DESIGNIN DNA
1967 2007 40 VUOTTA DESIGNIN DNA Konsepti: Barbro Kulvik, Antti Siltavuori Teksti: Barbro Kulvik Graafi nen suunnittelu: Tommi Jokivaara Valokuvat: Fiskars Oyj Abp, Hannu Hjerppe, Perttu Rista, Rauno Träskelin Julkaisija: Fiskars Oyj Abp Paino: Trio-Offset, Helsinki ISBN: 978-951-98234-3-0 DESIGNIN DNA FISKARS OYJ ABP PL 235 (Mannerheimintie 14 A), 00101 Helsinki Puh.+359 9 618 861. Faksi +358 9 604 053. info@fi skars.fi www.fi skars.fi DESIGNIN DNA 1
1994 Designin dna BARBRO KULVIK Taiteilijoiden työvälineistä puhuttaessa useimmille tulee ensimmäisenä mieleen sivellin tai taltta, mutta myös sakset voivat olla taiteilijan tärkein luomisväline. Eräässä 1980-luvun loppupuolen muotoilukonferenssissa Coloradon Aspenissa oli koolla maailmankuuluja italialaisia muotoilijoita keskustelemassa alastaan. Virtuoosimainen muotitaiteilija Gianfranco Ferré piti loistavan esitelmän luomuksistaan. Hän leikkasi yleisön edessä puvun lavalla seisoneen mallin päälle ompelematta saumaakaan. Ferré toteutti näkemystään kuin kuvanveistäjä. Kuva taiteilijasta luomassa teostaan sakset kädessään kuin kuvanveistäjä jäi lähtemättömästi mieleeni. > 40-VUOTIAITA SAKSIA on kehitetty pienin mutta merkittävin askelin. Ensimmäinen muutos alkuperäiseen malliin tehtiin vuonna 1970, jolloin saksen terän pinnan tasalle hiottu niitti korvattiin kupukantaisella pintaniitillä. Toimenpiteellä säästettiin merkittävästi viimeistelytyötä. Seuraavaksi siirryttiin käyttämään tasapintaista mutta kuitenkin koholla olevaa niittiä, koska ilmeni, että kupukantaiseen niittiin lyöminen aiheutti epätasaista laatua nivelen luistossa. Vuonna 1975 saksien teriin lisättiin viistehionta. Myös teroituskulma optimoitiin 60 asteen kulma oli osoittautunut tehokkaaksi ja kestäväksi. Suurin muutos tapahtui 1980 81, jolloin kaikki kahvamallit uusittiin. Muovilaatua parannettiin kestämään konepesua, painehöyryä, iskuja ja väsymistä. 1990-luvulla kehitettiin uusi valmistusmenetelmä, joka vähensi huomattavasti viimeistelytyön tarvetta. Muun muassa saksien leikkuuvälin pysäyttävää uloketta toisessa kahvassa ei enää tarvittu. 1980 1975 1972 1970 FISKARSIN MAINOS Form Function -aikakauslehdessä vuonna 1989. 2 DESIGNIN DNA DESIGNIN DNA 3
Sakset liittyvät kiinteästi muotiin. Muotoilijat käyttävät aina saksia leikatessaan vaatekappaleen ensimmäistä mallia, vaikkakin tuotannon myöhemmissä vaiheissa suuria pakkoja leikataan nykyään tietokoneohjatusti. Ennen oli toisin. 1800-luvulla sakset olivat räätäleiden ja ompelijattarien tärkein työkalu, ja jo silloin parhaat sakset olivat Fiskarsin tuotantoa. Kun Fiskars 1960-luvulla uudisti saksituotantoaan, se tehtiin yhtiön perinteitä noudattaen. Saksien valmistus alkoi Fiskarsissa 1830-luvulla, kun ruukin silloinen omistaja Johan Julin perusti hienotaepajan. Hän palkkasi alan ammattilaisia Englannista ja Ruotsista, sillä saksien ja ruokailuvälineiden valmistamiseen tarvittiin ennennäkemätöntä ammattitaitoa ja hiontaosaamista. TAKOMALLA saksiin ei saatu riittävän hyvin käteen sopivaa plastista muotoa. Ratkaisuksi kehitettiin messingistä valetut kahvat, jotka liitettiin taottuihin teriin. Periaate ja ergonomian vaatimukset muodolle ovat edelleenkin samat. Materiaali on kuitenkin uusi: kevyt ja kestävä muovi. On laskettu, että räätäliltä kului kuukauden palkka vaatturimestarin saksiparin hankintaan. > FISKARSIN LUETTELO 1800-luvun lopulta: Vasemmalla taotut sakset. Oikealla ompelijoille ja räätäleille tarkoitetut ammattisakset. 4 DESIGNIN DNA
