Mirka Smolej, Salla Karjalainen, Tapio Jaakkola. Rahapelaamisen riskirajoilla

Mirka Smolej, Salla Karjalainen, Tapio Jaakkola Rahapelaamisen riskirajoilla

Mirka Smolej, Salla Karjalainen, Tapio Jaakkola, EHYT ry ja Arpa-projekti Kansi: Tiina Ilmavirta Taitto: Maria Maununen ISBN 978-952-6661-06-3 (painettu) ISBN 978-952-6661-07-0 (verkkojulkaisu) Painopaikka Grano, Kuopio 2015

5 Sisällys Tiivistelmä...7 Johdanto...9 1 Katsaus riskirahapelaamiseen ja rahapelihaittojen ehkäisyyn...13 Riskirahapelaaminen...13 Suomalainen rahapelijärjestelmä ja pelihaittojen vähentäminen...16 Rahapelaaminen Suomessa...17 Rahapelihaittojen ehkäisy...17 Valvonta ja vastuullisen pelaamisen ohjelmat...18 Aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevä työ...19 Kansanterveysnäkökulma rahapelihaittojen ehkäisyyn...20 Preventiomalli...21 Rahapelihaittoja ehkäisevän työn hyvät käytännöt kansalaisjärjestötoiminnassa...23 Aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevän työn menetelmät...25 Rahapelihaittojen ehkäisy työelämässä...25 Rahapelihaittojen ehkäisy ikäihmisten parissa...27 Työelämän ulkopuolella olevien kohtaaminen...28 Sosiaalinen media...29 Mini-interventio sosiaali- ja terveyspalveluissa...30 2 Suomalaisten riskirahapelaaminen...31 Selvityksen tausta ja tavoitteet...31 Lähdeaineiston kuvaus...33 Tarkastellut muuttujaryhmät...35 Yhteenveto keskeisten muuttujien osalta...36 Suomalainen riskirahapelaaja...39 Riskirahapelaamista koskevat kysymykset...39 Riskirahapelaajan taustatietoja...40 Asenteet rahapeleihin...44 Riskirahapelaajien pelaaminen...48 Eri rahapelityyppien pelaaminen viimeisen vuoden aikana...48 Rahapelaaminen internetissä...49 Moneenko rahapeliin on osallistunut...50 Mieluisin rahapeli...52

6 Ensimmäinen pelattu rahapeli ja pelaamisen aloitusikä...54 Kuinka usein pelaa rahapelejä...56 Rahapelaamiseen käytetyt rahamäärät...56 Suurin häviö ja suurin voitto rahapeleissä...57 Riskirahapelaajan terveys ja hyvinvointi...58 Yleinen terveydentila...58 Tupakointi ja päihteet...60 Läheisten rahapeliongelma...63 Riskipelaamisen tunnistaminen...64 Tulokset riskirahapelaaminen...68 Lopuksi...70 Lähteet...72

7 Tiivistelmä Tässä selvityksessä käsitellään riskirahapelaamista ja rahapelihaittojen ehkäisyä. Selvitys on kaksiosainen: ensimmäisessä osassa käydään läpi katsaus kansainväliseen tutkimukseen ja rahapelihaittoja ehkäisevän työn hyviin käytäntöihin ja jälkimmäinen osa koostuu valtiotieteiden tohtori Mirka Smolej n tekemästä tilastollisesta analyysistä suomalaisten riskipelaamisesta Väestökysely 2011 -aineiston (Rahapelitutkimus 2011) pohjalta. Riskirahapelaamisen määrittely ja tunnistaminen on rahapelihaittoja ehkäisevän työn kannalta keskeistä. Aihetta ei ole Suomessa aikaisemmin juurikaan tutkittu. Aikaisempi suomalainen ja myös kansainvälinen rahapelaamista koskeva tutkimus on pääosin käsitellyt joko rahapeliongelmaa, rahapeliriippuvuutta tai rahapelaamista yleisenä ilmiönä. Tämä selvitys on tehty paikkaamaan tätä tiedollista vajetta ja palvelemaan sen toteuttaneen Arpa-projektin tavoitteita aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevän työn kehittämiseksi ja toteuttamiseksi. Samalla selvitys on suunnattu myös rahapelihaitoista ja rahapelaamiseen liittyvistä riskeistä kiinnostuneille tai niitä työssään kohtaaville ammattilaisille. Julkaisu on tarkoitettu yleishyödylliseen käyttöön ja on vapaasti saatavissa. Selvityksen on tuottanut Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevä Arpa-projekti. Projekti ehkäisee riskirahapelaamista toimimalla työelämässä, kansalaisjärjestötoiminnassa, sosiaalisessa mediassa sekä vaikuttamalla ehkäisevän päihdetyön rakenteisiin. Arpa edistää maltillista rahapelaamista sekä kehittää menetelmiä haitallisen pelaamisen ehkäisyyn ja tunnistamiseen. Projekti toteutetaan vuosina 2015 2017 ja sitä rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Arpa-projektin ehkäisevän työn lähtökohtana on kansanterveysmalli ja sen pohjalta riskipelaaminen on tässä selvityksessä määritelty seuraavasti: Riskipelaaja on rahapelaaja, joka pelaa usein ja käyttää pelaamiseen omiin mahdollisuuksiinsa nähden runsaasti aikaa tai rahaa tai molempia, pelaa yleensä useita erilaisia rahapelejä sekä jolle mahdollisesti aiheutuu pelaamisesta joitain haitallisia oireita omassa taloudessa, terveydessä, sosiaalisissa suhteissa, työssä tai opiskelussa.

8 Selvityksen perusteella suomalaiset riskipelaajat näyttäisivät muistuttavan ominaisuuksiltaan enemmän ongelmapelaajia kuin maltillisesti pelaavia. Tässä suhteessa tämän selvityksen tulokset vastaavat aikaisempia kansainvälisiä tutkimuksia. Rahapelihaittojen ehkäisyn näkökulmasta tämä on merkittävä havainto. Selvityksen perusteella näyttää myös siltä, että voimme tunnistaa riskialttiin rahapelaamisen kulutusmittarien, kuten pelaamisen useus, pelattujen rahapelien lukumäärä ja pelatut pelit, kautta. Avainsanat: rahapeliongelma, riskirahapelaaminen, riskipelaaja, rahapeliriippuvuus, rahapelihaitat, rahapelihaittojen ehkäisy

9 Johdanto Riskirahapelaamisen määrittely ja tunnistaminen on rahapelihaittoja ehkäisevän työn kannalta keskeistä. Aihetta ei ole Suomessa juurikaan tutkittu. Aikaisempi suomalainen ja myös kansainvälinen rahapelaamista koskeva tutkimus on pääosin käsitellyt joko rahapeliongelmaa, rahapeliriippuvuutta tai rahapelaamista yleisenä ilmiönä. Tämä selvitys on tehty paikkaamaan riskipelaamisen tiedollista vajetta ja myös palvelemaan selvityksen toteuttaneen Arpa-projektin tavoitteita aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevän työn kehittämiseksi ja toteuttamiseksi Suomessa. Julkaisussa selvitetään, miksi riskipelaaminen on pelihaittoja ehkäisevän työn kannalta kiinnostavaa ja kuinka pelihaittoja lopulta voidaan kansalaisjärjestön näkökulmasta ehkäistä. Selvityksen on tuottanut Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry 1 :n aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevä Arpa-projekti. Projektin toiminnassa ehkäistään riskirahapelaamista toimimalla työelämässä, kansalaisjärjestötoiminnassa, sosiaalisessa mediassa sekä vaikuttamalla ehkäisevän päihdetyön rakenteisiin. Arpa-projektin avulla edistetään maltillista rahapelaamista sekä kehitetään menetelmiä haitallisen pelaamisen ehkäisyyn ja tunnistamiseen. Projekti toteutetaan vuosina 2015 2017 ja sitä rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Ehkäisevällä päihdetyöllä edistetään terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. Sitä toteutetaan edistämällä päihteettömiä elämäntapoja, ehkäisemällä ja vähentämällä päihdehaittoja sekä lisäämällä päihdeilmiön ymmärrystä ja hallintaa. (THL 2015.) Taustalla vaikuttaa kansanterveysnäkökulma, jossa haittojen ehkäisy asetetaan sosiaalisiin, taloudellisiin ja kulttuurisiin raameihin. Tavoitteena on väestön hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen sekä terveyserojen kaventaminen ja haittojen kasautumisen estäminen. Kansanterveysnäkökulma soveltuu hyvin myös rahapelihaittojen ehkäisyyn (esim. Blaszczynski ym. 2004; Korn ym. 2003; Messerlian ym. 2004). Suomalaiset pelaavat paljon rahapelejä: 78 % pelaa ainakin satunnaisesti. Suurimmalle osalle pelaaminen on harmitonta ja mukavaa viihdettä. Noin 536 000 pelaajalle pelaamisesta aiheutuu kuitenkin joitakin 1 www.ehyt.fi

