Vapaaehtoisen paluuohjelman Seminaariraportti Assisted Voluntary Return Seminar Report EU Return Fund Euroopan Paluurahasto
Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa -hankkeen raportti on tuotettu Euroopan Paluurahaston ja Maahanmuuttoviraston rahoituksen avulla. Tekijä on yksin vastuussa sisällöstä eivätkä esitetyt näkemykset välttämättä edusta Euroopan Komission kantaa.
Sisällysluettelo 1. Johdanto 2. Seminaariohjelma 3. Yhteenvetoraportti seminaarista 4. Esitykset Päivä 1: 19.5.2010: 4 5 6 7 Suomi 1 4.1. Seminaarin avaus Jorma Kuuluvainen, Maahanmuuttovirasto Jacob Jørgensen, IOM Helsinki 7 4.2. Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa Jacob Jørgensen, IOM Helsinki 8 4.3. Kohderyhmän tavoittaminen ja neuvonta yleisissä vapaaehtoisissa paluuohjelmissa Diana Cartier, IOM Oslo 10 4.4. Ihmiskaupan uhrien neuvonta vapaaehtoisissa paluuohjelmissa johdanto Jacob Jørgensen, IOM Helsinki 11 4.5. Ihmiskaupan uhrien tuettu paluu Emilia Reijonen, Joutsenon vastaanottokeskus 12 4.6. Paluu ja paluuneuvonta sairaustapauksissa Lisa van de Pol, IOM the Hague Päivä 2: 20.5.2010: 4.7. Yksintulleiden alaikäisten paluu ja paluuneuvonta Lisa van de Pol, IOM the Hague 13 14 4.8. Esimerkkitapauksia Jacob Jørgensen, IOM Helsinki 15 4.9. Loppusanat 5. Päätelmät ja suositukset 6. Liittet 6.A. Esitykset 6.A.1 Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa - Jacob Jørgensen, IOM Helsinki 6.A.2 Outreach and counselling in general AVR programmes - Diana Cartier, IOM Oslo 6.A.3 Ihmiskaupan uhrien tuettu paluu - Emilia Reijonen, Joutsenon vastaanottokeskus 6.A.4 Return and return counselling for medical cases - Lisa van de Pol, IOM the Hague 6.A.5 Return and return counselling of unaccompanied minors - Lisa van de Pol, IOM the Hague 6.B. Seminaaria koskeva palaute 19 20 39 6.C.Seminaariin osallistuneet organisaatiot
Suomeksi In Finnish Suomi 3
Suomi 4 1. Johdanto Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n Helsingin aluetoimisto ja Maahanmuuttovirasto käynnistivät 1. tammikuuta 2010 Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa -hankkeen. Kolmivuotista hanketta rahoittavat Euroopan paluurahasto ja Maahanmuuttovirasto. Hankkeen tavoitteena on kehittää Suomeen pysyvä vapaaehtoista paluuta ja uudelleenintegroitumista edistävä ohjelma, jonka puitteissa voidaan tarjota kolmansien maiden kansalaisille vapaaehtoista paluuta myös tämänhetkisen hankkeen päätyttyä. Hankkeen on määrä kestää kolme vuotta, vuodesta 2010 vuoden 2012 loppuun asti. IOM Helsinki toteuttaa joka vuosi useita hanketoimintoja, jotka tukevat tarkkaan määritellyn, vapaaehtoiseen paluuseen ja