Outi Jokela on vuoden naismetsänomistaja. Puukauppa käy vilkkaana. Rungonosakorjuussa kaikki talteen. Metson arviointi valmistui

4/06 Perjantaina 15.12.2006 Länsi-Suomen metsänomistajien lehti Matti Kari Puukauppa käy vilkkaana Sekä havutukin että kuitupuun alkuvuotta huomattavasti korkeammat kantohinnat pitävät puukaupan vauhdissa. Korjuukelpoisia leimikoita on vielä löytynyt, mutta puunkorjaajat odottavat nyt pakkasia. s.2 Rungonosakorjuussa kaikki talteen Rungonosakorjuussa puut katkotaan tukeiksi vasta katkonta-asemalla sahan vieressä. Korjuumenetelmä on metsänomistajalle edullinen, koska koko rungon tukkiosa tulee katkotuksi tukiksi. s.7 Metson arviointi valmistui Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman arviointiraportti toimii pohjana uusista vapaehtoisista suojelukeinoista päätettäessä. Mitä Metson toimenpiteillä on saatu aikaan? s.10 Tuli on tehokas metsän hoitaja Outi Jokela on vuoden naismetsänomistaja Vuoden 2006 naismetsänomistaja Outi Jokela (40) Vammalan Illosta katsoo, että metsänhoito vaatii yhtä paljon työtä ja kärsivällisyyttä kuin lastenhoito. Tuloja voidaan odottaa vasta kun metsä on saatu kasvatuskuntoon. Outi Jokela on metsänomistaja ja metsänhoitoyhdistys Sastamalan hallituksen puheenjohtaja. Vammalan ja Äetsän 4H-yhdistysten toiminnanjohtajana hän perehdyttää lapsia ja nuoria metsäasioihin. Outi on koulutukseltaan metsätalousinsinööri ja merkonomi. s.5 Tuli on oikein hallittuna tehokas ja tarpeellinen metsän hoitaja. Myös metsäsertifiointi edellyttää kulotuksen käyttöä paloalueiden lajiston ja metsien terveyden edistäjänä. s.11 Metsäkeskus tarkastaa- mitä, miten ja miksi? Suomen 13 metsäkeskuksen viranomaistoiminnon tehtäviin kuuluu valvoa metsätaloutta koskevien lakien, määräysten ja ohjeiden noudattamista. Metsäkeskusten tehtävänä on myös alueellinen ja tilakohtainen metsäsuunnittelu, metsänparannustoiminta, sekä metsänomistajien koulutus ja neuvonta. s.14

2 Lusto Perjantaina 15.12.2006 Länsi-Suomen puumarkkinat Puukauppa edelleen vauhdissa Puutuotteiden hyvä kysyntä on jatkunut. Sahatukista on pulaa koko Euroopassa ja vientihinta on noussut syksyn aikana. Kotimaassa sahatavaran hinta on voimakkaan rakentamisen seurauksena noussut vientihintoja nopeammin. Jarmo Uimosen Jos Venäjän sahatavara jää omaan maahan ja vienti suuntautuu Kiinaan, säilynevät markkinat hyvinä pitkälle ensi vuoteen. Sellun kysyntä ja vientihinta on myös parantunut. Päällystetyillä paperilaaduilla on edelleen jonkun verran markkinaongelmia, mutta kapasiteetin purku ja käyntiasteiden nousu ovat edesauttaneet paperitehtailla entistä kannattavampaa toimintaa. Puukauppaa käydään edelleen hyvässä ilmapiirissä. Havutukin kantohinta on vahvistunut koko maassa vuoden alusta noin 15 prosenttia ja mänty- ja koivukuitupuun yli 10 prosenttia. Metsänomistajien liitto Länsi-Suomen alueella kantohinta on noussut vielä enemmän, mäntytukilla ja -kuidulla noin 20 prosenttia ja kuusitukilla 15 prosenttia. Kesäkuuhun verrattuna hinnannousu on ollut puulajeista riippuen 1-10 prosenttia. Vuositasolla puuta on myyty koko maassa noin 10 prosenttia enemmän kuin koko viime vuonna ja Länsi-Suomessa suunnilleen viime vuoden määrä. Puukauppa on viime viikkoina hieman hiljentynyt, mutta joulukuun aikana päästäneen koko maassa vielä noin 15 prosenttia ja Länsi-Suomessa noin 5 prosenttia yli viime vuoden koko myyntimäärän. Puukauppa on liiton alueella ollut vilkkainta edelliseen vuoteen verrattuna Pirkanmaalla. Kelirikko rajoittaa autokuljetusta Pitkään jatkunut leuto syksy on pehmittänyt sivutiet. Puukorjaajat hakkaavatkin kohteissa, mistä ei puiden kuljetus tehtaille välttämättä onnistu. Jo yhden yön pakkaset "kopertava" tiet siihen kuntoon, että kuljetus taas toimii. Toivottavasti pakkaset tulevat lähipäivinä, muuten tehtaiden puuhuolto on vaarantumassa. Metsissä toiminta on jatkunut tähän asti lähes normaalisti ja puunostajat ovat saaneet ostettua riittävästi korjuukohteita. Teollisuuden puun tarpeet kovat ensi vuonna Kuluneen vuoden hakkuumärät nousevat koko maassa viimevuotista korkeammiksi. Teollisuus tavoittelee yksityismetsistä ensi vuonna selvästi vielä tätäkin vuotta suurempia puumääriä. Teollisuus tavoittelee yksityismetsistä ensi vuonna selvästi tätä vuotta suurempia puumääriä. Syynä tähän on hyvästä kysynnästä johtuva tehtaiden korkea käyntiaste ja epävarmuus tuontipuusta. Kotimaasta on koivutukkia ja koivukuitupuuta lukuun ottamatta saatavissa teollisuuden tarvitsema puu. Metsänomistajan kannattaa käyttää tämä lisätarve hyväksensä ja harkita puukauppaa taas ensi vuonna. Jukka Koivumäki Johtaja Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi Lumi yllätti tarkastajat Metsäsertifioinnin maastotarkastukset tehty Länsi-Suomessa Metsäsertifioinnin maastotarkastukset tehtiin Etelä-Pohjanmaalla syyskuussa, mutta Lounais- Suomessa ja Pirkanmaalla vasta marraskuussa. Onnetonta oli, että marraskuun maastotarkastukset sattuivat aikaan, jolloin lunta oli melkoisesti koko Länsi- Suomessa. Tarkastusten jälkeen lumi suli ja sää on ollut varsin leutoa. Tarkastusten maastokohteet keskittyivät metsänhoitoyhdistyksiin Ilmajoki, Lappajärvi, Kihniö-Parkano, Mouhijärvi, Urjala, Loimaan seutu ja Salometsä. Kaikkiaan maastokohteita oli tarkastettavana noin 130. Etelä-Pohjanmaalla tulokset ovat parantuneet Etelä-Pohjanmaalla havaittiin ainoastaan kaksi lievää poikkeamaa. Nämä poikkeamat koskivat kunnostusojituksen laatua ja työnantajavelvoitteiden puutteita. Pirkanmaalla todettiin kuusi lievää poikkeamaa. Poikkeamat liittyivät metsänviljelyn laiminlyönteihin, puutteellisiin suojelualuetietoihin, arvokkaiden elinympäristöjen säilymiseen, työterveyshuoltoon, puunkorjuun työohjeisiin ja työnantajavelvoitteiden noudattamiseen. Lounais-Suomen tarkastuksen loppuraporttia ei ole vielä luovutettu. Maastokohteiden perusteella poikkeamia on saman verran kuin Pirkanmaalla. Tarkastukset johtavat toiminnan kehittämiseen Metsäsertifiointi toteutetaan metsäkeskusalueittain ryhmäsertifiointina. Kussakin metsäkeskusalueessa on sertifiointitoimikunta, joka laatii havaittujen puutteiden perusteella korjaussuunnitelmat. Niiden toteuttamisella toimintaa ohjataan sertifiointivaatimusten mukaisiksi. Metsäsertifiointi on vapaaehtoista. Metsänhoitoyhdistysten jäsenet ovat siinä mukana metsänhoitoyhdistyksen valtuustojen päätöksellä. Metsänomistaja voi jäädä pois sertifioinnista ilmoittamalla siitä metsänhoitoyhdistykselle tai alueelliselle sertifiointitoimikunnalle. Ilmoitus voi olla vapaamuotoinen, mutta mallin voi hakea metsänomistajien liiton kotisivulta www.liitto.mhy.fi/. DNV:n arvioija Sakari Ilomäki, koneyrittäjä Jukka Tontti ja alueneuvoja Rauno Hakala metsänhoitoyhdistys Salometsästä keskustelevat metsätyömaalla Halikossa puunkorjuun laadusta. Teksti ja kuva Auvo Heikkilä Aluepäällikkö Länsi-Suomen metsänomistajien liitto

Perjantaina 15.12.2006 Lusto 3 Pilkkeitä Laatujärjestelmä metsäkoneyrittäjille Keski-Pohjanmaalla on tehty laatujärjestelmän kehitystyötä metsäkoneyrittäjille vuonna 2006. Hankeen ovat toteuttaneet Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston Kannuksen yksikkö ja Keski-Pohjanmaan teknologiakeskus. Hankeen ovat rahoittaneet TE-keskus ja Kosek Oy. Puunhankintaan osallistuville ei vastaavaa koulutusta ja soveltuvia laatukäsikirjoja/-järjestelmiä ole ollut saatavilla. Tavoitteena on toteuttaa ISO 9001 mukaiset vaatimukset täyttävä, ulkoisen auditoinnin läpäisevä laatujärjestelmä kahdelle Kokkolan seutukunnan alueyrittäjälle. Keski-Pohjanmaan maaseutuopistolle tehtyä käsikirjapohjaa voidaan käyttää myöhemmin metsäkoneyrittäjien laatujärjestelmien rakentamisessa ja koulutuksessa. Lisätietoja: Keski-Pohjanmaan maaseutuopisto, Petteri Kattilakoski 044 7250647. Ranskalaislapset metsäopissa Raumalla Ojaa syntyy ja nuoren kuusimetsän kasvu paranee. Kunnostusojitus varmistaa metsän kasvun Liika vesi liikkeelle Eurajoen Irjanteella syntyy vauhdilla ojaa. Nuoren kuusikon kasvuedellytyksiä parannetaan johtamalla metsämaasta liika vesi pois. Urakoitsija Hannu Miikkulainen on työssä kunnostusojitushankkeella, jossa osakkaina on 18 tilaa ja ojaa perataan yhteensä noin 14 kilometriä. Ensimmäisen koneensa Hannu Miikkulainen hankki jo vuonna 1971. Metsäojiakin hän on kaivanut jo kohta kolmekymmentä vuotta. Sulan maan ajan kaivelen metsäojia ja talvet olen turvesuolla kuormaamassa turvetta. Sama kone käy molempiin hommiin, vain kauhaa tarvitsee vaihtaa, kertoo Miikkulainen. Metsäojitukset tehdään metsäkeskuksen tekemien suunnitelmien mukaan. Miikkulaisen mielestä on tärkeää, että ojitukset tehdään useiden tilojen yhteishankkeina. Kun kunnostettava ojitusalue on yhtenäinen ei tarvitse olla jatkuvasti konetta siirtämässä ja vedet saadaan hyvin johdettua, toteaa Miikkulainen. Piennartiet helpottavat puunkorjuuta Irjanteella nyt kaivettavan hankkeen on suunnitellut metsätyönjohtaja Pekka Jyrämö Lounais-Suomen metsäkeskuksesta. Nykyään ojitus on vanhojen ojitusalueiden kunnostusojitusta, työssä perataan pääsääntöisesti vanhat ojat, mutta usein tehdään myös täydennysojaa heikosti kuivuneisiin kohtiin, kertoo Jyrämö, joka pitkän uransa aikana on nähnyt myös uudisojituksen huippuvuodet. Tärkeä työ suunnitteluvaiheessa on kulkuyhteyksien huomioiminen. Ojien varteen tehdään tarpeen mukaan piennarteitä, sanoo Jyrämö. Piennartiet helpottavat puunkorjuuta toimimalla kokoojaurina ja usein ne voidaan myös sijoittaa niin, että suon takaiselta kangasmaalta saadaan puut helpommin kuljetettua. Rumpuja tehdään vanhojen kulkuyhteyksien kohdille ja muutenkin tarpeellisiin paikkoihin. Ojalinjat auki Ojalinjojen aukaisu ja siihen liittyvä alueen puuston harvennus on tehtävä ennen ojien perkausta. Miikkulainen ja Jyrämö toteavat että liian usein puuston hakkuun viivästyminen lykkää ojitustyön alkamista. Hankalia tilanteita syntyy, kun osa hankkeessa mukana olevista metsänomistajista hoitaa linjojen aukaisun ripeästi ja joutuu sitten odottamaan pahimmassa tapauksessa vuosikausia muita. Ojalinjaa aukaistessa pitää muistaa poistaa puita molemmin puolin ojaa. Ojan päällä kaivaessa pitää koneen telan mahtua kulkemaan ojan penkalla molemmin puolin. Ja täytyyhän ojamaatkin saada mahtumaan johonkin. Ojalinja pitäisi aukaista noin viiden metrin leveydeltä, Miikkulainen sanoo. Työtä on, tekijöitä tarvitaan Miikkulainen kertoo viihtyvänsä hyvin työssään. Hän tulee aikaisin aamulla työmaalle ja varsinkin kesäaikaan on hieno seurata luonnonilmiöitä. Pekka Jyrämö sanoo, että hyviä ojankaivajia tarvittaisiin lisää. Metsäojien kaivu on tiukasti kilpailtu ja rakennustyömaat vetävät urakoitsijoita. Miikkulainen toteaa, että kyllä metsäojienkin kaivulla leipänsä saa, kun osaa laskea urakkatarjoukset oikein. Melko pitkää päivää joutuu kyllä tekemään, mutta oma vapaus säilyy, sanoo Miikkulainen. Kunnostusojituksissa riittää työmaata. Metsänhoidollinen tarve on paljon suurempi, kuin mihin viime vuosina on päästy. Yhteisenä toiveena Miikkulaisella ja Jyrämöllä on saada uusia innokkaita yrittäjiä alalle. Teksti ja kuvat Timo Viinamäki Metsänparannuspäällikkö Lounais-Suomen metsäkeskus Metsätyönjohtaja Pekka Jyrämö (vas.) ja kaivinkoneurakoitsija Hannu Miikkulainen tutkivat kunnostusojitushankkeen työmaakarttaa. Rauman metsissä kävi kiivas puheensorina, kun ranskalaiset koululaiset tutustuivat Suomen puulajeihin. Ydinvoimalatyömaalla on töissä paljon ranskankielisiä, joten heidän lapsilleen on järjestetty oma koulu. Aloite metsäpäivän järjestämisestä tuli ranskalaisilta opettajilta, sillä he olivat kiinnostuneita metsäluonnon hyödyntämisestä opetuksessa. Aamupäivän aikana kierrettiin pieni metsälenkki, jonka varrella tutustuttiin metsäluontoon, puulajeihin ja riistanhoitoon. Oppilaat innostuivat puun pituuden mittauksesta ja opettajat hämmästelivät vuotuisia hirvisaalismääriä. Sekä oppilaiden että opettajien metsäinnostus hämmästytty metsäväenkin niin, että samalla sovittiin uudesta retkestä, jolloin haettaisiin koululle joulukuusi. Tilaisuuden järjesti Satakunnan luonto- ja ympäristökoulun selvityshanke ja mukana olivat Lounais-Satakunnan riistanhoitoyhdistys, Metsäliitto ja Lounais-Suomen metsäkeskus. Joulukuusen hoito-ohjeet Joulupuuseura on laatinut ohjeet, joita noudattamalla saat joulukuusen säilymään hyväkuntoisena koko joulunajan. Joulukuusen saa kaataa aikaisintaan neljä viikkoa ennen joulua. Kaadettua kuusta säilytetään ulkotiloissa, esimerkiksi kylmässä autotallissa. Kuusta voi kuljettaa auton katolla suojaamattomana ainoastaan lyhyitä matkoja. Yli kymmenen kilometrin matkoilla kuusi tulee pakata muoviin. Jos kuusi on jäässä, se pitää sulattaa hitaasti ennen jalkaan asettamista. Hyvä sulatuspaikka on viileä tila, jossa on muutama lämpöaste. Puun annetaan sulaa hitaasti muutama vuorokausi, tyvi koko ajan vesiämpärissä. Ellei viileää tilaa ole, voi puun tuoda pesuhuoneeseen. Tyvi pidetään vesiämpärissä ja neulasisto suihkutetaan välittömästi kylmällä vedellä ja vielä muutaman tunnin kuluttua uudelleen. Noin kahdeksan tunnin kuluttua puu on valmis jalkaan asetettavaksi. Ravistele roskat ja kuolleet neulaset pois. Mittaa huoneen korkeus. Lyhennä kuusta riittävästi tai sahaa ainakin muutama sentti tyvestä pois. Tyven pitää mahtua jalkaan ohentamattomana. Tyvestä ei saa poistaa kuorta. Kiristä ruuvit ja pystytä kuusi Hoito sisätiloissa Tyven leikkauspinnan on oltava vedessä koko ajan. Vesi ei saa päästä välillä loppumaan. Veden kulutus on suurinta ensimmäisen vuorokauden aikana. Kuusenjalan vesitila on usein niin pieni, ettei se riitä vuorokaudeksi. Kuusenjalan voi asettaa tilavaan vesiastiaan ja tehdä jalkaan reikä niin, että kuusi saa vettä. Näin kastelusta ei tarvitse huolehtia joka päivä. Kasteluveteen ei tarvitse laittaa lannoitetta. Kuusen poisvienti käytön jälkeen Koristeiden poiston jälkeen leikataan oksasaksilla oksat joko kokonaan tai osittain pois niin, että kuusi sopii ovista eikä neulasia karise muualle kuin oksien leikkauspaikalle. Kuusen voi kuljetuksen ajaksi laittaa myös esimerkiksi paperisäkkiin, jolloin neulaset eivät varise lattialle. Oksat voi laittaa samaan säkkiin tai ne voi viedä ulos paperiin käärittynä. Mitä lämpimämmässä ja kuivemmassa tilassa kuusi on, sitä herkemmin neulaset karisevat. Hyvästä hoidosta huolimatta neulasten karisemisessa on luontaista puukohtaista vaihtelua, jota ei voida välttää.

