KOLEHTI Nro 12.3 KONEINSINOORIKILLAN LEHTI : :
Sisältö KoLehti 3/12 Standardoidut 6 5 Pääkirjoitus 22 6 Puhiksen pallilta 7 Kummisedän terveiset 28 KOPO-nurkkaus 34 Lukijoiden viestit Muut 8 Kokemus nimeltä Suomi 12 Nykyihminen tuhoaa maapallon 24 12 18 Mutta mitä tapahtui Norjassa? 22 Koneteekkarin keittiössä Shottiriruletti 24 Korkki vuodeksi kiinni 26 K1:n muodonmuutos 29 Festarireportaasi 30 Haastattelussa Saara Hyrkkö 32 Extraa menoa 33 ADD? 2 3 18 26
KOLEHTI Päätoimittaja Jami Sarnikorpi etu.suku@aalto.fi Ulkoasu & taitto Joonas Kiviranta Jami Sarnikorpi Antti Surma-aho Toimitus Erno Bister Pentti Häkkinen Ilari Jutila Matias Korpela Hannes Kallioinen Anthony Jones Tommi Lintilä Åke Stenberg MIkko Autio Heikki Sjöman Kansikuva Toni Rämö Kuvat Sampo Lammi Antti Surma-aho Jami Sarnikorpi Toni Rämö Onni Aaltonen Hannes Kallioinen Sarjakuvitus Karri Esala Kierrätystä Tässä vaiheessa vuotta tulee väkisinkin mieleen opiskelijaelämässä vallitseva kiertokulku. Uudet phuksit tulevat, edellisillä riittää työnsarkaa opintojen uudelleen kiinnisaamisessa ja vanhoista tulee setiä. Tämän kierteen keskellä voidaan kuitenkin havaita, että teekkari on aina teekkari ikään tai N:ään katsomatta. Päärakennuksen ympäristössä kierrellään kiroillen samoja kiertoreittejä ja korkkia kierretään suuntaan jos toiseenkin. Tenttiviikolla käydään samoissa tenteissä ja miltei yhtä lujilla kierroksilla. Sääntöjä voi (ja välillä kuuluukin) kiertää. Usein on kuitenkin järkevää pitäytyä tiettyjen standardien puitteissa. Esimerkiksi shottiruletin kierteitä tehdessä asian laita on juurikin näin. Opiskelijabudjetilla eläminen ei ole helppoa, ainakaan jos on jatkuva halu kiertää maailmaa. Omaa kotimaata ei kuitenkaan sovi unohtaa tyystin. Jos vaihto-opiskelija kerkeää vuotensa aikana tehdä Suomen päästä päähän ulottuvan kierroksen, luulisi meillä muillakin olevan siihen mahdollisuus. On yllättävää, millaisia paikkoja tutustakin ympäristöstä voi löytyä kiertelemällä vailla päämäärää. Voit yllättäen löytää tutusta koulurakennuksestasi täydelliset tilat keskittymiseen, keskusteluun tai pelkkään oleskeluun. Joskus saattaa pinna kiertyä liian kireälle kuunnellessaan mukamas-spesifiä diipadaapaa vailla kunnollista sisältöä. Tällöin tulee olla suora ja unohtaa kiertoilmaisut. Kysy vaikka kiltamme kummisedältä. -Jami Pääkirjoitus Henkisenä ja fyysisenä tukena kik-toimitus@list.ayy.fi Painopaikka ja painosmäärä Picaset Oy 200kpl, XX.X.12 4 5
Puhiksen pallilta Kummisedän terveiset Historiallisia solmukohtia Eufemismi on kaikille tuttu U seimmat ovatkin ehkä kuulleet pihahduksia omassa ympäristössämme vaikuttavista tuulahduksista. Kemiantekniikan korkeakoulun kolme vanhaa ja perinteikästä kiltaa, Kemistikilta, Vuorimieskilta ja Puunjalostajakilta, löivät hynttyyt yhteen ja tekivät jotain uutta ja ennenkuulumatonta. Uusi ja uljas korkeakoulujärjestö nimeltään Prosessiteekkarit sai muotonsa, valitsi ensimmäisen hallituksensa ja aloitti taipaleensa kohti ensimmäisiä syksyn 2013 phuksejaan. Nykyisten kiltojen phuksit ovat viimeiset laatuaan ja vuoden päästä Otaniemessä taapertaa KIK:n kokoinen ryhmä uudenvärisiä phukseja, jotka luovat omat tapansa ja perinteensä, joista Prosessiteekkareiden vanhat parrat kertoilevat kymmenien vuosien päästä tarinoita tutuin: Silloin, kun minä olin phuksi.. -aloituksin ja muistelevat vanhoja kaihoisin mielin. Palataksemme takaisin vuoteen 1991 ja Scorpionssin kappaleeseen, noina vuosina tapahtui myös KIK:n ja Insinööritieteiden korkeakoulun opiskelijoiden kannalta lukuisia merkittäviä tapahtumia. Koneinsinöörikillan ja koko korkeakouluyhteisön seuraava toimijasukupolvi ja muutoksen ajava voima aloitti taaperruksen kymmenien vuosien päässä häämöttävää opiskeluaikaansa kohden. Te olette nimittäin juuri niitä ihmisiä joiden tulee olla aktiivisesti sanomassa mitä kiltatoiminnan pitäisi olla jatkossa ja mihin suuntaan meidän tulisi edetä. Nykytilanne ei ole yhtä huolestuttava kuin Jeltsinillä aikanaan, mutta ympäristön muuttuessa parhaiten pärjää se, joka elää muutoksen mukana ja on ohjaamassa muutosta. Odotankin innolla hallitusja kiltakuntarekryjen aikaa jolloin kiltahuoneella kuuluu innostunut supatus ihmisten ihmetellessä, että kuka hakee mihinkäkin tehtävään ja mitähän se tuo tullessaan. Tehtäviä on tarjolla aina pienistä askareista varsinaiseen muutosjohtamisen oppituoliin ja kaikkea siltä väliltä. Tarkkaile syksyn rekryuutisia aktiivisesti. Elämäsi seikkailu odottaa vain muutaman hiirenklikkauksen päässä! Erno Bister Moni lehden kirjoituksista puhuu uuden lukukauden aloittamisesta ja isoista muutoksista varsinkin uusien Killan jäsenten elämässä. Niinpä Kummisetä sivuuttaa nuo teemat. Hävittäkää maailmasta kiertoilmaisut! Metsäsuomalaiset antoivat arkipuheessa perkeleelle ja karhulle kauniita kiertoilmaisuja. Oli vaara, että muuten Piru tai Metsänpeto tulee ja vie puhujan. Myös nykytodellisuus tarjoaa kaunisteltuja ilmaisuja. Tuulienergiaan liittyy kaunis ilmaus syöttötariffi. Syöttö on myönteinen termi, vaikka maistuukin hoivaamiselta. Kyse on tuulienergian mittavasta subventoinnista, jota ilman ei tuo uusiutuva tavara koskaan Suomen oloissa kannattaisi. Jatkuvasti haikaillaan polttokennon esiinmarssia. Jos hiellä ja vaivalla vempaimen tuotantokustannus alenee nykyisestä 95 %, alkaa se olla tasaveroinen kilpailija muitten voimakoneitten kanssa. Hyötysuhteissa ei ole isoja eroja. Eihän tuollainen 95 % halventaminen ennenkokematon tekniikan historiassa ole, mutta polttokennon nykytasolle saaminen on jo vaatinut 30 puurtamisen vuotta. Tietyissä kohteissa on polttokennolla toki kiistattomia etuja. Tuottavuusohjelma kalskahtaa myön-teiseltä. Suomeksi se merkitsee työvoiman vähentämistä, minkä seurauksena organisaation markkina-arvo välittömästi kohenee. YT-neuvottelu kuulostaa korviimme yhteistyöhengen kuvaukselta. YT-lain kirjain täyttyy sillä, että yrityksen johto kutsuu paikalle työntekijäpuolen edustuksen ja kertoo: Aiomme potkia pois 50 kaveria ja vastuuta kantaen kerromme sen Teille etukäteen. Mitäs siitä sanotte? (On muuten aivan sama, mitä sanotte). Mainoksessa jokainen nainen ansaitsee kauniin ihon. Olen toki samaa mieltä, vaikka tärkeämpää on, että jokainen nainen ansaitsee arvostavan kohtelun. Minua harmittaa, ettei mainoksessa uskalleta mainita sanaa säärikarva vaan keksitään erilaisia kiertoilmauksia. Useimmille tuttu pianokappale on Chopinin Vallakumousetydi. Viimeisten 150 vuoden aikana on sen vaikeuksien kanssa tapellut ainakin miljoona soittajaa; joukossa varmasti monta Kolehtin lukijaa. Minä olen liittynyt joukkoon. Erityisen vaikea minun on oppia ulkoa keskivaiheen vasemman käden outoja ja salaperäisiä sävelkulkuja. Ulkoa soittamisen tuottama varmuus tarvitaan, jotta sormeni osuvat oikeille koskettimille. Helpompi on sormien lipsahdella huippunopeassa tempossa, joukossa oikeitakin ääniä. Hitaasti vain vasemmalla kädellä ja silmät suljettuina soittaen koetan löytää noitten äänien uskomattoman kauneuden ja sen mystisen kokonaisuuden, joka syntyy niiden ketjuuntuessa. Nuo sävelet tuovat mieleeni vuosikymmenien aikana kohtaamani koneteekkarit. Muistoissani kulkee mitä erilaisempia persoonia onneksi kaikki ovat erilaisia! Jokaisella on tuossa ketjussa tärkeä sanomansa. Tärkeää on, että liitytte monin sitein yhteen eikä kukaan jää yksin. Toivotan Teille voimakkaita opiskelun onnistumisen ja syksyisen luonnon elämyksiä. Pentti Häksä Häkkinen Kummisetä, Killan kunniajäsen Mitäs siitä sanotte? (On muuten aiva sama, mitä sanotte) 6 7
Kokemus nimeltä Suomi So here we are... My one year Erasmus experience Suomessa is over and now I m sitting here in Luxembourg at 30 C outside (this was in August) reflecting on all the things I went through. What remains if one leaves a place where he made unique experiences? Did he make a difference in the community or was it just another day with some stranger? What I can tell right away is, that it was a hell of a trip and I think that I got to know quite well this special kind of people that Finns are (or are thought to be). Finnish smile But first of all I have to make a confession: Aalto University wasn t in fact my first choice in my Erasmus-application. It was the University of Strathclyde in Glasgow. However by now I can t say how thankful I am to the Strathclydestaff for not selecting me and what a great pleasure it was to get to know Aalto University. After this, let s have a look at what can happen during an exchange-year. Alku The whole story started with me taking way too many clothes and thus a too heavy luggage to the plane that left from Munich. It was August and a quite sunny day, which made my run (as usual I missed my you are fine with the time -suburban train so I had to take the backup train ) to the airport, wearing big boots, a black leather jacket and a nice thick pullover a quite sweaty affair. This way, when arriving to Helsinki, it was great to find a good working tutorsystem, thus meeting Sergei who picked me up with his car (fortunately) and also helped me a lot throughout my stay. After doing all the paper work the journey could start. Sauna ja Mökki The very first