SEMIREGULAR Numero 9, Vuosi 2011 Linnunradan reunalta LSST kaukoputki Survey Telescope, tulee olemaan valmistuttuaan varsinainen peto kaukoputkeksi. LSST ahkeroi jokaisena selkeänä yönä korkealla Chilen vuoristossa, kuvaten supertarkalla optiikalla taivasta. LSST poikkeaa aikaisemmista vastaavista laitteista. Se ryöppää taivasta ennennäkemättömän nopeasti, syvältä ja väsymättä. Kuvat analysoidaan ja mitataan automaattisesti. Jos taivaalla jokin liikahtaa tai muuttuu, pystyy LSST kuvaamaan ilmiön. Kamera Kuva 1: LSST teleskoopin on määrä valmistua vuosikymmenen loppuun mennessä. Kuva: (C) LSST Kun luin ensimmäisen kerran LSST teleskoopista, taisin hieman huolestua. LSST, eli Large Synoptic LSST:n kamera on 3.2 gigapikselin CCD-kamera. Kamera pystyy lukemaan yhden kuvan 2 sekunnissa. Kamera on vain 16 bittinen ja siinä tulee olemaan käytössä uudemman standardin mukaiset ugritzy - suodattimet. Kun kamera kytketään tähän yli kahdeksan metrin peilillä varustettuun nopeaan f/1.234 kaukoputkeen, peittää se taivaasta hulppean 3.5 x 3.5 asteen kokoisen alueen. Yhden yön kuluessa LSST kuvaa yli 800 kartoi- Sisältö Linnunradan reunalta............... 1 Uutisnurkka.................... 4 Käyttötilastot 2011................ 12 Vuoden 2011 havaintoprojekti.......... 14 Tähtipakina.................... 17 Yleiset asiat..................... 20
Numero 9, Vuosi 2011 2 tuskuvaa. Valotusajat tulevat olemaan lyhyitä, vain 10-20 sekuntia. Sama taivaan alue kuvataan kaikkien suodattimien läpi. Punaisessa valossa kaukoputki yltää 15 sekunnin valotusajalla jopa 24.5 magnitudiin. Näin lyhyet valotusajat saavat kiinni nopeasti liikkuvat NEO-asteroidit, jotka voivat olla paitsi hyvin himmeitä niin myös nopeita. LSST:n avulla syväluotaava galaksikuvaus nousee aivan uudelle tasolle. LSST aikoo kuvata miljardeja galakseja kyseisten suodattimen läpi aina punasiirtymään 3 asti. Kotigalaksimme tähtiä on tarkoitus kuvata ja luetteloida noin kymmenen miljardia. Määrä on 5-10 prosenttia galaksimme kaikista tähdistä. Galaksien kuvaaminen mahdollistaa aivan ennennäkemättömän tarkan 3D-mallin muodostamisen lähes koko tunnetusta maailmankaikkeudesta. Mielestäni tällä tarkalla maailmankaikkeutta kuvaavalla 3D-kartalla on potentiaalia jäädä historiaan yhtenä ihmiskunnan suurimmista saavutuksista atomin halkaisun ohella. Tiedonhallinta On arvioitu, että yhden havaintoyön aikana LSST:n kamera tuottaa 15 teratavua kuvainformaatiota. Vuositasolla puhtaan raakatiedon määrä on noin 6.8 petatavua. Levykapasiteettia on varattu 200 petatavua. Tietokoneet jotka tätä tietomäärää hallinnoivat, ovat laskentateholtaan vähintään 60 teraflopin koneita. Käytetyn tietoverkon siirtonopeus on 10 gigabittiä. LSST ei pelkästään kuvaa NEO-asteroideja ja galakseja ennennäkemättömällä tarkkuudella vaan myös muuttuvia tähtiä. Kuva 2: LSST teleskoopin peiliä hiotaan. Kuva: (C) LSST Onkin todennäköistä, että LSST löytää runsaasti uusia muuttujia kotigalaksistamme mutta ehkä myös paikallisesta galaksijoukostamme. LSST ei pelkästään löydä uusia muuttujia vaan tulee rutiininomaisesti mittaamaan jo tiedossa olevia muuttujia säännöllisesti, tarkasti ja nopeasti. Entä tekeekö LSST muuttujahavaitsijoista työttömiä? En usko. Nykytiedon valossa LSST:n on suunniteltu olevan toimintakelpoinen vain 10 vuotta. Tänä aikana nousee löydettyjen muuttujien määrä kymmenillä ellei peräti sadoilla tuhansilla tähdillä. Vastaavasti tunnettujen muuttujien toiminnasta tullaan saamaan aivan uutta tietoa.
Numero 9, Vuosi 2011 3 Mutta yksi asia tulee olemaan melko varmaa. Kun näin pitkälle päästään, niin jokainen itseään kunnioittava muuttujahavaitsija joutuu ostamaan itselleen ugrizy -standardin mukaiset fotometriset suodattimet. Vanha fotometrinen UBVRI-standardi kun ei ole yhteensopiva uuden standardin kanssa. Tässä numerossa Kuva 3: Kameran 3200 megapikselin CCD-kennon malli. Malliin on teipattu täysikuu, joka havainnollistaa minkä kokoisena kuu näkyisi valmiissa kuvassa. Kuva: (C) LSST Tämä kaikki tarkoittaa sitä, että tähtiharrastajille jää tämän jälkeen tehtäväksi jatkaa niiden uusien kohteiden mittaamista jotka LSST on löytänyt. Muuttujahavaitsijalle LSST tulee olemaan siis eräänlainen galaktisen aarrearkun avaaja. Olemme edistyneet semiregular-uutislehden yhdeksänteen numeroon. Tämän numeron uutisnurkassa käymme läpi vuoden 2011 merkittävimmät havainnot ja yhteenvedot, Vuoden havaintokamppanja -artikkelissa päätämme virallisesti Epsilon Aurigae-projektimme, ja kerromme mitä tiede pystyi selvittämään tästä kohteesta, ja mitä jäi edelleen, sanoisinko peräti, pimentoon. Julkaisemme myös jo tuttuun tapaan Semiregular.com verkkopalvelun vuoden 2011 käyttötilastot. Tähtipakina-palstalla jatkotarinamme Galaktinen kuriiri on edennyt neljänteen osaan. Lue miten protagonistimme seuraa avaruuspiraattien röyhkeästi varastamaa vor Ronomockin arkkua galaksin kaikkein vaarallisimmille alueille. Antoisia lukuhetkiä. Mika Luostarinen Helmikuu 2012, Espoo * * * Kuva 4: LSST-tähtitorni ulkoa. Kuva: (C) LSST
