TOIMITTAJALTA: Yhdessä tekemällä

Sisällys TOIMITTAJALTA: Yhdessä tekemällä... 3 PUHEENJOHTAJALTA: Kesätervehdys!... 4 Hajarakentamisen hallinta Tampereen kaupunkiseudulla mahdollisuus vaikuttaa... 4 Kyläyhdistyksen hallituksen kokouspöytäkirjoista keväältä 2012... 5 Pyöräilykatos suunnitelmasta toteutukseen... 6 Koulun johtokunnan kuulumisia... 7 Vanhempainyhdistyksen uudelta puheenjohtajalta... 8 Seurakunnan kerholle jatkoa... 8 Uutena opettajana Mattilan koulussa... 9 Koulunkäynninohjaajaksi Mattilan kouluun... 10 Hulauden vesialueen kunnostushanke... 11 Kevään tempaus: kyläkirpputori ja kahvila... 15 Lähde mukaan Mattilan Nuorisoseuran tapahtumiin 2012... 16 Ateljee Alla Vaahteran Elämyksiä arkeen... 18 Lasten keväinen pyöräretki... 20 Leimaus 2012 Nuorten suunnistajien suurleiri... 21 Tuulahdus talvesta Kylän hiihtokilpailujen tulokset... 22 Mattilalaisten urheilumenestyksestä... 22 Mattila mediassa... 23 Mattilan kevättä... 26 Mattila, hulaus, kippis ja kulaus... 28 Timo Ulj 2

TOIMITTAJALTA: Yhdessä tekemällä Ensimmäinen ajatukseni kuullessani Pilkkeen etsivän tekijäänsä oli, että tämä voisi olla minun tapani osallistua kylän toimintaan. Esikoiseni ei vielä käy koulua, ja asumme niin syrjässä Perälän kylässä, ettei mattilalaisia näe ihan päivittäin. Koen myös, että sosiaalisen median aikanakin oma lehti on tärkeä kylän viestinnässä, ja lisäksi Pilkkeellä on pitkät perinteet. Eipähän ihan joka kylällä omaa lehteä olekaan! Olen viimeksi ahkeroinut kylän ja koulun hyväksi 1990-luvun alussa koululaisena. Silloin nikkaroitiin linnunpönttöjä, kunnostettiin pururataa ja juhlittiin koulun 50-vuotista historiaa. Sittemmin Mattilan kylä tuntuu kasvaneen kovasti, Pyhällönvuorelle on noussut lintutorni ja Rikalan kanavakin taidetaan vihdoin saada avatuksi. Paljon muutoksia on tapahtunut, mutta yhdessä tekemisen iloa tuntuu edelleen löytyvän. Tänä keväänä on tempaistu mm. kyläkirppiksen puitteissa, ja kylän aktiivit toimivat nyt seurakunnan kerhon jatkumiseksi koululla. Luin hyvällä mielellä Tarun, koulun uuden koulunkäyntiavustajan kuvauksen omista kokemuksistaan Mattilan koulussa. Hän kuvasi kyläämme sanoilla yhteisöllisyys ja välittäminen. Nämä tekijät korostuivat tänä keväänä, kun kyläläiset organisoituivat talonsa tulipalossa menettäneen perheen tukemiseksi. Talkoohenkeä ja yhteisöllisyyttä korostettiin myös Aamulehden jutussa kyläyhdistyksestä ja lintutornista. Ja osallistumistapojahan löytyy jokaiselle halukkaalle rahoitushakemusten teosta aina särjen kalastukseen. Olen saanut paljon positiivista palautetta ja kannustusta ryhdyttyäni lehteä tekemään, ja kovin moni on innostunut osallistumaan tämän numeron tekoon. Kiitokset teille kaikille! Perälän perinnemaisemasta on pitkä matka kyläkeskustaan, joten jatkossakin uutisia ja vinkkejä lehden tekoon kaivataan. Ensi numerossa on tarkoitus esitellä uusimmat kyläläiset, ja haaveissa on myös oppaan kokoaminen mattilalaisista yrittäjistä ja palveluista. Varmasti seurataan myös Rikalan ja Hulauden kunnostamisesta, lisäraidesuunnitelmien kehittymistä sekä pyöräkatoksen toteutumista. Näistä lisää tässä lehdessä. Lämmintä kesää kaikille kyläläisille! Noora Kylälehti MATTILAN PILKE; ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Päätoimittaja Noora Mantere (noora.mantere@gmail.com, 040-7371404), toimituskunnassa Petri ja Katja Korpela, Riitta Mäkinen, Pirkko Eskola ja Päivi Nieminen. Jaetaan kaikkiin kylän talouksiin, kesänumero myös kesäasukkaille. Julkaisija Mattilan kyläyhdistys ry, pj. Pentti Ilvonen (pena71@luukku.com), sihteeri Anna Ylimäki (anna.leskinen@tut.fi), http://lempaalankylat.yhdistysavain.fi Facebookissa Mattilan kyläyhdistys ry 3

PUHEENJOHTAJALTA: Kesätervehdys! Jälleen on kesä alkanut ja Pilke ilmestynyt postilaatikoihin, hyvä niin. No ei kun asiaan. Monihan varmaan jo tietää, että minä ja perhe on muutettu Mattilasta tänne Hakkarin maisemiin, jossa juuri tätä kirjoittelen. 12 vuotta asuimme Pyhällöntien varressa ja viihdyimme enemmän kuin hyvin. Olemme varmasti loppuelämämme ainakin osittain mattilalaisia ja vierailemme siellä useinkin. Paljon hyviä ystäviä ja tuttuja on koko kylä täynnä. Allekirjoittanut toimii myös vielä tämän vuoden kyläyhdistyksen pj:nä, ja toivon, että joku ottaa kapulan kauniiseen käteensä ensi vuonna. Paljon on vuosien varrella saatu aikaan ja tulevina vielä enemmän! Kannattaa olla lähiaikoina aktiivinen ja osallistua kyläyhdistyksen toimintaan, sillä kaksikin isoa asiaa on meneillään, jotka vaikuttavat jokaisen Mattilalaisen elämään tulevaisuudessa. Numero uno (ja tämä on se iloisempi asia) Hulauden vesistön kunnostus näyttää ainakin tällä hetkellä olevan lähellä toteutua, mikä tarkoittaa myös uimarannan ja Kravin tilan paranemista. Toinen (se ikävämpi) on tämä Tampereen seudun suunnitelmahässäkkä, millä vaikutetaan siihen, ettei näihin "syrjäkyliin" enää paljon rakennella taloja. No, ottakaa selvää ja vaikuttakaa osallistumalla kyläyhdistyksen toimiin. Jotta onhan yksi vielä hieno asia, eli Pilkkeen uusi pääääääätoimittaja on astunut puikkoihin, hyvä Noora M., tsemppiä. Niin, että, juu, pistän tähän loppuun kuitenkin isot kädet ja kiitokset kaikille, joiden kanssa on kyläyhdistyksessä ja vähän muuallakin häsläilty, thank you very paljon!! Ja nähtäillään. Terv. Pj Pena (+perhe) Hajarakentamisen hallinta Tampereen kaupunkiseudulla mahdollisuus vaikuttaa Tampereen kaupunkiseutu on laatinut periaate-ehdotuksen hajarakentamisen hallitsemiseksi alueellaan. Suunnitelmassa tavoitellaan yhdyskuntarakenteen eheyttämistä, eli asutuksen keskittämistä asemakaava-alueille olemassa olevien palvelujen piiriin. Asemakaava-alueiden ulkopuolista, ns. lievealueille rakentamista sen sijaan pyritään hillitsemään. Lievealue ulottuu viiden kilometrin päähän asemakaava-alueesta. Tämän lisäksi suunnitelmassa halutaan tukea kylien rakentamista sekä niiden palveluiden säilymistä. Vastaavasti maaseutumaisilla alueilla halutaan turvata elinkeinojen laajentumismahdollisuudet. Suunnitelman liitteenä olevassa kartassa esitetään Tampereen seudun asemakaavaalue lievealueineen sekä kyläkeskukset. Suunnitelma on nähtävissä mm. osoitteessa www.teisko.fi/seutuhallitus. Tampereen seudun kylillä on nyt kiire kommentoida ehdotusta. Lempäälän kylät voivat jättää kannanottonsa kunnalle 30.6. mennessä. NM 4