weekend was already legen..wfi...dary. I met Eki, a guy I got to know in Munich during his Erasmus there, with some friends at the taiteiden yö. And there was indeed a lot of teenageart on the street. Even the police seemed to have an own role. What started as a normal going out on a Friday evening, ended up at Tuomas s (one of Eki s friends) Mökki in Porvoo and lasted till Sunday. Here I got the first taste of suomalaista kesäkulttuuria: when you are at your Mökki, just drop (almost) all of your clothes and stay like this for the rest As usual I missed my suburban train of the day, fishing, eating Makkara and visiting Sauna. That s freedom! Tietysti, there were also many activities in Otaniemi going on: from Otasunnistus to Stadisunnistus, from rope pulling against the Sähköinsinöörikilta to Lakinlaskiaiset and much more. If somebody would ask you to find a common denominator for all these events, it is sauna. The probably most central part in the center of the Finnish universe Through all these events I also got an introduction into the wide-ranging Teekkari-and AYY-culture and traditions. Polyteknikkojen Kuoro, Retuperä, sitsit, Checking out the northern lights sillis... Shall I write another three pages? Ignored Finns and psychological warfare Taking part in many activities means, normally, meeting many new people. And it even works with Finns. In the evening... when everybody is under more or less heavy alcoholic influence, you have the feeling: oh these people love me. However the worst thing in the next day (or beginning of the week), especially in the beginning of ones stay, was mostly not the krappula, but the fact that apparently nobody remembered you. I don t have the right to teach any lesson, but I d just like to try to show, that it is indeed a very strange feeling, when seeing people from the last party/event again, but nobody seems to know or even see you. It feels like you re non-existent. Haalareista teekkarilakkiin The title is actually quite well suited for framing the academic year at Aalto and where you can see how active the student scene is here. Having been to quite a few sitsit, jatkot etc. I can tell you e.g. that Finns love Frontside Ollies. Forget Justin Bieber, this is Robin s own land and I bet Justin Bieber doesn t have his own Mc Donald sin ateria (in Finland of course Hesburger). Even Americans can sing the words without sounding insulting. They say that there are students that prefer watching Robin s performance at Ruisrock then checking out Michael Monroe s 50th anniversary-party (@ Roosa: yes, I listened the whole Robin- CD (several times by now), you gave me at my läksiäiset. Kiitos). Another thing you may experience: Finns love what other people can t even smell. Salmiakki, which exists in many different forms (also as ice-cream, chewing gum and of course as alcohol). In Luxembourg I made experiments with people by offering them Salmiakki chewing-gum or choclate candies. The Yes I listened the whole Robin-CD, you gave to me at my läksiäiset expressions in the people s faces were just gorgeous. Then mämmi, this delicious easter dish that is of an undefinable consistency and many more. But let s get back to study-related stuff. What a great thing this haalari? No more worrying about the right clothing and no washing needed, put it on and go for it. Glasses, bottle-openers, waterpistols or other useful stuff can easily be stored in the pockets or attached to it. Another practical aspect is the fact that you always know what the girl you re talking to is studying (ok, I did never get the complete overview). So you can completely focus on remembering the name. The third good thing is that you learn how to sew since glueing the haalarimerkit or letting your mother sew it is regarded as ignoble. With the Haalari comes the phuksipassi, which means: get the points, get the Lakki. It is a really cool way to get involved into the guild s and AYY s activities and I was quite proud after getting all of them. Then Vappu... OMG, what an incredible day (lasting about one week). A unique experience to see how all the shy Finnish students just become completely crazy (they start smiling). Helsinki, a city made of black and white. Otaniemi, the 8 9
centre of tupsu-culture and other fascinating activities. Kaivopuisto, a park hosting 30.000 people and where it wasn t always clear if some planned to stay there for several days regarding the amount of furniture they took with them (of course there were also Saunas). I shall remember this for the rest of my life. The Teekkarilakki-ceremony was amazing too, although my Seiffertin lakki fell apart after about one week, despite the great care I took of it. Hey, but I have 50 years or warranty. Becoming a dealer Älä ole mulkku, osta Julkku, the words are still in my head. I have to admit that this was probably the first time in my life I sold something I had no idea of (in the exams I write something I have no idea of). It all started with good Belgian beer (Chimay Bleue) together with Jomppe at the kiltahuone. This was also the first time that I realized that Otaniemi has a quite busy underground life. Several months later I found myself signing a Julkku-deal over 100 lehtiä. I can say: it was a hell lot of work... (but I wanted the t-shirt and the bag...) and a great experience. Ostakaa Julkku! your way overloaded car or trolley back to Helsinki. One should definitely take part in a cruise with Finns, since they know best how to behave and enjoy the journey. A nice opportunity for this is Rusinaristeily organized by KIK. I can tell you: I have been there. 2. Listen to Yle X in the morning (it Joulupukin kotimaassa and doesn t require much brain activity) Suomalaiset ja risteilyt other trips and Radio Rock for the rest of the As one might have noticed: Alcohol is One memorable trip took me in the end day. quite expensive in Suomi. However the of February with three other exchange With social greetings, need for it is huge. So what do you do? students and Vivi, Henri, Jomppe and 3. Yritä puhua joka päivä ja joka ikinen Pit Schumann Right, you join the European Union, sign Erno to the wide open lands of Lapland. That was an experience! Partying yö pschumann@mytum.de the Schengen-treatee and take a boat to your southern neighbor called Estonia. with lapish people (which means basically Ich mag Lederhosen 4. Always smile and use noniin (but There, alcohol (and other stuff) is cheap surviving on Koskenkorva), taking watch out at the sitsit), niin or and it only takes you half a day to get part in poronkusema (pissed like a rein- joo, when you didn t get anything, nobody will notice it. 10 11 deer, with make-up all over the face) and enjoying Levi in a nice, cosy hotel room. Only writing about this journey could fill a whole article. Of course a must is to check out at least one suomalainen kesäfestivaali. By visiting these, you could easily get a degree in how to efficiently smuggle alcohol into festival areas. I ended up at Ruisrock in Turku. Eventually, I came to experience my favourite suomalainen bändi: Eppu Normaali. What about Juhannus? I only say: Lammin sahti. Other people might know more... Then the visits to Skandinavia and Moscow and Pietari. My Skandinavianmatka took me to first to Kilpisjärvi. Unfortunately I didn t Here some hints for the foreigners: 1. Replacing single words by their Finnish translation like e.g. I m going to the railwaystation. I m going to rautatieasema or I m going rautatieasemalle. make it to Halti (who d have thought that in the middle of June, you d still have that much snow...). Then to the Lofoten and further to Oslo, Stockholm and finally to Turku (Suomen p..., but they have nice weather and good-looking girls there). When it comes to Russia, I just can say: another world. The nice thing was, that I could speak Luxembourgish. Since almost nobody A smiling finn can speak English, it didn t make a difference to using English. Anyway I met some really nice people there and the days at the Datscha together with Alex were great. Hyvin sä puhut Suomea Why (trying to) learning Finnish, if you stay anyway only for a short period? Is it worth the effort? These questions can be answered by a quite simple YES. It is definitely worth the effort! Although you may only be able to have very basic everyday talk. In the end it is THE entrance door to get to know Finns and their culture (this is applicable everywhere). I can ensure that already a few simple words are enough to leave your Finnish mates astonished. In this sense I can just encourage the Finns to keep their supportive attitude. Already hearing the words hyvin sä puhut Suomea is very motivating. Another thing might be to try to avoid switching to English immediately after it became clear that the opposite person doesn t speak Finnish very well. My favourite suomibändi Loppu As the reader may have found out so far: Suomi rocks. Thanks for all the great adventures and to all the nice people I had the chance to meet. I ve had a more than pleasant time here. I shall return.
