Aaro Seppälä A.Seppälä Total Quality Oy 2013-05-06 1 Sisäilma puhuttaa Ammattitaitoista pölyn, mikrobien ja hajujen hallintaa tarvitaan vahinkokorjauksissa Julkisuudessa on käyty keskustelua biosidien käytöstä kosteus- ja mikrobivaurioituneiden tilojen kunnostuksessa. Haitallisiksi epäiltyjä guanidiinibiosidejä, PHMG ja PHMG, on käytetty homesaneerauksissa, oikotienä puhtaan lopputuloksen saavuttamiseksi, vieläpä tilojen käyttäjien tietämättä. Tämän seurauksena on syntynyt kohua, jopa ylilyöntejä ja pelkotiloja biosidivalmisteita kohtaan. Tilanne on johtanut siihen, että puhdistus- ja desinfektiotarkoitukseen käytettävä kemikaalit ovat saaneet leiman myrkyt. Sallitut biosidit ovat kuitenkin osa ihmisten terveydensuojelua, muun muassa taudinaiheuttajia ja tuhohyönteistä vastaan sekä teollisessa rakennusmateriaalien suojauksessa. Järjestäytynyt saneerausala reagoi nopeasti viranomaisten ohjeisiin mainittujen biosidien käytöstä. Niitä on ollut pari vuosikymmentä markkinoilla henkilökohtaisessa hygieniassa, haavanhoidossa, elintarvikehygieniassa, laitosten pinta- ja prosessihygieniassa, uima- ja porealtaissa jne. Nyt näitä tehoaineita sisältävät tuotteet on vedetty pois vahinkosaneerausalalta ja korjausrakentamisesta. Niistä PHMG:n käyttö kiellettiin normaalilla tavalla, rekisteröinnin keskeytyessä; PHMB:tä ei siis ole varsinaisesti kielletty; asuintiloissa sen käyttöä suositetaan välttämään. Ammattilaiset hallitsevat biosidit ja niiden oikean käytön Ammattimaisen saneerausalan lähtökohtana on, että korjausten yhteydessä pilaantuneet materiaalit tai vaaralliset aineet puretaan ja vaihdetaan uusiin kunnostussuunnitelman mukaisesti. Jäljelle jätettävät rakenteet ja pinnat puhdistetaan. Tällaisissa töissä käytetään harkitusti myös biosidejä, hajunpoisto- ja desinfektioaineita. Niillä on viranomaisten hyväksyntä, ennen kuin niitä saatetaan markkinoille ja käytetään. Saneerausalan koulutuksessa käydään läpi käsittely- ja suojausmenetelmien lisäksi mm. kemikaalilaki, uusimmat HTP- arvot (Haitalliseksi Tunnettu Pitoisuus) sekä valmisteista laaditut käyttöturvallisuustiedotteet. Suojautuminen tapahtuu aineiden käsittelytavan mukaisesti ja työnantajat hankkivat asianmukaiset henkilösuojaimet ja huolehtivat niiden käytön sekä suojeluohjeiden valvonnasta. Oma lukunsa desinfektion tarpeellisuudesta on vauriokohteiden purkajien turvallisuus. Mikrobikasvun rajoittaminen on usein tarpeen epähygieenisissä olosuhteissa.
