Uudenmaan keskusverkko

Uudenmaan liitto Uudenmaan keskusverkko Jaana Martikainen, Jaani Lahtinen & Sakari Somerpalo Linea Konsultit Oy & Gispositio Oy 21.3.2012

Sisällys Johdanto... 2 Tarkasteltavat muuttujat ja lähtötiedot... 3 Vaikutusalueiden määrittely... 4 Saavutettavuustarkastelut... 8 Keskusten luokittelu... 9 Keskusluokat... 12 Luokituksen hyödyntäminen... 23 Tulevaisuudesta... 23 Lähteet... 24 Liitteet... 25 1

Johdanto Selvityksen tavoitteena on määritellä Uudenmaan keskusverkko maakunnan tarpeita vastaavaksi. Työn lähtökohta on Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksen keskusverkko, jossa keskukset on esitetty jaettavaksi kolmeen luokkaan: valtakunnan keskus, seutukeskus ja alakeskus. Työssä tarkastellaan tarkoituksenmukaista jakoa erilaisiin keskusluokkiin ja otetaan kantaa siihen, mikä on lähtöaineistojen perusteella määrittyvä keskusluokitus Uudellamaalla. Erityinen kiinnostus kohdistuu seutukeskuksen määrittelyyn kaupan palveluverkon näkökulmasta. Työn tuloksena esitetään aineistojen ja analyysien tuottama keskusverkko maakuntakaavoituksen tueksi. Työn tulokset antavat kaavanlaatijoille eväitä kaavaratkaisujen tueksi kuvaamalla nykytilanteen keskusverkkoa annettujen lähtökohtien perusteella. Työssä tarkastellaan keskuksia erilaisten toiminnallisuutta kuvaavien tekijöiden näkökulmasta ja muodostetaan näiden tekijöiden yhteistarkastelun perusteella Uudenmaan maakunnallinen keskusverkko. Tärkeässä roolissa työssä ovat arjen toiminnallisuutta kuvaavat tekijät, kuten työ- ja ostosmatkat. Työn analyysit on tehty paikkatieto- ja tilastomenetelmin ja analyysien lähtöaineistona on hyödynnetty paikkatietoaineistojen lisäksi Uuttamaata koskevia selvityksiä. Työtä on Uudenmaan liitosta ohjannut ryhmä, johon ovat kuuluneet kaavoituspäällikkö Merja Vikman-Kanerva, suunnittelupäällikkö Ulla-Mari Karhu, erityisasiantuntija Samuli Leveälahti, liikennesuunnittelija Maija Stenvall, paikkatietoasiantuntija Henri Jutila sekä maakuntainsinööri Sanna Jylhä. Työstä ovat vastanneet Jaana Martikainen Linea Konsultit Oy:stä ja Jaani Lahtinen Gispositio Oy:stä. Asiantuntijana työssä on toiminut lisäksi Sakari Somerpalo Linea Konsultit Oy:stä. 2

Tarkasteltavat muuttujat ja lähtötiedot Keskusverkon määrittämisessä pohditaan paitsi keskusten luokittelun perusteita, myös keskusten vaikutusalueita. Näissä molemmissa tarkasteluissa hyödynnetään samoja aineistoja eri tavoin. Karkeasti jaettuna palveluja käytetään keskusten palveluvarustusta kuvaavina tekijöinä, ja erilaiset matkat puolestaan määrittävät keskusten vaikutusalueita. Myös väestö- ja työpaikkatiedot ovat mukana tarkastelussa. Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeisyyttä sekä liikkumistottumuksia erilaisilla yhdyskuntarakenteen vyöhykkeillä kuvaavat Urban Zone -vyöhykkeet otettiin myös mukaan tarkasteluihin. Selvityksessä on käytetty uusimpia saatavilla olevia aineistoja eri muuttujista ja ne kuvaavat siten vuosien 2006 2011 tilannetta. Tulevaisuuteen suuntaavien aineistojen käyttö työssä olisi ollut haastavaa, koska nykytilanteesta tarjolla oleva tieto on monipuolisempaa ja hienosyisempää, mikä on oleellista tilastollisten muuttujien muodostamisen näkökulmasta. Keskusten vaikutusalueita selvitetään erilaisten arjen matkojen avulla. Virtojen avulla muodostetaan kohdealueiden vaikutusalueet eri tekijöiden näkökulmasta. Keskusten vaikutusalueiden määrittämisen kannalta tärkeimpiä matkoja ovat työmatkat, päivittäistavarakauppaan suuntautuva asiointi sekä koulu- ja opiskelumatkat. Nämä matkat kuvaavat asukkaiden arjessa muodostuvaa toiminnallista aluetta ja niiden perusteella määritellään keskusten vaikutusalueet. Erikoiskaupan ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tarkastelu kunkin palvelun saavutettavuuden avulla täydentää tätä kuvaa. Tarkasteltavia palveluja ja matkoja koskevat aineistot on koottu useista eri lähteistä. Työmatkoja tarkastellaan yhdyskuntarakenteen seurantajärjestelmän (ykr) työmatkatietojen avulla. Aineistossa on esitetty ruututasolla työmatkojen lähtö- ja määräpaikat Uudellamaalla. Päivittäistavarakaupan aineisto perustuu A. C. Nielsenin ylläpitämään päivittäistavarakaupan myymälärekisteriin, ja pt-kaupan asiointia ja vaikutusalueita on tarkasteltu mallinnuksen ja ykr-aineiston asukasmäärän avulla. Erikoiskauppaa kuvaavat tiedot tilaa vievästä ja muusta erikoiskaupasta ovat Tilastokeskuksen aineistoa. Asukkaiden arkea kuvaavia palveluja keskusten luokittelutyöhön valittiin sekä julkisista että yksityisistä palveluista. Yksityisistä palveluista tarkastellaan päivittäis- ja erikoistavarakauppaa. Erikoiskauppa on jaoteltu tilaa vievään erikoiskauppaan sekä muuhun erikoiskauppaan. Julkisista palveluista mukana olivat Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin sairaalat, jotka sijaitsivat Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Hyvinkäällä, Tuusulassa, Lohjalla, Tammisaaressa sekä Porvoossa, sekä kouluista peruskoulujen yläkoulut ja keskiasteen koulutus sisältäen lukiot ja ammattikoulut. Vapaa-ajan tarkasteluissa hyödynnettiin tietoja julkisista liikuntapaikoista. Palvelujen sijaintitietoja on koottu useasta lähteestä, koska yhdestä lähteestä ei saatu aineistoa riittävällä tarkkuudella ja tietojen luotettavuutta pidettiin ongelmallisena. Sairaalat paikannettiin osoitetietojen perusteella ja kouluja koskevat tiedot on poimittu Tilastokeskuksen oppilaitosrekisteristä. Tilastokeskuksen aineistossa on luokiteltu oppilaitokset tyypin mukaan ryhmiin, ja kustakin oppilaitoksesta on ilmoitettu oppilasmäärä. Heikkoutena aineistossa on aiemmin havaittu, että monitoimipaikkaisen ammattioppilaitoksen opiskelijat on kiinnitetty ainoastaan oppilaitoksen päätoimipaikkaan. Tällöin päätoimipaikka korostuu ja sivutoimipaikkojen tarkastelu jää puutteellisek- 3

