AALLON YLIOPPILASLEHTI Nro. 6/2010 PITÄISI OLLA EKOLOGISEMPI, MUTTA MITÄ JOS EI HUVITA? LAISKAKIN VOI PIENENTÄÄ HIILIJALANJÄLKEÄÄN VOISIKO OPISKELIJA KERJÄTÄ? KAIKEN TAKANA ON VIRKAMIES EDUSTAJISTO KESKUSTELEE
Nro.6/2010 MENEE AALLON PINNAN ALLE 28 38 HIRVITTÄÄKÖ LUOMUN HINTA? Kymmenen keinoa opiskelijabudjetin ekoelämään, sivu 18 Grow Further. VOISIMMEKO VAIN OSTAA PAREMMAN OMANTUNNON? Helppoa ekologista elämää etsimässä, sivu 28 Create your path to success Join Us! Do you have a strong desire to make a difference? Do you want to have an impact on how the world s leading companies do business? Internship 2011: We are seeking talented students with strong analytical skills, drive and more than 120 credits for our BCG Internship Program. Full time employees: We are looking for several new consultants to join our team. Apply by Oct 15 at www.bcg.fi/join_bcg More info contact Riikka Hägg: recruiting.hel@bcg.com 18 MINNE MENEVÄT NE OPISKELIJAT, JOILLA ON OIKEASTI HÄTÄ? Toimittaja kokeili kerjäämistä, sivu 38 * Helmenkalastus 6. Yrittäjät matkalla Amerikkaan 8. Pelkkää juhlaa ja opintotuen surkeutta 11. Printteri ei taaskaan toimi 11. Anonyymit eläimet 12. Esittelyssä vaatesuunnittelijat 15. Koukussa Jussi Valtonen 16. Edustajiston meililistan helmet Syvissä vesissä 18. Kymmenen tapaa elää ekommin 24. Kaiken takana on virkamies Anita Lehikoinen 28. Pelasta maailma, tee se rahalla 38. Mitä jos olisitkin kerjäläinen? Mato-ongella 44. Juokseminen on Heikin vastapaino 46. Gallupissa liikuttuneita aaltolaisia 48. Kulttuurikokemus oopperassa ja KYL:n koelaulussa 50. Hankalana opiskelukaverina syöpä, Manu menee lääkärille 53. Perässälaahaajat 54. Iltasatu 52. In English: Fuel for studying
6 Nro.5/2010 Nro.6/2010 5 Elämälläkin on deadline ja se jää aina vähän keskeneräiseksi, kun sen joutuu palauttamaan. pääkirjoitus Ote lukijakyselystä. Käy avautumassa Ainosta osoitteessa ainolehti.fi. miehistö Jonossa Opiskelijoiden leipäjonosta erotan tutut kasvot. Pieni lapsi sylissään opiskelukaverini pakkaa kangaskassiinsa ruokaa ja lastenvaatteita. Suututtaa hänen puolestaan. Perheellinen ei voi noin vain tinkiä menoistaan eikä lähteä iltatöihin luentojen jälkeen. Hän on pelkästään tukien armoilla. Vaikka opiskelija itse pärjäisi opintotuellaan, lapsi tarvitsee muutakin kuin rakkautta ja näkkileipää. Köyhyys kirpaisee vasta sitten, kun se tulee niin lähelle, ettei siltä voi sulkea silmiään. Mutta on pitenevissä leipäjonossa ja kaduilla istuvissa kerjäläisissä ainakin yksi hyvä puoli: parempiosaiset eivät pääse unohtamaan, ettei kaikilla edelleenkään mene riittävän hyvin. Laura Saarikoski Laura kokeili, miltä tuntuu olla kerjäläinen. Lue juttu sivulta 38. PÄÄTOIMITTAJA Anna Munsterhjelm TAITEELLINEN JOHTAJA Jaakko Suomalainen TOIMITTAJA Johanna Mitjonen KIRJOITTAJAT Erna Bodström, Markus Helaniemi, Tuukka Hetemäki, Krista Kauppinen, Veera Lipasti, Reetta Nurmo, Kerttu Partanen, Meri Peltola, Tuuti Piippo, Laura Saarikoski, Niclas Storås KUVAAJAT JA KUVITTAJAT Tom Engström, Milena Huhta, Joonas Lehtimäki, Kira Leskinen, Veera Lipasti, Noomi Ljungdell, Minna Mäkipää, Mari Mäkiö, Katja Maria Nyman, Matteus Pentti, Pia Sissala KUSTANTAJA Aalto-yliopiston ylioppilaskunta (AYY) TOIMITUSNEUVOSTO Hanne Haapoja, Tuomas Jääskeläinen, Aku-Ville Lehtimäki, Juhani Mykkänen, Antti Oksanen, Jussi Rosendahl, Teija Sutinen, Maija Töyry (pj) Ilmoitusmyynti: Timo Herttua, 040 4827080 Mediakortti: www.ainolehti.fi/media Paino Art Print Oy Painos 8 000 Sisäsivujen paperi: Dito 100g/m2 Kannen paperi: Galerie Art Gloss 250g/m2 YLIOPPILASLEHTI AINO PL 69 02150 Espoo Käyntiosoite: Lämpömiehenkuja 2 02150 Espoo etunimi.sukunimi@ayy.fi 050 5209447 www.ainolehti.fi ISSN-L 1798-4394 ISSN 1798-4394 KANNEN KUVA Noomi Ljungdell Ekojuppi kuolee pian iedäthän viherpiiperöt? Ne vähän liian innostuneet nörtit, jotka käyttävät saimaannorppapaitoja ja kuivaavat suppilovahveroita talven varalle. Ne, jotka joskus muinoin köyttivät itsensä Koijärven kaivinkoneisiin ja myöhemmin pakottivat lapsensa kulkemaan omituisissa kirpparivaatteissa. Koulussa viherpiiperöt ovat niitä, jotka huomauttavat ystävällisesti, kun heität lautasliinasi ruokalan sekajäteämpäriin ja tonkivat sen sieltä puolestasi. Unohda heidät. Vihreydelle on kymmenessä vuodessa tapahtunut sama kuin vyötärölaukulle: siitä on tullut supertrendikästä. Piiperöt taka-alalle, ekojuppi esiin! Ekojuppi näyttää luonnollisesti hyvältä kiitos tyyriin luomukosmetiikan. Ekojuppi tilaa itselleen netistä kangaskassin, jonka tuotto menee hyväntekeväisyyteen ja jossa lukee I m Not A Plastic Bag. Ekojuppi on punavihreä, sinivihreä tai paljas vihreä. Ekojuppi muistaa pitää meteliä siitä, että ostaa tuulisähköä ja kompensoi lentomatkansa päästöt. Ekojuppi on useimmiten kaksi-kolmekymppinen ja opiskelee korkeakoulussa. Todennäköisesti sinäkin olet sellainen tai vieläkin todennäköisemmin toivot kovasti olevasi. Todelliset ekojupit ovat nimittäin yläluokkaa, ja me muut vain heidän hännystelijöitään. Ne kangaskassitkin shoppailemme Lindexiltä. Kun ostan luomumehua tai Reilun kaupan viiniä, en ajattele tekeväni argentiinalaista viinitilallista tyytyväiseksi. Teen vain itseni tyytyväiseksi. Pullo kertoo minulle ja muille, että en ole mikään halvinta kyykkyviiniä kittaava tyhjäpää. Se viinikin on ihan kelvollista. Ekojuppeilu on kallista ja trendikästä, mikä tarkoittaa, ettei se tule kestämään kovin pitkään. Tänä vuonna leffatähdet jättävät ehkä luomuravintolansa perustamatta, ensi vuonna mekään emme enää innostu hamppuisista haaremihousuista. Mikä sitten enää motivoi meitä pelastamaan maailmaa arjessa? Tässä Ainossa kokeilimme kiirettä ja helppoutta (sivu 28). Mutta jotain hyvääkin. Massat kyllä kääntyvät: sekin naapurikorttelisi luomubaari sulkee ovensa viimeistään kahden vuoden kuluttua. Synttärilahjaksi saatu vegaanikeittokirja jää pölyttymään hyllylle, siihen 1980-luvun mikroruokareseptien viereen. Ne epämuodikkaat viherpiiperöt kuitenkin jatkavat. Anna Munsterhjelm
6 Nro.6/2010 Nro.6/2010 7 helmenkalastus / aallonharjalla Matkalla mahdollisuuksien maahan Startup-yritykset ovat oma maailmansa, ja sen maailman keskipiste on Piilaakso. Yrittäjähenkiset aaltolaiset reissaavat Kaliforniaan etsimään inspiraatiota ja ideoita. Kalifornian auringon alta löytyy kasvuyrityksen koko ekosysteemi: yhteistyökumppanit, rahoittajat, juristit, alan media ja kilpailijat. Siksi Piilaaksosta kirjoitetaan paljon, ja siellä olevia yrityksiä ja tapahtumia voi helposti seurata netin välityksellä. Miksi on niin tärkeää nähdä paikka omin silmin? Piilaakson energiataso ei välity Suomesta käsin. Nopeus ja intensiteetti, jolla asiat tapahtuu, täytyy kokea itse, että sen ymmärtää, Linda Liukas kuvailee. Liukas on Turun kauppakorkeakoulun kasvatti, joka on suorittanut visuaalisen journalismin sivuaineen Taikissa sekä tuotekehitysopintoja TKK:lla. Hän on tämänvuotisen Aaltoes goes Silicon Valley -matkan pääjärjestäjä. Liukas säteilee innostusta kertoessaan matkasuunnitelmista. Mukaan lähtee lähes neljäkymmentä opiskelijaa ja aloittelevaa yrittäjää. Viime vuoden reissu on nostanut odotukset korkealle. Silloin päästiin muun muassa saunomaan Mårten Mickosin, Suomen menestyneimmän sarjayrittäjän ja MySQL:n entisen toimitusjohtajan, luokse. Piilaakson-retki ei ole turisteille. Samoin kuin yrittäjänä, tälle matkalle lähtiessä täytyy tietää, mitä haluaa. Jokaisen lähtijän täytyy asettaa itselleen tavoitteita. Me halutaan tarjota ihmisille mahdollisuuksia ja introja, mutta jokainen on vastuussa omasta matkastaan, Linda Liukas painottaa. Parhaillaan yritetään esimerkiksi järjestää vierailuja Googlelle, Applelle ja Twitterille. Järjestäjät ovat koonneet selviytymisoppaankin. Siinä esitellään kaikki Piilaakson keskeisimmät hahmot TechCrunch-teknologiablogin perustaja Arringtonista Facebookin toimitusjohtaja Zuckerbergiin, suurimmat suomalaiset menestystarinat sekä alueen maantietoa. Matkalaisille on myös koottu kirjasuosituksia ja oma Spotify-soittolista. Reissulla eletään opiskelijaystävällisellä bootstrapping-mentaliteetilla. Bootstrapping tarkoittaa yrityksen perustamista ja kehittämistä mahdollisimman pienellä budjetilla. Matkalla se tarkoittaa jaettuja motellihuoneita ja pikaruoka-aamiaisia. Yksi matkan päätarkoituksista on kontaktien luominen. Sen edistämiseksi kehitettiin leikkimielinen kilpailu, jossa on erilaisia tehtäviä. Kuka saa kovimman käyntikortin? Kenellä on paras sotakertomus kontaktin luomisesta? Kuinka moneen uuteen tuttavuuteen ollaan yhteydessä Suomeen paluun jälkeen? Leikin tarkoitus on haastaa osallistujat verkostoitumaan aktiivisesti. Lyhyestäkin tapaamisesta voi syntyä vaikka uusi F-Secure. Krista Kauppinen Mari Mäkiö Matkasta raportoidaan blogissa 25.-30.10.2010 ja kaikki sitä varten tuotetut materiaalit ovat avoimesti käytettävissä osoitteessa www.aaltoes.com.