Saneerausalan taustakertomus 2 Hajunpoistossa ja desinfektiossa käytettävät valmisteet valitaan kemikaalilain mukaisesti: Kemikaalista aiheutuvien haittojen ehkäisemiseksi toiminnanharjoittajan on, silloin kun se on kohtuudella mahdollista, valittava käyttöön olemassa olevista vaihtoehdoista kemikaali tai menetelmä, josta aiheutuu vähiten vaaraa. Valintaperusteina ovat mm. tehoaineiden myrkyllisyyttä ilmaisevat LD50 ja LC50- arvot, valmisteiden ympäristövaikutukset, TVOC arvot, HTP- arvot sekä asiantuntijatahojen lausunnot. Kohuttujen valmisteiden guanidiinipitoisuus on ollut useimmiten alle 0,5 % valmiina käyttöliuoksena. Niillä korvattiin haitallisempia (ks. LD50- arvot) tuotteita, kuten Natriumhypokloriitti (kloorikaasu liuotettuna lipeään) ja Booriyhdisteet. Elintarviketeollisuudessa, maataloudessa ja terveydenhuollossa - kuten myös saneerausalalla on suuri määrä tilanteita, joissa desinfektio, desinfioiva puhdistus, hajunpoisto ja haitta-aineiden hallinta ovat perusteltuja tai jopa välttämättömiä. Vahinkosaneerausten yhteydessä desinfektioon on tämän kohun myötä ylireagoitu. Desinfektiolla rajataan vahinkoa sekä vähennetään työn aiheuttamia riskejä työturvallisuuslain hengessä. Tehoaine PHMG:n käyttö lopetettiin jo heinäkuun alusta 2012, kun raaka-ainevalmistaja ja maahantuoja luopuivat sen rekisteröinnistä miljoonaluokan tutkimuskustannusten rahoituksen puutteesta johtuen. Tästä johtuen sen käyttö kiellettiin/lopetettiin 1.2.2013 lähtien. Jäljelle jäi PHMB, joka on ollut jo parin vuosikymmenen ajan erilaisten desinfektio- ja suoja-aineiden tehoaineena. Hajunpoisto- ja desinfektioaineilla on saneerausalalla kaksi pääkäyttötarkoitusta: 1) Työkohteen desinfektio vähentää biologisia riskitekijöitä epähygieenisissä olosuhteissa, esim. viemärivahingoissa, kalmansaneerauksissa, eläinsuojien saneerauksissa sekä kosteus- ja mikrobivaurioiden korjauksessa. Näissä käytetään ULV- (pienpisara-)tekniikkaa. Henkilökohtaisina suojaimina on tuolloin ULV- menetelmiin ohjeistetut suojaimet, kuten puhallinmoottorilla varustettu kokonaamari ja ihonosat peittävät kemikaalihaalarit, suojakäsineet ja -jalkineet. 2) Korjauskohteiden viimeistelyssä desinfioivia valmisteita käytetään rajoitetusti, mm. pintojen pyyhinnässä ns. homeettomaksi siivouksissa. Todettakoon, että niissä on jo vuosien ajan ohjeistettu käytettäväksi hapettavia peroksideja tai kloorijohdannaisia, (Ttl:n ohjeessa myös otsonointia) niiden hajunpoistovaikutuksen vuoksi. Toinen kemikaalien käyttöalue on viimeistelyvaiheen tärkeä osa, hajunpoisto, joka helposti sekoitetaan desinfektioon.
