Selvitys huippu-urheilun olosuhdetarpeista

Selvitys huippu-urheilun olosuhdetarpeista KÄYTTÖRAPORTTI Timo Manninen & Jari Lämsä KIHU - Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, 2013

2 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO...3 2 HUIPPU-URHEILUN OLOSUHDETARPEET...4 3 OLOSUHTEIDEN KEHITTÄMISTYÖ...6 3.1 Valtion, alueiden ja kuntien ohjauskeinot... 6 3.2 Liikuntapaikkarakentamisen rahoitusprosessit... 9 4 KYSELYJEN TULOKSET... 12 4.1 Kilpailu- ja harjoitteluolosuhteet... 12 4.1.1 Urheiluolosuhteiden käytettävyys... 12 4.1.2 Uudisrakentaminen... 13 4.1.3 Peruskorjaus/monikäyttöisyys... 15 4.1.4 Urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten harjoitusvälineiden kehittämistarpeet... 17 4.2 Arvokilpailuolosuhteet... 19 4.2.1 Kehittämistarpeet... 19 4.2.2 Arvokilpailuolosuhteet paikkakunnittain... 20 4.2.3 Arvokilpailusuunnitelmat... 21 5 KESKEISET TULOKSET JA KEHITYSEHDOTUKSET... 24 LÄHTEET... 26 LIITE 1. Kysymykset lajiliitoille... 28 LIITE 2. Kysymykset urheiluakatemioille ja valmennuskeskuksille... 32 LIITE 3. Vastaajat... 36 LIITE 4. Lajiliittojen, urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten uudisrakentamis- ja peruskorjaushankkeet... 37

3 1 JOHDANTO Urheilun olosuhteilla tarkoitetaan yleisesti rakennettuja liikuntapaikkoja, joita Suomessa on yli 30 000 kappaletta. Niistä suurin osa on kuntien rakentamia ja ylläpitämiä. Liikuntapaikkojen rakentamista tuetaan valtion toimesta ohjaamalla lähes viidennes valtion liikuntabudjetista raketamisavustuksiin. Valtion liikuntaneuvosto yhdessä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa vastaa valtakunnallisen liikuntapaikkarakentamisen linjaamisesta ja johtamisesta. Huippu-urheilun liikuntapaikkaolosuhteiden tulisi täyttää kansainvälisen tason harjoittelu- ja valmennusvaatimukset sekä kansainvälisten kilpailuiden järjestämisvaatimukset. Tätä tavoitetta varten Olympiakomitean huippu-urheiluyksikkö on aloittanut urheilijan polkuun liittyvän olosuhdetyön ja perustanut työtä varten asiantuntijaryhmän. Tämän hankkeen tarkoituksena on selvittää lajiliittojen, urheiluakatemioiden sekä valmennuskeskusten huippu-urheilun olosuhdetarpeet sekä kehityskohteet vuosille 2014-2022. Selvityksestä saatavaa tietoa käytetään valtion liikuntaneuvoston uuden liikuntapaikkarakentamisen suunta-asiakirjan sekä liikuntapaikkarakentamisen 2014-2017 rahoitussuunnitelman laatimisen tukena huippu-urheilun osalta. Toiseksi tietoa tarvitaan huippu-urheilun pitkän aikavälin suunnitelman pohjaksi, kun lajien urheiluolosuhteita kehitetään sekä luodaan urheiluakatemioille ja valmennuskeskuksille mahdollisimman hyvät toimintaedellytykset Hankkeen aineisto kerättiin kolmella kyselyllä kesän ja syksyn 2013 aikana. Kyselylomake lähettiin 33 lajiliitolle, 20 urheiluakatemialle sekä 7 valmennuskeskukselle. Kyselylomakkeiden aihekokonaisuudet olivat 1. tausta, 2. arvokisat ja kansainvälisten arvokisaolosuhteiden kehittäminen, 3. kilpailu- ja harjoitteluolosuhteiden kehittäminen, 4. kilpailu- ja harjoitteluolosuhteiden käytettävyys ja 5. valmennus- ja harjoitteluvälineiden kehittämistarpeet. Lajiliittojen kyselylomake poikkesi urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten kyselystä (ks. liitteet 1 ja 2). Lajiliitoilta kysyttiin arvokisaolosuhteista, mutta ei käyttevyyttä ja valmennus- ja harjoitteluvälinetarpeita. Kyselyyn vastasi 28/33 lajiliittoa, 16/20 urheiluakatemiaa ja 5/7 valmennuskeskusta. Kaikkiaan vastausprosentiksi muodostui 82. Lajiliittojen vastaajat olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta toiminnanjohtajia (n=13) ja olosuhdevastaavia (n=11). Urheiluakatemioiden vastaajat olivat pääosin akatemiakoordinaattoreita (n=7) ja toiminnanjohtajia (n=7). Valmennuskeskuksissa kyselyyn vastasivat niiden johtajat. Urheiluolosuhdekyselyn 2013 lisäksi selvityksen tukena hyödynnettiin SLU:n 2008 olosuhdekyselyä sekä Valtion Liikuntaneuvoston 2012 olosuhdekyselyä. Kyselyiden pohjalta laaditaan ehdotus urheiluolosuhteiden seurannan systematisoinnista. Selvityksessä käsitellään käsitettä huippu-urheilun olosuhde, olosuhdetarpeita sekä niiden kehittämistä. Tulososiossa käydään tarkemmin läpi kilpailu- ja harjoitteluolosuhteet sekä arvokisaolosuhteet. Yksityiskohtaisempaa tietoa vastaajien olosuhdetarpeista löytyy liitteestä 4. Selvityksen päättää yhteenvetoluku ja ehdotukset huippu-urheilun olosuhteiden kehittämiseksi.