Numero 9, Vuosi 2011 4 Uutisnurkka M. Luostarinen Tunnettu ns. käänteinen nova R Coronae Borealis (R CrB) osoitti viitteitä kirkastumisesta pitkän minimijakson jälkeen. Yhteenveto vuoden 2011 uutisista Tällä palstalla kertaamme lyhyesti kuluneen vuoden merkittävimmät uutiset ja havainnot. Vuosi 2011 oli leimahtaneiden supernovien suhteen kohtalaisen aktiivinen. Pitkin vuotta vieraissa galakseissa räjähti supernovia suhteellisen tiuhaan tahtiin. Vuoden kuluessa Suomalaiset havaitsijat pääsivät SDSS 074545 -projektin yhteydessä avustamaan myös Hubble-avaruusteleskooppia. 23.2.2011 CSS 081231:071126+440405 aktiivisenä CSS 081231:071126+440405 on Ajomiehen tähdistöstä vuonna 2008 löydetty syvästi pimentyvä polaari, jonka havaittiin purkautuvan ensimmäisen kerran vuoden 2009 alussa. Polaarit ovat kataklysmisiä muuttujia, joiden valkoisen kääpiön ympärillä on voimakas magneettikenttä. Magneettikenttä vaikuttaa merkittävästi materiakiekon muotoon ja kehitykseen. Polaareissa materia, joka normaalisti kertyisi kiekkoon, ajautuukin magneettikentän ohjaamana valkoisen kääpiön napa-alueille. Lyhennys CSS tähden nimessä viittaa Catalina Sky Survey-projektiin, jonka päätarkoituksena on löytää maalle vaarallisia NEO-asteroideja. Suomalaisista havaitsijoista Arto Oksanen on kuvannut kohteesta useita aikasarjoja, joista on ollut apua järjestelmän tyypin määrittelyssä. Tähden P orb on 0.0813d ja amplitudi 14.2-19.3 m V. Tyyppi AM+E. Havaitut pimennykset ovat 4 m V ja ne ovat syviä. Helmikuussa 2011 kohteen havaittiin olevan purkautumassa ja aikasarjan kohteesta kuvasi 23.2.2011 Jari Suomela. Valitettavasti Jari ei raportoinut havaintojaan Semiregular.com palveluun, joten valokäyrää aikasarjasta ei ole tarjolla. Tämä on hieno kohde niille CCD-kuvaajille, jotka haluavat osallistua uuden muuttujan persoonallisuuden ja ominaisuuksien selvittämiseen. 1.3.2011 R CrB yritti kirkastua Kuva 1: R CrB tähden sijainti Pohjan kruunun tähdistössä. Normaalisti R CrB loistaa noin 6 m V paikkeilla, mutta ajoittain se himmenee noin 13-14 magnitudiin. Tyypillisesti tähden minimit kestävät vain joitakin kuukausia. Tähti on kirkastunut vuosina 1866 ja 1946 jopa 2 m V asti. R CrB painui vuonna 2007 noin 14 magnitudiin ja on pysynyt siitä lähtien minimissä. Tämän kertaista minimiä voidaan hyvällä syyllä pitää epätavallisen pitkänä. Se onkin tähden tunnetun historian aikana pisimpään jatkunut yhtäjaksoinen minimi ja sen takia merkittävä. Vuoden 2010 lopulla R CrB kirkastui hieman, mutta ei kuitenkaan kyennyt nousemaan sille tyypilliseen kuuteen magnitudiin. Vuoden 2011 lopulle tultaessa R CrB oli vain noin 13 m V. R CrB on hyvin vanha keltainen ylijättiläinen ja CRB-tähtien prototyyppitähti. Tähden etäisyys on noin 6000 valovuotta. Spektriluokka G0. Massa noin 0.8 M. Luminositeetti vastaavasti 8000 L. Tähden säde ei ole tiedossa. Tähden uskotaan himmentyvän, koska sen atmosfääriin pääsee kumuloitumaan hiilipölyä. Yleensä R CrB toipuu minimistä kohtalaisen nopeasti, koska tähden säteilypaine kirjaimellisesti puhaltaa pölyn tähden ympäriltä pois. Tämä enigmaattinen tähti on erinomainen havaintokohde. Sitä on tutkittu intensiivisesti vuodesta 1795 lähtien, jolloin sen löysi Edward Pigott. CRB-luokan tähtiä on löydettu vasta 50 kappaletta ja syy on todennäköisesti se, että tähdet viettävät aikaansa tässä kyseisessä kehitysvaiheessa vain noin 1000 vuotta. R CrB on antoisa havaintokohde tähtiharrastajalle. Sitä voi havaita sen ollessa maksimissa tavallisil-
Numero 9, Vuosi 2011 5 la kiikareilla ja sen painuessa minimiin siihen yltää noin 20-25 cm kaukoputkella. 6.3.2011 SDSS 074545 Hubble-kamppanja Maaliskuussa 2011 Aavso organisoi muuttujahavaitsijoille havaintokamppanjan yhteistyössä Hubbleavaruusteleskoopin kanssa (STScI, Space Telescope Science Institute). Kamppanjan kohteena oli kataklysminen muuttuja SDSS J074531.92+453829.5 (jatkossa SDSS 074545). Jotta Hubble voisi onnistuneesti mitata tähden spektrin superherkällä COS-spektrometrillä, olisi muuttujan pysyttävä minimissään. Kuva 3: SDSS 074545 kuvattuna Komakalliolla, Kirkkonummen Komeetta ry:n havaintopaikalla. SDSS 074545 on tuore vuonna 2007 löydetty (P. Szkody) kataklysminen muuttuja, jota ei ole aikaisemmin havaittu purkautumassa. SDSS 074545 on minimissään hyvin himmeä, vain 19.1 m V. Tähti on tyypitetty UG+ZZ tähdeksi ja sen amplitudiksi on ilmoitettu 13.8-19.1 m V. Spektriluokkaa ei ole määritetty mutta tähdelle on mitattu P orb = 0.05993d. Kuva 2: Superherkkä COS-spektrometri. Kampanjassa tähtiharrastajia pyydettiin monitoroimaan SDSS 074545 muuttujaa, ja tekemään hälytys, jos muuttuja alkaisi kirkastumaan ennen annettua ajankohtaa. Kohde pysyttelikin toivottuna aikana säyseästi minimissä ja Hubblen onnistui kuvata tähden spektri COS-kameralla. Koska COS on niin herkkä spektrografi, että jos sillä kuvataan kirkkaana olevaa tähteä voi laite vaurioitua. Tästä syystä COS-spektrografilla voi kuvata vain himmeitä kohteita. Projektia johti astrofysiikan professori Paula Szkody (University of Washington, Astronomy Department), joka on erikoistunut kataklysmisiin muuttujiin. Kuva 4: Yksityiskohta SDSS 074545 alueesta.