uudelleenintegroitumiseen tähtäävän viitekehyksen kehittämistä Suomeen. Vapaaehtoisen paluun viitekehys perustuu IOM:n kansainväliseen kokemukseen paluuohjelmista sekä kansallisesti määriteltyihin parhaisiin käytäntöihin. Viitekehyksen tulisi tukea eri paluutoimijoiden välistä yhteistyötä, mukaan lukien Suomen viranomaiset, kansalaisjärjestöt ja muut Euroopan paluurahaston rahoittamat hankkeet. Koko hankkeen ajan IOM Helsinki auttaa tukikelpoisia hakijoita palaamaan kotimaahansa vapaaehtoisesti ja tarjoaa heille tukea uudelleenkotoutumisprosessin helpottamiseksi. Neuvontaseminaari 19.-20.5.2010 Paluu vapaaehtoisten palaajien tavoittaminen ja neuvonta
Suomi 5 NEUVONTASEMINAARI 19. 20.5.2010 Paluu vapaaehtoisten palaajien tavoittaminen ja neuvonta 19.5.2010: 11.00 12.00 Saapuminen ja rekisteröityminen / Maahanmuuttoviraston aula 12.00 13.00 Lounas 13.15 13.30 Avauspuhe / Migri 13.30 14.00 Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa ja PEPP-hanke / IOM Helsinki Jacob Jørgensen (suomeksi) 14.00 14.30 Tavoittaminen ja neuvonta yleisissä vapaaehtoisissa paluuohjelmissa esimerkkinä Norja / IOM Oslo Diana Cartier (englanniksi) 14.45 15.15 Kahvitauko 15.15 15.30 Ihmiskaupan uhrien neuvonta vapaaehtoisissa paluuohjelmissa esimerkkinä Tanska / IOM Helsinki Jacob Jørgensen (suomeksi) 15.30 16.00 Suomalainen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmä ja paluu / Joutsenon vastaanottokeskus Emilia Reijonen (suomeksi) 16.00 16.30 Keskustelua 16.30 17.00 Paluu ja paluuneuvonta sairaustapauksissa / IOM the Hague Lisa van de Pol (englanniksi) 17.15 18.00 Keskustelua Ensimmäisen päivän päätös 20.5.2010: 09.00 09.30 Aamukahvi 09.30 10.30 Yksintulleiden alaikäisten paluu ja paluuneuvonta / IOM the Hague Lisa van de Pol (englanniksi) 10.30 12.00 Esimerkkejä ja harjoituksia 12.00 12.30 Seminaarin päätös / loppusanat
Suomi 6 3. Yhteenvetoraportti seminaarista Seminaari järjestettiin 19.-20.5.2010 Maahanmuuttoviraston tiloissa, Helsingin Kalasatamassa
Suomi 7
Suomi 8 4.2. Vapaaehtoisen paluuohjelman kehittäminen Suomessa
Suomi 9
Suomi 10
4.4. Ihmiskaupan uhrien neuvonta vapaaehtoisissa paluuohjelmissa johdanto Suomi 11
Suomi 12
Suomi 13
Suomi 14 Toinen seminaaripäivä 20.5.2010 4.7. Yksintulleiden alaikäisten paluu ja paluuneuvonta
Suomi 15 4.8. Esimerkkitapauksia Jacob Jørgensen IOM Helsinki Seminaarin viimeinen aihe oli keskustelu erilaisista paluutapauksista käytännön näkökulmasta. Keskustelua johti Jacob Jørgensen, joka esitteli kunkin tapauksen ja pyysi yleisöä kertomaan kommenttejaan ja ajatuksiaan siitä, millaista neuvontaa kukin tapaus edellyttäisi ja mitä pitäisi ottaa huomioon.
