PK-yritysten energiaopas

PK-yritysten energiaopas 2003

Kauppa- ja teollisuusministeriö Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto TT ISBN 951-9148-96-5 2 PK-yritysten energiaopas

Esipuhe Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliiton (TT) kokoama opas antaa perustiedot PK-yrityksille energia-asioiden käsittelemiseksi ja vinkkejä seikkaperäisemmän tiedon lähteille tai asiaa hoitaviin organisaatioihin. Oppaan tarkoituksena on toimia PK-yritysten energiakäsikirjana, on sitten kysymys sähkön tai lämmön hankinnasta, energian säästöstä, energiaverotuksesta tai energiaan liittyvistä valtiontuista. Oppaan laatimiseen osallistuivat seuraavat asiantuntijat: Peter Fabritius, Pertti Kosunen, Petri Lonka ja Olavi Raunio Electrowatt- Ekono Oy:stä (sähkön ja lämmön hankinta), Pertti Koski Motiva Oy:stä ja Jouni Punnonen TT:stä (energian säästö), Pertti Salminen TT:stä (energiaverotus), Riitta Larnimaa TT:stä (päästökauppa) sekä Heikki Väisänen ja Mika Anttonen kauppa- ja teollisuusministeriöstä (energiatuet). Toimitustyön suoritti toimittaja Anna-Maria Lyytinen. Oppaan laatimista ohjasivat Pentti Puhakka kauppa- ja teollisuusministeriöstä, Pertti Koski Motiva Oy:stä sekä Pertti Salminen ja Jouni Punnonen Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitosta. Lausumme lämpimät kiitokset kaikille oppaan tekoon osallistuneille sekä kauppa- ja teollisuusministeriölle rahallisesta tuesta, joka mahdollisti oppaan tekemisen. Helsingissä syyskuussa 2003 Teollisuuden ja Työnantajain Keskusliitto 3

Sisällysluettelo Esipuhe... 3 Johdanto... 7 1 Sähkön hankinta... 9 1.1 Sähköenergian hinta... 10 1.2 Sähkön siirtohinnat... 13 1.3 Sähköstä maksettavat verot ja huoltovarmuusmaksut... 13 1.4 Pohjoismaiset sähkömarkkinat... 14 1.5 Sähköpörssi... 16 1.5.1 Sähköpörssin fyysiset markkinat... 16 1.5.2 Sähköpörssin johdannaismarkkina... 17 1.5.3 Sähköpörssissä käytävään kauppaan liittyvät maksut ja vakuudet... 17 1.6 Kahdenkeskinen sähkökauppa (OTC-markkinat)... 18 1.7 Sähkön hankinnan kilpailuttaminen... 18 1.7.1 Miten yksittäinen sähkön pienkäyttäjä kilpailuttaa sähköenergiansa?... 20 1.7.2 Kilpailuttaminen kun tarvitaan tuntitehomittaus... 21 1.7.3 Sähkön käytön selvittäminen... 21 1.7.4 Tarjousten pyytäminen... 22 1.7.5 Tarjousten vertailu... 23 1.7.6 Vanhojen sopimusten irtisanominen... 23 1.7.7 PK-teollisuuden kulutusprofiilit... 24 1.8 Sähkön toimitusvelvollisuus... 25 1.8.1 Sähkön hinnan määräytyminen toimitusvelvollisuuden piirissä... 26 1.8.2 Palaamismahdollisuudet kilpailun piiristä toimitusvelvollisuuden piiriin... 26 1.9 Sähkön ostosopimusten pituudet ja riskit... 27 2 Lämmön hankinta... 29 2.1 Ulkopuolinen toimittaja vai oma kattila?... 30 2.2 Lämmön hinnan muodostuminen... 31 2.3 Investointiprojektin tyypillinen kesto ja vaiheet... 32 2.4 Tietoa polttoaineista... 33 2.4.1 Lämmön tuotannon polttoaineet... 33 2.4.2 Polttoaineiden hinnat... 36 2.4.3 Polttoaineiden verot ja maksut 1.1.2003 alkaen... 38 2.5 Kaukolämpö... 39 2.6 Sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvonta... 41 3 Energiansäästö... 43 3.1 Energiaa voi säästää kaikessa yritystoiminnassa... 44 3.1.1 Suunnittelu- ja uudistamisvaiheissa tehdään energiatehokkuuden perusratkaisut... 46 3.2 Käytön aikaisen energiatehokkuuden ylläpito ja parantaminen... 47 4 PK-yritysten energiaopas