Kyläyhdistyksen hallituksen kokouspöytäkirjoista keväältä 2012 Omatoimirahaa anottiin tälle vuodelle 600 urheilukentän pöytäryhmiin. Edellinen pöytä lahosi pari vuotta sitten. Anottu raha myönnettiin ja kesän 2012 aikana on tarkoitus saada aikaan kaksi tukeista tehtyä jykevää pöytäryhmää. Samalla on tarkoitus käyttää 30-vuotislahjaksi saatu lahjakortti Haikalan puutarhalle ja istuttaa jotain pientä kivaa penkkiryhmien läheisyyteen kentän/ leikkipuiston reunamille. HAMK:n Biotalouden / Lepaan opiskelijoiden pyöräkatos -suunnitelma valmistui: Pyhällöntien ja Turuntien risteykseen pyöräkatos, kirjastoauton levennyspaikka ja kunnon ilmoitustaulu symbioosi. Toteutusajankohta, rahoitus ja projektipäällikkö mietinnässä. VR on luvannut rakentaa aidan radan varteen Mattilankujan ja Kuninkaanmännynkujan kohdalle vuoden 2012 aikana. Kuinkahan lisäraiteet nykyisten molemmin puolin vaikuttavat Mattilan kohdalla? Huvitoimikunta on edelleen vailla vetäjää. Löytyykö innokkaita? Jatkossa tapahtumia voisi suunnitella entistä enemmän yhteistyössä vanhempainyhdistyksen ja koulun kanssa. Kyläyhdistyksen omiin tapahtumiin ei tahdo riittää osallistujia. Kunnan ylläpitämät koulun ympäristön ladut ovat olleet viime talvena tosi huonossa kunnossa. Kuntaan on soiteltu asiasta kyläyhdistyksen nimissä. Toivotaan että ensi talvena saadaan paremmat ladut. Jäsenmaksuja kyläyhdistyksen jäseniltä on tullut tähän mennessä 35 kpl ja rivejä jäsenluettelossa on 53 -> 18 taloudelta on vielä tämän vuoden jäsenmaksu maksamatta! Kannatusjäsenmaksun on maksanut 16 jäsentä. Kaarina Lehtimäki on luvannut toimia jatkossakin yhdistyksen toiminnan tarkastajana (ent. tilintarkastaja). Urheilukentän kopin avain yleensä jossain muualla kuin missä sitä tarvittaisiin. Tällä hetkellä avain löytyy Korpelasta, Annika Kaukorannalta ja Tuija Hartukselta. Kopin seinältä löytyy lista avaimen haltijoista. Yhdistys on halukas kokoamaan kylältä löytyvää osaamista ja ammatinharjoittajia yksiin kansiin tietopaketiksi. Jos siis haluaisit yhteystietosi kylän yritysoppaaseen ota yhteyttä Katja Korpelaan / katja.korpela@elisanet.fi

Kyläläisiltä tuli toive yhteiskompostorista. Tultiin siihen lopputulemaan että jokainen kompostoikoon itse tai omien naapurien kanssa pienellä porukalla. Koko kylän tarpeisiin yhteiskompostori ei ideana taivu. Kantri Ry:een kuulumattomuutta on kylällä kummasteltu. Hallitus totesi edelleen että siihen kuulumisella ei varsinaisesti saavuteta mitään, mutta joudutaan maksamaan jäsenmaksuja. Emme siis halua kuulua Kantri Ry:een jatkossakaan. Kyläyhdistys järjesti hyväntekeväisyyskirpputorin koululla ylimääräisistä Taimisille lahjoitetuista tavaroista. Tuotto lahjoitettiin Taimisen perheelle. Niemelän Mika kävi kertomassa järven kunnostusyhdistyksen kuulumisia. Keskusteltu mahdollisuudesta adoptoida tulevaisuudessa kunnostettu kanava. Käytännössä tarkoittaa kunnostetun kanavan kunnossapitämistä myös jatkossa. Kanavan varrella asuvat osoittaneet mielenkiintoa tähän. Koonnut Mattilan kyläyhdistyksen hallituksen sihteeri Anna Ylimäki Pyöräilykatos suunnitelmasta toteutukseen Hämeen ammattikorkeakoulun opiskelijoiden tekemä suunnitelma kylän sisääntulon kehittämiseksi on hyvällä mallilla. Tarkoitus on rakentaa Turuntien viereiseen levennykseen katoksellinen pyöräteline, penkki ja lukollinen ilmoitustaulu sekä siistiä ympäristöä kukkaistutuksin ja vesakkoa perkaamalla. Kyläyhdistys etsiikin nyt aktiivista toimijaa, joka ottaisi vetääkseen hankkeen rahoituksen hankinnan sekä käytännön toteutuksen. Kiinnostuneet voivat olla yhteydessä kyläyhdistyksen hallitukseen. 1. Pyöräkatos 2. Ilmoitustaulu 3. Penkki ja roskakori A Kivituhka/murske B Istutusalue: Maanpeittokasveja ja perennoja C Kylvetty niitty 6

Koulun johtokunnan kuulumisia Tässä tarinassa on pitkä esipuhe Mattilan koulussa, niin kuin muuallakin Suomessa, on hienosti järjestetty kouluikäisten lasten terveydenhuolto. Vaikka kouluterveydenhoitaja ei pienellä koululla kovin usein käy, tämänkin lukuvuoden aikana hän on tavannut lapseni, tarkastanut heidän kasvunsa sujuvan normaalisti, lähettänyt kotiin viestejä tarkastuksien sujumisesta ja mm. ohjeita lättäjalkojen jumppaamiseksi. Ja tämä kaikki on tapahtunut vähän kuin itsestään, siis niin, ettei meidän vanhempien ole tarvinnut asiaa mitenkään aktiivisesti järjestää. Lapseni kävi kouluterveydenhoitajan tarkastuksessa. Yhtä asiaa lapsi jälkikäteen sitten minulle ihmetteli: miksi ihmeessä kouluterveydenhoitaja oli kysynyt, pelottaako lasta jokin asia koulussa. Kysymystä oli lapsen ollut vaikea ymmärtää. Lapsi kyseli minulta vilpittömän ihmeissään, miksi sellaista kysytään, mikä ihme koulussa voisi muka pelottaa. Kysymys tuntui hänestä vähän käsittämättömältä. Mietimme sitten yhdessä, millaiset asiat koulussa saattaisivat pelottaa: jos joku kiusaa, jos tehtävät ovat kauhean vaikeita, jos opettaja on liian ankara... Tuo keskustelu jäi mieleeni elämään. Onpa ihanaa, että lapseni tuntee olonsa koulussa turvalliseksi! Ja onpa hyvä, että kouluterveydenhoitaja asiaa kysyy; jos jokin olisi lastani pelottanut, aikuiset olisivat yrittäneet keksiä asiaan ratkaisun. Ja vihdoin asiaan Toivottavasti kaikilla Mattilan koulussa on lukuvuoden aikana ollut peloton olo. (Toki välillä voi vähän jännittää, esim. lasketteluretkeä tai kuoroskabaa etukäteen miettiessä.) Mattilan koulun johtokunnan näkökulmasta työ koulussa on sujunut hyvin. Vuodenvaiheenkin tienoilla, kun iso osa henkilökunnasta osittain yllättäen jouduttiin korvaamaan sijaisilla, taidettiin koulussa selvitä ihan hienosti. Maaliskuisessa johtokunnan kokouksessa kävimme teemakeskustelua Mattilan koulun painopistealueesta. Toki laadukkaan perusopetuksen antaminen on koulussa keskeisintä, mutta mikä voisi olla Mattilan koulun painopistealue? Olisiko se jotain luontoon tai ympäristöön liittyvää, kun täällä maalla elellään? Opettajat olivat etukäteen asiaa pohtineet ja ehdottivat - hieman yllättäen - ILMAISUTAITOA. Pienen koulun kohtuullisen kokoisissa ryhmissä itsensä ilmaisemisen harjoitteluun on oppilasta kohden selvästi enemmän aikaa kuin isoissa ryhmissä. Turvallisessa, tutussa ryhmässä mielipiteensä kertomista ja esiintymistä uskaltautuu kokeilemaan arempikin. Mattilan koulun juhlissa kaikki oppilaat mahtuvat esiintymään. Vuorovaikutus ja esiintymistaidot ovat myöhemminkin elämässä erittäin tarpeellisia. Toivottavasti ajatus ilmaisutaidosta Mattilan koulun painopistealueena alkaa elää. Levollista kesäaikaa Mattilan koulun lapsille ja heidän vanhemmilleen johtokunnan puolesta toivottaa Kirsi K (kirsi_karppila@hotmail.com) 7