4 Lusto Perjantaina 15.12.2006 Näkökulma Hannu Niemelä Metsänhoitopäällikkö Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio Olli Tahvonen Professori Metsäntutkimuslaitos Monta tietä hyvään metsään Puuntuotanto on taloudellista toimintaa Metsätalouden kehittämiskeskus Tapion Hyvän metsänhoidon suositukset on tarkistettu ja otettu käyttöön elokuun alussa. Suosituksilla tarjotaan metsänomistajalle lisää vaihtoehtoja metsien hoitamiseen. Suositusten tavoitteena on parantaa metsätalouden kannattavuutta, mutta samalla tehostetaan myös luonnonhoitoa ja vesiensuojelua. Suositukset on valmisteltu laajassa yhteistyössä käytännön metsätalouden toimijoiden, tutkijoiden ja sidosryhmien kanssa. Suomen metsien puuston määrä on yli kaksi miljardia kuutiometriä ja suurempi kuin koskaan teollisen käytön aikana. Metsien kasvu on noussut jo lähelle 100 miljoonaa kuutiometriä vuodessa, mitä pidettiin aiemmin kaukaisena haaveena. Metsissä on siis mitä ottaa. Tästä syystä suositukset painottuvat aiempaa enemmän metsien hyödyntämiseen. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että metsien hoidosta voisi tinkiä. Tämän erinomaisen kehityksen jatkuminen edellyttää, että metsien uudistamisesta, taimikoiden hoidosta ja harvennushakkuista huolehditaan. Lisääntynyt kasvu ja puuvarat mahdollistavat myös metsien muiden käyttömuotojen lisäämisen. Luontokohteiden suojeluun on tarjolla myös taloudellista tukea metsänomistajalle. Tärkeimpiä kohteita voidaan suojella myös määräajaksi metsänomistajan ja metsäkeskuksen välisellä sopimuksella. Tukiehdot ovat monissa tilanteissa kilpailukykyiset hakkuutuloihin verrattuna. Suurin muutos suosituksissa on metsän uudistuskypsyyden väljentäminen. Männyn suositeltava alin uudistamisjäreys, jota kuvataan metsikön keskiläpimitalla, laskee keskimäärin parilla sentillä. Tärkein syy muutoksiin on männyn reaalihinnan lasku viimeisen 10 vuoden aikana noin 20 prosentilla. Korkealaatuisen mäntytukkipuun tuottamiseen tähtäävissä kasvatusvaihtoehdoissa suositeltava uudistuskypsyys sen sijaan nousee hieman. Kiertoaikojen lasku johtuu myös siitä, että uudistamisvaiheeseen tulee hoidettuja metsiä, joiden kehitys on luontaisesti syntyneitä metsiä paljon nopeampaa. Puun energiakäyttö on kasvanut viime vuosina nopeasti. Suomi onkin puun energiakäytön ykkönen maailmassa. Suomen kokonaisenergian käytöstä noin 20 prosenttia on puuperäistä. Puun energiakäytöllä voidaan korvata uusiutumattomia energialähteitä, hillitä ilmaston lämpenemistä ja luoda uusia yritysmahdollisuuksia maaseudulle. Suosituksissa esitellään sopivat kohteet ja menetelmät energiapuun korjuuseen. Yksi suositeltavista energiapuukohteista on nuori metsä, jossa taimikonhoito on jäänyt puutteelliseksi. Korkealaatuisen männyn kasvatuksen yhteydessä voidaan tuottaa myös energiapuuta. Toinen suositeltava kohde on kantojen korjuu juurikäävän vaivaamilta alueilta kun puulajia ei kannata vaihtaa lehtipuuksi tai männyksi. Metsien hoito ja käyttö on monitahoinen kysymys, mutta siltä osin kun metsiin liitetyt tavoitteet eivät liity suojeluun tai monikäyttöön, metsiä käytetään puuntuotantoon ja hakkuutulojen saamiseksi. Puuntuotannon taloudelliset periaatteet ovat suhteellisen suoraviivaisia: metsäomaisuutta on perusteltua hoitaa ja käyttää pyrkimällä mahdollisimman suureen nettomääräisten metsätulojen nykyarvoon. Eli euro kannattaa sijoittaa puuntuotantoon tai pitää puustopääomana aina kun se tuottaa näin suuremman koron kuin maksettaessa lainaa tai sijoitettaessa esimerkiksi rahastoihin. Jos raakapuumarkkinat toimivat, johtavat nämä periaatteet myös parhaaseen kansantaloudelliseen kannattavuuteen. Suositusten tulisi nojata näihin periaatteisiin sen sijaan, että metsänomistajia opastettaisiin maksimoimaan kuutiotuotos tai unohtamaan korkokanta pyrkimällä suurimpaan keskimääräiseen hehtaarikohtaiseen nettotuloon. Tapion uudet suositukset vastaavat taloudelliselta sisällöltään aikaisempia suosituksia oleellisesti paremmin taloudellista tutkimustietoa. Vaikka kokonaiskäsitys suosituksista olisikin myönteinen, joitakin kriittisiä kommentteja voi esittää. Uudistamisjäreyden alarajat vastaavat 2-3 prosentin ja ylärajat 0-1 prosentin reaalikorkoa. Esimerkiksi kulutusluottojen korkokanta on viimeisen 10 vuoden aikana vaihdellut 3-6 prosentin välillä. Kun lisäksi korkean kantohinnan aikana päätehakkuun huomattavakin aikaistaminen voi olla kannattavaa, näyttäisi päätehakkuujäreyttä koskevissa suosituksissa olevan edelleen liberalisoimista. Uudistamisikää koskevia suosituksia on vaikeaa perustella ainakaan taloudellisella tutkimustiedolla. Uusien puusukupolvien aikaansaamisessa sovellettavien menetelmien valinnat ovat investointipäätöksiä, joissa sitoutuu pääomaa. Suositusten mukaan uudistamismenetelmä ratkeaa suoraan metsämaatyypin perusteella. Metsälain vaatimukset voidaan monissa kohteissa toteuttaa kuitenkin useilla vaihtoehdoilla. Valinta kylvön, istutuksen ja luontaisen uudistamisen välillä olisi soveltuvin osin perusteltua esittää metsänomistajan taloudellisista tavoitteista riippuvana päätöksenä. Viitaten puuntuotantoon taloudellisena toimintana, olisi taloudellisia kysymyksiä perusteltua käsitellä monipuolisemminkin. Minkälaista on ei-keskimääräisten, ei-onnistuneiden kohteiden taloudellisesti kannattavin jatkokäsittely? Tutkimustulosten mukaan vajaatuottoisiksi luokiteltavien metsien liian herkässä uudistamisessa voi syntyä suuria tappioita. Metsien tehokkaaseen käyttöön liittyvät paineet ovat lisääntymässä. Viime aikoina monet tutkijat ovat kysyneet, missä määrin Tapion monimuotoisuutta koskevat suositukset perustuvat parhaaseen tutkimustietoon. Myös metsänomistajat kaipaavat lisää vaihtoehtoja puuntuotannon ja metsien muiden käyttötavoitteiden yhdistämiseksi. Päätoimittajalta Kotimaisella puulla on kysyntää myös tulevaisuudessa Metsäsektorin tulevaisuuskatsaus valmistui taannoin maa- ja metsätalousministeriön julkaisemana. Siinä metsäneuvosto linjaa metsäsektorin painopisteitä ja tavoitteita. Metsä uusiutuvana luonnonvarana tarjoaa meille merkittävän paljon uusia mahdollisuuksia. Metsäteollisuus povaa, että vuonna 2030 puolet tuotannosta perustuu uusiin tuotteisiin, joista tänään ei tiedetä paljoakaan. Metsäsektorilla on paljon mahdollisuuksia lisätä kansallista hyvinvointiamme. Nykyiset metsävaramme kestäisivät noin 65-70 miljoonan kuutiometrin vuotuiset hakkuut, mutta näistä mahdollisuuksista käytetään vain noin 85 prosenttia. Tulevaisuuskatsauksen mukaan puun markkinoille tuloon voidaan vaikuttaa muun muassa tehostamalla metsänomistajien neuvontaa ja metsävaratietojen käyttöä sekä kehittämällä lainsäädäntöä, metsänomistusmuotoja, yrittäjyyttä ja palvelumarkkinoita. Näihin tulevaisuuden näkymiin on helppo yhtyä. Katsauksen linjaukset lupaavat lisää rahaa muun muassa rahoituslain ja neuvonnan tarpeisiin. Tähän löytyy ymmärrystä nykyisestä eduskunnasta, mutta ennen kaikkea on tärkeää saada tulevaan hallitusohjelmaan tulevaisuuskatsauksen linjauksen mukaiset rahoitusmäärät näkyville. Metsäteollisuus on ostanut hyvällä vauhdilla puuta koko syyskauden. Tukkipuu on lähimenneisyydessä saanut hyvää kyytiä sahoillemme, mutta tulevaisuuden arvopuukohteista, nuorista harvennusmetsistä, on harvennettu vain kaksi kolmasosaa tarpeeseen nähden. Yleinen käsitys on, että kysyntä jatkuu hyvänä myös tulevana vuonna. Metsänomistajien kannattaa nyt hyödyntää hyvä kysyntä ja tarjota myös harvennuskohteita myyniin. Toivottavasti mahdollisimman monella metsänomistajalla on hakkuukohteiden valinnassa apuna jokaisen metsänomistajan välttämätön opas, metsäsuunnitelma. Tämän suunnitelman hakkuu- ja hoitotoimenpide-ehdotusten noudattaminen mahdollistaa pitkäjänteisen metsänhoidon toteuttamisen. Näin toimien jätämme tulevalle sukupolvelle hyvän metsäomaisuuden. Metsäkeskukset ja muut metsäorganisaatiot jatkavat tasokkaiden metsäkurssien toteuttamista metsänomistajille tulevanakin vuonna. Parhaat vinkit tilaisuuksista löytyvät muun muassa tämän lehden metsällisiä tapahtumia - osiosta. Tämän lisäksi metsänomistajan kannattaa käydä tutustumassa myös metsäorganisaatioiden verkkosivuilta löytyviin koulutustilaisuuksiin ja tapahtumiin. Joulu on rauhoittumisen aikaa, jota toivottavasti mahdollisimman moni pääsee viettämään omaistensa kanssa. Perheessäni jouluiseen perinteeseen kuuluu joulukuusen nouto poikieni kanssa omasta metsästämme. Olen kokenut, että joulukuusen etsiminen on oiva tilaisuus kertoa tuleville metsänomistajille mitä metsä meille suomalaisille merkitsee. Samalla voin valottaa hyvän metsän hoidon periaatteita. Hyvät Luston lukijat, toivotan teille oikein rauhallista ja hyvää joulua sekä myönteisiä elämyksiä metsässä myös vuonna 2007! Mikko Savolainen päätoimittaja

Perjantaina 15.12.2006 Lusto 5 Ahkera metsien hoito toi vuoden naismetsänomistajan tittelin Vuoden 2006 naismetsänomistaja Outi Jokela (40) Vammalan Illosta on monin eri tavoin tekemisissä metsän kanssa. Hän on metsänomistaja ja metsänhoitoyhdistys Sastamalan hallituksen puheenjohtaja. Vammalan ja Äetsän 4H-yhdistysten toiminnanjohtajana hän perehdyttää lapsia ja nuoria metsäasioihin. Outi on koulutukseltaan metsätalousinsinööri ja merkonomi, joten pätevyyttä riittää. Outi Jokela innostui metsäasioihin monesta eri syystä. Hänen isänsä teki pitkän päivätyön metsäammattilaisena, ja kahdeksanvuotiaaksi Outi asui isoisänsä maatilalla Huittisissa. Ensimmäiset varsinaiset muistot ja muistikuvat metsätöistä hänellä ovat kuitenkin toisen papan kanssa Kiikassa tehdyt risusavotat. Kaupunkilaisia kaukana keskustasta Vuodesta 1990 lähtien Outi on asunut Illossa. Vammalasta aina vain pieneneviä mutkaisia teitä saa ajaa yli 13 kilometriä ennen kuin pääsee Jokeloitten viehättävään pihapiiriin. 1800- luvun lopulta peräisin oleva punamultainen maalaistalo on Outin miehen Petteri Jokelan sekä 12-vuotiaan Villen ja 10-vuotiaan Emmin koti. Minulle olisi lomaa ja lepoa, jos saisin olla viikon täällä kotona, ettei tarvitsisi lähteä minnekään, vastaa Outi kysymykseeni hiljaisella seudulla viihtymisestä. Koko perhe hoitaa metsiä Vähän keskikokoista suurempaan viljatilaan kuuluu 65 ha peltoa ja 65 hehtaaria metsää. Koko perhe osallistuu metsätöihin. Isäntä tekee myös hankintahakkuita - lähinnä ensiharvennuksia ja ylispuuhakkuita. Uudistusalat on myyty pystykauppoina. Aluksi minäkin olin mukana hakkuilla, mutta nykyisin hoitohommat riittävät. Puitten kaato on kyllä yksi hauskimpia hommia, mitä olen tehnyt, kertoilee Outi Jokela verkkaiseen vaatimattomaan tapaansa. Lapset ovat kasvaneet osallistumaan metsätöihin vanhempien mukana metsässä kulkiessaan. Heinäntorjunta sujuu ja Ville käyttelee jo pottiputkeakin. Emmin mielestä on "ihan hienoa", kun äiti valittiin vuoden naismetsänomistajaksi. Ihmeen hyvin lapsille jäävät asiat mieleen metsässä liikuttaessa, kasveja ja lintujakin he tuntevat melkoisen määrän, toteaa Outi tyytyväisenä. Varhaishoito vaatii kärsivällisyyttä Vuoden naismetsänomistaja haluaa muistuttaa metsän varhaishoidon tärkeydestä. Istutuksen jälkeen homma on vasta alussa, sitten alkaa työ. Heinäntorjunta ja taimikon perkaus ovat tärkeitä hoitaa ajallaan. Kun metsän saa kasvatuskuntoon, voi joskus odottaa tulojakin. Metsänhoito vaatii yhtä paljon työtä ja kärsivällisyyttä kuin lastenhoitokin, Outi kertoo mietteitään. Metsänhoitoyhdistys Sastamalan alueen yksityismetsissä on taimikonhoitotöitä tehty suhteellisen hyvin. Vuoden 2005 alusta puheenjohtajan pestiä hoitanut Outi voi olla tyytyväinen tilanteeseen. Hän kertoo luottamustehtävien olevan mielenkiintoisia ja sanoo oppineensa niissä paljon uutta. Tekemällä oppii parhaiten Vammalan ja Äetsän 4H-kerhoissa metsään liittyviä askareita ovat olleet käpyjenkeräys ja aurausviittojen valmistaminen. Metsätaito- ja luontopolkukilpailuihin harjoitellaan ahkerasti, eikä tuloksetta. Valtakunnallisista kisoista on tipahdellut ihan hyviä sijoituksia seudun kerholaisille. Viides vuoden naismetsänomistaja Vuoden naismetsänomistaja valittiin viidennen kerran. Valinta julkistettiin lokakuun lopulla Mikkelissä pidetyssä tilaisuudessa. Valinnan tekee UPM Metsän, Nordean ja metsäkeskusten edustajien muodostama raati. Valinnalla tuodaan esille naisten merkittävää osuutta metsänomistajina ja metsävaikuttajina. Naisilla on myös merkittävä rooli tiedon siirtämisessä seuraaville sukupolville. Heli Mutkala-Kähkönen Aluepäällikkö Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi Vuoden Naismetsänomistaja saa valintansa tunnuksiksi puisen Mielikki -kiertopalkinnon, jonka on veistänyt taiteilija Juhani Öhman, ja Kalevala kirjan. Koko perhe, aviomies Petteri Jokela ja lapset Ville ja Emmi, olivat Outi Jokelan mukana Mikkelissä noutamassa Vuoden Naismetsänomistaja -palkintoa.

6 Lusto Perjantaina 15.12.2006 Peruskunnostuksen tarve suuri Heikommat tiet menevät velliksi Syksy on ollut ennätyssateinen ja lämmin. Loka-marraskuun taitteen lyhyen pakkas- ja lumijakson jälkeen on vettä tullut rutkasti ja märkyys koettelee metsäteiden kantavuutta. Varsinkin vanhemmat metsätiet ja monet muutkin yksityistiet ovat pehmenneet ja niiden pinta painuu liikenteen vaikutuksesta urille, jotka pilaavat lopullisesti tien rungon. Tämä syksy on ollut puutavaran kuljetusten kannalta todella vaikea. Hakkuusuunnitelmia on jouduttu muuttamaan ja etsimään kovien maiden leimikkoja hyvien kulkuyhteyksien varsilta, toteaa ostoesimies Tapani Pöysti Metsäliitosta Porista. Vanhoilla teillä vesi makaa tien raiteissa eikä tie silloin kestä montakaan tukkirekan ajokertaa. Nykyään tiet perustetaan hyvin, runko muotoillaan sivuille viettäväksi ja päällysrakenteita ajetaan riittävästi, sanoo Pöysti. Tien kantavuuden kannalta tärkeintä on rungon hyvä kuivatus ja riittävä kantavan päällyskerroksen määrä. Sivuojat ja rummut pitää olla hyvässä kunnossa. Paras kantavuus päällysrakenteeseen saadaan, kun käytetään järeää mursketta alimpana ja kulutuskerros tehdään hienommasta murskeesta. Heikkokuntoiset tiet on syytä peruskunnostaa. Metsäkeskus hoitaa kunnostuksen avaimet käteen -periaatteella, kun tiekunta tekee päätöksen tien kunnostamisesta ja tilaa työn metsäkeskukselta. Kunnostuksessa tärkein huomio kiinnitetään tien kantavuuden lisäämiseen. Se lisää tien käyttökelpoisuutta ja pienentää vuotuisia kunnossapitokuluja. Perusparannukseen saa hyvin valtion tukea, rahoitusvyöhykkeestä riippuen tuki on 40-50 prosenttia kustannuksista. Lisäksi suunnittelu on metsänomistajalle kokonaan ilmainen ja tarvittavat luvat ja toimitukset korvataan myös valtion varoista. Timo Viinamäki Metsänparannuspäällikkö Lounais-Suomen metsäkeskus Märät säät paljastavat tien kantavuusongelmat. Etelä-Pohjanmaalla huutokaupataan lämpöyrittäjäkohteita Metsäkeskus Etelä-Pohjanmaan on hallinnoinut vuodesta 1997 lähtien energiapuun käyttöä edistäviä hankkeita menestyksekkäästi. Alueelle on yhdeksän vuoden aikana noussut yli 70 yrittäjäperiaatteella toimivaa lämpölaitosta. Koko valtakunnassa vastaavia kohteita on noin 200, joten kolmannes kohteista sijaitsee voimakkaana yrittäjämaakuntana tunnetulla Etelä-Pohjanmaalla. Lisää lämmöntoimitussopimuksia yritetään Etelä-Pohjanmaalla saada aikaan kohteita "huutokauppaamalla". Lämmityskustannukset nousussa Energiahankkeiden alkutaipaleella, 90-luvun lopulla, öljyn maailman markkinahinta oli historiallisestikin katsottuna erittäin alhainen. Tämä puolestaan hidasti puun ja turpeen suosion kasvua lämmityspolttoaineena. Ainoastaan maakunnallisesti merkittävimmät energiankuluttajat, kuten kaupunkien ja kuntien kaukolämmöt, olivat tuolloin taloudellisesti järkeviä kohteita siirtää kotimaisen polttoaineen käyttäjiksi. 2000-luvun alun reipas, eri puolille maapalloa sijoittunut talouskasvu, sai puolestaan öljyn hinnan kohoamaan arvaamattoman voimakkaasti. Kolmen viimeisen vuoden aikana hinta on kolminkertaistunut, mikä tuntuu jo meidän jokaisen kukkarossa ja jarruttaa mahdollisesti koko maailman talouskasvua. Tuontipolttoaineiden hinnan nousu on aikaansaanut monen uuden lämpöyrittäjäkohteen synnyn. Kannattavuuden kautta mielenkiinto melko pieniinkin kohteisiin on lisääntynyt. Samalla myös kilpailu hyvistä lämpöyrittäjäkohteista on kiristynyt. Uusia lämpöyrittäjäkohteita "huutokauppaamalla" Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus aikoo järjestää ensi vuoden maaliskuussa uusien lämpöyrittäjäkohteiden "huutokaupan", mikä tekee muun muassa kuntien, yhteisöjen ja yritysten siirtymisen kotimaiseen polttoaineeseen vaivattomaksi. Huutokauppa -malli helpottaa myös paikallisten energiayrittäjien laajentumismahdollisuuksia. Etelä-Pohjanmaan energiahankkeen neuvojat vievät kohteet ns. huutokauppaa. Kerämme kohteesta perustiedot, valmistelemme esityksen huutokauppatilaisuuteen ja laadimme tarjouspyyntöasiakirjan, mikä jaetaan kiinnostuneille lämpöyrittäjille tilaisuudessa. Tämä kaikki on kiinteistön omistajalle maksutonta, kertoo Etelä- Pohjanmaan energia- hankkeen projektipäällikkö Esa Koskiniemi. Teksti ja kuva Juha Viirimäki Bioenergia-asiantuntija Metsäkeskus Etelä-Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaan energia- hanke Lisätietoja "Huutokaupasta": Projektipäällikkö, bioenergia-asiantuntija Esa Koskiniemi, 050-314 0461 ja bioenergia-asiantuntija Juha Viirimäki 050 314 0464. Lämpöyrittäjyys lisääntyy vauhdilla Etelä-Pohjanmaalla

