LIITE 10. RAAHEN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMON HAJUPÄÄSTÖJEN LEVIÄt~ H5S;iLVITYS. Jatta Sa!n~ Rislo Varjoranta

LIITE 10 RAAHEN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMON HAJUPÄÄSTÖJEN LEVIÄt~ H5S;iLVITYS Jatta Sa!n~ Rislo Varjoranta IlMATIETEEN LAITOS FINNISH METEOROLOGICAL INSTITIJTE 13

SISÄLLYSLUEI7ELO 1 JOHDANTO.3 2 TUTKIMUSMENETELMÄT.4 2.1 Meteorologisten tietojen käsittely hajumallissa 4 2.2 Hajuyhdisteiden leviämismalli 5 3 TUTKIMUKSEN SUORITUS 8 3.1 Meteorologiset tiedot 8 3.2 Päästötiedot 9 3.3 Leviämislaskelinat 10 4 HAJUJEN OHJEARVOSUOSITUKSIA 11 5 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU 13 6 YHTEENVETO 17 VIITELUETrELO 19 LUTTEET LIJTEKUVAT 24

1 JOHDANTO Tutkimuksessa arvioitiin Raahen kaupungin jätevedenpuhdistamon merkittävimpien hajulähteiden aiheuttamia hajuvaikutuksia puhdistamon lähiympäristössä. Mallilaskel inissa tarkasteltiin hajujen leviämistä nykytilanteessa, jossa maantettiin hajutilanteiden esiintyminen eli ns. hajutuntien määrä vuoden aikana työssä tarkastellulla alueella. Leviäinislaskelmat tehtiin neljällä erilaisella hajukynnyksen arvolla (1, 1,5, 3 ja 5 hy/m3), joilla pyrittiin kuvaamaan hajun voimakkuutta. Perushajukynnys 1 hyfin3 tarkoittaa hajua, jonka puolet ihmisistä aistii. Hajukynnyksillä 3 ja 5 hy/m3 kuvataan voimalckaampaa, selkeästi tunnistettavissa olevaa hajua. Laskelmissa tarkasteltiin sekä lyhytaikaisien (30 s) että pitkaaikaisien (1 h) hajutilanteiden esiintymistä. Mallilaskelmat tehtiin 6 km x 6 km alueelle 4 057 laskentapisteeseen maanpintatasoon. Laskentapisteiden välimatka oli pienimmillään 25 ui ja alueen rennoilla suurimmillaan 200 m. Leviäinismallien lähtötietoina käytettiin Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) toimittamia päästötietoja, jotka perustuivat helmikuussa 2005 tehtyihin hajupääs tömittauksiin sekä tilaajan toimittamia puhdistamon teknisiä tietoja. Mallilaskehnien meteorologisina tietoina käytettiin tutkimusalueen ilmastollisia olosuh teita edustavaa vuosien 2001 2003 havainnoista muodostettua kolmen sääaseman etäisyyspainotettua yhdistelmäaineistoa. Pitoisuuksien ja hajujen muodostumista tulostuspisteisiin tarkasteltiin kaikissa vuosien 2001 2003 tunneittaisissa ilmastollisissa tilanteissa. Leviämismallilaskelmissa huomioitiin paikalliset päästöjen kulkeutumiseen ja sekoittumiseen vaikuttavat tekijät, joita ovat mm. topografia ja laskenta-alueen maaston, vesistöjen ja asutuksen aiheuttamat leviämisalustan rosoisuuserot. 35

4 2 TUTKIMUSMENETELMÄT Tutlcimuksessa arvioitiin R.aahen kaupungin jätevedenpuhdistamon käsittelyprosessissa muodostuvien päästöjen aiheuttamia hajuvaikutuksia Ilmatieteen laitoksella kehitetyllä hajuyhdisteiden leviämismallilla. Hajuyhdisteiden leviämismalli on Ilmatieteen laitok sen kaupunkimallin erikoissovellutus. Hajumallia ja sen ominaisuuksia on kuvattu yksityiskohtaisesti Ilmatieteen laitoksen ilmansuojelun julkaisusaijan raportissa RANTAKRÅNS & SA VUNEN, 1995. 2.1 Meteorologisten tietojen käsittely hajumaifissa Ilman epäpuhtauksien leviäminen tapahtuu pääosin ilmakehän alimmassa osassa, jota lcutsutaan rajakerrokseksi. Rajakerroksen korkeus on Suomessa tyypillisesti alle kilo metri, mutta varsinkin kesällä se voi nousta yli kahteen lcilometriin. Rajakerroksen tuuliolosuhteet määräävät karkeasti ilman epäpuhtauksien kulkeutumissuunnan, mutta rajakerroksen ilmavirtausten pyörteisyys ja kerroksen korkeus vaikuttavat merkittävästi epäpuhtauksien sekoittumiseen ja pitoisuuksien laimenemiseen kulkeutuniisen ailcana. ~ kannalta keskeisiä meteorologisia muuttujia ovat siis tuulen suunta ja nopeus, ilmakehän stabiilisuutta kuvaava suure ja sekoituskorkeus. Rajakerroksen olosuhteista saadaan tietoa maanpinnalla tehtävien sää- ja säteilyhavain tojen sekä radioluotausten perusteella. Nämä havainnot eivät sellaisenaan riitä kuvaa maan vallitsevia päästöjen leviämisolosuhteita ja niiden vaihtelua, ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuosastolla on kehitetty meteorologisten tietojen käsittelymalli, eli ilmakehän rajakerroksen parametrisointimenetelmä, jonka avulla voidaan normaalien meteorolo gisten rutiinihavaintojen ja ~ siikan perusyhtälöiden avulla arvioida leviämismallilas kelmissa tarvittavat rajakerroksen tilaan vaikuttavat muuttujat (RAIVTAKRANS. 1990, KARPPJNEN ei at, 2000). Menetelmassa tarvittavat mittaustiedot saadaan Ilmatieteen laitoksen havaintotietokantaan talletet uista sää-, auringonpaiste- ja radioluotaushavain noista. Perinteisissä leviämismallisovellutuksissa on käytetty karkeaa ilmakehän stabiiisuus luokitusta (Pasquill-Tumer -luokat) ja mallien muuttujille on annettu luokittaiset 46