Vanhempainyhdistyksen uudelta puheenjohtajalta Näin keskellä kesää on mukava muistella mennyttä kevättä ja kurkistaa hieman jo tulevaan syksyynkin. Kevät toi vanhempainyhdistykseen hieman uutta. Vuosikokouksessa valittiin nimittäin uusi hallitus ja sille puheenjohtajaksi Johanna Korte (jkorte80@gmail.com) ja rahastonhoitajaksi Tuija Hartus (tuija.hartus@gmail.com). Sihteerinä jatkoi Päivi Jokinen (paivi.h.jokinen@gmail.com). Sähköpostiosoitteet laitoin tähän ihan käyttöä varten eli suorastaan odotamme, että meihin otetaan yhteyttä. Jos sinulle tulee oikein kuningasajatus tai pienempikin idea vanhempainyhdistyksen tapahtumiin, toiminnan kehittämiseen tai vaikka varainkeruuseen, laitahan postia tulemaan tai nykäise hihasta kylän raitilla! Ennen kesälomien alkua tempaisimme varainkeruun muodossa ja saimme kokoon mukavan summan oppilaiden retkirahastoon myymällä Jokioisten leivän raakapakasteleivonnaisia. Tämä todettiin melko mukavaksi ja toimivaksi varainkeruumuodoksi uusintaa saattaa siis olla luvassa. Syksyllä, heti koulujen alettua, on tapahtumaa luvassa eli Eloilta 22.8.2012 klo 18-20 Mattilan koululla. Luvassa on tutustumista, pientä kisailua, onnenpyörä, kanttiini herkkuineen jne. Kannattaa lähteä koko perheen voimin mukaan! Mainoksia ja lisätietoja tulee ilmoitustauluille lähempänä ajankohtaa. Nyt haluan toivottaa vanhempainyhdistyksen puolesta kaikille Pilkkeen lukijoille rentouttavaa kesää! Johanna Korte Seurakunnan kerholle jatkoa Mattilan koululla kokoontuvan seurakunnan kerhon kevätkausi päättyi synkeissä merkeissä, sillä seurakunnasta ilmoitettiin, ettei kerho enää jatku syksyn tullen. Syyksi esitettiin liian korkeaa melutasoa kerhotilassa. Useammat aktiiviset vanhemmat ottivat yhteyttä seurakuntaan kerhon jatkumiseksi taas syksyllä, ja asiasta jätettiin vetoomus kirkkovaltuustolle. Vaikuttamistyö tuotti tulosta, sillä seurakunta myönsi Mattilan kerhoille jatkoa! Jatkossa kylällä kerhoillaan maanantaisin liikuntapainotteisesti ja keskiviikkoisin askartelun merkeissä. Kiitos aktiiviset vanhemmat! NM

Uutena opettajana Mattilan koulussa Tulin Mattilan kouluun opettajaksi marraskuun 2011 lopussa. Aluksi uusi työpaikka jännitti ja erityisesti mietitytti se, miten yhdysluokkaopetus sujuu. Minut otettiin kuitenkin lämpimästi vastaan Mattilassa, ja se helpotti töiden aloitusta paljon. Heti ensimmäisenä virallisena työpäivänäni sain koulun johtokunnan puheenjohtajalta viestin, jossa minut toivotettiin tervetulleeksi kouluun. Myös oppilaat ottivat minut hyvin vastaan. Minulla on ollut ilo opettaa viikoittain, eskareita lukuun ottamatta, kaikkia Mattilan koululaisia. On ollut mukava tutustua kaikkiin koulun oppilaisiin, ja näenkin Mattilan koulun vahvuutena sen, että opettaja tuntee kaikki koulun oppilaat. Mattilan koulussa vaikutuksen on tehnyt myös koulun koko. Pienessä koulussa on mukava työskennellä ja opettajien kanssa on helppo tehdä yhteistyötä ja sopia asioista. Työyhteisö on tiivis ja homma toimii hyvin. Mattilan koulussa ihanaa on myös sen idyllinen piha ja luonnonläheisyys. Monessa koulussa piha on asfaltoitu ja vihreyttä pihaan tuo korkeintaan kukkaistutukset. Välituntivalvonnassa ollessa onkin ollut mukava seurata, kuinka lapset nauttivat luonnosta ja käyttävät sitä osana leikkejään. Minua miellyttää myös Mattilan koulun ajatus leikkivästä koulusta. Tätä tukevat niin välituntipiha, sisälelut kuin pitkä välituntikin. Mattilassa luokkakoot ovat myös mukavankokoiset. En voinut olla tämän vuoden luokkakuvaa katsoessani miettimättä sitä, että kuvassa olisi voinut olla luokkani noin kymmenellä oppilaalla vahvistettuna. Minulle nimittäin tarjottiin samaan aikaan Mattilan paikan kanssa paikkaa toisesta koulusta, jossa luokallani olisi ollut 31 oppilasta. Hirvittää ajatella luokan kokoa, vaikka valintaa tehdessäni mietinkin, miten selviydyn yhdysluokkaopetuksesta. Hyvin on kuitenkin mielestäni mennyt ja suuri kiitos siitä kuuluu oppilaille, jotka ovat niin tottuneita yhdysluokkaopetukseen, että opettajankin oli helppo hypätä kyytiin mukaan. Olen kiitollinen siitä, että minut on otettu niin hyvin vastaan Mattilan koulussa. Erityisen kiitollinen olen omalle luokalleni, joka ei ollut helpossa tilanteessa, kun opettaja vaihtui kesken vuoden. He ovat opettaneet minulle paljon Mattilan koulusta ja tehneet ahkerasti töitä. Mukavia yhteisiä muistoja on koulutuntien lisäksi kertynyt muun muassa koulun juhlista, Sappeen laskettelureissusta ja nyt viimeisimpänä luokkaretkestä Turkuun. Tästä kirjoituksestani taisi tulla ylistyspuhe Mattilan koululle, mutta olen viihtynyt niin hyvin, että jokainen sana on ansaittua. Toivotan Teille tämän tekstin myötä lämmintä ja rentouttavaa kesää! Hanna Ihamäki Mattilan koulun 3.-4. -luokan opettaja lukuvuonna 2011 2012

Koulunkäynninohjaajaksi Mattilan kouluun Mattilan kouluun haetaan vakituiseen työsuhteeseen koulunkäynninohjaajaa Tämän ilmoituksen luin ja mietin, tässäkö se olisi. Olin jo jonkin aikaa mielessäni ajatellut, että vaihto pieneen kyläkouluun olisi ehkä minulle juuri sopiva muutos tähän elämänvaiheeseen. Mietin hetken, rohkaistuin ja soitin rehtorille. Sovimmekin tapaamisen ja silloin aloin tosissani ajatella muutosta työelämääni. Suurihan se olisi, sillä olin töissä suuressa koulussa, jossa oppilaita oli noin 400 ja jossa olin työskennellyt yli 10 vuotta. Se oli kaunis kevätpäivä, kun ajoin Mattilan koulun parkkipaikalle. Kävelin rautaporttien läpi kaunista koivukujaa pitkin, ja hetken kuluttua arvokkaan näköinen koulurakennus oli minua vastassa. Ajattelin, että voiko tämä olla totta! Voisiko minua niin onnistaa, että saisin työpaikan täältä? Koulu ympäristöineen teki minuun vaikutuksen: Uljaskota, prinsessanlinna, Aapelin mökki, metsää, peltoja ja järvikin näkyi. Kyläkoulu, jossa pystyisi huomioimaan yksilöllisesti lapsen ja lapsen tarpeet, oikeasti antaa aikaa lapselle. Silloin päätin, että tätä paikkaa haen. Minua onnisti! Juhannusviikolla 2011 sain tiedon, että minut on valittu. Silloin joimme kotona kakkukahvit. Nyt tuosta on kulunut pian vuosi, ja sama tunne koulusta ja sen oppilaista vanhempineen on säilynyt. Yhteisöllisyys ja välittäminen ovat tärkeitä arvoja, ja niitä Mattilasta löytyy. Olen ylpeä voidessani sanoa, että työpaikkani on Mattilan koulu. Minut on otettu hyvin vastaan, ja olen siitä kiitollinen. Yhteistyöstä kiitäen! Taru Tolonen, koulunkäynninohjaaja HAUSSA: Perhepäivähoitaja Mattilan kylälle! Perhepäivähoitajat taitavat olla katoava luonnonvara, mutta kylässä toimiva(t) perhepäivähoitaja(t) mahdollistaisi hoitolastensa ryhmäytymisen oman kylän lasten kanssa. Myös ajokilometrit vähenisivät hurjasti varsinkin niillä, joiden työmatka ei suuntaa Tampereelle. Lisäksi työympäristö olisi mitä mainioin! 10