8 Nro.6/2010 Nro.6/2010 9 helmenkalastus Viiden päivän marjapussi Korttipeli Marjapussi on ollut osa kemistien ajanviettoa viime vuosisadan alusta saakka, kertoo tempausvastaava Janne Andtsjö. Myös Coronaa on pelattu kiltahuoneella vuosikymmeniä. Nyt Kemistikillan täyttäessä 120 vuotta päätettiin pelata yhtä monta tuntia putkeen. Viiden päivän ajan kemianlaitoksen edessä oli lava, jossa molemmat pelit jatkuivat taukoamatta vähintään kuuden hengen voimin. Pelirupeama kävi työpäivästä: kiltalaiset läiskivät korttia kahdeksan tunnin vuoroissa. Myös kymmenet muut innostuivat mukaan. Rehtori Teeri ja kaupunginjohtaja Mäkeläkin oli kutsuttu pelipöydän ääreen. Tempauksen päätyttyä Kemistikillalla oli saavutuksenaan epävirallinen maailmanennätys ja tempausvastaavalla hyvä mieli onnistuneesta teekkaritapahtumasta. Etenkin öisin oli yllättävän hyvä meininki. Naurettiin kilpaa ja yhteisfiilis oli tosi hyvä, juuri univelkansa kuitannut Andtsjö kertoo. Hänestä tempaus oli hyvä osoitus siitä, kuinka ihmisiä edelleen kiinnostaa kilta- ja teekkaritoiminta. Laskeskelin, että tempaukseen käytettiin 1300 henkilötyötuntia. Pelipöytään istui 113 ihmistä. Parhaimman tuloksen teki kemisti, joka jaksoi pelata tempauksessa yhteensä 56 tuntia ja 21 minuuttia. Mutta miksi Coronaa pelataan niin monella kiltiksellä joka viikko? Se on sellainen mukavan nopea peli. Yks peli ei kestä kuin muutaman minuutin ja siksi sen voi hyvin pelata luentotauolla. J.M. helmenkalastus / pelkkää juhlaa aaltolaiset menevät, tulevat ja raportoivat ainolle. Shamaaneja ja sheikkausta Lokakuussa moni taikkilainen pistää taas neulalla sormeensa ommellessaan ennennäkemättömän upeaa naamiaisasua TOKYOn vuosijuhlaan, Arabia Maskeradiin. Tänä vuonna kekkeröidään Korjaamolla mystisissä voodootunnelmissa. Juhlakansaa hypittävät No Good Men, The Irrationals, Happy-Go-Lucky, Concorde Pilot & Inkerin prinssi ja Misf*ts DJs. Kaikkien taideopiskelijoiden ystävä ja TO- KYOn henki Sheryl Tokyo kertoo moniäänisesti bändien olevan erilaisia, mutta niitä yhdistää hyvä juhlintamusiikki. Kaikista löytyy myös voodoota. Naamiaiset ovat kuuluneet taideopiskelijoiden juhlakavalkadiin 1900-luvun alusta lähtien. Toissavuonna pukeuduttiin puhuttavan Pinnan alla kuohuu -teeman mukaisesti, mutta nyt juhlaa ei haluttu politisoida. Teeman on oltava laaja, jotta pukuja ei rajoita kuin mielikuvitus. Esimerkiksi Arabia night -teema innoitti jonkun pukeutumaan kutosen yöratikaksi. Sheryl kehottaa juhlijoita hulluttelemaan ja uskoo, että tänäkin vuonna yllätytään upeista asukokonaisuuksista. Tanssittavien bändien ja spektaakkelimaisten pukujen lisäksi Maskerad on yllätysten juhla, Sheryl vihjaa. Mitä ihmiset vievät juhlista mukanaan? Toivottavasti hyvää energiaa, uusia tuttavuuksia, valokuvia, hyviä muistikuvia ja ideoita, Sheryl innostuu listaamaan kahdella äänellään. Jos luovuus ei kuki tai ompelukoneen käyttöönotto aiheuttaa aina sairaalareissun, ei juhlia tarvitse kuitenkaan jättää väliin. Asu on vapaa ja kaikki kouluun katsomatta ovat tervetulleita. Ihan katsomaankin voi vain tulla. J.M. Arabia Maskerad 29.10. Korjaamolla. Liput Tiketistä. Kaikki tahtoo juhlii Kahdentuhannen ihmisen katujuhlat grilleineen, metrilakukojuineen ja saunoineen. Nauravia naamoja, kuplivia tuoppeja ja pomppulinnan hengästyttämiä aaltolaisia. Lukuvuoden avajaisten jatkoilla Aalto Partyssa oli todella jokaiselle jotakin ja kaikille kaikkea, kuten etukäteen luvattiin. Illan saattoi aloittaa vaikkapa taidetaistelulla ja jatkaa siitä KY:n järjestämiin kotibileisiin tai lyhytelokuvia tapittamaan. Jos meni kovin myöhään, kotona odottavalle tyttöystävälle ehti vielä hankkia lepyttelylahjaksi TOKYOn myyjäisistä korvakorut. Juhlia järjestänyt Anne Liiri oli illalla klassisesti väsynyt, mutta onnellinen. Ensi vuonna tulee olemaan vaikea saada tällaiset bileet nollabudjetilla! Tänä vuonna ollaan saatu mukavasti sponsseja ja tapahtuma pystyyn vähällä rahalla. Tarkoitus on, että Aalto Party järjestettäisiin joka vuosi, tästä ikuisuuteen. Samaa taitaa toivoa moni muukin: hilpeät juhlijat vaikuttivat vähintään yhtä tyytyväisiltä kuin järjestäjä Liiri. Olisiko Aalto Party ensimmäinen asia, joka uudessa yliopistossa on miellyttänyt ihan kaikkia? Johanna Mitjonen Anna Munsterhjelm Valtio ei vippaa sulle viitosta Opintotukea ei sidota indeksiin, päätti hallitus vuoden 2011 budjettiesityksessään. Sitominen olisi tarkoittanut, että elinkustannusten noustessa opiskelijoille maksettaisiin suhteessa saman verran lisää tukia. Esimerkiksi elokuussa elinkustannusindeksi olisi tuonut opintotuen maksimimäärään 4 euroa ja 90 senttiä lisää. Huu, mikä summa! Kuinkahan moni olisi valmis jättämään osa-aikatyönsä tuon ylimääräisen vitosen turvin ja keskittymään pelkästään opiskeluun, kuten opintotuen uudistusryhmä toivoo? Summalla voisi hankkia esimerkiksi viisi alehintaista mikropizzaa tai edestakaisen bussimatkan Espoosta Helsinkiin. Kenties juuri siksi useimmat pääkaupunkiseutulaiset opiskelijat jättivät menemättä 14. syyskuuta järjestettyyn Kusetuksen makua -mielenosoitukseen. Siihen kulutettujen tuntien aikana kun tienasi videovuokraamon tiskilläkin helposti yli kympin. Eduskunta päättää talousarviosta lopullisesti joulukuussa. Uudistus voi upottaa teekkarin Kulttuuriministeri Wallinin asettama, valtiosihteeri Marcus Rantalan vetämä työryhmä esitti keväällä opintotukeen lukuisia uudistuksia, joiden tavoitteena on nopeuttaa valmistumista. Valtakunnallisten opiskelijajärjestöjen mielestä hallitus poimi paketista pelkät tiukennukset: ensi syksystä lähtien opintotuki myönnetään erikseen kandi- ja maisterivaiheisiin, yhtä tukikuukautta kohti pitää tienata viisi opintopistettä nykyisen 4,8 sijaan ja pelkän asumislisän nostaminen alkaa kuluttaa tukikuukausia. Pahiten tuen kaksiportaisuus osuu teekkariin, jonka tutkintoon kandivaihe on kuulunut vasta muutaman vuoden. Monen opintopistesaldo liikkuu jo sadoissa, mutta puuttuva kandintyö estäisi opintotuen saamisen. Parannuksista toteutunevat kymmenen sentin ateriatukikorotus sekä perheellisten opiskelijoiden tukijärjestelmän luominen. A.M.
Nro.6/2010 11 helmenkalastus Ei tulosta Tiedät tilanteen: monta tuntia kauppiksen Tieto-salissa väännettyjen TuTan tehtävien palautuksella alkaa olla kiire, mutta yksikään salin tulostimista ei suostu yhteistyöhön eikä naapuriluokan printterissä ole mustetta. Otaniemessä tulostaessasi taas huomaat jonon pituudeksi vain 427 työtä ensimmäisen tulostajan työn vielä raksutellessa rauhalliseen tahtiin printterin paperikouruun. Aalto-yliopiston tulostusjärjestelyt tuntuvat olevan aika retuperällä. Muste tai paperi on lopussa, tulostinta ei löydy printterivalikosta tai se on muuten vain käsittämättömän hidas. Monista tuntuu myös siltä, että ongelmat ovat lisääntyneet Aalto-yhdistymisen myötä. Ennenhän tulostimet toimivat ihan hyvin Pitkän tavoittelun jälkeen kiinni saatu Aalto-yliopiston IT-johtaja Pekka Kähkipuro vahvistaa, että tulostimet ovat todellinen vaiva opiskelijoiden keskuudessa. Aalto-yhdistymisen myötä siirryttiin tulostamisessa uuteen tekniseen ympäristöön ja tällöin tosiaan törmäsimme ongelmiin. IT-palvelupisteiden työmäärä on ollut merkittävä ja myös tämä on osaltaan hidastanut tulostimiin liittyvien pulmien hoitamista kampuksilla. Kun monet eri tekijät hoitavat tulostimia eri kampuksilla eri tavoin, ovat ongelmat taattuja. Arabiassa päävastuu on ollut Yliopistopainolla, Töölössä Aalto-Printillä ja Otaniemessä useammalla toimijalla. Jatkossa on tarkoitus yhdenmukaistaa käytännöt, mutta tämä vie jonkin aikaa ja siirtymäaikana voi esiintyä pulmia eri tilanteissa, Kähkipuro selventää. Useissa ulkomaisissa yliopistoissa printtaaminenkin maksaa. Ilmaiseen tulostukseen tottuneelle suomalaisopiskelijalle se kuulostaa rajulta ratkaisulta, mutta silloin sentään maksaisimme toimivista tulostamista. Kähkipuro ei kuitenkaan lähtisi tälle linjalle: Ilman maksullisuuttakin on perusteltua edellyttää, että tulostus toimii. Nyt aaltolaiset nauttivat rajattomista tulostuskiintiöistä, mutta Kähkipuro varoittaa, että elämme vain hetken huumaa. Hänen mukaansa täysin vapaa tulostus ei ole tarkoituksenmukaista. Opiskelijalle jää siis ratkaisuksi sama vanha itkeminen, potkiminen, maanittelu ja rukoilu? Kähkipuro jaksaa valaa uskoa tulevaan: Laitetoimittajan avustuksella olemme saaneet suurimmat ongelmat pääsääntöisesti ratkaistua. Ehkäpä siirtymävaiheen ja käytäntöjen yhtenäistämisen jälkeen tulostaminen vielä joskus onnistuu ihan vain nappia painamalla. Markus Helaniemi Milena Huhta Oletko selvinnyt yliopistossa ilman printteriongelmia? Onnea! Olet ainoa. Printterirutinaa Facebookissa Arabia: Mä odotan innolla, että TaiKiin saatais yksi (1) väriprintteri. Go Aalto go! Otaniemi: Nyt pikkasen hajotti koulun pritterit. 10min lomakkeiden täyttöä, 40min printtausta kahdessa eri luokassa. Töölö: Printtaaminen ei koskaan oo ollu näin helppoa, ihan oikeasti :D feels good man - ei kannata tulla denatoriin tulostamaan nyt kun rasse suoltaa 100 lauluvihkoa ANONYYMIT ELÄIMET JOONAS LEHTIMÄKI