MEHUPURISTIN JA MUOVIMUKI olivat jo tuotannossa, kun saksien prototyyppiä tehtiin ja oranssia muovia oli valmiina muoviruiskukoneessa. Oranssi muovi Fiskars on valmistanut auroja, höyrykoneita ja kanava sulkuja vientiin etenkin Pietariin, Baltian maihin ja Ruotsiin. Käsityön kauneus pysäyttää kuitenkin Fiskarsin pienemmissä tuotteissa, kuten sitruunaveitsessä tai ompelusaksissa Niissä näkyy sukupolvelta toiselle periytynyt tieto ja taito. Fiskarsin nykyaikaisten saksien menestys ei ollut sattumaa. Fiskarsin 1830-luvulla valmistamat räätälinsakset olivat itsestään selvä esikuva. Uutta ei vuonna 1967 ollut ajatus, että saksien tuli olla mukavat käytössä, vaan muovin ja metallin yhdistäminen kun 1800- luvun räätälinsaksissa messinkinen kahva yhdistettiin teräksestä taottuihin teriin. viimein oman osastonsa Ateneumiin (Taideteolliseen korkeakouluun) vuonna 1961, juuri mehupuristin oli aikansa muotoiluikoni. SAKSIEN ORANSSI VÄRI ei ollut tietoinen valinta vaan puhdasta sattumaa. Värivaihtoehdoiksi oli suunniteltu karmiininpunaista, mustaa ja vihreää. Muovitehtaalla oli valmistettu mehupuristimia, ja koneessa valmiina ollut oranssi väri käytettiin mallikahvojen valmistamiseen. Lopullisessa äänestyksessä oranssi voitti mustan äänin 9 7. Nykyään väri on olennainen osa Fiskars-brändiä. Kuvassa molemmat loppusuoralle päässeet mallit sekä käsinkirjoitettu pöytäkirja. Nykyään Fiskarsista tulee ensimmäiseksi mieleen oranssinvärinen kahva. Oranssi ei ollut itsestään selvä valinta. 1900-luvun puolivälissä Fiskars oli monitoimiyritys, jonka johdon mielestä uusi materiaali, muovi, oli jännittävää ja kiinnostavaa. 1960-luvun alussa Fiskars kehitti kuuluisan valkooranssin mehupuristimen, joka on esiintynyt lukuisien muotoilulehtien sivuilla. Kun taideteollinen muotoilu sai 6 DESIGNIN DNA
Saksien voittokulku Fiskarsin oranssit sakset ovat olleet jossain muodossa markkinoilla 40 vuotta. Se on pitkä elinkaari tuotteelle etenkin, kun kyseessä ei ole retrotuote vaan tuote, jota koko ajan kehitetään. Tuote, joka on laadultaan optimaalinen ja jota jatkuvasti parannetaan Olavi Lindénin kuningasajatuksen mukaisesti. Tuotekehitys jatkuu, ja jatkuvasti tulee uutta teknologiaa. Pienimmänkin idean pääseminen tuotantovaiheeseen on pitkän tien takana. KANSAINVÄLISESTI TAVOITELLUIMMAT muotoilupalkinnot 1950 60-luvuilla jaettiin Triennale di Milano -näyttelyssä. Bertel Gardbergin Fiskarsille suunnittelemat aterimet voittivat kultamitalin vuonna 1957. Ensimmäisten Fiskarsien oranssikahvaisten saksien tuleminen markkinoille vaati paljon uutta ajattelua. Vaikka Fiskarsin johto ymmärsikin muotoilun merkityksen ja vaikka Bertel Gardberg oli saanut vuoden 1957 Triennale di Milanossa mitalin Fiskarsille suunnitelluista aterimista, hienotaonnan osuus oli 1970-luvun alussa kuitenkin vain prosentti yhtiön liikevaihdosta. Tänä päivänä Fiskarsin saksia on myyty lähes miljardi kappaletta eri puolille maailmaa. NOPEASTI TEHDYT PUUMALLIT ovat yhä voittamattomia alkutarkastelujen lähtökohtina. 8 DESIGNIN DNA DESIGNIN DNA 9