Numero 9, Vuosi 2011 6 Kuva 6: Timo Kantolan ottama kuva 12.3.2011 kohteesta SDSS 074545. Kohde merkitty pienellä keltaisella nuolella. Kuva 5: Arto Oksasen kuva SDSS 074545 alueesta. Kuva otettu 16 tuuman RCOS teleskoopilla Hankasalmella. Kohdetta kuvasivat Timo Kantola, Mika Luostarinen ja Arto Oksanen. Kamppanjan jälkeen Paula muisti myös Suomalaisia havaitsijoita ystävällisellä kirjeellä: "David, Mike,Ian, Mike LMJ, Timo, Arto, George, Walter and Elizabeth, just wanted to show you what your observing allowed us to do. Last night I was able to download the new HST data and make a quick plot, which is attached as a pdf so hopefully you can be the first to see our succesful result. Its a bit of a puzzle as the strong pulsations are not apparent in the optical (it will take a while for us to analyze the UV for that) while the fluxes are a bit lower but the lines stronger. So don t know if we missed an outburst in the last year while the object was unabservable or what is going on. But it gives us something to work with for the next year. Thanks for your excellent coverage which allowed the observations to to forward! The next one in a few weeks is trickier (GW Lib) which is at dec of -25 and in the post midnight sky. Impressive that so many observers from Finland contributed to the SDSS0745 campaign." SDSS 074545 on hieno esimerkki siitä, miten tähtiharrastajat voivat tietyissä tilanteissa avustaa merkittävillä tieteellisillä instrumenteilla tehtävää tutkimusta. Tämä kampanja oli onnistunut esimerkki harrastajien ja ammattilaisten ns. Pro-Am yhteistyöstä. 30.3.2011 NSV 1436 purkautui Harvoin purkautuva kataklysminen muuttuja NSV 1436 (Ross 4, 1RXS, J040239.4+425037) purkautui maaliskuussa 2011. Purkauksesta ilmoitti ensimmäisenä E. Muyllaert (Belgia). Edellinen varmistettu purkautuminen oli tapahtunut vuonna 1948. Kuva 7: NSV 1436 sijainti Perseuksen tähdistössä. NSV 1436 sijaitsee Perseuksen tähdistössä. Tähti on listattu ns. New Suspected Variable luetteloon (New Catalogue of Suspected Variable Stars). Sen löysi F. E. Ross vuonna 1925 (AJ 36,99). Sellaiset tähdet, joiden ei varmuudella tiedetä
Numero 9, Vuosi 2011 7 olevan muuttujia tai joiden tyyppi ei ole täysin varma, on listattu NSV-luetteloon. Kun tähden luokka on varmistettu se siirretään GCVS-luetteloon. NSV 1436 13.20 13.38 13.56 13.74 13.92 14.10 14.28 14.46 14.64 14.82 15.00 0.0000 30.03.2011 15:00 Vuorokausia : 1.6250 Havaintoja : 297 0.8125 JD + 2455651.125 1.6250 01.04.2011 06:00 Kuva 8: NSV 1436 valokäyrää ajalta 30.3.2011-1.4.2011. Havainnot (C) 2011 Arto Oksanen, Mika Luostarinen. NSV 1436 tähden tiedetään olevan muuttuja, mutta sen luokka ja tyyppi on vielä varmentamatta. Tämä tekee kohteesta havaitsemisen arvoisen. Tähden uskotaan olevan U Geminorum-tyyppinen muuttuja. Normaalisti tähden kirkkaus on noin 19 m V paikkeilla (tai vähintäänkin alle 16 m V ), mutta maaliskuussa 2011 se kirkastui ensin noin 13.5 m V magnitudiin (9-10.3.2011) ja sitten magnitudiin 12.8 m V (30.3.2011). NSV 1436 on myös röntgensäteilijä. NSV 1436 13.30 13.36 13.42 13.48 13.54 13.60 13.66 13.72 13.78 13.84 13.90 0.0000 30.03.2011 18:00 Vuorokausia : 0.2917 Havaintoja : 199 0.1458 JD + 2455651.25 0.2917 31.03.2011 01:00 NSV 1436 14.40 14.48 14.56 14.64 14.72 14.80 14.88 14.96 15.04 15.12 15.20 0.0000 31.03.2011 20:30 Vuorokausia : 0.1667 Havaintoja : 98 0.0833 JD + 2455652.35416667 Kuva 10: NSV 1436 valokäyrä 31-1.4.2011. 0.1667 01.04.2011 00:29 NSV 1436 tähden suosio nousi merkittävästi näiden kahden purkautumisen takia vuonna 2011. Erityisesti AAVSOn postituslistoilla tähdestä käytiin vilkasta keskustelua. Eräät kokeneet havaitsijat ovat ehdottaneet tähdelle UGZ-tyypitystä, mutta havaintoja on edelleen aivan liian vähän, jotta tähden luokka ja tyyppi olisi luotettavasti määriteltävissä. Tämä on ehdottomasti havaitsemisen arvoinen CCD-kohde ja kaipaa jatkossakin silmälläpitoa. 28.4.2011 Supernova SN2011by galaksissa NGC 3972 Helmikuun 26. päivä leimahti Ison Karhun galaksissa NGC 3972 supernova SN2011by. Kuva 9: NSV 1436 valokäyrä 30-31.3.2011. Tähden purkautumista havaitsivat maalishuhtikuussa Arto Oksanen, Mika Luostarinen ja Jari Suomela. NSV 1436 purkautui uudestaan 9.10.2011. Tuolloin se kirkastui magnitudiin 12.4 m V. Tätä lokakuussa tapahtunutta purkautumista ei pilvisyyden takia voitu havaita Suomessa. Kuva 11: Supernova SN2011by sijainti Ison Karhun tähdistössä. Isäntägalaksi on tyypin SA(s)bc tyyppinen spiraaligalaksi, jonka kirkkaus on 13.0 m V. Galaksin etäisyys on noin 13.6 Mpc eli noin 44.35 miljoonaa valovuotta. Havaintoja supernovasta tehtiin useiden suomalaisten havaitsijoiden avustuksella. Supernovasta kuvattiin kaksi lyhyttä aikasarjaa Komakalliolla Kirkkonummella.