12 Nro.6/2010 Nro.6/2010 13 helmenkalastus / vieraissa sarjassa esitellään aallon koulutusohjelmia pinnan alta. helmenkalastus / rehtori pakinoitsija tarkkailee ayy-politiikkaa pöydän päältä. pakinoitsijan nimi ei ala t-kirjaimella. REPORTAASIA HENKILÖKUVAA GONZOA BLOGIA PAKINAA PIIRROSTA STUDIOKUVAA SARJAKUVAA RUNOA UUTISIA ILMIÖJUTTUJA Haluaisitko päästä tekemään juttuja tai kuvia AYY:n omaan Aino-ylioppilaslehteen? Tule avustajatapaamiseen tiistaina 19.10. klo 18 AYY:n toimistolle Lämpömiehenkuja kakkoseen! Luvassa ideointityöpaja ja kuplajuomaa. Ilmoittaudu mukaan lähettämällä meiliä toimitus@ayy.fi. Tervetuloa kaikki lehdenteosta kiinnostuneet! Tyylilehdistä tutut Vaatesuunnittelijat pääsevät parrasvaloihin, mutta takahuoneissa tarvitaan kyynärpäitä. Opiskelijat: Suomessa on ainakin kolmetuhatta muotibloggaria, jotka haaveilevat Hel-Looksiin pääsemisestä ja uuden Ivana Helsingin perustamisesta. Tuon joukon lahjakkain eliitti pääsee Taikin vaatetussuunnittelun ja pukutaiteen koulutusohjelmaan. Opiskelijat ovat isosti kansainvälisiä ja kaikkien ennakko-oletusten vastaisesti ihan jokainen ei tee itse vaatteitaan. Vaatesuunnittelijat ovat silti Taikin tyylikkäintä possea, kertovat kateelliset. Opiskelu: Teoria ja käytäntö sekoittuvat alusta asti toisiinsa. Aamupäivällä on opetusta vaatetuksen historiasta, iltapäivällä painetaan ja värjätään kangasta. Aineopinnoissa otetaan haltuun kaikki Stockmannin rättiosastot: suunnitellaan siis vaatteita naisille, miehille, lapsille ja urheilijoille. Tavoitteena on oppia luomaan ja kaupallistamaan sekä uniikkipukuja että kokonaisia mallistoja. Tulevaisuus: Valmistumisensa jälkeen taikkilaiset vaatesuunnittelijat päätyvät usein muotilehteen suunnittelijatähtinä sen sivuille tai toimittajana apinalaatikkoon. Kyllä, juuri niin glamoröösiä kuin kuvittelit! Oikeasti menestyneimmät designerit ovat vain pirun hyviä projektijohtajia, jotka sattuvat piirtämään keskimääräistä kiinnostavampia vaatteita. Tämäkin ala on täynnä katkeraa kilpailua. Töitä löytyy myös esimerkiksi tutkijana tai puvustajana. Ulkopuolisille: Tervetuloa catwalkin reunalle! Kolmas opiskeluvuosi huipentuu muotinäytökseen, jota sopii jo tituleerata legendaariseksi. Joka toukokuu Arabiassa esitellään luomuksia, jotka ovat muotialan kovimpien asiantuntijoidenkin mukaan kansainvälistä tasoa. A.M. Milena Huhta HYY:n kannanotot vuonna 2010 (tilanne 30.9.) AYY:n kannanotot vuonna 2010 (tilanne 30.9.) Kannanotot eivät ole tehokkain tapa vaikuttaa. Käytetään resurssit mieluummin esimerkiksi päättäjien tapaamiseen. Liisa Lähteenaho, AYY:n sosiaalipoliittinen asiantuntija Aika kultaa mustikat AYY sai vihdoin omat tunnusvärinsä: purppuran ja hopean. Ne tullaan näkemään esimerkiksi ylioppilaskunnan nauhassa ja lipussa. Voisivatko nämä värit parantaa ja eheyttää rikkonaista ylioppilaskuntaa, väriterapeutti Anne Hietanen? Itse asiassa hopeaa ei väriterapiassa käytetäkään, koska sen värisiä ruokia ei ole olemassa, Hietanen korjaa. Terapian ideana kun on myös syödä ja juoda parantavia värejä. Mutta hopean näkeminen nostaa esiin mukavia, ajan kultaamia muistoja. Violetin sisarväri purppura taas on luopumisen ja kokemuksen tuoman viisauden väri. Terapeutti suosittelee sitä erityisesti silloin, kun elämä tuntuu liian raskaalta. Purppura auttaa myös ilta-aikaan pakertavia henkisen työn tekijöitä. Toisin kuin hopeaa, purppuraväriä sopii myös syödä. Mustikkaa poskeen! A.M. Parasta huumetta Kun Rehtori oli teidän ikäisenne, hän tapasi runoilla aina syksyn alkajaisiksi aineen kesälomastaan. Nykyäänhän ei enää aineita kirjoitella niissä vain ollaan. Nuorisolla on LSD, MDPV ja nyt tämä AYY. Todellinen design-huume, kuulemma. Kesätauon jälkeen paluu säännölliseksi käyttäjäksi on saattanut tuntua monesta kummalliselta, jopa ahdistavalta. Ei huolta: nyt paikalla on lääkäri! Rehtorin ystävä Tohtori diagnosoi elokuisesta edustajiston kokouksesta muutamia surullisia tyyppiesimerkkejä uudelleen langenneista AYY-käyttäjistä: EP (Eksynyt Pupu) Ennen ihailtavan määrätietoinen, nyt ainoastaan hukassa. Soma otsa huolekkaissa kurtuissa. Mitä kasvattiäiti käskikään muistaa tästä asiasta? Epätietoinen olemus ja anova katse hellyttävät jo kivikovan teekkarinkin. LJE (Läsnä Ja Esteetön) Voitonriemua ei voi estää, mutta aina sopii kokeilla. Tukahduttamisyritykset aiheuttavat ikäviä nykiviä pakkoliikkeitä. TM (Tykkimies) Rintamasuuntana etukeno, kallon asento hyökkäävä. Ääni muuttuu hermostuessa kimittäväksi, jopa hysteeriseksi. Niin kovin moneen muuhunkin edaattorin sopii tämä Rehtorin internetistä löytämä kuvaus huumeiden käyttäjästä: Hän saattaa väistellä kysymyksiä, antaa tylyjä vastauksia, valehdella tai saada raivokohtauksia. Aikaisemmat tärkeät asiat ja mielenkiinnon kohteet, kaverit ja harrastukset, eivät enää olekaan tärkeitä. Sitä mitä on tullut tilalle, ei voi paljastaa. Kunpa vain edustajiston jäsenten asioista voitaisiinkin avoimesti puhua! Rehtori tietää kyllä, että pinnan alta löytyisi vastaus odottamattomiin tuloihin, arkistoarvoitukseen ja siihen, kuka raapustelee esityslistan marginaaleihin punaposkisen edaattorikollegansa nimiä sydämellä koristeltuna. Voi tuota kujeilevaa nuorukaista! Mutta niin tapahtuu nyt, kuten on aina tapahtunut. Sydämestä ottaa ja pää on raskas, mutta Rehtorinkin on myönnettävä tosiasiat se on kaiken viisauden alku. Yläluokan pojat ovat pelotelleet pienempänsä hiljaisiksi. Rahalla saa ja Audilla pääsee. Ovat kehvelit tainneet saada ilmaiset polttoaineet ja matkapuhelimet vaitiolonsa pantiksi. Ehkäpä joku voisi anoa TTER:ltä avustusta selvittääkseen, mistä loput valitusrahat on hankittu? Siihen projektiin ei nimittäin Rehtorinkaan eläke riitä, niin kovin mielelläni kun teitä auttaisinkin ja niin kovin paljon teitä enemmän kuin sitä tulen saamaankin. Mutta muistakaa Tohtorin neuvo: Asian ratkeaminen vaatii prosessinomaista keskustelua, jossa vihan, surun ja syyllisyyden tunteet saattavat olla itse kullakin pinnassa. Vahva ja rauhallinen lähipiiri luo turvallisuutta ja uskottavuutta vielä kun se sanoo, että tulee tekemään kaikkensa käytön loppumisen eteen.
Nro.6/2010 15 helmenkalastus / koukussa Accelerate your career from day one Onko AYY TKY:n kopio, Jussi Valtonen? AYY:n ensimmäinen puheenjohtaja on tehnyt uudesta ylioppilaskunnasta niin rennon, että muualla Suomessa vitsaillaan jo ituhipeistä. Kira Leskinen Soldier (detail). Vesa Pesonen. Join McKinsey as a management consultant (Junior Associate) and you become part of the world s most influential leadership network: our collegues, clients and alumni. You will have unrivalled choice to shape your career and future. The McKinsey Helsinki office is looking for outstanding Master s degree candidates for permanent positions. We hire exceptional people with excellent capabilities and great potential in problem solving, leadership, drive, and interpersonal skills. To learn more about our work, people, and career options visit www.mckinsey.fi. With any questions, please contact Merja Kolehmainen, merja@mckinsey.com or +358 40 508 1094. You can send your application anytime, already before graduation, by filling in an online application at www.mckinsey.fi. Heräät sairaalassa KY ry:n ja KY-säätiön puheenjohtajien välissä. Mitä on tapahtunut? Entisen valtakunnansovittelija Juhani Saloniuksen vetämät neuvottelut veivät kaikki mehut. Saatiin sopu, mutta jouduttiin sairaalaan tiputukseen. Mitä aiot tulevissa työhaastatteluissa kertoa puheenjohtajapestistäsi? Elämäni opettavaisin vuosi. Ei ole toista hommaa, jossa 25-vuotias kundi pääsee johtamaan näin älykästä ja vaativaa porukkaa. Puheenjohtajuus on kunniatehtävä, ja haluan olla joka päivä sen luottamuksen arvoinen. Mikä tarina kuvaisi AYY:n ensimmäistä vuotta? Myrskyn jälkeen tulee aina aurinko. Esimerkiksi yö, jona Forrest Gump lähti kalastamaan. Oli niin hirveä rajuilma, ettei mikään muu alus uskaltanut merelle, mutta Forrest kavereineen sai lopulta älyttömän suuren saaliin. Teekkarijaosto asuu ylioppilaskunnan tiloissa; suurin osa tavoista ja työntekijöistä on kotoisin TKY:ltä. Onko AYY vain TKY:n kopio? Paljon käytäntöjähän on otettu myös KY:ltä. Olen miettinyt, olisiko KY-taustainen puheenjohtaja tehnyt tämän vuoden helpommaksi. Yhteisön kannalta siinä olisi ollut puolensa, mutta omaisuusvääntö olisi muuttunut entistä vaikeammaksi. Kuinka AYY on sopeutunut muiden ylioppilaskuntien joukkoon? Meidän tehtävähän on tavallaan vapauttaa ylioppilaskunnat 2000-luvulle. Karistaa turha perinteiden painolasti ja stereotypiat. Muun Suomen teekkarit ovatkin yön pikkutunteina leikkisästi syytelleet ituhipeiksi, kun emme ehkä juokaan alasti viinaa pöydällä seisten. AYY tunnetaan rennosta asenteesta. Me ei vedetä valkoista paitaa ja skragaa päälle. Me vaan mennään ja sanotaan että terve, mä olen Jussi Aallosta. Mitkä kolme tavaraa pakkaisit seuraajasi reppuun? Ensiksi jäitä, joita pannaan tarvittaessa hattuun. Jos puheenjohtajalta loppuu usko, peli on menetetty. Toiseksi riippuliidokin, koska edelleen on oltava rohkeutta ottaa riskejä ja tehdä päätöksiä, joiden onnistumisesta ei ole varmuutta. Ja pensselin: AYY tarvitsee väriläiskiä. Se ei saa muuttua staattiseksi ja harmaaksi. Miltä se väriläiskä nyt näyttää? Se on enemmänkin väriloistoa. Oranssia, johon väritetty mustalla ohuella kynällä päälle. Pinnassa on rosoa, mutta värit pilkahtelevat sieltä väleistä. Edellisessä Ainossa pakinoitsija Rehtori kirjoitti, ettei AYY:sta taida sittenkään tulla vähemmän paskaa ylioppilaskuntaa. Näinkö on? Hesari antaa AYY:sta kuvan, joka on kymmenen kertaa todellista rumempi. Suurin osa asioista on älyttömän hyvin: asuntoja rakennetaan lisää, yhdistysten toiminnalle tarjotaan puitteita ja jäsenten etuja valvotaan yliopiston suunnalla. Aallon opiskelijoita potkittaisiin tosi paljon päähän, jollei AYY:ta olisi. A.M. AYY:n uusi hallituksenmuodostaja valitaan edustajiston kokouksessa 10.11.2010.