Hulauden vesialueen kunnostushanke Hulauden vesialueen kunnostusyhdistys on teettänyt EU:n Leader-rahoituksen avulla kunnostussuunnitelman, jossa on esitetty useita konkreettisia toimenpiteitä järvien tilan parantamiseksi. Työt etenevät vaiheittain, ja ensimmäisenä ollaan hakemassa rahoitusta parempilaatuisen veden johtamiseen Korteselältä Rikalan kanavan kautta. Vesi johdetaan osin avokanavassa ja osin lappoputkella. Rahoitusta haetaan sekä alueen kunnilta, EU:lta että jossain määrin myös rantakiinteistöjen omistajilta eli edunsaajilta. Neuvottelut valtion ja kuntien kanssa ovat jo varsin pitkällä, ja hanke alkaa vaikuttaa realistiselta. Lempäälä ja Vesilahti käsittelevät asian kesäkuussa kunnan hallituksissaan. Lempäälän kuntaa on pyydetty myös ottamaan vetovastuu kanavan avaamisessa. Lempäälän kunnanhallituksen kokouksessa 4.6. ehdotukseen suhtauduttiin myönteisesti, joskin lopullinen päätös tapahtuu ensi vuoden budjetoinnin yhteydessä ja edellyttää myös muiden rahoittajien sitoutumista. Rahoitusta haetaan EU:n hankeohjelmissa useammassa vaiheessa ja ensimmäinen vaihe kattaa yhteyden avaamisen Korteselältä Rikalanjärveen. Suunnitelmaa esitellään 15.6.2012 Harjulassa järjestettävässä yleisötilaisuudessa, johon odotetaan paljon väkeä paikalle. Hankkeesta saa lisätietoa myös yhdistyksen kotisivuilta www.hulaus.fi, sieltä löytyvät myös yhdistyksen hallituksen yhteystiedot. Ranta-asukkaille ja käyttäjille on postitettu tiedotteita, ja monta juttua on ollut jo paikallisissa lehdissäkin. Rikalan kanavan avaaminen Heinälahdessa happi loppuu talvisin ja aiheuttaa fosforin liukenemista ja kalakuolemia. Vettä pitää johtaa Heinälahteen noin 300 litraa sekunnissa, jotta saavutetaan riittävä veden vaihtuminen ja pystytään parantamaan Heinälahden happitilannetta. Laskelmien mukaan virtaama vaihtelee vesistöjen korkeuseroista riippuen 300 700 l/s. Kesäaikaan sen ollessa suurimmillaan odotamme myös Hulauden ja Rikalanjärvien vakavan leväongelman vähenevän merkittävästi, jollei jopa poistuvan, mikä on hankeen tärkein tavoitekin. Lappoputken ansiosta ei tarvita pumppaamoja eikä muita energiaa kuluttavia tai ylläpitoa vaativia laitteita. Heinälahteen johtava putki upotetaan painotettuna järven pohjaan, ja se toteutetaan toisessa rakennusvaiheessa. Kuva 1. Veden johtaminen Rikalan kanavan kautta 11

Mikäli rahoitus saadaan järjestymään, Rikalan kanavassa alkavat työt jo ensi talvena ja kanava on valmis kesäkuuhun 2014 mennessä. Ensin pidetään kuitenkin katselmukset jokaisella rajakiinteistöllä ja selvitetään rakentamisen vaikutuksia. Korteselästä rataan saakka vesi johdetaan pääosin putkessa, joten sillä osalla suurimman vaikutukset ja haitat ovat rakennusaikaisia. Putken asentamisella on myönteisiä vaikutuksia, sillä kanava-alue tulee raivattua esiin ja kunnostettua, ja putken alle laitettava salaojaputki edistää kanavan kuivatusta, jolloin kanavan pohjassa ei enää seiso vesi ja ympäröivien peltojenkin kuivuminen paranee. Museovirasto valvoo tiukasti töitä niillä osuuksilla, joilla on tiedossa jotain historiallisesti merkittävää. Radasta länteen päin vesi kulkee avokanavassa lukuun ottamatta tien alitusta ja kanavan loppupäätä, joka on museoviraston suojeluksessa. Siellä vesi johdetaan toiseen lappoputkeen ja pellon poikki Rikalanjärveen. Avokanava osuuksille saadaan nykyisen ojan tilalle siisti kanava, jossa virtaa puhdas vesi. Hienoimmat Rikalan kanavan 1700-luvulla rakennetut osat on tarkoitus siistiä ja kyltittää, jolloin Mattilan kylään saadaan merkittävä historiallinen nähtävyys. Kuva2. Lappoputken kaivannon periaatekuva. Pohjapato Näppilänsalmelle Toinen keino parantaa järvien happitilannetta ja vähentää kevätkuoppaa on rakentaa pohjapato Näppilansalmen sillalle. Pato on suljettu vain tammi-toukokuussa, joten veneilyä se ei estä eikä myöskään nosta vedenpintoja pysyvästi, leikkaa vain pois alhaisimmat vedenpinnan tasot kevättalvella. Kaikkein alavimpien peltojen kuivumista keväällä pato voi hidastaa, mutta muuten haitalliset vaikutukset on arveltu vähäisiksi. Hyödyt sen sijaan ovat ilmeiset, kun järvissä on vettä ja happea ja siten ehkä kaloja talvellakin. Padon vaikutus ulottuu koko järvialueelle Heinälahti ja Mantereenjärvi mukaan lukien. Kuten kuvasta 3 näkee, on kevätkuoppa ollut viime vuosina pahimmillaan lähes metrin verran, joten järvien vesitilavuus moninkertaistuu pohjapadon vaikutuksesta kevätkuopan aikana. 12

Kuva 3. Veden pinnan korkeusvaihtelu Näppilänsalmen sillalla sinisellä ja pohjapadon arvioituja vaikutuksia punaisella (Ympäristötekniikan Insinööritoimisto Jami Aho, 2011). Niittoa ja ruoppausta Lempäälän kunnan myöntämällä omatoimirahalla tehdään jo vesikasvien niittoa tänä kesänä yhteisillä alueilla. Niittokalusto tulee Hulausjärvelle loppukesästä. Jos kapasiteettia riittää, voivat myös yksityiset rannanomistajat teettää niittoa. Ruoppauksia tehdään ainakin mataloituneilla veneilyreiteillä. Ruoppaukset edellyttävät lupaa, jonka käsittelyaika on pitkä, joten töihin päästään aikaisintaan talvella 2013-2014. Muita toimenpiteitä Järvien tilaa seurataan jatkuvasti. Pyhäjärven osalta julkisia seurantatietoja, kuten esimerkiksi levän esiintymistietoja, voi käydä katsomassa Järviwikistä (www.jarviwiki.fi), mutta Hulauden vesialueen järvistä ei siellä vielä ole tietoja. Ympäristöhallinnon tekemän veden laadun seurannan tulokset ovat kuitenkin kaikkien saatavilla ympäristöhallinnon ylläpitämässä OIVA - Ympäristö- ja paikkatietopalvelussa (http://www.ymparisto.fi/oiva). Ranta-asukkaita kannustetaan myös itse seuraamaan järven tilaa erityisesti kunnostustoimien vaikutuksen varmistamiseksi. Omatoimisesta seurannasta annetaan yleisötilaisuudessa ohjeita ja jaetaan vihkosia, johon voi kirjata muistiin 13

omia havaintojaan mm. näkösyvyydestä ja levien esiintymisestä. Vihkosta voi kysellä Minna Leppäseltä vaikka tekstiviestillä (puh. 0400 887 997). Alueen asukkailta on myös kyselty historiatietoja erityisesti veden laatuun vaikuttavista tekijöistä. Näitä muisteloita ja muitakin hankkeen herättämiä ajatuksia voi toimittaa hankkeen vetäjälle Mika Niemelälle haluamassaan muodossa (Hulaudentie 174, puh. 040 750 7676, mika.niemela@hulaus.fi). Pirkanmaan ELY-keskus on lisäksi tekemässä ojavesien kemikalisointia fosforin ja ravinteiden saostamiseksi ennen järveen pääsyä. Alueen maanviljelijöitä on opastettu taloudelliseen ja kestävään viljelyyn ja kannustettu mm. kosteikkojen rakentamiseen. Kaikki keinot järvien veden parantamiseen ovat siis käytössä! Kalajuttuja Osakaskunnat kannustavat ranta-asukkaita tehokalastukseen kustantamalla halukkaille isot Wekekatiskat, joihin mahtuu isompikin kalansaalis. Kunhan opimme laittamaan katiskan luukut kiinni, keväällä kalaa kyllä tuli niin paljon, ettei ihan joka päivä jaksanut katiskaa edes järveen laittaa. Kalojen hävittämisessä on iso työ, jollei ole suhteita minkkitarhalle tai supikoiran kanssa sopinut saaliin hävittämisestä. Meillä isäntä fileoi pienetkin ahvenet tytölle voissa paistettaviksi iltaherkuiksi. Särjet on kaivettu maahan tai upotettu kompostiin, mutta ilman hajuhaittoja ei roskakalan hävittämisestä tällä taktiikalla selviä. Minna Leppänen Kuva 4. Vilma ja kalasaalis Hulauden rannalta loppukeväällä 2012. 14