Suomi 16 Arsham, 45 vuotta, Iran (M) Arsham on 45-vuotias mies Iranista. Hänellä on pakolaisasema Suomessa, mutta hän harkitsee vapaaehtoista paluuta. Arsham käy kunnan sosiaalityöntekijän puheilla keskustelemassa paluumahdollisuudesta. On otettava huomioon, että Arsham saattaa menettää oleskelulupansa Suomessa, jos hän päättää palata kotimaahansa. Siksi suositellaan, että hän hankkii oikeudellisen avustajan, jolta hän saa riittävästi tietoa paluun seurauksista. Jos paluutoive johtuu ainoastaan sosiaalisista ongelmista, palaaja ja sosiaalityöntekijä voivat yhdessä miettiä keinoja ongelmien korjaamiseksi ja keskustella paluusta vasta myöhemmin. Paluupäätöstä ei pidä tehdä sellaisen ongelman perusteella, joka voitaisiin ratkaista ensin varsinkaan, jos palaaja voi menettää pakolaisasemansa. Fatlim, 53 vuotta, Kosovo (M) Fatlim on 53-vuotias kosovolaismies, jolla on pakolaisasema Suomessa. Hän on jo päättänyt haluavansa palata, ja päätös on lopullinen. Hän tulee kunnan sosiaalityöntekijän puheille. Vaikka paluupäätös olisikin jo tehty, se on hyvä vahvistaa henkilön kanssa keskustelemalla. Matkan käytännön järjestelyjä varten pitää keskustella useista asioista. Ennen kaikkea tärkeää on se, minne henkilö on palaamassa: onko kyseessä se alue, mistä hän alun perin tuli, vai jokin toinen alue saman maan sisällä? Onko palaajalla tiedossa asuinpaikka aikooko hän ostaa tai vuokrata asunnon vai kenties asua sukulaistensa ja/tai ystäviensä luona, kunnes löytää jotain muuta? Jos henkilö pyytää uudelleenintegraatiotukea IOM:ltä tai joltain muulta organisaatiolta, tuen saamiselle voi olla erilaisia edellytyksiä, kuten liiketoimintasuunnitelman laatiminen tai tuen käyttökohteiden yksityiskohtainen kuvailu. Kaikki tämä riippuu tukijärjestelmästä, johon palaaja voi olla oikeutettu. Jos henkilöllä on yhä pakolaisasema Suomessa, hän saattaa hanketukien lisäksi olla oikeutettu kunnan myöntämään tukeen (toimeentulotukeen). Asioita, jotka pitää selvittää Suomessa ennen paluuta: asunnon luovuttaminen vuokranantajalle, henkilökohtaisten tavaroiden myyminen tai kuljettaminen kotiin rahtitavarana, osoitteenmuutoksen ilmoittaminen kunnalle jne. Etenkin pakolaisaseman saaneet henkilöt ovat saattaneet asua Suomessa pitkään, ja heille on voinut kertyä paljon henkilökohtaista omaisuutta, mutta lentoyhtiöillä on tiukkoja painorajoituksia koneeseen tuotaville tavaroille. Tavaroiden lähettäminen rahtitavarana on kallista, mutta vielä kalliimpaa on maksaa matkatavaroiden ylipainosta lentokentällä. Ei ole myöskään mukavaa joutua heittämään tavaroita pois lentokentällä muiden matkustajien silmien alla. Matkatavararajoitukset on siis tehtävä selväksi kaikille palaajille ennen matkan alkua ja lentokentälle menoa. Mohammad, 28 vuotta, Afganistan (M) Mohammad on nuori afganistanilainen mies. Hän on juuri saapunut Suomeen, ja häneltä on otettu sormenjäljet. Hänet on nyt viety vastaanottokeskukseen odottamaan turvapaikkahaastattelua. Milloin ja miten henkilölle tulisi kertoa vapaaehtoisen paluun mahdollisuudesta? Tulisiko vastaanottokeskuksen henkilökunnan antaa hänelle tietoa paluusta keskuksen tiedotustilaisuuksien yhteydessä, vai pitäisikö hänelle vain antaa mahdollisuus lukea esitteitä ja pyytää neuvontaa, jos hän haluaa tietää aiheesta enemmän? Kuka lähettää esitteet vastaanottokeskukseen, ja kuka keskuksessa kertoo esimerkiksi IOM:lle, kun esitteitä tarvitaan lisää? Jos vastaanottokeskuksen työntekijöiden on tarkoitus antaa tietoa paluusta, heidän tulee itsekin olla ajan tasalla vapaaehtoiseen paluuseen ja uudelleenintegraatioon liittyvistä järjestelmistä Suomessa tai vähintään tietää, keneen he voivat ottaa yhteyttä saadakseen lisätietoa. Pitäisikö palaajille järjestää vastaanottokeskuksissa säännöllisiä tiedotustilaisuuksia heidän omalla äidinkielellään? Se ei ehkä onnistu kaikkien kansallisuuksien kohdalla, etenkään jos kieliryhmät ovat pieniä ja/tai on vaikeaa löytää ihmisiä, jotka sekä tietävät vapaaehtoisesta paluusta että puhuvat ryhmän kieltä. Onko Mohammadilla mahdollisuus saada tietoa Internetistä? Pääseekö hän verkkoon vastaanottokeskuksessa, kirjastossa tai jossakin muualla? Pääsy Internetiin ei tietenkään tarkoita, että Mohammad osaa käyttää sitä, sillä hän voi olla lukutaidoton tai kokematon Internetin käytössä.
