Riihimäen Kolmoset ry:n tiedotuslehti Numero 1/2014 #75 24.02.2014 Riihimäen Kolmoset ry:n KEVÄTKOKOUS 26.03.2014 kello 18:30 Riihimäen ABC- liikennemyymälän kokoustiloissa (Kinturintie 2) Esillä sääntömääräiset asiat Tervetuloa kauempaakin kokoustamaan ja nauttimaan ABC:n legendaarisista radioaktiivisista pullakahveista. Myös kutkuttavan jännittävä * Kerhoaktiivin 2013 valinta * Mitä Rixun jäbät duunaa 2014?
PUHEENJOHTAJAN JORINAT Kevät etenee ja kerhomme toiminta sen mukana. Vuoden 2014 ensimmäisessä hallituksen kokouksessa suunniteltiin suuntaviivoja tälle vuodelle ja tässä muutama maininta hallituksen suunnitelmista. Toki kaikki kerholla tuolloin paikalla olleet muutkin pääsivät osallistumaan asioiden suunnitteluun, hallitus kun kokoontuu joka kuukauden toisena keskiviikkona kerhoillassa ja sana on vapaa. Todettakoon vielä että kerhon hallitus jatkoi tämän vuoden alusta samalla kokoonpanolla kuin viime vuonna. Tälle vuodelle toiminnan painopisteeksi keskustelujen jälkeen asettui kerhon antennien ja aseman parantelu yhä eteenpäin ja kerhotilan muunlainenkin kehittäminen. Eiköhän jotakin saada tehtyä - edes kantahämäläisellä aikataululla... Toinen iso juttu on kerhoretki ES-maahan, josta on mainos toisaalla tässä lehdykässä. Tervetuloa mukaan! Muutama sana kerhoaseman kehittämisestä. Viime vuonna hankittiin kerholle Expert-linukka, joten nyt on aika panostaa antenneihin ja muuhun workkimisympäristöön. Antenneista todettiin että laajakaistadipolin (OCFD) baluni on vaihdettu suurempaa tehoa kestävään; Kaleville OH2NC ja Seppolle OH3FQB kiitokset homman hoitamisesta. Kalevi on myös tutkinut unettomina öinä kerholla workkiessaan kerhon Spider-beamin toimivuutta. Näyttäisi siltä, että Spiderbeamin toiminnan parantamiseksi kaukoyhteyksiin antennia on nostettava korkeammalle ja antennia hieman viritettävä. Tätä varten tarvittaneen katolle uusi tukirakenne, jolla antennia voitaisiin nostaa ja laskea sitä kallistamatta. Kunhan asian pähkäily muuttuu suunnitelmaksi, toteutettaneen materiaalihankinnat ja antennitalkoot keväämmällä Spiderin osalta. Tarvetta on myös esiintynyt 30m bandin erilliselle dipolille tai muulle vastaavalle antennille. Katsotaan millainen ratkaisu tähän löytynee vuoden varrella. Kerhoaseman muita työskentelyolosuhteita halutaan myös vuoden aikana parantaa ja kerhoaseman käyttöä helpottaa. Tavoitteena olisi saada operaattorin työpiste ergonomisemmaksi, helpommin käyttöönotettavaksi ja paremmin kontestiworkkimistakin tukevaksi. Tähän asiaan listattiin useita pikkuparanteluja, joita on tarkoitus toteuttaa OH3JP Jukan johdolla vuoden varrella. Kerhotilan pinta-alaa haukkaava lehtiarkisto päätettiin myös arkistoida, eli vain parin viimeisen vuoden RA, QST, RADCOM ja CQ pidetään jatkossa kerhotilan puolella selailtavana ja loput on siirretty varaston perähyllylle. Tämä yhdessä paljon tilaa vievän komponenttirullakon sijainnin järkeistämisen kanssa toi meille hieman lisätilaa istuimille kerhoiltoihin. Tervetuloa tutustumaan uusiksi järjestettyyn kerhotilaan. Kerhomme talous on pysynyt pitkään vakavaraisena ensisijaisesti rohkeutemme ansiosta. Vuosikymmenestä toiseen OH3AD on uhrautunut järjestämään SRAL ry:n tapahtumia ja tarkalla taloudenpidolla olemme niistä voineet saada lisärahoitusta toimintakulujamme kattamaan. Jos kerhomme pitäisi maksaa tilavuokrat yms. kerhon kulut pelkillä jäsenmaksuilla, niin emme pysyisi kovinkaan kauaa taloudellisesti pystyssä tai ainakin jäsenmaksumme heti moninkertaistuisi. Tätä vasten haluan jo nyt kohottaa katseen kesään 2015, Räyskälän kesäleirin talkoot järjestämällä olisi kerhomme toiminta jälleen taloudellisesti omavaraista pidemmän aikaa Ensi
PUHEENJOHTAJAN JORINAT vuodesta ja mahdollisesta Räyskälän kesäleiristä onkin jo kovasti turuilla ja toreilla kerhomme jäseniltä kyselty. Tällä hetkellä ei ole näköpiirissä leirijärjestämisen estäviä tekijöitä ja tarkoituksena olisikin saada alustava varaussopimus tehtyä leirialueen omistajan eli Puolustusvoimien kanssa vielä tämän kevään aikana. Siten voisimme jo hyvissä ajoin aloittaa talkoojärjestelyt leirin eteen yhdessä Hämeenlinnan radioamatöörien kanssa. Törmätään kerholla! 73 DE peejii Marko Saarela OH2LRD P.S. SRAL:n kesäleiri järjestetään tänä vuonna jälleen Hankasalmella Lomakeskus Revontulessa, mutta poikkeuksellisesti kuitenkin jo heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna (3. - 6.7.2014)! Huomioikaapa tämä kesälomakalentereissanne KERHORETKI LÄHESTYY! OH3AD:n perinteinen kevätretki toteutetaan tänä vuonna poikkeuksellisesti jo keväällä eli 17. - 18.5.2014. Matkamme suuntautuu Viroon, jossa käymme tutustumassa ES5TV:n huippuasemaan sekä muutamaan muuhun mielenkiintoiseen kohteeseen. Matka-aikataulu tulee olemaan seuraava: La 17.5. lähtö tapahtuu linja-autolla Riihimäeltä vuokrabussilla kukonlaulun aikaan kohti satamaa. Lautalla (kaupallinen, ei ELY-keskuksen operoima) yli Suomenlahden ja bussireissu Keski-Viroon kohti ES5TV-asemaa. Siellä olemme n. puolilta päivin, tosin välillä taidamme haukata jotakin pientä purtavaa. Iltapäivällä tutustumme tuohon superasemaan ja tämän jälkeen siirrymme Tallinnaan, jossa käymme kuittaamassa hotellihuoneemme ja majoitumme. Suoritamme tutustumisen Tallinnan Teletorniin, joka on jälleen auki suurelle yleisölle ja jossa voi kokeilla miten Helsingin toistimet aukeavat käsikapulalla. Mahdollisesti kokeillaan skediä Hyvinkään Kulomäellekin. Lauantaina nautimme myös illallisen yhteisesti, teletornissa tai jossain muualla. Teletornilla on muuten kotisivukin: http://www.teletorn.ee/en Su 18.5. keräilemme väen jälleen kasaan hotellilta ja lähdemme lautalla iltapäivällä kohti Helsinkiä. Matkan alustavaksi hinnaksi on suunniteltu n. 50e / henkilö. Kerho vastaa kuljetuksista ja soveltuvasta "ylläpidosta", josta sovitaan tarkemmin myöhemmin. Ilmoittautumisia reissuun voi tehdä Jormalle OH3EX, sähköposti oh3ex ät sral.fi tai puhelin 045 6342809. Kannattaa vierailla kerhoilloissa tai seurata kerhon sähköpostilistaa lähempänä tapahtumaa yksityiskohtien tarkentuessa. Ilmoittauduthan mukaan viimeistään kevätkokoukseen mennessä tai sen aikana. TERVETULOA MUKAAN!