Kevään tempaus: kyläkirpputori ja kahvila Kyläyhdistys päätti järjestää koululla KESÄTAPAHTUMAN kirpputorin, leivonnaispöydän, kahvilan ja makkaranpaiston merkeissä sunnuntaina 27.5.2012. Taimisen perheen hyväksi, jotka vappuna menettivät kotinsa tulipalossa. Ja voi kuinka sääherra meitä suosikin antamalla mitä mahtavimman aurinkoisen ja lämpimän kesäpäivän! Ihmisiä pyörähti koululla kivan tasaiseen tahtiin, tavattiin vanhoja kyläläisiä ja muisteltiin menneitä. Uusiin kyläläisiin oli mukava tutustua ja vaihtaa kuulumisia. Kyläkoulumme sai ihailuja useammaltakin "mökkiläiseltä. Seuraava tapahtuma järjestetään elokuussa koululla tutustumisen, pelien, leikkien ja kirpputorin merkeissä unohtamatta suussa sulavia tarjoiluja. Tapahtuman kyläläisille tarjoaa Mattilan koulun vanhempainyhdistys. Kannattaa seurata ilmoitustauluja! Maisa Plym KYLÄYHDISTYKSEN SAUNAILTA Lauantaina 18.8. klo 16-22 Mantereen tilan savusaunalla Peräläntie 39 15

Lähde mukaan Mattilan Nuorisoseuran tapahtumiin 2012 Retket Su 1.7. Kaikkien Aikojen Maatalousnäyttely Talonpoikaismuseo Yli-Kirrassa Punkalaitumella klo 10-17 Matkustetaan kimppakyydein ja lähdetään klo 10 Sisäänpääsymaksu: aikuiset 10 koululaiset 2, alle kouluikäiset ilmaiseksi Alueella mahdollisuus ruokailuun. Bensat maksetaan autokunnittain. Kyytien sopimiseksi soittele: Olli Lehto 040-7696033 tai Päivi Lehto 045-1369813. La 25.8. Koko perheen retki Seitsemiseen Lähtö Mattilan koululta klo 9 ja paluu n. klo 17 Tutustumme kansallispuiston opastuskeskuksen antiin, vaellamme luonto- ja eräpoluilla kunkin kunnon mukaan sekä vietämme kiireettömästi aikaa Koveron tilan pihapiiriin tutustuen ja retkieväitä mutustellen. Ei osallistumismaksua. Alle 16-vuotiaille oma huoltaja mukaan. Lempäälän Ympäristönsuojeluyhdistys ja Mattilan NS:n luontoliikuntakerho järjestävät retken yhteistyössä. Ilmoittautumiset Ruhalan Ailalle: aila.ruhala@hotmail.com tai 040-7406122. Kädentaitokurssit Ateljee Alla Vaahteran tiloissa Saarikunnantie 35, ohjaajana Mirkku Sivula. Ilmoittautumiset Eeva Järvenpäälle 040-7471251 Ke 13.6. klo 18-21 Betoniveistoskurssi, Alla Vaahteran Heittäydy taiteilijaksi ja tule tekemään pihallesi veikeä lintujen juoma-astia. Laita yllesi vaatteet, jotka saavat sotkeutua. Voit ottaa mukaan muotoilulastoja, muovisia kukkaruukkuja ja elintarvikerasioita. Kurssin hinta on 17 sisältäen materiaalit, työvälineet, ohjauksen ja kahvit. Kurssille mahtuu 8 aikuista. To 12.7. klo 18-21 Suvimosaiikkia, Alla Vaahteran Päällystetään kukkaruukku kiehtovasti sommitellen ja väreillä leikkien. Kurssin hinta 16 sisältäen materiaalit, työvälineet, ohjauksen ja kahvit. Halutessasi voit tuoda myös oman ruukun. Kurssille mahtuu 8 aikuista. 16

Ti 7.8. klo 18-20 Värillä on väliä, Alla Vaahteran Tutustu kankaanpainon saloihin. Luovasti läträten syntyy huikean hauska taulu oman huoneen somisteeksi. Voit myös ottaa oman T-paidan mukaan kuvioitavaksi. Laitathan sotkunkestävät vaatteet yllesi. Kurssin hinta 7 sisältäen materiaalit, ohjauksen, mehun ja pullan. Kurssille mahtuu 8 yli 6-vuotiasta lasta. La 1.9. klo 12-17 koko perheen syystapahtuma Vaahteramarkkinat, jossa nuorisoseuran väki on mukana lasten puuhapajojen ohjauksessa. Luontokerho Pe 10.8. Nuorten nuotioilta Maasaaren korsulla klo 19-22 Saunan lämmitystä, mölkynpeluuta ja soutelua. Jutustelua tukiparitoiminnasta. Ota oma pyyhe mukaan. Ei tupakointia tai alkoholia illassa. Aila tuo eväät. Veneiden lainaus Voit lähteä veneretkille kylää ympäröiville monille järville nuorisoseuran veneillä joko Hulausjärven uimarannasta tai Maasaaren korsun rannasta. Avaimen ja pohjatulpan saat vastuuhenkilöiltä: Timo Uljas, Pyhällöntie 188, puh. 050-3443753 Eeva Järvenpää Pyhällöntie 164, puh. 040-7471251 ja Olli Lehto, Riitiäläntie 413, puh. 040-7696033. 17

Ateljee Alla Vaahteran Elämyksiä arkeen Tieräksä, siel Tipan vanhalla tilalla, täst ku lähetään Saarikunnantietä Vesilahteen, on sellane vanha keltanen kivinavetta. Sinne on yks taiteilija tehny ateljeen, siis se Sivulan Mirkku meinaan. Se on sellainen taiteilija ja käsityöläinen. Se on tehny sinne ateljeehen kaakelimosaiikkia ja riikinkukon ja kaikkee sellasta. Mä oon ostanu siltä monta taulua, kun ne on niin ihmeellisiä. Niihin voi katos melkein niin kun kävellä sisään. Niis on niin paljon syvyyttä ja mehukkaat värit. Ne on tehty sillai huovuttamalla tai sitten akvarelleina. Se tekee myös tilaustyönä vaikka päivänsankarin näköisen hartiahuivin tai hupaisan peikon. Pitää se kurssejakin. Mä olin betoniveistoskurssilla. Siel oikein piristyi, oli niin hauskaa. Tein pihaan linnuille juoma-astian. Heinäkuussa taas meen sinne ateljeehen mosaiikkikurssille. Jotkut ovat keksineet mennä työporukalla virkistymään. Ne ovat tehneet pajutöitä ja kuunnelleet tarinoita. Must on kivaa, kun omalta kylältä voi ostaa tuliaisia ja lahjoja. Ne on lähilahjoja parhaimmillaan. Sen firman nimi on muuten Ateljee Alla Vaahteran. 18

Syksyl on kuulemma Vaahtera-markkinat siin pihapiiris, 1.9. klo 12 17. Sinne tulee monenlaisia yrittäjiä myymään taidetta, leluja ja kaikenlaisia herkkuja. Lapsille on puuhapajoja ja ulkoleikkejä ja onhan siellä tietysti puutarhakahvilakin. Arpajaisetkin kuulemma järjestävät. Voisit kertoo sun äidille, se menis muksujen ja vaarin kanssa mielellään Vaahteramarkkinoille. Teksti Mirkku Sivula Kuvat Katja Korpela Ateljee alla Vaahteran www.ateljeeallavaahteran.fi Saarikunnantie 35, 37500 Lempäälä P. 040-5798016 Avoinna ma-pe 12-18