5 vakioarvot. Rajakerroksen parametrisoinnin avulla on mahdollista ilmaista leviämismal leissa käytetyt muuttujat jatlcuvina rajakerroksen tilan funlctioina, joissa voidaan ottaa paremmin huomioon myös päästölähteisiin liittyvä ~ siikka. Menetelmässä huomioi daan tutkimusalueen paikalliset tekijät, kuten leviämisalustan rosoisuus ja vuodenaikai set aibedoarvot (maanpinnan kyky heijastaa auringon säteilyä) eri maanpinnan laaduille. Sääasemilta saatavat perushavainnot valitaan tutkimusaluetta lähimpänä olevalta asemalta. Tämän lisäksi tuulen suunta- ja nopeustiedot muodostetaan kahden tai use amman sääaseman havaintojen etäisyyspainotettuna tilastollisena yhdistelmänä. Luo taushavainnot valitaan lähimmältä luotausasemalta. Lopputuloksena saadaan leviämis malleissa tarvittavien ilmakehän rajakerroksen parametrien ja meteorologisten tietojen tunneittaiset aikasarjat. 2.2 flajuyhdisteiden Icviämismafli Hajuyhdisteiden leviämismalli on Ilmatieteen laitoksen kaupunkimallin erikoissovellu tus. Kaupunkimalli on kehitetty Gaussin jakaumaa noudattavasta pistemäisen lähteen viuhkamallista. Malleihin sisältyvät laskentamenetelmät myös pinta- ja tilavuuslähteille. Hajuyhdisteiden leviämismallin leviämisparametrien maantyksessä on käytetty eräiden ulkomaisten meteorologisten tutkimusten tuloksia (BUSINGER ei at, 1971, CAUGHEY ei al., 1979, HANNA, 1985, HOLTSLAG, 1984, WRA7t 1987). Pistelähteitä käsiteltäessä tarvitaan laskentamenetelmä ns. nousulisälle, joka muodostuu, kun poistokaasut päästökohteesta vapautuessaan nousevat niiden liikemäärän ja lämpösisällön vuoksi päästölähteen huippua korkeammalle. Tällä päästöjen nousulisällä (plumerise) on huomattava vailcutus keskimaarälseen leviämiskorkeuteen ja muodostu viin epäpuhtauspitoisuuksiin. Nousulisän laskenta perustuu Briggsin tutkimuksiin (BRJGGS, 1975 ja 1984). Päästöjen leviämiseen saattavat vaikuttaa ilmavirtauksia häiritsevät kohteet, kuten päästölähdettä ympäröivät rakennukset tai korkea puusto, itse lähteen ominaisuudet ja lähimaasto. Tällöin leviämisessä voi esiintyä systemaattisesti alaspäin suuntautuvaa liikettä, josta käytetään nimitystä savupainuma (downwash). Tämän leviämiseen vaikuttavan ilmiön käsittelymenetelmä pitoisuuksia laskettaessa sisältyy myös hajuyhdisteiden leviämismalliin. 57

6 Kaupunkinialli ja hajuyhdisteiden leviämismalli laskevat epäpuhtauspitoisuuden tuntikeskiarvoja sillä oletuksella, että meteorologinen tilanne ja päästä pysyvät vakioina tunnin ajan. Laskenta etenee tunnin aika-askeleella kunnes koko meteorologisten tietojen aikasarjaja päästötietojen aikasarja on käyty läpi. Hajuyhdisteiden leviämismal lilla voidaan lisäksi kuvata hyvin lyhytaikaiset, jopa alle minuutin pitoisuudet. Tätä varten hajumalliin on sisällytetty pistelähteiden käsittelyyn ns. mutkittelumenetelmä. Menetelmässä oletetaan, että poistokaasuvanan mutkittelusta aiheutuu hetkestä toiseen vaihteleva pitoisuusaikasaija, joka koostuu 0,5 minuutin jaksoista tunnin mittaisessa otoksessa. Kutakin 0,5 minuutin pitoisuusarvoa vastaa jokin kaasuviuhkan akselin sijainti poikittais- tai pystysuunnassa keskimääräiseen ilmavirtaukseen nähden. Kaasuviuhkan akselin heilahtelun oletetaan noudattavan normaalijakaumaa, jolloin hajun määritykseen tarvittava maksimipitoisuus voidaan laskea joko ns. määrätyn todennäköisyyden menetelmällä tai Monte-Carlo-menetelmällä. Kun kaasuviuhka on levinnyt ja hajaantunut niin suureksi, että se saavuttaa ilmakehän rajakerroksen ylärajan, käytetään kaasuviuhkan sisäisen vaihtelun menetelmää ja huippupitoisuus lasketaan log-normaalijakauman mukaisella todennäköisyyden tiheysfiinktiolla. Usean päästöläh teen yhdessä aiheuttamia suurimpia pitoisuuksia arvioidaan ns. taustapitoisuusmenetel mällä. Hajuyhdisteiden leviämismalliin sisältyvät myös pinta- ja tilavuuslähteiden käsittelyyn soveltuvat laskentamenetelmät. Hajuhavainto määritellään kullekin yhdisteelle tai useasta yhdisteestä muodostuvalle seokselle sen hajukynnysarvolla, joka on se yhdisteen tai seoksen pitoisuus, jossa 50 % ihmisistä aistii hajua. Tämä penishajukynnys on hajupitoisuutena yksi hajuyksilckö ilmakuutiometrissä (tässä merkitty hy/m3). Hajukynnys voidaan määrittää myös eii yhdisteiden pitoisuutena, jolloin yksikkönä on milcrogrammaa ilmakuutiometrissä (~igim3). Tietyn yhdisteen tai useasta yhdisteestä muodostuvan seoksen hajukynnys vaihtelee eri ihmisillä mm. sen mukaan, kuinka kauan hajulle on altistuttu tai kuinka puhdasta jokin yksinäinen aistittava yhdiste on. Päästöissä voi esiintyä useita hajuja aiheuttavia yhdisteitä, jolloin hajumallissa tarvittavaa hajukynnyspitoisuutta ei aina voida yksikäsitteisesti määrittåä. Tällöin leviämislaskelmat voidaan suorittaa käyttämäl lä esimerkiksi seoksen herkimmin haisevan kaasun hajukynnyspitoisuutta tai tarkaste lemalla erikseen kutakin hajua aiheuttavaa yhdistettä. Todenmukaisempi kuva hajusta 68