Giri, 31 vuotta, Sri Lanka (M) Giri on nuori mies Sri Lankasta. Hänen ei katsota olevan haavoittuvassa asemassa, mutta hän on kuullut, että hänen Colombossa asuva perheenjäsenensä on sairastunut vakavasti. Giri haluaa kovasti päästä kotiin ja tulee tapaamaan sosiaalityöntekijää niin pian kuin mahdollista. Hänen turvapaikkahakemuksensa on yhä käsittelyssä. Suomi 17 Kun Girin tilanteessa oleva henkilö haluaa kiireisesti palata ja vieläpä hyvästä syystä, toimiva viestintä paluuseen liittyvien eri osapuolten välillä on äärimmäisen tärkeää, jotta prosessi ei turhaan viivästy. Palaajalta kannattaa kysyä jo aikaisessa vaiheessa, onko hän jo peruuttanut turvapaikkahakemuksensa. Jos esimerkiksi palaajan asiakirjoja on yhä viranomaisilla, hän ei saa niitä takaisin ennen hakemuksen peruuttamista. IOM saattaa tarvita alkuperäiset asiakirjat suomalaisilta viranomaisilta ennen matkaa voidakseen anoa Sri Lankan suurlähetystöstä matkustusasiakirjaa, mutta IOM hoitaa asian suoraan suomalaisten viranomaisten kanssa. Useimmissa tapauksissa suurlähetystö pyytää alkuperäistä kansallista henkilötodistusta tai kopiota siitä matkustusasiakirjan hankintaa varten. Jotkin suurlähetystöt pyytävät myös poliisilta lausuntoa, mikäli palaajalla ei ole passia tai se on kadonnut. Vaikka Giri onkin yhteistyöhaluinen ja halukas palaamaan, on syytä tehdä selväksi, että matkustusasiakirjan anominen suurlähetystöstä voi kestää kauan riippumatta siitä, mihin maahan ollaan matkustamassa. Koska Girillä on kiire kotiin, hän saattaa suunnitella lähtemistä vastaanottokeskuksesta voidakseen asua ystäviensä luona Helsingissä matkustuspäivään saakka. Siinä tapauksessa kannattaa ottaa hänen yhteystietonsa ylös, jotta tiedot matkustuspäivästä ja muista käytännön asioista saadaan välitettyä hänelle suoraan. Mikäli Giri ei asu vastaanottokeskuksessa paluupäivän koittaessa, hänen täytyy ehkä itse järjestää matkansa asuinpaikastaan lentokentälle. Jos hän asuu yhä vastaanottokeskuksessa, IOM voi toimittaa hänelle bussilipun Suomen sisäiseen kaukoliikenteeseen. Kaukoliikennebussit ajavat yleensä suoraan Helsinki-Vantaan lentokentälle. Jos vastaanottokeskus sijaitsee kaukana Helsingistä ja jos on sopivia liikenneyhteyksiä ja hyviä syitä yöbussivaihtoehdon hylkäämiseen (esimerkiksi lapsiperheen ollessa kyseessä), saattaa olla mahdollista järjestää kotimaan lento asuinpaikasta Helsinki- Vantaan lentokentälle Irina, 27 vuotta, Venäjä (N) Irina on nuori venäläisnainen. Hänellä on todettu tuberkuloosi Suomessa