10 haittoja (13,3 %, Turja ym. 2012). Ongelmapelaamisesta kärsiviä henkilöitä arvioitiin vuonna 2011 olevan 110 000. Rahapeliriippuvuus on todettu olevan noin prosentilla väestöstä. 2 Peliongelma heijastuu myös pelaajan lähiympäristöön. On arvioitu, että rahapeliongelma vaikuttaa Suomessa noin 800 000 läheiseen. (Salonen ym. 2014.) Rahapeliongelma tulee nähdä kansanterveydellisenä ongelmana, sillä se tuottaa erilaisia haittoja yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasoilla. Haitat voivat olla sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia. (Svetieva & Walker 2008.) Kansainvälisissä tutkimuksissa riski- tai ongelmapelaajien 3 määrän on todettu olevan alhaisempi kuin Suomessa 4. Esimerkiksi Kanadassa samalla mittarilla mitattuna pelaajista 6,3 % oli riski- tai ongelmapelaajia vuonna 2002. (Marshall & Wynne 2003.) Isossa-Britanniassa puolestaan 8 % aikuisista pelaajista voitiin luokitella riski- tai ongelmapelaajaksi vuonna 2010. (Wardle ym. 2011.) Rahapelaamista voidaan tarkastella jatkumona, johon sijoittuvat kaikki rahapelejä pelaavat henkilöt. Kuviossa 1 riskittömällä alueella ovat henkilöt, jotka eivät pelaa rahapelejä tai pelaavat niitä hyvin satunnaisesti. Pienen riskin alueella suuri osa pelaajista on maltillisia pelaajia 5. Kohtuullisen riskin alueella ovat riskipelaajat, osa ongelmapelaajista sekä paljon rahapelejä harrastavat henkilöt, joilla pelaaminen pysyy hallinnassa. Suuren riskin alueella ovat pääosa ongelmapelaajista, rahapeliriippuvuudesta kärsivät sekä ammattipelaajat ja erittäin paljon pelaavat harrastelijat, jotka ovat saaneet pelaamisensa pysymään hallinnassa. Merkittävää on, kuinka ammatikseen tai muuten paljon rahapelejä pelaavat voivat pelata runsaasti ilman, että pelaaminen aiheuttaa heille suurta haittaa. Heillä on yhtälailla normaalia suurempi riski pelin aiheuttamiin haittoihin, mutta he kykenevät hallitsemaan pelaamiseen liittyviä riskejä. 2 Suomalaisista 15 65-vuotiaista riskipelaajia ovat SOGS-mittarilla pisteytettynä 1 2 pistettä saavat 536 000 henkilöä. Ongelmapelaajia, 3 4 pistettä saavia, on 70 000. Vakavia rahapeliongelma tai rahapeliriippuvaisia, yli 5 pistettä saavia, on 40 000 (SOGS South Oaks Gambling Screen) (Turja ym. 2012). 3 Ongelmapelaamista mittaavalla PGSI-mittarilla vähintään yhden pisteen saavien. 4 Suomessa 12,7 % pelaajista (Raisamo ym. 2014). 5 Maltillisella pelaajalla tässä selvityksessä viitataan henkilöön, joka PGSI-/SOGS-mittarilla saa 0 pistettä, toisin sanoen henkilöön, jolle rahapelaamisesta ei aiheudu haittoja eikä pelaaminen ole runsasta.

11 Pelaajat voivat liikkua rahapelaamisen jatkumolla molempiin suuntiin. Kyseessä ei ole lineaarinen malli, jossa siirryttäisiin vähitellen kohti peliriippuvuutta. Kuvio 1 kuvaa myös pelaamisen määrän ja riskien suhdetta: riski vakavien haittojen syntymiseen on suhteessa pelaamisen määrään. Kuvio 1. Rahapelaamisen jatkumo Ei riskiä Pieni riski Kohtuullinen Suuri riski riski Rahapeliongelma ei näy ulospäin: se saattaa piillä taustalla pitkiä aikoja. Siihen liittyy vahvasti ongelmien salailu ja kokemus häpeästä. Ongelmien kasautuminen saattaa kärjistää ongelmapelaamisen seurauksia. Yksilölle sekä hänen läheisilleen seuraukset voivat olla vakavia ja peruuttamattomia. Ongelmien syventyminen ja erittäin vakavien tapausten lisääntyminen näkyy sekä tuki- ja hoitopalveluissa että julkisessa keskustelussa. Haittojen keskittymisestä pienelle joukolle pelaajia kuvaa myös se, että vain 5 % kaikista rahapelejä pelaavista henkilöistä vastaa 50 % pelien häviöistä tai toisin sanoen peliyhtiöiden tuotosta Suomessa (Aho & Turja 2007). Tässä selvityksessä käsitellään riskirahapelaamista ja rahapelihaittojen ehkäisyä. Selvitys on kaksiosainen: ensimmäisessä osassa käydään läpi katsaus kansainväliseen tutkimukseen ja rahapelihaittoja ehkäisevän työn hyviin käytäntöihin ja jälkimmäinen osa koostuu valtiotieteiden tohtori Mirka Smolej n tekemästä tilastollisesta analyysistä suomalaisten riskipelaamisesta Väestökysely 2011 -aineiston (Rahapelitutkimus 2011) pohjalta. Pelaamisen vuoksi ongelmiin joutuneet henkilöt ovat joskus pelanneet rahapelejä ongelmitta. On kiinnosta-

12 vaa, kuinka ongelmapelaamiseen johtava riskikäyttäytyminen lopulta kehittyy. Mitä on riskipelaaminen ja mikä erottaa sen maltillisesta pelaamisesta tai ongelmapelaamisesta? Voidaanko riskipelaajille löytää joitain yhteisiä tekijöitä?

13 1 Katsaus riskirahapelaamiseen ja rahapelihaittojen ehkäisyyn Riskirahapelaaminen Tutkimuksen perusteella runsasta ja haittoja aiheuttavaa rahapelaamista tulee tarkastella kansanterveydellisenä huolenaiheena (Halme ym. 2010). Kansanterveysmallin pohjalta riskipelaaminen voidaan määritellä seuraavasti: Riskipelaaja on rahapelaaja, joka pelaa usein ja käyttää pelaamiseen omiin mahdollisuuksiinsa nähden runsaasti aikaa tai rahaa tai molempia, pelaa yleensä useita erilaisia rahapelejä sekä jolle mahdollisesti aiheutuu pelaamisesta joitain haitallisia oireita omassa taloudessa, terveydessä, sosiaalisissa suhteissa, työssä tai opiskelussa. Pelaamiseen käytetty raha- tai aikamäärä ei suoraan kerro pelihaittojen syntymisen riskistä. Haittojen arvioinnin keskiössä on pelikokemus, joka syntyy yksilöllisistä tekijöistä, pelien ominaisuuksista sekä peliympäristöstä. Yksilön kokemat pelihaitat vaihtelevat myös sekä varallisuuden että ajankäyttömahdollisuuksien mukaan. Analysoimalla pelihaittoihin johtavia riskitekijöitä sekä haitoilta suojaavia tekijöitä, voidaan tunnistaa yksilöitä, joille riski rahapelihaittojen kokemiseen on muita suurempi. Rahapelihaitoille altistavat riskitekijät voidaan jakaa välittömiin ja välillisiin tekijöihin. Välittömiä ovat toiminnalliset riskitekijät, esimerkiksi pelaamisen aloittaminen varhaisessa iässä, sekä kognitiiviset riskitekijät, kuten väärät kuvitelmat sattumasta tai omasta taidosta ja pelin hallinnasta.