Säteilyturvallisuus kuntoon? Testissä Honkkarin 5 euron säteilymittari Eräänä maanantai-iltana lähdin hoitamaan shoppailuhampaan kolotusta paikalliseen sekatavarakauppa Hong Kongiin. Sähkötarvikeosastolla huomasin monien muiden halpojen mittalaitteiden seassa mielenkiintoisen mittarin "Microwave Leakage Monitor" eli suomeksi "Mikroaaltosäteilyn vuotomittari". Normaalihinta laitteella oli 9,95 euroa, mutta tarjoushintaisena mittarin saisi nyt puoleen hintaan. Kauppakuittiin laite oli suomennettu mikroaaltouunin säteilymittariksi ja tätä tarkoitusta varten laite olikin ilmeisesti markkinoilla. Myyntipakkauksen takana oli laitteelle hienot tekniset tiedot: Ei tarvitse paristoa, pieni ja helppokäyttöinen Ei vahingoita ympäristöä Mittarin neula ilmaisee sähkömagneettisen kentän voimakkuuden (punainen = vaarallinen) Taajuusalue 3 MHz - 3 GHz (!) Voidaan soveltaa matkapuhelimien, mikroaaltouunien, langattomien kameroiden ja muiden säteilyyn jne. Kotelo on tehty ABS-muovista Toimii 0 C... +40 C lämpötilassa Fyysiset mitat (paino 38 grammaa) No siinäpä olikin vasta melkoiset "tekniset" tiedot... Ei siis mitään mainintaa herkkyydestä, mitta-asteikon rajoista tai muustakaan insinööriä kiinnostavasta. Paljonko (ja mitä yksikköä) mahtaa olla se punainen vaara-alue mittarissa? Ja mitäköhän mikroaaltoja ovat 3 MHz päällä olevat HF-taajuusalueet tai VHF-bandi? Kiinnostus alkoi herätä, tämä laite oli pakko ostaa ja tutkia tarkemmin - voisiko se olla tulevaisuudessa hyödyllinen turvallisuusväline radioamatööriasemakäyttöön... Myyntipakkauksen kotona avattuani löyhähti sisältä perikiinalainen muovinkäry. Tässä muovissa, jos jossain, on ihan varmasti niitä lapsille ja kotieläimille vaarallisia kemikaaleja. No, valmistajamaata ei luonnollisesti ole viitsitty mittariin tai myyntipakettiin merkitä mutta kyseessä tuskin kuitenkaan on saksalainen tarkkuusmittalaite. Tarkemmin laitetta tutkien sen yläosassa oli läpinäkyvä pieni ikkuna, jonka sisälle oli laitettu diodi. Ahaa, laitteen mittausperiaate alkaa mahdollisesti nyt jo hahmottua...