Numero 9, Vuosi 2011 8 SN 2011BY 13.80 13.85 13.90 13.95 14.00 14.05 14.10 14.15 14.20 14.25 14.30 0.0000 28.04.2011 18:00 Vuorokausia : 1.2917 Havaintoja : 47 0.6458 JD + 2455680.25 1.2917 30.04.2011 01:00 Kuva 12: Komakalliolla Kirkkonummella kahtena eri yönä kuvatut aikasarjat supernovasta SN 2011BY. Supernova oli noin 14.15 magnitudia. Kuva: (C) Mika Luostarinen. Kuva 15: Supernova SN2011by galaksissa NGC 3972. Kuva: (C) Mika Luostarinen. SN 2011BY 13.90 13.94 13.98 14.02 14.06 14.10 14.14 14.18 14.22 14.26 14.30 0.0000 28.04.2011 19:59 Vuorokausia : 0.1458 Havaintoja : 23 0.0729 0.1458 28.04.2011 23:30 JD + 2455680.33333333 Supernovan maksimikirkkaus nousi noin 12.5 m V arviolta kymmenen vuorokautta löydön jälkeen. Tämän jälkeen se alkoi Ia-tyypin supernoville tyypillisen himmentymisen. Supernovaa kuvattiin useiden suomalaisten harrastajien toimesta. Kuva 13: Ensimmäinen Komakalliolla kuvattu aikasarja supernovasta SN 2011BY. Kuva: (C) Mika Luostarinen. SN 2011BY 13.85 13.86 13.87 13.88 13.89 13.90 13.91 13.92 13.93 13.94 13.95 0.0000 29.04.2011 20:30 Vuorokausia : 0.1042 Havaintoja : 24 0.0521 0.1042 29.04.2011 22:59 JD + 2455681.35416667 Kuva 16: Yksityiskohtaisempi kuva supernovasta SN2011by ja galaksista NGC 3972. Kuva: (C) Mika Luostarinen. Alla suomalaisten tähtiharrastajien ottamia kuvia supernovasta SN2011by. Kuva 14: Toinen Komakalliolla kuvattu aikasarja supernovasta SN 2011BY. Tässä supernova oli jo kirkastunut noin 13.8 magnitudiin. Kuva: (C) Mika Luostarinen. Supernova sijaitsi noin 5,3 itään ja 19,1 pohjoiseen galaksin NGC 3972 keskuksesta. Spektrianalyysi paljasti kyseessä olevan tyypin Ia-supernova. Kuva 17: Rauno Päivisen ottama kuva supernovasta SN2011BY. Kuva: (C) Rauno Päivinen.
Numero 9, Vuosi 2011 9 Supernova SN 2011BY oli yksi kevään 2011 mielenkiintoisimmista taivaallisista tapahtumista. Se aktivoi niin kotimaisia kuin ulkomaaalaisia havaitsijoita ympäri maailman. Nekin havaitsijat, jotka tyypillisesti eivät seuraa muuttuvia tähtiä, osallistuivat tämän kohteen kuvaamiseen. Ursan www.avaruus.fi-palvelun tähdetfoorumilla tästä supernovasta käytiin useita viikkoja kiitettävän ahkerasti vilkasta keskustelua. 3.6.2011 Supernova SN 2011dh galaksissa M51 Kuva 18: Iiro Sairasen piirtämä kuva supernovasta SN2011BY. Kuva: (C) Iiro Sairanen. Kesäkuun alussa leimahti supernova tutussa kaksoisgalaksissa M51 (CBET 2736). Supernova leimahti suoraan M51 spiraalihaaran keskellä. Valoisasta kesätaivaasta johtuen, ei tätä supernovaa havaittu Suomessa. Kuva 19: Jorma Mantylän ottama kuva supernovasta SN2011BY. Kuva: (C) Jorma Mäntylä. Kuva 21: Supernova SN 2011dh galaksissa M51. Kuva: (C) Soulier. Supernovan löysi A. Riou ja se oli löytöhetkellä noin 13.5 m V. Keck teleskoopin ottaman spektrin perusteella kyseessä oli tyypin II-supernova. 25.8.2011 Supernova SN 2011fe galaksissa M101 Kuva 20: Jari Suomelan ottama kuva supernovasta SN2011BY. Kuva: (C) Jari Suomela. Elokuun loppupuolella (24.8.2011) leimahti supernova tutussa Ison Karhun galaksissa M101. Löytöhetkellä supernova oli vain 17.2 m V, mutta se kirkastui nopeasti. Supernova kohosi maksimissaan jopa magnitudiin 10 m V asti. Löydöstä ilmoitti ensimmäisenä Palomar Transient Factory (PTF) ja supernova sai aluksi nimen PTF11kly. Myöhemmin supernova sai järjestysnumeron SN 2011fe. Spektri paljasti kohteen olevan tyypin Iasupernova, joka havaittiin purkauksen ollessa vasta
Numero 9, Vuosi 2011 10 aluillaan. Ensimmäisen vuorokauden aikana supernova kirkastui magnitudiin 14.8 m V. Varhaisimmat kuvat joista supernovan voi erottaa ovat elokuun 23. päivältä. Tämä on yksi harvoista supernovista, jotka on onnistuttu kuvaamaan lähes kokonaan räjähdyksen alusta loppuun asti. Isäntägalaksi M101 on noin 21 miljoonan valovuoden päässä ja yksi Linnunrataamme lähimpiä galakseja. Tyypin Ia-supernovilta kuluu keskimäärin 18 vuorokautta kunnes ne ovat saavuttaneet maksimikirkkauden. Supernovaa SN 2011fe kuvattiin runsaasti niin Suomessa kuin muualla maailmassa. Alla kotimaisten kuvaajien kuvia. Kuva 23: Piirros supernovasta SN 2011fe galaksissa M101. Kuva: (C) Allar Saviauk. Kuva 22: Supernova SN 2011fe galaksissa M101. Kuva: (C) Lauri Kangas. Kohde oli maksimissaan niin kirkas, että se sai kokeneen tähtikuvaajan, Lauri Kankaan, kommentoimaan avaruus.fi-foorumilla seuraavasti: Supernovalla diffraktiopiikit. Kaikkea sitä pitääkin nähdä.. Kuva 24: Jari Suomelan koostama hieno kuvasarja supernovasta SN 2011fe galaksissa M101. Kuva: (C) Jari Suomela.
Numero 9, Vuosi 2011 11 Nimi RA DEC Tyyppi SN 2011fe 14:03:05.81 +54:16:25.4. Ia SN 2011fe sijainti ja tyyppi Yhteenveto Muuttujahavaitsijoille vuosi 2011 oli varsin aktiivinen. Monet supernova-leimahdukset aktivoivat sellaisiakin tähtiharrastajia, jotka eivät yleensä havaitse muuttuvia tähtiä. Muutama AAVSOn mielenkiintoinen havaintokampanja sekä muut oivalliset taivaalliset tapahtumat pitivät huolen siitä, ettei tähtikirkkaina öinä ollut tekemisen puutetta. * * * Kuva 25: Supernovasta SN 2011fe galaksissa M101. Kuva: (C) Petri Kehusmaa. Kuva 26: Tässä kuvassa näkyy muut galaksissa M101 räjähtäneet supernovat vuosina 1909-2011. Kuva: (C) Jari Suomela.
Numero 9, Vuosi 2011 12 Käyttötilastot 2011 M. Luostarinen Julkaisemme tässä osiossa vuosittaiset käyttötilastot semiregular.com palvelun käyttäjistä ja raportoiduista havainnoista. 18000 Kaikki havainnot (kumulatiivinen) per vuosi Kaikki havainnot 16000 14000 12000 KPL 10000 8000 6000 4000 2000 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Vuosi Kuva 1: Vuoden 2011 lopulla semiregular.com palvelun tietokannassa oli yhteensä 17216 muuttujamittausta. 3000 2750 Raportoituja havaintoja per vuosi Raportoituja per vuosi 2500 2250 2000 1750 KPL 1500 1250 1000 750 500 250 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Vuosi Kuva 2: Vuonna 2011 semiregular.com palveluun raportoitiin 2993 uutta muuttujahavaintoa.