16 Nro.6/2010 Nro.6/2010 17 ASIAKIRJOJEN JULKISUUDESTA KADONNEISTA PÖYTÄKIRJOISTA Hei edustajisto, edustajiston jäsenten pyynnöstä olen lisännyt edustajistowikiin Helsingin hallinto-oikeudelle toimitetut valitukset. Joonas Turunen 15.2.2010 kello 17:32 Heipparallaa, ja valitukset poistettu. Henkilötietojen kuten osoitteen julkaiseminen tällä tavalla on suoraan lainvastaista. Asiaan varmastikin palataan kunhan siitä on ehditty ensin keskustella. Jarmo Mäkelä 15.2.2010 kello 18:04 Mikäli ehditte valitusasiakirjat jo tallentamaan, niin kyseisistä syistä pyytäisin tuhoamaan tiedostot jatkoikävyyksien välttämiseksi. Jussi Valtonen 15.2.2010 kello 18:28 SMÖKIN KULUISTA Mutta tosiaan, voi olla että Smökin tunnearvo on niin suuri, että sen takia halutaan luopua vaikkapa suuremmista järjestöavustuksista tai kansallisesta edunvalvonnasta. Jukka Liukkonen 18.3.2010 Niin joo. Muutamia vuosia sitten silloinen TKY:n isäntä kännispäissään lupasi allekirjoittaneelle tai kenelle tahansa korillisen Jaloviinaa ja muuten vain kosteita iltoja kasapäin siitä hyvästä että onnistuisi polttamaan Smökin korjauskelvottomaan kuntoon palovakuutuksen piikkiin. Leikkimielellä ja kännipäissään tottakai. Matti Kuismin 10.3.2010 Terve Teemu! AYYE:n pj:n mukaan vastaat ylioppilaskunnan pääsihteerinä ylioppilaskunnan asiakirjojen toimittamisesta edustajistolle. Kaipaisimme nähtäväksemme KY:n hallituksen, taloustoimikunnan ja edustajiston pöytäkirjat liitteineen vuosilta 2007-2009. Mike Pohjola 16.2.2010 Huolestuttavan vihamieliseksi edennyt tämä keskustelu. Ville Simola 18.2.2010 Muut esille tulevat asiat Ylioppilaskunnan edustajisto kokoontuu kerran kuukaudessa. Siinä välissä sähköpostilistalla keskustellaan asiasta ja sen vierestä. Koonnut: Anna Munsterhjelm Toivotan kestämistä niille, joille tällä listillä on vittuiltu (ja joille itse olen) sekä niille, joiden työtä ja elämää AYY:n ja AYYE:n meno on vaikeuttanut. Kyllä se siitä vielä paremmaksi muuttuu, ei tosin teidän aikana. Tuomas Hämäläinen 18.2.2010 Määä haluaisin TKY:n ja TOKYO:n hallituksen & edarin pöytäkirjat liitteineen vuosilta 2007 2009, 1978 1984 ja tietysti 1969! Tuomas Hämäläinen 16.2.2010 "Olen pahoillani sotkeutuessani mielenkiintoiseen keskusteluun, mutta haluaisin ihmetellä... Kaarlo Väisänen 18.2.2010 Oletko pahoillasi?? Pysy ite totuudessa. Tuomas Hämäläinen 18.2.2010 KY:N ARKISTOSTA Toisin kuin Chrischan ja Nina sähköposteissaan väittävät, ei ylioppilaskunnan materiaalia ole pimitetty. Uuden ylioppilaskunnan hallitukselle ja pääsihteerille on jaettu tammikuussa kaikki KY:n eijulkisessa jaossa olleet dokumentit (liittyen edustajiston kokoukseen 30.10.2008) sekä kaikki joulukuun 2009 pöytäkirjat. Jenni Laakso 18.2.2010 ESTEELLISYYDESTÄ Esteellisten henkilöiden osallistuminen päätöksentekoon toisaalta vaarantaa päätösten pitävyyden (ainakin jos päätös on esteellisille edullinen) ja toisaalta altistaa esteelliset henkilöt seuraamuksille (Matti Vanhanen). Jarmo Mäkelä 23.9.2010 Asiakirjapyyntönne koskien TKY:n ja TOKYOn lakisääteisten toimielinten pöytäkirjoja on vastaanotettu sähköisesti. TKY:n 2009 materiaalien osalta allekirjoittaneeseen ja sopimaan ajan näihin tutustumiseen. Muiden materiaalien osalta pyydän ystävällisesti olemaan yhteydessä ylioppilaskunnan arkistonhoitajaan. Teemu Halme 16.2.2010 Tästä asiasta olen voimakkaasti eri mieltä. AYY on KY ry:n toivomalla tavalla pyytänyt koko Helsingin kauppakorkeakoulun ylioppilaskunnan hallintoaineistoa alkuperäisenä oheisella kirjeellä. KY ry on kieltäytynyt pyynnöstä. Jussi Valtonen 18.2.2010 Mitä taas tulee Kaarlon viittauksiin KY:n asiakirjoista, minusta on erikoista, että asia nousee tässä yhteydessä esille etenkin kun tänään Jenni Laaksolta kysymäni tiedon mukaan kaikki AYY:n pyytämät asiakirjat ovat odottaneet hakijaansa KY:n toimistolla jo viikkoja. Joonas Turunen 18.2.2010 Tämä rahasotku toivottavasti epäilyksistä huolimatta selviää pian, mutta se ei vielä takaa aurinkoista tulevaisuutta. Muutama juttu tulee mieleen. Ensinäkin itse teekkareiden pitäisi repiä se pää hanurista ja lopettaa uskottelu, että kyllä noi muut lähtee tähän meidän meininkiin satasella kun me tarpeeks kauan niitä siihen tyrkytetään. Sebastian Knight 21.4.2010 Minusta olisi arvokasta, että jäsenistömme voisi tietää millaisia asioita ajamme ja millä tavoin hoidamme edustajistotyön. Että he voivat tietää, että olemme luottamuksen arvoisia. En usko, että kukaan edustajiston jäsen tekee niin likaisia asioita ettei edustajiston keskustelua voisi näyttää jäsenistölle... Jukka Liukkonen 4.3.2010 Mites muuten Facebook? Jos mun statuspäivitys koskee tätä jupakkaa, pitääkö mun suodattaa sen näkyminen keiltä kaikilta? PS. Saanko muuten linkin, josta löytyy määritelmä termille asian valmistelu? Eli jos vaikka keskustelen tästä asiasta jonkun AYYE:n esteellisen kylteriedaattorin kanssa ja siihen sattuu paikalle esteetön kaveri, niin olenko syyllistynyt johonkin? Ts valmistelenko silloin asiaa? Alexander Patouchas 24.9.2010 istockphoto.com/christitolbert Paljon. Sinulle. TEKin jäsenenä saat herkullisen kasan etuja ja palveluja. Kuten ilmaisen Tekniikka&Talous- sekä TEK-lehden ja rahallista turvaa työttömyyden varalle IAET-kassasta. Mutta tiesithän, että autamme myös työnhaussa, neuvomme lakiasioissa ja rohkaisemme työnantajaa maksamaan sinulle kunnon palkkaa. Noin esimerkiksi. Opiskelijajäsenyys on ilmaista! Liity jäseneksi ja katso kymmenet edut netissä: www.tek.fi/liity
18 Nro.6/2010 Nro.6/2010 19 10 keinoa pelastaa maailma opiskelijabudjetilla Teksti: Tuuti Piippo Kuvitus: Milena Huhta Miten elää ekologisemmin, jos luomun hinta hirvittää? Aino mietti puolestasi. 1. SEURAA TRENDIÄ Maailmanparannusta ei tarvitse enää etsiä, koska se pläjäytetään naamalle kysymättä. Lokakuussa vietetään Joutsenviikkoja, Energiansäästöviikkoa, Luomuviikkoa ja Reilun kaupan viikkoa. Niiden lisäksi on Älä osta mitään -päivä, Autoton päivä, Nuukuusviikko you name it. Aika uuvuttavaa, vaikka tarkoitus on hyvä. Teemaviikot tarjoavat tapahtumia ja ideoita kuluttajien ja tuottajien arjen parantamiseksi. Kaikkeen ei tarvitse onneksi osallistua. Poimi tapahtumista ja informaatiovirrasta se, mikä kiinnostaa ja mihin voit itse vaikuttaa. Sitä ei kuitenkaan pääse pakoon, että luomusta ja ekosta on tullut megatrendejä. 2. VAADI PAREMPAA Ympäristö- ja terveysaiheinen Kemikaalicocktail -blogi kyseli elokuisessa postauksessaan, miksei Fazer valmista luomusuklaata. Liina Hemminki ja Leena Majamäki Fazerin viestinnästä vastasivat: Fazerilla ei ole vielä luomusuklaata, koska kysyntä ei toistaiseksi ole ollut riittävää. Kuten myös täällä käyty keskustelu osoittaa, kiinnostus on selvästi lisääntynyt. Olemme välittäneet toiveenne luomusuklaasta eteenpäin tuotekehitykselle ja markkinoinnille. Vastauksen lisäksi Hemminki jäi seuraamaan keskustelua blogin kommenttiosiossa ja vastaili lukijoiden kysymyksiin. Isompikin firma on siis valmis kuuntelemaan kuluttajan toiveita. Reilummat tuotteet ovat oiva tapa kiillottaa brändiä. Kysyntää syntyy vaikka niin, että käytät kaksi minuuttia ajastasi palautteen tai toiveen kirjoittamiseen firmalle, jonka tuotteita käytät. Useimmat tarjoavat siihen mahdollisuuden nettisivuillaan. Jos kaipaat luomumaitoa lähikauppaasi, kysy sitä kauppiaalta. 3. HAASTA TYÖNANTAJA Työpaikka on helppo paikka vaikuttaa isommin ja nopeammin: jos sata ihmistä sammuttaa valot ja tietokoneen lähtiessään, säästö merkitseekin jo jotain. Rohkaistu kyseenalaistamaan työpaikkasi hölmöt käytännöt ja haasta koko pulju tavoittelemaan jotain konkreettista tavoitetta: vaikka hillija- Jokainen suomalainen tuottaa keskimäärin 500 kiloa jätettä vuodessa.