14 Taulukko 1. Riskitekijöitä eri elämänvaiheissa (tehty Roberts & Hildebrandt 2008 mallin pohjalta; ks. myös Lund 2007) Ennen syntymää Myöhempi lapsuus Aikuisuus Eläkeikä Yksilö Geneettiset tekijät Riskien ottaminen nuorena Sukupuoli Aggressiivisuus Sosiaalinen ja emotionaalinen kompetenssi Ujo temperamentti ja persoonallisuus Rikollisuus ja käytöshäiriöt Elämyshakuinen persoonallisuus Myönteinen asennoituminen päihteiden käyttöön Tehottomat selviytymiskeinot Aikaisempi riippuvuuskäyttäytyminen Sukupuoli Työttömyys varhaisessa aikuisuudessa Mielenterveysongelmat Alkoholin käyttö pelatessa Aikaisempi runsas ongelmaton pelaaminen Haastava siirtyminen eläkkeelle Matala tulotaso Vapaa-ajan vaihtoehtojen puuttuminen Yleisterveys ja korkea ikä Mielenterveys Kognitiiviset muutokset Perhe Pelaavat vanhemmat Köyhyys Rikkoainen perhetausta Hyväksikäyttö ja laiminlyönti Epävakaa tilanne kotona Ongelmat perheen kiintymyssuhteissa Vanhempien asema ja konfliktit vanhempien kanssa Vanhempien asenteet päihteiden käyttöön Vanhempien rahapelaaminen Alkoholi- ja huumeongelmat sekä rikollisuus perheessä Vanhempien kommunikaatio ja valvonta Perheen säännöt ja kuri Uskonto Aikainen avioliitto Muutos perheroolissa

15 Kaverit Päihteitä käyttävät kaverit Rahapelejä pelaavat kaverit Koulu Heikko suoriutuminen koulussa Yhteisö Heikko pelimahdollisuuksien valvonta Mainonta Työskentely rahapelejä sisältävässä ympäristössä Maahanmuuttajatausta Sosiaalinen eristäytyneisyys Elämänvaiheet läpäiseviä tekijöitä Terveellisen hyvinvointiin orientoituneen vapaa-ajan identiteetin ja vaihtoehtojen puute Vääristyneet uskomukset sattumasta Julkinen hyväksyttävyys Pelimahdollisuuksien saatavuus Länsimainen kulttuuri Demografiset ja taloudelliset tekijät Sosiaalinen epäoikeudenmukaisuus Sosiaalinen koheesio Heikko itsetunto Välillisiä riskitekijöitä puolestaan ovat erilaiset sosiaaliset alttiudet, emotionaaliset ja biologiset taipumukset sekä ympäristötekijät. Rahapelihaitoilta suojaavia tekijöitä ovat ominaisuudet sekä toiminnan tavat, jotka suojaavat yksilöä ja joita vahvistamalla riskiä ongelmien kehittymiselle voidaan vähentää. Suojaavat tekijät liittyvät käyttäytymiseen, asenteisiin, sosiaalisiin suhteisiin, saatavilla olevaan tukeen ja ympäristöön. Myös erilaiset biologiset tekijät voivat toimia suojaavina tekijöinä, mutta ne ovat hankalammin tunnistettavissa. Suojaavia tekijöitä voidaan vahvistaa yleisellä hyvinvoinnin ja tervey-

16 den edistämisellä, jotka osaltaan vähentävät ongelmien kehittymistä ja kasautumista. Aivan yksioikoisesti suojaavat tekijät ja riskitekijät eivät toimi. Esimerkiksi taloudellinen hyvinvointi voi toimia sekä riskinä pelihaitoille että niiltä suojaavana tekijänä. Suomalainen rahapelijärjestelmä ja pelihaittojen vähentäminen Suomessa arpajaislain tavoitteeksi on kirjattu rahapelaamiseen kytkeytyvien sosiaalisten ja terveydellisten haittojen vähentäminen sekä ehkäiseminen. Voimaantuleva laki ehkäisevän päihdetyön järjestämisestä (HE 339/2014) velvoittaa myös kunnat tekemään työtä rahapelihaittojen ehkäisemiseksi. Suomesta puuttuu kuitenkin rahapelipolitiikan ohjelma. Ohjelmassa tulisi määritellä tavoitteet ja toimenpiteet sekä rahapelijärjestelmän tulevaisuudelle että rahapelihaittojen ehkäisylle ja hoidolle. Samoin siinä tulisi linjata, mikä riittää rahapelien tuotoksi sen sijaan, että pyrittäisiin maksimoimaan tuotot millä hinnalla tahansa. Rahapelihaitat aiheuttavat yhteiskunnalle huomattavia kustannuksia. Suomessa näitä kustannuksia ei ole selvitetty. Ruotsissa valtiollinen peliyhtiö Svenska Spel teetti selvityksen rahapeliongelman aiheuttamien haittojen kustannuksista. Selvityksessä otettiin huomioon esimerkiksi ongelmapelaamisen aiheuttamat työttömyydestä, rikollisuudesta, mielenterveysvaikutuksista ja valtiolle pelihaittojen ehkäisystä aiheutuvat kustannukset. Haittojen kustannukseksi arvioitiin 250 530 miljoonaa euroa vuodessa. Summan on arvioitu olevan noin kolmannes rahapelien vuosittaisesta tuotosta Ruotsissa. (Svenska Spel 2009.) Vertailupohjana rahapelihaittojen kustannuksiin voidaan käyttää esimerkiksi huumausaineiden aiheuttamien haittojen kustannuksia vuositasolla. Suomessa arvioitiin vuonna 2014 huumeiden aiheuttamien haittakustannusten olevan 364 434 miljoonaa euroa (Päihdetilastollinen vuosikirja 2014). Summa on hyvin samankaltainen ruotsalaisten rahapelaamisesta aiheutuvan haittakustannusarvion kanssa.

17 Rahapelaaminen Suomessa Suomalaisten rahapelikulutus 6 on pohjoismaista suurinta, ja kansainvälisessäkin vertailussa Suomi sijoittuu kärkimaiden joukkoon. Aikuisten rahapelaamisen määrä näyttää suurenevan jatkuvasti. Erityisesti verkkopelaamisen suosio on kasinopelien verkkoon tulemisen jälkeen ollut kasvussa. Verkossa rahapelejä pelaavilla on todettu olevan muita pelaajia enemmän peliongelmia. (Turja 2012, Halme 2011.) Valtiovalta säätelee rahapelaamista sekä ehkäisee ja vähentää siitä aiheutuvia haittoja. Keskeisin rahapelaamisen säätelyn väline Suomessa on arpajaislaki, jota on uudistettu viimeksi vuonna 2012. Silloin rahapelijärjestelmä muutettiin lakiin perustuvaksi yksinoikeusjärjestelmäksi. Sen tavoitteena on kilpailun vähentämisen kautta ehkäistä rahapelihaittojen syntymistä. Lain tavoitteena on, että suomalaiset rahapeliyhtiöt ja pelit eivät kilpaile keskenään, ja siten ne eivät myöskään tuottojen maksimoimisen kautta lisää peliongelmia. Myös markkinoinnin rajoitusten kautta hillitään peliyhtiöiden toimintaa ja suojellaan haavoittuvassa asemassa olevia, esimerkiksi alaikäisiä. Uhkapeli 7 on Suomessa kiellettyä. Tietyin rajoituksin se on sallittu vain Raha-automaattiyhdistyksen Casinolla Helsingissä. Vain siellä on sallittua pelata korkeilla pelipanoksilla. Rahapelihaittojen ehkäisy Rahapelien aiheuttamia haittoja ehkäisevät valtion viranomaiset, kunnat, rahapeliyhteisöt, kansalaisjärjestöt, tutkijat ja pelaajat itse. Rahapelihaittojen ehkäisyssä ovat osaltaan mukana myös oppilaitokset ja sosiaali- ja terveystoimen ammattilaiset. Myös eduskunta osallistuu haittojen ehkäisyyn lainsäätäjänä. 6 Asukasta kohden laskettuna. 7 Rikoslain 17. luku 16 2: Uhkapelillä tarkoitetaan veikkaus-, bingo-, toto- ja vedonlyöntipeliä, raha- tai tavara-arpajaisia ja pelikasinotoimintaa sekä muuta vastaavaa peliä tai toimintaa, jossa voiton saaminen perustuu kokonaan tai osittain sattumaan taikka peliin tai toimintaan osallistuvista riippumattomiin tapahtumiin ja jossa mahdollinen häviö on ilmeisessä epäsuhteessa ainakin jonkun osallistujan maksukykyyn.