Päätin kuitenkin toteuttaa laitteen testaamisen perinteiseen sotilasinsinöörityyliin, enkä siis aivan heti ruvennut purkamaan koko laitetta osiin. Ensin olisi tehtävä yksinkertainen kenttätesti erilaisilla kotitalouden säteilylähteillä ja katsoa värähtääkö viisari edes niille. Toisessa vaiheessa laite viedään laboratorioon ja mitataan kalibroiduilla kentänvoimakkuuksilla laitteen mittaasteikon rajat eri taajuusalueilla. Näitä laboratoriomittaustuloksia voikin sitten jo verrata vaikkapa Säteilyturvakeskuksen (STUK) antamiin suosituksiin RFaltistumisesta, eli tekeekö laitteella oikeasti yhtään mitään. Kolmannessa vaiheessa onkin sitten jo aika laittaa laite osiin ja katsoa vielä mitä se sisältää. Koska kotelossa ei ole ruuveja, epäilen että mittari ei välttämättä enää tule kuntoon tämän sisuskaluihin tutustumisen jälkeen. 1. KENTTÄTESTIT Säteilyturvallisuus kuntoon? Katselin kotona ympärilleni ja testasin laitetta muutamien saatavilla olevien RF-säteilylähteiden kanssa. Mikroaaltouuni LG Wavedom (750W) = Ruokaa kuumennettaessa uuni ei taida vuotaa tai ainakaan mittarin viisari ei millään etäisyydellä tai miltään uunin kulmalta tai oven saumoista anna värähdystäkään. Uunin toimintataajuus lienee n. 2,45 GHz. Matkapuhelin Samsung S4 Mini (3G-puhelu) = Viisari ei värähdäkään puhelun aikana vaikka mittari olisi miten kiinni puhelimessa. Käytetty 3G-taajuusalue kaupungissa lienee n. 2,1 GHz. Tukiasema on lähellä ja teho lienee aika pieni. Vanhempi matkapuhelin Nokia 6300 (2G-puhelu) = 2 mm etäisyydellä puhelimesta viisari on punaisella puolivälissä punaista vaara-aluetta. 1 cm etäisyydellä viisari on vihreän ja punaisen rajakohdassa. Yli 1 cm etäisyyydellä neula laskeutuu jo vihreälle alueelle. Huh, tämäpä jännittävä ilmiö toimintataajuudella n. 900 MHz... Bewan IBox langaton Wifi-tukiasema (Elisa Viihde) = Mittarin viisari ei millään etäisyydellä tai miltään laitteen kulmalta värähdäkään. Toimintataajuus n. 2,4 GHz. Wouxun KG-UVD1P käsiradio = 145 ja 434 MHz radioamatööribandeilla mittarin viisari menee punaiselle LOW-teholla n. 10cm ja HI-teholla n. 20cm etäisyydellä
piiska-antennista. Hmm, säteilyturvallisuuden laskentakaavojen tuloksia vuosien takaa muistellen näissä senttimetrituloksissa voisi olla jopa jotakin perää! Koska kenttätestiympäristöt eivät olleet mitenkään kalibroituja ei edellä mainittuihin senttimetrituloksiin kannata liiemmälti kiinnittää huomiota. Oleellista kenttätestissä oli saada vaikutelmaa laitteen toimivuudesta eli liikkuuko viisari ollenkaan. Jotakin liikettä viisariin on siis saatavilla RF:llä, mutta vasta laboratoriotesteillä on mahdollista todeta onko mitta-asteikon "vaara-alue" missään suhteessa mihinkään todelliseen säteilyturvallisuustekijään. 2. LABORATORIOTESTIT Säteilyturvallisuus kuntoon? Elektroniikkahuollon Mekassa, Riihimäen varuskunnassa, on toimijoita joilla on kyky tehdä laboratoriotason mittauksia kentänvoimakkuuksille ja muille RFparametreille. Tällä kertaa mittaustukea saatiin eräältä elektroniikkahuoltoalan suurelta yritystoimijalta. Kalibrointimittaukset erilaisille RF-testereille yms. pyörivät heidän kiireisellä testiradalla koko ajan, mutta sopiva väli saatiin soviteltua myös Honkkari-tasoisen testilaitteen pikaiselle mittaukselle. Kalibroidulla mittaradalla on mahdollista tuottaa testattavaa laitetta kohti suunnattu sähkömagneettinen kenttä ja vaihdella sen parametreja monin eri tavoin. Menemättä sen tarkemmin yksityiskohtiin, voidaan todeta että tyypillinen kiinnostava suure on mittalaitteen mittapään kohdalla vaikuttava tehotiheys W/m2 (eli "wattia neliömetrillä"). Altistumisrajat "väestölle" ja "työntekijöille" (=radioamatööreille?) ovat säteilyturvallisuusohjeissa erilaiset, mutta todettakoon hieman yksinkertaistaen että "väestön" altistumisraja on 2 W/m2 VHF- ja UHFtaajuusalueilla eikä tällaisessa kentässä saisi siis pysyvästi oleskella. Jos oleskelee sitten pidemmän aikaa tätä suuremmassa RF-lämmityksessä niin sillä voi olla terveysvaikutuksia. Esimerkkinä käsikapula-antennit naaman edessä. "Ammattilaispuolella" vaarallisuuden raja-arvo alkaa arvosta 10W/m2 ja siihen ei saisi altistua turhan pitkäksi ajaksi. Vakavaksi tilanne muuttuu arvossa yli 300 W/