PUISIA SAKSIMALLEJA 1960-luvulta. Ideasta tuotantoon 1950-luvun lopulla yhtiö otti tärkeän askeleen. Uudet materiaalit ja tuotteet kiinnostivat Fiskarsin silloista johtajaa Fjalar Holmbergia. Hän pyysi Olof Bäckströmiä pohtimaan ergonomisempaa saksien muovikahvaa. Bäckström oli koulutukseltaan sähköteknikko. Hän oli yhtiön kahvatuotannon päällikkö ja kiinnostunut muotoilusta ja kulttuurista. Samaan aikaan saksien terien hiontamenelmiä kehitettiin edelleen. Ratkaisevaa oli muun muassa investoiminen uusiin hiomakoneisiin, joilla saksien terien kaikki kulmat voitiin hioa tarkasti. Kestäviä teriä voitiin nyt valmistaa rationaalisesti laatusaksille asetettujen korkeiden geometristen vaatimusten mukaisesti. Menestyksen teki mahdolliseksi tehtaan senaikaisen johtajan ja työntekijöiden systemaattinen kehitystyö. Uudet sakset olivat mukavia käyttää, tehokkaita ja käytännöllisiä ja lisäksi hinnaltaan kilpailukykyisiä joten suosio oli taattu. SUUNNITTELUOSASTOLLA tarkastellaan uusien saksien kolmiulotteista mallia. Suunnittelu on monen asiantuntijan tiimityötä etenkin kun myös tuotantotyökalut suunnitellaan samanaikaisesti. Huolimatta siitä, että monet alkutarkastelut tehdään käsin tehtyjen mallien avulla, käytetään lopullisessa suunnittelussa tietokoneavusteista mallinnusta ja muovista stereolitografia-menetelmällä toteutettuja koekappaleita. 10 DESIGNIN DNA
Vielä 1970-luvulla saksien valmistus aloitettiin takomalla terät, jotka hiottiin lopulliseen muotoonsa. Sittemmin materiaali stanssattiin tarkasti valmiiksi mitoitetuista levyistä. Vuodesta 1975 teriin hiottiin viiste, joka paransi ulkonäön lisäksi myös leikkaavuutta. Muovilla on monia hyviä ominaisuuksia: se on kemiallisesti kestävää, se voidaan pestä koneessa ja se kestää iskuja eikä naarmuunnu. Vuosien varrella muutoksia on tullut lähinnä muotoiluun ja tuotantoteknologiaan, jälkityötä ei enää tarvita paljoakaan. Viimeistelytyötä tehdään nykyään kymmenesosa 60-lukuun verrattuna. Kahvaa on muotoiltu kädelle ergonomisemmaksi. Nykyään jokaiset sakset kokeillaan tehtaalla leikkaamalla kangasta. Ensin saksilla leikataan ilmassa, mistä pitää syntyä Fiskars-saksille tunnusomainen ääni. Aidot Fiskars-sakset tunnistaa jälleen. Leikattaessa pieno rako terien välissä siirtyy kärkiin saakka. Yllättävä menestys Vuonna 1967 valmistettu tuhannen kappaleen koeerä myytiin muutamassa viikossa Tukholman Askossa. Seuraavana vuonna saksia valmistettiin 30 000 paria, joista suurin osa vietiin ulkomaille. > KANKAAN KOELEIKKAUS oli jo aikoinaan tärkeä toimenpide saksien laadun varmistamisessa. Sama testi on yhä käytössä Fiskarsin saksitehtaalla. Tarvittaessa tässä vaiheessa saksien teriä voidaan vielä trimmata, taivuttaa tai liitosruuvia kiristää. Jos tämä ei auta, tuote siirretään jatkotarkastukseen ja pahimmassa tapauksessa siitä edelleen romutukseen. Kakkoslaatua tehtaasta ei tule. 12 DESIGNIN DNA
HELSINGIN STOCKMANNILLA on myyty eri maissa valmistettuja saksia. Tuoteluettelosta näkee, että hinta vastaa laatua. Fiskarsin saksista oltiin valmiita maksamaan puolet enemmän kuin saksalaisista Solingeneista. Luettelo vuodelta 1915. Menestyssaksien valmistus Fiskarsin saksitehtaalla aloitettiin varovasti. Fiskars oli ostanut Tammisaaresta muovitehtaan, jonne terät kuljetettiin ja kahvat puristettiin niihin kiinni puristusmuotissa. Kysynnän kasvaessa tuotantoa oli lisättävä. Fiskarsiin rakennettiin uusi tehdas, jonka uusilla tuotantolinjoilla oli myös