18 Arpajaislaki määrittelee rahapeliongelmien seurannan, tutkimuksen, ehkäisyn ja hoidon kehittämisen sosiaali- ja terveysministeriön (STM) tehtäväksi. STM on ohjannut toteutuksen pääosin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle (THL). STM:n ja THL:n toimintaa rahoitetaan varoista, jotka peliyhtiöt ovat velvoitettuja maksamaan ministeriölle. Määrä on viime vuosina ollut noin 2 miljoonaa euroa. Esimerkiksi ikärajojen noudattamista seurataan THL:n suorittamin ostokokein. Pakka-toiminnassa 8 rahapelihaittojen ehkäisy on tuotu osaksi järjestöjen ja kuntien yhteistyötä ehkäisevässä päihdetyössä. Lisäksi järjestöjen hankkeissa on kehitetty menetelmiä ongelmapelaajien hoitoon ja tukeen. Tulevaisuuden haasteena on myös ehkäisevän työn kehittäminen järjestöjen työssä. Valvonta ja vastuullisen pelaamisen ohjelmat Rahapelijärjestelmän kehittäminen ja toiminnan valvominen on sisäasiainministeriön ja poliisihallituksen arpajaishallintoyksikön vastuulla. Arpajaislaissa on jaettu rahapelit peliyhtiökohtaisesti. Laki määrittelee yksinoikeudet rahapelien toimeenpanemiseen Veikkaus Oy:lle, Raha-automaattiyhdistykselle ja Fintoto Oy:lle. Suomalaiset rahapeliyhteisöt ehkäisevät rahapelihaittoja osana vastuullisuustoimintaansa. Euroopan yhteisön tuomioistuimen päätöksessä rahapelaamisen yksinoikeusjärjestelmän perusteeksi katsottiin rahapelaamiseen liittyvien sosiaalisten ja taloudellisten haittojen sekä rikollisuuden ehkäisy. Voittovarojen tuotto yleishyödyllisiin tarkoituksiin ei riittänyt järjestelmän legitimaation perustaksi. Paineita peliyhtiöiden vastuullisuustoimintaan ovat lisänneet myös rahapeliongelman tutkimus ja aiheesta käyty julkinen keskustelu. Myös verkkopelaamisen osuuden jatkuva kasvu on vaikuttanut vastuullisuusohjelmien kehittämiseen. Tutkimusten mukaan internetissä 8 Pakka-toimintamalli on suomalainen tutkittu sovellus päihdehaittoja ehkäisevälle paikalliselle työlle. Pakka-toimintamallissa painopiste on alkoholin, tupakan ja rahapelien saatavuuteen puuttumisessa. Toimintamallin kautta paikalliseen ehkäisevään päihdetyöhön saadaan uutta vaikuttavuutta, kun kysynnän ehkäisyä käyttäviä menetelmiä, valistusta ja koulutusta täydennetään saatavuuden ehkäisyllä. (Fors ym. 2013.)

19 rahapelejä pelaavilla on muita pelaajia useammin ongelmia (Halme 2011). Kansainvälisesti verrattuna Suomessa pelataan paljon verkossa (European Comission 2011). Veikkaus Oy:n liikevaihdosta internetpelaamisen osuus on 40 % ja Fintoto Oy:n liikevaihdosta jo 60 %. Rahaautomaattiyhdistyksen tuotoista toistaiseksi vain 8 % tulee internetpeleistä. Verkkoympäristö tarjoaa toisaalta hyvät mahdollisuudet vastuullisuusominaisuuksien tarjontaan ja pelaajien seurantaan. Aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevä työ Erilaiset päihde- ja riippuvuusongelmat ovat monesti päällekkäisiä ja saattavat kasautua samoille henkilöille. Päihteiden ongelmakäytölle sekä toiminnallisille riippuvuuksille altistavat ja niiltä suojaavat tekijät yksilö-, yhteisö- ja yhteiskuntatasolla ovat myös osittain yhteisiä. Haittoja ehkäisevän työn kannalta on järkevää, että eri päihde- ja toiminnallisia riippuvuuksia käsitellään samoissa asiayhteyksissä ja samankaltaisin menetelmin. Näiden syiden vuoksi rahapelihaittojen ehkäisyn tulisi olla osa perinteisempää päihteisiin keskittynyttä ehkäisevää työtä. (EHYT 2014.) Ehkäisevän työn vaikuttamiskohteet ja toteutustasot esitetään tiivistettynä kuviossa 2. Kuvio 2. Ehkäisevän päihdetyön vaikuttamiskohteet ja toteutustasot Tiedot, asenteet ja oikeudet Suojaavat tekijät ja riskitekijät Päihteiden tai pelien kulutus yhteiskunta paikallisyhteisö lähisuhteet yksilö

20 Rahapelihaittojen ehkäisyllä tarkoitetaan toimia, joiden tavoitteena on vähentää rahapelaamisesta aiheutuvia haittoja. Rahapelihaittoja ehkäisevän työn perimmäisenä tavoitteena on pelaajien haitallisen tai riskikäyttäytymisen muuttaminen haitattomampaan suuntaan. Käyttäytymisen muuttuminen on kuitenkin monimutkainen prosessi. Vaikka tiedon lisääminen ja asenteiden muuttaminen onnistuisi, se ei vielä itsessään takaa yksilön käyttäytymisen muuttumista. Lisäksi tiedon lisäämisen ja asenteiden muuttumisen mittaaminen on toiminnan vaikutusten arvioinnin kannalta haastavaa. Osittain näiden syiden vuoksi ehkäisevän työn toimintamallien on toisinaan ajateltu olevan tehottomia. Kansanterveysnäkökulma rahapelihaittojen ehkäisyyn Kansanterveysnäkökulman mukaisessa rahapelihaittoja ehkäisevässä työssä keskitytään kysynnän, saatavuuden ja tarjonnan rajoittamiseen, haittojen vähentämiseen sekä laajempiin yhteiskunnallisesti merkittäviin tekijöihin (kuten tulotasoon, koulutukseen, kehitykseen), joilla ei välttämättä ole suoraa yhteyttä rahapelaamiseen, mutta jotka kuitenkin vaikuttavat kansalaisten hyvinvointiin. (Roberts & Hildebrandt 2008; Murto & Warpenius 2015.) Karkeasti jaotellen ehkäisevän työn toimet keskittyvät siis sekä sääntelyyn että koulutuksellisiin ja tiedotuksellisiin toimenpiteisiin. Rahapelitarjonnan saatavuuden sääntely on arvioitu tehokkaimmaksi rahapelihaittoja ehkäiseväksi toimeksi. Keskeisiä keinoja ovat pelien ja sijoituspaikkojen määrien, aukioloaikojen ja markkinoinnin rajoitukset sekä ikärajat. Rahapeliongelmia käsittelevästä ehkäisevästä koulutuksellisesta tai tiedotuksellisesta valistustyöstä puolestaan on melko vähän tutkimus- ja arviointitietoa. Vähäisestä tutkimustiedosta huolimatta yhteiskunnalla on velvollisuus suojella sen jäseniä pelihaitoilta ja ihmisillä oikeus saada tietoa rahapelaamisesta. Vaikka vähäinen tutkimusnäyttö ei tukisikaan haittoja ehkäisevän työn koulutus- ja tiedotustoimia, on eettiset arvot, kuten haavoittuvassa asemassa olevien suojelu ja yhdenvertaisuusperiaate, otettava toi-