20 Nro.6/2010 Nro.6/2010 21 60 % suomalaisten yhdyskuntajätteestä kärrätään kaatopaikalle. Ruotsalaisilla ja tanskalaisilla vastaavat prosentit lasketaan yhden käden sormilla. lanjäljen pienentämistä, reiluun kahviin siirtymistä tai työmatkafillareiden hankkimista. Homman voi viedä pidemmällekin. Kun haet töitä, kysy rohkeasti konkreettisia esimerkkejä potentiaalisen työnantajan ympäristöystävällisyydestä. Painota työnhaussasi yrityksiä, jotka tekevät oikeita asioita ympäristön suojelemiseksi tai energian säästämiseksi kivalta kuulostavat sanat nettisivujen arvolitaniassa eivät riitä. Voit myös valita ketju-alepan kassan sijaan vaikka kirpputorin tiskin. 4. KÄYTÄ HYVÄKSI KOULUPROJEKTIA Jos koulutusohjelmassasi suunnitellaan tai tehdään käytännön projekteja, ota ekotrendi huomioon niissä. Aallossa on tehty esimerkiksi nollaenergiatalo yhteistyössä kymmenien yritysten ja asiantuntijoiden kanssa. Opiskeluaika on loistava tilaisuus suunnitella ja toteuttaa ideoita, joita ei työelämään siirryttyään välttämättä saa enää läpi. Opiskelijalta toimeksiantajat odottavat juuri niitä massasta poikkeavia suunnitelmia, joita vuosikymmeniä alalla työskennelleet eivät tulisi ajatelleeksi. Joskus kouluprojektit poikivat työpaikkoja ja uusia firmoja. Aallon Design Factorylla majaa pitää esimerkiksi Seos Design, jonka perustajat ovat opiskelleet IDBM-ohjelmassa. Seos keskittyy kestävään designiin ja tutkimukseen ja on tehnyt projekteja muun muassa Nokialle, Comptelille ja Nordealle. 5. ÄLÄ OSTA HALPAA ellei se ole käytettyä. Ennen kuin menet Ikeaan hakemaan halpishuonekaluja, tee kierros Facebookin Annetaan/vaihdetaan -ryhmissä ja esimerkiksi HOASin nettikirpputorilla, joissa moni yrittää päästä eroon hyväkuntoisistakin kodin tavaroista ennen muuttoa. Lastulevystä tehtyjen huonekalujen valmistaminen kuluttaa huomattavasti enemmän energiaa kuin puusta, metallista tai muovista valmistaminen. Tutki design-torit ja -markkinat, joista saa usein pienten valmistajien ympäristöystävällisiä tuotteita normaalihintoja halvemmalla. Säästä rahaa ja osta kerralla kalliimpi, mutta kauemmin kestävä tuote. Kolme bisseä viikossa tekee 720 euroa vuodessa. Sillä saa vaikka arktisiin oloihin soveltuvan untuvatakin, jolla pärjää ainakin kymmenen Suomen talvea. 6. TEE PORUKALLA Järjestä koulukavereiden kanssa illanviettoja, joissa tehdään yhdessä ruokaa. Ison määrän tekeminen tulee halvemmaksi, eikä valmistukseen kulu yhtä paljon energiaa. Patteriakaan ei tarvitse vielä kääntää isommalle, koska huone lämpiää joukkovoimalla. Ota muutama ulkomaalainen opiskelija mukaan kokkaamaan ja opeta heille suomalaisia ruokia, joita itse tykkäät syödä. Eteläkorealainen Yereum muutti Suomessa ensimmäistä kertaa yksin asumaan, eikä ollut koskaan tehnyt ruokaa tai käyttänyt pesukonetta. Luokkakaverit kertoivat kaupassa, mitä mikäkin paketti tarkoittaa ja näyttivät muutaman yksinkertaisen reseptin, ettei tytön tarvitse ostaa koulun ruokalasta annoksia kotiin joka päivä. Samalla suomalaiset oppivat vieraan kulttuurin ruokailutavoista. Porukalla voi järjestää myös vaatevaihtobileitä shoppailukierrosten sijaan. Joku muu voi nähdä virheostoksessasi kauan etsimänsä ihanan jutun. 7. SIIVOA OMA NURKKA Viiden opiskelijapojan solu Etelä-Helsingissä päätti lopettaa roskien kierrätyksen, koska läheltä ei löytynyt järkevää paikkaa kartongille, lasille ja metallille. Pojat olivat alun perin sopineet, että kukin vie roskat vuorollaan, mutta parin vuoden yhteisasumisen aikana metallijätteet kuskattiin kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan kierrätyspisteeseen kerran. Kartongit ja lasit olisi pitänyt raahata kilometrin päähän. Solun pojat eivät ole kummajaisia päätöksensä suhteen: suomalaisten yhdyskuntajätteistä jopa 60 prosenttia kärrätään kaatopaikalle. Ruotsalaisilla ja tanskalaisilla vastaavat prosentit lasketaan yhden käden sormilla. Koska kukin meistä tuottaa keskimäärin 500 kiloa jätettä vuodessa, olisiko suuri vaiva edes Suomi-Ruotsi-kilpailuhengessä yrittää laskea sekajätteen määrää? Ellei taloyhtiö voi järjestää lajittelua, valita seudun ympäristöpalveluun. 8. LIITY YHTEISÖÖN Ympäristöteot eivät aina vaadi rahaa. Porkkanamafia järjestää tempauksia, joiden tuotolla esimerkiksi kahvila, ravintola tai leffateatteri sitoutuu muuttamaan toimintaansa ympäristöystävällisemmäksi. Tavastia-klubin tempauksen seurauksena sisarklubi Semifinaliin vaihdettiin energiaa säästävät led-keikkavalot. Tapahtumat ovat täyttäneet sale-
22 Nro.6/2010 ja alusta asti, ja mafia onkin levinnyt jo 15 paikallisosastoon. Mukaan on helppo mennä, ja uusia tempauspaikkoja voi ehdottaa Facebook-sivuilla. Kuten Porkkanamafia julistaa: yksittäinen kuluttaja on voimaton, mutta ryhmä voi jo neuvotella. Aallon oma opiskelijalähtöinen maailmanparannusryhmä Aalto Social Impact on tuonut tapahtumiinsa nimekkäitä puhujia Pekka Haavistosta ja Saku Tuomisesta Harvardin professori Howard Gardneriin. AaltoSI:n kautta omille projekteille voi saada taustavoiman, ja ryhmä ottaa uudet innokkaat tekijät luonnollisesti avosylin vastaan. 9. KUUMOTA YLIOPISTOA Tiesitkö, että Oxfordin yliopistolla on oma Sustainable Development Officer? Kate Aydin on kirjoittanut opiskelijoille oppaan How to Save the Planet On A Student Budget. Se sisältää neuvoja veden kulutuksesta ulkona syömiseen ja matkustamiseen, ja katsoo opiskeluaikaa mahdollisuutena elää ekologisempaa elämää ja vaikuttaa muihin. Oma päätös jättää luentomateriaalit tulostamatta ei ehkä tunnu missään, mutta entä jos puolet aaltolaisista tekisi sa- moin? Oxfordin opas antaa ymmärtää, että jokaisella maailmanluokan yliopistolla pitäisi olla oma ympäristöstrategia. Jos et tiedä, millainen se on, kysy opettajalta tai lähetä sähköpostia johdolle. 10. INSPIROIDU Ylen alainen Uusimusta.fi kysyy hyviä kysymyksiä oikeilta ihmisiltä, tekee ruohonjuuritason kulutustavaravertailuja ja jakaa kiinnostavia linkkejä. Ilmastotalkoot.fi kertoo esimerkiksi WWF:n 10 ohjetta toimiston ekotehokkuuteen ja monta hyvää linkkiä muille kattaville sivustoille. Hauskimmasta päästä on dothegreenthing.com. Treehugger.com on kattava mainstream-yleisölle suunnattu sivusto kestävää kehitystä edustavasta teknologiasta, designista ja kulttuurista, muun muassa. Yhtäkkiä huomaa selanneensa tuntikausia kuvasarjoja mahdollisimman pieniin tiloihin ahdetuista design-kodeista tai eksoottisten eläinten silmistä. New York Timesin vihreä blogi käsittelee energiaa ja ympäristöä laajemmasta, globaalista näkökulmasta: bisnestä, politiikkaa, asumista ja tiedettä osoitteessa green.blogs.nytimes.com.*
24 Nro.6/2010 Nro.6/2010 25 ONKO ANITA HIRMUNEN? Teksti: Tuukka Hetemäki Kuvitus: Matteus Pentti Lukukausimaksuilla uhkailujen takana ei olekaan Henna Virkkunen, vaan Anita Lehikoinen. Opetusministeriön korkeakoulupolitiikasta vastaava johtaja haluaa kuitenkin vain ohjata opiskelijat oikeille koulutusaloille. Raitiovaunu kolisee kohti Kruununhakaa. Kaupunginosa uinuu loppuiltapäivän auringossa. On hiljaista. Kauppakeskusten ja ravintoloiden sijaan Krunikka tunnetaan valtion laitoksista ja Donnerin suvusta. Ensin mainittuja edustaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Ministeriössä päätetään koulutuksen tulevista kuvioista ala-asteesta yliopistoihin. Tilojen nimetkin henkivät suomalaiskansallista eetosta. Kokoushuone Lönnrotissa korkeakoulu- ja tiedeyksikön johtaja Anita Lehikoinen tarjoaa pullaa. Virkamies on pukeutunut valkoiseen housupukuun. Hiukset ovat lyhyet, leikkaus muodikas. Silmälasit ovat isot, hipster-mallia. Lehikoinen oli yliopistouudistuksen pääkoordinaattoreita. Keväällä hän toimi puheenjohtajana työryhmässä, joka selvitti opintojen nopeuttamista. Se oli juuri se työryhmä, joka väläytteli muun muuassa tonnin lukukausimaksua ja ylioppilastutkinnon suosimista pääsykokeiden sijaan. Melkoinen metakkahan siitä nousi ainakin opiskelijoiden keskuudessa. Mielenosoitusten ja adressien lisäksi monet muistavat Facebook-ryhmän Vastustan Kokoomuksen suunnitelmia muuttaa opiskelu maksulliseksi. Lehikoinen tosin on sosiaalidemokraatti. Huhutaan jopa, että hän olisi vuotanut sittemmin virheelliseksi osoittautuneen tiedon lukukausimaksuista Vaikka ministeriksi valittaisiin aidanseiväs, hänen kanssaan on pakko pystyä tekemään yhteistyötä. ja usuttanut siten median kokoomus- Virkkusen kimppuun. Mutta aloitetaan johtajan omista opiskeluajoista. Lehikoisen aineyhdistelmä on sellainen, jolle insinööri-isä ja ekonomiäiti pudistelisivat päätään. Pääaineena hän luki englantilaista filologiaa, sivuaineena tiedotus- ja valtio-oppia. Pohdin pitkään, että kannattaako tällaista sekatutkintoa ottaa. Tuttu lehtori kuitenkin rohkaisi ja sanoi, että ehkä tuollaisella yhdistelmällä päätyy tehtävään, joita on maassa vain yksi. Englannin kieli ja kirjallisuus jäivät harrastuksiksi. Anglofiilin parhaisiin lukukokemuksiin kuuluu Paul Austerin New York -trilogia. Pienoisromaanien Lasikaupunki, Aaveita ja Lukittu huone henkilöhahmot epäilevät identiteettiään ja etsivät paikkaansa. Lehikoinen sen sijaan löysi omansa: sen tehtävän, joita on vain yksi. Lehikoinen tuli opetusministeriöön projektisihteeriksi vuonna 1989. Siellä hän aikoo myös pysyä. Muuten asiallinen virkamies puhkeaa opiskeluajoistaan kertoessaan hymyyn. Johtajan ulosanti on sujuvaa. Hän on tottunut esittämän ja puolustamaan omia näkemyksiään. Argumentointitaitoja tarvitaan, sillä virkamies vaikuttaa asioita valmistelemalla. Virkamiehen tehtävä on palvella po-