7 saadaan, jos hajuyhdisteiden leviämismallia sovellettaessa on käytettävissä päästöjen hajuyksikkömäärityksiä. Hajuyksikkömaantyksiä voidaan tehdä päästökohteista oifaktometrillä. Olfaktometri muodostaa allcuperäistä näytettä puhtaalla ilmalla laimentamalla näytekaasuvirran, jossa hajun pitoisuus on vakio. Näytekaasuvirran pitoisuutta kasvatetaan, ts. laimennusta vähennetään asteittain, kunnes detektorina toimiva koehenlcilö erottaa hajua näytekaa suvirrassa. Koehenkilöiden määritysten perusteella oifaktometri laskee näytteen hajupi toisuuden (P50) hajuyksilcköinä ilmakuutiometrissä (hy/m3). Hajupitoisuus tarkoittaa sitä laimennuskertojen lukumäärää, jolla näytekaasuvirtaa on laimennettava, jotta 50 % hajupaneelin jäsenistä ei tunnista näytevirrassa hajua. Kun tunnetaan lähteen päästöissä esiintyvän yhdisteen tai seoksen hajulcynnys, voidaan hajuyhdisteiden leviämismallilla arvioida, milloin kynnysarvo saavutetaan eri etäisyyk sillä lähteestä tietyissä meteorologisissa olosuhteissa. Erisuuruisia hajukynnyksiä voidaan käyttää kuvaamaan hajun voimakkuutta ja miellyttävyysastetta. Hajukynnys 1 hy/m3 tarkoittaa siis hajua, jonka puolet ihmisistä eli hajupitoisuusmäärityksissä puolet olfaktometrin koehenkilöistä (hajupaneelista) aistii. Olfaktometrin koehenkilöiksi pyritään yleensä valitsemaan henkilöitä, joilla on normaali hajuaisti. Hajun aiheuttaja ei ole pitoisuudessa 1 hy/m3 vielä välttämättä tunnistettavissa. Hajulcynnyksillä 3 ja 5 hy/m3 kuvataan selkeää hajua, jonka lähde on tunnistettavissa. Pitoisuudet lasketaan yleensä tutkimusaluetta peittävään tulostuspisteikköön maanpinta tasolle. Tulostuspisteitä on tavallisesti 2000 6000 kappaletta, riippuen tutkimusalueen laajuudesta. Mallilaskelmien tuloksena saadaan aluejakaunia hajun esiintyvyydestä. Tulokset ilmoitetaan hajufrelcvensseinä, eli niiden tuntien prosentuaalisena osuutena vuoden tunneista, joina 0,5 minuutin pitoisuus on ylittänyt tarkastellun hajulcynnyksen. Esimerkiksi 10 %:n hajufrekvenssi tarkoittaisi sitä, että vuodessa on 876 tuntia, joiden aikana hajuja esiintyy vähintään 0,5 minuutin ajan. Tällä hajufrekvenssiarvolla kuvataan siis lyhytaikaisen (30 s) hajun esiintymistä. Lisäksi hajufrekvenssiarvot voidaan määrit tää vastaavasti pitoisuuksien tuntikeskiarvoista, jolloin tulos kuvaa pitkäaikaisen (1 h) hajun esiintymistä. Yleensä mallilaskelmissa käytetään kolmen vuoden tunneittaisten 79

8 arvojen meteorologista aikasaijaa. Hajufrekvenssit lasketaan erikseen kullekin tarkaste luvuodelle ja tuloksina esitetään näistä määritetty keskiarvo. 3 TUTKIMUKSEN SUORITUS 3.1 Meteorologiset tiedot Leviämislaskelmia varten maän tettiin ilinakehän rajakerrosta kuvaavat parametrit, jotka edustavat tutkimusaluetta mahdollisimman hyvin. Tuulitietojen etäisyyspainotettu yhdistelmäaineisto muodostettiin Oulun lentosääaseman sekä Hailuodon ja Kokkolan Tankarin sääasemien vuosien 2001 2003 havainnoista. Näillä synop-sääasemilla tehdään havaintoja kahdeksan kertaa vuorokaudessa. Tarvittavat auringonpaistetiedot saatiin Oulun lentosääaseman säteilymittausaineistoista ja sekoituskorkeuden määrittä miseen käytettiin Sodankylän observatorion radioluotaushavaintoja. Leviämismalluin tarvittavat ilmalcehän rajakerroksen tilaa kuvaavat muuttujat muodostettiin kolmen vuoden tunneittaiseksi aikasarjaksi vuosille 2001 2003. Aikasaijasta laskettiin tilastolli set tuulen suunta- ja nopeusjakaumat sekä sekoitusvoimakkuuden ja sekoituskorkeuden kuukausittaiset jakaumat. Tuulensuuntien ja -nopeuksien suhteellinen jakautuminen tuuliaineistossa on esitetty tuuliruusuna liitekuvassa 1. Pro senttiarvo ympyrän kehällä kuvaa kunlcin tuulensuunnan (suuntasektorin) osuutta koko aineistosta. Tehdyn tilastollisen tarkastelun mukaan tutkimusalueella olivat vallitsevia pohjoistuulet sekä etelä- ja lounaistuulet, joiden osuus koko aineistossa oli yli 15 %. Vähiten esiintyi itä-, länsi- ja luoteistuulia, alle 10 % kaikista tuulista. Nopeusjakauma kunlcin suuntasektorin sisällä on esitetty kuutena luokkana (prosenttiasteikot sektoreiden sisällä 10 %:n välein). Tuulten nopeusjakau massa heildcotuulisimpaan luokkaan (alle 2 m/s) jäävien tuulten osuus oli suuntasekto rista riippuen 8 22 % kaikista tuulista. Eniten heikkoja tuulia esiintyi idän ja kaakon puoleisilla tuulilla. Suurimpia yli 10 m/s tuulen nopeuksia esiintyi eniten pohjoisen- ja lounaanpuoleisilla tuulilla. Näilläkin tuulensuunnilla voimalckaiden tuulien suhteellinen osuus oli kuitenkin alle 3 % kaikista suuntasektorin tuulista. Edellä esitetyt tuulen nopeustiedot kuvaavat olosuhteita 10 metrin korkeudella maan pinnasta. 810

9 Sekoitusvoimakkuuden ja sekoituskorkeuden kuukausittainen esiintymistaajuus vuosina 2001 2003 on esitetty liitekuvassa 2. Sekoitusvolinakkuudet on luokiteltu karkeasti kolmeen luokkaan: voimakas, kohtalainen ja heikko sekoittuminen. Voimakasta sekoit tumista (labiileja tilanteita) esiintyy eniten kesällä, jolloin päiväaikaan maanpinnan lämpeneminen aiheuttaa alimpaan ilmake~okseen turbulenttista pyörteisyyttä. Labii leissa tilanteissa esiintyvät epäpuhtauspitoisuudet ovat pääsääntöisesti pieniä, mutta pitoisuudet voivat lyhytaikaisesti kohota myös korkeiden päästökohteiden lähellä. Käytetyssä aineistossa näiden labiilien tilanteiden suhteellinen osuus oli kesäkuukausina noin 25 3 5 %, kun vastaavia tilanteita esiintyi talvella joko hyvin vähän tai ei lainkaan. Heikkoa sekoittumista (stabiileja tilanteita) esiintyi käytetyssä aineistossa eniten talvilcuukausina, jolloin niiden suhteellinen osuus oli noin 40 50 %. Heikoissa sekoit tumistilanteissa pitoisuudet voivat kohota voimakkaasti varsinkin matalalta lähtevien päästöjen vaikutuksesta. Sekoituskerroksen korkeus määrää pystysuimnassa päästöjen laimenemistilavuuden rajan. Kun sekoituskorkeus on pieni, pitoisuudet voivat kohota voimakkaasti matalien lähteiden päästöjen vaikutuksesta. Matalia, alle 100 ja 100 200 metrin sekoituskorkeuk sia esiintyi tutlcimuksessa käytetyssä meteorologisessa aineistossa runsaasti etenkin joulukuussa ja tammikuussa (ks. liitekuva 2). Yli 500 metrin sekoituskorkeus ei vaikuta enää merkittävästi pitoisuuksien kohoamiseen lähileviämisen mittakaavassa. Talvella sekoituskorkeus ylettyi harvoin yli 500 metriin. 3.2 Päästötiedot Leviämislaskelmat tehtiin Raahen kaupungin jätevedenpuhdistamon merkittävimpien hajulähteiden aiheuttamille hajupäästöille. Jätevedenpuhdistamo sijaitsee kokonaisuu dessaan rakennuksen sisällä ja hajupäästöt vapautuvat ullcoilmaan rakennuksen katolla sijaitsevista katetuista poistoaukoista. Puhdistamolta vapautuu hajupäästöjä lietteen käsittelystä kolmesta poistoaukosta (kuormaustila, sulo, välppå) sekä allasrakennuksesta neljästä poistoaukosta (poistot 1, 2, 5 ja 6). Leviämislaskelmissa käytetyt päästöt perustuvat Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen (VTT) 9.2.2005 tekemiin hajupäästö mittauksiin (Liitteet 1 ja 2) ja puhdistamon tekniset tiedot tilaajan toimittamiin tietoihin. Mallilaskelmissa kailckia poistoaukkoja käsiteltiin pistelähteinä ja niiden päiistöt olivat 911