si. Koulumatkojen tarkastelussa huomioitiin matkat peruskoulujen yläkouluihin sekä keskiasteen koulutukseen. Keskusten luokittelutyössä eri kouluasteet ja -tyypit on huomioitu erikseen. Vapaa-ajan palvelujen kokoamisessa apuna käytettiin valtakunnallisen, julkisten liikuntapalvelujen tietopankin Lipas-aineistoa, josta poimittiin erilaisia liikuntapaikkoja. Koska tässä työssä on tärkeää löytää keskuksia erottelevia tekijöitä erityisesti seutukeskustasolla, aineistosta rajattiin pois hyvin yleisiä julkisia liikuntapalveluja ja mukaan valittiin liikuntapaikkoja, joilla on selkeä rakennetun liikuntapaikan luonne. Esimerkiksi uimapaikat, suunnistus- ja ulkoilualueet ja retkeilyreitit jätettiin pois aineistosta. Koulujen tarjoamat pallokentät ja liikuntasalit jätettiin myös pois tarkastelusta, koska kouluja tarkastellaan jo omana palvelunaan eikä koulu liikuntapaikkana tuo uutta näkökulmaa tarkasteluun. Mukaan valittiin monipuolisimmat ja suurimmat liikuntahallit sekä erilaisten lajien harrastuspaikkoja. Niitä olivat ampumaradat, golfkentät, suurimmat kentät ja stadionit, jäähallit ja tekojääradat, keilahallit, laskettelukeskukset, kilpahiihtoalueet, sulkapallo-, squash- ja tenniskentät, uimahallit, yleisurheilupaikat, ratsastuskeskukset sekä moottoriurheilualueet. Näin rajattuna erilaisia liikuntapaikkoja tarkastelualueella oli yhteensä 726 kappaletta ja liikuntapaikkojen jaottelu selviää liitteen 2 muuttujalistauksesta. Koska Lipas-aineistossa on vain julkisia liikuntapaikkoja, jäävät yksityisten tarjoamat liikuntapalvelut tarkastelun ulkopuolelle. Yksityisen liikuntapalvelutarjonnan puuttumisen lisäksi Lippaan heikkous on siinä, että sen tietojen tuottamisesta vastaavat yksittäiset kunnat. Siten ei ole täyttä varmuutta siitä ovatko kaikki kunnat syöttäneet järjestelmään tietoja yhdenveroisin perustein. Puutteistaan huolimatta Lipas-aineisto on kattavin tietokanta suomalaisista liikuntapaikoista ja siten paras käytettävissä oleva lähde kuvaamaan vapaa-ajan liikuntapalveluiden alueellista rakennetta. Vaikutusalueiden määrittely Keskusten vaikutusalueiden määrittäminen perustuu tässä työssä erilaisiin matkoihin. Edellä mainitun mukaan vaikutusalueen määrittely perustuu työ-, koulu-, opiskelu- ja päivittäistavarakaupan ostosmatkoihin. Määrittelytyön ja mallinnettavien matkojen pohjaksi laskettiin ykr-aineiston ruutujen välinen etäisyysmatriisi tieverkkoa pitkin ja mallinnuksia varten laskettiin reitti ja reitin pituus matkana ja ajoaikana jokaisesta asutusta 1 km x 1 km ruudusta jokaiseen palveluja sisältävään ruutuun. Matkan maksimipituuden rajana käytettiin linnuntietä mitattuna 60 km, tieverkkoa pitkin mitattuna pisimmät matkat olivat tuolloin 120 km luokkaa. Tällaisia reittejä maakuntaan saatiin noin 1,2 miljoonaa. Näitä reittejä käytettiin koulu- ja opiskelumatkojen sekä päivittäistavarakaupan ostosmatkojen mallinnuksessa. Reitit eivät kuvaa yksilöllisiä matkoja, vaan samaa reittiä pitkin voidaan tehdä useampia matkoja ja samaa reittiä voi käyttää useampi henkilö. Työmatka-aineisto sisältää tiedon koti- ja työpaikasta ruututason tarkkuudella. Aineiston perusteella Uudellemaalle määrittyi mallinnuksia varten määritettyjen reittien lisäksi noin 1,1 miljoonaa työmatkareittiä, kun tarkasteltiin työmatkoja sekä työpaikkaruudun että asuinpaikkaruudun perusteella. Tieto reittien määrästä on olennainen, koska sen kattavuudella perustellaan vaikutusalueiden muodostamisen pätevyys. Pätevyys muodostuu riittävän tilastollisen vuorovaikutusmassan perusteella, jolloin verkoston yhteydet voidaan kilpailuttaa toisiaan vastaan ja muodostaa käsitys vuorovaikutussuuntien paikallisista voimasuhteista ja suuntautuneisuuksista. Työmatkat muodostavat vuorovaikutuksen kuvauksen tilastollisen osion. Muut matkamuodot mallinnetaan. 4

Alueiden välinen vuorovaikutus pyritään huomioimaan mahdollisimman kattavasti niistä lähteistä, joita on käytössä ja työmatkat ovat niistä luotettavuudeltaan parhaat, muut käytetyt määrittelyt perustuvat malleihin, joilla on vahva empiirinen pohja, mutta ne eivät ole mitattua tilastotietoa kuten työmatkat. Ostos- ja asiointiliikennettä sekä koulu- ja opiskelumatkoja tarkasteltiin vuorovaikutusmallinnuksen avulla. Menetelmä on yleisesti tunnettu nimellä painovoimamallinnus. Malli ottaa huomioon etäisyystekijät ja kohteen houkuttelevuuden (koon) suhteessa kilpaileviin kohteisiin. Malli asettaa palvelut kilpailemaan käyttäjistään säännöstöllä (funktiolla), joka huomioi tarkasteltavan palvelukohteen ja sen kilpailijoiden koot ja etäisyyden. Etäisyystekijöiden kautta malli ottaa huomioon myös palvelulle tyypillisen asiointitavan. Ostosmatkojen malli huomioi asukkaiden valinnanmahdollisuudet eri kauppojen välillä eikä kytke heitä suoraan hyödyntämään lähintä palveluntarjoajaa. Lähintä kohdetta kuitenkin suositaan muuttamalla asiointimallin etäisyyskitkakerrointa kuvaamaan kulloisenkin palvelun normaalia asiakaskäyttäytymistä. Vaikutusalueiden määrittelyssä hyödynnetyssä päivittäistavarakaupan asioinnissa kerroin on suuri, koska on tyypillistä, että päivittäiset ruokaostokset tehdään hyvin läheltä omaa päivittäistä toimintapiiriä. Esimerkkinä toisenlaisesta palveluluonteesta erikoiskaupassa puolestaan kerroin on pieni, koska erikoiskaupan asioinnit ovat enemmän poikkeuksia päivittäiseen rytmiin ja siten niissä asiointiin ollaan tyypillisesti valmiita näkemään enemmän vaivaa. Ilmiön pohja näkyy jo vertailtaessa erilaisten kauppojen palveluverkostojen tiheyttä: päivittäistavarakauppa levittäytyy tasaisemmin vaihtelevan tasoisiin keskuksiin kun taas erikoiskauppa klusteroituu voimakkaammin muutamiin keskittymiin. Edellä esitetyn pohjalta päivittäistavarakaupan ostosmatkojen mallinnuksessa tarkasteluun rajattiin mukaan alle 14 km matkat, joiden pohjalta määritettiin päivittäistavaraostosmatkojen vaikutusalueet keskuksittain. Valittu raja perustuu liikennetutkimuksen aineistoon, jonka mukaan Uudellamaalla tehdyistä päivittäistavarakaupan ostosmatkoista yli 90 % on alle 10 kilometrin mittaisia. Koulumatkojen osalta määritettiin omat vaikutusalueensa perusasteen yläkouluille ja keskiasteen kouluille. Erityisesti peruskoulujen vaikutusalueita ohjaavat kuntarajat palvelujen luontaisen järjestämisen johdosta ja päällekkäisyyttä vaikutusalueille syntyy tällöin vähän. Tarkastelussa matkat rajattiin alle 40 kilometriin ja mallinnuksessa painotettiin edelleen lyhyitä koulumatkoja. Sen vuoksi peruskouluille määritellyt vaikutusalueet ovat pinta-alaltaan melko pieniä ja niissä on vähän päällekkäisyyttä. Keskiasteen koulutuksen osalta sallittiin sekä pidempiä matkoja että enemmän päällekkäisyyttä mallinnuksessa kuin peruskoulun tarkastelussa, koska keskiasteen koulutus ei ole yhtä lailla hallinnollisiin rajoihin sidottua kuin peruskoulu, ja opiskelumatkat eivät aina suuntaudu lähimpään oppilaitokseen. Työmatkatarkastelussa määritettiin vaikutusalueet sekä työpaikan että asuinpaikan mukaan. Keskusten määrittelyn lähtökohta oli Uudenmaan maakuntakaavaluonnoksen keskusverkko, jonka perusteella tarkasteltavia keskuksia oli kaikkiaan 60 kappaletta. Vaihtoehtoisena lähestymistapana voisi aloittaa keskusten määrittelytyön puhtaalta pöydältä määrittämällä esimerkiksi postinumeroalueiden perusteella muodostuvat keskukset vaikutusaluetarkastelun lähtökohdaksi. Tässä työssä keskukset oli määritelty valmiiksi ja siten on mahdollista, että tarkasteltujen keskusten ulkopuolelle jää jokin keskus. Koska tämän tutkimuksen lähtökohtana oli tutkia olemassa olevan keskusluokituksen keskusluokkien toimivuutta puhtaasti käytössä olleiden aineistojen näkökulmasta katsottuna, oli tarkoituksenmukaista testata, ovatko nykyiset hierarkialla samankaltaisiksi arvioidut 5

