CANTUNDO 1. versio, 15.4.2010 Sauli Sampo
INT. MAKUUKAMMARI -- AAMU Aamuauringon valo taittuu ikkunaverhon läpi ja osuu MIKON (13) kasvoihin. Mikko makaa sängyllään ja avaa silmänsä. Sänky on korkeareunainen, vanhanaikainen puusänky. Mikon pään vieressä tyynyllä on kirjekuori. Mikko huomaa kirjeen, ottaa sen käteensä ja pyörittelee sitä. Sen päällä lukee käsinkirjoitettu teksti: Mikko. Hän nousee istumaan sängyn laidalle. Puinen sänky narisee. Mikko repii kuoren auki. Ottaa kirjeen sen sisältä. Jää tuijottamaan sitä. Ikkunaverho heiluu aavistuksenomaisesti ilmavirrassa hänen takanaan. INT. HÄTÄKESKUS -- YÖ Puhelimen hälytysääni tuuttaa. Hätäkeskus. Linjalta kuuluu rahinaa, nyyhkettä, katkonaista hengitystä. Hätäkeskus. Kuka soittaa? NAINEN PUHELIMESSA Ei. Ei. Ei voi. Ei... LEIKATAAN MUSTASTA (32) istuu suuren pöydän ääressä headset päässään. Hänen edessään pöydällä on neljä monitoria. Kauempana seinällä on suurempia monitoreja, joissa juoksee tekstiä ja kuvaa. Soititte hätäkeskukseen. Mitä on tapahtunut? Rahinaa, nyyhkettä, katkonaista hengitystä. NAINEN PUHELIMESSA Viilsi. Kaulaan. Mikko on jähmettyneenä paikoilleen, toinen käsi tietokoneen hiirellä, toinen näppäimistöllä.
JATKUU: (2) 2. Rauhallisesti. Mikä viilsi? NAINEN PUHELIMESSA Valtimot. Auta. Auta Jeesus. Mikko siirtelee ja klikkailee hiirtä. Monitoriin ilmestyy ikkunoita. Mikko klikkailee niitä aktiivisiksi. Viereisessä pöydässä toinen päivystäjä, PEXI (30) keskustelee toisen soittajan kanssa napsutellen samalla kuulakärkikynää. PEXI Onko hän tajuissaan? Hyvä. Tarkkailkaa ja puhutelkaa häntä. Pexi vilkaisee viereiseen pöytään. Mikko jatkaa siellä omaa keskusteluaan. Rahinaa, kolinaa. Mistä soitatte? NAINEN PUHELIMESSA Palo... Paloaukeankaari. Viis aa viis. Makuuhuoneessa. Laitoin oven lukkoon. Paloaukeankaari viisi aa viisi? Mikon toinen käsi on hiirellä, toinen näppäimistöllä. Monitorin ikkunassa näkyy nappula, jossa lukee: Tee hälytys. Mikko katsoo Pexiä viereisessä pöydässä. PEXI Soittakaa heti uudelleen, jos tilanne muuttuu. Pexi ottaa kahvimukin käteensä. Osoittaa sitä sormella katsoen Mikkoa. Mikko nyökkää Pexille. NAINEN PUHELIMESSA Se on täällä vielä. Eteisessä. Mikko kääntyy katsomaan monitorejaan. Mikä? Kuka?
JATKUU: (3) 3. NAINEN PUHELIMESSA (off, kuiskaten) Anteeks. Anteeks. Mikko on hiljaa. Hiiren kursori on hälytyspainikkeen päällä. Haloo. Hätäkeskus. Oletteko vielä siellä? Hiljaisuus. Mikko katsoo ruutua ja hälytyspainiketta jonkin aikaa paikoilleen jähmettyneenä. Napsauttaa sitä lopulta. Ruutuun ilmestyy uusi ikkuna, jossa teksti: Haluatko varmasti välittää hälytyksen? Toimintoa ei voi perua. Haloo. Hätäkeskus. Mikko miettii hetken. Klikkaa sitten nappia, jossa lukee: OK. Hän riisuu headsetin päästään jääden tuijottamaan monitoreja edessään. INT. KAHVIHUONE -- YÖ Puinen kuksa on kahviautomaatin alla. Automaatista kuuluu hurina ja kuuma vesi alkaa lorista kuksaan. PEXI Kiitti vielä siitä vuoronvaihdosta. Mikko seisoo kahviautomaatin edessä. Ottaa kuksan sen alta kääntyen ympäri. Hän kävelee kohti pöytää, jonka ääressä Pexi jo istuu muki edessään. PEXI Tarjoisin kaljat, mutta ethän sä perkele juo. Mikko istuutuu Pexiä vastapäätä ja ottaa pöydältä teepussin. Laittaa sen kuksaansa. Miehet ovat hetken hiljaa. Pexi hörppii kahvia mukistaan. Pexi tuhahtaa. Onkos jälkikasvu antanu nukkuu? PEXI Päivisin ei mitään toivoo. Sehän se näis lepakkovuorois tökkii. Koskas tää ihanuus sulla on edessä?