3.2.1 Energian käytön hallinta ja kustannustietous... 47 3.2.2 Energian kulutuksen ja energiatehokkuuden arviointi ja seuranta... 48 3.3. Energian käytön tehostaminen yrityksissä... 50 3.3.1 Energiakatselmustoiminta... 51 3.3.2 Yritysesimerkkejä säästömahdollisuuksista ja energiakatselmusten annista... 58 3.3.3 Energiansäästötoimenpiteiden toteuttaminen... 61 3.3.3.1 Ulkoista energiansäästö asiantuntijalle... 62 3.4 Energiansäästösopimus luo raamit yritysten energiansäästön toteutukselle... 63 3.4.1 Mitä säästösopimus käytännössä yritykselle merkitsee?... 63 4 Energiaverotus ja päästökauppa... 65 4.1 Energiaverot ja niiden merkitys vuonna 2003... 66 4.2 Sähkön verotus... 67 4.2.1 Kuka on sähköverovelvollinen?... 67 4.2.2 Veroluokan II veroon oikeutettu sähkö... 68 4.2.3 Sähköverotuet... 69 4.3 Polttoaineiden verotus... 71 4.3.1 Kuka on verovelvollinen?... 71 4.3.2 Veron määräytymisperusteet lämmön tuotannossa... 71 4.3.3 Polttoturpeen verotus... 71 4.4 Energiaintensiivisen teollisuuden veronpalautus... 72 4.5 Päästökauppa... 73 4.5.1. Päästökauppadirektiivin keskeinen sisältö... 73 4.5.2 Päästökauppa käytännössä... 74 4.5.3. Kauppajärjestelmän vaikutukset PK-yritykselle... 74 5 Energiatuki ja tavanomaiset energiansäästöinvestoinnit... 77 5.1 Energiatuen käytöstä ja myöntämisperusteista käytännössä... 78 5.1.1 Ensimmäinen seulonta... 79 5.1.2 Toinen seulonta - arviointi takaisinmaksuajan perusteella... 80 5.2 Energiansäästöinvestointi... 81 5.3 Tuotannollinen tai muu investointi... 81 5.4 Investoinnit ns. harmaalla alueella... 82 5.5 Energiatuen rajaaminen tiettyyn osaan laajempaa investointi- tai peruskorjaushanketta... 82 5.6 Hyvän tukihakemuksen laatimisesta... 83 6 Lisätietoja... 86 7 Sanasto... 87 8 Yhteystiedot... 92 9 Liitteet... 94 5

6 PK-yritysten energiaopas

Johdanto Energian saatavuus kilpailukykyiseen hintaan on tärkeää niin pienille kuin suurillekin yrityksille. Varsinkin sähkömarkkinoiden avautuminen on tuonut uusia haasteita kaikille sähkön käyttäjille. Sähkömarkkinat avattiin kilpailulle asteittain vuodesta 1995 lähtien. Alkuvuodet sähkön markkinahinta pysyi maltillisella tasolla. Vuoden 2002 lopulla sähkön markkinahinta kuitenkin kipusi nopeasti yli viisinkertaiseksi. Markkinahinnan nousu näkyi erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten sähkölaskuissa. TT:n kesällä 2003 tekemän selvityksen mukaan PK-yritysten keskimääräinen sähkön hinta kohosi 50 prosenttia aikaisempaan verrattuna. Ero halvimman ja kalleimman sähkön hinnan välillä oli viisinkertainen. Oikein ajoitetun ja hyvin toteutetun sähkösopimuksen tehneillä yrityksillä sähkön hinta pysyi edelleen kohtuullisena. Toisin oli tilanne niissä PK-yrityksissä, joilla oli tarve uusia sähkösopimus vanhan sopimuksen voimassaolon umpeutuessa. Useat yritykset alkoivat selvittää entistä tarkemmin sähkön hankintaan liittyviä yksityiskohtia. Yhteydenottojen määrä etujärjestöihin ja ministeriöihin lisääntyi moninkertaiseksi aikaisempaan maltillisen hintatason aikaan verrattuna. Kuinka pitkä sopimus kannattaa tehdä? Kenen kanssa sopimus kannattaa tehdä? Mitä tarkoittaa sähkön hintavaihteluilta suojautuminen? Mitä tarkoittaa sähkön toimitusvelvollisuus? Mistä saa apua sähkösopimusten teossa? Onko mahdollista tehdä yhteishankintoja? Eikö sähkön hinnoitteluun voi valtiovallan toimesta puuttua? Jne. Yritysten kysymykset eivät liittyneet pelkästään sähkön hankintaan. Sähkön ohella energiakustannuksia yrityksille aiheutuu myös lämmön hankinnasta. Keskeisiä kysymyksiä yritysnäkökulmasta ovat: Kannattaako lämpö hankkia ulkopuoliselta toimittajalta vai tuottaa itse? Jos itse, niin minkälaisella polttoaineella? Minkälainen on öljyn ja muiden mahdollisten lämmön tuotannon polttoaineiden hintakehitys? Puupolttoaineeseen kehotetaan panostamaan. Riittääkö puuta poltettavaksi kaikille halukkaille? Kannattaako oma sähkön tuotanto? 7