keskukset todella samankaltaisia keskenään ja toisista hierarkialuokista eroavia. Tästä näkökulmasta annettujen keskussijaintien käyttäminen tutkimuksen siemenarvoina oli johdonmukaista. Pirstaleisempi kuva asiasta saataisiin tekemällä useampia lähtökeskuksia esimerkiksi jokaisen postinumeroalueen keskipisteistä, mutta tätä edellä kuvattua käyttötarkoitusta varten oli mielekkäämpää muodostaa lähtökeskukset tehtävänannon mukaisesti olemassa olevista keskussijainneista. Pirstaloittamalla keskukset pienemmiksi yksiköiksi saataisiin resoluutiollisesti tarkempi kuva virtojen suuntautumisesta, mutta vaihtokauppana käsittelyllinen monimutkaisuus kasvaisi. Paikallisten alikeskusten ja voimakkaiden työpaikkakeskittymien roolin tunnistamiseen pirstaloittaminen tarjoaisi paremmat lähtökohdat. Tämän työn tarkasteluissa kukin työpaikkaruutu liitettiin lähimpään keskukseen, ts. keskusten työpaikkamäärään laskettiin mukaan kaikki lähimpänä sitä keskusta sijaitsevat työpaikat. Kuhunkin keskukseen liitetyissä työpaikoissa työssä käyvien henkilöiden asuinpaikkojen perusteella hahmotettiin keskusten vaikutusaluetta. Keskuksen vaikutusalueen rajaksi määriteltiin erilaisten kokeilujen perusteella 10 % postinumeroalueen työmatkoista. Tällöin alue kuuluu keskuksen vaikutusalueeseen, jos vähintään 10 % alueen työmatkoista suuntautuu kyseiseen keskukseen. Teoreettisesti sama alue voisi kuulua tällöin 10 eri keskuksen vaikutusalueeseen, mutta todellisuudessa näin ei kuitenkaan käynyt. Alueena käytettiin postinumeroalueita, koska 250 x 250 metrin ruututarkastelussa työmatkojen suuntautumisen hajonta on melko suurta ja satunnaista. 10 prosentin raja otti huomioon eri hierarkiatasojen keskuksia riittävän monipuolisesti ylikorostamatta suurimpien keskusten vetovoimaa. Keskusten vaikutusalueet ovat näin tarkasteltuna limittäisiä. Vastaava tarkastelu tehtiin toisin päin, jolloin kukin työntekijä(ruutu) kiinnitettiin lähimpään keskukseen, ts. määritettiin kullekin keskukselle vaikutusalueeksi ne postinumeroalueet, joiden työpaikkojen työntekijöistä yli 10 % tulee ao. keskuksesta (= lähimpänä keskusta sijaitsevista asuinpaikoista). Työmatkatarkastelujen ja mallinnusten tuloksena saatiin kuvaus jokaisen keskuksen vaikutusalueesta, joka voidaan tulkita myös siksi alueeksi, jolta lähtevistä työmatka- ja asiointivirroista merkittävä osa suuntautuu kyseiseen keskukseen. Vaikutusalueeksi on tulkittu se aluekokonaisuus, joka muodostuu tarkasteltujen viiden matkatyypin yhdistellystä vaikutusalueesta asiointivirtojen yhteisen suuntautumisen perusteella. Tarkasteltavat matkatyypit olivat työmatkat asuinpaikan ja työpaikan mukaan, koulumatkat peruskoulun yläkouluihin, opiskelumatkat toisen asteen kouluihin sekä päivittäistavarakaupan ostosmatkat. Kaikkia matkoja pidettiin tässä työssä samanarvoisena. Valitut matkatyypit kuvaavat varsin hyvin asukkaiden päivittäistä toiminnallista aluetta. Luonteeltaan paikallisemmat päivittäistavarakaupan ostosmatkat sekä koulu- ja opiskelumatkat supistavat laajimpia työmatkojen vaikutusalueita ja laajentavat pienimpiä vaikutusalueita. Vaikutusalueet voivat myös olla päällekkäisiä. Vaikutusalueiden yhdistämisessä kaikkia vuorovaikutusta kuvaavia asiointimuotoja kohdeltiin yhdenveroisina. Jokainen postinumeroalue sai siten vuorovaikutusarvon jokaiseen keskukseen jokaisessa asiointimuodossa. Vuorovaikutusarvot aggregoitiin lopuksi yhdeksi luvuksi, joka on siten kaikkien asiointimuotojen keskiarvo, ilmaistuna prosentteina kaikesta alueelta kuhunkin keskukseen lähtevästä liikenteestä. Mikäli lähtöalueelta suuntautui keskukseen yli 10 % liikenteestä, sen katsottiin kuuluvan osaksi keskuksen vaikutusaluetta. Muille tekijöille kuten erikoiskaupan ostosmatkoille ja terveyspalveluille ei määritelty vaikutusalueita reittitietojen avulla, koska eivät samalla tavalla kuvaa päivittäistä toiminnallista aluetta. Niiden rooli keskusverkossa tulee esiin keskusten palveluvarustuksen ja palvelujen saavutettavuu- 6

den tarkastelussa. Niiden asiointiuseus on selkeästi harvempaa kuin päivittäisen toiminnallisen vaikutusalueen määrittelyyn käytettyjen palveluiden ja alueellinen rakenne myös voimakkaan klusteroitunutta. Näillä perusteilla niitä ei huomioitu varsinaisessa vaikutusalueiden muodostamisessa, mutta keskusverkoston kuvaajana niillä on selkeä rooli. Keskusten vaikutusalueiden määrittelyn pohjana käytettiin postinumeroalueita. Postinumeroalueista muodostettiin yhtenäisiä vaikutusalueita keskuksiin suuntautuvien matkojen perusteella. Jos keskusten vaikutusalueelle muodostui postinumeroalueisiin perustuvassa tarkastelussa varsinaisesta keskuksesta irrallisia alueita, tapauskohtaisesti katsottiin, että tällaiset irralliset alueet voidaan jättää pois varsinaisesta vaikutusalueesta. Alueiden muodostamisessa noudatettiin regionalisaation periaatteita ja siten etsittiin alueellisesti yhtenäisiä kokonaisuuksia, jotka on helppo hahmottaa ja jotka soveltuvat yksikäsitteisyytensä vuoksi myös hyvin työvälineiksi paikkatietoympäristöön. Kaikille annetuille keskuksille määrittyi vaikutusalue, eikä mikään alkuperäisistä keskuksista pudonnut tarkastelusta pois. Maakunnan reuna-alueella keskuksen esille nousu ja vahvuus voi perustua siihen, ettei sen lähellä ole muita vastaavia tai ylemmän tason keskuksia ja siten keskuksella on paikallisesti edellytyksiä tarjota palveluita. Osaltaan vaikuttaa myös se, että maakunnan ulkopuolisia alueita ei tässä työssä tarkasteltu. Näiden seikkojen valossa voi olla mahdollista, että maakunnan reunoilla sijaitsevien keskusten rooli korostuu tämän työn analyyseissä. Uudenmaan keskuksista esimerkiksi Hangon sijainti niemenkärjessä korostaa sen merkitystä keskusverkossa. Tämän työn tulokset kuvaavat Uudenmaan maakunnan nykyistä keskusverkkoa tarkastelussa mukana olleiden tekijöiden valossa. Aineistojen sekä analyysien heikkouksien tunnistaminen antaa edellytykset tarkastella kriittisesti työn tuloksia. Vuorovaikutukseen pohjaava alueiden muodostaminen on kaupan alalla rutinoitunut menettelytapa ja intuitiivisesti mielekäs myös kaupunkikeskusverkoston määrittelyyn. Menettely on kuitenkin nyt sovelletussa kontekstissa melko tuore ja siten sen tuloksien kriittinen arviointi on olennainen osa tutkimuksen soveltamisprosessia. Tutkimuksen soveltaminen edellyttää ajattelun muutosta sallimaan sen, että yksittäinen alue voi vuorovaikutuksen kautta luontevasti kuulua osaksi useampaa keskusta. Keskus-käsitettä on tutkimuksessa laajennettu. Keskus kattaa varsinaisen hallintokeskuksen keskustan lisäksi kaikki ne tilastoruudut, joille se on lähin keskus. Siten keskus kuvautuu ensin fyysisen läheisyyden kautta ja lopulta laajenee vuorovaikutuksen ilmaiseman toiminnallisuuden kautta, kun fyysisesti keskusta lähinnä oleviin alueisiin liitetään ne alueet, joiden asioinneista merkittävä osa niihin suuntautuu. Tällöin keskus voidaan määritellä alueellisena toimintojen keskittymänä, jossa olevat toiminnot ovat vuorovaikutuksessa lähiympäristönsä ja tutkittavan alueen muiden keskusten kanssa. Työpaikat luovat työmatkoja ja kaupat vetävät puoleensa ostajia, mikä konkretisoituu liikenteenä keskusten välillä. Vuorovaikutuksen ja toimintojen määrä kuvaa keskusten keskinäisen hierarkian, ja siten vuorovaikutuksen mittoina käytetyt työ- ja päivittäisen syklin ostosmatkat ovat käyttökelpoinen mittari, kun verrataan keskusten kykyä muodostaa vaikutusalue, josta lähtevälle liikenteelle se on merkittävä määränpää. Kyky luoda vuorovaikutusta on sidoksissa keskuksen kokoon ja etäisyyteen vastaavan tasoisista tai kokoluokaltaan suuremmista keskuksista. Tämä kyky määrittää keskuksen vaikutusalueen ja siten sen sisältämät toiminnot ovat ensisijaisesti keskukseen assosioitavissa olevia palveluita. 7