Perjantaina 15.12.2006 Lusto 7 Rungonosakorjuussa otetaan koko tukkiosa talteen Rungonosakorjuu on oma erikoinen Koskitukki Oy:n toteuttama korjuumenetelmä. Se eroaa normaalista konehakkuusta ja tuo mieleen lähinnä Amerikan mantereen korjuutyömaat juontotraktoreineen. Pitkät rungot katkotaan tukeiksi vasta katkontaasemalla sahan vieressä. Menetelmää esiteltiin työnäytöksissä lokamarraskuussa Kangasalla ja Toijalassa. Janne Tuhola Rungonosakorjuussa puut kaadetaan ja karsitaan tavanomaisella hakkuukoneella. Mutta talteen otetaan koko tukkipuun mitat täyttävä osa rungosta yhtenä 12-20 metriä pitkänä kappaleena. Pitkät rungonosat "puidaan" kuormauskasoihin, joissa on noin 15 runkoa latvat samaan suuntaan. Pitkien puiden tyvestä ja varastopaikan vierestä tehdään myös sorvitukkia ja normaalia tukkia. Kuormat laahataan varastolle Hakkuukone pui noin 15 runkoa pitkiksi rungonosiksi kuormauskasoihin. Pihtipankolla varustettu juontotraktori hoitaa metsäkuljetuksen kasoista varastolle tien varteen. Kuormassa on kuutioita suunnilleen saman verran kuin kuormaakantavien traktorienkin kuormissa. Kuljetus sujuu kuitenkin nopeammin, koska tavaralajeja ei tarvitse erotella, eikä kuormaukseen kulu aikaa. Pylväsauto kuormataan taidolla Puut kuljetetaan ns. pylväsautoilla, joissa ei ole erikseen kuormatilaa nupissa ja perävaunussa kuten normaaleissa puutavara-autoissa. Pitkien rungonosien kuormaaminen on hurjan näköistä touhua. Runko kerrallaan otetaan kuormaimen kouraan, puun tyvi tuetaan kuormaimen runkoa vasten, nostetaan latva ilmaan, käännetään kuormatilan päälle ja latvaa liu'uttaen siirretään runko tasaisesti ja rauhallisesti kuormaan. Pitkät rungonosat kuljetetaan katkonta-asemalle sahan läheisyyteen. Siellä puut katkotaan kulloinkin tarvittavan pituisiksi tukeiksi teknisiä mitta- ja apuvälineitä käyttäen. Näin koko tukkiosa tulee tarkoin hyödynnettyä. Katkonta maksimoi tukkiprosentin Kangasalan metsänhoitoyhdistyksen toiminnanjohtaja Pekka Jaatinen oli seuraamassa korjuunäytöstä Saarenmaantien varressa. Hänen mielestään korjuumenetelmä on metsänomistajille edullinen, koska koko rungon tukkiosa tulee katkottua tukiksi. Varsinkin rehevillä kasvupaikoilla nopeasti kasvaneisiin puihin tulee mutkia. Niitä ei tavallisessa kiihkeärytmisessä hakkuussa välttämättä huomata ajoissa. Mutkan tullessa sitten eteen, joudutaan keskeltä runkoa tekemään kuitupuupölli ja osa tukista joutuu kuitupinoon. Kaikki uudistusleimikot eivät kuitenkaan sovellu rungonosahakkuuseen. Tämä on lähinnä hoidettujen kuusikoiden menetelmä. Tasainen suhteellisen kivetön ja varastolle viettävä maasto ovat ihanteellisia. Tarvitaan myös paljon varastotilaa. Pitää olla sekä leveyttä että syvyyttä, sanoo Jaatinen. Jaatinen kiittelee näytökseen osallistunutta Pentti Naarajärvi Oy:n metsäkoneyritystä. Porukka on omaksunut menetelmän erinomaisesti. Työ sujuu, vaikka se vaatii tavallista enemmän suunnitelmallisuutta ja taitoa. Toisaalta katkonta on helpompaa ja metsäkuljetus nopeampaa, kun homman osaa. Autoreitit suunnitellaan huolella Koskitukki Oy hankkii puuta Koskisen Oy:n Järvelän Sahalle Kärkölään. Loppukesästä Koskitukki laajensi ostoaluettaan länteen. Nykyisin puuta ostetaan aina Vesilahdelta saakka. Kangasalla asuva hankintaesimies Toni Nevantausta aloitti puunoston elokuussa. Toni Nevantaustan mukaan autokuljetus onnistuu metsäautoteidenkin varrelta. Pylväsauto kulkee käytännössä samasta väylästä kuin puutavara-autotkin. Jyrkät mutkat ja ahtaat risteykset, joissa on sähkötolppia tai rakennuksia saattavat olla esteenä. Mutta reitit tutkitaan aina etukäteen ja tarpeen vaatiessa rungonosista tehdään lyhyempiä - ei 20-metrisiä. Rungonosakorjuumenetelmän tutuksi tekemiseksi järjestettiin syksyllä korjuunäytökset Kangasalla ja Toijalassa. Menetelmällä on tänä vuonna korjattu noin kolmannes Koskitukin puusta. Tavoitteena on hankkia mahdollisimman paljon rungonosakorjuuseen soveltuvia leimikoita. Katkonta-asema ei helpolla ruuhkaudu, toteaa Nevantausta. Heli Mutkala-Kähkönen Aluepäällikkö Metsänomistajien liitto Länsi-Suomi Veikko Iittainen Heli Mutkala-Kähkönen Janne Tuhola Pihtipankolla varustettu juontotraktori vetää pitkät rungot varastolle. Työnäytöksessä tarjottiin tekniikan lisäksi tunnelmaa ja makkaraa. Toiminnanjohtaja Pekka Jaatinen (hattupäinen mies taustalla) oli mukana pohtimassa menetelmän sopivuutta kangasalalaismetsiin. Pylväsauton lastaaminen pitkillä rungonosilla vaatii oman tekniikkansa.

8 Lusto Metsänomistajien neuvontaan tarvitaan lisää resursseja Perjantaina 15.12.2006 Kun peräti 46 vuotta eri metsäalan tehtävissä toiminut Lounais-Suomen metsäkeskuksen metsätaloustarkastaja Raimo Rekola jää vuodenvaihteessa eläkkeelle, sulkeutuu myös metsäkeskuksen Merikarvian toimiston ovi ja Rekolan tehtävät jaetaan kahdelle eri Pohjois-Satakunnan metsätaloustarkastajalle. Vuodenvaihteessa eläkkeelle jäävä Lounais-Suomen metsäkeskuksen metsätaloustarkastaja Raimo Rekola sanoo, että metsäalan koko ajan supistuvia resursseja pitää alkaa voimakkaasti suunnata metsänomistajien neuvontaan ja koulutukseen. Alun perin Stadin kundi, metsätaloustarkastaja Raimo Rekola vietti pääosan lapsuudestaan Karviassa, jonka jälkeen hän kierteli armeijan palveluksessa olleen isänsä ja perheensä mukana eri puolilla Suomea. Alun perin Rekola haaveili ryhtyvänsä joko puutarhuriksi tai opettajaksi. Armeijan jälkeen hän kuitenkin meni harjoittelijaksi Hämeenkyrössä toimivaan Kyro -osakeyhtiöön. Parin vuoden harjoittelun jälkeen Rekolalle alkoi selvitä, että metsäalan on hänelle se oikea. Tammelan metsäopiston jälkeen hän toimi vuoden verran Metsäntutkimuslaitoksella, jonka jälkeen tie johti takaisin Satakuntaan Merikarvian metsänhoitoyhdistykseen alueneuvojaksi vuonna 1966. Parinkymmenen vuoden jälkeen hän siirtyi Metsälautakunnan suunnittelijaksi Merikarvialle ja metsätaloustarkastajana hän aloitti vuonna 1994. Raimo Rekola on nähnyt uransa aikana metsäalan täydellisen muutoksen. Kun aloitin metsäalalla, suurin osa puutavaran ajosta tehtiin vielä hevosilla ja iso osa hakkuutöistä suoritettiin pokasahalla. Suurin murros on tapahtunut metsätöiden täydellisenä koneellistumisena, mutta muuten metsässä tehtävä työ ei ole muuttunut. Tunnistan olevani edelleen samalla alalla, jossa aloitin, Rekola kertoo. Merikarvian ja lähialueen metsän ja metsänomistajat ovat tulleet Raimo Rekolalle läpikotaisin tutuiksi näiden vuosikymmenien aikana. Edelleen metsänomistajat poikkeavat toimistolla ohi ajaessaan, jos sattuvat näkemään Rekolan auton toimiston pihalla. Lounais-Suomen metsäkeskuksen Merikarvian toimiston ovi onkin tähän saakka käynyt todella vilkkaasti. Metsänomistajat ovat tottuneet hoitamaan asiansa suoraan henkilökohtaisesti lähellä olevan tutun metsätaloustarkastajan kanssa. Metsänomistajien neuvonta avainasemassa Metsänomistajien neuvonta, koulutus ja opetus ovat koko ajan olleet Raimo Rekolalle kaikkein mieluisinta työtä. Nyt häntä työllistävät kaikkein eniten rästiuudistusalojen tarkastukset ja niistä aiheutuvat paperityöt. Byrokratia ja paperisota ovat lisääntyneet lähes räjähdysmäisesti. Alkuvuosina tarkastukset kohdistuivat lähinnä taimikoihin. Nyt tarkastetaan ja mitataan muun muassa kantokäsittelyjen onnistumista, nuorten metsien harvennusalueilla tehdään ns. motomittauksia, tarkastetaan puumääriä, ajourien tiheyttä ja harvennuksen laatua, Rekola kertoo. Nykyään viranomaistoiminnon tarkastajat tarkastavat lisäksi vielä metsäkeskuksen tekemien töiden laatua, kuten metsäteiden rakentamista ja ojitusta, Rekola lisää. Silloin kun aloitin metsänhoitoyhdistyksen palveluksessa, ei tunnettu ollenkaan rästiuudistusala-käsitettä. Siihen vaikuttivat tärkeimpänä metsänomistajilta metsänuudistustilille perityt vakuustalletukset, joiden turvin uudistukset voitiin toteuttaa, sanoo Rekola. Olen tarkastuksissa huomannut, että metsänhoitotöissä tehdään tällä hetkellä paljon sellaisia virheitä, jotka olisi voitu välttää riittävällä neuvonnalla. Metsätaloustarkastajalta ei enää riitä aikaa metsänomistajien neuvontaan, koska tarkastukset ja niistä aiheutuneet paperityöt vievät valtaosan ajasta. Kun metsänomistajat ovat entistä enemmän kaupunkilaistuneet ja asuvat yhä kauempana metsistään ja mukaan on tullut myös paljon naismetsänomistajia ja uusia metsänomistajia, on neuvonnan tarve koko ajan vain kasvamassa, Rekola sanoo. Usein saan metsänomistajilta palautetta siitä, että kun joku olisi hänelle etukäteen sanonut, miten esimerkiksi uudistusala pitää hoitaa, olisi vältytty turhilta virheiltä, Rekola korostaa. - Varsin usein rästialoja syntyy myös niin, että kun metsäyhtiöt hoitavat hakkuut ja ilmoitukset saattavat jäädä tekemättä metsänhoitoyhdistykselle, Rekola sanoo. Viime vuodet Raimo Rekola on hoitanut tehtäviään osa-aikaisena. Osan ajasta hänen olisi jo pitänyt olla eläkkeellä, mutta kun tarkastettavana on kolmen kunnan metsänomistajan metsät yhteensä lähes 90 000 hehtaaria Merikarvialla, Siikaisissa ja Pomarkussa, työ on käytännössä lähes kokoaikaista. Aiemmin Rekolan alueeseen kuuluivat myös Ahlainen ja Noormarkku. Leena Kallio Metsäala vetää uusia opiskelijoita Lähes 20 vuotta Porin metsäopistossa opettajana ja rehtorina toiminut Matti Lähteenmäki jää eläkkeelle helmikuun lopussa nykyisin Porin ammattiopistoon kuuluvan opiston hallinnon erityisasiantuntijan tehtävästä. Metsäopetus on Porissa noususuunnassa ja opiskelijoita tulee koko Satakunnan alueelta. Metsäkoneet tulivat Matti Lähteenmäelle läpikotaisin tutuiksi hänen toimiessaan Kesko -osakeyhtiön metsäkonemyyjänä ja myyntipäällikkönä parinkymmenen vuoden ajan. Myöhemmin hän oli muun muassa järjestämässä järeiden kuormaakantavien metsätraktoreiden ja juontokoneiden maahantuontia Suomeen. 1970-luvun loppupuolella hän toimi urakoitsijakonejaoston päällikkönä. Vähitellen veri alkoi vetää Helsingin seudulta takaisin kotiseudulle Satakuntaan ja hän siirtyi johtamaan Huittisten K-maatalouskeskuksen vuodesta 1980 lähtien. Metsäalalle Lähteenmäen tie kulki Rosenlew -osakeyhtiön metsäharjoittelun kautta heti armeijan jälkeen. Sen jälkeen hän pääsi opiskelemaan Helsingin yliopiston maa- ja metsätaloustieteelliseen tiedekuntaan pääaineenaan metsänarviointi. Matti Lähteenmäki pääsi paitsi lapsuuskodissaan myös runsaan vuoden jatkuneen metsäharjoittelun kuluessa oppimaan, mitä fyysinen työnteko käytännössä tarkoittaa. Samaa työnteon mallia hän on päässyt opettamaan myös metsäalan opiskelijoille. Lähteenmäki alkoi koneuransa jälkeen opiskella kasvatustieteitä ja uudet haasteet veivät hänet Porin metsäopistoon opettajaksi vuoden 1987 syksystä lähtien. Apulaisrehtoriksi hän siirtyi vuonna 1994 ja rehtoriksi vuonna 1997 oppilaitoksen siirtyessä Porin kaupungin omistukseen. Lähteenmäki toimi aluksi myös aikuiskoulutusjohtajan sijaisena. Tuolloin metsäalalla alettiin siirtyä aikuiskoulutuksesta pitkäkestoisempiin opintolinjoihin, jollaisia ne tälläkin hetkellä ovat. Monet koulutusalat, kuten metsätalousteknikkokoulutus loppui 1990-luvun lopulla. Myös sahateollisuusteknikkokoulutus loppui 2000-luvun alkupuolella. Sen jälkeen metsäopistosta siirrettiin puualan perustutkinto Porin tekniikkaopistoon. Koneellistuminen suurin muutos Metsäala samoin kuin metsäalan opetus ovat kokeneet huomattavia muutoksia Matti Lähteenmäen työuran aikana. Suurin muutos on metsätöiden koneellistuminen, joka näkyy suoraan myös opetuksessa. Oppilaitoksen pitää pystyä tarjoamaan alan viimeisimmän kehityksen mukaiset koneet ja laitteet myös opiskelijoiden käyttöön. Se erottaa metsäalan koulutuksen monista muista aloista. Opetuksen järjestäjän pitää investoida uusiin koneisiin ja laitteisiin, jotta se voi tarjota ajanmukaista koulutusta. Koulutuksen aallonpohja koettiin vuonna 2001, jolloin meillä oli useiden linjojen päättymisen jälkeen vain 80 opiskelijaa, kun heitä oli parhaimmillaan oli noin 150. Sen jälkeen on Matti Lähteenmäki jättää tehtävänsä hyvillä mielin, siirtyessään ensi helmikuun lopussa eläkkeelle. Metsäopetus vetää opiskelijoita koko maakunnan alueelta ja heitä tuntuu riittävän. tapahtunut metsäalan perustutkintojen nimikkeiden ja kestojen ja opintosuunnitelmien täydellinen muutos. Silloin siirryttiin nykyisen kaltaiseen kolmivuotiseen ammatillisen koulutuksen perustutkintomalliin, kertoo Matti Lähteenmäki. Myös Porin metsäopiston nimi ja ylläpitäjä ovat muuttuneet moneen kertaan Matti Lähteenmäen uran aikana. Nykyisin Porin ammattiopiston Metsäopistossa opiskelijoita koulutetaan metsäalan perustutkinnossa ja luonto- ja ympäristöalan perustutkinnossa, joista opiskelijoita valmistuu useilla eri ammattinimikkeillä. Porin metsäopetuksessa aloitettiin voimakas metsäalan markkinointi, muun muassa televisiokampanjoiden avulla. Näillä toimenpiteillä on oppilasmäärä saatu nousemaan takaisin nykyiseen noin 150 opiskelijaan. Porin metsäopetuksen mallin mukaan myös muut oppilaitokset ovat lähteneet mukaan markkinointiin. Yksi osa opetuksen modernisointia on 1990-luvun puolivälistä lähtien ollut metsäkoneenkuljettajasimulaattoreiden hankinta. Viime vuoden loppuun mennessä valmistui uusi moderni harvesterisimulaattori ja parhaillaan on rakenteilla tilat uusille kuormaakantaville simulaattoreille. Ne valmistuvat ensi syksyyn mennessä. Tämä on ollut erittäin vaiherikasta, mutta mielenkiintoista aikaa. Aika ei ole todellakaan ehtinyt tulla pitkäksi, Matti Lähteenmäki sanoo. Metsäalan koulutuksen tarve lisääntyy koko ajan ainakin koneellisen puunkorjuun osalta ja opetus tullaan jatkossakin varmasti järjestämään lähellä metsiä, Lähteenmäki toteaa. Leena Kallio Sahurit kertoo yhden suvun tarinan Luvialainen Timo Kause kertoo uudessa kirjassaan sahayrittäjäsukunsa tarinan. Timo Kause kertoo sukunsa tarinan kautta, kuinka sahayrittäjät selviytyivät maailmansotien myllerryksestä. Luvialainen Timo Kause (s. 1941) kertoo tuoreimmassa kirjassaan "Sahurit" kahdeksan Kausen sisaruksen 20-luvulla aloittamasta yritystoiminnasta. Sisarukset olivat perustamassa tai osakkaina peräti 17 sahalaitoksessa. Liiketoimintaa harjoitettiin vuosien varrella myös mm. talo-, puusepän-, tiili- ja turvetehtaan sekä veneveistämön muodossa. Kausen kirja on jatkoa hänen vuonna 1993 ilmestyneelle kirjalleen "Kerrankos kirves kiveen käy", jossa kerrotaan Kausen isoisästä, puutavaramies Wihtori Kausesta (1870-1961). Vuonna 2004 Kause puolestaan valotti esi-isiensä ja Mattilan rusthollin emäntien kautta avautuvaa historiaa 1500-luvulle saakka teoksessaan "Rusthollin kultainen dukaatti." Metsäpalo synnytti sahurien tarinan Sahurien tarina alkaa Virttaankankaan metsäpalosta Alastarolta vuonna 1927. Veljekset Paavo ja Viljo ostavat nokipuut ja yritystoiminta lähtee liikkeelle. Kause kuljettaa lukijaa erillisten, yrityksien ja sisarusten toiminnasta kertovien tarinoiden avulla läpi historian. Sota-aikana sahatavara käy kaupaksi Saksaan päin, sodan jälkeen kaupan suunta Tukinajoa Kause Oy:n Parkanon sahalle vuonna 1949. kääntyy sotakorvausten takia itään. Sota-aikaa seurauksineen kuvataankin kirjassa hyvin yrityksen näkökulmasta. Kause kertoo itse esipuheessa halunneensa kirjoittaa vähän käsitellystä asiasta; yrityksen ja yrittäjien selviämisestä sodasta. Mukaan mahtuu monta mielenkiintoista tarinaa ja persoonaa. Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti laukaisee Sotkamon sahan, "Kiusamyllyn", rahoituskriisin; Neuvostoliitosta lähteneitä inkeriläisiä venepakolaisia autetaan ja "sontkuarman päällä" laulamaan oppinutta Yrjö Kausea kosiskellaan levyttämään. Välillä hyvinkin yksityiskohtaiset tiedot yritysten tuloksista ja rahankäytöstä valottavat käytännön liiketoimintaa ja sen muuttumista 20-luvulta 70-luvun loppuun. Kirjan ehdotonta antia ovat myös sen yli puolentoista sataa valokuvaa eri vuosikymmeniltä. Kuvia on Mannerheim-linjan rakentamisesta kesällä 1939, sahojen paloista ja mahtuupa mukaan niin höylähirsitalojen rakennepiirroksia kuin kulttuurihistoriallisesti arvokkaita otoksia -30, -40- ja 50-lukujen vapaa-ajan vietosta ja työnteosta. Kause Oy:n tarina loppuu viidenteen ja samalla viimeiseen sahapaloon Porin Karjarannassa vuonna 1979. Helmikuussa 1980 Kause Oy siirtyy Rosenlew Ab:n omistukseen. Yksi historian luku saa pisteensä, kun Wihtori ja Maria Kausen lasten ja lastenlasten vuosikymmeniä rakentama yritystoiminta siirtyy yhdeltä suurelta sahasuvulta toiselle. Hanna Ekman