muovipuristimet. Vaikka kaikki olikin nyt saman katon alla, saksien vientimenekki oli niin valtavaa, että uusien tilojen suunnitteleminen oli aloitettava lähes saman tien. Vuonna 1973 Pohjan ja Karjaan välillä sijaitsevassa Billnäsissä avattiin juhlallisesti uusi tehdas, jota on sittemmin laajennettu muun muassa puutarhaleikkuuvälineiden valmistusta varten. Yhdysvallat oli Fiskarsin saksien suurin markkina-alue, ja pian myös sinne alettiin suunnitella tehdasta, jossa hyödynnettäisiin Billnäsin teknistä osaamista. Vuonna 1978 Wisconsinin Wausauhun rakennettiin rakennettiin tehdas, jonka mallina toimi Billnäsin tuotantolaitos. Tähtäimenä oli kolmen miljoonan kappaleen vuosituotanto, mutta pian kävi ilmi, että huomattavasti suuremmillekin suunnitelmille oli tilausta. FISKARS oli aina 1830-luvulle saakka rautaa valmistava ruukki. Suunnanvaihdos raaka-aineen valmistamisesta käsiteolliseen tuotan toon tapahtui uuden omistajan John von Julinin toimesta. Hän rakensi Fiskarsiin hienotaetehtaan vuonna 1832 ja muutama vuosi myöhemmin Suomen ensimmäisen konepajan. 1860-luvulla otetussa kuvassa näkyvä hienotaetehdas oli alun perin yksikerroksinen tiilestä tehty rakennus, jota korotettiin vuonna 1851 puisella yläkerroksella. Hienotaetehdas paloi vuonna 1888 ja rakennettiin vielä samana vuonna uudelleen punatiilestä, eikä ulkomuotoa ole sen jälkeen muutettu. 14 DESIGNIN DNA DESIGNIN DNA 15
TOIMIVUUS Patentoitavissa Toiminnallisuus ja geometria kohtaavat Fiskarsin saksituotannon johtajana vuonna 1971 aloittanut Olavi Lindén jatkoi kehitystyötä. Vuonna 1972 muotoiltiin ensimmäiset vasenkätiset sakset peilikuvana oikeakätisestä mallista. Fiskars on valmistanut vasenkätisiä räätälinsaksia jo 1800-luvulla. Fiskars aloitti ensimmäisenä yhtiönä vasenkätisten ergonomisten saksien massatuotannon. Vasenkätiset sakset tunnistaa punaisesta kahvasta. Sen lisäksi muun muassa teknologia, materiaali ja muotoilu ovat osa designia. Olavi Lindén puhuu usein tiimityön merkityksestä. Fiskarsilla on Billnäsissä tuotekehitysryhmä, joka tekee tiivistä yhteistyötä koko tuotantoprosessissa olevan henkilökunnan kanssa. Suunnittelu on pitkä prosessi, johon kaikki osallistuvat. Yhteisen kehitystyön tuloksena oranssikahvaisista saksista on tullut hyvän muotoilun ja toimivuuden symboli. TEKNOLOGIA JA MATERIAALIT Patentoitavissa Olavi Lindénille tärkeintä on toiminnallisuus. Ulkonäkö ei voi milloinkaan ohittaa toiminnallisuutta. Fiskarsin sakset ilmentävät muotoilun DNA:ta. EI MUOTO Mallisuoja MUOTOILU- TEHTÄVÄN SELVENTÄMINEN TUOTE- KONSEPTIT ENSIMMÄISET MALLIT JA PROTOTYYPIT NOPEA ARVIOINTI JA TESTAUS KYLLÄ Hyväksyminen YKSITYIS- KOHTIEN SUUNNITTELU LOPULLINEN PROTOTYYPPI NOPEA ARVIOINTI JA TESTAUS KYLLÄ Hyväksyminen KENTTÄ- KOKEET KYLLÄ Hyväksyminen LOPULLINEN DESIGN EI EI UUDEN TUOTTEEN tulee ratkaista jokin käyttäjän ongelma. Tuote pitää valmistaa tehokkaasti ja edullisesti (uudet materiaalit ja teknologia). Muotoilun tulee korostaa laatua, turvallisuutta ja käyttömukavuutta Kaavio suunnitteluprosessista. 16 DESIGNIN DNA DESIGNIN DNA 17
1967 1972 1974 1974 1974 1978 1975 1974 1980 1980 1987 1987 1997 1995 1996 1995 1996 2007 1973 1974 1978 1974 1981 1986 1987 1987 1996 1997 1996 1979 1981 1985 DESIGNIN DNA. Fiskarsin saksien sukupuu 1967 2007. 18 DESIGNIN DNA DESIGNIN DNA 19