Saavutettavuustarkastelut Palvelujen saavutettavuutta tarkasteltiin saavutettavuusindeksien avulla. Niiden tarkoituksena on kuvata sitä, miten hyvin saavutettavissa eri palvelut ovat kunkin keskuksen vaikutusalueen väestölle. Tarkastelun lähtökohtana ovat erilaisten palvelujen keskimääräiset asiointitottumukset. Kaupan osalta tämä tarkoittaa sitä, ettei aina hyödynnetä lähikauppaa vaan kauempana olevat suuryksiköt ovat myös jossain määrin vetovoimaisia. Saavutettavuustarkastelut ottavat huomioon paitsi asukkaan matkan palveluihin myös palveluvalikoiman monipuolisuuden. Koska eri alojen palveluiden tarjonta keskittyy eri tavoin suhteessa keskusverkon keskuksiin, syntyy tilanne, jossa palveluiden hyödyntäminen vaatii niiden käyttäjiltä eri keskuksissa eritasoisesti vaivaa. Indeksit kuvaavat tätä vaivaa kunkin keskuksen väestölle tai palvelua käyttävälle kohderyhmälle kuten esimerkiksi peruskouluikäisille. Vaivaa on keskuksittain kuvattu väestöllä ja sen asiointiuseudella painotetulla aikaetäisyydellä käytettävissä oleviin palveluihin. Indeksiä on järkevintä tulkita keskusten välillä kuvaamaan sitä, miten palveluiden saavuttamiseksi nähtävä vaiva kasvaa oman lähikeskuksen palvelutarjonnan kaventuessa liikuttaessa suuremmista keskuksista pienempiin. Indeksissä oletetaan ihmisten asioivan palveluiden perässä keskenään yhtenevällä logiikalla, jota kuvaa painovoimapohjainen vuorovaikutusmalli. Malli olettaa kaikkien keskusten väestön ja kuhunkin palveluun osuvan kohderyhmän haluavan tai tarvitsevan kaikkia saavutettavuustarkastelun sisältämiä palveluita. Näin syntyy tilanne, jossa eritasoisten keskusten asukkaat joutuvat näkemään eritasoisesti vaivaa saadakseen haluamansa palvelut. Siten indeksin voidaan sanoa kuvaavan käytännön palvelusaavutettavuutta ihmisten normaalien asiointitottumusten puitteissa. Liitteessä 1 on esitetty eri palvelujen saavutettavuuskartat keskuksittain. Kartoilta selviää, missä keskuksissa eri palvelujen saavutettavuus on maakunnan tasolla heikko ja missä hyvä. Saavutettavuustarkasteluissa olivat mukana päivittäistavarakauppa, koulupalvelut, sairaalat sekä tilaa vievä erikoiskauppa. Päivittäistavarakaupan saavutettavuustarkasteluissa huomioitiin kaupan koko, mutta TIVA-kaupan osalta tätä tietoa ei ollut käytettävissä. Muun erikoiskaupan osalta tietokoneiden laskentakapasiteetti loppui kesken aineiston laajuuden vuoksi, eikä siitä saatu laskettua muulle erikoiskaupalle muita palveluja vastaavaa saavutettavuusindeksiä. Aiemmissa tarkasteluissa Päijät- Hämeessä kuitenkin havaittiin, että tilaa vievän kaupan saavutettavuus on hyvin samankaltainen muun erikoiskaupan saavutettavuuden kanssa. Siten tiva-kaupan saavutettavuusindeksi kuvaa hyvin myös muun erikoiskaupan saavutettavuutta. Muun erikoiskaupan saavutettavuuden laskemista helpottaisi erikoiskaupan pilkkominen eri toimialoihin, jolloin tarkasteltava aineiston koko pienenee ja tarkastelu voidaan tehdä useammassa osassa. Tarkastelussa mukana olevista palveluista päivittäistavarakauppa on koko alueella melko hyvin saavutettavissa ja indeksin erot eri keskusten välillä ovat pienet. Myös koulupalvelujen saavutettavuus on hyvällä tasolla. Sairaaloiden ja tilaa vievän erikoiskaupan palveluverkko on edellä mainittuja palveluja harvempi, mikä näkyy myös keskusten saavutettavuusindekseissä. Keskukset on asetettu keskinäiseen järjestykseen saavutettavuuden suhteen Uudenmaan maakunnan sisällä. Saavutettavuusarvot huomioitiin myös keskusten luokittelussa. 8