Perjantaina 15.12.2006 Lusto 9 Moottorikelkkailu on ennen kaikkea luonnossa liikkumista. Metsä tarjoaa elämyksiä talvellakin Päivän valoisien tuntien käydessä vähiin, sydäntalven harmaudessa tuntuu, että metsän ainoat tapahtumat ovat pakkasen paukahtelu puissa ja tuulen kolina oksistossa. Talvinen metsä on kuitenkin elävämpi kuin äkkiä ajattelisi ja se tarjoaa paljon mahdollisuuksia reippaaseen ajanviettoon. Lumen koristelemaan, satumaiseen metsään tutustuminen käy alkutalvella ketterästi jalkaisin, mutta paksun lumen aikaan moni kaipaa avuksi jotain kulkupeliä. Tavalliset sukset ovat mainiot silloin, kun on valmiita latuja tarjolla. Leveillä metsäsuksilla taas voi valloittaa omat polkunsa upottavaan lumeen. Moni metsäammattilainen suosii lumikenkiä esimerkiksi leimikoita rajatessaan. Niillä liikkuminen kun on varsinkin hankalassa maastossa helpompaa kuin hiihtäminen. Lumikengät ovat myös helppokäyttöiset - ne eivät vaadi voitelua ja kulkevat kevyesti mukana vaikka repussa roikkuen. Ripeämpää maisemien vaihtumista arvostavat ottavat alleen moottorikelkan. Valtaosa merkityistä reiteistä ja urista sijaitsee Lapissa ja Kainuussa, mutta kelkkailu onnistuu toki etelämpänäkin. Vauhdin hurmaa harjumaisemissa Kelkkailun makuun pääsee esimerkiksi Jämijärven Jämillä, missä Skönön Safarit Oy tarjoaa moottorikelkkasafareita Hämeenkankaan komeissa männikkömaisemissa. Yrityksellä on alueella omat reitistöt, jotka ovat toimitusjohtaja Hanna Vanhatalon mukaan aina hyvässä kunnossa. Valtaosa safarilla kävijöistä on yritysasiakkaita. Moottorikelkkailu on suosittu tyky-päivien aktiviteetti ja yritykset tuovat myös omia asiakkaitaan rentoutumaan kelkan ohjaksiin, kuvailee Vanhatalo asiakaskuntaansa. Kelkkailu sopii hyvin myös koko perheen harrastukseksi. Kelkalla ajamiseen vaaditaan vähintään traktorikortti, mutta kyydissä olija ei tarvitsee vain kypärän päähän. Kelkan perässä voi myös vetää kevyttä rekeä, jossa pienikin lapsi pääsee mukaan vanhemman kanssa. Tämä on turvallinen harrastus, kun pidetään järki ja itsesuojeluvaisto mukana, Vanhatalo rohkaisee. Reitti ja vauhti sovitetaan aina ryhmän mukaan. Jos mukana on ensikertalaisia, valitaan helppo maasto ja matkaa taitetaan rauhalliseen tahtiin maisemia katsellen. Kokeneille kuskeille on tarjolla haasteellistakin menoa. Hanget täynnä elämää Kulkupelistä riippumatta metsäluonnossa riittää tarkasteltavaa sydäntalvellakin. Vilskettä pitävät vuoden ympäri ainakin pikkulinnut, hirvieläimet, jänikset, oravat ja ketut. Mäyrät ja supikoiratkin heräilevät muutaman viikon välein talviuniltaan tehdäkseen pienen lenkin talvipesän ympäristössä. Lumisateen jälkeen on mukava tutkia eläinten hohtavaan hankeen jättämiä jälkiä. Ruokailun tähteet ja papanat kertovat omaa tarinaansa. Monelle metsän kulkijalle ovat tuttuja ainakin käpytikan ja oravan käpyverstaat. Monet pohjolan oloihin tottuneet kasvit tarvitsevat pakkasia voidakseen keväällä aloittaa kasvun ja kukinnan. Seuraavaan kasvukauteen valmistautuvat esimerkiksi kuusi ja mänty karistamalla siemenensä kevättalven hangille. Ne kulkeutuvat lumen sulamisvesien ja eläinten mukana helposti kauaksikin. Murkinaa metsästä Metsän talviaktiviteetteihin kuuluu myös metsästys. Jänis ja kettu saavat kyytiä, samoin peura. Pohjoisessa patoihin päätyvät riekko ja kiiruna. Runsaslukuisilla metsälammillamme voi myös kokeilla onneaan pilkin kanssa. Onnekas nostaa ahvenen nuotiolla paistettavaksi. Eväshetki tulta tuijotellen kruunaa metsäretken. Termospullosta leijaileva kuuman kahvin tuoksu houkuttelee haukkaamaan voileipää. Kenelle ei maistuisi myös tikun nokassa paistettu makkara! Kotona odottavassa saunassa on hyvä lämmitellä punaiset posket ja suunnitella seuraavaa retkeä. Olisiko ensi kerralla vauhdikkaan moottorikelkkasafarin vuoro? Teksti Laura Haapalainen Metsänhoitoyhdistys Pohjois-Satakunta Kuva Hanna Vanhatalo

10 Lusto Perjantaina 15.12.2006 Lahopuut lisäävät metsien monimuotoisuutta ja tavoitteena on kasvattaa niiden määrää Suomen metsissä. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSOn arviointiraportti on valmistunut. Se toimii työvälineenä, kun päätetään uusien vapaaehtoisten suojelukeinojen jatkosta. Arvioinnin mukaan METSO on osoittautunut menestykseksi ja uudet keinot soveltuvat hyvin osaksi metsiensuojelua. Arvioinnissa esitetään, että vapaaehtoiset, määräaikaiset ja pysyvät suojelukeinot tulee ottaa käyttöön koko Suomessa eri metsänomistajaryhmissä. Nyt ministeriöissä alkaakin uuden toimenpide- ja rahoitusohjelman valmistelu, jonka tavoitteena on parantaa metsien monimuotoisuuden tilaa merkittävästi. Kokeiluhankkeista hyviä tuloksia Luonnonarvokauppa, tarjouskilpailu ja yhteistoimintaverkosto ovat MET- SOn hankkeita, joita on kokeiltu eri puolilla Etelä-Suomea. Lounais-Suomessa käynnistyi neljä vuotta sitten luonnonarvokauppa, johon on osallistunut lähes 300 metsänomistajaa tarjoamalla yhteensä noin 3000 hehtaaria metsää määräaikaiseen suojeluun. Jokaisessa kokeiluhankkeessa on saatu positiivisia kokemuksia ja metsänomistajat ovat olleet valtaosin tyytyväisiä tehtyihin sopimuksiin ja toimintatapaan, jolla suojelua on viety eteenpäin. METSO-ohjelman merkittävä saavutus onkin uuden vapaaehtoisuuteen perustuvan toimintakulttuurin luominen metsien suojeluun. METSOn jatkon valmistelu käynnistyy Kokeiluhankkeista saatujen tulosten valossa ollaan eteläiseen Suomeen valmistelemassa monipuolista suojelukeinovalikoimaa, josta metsänomistajat voivat valita itselleen ja metsälleen sopivimman keinon. Tavoitteena on saada hitaasti muuttuvia luontoarvoja sisältävät metsät, kuten vanhat metsät, pidempiaikaiseen suojeluun. Nopeasti muuttuville hoitoa vaativille elinympäristöille tehtäisiin lyhyitä sopimuksia. Tärkeää on kuitenkin myös ottaa metsänomistajan omat mielipiteet huomioon ja neuvotella joustavasti sopimuksista. Jotta suojelukeinot tavoittavat metsänomistajat ja saadaan merkittävä määrä tarkoituksenmukaisia kohteita suojelun piiriin, tarvitaan uudenlaista yhteistyötä eri organisaatioiden välillä. Lisäksi tarvitaan ammattilaisia, jotka neuvovat metsänomistajia suojelukeinojen valinnassa. Tärkeää on myös riittävä rahoitus. METSOn kokonaisuudesta vastaava metsäneuvosto on linjannut Metsäsektorin tulevaisuuskatsauksessa, että tarve on arviolta 65 miljoonaa euroa. Tästä 50 miljoonaa euroa osoitettaisiin ympäristöministeriön ja 15 miljoona euroa maaja metsätalousministeriön hallinnonalelle. Talousmetsät tärkeässä roolissa monimuotoisuuden turvaamisessa Tärkeänä osana metsien monimuotoisuuden vähenemisen pysäyttämistä on talousmetsien luonnonhoito. Suomen metsistä hyvin suuri osa tulee jatkossakin olemaan talouskäytössä ja esimerkiksi monet harvinaiset ja uhanalaiset lajit esiintyvät usein talousmetsissä. Jokainen metsänomistaja voi pienillä teoilla olla mukana monimuotoisuuden lisäämisessä. Aina ei tarvita suojelualueiden perustamista tai hakkuusta pidättäytymistä, vaan esimerkiksi reilun kokoisilla säästöpuuryhmillä ja kulotuksella saadaan merkittävästi lisättyä metsän monimuotoisuutta. Arvioitavana olivat METSOn kokeiluhankkeet: 1. Luonnonarvokauppa Luonnonarvokauppaa kokeillaan Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueella vuosina 2003-2007. Luonnonarvokaupassa metsänomistaja tekee ilmoituksen luonnonarvokauppaan tarjolla olevasta kohteesta metsäkeskukselle, jonka asiantuntija arvioi kohteen luontoarvot. Jos kohteelta löytyy luonnonsuojelubiologisten kriteerien mukaisia luontoarvoja, keskustellaan maanomistajan kanssa sopimusehdoista ja palkkion suuruudesta. Sopimus on määräaikainen METSO arvioitiin ja kun sopimuskausi päättyy, alueen käyttö jatkuu maanomistajan haluamalla tavalla. 2. Yhteistoimintaverkostot Yhteistoimintaverkostoja kokeiltiin neljällä alueella Suomessa vuosina 2004-2006. Tavoitteena oli innostaa metsänomistajia edistämään metsien monimuotoisuuden turvaamista erilaisilla vapaaehtoisuuteen perustuvilla keinoilla ja luoda vuorovaikutusta ja uudenlaista toimintakulttuuria eri organisaatioiden välille. Käytettäviä suojelukeinoja ovat luonnonarvokauppa, metsätalouden ympäristötuki, pysyvä rauhoitus ja maan myynti valtiolle. 3. Tarjouskilpailu Tarjouskilpailua kokeiltiin kolmella alueella Suomessa vuosina 2005-2006. Tarjouskilpailussa ympäristöviranomaiset pyytävät maanomistajilta tarjouksia suojeltavista kohteista ja hintoja, joilla he ovat halukkaita tarjoamaan kohteitaan suojeluun. Viranomaiset valitsevat kohteiden luontoarvojen ja hintojen perusteella parhaat kohteet rahoitettavaksi. Suojelu voidaan toteuttaa määräaikaisella sopimuksella, perustamalla yksityinen rauhoitus tai ostamalla kohde valtiolle. METSOn keinot Vuonna 2007 Luonnonarvokauppa jatkuu kokeiluhankkeena Lounais-Suomessa. Lisätietoa Lounais-Suomen metsäkeskukselta. Eteläisen Suomen alueella voi tarjota metsää pysyvään suojeluun tai myydä metsää valtiolle. Lisätietoa alueelliselta ympäristökeskukselta. Leena Gustafsson Luonnonarvokaupan asiantuntija Lounais-suomen metsäkeskus Luonnolle arvoa ja hoitoa -seminaarissa 12.2.2007 käsitellään luonnonarvokaupan onnistumista ja muita Lounais-Suomen metsäluonnon monimuotoisuuteen liittyviä ajankohtaisia asioita. Seminaarista lisätietoa Lounais-Suomen metsäkeskukselta tai Metsänomistajien liito Länsi-Suomelta. Luonnonarvokauppa 2003-2006 Lounais-Suomen alueella 2003 2004 2005 2006 YHTEENSÄ Sopimuksia, kpl 31 35 27 28 121 pinta-ala, ha 228 323 319 346 1216 keskihinta, e/ha/v 170 122 123 115 130 Kohteita, kpl 38 37 29 29 135 keskikoko, ha 6 9 11 11 9 lsb kriteerien mukaisia, ha 228 232 230 253 943 keskihinta, e/ha/v 170 161 155 145 158 muita, ha 91 89 93 273 keskihinta, e/ha/v 18 41 34 31