turvapaikanhakuprosessin aikana. Irina on kertonut haluavansa palata vapaaehtoisesti. Matkustamiseen voivat vaikuttaa monet sairaudet. Sellaisia ovat esimerkiksi vammat, jotka edellyttävät pyörätuolin käyttöä, normaalia pidempää vaihtoaikaa ja toiminnassa auttavaa saattajaa, sekä muut tilat, jotka ovat tai joista saattaa tulla hengenvaarallisia, kuten mielenterveyshäiriöt, sydänvaivat ja HIV. Vaikka raskaus ei olekaan sairaus, raskaana olevien naisten kohdalla saatetaan toisinaan tehdä poikkeusjärjestelyjä, sillä kullakin lentoyhtiöllä on omat määräyksensä siitä, missä raskauden vaiheessa naisia vielä hyväksytään lennoille. Yleensä yli 28 viikkoa kestäneestä raskaudesta edellytetään lääkärintodistusta, mutta naista ei missään tapauksessa hyväksytä lennolle 34. raskausviikon jälkeen. Jos raskauden aikana on ollut komplikaatioita, matkustusajankohta voi olla entistä rajoitetumpi. Kaikissa tapauksissa, joissa on diagnosoitu vakava sairaus tai sellaista epäillään, on erittäin tärkeää pitää tiiviisti yhteyttä sosiaalityöntekijän ja hoitohenkilökunnan (esimerkiksi vastaanottokeskuksen terveydenhoitajan ja hoitavan lääkärin) kanssa isäntämaassa sekä IOM:n hoitohenkilökunnan kanssa paluumaassa. Koska tiedon jakaminen on tärkeää, palaajan kanssa tekemisissä olevan sosiaalityöntekijän tai muun osapuolen tulisi hankkia palaajalta suostumus siihen, että mahdolliset matkajärjestelyissä välttämättömät terveyteen liittyvät tiedot voidaan välittää IOM:lle. Maailman terveysjärjestö WHO on määrittänyt ohjeet tuberkuloosiin sairastuneiden matkustamisesta. IOM noudattaa WHO:n ohjeita eikä siksi voi riippumatta henkilön asemasta Suomessa järjestää matkaa ennen kuin henkilö on todettu matkustuskelpoiseksi. WHO:n tuberkuloosisääntöjen mukaan henkilö ei ole matkustuskelpoinen, ellei hän ole saanut kolmea puhdasta tulosta ysköksen tai nielunviljelyn perusteella, joten todisteet hyväksytyistä testeistä on toimitettava IOM:lle ennen matkan alkua. Paluuta valmisteltaessa on hyvä, jos palaajalla on mukanaan kopiot hänen keuhkoistaan otetuista röntgenkuvista sekä käännetyistä lääkärintodistuksista, jotta hoitoa voidaan jatkaa paluumaassa. Jos paluumaassa tarvitaan jatkohoitoa, se voi olla osa uudelleenintegraatiosuunnitelmaa. Vastaanottokeskus, jossa henkilö asuu, voi ehkä tarjota joitakin lääkkeitä riippuen siitä mitkä lääkkeet ovat kyseessä, taudista ja paluumaasta. mutta lääkehoito voi kestää korkeintaan neljä viikkoa, ja sekin on sallittua vain muutamissa tapauksissa.