Keskusten luokittelu Keskusten vaikutusalueiden määrittämisen jälkeen niihin liitettiin tieto alueen palveluvarustuksesta. Kunkin keskuksen palveluvarustukseksi laskettiin koko sen vaikutusalueen sisältämät palvelut. Tämän luokituksen erityispiirteenä oli keskusverkon keskusten alueellisen laajuuden määrittäminen asiointivirtoihin perustuen. Asiointivirtojen käytön peruste on niiden kyky kuvata keskuksen ja asiointeja tuottavan alueen keskinäinen vuorovaikutussuhde. Lähtöalueen asioinnit hajaantuvat tyypillisesti useiden kohdekeskusten kesken ja nyt käytetyn menetelmän erityispiirteenä on kyky kuvata ja ottaa huomioon tämä vuorovaikutussuhde ja sen voimakkuus. Näin keskukset saadaan kuvattua sellaisena kuin ne hierarkisessa systeemissä todellisuudessakin ovat eli osittain päällekkäisinä. Tästä seuraa luontevasti se, että osa keskuksen palveluvarustuksesta voi olla jaettua kahden keskuksen kesken, esimerkkinä Helsingin sisälle jäävät kaupunginosakeskukset, joiden palveluvalikoima on osa myös Helsingin palveluvalikoimaa, mutta ne itse saavat vain oman alueensa kattaman osan Helsingin tarjoamista palveluista. Ongelmallinen tilanne menetelmässä syntyy ainoastaan tilanteessa, jossa paikallinen pääkeskus ja sen alakeskus menevät ainakin osin identtisinä päällekkäin. Tällöin on syytä järkiperusteisesti korjata tilanne sen etukäteistiedon perusteella, kumpi keskuksista on paikallinen pääkeskus ja kumpi alakeskus Kuhunkin keskukseen liitettiin näin tieto vaikutusalueen sisältämistä koulupalveluista, sairaaloista, päivittäistavara- ja erikoiskaupasta ja vapaa-ajan palveluista sekä samalla periaatteella myös keskuksen vaikutusalueen väestöstä, työpaikoista sekä Urban Zone-vyöhykkeiden pinta-aloista. Muuttujia tarkasteltiin sekä absoluuttisina että suhteellisina arvoina. Luokittelun muuttujiksi lisättiin myös saavutettavuustarkastelujen indeksit koulupalveluista, päivittäistavarakaupasta, sairaaloista sekä tilaa vievästä erikoiskaupasta. Edellä mainittuja tietoja hyödyntäen tuotettiin liitteessä 2 esitetty joukko keskuksia kuvaavia muuttujia. Tavoitteena oli muuttujien avulla selvittää, mitkä keskukset ovat keskenään samanlaisia, ja mitkä puolestaan erilaisia ja siten löytää Uudenmaan keskusverkolle sopiva luokittelu. Koska keskusten ominaisuuksia kuvaavia muuttujia oli runsaasti, niistä pyrittiin rakentamaan keskusten eroja esiin tuovia uusia muuttujia. Vaikutusalueille summatut muuttujat tiivistettiin pääkomponenttianalyysillä keskusten ominaisuuksia kuvaaviksi komponenteiksi. Pääkomponenttianalyysin tavoite on korvata suuri joukko muuttujia pienemmällä joukolla muuttujia, jotka säilyttävät mahdollisimman suuren osan alkuperäisten muuttujien vaihtelusta. ts. toistensa kanssa korreloivia muuttujia yhdistetään Komponenttien päämääränä on löytää mielekkäästi keskuksille ominaisia piirteitä kuvaavat tekijät, joilla keskuksia voidaan luokitella. Vaikutusalueiden tarkastelun perusteella oli ilmeistä, että keskuksia erotteleviin tekijöihin kuuluvat ainakin suuruus, väestö- ja palvelurakenteen tiheys sekä palveluiden monipuolisuus. Näin siksi, koska vaikutusalueista muodostui sekä moni- että yksiytimisiä ja niiden sisältämät asukas- ja palvelukeskittymät vaihtelivat selvästi. Myös Urban Zonevyöhykkeet tiivistettiin komponenteiksi, jotka kuvaavat liikkumisen mahdollisuuksia vaikutusalueilla. Vertailemalla erilaisten palveluiden alueellista rakennetta voidaan puolestaan arvioida niiden saavutettavuutta kohderyhmilleen. Alueellisen muodon perusteella on todennäköistä, että palveluiden saavutettavuustarkastelut tuovat eroja keskusten välille, koska palvelut osin klusteroituvat tiettyihin keskittymiin. 9

Edellä kuvattujen havaintojen pohjalta lähdettiin rakentamaan muuttujia, jotka kuvaisivat ilmiöt olennaisilta osiltaan ja joita voitaisiin sen jälkeen perustellusti käyttää pohjana keskusluokitukselle. Muuttujista muodostettiin seuraavat komponentit: 1. Väestö-, työpaikka- ja palvelutiheyden komponentti 2. Väestön, työpaikkojen ja palvelujen suuruuden komponentti 3. Palvelujen monipuolisuuden komponentti 4. Peruspalveluiden saavutettavuuden komponentti (pt-kauppa ja koulut) 5. Erityispalvelujen ja kaupan saavutettavuuden komponentti (sairaalat ja tiva-kauppa) 6. UZ: Taajaman jkl:een ja autoilun komponentti 7. UZ: Isojen keskustojen jalankulun komponentti 8. UZ: Seudullisten keskusten jkl:een ja jalankulun komponentti 9. UZ: Kaupunkirakenteen alakeskusten jkl:een ja jalankulun komponentti Komponenteista ja niiden luonteesta saa helpoiten käsityksen tutkimalla, millaisen keskusluokituksen ne tuottavat. Keskusluokkien tunnusluvuissa on loogisia eroavaisuuksia edellä kuvattujen muuttujien osalta. Luokittelupuu kuvaa keskusten asettumista keskenään samankaltaisiin ja toisistaan eroaviin ryhmiin käytettävissä olleiden luokittelumuuttujien perusteella. Luokittelupuu ei siten tiedä mitään aiemmin olemassa olleesta keskusluokituksesta. Tutkimuksen tarkoituksena oli testata, onko aineiston valossa nykyisin käytössä olevassa keskusverkon luokituksessa tehty sellaisia päätöksiä, joilla keskenään samankaltaiset keskukset on saatu luokiteltua samaan keskushierarkian luokkaan (kuva s.11). Luokittelupuuta luetaan oikealta vasemmalle siten, että ensiksi keskukset hajaantuvat kahteen ryhmään Virkkalan ja Helsingin välistä. Seuraavaksi Helsingin keskustasta (ja Munkkivuoresta) erkanevat omaksi ryhmäkseen sen alakeskukset. Toisessa ryhmässä kuvan yläosassa keskukset jakautuvat kahteen kokonaisuuteen (seutukeskuksiin ja seudullisiin alakeskuksiin) Keravan ja Masalan välistä. Erottelua voisi jatkaa vasemmalle niin pitkään kunnes jokainen keskus olisi erillään kaikista muista. Olennaista kuvaajassa on, että keskusten haarautumisen välimatkan kutistuessa (oikealta vasemmalle luettaessa) niiden väliset erot pienenevät. Eli nyt erotellut neljä keskusluokkaa eroavat toisistaan selvästi enemmän kuin esimerkiksi Myrskylä Lapinjärvestä. Mielekäs erottelutaso tämän tutkimuksen kohdalla oli juuri neljään ryhmään jakaminen, koska vertailupohjana ja työn lähtökohtana ollut keskushierarkia oli niin ikään neliportainen. Kiinnostavia yksittäisen tarkastelun kohteita lienevät ne keskukset, joiden luokitukset menevät näiden kahden luokittelutavan välillä ristiin. 10