10 jatlcuviaja tasaisia. Kuormaustilan päästöjen kasvua lietteen purkamisen aikana ei voitu ottaa huomioon, koska päästövaihtelusta ei ollut olemassa mittaustietoja. Hajupäästö mittausten näytteenottohetkellä kuormaustilassa ei ollut käynnissä lietteen purkua. Allasrakennuksen poistoaukoista 2 ja 5 ei ollut otettu hajunäytteitä, joten niiden haju päästönä käytettiin poistoaukkojen 1 ja 6 hajupitoisuuksista laskettua keskiarvoa. Taulukossa 1 on esitetty yhteenveto leviämislaskelmien lähtötiedoista. Taulukko 1 Mallilaskelniissa käytetyt Raahen kaupungin jätevedenpuhdistamon käsittelyprosessin hajupäästöt, poistoilman tilavuusvirtaukset ja päästölähteiden korkeudet rakennuksen katol la. Tiedot ovat peräisin VTT:n hajupäästömittauksista. Hajupitoisuus Poisto ilman Päästölähteiden tilavuusvirta korkeus katolla [hy/rn3] rm3ihj [ui] Lietteen käsittely Kuormaustila 196 8077 0,75 Sulo 217 2035 0,88 Välppä 178 5095 0,78 Allasrakennus Poisto 1 402 2301 0,70 Poisto 2 439 * 3053 0,70 Poisto5 439* 3812 0,70 Poisto 6 476 7044 0,75 *= poistoaukkojen 1 ja 6 hajupitoisuuksista laskettu keski arvo 3.3 Leviämislaskelmat Leviärnislaskelmat tehtiin 4 057 laskentapisteeseen 6 km x 6 km kokoiselle tulostusalu eelle maanpintatasoon. Tulostuspisteet sijaitsivat tiheimmillään 25 metrin etäisyydellä toisistaan jätevedenpuhdistamon lähiympäristössä ja harvimmillaan tutkimusalueen reunoilla 200 metrin päässä toisistaan. Laskenta-alueen topografia huoinioitiin antamal la jokaiselle tulostuspisteelle x- ja y-koordinaattien lisäksi Maanmittauslaitoksen maastonkorkeusmallin mukainen z-koordinaatti eli maastonkorkeus. Leviämislaskelinat tehtiin neljällä erilaisella hajukynnyksellä: 1 hy/m3, 1,5 hy/m3, 3 hy/m3 ja 5 hy/m3. Hajukynnys 1 hy/m3 kuvaa tilannetta, jossa puolet ihmisistä aistii 10 12

II hajua, mutta hajun aiheuttaja ei vielä välttämättä ole tunnistettavissa. Hajukynnys 1,5 hy/m3 kuvaa tilannetta, jossa haju on aistittavissa ja hajukynnyksillä 3 ja 5 hy/m3 kuvataan selkeää hajua, jonka lähde on tunnistettavissa. Laskelmissa määritettiin sekä lyhytaikaisen (30 s) että pitkäaikaisen (1 h) hajun esiintyminen. Hajuyhdisteiden leviäxnismallilla tarkastellaan yleensä lyhytaikaisen 0,5 minuutin hajun pitoisuuksia tunnin otoksessa (ks. kappale 2.2). Tämä merkitsee sitä, että hajumallilas kelmissa tarkasteltava vuoden tunti rekisteröityy ns. hajutunniksi jo puoli minuuttia kestävän hajukynnyksen ylitysajan esiintyessä, eli hajutunnin aikana ei tarvitse haista koko tuntia yhtäjaksoisesti. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin myös pitkäaikaisen hajun esiintymistä. Pitkäaikaisen hajun tarkasteluissa tunti rekisteröityy hajutunniksi vasta kun hajupitoisuuden tuntikeslciarvo ylittää hajulcynnyksen, eli hajutunnin aikana haisee käytännössä yhtäjaksoisesti koko tunnin ajan. Korkeimpien hajufrekvenssiarvojen alueiden muodostumiseen vaikuttavat tutkimusalueen pitkän ajan tuulensuuntajakauma ja päästölähdettä ympäröivän maaston korkeuserot. 4 HAJUJEN OIIJEARVOSUOSITUKSIA Maita, joissa on annettu selkeitä ohjearvoja tai ohjearvosuosituksia hajujen esiintymisel le ovat tiettävästi vain Saksa ja Tanska. Saksassa on Nordrhein-Westfahlenin osavalti ossa annettu vuonna 1993 ohjeet, joiden mukaan selvää hajua saa esiintyä enintään 10 % kokonaisajasta asutusalueilla ja 15 % ajasta teollisuusalueilla. Tunnit rekisteröity vät hajutunniksi jo lyhytaikaisen hajuaistimuksen jälkeen. Laitosta, jonka aiheuttama hajukuorma ei yhtä 2 %:a kokonaisajasta, ei pidetä alueen kokonaishajukuonnan kannalta merkityksellisenä (S4NONYYMJ, 1993). Tanskassa laitoksen aiheuttamaa häiritsevää hajua saa esiintyä ympäristössä korkeintaan 1 % kokonaisajasta. Haintse väksi hajuksi määritellään yleisesti erittäin selkeä haju (MILJÖSTYRELSEN, 1985). Tanskan hajusuositteen inäärittelystä ei ole olemassa yksityiskohtaista tietoa, joten tässä työssä mallilla laskettujen hajufrekvenssiarvojen vertaaminen siihen ei ole yksiselitteis tä. 11 13