Kohonneet energiakustannukset ovat lisänneet kiinnostusta myös sähkön ja lämmön säästöön ja tätä kautta energialaskun pienentämiseen. Miten saadaan selville energian säästömahdollisuudet? Mitkä ovat investointeja vaativien säästötoimien kustannukset ja kannattavuus? Onko mahdollista saada valtiolta tukea energian säästöselvityksiin ja mahdollisesti myös säästöinvestointeihin? Ketkä ovat päteviä konsultteja tekemään säästöselvityksiä? Suomessa on tehdaspolttoaineita ja sähköä verotettu vuodesta 1990 alkaen. Energiaverot ovat tasaiseen tahtiin nousseet, joskin viime vuosina nousuvauhti on hidastunut. Lämmön tuotannon polttoainevalinnoissa kannattaa ottaa huomioon eri polttoaineiden verorasitus, ja se tosiasia että ilmeisesti jatkossa päästöttömien energialähteiden kilpailukyky fossiilisiin polttoaineisiin verrattuna jatkuvasti kasvaa. Mitkä ovat eri polttoaineiden verot? Kuinka sähköä verotetaan? Olenko ja milloin verovelvollinen? Yrityksen kannattaa huolehtia siitä, että se ei maksa liikaa energiaveroja. Onko varmasti kaikki mahdolliset energiaverotuet haettu? Voinko saada veronpalautusta? Maksanko sähkön tuotannon polttoaineista veroa? Maksanko teollisuuden alempaa sähköveroa varmasti kaikesta sähköstä, mikä on siihen oikeutettu? Ilmastonmuutoksen torjunnan yhtenä keinona EU:ssa ollaan käynnistämässä päästökauppaa. Ketä päästökauppa koskee? Miten päästökauppa toteutetaan? Päästökauppa tulee jatkossa vaikuttamaan sähkön ja lämmön hintaan, mutta kuinka paljon? Voiko PK-yrityskin joutua tai päästä päästökaupan piiriin? Eduskunnan edellyttämien ja kauppa- ja teollisuusministeriön valmistelemien uusiutuvien energialähteiden ja energiansäästön edistämisohjelmien mukaan lähivuosina uusiutuviin energialähteisiin ja energiansäästöön kohdennettuja investointi- ja muita tukia kasvatetaan tasaisesti valtion talousarviossa. Minkälaisiin hankkeisiin tukia voi hakea? Kuinka paljon tukea voi saada? Mistä ja koska tukea pitää hakea? Etujärjestöissä ja ministeriöissä on perinteisesti energia-asioissa oltu yhteydessä lähinnä energiavaltaiseen prosessiteollisuuteen ja energiateollisuuteen. PK-sektorin ongelmat ovat usein jääneet vähemmälle huomiolle. Toisaalta PK-yritykset ovat osoittaneet varsin vähän mielenkiintoa energiakysymyksiin. Usein yrityksessä ei tiedetä edes vuotuisen energialaskun suuruusluokkaa, puhumattakaan että olisi panostettu energialaskun pienentämiseen. Viime vuosina nopeasti muuttunut energian hankinnan toimintaympäristö, ja etenkin nopeasti noussut sähkön hinta on kuitenkin herättänyt PK-yrityksissä paljon kysymyksiä, joista edellä on mainittu vain pieni osa niistä. Nimenomaan PK-yrityksille suunnatun energiaoppaan tarve oli ilmeinen. Tavoite on, että opas vastaa mahdollisimman moneen PK-yritystä kiinnostavaan energia hankinnan kysymykseen. Lisäksi oppaaseen on liitetty varsin kattava lista niiden organisaatioiden yhteystiedoista, joista saa vastauksia mahdollisiin avoimiin kysymyksiin. 8 PK-yritysten energiaopas

1 Sähkön hankinta Sähkön hinta koostuu sähköenergiasta, sähkönsiirrosta sekä erilaisista veroista ja maksuista. Suomessa sähkömarkkinat ovat avoimet vapaalle kilpailulle. Kilpailu koskee kuitenkin vain sähköenergian osuutta. Sähkönsiirto on yhä sähkömarkkinalain säätämä monopoli oman alueen verkonhaltijalle. Sitä ei voi kilpailuttaa. Sähkön siirtokustannusten kohtuullisuutta valvoo Energiamarkkinavirasto. Sähköenergian kilpailuttaminen vaatii tietämystä energiamarkkinoiden mekanismeista. Pörssissä käytävä sähkökauppa vaikuttaa sähkön hintaan, vaikka sopimukset tehtäisiinkin kahden välisinä suoraan sähköntoimittajan kanssa. Luvussa 1 kerrotaan sähkömarkkinoista ja annetaan käytännön vinkkejä siihen, mitä kannattaa ottaa huomioon sähkötarjouksia pyydettäessä ja arvioitaessa. Kilpailuttamisella sähkönkuluttajat saattavat yltää merkittäviin kustannussäästöihin. Tarvittaessa tarjouspyyntöjen tekemiseen ja arvioimiseen kannattaa käyttää ammattilaisten apua. 9

1 Sähkön hankinta Sähkön toimitus jaetaan kahteen eri tuotteeseen, sähköenergiaan ja sähkönsiirtoon. Sähköenergian voi hankkia kilpailutettuna vapailta sähkömarkkinoilta. Siirtopalvelu sen sijaan on paikallisen jakeluverkonhaltijan luonnollinen monopoli. Asiakas ei voi ostaa siirtopalvelua muualta kuin paikalliselta jakeluverkonhaltijalta. Sähköenergian ja siirtopalvelun lisäksi sähköstä maksetaan valmisteveroa, huoltovarmuusmaksua ja arvonlisäveroa. Kuvissa 1.1 ja 1.2 on esitetty se, miten sähkön hinta yleensä jakautuu erikokoisilla sähkönkäyttäjillä sähkön hankinnan (energian), myynnin, siirtopalvelujen ja verojen kesken. 1.1 Sähköenergian hinta Perusta sähköenergian hinnalle syntyy vapailla sähkömarkkinoilla, missä hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella. Koska tarjonta on kilpailtua, kysyntätasoa vastaavat hinnat perustuvat lopulta sähkön tuotannon rajakustannuksiin vallitsevalla tuotantotasolla. Rajakustannukset koostuvat polttoainekustannuksista ja muista muuttuvista kustannuksista, jotka vaihtelevat eri tuotantotapojen välillä. Pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla sähköenergian hintaan vaikuttaa merkittävästi tuotettavissa olevan vesivoiman määrä. Vesivoimatuotannon määrä vaihtelee vuosittain huomattavasti. Vesivoiman ollessa vähissä joudutaan sähkö tuottamaan kalliimmilla tuotantotavoilla, mikä näkyy markkinahinnoissa voimakkaasti (kuva 1.3). Kuva 1.1 Tyypillisen keskisuuren teollisuusasiakkaan (kulutus 2 GWh/vuosi, tehon tarve 500 kw) sähkön hinnan muodostuminen 1.2.2003, yht. 7,53 snt/kwh. (lähde: Energiamarkkinavirasto) arvonlisävero 18 % sähkön hankinta 47 % (kilpailutettava osuus) sähköverot 8 % jakeluverkkosiirto 19 % alueverkkosiirto 3 % kantaverkkosiirto 4 % sähkön myynti 1% (kilpailutettava osuus) 10 PK-yritysten energiaopas