Numero 9, Vuosi 2011 13 20 Uusia havaitsijoita per vuosi Uusia havaitsijoita 15 KPL 10 5 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Vuosi Kuva 3: Vuonna 2011 semiregular.com palveluun liittyi 3 uutta havaitsijaa. 55 50 Havaitsijoiden kumulatiivinen kasvu per vuosi Havaitsijat 45 40 35 KPL 30 25 20 15 10 5 0 1999 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Vuosi Kuva 4: Vuoden 2011 lopulla palveluun oli rekisteröitynyt yhteensä 51 käyttäjää.
Numero 9, Vuosi 2011 14 Vuoden 2011 havaintoprojekti M. Luostarinen Vuonna 2011 ainoana projektitähtenä oli edelleen Epsilon Aurigae. Suomalaiset havaitsijat saivat yli kaksi vuotta kestäneen kunniakkaan havaintoprojektin päätökseen syksyllä 2011. 2.60 2.78 2.96 3.14 3.32 3.50 3.68 3.86 4.04 4.22 4.40 EPS AUR 0.0000 01.10.2008 00:00 591.8416 JD + 2454740.5 Vuorokausia : 1183.6833 Havaintoja : 361 1183.6833 28.12.2011 16:23 Kuva 1: Epsilon Aurigaen valokäyrää suomalaisten tähtiharrastajien mittaamana vuoden 2008 lopulta vuoden 2011 puoliväliin. Valoisat kesäkuukaudet keskeyttivät mittaukset kirkastumisen alkaessa. Epsilon Aurigaen mysteeri on ratkaistu Epsilon Aurigaen tarina on pitkä ja monivaiheinen. Se on pitänyt otteessaan tähtitieteen suurimpia nimiä kautta vuosikymmenien. Erilaisia teorioita, malleja ja selityksiä on tarjottu vuosien kuluessa runsaasti. Jokaisen näistä on aikoinaan toivottu selittävän tähdestä tehdyt havainnot. Jokainen tarjotuista selityksistä on kuitenkin romahtanut yksi toisensa jälkeen ja Epsilon Aurigae on aina onnistunut säilyttämään salaisuutensa tuleville sukupolville. Mutta nyt vahdissa oleva sukupolvi näyttää vihdoin lopulta ratkaisseen tämän tähden mysteerin lopullisesti. Tätä yli sata vuotta kestänyttä pähkinää on ratkottu tietokonesimulaatioiden, interferometrien, fotometrien ja tietysti tuhansien sitkeiden havaitsijoiden avulla. Kuinka mysteeri syntyi? Olemme kertoneet melko tarkasti, miten Epsilon Aurigaen mysteeri syntyi Semiregular-uutislehden numerossa 7 (2009). Tästä huolimatta kertaamme tässä lyhyesti tarinan pääpiirteet. Johann Fritsch oli ensimmäinen joka huomasi Epsilon Aurigaen himmentyvän. Vuosi oli tuolloin 1821 ja Fritsch todennäköisesti pani merkille tähden himmentymisen pimennyksen ollessa jo puolivälissä. Fritschin havainnon innoittamina sen aikaiset tähtitieteen suurmiehet, kuten Argelander ja Heis, aloittivat molemmat tähden säännöllisen havaitsemisen. Nämä miehet havaitsivat tähteä vuosikausia, kunnes lopulta 27 vuotta kestänyt sitkeä puurtaminen palkittiin. Epsilon Aurigae alkoi jälleen pimentyä vuonna 1847. Tästä eteenpäin tähteä havaittiin säännöllisesti useiden havaitsijoiden voimin ja seuraavat pimennykset vuosina 1874-1875 ja 1901-1902 mitattiin huolellisesti ja kirjattiin säntillisesti talteen. Mutta entä se varsinainen mysteeri? Tuon aikaiset tähtitieteilijät eivät tienneet, että he olivat mitanneet erittäin pitkäjaksoisen pimennysmuuttujan pimennyksen. Harley Shapley vuonna 1928 päätteli, että tähtiä olisi oltava kaksi ja näillä molemmilla olisi oltava suurinpiirtein sama massa. Mysteeriksi käytännössä muodostui se, että mikä ihme tähteä oikein pimentää, koska pimentävästä
Numero 9, Vuosi 2011 15 osapuolesta ei näkynyt jälkeäkään! Kiertolaista ei näkynyt edes tähden spektrissä, jonka yleensä pitäisi paljastaa kaksoistähden molemmat komponentit (kts. spektroskooppiset kaksoistähdet). Mutta tarjoaako Epsilon Aurigae meille jo uutta mysteeriä? Nykyään teoreetikot ovat käytännössä yksimielisiä siitä, että Epsilon Aurigaeta kiertää suuri ja tiivis materiakiekko, jonka keskellä on aukko. Noin 9892 vuorokauden välein tämä kiekko vaeltaa Epsilon Aurigaen edestä osittain pimentäen (siis varjostaen) sen. Kiekon keskellä olevalla aukolla voidaan järkevästi selittää pimennyksen keskivaiheilla tapahtuva lievä kirkastuminen. Kiekon kulkiessa tähden edestä tähden valo pääsee loistamaan aukon läpi nostaen siten järjestelmän kirkkautta. Kuva 2: Epsilon Aurigaen valokäyriä eri pimennysten aikana. Pimennykset ovat kaikki hieman erilaisia. Tutkimalla historiallisia Epsilon Aurigaen valokäyriä, voidaan todeta, että pimennykset eivät ole suinkaan identtisiä, vaan jokainen niistä on ollut varsin yksilöllinen. Vuoden 1982-1984 pimennyksen aikana keskivaiheen kirkastuminen oli suurin, pimennys kesti ajallisesti pisimpään ja himmentyminen ja kirkastuminen olivat nopeampia kuin kertaakaan aikaisemmin tai sen jälkeen. Vuosien 1901 ja 1983 välillä järjestelmän minimin kesto on kasvanut 313 vuorokaudesta 445 vuorokauteen, mutta samalla koko pimennyksen kesto on supistunut 727 vuorokaudesta 640 vuorokauteen. Mistä tämä voisi johtua? Todennäköisin syy löytyy kiekon muodon ja geometrian muutoksista. Emme tosin tiedä tällä hetkellä varmuudella mitään niistä voimista, jotka muokkaavat tähteä kiertävää materiakiekkoa. Entä mitä nykyään tiedämme kiekon keskellä olevasta kappaleesta tai kappaleista? Erään mallin mukaan kyseessä voisi olla kaksi B-spektriluokan tähteä, jotka kiertävät toisiaan hyvin lähellä. Amplitudi Periodi Spektriluokka Pimennys 2.92-3.83 9892 vrk F0 640-730 vrk Epsilon Aurigaen perustiedot Tällainen kahden tähden malli selittäisi paremmin kiekon pienen luminositeetin kuin yksi suuri tähti. Vastaavasti kaksi toisiaan kiertävää tähteä pitäisivät kiekon keskiosan tomusta vapaana mitä yksi tähti ei kykenisi tekemään. Emme myöskään tiedä mitään siitä, onko kiekon sisällä tai lähituntumassa niin sanottuja kuumia proto-jupitereja. Jos on, niin nämä saattaisivat liikkua kiekon tasossa kohti kiekon keskustaa muokaten kiekon geometriaa ja dynamiikka. Yhteenveto havainnoista Alla olevasta taulukosta selviää miten suomalaiset tähtiharrastajat havaitsivat Epsilon Aurigaeta projektin kuluessa. Havaitsija 2009 2010 2011 Yhteensä. Veikko Mäkelä 58 85 36 179 Jouni Sorvari 15 32 17 64 Kim Pukero 18 29 13 60 Esa Mangeloja 0 8 12 54 Mika Luostarinen 9 9 1 19 Jani Virtanen 2 10 0 12 Samuli Vuorinen 0 4 1 5 Esa Eronen 2 0 0 2 Kari Tikkanen NA NA NA 30 Sampsa Lahtinen NA NA NA 3 Mika Lähteenmäki NA NA NA 2 Yhteensä 104 177 80 361 (+35) Epsilon Aurigaesta tehdyt havainnot.