21 minnassa huomioon. Sääntely ja ehkäisevän työn tekeminen koulutuksellisin tai tiedotuksellisin keinoin eivät ole toisiaan poissulkevia vaihtoehtoja, vaan yhtä välttämättömiä ja toisiaan täydentäviä näkökulmia. Tiedon lisääminen kohdistuu käyttäytymisen ja asenteiden muuttamiseen kulttuurisesti. Kulttuurinen muutos on hidasta ja hankalasti mitattavissa. Sääntely on tämän muutoksen tärkein tuki, sillä se saa aikaan nopeampia vaikutuksia. (EHYT 2014; Soikkeli ym. 2011.) Rahapelihaittojen ehkäisyyn ei ole yhtä oikeaa tapaa. Paikallistaminen ja tutkittuun tietoon perustuva lähestymistapa tuo parhaan mahdollisen tuloksen. Ehkäisevän työn vähäinen tutkimus haastaa paikallisesti valittavia käytäntöjä. Hyvä esimerkki on paikallisesti toteutettava yhteisöpreventio, jossa käynnistetään samanaikaisesti useita järjestelmätason sekä ihmisten käyttäytymiseen liittyviä toimia. Tällöin tehottomaksi parjattu tiedon lisääminen ja koulutus saavat tuen esimerkiksi viranomaisen toiminnasta. (Murto 2015.) Preventiomalli Rahapeliongelmien ehkäisyä voidaan tarkastella perinteisen preventiomallin avulla. Mallissa erotetaan kolme ehkäisevän työn väliintulon tasoa: primaari-, sekundääri- ja tertiääritason ehkäisy 9. (Esim. Shaffer & Korn 2002; PGRTC 2011.) Myöhemmin preventiomallin käsitteet on haluttu rahapelihaittojen ehkäisyssä korvata universaalilla (universal), valikoivalla (selective) ja indikoidulla (indicated) tavalla (Rodgers ym. 2015). Suomessa on puolestaan haluttu ehkäisevän päihdetyön osalta puhua yleisestä ehkäisystä, riskiehkäisystä sekä hoidosta. 9 Yleinen ehkäisy (primaari-/universaalipreventio) tarkoittaa koko väestöön kohdistuvia toimia, esimerkiksi valistusta ja rahapelaamisen sääntelyä lainsäädännön ja valvonnan avulla. Tämän tason ehkäisy kohdistuu esimerkiksi ikärajoin alaikäisiin, joille rahapelaaminen ei ole laillisesti sallittua. Riskiehkäisy (sekundääri-/valikoivan prevention taso) viittaa toimiin ja väliintuloihin, joiden erityisenä kohderyhmänä ovat ne pelaajat, joilla jo on ongelmia tai kohonnut riski ongelmakäyttäytymiseen. Ehkäisyn keinoja ovat esimerkiksi riittävät tuki- ja neuvontapalvelut, jotka ovat tarpeen jo lievempiä peliongelmia kokevien auttamiseksi. Hoidolla (tertiääri-/indikoidun tason preventiolla) viitataan vaikeimmista rahapelaamisen ongelmista kärsivien auttamiseen hoidollisesti ja jo olemassa olevia haittoja vähentämällä. Esimerkiksi hyvin vakavista peliongelmista ja peliriippuvuudesta kärsivät voivat tarvita pitkäkestoista terapiaa.

22 Taulukko 2. Esimerkkejä väliintuloista terveyden edistämisen jatkumossa (Rodgers ym. 2015) Ehkäisy Hoito Universaali Selektiivinen Indikoitu Hoitopalvelut Seuranta Koko väestölle tuotettavaa tietoa rahapelaamisesta ja ongelmapelaamisesta: tunnistaminen, ammattilaisavun mahdollisuus ja tärkeys, oman avun välineet Paikallistason informaatio rahapelaamisesta, ongelmapelaamisesta ja palveluista Erityiset ohjelmat/koulutukset riskipelaajille Ohjeistukset ja suositukset Hoidon jälkeinen rutiiniseuranta ongelmapelaamisen tukipalveluissa Tietoa saatavilla olevasta hoidosta Tunnistautuminen Muut miniinterventiot Vastuullisen pelaamisen ohjelmat niille, jotka ovat olleet hoidossa Vastuullisen pelaamisen ohjeistukset Tietoa pelipaikkoihin Mahdollisuus sisäänpääsyn kieltämiseen pelipaikkoihin Varoitusviestit pelilaitteissa Koordinoitu palvelukokonaisuus, jossa tunnistetaan samanaikaisesti esiintyviä ongelmia Rahapelipaikkojen rajoitukset tietyissä yhteisöissä, jotta haavoittuvassa asemassa olevia voidaan suojella

23 Kuvatut tasot pätevät haittoja ehkäiseviin väliintuloihin, jotka on suunnattu koko väestöön, yhtälailla maltillisesti pelaaville kuin niille, jotka ovat erityisen alttiita rahapelien aiheuttamille haitoille ja niille, joille pelaaminen tuottaa jo riippuvuuden kaltaista käyttäytymistä ja terveysongelmia. Vaikka tasot on nimetty erikseen, ne nähdään jatkumona ja niitä sovelletaan terveyden edistämisessä hoidon, tuen ja retkahdusten ehkäisyssä laajemmin. Vaikka kansanterveysmallia pidetään tärkeänä rahapelihaittojen ehkäisyn lähtökohtana, se ei suoraan sisällä tiettyä yleispätevää strategiaa tai toimintamalleja käytettäväksi. Seuraavassa on eritelty ehkäisevän työn ja hoidon mahdollisuuksia ongelmapelaamisen vähentämiseksi sekä haittojen esiintymisen minimoimiseksi. Rahapelihaittoja ehkäisevän työn hyvät käytännöt kansalaisjärjestötoiminnassa Kansalaisjärjestössä rahapelihaittoja ehkäisevä työ keskittyy pelaamista koskevaan tietoon, asenteisiin ja käyttäytymiseen vaikuttamiseen. Menetelminä toimivat esimerkiksi tiedon lisääminen, vääristyneiden ajatusmallien korjaaminen ja käyttäytymismuutokseen valmentaminen sekä muutosprosessin tukeminen. Tiedon lisääminen tarkoittaa yksilön oman tai läheisen pelaajaprofiilin tiedostamista sekä rahapelikäyttäytymiseen liittyvien riskien ymmärtämistä. Kansalaisjärjestötoiminnassa tietoa lisätään ja tuotetaan seuraavasti: Rahapelaamiseen liittyvän riippuvuuskäyttäytymisen mahdollisuudesta. Rahapelaamisen hallinnan menettämisen tunnusmerkeistä. Ongelmapelaamisen negatiivisista vaikutuksista. Voiton todennäköisyyksistä ja palautusprosenteista erilaisissa rahapeleissä. Kulutusrajoista rahapeleihin käytettävän ajan ja rahan suhteen (ja niiden suhteellisuudesta).

24 Maltillista pelaamista edistävistä matalan riskin kulutusrajoista tai ohjeista. Riskikäyttäytymisen tunnistamisesta. Apu- ja tukipalveluista. Kansalaisjärjestötoiminnan näkökulmasta paras keino vaikuttaa vääristyneisiin ajatusmalleihin on tiedottaa rahapelaamisen todennäköisyyksistä ja toimintamekanismeista. Tehokkainta olisi tietenkin poistaa vääristyneitä ajatusmalleja tukevat ominaisuudet rahapeliympäristöistä ja -laitteista kokonaan. Koulutuksellisten väliintulojen keskiössä tulisi olla vaikuttaminen seuraavien tosiseikkojen ymmärrykseen ja asenteiden muutokseen pelaamista kohtaan: Rahapeleihin tulisi kuluttaa vain vapaa-ajan menoihin tarkoitettua rahaa, joka on arvioitu sen mukaan, paljonko pelaajalla on varaa hävitä. Lainattua rahaa ei pitäisi koskaan käyttää rahapelaamiseen. Ongelmapelaamiseen liittyvät rahalliset, terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat voivat olla todella vakavia ja niitä tulee ehkäistä. Riskikäyttäytymisen ja riskiympäristöjen omaksuminen tai hyväksyminen nostaa todennäköisyyttä rahapeliongelmiin. Asiakaskorttien tuomien hyötyjen lisääntyminen on merkki rahapelissä tappioiden kerääntymisestä. Avain käyttäytymisen muutokseen on varmistaa, että kohderyhmän jäsenet voivat samaistua ehkäisevän työn tarjoamiin mielikuviin ja ideologioihin sekä oppia sopivia taitoja, jotka auttavat heitä omaksumaan ja säilyttämään tavoitellun käyttäytymisen muutoksen. Nämä taidot ovat kognitiivisia, toiminnallisia sekä motivaatiomuutoksiin liittyviä.