12 Suomessa on tehty tutkimus niistä muuttujista, jotka sopisivat maassamme mahdollises ti annettavien hajuohjearvojen perusteiksi (ARNOLD, 1995). Tutkimuksessa esitetään, että ohjearvona voitaisiin käyttää hajufrekvenssiarvoja 3 9 % kokonaisajasta. Alaraja koskisi hyvin epämiellyttävää hajua, kuten sellutehtaiden ympäristössä esiintyvää haisevien rikkiyhdisteiden hajua, jolla on korkea haittapotentiaali. Yläraja koskisi hajuja, joiden miellyttävyysaste on vaihtelevampi. VTT Prosessit on lausunnossaan (ARWOLD & LEHTOMÄKI, 2003) Helsingin kaupun gin Viilcinmäen jätevedenpuhdistamolle tehdyn tutkimuksen tuloksista (RASILA & PIETARILA, 2003) esittänyt mm. seuraavat ulkomaiset vertailuarvot, joita voidaan käyttää jätevedenpuhdistamon hajujen aiheuttaman viihtyvyyshaitan arviointiin: O O O O Eurooppalaisen tutkimuksen mukaan hajun ns. yleinen valitustaso on 5 hy/m3. Haju on pitoisuudessa 1 hyfm3 juuri aistittavissa, pitoisuudessa 3 hy/m3 selvästi tunnistettavissa ja pitoisuudessa 5 hy/m3 useimmat ihmiset pitävät hajua melko voimaklcaana (SCHA UBERGER et cii., 1998). Irlannin ympäristöhallinnon julkaisun mukaan pitkäaikaisen (1 h) hajun yleinen tavoitearvo olisi 1,5 hy/m3 ja tavoitearvon ylittävää hajua saa esiintyä ympäris tössä korkeintaan 2 % kokonaisajasta. Tavoitearvo vastaa hajukuormaa, joka ei johda hajuhaittaan (BONGERS ei al., 2001). Beigialaisen tutkimuksen mukaan jätevedenpuhdistamon haitaton hajukynnysta so on 0,5 hy/m3 ja kynnystason ylittävää hajua saa esiintyä ympäristössä kor keintaan 2 % kokonaisajasta. Haitattomana tasona pidetään hajukuonnaa, joka ei johda lainkaan valituksiin (VAN BROECK, ei cii., 2001). Suositusarvot koskevat tuntikeskiarvoja. Hollantilaisen tutkimuksen mukaan jätevedenpuhdistamon hajun suositusarvot ovat 1,5 hy/m3 (uusi laitos, asutusalue) ja 3,5 hyfm3 (vanha laitos, teollisuus alue). Hajukynnyksen ylittävää hajua saa esiintyä ympäristössä korkeintaan 2 % kokonaisajasta (OdourNet UK Ltd, 2002). Suositusarvot koskevat tuntikeskiar voja. O Englannissa uuden jätevedenpuhdistamon suurimmaksi sallituksi hajukuormaksi suositellaan 5 hy/m ja vanhan jätevedenpuhdistamon 10 hy/m. Hajuja saa 12 14

13 esiintyä ympäristössä korkeintaan 2 % kokonaisajasta (SCHÅ UBERGER ei at, 1998). 5 TULOKSET JA TULOSTEN TARKASTELU Tutkimuksessa määritettiin Ilmatieteen laitoksen hajuyhdisteiden leviämi smallilla Raahen kaupungin jätevedenpuhdistamon kåsittelyprosessin normaalitilanteen hajupääs töjen aiheuttamien lyhytaikaisten (30 s) ja pitkäaikaisten (1 h) hajutilanteiden esiinty minen, eli hajukynnysten ylitykset tutkimusalueella. Leviämislaskelmien tulokset esitetään hajujen esiintymisen aluejakawnakuvina ja taulukoina. Mallilaskelmien tulosten mukaan Raahen jätevedenpuhdistamon hajuvaikutukset jäisivät melko suppeal le alueelle puhdistamon lähiympäristöön. Liitekuvissa 3 5 on esitetty leviämismallilla määritetyt lyhytaikaisten hajutilanteiden (puolen minuutin hajupiikkejä tunnin otokses sa) esiintymistä kuvaavat aluejakaumat jätevedenpuhdistamon ympäristössä. Kuvat esittävät niiden tuntien määrän prosentteina vuoden kokonaistuntimaarastä, joina hajukynnys voisi ylittyä eri kohdissa tutlcimusaluetta kokonaishajua edustavilla haju päästöillä. Lyhytaikaisen hajun tapauksessa tunti rekisteröityy hajutunniksi jo silloin, kun hajukynnys ylittyy vähintään puolen minuutin ajan, eli koko tuntia ei välttämättä haise. Tämä on otettava huomioon hajumallilaskelmien tuloksia arvioitaessa. Lyhytaikaisen hajun suurimmat hajufrekvenssit esiintyvät kaikilla eri hajukynnysvaih toehdoilla aivan jätevedenpuhdistamon välittömässä läheisyydessä (liitekuvat 3 5). Suurimpien hajufrekvenssien sijainti on esitetty aluejakaumakuvissa valkoisella tähdel lä. Maksiiniarvojen ja niitä ympäröivien korkeimpien hajufrekvenssiarvojen alueiden muodostumiseen vailcuttavat tutkimusalueen pitkän ajan tuulensuuntajakauma ja päästölähteen ympäristön maaston ja lähirakennusten korkeuserot. Hajutilanteiden esiintymisalue eli alue, jolla hajuja esiintyy ainakin yhden tunnin aikana vuodessa, oli hajukynnyksellä 1 hy/m3 lähes pyöreä, hallcaisijaltaan noin 1,3 km kokoinen alue. Hajukynnyksellä 3 hy/m3 alue oli selvästi pienempi, halkaisijaltaan vain noin 720 metriä ja hajukynnyksellä 5 hy/m3 enää noin 550 m. Lyhytaikaisen hajun hajufrek venssit ylittivät 3 % vuoden tunneista (263 tuntia) vain hyvin pienellä halkaisijaltaan noin 170 metrin kokoisella alueella, kun hajukynnys oli 1 hy/m3. Suureminilla hajukyn 13 15

14 nyksillä hajua esiintyi yli 3 % vuoden tunneista vain yksittäisissä laskentapisteissä aivan jätevedenpuhdistamon läheisyydessä. Pitkäailcaisen hajun tarkasteluissa tunti rekisteröityy hajutunniksi vasta kun hajupitoi suuden ttmtikeskiarvo ylittää hajukynnyksen, eli hajutunnin aikana haisee käytännössä yhtäjaksoisesti koko tunnin ajan. Pitkäaikaisten hajutilanteiden (1 h) suurimmat haju frekvenssit esiintyivät myös aivan jätevedenpuhdistamon välittömässä läheisyydessä. Hajutilanteiden esiintymisalueet olivat kaikilla hajukynnyksillä kuitenkin niin pieniä, ettei niitä ole esitetty aluejakaumakuvina. Hajutilanteiden esiintymisalue (yli 1 hajutunti vuodessa) oli suurimnillaankin vain noin 250 metriä halkaisijaltaan, kun hajukynnys oli 1 hylm3. Taulukossa 2 on esitetty jätevedenpuhdistamon nonnaalitilanteen pä~stöjen aiheuttaman lyhytaikaisen ja pitkäaikaisen hajun esiintymistä kuvaavat tutkimusalueen suurimmat hajufrekvenssiarvot prosentteina vuoden tuxmeista sekä niitä vastaavat hajutuntien lulcumäärät. Suurimmat hajufrekvenssit esiintyvät kaikilla eri hajukynnysvaihtoehdoilla aivan jätevedenpuhdistamon välittömässä läheisyydessä. Pitkäaikaista hajua esiintyy tutkimusalueella huomattavasti harvemmin kuin lyhytaikaista hajua. Suuremmilla hajukynnyksillä (3 ja 5 hy/m3) pitkäaikaista hajua ei esiintynyt lainkaan. Taulukko 2. Jätevedenpuhdistamon normaalitilanteen päästöjen aiheuttaman lyhytailcaisen (30 s) ja pitkäaikaisen (1 h) hajun esiintymistä kuvaavat tutkimusalueen suurimmat hajufrelcvens siarvot prosentteina vuoden tunneista, sekä niitä vastaavien hajutuntien lukumäärä (1km) vuodessa neljällä erilaista hajun voimakkuutta kuvaavalla hajukynnysarvolla. Lyhytaikainen Pitkäaikainen (30 s) haju (1 h) haju % 11cm 1km Juuri aistittavissa oleva haju, puolet ihmisistä aistii hajua 6,4 559 0,2 18 Hajukynnys 1 hy/m Hajukynnys 1,5 hy/m3 6,2 546 0,08 7 Selkeä tunnistettavissa oleva haju Hajukynnys 3 hy/m3 5,4 471 0 0 Melko voimakas tunnistettavissa oleva haju Hajukynnys 5 hy/m3 4,0 353 0 0 14 16