26 Nro.6/2010 Nro.6/2010 27 liittista päätöksentekojärjestelmää ja toteuttaa hallitusohjelmaa. Anita Lehikoinen voinee samaistua suosikkikirjansa yksityisetsiviin. Hänkin saa haastavia toimeksiantoja. Ei tosin epätoivoisilta naisilta, vaan poliitikoilta. Vuosien, vuosikymmenienkin, valmistelutyö saatetaan haudata verkkokansio Ö:hön. Jos asiantuntijoiden valmistelema ratkaisu on sellainen, että sillä ei äänestäjiä voiteta, runnovat poliitikot läpi jotain ihan muuta. Turhauttaako tämä teitä? Sinutellaan, korjaa Lehikoinen lämpimästi. Tämä on virkamiehelle vaikea läksy, mutta se on osa tätä työtä. Poliitikkojen vastuulla on arvovalintojen tekeminen. Kun Lehikoinen aloitti opetusministeriössä, ministerinä oli Christoffer Taxell ruotsalaisesta kansanpuolueesta. Viimeisten parinkymmenen vuoden ajan demarit ja kokoomuslaiset ovat pallotelleet opetusministerin pestiä keskenään. Samoja aatteita kannattavan poliitikon kanssa yhteistyön luulisi sujuvan. Entä sitten, kun ministerinä onkin paatunut oikeistolainen? Silloin myös, sanoo Lehikoinen. Vaikka ministeriksi valittaisiin aidanseiväs, joka edustaa mitä tahansa puoluetta, hänen kanssaan on pakko pystyä tekemään yhteistyötä. Jos se ei onnistu, ei tähän työhön sovi. Anita, Anita, maksuja emme fanita! Näin huudettiin huhtikuussa Senaatintorilla. Silloin Anita Lehikoisen nimi maalattiin suurin kirjaimin opiskelijoiden heiluttelemiin mielenosoituskyltteihin. Keskustelupalstoilla meininki oli tuttua matalalentoa: nimimerkkien takaa kirjoiteltiin törkeyksiä. Kokoomuksen verkkolehdessä vihjailtiin pisteliäästi, että kymmeniä tuhansia jäseniä keränneen Facebook-ryhmän nimeen oli päätynyt väärä puolue. Suurin osa kurasta lensi kohti opetusministeri Henna Virkkusta, mutta huippuvirkamieskin saa varautua melkoiseen henkilökohtaiseen loanheittoon. Työryhmien asiantuntijajäsenien nimiä harva jaksaa opetella, joten puheenjohtaja saa julkisuudessa ottaa piikkiinsä työryhmän yhteistyönä syntyneen esityksen. Turhauttaako tällainen henkilöiminen? Ei se turhauta, mutta kyllä se on välillä raskasta. Keskustelu jumiutuu johonkin yksityiskohtaan ja aika äkkiä syntyy julkinen mielipide, onko joku Isoissa yliopistoissa puolella hakijoista on jo valmiiksi paikka samassa yliopistossa. Siinähän ei ole mitään järkeä. asia hyvä vai huono. Toimittajat nostavat laajoista asioista vain sen raflaavimman kulman. Se taas on kauhean turhauttavaa, Lehikoinen toteaa selvästi tuskastuneena. Venyvät opiskeluajat ja kolmikymppiset maisterit on nostettu kansalliseksi kulkutaudiksi. Paperivalintojen lisäämisen lisäksi Lehikoisen työryhmä tarjoaa lääkkeeksi yliopistojen sisäisen liikkuvuuden pysäyttämistä. Isoissa yliopistoissa saattaa olla lähestulkoon puolella hakijoista jo valmiiksi paikka samassa yliopistossa. Siinähän ei ole mitään järkeä. Lehikoinen kehuu Aallon kauppakorkeakoulun mallia erittäin fiksuksi. Ensimmäisen vuoden aikana päntätään yhteiset perusopinnot, ja vasta sen jälkeen valitaan pääaine. Tulevaisuudessa opiskelijoita valitaan yhä laajempiin kokonaisuuksiin. Aalto-yliopistoon yhteiset perusopinnot eivät ehkä sovi, kaupallinen, tekninen ja taideteollinen ala vaativat niin erilaista osaamista. Yhteisiä maisteriohjelmia on kuitenkin varmasti yhä enemmän luvassa. Tämä ei vielä itsessään riitä. Aloituspaikkoja pitää karsia. Erityisesti kulttuurin ja viestinnän aloilla koulutusta on liikaa. Osa opiskelijoista tuntuu olevan yhtä hukassa kuin Manhattanin saarella hortoileva New York -trilogian Daniel Quinn. Lehikoinen ei taida jakaa Helsingin Sanomien toimittaja Maija Aallon ajatusta siitä, että nuorena pitää olla oikeus valita väärin? Tietyillä aloilla keskeyttämisprosentit ovat aivan liian suuret. Se ei tietenkään ole nuoren eikä yhteiskunnan etu. Töitä riittäisi palvelu- ja hoiva-alalla. Itse asiassa niin paljon, että sitä ei pystytä edes aloituspaikkojen määrää kasvattamalla täyttämään, huomauttaa Lehikoinen. Tarvitaan rakenteellisia uudistuksia, uudenlaisia tapoja hoitaa vanhoja ja sairaita. Joku syyttäisi koulutuksen ylitarjonnasta aluepolitiikkaa. Etäkampuksia ja ammattikorkeakouluja perustettiin aikoinaan ympäri Suomea, että edes osa pikkupaikkakunnan nuorista saataisiin pysymään alueella. Nyt tätä verkostoa pitäisi ruveta karsimaan. Lehikoisen sanoin: rajuja päätöksiä. Kun Oulun yliopisto päätti lakkauttaa Kajaanin etäkampuksen, Pohjois- Suomessa protestoitiin ankarasti. Myös Aalto-yliopistolla on omat aluepoliittiset lonkeronsa. Toimintaa on pääkaupunkiseudun lisäksi Lahdessa, Mikkelissä, Porissa ja Vaasassa. Mutta onko yliopiston tehtävä puhaltaa henkeä keskisuuriin maakuntakeskuksiin? Aallon yhteydessä poikkitieteelliset kohtaamiset, siis teekkareiden, kyltereiden ja taikkilaisten yhteiset projektit, taitavat nekin olla aika korkealla agendalla? Ikkunattomassa kokoushuoneessa tulee hiljaista, vain ilmastointilaite surraa hiljaa. Lehikoinen pitää pienen tauon ja asettelee sanansa tarkkaan. Alueellinen läsnäolo ei ole yliopistojen perustehtävä, ei samalla tavalla kuin ammattikorkeakouluilla. Kun tähdätään korkealle tasolle, halutaan uudistaa tutkimusta ja opetusta ja etsiä uusia kombinaatioita, niin eihän se toimi hirveän hajanaisessa toimipisterakenteessa. Kello on varttia yli neljä. Virkaajan jälkeen on Kruununhaankin kaduilla vilskettä, kun tietotyöläiset palaavat koteihinsa. Kokoushuone Lönnrotissa pullat ovat jääneet syömättä. Ne jököttävät edelleen kokouspöydän ei-kenenkään-maalla. Anita Lehikoinen nousee pystyyn, katsoo silmiin ja kiittää mielenkiinnosta. Haastateltavan ja toimittajan roolit vaihtuvat yhtä nopeasti kuin Lasikaupungissa. Viimeisen kysymyksen esittääkin johtaja Lehikoinen. Ja se on sieltä kiperämmästä päästä: Mikäs sinusta tulee isona? *
28 Nro.6/2010 Nro.6/2010 29 MAAILMAN- PELASTUSTA LAISKOILLE
30 Nro.6/2010 Nro.6/2010 31 PITÄISI KULUTTAA VÄHEMMÄN, KIERRÄT- TÄÄ ENEMMÄN JA RYHTYÄ KAIKIN PUOLIN PAREMMAKSI IHMISEKSI. MUUTEN MAAILMA TUHOUTUU. MUTTA KUN SE ON NIIN VAIVALLOISTA! VOISIKO VÄHEMMÄN VIITSELIÄS AALTOLAINEN TURVAUTUA MAAILMANPELASTUK- SESSAAN UUSIIN TEKNOLOGIOIHIN JA RATKAISUIHIN? Kuvittele itsellesi vauva. Kuvittele sille isosisko. Kuvittele itsellesi myös puoliso, asuntolaina, auto, palkallinen vuosiloma ja pankkikortti, jota höylätessä ei tarvitse miettiä tilin saldoa. Ehkä puolikas kesämökkiä, jonne hurautatte lokakuussa laituria nostamaan. Siinä olet sinä kymmenen vuoden kuluttua. Ja seuraavaksi voitkin laskea, kuinka suureksi haitaksi olet maapallolle silloin. Vastaus on 17 418 hiilidioksidiekvivalenttia. Se tarkoittaa, että hiilijalanjälkesi on melkein tuplasti suurempi kuin keskivertosuomalaisella Helsingin Sanomien nettitestin mukaan. Testi mittaa kaikkien kasvihuonekaasujen yhteismäärän ja se perustuu sekä tutkittuihin päästötietoihin että suomalaisten kuluttamisen keskiarvoihin ja olettamuksiin. Hupsista. Tuleepa päästeltyä. Ja kuitenkin me tiedämme, että turha kulutus pitäisi lopettaa, energiaa säästää ja lamput sammuttaa lähtiessä. Ekosanomaa on hoettu meille 80- ja 90-luvulla syntyneille ala-asteelta asti: ensin vähän vaisummin, sitten yhä paisuvammin. TEKSTI: JOHANNA MITJONEN, ANNA MUNSTERHJELM JA MERI PELTONEN KUVAT: NOOMI LJUNGDELL Ajatusmaailmamme onkin muuttunut. Vanhempamme ostavat kaupasta muovipussin sitä kummemmin miettimättä, mutta omassa päässämme ainakin käväisee ajatus kangaskassista. Ehkä seuraava sukupolvi osaa jo ottaa sen automaattisesti taskuunsa lähtiessään ostoksille. Kauppakassi ei kuitenkaan pelasta maailmaa. Pitäisi tehdä jotain radikaalimpaa: lopettaa vaatteiden ostaminen, muuttaa pienempään asuntoon tai ryhtyä pyöräilemään töihin talvellakin. Mutta kun vihreästi eläminen on niin vaivalloista. Näin opiskelijana on vielä helppo julistaa, että valmistumisen jälkeenkin ostan huonekaluni huuto.netistä ja autoa en muuten koskaan hanki. Ehdottomuus laimenee varmasti siinä ruuhkabussissa, kun pitäisi hallita yhtä aikaa rintarepussa karjuva esikoinen, englanninkielinen työpuhelu ja luomuringistä raahattu perunasäkki. Jos rahaa kerran on, miksei sitä käyttäisi elämänsä helpottamiseen? Voisimmeko vain ostaa paremman omantunnon? Tarvitsemme radikaalisti uudenlaisia tapoja käyttää materiaaleja, nyökkää tarkoituksenmukaiseen ja vastuulliseen suunnitteluun painottavan Seos Designin Janne Korhonen. Hän valmistelee Aalto-yliopistossa väitöskirjaa siitä, mitä on odotettavissa kun maailman olennaisimmista resursseista tulee tulevaisuudessa pula ja kutsuu itseään ympäristörealistiksi. Kysymys on kuitenkin paljolti siitä, miten nopeasti uusi energian käyttötapa voidaan ottaa käyttöön. Vaikka huomenna keksittäisiin, miten saisimme valtavasti energiaa käyttöömme, kestää aina aikansa, että tuotantolaitokset saadaan pystyyn. Energia tuntuu olevan Korhosen lempisana. Sitä tarvitaan nytkin, kun puhutaan hiilijalanjäljestä. Monen uusiutuvan energian kohdalla on vielä epäselvää, kuinka niistä saadaan hiilivapaita. Myös voimalaitosten käyttöikä kannattaa ottaa huomioon: fossiilisia polttoaineita käyttävien voimalaitosten käyttöikä on 30-40 vuotta. Niitä ei äkkiä vaihdeta. Autokannan uudistuminenkin on yhdeksän vuoden luokkaa. Uudistumisen hitaus johtaa siihen, ettei kymmenen vuoden päästä olla nykyhetkeä juurikaan pidemmällä, arvelee diplomi-insinööri Korhonen. Mutta ekologisten ratkaisujen ja