m2, silloin uhri tulee jo saattaa terveydenhuollon piiriin. Mittarata oli testihetkellä kalibroitu Säteilyturvakeskuksenkin käyttämään perustaajuuteen 1,8 GHz (1800 MHz) emmekä ehtineet lähteä sitä muuksi muuttamaan. Tutkimme miten mittari käyttäytyy kun tehoa suunnataan siihen tuolla taajuudella. Torviantennilla luotiin mittarille väestön altistumisraja eli tehotiheys 2 W/m2 ja luettiin näyttöä. Mittarin neula oli tuolloin puolivälissä vihreää asteikkoa. Seuraavaksi kiinnostuttiin etsimään mittarin punaisen ja vihreän asteikon raja-arvo. Se näytti asettuvan tasolle 3,1 W/m2 eli varsin hyvä raja-arvo altistumisiin nähden. Lopuksi vielä etsittiin maksiminäyttämä eli se arvo jolla viisari siirtyi punaisen vaara-asteikon oikeaan reunaan. Tämä arvo tuli esiin 13,5 W/m2 kohdalla. Mittaria pyöriteltiin eri asentoihin kentässä ja todettiin että tulos luonnollisesti muuttuu mittarin asennon muuttuessa, tätä tapahtuu ammattilaislaitteillakin. Edellä mainitut tulokset saatiin torviantennin ampuessa mittarin näytön yläpuolelle katselusuunnasta mittaria kohti. 3. LAITE PALOIKSI Laboratoriomittausten päätteeksi oli aika tutkia mitä laite oli syönyt. Kotelon avaaminen rikkoi kaikki kiinnikkeet sisältä joten ilman liimaa ei koteloa saa enää kokonaiseksi. Sisältä paljastui laitteen odotettu rakenne. Ilmaisindiodi, liimatipalla paikalleen lukittu säätövastus (laitteen voisi siis kalibroida heh) ja mittariosa. Ei todellakaan sisällä turhaa multimediaa. 4. JOHTOPÄÄTÖKSET Säteilyturvallisuus kuntoon? Ostoshetkellä en vielä uskonut että laite voisi alkuunkaan toimia, sen verran kiinalaisin myyntilupauksin ja epäselvin teknisin tiedoin laitetta markkinoidaan. Kenttätestauksen ja laboratoriomittauksen perusteella laitteelle kuitenkin löytyy käyttötarkoitus omassa viiden euron hintaluokassaan. Eli mittarin viisarilla kyllä kykenee
Säteilyturvallisuus kuntoon? erottamaan jos on vaarallisessa sähkömagneettisessa kentässä (ainakin 1,8 GHz osalta) esimerkiksi oman rigi- tai työpöytänsä ääressä, jonka jälkeen voikin tarkemmin tutkia mistä mahdollinen säteily voisi vuotaa vai onko mittarissa vikaa... Ammattilaislaitteet ovat sitten erikseen, esimerkkinä vaikkapa NARDA RadMan XT, joka on taskukokoinen mittari mastotöihin joissa on RF-vaaraa. Laite piippailee vaaratilanteissa joten sen kuulee taskun pohjaltakin. Mutta Radmania ei saakaan viidellä eurolla Honkkarista... Jatkotutkimuksena Honkkarin mittarista pitäisi selvittää sen ilmaisun ja asteikon toimivuus alemmilla taajuusalueilla kuten 3,5, 145 ja 434 MHz. Samoin mittareita voisi ostaa vaikkapa 3 kpl lisää ja testata ovatko laitteet veljiä keskenään vai onko jokaiselle laitteelle tehtävä yksilöllinen selvitys mittatarkkuudelle. Jos säteilyturvallisuusaihe alkoi kiinnostaa, lue lisää Mikko Niemisen OH3HTU erittäin hyvästä opinnäytetyöstä aiheeseen liittyen. Löydät sen ohessa olevan QRkoodin takaa tai linkistä http://tinyurl.com/oh3htu-sturva Marko OH2LRD ARTIKKELISSA ESITELTYÄ MITTARIA EI SAA KÄYTTÄÄ SÄTEILYTURVALLISUUSVÄLINEENÄ! QRSS aloittelua Eläkeläisen kiihkeä elämänrytmi haittaa bandeilla oloa ja kuitenkin mieli halajaa pääsemään kiinni jonkinlaisesta workkimisesta. Eräs rauhallinen kokeilualue on matelevat liikennöintimuodot, joita kuvaa Q-lyhenteen QRS hidastettu muoto QRSS. Niitä käytettäessä ei ole tarvetta istua jatkuvasti rigien äärellä, vaan tuloksia voi tarkastella parinkymmenen minuutin tai vaikka tuntien viiveellä. Homma toimii siten, että lähetetään hitaalla modulaatiolla ja pienellä teholla jotain helposti tunnistettavaa signaalia tai sanomaa, vaikkapa omaa kutsumerkkiä. Maailmalla on joukko automaattivastaanottimia eli grabbereitä, jotka syöttävät bandikuvaa internettiin. Niitä seuraamalla näkee miten oma signaali puskee perille. Käytetyt tehot ovat varsin vaatimattomia 100 mw luokkaa ja antennitkaan eivät ole huippuluokkaa, taidetaan säästellä paremmat antennit normaalimpaan työskentelyyn.
QRSS aloittelua Taajuusalueet Useimmilla, ellei kaikilla, taajuusalueilla on nimettynä jokin kapea kaista QRSS signaaleja varten. Itse olen kokeillut 10,14 MHz ympärillä olevalla parinsadan hertzin kaistaa. Modulaatiomenetelmät ja vastaanotto QRSS hyödyntää yksinkertaisesti kohinakaistaleveyden kaventamista vastaanottimessa, jo Lenna kuuyhteyksissä käytti tuota menetelmää. Kapealeveys päästää läpi vain hitaat signaalin muutokset riippumatta miten nopeasti signaali muuttuu lähettimessä. Jotta signaali mahtuisi vastaanottokaistaan tulee signalointinopeutta ja modulaation lähetyskaistaa, esimerkiksi sähkötysnopeutta, alentaa vastaavasti. Käytössä on joukko yksinkertaisia ja hyvinkin edistyneitä virhekorjauksella ryyditettyjä modulaatiomenetelmiä. Yksinkertaisin lienee normaali CW, jossa pisteen pituus on venytetty sekuntien ja jopa minuuttien mittaiseksi. Seuraava kiinnostava on kaksitaajuus CW, ainakin visuaalista vastaanottoa ajatellen. Lenna käytti kovolla toteutettuja kaistasuodattimia, joita oli muutama rinnakkaisilla äänitaajuuksilla kattamaan taajuuden ryömintä vai pitäisikö kuuyhteyksillä sanoa taajuuden dopplersiirtymän muutokset. Nykyisin tietokoneiden äänikortit on otettu hyötykäyttöön ja niillä vastaanottimesta tuleva audiosignaali muutetaan digitaaliseen muotoon, jolloin sille voidaan tehdä matemaattisia muunnoksia. Visuaalista näyttöä varten signaalin voimakkuus muutetaan kuvapisteen kirkkaudeksi ja mahdollisesti eri väreiksi. Signaalin taajuus taas