25 Aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevän työn menetelmät Suurin osa pelihaittoja ehkäisevän työn toimenpiteistä on perinteisesti koskenut lapsia ja nuoria. Nuorten osalta tiedetään, että erilaisilla ehkäisevän työn projekteilla voidaan saavuttaa tiedon jakamisen ja asenteisiin vaikuttamisen tavoitteita, mutta itse pelikäyttäytymisen muuttamisen osalta tulokset ovat ristiriitaisia (esim. Gray ym. 2007 ja Messerlian & Derevensky 2007). Aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevää työtä ei aikaisemmin ole juurikaan tehty. Viime vuosina ehkäisevän työn projekteja ja materiaaleja on alkanut kansainvälisesti ilmaantua esimerkiksi työelämään ja ikäihmisille. EHYT ry:n aikuisten rahapelihaittoja ehkäisevä Arpa-projekti on laatuaan ensimmäinen Suomessa. Ehkäisevän työn näkökulmasta tehokkain keino toimia on suunnata toimintaa instituutioihin ja ympäristöihin, joiden kautta voidaan vaikuttaa yhteisöihin ja useampiin yksilöihin kerralla. Ensisijaisesti vaikutetaan aikuisväestön omien yhteisöjen toimintatapoihin ja toimintavalmiuksiin. Toissijaisesti tarjotaan tukea henkilökohtaiseen pelaamiseen liittyvissä muutosprosesseissa, havahdutetaan pohtimaan omia pelitapoja ja tarjotaan keinoja itsehallintaan. Toimintaympäristöjä, joissa aikuisia tavoitetaan voivat olla esimerkiksi oppilaitokset, työpaikat, julkiset tilat ja kohtaamispaikat. Esimerkiksi nuoria aikuisia voidaan kohdata oppilaitoksissa ja harrastustoiminnassa, työikäisiä puolestaan työyhteisöissä ja vapaa-ajan toiminnoissa ja työttömien yhteisöissä. Ikäihmisiä kohdataan esimerkiksi eläkeläisjärjestöjen kautta sekä erilaisissa kohtaamispaikoissa, joissa ikääntyneet viettävät yhdessä aikaa. Verkkopohjainen ehkäisevä työ tavoittaa erilaisia ihmisiä joustavammin. Hyvä on kuitenkin huomioida, etteivät kaikki aikuiset ole verkon kautta tavoitettavissa. Rahapelihaittojen ehkäisy työelämässä Vaikka rahapelaaminen on yleensä vapaa-ajan viihdettä, voivat liiallisen pelaamisen haitat heijastua työelämään. Norjalaistutkimusten (Buvik & Revheim 2008; Buvik 2009; Dahlgren 2012) pohjalta haitat

26 voivat liittyä poissaoloihin, heikentyneeseen työkykyyn sekä taloudelliseen epäluotettavuuteen. Rahapelihaittojen ehkäisy tulisikin huomioida työelämässä, sillä työelämä itsessään tuottaa riskejä rahapelihaittojen esiintymiseen. Lisäksi työnantajalla on velvollisuus huolehtia työntekijöiden työhyvinvoinnista ja -turvallisuudesta. Työnantajien tulisi olla tietoisia peliongelmien riskistä henkilöstön keskuudessa. Työelämään keskitetyn pelihaittoja ehkäisevän työn kautta voidaan tavoittaa merkittävä määrä aikuisväestön riskipelaajista, sillä yhteensä työterveyshuollon kautta tavoitetaan Suomessa 1,7 miljoonaa kansalaista. (Jaakkola ym. 2015.) Vähintään kolmena päivänä viikossa jotain rahapeliä pelaa Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Aikuisväestön terveystapatutkimuksen mukaan noin 7 % työikäisestä väestöstä (Piispa ym. 2009). Enemmistö rahapeliongelman vuoksi hoitoon hakeutuvista suomalaista on työssä käyviä kansalaisia: pääkaupunkiseudulla toimivan Peliklinikan avohoidon asiakkaista heitä oli 55 % (Jaakkola ym. 2013) ja vuoden 2011 väestökyselyn mukaan ongelmapelaajista 58 % (Turja ym. 2012). Kansainvälisen tutkimuksen perusteella on tunnistettu, että joihinkin ammatteihin liittyy suurentunut riski peliongelman syntymiselle. Tietty koulutus- tai tulotaso ei kuitenkaan suoraan vaikuta ongelmapelaamisen kehittymiseen (Hawley ym. 2007). Peliongelmien riskiryhmiin kuuluvia ammatteja ovat muun muassa vuorotyötä tekevät (Hing & Nisbet 2009), työn puolesta yli 100 päivää vuodessa matkustavat, vaaran elementtejä sisältävät ammatit (Banwell ym. 2006), rahapelien kanssa työskentelevät (Hing 2008; Hing & Nisbet 2009), rahapelejä työtilassa kohtaavat sekä kuljetusalan työntekijät, jotka viettävät vapaahetkiä työn lomassa paikoissa, joissa on rahapelejä (Revheim & Buvik 2009; Øren & Bakken 2007). Erityisesti näillä toimialoilla tulisi työterveyshuollon ja esimiesten sekä työnantajien kiinnittää erityistä huomiota rahapeliongelmien ehkäisyyn, haittojen vähentämiseen ja ongelmien tunnistamiseen. Suomalainen rahapelijärjestelmä, jossa pelejä on sijoitettu laajasti erilaisiin paikkoihin, mahdollisesti altistaa työntekijöitä laajemmin esimerkiksi kioskeissa, kaupoissa tai ravintoloissa.

27 Kuvio 3. Kysymyksiä, joita työnantajan tulisi arvioida (Fenge 2014) Muodostaako pelaaminen turvallisuusriskejä? Onko työpaikalla mahdollisuus pelata? Liittyykö pelaamiseen uhkia? Onko työpaikalla pelaamiseen liittyviä riskejä mahdollista poistaa tai vähentää? Mikä on riskien ilmenemisen todennäköisyys? Mitkä ovat mahdolliset pelaamisesta koituvat seuraukset? Tietääkö työnantaja, kuinka rahapelaamisen riskejä voidaan pienentää? Minkälaisia kuluja riskien vähentämisestä seuraa? Rahapelihaittojen ehkäisy ikäihmisten parissa Usein ollaan huolissaan ikäihmisten pelaamisesta, mutta aiheesta tiedetään vähän. Huolta ikäihmisistä ilmaisevat monesti aikuiset lapset, joukkotiedotusvälineet sekä ikääntyneiden kanssa työskentelevät ammattilaiset. (Seniors and Gambling 2010, Kämppi & Pajunen 2010.) Tämänhetkinen tutkimus ei kuitenkaan tue ajatusta, että peliongelma olisi erityisesti ikäihmisten ilmiö. Ikäihmisten ongelmapelaaminen alkaa myöhemmin ja ongelmat kehittyvät pidemmällä aikavälillä kuin muiden ikäryhmien edustajilla. (McCready ym. 2005.) Monilla on eläkkeen myötä pienet tulot, jolloin pelaamisen tappioista toipuminen voi olla heikkoa. (Govoni ym. 2001.) Ikäihmiset voivat joutua todellisiin vaikeuksiin, jos he päätyvät lainaamaan rahaa pelaamiseensa (Rantala & Tarkkala 2009). Iäkkäät pelaajat näyttävät kuitenkin hallitsevan pelaamiseen käytettäviä varojaan suhteellisen hyvin (Kämppi & Pajunen 2010). Tutkimuksen perusteella voidaan olettaa, että ikäihmisillä on vähemmän peliongelmia ja -haittoja kuin nuoremmilla. He eivät myöskään raportoi rahapeliongelmaan liittyvistä terveysongelmista, taloudellisista ongelmista tai rahan lainaamisesta pelaamiseen yhtä usein kuin nuoremmat. He pelaavat harvempia pelejä ja heidän kulutuksensa pelaamiseen on nuorempia vähäisempää. Koska riski rahapeli-