Lasten keväinen pyöräretki Järjestimme koululaisille pyöräretken Viialaan jo neljännen kerran. Sää suosi, koko viikon oli ollut mukavaa aurinkoista ja lämmintä kevätsäätä. Perjantainakin aurinko paistoi ja lämmintä riitti. Matkamme alkoi koululta, mukana olivat Klaus, Justus, Adele, Mimmu, Enni-Sofia, Helmi, Valtteri, Miikka ja Oskari. Osallistujia olisi varmasti ollut vielä enemmän, mutta 4H keppiheppakisat olivat samaan aikaan Innilän majalla, ja sielläkin oli kisailemassa paljon mattilalaisia lapsia. Pyöräretki suuntautui Pyhällöntietä eteenpäin kohti Viialaa. Kaikki saivat polkea omaa reipasta tahtiaan. Ensimmäiset odottelivat Viialan rakennustarvikkeen kohdalla, ja siinä pidimme porukalla tauon, söimme eväät ja juttelimme. Koko ryhmä jatkoi tämän jälkeen kohti S-markettia ja pakasteallasta jäätelö maistui erinomaisen hyvältä!! Pidimme tauon kaupan edustalla ja nautimme kesäillasta jäätelön ja karkin kera. Paluumatka sujui hyvin, kaikki jaksoivat hienosti, jopa Annika ja Tuija! Paluureitti kulki Riitiäläntien kautta kohti Mattilaa. Matkaa reitille tuli 18 km. Pyöräretken nuorin oli reipas eskarilainen Oskari, joka polki paluumatkalla ryhmän puolivälissä, näyttäen isoimmille mallia. Toivomme Tuijan kanssa, että ensi vuonna vanhemmat lähtisivät eskarilaisten kanssa yhdessä matkaan. Siitä se innostus pyöräretkiin alkaa!! Mukavaa ja liikunnallista kesää kaikille!! Terveisin Annika ja Tuija 20

Leimaus 2012 Nuorten suunnistajien suurleiri Mattilasta oli tänäkin vuonna hieno edustus Leimaus-leirillä, joka on vuosittain järjestettävä nuorten suunnistajien suurleiri. Kesän 2012 leiri järjestettiin Vuokatin urheiluopistolla 5.-8.6.2012. Leiri on tarkoitettu niin suunnistuksen vasta aloittaneille harrastajille kuin jo kokeneemmillekin suunnistajille. Leirillä oli noin 1700 8-18 -vuotiasta suunnistajaa. Leirin ohjelmassa oli erilaisia ja eritasoisia suunnistusharjoituksia ja monipuolista oheisohjelmaa. Avajaisissa joku itsensä taikuriksi esitellyt temppuili metkasti naruilla, niitä pätkien ja yhdistäen. Kisakummina toiminut Minna Kauppikin käväisi paikalla. Tuntuivat nuorisolle nimmarit kelpaavan. Tarkkasilmäisimmät bongasivat myös MM-kisakoneeseen nousevan Marika Teinin. Moikkasimme myös suunnistusliiton toimitusjohtajaa Mika Ilomäkeä, jonka kasvattajaseurana TarpSu on toiminut. Mikalle annoimme TarpSun uuden hienon suunnistuspaidan. Vuokatin vaaroilla ja urheiluopiston lähimaastoissa tehdyt harjoitukset tarjosivat mukavan mahdollisuuden harjoitteluun. Ainoastaan ensimmäisen päivän harjoitus oli täkäläistä maastoa muistuttavaa kivikkoa, ja loppuviikko nautiskeltiinkin hienoista selkeäpiirteisistä kangasmaastoista. Samoissa maisemissa käydään vuoden 2013 MM-kisat. Oheisohjelmaa tarjottiin moneen lähtöön, ja kaikkiin emme päässeet, eikä olisi ehdittykään. Ehdimme käymään mm. Lumi-tubingissa, Disney-seikkailussa, uimassa, jousiammunnassa sekä geohötkyilyssä, ja lisäksi oli kaikkea mukavaa omaa puuhaa kikattelusta kahvin kittaamiseen. Torstai-illan Leirikarnevaalissa esitimme ja jorasimme Rastimörköinä. Viimeisen päivän huipentuma oli partiosuunnistuksena käyty leirikisa. Edellisillan mörkö oli ravistettu selästä, ja kaikki Mattilan juniorit kisailivat hienoilla suorituksilla ehjän kisan. Mattilasta olivat Tarpian Suunnan väreissä mukana Miikka Hartus, Valtteri Kaukoranta, Enni-Sofia Kaukoranta, Helmi Kokko, Mimmu Kokko ja Hakasta Inka Joensivu. Lasten huolto- ja ohjaustoiminnasta vastasivat Tuija Hartus, Annika Kaukoranta, Minna Kokko ja Tarmo Kokko. Bongaa kuvasta Mattilan eräjormat (kuvasta puuttuvat Inka Joensivu ja Minna Kokko). - Tarmo Kokko 21

Tuulahdus talvesta Kylän hiihtokilpailujen tulokset Kyläyhdistyksen liikuntatoimikunta järjesti vuotuiset hiihtokilpailut tällä kertaa kylän pururadalla 7.3. Keli oli suotuisa ja osanotto runsas. Pillimehu ja keksit maistuivat hiihtäjille, ja jokainen osallistuja palkittiin suorituksestaan mitalilla. Kisojen tulokset olivat seuraavat. 4-5 vuotiaat 1 Teemu Koivupalo 0,34 2 Amanda Jaakkola 0,52 3 Aada Jaakkola 0,53 4 Milja Rantala 1,01 5 Rami Hartus 3,01 6-7 vuotiaat 1 Kasper Joensivu 4,05 2 Kaisa Korte 5,51 3 Oskari Hartus 5,58 4 Jetro Koivisto 6,24 5 Tobias Mäki-Kerttula 8,57 4 Veera Korte 20,11 5 Nelli Korpela 20,19 6 Emma Kaukoranta 20,49 7 Jessica Koivisto 21,24 10-11 vuotiaat 1 Jussi Plym 8,25 2 Inka Joensivu 9,44 3 Enni-Sofia Kaukoranta 13,40 4 Pinja Pisto 13,44 5 Valtteri Kaukoranta 14,23 6 Justus Koivisto 15,40 7 Miikka Hartus 16,13 8 Iiris Karppila 19,00 8-9 vuotiaat 1 Aapo Plym 17,44 2 Ronja Korpela 19,24 3 Ella Pisto 19,26 12-13 vuotiaat 1 Mimmu Kokko 11,20 2 Adele Koivisto 13,35 3 Mila Lehtotie 16,41 Mattilalaisten urheilumenestyksestä Heidi Lindholm voitti komeasti kehitysvammaisten kouluratsastuksen suomenmestaruuden laukkaluokassa. Vast ikään Mattilan kylältä pois muuttanut painonnostaja Teija Hakala valittiin Viialan Virin Vuoden Urheilijaksi 2011. Niin ikään entinen mattilalainen Riikka Järvenpää sijoittui painoluokassaan hopealle thainyrkkeilyn SM-kisoissa Porvoossa 9.6. Jussi Plym hiihti LeKin ja Lempäälän kunnan mestaruuden 12-vuotiaiden sarjassa. Taskussa on myös sarjahiihtojen mestaruus. Jussi on hankkinut myös mukavasti kisakokemusta piiritasolla. Koulujen välisissä hiihtokilpailuissa Inka Joensivu hiihti 3-luokkalaisten tyttöjen mestariksi ja Jussi Plym 4-luokkalaisten poikien mestariksi. 22

Mattila mediassa Aamulehti 9.11.2011 Tästä koko sivun artikkelista mahtui lehdille vain osa. TV2 20.4. Ylen alueuutiset Päivi Niemistä haastateltiin homeopatian käytöstä kotieläinten hoidossa, kun hän osallistui ProAgrian aiheesta järjestämään koulutukseen Ahlmanin maatalousopistossa. AL 3.5.2012 Tuli vei lempääläläiseltä perheeltä kaiken Ystävät keräävät apua Facebookissa Ystävät keräävät apua tulipalossa kotinsa menettäneelle Heini ja Janne Taimisen perheelle Lempäälässä. Tietoa tavarakeräyksestä levitetään Facebookin avulla. AL 24.5.2012 Mattilan kylään Lempäälässä lisää busseja Etelä-Lempäälässä Turuntien vieressä sijaitsevan Mattilan kylän bussiyhteydet paranevat 4. kesäkuuta alkaen. Silloin otetaan käyttöön uusi pikavuoropysäkki Pyhällöntien ja Saarikunnantien risteyksessä. Pirkanmaan ELY-keskus on hyväksynyt uuden pysäkin paikan. 23

Lempäälän-Vesilahden Sanomat 28.5. 24

Lempäälän-Vesilahden Sanomat 11.6. Toim. huom. Toimittaja ei seuraa paikallismediaa kovin aktiivisesti, joten tähän osioon kaivataan ahkerien lehdenlukijoiden apua. 25