JATKUU: (2) 4. Mikon kasvoilla käy pieni hymy. Hän tuijottaa kuksaansa. No kattotaa ny. PEXI Eiks teillä lapinpojilla tossa iäs oo jo yleensä vähintään viis kläpii? Vai mikskä te nyt niitä sanotte? Mikko pyörittelee kuksaa pöydällä pieni virne kasvoillaan. Siihen tarvittais varmaan se lapin tyttö kanssa. Pexi hörähtää nauramaan. Mikko pyörittelee edelleen kuksaansa pöydällä katsellen sitä ja virnistäen. Samassa kahvihuoneen ovi aukeaa. Oviaukkoon ilmestyy hiukan kaljuuntunut mies, VUOROMESTARI (50) mustassa palomiehen univormussa. Mikko ja Pexi kääntyvät katsomaan häntä. VUOROMESTARI Mikko. Tuutsä käymään. INT. NEUVOTTELUHUONE -- YÖ Mikko seisoo räikeässä loisteputken valossa tuijottaen eteensä. Siellä ei sitten ollu ketään, vai? Vuoromestari seisoo neuvotteluhuoneen pöydän toisella puolella katsellen ikkunasta yön pimeyteen. Hän kääntyy ympäri ja astelee hitaasti katseensa maahan luotuna. VUOROMESTARI No olihan siellä. Joku mummo ja helvetisti kissoja. Mutta ei niillä mitään hätää kuulemma ollu. Mikko seisoo hiljaa paikoillaan. Vuoromestari astelee takaisin ikkunan ääreen. Kuulinko mä sitten väärin sen osotteen? Vuoromestari katsoo ikkunasta ulos.
JATKUU: (2) 5. VUOROMESTARI Siinäpä se. Ei oo mistä tarkistaa. Mikko tuijottaa esimiestään äänettömänä. VUOROMESTARI Ei oo taltiota. Miten nii ei? VUOROMESTARI Ootsä Mikko tehny kuinka monta yövuoroo nyt peräkkäin? No on niitä nyt jonninverran. Onks siinä tallennussysteemissä jotain vikaa? Vuoromestari kääntyy. Vilkaisee nopeasti Mikkoa silmiin ja kääntää sitten katseensa alas. VUOROMESTARI Sä oot skarppi jätkä ja tehny tätä hommaa jo pitkään. Sä tiedät miten se systeemi toimii. Ei siinä oo vikaa. Vuoromestari nostaa katseensa hitaasti Mikkoon. Miehet tuijottavat hetken toisiaan ääneti. VUOROMESTARI Tää on vakava juttu, Mikko. Sun tekemän hälytyksen perusteella siellä oli Paloaukeankaaressa aika kuhina. Yksikkö poikineen paikalla. Poliisitki jo piiritysketjua pystytti. Ja meillä ei oo mitään nauhalla. Mikko mittailee lattiaa katseellaan. Siellä oli nuori nainen. Sano tulleensa viillellyks... VUOROMESTARI Ja sen naisen nimi oli?
JATKUU: (3) 6. En ehtiny saamaan sitä. Kysyin kyllä. Muistaakseni. Ja se sano, että joku hiippari oli vielä siellä asunnossa. Näin se kyllä sano. Ei... helevetti. VUOROMESTARI Oli miten oli. Mun on pantava sut jäähtymään vähäks aikaa. Ei mulla oo tarvetta. VUOROMESTARI Mulla on. Mä tästä vastuun kannan viimekädes. Mikko tuijottaa lattiaa. VUOROMESTARI Meet jäähtymään. Tutkitaan asiaa sitten muutaman päivän päästä. EXT. TIENRISTEYS -- AAMU Mikko seisoo tienristeyksessä ja katsoo tienviittaa. Siinä lukee: Paloaukeankaari. Hän vilkaisee pari kertaa ympärilleen ja lähtee sitten kävelemään katua pitkin ylös mäkeen. Katu on hiljainen. Muita ihmisiä ei näy. Mäen päällä kasvaa korkeita, vanhoja honkia. Ympärillä näkyy 50-60-luvuilla rakennettuja matalia kerrostaloja. EXT. PALOAUKEANKAARI 5 -- HETI PERÄÄN Mikko saapuu mäen korkeimmalla kohdalla sijaitsevan kerrostalon kulmalle. Talon seinässä olevassa maitolasisessa kuutiossa on numero 5. Mikko seisoo hetken pihapiirissä katsellen ympärilleen. Suunnistaa sitten kohti A-rappua. INT. PALOAUKEANKAARI/RAPPUKÄYTÄVÄ -- HETI PERÄÄN Mikko lähestyy rappukäytävän toisen kerroksen päädyssä olevaa ovea. Postiluukussa on teksti: 5 Rummukainen. Mikko seisoo hetken oven edessä. Soittaa sitten ovikelloa. Ovea raotetaan. Siinä on turvaketju. Kissan kuono ilmestyy oven rakoon Mikon polven alapuolelle. Kuuluu rapinaa.