NYKYIHMINEN TUHOAA MAAPALLON Kiistattomat todisteet osoittavat, että maapallo on ollut olemassa syntymästään saakka, ja ihminen on asuttanut pallon pintaa ainakin 2000 vuotta. Kuitenkin vasta hiljattain ovat erinäiset luonnonkatastrofit niittäneet ihmishenkiä siinä määrin, että on syytä epäillä katastrofien määrän ja suuruuden johtuvan ihmisen omasta toiminnasta erityisesti nykyteknologiasta. Uhkakuvia on useita, ja seuraavassa esitellyt skenaariot ovat luultavasti vain jäävuoren huippu. 12 13
Kaiken pahan alku Coriolis-ilmiön voi jokainen havaita oman kylpyhuoneensa lavuaarissa tai wc-pöntössä veden muodostamana pyörteenä, joka itsepintaisesti kiertää aina samaan suuntaan veden valuessa viemäriin. Tämä viattomalta vaikuttava jokakodin pyörrevirta on kuitenkin Uuden Suolen tiedetoimituksen mukaan synnyttänyt maapallon voimatasapainoon vääristymän, jonka tuhoisista seurauksista kärsivät sadat miljoonat ihmiset vuosittain. Coriolis-ilmiölle tunnusomaista on pyörteen pyörimissuunta. Coriolisvoima pakottaa pitkään jatkuvat liikkeet, kuten matalapaineen alueet pyörimään pohjoisella pallonpuoliskolla vastapäivään ja eteläisellä hemisfäärillä taas myötäpäivään. Pohjois-Amerikkaa runtelevia tornadoja, Aasian trooppisia taifuuneja ja Pohjois-Savossa havaittuja trombeja yhdistää yksi tekijä: ne esiintyvät pohjoisella pallonpuoliskolla. Uuden Suolen tiedetoimitus on tutkinut Coriolis-ilmiön esiintymistä ja löytänyt yllättävän mutta selkeän korrelaation vesivessojen lukumäärän ja hirmumyrskyjen esiintymistiheyden sekä voimakkuuden välille. Viimeisimpien teorioiden mukaan viemäreiden muodostamat samansuuntaiset vesipyörteet kehittävät Coriolis-voimia, joiden summa kykenee kiihdyttämään matalapaineen alueiden pyörimistä ja edesauttamaan hirmumyrskyjen kehittymistä. Ongelma ei siis ole voimien suuruus, vaan epätasapaino Coriolis-voimien jakautumisessa: pohjoinen pallonpuolisko on infrastruktuuriltaan ja viemäröinniltään eteläistä pallonpuoliskoa kehittyneempi, joten eteläisellä pallonpuoliskolla myötäpäivään pyörivien vesivessojen ja lavuaarien pyörteiden voimagradientti jää pienemmäksi kuin pohjoisen pallonpuoliskon vastaava. Maapallon Coriolis-voimien tasapainossa esiintyvän poikkeaman takia voidaan kiistattomasti todeta, että pohjoisen pallonpuoliskon rajuilla myrskyillä ja vesivessojen määrällä on oltava yhteys. Uuden Suolen tiedetoimitus suhtautuu tutkimustuloksiin kauhunsekaisin tuntein. Coriolisvoimatasapainon palauttamiseen ei näy olevan helppoa ratkaisua. Mahdollisuuksia toki on: pohjoisen pallonpuoliskon vesiklosettien määrän vähentäminen ja eteläisen pallonpuoliskon viemäröinnin parantaminen ovat näistä ilmeisimpiä. Tiedetään, että Coriolis-ilmiö on heikoimmillaan päiväntasaajan tuntumassa, joten vastavoimia tuottavien toimenpiteiden tulisi sijoittua mahdollisimman kauas päiväntasaajasta, jotta momenttivarsi olisi riittävä. Eteläisen pallonpuoliskon manneralueiden sijoittuminen ja maiden alhainen teollistumisaste asettavat tasapainotustoimenpiteille kohtuuttoman suuria haasteita, joten teknisesti helpointa olisi palata pohjoisella pallonpuoliskolla kuivakäymälöiden käyttöön. Coriolis-ilmiön tutkimustuloksia. Ei liene sattumaa, että pyörteen keskeltä löytyy moderni vesikäymälähteiskunta Tiedetoimitus on pohtinut myös muita tapoja, joilla voimatasapainoon voitaisiin pyrkiä. Jatkuvista pyörimisliikkeistä esimerkiksi liikenneympyrät tulisi pohjoisella pallonpuoliskolla vaihtaa myötäpäivään kierrettäviksi. Iso-Britanniasta saadut kokemukset eivät kuitenkaan ole olleet sään paranemisen suhteen rohkaisevia. Voimien suuruuden kasvattamiseksi tulisi kokeilla myös ajonopeuksien nostoa liikenneympyröissä. Tutkija koettaa epätoivoisesti tukkia aukkoja, joista maankuori imee menettämäänsä lämpöä takaisin Yleisen käsityksen mukaan maalämpöä pidetään uusiutuvana energiana ja ekologisempana lämmitysvaihtoehtona fossiilisiin polttoaineisiin tai ydinvoimaan nähden. Näennäisesti ja lyhyellä aikavälillä näin onkin, sillä lämmöntuotto käyttää vain pienen määrän sähköä pumpun pyörittämiseen eikä suoria päästöjä synny. Puoli-ilmaisen energian ottaminen maankuoresta voi olla teko, josta tulevat sukupolvet maksavat kallista hintaa. Maalämpö toimii kuten jääkaappi, mutta tarkoitus on päinvastainen: jääkaappi pyrkii viilentämään elintarvikkeita ottamalla kaapin sisäilmasta lämmön ja siirtämällä sen ympäröivään huoneilmaan, kun taas maalämmön tarkoituksena on lämmittää rakennuksia maankuoresta otetulla lämmöllä. Monelta voi jäädä huomaamatta se, ettei lämpö noin vain synny maasta, vaan maankuori viilenee samalla kun siitä poistetaan lämpöä. Maalämmön pitkäaikaisista vaikutuksista ei ole tarkkaa tietoa, sillä kyseessä on verrattain uusi energiamuoto. Laajamittaisessa käytössä maalämpö on ollut jo pitkään Islannissa, missä ei luonnonvarojen puutteen vuoksi ole edellytyksiä minkään muun uskottavan energiamuodon käytölle. Juuri Islannissa on syytä epäillä maalämmöllä olleen vaikutusta luonnonmullistukseen, jonka taloudelliset seuraukset olivat mittavat: vuoden 2010 keväällä koko pohjoisen pallonpuoliskon lentoliikenne pysähtyi, kun islantilainen Eyjafjallajökull-tulivuori purkautui levittäen tuhkaa ilmakehään. Purkauksessa sula kiviaines jäähtyi hienojakoiseksi tuhkaksi, joka sinkoutui taivaalle. Yllättäin tapahtuneen jäähtymisen syyksi on Kaksplus-lehden keskustelufoorumilla epäilty maalämpöä. Jäähtyminen voi vaikuttaa maapalloomme myös syvemmälle kuin osaamme edes arvata. Kalliolämpöä hyödynnettäessä maankuoreen porataan monisatametrisiä, jopa muutaman kilometrin syvyisiä kaivoja, jossa välittäjäainetta kierrätetään. Näin syvillä rei illä voi 14 15
olla jäähdyttävä vaikutus myös maapallon viskoosiin kerrokseen, jonka päällä mannerlaatat liikkuvat. Mikäli maalämmön käyttö sijoittuu asutuksen välittömään läheisyyteen ja jakautuu siten epätasaisesti eri alueille, saattaa epätasaisesta jäähtymisestä seurata ylimääräistä vastusta laattojen liikkeisiin. Tämä voi edesauttaa mannerlaattojen repeämistä ja uusien liikuntasaumojen syntymistä, jolloin myös maanjäristysten määrä tulisi lisääntymään. Maalämpö saa osakseen kasvavaa suosiota ja yhä useampi uusi rakennus lämpenee maalämmöllä. Maalämmön haittavaikutusten minimointiin tulisikin kiinnittää huomiota nyt, kun rakennettujen maalämpölaitteistojen määrä on vielä vähäinen. Laitteistot tulisi jatkossa sijoittaa siten, ettei lämmön talteenotto aiheuta maankuoren jäähtymistä. Tulevaisuudessa maalämpöä voitaisikin saada esimerkiksi kukkaruukuista. Tämä tosin vaatii tekniikan kehittymistä, jotta kukkaruukullinen maa-ainesta tuottaisi riittävän määrän energiaa. Laiva on tunnetusti halvin tapa kuljettaa suuria massoja pitkien matkojen päähän. Meriliikennettä arvostellaan usein hitaudesta ja korkeista päästöistä, mutta todellisen