11

Keskusluokat Edellä esitettyjen komponenttien perusteella Uudenmaan keskukset luokiteltiin neljään luokkaan: valtakunnan keskus, kaupunkirakenteen alakeskukset, seutukeskukset sekä seudulliset alakeskukset. Työn tavoitteena oli löytää Uudenmaan keskusverkolle tutkimustiedon tukema luokittelu. Tämän työn tulokset osoittavat maakuntakaavaluonnoksen keskusverkon määrittelyn olleen toiminnallisesta näkökulmasta hyvällä pohjalla, sillä keskukset asettuivat samankaltaisiin kokonaisuuksiin kuin kaavaluonnoksessa. Erityisesti seutukeskusten osalta työ vahvistaa aiemmin tehtyjä päätelmiä, sillä kaavaluonnoksen seutukeskukset asettuvat samaan luokkaan. Oleellista tässä luokittelussa on, että se ei perustu ainoastaan keskuksen kokoon, vaan selvityksen analyysit huomioivat muun muassa keskuksen etäisyyden muista keskuksista, jolloin pienempien keskusten asema harvempaan asutulla alueella nousee suhteessa merkittävämmäksi kuin tiheämmin asutun alueen keskuksen, joka joutuu kilpailemaan lähellä olevien muiden keskusten kanssa erilaisista asiointivirroista. Keskuksia on seuraavassa luonnehdittu lyhyesti ja niiden ominaisuuksia on myös esitetty kahdessa taulukossa (taulukot 2 ja 3), joissa kuvataan vaikutusalueiden tietojen avulla keskusten ominaisuuksia ja erilaisten palvelujen saavutettavuutta. Valtakunnan keskus Analyyseissä Helsinki erottui muista keskuksista kokonsa ja palveluvarustuksensa perusteella, mikä oli myös odotettavissa jo tarkastelun alkuvaiheessa. Väestörakenteessa parikymppisten ikäluokan osuus on suurempi kuin muissa keskusluokissa. Urban zone -vyöhykkeissä painottuvat jalankulun ja joukkoliikenteen vyöhykkeet (ks. taulukko 2). Pääkaupunkiseudun alakeskuksista Munkkivuori asettui Helsingin kanssa samaan keskusluokkaan, mutta se päätettiin asiantuntija-arviona siirtää samaan luokkaan muiden kaupunkirakenteen alakeskusten kanssa, koska sitä ei voi sen ominaisuuksien vuoksi pitää Helsingille rinnakkaisena. Munkkivuori sijoittuu Helsingin vaikutusalueen kanssa paljon päällekkäin, mistä johtuu sen suurin samankaltaisuus Helsingin kanssa. Kaupunkirakenteen alakeskus Maakuntakaavaluonnoksen keskusverkossa esitetyt alakeskukset sijoittuivat tässä tarkastelussa kahteen luokkaan. Pääkaupunkiseudun kaupunkirakenteen alakeskukset erottuvat muun alueen keskuksista muun muassa suuremman väestö- ja palvelutiheyden ja pienen pinta-alan perusteella. Erilaiset palvelut ovat kaupunkiseudulla myös kohtuullisen hyvin saavutettavissa ja kaupan työpaikkojen osuus on korkeampi kuin muissa keskuksissa (ks. taulukko 3). Väestörakenteessa painottuu lasten sekä 30 49-vuotiaiden osuus ja urban zone -vyöhykkeissä alakeskuksen jalankulku, joukkoliikenne sekä autoilu. Seutukeskus Seutukeskuksissa väestön ja palvelujen määrä sekä tiheys ovat kaupunkirakenteen alakeskuksia pienempiä. Peruspalvelut ovat hyvin saavutettavissa, mutta sairaaloiden ja tilaa vievän erikoiskaupan saavutettavuus on hieman huonompi. Työpaikkarakenteessa erottuvat teollisuuden työpaikat (ks. taulukko 3). Urban zone -vyöhykkeissä erottuvat seudullinen joukkoliikenne sekä taajaman ulkopuolinen autoilu (ks. taulukko 2). 12

Seutukeskusten joukkoon tässä työssä sijoittuivat Hanko, Hyrylä, Hyvinkää, Karjaa, Kerava, Lohja, Loviisa, Porvoo, Tammisaari ja Virkkala. Maakuntakaavaluonnoksessa esitettyjä seutukeskuksia näistä ovat Hyvinkää, Karjaa, Lohja ja Porvoo. Tässä selvityksessä seutukeskusten joukko on laajempi, ja se kattaa kaavaluonnoksen seutukeskukset. Näiden keskusten vaikutusalueet ovat monelta osin päällekkäisiä, lähinnä Hyvinkää erottuu itsenäisenä alueena kartalla. Esimerkiksi Virkkalan vaikutusalue jää osin Lohjan vaikutusalueen alle ja oikeastaan kyseessä onkin Lohjan alakeskus. Hyrylä ja Kerava puolestaan muodostavat oman kaksinapaisen keskuksensa pääkaupunkiseudun pohjoispuolelle ja ne erottuvat hieman muiden alakeskusten joukosta tilastollisessa tarkastelussa. Aiemmin mainitun Hangon asema tässä joukossa on hatarin, koska se sijaitsee maakunnan reunaalueella, muuhun alueeseen verrattuna pussin perällä ja sen suhteellinen saavutettavuus verrattuna muihin keskuksiin on sen vaikutusalueen asukkaiden näkökulmasta parempi. Lopullisessa luokituksessa Virkkala pudotettiin seudullisten alakeskusten luokkaan, mutta se on mukana ainoastaan seutukeskuksille tehdyissä tarkasteluissa. Lohjan ja Virkkalan osalta pääkeskus-alakeskus -tilanne on samanlainen kuin Helsingin ja Munkkivuoren välillä. Jos pelkkiä seutukeskuksia tarkastelee tilastollisesti omana kokonaisuutenaan, joukosta erottuvat Hyvinkää, Lohja ja Porvoo yhtenä kokonaisuutena, Hanko, Tammisaari, Loviisa, Karjaa ja Virkkala toisena kokonaisuutena sekä Kerava ja Hyrylä omana joukkonaan. Erot kahden ensiksi mainitun luokan välillä ovat kuitenkin tilastollisesti pieniä, eikä joukosta erotu selkeästi toisista poikkeavia keskuksia tarkasteltavien muuttujien valossa. Kerava ja Hyrylä erottuvat selkeämmin. Seutukeskusten tunnuslukuja ja niiden välisiä eroja on lisäksi koottu taulukkoon 1, jossa esitetyt luvut kuvaavat kunkin keskuksen vaikutusalueen tunnuslukuja. 13

Taulukko 1. Seutukeskusten vaikutusalueiden ominaisuuksia. Pintaala, km 2 Asukasmäärä Asukastiheys, as/km 2 Työpaikkamäärä Työpaikkatiheys, tp/km 2 Pt-kaupan saavutettavuus Koulujen saavutettavuus Sairaaloiden saavutettavuus TIVAkaupan saavutettavuus Hanko 264,92 9904 37,39 5035 19,01 3,42 3,98 24,49 7,39 Hyrylä 120,25 25103 208,76 9805 81,54 6,79 9,49 23,35 15,89 Hyvinkää 353,39 46073 130,37 18113 51,25 3,94 3,29 22,26 13,19 Karjaa 981,58 24605 25,07 9286 9,46 3,80 2,78 24,87 11,80 Kerava 134,60 55132 409,60 18008 133,79 5,75 8,55 22,90 15,58 Lohja 577,91 41030 71,00 14801 25,61 4,46 3,61 24,48 13,44 Loviisa 847,87 15074 17,78 5216 6,15 4,48 3,01 29,22 10,53 Porvoo 1069,13 54436 50,92 20942 19,59 5,08 4,11 29,70 13,68 Tammisaari 854,57 15116 17,69 5559 6,51 3,66 4,08 15,74 10,27 Virkkala 416,18 17107 41,10 4794 11,52 4,73 4,81 21,95 13,71 Seudullinen alakeskus Seudullisten alakeskusten luokkaan sijoittuu osa maakuntakaavaluonnoksen alakeskus-merkinnällä varustetuista keskuksista. Kaupunkirakenteen alakeskuksista tämä joukko eroaa pienemmän asukas-, työpaikka- ja palvelutiheyden perusteella. Työpaikkarakenteessa erottuvat lisäksi alkutuotannon ja rakentamisen työpaikat ja väestörakenteessa lasten ja aikuisväestön osuus. Peruspalvelut ovat näillä alueilla kohtuullisesti saavutettavissa, mutta seutukeskusten tavoin sairaaloiden ja tilaa vievän erikoiskaupan saavutettavuus on huonompi. Urban zone -vyöhykkeiden osalta näillä alueilla painottuvat seudullisen joukkoliikenteen lisäksi autoilun vyöhykkeet. 14