Kuten kappaleessa 4 esitettiin, on Suomessa tehty tutkimus niistä muuttujista, jotka sopisivat maassamme mahdollisesti annettavien hajuohjearvojen perusteiksi (ARNOLD, 1995). Tutkimuksen mukaan ohjearvoina voitaisiin käyttää hajufrekvenssiarvoja 3 9 % kokonaisajasta. Alaraja koskisi hyvin epämiellyttävää hajua, jolla on korkea haittapo tentiaali ja yläraja koskisi hajuja, joiden miellyttävyysaste on vaihtelevampi. Ha jusuositteen alaraja 3 % kokonaisajasta, eli 263 tuntia vuodessa, ylittyisi mallilaskelmi en mukaan lyhytaikaisissa (30 s) juuri aistittavissa olevissa hajutilanteissa (hajukynnys 1 hy/m3) alle 170 metrin etäisyydellä puhdistamosta. Korkeammilla hajukynnysarvoilla (3 hy/m3 ja 5 hy/m3) 3 % kokonais~asta ylittyisi vain yksittäisissä laskentapisteissä alle 50 metrin etäisyydellä puhdistamosta. Pitkäkestoisissa (1 h) hajutilanteissa hajusuosit teen alaraja ei mallitulosten mukaan ylittyisi lainkaan. Kotimaiseksi hajusuositteeksi esitetty hajufrekvenssin yläraja, 9 % kokonaisajasta eli 788 tuntia vuodessa, ei mallitu losten mukaan ylittyisi sen paremmin lyhytkestoisissa (30 s) kuin pitlcäkestoisissakaan (1 h) hajutilanteissa. Kuvassa A on havannollistettu kolmella hajulcynnysarvolla malli laskelmin saatuja tulostusalueen korkeimpia hajufrekvenssejä ja niiden suhdetta ha jusuositteen ala- ja ylärajaan. Ulkomaisista vertailuarvoista todettakoon mm. irlantilainen haitattoman hajukuorman yleinen tavoitetaso pitlcäaikaiselle (1 h) hajulle, joka on 1,5 hy/m3, kun tavoitearvon ylittävää hajua saa esiintyä ympäristössä korkeintaan 2 % kokonaisajasta. Hollantilaisen tutkimuksen mukaan jätevedenpuhdistatnon hajun suositusarvot ovat 1,5 hy/m3 (uusi laitos, asutusalue) ja 3,5 hy/m3 (vanha laitos, teollisuusalue) ja hajukynnysten ylittävää hajua saa esiintyä korkeintaan 2 % kokonaisajasta. Myös Hollannin suositusarvot koskevat tuntikeskiarvoja. Raahen jätevedenpuhdistamon hajufrekvenssit jäävät näiden suositusarvojen alapuolelle, sillä pitkäailcaisen hajun suurin frekvenssi hajukynnyksellä 1,5 hy/m3 on 0,08 % kokonaisajasta. 15 17

16 0 t 0 800 700 600 559 1 500 400 300 200 100 411 353 0 Ihy/m3 3hy/m 5h~i Hajukynnys KuvaA. Lyhytaikaisten hajutilanteiden (30 s) esiintyminen korkeimmillaan tutkimusalueella hajutuntien Iulcumäaränä vuodessa kohnella eri hajukynnysvaihtoehdolla. Vuoden tunti re Icisteröityy bajutunniksi puoli minuuttia kestävän hajukynnyksen ylitysajan esiintyessä. Poikkijanat kuvaavat kotimaisessa hajusuositteessa mainittt~a 3% (vihreä) ja 9% (violetti) hajufrekvenssitasoja. 16 18

6 YHTEENVETO Tutkimuksessa arvioitiin Ilmatieteen laitoksella kehitetyllä hajuyhdisteiden leviämis mallilla Raahen kaupungin jätevedenpuhdistamon aiheuttamia hajuvaikutuksia puhdis tamon lähiympäristössä. Leviämismallilaskelmissa määritettiin hajutilanteiden esiinty minen eli ns. hajutuntien määrä vuoden aikana tutkimusalueella, jonka koko oli 6 km x 6km. Laskelmat tehtiin neljällä eri hajukynnyksen arvolla (1, 1,5, 3 ja 5 hylm3), joilla pyrittiin kuvaamaan hajun voimakkuutta. Perushajukynnys 1 hy/m3 tarkoittaa hajua, jonka keskimäärin puolet ihmisistä aistii. Hajukynnyksillä 3 ja 5 hylm3 kuvataan voimakkaampaa, selkeästi tunnistettavissa olevia hajuja. Laskelinissa tarkasteltiin sekä lyhytaikaisien (30 s) että pitkäail aisien (1 h) hajutilanteiden esiintymistä. Mallilaskelmien mukaan hajujen esiintyminen painottuu puhdistamon välittämään läheisyyteen. Maassamme tehtyjen hajututkimusten perusteella kotimaiseksi hajusuosit teeksi miellyttävyysasteeltaan hyvin epämiellyttäville hajuille on esitetty 3 % vuoden tunneista. Kyseinen hajufrekvenssi ylittyisi matalimmalla tarkastellulla hajukynnysar volla (1 hylm3) vajaan 170 metrin etäisyydellä puhdistamosta. Jätevedenpuhdistamolta noin 400 metrin etäisyydellä olevalla Raahen aluesairaalan alueella matalin hajukyn nysarvo (1 hy/m3) ylittyisi mallilaskelmien tulosten mukaan alle 1 % vuoden tunneista. Voimakkaammille hajuille, eli korkeammilla hajukynnysarvoilla, 3 % hajufrekvenssiar von ylitysalue jäisi 100 metrin sisälle päästölähteistä. Miellyttävyysasteeltaan vaihtele via hajuja koskeva hajusuositteen ylär~a, 9 % kokonaisajasta, ei mallitulosten mukaan ylittyisi lainkaan. Myöskään eräissä maissa suositeltu hyväksyttävä hajutaso, jossa hajupitoisuuden tuntikeskiarvo ylittää 1,5 hy/m korkeintaan 2 % kokonaisajasta, ei tämän selvityksen mukaan ylittyisi Raahen jätevedenpuiidistamon päästöillä. Hajusuositteita sovellettaessa on huomioitava hajutilanteiden esiintymisfrekvenssin lisäksi hajun miellyttävyysaste ja mallilaskelmien tuloksiin vaikuttavat epävarmuusteki jät. Mallilaskelmien tuloksien luotettavuuteen vailcuttavat mm. lähtötietojen epävar muudet, kuten esimerkiksi se, miten todenmukaisena päästöjen ajallinen vaihtelu pystytään kuvaamaan. Mallilaskehnien lähtötietoina on käytetty Vfl:n Raahen jäteve 17 19