Suomi 18 Joshua, 29 vuotta, Ghana (M) Joshua on nuori ghanalaismies. Hänellä on todettu HIV. Tällaisessakin tapauksessa on tärkeää saada palaajalta suostumus tietojen luovuttamiseen IOM:lle matkajärjestelyjä varten, jotta eri osapuolten välinen viestintä pysyy tiiviinä ja todenmukaisena. HIV-positiivisten ja muidenkin vakavasti sairaiden ja paluumaassa hoitoa tarvitsevien palaajien kohdalla voidaan harkita sitä, että IOM tai muu hoitohenkilökunta paluumaassa ottaa suoraan yhteyttä hoitavaan lääkäriin Suomessa. IOM:n hoitohenkilökunta on erikoistunut neuvomaan myös sairaiden matkustajien paluuseen liittyvissä asioissa ja vastaakin aina mielellään kysymyksiin. Lisäksi IOM voi paikallisen hoitohenkilökunnan kautta antaa tietoa tarvittavan hoidon saatavuudesta, lääkkeistä ja seurannasta ennen paluuta. Jos palaaja on huonossa kunnossa tai kärsii sairaudesta, joka saattaa puhjeta tai pahentua matkustettaessa (esimerkiksi mielenterveyshäiriöt), voi olla tarpeen määrätä henkilölle saattaja määränpäähän asti. Valittaessa saattajaa terveydellisistä syistä on mietittävä, pitäisikö saattajan olla Suomesta ja tuntea palaajan sairaus vai pitäisikö hänen olla esimerkiksi IOM:n hoitohenkilökuntaan kuuluva henkilö paluumaasta, puhua palaajan äidinkieltä ja tuntea hoitomahdollisuudet paluumaassa. Riippumatta siitä, kuka saattaja on, hänellä on oltava muodollisuudet kunnossa pystyäkseen ottamaan muodollisen vastuun palaajasta. Saattajan kanssa terveydellisistä syistä matkustavan palaajan täytyy tulla hyväksytyksi matkalle myös jokaisen matkan aikana käytettävän lentoyhtiön puolesta. Kaikilla lentoyhtiöillä on omat lomakkeensa sairaustapauksista kertomista varten. On otettava huomioon, että lentoyhtiöllä on aina viimeinen sana henkilön hyväksynnästä, ja hylkääminen on mahdollista. Jos palaaja ottaa matkalle lääkkeitä käsimatkatavaroissa, on varmistettava, että hänellä on resepti mukanaan, sillä lääkkeet voidaan muuten takavarikoida turvatarkastuksessa. Grace, 25 vuotta, Nigeria (N) Grace tulee Nigeriasta, ja hänet on tunnistettu ihmiskaupan uhriksi Suomessa. Sen vuoksi hänet on hyväksytty suomalaiseen ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään, mutta jonkin ajan kuluttua Grace on kertonut haluavansa palata Nigeriaan. Etenkin ihmiskaupan uhreille on erittäin tärkeää kertoa, että apua on saatavilla sekä ennen paluuta että sen jälkeen. Tunnistettuna uhrina Grace on jo saanut psykososiaalista apua Suomessa, mutta millaista apua hän voi odottaa paluumaassa? Ihmiskaupan uhrin paluussa ei ole kyse vain sen selvittämisestä, mihin paluumaan osaan palaaja haluaa esimerkiksi takaisin alkuperäiselle alueelle tai pääkaupunkiin vaan myös siitä, onko kyseinen paikka sopiva palaajalle. Oleskelevatko ihmiskauppiaat yhä samalla alueella, ja voisivatko he lähestyä Gracea tämän palattua? (Tämän pitäisi olla osa normaalia riskienarviointia.) Jos Grace palaa takaisin perheensä luo, oliko perhe mukana ihmiskauppaprosessissa vai olivatko he tietämättömiä siitä? Samasta syystä matkan järjestäjien ei tule