Taulukko 2. Urban zone -vyöhykkeiden osuus vaikutusalueiden pinta-alasta. Valtakunnan keskus Seutukeskus Kaupunkirakenteen alakeskus Seudullinen alakeskus UZ 1 UZ 10 UZ 2 UZ 3 UZ 4 UZ45 UZ 5 UZ 20 UZ muu UZ 1 UZ 10 UZ 2 UZ 3 UZ 4 UZ 45 UZ 5 UZ 20 UZ muu N 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Keskiarvo 5,24 % 4,80 % 16,28 % 15,57 % 14,87 % 0,00 % 8,89 % 1,85 % 32,51 % Mediaani 5,24 % 4,80 % 16,28 % 15,57 % 14,87 % 0,00 % 8,89 % 1,85 % 32,51 % Min 5,24 % 4,80 % 16,28 % 15,57 % 14,87 % 0,00 % 8,89 % 1,85 % 32,51 % Max 5,24 % 4,80 % 16,28 % 15,57 % 14,87 % 0,00 % 8,89 % 1,85 % 32,51 % N 22 22 22 22 22 22 22 22 22 Keskiarvo 0,00 % 4,10 % 1,71 % 12,02 % 20,25 % 0,24 % 23,00 % 3,36 % 35,32 % Mediaani 0,00 % 2,78 % 0,00 % 8,00 % 20,78 % 0,00 % 23,40 % 2,57 % 33,67 % Min 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % 6,11 % 0,00 % 7,16 % 0,00 % 13,82 % Max 0,00 % 13,25 % 25,11 % 32,05 % 31,80 % 4,70 % 45,67 % 9,88 % 62,38 % N 9 9 9 9 9 9 9 9 9 Keskiarvo 1,10 % 0,03 % 2,41 % 0,00 % 2,08 % 1,78 % 5,07 % 10,99 % 76,54 % Mediaani 0,51 % 0,00 % 0,75 % 0,00 % 1,12 % 0,25 % 2,35 % 9,70 % 78,21 % Min 0,25 % 0,00 % 0,29 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % 1,29 % 6,77 % 48,64 % Max 4,46 % 0,14 % 9,15 % 0,00 % 8,17 % 7,85 % 13,70 % 16,23 % 89,62 % N 282 28 28 28 28 28 28 28 28 Keskiarvo 0,24 % 0,25 % 0,51 % 0,00 % 1,31 % 1,09 % 7,64 % 15,44 % 73,52 % Mediaani 0,00 % 0,09 % 0,00 % 0,00 % 0,81 % 0,59 % 5,81 % 15,34 % 73,40 % Min 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,00 % 0,84 % 7,61 % 54,64 % Max 1,17 % 1,69 % 3,02 % 0,00 % 11,00 % 6,76 % 26,76 % 23,60 % 88,52 % jalankulkuvyöhyke alakeskuksen jalankulkuvyöhyke jalankulun reunavyöhyke intensiivinen joukkoliikennevyöhyke joukkoliikennevyöhyke seudullinen joukkoliikennevyöhyke (Uusimaa) autovyöhyke taajaman ulkopuolinen autovyöhyke alueet, jotka eivät kuulu mihinkään edellisistä luokista 15

Taulukko 3. Keskusluokkia kuvaavia tunnuslukuja (luvut kuvaavat keskuksen koko vaikutusalueen ominaisuuksia). valtakunnan keskus tivan saavutettavuus kaupunkirakenteen alakeskus seutukeskus seudullinen alakeskus 0-17-v osuus Pinta-ala, Asukasmäärä km 2 18-29- vuotiaiden osuus Perheikäisten osuus Yli 65- vuotiaiden osuus Asukastiheys, as/km 2 Työpaikkamäärä Työpaikkatiheys, tp/km 2 Palvelujen lkm Palvelutiheys, lkm/km 2 pt-kaupan saavutettavuus N 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 1 Mean 142,057500 397222,00 14,58 % 21,58 % 44,23 % 15,70 % 2796,20580 349957,00 2463,4884 2628,00 18,499551 5,3735 6,8697 7,4925 9,4528 Sum 142,0575 397222 349957 2628 Min 142,0575 397222 14,58 % 21,58 % 44,23 % 15,70 % 2796,20580 349957 2463,4884 2628 18,4996 5,37 6,87 7,49 9,45 Max 142,0575 397222 14,58 % 21,58 % 44,23 % 15,70 % 2796,20580 349957 2463,4884 2628 18,4996 5,37 6,87 7,49 9,45 N 22 22 22 22 22 22 22 22 22 22 22 22 22 22 22 Mean 42,454091 53877,45 21,93 % 16,28 %,51333 13,06 % 1623,96900 22255,50 638,6043 173,18 4,981970 6,1907 9,4935 13,9197 13,2945 Sum 933,9900 1185304 489621 3810 Min 17,4492 7591 14,23 % 12,79 % 43,54 % 7,85 % 265,22482 1939 67,7475 16,5590 5,04 6,53 6,86 9,59 Max 177,0970 90592 29,73 % 22,70 % 63,01 % 17,16 % 3466,23000 74678 2857,3287 421 16,1083 7,59 11,39 19,16 16,77 N 9 9 9 9 9 9 9 9 9 9 9 9 9 9 9 Mean 578,245978 31830,33 21,31 % 12,07 % 47,71 % 17,84 % 107,61795 11862,78 39,211610 164,00,509657 4,5992 4,7680 24,1117 12,4186 Sum 5204,2138 286473 106765 1476 Min 120,2496 9904 17,87 % 10,46 % 41,51 % 12,44 % 17,68837 5035 6,1519 63,1120 3,42 2,78 15,74 7,39 Max 1069,1282 55132 25,93 % 14,03 % 56,42 % 22,47 % 409,59730 20942 133,7885 263 1,7905 6,79 9,49 29,70 15,89 N 28 28 28 28 28 28 28 28 28 28 28 28 28 28 28 Mean 306,8262 12211,82 26,23 % 10,08 % 55,86 % 13,68 % 59,24371 3287,71 15,972325 46,61,199441 6,2165 8,7206 29,4348 20,0243 Sum 8591,1324 341931 92056 1305 Min 46,0159 2259 18,72 % 7,15 % 41,40 % 7,21 % 8,95553 103 2,1182 9,0309 4,64 3,62 17,68 12,85 Max 795,9568 52593 33,28 % 13,79 % 68,19 % 22,51 % 226,24788 14593 96,2711 243,9089 8,87 19,45 38,98 27,77 koulujen saavutettavuus sairaalan saavutettavuus 16

17

Uudenmaan keskusverkko Valtakunnan keskus: Helsinki Seutukeskukset: Hanko Hyrylä Hyvinkää Karjaa Kerava Lohja Loviisa Porvoo Tammisaari Kaupunkirakenteen alakeskukset: Hakunila Herttoniemi Itäkeskus Kannelmäki Kauklahti Kauniainen Kivenlahti Koivukylä Kontula Korso Leppävaara Malmi Martinlaakso Matinkylä Munkkivuori Myyrmäki Pakkala Tapiola Tikkurila Tuomarila Viikki Vuosaari Seudulliset alakeskukset: Askola Hista Inkoo Itäsalmi Jokela Järvenpää Kalajärvi Karkkila Kellokoski Kirkkonummi Kivistö Klaukkala Lapinjärvi Masala Myrskylä Mäntsälä Nummela Nummi-Pusula Nurmijärvi Pornainen Pukkila Rajamäki Sipoo Siuntio Söderkulla Veikkola Vihti Virkkala Seuraavassa on lisäksi esitetty eri keskusluokkien vaikutusalueet. Vaikutusalueissa on päällekkäisyyksiä, minkä vuoksi rajat voivat joillakin kartoilla näyttää epäjohdonmukaisilta. Aineistoa onkin helpompi tarkastella paikkatieto-ohjelman avulla. 18