muutetaan vaaka- tai pystyakselilla näkyväksi kuvapisteen taajuudeksi. Jäljelle jäänyt suunta näytössä on aika. Näin näyttö on muuttunut hyvin monikanavaiseksi suodatinpatteriksi. Jokaisen suodattimen kaistaleveys on alle yksi Hz tai oikein hitailla nopeuksilla millihertsejä. Tavaksi on tullut juoksuttaa aikaa etanan vauhtia vaakasuunnassa; nopeimmilla modeilla on tavallisempaa käyttää vesiputousta. Näytöllä CW näkyy lyhyempinä ja pidempinä viivoina ja kuvasta oppii poimimaan sähkötysmerkit varsin helposti. Kiirettäkään ei ole, koska pistettä vastaavan viivan kesto on tyypillisesti kolme tai kuusi sekuntia! Signaalin heiketessä kohina pätkii viivoja ja tuo taukokohtiin viivanpätkiä, jolloin signaalin lukeminen muuttuu haastavammaksi. Käyttämällä kaksitaajuusavainnusta signaali on koko ajan olemassa
QRSS aloittelua ja jo muutaman hertsin taajuussiirtoavainnus parantaa signaalin luettavuutta oleellisesti. Oikeastaan tuokin taajuussiirtymä on turhan suuri, mutta helpottaa signaalin lukemista, jos taajuus vaeltelee. 30 metrin bandilla monitie-etenemiset näkyvät tyypillisesti alle kolmen hertsin suuruisina. Tyypillinen kaksitaajuussähkötyksen taajuussiirto on 3 5 Hz. Lähettimen rakentelu Hankin oman lähettimeni rakennussarjana /1/. Siten sain helpoiten sopivan 10,14 MHz kiteen ja ferriitit suodattimeen ja tulipa valmiiksi ohjelmoitu avainnuspiirikin. Lähettimessä on kideoskillaattori, vahvistusaste, pääteaste ja alipäästösuodatin. 5 V käyttöjännitteellä lähtöteho on n. 100 mw 50 ohmin kuormaan. Kideoskillaattorin taajuutta muutetaan pienen konkan ja varaktoridiodin avulla, varaktorina käytetään punaista lediä estosuunnassa. Tuohon taajuusavainnukseen olisi riittänyt diodikin, jolla pikkukonkka kytketään mukaan tai irti. Sarjan mukana tuli esiohjelmoitu prossa, joka avaintaan varaktoridiodia kutsumerkillä valitulla nopeudella. Tuloksena on kaksitaajuussähkötys, jonka taajuussiirtymäksi laitoin 3,5 Hz. Minulle sattui sellainen kide, että pääsin sopivalle taajuudelle ilman alkuperäisen oskillaattorin kiteen kanssa sarjassa ollutta kelaa. Taajuusstabiilisuus Testatessani laitetta avoimena, tuli selvästi esiin, että kideoskillaattorin taajuusstabiilisuus on onneton huoneen lämpötilavirtausten takia. Laittamalla piirilevy pahvipurkkiin hetkellinen, muutamien kymmenien sekunttien, taajuusvaih-
QRSS aloittelua telu muuttui kohtuulliseksi ja tuo kaksitaajuussähkötys ei näyttänyt onnettomalta. Kuitenkin minuuttien ja tuntien aikana taajuus ryömi turhan paljon 3,5 Hz taajuussiirtoavainnukseen nähden ja jotain lisäparannusta oli tarpeen tehdä. Siispä rakensin yksinkertaisen uunin kiteen ympärille. Kidettä lämmittää transistori ja pari vastusta. Lämpötilan mittaukseen laitoin NTC-vastuksen yhteen vastussillan haaraan ja operaatiovahvistimen ohjaamaan kidettä lämmittävää transistoria. Lämpötila pysyy kohtuullisen vakiona värähtelemättä, kun asettaa operaatiovahvistimen vahvistuksen riittävän pieneksi. Lämmityssysteemin aikavakio (alipäästösuodatin) on turhan lähellä operaatiovahvistimen pienitaajuista kulmapistettä, joka on 10 Hz luokkaa (toinen alipäästösuodatin). Kaksi peräkkäistä likimain samantaajuista alipäästösuodatinta säätimen takaisinkytkennässä on sama kuin oskillaattori. Pieni operaatiovahvistimen vahvistus siirtää tuon toisen alipäästösuodattimen rajataajuuden riittävän suurelle taajuudelle ja oskillaattoria ei synny. Uunin tehonkulutuksen pienentämiseksi laitoin sen ympärille styroksista suojan. En tässä vaiheessa ole yrittänyt asettaa lämpötilaan kiteen kannalta optimaaliseen kohtaan, koska ensin pitäisi löytää tuo optimikohta ja sen hakeminen on aika työlästä. Kompuutterilaadun kiteellä ei välttämättä edes ole selvää optimikohtaa, jossa taajuus muuttuu mahdollisimman vähän lämpötilan muuttuessa. Kiteen AT-
QRSS aloittelua leikkauksen kulma saattaa olla mitä sattuu. Taajuus muuttui rauhallisemmaksi lämmitysjakson siirtymän jälkeen. Vastaanottimen rakentelu Tässä yhteydessä mainitsen vain, että useat grabberit käyttävät yksinkertaisia itse rakennettuja vastaanottimia /2/ tai niistä parannettuja versioita /3/. QRSS työskentelyssä käytetään normaaleja HF-alueen antenneja. Aika paljon näyttää käytössä olevan varsin vaatimattomia antenniviritelmiä kuten epämääräinen lanka lähimpään puuhun, dipoli tai magneettilooppi ullakolla. Itselläni oli aluksi käytössä noin metrin halkaisijainen looppi 2,5 neliömillin asennusjohdosta asennettuna roikkumaan sisällä katosta. Minulla on sementtitiiliseinät ja peltikatto, joten antenni ei taida olla kovin tehokas säteilijä ulkomaailmaan, vaikka sen SAS oli alle 1,1. Erään laskelman mukaan tuollainen antenni vaimentaa 10 MHz taajuudella langan häviöiden takia 15 db. Teho taitaa vastata kunnon dipoliin syötettynä paria milliwattia! Sain kuitenkin signaalini näkymään LA5GOA-grabberissä Norjassa /4/. Tuo grabberi käyttää 0,6 Hz kaistaleveyttä kullakin laskentataajuudella, joita on yli 32 tuhatta. Verrattuna 250 Hz levyiseen CW-suodattimeen samaan signaali-kohinasuhteeseen tarvittava CW teho olisi 800 W. Siirsin lähettimen mökille, mutta antenniksi sain kyhättyä vain epämääräisen dipolintapaisen pitkin kuusen- ja pajunoksia parin metrin korkeuteen. Aluksi dipolin viikset olivat hieman sopimattomat ja SAS oli 8; taisi olla ihan väärällä taajuudella. Viiksiä muuttamalla SAS painui alle 1,5. Tuo heikko SAS ei estänyt signaalin näkymistä Alankomaissa asti. Nykyisellä järjestelyllä signaalini näkyy ajoittain myös