4 2 HUIPPU-URHEILUN OLOSUHDETARPEET Huippu-urheilun muutosprojekti (2010-12) nosti esiin urheilun järjestökentän toimivuuden parantamisen urheilijan polun näkökulmasta. Hankevaiheen jälkeen Suomen Olympiakomitean huippuurheiluyksikkö on ottanut vetovastuuta huippu-urheilun koordinoidusta kehitystyöstä. Huippuurheiluyksikkö tukee urheilijoita, valmentajia ja lajeja talous-, osaamis- ja olosuhderesursseilla. Olosuhderesurssien kehitystyö on käynnistetty kahdella eri tavalla. Ensimmäiseksi huippu-urheiluyksikön alaisuuteen on perustettu huippu-urheilun olosuhdevaliokunta, jonka tarkoituksena on kehittää ja linjata valtakunnallisia ratkaisuja olosuhdetyössä. Toiseksi Pääkaupunkiseudun urheiluakatemia on käynnistänyt alueen olosuhteiden strategiatyön. Pääkaupunkiseudulla tehtävää työtä on tarkoitus hyödyntää myös muiden urheiluakatemioiden kohdalla. Yhteistä molemmille jo käynnissä oleville prosesseille on olosuhde käsitteen laajentaminen. Aiemmin urheilun olosuhteilla viitattiin lähinnä liikuntapaikkaan fyysisenä rakennuksena tai tilana. Lisäksi huippuurheilun olosuhteilla on tarkoitettu lähinnä valtakunnallisesti merkittäviä huippu-urheiluolosuhteita, joita ovat olleet stadionit ja arvokilpailuolosuhteet. Em. prosesseissa olosuhde käsitteellä pyritään laajentamaan kattamaan laajemmin liikuntapaikkojen uudisrakentaminen ja perusparantaminen sekä erilaiset olosuhteiden saatavuuteen ja käytettävyyteen liittyvät tekijät. Lisäksi olosuhteita tarkastellaan koko urheilijan polun matkalla. Kyse on siis laajasta ja merkittävästä muutoksesta, jonka tavoitteet, keinot ja seuraukset ovat vasta hahmottumassa. Kuvion 1. Urhean olosuhdemallia voidaan pitää uudenlaisen ajattelun mallina, jonka mukaisia strategisia linjauksia valmistuu vuoden 2014 aikana.

5 Yhteistyö muiden olosuhdetahojen kanssa Saavutettavuus Turvallisuus Esteettömyys Monilajisuus Huippuurheilun olosuhteet Asiantuntijuus Osaava valmennus Yhteistyöasenne Käytettävyys KUVIO 1. Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian olosuhdestrategiatyön olosuhde -käsite (LÄHDE: Urhean kehittämishanke 2012)

6 3 OLOSUHTEIDEN KEHITTÄMISTYÖ Huippu-urheiluyksikön olosuhdevaliokunta linjaa huippu-urheilun olosuhdetarpeita ja niiden kehittämislinjauksia valtakunnallisesti. Käsillä olevan raportin selvitys lajiliittojen, urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten olosuhdetarpeista toimii tiedollisena pohjana linjaustyölle. Seuraavaksi käydään lyhyesti läpi liikuntapaikkarakentamisen valtakunnallisia käytänteitä, tunnuslukuja ja nykytilaa, joihin olosuhdevaliokunnan työllä pyritään vaikuttamaan. 3.1 Valtion, alueiden ja kuntien ohjauskeinot Urheilun olosuhdetyö kytkeytyy valtion ja kuntien toiminnassa liikuntapaikkarakentamisen kokonaisuuteen. Valtakunnallisesti liikuntapaikkarakentamisen koordinoinnista ja johtamisesta vastaa opetus- ja kulttuuriministeriö. Alueellista valtaa käyttävät ELY-keskukset (vuoden 2014 ALY-keskukset) ja paikallista päätöksentekoa kunnat. Valtion liikuntapaikkarakentamisen ohjauskeinoja ovat normit, resurssit sekä informaatio. Näkyvin valtion ohjauskeino on resurssiohjaus. Suomen yli 30 000 liikuntapaikkaa on rakennettu pääosin kuntien toimesta. Kuntien liikuntapaikkainvestoinnit olivat yhteensä 108 m vuonna 2011. Valtio myönsi kyseisiin perustamishankkeisiin avustusta yhteensä 15,2 m, joka kattoi 14,1 % kokonaisinvestoinneista. Kuntien liikuntatoimien käyttökustannukset olivat yhteensä 593,1 m (OKM 2013a). Liikuntapaikkarakentamisen kokonaisuus muodostaa merkittävän osan valtion liikuntabudjetista. Liikuntapaikkarakentamisen (27,6 m ) sekä Liikunnan koulutuskeskusten rakentamisavustusten (2,8 m ) osuus koko liikuntabudjetista (147,3 m ) oli 20,6 % vuonna 2011. Kuviossa 2 on esitetty vastaavat luvut vuoden 2013 valtion talousarvion sekä OKM:n avustustuspäätösten osalta. Liikuntarakentamisen kokonaisuus on kohonut 22 %:iin johtuen 6,3 m :n erityismäärärahasta olympiastadionin perusparannukseen. Ilman tätä hanketta liikuntapaikkarakentamisen osuus on 19,6 %.

7 24,250,000, 16% 118,662,000, 78% 33,962,000, 22% 2,612,000, 2% 800,000, 0% 6,300,000, 4% Muu valtion liikuntabudjetti Liikunnan koulutuskeskusten rakentamisavustukset Olympiastadionin perusparannushanke Liikuntapaikkojen perustamishankkeet Liikuntapaikkojen tutkimus- ja kehityshankkeet KUVIO 2. Liikuntapaikkarakentamisen osuus valtion liikuntabudjetista sekä rakentamiskokonaisuuden jakautuminen eri osa-alueisiin 2013 (LÄHDE: Valtion talousarvioesitykset 2013) Toinen valtion vaikuttamisen keino on informaatio-ohjaus. Liikuntapaikkarakentamisessa voidaan erottaa kahdenlaista informaatio-ohjausta. Liikuntapaikkojen rakentaminen vaatii erikoisosaamista. Siihen liittyvää ohjausta ja neuvontaa tuotetaan liikuntapaikkojen tutkimus- ja kehityshankkeiden avulla. Rakentamisen ohjaus- ja valvontatehtävistä vastaavat aluehallinnon rakennustarkastajat. Strategisella tasolla informaatio-ohjaus liittyy valtion liikuntaneuvoston rooliin. Neuvoston tehtävänä on laatia esitys valtiontuen periaatteeista, tavoitteista sekä strategisista linjauksista. Strategisena dokumenttina toimii liikuntapaikkarakentamisen suunta-asiakirja. Tätä raporttia kirjoitettaessa valmistellaan juuri uutta asiakirjaa. Tässä esitetyt linjaukset pohjautuvat edelliseen v. 2008 julkaistuun Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2011 asiakirjaan (OPM 2008). Asiakirjassa esitetään seuraava liikuntaolosuhteiden visio 2015: Suomi on liikuntaolosuhteiden mallimaa, jossa on eri käyttäjien kannalta erinomaiset edellytykset liikunnallisen elämäntavan toteutukselle, liikunnan harrastamiselle sekä kilpa- ja huippu-urheilulle. (OPM 2008, 23)