JATKUU: (2) 7. MUMMO Nelli, ei. Kuka siellä? Anteeks. Mun nimi on Mikko Mäkelä... MUMMO Niin, ja? Niin. Kävikö täällä viimeyönä poliisi? Hetken aikaa on hiljaista. Kuuluu vain kissan kynnen rapinaa oven sisäpintaa vasten. MUMMO Niin, entäs sitten? Mikko kaivaa lompakostaan ajokorttinsa. Työntää sen oven rakoon. Mun nimi on tosiaan Mikko Mäkelä. Mä... minä olin se, joka hälytin poliisit tänne. Mikko seisoo oven takana pitäen ajokorttiaan oven raossa. Kissa raapii ovea. INT. PALOAUKEANKAARI/ETEINEN -- HETI PERÄÄN Mikko seisoo eteisessä, oven edessä. Katselee ympärilleen. Kolme kissaa pyörii hänen jaloissaan. MUMMO Miulta meni melkosen monta aikaa tolkuttaa niille, etten olt soittanu. MUMMO (80) seisoo hiukan kumarassa kastelukannu kädessään olohuoneen oven pielessä katsellen Mikkoa. MUMMO Mites sie poikaparka menit semmosta tekemään? Mä. Mä en tiedä. Siksi mä tänne tulin. Jos vaikka löytyis joku vastaus.
JATKUU: (2) 8. Mummo katselee Mikkoa pitkän aikaa ääneti. Mikko ei keksi enempää sanottavaa. Hän alkaa vilkuilla ympärilleen. Hän huomaa makuuhuoneen ovessa olevan lukon. Jää tuijottamaan sitä. MUMMO Mitäs sie tarkalleen ottaen sitte kuulit? Mikko tuijottaa lukkoa vastaamatta. MUMMO Siinä puhelussa. Mitäs sie kuulit? Mikko kääntää katseensa pois lukosta. Niin. Joku nuorempi nainen. Sillä oli hätä. Paha tilanne. Mummo tutkailee Mikkoa. Sitten hän tekee eleen, ikäänkuin aikoen sanoa jotain. Mikko kuitenkin keskeyttää. Mutta turhaan mä teitä vaivaan nyt tällä. Kiitos vaan. Että sain tulla. Hyvää jatkoa. Mikko kääntyy ja avaa ulko-oven. Livahtaa siitä ulos estäen kissoja pääsemästä samalla ovenavauksella. Mummo jää katselemaan pää kenossa Mikon perään. EXT. PALOAUKEANKAARI 5/PIHA -- HETI PERÄÄN Mikko kävelee nopeasti ulos rappukäytävän ovesta. Pysähtyy hetkeksi hengittäen syvään muutaman kerran. Hän vilkaisee vielä ylös asunnon ikkunaan. Mummo näkyy seisovan ikkunan takana katsellen Mikkoa. Mikko kääntyy ja kävelee pois. INT. OLOHUONE -- PÄIVÄ Mikko makaa olohuoneen sohvalla tuijottaen kattoa. Huoneen toisesta päästä kuuluu jotain ääniä ja askeleita. Mikko nousee istumaan. (28) astelee unisen näköisenä Mikon luo. Hänellä on yllään hihaton t-paita, jalassaan bokserit. Hänen lyhyet hiuksensa ovat sekaisin nukkumisen jäljiltä. Nea istahtaa hajareisin Mikon syliin. Mikko retkahtaa takaisin selälleen sohvalle. Mikon paidan etumuksessa on tietokoneen painiketta muistuttava ovaalikuvio. Siinä on teksti: Can t undo.