Mattilan kevättä Maailma muuttuu Eskoseni huomasi jo Aleksis Kivi. En nyt muista kenen suuhun hän ne sanat asetti, ehkä jonkun Nummisuutareiden henkilöistä. Muutosaiheesta ajattelin itsekin kirjata ajatuksia paperille muiden luettaviksi ja mietittäviksi. Kaikessa suhteessa elämme jatkuvan muutoksen ja vaihtelun keskellä. Jotkin ilmiöt ja asiat muuttuvat pikkuhiljaa johonkin suuntaan. Toisissa asioissa tapahtuu taasen muutosta milloin sinne ja milloin tänne. Näitä molempia muutostilanteita on havaittavissa luonnossakin. Esimerkiksi muutamia vuosia sitten Väänteenvuolteelle ja Liponselän eteläpäähän kerääntyi ja pysähtyi alkukeväästä kymmeniä joutsenia, ja olipa seassa muutamia kanadanhanhiakin. Olenpa nähnyt siellä myös meitä vielä pohjoisempana pesivän pikkujoutsenenkin. Muutamina viime vuosina samoille paikoille on pysähtynyt vain muutamia joutsenia ja hanhia. Eli yksilömäärät ovat selvästi pienentyneet tuolla paikalla. Samaan aikaan joutsenten populaatio on kuitenkin kasvanut. Mistähän tämä voisi johtua? Ensiksikin luulisin tämän olevan enemmän satunnaisvaihtelua kuin laskevaa trendiä. Varmaa vastausta ei minulla ole, mutta kaksi arvausta: 1 Lähialueella on pesivä pari, joka pitää aluetta reviirinään ja pyrkii häätämään muut sieltä pois. Tämä vastaus ontuu, koska muutamia joutsenia kuitenkin paikalla on. 2 Muuttoreitti ja ilmojen muutokset ovat vain viimevuosina menneet niin, että parvet eivät ole pysähtyneet tähän, vaan jonnekin muualle. Yhtä kaikki joutsenia lähialueilta löytyy, mutta joka haluaa lintumassoja seurata ja ihailla, joutuu menemään hieman kauemmaksi. Oheisesta linkistä saa tietoa, mistä lintumassoja kannattaisi hakea. http://www.tiira.fi/mielenkiintoiset2_pily.ht ml Kun muutimme Mattilaan, ajattelin saapuvani laukonpeurojen ydinalueelle. Useita vuosia kuitenkin kului, ennen kuin peuran näillä kulmilla näin. Nimikin oli ehtinyt tässä välillä vakiintua valkohäntäpeuraksi, ja nyttemmin halutaan käytettävän nimeä valkohäntäkauris. Metsästäjäpiirit tosin vierastavat uutta nimitystä ja käyttävät sinnikkäästi peuranimitystä. Kylläpä se omassakin kielenkäytössä helpommin tuo valkohäntäpeura-nimi tulee. Nimimuutos johtuu siitä, että kyseinen eläin ei ole peuraeläin vaan kuuluu kauriiden lahkoon. Tämä on siis lähisukulainen vuohelle, eikä pohjoisen porolle tai Itä-Suomen metsäpeuralle, kuten peuranimi harhaanjohtavasti viittaa. Aivan viime vuosina muutama valkohäntä on eksynyt jopa pihallemme asti, vaikka en kyllä yhtään niitä puutarhamme kaipaa. Valkohäntäkauriista (tai peurasta, kuinka vaan) metsäkauriiseen. Metsäkauris on valkohäntää pienempi ja hännättömämpi versio. Muutaman viime vuoden aikana niiden kanta on kasvanut huimasti myös täällä Mattilassa. Tähän aikaan metsäkaurispukilla on jo täydet sarvet, kun valkohäntäkaurispukki vasta niitä kasvattaa. Näin siksi, että metsäkauriin kiima ajoittuu heinä-elokuuhun, kun se valkohäntäkauriilla on loka-joulukuussa. Molempien kauriiden kannan nousu on mahdollistanut ilvesten merkittävän runsastumisen. Onhan niitä aina täällä ollut, mutta nyt niiden jälkiä löytää säännöllisesti. 26

Silloin kun muutimme Mattilaan, muistan lehdestä jutun, jossa kerrottiin ilveksen vierailleen Mantereen tilan navetassa. Markku ja Päivi eivät vielä silloin tainneet isännöidä tilaa. Ilves oli tullut Lipon suunnalta järven yli, päässyt jostain navettaan sisälle ja myös ulos. Ilveksen kynnen jälkiä oli muutamissa lehmissä. En tiedä, oliko ilves yrittänyt lehmistä saalista, vai oliko vain kiivennyt lehmien yli ja joutunut pitämään hieman kiinni. Joku lehmistä jouduttiin kuitenkin lopettamaan. Timo Uljas OSALLISTU PILKKEEN TEKOON! Juttuja ja juttuvinkkejä Pilkkeeseen otetaan aina mielellään vastaan. Tapahtumatiedot, perhe- ja urheilu-uutiset sekä mattilalaisista muussa mediassa ilmestyneet jutut eivät välttämättä kantaudu toimituskuntaan asti. Vinkkaa myös uudesta mattilalaisesta naapurissa tai yrityksestä tai palvelusta, joka ansaitsisi tulla koko kylän tietoon! Myös kuvitusta otetaan vastaan. Seuraava Pilke ilmestyy jouluksi, ja aineistoa kaivataan marraskuun loppuun mennessä. 27

Mattila, hulaus, kippis ja kulaus Näin riimitellen kerrottiin konduktöörien ilmoittavan Viialan jälkeen junapysäkkejä. Kauempaa tulevat matkustajatkin saattoivat ihmetellä että mikä kumman Hulaus ja rakennella omia riimejään. Mattilan asemasta on kerrottu kyläkirjassa, nyt on vuorossa Hulauden seisake. Hulaus on paitsi järven nimi, yksi Mattilan alueen monesta pienestä kylästä, Rikalan kylän pohjoispuolella. Ennen se suuntautui enemmän Lempoisiin kuin Mattilaan. Hulauteen kuuluu vanha maatila Sipilä, jonka pihapiiri käytännössä rajoittuu rataan. Talon hyvämuistinen emäntä Aino Haapaniemi on asunut siellä opiskeluja lukuun ottamatta koko ikänsä. Kiitos hänelle haastattelusta, jonka aikana monta junaa kerkesi sujahtaa ikkunan ohi. Täydentävistä tiedoista kiitos Hannu Mäkiselle, Olli Hoville, Anni Heimanille ja Raili Jokiselle. Kuva entisen seisakkeen kohdalta, oikealla Sipilän vanha päärakennus. Mitenköhän tähän mahdutetaan lisäraiteet? Koulumatkat junalla Hulauden seisake avattiin 5.7.1931. Aino Haapaniemi matkusti kodin nurkalta Toijalan yhteiskouluun vuodesta 1933 alkaen. Vuotta nuorempi Hovin Olli muistaa saaneensa vanhemmiltaan huonolla ilmalla junakyytirahan kansakouluun. Se sijaitsi aivan aseman vieressä. Paremmalla säällä oli määrä kävellä, ellei sattunut pääsemään samaan suuntaan matkaavaan hevoskärryyn. 28

Aino Sipilä (oik.) 30-luvun lopulla Ainon päivänä 10.5. tyttökavereiden kanssa. Vieressä paras ystävätär Aune Kerkkonen. Muutama muukin nuori kyläläinen, kuten Knuutilan Kalle ja Eeva kävivät oppikoulua Toijalassa, sillä Lempäälään perustettiin oppikoulu vasta 50-luvulla. Rehtorin allekirjoittamaa lomaketta vastaan ostaa lukukausikohtaisen alennuslipun. Aluksi sitä näytettiin konduktöörille, mutta pianhan tämä oppi vakituiset matkaajat tuntemaan. Toisessa vaunussa matkustivat lempääläiset koululaiset, toisessa viialalaiset. Semmoinen oli tapa. Yksi 30-luvun konduktööri oli Turun ruotsalaisia, joka alkuun kaiutti pileetit, olkaa hyvä, mutta otti ennen pitkää käyttöön oikeakielisen matkaliput. Aamulla Aino matkusti ensin Lempoisiin ja vaihtoi siellä takaisinpäin tulevaan junaan. Iltapäivällä Turku-Tampere -juna pysähtyi Hulaudessakin, jos muisti huomauttaa asiasta konduktöörille. Hulaudessa nimittäin pysähdyttiin vain tarvittaessa ja laiturilla oli määrä vinkata kädellä ihan kuin nykyään bussipysäkillä. Säännöllinen koulunkäynti häiriintyi syksyllä 1939, kun junia varattiin armeijan kertausharjoitusten käyttöön. Talvisodan syttymispäivästä 30.11. Aino muistaa saman, minkä Maili Mustila on kertonut kyläkirjassa: Vahtimestarin oli kirjoittanut koulun aulaan tiedotuksen: Sota on syttynyt. Koulupäivä keskeytyi ja tavarajunalla päästiin Lempoisiin. Viidenluokkalainen Aino katseli säälien, kun 11-vuotias Maili toverinsa kanssa lähti kävelemään Lempoisten asemalta Köykänmäelle. Ainon kotiin Sipilään oli selvästi lyhempi matka. 29