8 Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2011 asiakirjan liikuntapaikkojen rakentamispolitiikan painopistealueet ovat: 1. Lasten ja nuorten liikkumisympäristöjen kehittäminen, 2. Terveyttä edistävien liikuntaolosuhteiden lisääminen, 3. Liikuntapaikkojen laadun kehittäminen sekä 4. Kaavoitus ja yhdyskuntasuunnittelu. (OPM 2008.) Myös huippu-urheilun olosuhteet ovat asiakirjassa esillä. Liikuntapaikkarakentamisella tavoitellaan mm. urheilupaikkojen monikäyttöisyyttä ja laatua. Huippu-urheilun kannalta kansallisesti merkittävillä urheilumuodoilla tulisi olla liikuntapaikkaolosuhteet, jotka täyttävät kansainvälisten kilpailuiden järjestämisvaatimukset. Jos urheilumuodon kohdalla kriteerit täyttyvät, uusien vastaavien hankkeiden rakentamista valtion avustuksella ei pidetä perusteltuna. (OPM 2008.) Suunta-asiakirja täydentää vuosittain OKM:n laatimaa valtakunnallista liikuntapaikkojen perustamishankkeiden rahoitussuunnitelmaa neljälle vuodelle, joka toimii pohjana ministeriön sekä ELY:en myöntäessä valtionavustuksia liikuntapaikkojen perustamishankkeisiin. Rahoitussuunnitelmaan sisältyvät seuraavan neljän vuoden aikana toteutettaviksi tarkoitetut perustamishankkeet kalenterivuosittaisessa toteuttamisjärjestyksessä (Kokkonen 2010, 297; OKM 2012a; OPM 2008.) Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2007 asiakirjassa määriteltiin valtakunnallisten huippuurheiluhankkeiden avustuskiintiöksi 10 % rahoituskaudella (2006-2008) käytettävissä olevasta määrärahasta (OPM 2008). Avustuskaudella rahoitusta myönnettiin kahteen hankkeeseen; Lahden suurmäen liikuntatila sekä Kupittaan jalkapallostadionin päätykatsomo, joihin käytettiin yhtensä 850 000 euroa. Lisäksi vuoden 2008 määrärahasta varattiin 500 000 euroa jalkapallon naisten EMlopputurnauksen turvarakenteisiin. Huippu-urheiluhankkeiden osuus oli 4,2 % ministeriön jakamasta yhteensä 32 miljoonasta eurosta. Tällä hetkellä voimassa olevalla rahoituskaudella (2010-2013) opetus- ja kulttuuriministeriö on myöntänyt avustuksia liikuntapaikkojen perustamishankkeisiin 70 336 000 euroa. Valtakunnallisia huippu-urheiluhankkeita on avustettu yhteensä 4 320 000 eurolla, joka on 6,14 % neljän vuoden avustuksista. Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2011 asiakirjassa valtakunnallisten huippuurheiluhankkeiden avustuskehys rahoitussuunnitelmakautena oli 15 %. (OKM 2013b;2012a;2012b;2011;2010.). Lisäksi OKM on myöntänyt näiden vuosien aikana 11 412 000 euroa liikunnan koulutuskeskusten perustamishankkeisiin ja vapaa-aikatiloihin (OKM 2012c). Tuetut hankkeet 2010-2013 (ks. OKM 2010; 2011; OKM2012a; OKM2013b) 2010 ( 1 570 000, 10.6 % vuoden kehyksestä): o Helsinki, Stadion Säätiö, olympiastadionin perusparannus 1 570 000 2011 (650 000, 3,5 % vuoden kehyksestä): o Helsinki, Stadion Säätiö, olympiastadionin perusparannus 500 000 o Kontiolahden kunta, ampumahiihtokeskus 150 000 2012 (1 400 000, 7,1 %vuoden kehyksestä): o Helsinki, Stadion Säätiö, olympiastadionin perusparannus 1 000 000 o Kontiolahden kunta, ampumahiihtokeskus 400 000 2013 (700 000, 4,1 % vuoden kehyksestä):

9 o Kontiolahden kunta, ampumahiihtokeskus 400 000 o Lahden kaupunki, HS 97 mäen profiilin muutos ja muovittaminen 300 000 Tulevat hankkeet 2013-2016 (Liikuntapaikkojen perustamishankkeiden rahoitussuunnitelma vuosille 2013-2016, ks. OKM2012a) Olympiastadionin perusparannus o Rahoitus Helsingin kaupunki ja Valtio (rahoitus OKM:n perustamishankkeiden 25 ulkopuolelta) Iitti/Kymi Ring Oy, Tillolan monitoimikeskus Kontiolahti, Ampumahiihtokeskus Lahti, HS 90 mäen profiilin muutos ja muovittaminen Helsinki/Velodrome & Sports Arena, perustettava yhtiö, Velodrome & Sports Arena Tampere/Tampereen Keskusareenan Kiinteistö Oy, Tampereen Keskusareena Lahti, Latureittien eritasojärjestelyt stadionilla Olosuhderyhmän listaus tärkeistä hankkeista Olympiastadionin perusparannus ja kehittäminen erillisrahoituksen turvin ottaen huomioon huippu-urheilun tarpeet valmennuksessa ja kilpailutoiminnassa (OK:n kannanotto) Lahden urheilukeskuksen kehittäminen Pääkaupunkiseudun urheiluakatemian monilajinen harjoitteluhalli ns. Märsky-halli Mäkelänrinteen lukion yhteyteen Pikaluistelun kotimainen valmennus- ja kilpailukeskus Seinäjoelle Tampereen keskusareena Hernesaaren purjehduskeskus Freestyle olosuhteet Rukalla ja Levillä Lisäksi kiinnitetään erityistä huomiota isojen sisäpalloilulajien tarpeeseen lisätä selvästi halliolosuhteita kasvukeskuksissa 3.2 Liikuntapaikkarakentamisen rahoitusprosessit OKM:n liikuntapaikkojen rakentamispolitiikka tukeutuu joko hallitusohjelmaan tai yleisiin rakentamispoliittisiin tavoitteisiin. Liikuntarakentamisen suunta 2011 -asiakirjassa määritellään viisi periaatetta, jotka tulee huomioida avustettaessa liikuntapaikkarakentamista: 1. liikuntapaikat ovat esteettömiä ja helposti saavutettavia, 2. kestävän kehityksen periaatteet huomioidaan myös liikuntarakentamisessa, 3. liikuntaolosuhteilla edistetään tasa-arvoa, 4. liikuntapaikat ovat laadukkaita ja