Numero 9, Vuosi 2011 16 On tiedossa, että aivan kaikki havaitsijat eivät ole raportoineet havaintojaan yhteiseen semiregular.com tietokantaan, joten ilmoitetut lukumäärät ovat hieman pienempiä kuin mitä ne oikeasti ovat. Ne havaitsijat joiden vuosisarakkeen kohdalla on merkintä NA, ovat raportoineet havainnot joko suoraan Aavsoon tai Ursaan. Vastaavasti Veikko Mäkelä teki vuonna 2011 enemmän havaintoja kuin mitä on taulukkoon merkitty. Epsilon Aurigaen pimennys päättyi Suomessa harmillisesti valoisaan vuoden aikaan. Tästä johtuen pimennyksen loppuvaiheen kirkastumisesta saatiin tehtyä valitettavan vähän mittauksia. Kuva 3: Konseptikuva joka havainnollistaa Epsilon Aurigaen mittasuhteita verrattuna omaan aurinkokuntaamme ja sen etäisyyksiin. Mitä tieteen onnistui selvittää Tämän kertaisen pimennyksen aikana pystyttiin selvittämään vähintään alla listatut kahdeksan kohtaa. Epsilon Aurigaeta pimentävä kappale on keskimäärin noin 700 ± 30K lämpötilassa oleva materiakiekko. Kiekon lämpötila voi vaihdella suuresti eri kohdissa kiekkoa. Spektrianalyysi pystyi paljastamaan kiekosta yksityiskohtia. Kiekko on spektroskooppisesti rosoinen joka tarkoittaa, että sillä todennäköisesti on yksi tai useampi rengas. Hiilimonoksidia alkaa esiintyä järjestelmässä heti pimennyksen keskivaiheen jälkeen. Heliumin absorbtio voimistuu pimennyksen keskivaiheen jälkeen. Kiekon se puoli, joka on kallellaan F- spektriluokan tähteä (Eps Aur) vasten, kuumenee noin 1100K lämpötilaan. Kiekossa ei esiinny ns. 10-mikronin silikaatteja (piin ja hapen kemiallinen yhdiste) eli kiekon on koostuttava suuremmista kuin 1 mikronin kokoisista pölyhiukkasista. Valokäyrässä on havaittavissa noin 0.1 magnitudin aaltoilua. Tämän tulkitaan johtuvan F- tähden oskillaatioista ja tähtituulesta. Järjestelmä pimenee vain hiukan ultravioletissa. Oletus: Levyn keskellä saattaa olla B5V luokan tähti. Oletus: B-tähti saattaa olla F-tähteä massiivisempi. Mitä ei onnistuttu selvittämään Ainakin seuraavat asiat ovat edelleen selvittämättä: Kiekon keskellä olevien kappaleiden tai kappaleen ominaisuudet. Kiekkoa muokkaavat voimat sekä kiekon yksityiskohtainen dynamiikka ja geometria. Mikä estää materiakiekkoa hajoamasta. Loppumietelmä Epsilon Aurigaen tämän kertainen pimennys on ohi. Järjestelmän alkuperäinen mysteeri, mikä pimentää Epsilon Aurigaeta, voidaan katsoa ratkaistuksi. Tulevien pimennysten aikana yritetään todennäköisesti selvittää tähteä kiertävän materiakiekon ominaisuuksia. * * *
Numero 9, Vuosi 2011 17 Tähtipakina Tällä palstalla intergalaktinen tähtimatkaajamme kertoo fantastisista matkoistaan Linnunratamme oudoissa ja huonosti tunnetuissa osissa. Tarinoilla on usein vankka todellisuuspohja, vaikkakin pieniä muutoksia on saatettu tehdä, jotta tarinassa mainittuja paikkoja tai avaruusolioita ei voitaisi tunnistaa. Viittaus Galaktiseen lakiin: 343234-4543-454566 M. Luostarinen Galaktinen kuriiri, osa 4 Katsoin hätääntyneenä taksikuskia ja hän varmaan luki ajatukseni sanoessaan Koorjaatut aalukset on haallis kahreksan. Niit eei toosin oo viirallisest hyyvääksyt mut kaait nee toomii. Tuo tiedonjyvä riitti mainiosti minulle. Tein siltä seisomalta vaikean päätöksen ja päätin lainata nopeampaa alusta kuin se, jolla laskeuduin Slervoon. Halli kahdeksan? Mihin suuntaan? Toost nooin eensin ookeaan ja sit suoraan muutama saata diirksii. See on vaalkonen. Kiitos paljon! Olet ollut suureksi avuksi! Jätin taksikuskin hieman hölmistyneenä taakseni ja pinkaisin ripeään juoksuun ja juoksin läpi sotkuisten kujien ja hallien kompuroiden ja kompastellen kaikenlaiseen romuun. Korkealla aamutaivaalla näin vielä jotenkuten vanan, jonka piraattien alus oli jättänyt noustessaan Slervosta. Laskelmoin, että ehdin nopeammin korjaamon halliin kahdeksaan kuin takaisin Monolithiumin tutkimusalukselle. Kaiken lisäksi tutkimusalus ei ole läheskään niin nopea kuin oikea tähtiristeilijä. Tiesin pelaavani riskiä peliä. Jos sopivaa alusta ei löytyisi voisin saman tien nilkuttaa lyötynä kotiin ja selostaa vor Ronomockille miten olen en pelkästään tuhonnut hänen Monolithiuminsa mutta myös täydellisesti hukannut hänen arkkunsa. Totta vieköön, tämä tehtävä ei tosiaankaan ole sujunut kovin mallikkaasti! Rukoilin galaksin hengeltä, että sopiva alus olisi tarjolla ja hyvässä kunnossa ja vieläpä valmiiksi varusteltuna. Puuskutin jo kovin mutta onneksi halli kahdeksan oli nyt lähellä. Vihdoin saavutin suuren valkoisen kaarevakattoisen hallin. Hallilla oli kokoa kuin pienellä kaupungilla ja pujahdin sisään huolimattomasti lukitusta sivuovesta. Ryntäsin suureen halliin ja minulta meni vain pari minuuttia löytää alue jossa valmiiksi huolletut alukset odottivat lopputarkastusta. Hallissa oli aluksia rivi rivin jälkeen. Monet aluksista olivat kohtalaisen pieniä risteilijöitä. Joukossa oli myös asteroidien louhintaan tarkoitettuja aluksia kuin myös kaikilla mukavuuksilla varustettuja kalliita ja ylellisen näköisiä huvipursia. Mietin kuumeisesti minkälaisella aluksella olisi parasta lähteä takaa-ajoon. Tiputin kalliin huvipurren