uhan maapallon ekosysteemille aiheuttavat suuret meriteitse kuljetettavat massat. Suuri rahtilaiva voi olla useita satoja metrejä pitkä ja sillä voi olla yli sataviisikymmentätuhatta tonnia lastia. Tällaisen Näin suurien reikien kaivanminen asutuskeskuksien yhteyteen saattaa lyhyellä aikavälillä tuntua fiksulta idealta, mutta asiassa piilee kääntöpuolensa massan liikutteleminen vaatii hyvin suuren määrän työntövoimaa. Työntövoimaa tuotetaan potkurilla, ja juuri potkurivirrat voivat häiritä maapallon ilmastoa säätelevien merivirtojen herkkää kokonaisuutta. Merivirtojen häiriintymisen seuraukset näkyvät keskilämpötilojen ja sademäärien muutoksena, mutta todellinen uhka liittyy luonnonkalojen poikastuotantoon: kalojen on vaikea löytää potkureiden sekoittamassa vedessä kotijokeensa kutemaan, jolloin kalakannat romahtavat ja kalaruuan ystävät ajautuvat nälänhätään. Rahtilaivojen massan siirtäminen Elätkö yhä siinä käsityksessä, etteivät tämän kokoluokan laivat aiheuta vastavoimia liikkuessaan? maapallon pinnalla on tehtävä suunnitellusti, sillä suurten massojen varomaton liikuttelu samanaikaisesti yhteen suuntaan saatta aiheuttaa ongelmia. Jatkuva laivaliikenne idäsatä länteen voi nopeuttaa maapallon pyörimistä ja johtaa ihmisten eliniän lyhenemiseen, sillä päivät kuluvat nopeammin. Uhkakuva epätasapainoisesta meriliikenteestä voi toteutua esimerkiksi silloin, kun Kiinan ja muun kaukoidän vientikauppa kasvaa merkittävästi ja vientituotteiden virta suuntautuu kohti Eurooppaa. Yksi mahdollisuus olisi ohjata osa liikenteestä kiertämään vastakkaiseen suuntaan Tyynen valtameren yli ja Panaman kanavan kautta Eurooppaan. Toisena keinona massavirtaa voidaan tasapainottaa lastaamalla laivoihin Euroopasta jotain painavaa, jota voidaan viedä kaukoitään laivojen paluukuormana. Tähän asti Kiinaan on onnistuneesti viety kokonaisia paperija elektroniikkatehtaita, mutta kuljetuksista olisi pikimmiten laadittava jatkosuunnitelma, sillä Esson baarit kautta maan kertovat, että tehtaat alkavat jo loppua. Kuinka ihmisen aiheuttama maapallon tuho voidaan vielä välttää? Ota osaa keskusteluun Uuden Suolen keskustelupalstalla tai kerro mietteesi suoraan kirjoittajalle. Luokanopettaja ja osa-aikakansanparantaja Usko T. Äijälä uskotaijala@uusisuoli.fi 16 17
Norja reissu, mutta tulipahan tehtyä Tørsk! Mikä saa koneteekkarit vuosittain lähtemään Norjaan? Musta kulta, mehukkaat meren antimet vaiko kenties kostonhimoinen kauna norjalaisten Suomi-vitsejä kohtaan? Mene ja tiedä, tämän jutun avulla saat tuskin asiaa selville. Tunneli! Pimeä ja viileä keskiviikkoilta on peittänyt nukkuvan Otaniemen alleen. Tai no, aamuyöhän se alkaa jo olla, jos nyt oikein pilkkua sorvataan. Kiltahuoneella ei kuitenkaan nukuta. Ainakaan lukuun ottamatta erästä isäntää, joka viimeisimpien havaintojen mukaan katosi IE-varastoon - oletettavasti myös suojautuakseen kalasaaliimme aromeilta. Yleistunnelma on hämmentävä: osa porukasta sovittaa märkiä laudankappaleita bussiin ja kiroilee suunnitteluvaiheessa päätettyjä mittoja, osa tiivistää Poikaa jesarilla ja loput kantavat edestakaisin matkatavaroita, joiden perusteella pärjäisimme ainakin puolisen vuotta Siperian tundralla. Ikään kuin soppaa sekoittaakseen, joukkoomme on lyöttäynyt myös Pilvi, rakas kiltakummimme. (Toim. huom: jääkön geneeriset TAIKkilais- ja pilviläpät tässä yhteydessä mainitsematta.) Sovittu lähtö on klo 4.00. Kun kello lyö 4.46, on lahjahirviömme koodi saatu valmiiksi, ja otamme suunnan kohti Turkua. Ollaan siis miltei etuajassa. Desibelit bussissa kasvavat eksponentiaalisesti, kunnes vastaan tulee ensimmäinen tunneli. Kunnioitettavan hiljaisuuden rikkoo ainoastaan alumiinisaumojen sihahteleva sinfonia. Tunnelista muotoutuukin yksi matkamme kantavista teemoista. Teksti ja kuvat: Jami Sarnikorpi Toistaiseksi kaikki hyvin Havahdumme siihen, että bussi pysähtyy epämääräisen rakennuksen eteen. Pisimmät tunnelit edesauttoivat näemmä koko porukkaa lataamaan akkuja yön aikana. Joukkomme johtaja tarkastaa jalkatilamme ja täyttää jokaisen mahdollisen raon kananmunilla. Itse asiassa 90 tusinallisella. Tämä on hyvä, sillä tulemme vielä tarvitsemaan proteiinia selviytyäksemme tulevasta. Varmistettuamme vielä kerran akkujemme varaukset tajuamme olevamme satamassa. Viereen on ilmestynyt toinen bussi, jossa ei näy elon merkkejä. Ainoastaan yksi suuri hahmo alkaa liikehtiä kohti päivänvaloa. Suureksi yllätykseksemme tunnistamme henkilön: hän, hyvät lukijamme, on itse iso A. Seikkailu on alkanut. Astumme Antti Korhosen ja punaisten kanssatovereidemme siivittäminä laivaan. Marssiamme säestävät ukulelen ja nokkahuilun sulosävelet. Muistamme hymyillä kameraan, jottemme herättäisi minkäänlaista huomiota. Meno laivalla on hyvin maltillista. Heti aluksi saamme selville, etteivät uniformumme suojautumisominaisuudet ole täysin universaalit. Tämä kuitenkin selittyy sillä, ettei pallomerestä löydy yhtäkään pinkkiä palloa. Päätämme laajentaa reviiriämme valloittamalla viereisen hytin. Luonnollisesti ajamme samalla poliittisia aatteitamme. Koska omat proteiinilähteemme sijoitettiin hyttimme yläpuolelle, eli autokannelle, joudumme turvautumaan laivan omaan antiin. Sitsiravintola Byffée vaikuttaa tähän oivalliselta paikalta, joten valloitamme ensialkuun kymmenisen pöytää itsellemme. Henkilökunta on iloista ja laulu raikaa, kunnes on kuulemma tullut aika lähteä. Toteamme, että ilmeisesti aikavyöhykkeistä johtuen on tapahtunut jokin virhe. Saamme harmiksemme selville, että ehtymättömältä tuntuneiden olut- ja viinihanojen virtaus on lakannut. On tullut aika lähteä. Siirrymme kannelle tähystämään maisemia. Onneksi joku on jättänyt meille sitä varten tikkaat. Tunnollisimmat osanottajamme valmistautuvat Norjaa varten painimalla keskenään. Toteamme laivan henkilökunnan avustuksella, että treeni on kuitenkin huomattavasti tehokkaampaa, mikäli jalka ei katkea. Joudumme hyvästelemään ensimmäisen Tamperelaisen uhrimme. Rantaudumme. Tunnelibaanassa muuan ruotsalainen luonnontietävä nainen näkee tilaisuuden tulleen, ja pyytää meitä juhliinsa. Emme mene. Riisumme mieluummin varustuksemme pois peseytyäksemme Kungliga Tekniska högskolanin ulkoilmasuihkussa. Paikalliset ovat panostaneet kylvetyspaikkaansa sijoittamalla sen yhteyteen hienoja patsaita. Ovatpa myös jättäneet näyttävän puolijoukkuepyyhkeen valmiiksi meitä odottamaan. Bussissa ravitsemme itseämme laivalta ostetuilla eväillä. Taustalla juontajamme viihdyttävät meitä enemmän tai vähemmän onnistuneesti. Meille järjestetään mainio visailu, ja lukijoiden 18 19