10 turvallisia, 5. liikunnan olosuhdetyössä tehdään hallinnonalat ja sektorit ylittävää yhteistyötä. (Kokkonen 2010, 361; OPM 2008.) Valtion liikuntaneuvoston ja sen rakentamisjaoston hyväksymien suositusten tarkoituksena on olla apuna laadittaessa hakemuksia sekä pohdittaessa edellytyksiä saada tukea. Suositukset eivät kuitenkaan ole muodollisesti sitovia linjauksia,vaikka käytännössä ne määrittävät ministeriön avustuspolitiikan keskeisen sisällöin. (Kokkonen 2010, 297; OKM 2013c.) Liikuntalaki ohjaa myös päätöksen tekoa. Avustuksilla pyritään edistämään erityisesti laajojen käyttäjäryhmien tarpeisiin tarkoitettujen liikuntapaikkojen rakentamista, hankkimista ja varustamista. Ministeriön tulkinnan mukaan parhaiten tähän soveltuvat monikäyttöiset tilat/alueet, jotka palvelevat eri vuorokaudenaikoina ja vuodenaikoina useita käyttäjäryhmiä. Liikuntapoliittisten ja laillisuusnäkökohtien ohella huomioidaan, ettei rakentamiselle ole esimerkiksi rakentamislupiin tai rahoitukseen liittyviä esteitä. (Kokkonen 2010, 291-292; OKM 2013c.) Puolestaan huippu-urheiluhankkeissa merkittäviä puoltavia tekijöitä ovat hankkeen sisältyminen huippuurheilustrategiaan, olympiakomitean ja lajiliiton tuki sekä pääasiallisen käyttäjätahon osallistuminen rahoitukseen. Kansallisesti merkittävien valtakunnallisten huippu-urheiluhankkeiden avustuskehys rahoitussuunnitelmakautena on 15 %. (Kokkonen 2010, 308; OKM 2012a; OPM 2008.) Avustuspäätökset liikuntapaikkojen perustamishankkeisiin tehdään keväisin (ks. kuvio 3.). OKM päättää kustannusarvoltaan yli 750 000 euron hankkeiden avustamisesta. Tätä pienemipien hankkeiden päätäntävalta on ELY-keskuksilla. Lisäksi ELY:t valmistelevat ministeriön päätösvaltaan rajatut hankkeet ja antavat niistä kiireellisyyslausunnot. Osana valmisteluaan ja päätöksen tekoaan ELY:t pyytävät alueellisilta liikuntaneuvostoilta sekä maakuntaliitoilta lausunnot hankkeista. ELY:t toimittavat hakemukset OKM:lle, joka pyytää esityksestä vielä lausunnon myös valtion liikuntaneuvostolta, jonka jälkeen kulttuuri- ja urheiluministeri päättää avustuksista. Avustuksen määrä on harkinnanvarainen. Yleensä hankkeisiin myönnetään avustusta noin neljäsosa. Lisäksi ministeriö avustaa liikunnan koulutuskeskusten rakentamishankkeita vuosittain noin 2,5 miljoonalla eurolla. (Kokkonen 2010, 308-310; OKM 2013c.) Liikuntalain mukaan avustusta myönnetään ensisijaisesti kunnalle, kuntayhtymälle tai niiden määräämisvallassa oleville yhteisöille. Lisäksi avustuksi voidaan jakaa muille yhteisöille esimerkiksi yksityisille yrityksille. (Kokkonen 2010, 292.)

KUVIO 3. Liikuntapaikkojen rahoitussuunnitelman ja valtionavustusten prosessikaavio (Lähde: Ismo Myllyaho, Pohjanmaan ELY-keskus sähköpostiviesti 11.12.2013) 11

12 4 KYSELYJEN TULOKSET Hankkeen aineisto kerättiin kolmella olosuhdekyselyllä kesän ja syksyn 2013 aikana. Kyselyjen tavoite oli kartoittaa eri tahojen olosuhdetarpeita sekä kansainvälisten arvokilpailujen järjestämistä Suomessa vuosina 2014-22. Kyselylomakkeiden teemoja olivat 1. tausta, 2. arvokisat ja kansainvälisten arvokisaolosuhteiden kehittäminen, 3. kilpailu- ja harjoitteluolosuhteiden kehittäminen, 4. kilpailu- ja harjoitteluolosuhteiden käytettävyys ja 5. valmennus- ja harjoitteluvälineiden kehittämistarpeet. Kyselylomake lähettiin 33 lajiliitolle, 20 urheiluakatemialle sekä 7 valmennuskeskukselle. Lajiliittojen kyselylomake poikkesi urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten kyselystä (ks. liitteet 1 ja2). Lajiliitoilta kysyttiin arvokisaolosuhteista, mutta ei käyttävyyttä ja valmennus- ja harjoitteluvälinetarpeita. Kyselyyn vastasi 28/33 lajiliittoa, 16/20 urheiluakatemiaa ja 5/7 valmennuskeskusta. Kaikkiaan vastausprosentiksi muodostui 82. Lajiliittojen vastaajat olivat muutamaa poikkeusta lukuunottamatta toiminnanjohtajia (n=13) ja olosuhdevastaavia (n=11). Urheiluakatemioiden vastaajat olivat pääosin akatemiakoordinaattoreita (n=7) ja toiminnanjohtajia (n=7). Valmennuskeskuksissa kyselyyn vastasivat niiden johtajat. Seuraavassa kappaleessa esitetään kyselyjen tulokset tiivistetysti. Eri tahojen yksityiskohtaisemmat olosuhdetarpeet löytyvät liitteestä 4. 4.1 Kilpailu- ja harjoitteluolosuhteet Kilpa- ja harjoitteluolosuhteiden osalta käsitellään niiden käytettävyyttä, uudisrakentamis- ja peruskorjaustarpeita sekä harjoitus- ja valmennusvälineiden kehittämistarpeita. 11 lajiliitoissa ( 11/28) oli olosuhdevastaava. Suurimmaksi osaksi olosuhteista vastasi kuitenkin toiminnanjohtaja (13/28). Urheiluakatemioiden olosuhdekysymyksiin vastasi akatemiakoordinaattorit (n. 50 %)sekä toiminnanjohtajat (n. 50 %) ja valmennuskeskuksissa puolestaan niiden johtajat. 4.1.1 Urheiluolosuhteiden käytettävyys Urheiluakatemioilta ja valmennuskeskuksilta kysyttiin urheiluolosuhteiden käytettävyyden puutteita ja vahvuuksia toimintaympäristössään. Vastauksien perusteella urheiluolosuhteiden käytettävyyden puutteet jaettiin neljään eri luokkaan: sijainti, harjoitusvuorojen määrä, urheiluolosuhteiden puute/puutteet ja urheiluolosuhteiden muu käyttö. Sekä urheiluakatemioilla että valmennuskeskuksilla harjoitusvuorojen määrä ja urheiluolosuhteiden puute/puutteet olivat suurimmat syyt käytettävyyden