heti pois listalta, koska se varmasti herättäisi kaikki galaksin rosvot niskaani välittömästi. Tarvitsin aluksen joka olisi melko huomaamaton mutta silti tarpeeksi nopea. Jonkinlainen aseistuskaan ei olisi pahitteeksi. Juoksentelin alusten välissä ja aika kului. Lopulta hien virratessa ohimoilta löysin hallin keskivaiheilta aluksen joka herätti huomioni. Se oli vanhaa mallia oleva planetaarinen partioalus, jonka joku oli ilmeisesti ostanut käytöstä poistettuna ja muuttanut sen avaruuspurreksi. Mitenkään kaunis se ei tosiaan ollut mutta näissä aluksissa on yleensä hyvä varustelu ja ne ovat kestäviä. Lisäksi nämä ovat melko huomaamattomia ja niitä voi luulla jopa kartografien aluksiksi jos ei katso liian pitkään. Lähestyin alusta ja pistin merkille sen telakan numeron. Kipaisin hakemassa aluksen starttiavaimet läheisestä toimistosta ja avasin aluksen ilmalukon. Alus ei ollut suuren suuri, vain vaivaiset 20 metriä, mutta se riittäisi minulle. Ja voisihan pienestä koosta olla vielä arvaamatonta hyötyä. Juoksin suoraan ohjaamoon ja laitoin virrat päälle. Aluksen tietokone ilmoitti järjestelmän olevan kunnossa ja aluksen olevan tankattu. Pyysin tietokonetta ajamaan automaattiset järjestelmätestit. Hetkeä myöhemmin kaikki testit vilkuttivat konsolissa vihreää valoa paitsi yksi. Aluksen ilmalukon testi vilkutti punaista merkiksi siitä, että ilmalukko olisi hajalla. Kurtistin otsaani. Se tarkoittaisi, että en voisi poistua aluksesta sen ollessa avaruudessa, ilman että koko aluksen sisätila menettäisi kaiken hapen. Päätin tästä huolimatta lainata juuri tämän aluksen. Istuin kapteenin tuolille, kiinnitin turvavyöt ja käynnistin moottorit. Pyysin tietokonetta avaamaan hallin katon ja annoin käskyn navigaatiokoneelle nostaa aluksen kiertoradalle. Aluksen planetaariset moottorit ulvahtivat käyntiin ja alus kohosi suuren pölypilven saattamana ripeästi ylöspäin. Likistyin tuolia vasten. Kaikki vaikutti normaalilta. Katsoin monitorista miten suuri valkoinen halli kutistui allani ja eikä aikaakaan kun koko Slervo avautui kaarevana alapuolellani. Slervon ilmakehä virtasi aluksen metallista ulkopintaa pitkin luoden ohjaamoon hiljaisen taustakohinan.
Numero 9, Vuosi 2011 18 Jonkin ajan kuluttua taustakohina vaimeni ja sitten loppui kokonaan. Konsoliin syttyi merkkivalo ilmoittamaan, että alus oli nyt Slervon kiertoradalla. Syötin taksikuskilta saamani galaktiset koordinaatit aluksen navigaatiotietokoneeseen ja komensin aluksen tähtihyppyyn. Tähtihyppy on periaatteessa aina samanlainen, mutta koska erilaisten alusten hyppymoottorit ovat kaikki yksilöitä, pystyy ihminen yleensä tuntemaan kehossaan lieviä värähdyksiä tai vihlaisuja. Kaikkein halvimmat hyppymoottorit voivat saada matkustajat kokemaan päänsärkyä tai jopa voimakasta pahoinvointia. Keskinkertaiset hyppylaitteet yleensä aiheuttavat pienen vihlaisun kun taas huippuluokan laitteet eivät aiheuta minkäänlaisia tuntemuksia. Alus hyppäsi, enkä kyennyt tuntemaan yhtään mitään. Tämähän on laadukas alus, tuumin. Hyppy onnistui eikä aikaakaan kun navigaatiokonsoliin ilmestyi oikeat numerot. Ruutuun piirtyvä 3D-kartta varmisti sijainnin myös oikeaksi. Paria sekuntia myöhemmin tutkan näyttö välähti itsestään päälle ja se suorastaan kuhisi vieraita aluksia, asteroideja ja pienempiä kappaleita, jotka todennäköisesti olivat avaruusromua tai alusten kappaleita. Hmm, aika ruuhkainen aurinkokunta. Niin tietysti! Rosvot ovat tällä alueella varmasti jauhaneet tomuksi yhden jos toisenkin varomattoman aluksen ja ryöstelleet hylkyjä mielin määrin kenenkään häiritsemättä. Virkavaltaa on turha näillä seuduilla odottaa. Käynnistin aluksen automaattiohjauksen, joka osaa väistellä liian lähelle tulevia kappaleita. Tässä vaiheessa olen varmaan kaikkien alueella olevien rosvoalusten tutkanäytöllä. Nyt ei saa herättää huomiota, joten säädin nopeuden suurin piirtein samaksi kuin muiden alusten. Yritin huomaamattomasti sulautua massaan. Tutkin otsa kurtussa tutkan näyttöä, joka muistutti villiksi yltynyttä videopeliä. Miten erottaisin piraattien aluksen kaiken tämän sekamelskan keskeltä? Kuva 1: Tutkassani näkyi kymmeniä kohteita. Olin hypännyt keskelle rosvolauman hallinoimaa ruuhkaista aurinkokuntaa. Pyysin tietokonetta analysoimaan tutkassa näkyvien alusten reitit ja kone ilmoitti suurimman osan aluksista vain pyörivän edes takaisin alueella. Asteroidit oli merkitty omilla symboleillaan ja ne liikkuivatkin kohtalaisen loogisesti omilla radoillaan. Samoin teki avaruusromu. Parin minuutin kuluttua tietokone merkitsi ympyrällä erään ruudulla näkyvän verkkaista nopeutta kulkevan aluksen. Kone ehdotti tätä alusta, koska sen kurssi poikkesi muiden alusten liikevektoreista ja nopeuksista. Kyseinen alus oli noin 80000 astromailin päässä. Pyysin tietokonetta ottamaan optisen kuvan aluksesta. Kuva tuli parissa sekunnissa. Ruudussa näkyi hieman epäselvästi alus, mutta pystyin tunnistamaan sen samaksi alukseksi, joka oli noin tuntia aikaisemmin noussut Slervosta. Päätin lähteä huomaamattomaan takaa-ajoon, joten asetin kurssin hieman sivuun piraattialuksesta. Silla aikaa kun autopilotti piti aluksen oikeassa kurssissa, päätin tutustua paremmin lainaamaani alukseen. Aluksen oikea omistaja oli selvästikin pitänyt tästä vanhasta partioaluksesta hyvää huolta. Alukseen oli asennettu uusia hallintalaitteita, sisustusta oli modernisoitu ja aluksessa oli jopa pieni keittiö. Huomasin vasta nyt, että vatsani kurisi näläs-