Kuva 1.2 Tyypillisen pienyritysasiakkaan (kulutus 150 MWh/vuosi, tehon tarve 75 kw) sähkön hinnan muodostuminen 1.2.2003, yhteensä 7,83 snt/kwh. (lähde: Energiamarkkinavirasto) arvonlisävero 18 % sähkön hankinta 39 % (kilpailutettava osuus) sähköverot 6 % jakeluverkkosiirto 29 % alueverkkosiirto 3 % sähkön myynti 2% (kilpailutettava osuus) kantaverkkosiirto 3 % Kuva 1.3 Nord Poolin spot-hinta ja vesivarastojen poikkeama keskimääräisestä. (lähde: Finergy) hinta, /MWh 120 vesivarastojen poikkeama, TWh 30 100 20 80 60 systeemihinta 10 0 40 vesivarastot -10 20-20 0-30 2001 2002 2003 2004 11

Talven 2002/2003 sähkön hinnan nousu Talvella 2002/2003 tapahtunut sähkön hinnan nousu tuli monelle yllätyksenä. Vielä elokuun alussa 2002 vesivarastot olivat vuodenaikaan nähden normaalit. Loppusyksyn vähäisistä sateista johtuen vesivarastot vähenivät kuitenkin nopeasti. Talvesta tuli poikkeuksellisen pitkä ja kylmä, mikä lisäsi sähkön kulutusta. Näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta pörssisähkön hinta nousi. Vuoden 2002 sähkönhankinta Suomessa on esitetty viikkoenergioina kuvassa 1.4. Kuvasta nähdään, että loppuvuonna oma vesivoiman tuotanto ja sähkön nettotuonti vähenivät, mikä yhdessä lisääntyneen kulutuksen kanssa kasvatti kalliin lauhdesähkön osuutta ja nosti sähkön hintaa. Tammikuussa 2003 sähkön spot-hinta oli korkeimmillaan yli 10 senttiä/kwh. Pörssisähkön hinnan nousu siirtyi suurelta osin myös tariffihintoihin, jotka olivat tuolloin jo keskimäärin selvästi pörssihintaa alhaisemmat. Väliaikaisena pidettävä hinnan nousu näkyi myös tulevien vuosien toimitusta koskevien forward-sopimusten hinnan nousuna (kuva 1.9). Kulutuksen pienentyessä kevättä kohti sähkön hinta laski huomattavasti. Toukokuun lopussa spot-hinta oli laskenut jo noin 2 senttiin/kwh. Talvi 2002/2003 on hyvä esimerkki tarpeesta suojautua pörssisähkön hinnanvaihteluita vastaan ja myös siitä, millainen merkitys suojauksen aikahajautuksella voi olla. Sähkön hinnan ollessa poikkeuksellisen kannattaa yleensä vähentää suojaustasoa. Suojausta tulisi taas lisätä sähkön hinnan ollessa alhaalla. Sähkönhankintasopimuksien pituutta ja riskiä käsitellään lisää oppaan kappaleessa 1.9. Kuva 1.4 Sähkön hankinta Suomessa vuonna 2002, viikkoenergiat (lähde: Adato Energia Oy) GWh 2000 MW Nettotuonti 1800 1600 1400 1200 Tavallinen lauhdevoima ym. 10 000 8 000 1000 800 600 400 200 Yhteistuotanto Vesivoima Ydinvoima 6 000 4 000 2 000 0 0 1 5 9 13 17 21 25 29 33 37 41 45 49 viikko 12 PK-yritysten energiaopas