Perjantaina 15.12.2006 Lusto 11 Tuli metsän hoitajana Entisaikojen pahimmasta metsän vihollisesta, tulesta, on tullut tehokkaan palontorjunnan ansiosta harvinainen ja jopa toivottu vieras metsissämme. Niin harvinaisiksi ovat metsäpalot käyneet, että monet niistä riippuvaiset eläin- ja kasvilajit ovat uhanalaistuneet. Valtio maksaa osan kulotuksen toteutuskustannuksista Menneenä kesänä, joka oli ennätyksellisen kuuma ja kuiva, metsää paloi yhteensä 2600 hehtaaria, mikä sekin oli ennätys pitkiin aikoihin, mutta palolajiston ylläpitämisen ja monimuotoisuuden lisäämisen kannalta melko pieni määrä. Palanut ja hiiltynyt puuaines on määritelty esimerkiksi Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman (Metso) luonnonsuojelubiologisissa kriteereissä erityisen tärkeäksi rakennepiirteeksi metsien monimuotoisuuden turvaamisessa. Myös metsäsertifiointi edellyttää, että paloalueiden lajistoa ja metsien terveyttä edistetään kulotuksella. Kulotuksesta hyötyä metsänuudistamisessa Paitsi luonnon monimuotoisuuden lisääjänä, tulta voidaan hyödyntää myös metsän uudistamisessa kulottamalla uudistusaloja. Kulotuksella on monia positiivisia vaikutuksia maan ravinne- ja lämpötalouteen, happamuuteen sekä taimettumiskykyyn. Sillä on myös kasvupaikan hygieenistä tilaa parantava vaikutus, joka perustuu kuumuuden steriloivaan vaikutukseen maan pintakerroksessa. Erityisesti juurikäävän vaivaamat tuoreen kankaan kuusikot, joissa puulajin vaihtaminen on tarpeen, sopivat kulotuskohteiksi erinomaisesti. Suunnittelu jo leimikontekovaiheessa Kulotus sopii parhaiten moreenimaiden tuoreille ja kuivahkoille kankaille, joilla vesitalous on hyvässä kunnossa. Muodoltaan ihanteellinen kulotusalue on pyöreähkö. Tärkeintä kuitenkin on, ettei kulotettavaan alueeseen tehdä jyrkkiä kulmia, kapeita lahdekkeita tai niemiä. Tulen hallinta on helpointa hieman kumparemaisella kohteella, sillä tuli pyrkii aina etenemään ylämäkeen. Yleensä maastonmuodot eivät ole rajoittava tekijä, mikäli reuna-alueet ovat turvalliset. Kulotusaluetta ei kuitenkaan tule rajata nousevaan rinteeseen, koska tällöin tuli leviää helposti rajan yli. Aluetta rajatessa tulisi hyödyntää luonnollisia paloesteitä, kuten teitä, peltoja tai märkiä soita. Kulotusalueesta kannattaa tehdä mahdollisimman suuri. Kustannukset eivät kovin merkittävästi muutu, kulotetaan sitten kahden hehtaarin tai kahdentoista hehtaarin aukko. Mahdollisuuksien mukaan olisi järkevää tehdä kulotuksistakin yhteishankkeita, jolloin kulotettavasta alueesta saadaan järkevän kokoinen. Eräänä ongelmana Lounais-Suomessa kulotuksen kannalta voidaankin pitää uudistusalojen kokoa, joka on tavallisesti 1-2 ha, mikä on kulotukseen turhan pieni. Säästöpuut ryhmiin Kulotusalueella säästöpuita suositellaan jätettäväksi tavanomaista enemmän. Säästöpuuryhmät sijoitetaan kauas alueen reunoista, sillä jos tuli Juurikäävän vaivaamat tuoreen kankaan kuusikoiden uudistusalat ovat otollisia kulotuskohteita. nousee puun latvaan, kipinöitä sataa melko kauas, ja tuli karkaa helpommin alueen ulkopuolelle. Säästöpuuryhmiä ei pyritä erityisesti suojelemaan tulelta, vaan tarkoituksena on, että tuli tappaa osan säästöpuista ja osa jää eriasteisesti vahingoittuneena henkiin. Tällöin biologinen hyöty monimuotoisuuden kannalta on suurin. Kuusi kuolee helposti palossa männyn kestäessä kuumuutta paremmin paksun tyvikaarnansa ansiosta. Uutena menetelmänä on otettu käyttöön säästöpuuryhmien polttaminen, jonka tavoitteet ovat yksinomaan luonnonhoidolliset. Ajatuksena on aikaansaada palanutta puuta talousmetsiin mahdollisimman turvallisesti ja pienin kustannuksin. Aiheesta on kokeiluhankkeita käynnissä ja mahdollisesti työtapaa tullaan tulevaisuudessa käyttämään enemmän, kunhan menetelmästä saadaan lisää kokemuksia. Valtio tukee kulotusta Kestävän metsätalouden rahoitustukea saa hakkuutuloista riippumatta kulotuksen valmisteleviin töihin ja toteutukseen. Kulotusta varten otettavan vakuutuksen kustannukset korvataan kokonaisuudessaan. Tuen saamiseksi kulotettavan alan koko on oltava vähintään kaksi hehtaaria. Yhteishankkeissa kulotuksen osakas saa tukea, vaikka hänen osuutensa kulotettavasta alasta olisikin alle 2 ha. Tuen määrä vyöhykkeellä I on 252,50 euroa/ha. Ellei tilalla ole voimassa olevaa metsäsuunnitelmaa, niin tuen määrä on kymmenen prosenttiyksikköä pienempi. Rahoitustuki haetaan metsäkeskukselta toteutusselvityksen perusteella kahden kuukauden kuluessa toteutuksesta. Teksti ja kuvat Taina Kummunsalo Koulutusasiantuntija Metsäkeskus Lounais-Suomi

12 Lusto Perjantaina 15.12.2006 Muinaisjäännökset riesa vai rikkaus metsätaloudessa? Hiilimiilu harvennetussa metsässä. Miilut, joita paikalla on kolme, ovat säilyneet hyvin harvennushakkuussa. Kiinteät muinaisjäännökset ovat muinaismuistolain mukaan rauhoitettuja ilman, että niistä tehdään erillistä viranomaispäätöstä. Vuodelta 1963 olevan lain mukaan muinaisjäännökset tulee ottaa huomioon kaikessa maankäytössä. Vaatimus sisältyy myös metsäsertifiointiin, mutta osaammeko tunnistaa nämä kohteet, onkin jo toinen kysymys. Peruskarttaakin katsellessa Länsirannikolta löytyy runsaasti muinaisjäännöksiä, erityisesti hautaröykkiöitä Aiemmilla tervanpolttoalueilla, varsinkin Pohjanmaalla tervahaudat ovat näkyvin entisten polvien metsäelinkeinon lain suojaama todiste. Peruskartan merkintä muinaishaudasta on varma vinkki siitä, että metsä kätkee sisäänsä lain tarkoittamia rakenteita. Näistä vain näkyvimmät on inventoitu, joten toimijoilla riittää haastetta - kartat eivät ole täydellisiä. Miten varmistua siitä, että sammalten ja muun kasvillisuuden kätkössä ei piile lisää samaan kokonaisuuteen kuuluvia röykkiöitä? Jotta vahingoilta vältyttäisiin, on tiedon kuljettava niin maanomistajien, metsässä työtä tekevien ja kohteiden kartoittajien välillä. Leimikontekijä tarvitsee röntgenkatseen Metsänhoitoyhdistys Etelä-Pohjanmaan toimialueella erityisesti Isokyrön, Vähäkyrön ja Laihian kunnat tunnetaan runsaina muinaisjäännösalueina. Tämä asettaa haasteita metsäalan toimijoille. Mhy Etelä-Pohjanmaan toiminnanjohtaja Jarmo Lahdenmaan mukaan asenteet kohteiden säilyttämiseksi ovat paikallaan. On kylmä tosiasia, että metsä kätkee kohteita, joita on mahdoton ennalta tunnistaa. Onkin hyvä, että Museovirasto on avannut Vaasaan toimipisteen, josta tarvittaessa on mahdollista saada ammattiapua kohteiden rajaamiseen. Samaa tarkkanäköä edellytetään puunkorjuussa, vakuuttaa Metsäliiton metsänhoitovastaava Topi Saari eräällä Vähäkyrön monista muinaismuistomerkein koristelluista uudistusaloista. Museoviraston Vaasan toimipisteen tutkija Kaisa Lehtonen yhtyi näkemykseen, ja totesi tällä kohteella asiat hoidetun jo ennalta mallikkaasti. Kunhan vielä muokkaaja osaa jättää riittävät suojavyöhykkeet röykkiöiden kehälle, on asia kunnossa. Kantojen nosto ei istu näihin kohteisiin. Lukija saattaa ihmetellä, että kohteet on hakattu. Aivan oikein. Kohteiden hyvään hoitoon kuuluu, että varjostava puusto poistetaan varoen. Niin tervahautojen kuin muidenkin todennettujen kohteiden ääreltä. Muinaisjäännösten kartoitus käynnistyy Lounais-Suomessa Lounais-Suomen metsäkeskuksen alueella on aloitettu luonnonhoitohanke, jossa täsmennetään ja parannetaan metsäkeskuksen luonnonvaratietokannassa olevien, metsämaalla sijaitsevien muinaisjäännöskohteiden tietoja. Hankkeen aikana toimitaan yhteistyössä maakuntamuseon kanssa. Luonnonhoitohankkeessa tietojen täsmentämisellä pyritään tietenkin estämään muinaisjäännösten tahattomat tuhoamiset, mutta myös vähentämään vääriä käsityksiä ja turhia pelkoja muinaisjäännöksiä sisältävien metsien käsittelyn suhteen. Muinaisjäännöksiä suojellaan muistoina aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta. Koska esihistoriallisella ajalla kirjoitustaitoa ei tunnettu, muinaisjäännökset ovat ainoa olemassa oleva tietolähde tältä ajalta. Kiinteällä muinaisjäännöksellä ei ole kuitenkaan ikärajaa, eli laki koskee sekä esihistoriallisia että historiallisen ajan kohteita. Vain osa muinaisjäännöksistä on löydetty ja niitä löytyy koko ajan lisää. Muinaisjäännöksistä ei yleensä kohtuutonta haittaa metsätaloudelle Kiinteät muinaisjäännökset tulee ottaa huomioon metsänkäsittelyssä ja muussa maankäytössä. Kiinteän muinaisjäännöksen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen ja poistaminen ovat kiellettyjä ilman muinaismuistolain nojalla annettua lupaa. Muinaisjäännöskohteet ovat usein pienialaisia eikä niiden huomioiminen metsätaloudessa yleensä aiheuta kohtuutonta haittaa tai lisäkustannuksia. Muinaisjäännöksiä ovat mm. haudat, asuinpaikat, pyyntikuopat ja kalliomaalaukset. Muinaisjäännös voi sisältää myös merkkejä eri aikakausista, esimerkiksi asuinpaikka voi olla ollut käytössä sekä kivi- että rautakaudella ja myös historiallisella ajalla. Suomessa tunnetut muinaisjäännökset ovat yhtä, Kristiinankaupungin Susiluolaa lukuunottamatta, peräisin jääkauden jälkeiseltä ajalta. Kivikaudelta, 9000 ekr - 1500 ekr, on löytynyt pääasiassa asuinpaikkoja, niitä on kaikkialla Suomessa. Pronssikauden, 1500 ekr - 500 ekr, näyttävimpiä kohteita ovat hiidenkiukaat, niitä on pääasiassa rannikolla. Asuinpaikkoja ja hautaröykkiöitä löytyy myös sisämaasta. Rautakaudelta, 500 ekr - 1100 ekr, löytyy muinaisjäännöskeskittymiä mm. Lounais-Suomesta. Etenkin kivikautiset asuinpaikat ja pronssikauden haudat sijaitsevat usein metsässä. Hautaröykkiöt, uhrikivet ja linnavuoret erottuvat maisemassa, asuin- ja työpaikat sekä maahan kaivetut haudat ovat kokonaan maan peitossa. Esihistoriallisen ajan muinaisjäännökset ovat 1200-1900 -luvuilta, nuorimmat II maailmansodan aikaisia. Näistä löytyy metsämaalta mm. seuraavanlaisia: tervahaudat, hiilimiilun pohjat, raudanvalmistuspaikat, masuunit, kaivokset, tiepohjat, linnat ja linnoitukset, I maailmansodan aikaiset linnoituslaitteet, kaskirauniot, kiviaidat, pyyntikuopat, tarinapaikat, ryssänuunit sekä kivi- ja kalliohakkaukset. Harvennushakkuu hyväksi muinaisjäännökselle Harvennushakkuu on yleensä muinaisjäännöksen hoidon kannalta myönteinen toimenpide. Myös muinaisjäännöksen näkyvissä rakenteissa kasvavat puut tulisi poistaa, koska niiden juuret saattavat rikkoa muinaisjäännöstä. Samasta syystä säästöpuita ei jätetä muinaisjäännösalueelle. Oksat ja risut tulisi poistaa muinaisjäännöksen päältä. Muinaisjäännöksen näkyvien osien päältä ei saa ajaa metsäkoneella vaikka maa olisikin jäässä tai lumen peitossa, koska muinaisjäännöksen rakenteita ei saa rikkoa. Maanpintaa ei saa käsitellä eikä kantoja poistaa muinaisjäännösalueelta, eikä puutavaraa saa varastoida muinaisjäännöksen päälle. Uudistamisessa muinaisjäännöksen kannalta paras ratkaisu olisi joko siemen- tai suojuspuuhakkuu. Jos uudistusalalla hakkuun suunnitteluvaiheessa huomataan tai muutoin tiedetään olevan muinaisjäännöksen tai sellaiseksi epäiltäviäkin kohteita, tulee ottaa yhteyttä joko Museovirastoon tai maakuntamuseon arkeologiin. Kohteen rajaaminen vaatii yleensä asiantuntijan apua, erityisesti maanpinnan alla olevat kohteet, mm. asuinpaikat. Tällöin myös vastuu oikeista käsittelyohjeista siirtyy asiantuntijaorganisaatiolle. Harvennushakkuun yhteydessä yhteydenotto ei ole välttämätöntä, kunhan ajolinjat valitaan oikein eikä kohteen näkyviä rakenteita rikota. Röykkiön, tervahaudan tai muun pienialaisen, maan pinnalle näkyvän kohteen ympärille jätetään muokkaa-

Perjantaina 15.12.2006 Lusto 13 Ilmoita uusista löydöistä Muinaisjäännösten tutkinta, kartoitus ja inventointi etenee, joskin hitaasti. Mikäli joku epäilee löytäneensä merkitsemättömän kohteen, on siitä hyvä ilmoittaa Museovirastoon tai maakuntamuseon arkeologille. Koska vallitseva maankäyttö voi yleensä jatkua, ei löydöstä voida pitää minkäänlaisena uutena rasitteena metsänomistajalle. Asian voi toisaalta nähdä palstaan kätkettynä uutena kulttuuriarvona. Etelä- ja Keski-Pohjanmaan sekä Pohjanmaan maakunnissa muinaismuistoista tietoa saa Pohjanmaan museon maakunta-arkeologi Pentti Rislalta (06-325 3813) ja Museoviraston Vaasan toimipisteestä. Kuka vastaa, jos kohteet tuhotaan? Se, joka kohteen tuhoaa, kuuluu vastaus. Jos toimenpiteeseen ei ole saatu laissa tarkoitettua lupaa, on vastuu selkeä. Siksi on viisautta selvittää kohteen luonne ja rajaus ennakkoon. Näin vastuu oikeista käsittelyohjeista siirtyy asiantuntijaviranomaiselle. Tunnetuista kohteista olisi aina tehtävä maininta metsänkäyttöilmoitukseen. Kysyvä ei kiinteää muinaisjäännöstä tuhoa. Ja vastaus otsikon kysymykseen: ei liene riesatonta rikkautta! Teksti Mauri Hyytiä Ylitarkastaja Etelä-Pohjanmaan metsäkeskus Näin säästät pienialaiset muinaisjäännökset: huomioi kohteen suoja-alue töitä suunniteltaessa ja toteutettaessa kun huomaat uuden kohteen, ilmoita siitä maanomistajalle ja arkeologille kaada hakkuussa tai hoitotyössä kaikki puut ja pensaat, ja siirrä hakkuutähteet kohteen ulkopuolelle ei säästöpuita, ei uuden puuston kasvattamista älä aja koneella kohteen yli edes talvella kohde ei ole puutavaran varastopaikka, sitä ei muokata tai sen läheltä ei nosteta kantoja kulotus mahdollista, jos on varmuus ettei kohde vahingoitu tiet, ojitus ja pintavalutuskentät kiertävät kohteen Lähde: Kiinteät muinaisjäännökset metsien käsittelyssä (MMM, Tapio, Museovirasto) Hakkuutähteiden ja kantojen korjuun ravinnevaikutukset tunnetaan puutteellisesti Kioton ilmastosopimus velvoittaa Suomea alentamaan hiilidioksidin päästönsä vuoden 1990 tasolle, mikä edellyttää fossiilisten polttoaineiden korvaamista uusiutuvilla biopolttoaineilla Puun käytön lisääminen energianlähteenä onkin nostettu Suomen energiastrategian ja Kansallisen metsäohjelman yhdeksi päätavoitteeksi. Pääosa energiapuusta saadaan kuusivaltaisilta päätehakkuualoilta hakkuutähteenä ja kantoina. Hakkuutähteiden korjuu helpottaa maanmuokkausta ja istutusta ja pienentää uudistamiskustannuksia. Entistä tarkempi biomassan talteenotto saattaa kuitenkin johtaa ravinnetilan heikkenemiseen ja aiheuttaa kasvutappioita. Hakkuutähteet ovat suuri ravinnevarasto Uudistuskypsässä kuusikossa latvusmassaa on yhtä runkopuukuutiometriä kohden noin 150-200 kg. Hakkuutähteet ja kannot muodostavat suuren ravinnevaraston, sillä ne sisältävät 60-80 prosenttia kaikista puustoon sitoutuneista ravinteista päätehakkuuikäisissä kuusikoissa. Typen osuus on 75 prosentin luokkaa ja fosforin 80 prosenttia. Hakkuutähteiden korjuu aiheuttaa kaksi-kolmekertaisen ravinnehävikin tavalliseen runkopuun korjuuseen verrattuna. Mikäli kannotkin korjataan, ravinteita poistuu kolmeviisikertainen määrä. Hakkuutähteiden korjuu aiheuttaa suuremman ravinnepoistuman kuusikoissa kuin männiköissä, sillä männyn latvusmassa on noin puolet pienempi läpimitaltaan ja pituudeltaan samankokoiseen kuuseen verrattuna. Kangasmailla kasvua rajoittaa yleisimmin typen niukkuus. Hakkuutähteiden sisältämä typpimäärä on suhteellisen pieni verrattuna maaperän typpivarastoihin, mutta vain noin prosentti maaperän typpivaroista on kasveille käyttökelpoisessa muodossa. Nimenomaan käyttökelpoisen typen määrä ratkaisee kasvupaikan puuntuotoskyvyn. Merkittävä osa seuraavan puusukupolven käyttämistä ravinteista on peräisin hakkuutähteistä, sillä vuosittain vain pieni osa maahan varastoituneesta typestä vapautuu kasveille käyttökelpoiseen muotoon. Kertaluonteinen hakkuutähteiden korjuu vaikuttaa todennäköisesti melko vähän maaperän typpivaraston suuruuteen, mutta voi pienentää huomattavasti puuston käytettävissä olevan typen määrää. Ravinnehävikkiä voidaan pienentää korjaamalla hakkuutähde vain osittain ja poistamalla hakkuutähde vasta, kun se on kuivunut ja neulaset ovat varisseet. Yleinen suositus on, että noin kolmasosa hakkuutähteestä tulisi jättää korjaamatta. Hakkuutähteiden mukana vietyjä ravinteita voidaan korvata levittämällä puun poltossa syntyvä tuhka takaisin metsään. Korjuusta aiheutuvan typen hävikin kompensoimiseksi tarvitaan lisäksi typpilannoitetta, sillä tuhka ei sisällä typpeä. Hakkuutähteistä saatava taloudellinen hyöty saattaa kuitenkin jäädä vähäiseksi jos ravinnemenekkiä joudutaan korvaamaan lannoituksilla. Typen huuhtoutuminen saattaa lisääntyä Neulaset ja läpimitaltaan ohuet oksat ja juuret ovat hakkuutähteen nopeimmin hajoava osa. Paksujen oksien ja kantojen hajoaminen vie useita vuosia tai jopa vuosikymmeniä. Osa hakkuutähteiden sisältämistä ravinteista huuhtoutuu kasvupaikalta. Varsinkin kalium on nopeasti vapautuva ja helposti huuhtoutuva ravinne. Myös fosfori vapautuu nopeasti, mutta kalsiumin vapautuminen on hidasta ja typpeä kertyy aluksi hakkuutähteisiin. Typen kertyminen johtuu siitä, että hakkuutähteet sisältävät hajottajaeliöiden vaatimuksiin nähden liian vähän typpeä. Hajottajasienet voivat siirtää rihmastonsa avulla typpeä maaperästä ja karikekerroksesta hajotettavaan materiaaliin. Hakkuutähteet toimivat siis aluksi typen pidättäjänä ja niiden poistaminen saattaa lisätä typen huuhtoutumista kasvupaikalta, sillä typpeä vapautuu hakkuun jälkeen karikekerroksesta, humuksesta ja kuolleesta pintakasvillisuudesta. Typpeä alkaa vapautua hakkuutähteistä vasta 5-10 vuoden kuluttua hakkuusta. Tässä vaiheessa taimikon ravinnetarvekin on jo suurempi. Kantojen korjuussa poistetaan typpeä pidättävää orgaanista ainesta ja rikotaan pintamaata melko paljon, mikä voi lisätä ravinteiden huuhtoutumista. Puuston kasvu vähenee - vaikutukset esille viiveellä Hakkuutähteiden korjuun vaikutukset puuston kasvuun ovat vaihdelleet suuresti metsiköittäin, mikä saattaa johtua alueiden erilaisesta orgaanisen aineen laadusta ja hajotusolosuhteista. Hakkuutähteiden poisto on vaikuttanut enemmän kuusen kuin männyn kasvuun. Ensiharvennuksen yhteydessä tehdyn hakkuutähteiden korjuun jälkeen pohjapinta-alan kasvun on havaittu vähenevän männiköissä keskimäärin 7 prosenttia ja kuusikoissa 12 prosenttia. Hakkuutähteiden korjuu päätehakkuualoilta on heikentänyt kuusen ja männyn taimien pituuskasvua. Erot kasvussa kokopuukorjuu- ja runkopuukorjuualojen välillä ovat tulleet esille vasta useiden vuosien kuluttua hakkuusta. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että typpi vapautuu hakkuutähteistä viiveellä. Esimerkiksi mäntytaimikossa havaittiin kokopuukorjuualoilla pohjapinta-alan kasvun olevan pienempi 15 vuoden ja pituuskasvun vasta 20 vuoden kuluttua hakkuusta runkopuukorjuualoihin verrattuna. Selvimmin puuston kasvu on vähentynyt viljavilla kasvupaikoilla, joilla hakkuutähteiden korjuussa on menetetty eniten ravinteita. Ekologisista vaikutuksista tarvitaan lisätietoa Hakkuutähteiden korjuulla voi on ravinnehävikin lisäksi myös muita ekologisia ja puuston kasvuun epäsuorasti vaikuttavia seurauksia. Hakkuutähteiden poisto voi pienentää maaperän orgaanisen aineksen määrää, mikä vaikuttaa maan lämpöoloihin, ilman vaihtoon sekä veden- ja ravinteidenpidätyskykyyn. Myös bakteerien, sienien ja maaperäeläinten ravintona käyttämän kuolleen kasvimateriaalin määrä vähenee, mikä saattaa vaikuttaa maaperäeliöstön lajimääriin ja yhteisön rakenteeseen ja sitä kautta orgaanisen aineen hajoamisnopeuteen ja vapautuviin ravinnemääriin. Kokopuunkorjuun on todettu myös happamoittavan metsämaata, sillä hakkuutähteiden mukana poistuu emäskationeita, kuten kalsiumia, magnesiumia ja kaliumia. Hakkuutähteiden korjuun vaikutusta puuston kasvuun on tarkasteltava koko kiertoajalla. Kokopuun korjuun ekologisia pitkäaikaisvaikutuksia ei kuitenkaan vielä tunneta. Myös toistuvien korjuiden vaikutuksista ravinnetalouteen tiedetään vähän ja kantojen korjuun aiheuttamia muutoksia ei ole tutkittu lainkaan. Tutkimustietoa tarvitaan kiireellisesti lisää, jotta voidaan arvioida kuinka paljon ja mitä osia hakkuutähteestä voidaan korjata, jottei kasvupaikan ravinnetilaa ratkaisevasti heikennetä. On tärkeää huomioida, että hakkuutähteiden merkitys puuston ravinteiden saannissa on suurempi kuin mitä hakkuutähteiden sisältämien ravinnemäärien perusteella on suoraan arvioitavissa. Marjo Palviainen Varttunut tutkija Metla Joensuu Sirpa Piirainen/Metla maton maastoa myötäilevä alue, sillä samaan kohteeseen voi sisältyä erityyppisiä muinaisjäännöksiä, esim. röykkiöiden välissä voi olla maanalainen asuinpaikka. Muinaisjäännösalueen päälle ei myöskään istuteta puita. Kohteen säilyminen ja suojelu on myös helpompaa, kun se erottuu ympäristöstään selvästi. Muinaisjäännöstä ympäröivää metsää ei ole tarkoitus museoida, eikä säilyttää muinaisjäännösalueita "luonnontilaisina", vaan normaalit metsänhoitotyöt ovat sallittuja edellä mainituin ehdoin. Voidaanhan ajatella, että ihmisen toiminta jättää - ja sen kuuluu jättää - aina jälkensä ja myös metsämaisema muuttuu jatkuvasti. Teksti ja kuva Soile Anttila Metsäsuunnittelija Metsäkeskus Lounais-Suomi Hakkuutähteet muodostavat suuren ravinnevaraston.