Numero 9, Vuosi 2011 19 tä. Keittiöstä tosin löysin vain paketin keksejä, jotka rouskutin alas kahvin voimalla. Vihdoin minulla oli hetki aikaa miettiä. Mikä vor Ronomockin minulle uskoma arkku oikein on, ja miksi muut haluavat sen niin kipeästi käsiinsä. Pitäisikö minun ottaa yhteyttä Ronomockiin, ja kertoa kaikki mikä oli jo tapahtunut, että arkku oli varastettu ja jahtaan nyt varkaita läpi galaksin takaperoisten alueiden. Pyörittelin ajatusta mielessäni ja päätin, että kyllä olisi asianmukaista tiedottaa tapahtuneesta. Otin kahvikupin keittiön pöydältä mukaani ja marssin komentosillalle navigaatiopöydän ääreen, jossa aliavaruusradiot olivat. Aliavaruusradio oli minulle täysin tuntematonta mallia, ja minulta kului tuokio löytää oikea virtanappula. Lopulta sain radion päälle ja se alkoi automaattisesti kalibroida itseään. Hörpin odotellessani kahvia. Vihdoin parin minuutin kuluttua radio räsähti eloon. Olin aikaisessa säätää alitajuudet vor Ronomockin aurinkokuntaan, kun yllättäen radiosta kuului kutsusignaalin muodossa karhea miehen ääni:... kutsuprotokollaa kolme D4, Avaruuskoira kaksi kutsuu Komapölyä. Vastatkaa. Kuuntelen. En vastannut mitään, mutta jäin ihmettelemään missä olin kuullut nimen Komapöly aikaisemmin. Sitten muistin. Kohotin katseeni radiosta kohti ohjaamon tuolin selkänojaa. Tuolin niskatukeen oli kohokirjaimin ommeltu tyylikkäällä tekstillä Komapöly. Radio jatkoi hetken tauon jälkeen: Avaruuskoira kaksi kutsuu Komapölyä. Käyttäkää kutsuprotokollaa kolme D4. Avaruuskoira kaksi kutsuu Komapölyä. Vastatkaa. Kuuntelen. Tutkan näyttö ilmaisi, että radiokutsua lähetettiin aluksesta joka oli noin 30000 avaruusmailin päässä lähes suoraan edessäni. Ja edessäni ei ollut muita aluksia kuin avaruuspiraattien alus. * * * Tarina jatkuu seuraavassa numerossa.
Numero 9, Vuosi 2011 20 Yleiset asiat M. Luostarinen on suomalaisille tähtiharrastajille suunnattu, suurin piirtein kerran vuodessa ilmestyvä julkaisu. Semiregular käsittelee muuttuvia tähtiä ja niiden havainnointia. Uutislehti ilmestyy pelkästään elektronisesti PDF-muodossa. Julkaisussa käydään yleensä läpi aikaisemman vuoden merkittävimmät havainnot sekä havaintoprojektit ja selostetaan niiden tulokset. Lisäksi julkaistaan alaan liittyviä artikkeleita, kuvia, laitearvosteluja sekä havaintokertomuksia. Julkaisun tarkoituksena on ylläpitää ja kehittää Suomessa tapahtuvaa muuttuvien tähtien harrastustoimintaa ja havaitsemiseen liittyvää havaintokulttuuria levittämällä toimintaan liittyvää tietämystä tähtiharrastajien kesken. Semiregular.com Tämän uutislehden vastinkappaleena toimii Semiregular.com-verkkopalvelu, jonka Internetosoite on http://www.semiregular.com. Palvelu on kaikille avoin ja se toimii harrastajien havaintotietokantana. Palvelu tarjoaa ajankohtaisia uutisia muuttuvista tähdistä, artikkeleita, havaintooppaita ja erilaisia havainnointia auttavia työkaluja. Toimintamuodoltaan Semiregular.com ei ole yhdistys, yritys eikä muukaan rekisteröity organisaatio. Semiregular.com-palvelun toiminta rakentuu havaintotoiminnan ja siihen läheisesti liittyvien asioiden ympärille. Meillä ei ole jäsenmaksuja, kokouksia eikä budjetteja. Tähtiharrastajan ei ole pakko rekisteröityä palveluun, ellei niin halua, mutta rekisteröityneille havaitsijoille kaikki palvelut ovat tarjolla. Havaintotoimintaamme ei ole sidottu olemassa oleviin tähtiyhdistyksiin, vaan toivotamme kaikki havaitsijat mukaan riippumatta siitä, mihin tähtiyhdistykseen (jos sitten mihinkään) harrastaja kuuluu. Nema Observatorio on Kirkkonummen Komakalliolla sijaitseva vain muuttujien havaitsemiseen erikoistunut pieni tähtitorni. Observatorio on semiautomaattinen ja havaintotoiminnan tuloksia on nähtävissä mm. osoitteessa: http://www.semiregular.com/nema-lightcurves.cgi Muuttujien havaitseminen on pitkäjänteistä työtä. Tarkoituksena on kerätä mittauksia muuttujista mahdollisimman pitkien ajanjaksojen kuluessa. Kuvat, valokäyrät ja diagrammit Toimituksella on tapana pyytää sellaisista kuvista ja valokäyristä julkaisuluvat, jotka ovat muiden kuin toimituksen tai toimituksen lähellä olevien tahojen tekemiä. Erityisesti ulkomaisten harrastajien kuvallisen materiaalin julkaisemiseen pyydämme aina luvan. Poikkeuksen saatamme tehdä sellaisissa tapauksissa, että alkuperäinen kuvan tekijä on kuollut tai kuvan haltijaa on muuten mahdoton selvittää. Yhteystiedot ja palaute Mika Luostarinen ( mika@semiregular.com ) Web http://www.semiregular.com/ Havainto-opas Semiregular.com palvelusta löytyy suomenkielinen muuttuvien tähtien visuaalihavaitsijan opas. Opas on tarjolla osoitteessa: http://www.semiregular.com/newsletter.cgi Nema-observatorio