ottaa yhteyttä perheeseen paluumaassa ilman palaajan suostumusta. On myös mahdollista, että palaaja tarvitsee perillä turvakotia. Mikäli turvakoteja edes on tarjolla, niitä ei yleensä ole tarkoitettu pitkäaikaiseen majoitukseen, minkä vuoksi turvallista majoitusta täytyy pohtia pitkällä aikavälillä. Joissakin paluumaissa on vakiintuneita, maksuttomia uhrien auttamisjärjestelmiä, joista ihmiskaupan uhri voi saada tukea paluunsa jälkeen. Ne ovat kuitenkin harvinaisia, joten yleensä ihmiskaupan uhrin täytyy saada taloudellista tukea kuntoutumiseensa ja uudelleenintegraatioonsa siltä maalta, josta hän palaa omaan maahansa. Niinpä kattava paluutuki, joka tähtää ihmiskaupan uhrin kestävään paluuseen, voi tulla kalliiksi lähettävälle maalle esimerkiksi Suomelle. Onko uhri auttanut Suomen lainvalvontaviranomaisia tunnistamalla ihmiskauppiaita ja nostamalla syytteitä heitä vastaan? Jos on, onko oikeudenkäynnit saatettu loppuun voiko se asettaa henkilön vaaraan? Entä haluaako henkilö ottaa yhteyttä oman maansa lainvalvontaviranomaisiin? Ihmiskaupan uhrille jokainen siirtyminen paikasta toiseen voi saattaa hänet vaaraan tai uudelleen ihmiskauppiaiden armoille. Turvatoimia on siksi mietittävä tarkoin paluuta suunniteltaessa. Turvallisuusasiat tai pelkästään henkilön hyvinvointi voivat edellyttää toiminnassa auttavan saattajan läsnäoloa koko matkan ajan.
Suomi 19 Hisham, 16 vuotta, Irak (M) Hisham tuli Suomeen turvapaikanhakijana ilman laillista huoltajaa, minkä vuoksi häntä pidetään yksintulleena alaikäisenä. Hän on kuitenkin päättänyt peruuttaa turvapaikkahakemuksensa ja palata Irakiin vapaaehtoisesti. Aina, kun alaikäinen ilmoittaa haluavansa palata vapaaehtoisesti, edustajan sekä Suomessa että paluumaassa on hyväksyttävä paluu. Suomessa olevan edustajan tulee allekirjoittaa AVRhakulomake yhdessä alaikäisen kanssa ja vahvistaa, että hän on keskustellut paluusta alaikäisen kanssa ja on sitä mieltä, että paluu on tämän etujen mukaista. Jos alaikäinen on yhteydessä perheeseensä paluumaassa ja voi antaa esimerkiksi puhelinnumeroita tai osoitteen, IOM voi ottaa yhteyttä perheeseen IOM:n paikallisen aluetoimiston avulla ja pyytää heidän suostumustaan paluuseen. Paluumaassa olevaa huoltajaa mieluiten vanhempia pyydetään allekirjoittamaan asiakirja, jonka mukaan huoltaja hyväksyy alaikäisen paluun perheeseen ja ottaa hänestä täyden vastuun lain edessä. Jos perhe ei halua ottaa alaikäistä takaisin, IOM ei voi osallistua paluun järjestämiseen. Lähtökohtana on, että yksintulleen alaikäisen tulisi matkustaa toiminnassa auttavan saattajan kanssa, joka voi olla esimerkiksi Suomessa oleva edustaja tai muu soveltuva henkilö. IOM voi tarvittaessa tarjota saattajan, joka puhuu samaa kieltä kuin alaikäinen. Esimerkiksi Suomeen matkustanut IOM:n työntekijä voi palata takaisin alaikäisen kanssa. Paluumaassa huoltajaa pyydetään tulemaan alaikäistä vastaan lentokentälle ja allekirjoittamaan luovutusasiakirja, jossa hän ottaa vastuun alaikäisestä. Itse matkan lisäksi myös alaikäisten uudelleenintegroitumista