1.2 Sähkön siirtohinnat Sähkön siirtopalvelu muodostuu sähkön siirrosta, mittarinluvusta ja taseselvityksestä. Sähkön siirto tarkoittaa sähkön tuomista sähköverkon kautta kuluttajalle. Mittarinluku tarkoittaa sähkömittarin lukemista. Taseselvityksellä tarkoitetaan eri sähkönmyyjien myymän sähköenergian määrän selvittämistä. Siirtopalvelun hinnasta käytetään myös nimitystä siirtohinta. Lisätietoa Energiamarkkinaviraston internet-sivuilta www.energiamarkkinavirasto.fi 1.3 Sähköstä maksettavat verot ja huoltovarmuusmaksut Sähköstä maksetaan erillistä sähkön valmisteveroa eli sähköveroa ja huoltovarmuusmaksua, joita molempia maksetaan kulutetun sähkön määrän mukaan. Sähköverkonhaltija laskuttaa sähköveron ja huoltovarmuusmaksun sähkön siirron laskutuksen yhteydessä. Sähkövero on porrastettu alempaan (II) ja korkeampaan (I) veroluokkaan. Teollisuudessa ja ammattimaisessa kasvihuoneviljelyssä käytetystä sähköstä suoritetaan alemman eli veroluokan II mukainen vero. Ylempää eli veroluokan I veroa suoritetaan sähköstä, joka käytetään esimerkiksi yksityistaloudessa, maaja metsätaloudessa, rakentamisessa, tukku- ja vähittäiskaupassa, majoitus- ja ravitsemustoiminnassa sekä yleensäkin palvelutoiminnassa. Veroluokkiin I ja II kuuluville toimijoille lankeavat verot on esitetty taulukossa 1.1. Energia- ja sähköveroista kerrotaan lisää luvussa 4. Taulukko 1.1 Sähkön hankintaan sisältyvät verot veroluokissa I ja II. (lähde: Laki sähkön ja eräiden polttoaineiden valmisteverosta) Veroluokka Sähkövero, senttiä/kwh Huoltovarmuusmaksu, senttiä/kwh Arvonlisävero verottomasta hinnasta - sähköenergiasta - siirtopalvelusta - sähköverosta I 0,73 0,013 22 % II 0,44 0,013 22 % 13

1.4 Pohjoismaiset sähkömarkkinat Pohjoismaissa on vuodesta 1993 alkaen siirrytty vaiheittain kohti sähkön siirtoja markkinajärjestelmää, jossa sähköenergiaa voi ostaa ja myydä vapaasti kilpailluilla sähkömarkkinoilla. Vuonna 2003 yhtenäiseksi markkina-alueeksi katsotaan Suomi, Ruotsi, Norja ja Tanska. Sähkön siirtoyhteydet asettavat ajoittain kaupankäynnille rajoitteita, mutta periaatteessa sähkökauppa on alueella maantieteellisesti vapaata. Pohjoismaiset sähkömarkkinat voidaan jakaa sähköpörssissä käytävään kauppaan ja OTC-markkinoihin (Over the Counter). OTC-markkinoilla tarkoitetaan kaikkea pörssin ulkopuolella tapahtuvaa sähkön ostoa ja myyntiä. PK-teollisuus on perinteisesti hankkinut sähkönsä lähinnä kahdenkeskisin sopimuksin OTCmarkkinoilta. Sähkön käyttäjän on hyvä tietää perusasiat sähköpörssistä, sillä kaikkeen sähkökauppaan vaikuttaa pörssissä määräytyvä sähkön markkinahinta. Yleisen kehityksen myötä yhä pienempien yritysten kannattaa hankkia sähkönsä pörssistä sähkön hankintapalveluita (sähkösalkun hallintaa) tarjoavien yritysten kautta. 8 TWh 18 % 82 % Kuva 1.5 Sähkön tuotanto pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla 2002. (lähde: Nordel) Vesivoima 131 TWh 0,7 % 72 TWh 19 % Lämpöivoima Ydinvoima Tuuli ja geoterminen 61 % 30 % Nordel 392 TWh 99 % 6 % 20 % 37 TWh 12 % 40 % 50 % 23 % 55 % 88 % 143 TWh 1,6 % 14 PK-yritysten energiaopas

Kuva 1.6 Sähkön spot-hinnan vaihtelu Suomen hinta-alueella 1.1.1996 8.2.2003. /MWh 120 110 100 90 80 70 60 50 40 30 päivä ka. 1kk liukuva 12 kk liukuva 20 10 0 1.1.1996 2.2.1996 1.1.1997 3.7.1997 2.1.1998 4.7.1998 3.1.1999 5.7.1999 4.1.2000 5.7.2000 4.1.2001 6.7.2001 5.1.2002 7.7.2002 6.1.2003 8.7.2003 PK-yrityksen osallistuminen kaupankäyntiin sähköpörssissä itsenäisenä täysjäsenenä on harvemmin kannattavaa kiinteiden maksujen ja vakuuksien suuruuden takia. Itsenäisesti spot-kaupankäyntiin osallistuvista yrityksistä pienimmät ovat noin 100 gigawattitunnin (GWh) sähkön kokonaiskäyttäjiä tai tuottajia. Esimerkiksi suuri saha tai vaneritehdas voi käyttää 100 GWh sähköä vuodessa. Pörssikaupankäynti on usein kiinteiden maksujen osalta selvästi halvempaa silloin, kun kaupat tehdään sähkön hankintapalveluita tarjoavan yrityksen kautta. Siihen, kannattaako sähkö tai sen johdannaisia ostaa pörssistä ja kannattaako se tehdä itse vai ostaa sähkön hankintapalveluita tarjoavan yrityksen kautta, vaikuttavat volyymin lisäksi monet tapauskohtaiset tekijät. Epävarmassa tilanteessa voi olla kannattavaa selvittää sopivin toimintatapa yhdessä konsultin kanssa. Pörssikaupan ydin on sähkön spot-kauppa, jossa sähkön hinta vaihtelee huomattavasti. Kuvassa 1.6 on esitetty Suomen aluehinta 1.1.1996 8.3.2003. Koska sähköpörssi muodostaa perustan kaikille sähkön markkinahinnoille, hinnan vaihtelu heijastuu samalla OTC-markkinoihin. Hintavaihtelu on luonut tarpeen myös sähkön johdannaismarkkinoille. Lisätietoja sähköpörssistä tarjoaa Nord Pool. Yhteystiedot löytyvät osasta 8. 15