(Erillinen tietoruutu hajunpoiston Top Ten ) 3 Hajunpoistomenetelmien TOP 10 1. Fysikaalinen hajunpoisto purkamalla, materiaalit vaihtamalla 2. Fysikaalinen hajunpoisto ilmastoimalla, tuulettamalla, pesemällä 3. Fysikaalinen hajunpoisto; (kostutus,) lämmitys/jäähdytys 4. Hajottaminen kemiallisesti hapettamalla 5. Hajun muokkaaminen 6. Hajun laimentaminen ilmasta; ilmanpuhdistimet, ionisointi 7. Hajottaminen mikrobiologisesti 8. Hajottaminen otsonoimalla (irtaimiston kontti-/kammiokäsittely) 9. Hajun ennalta estäminen, desinfektio 10. Hajun kapselointi, ilmastoitu koteloiminen, pinnoittaminen OUT! Hajun naamiointi, peittäminen Milloin hajujen poistoon pitäisi kiinnittää erityistä huomiota? Kosteus- ja homevaurioita on monenlaisia; osa niistä ei aiheuta minkäänlaisia oireita. Näissä tapauksissa hajunpoistoon ei välttämätöntä syytä ole. Jos kosteusvaurioon liittyy runsaasti oireita ja tila halutaan ongelmattomasti ottaa nopeasti käyttöön, on syytä miettiä erityisiä toimenpiteitä hajujen poistamiseksi. Joissakin erittäin ongelmallisissa tapauksissa kaikkien työpaikalta siirrettävien esineiden (työkalujen, huonekalujen, taideteosten yms.) käsittelyyn on kiinnitetty erityistä huomiota. Tällöin hajujen poistaminen ei ole ollut toimintaa ohjaava tekijä, vaan kaikki korjausten jälkeenkin käytettävät esineet on haluttu puhdistaa oireilun ja sairastelun lopettamiseksi. Hajujen poiston tavoitteena voi olla ensisijaisesti hoitaa hajua. Voidaan kuvitella myös niin, että hajut ovat indikaattorina mahdollista terveyshaittaa aiheuttavasta tekijästä, joka samalla poistetaan. Ruotsalaiset kosteus- ja homevaurioiden tutkijat ja korjaajat korostavat onnistuneiden korjausten ehtona olevan vaurioiden syyn ja vaurioituneiden rakenteiden poistamisen ohella myös hajujen poistamista. Suomalaisissa korjausohjeissa ei ole erityisesti huomioitu hajujen poistoa, vaan huomio on kiinnitetty syiden ja vaurioiden poistoon. Kosteusvaurion aikana hajua aiheuttavia (ja muitakin) kemiallisia aineita sitoutuu ympäristön pintoihin. Pinnan rakenne vaikuttaa siihen, miten voimakasta tämä sitoutuminen on. Pehmeät sisustusmateriaalit, kankaat, tapetit ja äänieristysmateriaalit imevät haisevia yhdisteitä tehokkaammin kuin kovat pinnat. Lisäksi kovien pintojen mekaaninen puhdistaminen on helpompaa. Mikäli huomio kiinnittyy vain ja ainoastaan vaurioalueeseen, on mahdollista, että haitallisia ja haisevia tekijöitä jää muihin rakenteisiin ja materiaaleihin.
Haitalliset kemikaalit liikkuvat sisäilmasta materiaaliin (vaurion aikana) ja materiaalista sisäilmaan (korjausten jälkeen) pitoisuuserojen perusteella ja tämän takia ajan kuluessa materiaaleihin sitoutuneet epäpuhtaudet laimenevat. Kyse ei siis yleensä ole pitkään (vuosia) jatkuvasta ongelmasta. (Työterveyslääkäri 2005;23(2):ss.176-177, Markku Seuri) 4 Ihmisen hajuaisti Vesivahingot vaativat sekä desinfektiota että hajunpoistoa Vesivahingon yhteydessä esiintyvät mikrobit ovat pahoja sisäilman saastuttajia. Eloperäistä ainetta hajottavat bakteerit ja sienet ovat hyödyksi luonnossa, mutta ne kasvavat siellä, mistä löytävät sopivat olosuhteet. Samaiset mikrobit voivat vahingoittaa rakenteita ja irtaimistoa vesivahingon jälkeen tai pitkään vallinneen korkean ilmankosteuden seurauksena. Pieni vesivahinko johtaa massiiviseen korjausrakentamiseen, mikäli mikrobit