28 ongelman kehittymiseen suurenee sekä useampien pelien pelaamisen että rahapelikulutuksen kasvun myötä, näyttää se olevan ikäihmisillä suhteessa muita väestöryhmiä pienempi. (Raisamo ym. 2014; Mc Cready ym. 2005.) Ikäihmisillä heikentynyt terveys tai toimintakyky voi rajoittaa osallistumista erilaisiin aktiviteetteihin. Toisaalta vapaa-aikaa on enemmän ja pelaaminen voi olla hauskaa ajanvietettä. Pelaamista perustellaan monesti sosiaalisuudella. Pelaavat ikääntyneet ovat terveempiä ja heillä on parempi sosiaalinen sopeutumiskyky kuin nuoremmilla pelaajilla. (Kämppi & Pajunen 2010.) Ikäihmisten rahapeliongelman suuruudesta tiedetään vain vähän. Väestökyselyissä käytettävät mittarit eivät välttämättä tunnista ikäihmisten peliongelmaa ja siitä heille koituvia haittoja. (Kämppi & Pajunen 2010.) Lisäksi kyselyihin vastanneiden yläikäraja on monesti 75 vuotta. Ikääntyneiden ongelmapelaamiseen saattaa liittyä muita riskiryhmiä vahvempaa ongelmien peittelyä ja häpeäntuntoa, joka voi vaikeuttaa avun hakemista. Ikäihmisille ei ole kehitetty omia auttamisen tapoja ja hoitomuotoja. Rahapelihaittojen ehkäisyä koskevassa tutkimuksissa kuvatut strategiat ja menetelmät eivät välttämättä toimi ikäihmisillä. (Kämppi & Pajunen 2010; Lemay ym. 2006.) Kanadalaisen ikäihmisten pelihaittojen ehkäisyä käsitelleen tutkimuksen perusteella työn tueksi ehdotettiin monien tietolähteiden hyödyntämistä, keskittymistä turvalliseen pelaamiseen, huomion kiinnittämistä esimerkiksi yksinäisyyteen, tylsistymiseen ja masentuneisuuteen sekä opasmateriaalin tuottamista esimerkiksi erilaisille ammattilaisille (Govoni ym. 2001). Tarve erityisille ikäihmisten pelihaittojen tutkimuksen ja ehkäisyn sekä puuttumisen keinoille on tunnistettu aiemminkin (Hirsch 2000). Ikäihmisille tehtävän ehkäisevän työn on todettu olevan toimivinta, kun se keskitetään vertaistoimintaan sekä lähiyhteisöihin (Seniors and Gambling 2010). Työelämän ulkopuolella olevien kohtaaminen Työelämän ulkopuolella olevat henkilöt eivät välttämättä pelaa enempää kuin työssä käyvät. Usein tulojen pienuuden vuoksi he ovat kuitenkin taloudellisesti haavoittuvassa asemassa rahapeliongelmien suhteen.

29 Tämän kohderyhmän ongelmat voivat kasautua ja kärjistyä nopeasti. Matalan kynnyksen kohtaamispaikat, esimerkiksi EHYT ry:n Elokolot, ovat luonteva ympäristö, jossa paikalliset lähiyhteisöt voivat kokoontua ja johon ongelmallisen rahapelihaittoja ehkäisevän työn sisältöjä voidaan tuoda. Kohtaamispaikoissa voidaan järjestää tilaisuuksia ja koulutusta paikallistoimijoiden kanssa. Kohtaamispaikoissa tehtävän työn tavoitteena on tukea maltillista rahapelikäyttäytymistä ja ehkäistä liiallisesta pelaamisesta aiheutuvia haittoja. Keinoina käytetään muun muassa riskeistä tiedottamista ja pelien toimintaperiaatteiden avaamista, jolloin voidaan pyrkiä vaikuttamaan vääristyneisiin uskomuksiin niistä. Toiminnassa voidaan kouluttaa ja tukea aktiivisia kansalaisia toimimaan rahapelihaittojen ehkäisemiseksi omissa yhteisöissä. Sosiaalinen media Etenkin monet nuoret ja nuoret aikuiset ovat digitaalisen median suurkuluttajia (Koskela ym. 2010), jolloin maltillisen pelaamisen sosiaalinen markkinointi verkkoympäristöissä on kannattavaa. On kuitenkin muistettava, että sosiaalinen media ja verkkoympäristöt ovat vain yksi mahdollinen kanava tiettyjen kohderyhmien tavoittamiseen. Ihmisten käyttäytymistä tuskin pystyy muuttamaan vain verkon kautta. Ehkäisevän työn mediakampanjatutkimuksissa on suositeltu, että viestintä suunnataan tietyille ikäryhmille. Viestinnässä keskitytään väärien uskomusten ja virheellisten ajattelumallien purkamiseen sekä valtion ja peliteollisuuden pelaamisesta saamaan hyötyyn. Kampanjoinnissa suositellaan käytettäväksi tapausesimerkkejä. (Gary & Hildebrandt 2008.) Ehkäisevän työn toimenpiteiden osalta on todettu, että kampanjointi ei toimi, jos siinä lähdetään kilpailemaan vastaviestillä peliyhtiöitä tai muita kaupallisia viestejä vastaan. Tämä on syytä ottaa huomioon, kun rahapeliongelmia käsittelevää viestintää tai verkkotyötä suunnitellaan. Joukkotiedotusvälineiden lupaava hyödyntäminen ehkäisevässä työssä on liittynyt hyvin resursoituun riskeistä ja seurauksista tiedottamiseen sekä huolella kehitettyihin oman avun välineisiin. Verkkoon tuotettu materiaali sekä sosiaalisen median keskustelut ja kampanjat

30 jäävät elämään niiden julkaisun tai aktiivisen toiminnan jälkeen, jolloin ne saattavat tavoittaa ihmisiä vielä pitkänkin ajan päästä. Viestit ovat pelaajien lisäksi myös heidän läheistensä sekä sidosryhmiensä saatavilla. Mini-interventio sosiaali- ja terveyspalveluissa Mini-interventiolla tarkoitetaan lyhyttä ja pienimuotoista väliintuloa. Se muodostuu muutamista pelaamista koskevista kysymyksistä, joiden avulla selvitetään mahdollista rahapelaamiseen liittyvää riski- tai ongelmakäyttäytymistä. Peruskysymyksiä voivat olla esimerkiksi: Kuinka usein pelaat rahapelejä? tai Kuinka paljon käytit rahaa rahapeleihin viimeisen viikon/kuukauden aikana? Lyhyitä väliintuloja voivat olla myös erilaiset oman avun välineet. (Halme 2015.) Mini-intervention aikana työntekijä ja asiakas käsittelevät rahapelaamista, ja asiakas saa sekä neuvoja että palautetta pelaamisestaan. Tällä tarkoitetaan sitä, että työntekijä puhuu asiakkaan kanssa asiakkaan ongelmapelaamisen seulassa tai mittarissa saamista tuloksista sekä käy läpi asiakkaan ilmaisemien ongelmien ja oireiden mahdollisen yhteyden rahapelaamiseen. Toimintaa koskevat muutostarpeet kartoitetaan yhdessä. Ne tarkoittavat yksinkertaisesti rahapelaamisen lopettamiseen, yleiseen vähentämiseen tai rahapelaamisen eri puoliin liittyviä asiakkaan omia tavoitteita. Työntekijän tehtävänä on myös motivoida asiakasta muutokseen. Mini-interventio on kustannustehokas tapa puuttua riskikäyttäytymiseen, sillä se voi ehkäistä vaikean ja monisyisen ongelman kehityksen. Rahapeliongelmien mini-interventiota ei ole Suomessa kuitenkaan tutkittu ja sitä on käytetty vain vähän 10. Myös kansainvälisesti tutkimus on ollut vähäistä. David Hodgins (Cunningham ym. 2009; Hodgins 2005; Diskin & Hodgins 2009) työryhmineen sekä Nancy Petry (Petry ym. 2008) ovat tutkineet erilaisten lyhyiden väliintulojen vaikuttavuutta. Satunnaistetuissa koeasetelmissa niiden on todettu olevan vaikuttavia. 10 THL:n tutkimusryhmä teki vuosina 2010 2013 kaksoissokkotutkimuksen Rahapeliriippuvuuden hoitaminen kohdennetulla naltrekson-lääkityksellä ja oppimismallilla. Siihen sisältyi lyhyt, kolmen kerran kognitiivis-behavioraalinen interventio.