19

20

21

22

Luokituksen hyödyntäminen Tutkimukselle asetettiin työn alussa tavoitteeksi määritellä keskusten samankaltaisuudet ja erot annettujen keskustoimintoja ja niiden luonnetta kuvaavien muuttujien suhteen. Päämääränä oli selvittää, miten hyvin nykyinen luokitus näiden muuttujien valossa vastaa keskusten todettua samankaltaisuutta ja siten tuoda näkemystä siihen, onko nykyinen luokitus onnistunut. Erityinen mielenkiinto kohdistui seutukeskuksiin. Tulosten valossa voidaan todeta nykyisen keskusluokituksen olevan vähintään kohtuullisesti onnistunut, koska seutukeskukset luokittuvat keskenään samaan klusteriin. Näin ollen keskusluokitus kaventaa niitä vaihtoehtoja, joiden puitteissa seutukeskustason päivitystä on luontevaa harkita. Selkeimpänä erona maakuntakaavaluonnoksen keskusluokitukseen ilmeni, että kaavaluonnoksessa esitetyt alakeskukset jakaantuivat kahteen luokkaan, kaupunkirakenteessa sijaitseviin alakeskuksiin ja seudullisiin alakeskuksiin. Keskusten toiminnalliset vaikutusalueet ovat maakuntakaavan laatijoiden käytettävissä ja siten seutukeskuksille voidaan tehdä liitossa tarkentavaa analyysia tuomalla alueille lisää niiden luonnetta olennaisilta osin kuvaavia muuttujia ja tutkimalla keskusten samankaltaisuuksia ja eroja. Tulevaisuudesta Väestönkasvu on ollut suhteellisesti nopeinta Uudenmaan ydinalueilla ja heikointa maakunnan itäja länsireunoilla. Jos sama kehitys jatkuu, on oletettavaa, että väestöpohjan kasvu tukee erityisesti kauempana pääkaupunkiseudusta sijaitsevien Lohjan, Porvoon ja Hyvinkään keskusaseman vahvistumista. Myös lähempänä pääkaupunkiseutua sijaitsevien, nopeimmin kasvavien kehyskuntien keskukset vahvistuvat. Ne kuitenkin sijaitsevat suhteellisen lähellä toisiaan ja pääkaupunkiseutua, jolloin niiden kehitykseen vaikuttaa enemmän muiden keskusten kehitys sekä pääväylien varteen rakentuneiden ja rakentuvien keskustojen ulkopuolisten kaupallisten keskusten vetovoiman kehitys. Pääkaupunkiseudulla asukaspohjan kasvu jakaantuu hyvin epätasaisesti eri alueiden välille. Vanhojen alueiden asukaspohja laskee ilman lisärakentamista, mikä väistämättä heikentää alueen keskuksen palvelutarjonnan edellytyksiä. Samaan aikaan uusien isojen kaupunginosien (esim. Marja- Vantaa, Itäsalmi) rakentaminen vahvistaa selkeästi ao. keskuksia ja heijastuu edelleen lähikeskusten asemaan. Julkisten palvelujen tarjontaan vaikuttavat julkisen talouden säästötarpeet palvelujen keskittämispaineineen sekä mahdolliset kuntarajojen muutokset. Erityisesti maakunnan reuna-alueiden pienemmissä keskuksissa sekä pääkaupunkiseudun vanhoissa alakeskuksissa julkisten palvelujen tarjonta voi vähentyä. 23

Lähteet Fool, David (1981). Operational Urban Models, An Introduction. Methuen & Co Ltd, Lontoo. Kaupan asiointiliikenne Uudellamaalla (Luonnos 26.5.2008). Uudenmaan liitto. Laaja liikennetutkimus 2008 2009. Maakuntakaavaluonnoksen lausunnoissa esitetyt muutostarpeet keskusverkon osalta (25.10.2011). Martikainen, Jaana, Jaani Lahtinen & Sakari Somerpalo (2011). Päijät-Hämeen keskusverkko. Julkaisematon työraportti. Martikainen, Jaana, Jaani Lahtinen & Sakari Somerpalo (2011). Päijät-Hämeen keskusverkko, Yleiset perusteet ja kriteerit. Julkaisematon työraportti. Ristimäki, Mika, Hanna Kalenoja & Maija Tiitu (2011). Yhdyskuntarakenteen vyöhykkeet. Vyöhykkeiden kriteerit, alueprofiilit ja liikkumistottumukset. Liikenne- ja viestintäministeriön julkaisuja 15/2011. Thomas, R.W. & R.J. Hagget (1980). Modelling in Geography, A Mathematical Approach. Barnes & Noble Books, New Jersey. Uudenmaan maakuntakaavaluonnos (2011) 24

Liitteet Liite 1: Palveluiden saavutettavuuskartat Liite 2: Keskusten luokittelun muuttujat 25

Liite 1: Palveluiden saavutettavuuskartat 26

27

28

29

Liite 2: Keskusten luokittelun muuttujat vaikutusalueen pinta-ala, km 2 väestö yhteensä 0-6 -vuotiaat 7-14 -vuotiaat 15-17 -vuotiaat 18-29 -vuotiaat 30-49 -vuotiaat 50-64 -vuotiaat 65-74 -vuotiaat 75-> -vuotiaat 0-6 -vuotiaat, % keskuksen väestöstä 7-14 -vuotiaat, % keskuksen väestöstä 15-17 -vuotiaat, % keskuksen väestöstä 18-29 -vuotiaat, % keskuksen väestöstä 30-49 -vuotiaat, % keskuksen väestöstä 50-64 -vuotiaat, % keskuksen väestöstä 65-74 -vuotiaat, % keskuksen väestöstä 75-> -vuotiaat, % keskuksen väestöstä 0-17 vuotiaat, % keskuksen väestöstä perheet (0-17 vuotiaat sekä 30-49 vuotiaat), % keskuksen väestöstä yli 65-vuotiaat, % keskuksen väestöstä väkitiheys, as/km 2 Työpaikat yhteensä Työpaikat, Maatalous, riistatalous ja metsätalous sekä kalatalous Työpaikat, Kaivostoiminta ja louhinta Työpaikat, Teollisuus Työpaikat, Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto Työpaikat, Rakentaminen Työpaikat, Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen sekä henkilökohtaisten esineiden ja kotitalousesineiden korjaus Työpaikat, Moottoriajoneuvojen kauppa, korjaus ja huolto sekä polttoaineen vähittäismyynti (TOL 50) Työpaikat, Agentuuritoiminta ja tukkukauppa pl. moottoriajoneuvojen kauppa (TOL 51) Työpaikat, Vähittäiskauppa pl. moottoriajoneuvot; kotitaloustavaroiden korjaus (TOL 52) Työpaikat, Majoitus- ja ravitsemistoiminta Työpaikat, Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne Työpaikat, Rahoitustoiminta Työpaikat, Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut Työpaikat, Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus Työpaikat, Koulutus Työpaikat, Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut Työpaikat, Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut Työpaikat, Työnantajakotitaloudet sekä kotitalouksien itse tuottamat tavarat ja palvelut omaan käyttöön Työpaikat, Kansainväliset järjestöt ja ulkomaiset edustustot Työpaikat, Toimiala tuntematon 30

Työpaikat, Maatalous, riistatalous ja metsätalous sekä kalatalous, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Kaivostoiminta ja louhinta, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Teollisuus, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Sähkö-, kaasu- ja vesihuolto, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Rakentaminen, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Tukku- ja vähittäiskauppa; moottoriajoneuvojen sekä henkilökohtaisten esineiden ja kotitalousesineiden korjaus, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Moottoriajoneuvojen kauppa, korjaus ja huolto sekä polttoaineen vähittäismyynti, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Agentuuritoiminta ja tukkukauppa pl. moottoriajoneuvojen kauppa, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Vähittäiskauppa pl. moottoriajoneuvot; kotitaloustavaroiden korjaus, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Majoitus- ja ravitsemistoiminta, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Kuljetus, varastointi ja tietoliikenne, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Rahoitustoiminta, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Kiinteistö-, vuokraus- ja tutkimuspalvelut; liike-elämän palvelut, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Julkinen hallinto ja maanpuolustus; pakollinen sosiaalivakuutus, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Koulutus, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Terveydenhuolto- ja sosiaalipalvelut, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Muut yhteiskunnalliset ja henkilökohtaiset palvelut, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Työnantajakotitaloudet sekä kotitalouksien itse tuottamat tavarat ja palvelut omaan käyttöön, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Kansainväliset järjestöt ja ulkomaiset edustustot, % keskuksen työpaikoista Työpaikat, Toimiala tuntematon, % keskuksen työpaikoista Työpaikkatiheys, työpaikkoja/km2 pt-kaupan pinta-ala, m 2 pt-kaupan pinta-ala, % kaikesta pt-pinta-alasta pt-kaupan lkm pt-kauppa, % kaikista myymälöistä tiva-kauppa, lkm keskuksessa tiva-kauppa, % tiva-kaupasta muu erikoiskauppa, lkm keskuksessa muu erikoiskauppa, % muusta erikoiskaupasta kauppa lkm, kaupallisten palveluiden lkm keskuksessa pt osuus, % kaupallisista palveluista tiva osuus, % kaupallisista palveluista muu erikoiskauppa osuus, % kaupallisista palveluista sairaala, lkm keskuksessa sairaala, % kaikista sairaaloista yläkoulu, lkm keskuksessa yhtenäiskoulu, lkm keskuksessa ammattikoulu, lkm keskuksessa lukio, lkm keskuksessa koulut yhteensä, lkm keskuksessa yläkoulu, % keskuksen kouluista yhtenäiskoulu, % keskuksen kouluista ammattikoulu, % keskuksen kouluista lukio, % keskuksen kouluista 31