18 denpuhdistamolla helmilcuussa 2005 tekemien hajup~tö~~~sten tuloksia olettaen, että pä~stöt pysyisivät jatkuvasti näytteenottopäivänä määritetyllä vakiotasolla. Malli laskelmissa ei ole voitu ottaa huomioon päästöjen mahdollisia vuodenaikaisvaihteluja tai muita jätevedenpuhdistamolla mahdollisesti ajoittain esiintyviä mittausajankohtana vallinneesta tilanteesta selvästi poikkeavia hajupäästöjä, koska näiden päästöjen suu ruuttaja esiintyvyyttä ei tunneta. 18 20

19 VIITELUETTELO ANONYYMI, 1993. Feststellung und beurteilung von geruchsimmissionen (Geruchs Immission-Richtlinie). Stand 15.2.1993. Essen: Landesanstalt fiir Immissionsschutz Nordrhein-Westfalen, 23 s. ARNOLD, M., 1995. Hajuohjearvojen perusteet. Vfl kemiantekniikka, 1 77 tiedotteita 1711, Espoo, 83 s. ARNOLD, M. & LEHTOMÄKI, J., 2003. Lausunto koskien Viikinmäen hajuselvityk sen tuloksia 2002. Vfl prosessit. Espoo, 45. BONGERS, M., VAN HARREVELD, A. & JONES, N., 2001. Resent developments in research supporting pig odour policy reviews in the Netherlands and iii lreland. Teok sessa: Jiang, J. (toim.) 1~ IWA International Conferenee on odour and VOCs: Meas urement, regulation and eontrol techniques. Sydney: UNSW Publishing and Printing Services. S. 427 434. BRIGGS, G.A., 1975. Piume rise predictions. lii HAUGEN, D.A. (ei), Lectures on ali pollution and environmental impact analysis. American Meteorological Society, p. 59-111. BRIGGS, (IA., 1984. Piume rise and buoyancy effects. In: SANDERSON, D. (ed.), Atmospheric Science and Power Produetion. US Dept. of Energy DOE/TIC-27601, p. 327-366. BUSINGER, J.A., WYNGAARD, J.C. IZUMI, Y. & BRADLEY, E.F., 1971. FIux profile relations in the atmospheric surface Iayer. 1 Atmos. SeL 28, p. 181-189. CAUGHEY, S.J., WYNGAARD, J.C. & KAIMAL, J.C., 1979. Turbulence in the evolving stable boundary Iayer. 1 Atmos. ScL, 36, p. 1041-1052. 19 21

20 HANNA, S.R., 1985. Air quality modeling over short distanees. Iii: HOUGI-ITON, D.D. (ei), Handbook ofappfled Meteorolagy, University of Wisconsin. HOLTSLAG, A.A.M., 1984. Estiniates of diabatic wind speed profiles from near surfa cc weather observations. Bound. -Layer Meteorol. 29, p. 225-250. KARPPINEN, A., JOFFRE, S. M., KUKKONEN, 3., 2000. The refinement of a mete orological preprosessor for urban environment. International Journal of Environment and Pollution 14, s. 565 572. MILJÖSTYRELSEN, 1985. Begrensning af Iuftgener fra virksomheder. Vej!edningfra Miljöstyrelsen 4/1985, Copenhagen, 27p. OdorNet UK Ltd., 2002. Odour Impacts and odour Emission Control Measures for Intensive Agriculture. Environmental Research R&D report series No. 14. Environ mental Proteetion Agency. Johnstown Castle Estate, Wexford, Ireland. RANTAKR.ANS, E., 1990. Uusi menetelmä meteorologisten tietojen soveltamiseksi ilman epäpuhtauksien leviämismalleissa. Ilmansuojelu-uutiset 1/90, s. 18-20. RANTAKRANS, E. & SAVUNEN, T., Ilmansuojelunjulkaisuja 21, Jimatieteen laitos, Helsinki. 1995. Hajuyhdisteiden leviämisen arviointi. RASILA, T. & PIETARILA, H., 2003. Helsingin kaupunki, kaupunkisuunnitteluvirasto, Viilcinmäen jätevedenpuhdistamo, hajupä~stöjen leviämisselvitys. Ilmatieteen laitos, ihnanlaadun tutkimus, Helsinki. 24 s. SCHAUBERGER, G., PIRINGER, M. & PETSZ, E., 1998. Diurnal and Annual Varia tion of Odour from Animal Hauses: a Model Calculation for Fattening Pigs, J. Agric. Engn. Res., Vol. 74, s. 25 1 259. VAN BROECK, G., VAN LANGEHOVE, H. & NIEUWEJAERS, 8. 2001. Recent odour regulation developments in Flanders: ambient odour quality standards based on 20 22

21 dose-response relationships. Teoksessa: Jiang, J. (toim.) l~ IWA International Confer ence on odour and VOCs: Measurement, regulation and control techniques. Sydney: UNSW Puplishing and Printing Services. S. 187 195. WRATT, D.S., 1987. An experimental investigation of some methods of estimating tur bulence paraineters for use in dispersion modeis. Atmos. Environ. 21:12, p. 2599-2608. 21 23