puheluiden perusteella päätämme julistaa myös Paskin kisa kisan alkaneeksi. Samalla hengenvedolla julistamme voittajan löytyneeksi jo ennen matkamme puoliväliä. Tässä vaiheessa päättelemme, että myös silta on tunneli. Nautimme yöradion avautumisista miltei koko porukalla. Noin 95% näkee parhaaksi tarkastella tilannetta silmäluomiensa alta. Mikä maa, mikä valuutta? Aamu pääsi taas yllättämään salakavalasti. Pysähdymme kauppaan, joka saattaa olla vielä Ruotsin puolella. Hämmästykseksemme meitä palveleva kassatäti vahvistaa asian. Nimittäin vittuilemalla meille kortinlukulaitteen oikeaoppisesta käytöstä selvällä suomenkielellä. Maisemat alkavat olla eeppisiä, joten meidän on täytynyt ylittää raja. Tällä kertaa saavumme määränpäähämme, eli Trondheimiin, silmät auki. Vastassa on pinkki norjalainen ja sangen ilahduttava, ns. helvetin jyrkkä ruohomäki. Lauttamme alkaa muodostua samaan tahtiin kuin juomavaramme ehtyvät. Toteamme jäljen olevan äärimmäisen hyvää, joten voimme jatkaa matkaa kohti majapaikkaamme. Julkiset ovat kalliita. Pizza on kallista. Päädymme kellariin nauttimaan ilmaista Smörrekoppenin (=paikallinen KIK) valmistamaa kuohuviiniä. Kemistien kellarissa meille tarjoillaan kemiallisia yliannostuksia 18 euron pilkkahintaan. Kansainvälistymme ja puhumme sulavasti sekaisin suomea, englantia sekä norjaa. Lainaamme itsellemme kyltin, jossa lukee Maskin. Jossain vaiheessa porukka hajoaa täysin; osa katoaa baareihin, osa taas jonnekin aivan muualle. Majapaikallamme testaamme vielä seuraavan päivän merikelpoisuutemme kajakilla. Lupaavalta vaikuttaa, ei yhtäkään eskimokäännöstä. Turha mennä vuonoa edemmäs kalaan Piilotustaitomme kaivannevat pienimuotoista kehitystä, sillä heräämme ilman kylttiämme. Ei ole kuitenkaan aikaa jäädä murehtimaan, koska tänään on lauantai päivä jolloin taistelun on määrä saada alkunsa. Marginaalinen osa meistä lähtee nostamaan lauttaa auton lavalle. Loput siirtyvät taistelutantereen viereiselle nurmikentälle valmistautumaan ankaraan koetukseen. Lauttakulkue menee kirjaimellisesti ohi. Kuuleman mukaan kaksi vaaleanpunaista ihmistä nähtiin edustamassa lauttaamme. Nyt täytyy olla skarppina, sillä meillä on vielä speksikisa voitettavana. Onneksi esityksemme ei äänitehosteita juuri kaipaa, sillä audiolaitteet hajoavat juuri sopivasti ennen vuoroamme, joka nyt sattuu olemaan viimeinen niistä kaikista. Kaikki sujuu lähes suunnitelmien mukaisesti ja kehojemme kieli puhuu puolestaan. Ennen itse lauttakisaa ohitsemme lipuu vielä kanoottikisa, jonka Smörrekoppen väittää voittaneensa. Lisäämme varmuuden vuoksi Poikamme reseptiin aimo annoksen kananmunaa ja siirrymme uljaalle lautallemme. Varmistamme ritsamme toimivuuden ja toteamme, että taistelijoita on ainakin tarpeeksi. Alkupamauksen jälkeen pääsemme miltei heti irti vieruslautasta ja kivikosta. Viritämme vertikaalihydroresiinamme huippuunsa ja lähdemme liikkeelle sotien samalla tarmokkaasti. Vihollista hämätäksemme hajotamme resiinan, heitämme ritsan vuonoon ja lähetämme vajaa puolet miehistöstämme veden varaan. Vihollislautat saavat kuitenkin torjuttua salakavalat yrityksemme, joten vuonosissimme palaavat lautalle. Taistelemme urhokkaasti loppuun asti, kunnes emme voi enää mitään. Joudumme saarretuksi ja päätämme kokeilla vihoviimeistä kikkaa: eskimokäännöstä. Tässä vaiheessa jokin menee pieleen. Poika karkaa, kananmunat uppoavat ja lautasta jää näkyviin vain ponttoonit. Koska taistelu oli pitkä ja vetinen tarkalleen ottaen 2 minuuttia ja 45 sekuntia joutuu suuri osa joukkiostamme uimaan vastarannalle. Saamme pienen ryhmän solutettua Maskinin lautalle, mutta me loput toteamme heidät takinkääntäjiksi ja lähdemme henkisinä voittajina tarpomaan kohti suihkua. Saamme pestyä vihollisten ammukset pois ja ryhdymme virittämään juhlavaatetusta yllemme. Itse kisaa lienee turha spekuloida enää tässä vaiheessa, sillä vastustajat olivat paskoja ja meillä huono tuuri. Laulamme moottorimarssin tahdissa ja saavumme puistoon. Esitämme Norjalaisille tanssitaitomme, minkä jälkeen paljastamme lahjamme. Paikalliset kiittävät (myös Tamperelaisia) ja leikkivät lahjallamme kolmen vartin ajan. Pääjuhla Bankett pidetään kaupungin ainoan 5 tähden hotellin tiloissa, missä 9 euron tuopit eivät tunnu juuri missään. Av med byxorna alkaa viidennentoista kerran jälkeen puuduttamaan. Palkintoja jaetaan väärille tahoille, kuten esimerkiksi The Best International Team, joka menee Tampereelle. Koitamme korjata virheen, mutta emme pääse aivan ovelle asti. Myös meille jaetaan jokin palkinto, joka kuitenkin katoaa mystisesti. Vaan eipä sillä väliä, kun kerta koko jako on alunperinkin mennyt päin helvettiä. Henkilökunta ei selvästi pidä yllätyksistä, etenkään Kinder-nimisistä. He eivät myöskään nauti laadukkaasta flyygelimusiikista, mikä tympii meitä. Onneksi tiloista sentään löytyy suihkulähde, jonka avulla voimme varmistaa jalkahygieniamme ennen paluumatkaa. Ulkopuolella on pienimuotoiset jatkot, joissa paikalliset puumat tanssahtelevat Robinin tahdissa. Eräs meistä katsoo parhaaksi vaihtaa jo tässä vaiheessa puvun pois päältä ja toinen katoaa teille tuntemattomille. Kotiinlähtö ei houkuta, etenkään kun norjalaiset naiset päättävät viime hetkellä nousta bussista pois. Norjalaisilla on kuulemma tapana luovuttaa meille eväspullo ennen lähtöä. Tällä kertaa saamme tyytyä kuuteen kappaleeseen paljaita poskia. Kun maalla vahinko sattuu, niin kaikki ovat merellä viisaita Taasko joukkomme kunniakas on päätynyt Ruotsin puolelle? Turhauttavaa. Arvostaan huolimatta Norjan kruunut eivät kelpaa rantaravintolassa. Päästyämme Tukholmaan kourallinen ihmisiä päättää poistua kadulle keskellä liikennettä. Loput pääsevät todistamaan, kuinka bussi hajoaa 10 metrin päähän sataman parkkipaikasta, luonnollisesti keskelle risteystä. Tavaratila pysyy visusti kiinni ja vaihde silmässä. Pyörittyämme aikamme tärkeän näköisinä päätämme siirtyä laivaan. Aktiviteettiahan laivalla riittää. On privaattisaunaa, karaokea, tanssiopetusta ja trubaduureilua. Nightclubilla järjestetään KTH-nimiset härkätaistelut ja joku nokkela keksii uuden fraasin: av med boxerna. Illan, aamun ja perillepääsyn välinen raja todetaan häilyväksi. Satamassa lunastamme Tamperelaisten bussiin hätäsijoitetut tavaramme ja pääsemme uuteen ajokkiimme. Rankan taiston jälki näkyy ihmisissä ja puolet tavaroistamme on vielä Ruotsissa, tosin ovat kuulemma saatavilla vielä samana päivänä. Sateinen Otaniemi tuntuu tutulta ja turvalliselta. Olo on silti haikea; Poika ei tullut kotiin. 20 21
Koneteekkarin keittiössä: Shottiruletti 22 Teksti ja kuvat: Hannes Kallioinen 23