1.5 Sähköpörssi Sähköpörssi on kauppapaikka, jossa sähköä voi ostaa tai myydä kysynnän ja tarjonnan määräämään markkinahintaan. Kaupankäynti sähköpörssissä jakautuu fyysisiin ja finanssimarkkinoihin. Nord Pool Spot AS vastaa fyysisistä markkinoista ja Nord Pool ASA vastaa finanssimarkkinasta. Nord Pool Clearing AS tarjoaa selvityspalveluja kaikille pörssituotteille ja vakioiduille OTC-tuotteille. 1.5.1 Sähköpörssin fyysiset markkinat Fyysiset markkinat jakautuvat Elspot- ja Elbas-markkinoihin. Sähköpörssin perusta on sähkön Elspot-markkina, jossa käydään kauppaa fyysisestä sähköntoimituksesta seuraavalle päivälle. Elbas-markkina on jälkimarkkina Elspot-kaupalle. Elspot-markkina Elspot-markkinalla kaupankäynnin kohteena ovat seuraavan vuorokauden käyttötunnit 00-23 CET (01-24 Suomen aikaa). Kaupankäynnin perusyksikkö on 0,1 megawattitunnin kiinteä sähkön toimitus yhden käyttötunnin aikana. Kaupankäyntiin osallistuvat osapuolet lähettävät kerran päivässä pörssiin nimettömät osto- ja myyntitarjoukset. Sähköpörssi yhdistää kaikki tarjoukset käyttötunneittain yhdeksi osto- ja yhdeksi myyntikäyräksi. Tämän jälkeen kaupankäyntijärjestelmä laskee jokaiselle tunnille osto- ja myyntikäyrien leikkauspisteen, joka on kysynnän ja tarjonnan tasapainopiste. Tasapainopisteestä saadaan jokaiselle käyttötunnille systeemihinta. Systeemihinta on sama kaikille markkinaosapuolille, niin myyjille kuin ostajillekin. Toisin sanoen myyjä saa myymästään sähköstä ja ostaja joutuu maksamaan ostamastaan sähköstä systeemihinnan verran. Poikkeuksen muodostaa tilanne, jossa siirtokapasiteetin rajallisuuden takia muodostuu erillisiä hinta-alueita. Tällöin sähkön hinta on kyseisen alueen toimijoille sama ja sitä kutsutaan aluehinnaksi. Kuva 1.7 Hinnan ja volyymin määräytyminen Elspot-markkinoilla hinta myyntitarjoukset systeemihinta ostotarjoukset Spot-kaupassa vaihdetun sähkön määrä tarjottu sähkön määrä 16 PK-yritysten energiaopas

Elbas-markkina Suomen ja Ruotsin alueella toimitettavalle sähkölle on kehitetty myös Elbasmarkkina, jossa pyritään kaupankäyntiin ajallisesti mahdollisimman lähellä sähkön fyysistä toimitusta Näin kysyntä ja tarjonta saadaan kohtaamaan tarkemmin nopeasti vaihtelevilla markkinoilla. Elbas-markkinalla kaupankäynnin kohteena on yhden megawattitunnin kiinteä sähkön toimitus tunneille, joille on olemassa jo Elspot-hinta. Kaupankäynti sulkeutuu tuntia ennen toimitustuntia. Elbas-markkinalla hinta kullekin tunnille määräytyy kuten arvopaperipörssissä, eli parhaat osto- ja myyntitarjoukset on nähtävissä nimettöminä. Kauppa syntyy, kun osto- ja myyntihinnat kohtaavat. Elbas-markkinalla toimii markkinatakaajia. Markkinatakaajat ovat tehneet Nord Poolin kanssa sopimuksen siitä, että markkinoilla on aina myynti- ja ostotarjouksia. Tämä järjestely takaa sen, ettei synny tilanteita, joissa toimija ei saisi ostettua tarvitsemaansa sähköä tai myytyä sähköään. 1.5.2 Sähköpörssin johdannaismarkkina Sähkön hinta spot-markkinalla voi vaihdella huomattavasti. Tarve hintariskin suojaamiseen on luonut kysynnän riskiä vähentäville finanssituotteille. Nord Poolin johdannaismarkkinalla käydään kauppaa sähkötermiineillä (futuurit ja forwardit) ja optiolla. Futuureilla voidaan suojata tulevaisuuden hintariskiä lyhyellä aikajaksolla. Forwardit ulottuvat pisimmillään neljän vuoden päähän kaupankäyntiajankohdasta. Tarkempaa tietoa johdannaisista löytyy Nord Poolin kotisivuilta www.nordpool.com 1.5.3 Sähköpörssissä käytävään kauppaan liittyvät maksut ja vakuudet Kaupankäynti sähköpörssissä edellyttää liittymis- ja vuosimaksujen lisäksi myös kaupankäyntiin ja selvitykseen liittyvien maksujen suorittamista sekä vakuuksien asettamista. Kauppojen siirryttyä selvitykseen Nord Pool Clearingistä tulee kaupan vastapuoli asiakkaan suuntaan ja kauppojen vastapuoliriskin poistamiseksi se vaatii osapuolilta vakuudet. Maksut ja vakuudet ovat yleensä kymmeniä tuhansia euroja vuodessa. Maksut on eritelty liitteessä 2. Tarkempia tietoja maksuista saa NordPoolin kotisivuilta www.nordpool.com/information ja NordPool Clearingin kotisivulta clearing.nordpool.com 17