13 heikkouteen. Lisäksi urheiluakatemioilla urheiluolosuhteiden muu käyttö (mm. messut) sekä sijainti nousivat syiksi urheiluolosuhteiden käytettävyyden puutteina (ks. taulukko 1.) TAULUKKO 1. Urheiluolosuhteiden käytettävyyden puutteet (n=43) SIJAINTI MÄÄRÄ PUUTE/PUUTTEET MUU KÄYTTÖ Urheiluakatemia (16/16) 25 % 75 % 75 % 38 % Valmennuskeskus (5/5) 0 % 100 % 60 % 20 % YHTEENSÄ (21/21) 19 % 81 % 71 % 33 % Urheiluolosuhteiden vahvuuksiin vastasi 14/16 urheiluakatemiaa ja 4/5 valmennuskeskusta. Urheiluakatemioiden vastaukset luokiteltiin 6 eri kategoriaan: monipuolisuus (57 % urheiluakatemioista), sijainti (57 %), laatu (43 %), vuorojen saatavuus (43 %), yhteistyö (29 %) ja käyttökustannukset (21 %). Monipuolisuus tarkoitti urheiluolosuhteen soveltuvuutta useaan eri lajiin. Sijainnin kohdalla esiin nousi oppilaitoksen ja urheilupaikan läheisyys sekä saavutettavuus omalla kulkuneuvolla ja julkisella liikenteellä. Käytettävyyden vahvuuksia olivat myös urheiluolosuhteiden laatu, vuorojen ongelmaton saaminen, yhteistyö kaupungin kanssa sekä urheiluolosuhteiden käyttökustannusten maltillisuus. Valmennuskeskusten urheiluolosuhteiden käyttävyyden vahvuuksia ei pystytty luokittelemaan samalla tavoin kuin urheiluakatemioiden kohdalla. Käytettävyyden vahvuuksina pidettiin urheiluopiston aukioloaikoja, sijaintia, palvelua, valmennusta ja tukipalveluja. 4.1.2 Uudisrakentaminen Uudisrakentamistarpeita oli 21/28 lajiliitolla, 15/16 urheiluakatemialla sekä 5/5 valmennuskeskuksella. Kaikkiaan tärkeimpinä uudisrakentamistarpeina koettiin lajien harjoitteluolosuhteet (32 % vastauksista), monitoimiareenat (23 %) ja sisäpalloiluareenat (15 %) (ks. taulukko 2). Kaikilla vastaajilla nämä kolme urheiluolosuhdetta korostuivat. Suurin osa tarpeista koettiin kiireellisiksi, sillä vuosien 2014-2016 välille painottui 64 % vastauksista. Kolmen tärkeimmäksi koetun urheiluolosuhteen kohdalla kiireellisyys vain korostui, sillä näiden kohdalla se oli 70 %. Urheiluolosuhteiden uudisrakentamistarpeiden perustelut jakautuivat seuraavasti: Urheiluolosuhteen määrä ei riittävä 46 % Urheiluolosuhteen taso ei riittävä 24 % Urheiluolosuhteen puute 17 % Urheiluolosuhteen monikäyttöisyyden kehittäminen 6 % Tyhjä 7 %.

14 TAULUKKO 2. Lajiliittojen, urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten uudisrakentamistarpeet (n=180) URHEILUOLOSUHDE LAJILIITOT URHEILUAKATEMIAT VALMENNUSKESKUKSET YHTEENSÄ Lajien harjoitteluolosuhteet 37 8 13 58 Monitoimiareena 20 18 4 42 Sisäpalloiluareena 12 12 3 27 Jalkapalloareena 11 5 1 17 Vesiurheiluolosuhteet 7 1 0 8 Rinne- ja freestyleolosuhteet 6 1 0 7 Uintiolosuhteet 3 5 0 8 Ampumarata 3 2 0 5 Talviurheiluolosuhteet 2 3 2 7 Yleisurheiluareena 0 1 0 1 YHTEENSÄ 101 56 23 180 Yhteensä lajiliitot listasivat 101 uudisrakentamishanketta, joista 89 % liittyi harjoitteluolosuhteiden parantamiseen, vain 11 % koski puhtaasti kilpailuolosuhteita. Vastauksista 37 % käsitti molempien kehittämistä. Monitoimiareenoiden tarpeen nostivat esille Jääkiekkoliitto, Lentopalloliitto, Kaukalopalloja Ringetteliitto, Ski Sport Finland, Taitoluisteluliitto sekä Urheiluliitto (6/21 lajiliitosta). Uusien sisäpalloiluareenoiden rakentamista esittivät Lentopalloliitto, Koripalloliitto, Pesäpalloliitto, Salibandyliitto, Sulkapalloliitto ja Voimisteluliitto (6/21). Lajiliittojen uudisrakentamistarpeista 36 % keskittyi pääkaupunkiseudulle. Vastaukset keskittyivät muutenkin suuriin kaupunkeihin. Helsinki, Espoo, Turku, Jyväskylä, Tampere, Kuopio ja Oulu keräsivät vastauksista yhteensä 51 %. Helsinkiin kohdistui 18 % ja loppuihin kaupunkeihin 5-7 % vastauksista. Suurimmat harjoitusolosuhteiden kehittämistarpeet kohdistuivat pääkaupunkiseudulle. Urheiluolosuhteiden kasvava tarve perustui ennen kaikkea suureen käyttäjämäärään. Esimerkiksi jääkiekolla ja voimistelulla oli pulaa harjoitusajasta pääkaupunkiseudulla. Suunnitelmissa oleva Märskyhalli vastaisi osaltaan harjoitteluolosuhteiden tarpeeseen pääkaupunkiseudulla. Urheiluolosuhteen taso ei riittänyt järjestämään kansainvälisiä kisoja: esimerkiksi golf- ja purjehdusolosuhteet pääkaupunkiseudulla, Kaukajärven melontastadion sekä freestyleolosuhteet Rukalla. Urheiluolosuhteen puutteen kohdalla esiin nousivat keskusampumaradan, alppihallin, isokokoisen judosalin ja kansainväliset mitat täyttävän sisäpalloiluareenan puute pääkaupunkiseudulta. Purjehdukselle tarvittaisiin toimintakeskus kisojen järjestämiseen, skicrossin harjoitteluun tarvittaisiin kunnollinen olosuhde ja Mäkelänrinteeseen kansainväliset mitat täyttävät uintiolosuhteet. Monikäyttöisyys tuli mm. esiin Veikkausliigastadioneiden kehittämisen yhteydessä. Jatkossa pelialustaksi tullaan valitsemaan tekonurmi, joka yhdessä nykyaikaisten katsomotilojen ja -palveluiden kanssa takaa stadioneiden monimuotoisen ja ympärivuotisen käytön. Urheiluakatemiat kokivat suurimmaksi uudisrakentamistarpeekseen monitoimiareenat (11/15), sisäpalloiluareenat (10/15) sekä lajien harjoitteluolosuhteet (7/15). Harjoitteluolosuhteiden tarpeissa korostui voimistelu- ja oheisharjoittelutilojen riittämättömyys. Urheiluolosuhteiden kasvavaa tarvetta perusteltiin suurilla käyttäjämäärillä suhteessa urheiluolosuhteisiin. Esimerkiksi harjoitusaika oli