QRSS aloittelua Englannissa, /5/ ja Sloveniassa, jossa on käytössä yllämainittu looppiantenni. En ole yrittänyt katsella DX-grabbereitä, mutta tuskin niissä signaalini edes näkyisi sellaisina aikoina, jolloin olen hereillä. Kokeilijan kannalta PA2OHH grabberi /6/ on mukava, koska siellä on saatavilla koko vuorokauden ajalta kuvat 20 minuutin välein. HF-etenemisolosuhteiden muuttuminen, erikoistilanteet Grabbereitä seuraamalla saa mielikuvan miten keli vaihtelee vuorokauden kuluessa /4/ - /8/. Paremmin HF-alueen etenemisiä tuntevat tunnistavat auringon nousut ja laskut. Itse yllätyin kuinka nopeasti keli muuttuu aamuin ja illoin. Noita QRSS-lähetteitä seuraamalla voi tunnistaa erilaisia etenemisolosuhteita. Kaksitie-etenemisessä aika usein ionosfääristä heijastuva signaali tulee hieman eri taajuudella eli ionosfäärin heijastuva kerros on liikkeessä. Heijastuva taajuus nousee, kun heijastava kerron laskee. Tuo CW taitaa olla tehty pääteasteessa ja kantoaalto vuotaa tauoissa ja taajuus hieman siirtyy. Auroraheijastus levittää signaalia kohinanluontoisesti, suoraan ja aurorasta ja melkein pelkkä aurora. Onpa kerran kohdalle sattunut äkkinäinen ionosfäärin häiriintyminen SID, siinä aurinkotuuli painaa vauhdilla ionosfääriä alaspäin ja kaikki sitä kautta heijastuvat taajuudet siirtyvät ylöspäin (->). Taajuussiirto on erilainen eri suunnista ja eri etäisyyksiltä heijastuvissa signaaleissa, mikä erottaa tilanteen grabberin lokarin siirtymisestä. Taajuussiirtymät ovat erilaisia eri grabbereissä, mutta missasin toisen saman ilmiön nappaaman grabberin kuvatalletuksen. Ionosfääri ja aurora eivät ole ainoita heijastuksia aiheuttavia ilmiöitä. Englannissa sattuu
QRSS aloittelua olemaan lähetin ja grabberi 8 km päässä toisistaan ja lähellä Heatrown lentokenttää. G0MQW grabberissä G4JQT signaali näkyy varsin usein heijastuksena ylilentävistä lentokoneista. Asemia lähestyvän lentokoneen aiheuttama heijastus on taajuudeltaan suoraan tulevan signaalin yläpuolella ja ohituksen jälkeen heijastus näkyy hetken suoran signaalin alapuolella. Koska molemmissa näkyy majakan modulaatio, niin heijastumat on helppo erottaa muista mahdollisista vaeltavista signaaleista. Vaikka varsinainen bistatic tutkan yhtälö vaatii joukon lisätietoja, niin karkeasti voidaan laskea lentokoneen nopeus doppler-siirtymästä kaavalla 2v/c = df/f eli n. 10 Hz doppleria vastaa nopeus 150 m/s eli 530 km/h. Tuolla hitaiden ja pienten tehojen bandilla näkyy muitakin signaaleja etenkin WSPR lähetteitä. Toinen selvästi erottuva on 1960-luvun Piccolo-moduloinnin monitaajuussignalointimuunnos. Olenpa itsekin testannut miten matriisimerkit siirtyvät, tällä kertaa äänitaajuudella. Reino, OH3MA /1/ http://www.hanssummers.com/qrsskit.html /2/ http://www.qsl.net/pa2ohh/09qrx1.htm /3/ http://www.qsl.net/pa2ohh/11qrx.htm /4/ http://la5goa.manglet.net/grabber /5/ http://www.qsl.net/g0mqw/ /6/ http://www.qsl.net/pa2ohh/grabber.htm /7/ http://pa0tab.nl/grabber.html /8/ http://swharden.com/qrss/plus/ <<<<< Reinon jutun linkkiviitteet <<<<<
OttoJussi suosittelee CT 599MS Heavy Dual (Iambic) Level Paddle Sähköttäjän perustyökaluihin kuuluu avain ja / tai avainnusosa. Oma ranne on jo unohtanut 2. ErVK:n siihen takoman letkeän käsialan perinteisellä pumpulla. Ranne jäykistyy kumman nopeasti kantoaaltoa katkottaessa, kun vajaaseen kolmeenkymmeneen vuoteen ei varsinaisella sähkötysavaimella ole antanut kun yksittäisiä pika QSOja. Sähkötystä aktiivisesti käyttävänä onkin tullut tutuksi erinäiset avainnusosat ja niistä lähinnä kaksivartiset versiot joissa piste ja viiva annetaan omilla varsillaan. Yksivartinenkin on kokoelmissa, mutta jostakin syystä ei vaan tahdo taipua käsissä sulavasti. Kaksivartisiakin on muutamia kappaleita kerääntynyt aina kotimaisesta OH1AA mallista, Bencherin ja Vibroplexin kautta ukrainalaisiin malleihin. Kaikki ovat omalla tavallaan hyviä; toisen vaan sopii omaan makuun paremmin kuin toiset. Useimmat ovat vain turhan keveitä meikäläisen varsin raskaalle antokädelle. Vanha Vibroplex pärjää tässä asiassa hyvin eli riittävän raskas jalusta ja tarkka mekaniikka. Yleensä siinä joutuu kuitenkin pitämään sen verran reiluja