitys Suomen taide-elämälle Kalevala on ollut ja on vieläkin tyhjentymätön inspiraation lähde Suomen taiteilijoille. Etenkin viime vuosisadan vaihde sekä historialliset että poliittiset tapahtumat nostattivat Kalevalan monumentiksi, mikä vankkana tuki suomalaisuuspyrkimyksiä. Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela ja Eino Leino inspiroituivat syvästi eepoksen ajattomista myyteistä, mutta jo heitä enne oli Aleksis Kivi etsiytynyt Kalevalan maailmaan. Hänen näytelmänsä Kullervo on edelleen teattereiden ohjelmistossa. Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-aiheiset maalaukset, mm. Lemminkäisen äiti, Tuonelan joella, Sammon ryöstö ja Kullervon sotaan lähtö kuuluvat Suomen kuvataiteen parhaimmistoon. Jean Sibeliuksen Kalevalaan perustuva sinfoninen runoelma kuten Tuonelan joutsen kuuluu jokaisen itseään kunnioittavan orkesterinjohtajan työkenttään. Eino Leino, melkein samastui Kalevalan sankareihin. Hänen runoteoksensa Helkavirsiä kuuluu yhä edelleen Suomen runoteosten parhaimmistoon upean kielensä ja tiukan sisältönsä ansiosta. Kalevala vaikutti myös Leinon muuhun tuotantoon; hän kirjoitti mm. näytelmän Tuonelan joutsen sekä Runoja Lemminkäisestä ja Lemminkäisen äidistä. Nykyajan suurteoksiin kuuluu ehdottomasti Paavo Haavikon Rauta-aika, jonka Kalle Holmberg (ohjaus) ja Aulis Sallinen (musiikki) siirsivät televisiosarjaksi. Rauta-aika seuraa Lönnrotin omaa ohjelmajulistusta ; ei ole olemassa yhtä oikeaa Kalevalaa. Se on itsenäinen taideteos, joka on hakenut inspiraationsa Kalevalan sankareiden myyteistä ja muuttanut sankarit eläviksi miehiksi ja naisiksi puutteineen ja unelmineen. 3
Kourin helmansa kokosi, Käsivarsin vaattehensa. Pian juoksi matkan pitkän, Sekä juoksi jotta joutui; Mäet mätkyi mennessänsä, Norot nousi, vaarat vaipui, Ylähäiset maat aleni, Alahaiset maat yleni. Kalevalan 15. runo Akseli Gallen-Kallela Lemminkäisen äiti Kalevalan kielestä Kalevalan säkeet muodostavat kaksitavuista trokee-mittaa. Trokee on runorytmin tai poljennon elementti. Trokee, pitkälyhyt runojalka vaatii painon, koron tai keston ensimmäiselle tavulle. Kalevalan runot on koottu Karjalan kielipiiristä, etupäässä Itä-Karjalasta. Tämä tuntuu yhä sanonnassa; se on soinniltaan pehmeämpää ja melodisempaa kuin esim. länsimurteille ominainen jäyhyys. Kalevala on kielikuviltaan erittäin rikas teos, mutta on tietenkin selvää, että aikakaudet muuttavat myös kieltä. Kalevalan täydellinen 4
ymmärtäminen lienee mahdollista vain tutkijoille ja hekin jäävät esim. monien loitsujen todellisen sisällön ulkopuolelle. Tärkeintä on, että Kalevalan opetukseen suhtaudutaan pelottomasti, huumoria säästelemättä. Mysteerinen Sampo Sampo on kiehtonut ihmisen mielikuvitusta siitä alkaen kun sen nimi lausuttiin. Noin sata erilaista teoriaa ja olettamusta on esitetty sammosta. Milloin se on ollut neito, laiva, tammi, sampi tai hauki, milloin Pandoran lipas, soittoväline, jumalankuva tai jumalantemppeli, milloin taas aurinko tai kirjokantinen talouskalu. Runonlaulajat eivät olleet tieteellisiä virkaveljiään huonompia. Heidän esittämänään sampo on ollut mm. kantele, jauhinkivi ja ihmemylly. Sammon tulkitseminen auringoksi on monen tutkijan mielestä ainoa oikea tulkinta. Pohjolassa on kylmää ja siksi Pohjolan emäntä pyytää aurinkoa kesää. Elias Lönnrot itse oli tullut samantapaiseen tulokseen. Hän esitti venäjän kielestä johtamansa selityksen sanalle sampo: sam bog = itse jumala. Siis kaikkinainen hyvyys. Sampoa on pidetty maailmanpatsaana, jonka kärjen eli Pohjantähden ympäri koko taivaankansi kiersi. Tällainen tulkinta löytyy myös Intian mytologiasta; siellä se on maailmanvuori Skambha (huom. nimen tuttuus!). Maailmanpatsasteoria osuu mielenkiintoisesti yksiin luonnonmullistusten kanssa. Rauta-ajan (Paavo Haavikko) sampo oli Bysantin rahanlyöntikone Konstantinopolissa. Bysantin raha tehdään aidoimmasta kullasta ja tämä raha oli myös Pohjois-Euroopassa tunnettu. Siksi Pohjolan emäntä himoitsi rahamyllyä, samanlaista kuin Bysantissa. Mikä olisi sitten meidän aikamme sampo? Atomiydinkö, tietokone? Vai ihmekapistus, joka palauttaisi luonnon saasteettomaan tilaan. Tällaisilla kysymyksillä voi leikitellä pitkään, sillä sampo on kaikki tai ei mitään. 5
Kalevalan vaiheet kronologisessa järjestyksessä 1835 1849 1862 Kalevalan taikka Vanhoja Karjalan Runoja Suomen kansan muinoisista vaiheista (Vanha Kalevala) Kalevala (uusi Kalevala) Kalevala, lyhennetty painos Björn Landström, Antero Vipunen 6
Maailman suuret eepokset Ramayana / Mahabbarata: Ilias ja Odysseia: Nibelungenlied: Gilgamesh-eepos: Edda-runoelma: Kalevala: Intian jumalais- ja sankaritarusto Kreikan jumalais- ja sankaritarusto sakasalainen jumalais- ja sankaritarusto babylonialaisten jumalais- ja sankaritarusto Islannin jumalais- ja sankaritarusto Suomen jumalais- ja sankaritarusto Lyhennetty Anna-Maria Ingerön opintomateriaalista näytelmään Lemminkäinen 7