14 Lusto Metsäkeskusten viranomaistoiminto tiedottaa Perjantaina 15.12.2006 Metsätaloustarkastaja Ari Lemetti tarkastaa metsänuudistusalaa. Metsäkeskus tarkastaa mitä, miten ja miksi? Metsäkeskuksien tehtävänä on edistää metsien hoitoa ja käyttöä, metsien monimuotoisuuden säilyttämistä sekä yleensä metsätaloutta. Suomessa on 13 alueellista metsäkeskusta, joiden toiminta perustuu lakeihin ja asetuksiin metsäkeskusten toiminnasta. Metsäkeskukset toimivat maa- ja metsätalousministeriön ohjauksen ja valvonnan alaisina. Pirkanmaan metsäkeskuksen toiminta-alue käsittää Pirkanmaan maakunnan. Alueellisen ja tilakohtaisen metsäsuunnittelun, metsänparannustoiminnan sekä koulutuksen ja neuvonnan ohella metsäkeskuksen tehtäviin kuuluu myös valvoa metsätaloutta koskevien lakien, määräysten ja ohjeiden noudattamista. Tätä tehtävää hoitaa metsäkeskuksessa viranomaistoiminto. Käytännössä lakien valvonta tapahtuu sekä asiapapereiden tarkastuksen että erilaisten maastotarkastusten kautta. Viranomaistoimintoa johtaa Pirkanmaan metsäkeskuksessa viranomaispäällikkö Mauri Liukkala. Viranomaisasioissa maakunta on jaettu kahteen alueeseen, joista vastaavat viranomaisesittelijöinä toimivat metsänhoitajat: pohjoisella alueella Reijo Suninen ja eteläisellä Heikki Helin. Esittelijöiden alaisena metsälakeja valvovat kentällä metsätaloustarkastajat, joita Pirkanmaalla on seitsemän. Metsälakiin perustuvat tarkastukset Metsälaki velvoittaa maanomistajaa tai hänen valtuuttamaansa edustajaa tekemään metsäkeskukselle metsänkäyttöilmoituksen aiotusta metsän hakkuusta ja uudistamishakkuun kyseessä ollen myös suunnitelluista uudistamistoimenpiteistä. Ilmoituksessa on mainittava myös hakkuualueella tai sen välittömässä läheisyydessä mahdollisesti sijaitseva metsälain mukainen erityisen tärkeä elinympäristö ja sen huomioiminen hakkuissa. Pirkanmaalla metsänkäyttöilmoituksia tehdään vuosittain noin 5000-6000. Niistä noin puolet saapuu nykyään sähköisesti. Metsänkäyttöilmoituksen saatuaan metsätaloustarkastaja tekee asiatarkastuksen: tutkii tilatietojen, uudistushakkuissa suunnitellun uudistamistavan ja muiden ilmoitettujen asioiden oikeellisuuden. Ilmoituksen karttaa verrataan aina myös metsäkeskuksen luontotietojärjestelmään, jolloin huomataan esimerkiksi liito-oravan esiintyminen leimikossa.tästä ilmoitetaan ympäristökeskukselle. Mikäli ilmoituksessa on korjaamista tai puutteellisuutta, tarkastaja ottaa yhteyden ilmoituksen laatijaan ja sopii tämän kanssa ilmoitukseen tehtävistä muutoksista. Maastotarkastukseen ilmoitus voidaan valita harkinnan perusteella tässä vaiheessa. Otantatarkastus perustuu nykyään tietokoneen suorittamaan automaattiseen otantaan: kun tarkastaja tallentaa ilmoituksen tietojärjestelmään, kone "arpoo" tietyllä, ministeriön vuosittain vahvistamalla prosentilla maastossa tarkastettavat ilmoitukset. Pääsääntöisesti tarkastettavaksi valitut metsänkäyttöilmoitukset pyritään tarkastamaan maastossa ennen hakkuun aloittamista. Tähän perustuu metsälaissa määritetty ilmoitusten kahden viikon määräaika, josta tosin on mahdollista kiireellisissä tapauksissa myös hakea poikkeuslupaa. Tänä vuonna metsäkeskuksissa käyttöön otettu viranomaistoiminnon toimintajärjestelmä edellyttää ilmoittamaan tarkastuksesta etukäteen joko maanomistajalle tai hänen edusmiehelleen. Yhteys voidaan siis ottaa myös ilmoituksen valtakirjalla laatineeseen metsänhoitoyhdistyksen tai metsäyhtiön toimihenkilöön. Jos tarkastuksen tulos edellyttää käyttöilmoituksen muuttamista, on tarkastajan pyrittävä neuvottelemaan asiasta maanomistajan kanssa. Kaikista tarkastuksista lähetetään kuitenkin asianosaisille palaute, siinäkin tapauksessa että ilmoitukseen ei tarvitse tehdä muutoksia - valtaosa tarkastetuista ilmoituksista onkin aivan lakien ja asetusten mukaisia. Metsänkäyttöilmoitusten lisäksi tarkastetaan vastaavalla menettelyllä osa taimikon perustamisilmoituksista sekä erityisesti niitä kohteita, joista ilmoitusta ei metsäkeskukselle ole kyselyistä huolimatta lain edellyttämässä määräajassa saapunut. Nämä tarkastukset voivat aiheuttaa tarvetta solmia metsäkeskuksen ja maanomistajan välinen korjaava sopimus. Sopimuksen allekirjoittamalla maanomistaja sitoutuu määräajassa perustamaan uudistusalalle taimikon, jos sitä ei syystä tai toisesta ole sinne vielä syntynyt. Jonkin verran käydään myös katsomassa muutaman vuoden vanhoja, aikanaan hyväksyttävästi perustettuja taimikoita jälkitarkastusmielessä. Tällöin on tarkoituksena selvittää, uhkaako taimikkoa vaikkapa vesakoituminen. Muita hakkuisiin liittyviä tarkastuksia ovat leimikoiden korjuujälkija luontolaatuarvioinnit. Nämä perustuvat puhtaasti otantaan. Korjuujälkeä mitattaessa arvioidaan harvennushakkuissa kasvamaan jääneen puuston riittävää tiheyttä. Lisäksi tutkitaan kasvaviin puihin aiheutuneita vaurioita, ajourien leveyttä ja urapainumia. Luontolaatuarvioinnissa huomio kiinnittyy pääasiassa metsäsertifioinnin vaatimusten täyttymiseen. Arvioitavia asioita ovat esimerkiksi säästöpuut ja vesistöjen suojakaistat, mutta myös puuntuotantoon otetaan kantaa. Kestävän metsätalouden rahoituslain mukaiset tarkastukset Metsälain valvonnan ohella toinen keskeinen työsarka viranomaistoiminnolla liittyy kestävän metsätalouden rahoituslakiin, eli Kemeraan. Valtio tukee rahallisesti monenlaisia metsien hoitoa ja käyttöä edistäviä toimenpiteitä. Rahoitus perustuu joko etukäteissuunnitelmaan (viljelyhankkeet) tai nuoren metsän hoidon osalta työn tekemisen jälkeen laadittuun toteutusselvitykseen. Rahoitettavien toimenpiteiden lainmukaisuutta, laatua ja ympäristönäkökohtien toteutumista valvotaan aivan kuten metsälakiakin sekä otantaan että harkintaan perustuvilla tarkastuksilla: yksi harkintaperuste on hankkeen suuri pinta-ala. Mikäli hanke todetaan maastotarkastuksessa rahoituslaissa asetetuista kriteereistä selvästi poikkeavaksi, sen rahoitus voidaan hylätä tai neuvotella hankkeen laatijan kanssa muutoksista, jotka mahdollistaisivat hankkeen hyväksymisen. Ennen hylkäävän päätöksen tekemistä kuullaan maanomistajaa ja hankkeen laatijaa. Kuten metsänkäyttöilmoitusten tarkastuksissa, myös Kemeraan liittyvissä lähetetään aina tieto käynnistä ja sen tuloksista, myös silloin kun hanke hyväksytään rahoitettavaksi sellaisenaan. Muut tarkastukset Metsä- ja rahoituslain valvonnan lisäksi tarkastajat liikkuvat maastossa monilla muillakin asioilla. Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta ajattaa katsomaan, ovatko yhtiöt poistaneet kuorelliset havupuutavarapinonsa tienvarsivarastoistaan määräaikaan mennessä, ja aivan oma lajinsa on hirvieläinten taimikoille aiheuttamien vahinkojen arviointi. Maanomistajalle ilmoitetaan vahinkoarvion ajankohta hyvissä ajoin etukäteen, koska omistajalla kuten myös riistanhoitoyhdistyksen edustajalla on oikeus olla mukana arvioinnissa ja myös lausua siitä mielipiteensä. Pirkanmaalla hirvet teettävät varsin paljon töitä tietyissä maakunnan kolkissa. Jos vahinkoa on riittävästi, voi omistaja saada kasvu- ja laatutappiokorvauksen ja jopa vahinkoalueen uudelleenviljelyn metsästäjien vuosittain valtiolle maksamista hirvieläinten pyyntilupavaroista. Tarkastuksilla tietoa ja palautetta Koska metsätaloustarkastajien toiminta-alueet ovat varsin suuria, on selvää että tarkastustoiminta on erittäin pistokoeluontoista, kaikkia hankkeita ei pystytä maastossa tarkastamaan. Vähimmäistavoite tarkastusmäärässä on ministeriön vuosittain antaman tarkastustavoitteen toteutuminen. Tehdyistä tarkastuksista laaditaan raportit, joiden yhteenvetotiedot sitten toimitetaan ministeriöön. Näin pyritään pysymään selvillä metsän ja metsäluonnon hoidosta ja käytöstä. Maanomistajille ja metsäalan toimijoille annettava tarkastuspalaute taas on neuvontaa, jonka perusteella tulevia toimenpiteitä on toivottavasti helpompi suunnitella. On kuitenkin muistettava, että alati muuttuvana luonnonvarana metsä on siellä tehtävän toimenpiteen suunnittelijalle, toteuttajalle ja myös tarkastajalle aina haasteellinen ympäristö. Monesti ei voida osoittaa että tietty toimenpide olisi metsän tulevaa kehitystä ajatellen ehdottomasti oikein tai väärin. Metsänhoitosuositukset ja lainsäädäntö antavat kuitenkin toiminnalle tietyt tutkimustuloksiin perustuvat puitteet ja raja-arvot, joiden toteutumista ja soveltamista käytännön toimintaan metsäkeskus pyrkii valvomaan ja edistämään. Lassi Hakulinen Metsätaloustarkastaja Metsäkeskus Pirkanmaa