välyksiä, että syntyy samalla aika voimakas myötäkuunteluefekti. Joku suositteli aikoinaan Ukrainasta löytyviä avainnusosia, joita valmistaa Yury, UR5CDX. Yhden avainnusosan sieltä hommasin aikaisemmin ja nyt tilasin sille kaverin. UR5CDX:llä on nyt oikein jo kunnon myyntisivusto ennen oli lähinnä e-bayn kautta. Tarkempaa kuvausta löytyy osoitteesta WWW.UR5CDX.COM mm. eri mallien jne. osalta ja vähän työstöistäkin. Tämä nyt rantautunut malli on CT599MS eli pohja on musta ja loput kiillotettua messinkiä. Varret on laakeroitu ja jäykkyyttä säädetään magneettiin voimin. Johto on valmiina ja 6.3 mm stereoplugi päässä eli nykytermistöllä Plug-and-Play. Avain on varsin matala ja sopii ainakin allekirjoittaneen käteen hyvin; annon saa säädettyä hyvin pienellä hipaisulla hyvin täsmällisesti toimivaksi. Painoakin komeat 1.4 Kg niin ei lähde heti karkuun käsistä keskuen pile-upin. Pienestä lisämaksusta saatavissa vielä messinkiin kaiverrettu kutsukyltti, niin johan kelpaa avaintaa. Tilauksesta toimitukseen kesti vajaat kolme viikkoa. Maksu kävi sutjakasti PayPalin kautta ja hintaa tuli 142:- OH maahan rahdattuna. Toimitus oli kirjattuna eikä edes Tulli ollut jaksanut kiinnostunut toimituksesta. Pakkauskin oli parhaita näkemiäni tuolta suunnalta maailmaa. Itse avainnusosa oli vihreään pahvilaatikkoon
OttoJussi suosittelee pakattuna ja se edelleen sisällä isommassa laatikossa. Laatikoiden tyhjä väli oli tiivistetty stryroksilla; ihan varmaan eristyslevystä itse leikelty. Yksinkertainen mutta harvinaisen toimiva pakkausmenetelmä. Laatikko oli selkeästi ollut Itellan tai sen ulkomaisen kumppanin heittämällä perille - kisassa, koska yksi kulma edellä oli tultua pakettia kovempaan vasteeseen. Kulma aivan kasassa, mutta sisälaatikko ja tuote moitteettomassa kunnossa. Uusi avain siirsi Rixun QTH:ssa pöydällä olleen Bencherin lepovuoroon. Jukka, OH3OJ Raunon, OH3MF Välipala Montako DXCC maata löydät ruudukosta. Maat ovat vaaka tai pystysuorassa, alhaalta ylöspäin tai vinossa. R I M H S A K A S U O U Q B A I F Z U A D U S D E I R X D L R T V S L O T A A B I A W O I K N I N A G U A M H A E A E N U N E A C E R N Q I E A F L U L I B Y A S V F I N L A N D A I D N A L I Z A W S Oikean vastaukset takasivulla
Riihimäen Kolmoset Vapepassa Muoniolaisen 5-vuotiaan tytön eksyminen tunturimaastoon käynnisti laajat etsinnät toukokuussa 1963. Etsijöinä olivat nimismiehen johdolla kyläläiset, rajajoukot, muualta saapuneet vapaaehtoiset - kaikkiaan yli 400 henkeä. Etsintä kesti useita päiviä ja lopulta lapsi löydettiin menehtyneenä Ounasjoen rantavedestä usean kilometrin päässä kotoaan. Tämän johdosta Vapaaehtoinen Pelastuspalvelu perustettiin vuonna 1964 viranomaisten avuksi. Aluksi radiomatööreillä ei ollut omaa ryhmää vaan he olivat mukana muissa ryhmissä. Riihimäen Kolmoset on ollut avustamassa viranomaisia jo 70-luvulla ja pääasiallisena toimialueena on ollut viestiyhteyksien luominen johdon ja etsintäryhmien välille. Riihimäen Kolmosilla on ollut vahva panostus Vapaaehtoiseen Pelastuspalveluun täällä Riihimäen seudulla tähän päivään asti. Meidän kerhomme jäseniä on ollut mm. toimikunnan puheenjohtajina, varapuheenjohtajana ja sihteereinä sekä tietysti myös viestipäällikkönä. Tämän suuren panostuksen lisäksi kerhollamme on hälytysryhmä joka on valmiudessa 24H/7. Tämän lisäksi kerhomme on panostanut myös materiaalisesti kohtuullisen hyvin hankkimalla tarvittavia viestivälineitä Pepa-ryhmämme käyttöön. Kerhomme on saanut paljon kiitosta viranomaisilta hyvin suoritetuista työtehtävistä. Tästä kaikesta välitän suuret kiitokset Pepa-ryhmämme jäsenille OH3EGY, OH3FKY, OH3FQB, OH3GLY, OH3HS, OH3SX sekä Terolle. Vapepa 50-vuotis juhlat pidetään Tampereella 29.3.2014 ja Riihimäen seudun Vapepa juhlistaa 50-vuotisjuhlaa 12.4.2014. Lisätietoja juhlista saat osoitteesta www.vapepa.fi. Postituslista ja jäsentiedot Muistathan kerhon aktiivisimman tiedotuskanavan eli postituslistamme (oh3ad-l@oh3ad.fi), joka tuo sähköpostiisi kerhomme jakelussa olevan ajankohtaisen informaation. Jos et vielä ole listalla mukana se käy helposti ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Markolle, OH2LRD (oh2lrd@sral.fi). Jäsentietojesi muutos käy myös helposti osoittamalla sähköpostisi Jormalle, OH3EX (oh3ex@sral.fi). Samalla voit kertoa haluatko jäsenmaksun tai kerholehden paperipostin sijaan ainoastaan sähköpostitse. Kun tunnet polttavaa halua tarttua kynään, niin älä tukahduta sitä tunnetta vaan siirrä tarina vaikkapa Wordiin, sähköpostiin jne. ja meilaa oh3oj@sral.fi osoitteeseen. Lehdykkämme Rixun Kolmonen ilmestyy puolivuosittain ja tarinasi ovat siihen aina tervetulleita. Myös artikkeliin liittyvä kuvamateriaali on omiaan elävöittämään tarinaa. Lukijoina alan ammattilaisia eli juttusi ja kokemuksesi kiinnostavat varmasti lukijakuntaamme.