32 Nro.6/2010 Nro.6/2010 33 AALTOLAINEN EI JAKSA OLLA EKO Aina on kunnianhimoisia suunnitelmia tavaran kierrättämisestä. Mutta kun tulee kiire saada kämppä siistiksi, lentävät kauan hillotut säilyketölkit ja paristot kuitenkin sekajätteeseen. Kirpparille matkalla olleet vaatteet olen jo kahdesti kipannut roskikseen, kun en vain ole saanut aikaiseksi mennä myymään niitä. Tyttö, 26, kauppakorkeakoulu Noloa, mutta en kierrätä mitään muuta kuin paperit. Yhden hengen taloudessa tulee niin vähän esimerkiksi biojätettä, että se orpo banaaninkuori jäisi sitten muhimaan ja haisemaan kahdeksi viikoksi ämpäriin. Poika, 25, teknillinen korkeakoulu Tiedän hirveästi tyyppejä, jotka messuavat kierrättämisestä ja ympäristöystävällisyydestä kuin mitkäkin ekojeesukset. Oikeasti vain murto-osa heistä kuitenkaan edes tietää, mitä on vaikka energiajae. Tyttö, 22, teknillinen korkeakoulu Meillä on kämppikseni kanssa periaate, että kierrätetään kaikki. Se on ainakin meidän taloyhtiössä tehty tosi helpoksi: pelkästään paristot ja ongelmajätteet joutuu viemään muualle. On tosi ärsyttävää, jos vieraat sitten lätkivät roskiaan mihin pussiin sattuu. Olenkin tällainen ekonatsi. Tyttö, 27, taideteollinen korkeakoulu En tosiaan kierrätä. Ei ole aikaa sellaseen hommaan. Poika, 19, kauppakorkeakoulu AALLOSTA VALMISTUU MAAILMAN- PARANTAJA- MAISTEREITA Vesi- ja ympäristötekniikkaa lukeva Elina Heikinheimo opiskeli viime vuonna Aallon uudessa Creative Sustainability -ohjelmassa. Poikkitieteelliseen ohjelmaan kerätään opiskelijoita kaikista kolmesta koulusta ja sen teemana on kestävä kehitys. Tarkoitus on hakea erilaisia näkökulmia: viime vuonna luennoimassakin kävi esimerkiksi poliitikko ja tähtitieteilijä. Tuleeko Creative Sustainabilityn opiskelijoista maailmanparantajamaistereita? Kyllä. Luulen että moni, joka on lähtenyt tähän ohjelmaan mukaan, yrittää etsiytyä työpaikkoihin, jossa ympäristöasioihin voisi vaikuttaa. Uskon, että vesialalla tulee olemaan paljon töitä ja kansainvälisiä tehtäviä. Jo olemassa olevat ongelmat tulevat vain kasvamaan. Väkiluku kasvaa, mutta samalla käytettävissä olevat makean veden varat vähenevät ja puhdasta vettä riittää koko ajan harvemmalle. Kilpailu energiantuotannon, maatalouden ja ihmisten välillä lisääntyy. Yksi iso haaste, jonka olen tunnistanut jo opiskeluaikana, on erilaisten kulttuurien kohtaaminen. Ympäristöalalla toimitaan eritaustaisten ihmisten kanssa. Usein mukana on politiikkaa ja ihmisillä erilaisia intressejä. Aina ei voi keskittyä asiaan, vaan pitää olla oikeat keinot keskustella ja vaikuttaa. keksintöjen eteen paiskitaan töitä koko ajan, tälläkin hetkellä, isolla porukalla, niin Aalto-yliopistossa kuin muuallakin. Korhosen on pakko olla pessimisti. On varmasti olemassa tapoja, joilla jokapäiväisestä elämästä voi vaivattomasti tehdä maapalloa vähemmän kuluttavaa. Matkaan! Lähdemme etsimään helppoa ekologista elämää autolla. Se voisi olla vaikkapa ladattava hybridi- tai sähköauto. Aallon EcoMobilityaloitteen koordinaattori Antti Ruotoistenmäki uskoo niiden yleistyvän ja hintojen putoavan. Olivathan kännykät ja tietokoneetkin aluksi hintavia. Mutta niin kauan kun sähköauto maksaa yli kaksinkertaisesti bensakäyttöiseen verrattuna, on turha olettaa, että ihmiset valitsisivat ekologisemman vaihtoehdon. Harva haluaa pelastaa maailman täysin epäitsekkäästi, eikä sen niin pidä ollakaan. Muutoksen täytyy olla taloudellisesti kannattavaa. EcoMobility pyrkii kehittämään energiatehokkaampia ja ilmastoystävällisempiä tapoja liikkua. Ruotoistenmäen mukaan tulevaisuutta on hirvittävän hankala ennustaa, mutta ainakin keppiä ja porkkanaa tullaan heiluttelemaan entistä enemmän. Kannustimilla ja sakoilla ohjataan liikkumisen valintoja. Jos ajatellaan mitä viimeisen kymmenen vuoden aikana on tapahtunut, niin ainakin hybridiautot ovat tulleet verotuspäätösten ansiosta hintakilpailukykyisiksi. Hybridilla ajaminen on leikannut esimerkiksi oman perheen kohdalla liikkumisen hiilidioksidipäästöjä noin 40 prosentilla. Auton tankkiinkin ladataan eri tavaraa kuin nykyään. Vuonna 2020 on luultavasti tarjolla enemmän erilaisia biopolttoöljyjä, esimerkiksi jätteistä valmistettavaa polttoainetta. Niiden kehittelyssä täytyy kuitenkin huomioida, minkä kustannuksella niitä valmistetaan. Ei voida tuijottaa vain hiilidioksidipäästövähennyksiä, Ruotoistenmäki huomauttaa. Oho. Unohdimme pukeutua. Älä kuitenkaan kiskaise niskaasi yhtä niistä kymmenestä ketjuliikkeen halpispaidasta. Sen hinta on kaupassa pieni, mutta ympäristölle iso. Opinnäytetyössään tekstiilituotannon ekologisuutta tutkinut muotoilija Paula Kasurinen väittää, että nykyään tekstiilit ovat niin heikkoja, ettemme edes tiedä, miltä hyvä laatu tuntuu. Kasurinen ehdottaa ratkaisuksi slow fashionia. Se tarkoittaa sitä, että tuotantoprosessin jokaisen vaiheen tärkeyttä suhteessa laatuun korostetaan. Kertakäyttömuotia siis vähennetään ja laatua arvostetaan. Vaatteen hinnan tulisi nousta, jotta sen arvostus kasvaisi. Nyt ihmiset käyttävät vaatteitaan koko ajan lyhyemmän aikaa, kun ennen vaate käytettiin loppuun. Pitäisikö sitten kulkea vaarin vanhoissa kalsareissa ja keikutella olallaan tädiltä perittyä salkkua? Palaverissa uskottavuus ei siitä nousisi. Ei, mutta tekstiilienkin materiaalia voidaan kierrättää. Ensin Paula Kasurinen siirtäisi vaatteiden valmistuksen lähemmäs käyttäjiä. Onhan jo lähiruokaa, miksei sitten lähimuotia? Jos halvan puuvillan tuominen tänne lopetettaisiin, alettaisiin perinteisiä eurooppalaisia kuituja hamppua ja pellavaa kasvattaa enemmän. Ne ovat huomattavasti ekologisempia kuin puuvilla. Nyt tekstiilialan innovaatiot Euroopassa liittyvät älykankaisiin ja muihin teknisiin tekstiileihin.
34 Nro.6/2010 Nro.6/2010 35 ENTÄ JOS EI OLE VARAA HYVÄÄN OMAAN- TUNTOON? Sähköauton, aurinkopaneelien tai tuuligeneraattorin hankkiminen vaatii ekotietoiselta kansalaiselta muutakin kuin hyvää tahtoa. Voiko hiilineutraaliin elämäntapaan sitoutua, vaikkei olisikaan ekonomin tai diplomiinsinöörin tuloja? Asumisnäkökulmasta edullinen vaihtoehto on valita oikea paikka ja asua tiiviisti. Sen sijaan, että ostaa 300 neliötä huitsin nevadasta, kannattaisi mieluummin hankkia mukavat 80 neliötä paikasta, jossa palvelut ovat lähellä. Leveästi asuminen aiheuttaa ympäristön kannalta huonon dominoefektin: suuren tilan lämmittämiseen ja valaisemiseen kuluu enemmän energiaa, ja nurkkiin kertyy enemmän tavaraa, perustelee ajatushautomo Demos Helsingin vähähiiliseen elämäntapaan perehtynyt tutkija Outi Kuittinen. Ekologisesti kestävän ratkaisun ei tarvitse tarkoittaa aurinkopaneelien asentamista tai muuta massiivista investointia, vaan se voi olla juuri asuinpaikan valinta. Fillari on kuitenkin aina ekologisempi kuin hybridiauto. Kasvispainotteisen kausiruoan syöminen on myös edullinen ympäristöteko. Hiilijalanjälkeä pienentääkseen ei tarvitse ostaa kalliita erikois- ja luomutuotteita tai syödä pelkkiä kasviksia, Kuittinen muistuttaa. Samaa sanoo Seos Designin Janne Korhonen. Luonto ei anna tasoitusta hyvästä yrityksestä. Ainoa asia, millä on väliä, on kokonaiskulutus. Jos jokainen tekee ympäristön hyväksi pikkuisen, on lopputuloskin pikkuinen. Jos jokainen vähentää päästöjään prosentin, päästötkin vähenevät prosentin. Tehokkuuden parantaminen, valojen sammuttelu, pitkäikäisempien tuotteiden suosiminen, kierrätyksen lisääntyminen sekä asennemuutokset eivät kuitenkaan ole turhia. Ne lähettävät signaalin kanssaihmisille ja poliitikoille. Ne viestivät siitä, että tämä on tärkeää ihmisille, ja ihmiset ovat mahdollisesti valmiita jonkinlaisiin uhrauksiin. Jos EU:n kestävän kehityksen strategian mukaisesti verotus siirtyisi kuluttamiseen ja ympäristöverotukseen, niin rahtaaminen vähenisi ja lähituotantoa tulisi enemmän. Silloin taas vanhaa kuitumateriaalia alettaisiin käyttää enemmän. Nyt älytön määrä materiaalia päätyy jätteeseen, vaikka se olisi sataprosenttisesti kierrätettävää. Ja tekstiilikuitujen kierrätysmenetelmiä ei ole juuri kehitetty, koska uuden tekeminen kaukomaissa on niin halpaa. Tekstiiliteollisuus tuottaa myös ison kasan jätettä osittain myrkyllistäkin. Tulevaisuudessa on käytössä tekniikkaa, jolla tarvittavan materiaalin määrä voidaan laskea tarkemmin. Digitaalisessa tulostuksessakin jätettä syntyy vähemmän, kun kone laskee tarkasti värjäykseen tarvittavan määrän, Paula Kasurinen ennustaa. Vaatteet päällä, ladattava hybridi alla, roskabensaa tankissa. Kurvataan seuraavaksi ruokakauppaan. Sen hyllyiltä kiireisenkin on helppo valita vastuullisin tuote, kun älypakkaukset yleistyvät. Niiden kyljestä voisi suoraan lukea elintarvikkeen hiilijalanjäljen ja skannata tiedot muistiin vaikkapa kännykällä. Lapset huutavat jo nälkäänsä, joten noukitaan päivällinen einesaltaasta: broileripullien sijasta keinolihaa. Keinoliha on laboratorio-olosuhteissa eläimen kantasoluista tuotettua keinotekoista proteiinia, jota teoriassa voidaan käyttää ruoanlaitossa perinteisen lihan asemesta. Tällä hetkellä keinoliha on vasta kokeiluasteella ja sen valmistaminen on hyvin kallista, selventää Tulevaisuuden tutkimuskeskuksessa työskentelevä projektipäällikkö Riikka Saarimaa. Saarimaa oli mukana tekemässä suomalaisten ruoan kulutukseen vuonna 2030 keskittyvää Syödään leväpullia pimeässä -raporttia. Siinä visioitiin muun muassa jokaiseen keittiöön oma proteiinintuotantolaite. Luultavasti keinolihaa käytettäisiin kuitenkin ensisijaisesti teollisiin elintarvikkeisiin kuten makkaroihin ja eineksiin, ja oikeasta lihasta tulisi gourmet-tuote. Keinolihan hiilijalanjäljen kokoa Saarimaa ei osaa vielä arvioida, mutta uskoo sen olevan perinteisen karjatalouden päästöjä pienempi. Keinolihapullat on paistettu. On aika siivota jäljet. Keittiön alakaapista tulvahtaa imelä haju. Roskat pitäisi viedä jo kolmannen kerran tällä viikolla. Pussi pullistelee pakkauksia: juustorasia, huulipunan hylsy, lääkelaatikko, karkkipussi, maitotölkki. Kymmenen vuoden päästä kaatopaikat tulevat olemaan ääriään myöten täynnä, toteaa VTT:n biomassapohjaisten materiaalien tutkimusprofessori Ali Harlin. Tällä hetkellä lasilla, metallilla ja kuitupakkauksilla on kohtuullisen toimivat kierrätysjärjestelmät. Lasi ja metalli ovat kuitenkin erittäin energiaintensiivisiä materiaaleja, joten jää kuitupakkausten tehtäväksi vastata tulevaisuuden haasteisiin. VTT:lla onkin hiljattain kehitetty uudenlainen pakkauspinnoite, joka mahdollistaa täyskierrätettävien ja entistä vähemmän raaka-ainetta vaativien pakkausten valmistamisen. Keksinnön avulla pystytään korvaamaan kierrätyskelvottomat materiaalit erittäin ohuilla, mutta toimivilla ja kestävillä kuitupakkauksilla. Pakkausmateriaalien biopohjaisuus varmistaa sen, että jätteitä voidaan polttaa lisäämättä hiilidioksidikuormaa juurikaan. Sen kiireisen perheenäidin tai -isän