tulisi valmistella huolellisesti jo Suomessa. Jos alaikäinen on käynyt koulua Suomessa ollessaan, on ehkä hyvä kääntää tärkeimmät asiakirjat, kuten todistukset, alaikäisen omalle kielelle ennen paluuta. Tulee myös miettiä, mitä alaikäinen voisi tehdä omassa maassaan sinne palattuaan. Meneekö hän kouluun ja/tai jatkaako hän Suomessa aloittamiaan opintoja? Onko paluumaassa tarjolla maksuttomia palveluita ulkomailta palaaville alaikäisille? Onko koulutusjärjestelmä maksuton? Joissakin maissa, kuten Irakissa, oman yrityksen voi perustaa jo 15-vuotiaana. Yritys voisikin olla hyvä uudelleenintegroitumistapa alaikäiselle, jos hänen perheenjäsenensä voisivat auttaa sen perustamisessa mutta yritys olisi hänen nimissään. IOM oli aikonut käydä yleisön kanssa läpi enemmänkin esimerkkitapauksia, jotka koskivat ikääntyneiden, liikuntarajoitteisten, yksinäisten naisten ja perheenpäiden paluuta, mutta ajanpuutteen vuoksi esitys oli keskeytettävä ennen kaikkien tapausten käsittelyä. 4.9 Loppusanat Jacob Jørgensen päätti esimerkkitapausten läpikäynnin ja samalla koko seminaarin kiittämällä yleisöä osallistumisesta ja aktiivisesta keskustelusta. IOM:n puolesta Jørgensen toivoi, että seminaari oli ollut osanottajille hyödyllinen, ja kehotti heitä jatkamaan keskustelua vapaaehtoisesta paluusta ja uudelleenintegroitumisesta niin toistensa, IOM:n kuin potentiaalisten palaajienkin kanssa.
Suomi 20 5. Päätelmät ja suositukset Kuten voidaan päätellä osallistujien palautteesta (liite 6.B), seminaari osoittautui yleisesti ottaen hyödylliseksi kaikille osapuolille. Vaikka jotkut sanoivatkin seminaarikielenä käytetyn englannin (mikä johtui kansainvälisten vieraiden läsnäolosta) vaikeuttaneen omien mielipiteiden ilmaisua, kahden seminaaripäivän aikana saatiin kerättyä seuraavat suositukset ja parhaat käytännöt: Tietoa tuetun vapaaehtoisen paluun mahdollisuudesta pitäisi olla potentiaalisten palaajien saatavilla aina, mutta heille suunnattuja, hyvin aktiivisia tiedotustoimia tulisi kuitenkin välttää välittömästi Suomeen saapumisen ja turvapaikkaprosessin aloittamisen jälkeen. Tiedonvälitys on tärkeää myös eri paluutoimijoiden, esimerkiksi vastaanottokeskusten, poliisin ja IOM:n, välillä. Koordinointi on erityisen tärkeää, kun palaaja on haavoittuvassa asemassa. Tietoa vapaaehtoisesta paluusta voitaisiin antaa vastaanottokeskuksissa esimerkiksi kerran kuukaudessa, mutta keskuksissa on myös hyvä olla tarjolla esitteitä ja muuta materiaalia. Kuten Hollannin ja Norjan tapauksista kävi ilmi, IOM:n henkilökunnan säännölliset vierailut vastaanottokeskuksiin voisivat antaa hyödyllistä tietoa tuetusta vapaaehtoisesta paluusta. Joskus sosiaalityöntekijöiden on vaikea antaa tarkkaa tietoa vapaaehtoisesta paluusta, koska hankkeet ovat luonteeltaan muuttuvia. Siksi tarvitaan pysyviä paluujärjestelmiä ja tiedotusmateriaalien säännöllistä päivitystä. Yleisesti ottaen keskustelu oli hedelmällistä, antoi uusia ideoita ja johti haluun tehdä entistäkin tiiviimpää yhteistyötä erilaisten paluutoimijoiden ja -neuvojien kanssa.