1.6 Kahdenkeskinen sähkökauppa (OTC-markkinat) Vuodesta 1997 asti jokainen sähkönkäyttäjä Suomessa on voinut hankkia sähkönsä vapailta markkinoilta. Sähköä ei tarvitse enää ostaa oman alueen sähköyhtiöltä kuten aikaisemmin, vaan kaikki sähkönkäyttäjät voivat vapaasti ostaa sähköenergiansa miltä hyvänsä sähkönmyyjältä. OTC-lyhenne on lähtöisin termistä Over The Counter ja sillä tarkoitetaan kaikkea pörssin ulkopuolella tapahtuvaa kaupankäyntiä. Kahdenväliset sopimukset ovat tärkeitä pienelle sähkön hankkijalle, jonka ei ole usein kannattavaa maksaa sähkön pörssikauppaan liittyviä maksuja ja palkata henkilökuntaa hoitamaan kaupankäyntiä. Vuonna 2002 Suomessa käytiin 20,4 prosenttia sähkön tukkukaupasta pörssissä. Loput tukkukaupasta toteutettiin kahdenkeskisin sopimuksin. Kahdenvälisillä sopimuksilla päästään yksilöllisiin toimitusratkaisuihin, mikä yksinkertaistaa PK-yrityksen sähkönhankintaa. Kahdenvälisiä sähkösopimuksia käsitellään lisää kappaleessa 1.9. 1.7 Sähkön hankinnan kilpailuttaminen Sähkön hankinnan kilpailuttaminen voi tuoda merkittäviä säästöjä, sillä toimitusvelvollisten sähköyhtiöiden julkisesti tarjoamissa tariffihinnoissa on kymmenien prosenttien hintaeroja. Sähkön hankinnan optimoinnilla on usein saavutettavissa merkittäviä säästöjä. Työssä on kuitenkin huomioitava monia eri tekijöitä, joiden hallinta vaatii erityistä asiantuntemusta. PK-yrityksen on harvoin kannattavaa perehtyä aiheeseen yksin. Edullisempi ja vaivattomampi tapa on käyttää konsulttia, jolla on tehtävään tarvittava tieto, työkalut ja kokemus. Konsultit tarjoavat palveluita sähkön toimittajien kilpailuttamisesta pitkän aikavälin sähkönhankintastrategioiden tekemiseen. Konsulttien lisäksi markkinoilla on myös muita riippumattomia osapuolia, jotka tarjoavat sähkön hankinnan hallintaa kokonaisuudessaan tai osittain. Yksittäinen yritys voi vallitsevassa sähkömarkkinajärjestelmässä hankkia kaikissa kulutuskohteissaan käyttämänsä sähköenergian yhdellä sopimuksella. Kulutuskohteiden ei tarvitse olla maantieteellisesti toistensa yhteydessä. Koko sähkön hankinta kannattaa siis pääsääntöisesti kilpailuttaa kerralla. Sähkön pienkäyttäjille, joiden pääsulake on korkeintaan 3 x 63 ampeeria ja tilausteho on korkeintaan 45 kilowattia, ei aiheudu kilpailuttamisesta lisäkustannuksia. Suuremmat sähkön käyttäjät tarvitsevat tuntitehot rekisteröivän mittauslaitteiston ostaessaan sähkön kilpailuttamalla. Kappaleessa 1.7.1 käsitellään Energiamarkkinaviraston julkaisemia ohjeita sähkön hankinnan kilpailuttamisesta, kun käyttöpaikan tai käyttöpaikkojen pääsulakekoko on alle 3 x 63 ampeeria. Ohjeet on tehty tilanteeseen, jossa sähkö on kilpailuttamiseen asti hankittu paikalliselta sähköntoimittajalta toimitusvelvollisuuden (kts. kappale 1.8) mukaisella yleis- tai aikatariffisopimuksella. Tuntitehomittauksen vaativien toimitusten kilpailuttaminen on käsitelty kappaleessa 1.7.2. 18 PK-yritysten energiaopas