Vuosi ilman viinaa Moi, minä olen Heikki ja päätin olla vuoden ilman viinaa, sillä puheenjohtaja- ja vaihtovuoden jälkeen sen käyttö meni aivan liian pitkälle. Ajatus oli toki jo herännyt kiltavuosina kaikkien edustuksien ja yhteisöjen järjestäminen juhlien aikana. Onko tässä mitään järkeä? Mitä tapahtuisi, jos jättäisin viinan pois elämästäni? Olisiko minulla enää kavereita, kutsuttaisiinko minua enää mihinkään? Relevantti kysymys lienee myös: Pitääkö minun tehdä kaikki niin kuin muutkin? Huomattava asia muistui mieleen phuksivuodesta; uskaltaisinko tutustua ihmisiin ilman alkoholia? Osallistuessaan opiskelijatoimintaan saa kokea yhden opiskelijaelämän hienoimmista asioista, nimittäin yhdessä tekemisen ja saavuttamisen ilon. Killan aktiivina sai mahdollisuuden sekä järjestää hienoja tapahtumia että osallistua niihin. Usein riemua riitti aamun pikkutunneille saakka, joskus jopa pidempään. Aina oli yksi syy skoolata vielä toiset. Ehkä kolmannet. Niin etkoilla, jatkoilla, kuin myös jatkojen jatkojen jatkoilla. Uuden opiskeluvuoden alkaessa tapahtumia, missä alkoholilla varmasti olisi suuri rooli, ilmaantui näköpiiriin suurella intensiteetillä. Parhaiden ystävien kanssa ei ajanvietossa eroa sinänsä ollut vaan he hyväksyivät valintani kokolailla mukisematta. Jonkun ajan päästä rupesi juhliin ilmaantumaan vaihtoehdoksi alkoholitonta olutta ja vichyä kossun sijaan. Tarttuipa tapa muillekin ja tulipahan joskus yhdessä työn lomassa otettua oikein porukalla alkoholitonta olutta. Illanvietto oli yhtä hauskaa kuin aina ennenkin, ellei jopa hauskempaa yhdistettynä aamun teräviin muistikuviin ja hyvään oloon. Toisaalta tulipahan todettua, että krapula onkin joskus vain sitä, ettei ole nukkunut yhtään. Silloin tällöin tuli toki tilanteita, missä puolitutut otaniemeläiset yrittivät saada minut leikkimielisesti luopumaan tavoitteistani. Yllätyksekseni myös huomasin, että monella oli ollut samantapaisia ajatuksia, mutta he eivät vain koskaan olleet rohjenneet kokeilla. Minä en tuohon pystyisi oli yllättävän monella mielessä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä siihen pystyy, kyse on enemmänkin siitä haluaako niin tehdä. Se on täysin omasta valinnasta kiinni. Mitään sellaista ei pitäisi tehdä, mikä tuntuu itsestä väärältä. Liian usein törmää tilanteeseen, missä leikillä painostetaan ystäviä ja tuttuja juomaan. Mikä siinä on oikeasti hauskaa saada ystävät käyttäytymään siten, miten he eivät käyttäytyisi selvin päin? Haluaisin nähdä asian niin, että kuka tahansa yhteisössämme tarttuu pulloon, tekee hän sen omasta vapaasta tahdostaan, eikä siitä harhakuvitelmasta, että näin täytyy tehdä. Niin kauan kuin itse olen ollut opiskelijatoiminnassa mukana, on puhuttu kuinka pitäisi saada alkoholittomia tapahtumia ja ennen kaikkea niihin kävijöitä. Muutama tällainen aina järjestetään silloin tällöin ja todetaan, että ei näille ole kysyntää ja keskitytään jälleen geneerisiin ryyppäysiltoihin. Tämä ei kuitenkaan ole todellista ongelmanratkaisua, sillä varmasti jokainen voi tunnistaa itsessään sen piirteen, ettei kaiken kiireen keskellä lähde mihinkään tapahtumaaan, jossa ei tunnu olevan riittävästi sisältöä. Samalla lailla kävi itselleni, mutta alkoholillisten tapahtumien kanssa. Priorisoin niitä tapahtumia, joissa oli jotain järkeä olla myös selvinpäin; oli joko ruokaa, laulua, sauna, hyviä ystäviä, hauskoja juttuja tai tekemistä aina urheilusta lehden tekoon. Tosiassa hyvän alkoholittoman tapahtuman järjestämiseen menee roimasti enemmän aikaa kuin kaljan roudaamiseen saunalle, siksi juhliin panostaminen on järjestäjien valinta, keskitytäänkö määrän sijaan mieluummin laatuun? Voidaan myös puhua asiasta laajemmassa kontekstissa kuin yksittäisen tapahtuman kohdalla. Itseäni jännitti tuhottomasti lähteä ehdolle killan hallitukseen, sillä se tarkoitti myös itsensä kohtaamista monella eri tasolla. Uuden oppimista kaikkien katsoessa. Tästä kuitenkin seurasi elämäni parhaimpia vuosia juuri siitä syystä, että uskalsin tehdä asioita (selvinpäin), onnistuin niissä ja laitoin itseni likoon, omana itsenäni. Pidin puheita sadoille ihmisille, esiinnyin kerta toisensa jälkeen kunnes siitä tuli rutiinia. Sama on mahdollista kaikille, mutta se jää ikävän usein pois vaihtoehdoista sillä perusteella, että opiskelijatoiminta vaikuttaa liian alkoholikeskeiseltä. Tosiasiassa itse ydintoiminnassa sitä ei näy juuri lainkaan. Tapahtumat ja asenteet ovat tosiaan lähteneet hieman käsistä koko yhteisössä ja piikki alkoholin käytössä näkyy 1-3 vuosikurssin kohdalla määrissä. Joillekin se jää päälle koko elämäksi. Vuoden aikana oli hyvä huomata, etteivät omat pelot perustuneet todellisuuteen vaan ainoastaan omaan mielikuvaan todellisuudesta. Kaverit eivät jääneet eikä juhlista mennyt mielenkiinto. Tärkein oivallus kuitenkin liittyi siihen, miksi alkoholittomuus tuntui aluksi niin pelottavalta. Syy moneen ryyppyyn löytyi nimittäin siitä, että olin luullut olevani kykenemätön olemaan yhtä sosiaalinen, ns. hyvä tyyppi, ilman alkoholia kuin alkoholin kanssa. Pelkäsin, etten ollut riittävä sellaisena kuin olin. Totuus oli kuitenkin täysin toinen ja mikä tärkeintä, omana itsenä olemisen tärkeyttä ei pidä aliarvioida. Voin valita oman tieni. Ilman alkoholia kokemus on aito. Heikki Sjöman ATK-vastaava 2008, Puheenjohtaja 2009 Koneinsinöörikilta 24 25
Uutta opiskelutilaa Koneella Teksti: Matias Korpela Kuvat: Antti Surma-aho Kuten ehkä jo huomasit, K1-rakennus näyttää erilaiselta kesän jäljiltä. Tässä tekstissä selitetään mitä, missä ja miksi. Mitä? Missä? Uusia kalusteita? Kiva tapetti ja pehmeämmät sohvat? Trendikkäämpi ruokala? Ja siinäkö se? Ei. Jää yliopistolle luennon jälkeen. Valloita itsellesi oma ympäristö, hoida hommat tehokkaasti ja kerralla kotiin. Tilojen tarkoitus on luoda ympäristö, jossa keskittyminen ja tekeminen on helppoa. Mitä on tehty? Ensimmäisen kerroksen kahvila on uusittu. Tila toimii ruokalana päivisin kello 10-14, mutta lopun päivää aina kahdeksaan asti kyseinen ympäristö on kahvila, johon kannattaa istahtaa lukemaan ennen luentoa tai kokoontua ryhmätyön pariin. Tilasta löytyy nykyään langaton verkko ja ryhmätyön jakamista varten tv. Lisäksi rakennukseen on tullut pariksi kuukaudeksi kylään AaltoWindow-laite. Miksi? Itsenäisen opiskelun osuus joka kurssilla on lähes poikkeuksetta 50% ylöspäin. Vaan missä tuo työ tapahtuu? Monet yrittävät tehdä tuota työtä yksin kotona, vaikka useimmiten kivat kotiaskareet varastaa keskittymisen muuhun kuin lukemiseen. Uudet tilat tarjoavat miellyttävän mahdollisuuden yhdessä oppimiseen. Auta kaveriasi ja tee yhdessä. Miten? Opiskelijalähtöisesti = sinä pidät huolen, että käyttämäsi ympäristö on vähintään yhtä siisti lähtiessäsi kuin se oli tullessasi. Kymmenen sekunnin työpanos - tuolin siirtäminen paikalleen, valon sammuttaminen, kynänpurujen pyyhkiminen - pitää paikat viihtyisänä. AaltoWindow-projekti Luo interaktiivisia virtuaali-ikkunoita ympäri kampuksia ja niiden välille. Suuret kosketusnäytöt tulevat tarjoamaan esimerkiksi kampus- ja luentosalikarttoja, tietoa kampuksen tapahtumista sekä henkilöhakua helpottavia sovelluksia. Projektin sovellukset ovat vielä kehitysasteella, mutta niitä tuodaan esille sitä mukaa kun ne valmistuvat. Pöydällä on jo joitakin sovelluskandidaatteja, tutustu esimerkiksi karttapohjaiseen reittioppaaseen. Keksitkö hyvän idean jonka 46 kosketusnäytöllä voisi toteuttaa? Lisää se AaltoWindow-pöydän ideapankkiin! Tai kehitä sovellus itse ja muunna se opintopisteiksi. Toinen kerros Painopisteenä toisen kerroksen tilalle on laskarien teko pienemmissä ryhmissä - yksin, kaksin tai kolmin. Ota läppäri kainaloon ja käytä tilaa mielesi mukaan. Kolmas kerros Tämä tila sopii rauhalliseen työskentelyyn, kun aikaa on hieman enemmän. Lue vaikkapa luku tenttikirjaa tai kertaa muistiinpanot. AaltoStudents Opiskele yhdessä, löydä kurssikaverisi tilojen ympärille kehitetyn facebook-ryhmän kautta http://tinyurl.com/aaltostudents Ryhmätyötilat kulkevat nimellä Sun Deck, mutta nämä tilat ovat vielä nimeämättä. Keksitkö tiloille nimen? Käy kirjoittamassa ehdotuksei seinälle, Facebookissa tai paikan päällä! 26 27