Sen lukuvuoden aikana ei enää käyty koulua. Aino suoritti keskikoulun loppuun pikakurssina elosyyskuussa 1940. Isä oli vastahakoinen enemmille opinnoille epävakaina aikoina, mutta päästi ainokaisensa sentään Ahlmanin emäntäkouluun ja myöhemmin kodinhoitajakoulutukseen Jokioisiin sekä Lempäälän kotiteollisuuskouluun (nykyinen Pirkon toimipiste). Sota-aika ja tarvikepula haittasivat niidenkin koulujen käyntiä, mutta nuori nainen valmistui päteväksi emännäksi kotitaloon. Säijäläisestä Alpo Haapaniemestä tuli aikaa myöden Sipilän isäntä. Kulkijoita Hulauden pysäkillä Lempäälän junaliikennettä vilkastutti se, että Valkeakoskelle ei vielä mennyt junaa, vaan liikennettä hoidettiin Lempäälän kautta. Kun Toijalan-Valkeakosken rata valmistui vähän ennen sotia, pikajunat lakkasivat pysähtymässä Lempoisissa. Seisakkeita oli tiheästi. Viialan Hinkan jälkeen Mattila, Hulaus, Lempäälä, Hollo, Hakkari, Moisio, Vanattara, Kulju, Höytämö, Sääksjärvi. Tampereen puolella ensimmäinen pysähdys oli Multisillassa. Tämä lähiliikenne palveli varsinkin työmatkalaisia. Hulauden seisakekin sai käyttäjänsä. Hulaudesta pääsi tietä myöten, mutta miemolalaisilla oli omat polkunsa. Kesäasukas Anni Heiman tuli 50-luvun alun kesäviikonloppuisin vanhempien huvilalle Hiidenvuolteen rantaan työläisjunaa käyttäen. Oli mukavampi kulkea metsäpolkua Hulaudesta kuin talsia kylätietä Lempoisista. Talvellakin kulkijoita oli niin monta, että reitti pysyi auki. 1930-luvulla Hulauden Fagerlundin huvilalta tuli perheen isä usein samalle junalle kuin Aino ja nosti pikkuplikallekin kohteliaasti hattua. Aino yhtä kohteliaasti niiasi. Lempoisissa Fagerlundin setä käväisi noutamassa Aamulehtensä aseman viereisestä kioskista ja jatkoi matkaa. Hän oli konttoripäällikkönä Pyynikin tehtaalla. Joensuun Eino kulki myös töihinsä junalla, totta kai, kun oli rautatieläinen itsekin. Useimpien määränpää oli Tampereella, mutta esimerkiksi Erkki Jokinen kävi töissä tapettitehtaalla Toijalassa. Miemolalaiset kulkivat junalle Sipilän vieritse, mutta ei siinä keritty erityistä huomiota kiinnittämään puolin eikä toisin. Mattilasta kuljetettiin paljon maitoa Tampereen suuntaan, (huomaa tonkat kyläkirjan kansikuvassa), mutta Hulauden taloista, Sipilästä, Kerttulasta, Kauppilasta ja Antilasta kärrättiin vuoronperään kaikkien naapurusten maidot Lempoisten aseman maitolaiturille. Lempoisista maito siirtyi tamperelaisten juotavaksi, yleensä Valion meijerin kautta, mutta oli kaupungissa muitakin meijereitä. Yhtä piti Rongankadulla Ainon isotädin mies Kilpi, jonka yritteliäisyyteen kuului myös mm. talo ja sikala Halkolassa. Jos oli jotain isompaa ostettavaa, lähdettiin Tampereelle junalla. Linja-autojahan meni yksi päivässä suuntaansa, tieliikenne vilkastui vasta pitkälti sodan jälkeen. Joka talossa oli VR:n sarjalippu, jolla oli rajallinen käyttöaika ja joskus mentiin naapuriin tarjoamaan lippua, joka uhkasi mennä vanhaksi. Hulauden pysäkillä oli siis kovasti käyttöä ja se oli osa kylän normaalia elämänmenoa. Mutta kun tuli vaikkapa Narvasta serkkuja, he huutelivat innoissaan juna menee. 1970-luvun puolivälissä Hulauden pysäkkiä käytti miemolalainen Hannu Mäkinen käydessään töissä Tampereen asemalla. Silloin paikallisjunana toimi ns. lättähattu eli dieselmoottorilla kulkeva 30

kiskobussi. Hannu ei muista, että samoilla vuoroilla olisi silloin Hulaudesta kulkenut kukaan muu säännöllisesti. 31.5.1981 Hulauden seisake lakkautettiin. Kulkupeli tämäkin: Ainon serkut olivat rakentaneet pienen reen ja valjastaneen vetäjäksi talon pukin. Aino itse keskellä kotipihalla. Lehmien kuljetus ja palovaara Sipilän laitumet olivat pääasiassa radan toisella puolen. Kun taloon oli hankittu lypsykone, lehmät ajettiin ylikulun yli iltalypsylle navettaan ja aamulypsyn jälkeen takaisin laitumelle. Se kävi suhteellisen helposti niin kauan kun rata oli yksiraiteinen. Kun toinen raide oli rakennettu valmiiksi vuoteen 1953 mennessä, oli oltava tarkkana ihan toisella tavalla. Lehmät kyllä kulkivat siivosti yli, mutta hiehoissa oli paimentamista. Ne saattoivat uteliaisuuttaan lähteä vaeltamaan ratakiskojen välissä. Toinen radan aiheuttama huoli oli palovaara. Höyryjunan savupiipusta lensi kipinöitä, vaikka jonkinlainen kipinähäkkikin oli. Varsinkin varhaiskeväällä ruohikko syttyi helposti ja palo saattoi levitä metsään. Kipinöiden lentoa totuttiin tarkkailemaan. Kerran 50-luvulla, oltiin juuri tekemässä pärehöylällä päreitä, tuuli kovasti järveltä ja Alpo Haapaniemi huomasi ison metsään lentävän kipinän. Hän lähti juoksemaan sinne ja samalla hälytettiin palokunta. Autolla ei päässyt 31

palopaikalle asti, mutta siitä oli silti hyötyä, sillä myös navetan katto liekehti. No, sammutettiinhan se ja onneksi alkoi sataa. Metsästä paloalan tunnistaa vieläkin koivikosta. Tämä ei ollut ainoa metsäpalon alku. Diesel-vetureiden tulo oli helpotus palovaaran kannalta. Ratavahti Yksi VR:n monista ammattikunnista oli ratavartijat. Heidän oli tarkastettava tietty rataosuus kahdesti päivässä. Tarkastus tapahtui resiinalla. Junan tullessa resiina oli nostettava ratapenkalle. Yksi ratavahti oli sijoitettu Hulauteen, virka-asuntona, kuten muuallakin oli mökki aivan radan poskessa. Hulauden mökille ei edes ollut tietä. Muuten kamarin ja keittiön mökit oli hyvin suunniteltu ja rakennettu. Niihin kuului myös pieni navetta. Ratapenkan heinät toiselta puolen kuuluivat luontaisetuihin. Toisen puolen sai korjata ratapäällikkö. Hulauden ratavartijan asunto on samaa 1900-luvun alun rakennustyyliä, kuin suuri osa muutakin VR:n rakennuskantaa. Lempäälän kulttuurimaisemaselvityksen mukaan hyvin ajankohtansa asussa säilynyt entinen ratavartijan talo talousrakennuksineen on kokonaisuus, joka alkaa olla harvinainen. Ainon kansakouluvuosina ratavahtina toimi hauska Järvinen-niminen mies. Hänet oli määrätty Hulauteen samanlaisesta tehtävästä Viialassa. Siellä hän oli tarkastusten lomassa rakentanut perheelleen talon, johon hän pääsi takaisin vasta eläkkeellä. Järvinen oli jäänyt leskeksi neljän pojan kanssa. Hän avioitui uudestaan ja sai vielä kaksi lasta. Tyttärestä tuli junanlähettäjä Toijalaan, pojissa oli parikin rakennusmestaria. Hugo-poika opiskeli insinööriksi ja hankki auton 32