Perjantaina 15.12.2006 Lusto 15 Metsäkeskusten viranomaistoiminto tiedottaa Metsätalouden edistämisjärjestelmä kehittyy Metsäsektorin merkitys Suomen kansantaloudessa on edelleen merkittävä. Metsäsektorin osuus bruttokansantuotteesta on noin 10 prosenttia, kun mukaan lasketaan myös alan kone- ja laitevalmistus. Elektroniikka ja metalliteollisuuden ripeän kasvun ansiosta riippuvuus metsäteollisuuden menestyksestä on onneksemme vähentynyt Suomessa. Metsäteollisuuden viennin arvo vuonna 2005 oli noin 11 miljardia euroa, joka nettovientituloista oli yli viidennes. Tärkeä raaka-aine Puun tuonnin Venäjältä viime aikoina kangerrellessa kotimaan metsien arvo on noussut. Metsien kyky tuottaa sopivaa raaka-ainetta edelleen tuotteiksi jalostettavaksi on keskeisimpiä edellytyksiä metsäteollisuuden menestymiselle maassamme. Koska puuston kasvattaminen on hyvin hidasta, investoinneille kasvun lisäämiseksi saadaan matala vuotuiskorko, joka yleensä aina jää alle 5 prosentin. Tästä syystä on monen mielestä kannattavampaa investoida rahaa tai omaa työpanosta johonkin muuhun paremmin kannattavaan toimintaan. Metsänhoitotoimilla on kuitenkin puuston kasvua ja laatua huomattavasti lisätty. Karkeasti arvioiden voidaan todeta, että raakapuun tuotanto Suomessa on vähintäänkin kaksinkertaistettu hyvän metsänhoidon avulla. Metsätaloudessa on lähes aina järkevää pyrkiä hyvälaatuisen tukkipuun kasvattamiseen. Paperiteollisuuden tarvitsema kuitupuu tulee siinä sivussa. Käytännön ongelmana on se, että hyvän tukkipuuston kasvattamiseen tarvitaan merkittäviä taloudellisia panostuksia taimikon perustamisessa ja hoitamisessa. Lisäksi on maltettava kasvattaa puustot järeiksi. Valtiovalta säätelee Jotta metsistä saataisiin tarvepuuta myös tulevaisuudessa, valtiovalta on jo yli sadan vuoden ajan pyrkinyt säätelemään hakkuita erinäisin rajoituksin. Varhaisimmassa metsälainsäädännössä hakkuita rajoitettiin arvokkaan puuston säästämiseksi (tammi ruotsin vallan aikaan). Samoin hakkuiden kokoa rajoitettiin metsän luontaisen uudistumisen varmistamiseksi. Vuoden 1967 yksityismetsälaissa siihen myöhemmin tehtyjen muutosten myötä metsänuudistaminen oli jo melko tiukasti säädeltyä: Uudistamishakkuu voitiin tehdä vain silloisen piirimetsälautakunnan hyväksymän suunnitelman mukaan ja ellei metsän luontaiseen uudistumiseen katsottu olevan riittäviä edellytyksiä, tarvittiin vakuustalletus pankkiin tulevien taimien istutustöiden varalle. Nykyisen metsälain vallitessa riittää, että uusi taimikko saadaan aikaiseksi määräajassa. Metsänhoitotöiden määrän lisäämiseksi valtio alkoi 1930-luvulla maksaa metsänparannustukia soiden ojittamiseen ja puuttomien alojen metsityksiin. Sittemmin tukien piiriin tuli uusia työlajeja mukaan lukien metsätalouden ympäristötuki ja luonnonhoitotyöt. Metsänuudistamistöihin myönnettiin myös verovähennyksiä 1970-luvulta lähtien. Metsän pinta-alaan perustuvan verotuksen loputtua viime vuonna loppuivat myöskin erityiset metsänuudistamisen verovähennykset. Tosin nykyisessä puun myyntituloihin perustuvassa verotusjärjestelmässä metsänuudistuskulut vähentävät verotettavaa metsätalouden tulosta siinä missä muutkin metsätalouden kulut. Metsätalouden tukiin muutoksia Parhaillaan on meneillään metsänparannustukia koskevan uuden metsätalouden rahoituslain käsittely eduskunnassa. Lain uudistuksen tavoitteena on tukiehtojen yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen, hallinnon kustannusten vähentäminen ja tukien vaikuttavuuden parantaminen. Tukien selkeyttämiseen pyritään vähentämällä tuettavia työlajeja ja irrottamalla tukea työn todellisista kustannuksista, esim. tuki taimikonhoitoon ja ensiharvennuksiin tulisi olemaan samansuuruinen riippumatta metsikön koosta tai tiheydestä. Uusi rahoituslaki tulisi voimaan näillä näkymin vuoden 2008 alusta lukien. Uuden lain mukaan tukea ei enää maksettaisi pellon metsitykseen eikä pystykarsintaan. Tuki taimikonhoitoon paranee nykyisestä, mutta vakiintumattomien taimikoiden perkaukseen tukea ei edelleenkään saisi. Tuki ensiharvennuksiin laajenee, mutta heikkenee pinta-alayksikköä kohti. Tuen piiriin tulisivat kaikki ensiharvennukset, joissa keskiläpimitta jää alle 16 cm:n. Myös hallintoa koskevia muutoksia ollaan tekemässä metsäkeskuslakiin paraillaan eduskunnassa. Uudistetun perustuslain hengessä muutamia viranomaispäätöksiä kuten metsänuudistamistöihin velvoittavia päätöksiä ja metsänparannustukien takaisinperintäpäätöksiä ollaan siirtämässä perustettavan maaseutuviraston tehtäviksi. Tällä ei kuitenkaan liene käytännön vaikutuksia metsänomistajan kannalta. Metsänhoidossa runsaasti parannettavaa Viimeisimmän valtakunnan metsien inventoinnin mukaan metsien laatu on heikentynyt edellisiin inventointeihin verrattuna. Metsänhoidollisesti hyviä oli pienistä taimikoista 39 prosenttia, varttuneista taimikoista 23 prosenttia ja nuorista kasvatusmetsistä enää vain 17 prosenttia. Tilanne Varsinais-Suomessa ei liene oleellisesti parempi kuin koko valtakunnassa. Metsänuudistamistöiden viivästyminen tai peräti laiminlyönti on valitettavan yleistä. Metsäkeskuksen tekemien tarkastusten perusteella voidaan todeta, että noin 10 prosentilla vuotuisesta metsänuudistamisalasta metsälain edellyttämiä taimikon perustamistöitä ei ole tehty. Edelleen tarvittava taimikon perkaus jää hyvin yleisesti tekemättä, jolloin syntyneet havupuun pikkutaimikot tuhoutuvat vähäarvoisen lehtipuuston alle. Tukea istuttamiseen ja perkaukseen tarvittaisiin Metsälaki määrittelee metsänuudistamisvelvoitteen jatkuvan vakiintuneen taimikon aikaansaamiseen asti. Metsäpoliittisena keinona tämän ajatellaan riittävän nykyisellään, koskapa mitään erityisiä tukia ei enää ole saatavissa pienten taimikoiden hoitoon. Käytännön keinot hyvien taimikoiden aikaan saamiseen metsälain turvin ovat kuitenkin melko heikot. Lähtökohtaisesti metsälain soveltamismääräyksissä ei edes tavoitella hyvää taimikkoa. Vanhan yksityismetsälain aikaan uudistamisvelvoitteen täyttämiseksi oli käytössä tehokkaat toimet eli suunnitelmapakko ja vakuustalletus uudistamistöihin. Tähän ei liene paluuta, joten ainoaksi tehokkaaksi keinoksi metsänuudistamisen laadun parantamiseksi jäänee metsänparannustukien suuntaaminen myös pieniin taimikoihin. Tätähän yritettiin em. rahoituslain valmistelun alkuvaiheessa siten, että lakiehdotuksessa esitettiin tukea maksettavaksi muutaman vuoden kuluttua uudistushakkuusta hyvälle hoidetulle taimikolle. Etelä-Suomen olosuhteissa kunnollisten havupuutaimikoiden perustaminen ja vakiinnuttaminen olisi ensiarvoisen tärkeää. Oman onnensa nojaan jäänyt uudistusala ei suinkaan jää pysyvästi puuttomaksi, mutta se kasvaa enimmäkseen vähäarvoista lehtipuuta. Karkeasti voidaan arvioida, että hyvin hoidetussa metsässä saadaan havutukkia noin 200 kiintokuutiometriä enemmän kuin em. itsekseen kasvaneessa puustossa. Taloudellinen tappio kantorahassa on silloin noin 5 000 euroa hehtaaria kohti kiertoajassa (aika metsikön perustamisesta päätehakkuuseen). Tappio kansantaloudelle on jalostusarvon menetyksenä moninkertainen. Muutaman satasen metsänparannustuki hehtaarille istuttamiseen ja taimikon perkaamiseen saataisiin todennäköisesti aikanaan takaisin monikymmenkertaisena, mutta tähän erittäin pitkävaikutteiseen investointiin ei nyt liene rahaa irrotettavissa valtion taloudessa. Tarvittava rahamäärä olisi kuitenkin yli 10 miljoonaa euroa vuodessa. Markku Sievänen Viranomaispäällikön sijainen, MH Metsäkeskus Lounais-Suomi Tyypillinen metsänuudistamisrästi noin viisi vuotta hakkuun jälkeen. Hakkuualalle nousee muutamassa vuosikymmenessä hieskoivuvaltainen aukkoinen metsä ellei havupuuta istuteta ja taimikkoa edelleen hoideta.

16 Lusto Perjantaina 15.12.2006 Vuoden viimeisen, talviseen luontoon liittyvän luontovisan Luston lukijoille on laatinut projektipäällikkö Jarmo Uimonen Lounais-Suomen metsäkeskuksesta. Oikeat vastaukset löydät sivulta 17. Luston luontovisa 4/2006 Kuva 1 Metsälampi on jäätynyt syksyllä. Kantaakseen jalankulkijan, kuinka paljon on vähintään oltava teräsjäätä yksinään kulkevan ihmisen alla? a) 2 cm b) 5 cm c) 10 cm Kuva 2 Merenlahti on jäätymässä. Itämeri jäätyy kauttaaltaan vain kaikkein ankarimpina talvina. Itämeren vuotuinen jääpeite on laajimmillaan tavallisesti a) tammi-helmikuun vaihteessa b) helmi-maaliskuun vaihteessa c) maalis-huhtikuun vaihteessa Kuva 3 Lokakuun viimeisen päivän pyry sai maiseman näyttämään vuodenaikaan nähden talviselta. Ilmatieteellinen vuodenaika, ns. terminen talvi, on silloin kun a) vuorokauden keskilämpötila pysyy 0 asteen alapuolella b) kasvukausi on päättynyt c) pysyvä lumipeite on muodostunut Kuva 4 Jokien virtaama on yleensä suurimmillaan a) Syksyllä runsaiden syyssateiden jälkeen b) Talvitulvan aikaan c) Keväällä jäiden ja lumien sulaessa Kuva 5 Retkeilyreitin laavu on saanut katolleen ensilumen. Mitä tarkoitetaan lumikuormalla? a) Lumen vesiarvoa b) Lumessa olevan veden määrää c) Lumen massaa kilogrammoina neliömetriä kohti Luontovisan oikeat vastaukset sivulla 17. 3. 1. 4. 2. 5. Jyrki Kangas Metsähallituksen toimitusjohtajaksi Valtioneuvosto on tänään 7.12. nimittänyt maatalous- ja metsätieteiden tohtori Jyrki Kankaan Metsähallituksen toimitusjohtajan tehtävään 1.1.2007 alkaen. Tehtävään haki määräaikaan mennessä 22 henkilöä. Jyrki Kangas on toiminut vuodesta 2003 lähtien UPM-Kymmene Oyj:n metsäosaston metsätalouspäällikkönä ja metsätalousjohtajana. Nykyisessä tehtävässään hän johtaa lähes miljoonan hehtaarin metsäomaisuutta. Hänen tehtäviinsä kuuluvat metsätalous, kiinteistöliiketoiminta, suojelukohteet ja muut metsänkäyttömuodot. Tehtäväalue on samantapainen kuin Metsähallituksen johtamistehtävässä. Aiemmin Kangas on toiminut yli kymmenen vuotta Metsäntutkimuslaitoksessa tutkijana ja tutkimusyksiköiden johtajana. Tutkimustaustansa perusteella hänellä on kokemusta Metsähallitukselle tärkeistä metsän eri käyttömuotojen yhteensovittamisesta ja monitavoitteisesta suunnittelusta. Hänellä on myös kansainvälistä kokemusta Metsäntutkimuslaitoksen eri tehtävistä. Kangas on uransa aikana toiminut lisäksi Joensuun yliopiston metsätieteellisen tiedekunnan opettajana, apulaisprofessorina ja professorina, Suomen Akatemian tutkijana, Pohjois- Karjalan metsähoitoyhdistysten liitto ry:n kenttäpäällikkönä, Iisalmen Ammatillisen Kurssikeskuksen metsätalousyrittäjäkurssin johtajana sekä Suomen Luonnonvarain Tutkimussäätiön tutkijana. Metsähallituksen hallinnassa on 12 miljoonaa hehtaaria valtion maa- ja vesialueita. Sen tehtävänä on hoitaa, käyttää ja suojella hallinnassaan olevia luonnonvaroja kestävästi ja tuloksellisesti. Metsähallitus harjoittaa metsätaloutta ja muuta liiketoimintaa sekä hoitaa julkisia hallintotehtäviä.

Perjantaina 15.12.2006 Lusto 17 Sirola Metsänhoitosuositus numero 1 1/3 Minua viisaammat ovat hartaasti tutkineet kaikkineen varmaankin yli 60 vuotta taimikoiden tiheyksiä ja niiden parhaita hoitohetkiä, kasvatusmetsien harvennusmalleja ja metsän uudistamisen parasta ajankohtaa. Lukemattomien kenttäkokeiden, hirmuisten kannattavuuslaskelmien ja diskonttausten, sekä monituisten väitöskirjojen jälkeen onkin vanhoihin suosituksiin tehty hieman muutoksia. Eipä niihin ole meikäpojalla paljoa sanansijaa, tulipahan lisää opiskeltavaa. Hädin tuskin ja lunttaamalla olen vasta hiljakkoin omaksunut edelliset suositukset. Näihin aikoihin on myös vallinnut pyyteetön ahkeruus monella muulla metsärintamalla. Harvinaisten koppiaislajien elämää on selvitetty perusteellisesti, kasvien esiintymiskartoitusta on tarkennettu - ja löydetty niitä jopa sieltä, missä niitä ei pitäisi kasvaa, eli talousmetsistä. Metsien vaikutusta elinkeinoelämään, kansaan, päästökauppaan, mielenterveyteen, turismiin ja sammakoiden kosiomenoihin on pohdittu monelta kantilta. Ja metsää koskevia tietokoneohjelmia niitä on väsätty hartaasti. Hyvä varmaan näinkin. Mutta, mutta. Meikäläinenkin pystyy jo vertailemaan nykyisyyttä jopa neljännesvuosisadan taakse. Alkutalven päivänä saattoi kuulla kymmenenkin eri moottorisahan pärinää, nyt ei yhtäkään. Joitakin luontaisia polkujakin oli, nyt on vain patikkaprojektien tai peurojen tekemiä. Taimikoissa näki tehdyn vesurilla ja raivaussahalla töitä, nyt paljon vähemmän. Tomerat, joskus laiskanpulskeat, metsälain vartijat opastivat aukkojen istutuksiin - nyt heitä on niin vähän, että ketkupellet ja happoveikot kylmästi jättävät uudistusalat hakkuun jälkeen kuin koira kakkinsa. Näin metsän keskeltä katsottuna tuntuisi olevan valtakunnassa vakava ristiriita. Fiksuja ja viisaita sisätyötekijöitä piisaa paperia ja lomaketta ja tietokonehiirtä liikutellaan vilkkaasti. Toisaalta maastossa tehtävä raaka työ laahaa pahasti jäljessä. Hoitamattomia ja heikkotuottoisia palstoja näkyy yhä enemmän. Kumpi vie omaa kansaamme paremmin eteenpäin, byrokratian ja informaatioähkyn lisääminen, vai metsänhoito? Aurinko kasvattaa meille lähes ilmaiseksi puita ja sitä kautta vaurautta, kunhan edes jonkun verran metsässä autamme ja ohjaamme kasvun ihmettä. Vaikka taimikko tai kasvatusmetsä jäisikin hakatessa hiukan tiheämmäksi, on sekin parempi, kuin jättää vallan hoitamatta. Siis. Menehän metsään siitä. Kyllä työ tekijäänsä opettaa. Pikku hiljaa tulevat ne suosituksetkin tutuiksi. Pienikin työ on kotiinpäin, jokainen vesurinisku on arvokas. Jarmo Sirola Metsälliset tehtävät vaihtuvat Metsätaloustarkastaja vaihtuu Salossa Lounais-Suomen metsäkeskuksessa Salon seudulla pitkään palvellut metsätaloustarkastaja Juhani Suni siirtyy KiiKisSuon metsänhoitoyhdistyksen palvelukseen. Sunin tilalle metsätaloustarkastajaksi Salon piirille tulee metsätalousinsinööri Harri Virtanen. Hän on pitkään toiminut vastaavassa tehtävässä Loimaan seudulla ja Somerolla. Mhy Sydän-Häme Mhy Sydän-Hämeen toiminnanjohtaja Hannu Ala-Kapee siirtyy 1.1.2007 Versowood Oy:n puunhankintatehtäviin itäiselle ja eteläiselle Pirkanmaalle. Hänen toiminta-alueenaan ovat Kuhmalahti, Luopioinen, Pälkäne, Sahalahti, Valkeakoski, Viiala, Toijala, Kylmäkoski, Vesilahti ja Teisko. Sahalahden alueneuvojaksi on palkattu mti Ilkka Rantala (040 7645514, 2.1.2007 alkaen 0400 638761). Alueneuvoja Ilkka Heinonen (040 5515200) aloittaa vt. toiminnanjohtajana 14.12.2006 alkaen. Oikeat vastaukset: 1.b), 2.b), 3.a), 4.c), 5. a, b ja c Luontovisan oikeat vastaukset Osoitteenmuutos