Koponurkkaus KANDIUUDISTUS Syksyllä 2013 starttaavat pääaineet ENG- korkeakoulussa ovat kone- ja rakennustekniikka, energia- ja ympäristötekniikka sekä rakennettu ympäristö. Kurssit uudistetaan portaittain. Esimerkiksi Statiikan, Dynamiikka 1:n Lujuusoppi 1:n kursseja ei mahdollisesti luennoida enää ensi lukuvuonna. Uusia maisterivaiheen pääaineita suunnitellaan parhaillaan, ja näihin siirryttäneen 2016 alkaen. PÄIVÄN KUUMIMMAT Korkeakoulun tunnusväriksi on valittu tumma violetti. Tunnuskappaleeksi ollaan ehdottamassa Smoke on the wateria. Koko korkeakoulun kattava opiskelijajärjestö on syntymässä. Tulevaisuudessa opiskelijat joutuvat tarkempaan syyniin hakiessaan opinnoilleen lisäaikaa. Ei kuudetta ilman viittä Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty Kuudes Aisti festivaali elävöitti Kallion kulttuuritarjontaa kolmen päivän ajan. Hämyiset esiintyjät ja uutuudenviehätys ajoi festivaalitoimituksen haistelemaan tunnelmaa. Miten viisi perusaistia suhtautuvat uuteen tulokkaaseen? Hajuaisti Bajamajoissa haisi Bajamaja, jatkoklubeilla hien löyhkä tukki sieraimet. Mikäli erikoiset esiintyjät, hikiset klubit sekä kyläjuhlatunnelma kiinnostavat, on Kuudes Aisti katsastamisen arvoinen festi vaali. Kuuloaisti Yli 100 esiintyjästä alle 10 oli ennakkoon tuttuja, joten uusilta tuttavuuksilta ei vältytty. Artistikattaus piti sisällään indierockia, vammaispunkkia ja kokeilevaa elektroa. Tuntoaisti Basso jytisi, korvatulpat hiersivät korvissa. Bändejä katsomaan ahtautuneiden ihmisten läheisyys lämmitti. Kylki vasten kylkeä bum bum bum, siinä sitä jotakin on. Jatkoklubeilla +45C, suhteellinen ilmankosteus 100%.Kosteus tiivistyi kat toon, josta tipahteli pisaroita tasaiseen tahtiin. DJ:t soittivat sadetakki päällä ja suojasivat laitteistonsa pressuilla. Makuaisti Teksti: Åke Stenberg Kuva: Sami Heiskanen Olut maistui Carlsbergiltä, taskumatti kirkkaalta, jatkoklubit GT:ltä. Vegemestan savujuustolla höystetyt hampurilaiset sulivat suussa, joskin levisivät kasvoille. Paulan kaa kattomassa Paul Ankaa Näköaisti Hipstereitä, hipstereitä kaikkialla. Kallion ja Punavuoren tiedostavat nuoret aikuiset sekoittuivat indierokkareiden ja hipinretkujen kanssa muodostaen värikkään kokonaisuuden. Gootit ja hevarit loistivat poissaolollaan, muuten kaikki ryhmät olivat edus-tettuina yhteensä noin 10 000 kävijän joukossa. Kuudennen Linjan sisäpiha ja lähiympäristö täyttyivät kiehtovista somistuksista ja visuaaleista. Hipstereitä, hipstereitä kaikkialla. En ollut, mutta Pori Jazzeilla kuitenkin. Jos en olisi missannut neitokaista viime Kiertueensa Poriin päättänyt Janelle Flowssa, olisi siitäkin ehkä ollut jotain Monáe veti mielettömän keikan lauantaiillan kirjoitettavaa. Sunnuntaina jazzattiin taittuessa kohti yötä LP47-teltassa. tyynemmissä tunnelmissa, kun Norah Keikka oli alusta loppuun silkkaa dominointia. Jonesin har moninen esiintyminen rau- Villiä tanssia, hurmoksellista hoitti Kirjurinluodon picnic-väen lähes tunnelmaa ja groudsurffailua koko teltan unien maailmaan. Suosittelen Jazzeja. päästä päähän. Teksti: Tommi Lintilä 28 29
Haastattelussa Saara Hyrkkö Saara Hyrkkö tunnetaan Otaniemen koneteekkareiden keskuudessa ehkä parhaiten AYY:n entisenä puheenjohtajana, mutta myös rakkaan vihollisemme, SIKin entisenä phuksikapteenina. Nyt Saara on hakemassa Espoon kaupunginvaltuustoon. Saara koetti tingata lehtimainoksesta, mikä ei vain käynyt päinsä, joten teimme hänestä jutun. Puhukoon se puolestaan. Kuka olet? Olen Saara, 25v. Teekkari. Tällä hetkellä opiskelen ja käyn töissä. Asuin aiemmin täällä Otaniemessä, mutta nykyään asustelen Pohjois-Tapiolassa. Kai vois sanoa, että oon jonkinlainen superaktiivi, oon ollut aika monessa mukana aina lapsuuden partiojutuista asti. Luonteeltani olen helposti innostuva, kovasti menevä. Nyt olen kokeilemassa siipiäni vaikuttajana opiskelijamaailman ulkopuolella. Kovin jännää. tulee varmasti kaikki järjestötoiminnassa opittu tarpeeseen. Mikä sai hakemaan? Oma motivaatio vaikuttaa yhteisiin asioihin ja usko sihen että mulla on kyky saada asioita aikaan. Pystyn setiä paremmin kuulostelemaan nuorten näkökulmaa kaupungin asioihin. On todella tärkeää, että valtuustoon saataisi nuorempaa ääntä, sillä sen lisäksi, että Otaniemen edustus on ollut heikkoa, politiikassa ja yhteiskunnallisessa vaikuttamisessa on nuorten aliedustus, jota omalta osaltani pyrin korjaamaan. Olisi hyvä, että opiskelijoiden ääni kuuluisi. Teekkari = vaaleenpunaset haalarit ja tupsulakki Haastattelija: Anthony Jones Kuva: Heikki Tuuli Yhtenä vaaliteemanakin mulla on ollut kekseliäämmän ja kansainvälisemmän kaupungin luominen. Siihen tavallaan liittyy se teekkarihenki, mikä Otaniemessä vallitsee: meillä on tällanen mesta, jossa on lupa kokeilla, epäonnistua ja keksiä ihan huikeita juttuja. Tällaista ilmapiiriä tarvitaan. Kaupungin rooli on tarjota puitteet, eikä olla tiellä. Meillä on siemenet kekseliäisyyden villiintymiselle, jota kaupunki voisi kastella. Mitä aiot tehdä Otaniemen hyväksi? Otaniemestä ajatus on, niin ku blogissakin oon kirjottanut, että nyt eletään murrosta kun kampusta rakennetaan. Tehdään yhdessä ylioppilaskunnan ja kaupungin kanssa opiskelijoiden näköinen yliopistokampus. Opiskelijakampuksen edut on valtavat. Konkreettisesti kaavat on pitkällä, ja jonkun verran lisää opiskelija-asumista tänne Otaniemeen onkin suunniteltu. Enemmänkin mahtuisi. Ei järkeä rakentaa opiskelijaasumuksia kauas, vaan kul mille. Metroaseman tulon muötä saadaan kaivattuja virikkeitä ja palveluita. Mihin olet siis siirtymässä? Haen tällä hetkellä Espoon kaupunginvaltuustoon ensimmäistä kertaa. Olen mielettömän innoissani. Tänään (25.9.) on 22 päivää ennakkoäänestykseen. On ollut todella mielenkiintoista jutella erilaisten ihmisten kanssa ja tehdä vaalityötä. Otaniemestä Pohjois-Tapiolaan muuttaminen samoihin aikoihin vaalikuvion alkamisen kanssa jotenkin laajensi käsitystä Espoosta aika tavalla. Q-parkki? Voi