OH3AD:n jäsenluettelo 12.2.2014 101 jäsentä, joista neljä kunniajäsentä Kunniajäsenet: OH3FKY Pohjolainen Jyrki OH3NCH Simonen Risto OH3EX Heinonen Jorma OH3FMK Lehikoinen Juha OH3NDH Hakala Keijo OH3NH Kaipainen Kalevi OH3FOG Suonpää Mikko OH3NFD Mäkinen Jouko OH3QL Kilpinen Olavi OH3FQB Hallikainen Seppo OH3NI Karjakoski Seppo OH3RU Heinonen Heikki E. OH3GCI Siren Kauko OH3NK Kelzenberg Norbert OH3GLY Piho Kai OH3NZN Haitto Hannu Jäsenet: OH3GPD Liski Juha OH3OJ Tamminen Jukka OH1LXF Ronkainen Ilkka OH3GSH Mäkinen Jari OH3QH Hietanen Heikki OH2AWK Vanhala Kari OH3HBY Kettinen Petri OH3SW Juvonen Timo OH2AYW Koskinen Martti OH3HDR Kärkkäinen Kari OH3SX Saxlin Taisto OH2EKI Mynttinen Erkki OH3HMM Hallikainen Simo OH3UU Risto Lund OH2GCK Oinas Ritva OH3HOA Tiilo Minna OH3YY Virtanen Jouko OH2GLG Jussi Strömberg OH3HS Kaipainen Timo OH3YZ Virtanen Aila OH2GQW Himanen Tero OH3HTR Juntunen Kari OH5HQN Koivuniemi Mika OH2GZS KurkelaLotta-Mari OH3HVD Ikäheimonen Tuure OH5HQO Laakso Olli OH2HDP Kytölaakso Jorma OH3HY Vesterinen Markku OH5TM Lantta Marko OH2HSB Oinas Väinö OH3JAJ Kurkela Lasse OH6MW Vepsäläinen Ari OH2JIN Kinkamo Jukka OH3JF Tamminen Heikki OH7JR Räisänen Jarmo OH2JRP Raepuro Lauri OH3JO Ahonen Kauko OH7MRU Leinonen Pekka OH2KNU Staack Petri OH3JP Suonpää J-P OH8MSM Lappalainen Jukka OH2KPP Häkkinen Matti OH3KBE Okkonen Jouni OH8WM Wirtanen Marko OH2LRD Saarela Marko OH3KBG Simonen Kauko Heinonen Jouni OH2LQJ Nurminen Juha OH3KDO Kostamo Jorma Hjelm Joni OH2NC Sarnet Kalevi OH3KGE Jetsu Antti Kelzenberg Erika OH2RL Anttonen Veikko OH3KHP Jaakkola Kaarle Kelzenberg Hermann OH3AVG Hartikainen Erkki OH3KYJ Haitto Tuomas Laakkonen Jani OH3AZL Nurminen Matti OH3KZB Heinonen Valtteri Laakkonen Sami OH3BQX Luukko Seppo OH3LK Laakkonen Jarkko Laakso Mikko OH3EGY Pyykkönen Matti OH3LSX Jetsu Olavi Liski Joonatan OH3EKF Nikkanen Lauri OH3MA Talarmo Reino Pesonen Sari OH3EKP Paukkola Jaana OH3MF Aalto Rauno Rauhala Keijo OH3ENM Gäddala Pauli OH3MIG Rantapelkonen Jari Siren Pirita OH3ET Salminen Toni OH3MKH Sunikka Seppo Sirén Santtu OH3FFV Valkonen Harri OH3MUS Viitanen Jouko Tamminen Tero OH3FGV Piittinen Ari OH3MVZ Anttila Juha
Liitinvihje Ostin kesäleiriltä pussillisen 3200 khz kiteitä ja niiden mittaaminen tuli ajankohtaiseksi. Eipä miljoonalaatikosta enää löytynyt tuolle 30 vuotta vanhalle kiteelle kidepidintä ja mittajohtoja ei viitsinyt sormillakaan pitää kiteen jaloissa. Silmiin sattui Euro-liitin ja sen nastajako näytti lupaavalta, piikkiväliero on neljännesmillimetri. Ensimmäinen, mutta helposti korjattu juttu oli liittimen pinnojen reikien avartaminen kiteen jalkoihin sopivaksi. Mutta eipä kide mennytkään helposti paikoilleen, jokin jumitti. Euro-liittimen purkaminen selvitti syyn eli kosketinpiikin hahlon kärjet on taivutettu ulospäin, jotta se oikea piikki menee siihen helposti. Kiteen jalka on sen verran paksumpi, että ei mahdukaan hahloon ilman murjomista, jos silloinkaan. Hätä keinot keksii ja purkamalla liittimen voi porata tuon ulospäin taivutetun hahlon pään kohdalle reiän liittimen läpi ja hahlo pääsee aukeamaan riittävästi. Vasen kuva näyttää lopputuloksen, kide menee kivasti liittimeen ja mittaukset sujuvat toistettavasti. Oikeanpuoleinen kuvi esittää miten samaisen Euro-liittimen pätkästä syntyi pienille tehoille sopiva HF-alueen liitin, joka sopii vaikka piirilevyn siltausliittimien piikkeihin. Terv, Reino, OH3MA
YL WPX TROPHY Tuntuuko siltä, että Latvian (YL maa) poikia ja tyttöjä on tullut vuosien saatossa workittua runsaasti eri prefikseillä ja bandeilla. Jos tuntemus valtaa alaa ja lokikirjakin on samaa mieltä niin tässä tuore plaketti juuri sinulle. Latvian Contest Club (LCC) on julkaissut tämän plaketin parisen kuukautta sitten. seuraavin säännöin: * vain YL prefiksit kelpaavat (siis vanhoja UQ2 prefiksejä ei kelpuuteta) * OH asemilta vaaditaan 30 pisteen kerääminen * jokainen prefiksi on yhden pisteen arvoinen per HF- bandi, jos siis workit vaikka YL4U:n yhdeksällä eri bandilla on se yhdeksän pisteen arvoinen suoritus * kaikkien yhteyksien pitää olla kuitattuja * kuittaukseksi kelpaa QSL, eqsl ja LoTW * plaketin kustannus 30, $40 tai 30 IRC:tä * maksun voi suorittaa PayPalin kautta osoitteella ly5w.sam@gmail.com * hakemuksen voi meilata osoitteeseen awards@lrsk.lv Plaketit valmistetaan Liettuassa eli jos maksat kirjeellä niin silloin osoitteeseen: Saulius Zalnerauskas, Box 1081, Kaunas, LT-49006, Lithuania. Lisää tietoa ja mm. plaketin jo saneet osoitteesta: http://www.lrsk.lv/awards Plaketti on tyylikkäästi tehty, kuten kyseisen herran tehtailemat plaketit LY maan osalta. Hyvät materiaalit ja siisti työ. Toimitus oli kaksi viikkoa anomisesta. Awarditerveisin Jukka, OH3OJ, YL WPX Trophy #4 P.S. Ensituntumalta varsin helppo, mutta lopulta YL maasta ei erikoisprefiksejä ole kiusaksi saakka ollut. Kuittausprosenttikan ei lokikirjan tutkiskelu jälkeen ole kovin vakuuttava Raunon Välipalan oikeat DXCC maat: Kashmir, USA, Chile, Sudan, Iran, Albania, Swaziland, Zaire, Canada, Rodrigues, Haiti, Guam, Somalia, Russia, Niue, Finland, Kenya, Libya, Vanuatu Jos vastaanottajaa ei tavoiteta pyydetään palauttamaan osoitteeseen: Jukka Tamminen, Lopentie 47 as 5, 11710 Riihimäki