31 2 Suomalaisten riskirahapelaaminen Selvityksen tausta ja tavoitteet Riskipelaaminen sijoittuu maltillisen pelaamisen ja ongelmapelaamisen välimaastoon. Riskipelaamisesta puhutaan silloin, kun selviä ongelmia ei vielä ole, mutta pelaaminen on rahan- ja ajankäytöltään runsasta. Ongelmapelaaminen puolestaan aiheuttaa ajoittaisia ongelmia, jotka ovat jo hyvin kärjistyneitä rahapeliriippuvaisen elämässä (Pelin merkit 2014). Riskipelaajaksi ymmärretään rahapelaaja, joka pelaa usein ja käyttää pelaamiseen omiin mahdollisuuksiinsa nähden runsaasti aikaa tai rahaa tai molempia, joka pelaa yleensä useita rahapelejä ja jolle mahdollisesti aiheutuu pelaamisestaan haitallisia seurauksia. Haitalliset seuraukset voivat olla luonteeltaan taloudellisia, terveydellisiä tai sosiaalisia. Yksityiskohtaisten määrittelyiden tekeminen maltillisen pelaamisen 11, riskipelaamisen ja ongelmapelaamisen 12 erottelemiseksi on hankalaa, koska pelaamiseen käytetty aika ja raha sekä muut pelaamisen seuraukset on aina suhteutettava yksilön tilanteeseen. Suurimmalle osalle rahapelaajista pelaaminen ei aiheuta haittoja. Rahapeliongelman mittaamiseen on käytössä erilaisia mittareita, eikä niiden käytöstä tai tarkasta sisältömuotoilusta vallitse yksimielisyyttä 11 Maltillisella pelaamisella viittaamme tässä selvityksessä pelaamiseen, joka ei käytettyjen mittarien valossa näytä aiheuttavan haittoja (PGSI/SOGS 0 pistettä). Maltillisesti pelaavia käytetään selvityksessä riskikäyttäytymisen vertailuryhmänä. 12 Ongelmapelaaminen on rahapelien pelaamista, joka vaikuttaa kielteisesti pelaajan terveyteen, suoriutumiseen opinnoissa tai työelämässä, talouteen sekä ihmissuhteisiin.

32 eikä vakiintunutta normistoa. Käytetyimmät kysymyssarjat ovat SOGS (South Oaks Gambling Screen) sekä PGSI (Problem Gambling Severity Index), jossa vastaajat pisteytetään erilaisten pelaamisen ongelmallisuutta kartoittavien kysymysten perusteella niin, että jokaisesta riskivastauksesta saa pisteen. SOGS-mittarin suosio on viime vuosina kääntynyt laskuun siihen kohdistetun kritiikin vuoksi, jonka mukaan mittari ei tunnista tarpeeksi hyvin raha-automaattipelaamiseen liittyviä ongelmia eikä naisten rahapelaamista. Lisäksi mittaria on arvosteltu siitä, että se yliarvioi todellisten peliongelmien suuruutta. Vastaavasti PGSI-mittarin luotettavuutta on tutkittu huomattavasti enemmän ja sen on todettu soveltuvan hyvin sekä väestötutkimuskäyttöön että peliongelmien hoitotyön apuvälineeksi. PGSI on lisäksi SOGSia tiukempi luokittelutarkkuuteensa osalta. (Castrén & Salonen 2015.) Vuoden 2011 väestökyselyn perusteella (Turja ym. 2012) riskipelaajia oli SOGS-indeksillä mitattuna koko väestössä 13,3 %. Heitä oli eniten 15 24-vuotiaissa (20,5 %) ja vähiten yli 65-vuotiaissa (8,6 %). 35 49-vuotiaissa oli vähemmän riskipelaajia kuin 50 64-vuotiassa. Lisäksi riskipelaaminen oli vähentynyt vuosina 2007 2011 muissa ryhmissä paitsi 50 64-vuotiaissa ja yli 65-vuotiaissa. Suomalaisten rahapelaaminen oli edelleen yleistynyt edelliseen vuonna 2007 tehtyyn mittaukseen verrattuna. Raportissa arvioitiin, että rahapeliongelma oli 2,7 %:lla suomalaisista. Vuonna 2011 suomalaiset käyttivät rahapeleihin keskimäärin 14 euroa viikossa. Miehet käyttivät enemmän rahaa kuin naiset ja alimpaan tuloluokkaan kuuluvat, työttömät tai lomautetut muita ryhmiä enemmän. Muita enemmän rahaa pelaamiseensa käyttivät myös runsaasti rahapelejä pelaavat, internetissä rahapelaamista harrastavat sekä vastaajat, jotka luokiteltiin pelikäyttäytymiseltään ongelmapelaajiksi. Susanna Raisamo ym. (2014) tarkastelivat Suomalaisten rahapelaaminen 2011 -aineistolla pelihaittojen laajuutta ja jakautumista väestötasolla käyttäen kriteerinä PGSI-mittaristoa. Tutkimuksen mukaan suomalaisista 13 % oli kokenut ainakin yhden pelihaitan kuluneen vuoden aikana. Pelihaittojen kokeminen oli yleisempää nuorilla kuin vanhemmilla vastaajilla. Sekä viikoittainen että kuukausittainen pelaaminen samoin kuin yli 21 euron käyttäminen viikoittain rahapelaamiseen oli yhteydessä haittoihin. Raisamon (mt.) tulokset antavat tukea

33 niin kutsutulle preventioparadoksille: vaikka yksilötasolla pelihaittojen riskit ovat suurimmat ongelmapelaajien ryhmässä, kasautuu väestötasolla tarkasteltuna valtaosa pelihaitoista riskipelaajille. Ingeborg Lund (2007) havaitsi tutkimuksessaan, että norjalaiset riskirahapelaajat erosivat merkittävästi pelaajista, joilla ei ollut riskikäyttäytymistä sekä demografisesti että pelikäyttäytymisensä osalta. Riskipelaamisen todennäköisyyttä ennakoi nuoruus, eronneisuus tai yksinasuminen, miessukupuoli ja maahanmuuttajatausta. Lisäksi riskipelaamisen todennäköisyyttä lisäsi perheen peliongelmat sekä vääristyneet käsitykset voiton mahdollisuuksista. Vaikka riskipelaajat erosivat merkittävästi ei-riskipelaajista, oli ryhmä taustoiltaan varsin samankaltainen ongelmapelaajien kanssa. Lundin tulokset tukevat hypoteesia, jonka mukaan siirtymistä riskipelaajaluokasta peliongelmaisten luokkaan tapahtuu. Tässä Suomalaisten riskirahapelaaminen -selvityksessä tarkastellaan suomalaisten riskirahapelaajien taustoja ja piirteitä sekä välitetään kuva ryhmän rahapelikäyttäytymisestä sekä asenteista rahapelaamista kohtaan. Käytetyn väestökyselyn avulla on mahdollista tarkastella, miten sosiaaliset tekijät, koettu terveys ja hyvinvointi ovat yhteydessä riskirahapelaamiseen ja minkälaisia eroja eri pelaajaryhmien kesken on näiden tekijöiden osalta. Keskeistä selvityksessä on verrata riskirahapelaajia vastaajiin, jotka harrastavat rahapelaamista, mutta joiden pelaamiseen ei liity suurentunutta riskiä eikä ongelmia. Tähän vertailuryhmään viitataan selvityksen kuvioissa termillä ei peliongelmaa ja leipätekstissä termillä maltillisesti pelaavat. Lähdeaineiston kuvaus Aineistona selvityksessä käytetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen suunnittelemaa ja raportoimaa (Turja ym. 2012) Suomalaisten rahapelaaminen 2011 -kyselyä (Rahapelitutkimus 2011). Suomalaisten rahapelaaminen 2011 on puhelinhaastatteluihin perustuva väestökysely, joka kattaa 4484 vastaajaa. Iältään vastaajat olivat 15 74-vuotiaita. Aineisto hankittiin Yhteiskuntatieteellisen tietoarkiston kautta, joka arkistoi ja välittää sähköisiä tutkimusaineistoja tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun. Alkuperäistä aineistoa muokattiin ja rajattiin