Tariffityypit Sekä sähköenergian että siirtopalvelun hinnat eli tariffit muodostuvat tavallisesti kahdesta osatekijästä: 1. kiinteästä perusmaksusta (esimerkiksi euroa/kk) 2. kulutetun energiamäärän mukaan määräytyvästä kulutusmaksusta (esimerkiksi senttiä/kwh) Eri yhtiöiden tariffeissa osatekijöiden välinen painotus voi vaihdella ja joillakin sähköyhtiöillä voi tariffeista jokin osatekijä puuttua. Sekä siirtopalvelulle että sähköenergialle on olemassa yleis-, aika- ja tehotariffeja. Tehotariffit soveltuvat parhaiten yritysten tai muiden suurempien asiakkaiden laskutukseen. Tariffit ovat vapaavalintaisia, eli asiakas voi valita tariffeista haluamansa. Lisäksi siirtopalvelulle ja sähköenergialle voi valita toisistaan riippumatta rakenteeltaan erilaiset tariffit. Yleistariffi eli yleissähkö soveltuu pienkuluttajalle (käytännössä alle 10 000 kwh/vuosi). Yleissähkön maksut muodostuvat kiinteästä perusmaksusta (euroa/ kk) ja kulutusmaksusta (senttiä/kwh). Aikatariffeista yleisimmät ovat yösähkö ja kausisähkö. Aikatariffin maksut muodostuvat kiinteästä perusmaksusta (euroa/kk) ja kahdesta kulutusmaksusta (senttiä/kwh). Kulutusmaksujen hinnoittelussa käytetään joko päivä/yö -jaottelua (yösähkö) tai talviarkipäivä/muu aika -jaottelua (kausisähkö). Osalla sähköyhtiöistä on tuotevalikoimassaan vain yösähkö tai kausisähkö, mutta ei molempia. Sähkönkäyttäjä voi valita sähkönmyyjältä vain sellaisen tuotteen, joka löytyy myös paikallisen jakeluverkonhaltijan valikoimasta. Aikatariffeissa noudatetaan aina paikallisen jakeluverkonhaltijan aikavyöhykkeitä eli kellonaikamäärittelyitä. Tehotariffi soveltuu paljon sähköä käyttäville toimijoille. Tehotariffin maksut muodostuvat kiinteästä perusmaksusta (euroa/kk), kulutusmaksuista (senttiä/ kwh) ja tehomaksuista (euroa/kw, kk). (lisätietoa:www.energiamarkkinavirasto.fi) Ennen kilpailuttamista tulee selvittää seuraavat asiat: - Mitä sähköyhtiöitä halutaan kilpailuttaa? - Miten kilpailuttaminen tapahtuu? - Kuinka paljon kustannuksia kilpailuttaminen aiheuttaa? - Liittyykö kilpailuttamiseen mittarin vaihtaminen? - Kannattaisiko käyttää ulkopuolisia sähkönhankintapalveluita? - Mikä on oman sähkönkäytön rakenne? - Voiko omaa sähkön käyttöä muuttaa? - Mikä on nykyisen sopimuksen irtisanomisaika? - Milloin uusi sopimus halutaan alkavaksi? - Minkä pituinen sopimus halutaan? (kts. kappale 1.9) 19

1.7.1 Miten yksittäinen sähkön pienkäyttäjä kilpailuttaa sähköenergiansa? Ennen kilpailuttamista tehtävät selvitykset 1. Selvitetään onko kilpailuttaminen ilman tuntimittaria mahdollista, eli onko sähkönkäyttäjä niin sanottu pienkäyttäjä. Tämä selviää tarkistamalla käyttöpaikan tai käyttöpaikkojen sulakekoko, joka saa olla enintään 3 x 63 ampeeria. 2. Selvitetään kuinka paljon siirtopalvelu ja sähköenergia maksavat tällä hetkellä ja kuinka paljon niihin kuluu rahaa vuositasolla: a) nykyinen sähkönkulutus vuositasolla (aikatariffissa jaoteltuna eri kulutusmaksujen voimassaoloaikojen mukaan) b) siirtopalvelun ja sähköenergian tämänhetkinen tariffitaso. Tarjouspyynnön tekeminen, tarjousten arviointi ja päätöksenteko 3. Sähköenergian kilpailuttaminen aloitetaan pyytämällä sähkönmyyjiltä tarjousta sähköenergian toimittamisesta. Tarjouspyynnön voi tehdä esimerkiksi puhelimitse, sähkön myyjän internet-sivujen kautta tai Energiamarkkinaviraston kotisivuilta löytyvällä lomakkeella (www.energiamarkkinavirasto.fi/files/ tarjouspyynto.pdf). Lomakkeen voi lähettää haluamilleen sähkönmyyjille, jotka voivat sijaita eri puolilla Suomea. 4. Mikäli jokin tarjouksista osoittautuu hinnaltaan tai muilta ehdoiltaan nykyistä sopimusta edullisemmaksi, voidaan ryhtyä sopimuksen vaihtamiseen. Myyjän vaihto 5. Jos voimassa oleva sopimus on tehty toistaiseksi tai kuuluu toimitusvelvollisuuden piiriin (kts kappale 1.8 ), sopimuksen vaihtaminen tapahtuu irtisanomalla vanha sähkösopimus ja solmimalla uusi sopimus edullisimman tarjouksen tehneen sähkönmyyjän kanssa. Sähkösopimuksen irtisanomisaika on tällöin kaksi viikkoa. 6. Paikallisen jakeluverkonhaltijan kanssa tulee solmia sähköverkkosopimus eli sähkön siirtosopimus, sillä vanha sähkösopimus kattoi sekä sähköenergian että siirtopalvelun. 7. Sähkönmyyjän vaihtamisen yhteydessä joudutaan yleensä suorittamaan ylimääräinen mittarinluku. Mittarinluvusta vastaa edelleenkin paikallinen sähköverkonhaltija. Energiamarkkinaviraston suosituksen mukaan sähkönkäyttäjältä ei saa periä korvausta mittariluvusta hänen siirtyessään kilpailun piiriin. Myyjän vaihtamisesta ei saa aiheutua muitakaan kuluja. 8. PK-yrityksen asema toimitusvelvollisuuden suhteen kannattaa selvittää. Toimitusvelvollisuudesta on kerrottu tarkemmin kappaleessa 1.8. 20 PK-yritysten energiaopas