saavat rakennuksesta tukevan otteen. Ammattitaitoinen vahinkosaneeraaja hallitsee työmaan suojauksen, desinfektion, purkutyöt, jätteiden käsittelyn, kuivausprosessin, sekä oman ja sivullisten terveyden varjelemisen. Mikro-organismien aineenvaihduntatuotteet aiheuttavat maakellarimaisen, tunkkaisen hajun ja ärsyttävät ihmisen limakalvoja. Itiöiden lisäksi useat lajit erittävät toksiineja, myrkyllisiä kaasumaisia yhdisteitä, etenkin lähdettäessä purkamaan ja puhdistamaan vauriokohdetta. Vesivahinko tuo mukanaan tauteja aiheuttavia bakteereja Tilojen käyttäjille tulee kertoa, että olosuhteet paikan päällä saattavat olla vaaraksi terveydelle. Ihmisiä ei kuitenkaan saa pelotella. Ammattitaitoiset korjaustyöntekijät varmistavat myös omaa turvallisuuttaan käyttämällä puhallinmoottorilla varustettua kokonaamaria ja yhdistelmäsuodatinta. Paljaat ihonosat suojataan useimmiten lyhytaikahaalarilla ja suojakäsineillä. Saneerattava alue eristetään osastointimenetelmällä ja alipaineistetaan. Tämän lisäksi käsitellään mahdollisimman nopeasti kaikki märät materiaalit desinfiointiaineella, esim. peroksideilla. Sen jälkeen poistetaan pilaantuneet materiaalit, ilmankosteutta alennetaan kosteudenpoistajilla ja kuivataan puhaltimilla sekä
5 samalla puhdistetaan ilmaa ilmanpuhdistajilla. Homekasvun valtaama alue täytyy puhdistaa ennen kuivauspuhaltimien käyttöä. Sienten itiöt aktivoituvat nopeasti, jos orgaaniset materiaalit kastuvat ja/tai ilmankosteus nousee. Vaikka mikrobikasvua voidaan rajoittaa desinfiointiaineilla, sen ilmestyminen uudelleen voidaan estää vain puuttumalla kasvulle otollisiin olosuhteisiin. Epänormaali kosteus poistetaan ja ylläpidetään n. 40 % suhteellista ilmankosteutta. Alipaineistuksella ja ilmanpuhdistajilla hallitaan mikrobeja, pölyä ja hajuja Ilmanpuhdistaja poistaa ilmassa leijuvat hiukkaset ympäröivästä ilmatilasta. Esisuodatuksessa sisäilmasta saadaan poistettua lähes kaikki suurimmat hiukkaset. Niiden poistaminen suhteellisen edullisten esisuodattimien avulla pidentää kalliimpien pääsuodattimien käyttöikää. Eräissä ilmanpuhdistajissa on mahdollisuus käyttää aktiivihiilisuodatinta, tai uudentyyppistä Nanosuodatinta joka poistaa sisäilmasta haisevia kaasumaisia yhdisteitä. Tällaista on mm. maakellarin haju kosteusvauriokohteessa. Yksi gramma aktiivihiiltä imee jopa 2000 neliömetrin pintaalalla kaasumaisia hajumolekyyleja itseensä! Hyvän suodatuksen aikaansaamiseen tarvitaan HEPAsuodatinta, jonka erotusaste on vähintään 99,97 %. Saneerausalalla tarvitaan uusia parhaita käytäntöjä, myös tehokkaita kemiallisia valmisteita, perustellusti harkiten ja yhdessä viranomaisten ja tutkijoiden kanssa menetelmiä kehittäen. Aineiden oikea käsittely on vaativaa haitta-aineiden käsittelyyn rinnastettavaa ammattityötä. Olisi hyvä, jos vain koulutetut ja sertifioidut yritykset saisivat suorittaa tällaisia käsittelyjä. Korjausrakentaja välttää vakavia vastuuongelmia suunnittelemalla ja dokumentoimalla työkohteen sekä aina varmistumalla, että se on täysin kuiva ja pölytön ja että muu tarvittava viimeistely on huolellisesti suoritettu. Lisätietoja A.Seppälä Total quality Oy ASTQ Supply House Luoteisrinne 4 C 02270 Espoo Puh. 020 7780 790, Fax 09-524 509 www.astq.fi Auktorisoidut JVT- liikkeet: www.vahinkopalvelut.net Valtuutetut Asbesti- ja pölysaneerausliikkeet: www.sapry.fi