15 riittämätön jääkiekossa, uinnissa, sisäpalloilussa sekä jalkapallossa. Lisäksi palautumis- ja testausolosuhteita tulisi kehittää. Harjoituspaikkojen taso ei riittänyt sisäpalloiluareenoilla, uimahalleissa ja freestyle- ja rinneolosuhteet tulisi saada nopeammin syksyllä kuntoon. Urheiluolosuhde puutteen kohdalla korostuivat yleisurheilijoiden/jalkapalloilijoiden talviharjoittelu mahdollisuudet, sisäpalloiluareenat, 50 metrin uimarata, purjehduskeskus sekä telinevoimistelutilat. Jokainen valmennuskeskus koki tarvitsevansa lajien harjoitteluolosuhteiden kehittämistä. Monitoimiareenan tarpeeseen vastasi 4/5 ja sisäpalloiluareenan tarpeeseen 2/5 valmennuskeskusta. Kuten urheiluakatemioiden kohdalla harjoitusolosuhteissa korostui oheisharjoittelutilat. Lisäksi valmennuskeskusten kohdalla seurannan-, palautumisen- sekä testaamisen tarpeiden kehittäminen nousivat esiin. Urheiluolosuhteen tarve johtui liian suuresta käyttäjämäärästä suhteessa urheiluolosuhteiden määrään, esimerkiksi tekonurmen ja palloilutilan tarve. Urheiluolosuhteiden tasoa tulisi parantaa, esimerkiksi Vuokatissa HS 100 mäki on elinkaaren päässä. Urheiluolosuhteen puutteen kohdalla suurin kehittämiskohde oli palautumis- ja testaustiloissa. 4.1.3 Peruskorjaus/monikäyttöisyys Peruskorjaustarpeita oli 18/28 lajiliitolla, 14/16 urheiluakatemialla sekä 5/5 valmennuskeskuksella. Kokonaisuutena tärkeimmäksi peruskorjaustarpeiksi nostettiin monitoimiareenat (21 % vastauksista), sisäpalloiluareenat (19 %) sekä jalkapalloareenat (17 %)(ks. taulukko 3). Jalkapalloareenoiden kohdalla tulee huomioida, että Palloliitto nosti valtaosan tarpeista esille. Muiden kehityskohteiden kohdalla eri lajiliitot nostivat samoja kohteita esille. Lisäksi lajien harjoitteluolosuhteiden (13 %) perusparannukset koettiin tärkeiksi kehityskohteiksi. Urheiluolosuhteiden peruskorjaustarpeet olivat vastaajille kiireellisiä. Kaikkiaan 86 % vastauksista kohdistui vuosien 2014-2016 väliin. Kuten uudisrakentamiskohteiden kohdalla kolmen merkittävimmän peruskorjaustarpeen kiireellisyys vain korostui ja niiden osalta vastauksista kohdistui vuosien 2014-2016 välille 92 %. Peruskorjaustarpeita perusteltiin seuraavasti: Urheiluolosuhteen taso ei riittävä 63 % Urheiluolosuhteen monikäyttöisyyden kehittäminen 20 % Urheiluolosuhteen määrä ei riittävä 13 % Urheiluolosuhteen puute 5 %.