18 Lusto Perjantaina 15.12.2006 Satakunta Lounais-Suomen metsäkeskus Kankaanpää, 10.2.2007 Metsään ABC -päivä, klo 10-15, Metsänhoitoyhdistyksen toimisto. Päivä on tarkoitettu metsäänsä tutustuville metsänomistajille. Kurssipäivän tavoitteena on, että saat metsänomistamiseen liittyvät perustiedot ja varmuutta päätöksentekosi tueksi. Päivän hinta on 25 (ALV 0%). Ilmoittautuminen L-S metsäkeskukseen viimeistään 5.1. puh. 020 772 6300. Lisätietoja: Matti Kari puh. 020 772 6439. Pori, 22.3.2007 Metsänomistajan internet-palvelut, klo 18-20.30, Pori, Lounais-Suomen metsäkeskus, Itsenäisyydenkatu 35 A. Metsänomistajalle on tarjolla monia palveluja internetissä. Kurssilla tutustut niihin ja opit hyödyntämään niitä tehokkaasti oman metsäsi hoitoon liittyvissä asioissa. Kurssin hinta 30 (ALV 0%). Ilmoittautuminen L-S metsäkeskukseen viim. 19.3. puh. 020 772 6300. Lisätiedot: Matti Kari, puh. 020 772 6439. Pori, 16.1.2007 Metsäveroilta, klo 17.30-20.30, Länsi-Suomen Osuuspankki, BePop, Mikonkatu 4 C. Ilmoittautuminen L-S metsäkeskukseen viimeistään 12.1. puh. 020 772 6300. Lisätietoja: Timo Viinamäki puh. 020 772 6425. Varsinais-Suomi Lounais-Suomen metsäkeskus Salo, 27.-28.1. Salon messut. Messuilla puuenergiahankkeen osastolla asiaa puulämmittäjille ja metsänomistajille. Lisätiedot: Jussi Somerpalo, puh. 020 772 6389. Laitila, 7.2.2007 Maatilan hakelämmityksen teemapäivä. Aamupäivällä teoriaosuus ja iltapäivällä tutustuminen lämpökeskukseen. Teemapäivän hinta on 20 euroa (ALV 0 %). Ilmoittautuminen L-S metsäkeskukseen, puh. 020 772 6300. Lisätiedot: Jussi Somerpalo puh. 020 772 6389 ja Manu Hollmén, puh. 044 710 5395. Salo, 10.2.2007 Metsään ABC -päivä. Metsään ABC -päivä on tarkoitettu metsäänsä tutustuville metsänomistajille. Kurssipäivän tavoitteena on, että saat metsänomistamiseen liittyvät perustiedot ja varmuutta päätöksentekosi tueksi. Päivän hinta on 25 e (ALV 0%). Ilmoittautuminen L-S metsäkeskukseen puh. 020 772 6300. Lisätiedot Minnamari Tuovinen, puh. 020 772 6385. Turku, 14.3.2007 Metsänomistajan internet-palvelut. Metsäkeskuksen toimistolla, os. Kuralankatu 2. Metsänomistajalle on tarjolla monia palveluja internetissä. Kurssilla tutustut Metsällisiä tapahtumia niihin ja opit hyödyntämään niitä tehokkaasti oman metsäsi hoitoon liittyvissä asioissa. Kurssin hinta 30 e (ALV 0 %). Ilmoittautuminen L-S metsäkeskukseen puh. 020 772 6300. Lisätiedot: Matti Kari, puh. 020 772 6439. Mynämäki, 19.4.2007 Onnistunut metsänuudistaminen. Metsän uudistaminen ja siihen liittyvät toimenpiteet ovat tärkein vaihe koko metsän kiertoaikana! Kurssillamme saat ajantasaiset tiedot parhaaseen tulokseen johtavista metsänuudistamismenetelmistä. Kurssin hinta 30 e (ALV 0%). Ilmoittautuminen L-S metsäkeskukseen puh. 020 772 6300. Lisätiedot: Ilpo Halinen, puh. 020 772 6362. Yhteistyössä MHY Lounametsä. Salo, 24.4.2007 Onnistunut metsänuudistaminen. Metsän uudistaminen ja siihen liittyvät toimenpiteet ovat tärkein vaihe koko metsän kiertoaikana! Kurssillamme saat ajantasaiset tiedot parhaaseen tulokseen johtavista metsänuudistamismenetelmistä. Kurssin hinta 30 e (ALV 0 %). Ilmoittautuminen L-S metsäkeskukseen puh. 020 772 6300. Lisätiedot: Minnamari Tuovinen, puh. 020 772 6385. Turku, 16.5.2007 Metsäluonnonhoidon perusteet. Kurssi metsäluonnonhoidosta kiinnostuneille. Sisältää teoriaosuuden ja tutustumisen maastokohteisiin. Kurssin hinta 30 e (ALV 0 %). Ilmoittautuminen L-S metsäkeskukseen puh. 020 772 6300. Lisätiedot: Sirke Kajava, puh. 020 772 6321. Pirkanmaa Metsäveroillat Pirkanmaalla Pirkanmaan metsäkeskus ja Osuuspankit järjestävät perinteisiä metsäveroiltoja yhteistyössä paikallisten metsänhoitoyhdistysten kanssa. Illan kuluessa perehdytään puun myyntitulojen verotukseen sekä arvonlisäveroon. Käymme myös läpi metsäveroilmoituksen täyttövinkkejä. Tilaisuudet ovat maksuttomia ja niihin on ennakkoilmoittautuminen tilaisuuden yhteydessä mainittuun puhelinnumeroon ja päivään mennessä. Ilta alkaa kahvituksella klo 17.30 ja päättyy noin klo 20.30. Tarkempia tietoja voi kysyä ilmoittautumisen yhteydessä. Tervetuloa! Päivä Paikka Ilmoittautuminen ma 15.1. Urjala, pankin tilat (03) 573 0011, ke 10.1. ma 22.1. Kuru, pankin tilat (03) 473 0100, pe 19.1. ti 23.1. Vammala, pankin tilat 010 257 5222, pe 19.1. ti 30.1. Hämeenkyrö, pankin tilat 010 254 6011, pe 26.1. s-posti: tampereen.seudun@op.fi ke 7.2. Orivesi, pankin tilat (03) 3599 300, ma 5.2. ma 12.2. Punkalaidun, (02) 76 377 20, to 8.2. Haukankosken koulutuskeskus ti 13.2. Tampere, pankin tilat puh. 010 254 6011, ke 7.2. s-posti: tampereen.seudun@op.fi ke 14.2. Sahalahti, Kontula (03) 3776100, ma 12.2. to 15.2. Virrat, pankin tilat (03) 485 211, ke 14.2. ma 19.2. Ruovesi, pankin tilat (03) 476 1300, pe 16.2. s-posti: ruoveden@op.fi ke 21.2. Mouhijärvi, pankin tilat (03) 512 5100, ma 19.2. Kurun metsäoppilaitos Avoimet ovet Kurun metsäoppilaitoksella 27.1.2007 klo 10-14. Mahdollisuus tutustua oppilaitokseen sekä vierailla metsätyömaalla. Etelä-Pohjanmaa Metsään Peruskurssi Seinäjoella Elinkeinotalolla tiistai-iltaisin klo 18.00-20.30. Kurssi on suunnattu ensisijaisesti uusille tai uudehkoille metsäänsä tutustuville metsänomistajille Kurssilla pyritään antamaan käytännön perustiedot metsätaloudesta ja hyviä neuvoja omien metsien hoitoon. Kurssi on suunniteltu kaksiosaiseksi, mikäli mielenkiintoa riittää. Ensimmäisen jakson ohjelma: 9.1. Metsätalouden toimintaympäristö 16.1. Kasvupaikkatekijät, metsätyypit, puulajit 23.1. Kehitysluokat ja metsän uudistaminen 30.1. Taimikonhoito ja harvennushakkuu 6.2. Metsäluonnonhoito Kurssiohjelmaan sisältyy maastoretkeily Ilmoittautumiset E-P:n metsäkeskukseen p. 06-4163 200 tai s-postilla riitta.miilumaki@metsakeskus.fi. Kurssin hinta 50 e. Metsäverokoulutusta tammi-helmikuussa 2007 seuraavilla paikkakunnilla: Kauhajoki, Teknologiakeskus, Logistiasali 10.1. klo 9.30-15.15 Kauhava, Yrittäjäopisto, auditorio 17.1 klo 9.30-15.15 Lappajärvi, Kivitippu, auditorio 24.1 klo 9.30-15.15 Seinäjoki, Ammattioppilaitos, Kirkkokatu 10 27.1 klo 9.30-15.15 Ähtäri, Tuomarniemi, auditorio 2.2 klo 9.30-15.15 Alavus, Elinkeinotalo, Huhtamäkisali 7.2 klo 9.30-15.15 Kurssiaiheina verojärjestelmän muutoksen aiheuttamat toimenpiteet, koko myyntiverojärjestelmä sekä myyntivero- ja arvonlisäveroilmoitusten täyttö käytännön esimerkkien avulla. Kurssimaksu 15 e sisältäen koulutusmateriaalin, koulutuksen ja aloituskahvin Ilmoittautuminen viimeistään viikkoa ennen tilaisuutta Seinäjoen koulutuskeskus, maatalous- ja metsäoppilaitos, Ilmajoki p. 020 1245 700 tai s-postilla jaakko.kukkonen@sedu.fi. Lounaissuomalaista metsäopetusta 50 vuotta Metsäopetus on muutosten edessä, totesi opetusneuvos Seppo Niinivaara opetusministeriöstä Varsinais- Suomen maaseutuoppilaitoksen metsäopetuksen 50 -vuotisjuhlassa. Metsässä toimivien työtehtävät ovat muuttumassa. Metsäkoneen kuljettajista on pulaa. Lisäksi osaajia tarvitaan myös energiapuun korjuuseen liittyvissä tehtävissä. Opetusneuvos Niinivaara kertoi, että opetusministeriö on perustanut työryhmän pohtimaan metsäalan koulutuksen tulevaisuuden linjauksia. Paimion metsäopetuksen tiloissa pidetyssä juhlatilaisuudessa luotiin katsaus metsäopetuksen historiaan, nykypäivään ja tulevaisuuteen. Metsän merkitys kasvoi 50-luvulla Metsäopetus käynnistyi Lounais-Suomessa aikoinaan ns. Korean korkeasuhdanteen jälkeen. Tuolloin huomattiin, että Suomi voi puun vientituloilla hankkia vaurautta koko maahan. Koulutuksella haluttiin entisestään lisätä ja taata Suomen luontaisen ja uudistuvan voimavaran hyödyntämistä. Myös Lounais-Suomessa päätettiin aloittaa metsäkoulutus. Lounais-Suomen metsänhoitolautakunnan ripeyden ansiosta alan ensimmäinen oppilaitos perustettiin Naantaliin. Metsäkurssikeskus Metsä-Jukola aloitti toimintansa elokuussa 1956. Naantalista metsäopetus siirtyi Paimioon vuonna 1981. Paimion maatalouskerho-opistolta vapautui sopivasti opetukseen soveltuvat tilat. Nykyisin nuorisoasteen opiskelijat hakeutuvat metsätalouden perustutkintoon valtakunnallisen yhteishaun kautta peruskoulun, lukion tai ammatillisen koulun jälkeen. Metsätalouden perustutkinnossa vuosittaisia aloituspaikkoja on 25 oppilaalle. Tukin kasvattaminen tuo metsätilin Joensuun yliopiston professori Matti Kärkkäinen piti juhlaesitelmän, jossa hän korosti puulajivalinnan tärkeyttä uudistushakkuun jälkeen. Hän luottaa tulevaisuudessakin suomalaisen kuusen ja männyn hyvään menekkiin. Valitse kasvupaikalle sopiva puulaji, hoida taimikot ajallaan ja kasvata tukkia, näin saat parhaan tilin metsästäsi, on Kärkkäisen sanoma metsänomistajille. Tulevaisuuden uhkakuvina hän näkee maakunnan resurssien siirtymisen Helsinkiin, sekä metsämaan kiinteistöveron. Kärkkäinen varoittaa liian innokkaasta suhtautumisesta energiapuuhun. Hän näkee tukkipuun kasvatuksen kuitenkin taloudellisesti edullisemmaksi. Päätelmissään hän toteaa, että puun kasvatuksesta muodostuu edelleen tulot metsänomistajille. Metsästys pitäisi tulevaisuudessa kaupallistaa, totesi professori Kärkkäinen. Korkea hirvikanta haittaa metsänuudistamista Teemaseminaarissa pohdittiin Lounais-Suomen metsäkeskuksen johtajan Kari Niemisen johdolla kannattavan metsätalouden ja ympäristön yhteyttä. Paneelissa oli mukana eri organisaatioiden metsä- ja luontoasiantuntijoita. Metsässä toimivien pelikenttä on muuttunut melkoisesti. Koneyrittäjä Matti Rauhansuu totesi, että enää eivät pomot anna aamuisin baarissa työmaaohjeita, vaan ne tulevat tietokoneitten kautta suoraan ohjaamoon. Yhteinen näkemys panelisteilla oli, että hirvieläinten määrä täytyy saada pysymään kohtuullisena. Muutoin ongelmat uudistusaloilla käyvät kestämättömiksi. Uudet metsänhoitosuositukset lisäävät vaihtoehtoja Uudet metsänhoitosuositukset herättivät vilkasta keskustelua. Päivän puheenvuoroissa tuotiin esille, että enää ei hoitohakkuiden ajoittamisessa tuijoteta yksinomaan metsän ikään. Metsä käsitellään myös tuotantovälineeksi. Uudistamissuunnitelmassa on mahdollisuus myös ottaa huomioon metsään sidoksissa oleva pääoma tai korkotuotto. Metsänomistaja voi valita omista lähtökohdistaan mielekkäimmän hoitosuunnitelman. Metsäpäällikkö Harri Karjalainen WWF: stä totesi, että suositukset ovat tehty laajan yhteistyöjoukon kesken ja hän kannatti niiden huomioimista metsätaloudessa. Myös Metsänomistajien liiton Länsi-Suomen aluepäällikkö Auvo Heikkilä korosti, että toimenpiteitten oikea-aikaisuuden tähden metsänhoitosuositukset ovat metsänomistajille ja - ammattilaisille välttämättömän työkalu. Mikko Savolainen Kehittämispäällikkö Lounais-Suomen metsäkeskus Lisää hyvinvointia metsistä Lisää hyvinvointia metsistä

Perjantaina 15.12.2006 Lusto 19 Metsässä on hyvä yrittää Nuori metsäkoneyrittäjä Mikko Miikkulainen nauttii työstään, eikä haluaisi työskennellä missään muualla. Tilaisuus vei mennessään, kun mahdollisuus yrittäjyyteen tuli. Miikkulainen ei ole päivääkään katunut valintaansa. Metsäala on ollut oikea valinta 23-vuotiaalle Mikko Miikkulaiselle. Paperipuolen opinnot saivat jäädä, kun Miikkulainen kaipasi käytännön hommiin metsään. Opiskelupaikka löytyi Kurun metsäoppilaitokselta, josta hän valmistui metsäkoneenkuljettajaksi vuonna 2003. Siitä lähtien Miikkulainen on pysynyt tiiviisti hakkuukoneen hytissä. Pian valmistumisen jälkeen Miikkulaiselle tuli mahdollisuus ryhtyä yrittäisi. Siihen hän tarttui epäröimättä yhdessä isänsä kanssa. Eno halusi luopua metsäkoneurakoinnista firmassaan ja tarjosi sitä meille. Yrittäjyys oli kiinnostanut minua jo koulussa, joten vastasimme isäni kanssa haasteeseen. Ostimme enolta metsäkoneet ja ryhdyimme hommiin. Metsätyö Miikkulainen perustettiin keväällä 2004, Miikkulainen kertailee yrityksen perustamishistoriaa. Metsäkoneyrittäjyys hienoa hommaa Puuta kaatuu ja töitä riittää. Metsätyö Miikkulaisen koneketju on liikkeellä seitsemänä päivänä viikossa. Isä ja poika hoitavat hakkuukonetta, ajokoneella työskentelee kaksi kuljettajaa. Viikonloppuisinkin koneet ovat ajossa. Yrittäjällä on vastuu työntekijöistä ja työmaista. Koneiden pitää olla kunnossa ja turvallisia käyttää. Puuta pitää saada poikki ja metsäyhtiön pitää olla tyytyväinen. Yrittäjänä pitää miettiä myös koneiden tuottavuutta. Toiminnan pitää olla tehokasta, nuori yrittäjä pohdiskelee. Ja sitä se on ollutkin. Koneet ovat käytössä vuoden ympäri. Lomaa Miikkulainen ehti viime kesänä pitää kaksi viikkoa. - Päivääkään en pois antaisi, vaikka työpäiviin onkin tullut lisää mittaa. Työpäivät ja tehtävät vaihtelevat, mutta yrittäjänä pystyn itse vaikuttamaan työjärjestelyihin. Tää on hienoa hommaa. - Ja kyllä tästä kahvirahat tienaa, Miikkulainen virnistää. Sosiaaliset taidot tärkeitä metsäalalla Nuoresta metsäkoneyrittäjästä tulevaisuus näyttää hyvältä. Töitä riittää. Metsäoppilaitokselta sai hyvät valmiudet metsäkonehommiin, mutta yrittäjyyttä on joutunut opettelemaan. Hyvät neuvottelutaidot ja ihmisten kanssa toimeen tuleminen ovat erittäin tärkeitä juttuja. Kultaisen keskitien löytäminen metsäyhtiön ja metsänomistajan välissä vaatii hyviä sosiaalisia taitoja. On erittäin tärkeää keskustella metsäomistajien kanssa myös heidän näkemyksistään. Tästä hommasta pitää jäädä kaikille hyvä mieli. Jämpti pitää olla, mutta pitää osata myös joustaa oikeissa paikoissa, Miikkulainen kertoo. Muiden ihmisten lisäksi koneenkuljettajan tulee tulla hyvin toimeen itsensä kanssa. Päätökset pitää tehdä itsenäisesti. Suuri osa ajasta kun kuluu yksin koneen hytissä. Silti kyseessä on palveluala. Joustoa ja ymmärrystä pitää yrittäjältä löytyä. Eikä koskaan saa olla niin kiire, ettei ehtisi esittelemään metsätyömaalla poikkeavalle metsänomistajalle nykyaikaisen hakkuukoneen ihmeitä, Miikkulainen sanoo. Henna Puisto Markkinointisihteeri Tampereen ammattiopisto, Kurun metsäoppilaitos Uudet metsänomistajat ovat olleet innolla mukana ABC-opissa Uudet tai muuten vasta metsäasioihin tutustuvat metsänomistajat ovat kartuttaneet metsällistä tietämystään kuluvan vuoden aikana lukuisissa metsäkeskusten tilaisuuksissa ympäri Suomea. Uusille metsänomistajille suunnattuja Metsään ABC -palveluita on käyttänyt tämän vuoden kuluessa jo liki 1300 asiakasta. Palvelut ovat saaneet käyttäjiltään hyvän vastaanoton, tilaisuudet ovat saaneet kiitosta niin sisällön kuin esitystavan puolesta. Metsäkeskusten valtakunnalliset Metsään ABC -palvelut on suunniteltu vastaamaan metsäasioihin vasta tutustuvan metsänomistajan tarpeisiin. Koulutustilaisuuksissa paneudutaan uutta metsänomistajaa askarruttaviin kysymyksiin mahdollisimman selkokielisellä tavalla. Metsäammattilaisten ammattislangi on heitetty nurkkaan ja asioita mietitään metsänomistajan omasta näkökulmasta. Metsätiedon aakkoset tutuiksi neuvonnan ja koulutuksen avulla Tuotepaketin aloitti alkuvuodesta Metsään ABC -päivä. Päivässä perehdyttiin uudelle metsänomistajalle ensimmäisenä vastaan tuleviin kysymyksiin, mm. metsänomistajan oikeuksiin ja velvollisuuksiin, minkä metsäorganisaation puoleen voi kääntyä missäkin ongelmissa ja kuinka tehdään puukauppa. Päivässä sai myös vinkkejä sen ensimmäisen metsäveroilmoituksen täyttöön. Alkusyksyllä uudet metsänomistajat tutustuivat käytännön metsätöihin Metsään ABC -retkellä. Retkipäivän kuluessa heille selvitettiin metsän eri kehitysvaiheiden perustyöt uuden metsän perustamisesta hakkuisiin. Pääsipä joku ryhmä kokeilemaan itse taimien istutusta pottiputkellakin. Syksyllä pyörähtivät käyntiin myös Metsään -peruskurssit usealla paikkakunnalla. Peruskurssi on tarkoitettu niille metsänomistajille, jotka haluavat perehtyä laajemmin metsäomaisuutensa hoitoon. Kurssi on usean luentoillan ja maastoretken kokonaisuus, jonka kuluessa käydään läpi kaikki metsälliset toimenpiteet. Perustöiden lisäksi perehdytään syvällisemmin myös mm. metsäluonnonhoitoon, metsien sertifiointiin, puukauppaan ja metsäverotukseen. Pitkin vuotta on uusilla metsänomistajilla ollut myös mahdollisuus saada metsäkeskuksilta Metsään ABC -ensineuvontaa. Ensineuvontatapahtumassa on selvitelty omaan tilaan ja tilanteeseen liittyviä kysymyksiä metsänomistajan omien tarpeiden mukaan. Muutaman tunnin mittaisen neuvonnan on voinut tilata joko metsänsä sijaintipaikkakunnan tai asuinpaikkakunnan läheltä. Opittu metsälukutaito innostaa Uudet metsänomistajat ovat ottaneet Metsään ABC -palvelut ilolla vastaan. Asiakkaat ovat kiitelleet tilaisuuksia monipuolisiksi ja juuri heidän tarpeitaan vastaaviksi. Asiat on myös osattu selittää riittävän käytännönläheisesti, jotta nekin joille metsäasiat ovat ennestään outoja, ovat ymmärtäneet. Maastoretkellä moni asia selvisi käytännössä, mm. miltä näyttää taimikonhoidon tarpeessa oleva taimikko. Metsään ABC -palvelut tekivät myös muut metsälliset toimijat tutuiksi. Moni metsänomistaja kertoikin saaneensa päivistä aivan uutta intoa tarttua toimeen, koska asiat eivät enää tuntuneet liian vierailta. Metsään ABC -palvelut ovat jatkossakin metsäasioihin tutustuvien metsänomistajien käytettävissä joka puolella Suomea. Uudet tilaisuudet pyörähtävät käyntiin helmikuun alusta Metsään ABC -päivällä. Käy tutustumassa metsäkeskusten tilaisuuksiin kotisivuilla: www. metsakeskus.fi tai soita valtakunnalliseen palvelunumeroon: 020 692 555. Sieltä selviävät kaikki metsäkeskusten tulevat tapahtumat. Suvi Karjula Pirkanmaan metsäkeskus

20 Lusto Perjantaina 15.12.2006 Jätkänkynttilä tuo valon joulunaikaan Metsätalousinsinööri ja Etelä-Pohjanmaan metsäkeskuksen kenttäesimies Jussi Ryssy Ähtäristä näyttää käytännössä, mistä aineksista ja miten oikeaoppinen jätkänkynttilä syntyy. Paras puu on pystyyn kuivunut tai kuivatettu männyn runko. Raudasta tehty "jätkänkynttilä" palaa niin kauan, kuin kuivia klapeja lisätään.