LIITTEET 22 24

1/3,477 TUTKIMUSSELOSTIJS NRO PRO3/3043/05 1 (3) Tilaaja Harri Pietarila Jimatieteen laitos Sahaajankatu 20 E 00880 Helsinki Käsittelijä Mona Arnold Raahen kaupungin jätevedenpuhdistamon hajupäästöjen niäärittämi nen Espoossa 11.2.2005 Ryhmäpäällikkö Jukka Lehtomäki Erikoistutkija Mona Arnold LIIflEET 1 kpl JAXELU Raahen kaupunki/tekninen toimi Tilaaja Arkisto :n nimen käytaminen mainoksissa tai tämän selostuksen osittainen julkaiseminen on sallittu vain VTr:stä saadun Idijallisen luvan perusteella. VTT PROSESSIT Biologinkuja 7. Espoo Puh 020 722 111 PL 1602, 02044 vrr Faksi 020 722 7026 23 25

ltj,77 TUTKIMUSSELOSTUS NRO PR03/3043105 2(3) 1 MENETELMÄT JA NÄYnEENOTTO Tutkimuksessa määritettiin Raahen kaupunginjätevedenpuhdistamon merkittä vimpien hajulähteiden hajupäästöt. Mittaustietojen perusteella arvioitiin laitok sen kokonaishajupäästö näytteenottohetkellä. Mittaus tehtiin 9.2.2005. Mittauk sen aikana lämpötila oli -1 C ja ilmanpaine 1024,1 hpa. Hajupitoisuus Näytteenotto ja näytteiden hajukynnykset määritettiin standardin SF5 EN 13725 :n periaatteiden mukaisesti. Hajupitoisuudet maantetään aistinvaraisesti Oifaotomat OLF-N1 -e -olfaktometrillä. Koehenkilöiden arvioinnin perusteella oifaktometri laskee näytteen hajupitoisuuden (P50) muodossa hajuyksikköä/m3 (hyfm3 tai ou/m3). Hajupitoisuus tarkoittaa sitä laimennuskertojen lukumäärää, jolla näytekaasuvirtaa on laimennettava, jotta 50 % hajupaneelin jäsenistä ei tunnista näytevirrassa hajua. TUa vuusvirta Päästökohteiden kaasun tilavuusvirta ja lämpötila ~nääritettiin kuumalanka anemometrillä (TS! Incorporated veloci calc plus) ja siipipyöräanemometrilla (TSI Incorporated Airflow tm). Näytteenotto Näytteenottopisteet, 80 puhdistamoalueen haisevat kohteet oli valittu yhdessä Raahen teknisen toimen henkilön kanssa seuraavasti: Allasrakennus (yhtenäinen tila): hajunäytteet kahdesta poistosta tilavuusvirran määritys kaikista neljästä käytössä olevasta poistosta (normaali tila) Lietteen käsittely Kuonnaus tila Sulo Välppä Kaikki näytteet otettiin katettujen tilojen ilmanvaihtopoistosta. Hajunäytteet otettiin näytteenottopusseihin ns. evakuointitekniikkaa käyttäen. Kuormaustilan Pussinäytteet analysoitiin seuraavana päivänä laboratoriossa 24 tunnin sisällä näytteenotosta. 2 TULOKSET Liitteessä 1 esitetään mitatut hajupitoisuudet ja poistojen tilavuusvirrat. Taulu kossa 1 on mittausdatan perusteella lasketut hajupäästöt. Allastilan hajupäästö (hajuyksikköä/ tunnissa) on laskettu kertomalla kohteen keskimääräinen hajupi toisuus poistojen yhteenlasketulla tilavuusviralla. Päästöt ovat jatlcuvia. VTr:n nimen ksyttsminen mainoksissa tai t~zn5n selostuksen osinainenjulkaiseminen on sallittu vain VTflstA saadun ld4allisen luvan perusteella. 24 26

TUTKIMIJSSELOSTUS NRO PR0313043/05 3 (3) Taulukko 1. Piihdistamoalueen haiseviksi tunnistettujen kohteiden hajupäästöt (tuhat hajuyksikköä tunnissa) Kohde Päästö 1000 hy/h Allasrakennus 7 116,2 Kuormaustila* 1 5831 Slilo 441,6 Väippä 906,9 Yhteensä 10 047,8 VTrm nimen ktyttäminen mainoksissa tai (~mtn seloshiksen osiltaineajulkaiseminen on sallittu vain VTTstä saadun kiijallisen luvan perusteella. 25 27

TUTKIMUSSELOSTUS NRO PRO3/3043/05 Liite 1 Näytteiden hajupitolsuudet (h.y.1m3) ja poistojen tilavuusvirrat m3!h (red. 20 C, kostea kaasu) poistoilman tila- Kohde vuusvirta Najupitoisuus m311 hy/m3 AUasrakennus poisto 1 2301 402 2 3053 5 3812 6 7044 476 Kuormaustila* 8077 196 Sifio 2035 217 VäIppä 5095 178 * näytteenottohetkellä eipurkua. Vfl:o nimen käyttäminen mainoksissa tai tämän selostuksen osittainen julkaiseminen on sallittu vain Vrt:stä saadun ldi5allisen luvan penasteella. 26 28

Raahen jäteveslialtos 9.2.2005 Kohde Qv~ red 2OoC Kohteen ulkomitat Kuva no: [m3ihj katolla [nimi Katoita Kuormaustila 8077 r 325 1. h = 750 Sulo 2035 r = 325 2. h = 880 Väippä 5095 r = 325 4 Ii = 780 Imurl 1.(altaat) 2301 Purkausaukot 2kpI 9. 230x330, Ii = 700 Imurl 2.(altaat) 3053 Purkausaukot 2kpl 230x330, h = 700 Imuri S4altaat) 3812 Purkausaukot 2kpl 230x330,h=700 imuri 6.(altaat) 7044 r = 325 11. h = 750 imuri 3.(altaat) r = 325 10. h = 750 imuri 4.(altaat) r = 325 10. h = 750 Yleiskuva iietteen käsittelyn poistohormeista 5. Yleiskuva allasrakennuksen poistohormeista 7. 27 29

LIITEKUVAT 28 30

Kuva 1. Tuulen suunta- ja nopeusjakauma tutkimusalueella vuosina 2001 2003. 29 31

100% 90% 80% 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% 1 5 6 7 8 Kausi 100% 90% 80% >SOOm 70% 60% 50% 40% 30% 20% 10% 0% 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 Kuukausi Kuva 2. Sekoitusvoimakkuuden (ylempi kuva) ja sekoitus korkeuden (alempi kuva) esiintymistaajuus kuukausit tahi tutkimusalueella vuosina 200 1 2003. 30 32

RAAHEN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMO ilmatieteen laitos 2005 * maksimi 6,4 % = päästölähde Kuva 3. Puhdistamon aiheuttaman lyhytaikaisen (30 s) hajun esiintyminen prosentteina vuoden tunneista. Puolet ihmisistä aistii hajua, haju on juuri aistittavissa. Hajukynnys 1 hy/m3. 31 33

RAAHEN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMO Ilmatieteen laitos 2005 maksimi 5,4 % päastölähde Kuva 4. Puhdistamon aiheuttaman lyhytailcaisen (30 s) hajun esiintyminen prosentteina vuoden tunneista. Selkeä tunnistettavissa oleva haju. Hajukynnys 3 hy/m3. 32 34

RAAHEN KAUPUNGIN JÄTEVEDENPUHDISTAMO ilmatieteen laitos 2005 = i~i~i 4,0% päästölähde Kuva 5. Puhdistamon aiheuttaman lyhytaikaisen (30 s) hajun esiintyminen prosentteina vuoden tunneista. Selkeä tunnistettavissa oleva haju. Hajukynnys 5 hylm3. 33 35