16 TAULUKKO 3. Lajiliittojen, urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten peruskorjaustarpeet ja monikäyttöisyys (n=151) URHEILUOLOSUHDE LAJILIITOT URHEILUAKATEMIAT VALMENNUSKESKUKSET YHTEENSÄ Lajien harjoitteluolosuhteet 6 9 5 20 Monitoimiareena 15 13 4 32 Sisäpalloiluareena 20 6 2 28 Jalkapalloareena 22 3 0 25 Vesiurheiluolosuhteet 3 1 1 5 Rinne- ja freestyleolosuhteet 0 1 1 2 Uintiolosuhteet 3 2 0 5 Ampumarata 5 0 0 5 Talviurheiluolosuhteet 3 4 6 13 Yleisurheiluareena 5 5 0 10 Pesäpalloareena 2 2 0 4 Tennishalli/kenttä 0 1 1 2 YHTEENSÄ 84 47 20 151 Yhteensä lajiliitot listasivat 84 peruskorjaushanketta, joista 65 % liittyi harjoitteluolosuhteiden parantamiseen. Kilpailuolosuhteiden kehittämiseen kohdistui 35 % vastauksista. Molempien sekä harjoittelu- että kilpailuolosuhteiden kehittämiseen liittyi 45 % vastauksista. Monitoimiareenoiden peruskorjausta/monikäyttöisyyden kehittämistä esittivät Jääkiekkoliitto, Koripalloliitto, Lentopalloliitto, Taekwondoliitto, Taitoluisteluliitto ja Tennisliitto (6/18 lajiliitosta). Puolestaan sisäpalloiluareenoiden parannukset nostivat esille Lentopalloliitto, Palloliitto, Salibandyliitto, Sulkapalloliitto sekä Voimisteluliitto (5/18). Lajiliittojen peruskorjaustarpeet hajaantuivat enemmän ympäri Suomea kuin uudisrakentamistarpeet, mutta edelleen pääkaupunkiseutu (23 %) ja suuret kaupungit (6 kpl, 45 %) keräsivät valtaosan vastauksista. Helsinkiin (10 %), Turkuun (10 %) ja Tampereelle (10 %) kohdistui eniten vastauksia. Lisäksi Jyväskylä, Espoo ja Oulu nousivat aineistosta esiin. Sisäpalloiluareenoiden peruskorjaustarpeet korostuivat jokaisessa suuressa kaupungissa. Urheiluolosuhteiden taso oli selkein perustelu peruskorjaustarpeille. Urheiluolosuhteiden sosiaali-, huolto- ja katsomotilat vaativat korjauksia. Lisäksi oheisharjoittelutilat sekä kisaolosuhteet olivat puutteellisia. Esimerkiksi Kallinkankaan ja Imatran latuverkostot vaativat kehittämistä, jotta niillä voidaan järjestää kv-kisoja. Porin, Lappeenrannan sekä Vaasan jäähallien (monitoimiareenat) saneeraukset koettiin tarpeellisiksi. Jalkapallo- ja yleisurheiluareenoilla oli lähes jokaisella peruskorjaustarpeita. Urheiluolosuhteiden monikäyttöisyyden kehittäminen peruskorjauksella oli toiseksi merkittävin perustelu. Selkeimmin esille noususivat jäähallien peruskorjaukset Helsingissä, Espoossa, Turussa ja Tampereella monitoimiareenoiksi useiden lajien tarpeisiin. Jääkiekkoliitto esitti vuokrattavan monitoimilattian hankkimista juuri jäähallien monikäyttöisyyden edistämiseksi. Peruskorjauksilla pystyttäisiin vastaamaan sekä urheiluolosuhteiden kasvavaan tarpeeseen että puutteeseen. Esimerkkeinä voidaan nostaa Keuruulla Puolustusvoimien vanhojen tilojen muuttamisen

17 ampumaurheilun tarpeisiin, pääkaupunkiseudulla on suuri tarve yleisurheilun ja voimistelun harjoitustiloille, Vuokatista puuttuu kv-mitat täyttävä latuverkosto, Turusta ja Jyväskylästä puuttuvat alajoustavalla kenttäpinnalla varustetut sisäpalloiluareenat sekä kv-mitat täyttäville uintiolosuhteille on kasvava tarve Etelä-Suomessa. Urheiluakatemiat kokivat tärkeimmiksi peruskorjauskohteeksi monitoimiareenat (9/14 urheiluakatemiasta), sisäpalloiluareenat (5/14) sekä lajien harjoitteluolosuhteet (5/14). Lisäksi yleisurheiluareenat (5/14) nousivat esille. Yleisurheilu-, jalkapallo-, jää-, rinne- ja freestyle- sekä uintiolosuhteet kaipasivat tason kehittämistä. Urheiluolosuhteiden peruskorjausten myötä turvallisuus paranisi sekä harjoitusmahdollisuudet kasvaisivat. Urheiluolosuhteiden monikäyttöisyyden kohdalla esiin nousivat oheisharjoittelu- ja palautumistilat useiden lajien käyttöön, monitoimiareenoiden alustat sekä tekonurmet. Sisäpalloiluhallien ja tekonurmien peruskorjaukset sekä kattaminen vastaisivat urheiluolosuhteiden kasvavaan tarpeeseen. Monitoimiareenoiden peruskorjaustarpeen esille nosti 3/5 valmennuskeskusta. Lajien harjoitteluolosuhteet, sisäpalloiluareenat ja talviurheiluolosuhteet olivat 2/5 valmennuskeskuksen kehityskohteiden listalla. Urheiluolosuhteiden tason parannusta vaativat erityisesti lattiapinnoitteet. Korjausten myötä urheiluolosuhteiden turvallisuus, energiaratkaisut paranisivat sekä olosuhteiden käyttökustannuksia pystyttäisiin pienentämään. Monikäyttöisyyden kohdalla perusteltiin urheiluolosuhteiden käyttöä useiden lajien tarpeisiin sekä laji- ja oheisharjoittelun yhdistämisellä. Peruskorjauksilla pystyttäisiin vastamaan urheiluolosuhteiden kasvavaan tarpeeseen, esimerkiksi urheiluolosuhteiden ympärivuotinen käytettävyys ja ensilumenlatu. 4.1.4 Urheiluakatemioiden ja valmennuskeskusten harjoitusvälineiden kehittämistarpeet Urheiluakatemioilta ja valmennuskeskuksilta kysyttiin harjoitusvälineiden kehittämistarpeita. Yhteensä kehittämistarpeita oli 73 kappaletta. Tarpeet luokiteltiin 5 eri kategoriaan: lajiharjoitteluvälineet (29 % vastauksista), oheisharjoitteluvälineet (19 %), seuranta- ja testausvälineet (23 %), harjoittelualusta (14 %) sekä muut (16 %). Harjoitteluvälineiden kehittämistarpeet koettiin kiireellisiksi, sillä 92 % vastauksista painottui vuosien 2014-2016 välille. Harjoitusvälineiden tarvetta perusteltiin seuraavasti: Valmennuksen ja harjoittelun laadun parantaminen 52 % Testauksen ja seurannan kehittäminen 25 % Harjoitteluvälineet puuttuvat 12 % Muut 7 % Tyhjä 4 %.

18 Urheiluakatemioiden vastauksissa harjoitusvälineiden kehittämistarpeet jakaantuivat tasaisesti: seuranta- ja testausvälineet (6/14 urheiluakatemiasta), harjoittelualusta (6/14), lajiharjoitteluvälineet (5/14) ja oheisharjoitteluvälineet (5/14). Kun tarkastellaan urheiluakatemioiden vastauksia kokonaisuutena, lajiharjoitteluvälineet (24 %) sekä seuranta- ja testausvälineet (24 %) nousivat muiden edelle. Valmennuksen ja harjoittelun laadun kehittäminen koettiin tärkeimmäksi perusteluksi. Sitä pystyttäisiin parantamaan uusien laji- ja oheisharjoitteluvälineiden avulla: mm. uudet pelivälineet, pallotykit, aseet ja kuntosalitarvikkeet. Harjoittelualustojen uusiminen olisi myös avuksi: keinonurmet, voimistelukanveesit, ja taraflex-matot. Testauksen ja seurannan kehittäminen oli toiseksi merkittävin perustelu. Videopalautejärjestelmät, ylikuormituksen seuranta ja suoritusten fysikaalisten ominaisuuksien mittaaminen korostuivat. Lisäksi harjoitusvälineitä puuttui. Esimerkiksi puutteita oli erityisesti voimistelun tarpeissa: volttirata ja telinevoimistelukanveesi. Valmennuskeskukset nostivat tärkeimpinä kohteina lajiharjoitteluvälineet (4/5 valmennuskeskuksesta), oheisharjoitteluvälineet (4/5) ja seuranta- ja testausvälineet (3/5). Nämä keräsivät vastauksista 79 %. Lajiharjoitteluvälineissä esiin nostettiin pallotykit, ampumahiihdon ja melonnan harjoittelu ja oheisharjoitteluvälineissä voimaharjoittelu- ja taidonoppimisvälineistö. Harjoitusvälineiden kehittämistarpeita perusteltiin samoin kuin urheiluakatemioiden kohdalla.