ei, (nauraa) olin hallituksessa (AYY) päättämässä siitä, että se otetaan käyttöön. Kannatin Kalle-Heikin esitystä, koska jos ei mitenkään pystytä valvomaan Oon pysäköintiä, voi seurata turvallisuusriskejä, jos esimerkiksi pelastusajoneuvot ei pääse ajamaan pihoille, ja epäreiluja tilanteita autopaikan vuokranneille. Toki näen ongelmatkin, jos sakkoja annetaan vääristä syistä. Kohta onneksi oikeusteitse päätetään (yksityisten pysäköinninvalvontayhtiöiden oikeudesta sakottaa) ja tulee ehkä lakikin. Katotaan kuuluisiko Otaniemi esim. kaupungin pysäköinninvalvonnan piiriin. Jos olisit työkalu, mikä olisit? Tätä en oo koskaan joutunu kyllä miettimään... Mä oisin ehkä viila, sellanen vähän isompi. En oo sillai, että jokaisen pilkun pitäisi olla kohdallaan, mutta tykkään, että asiat on loppuun saakka mietittyjä. Mikä on suhteesi Koneinsinöörikiltaan? kuitenki sen verran hyvässä kunnossa, etten lue itteäni valaaksi. Mä oon ihan fani, enkä vaan siksi että haastatellaan teidän lehteen. Oon ihan pähkinöinä kun teette kaikkia makeita juttuja. KIKissä on sellasta meininkiä ja kunnianhimoa, mitä muut killat vielä hakee. Ja siinä mielessä on hyvä sparraaja. Osittain lienee harkittuakin, että KIK luo sellaista mielikuvaa, että teekkari = vaaleanpunaset haalarit ja tupsulakki. Q-Park saapui Otaniemeen Mikä eläin olisit? Apina. Mulla ja apinoilla on yhteisinä puolina leikkisyys, joustavuus, toisista huolenpitämisvaisto. Lempieläimenihän on valas. Oon kuitenkin sen verran hyvässä kunnossa, etten lue itteäni valaaksi. Lisäksi mulla on tiikeripuku. Se on vähän niinku alterego. Elämänohjeesi muille ihmisille Hmm. Näitä oon kyllä miettinyt paljonkin: Kannustan kaikkia ihmisiä pitämän huolta itsestän ja toisistaan sellaisella aktiivisen huikeutta nostattavalla luovalla lämmöllä, jota pystyy säteilemään, jos vaan päättää niin tehdä. Tulipa lälly elämän ohje. On niin paljon ohjeita annettavana. Oon vähän sellanen neuvoja. Mitäköhän mä sanoisin Haluaisin sanoa kaikille, että teekkarimainen elämänasenne on ihan loistoominaisuus elämässä. Me osataan olla nöyriä, ratkaisukeskeisiä, empaattisia, ei ylimielisiä. Siitä kantsii pitää kiinni teekkarimaailman ulkopuolellakin. Ei pidä antaa maailman mukiloida hassuttelun taitoa. 30 31
Syksyllä luvassa extraa menoa Viimeisen vuoden ajan KoLehdesta on löytynyt moottoripainotteista sisältöä. Nämä jutut ovat herättäneet lukijoissa tunteita suuntaan ja toiseen, BMW:n Z4 mikä on täysin ymmärrettävää. Niihin kyllästyneille helpottavana tietona, että tästä numerosta ei enää löydy auto- tai pyöräjuttuja. Emme suinkaan ole unohtaneet niiden ystäviä. Päinvastoin! Myöhemmin syksyllä on luvassa moninkertainen annos laadukasta sisältöä. Mikä on ADD? ADDLAB (Aalto Digital Design Laboratory) on poikkitieteellinen alusta, jossa tutkitaan ja sovelletaan uusia digitaalisia suunnittelu-, protoiluja valmistustyökaluja. ADDLAB:in tavoitteena on tarjota tutkijoille, insinööreille, muotoilijoille, taiteilijoille ja arkkitehdeille foorumi, joka helpottaa poikkitieteellistä kanssakäymistä, verkottumista ja yhteistyötä. Se on toiminnassa oleva alusta, joka pyrkii löytämään sovelluskohteita Aallossa tehdylle perustutkimukselle, esim. nanotekniikan yksikön tutkimusryhmä, BIT, KoRa:n tutkimusryhmät, ym. ovat osapuolia joiden kanssa suunnittelemme ja käynnistämme hankkeita, joissa sovellamme perustutkimusta teollisuudessa. ADDLAB verkottaa suomalaisia ja kansainvälisiä kykyjä akatemiasta ja teollisuudesta järjestämällä työpajoja ja luentoja digitaalisen suunnittelun ja valmistuksen aihepiirissä. ADDLAB on prototyyppi uudesta Aalto ympäristöstä, joka toimii sosiaalista vuorovaikutusta ja kulttuurillista inspiraatiota edistävän toiminnan keskuksena. Digitaalinen Suunnittelu on eri teknologioiden ryhmä, joka koostuu materiaalialisäävästä valmistuksesta, joustavista tietokoneohjatuista valmistusjärjestelmistä ja robotiikasta, tietokoneavusteisen suunnittelun työkaluista, tuotteen elinkaaren hallintatyökaluista ja rakentamisen tiedonhallintatyökaluista. Kaikki nämä tekniikat kehittyvät nopeasti ja luovat jatkuvasti uusia mahdollisuuksia. Digitaalisen suunnittelun etu on täydellinen suunnittelun vapaus, joka saavutetaan ohittamalla tavanomaisten valmistusmenetelmien CAD:istä kiinnostuneille ADDLAB järjestää viikon mittaisia kursseja rajoituksia, ja jolla voidaan saavuttaa parempaa kustannustehokkuutta tuotekehityksessä. Näkymä ADDLABin työtiloista Esimerkki ADDLABin tuotoksista ADDLAB isännöi mm. koneenrakennuksen opiskelijoille tapahtumia, joissa harjoitellaan 3D-tulostimien käyttöä ja opitaan ymmärtämään digitaalisen valmistuksen tuomia mahdollisuuksia ja suunnitteluvapautta. Tällaisia tapahtumia ovat toistaiseksi olleet ADDON Hackathon (3D-tulostus viikonloppu) ja osallisuus Responsive Skin 2012-2012 mekatroniikaprojektissa. CAD:istä kiinnostuneille ADDLAB järjestää viikonmittaisia intensiivisiä kursseja, joissa opetetaan miten tietokoneen laskentatehoa ja monipuolisuutta voi hyödyntää simulaatiopohjaisessa, generatiivisessa ja parametrisessa mallinnuksessa. Raduma Wycliffe 32 33
KO Lehti Otaniemi LUKIJOIDEN VIESTIT Viestit numeroon 040 8673865 tai osoitteeseen jami.sarnikorpi@aalto.fi Viestin alkuun sana KOLEHTI. Asiattomat viestit julkaistaan.* Vaadimme vaihtoehtoista toimintaa KulLi-viikolle! Pilkkijät & Luistelijat Ry True story: kylläpä tää sänky natisee älyttömästi nimetön_ex-mestarin_vaimo Sukkia palaa samaan tahtiin kuin sikaria, onneks ei oo fygyst kii Lord Bitter NYT KAADETAAN TÄÄ AUTO hevoshullu Posken jäljistä päätellen Tampereen tyttö sai evästä Herrasmiesviikinki En uskalla enää parkkeerata Otaniemeen. Eräskin auto joutui teloitetuksen uhriksi Veera Mällinen huomenna kylvetään! likainen maanviljelijä Ai taistelu Otaniemen herruudesta? Pelti kiinni ja menoksi! Haarniskaritar(D)I Terveiset Yogi Bearin norjalaiselta serkulta! LautaNalle KoLehden lukijapalvelu parveilee virka-aikoina viranomaisilta piilossa, arki-iltaisin takapihallasi ja aamuöisin virkavallan valvonnan alaisena. Toimitus ei kuitenkaan vastaa 1) kumpaankaan osapuoleen kohdistuneista syytöksistä, 2) syyntakeettomuudestaan, 3) lukijaan kohdistuneesta syynäyksestä tai 4) lukijaan tarttuneesta syyhystä. Tekijänoikeuslain nojalla syyllistyt vakavaan rikokseen, mikäli luet tämän lehden ilmoittamatta siitä viranomaisille. Pyydämme Teitä kuitenkin toimimaan harkitusti, sillä muulloin joudumme A) siirtymään takapihaltanne sisätiloihin, B) lainaamaan autonavaimianne ja C) pyytämään mahdollisen tyttärenne kättä. Emme missään yhteydessä pyydä luottokortti- tai muita henkilökohtaisisa tietojanne. Oletamme Teiltä omatoimisuutta sen suhteen. *Äitisi Facebook-seinällä 04/2012 KoLehti Seuraavassa numerossa: Piparin tuoksua Oikea panotarina Suomi-Teekkari-Suomi -sanastoa SWOT-analyysi 34 34 35
36