sinun ja minun kannalta suurin muutos pakkausmateriaaleissa näkyy lähimarketin hyllyssä. Kymmenen vuoden päästä lasipulloja ja metallipakkauksia ei juuri ole. Yhdistelmäpakkaukset, kuten lääkkeet ja monikerroslaminoidut kahvipaketit, siirtyvät historiaan, sillä niiden verotus kiristyy. Kaupan hyllyt saattavat muuten näyttää myös paremmilta. Ainakin Ali Harlin uskoo, että kuitupakkauksista tulee myös muotoilutuotteita. Esimerkiksi läpinäkyvää kartonkia tullaan taatusti hyödyntämään viinien ja virvoitusjuomien pakkaamisessa. Kymmenen vuoden päästä yhä isompi osa pakkauksista siis pystytään kierrättämään, mutta niiden sisältö saattaa silti ajaa kääreen ohi. Jos juustokilon valmistamiseen kuluu luonnonvaroista useita kymmeniä kuutiometrejä vettä ja litroittain öljyä, on pakkauksen ensisijainen tarkoitus varmistaa tuotteen säilyvyys ja välttää hävikki, sanoo Harlin. Kaivetaan hiilijalanjälkilaskuri taas esiin ja suoritetaan välilaskelma. Olemme siis vaihtaneet tavallisen auton hybridiin, ryhtyneet popsimaan tekolihaa, lopettaneet kertakäyttömuodin ostamisen ja vähentäneet pakkausjätteiden määrää. Ennakoidaan vielä sen verran, että vaihtaisimme kodin sähkösopimuksen vihreään ja rakentaisimme uuden rivitalomme maalämmön varaan. Panokset ovat keskituloiselle rahallisesti niin merkittäviä, että pakkohan niillä on olla jotakin vaikutusta myös päästöihin. Viimeisten tietojen syöttäminen, yksi klikkaus ja lomake lähtee matkaan. Kone raksuttaa. Jännää! 13 946 hiilidioksidiekvivalenttia. Höh. Se on vain 3472 yksikköä vähemmän kuin ennen muutoksia ja edelleen roimasti enemmän kuin keskivertovastaajalla. Vuoden 2050 tavoitteeseen, 5500 päästötonniin per suomalainen, on vielä huimaavan pitkä matka. Ympäristörealisti Janne Korhonen oli oikeassa: kymmenessä vuodessa juuri mikään ei tule muuttumaan. Suuret ratkaisut on jo lyöty lukkoon. Ihmisistä ei tule tämän parempia eikä mitään äkkivalaistumista ole odotettavissa. Luonnonvarojen kulutus on 200 viime vuoden aikana vain kasvanut, ja jo nyt käytämme reilusti enemmän resursseja kuin planeetallamme on varaa. Vuonna 2020 öljyntuotanto on melko varmasti jo huipentunut ja sen seuraukset alkavat näkyä jokapäiväisessä elämässä. Poliitikot eivät ole tähän vielä havahtuneet. Syyskuun lopussa Korhonen suomi blogissaan Pekkarista ja Kataista tietämättömyydestä. Emmehän ole varmoja, mikä luonnonvara loppuu ensimmäisenä, oli Katainen sanonut ja Me emme tiedä, mitä öljyhuippu tarkoittaisi Suomen taloudelle Pekkarinen. Sitaattien alle Korhonen listasi kymmenisen lähdettä, jotka todistavat öljyhuipun tulemisesta. Mitä tavallinen ekonomi, taiteiden maisteri tai diplomi-insinööri voi enää tehdä? Pienet teot ovat pipertelyä, radikaalit elämänmuutokset ovat liian vaivalloisia eikä ongelma ratkea rahallakaan. Korhosella on vastaus: Yksittäisen ihmisen tärkein panos ympäristönsuojeluun on politiikkaan osallistuminen. Vapaaehtoisuuteen luottaminen ei riitä. Se kannattaa muistaa ensi maaliskuussa. Lappuun piirretyllä numerolla on enemmän merkitystä kuin sillä, ajatko äänestyspaikalle vuoden 1986 Fordilla vai fillarilla.* AYY sai värit! AALTO-YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA AALTO-UNIVERSITETETS STUDENTKÅR AALTO UNIVERSITY STUDENT UNION Rakkautta ja monarkiaa. AYY:n edustajisto päätti kokouksessaan 29.9. ylioppilaskunnan viralliset värit. AYY tunnetaan tästä lähtien purppuran ja hopean värisenä. Purppura on historiallisesti ollut harvojen saatavilla ollut ylellisyysväri, jota käyttivät kuninkaalliset ja aateli. AYY tarvitsee sinua 2011! Haut AYY:n hallitukseen ja jaostoihin avautuvat loka-marraskuussa. Jos sinulla on ideoita, näkemystä ja/tai innostusta, olet juuri oikea tyyppi. Lisätietoa paikoista ja hakemisesta tulee pian sivulle www.ayy.fi/rekry AYY - tee itte parempi AYY:N YHTEYSTIEDOT AYY:llä on palvelupisteet Arabianrannassa, Kampissa ja Otaniemessä. AYY:n keskustoimisto toimii väliaikaisissa tiloissa Otaniemessä osoitteessa Lämpömiehenkuja 2. Yhteystiedot ja aukioloajat löytyvät myös AYY:n internetsivuilta www.ayy.fi/yhteystiedot. AYY:n postiosoite PL 69 02151 Espoo Keskustoimisto Lämpömiehenkuja 2 02150 Espoo ayy@ayy.fi Arabianranta Hämeentie 135 C 00560 Helsinki arabia@ayy.fi 09 756 30431 Avoinna ma pe klo 11.30 14 Palvelupiste kauppakorkeakoululla Kauppakorkeakoulun päärakennus, pohjakerroksen A-siipi 040 353 8275 tai 040 353 8272 Avoinna ma to 10.30 16.00, pe suljettu Asuntosihteeri päivystää ma 14-16, ti 10-12, ke 14-16 ja to 9-11 Otaniemi Otakaari 11 02150 Espoo otaniemi@ayy.fi 050 520 9400 tai 050 520 9401 Avoinna ma pe klo 9 16. Asuntotoimisto on avoinna arkisin klo 12 16 sekä jokaisen kuukauden ensimmäisenä arkipäivänä klo 9 16.
38 Nro.6/2010 Nro.6/2010 39 IHMISTEN EDESSÄ Teksti: Laura Saarikoski Kuvat: Katja Maria Nyman Opiskelija elää köyhyysrajan alapuolella, mutta ei suostu polvistumaan kerjuulle. Toimittaja päätti kuitenkin kokeilla. Tihkusateisena perjantaina seison Narinkkatorin kulmalla sateenvarjon alla. Ihmiset kulkevat reippain askelin ohitseni, vilkaisten vain salaa minuun päin. Hymyilen. Silloin tällöin joku pysähtyy ja kaivelee laukkuaan, etsii lompakon käsiinsä. Kiitän, kun kaksieuronen kilahtaa punaisen Nälkäpäivä-lippaan pohjalle. Synkästä säästä huolimatta tunnen olevani oikeassa paikassa. Jokainen kolikko lippaassani on askel kohti vähän tasa-arvoisempaa maailmaa. Tahdon auttaa muita. Olen valmis pyytämään rahaa vierailta ja antamaan sitä tarvitseville, mutta hyväntahtoisuudellani on rajansa. Kaduille ilmestyneet kerjäläiset ovat olleet minulle vaikea pala. Heihin oli helpompi suhtautua ulkomaanmatkoilla suurkaupunkien eksoottisina asukkaina kuin osana koti-helsingin arkea. Käännän pääni pois enkä anna kerjääjille senttiäkään. En halua tukea vääränä pitämääni toimintaa. Silti huono omatunto häilyy sisälläni, kun kiiruhdan polvillaan kyyhöttävien romanikerjäläisten ohi. On kovin lyhyt aika siitä, kun Suomeen ei tarvinnut lennättää mierolaisia muista maista niitä löytyi riittämiin omastakin takaa. Entä jos armopaloja anelisinkin minä, tavallinen opiskelija? Päätän kokeilla, miltä kerjääminen tuntuu. Nämä nykyiset kerjäläiset polvistuivat Narinkkatorille Romanian liityttyä Vedän anorakin ylleni ja riisun silmälasit. Osittain siksi, ettei kukaan tuntisi minua ja osittain siksi, etten minä tuntisi ketään. Almujen antajat on helpompi kohdata puolisokeana. Euroopan unioniin keväällä 2008. Rajat aukesivat uusien jäsenmaiden asukkaille, ja Romanian romanit löysivät paikkansa ydinkeskustan aukioiden laitamilta. Nyt heitä on täällä parisensataa. Netin keskustelupalstoilla ihmetellään, mistä romanit saavat rahaa lentolippuihin ja kuka lopulta käärii voitot kerjäläisten kupeista. Toiminnan on pakko olla organisoitua, mafian järjestämää! Laittomista romanileireistä eri puolilla pääkaupunkiseutua on tehty valituksia naapureiden mielestä ne ovat epäsiistejä ja rauhattomia. Pari kertaa virkavalta on lähetetty purkuhommiin. Romanien puolustaminen on jäänyt vapaaehtoisten harteille. Vapaa liikkuvuus -verkosto ja Vapaa katto ry ovat vastustaneet leirien purkamista ja vaatineet kaupungilta apua romanien majoittamiseen. Valtuustosaleissa ja kapakoissa kerjäläiskeskustelu käy tulisena, mutta itse kerjäläisiä se ei ole hetkauttanut. Kumaraiset hahmot ovat harmaassa kaupunkikuvassa jo yhtä pysyviä kuin pulut ja räkäklimpit. Valmistaudun kerjäläisyyteeni tarkkailemalla kadunkulmien romaninaisia. He istuvat rähjäisten pussien päällä ja katsovat huiviensa alta ohikulkijoita apaattisin silmin. Joku heiluttaa pahvikuppiaan niin, että pohjalla olevat kolikot helisevät. Toinen on nostanut viereensä pyhimyksen kuvan. Hirvittää kuvitella itseni heidän paikalleen. Kotona pyörittelen isoa villahuivia päähäni yhä uudestaan ja uudestaan, mutta kurjan kerjäläisen asemesta näytän vain yli-ikäiseltä virpojalta. Lopulta sovitan ylleni kaapista löytynyttä rähjäistä anorakkia. Sen sisään hukun mukavasti. Hupun alle on helppo kätkeytyä. Käyn läpi kauhuskenaarioita siitä, ketkä kaikki voisivat tulla kadulla vastaan ja nähdä minut polvillani: opet-