Muovikahvaisten saksien tuotanto Fiskarsin Kuparipajassa alkoi vuonna 1967. Rakennuksessa on nykyään näyttelytoimintaa sekä nykymuotoilun erikoisliike ja ravintola. Yllättävän nopeasti kasvaneen saksien menekin vuoksi Kuparipajan viereen rakennettiin 1971 uusi tehdas, johon hankittiin myös laitteet muoviosien valmistamiseksi. FISKARSIN RUUKKI kuvattuna P.A.Kruskopfi n litografi assa vuodelta 1848. Keskellä oleva matala hienotaetehdas alkuperäisessä C.L.Engelin piirtämässä asussa. Puiden välissä pilkottaa 1700-luvulla rakennetun puisen konttorirakennuksen katto. Rakennuksessa toimii ruukin konttori. Oikealla Kivimuuri, ruukin päärakennus, joka on yhä alkuperäisessä asussaan ja nykyään Fiskars-yhtiön edustuskäytössä. Kysynnän kasvaessa, oli vuonna 1973 edessä jälleen uuden tehtaan rakentaminen kymmenen kilometrin päässä Fiskarsin Ruukista sijaitsevaan Billnäsiin. Tehdasta on sen jälkeen laajennettu vuosina 1988, 1999 ja 2006. 20 DESIGNIN DNA DESIGNIN DNA 21
2. 3. 1. 6. 7. 10. 11. 12. 13. 14. FISKARSIN SAKSIA KAHDELTA VUOSISADALTA 1. Kumisakset, 1924 2. Savukesakset, 1897 3. Ompelusakset, 1897 4. Kipsinpoistosakset, 1914 5. Paperisakset, 1897 6. Sakset, Classic, 1967 7. Paperisakset, 1924 8. Räätälinsakset, 1880 9. Lamppusakset, 1880 10. Säkkisakset, 1897 11. Räätälinsakset, 1880 12. Naistensakset 13. Palttinasakset, 1897 14. Yleissakset, 1960 15. Myymäläsakset 16. Räätälinsakset ERGONOMIA Ergonomia on yksi nimittäjä Olavi Lindénin pragmaattiselle lähestymistavalle. Toinen hänen ajattelulleen leimallinen asia on pyrkimys kääntää asiat ylösalaisin, innovoida. Vanhoille hyville keksinnöille on käyttöä, kun niitä tarkastelee riskinkin ottaen absurdista näkökulmasta. Luonto on lyömätön suunnittelija ja suunnittelun opettaja. Lindénin ihastuksia on saksinokkalintu (Rynchops niger), jonka ylänokkaa pitempi alanokka viistää pitkin vettä pyytäen kaloja. Ellei pidä nokkaa koko ajan vedessä, ei löydä sattumaa, hän sanoo. Siinä onkin kolmas hänen työnsä peruspilari: suunniteltu sattuma. 8. 15. 4. 9. 5. 16. 22 DESIGNIN DNA DESIGNIN DNA 23
Saksen ergonomia Leikkuukulman vaikutus leikkuukykyyn SORMIKAHVA Sormet tarvitsevat ympäröivää tukea hyvän ohjautuvuuden varmistamiseksi. Kahvan pinnan tulee olla tarkasti muotoiltu, jotta rasitus jakautuisi tasaisesti. Tämä on tärkeää, sillä sormien ulkopinnan ohuempi iho ei kestä puristusta. PEUKALOKAHVA Kädensijan silmä tukee peukalon tyveä raskaassa leikkuutyössä. Mahdollisimman suuret kantavat pinnat ihoa vasten vähentävät rasitusta ja vammoja. Leikattaessa sormet saavat aikaan kahvan käden sijassa vääntömomentin, jonka vastapainona on peukalon vinosti alaspäin suuntautuva voima (F). Leikkuukulma α Leikkuukulma α Leikkuukyky / kangaskerroksia Avauskulman vaikutus leikkuukykyyn Avauskulma β Avauskulma β Leikkuukyky / kangaskerroksia Sakset A Sakset B Sakset A Sakset B Fiskars Orange Fiskars-saksien oranssi syntyi osittain sattumalta vuonna 1967. Väri on keskeinen osa maailmankuulua Fiskars-brändiä. Vuonna 2003 saksien oranssi väri rekisteröitiin Suomessa viralliseksi tavaramerkiksi nimellä Fiskars Orange.
METALLI ON ARVOKASTA Saksien terät lävistetään teräsrainasta mahdollisimman taloudellisesti. Ensimmäisenä tehty saksien nivelen reikä toimii samalla lävistystyön tarkkuuden ohjaajana. Yli jäänyt materiaali samoin kuin terien hionnassa syntynyt jäte kierrätetään.