19 4.2 Arvokilpailuolosuhteet Arvokilpailuolosuhteilla tarkoitetaan eri lajien aikuisten tai nuorten arvokilpailujen (EM tai ylempi taso) järjestämiseen vaadittavia olosuhteita. Kysymykseen vastasivat lajililiitot. 4.2.1 Kehittämistarpeet Arvokisaolosuhteiden kehittämistarpeita oli 19/28 lajiliitolla. Yhteensä lajiliitot nostivat esille 85 hanketta (ks. kuvio 4). Hankkeista 35 (41 %) oli uudisrakentamista, 28 (33 %) peruskorjausta ja 22 (26 %) käsitti molempia. Käsitys hankkeiden kustannuksista oli 11/19 lajiliitolla Hankekohtaisesti kustannukset olivat tiedossa 46 % vastauksista. Hankkeiden aikataulut jakautuivat tasaisesti. Vuoteen 2016 mennessä alkavia hankkeita oli 37 (44 %) ja sen jälkeisiä 35 (41 %). Aikataulu ei ollut tiedossa 13 (15 %) hankkeessa. Monitoimiareena Rinne-ja freestyleolosuhteet 14 14 Jalkapallostadion 11 Ampumarata 10 Vesiurheiluolosuhteet 8 Sisäpalloiluareena Talviurheilustadion Yleisurheilustadion 7 7 7 Uintiolosuhteet 5 Maasto 2 0 2 4 6 8 10 12 14 16 KUVIO 4. Arvokisaolosuhteiden kehittämistarpeiden jakautuminen olosuhteittain (n=85) Lajiliittojen nostamia esimerkkejä Ampumahiihtostadion, Kontiolahti, uudisrakentaminen, 2016 eteenpäin Hiihtostadion, Lahti, peruskorjaus, 2016 eteenpäin FIS Rinne, parkki, Ruka, peruskorjaus, 2014-2016 Rinteet, Levi, peruskorjaus, aikataulu avoinna Sisäpalloiluareena, Helsinki, uudisrakentaminen, 2016 eteenpäin

20 Sisäpalloiluareena, Turku, uudisrakentaminen, 2014-2016 Keskusareena, Tampere, uudisrakentaminen, 2014-2016 Jäähallit (monitoimiareena), Helsinki, Turku, Tampere, peruskorjaus sekä uudisrakentaminen, 2014-2016 Melonta- ja soutustadion, Kaukajärvi, peruskorjaus sekä uudisrakentaminen, 2014-2016 Purjehduskeskus, Helsinki, uudisrakentaminen, 2014-2016 Olympiatadion, Helsinki, peruskorjaus, 2014-2016 Jalkapalloareenat, Veikkausliigapaikkakunnat, peruskorjaus sekä uudisrakentaminen, 2014-2016 Jalkapalloareena (Kansallisstadion), avoinna, uudisrakentaminen, avoinna Ulkouimala, Leppävaara, uudisrakentaminen, 2014-2016 4.2.2 Arvokilpailuolosuhteet paikkakunnittain Tärkeimmiksi huippu-urheilukohteiksi koettiin monitoimiareenat (7/19 lajiliitosta), sisäpalloiluareenat (5/19), yleisurheilustadionit (3/19). Lisäksi Kuusamo (Ruka) nousi aineistosta esille rinne- ja freestyleolosuhteiden osalta. Jääkiekkoliitto, Lentopalloliitto, Koripalloliitto, Painiliitto, Ratsastajainliitto, Taitoluisteluliitto ja Urheiluliitto nostivat monitoimiareenoiden tarpeen. Sisäpalloiluareenoiden kehittämistä esittivät Lentopalloliitto, Koriapalloliitto, Painiliitto, Sulkapalloliitto ja Voimisteluliitto. Yleisurheilustadionin (Olympiastadion) peruskorjaustarpeeseen vastasivat Maastohiihto ry, Palloliitto ja Urheiluliitto. Vastaukset arvokisaolosuhteiden kehittämisestä jakautuivat yhteensä 30 paikkakunnalle. Eniten kehittämistarpeita ja halua oli panostaa pääkaupunkiseutuun, jonne painottui 32 % vastauksista. Kaupungeista eniten kehittämishalua kohdistui Helsinkiin (19 %). Helsingin lisäksi Espoon, Tampereen, Turun sekä Lahden olosuhteita haluttiin kehittää monipuolisimmin (5 eri olosuhdetta jokaisessa). Yhteensä 53 % vastauksista kohdistui näihin kaupunkeihin. Arvokisojen kehittämistarpeet perustuivat yleisimmin lajiliittojen strategiaan. Arvokisojen kehittämistarpeita perusteltiin seuraavasti: Urheiluolosuhteen taso ei riittävä 53 % Urheiluolosuhteen määrä ei riittävä 24 % Urheiluolosuhteen puute 14 % Urheiluolosuhteen monikäyttöisyyden kehittäminen 8 % Yleisimmin (67 %) urheiluolosuhteiden tason kehittäminen edellytti peruskorjausta ja/tai yhdistettynä uudisrakentamiseen. Esimerkiksi olosuhteet eivät täyttäneet kansainvälisiä vaatimuksia kisojen järjestämiseen, taso oli turvallisuusriski ja sosiaalitiloissa sekä oheispalveluissa koettiin puutteita. Urheiluolosuhteen tarvetta perusteltiin mm. ammuntapaikkojen sekä purjehduspaikkojen tarpeella pääkaupunkiseudulla, harjoitushallien rakentamistarpeella jääkiekon ja taitoluistelun tarpeisiin sekä