JATKUU: (2) 9. Nea hyväilee sormellaan Mikon rintakehää. Mihin aikaan sä oot tullu? Mä en kuullu. Ihan normaalisti. Mä en halunnu herättää. Oisitpa vaan herättäny. Nea katsoo Mikkoa hiukan hymyillen. Hän hieroo Mikon rintaa ja sujauttaa kätensä tämän paidan sisään. Mikko yrittää saada hymyn kasvoilleen, mutta se häviää melkein heti. Mikko kääntää katseensa sivuun. Nea lopettaa hyväilyn, vetäisee kätensä Mikon paidan alta. Katsoo Mikkoa. Mikä vialla? Mikko kääntää katseensa Neaan. Ei täs kai mitään. Vähän vaan väsyttää. Nea kömpii Mikon päältä ja vetäytyy sohvan toiseen nurkkaan istumaan. Mikko tuijottaa tyhjyyteen. Oishan se kiva, jos ehittäis joskus samaan sänkyyn. Edes silloin, ku on sama duunivuoro. Nea katsoo Mikkoa. Mikko ei vastaa, tuijottelee edelleen kaukaisuuteen. Sanoisit jotain, Mikko. Pliis. Mikko ei vastaa. Nea pudistaa päätään. Nousee sitten sohvalta. Mä lähen nyt kyllä treeneihin. Kiva ku pääsit käymään. Nea kävelee pois. Mikko jää makaamaan sohvalle. Hän sulkee silmänsä asettaen kätensä niiden päälle.
10. INT. AUTO -- PÄIVÄ Mikko istuu autossa ja ajaa maantietä pitkin. Ulkona näkyy vuoroon peltoa ja metsää, maalaismaisemaa. Mikko ohittaa huoltoaseman. Sen pihasta tielle, Mikon perään kurvaa vanha, punavalkoinen Volkswagen Kleinbus. Mikko näkee taustapeilin kautta autovanhuksen. Hän pudistaa päätään, ikäänkuin tunnistaen auton. Mikko kiihdyttää vauhtiaan ja vaihtaa isomman vaihteen päälle vilkuillen tuon tuosta taustapeiliin. EXT. MÖKIN TAKAPIHA -- PÄIVÄ Mikko nousee autostaan paiskaten oven kiinni. Hän vilkaisee taakseen metsätielle. Kävelee sitten autonsa peräkontille ja ottaa sieltä sorkkaraudan sekä lekan. Kleinbus lähestyy hitaasti metsätietä Mikon selän takana. Mikko ei katso taakseen. Hän kävelee työkalut kainalossaan pois. Kleinbus pysäköi Mikon auton viereen. Etuovesta nousee VANHA MIES (70). Hänellä on yllään armeijan peltipaita, siniset haalarit, jaloissaan kumiteräsaappaat. Hän seisoo autonsa vieressä tuijottaen Mikon suuntaan. VANHUS Jumalan rauhaa, poika. Mikko palaa takaisin autolleen kävellen vanhuksen ohi, vastaamatta tälle. Mikko ottaa tavaratilasta lisää työkaluja. Vanhus seuraa katseellaan Mikkoa. Mikko kävelee jälleen vanhuksen ohi. Vanhus katsoo Mikon perään. Kääntyy sitten ja kävelee Kleinbusin toiselle puolelle. Kuuluu, kuinka hän avaa auton sivuoven. EXT. MÖKIN ETUPIHA -- HETI PERÄÄN Mikko astelee vanhan, ränsistyneen kesämökin edustalle. Hän seisahtuu kuistin eteen ja viskaa työkalut kädestään maahan. Katselee kuistia. Vanhus raahaa isoa, puista työkalupakkia ja pysähtyy Mikon taakse. Kyllä mie pärjään yksinki. Vanhus mittailee mökkiä katseellaan. VANHUS Mist sie aattelit alothaa? Mikko kävelee kuistin luo. Hän potkii mädännyttä etulaudoitusta. Siitä lähtee irti palasia.
JATKUU: (2) 11. VANHUS Pahaks on päässy. Mikko tuijottaa laudoitusta vaitonaisena. Vanhus astelee hänen taakseen. VANHUS Ensinnä pithää repiä vanhat ja mä ät pois. Kiitti neuvost. Mikko kääntyy ympäri ja kävelee vanhuksen ohi. Tämä seuraa Mikon menoa katseellaan. Mikko poimii maasta sorkkaraudan. Kävelee sitten takaisin kuistin luo. Alkaa kampeamaan sorkkaraudalla lautoja irti. Vanhus katsoo touhua hetken. Kääntyy sitten hakemaan omasta työkalupakistaan sorkkaraudan. Tulee kuistin luo ja alkaa Mikon lailla repimään lautoja irti koolauksesta. EXT. MÖKIN RANTA -- PÄIVÄ Mikko ja vanhus istuvat vihertävän levän peittämän, ylösalaisin käännetyn lasikuituveneen päällä järven rannassa. Mikko halkaisee sämpylän käsillään ja tunkee sen sisään nakkia. Vanhus katselee Mikon toimia. Mikko haukkaa sämpylää. Vanhus ojentaa Mikolle vanhaa limsapulloa, jossa on posliininen korkki. Pullossa on valkoista nestettä, maitoa tai piimää. Mikko pudistaa päätään. Hän poimii jalkojensa juuresta muovisen kokispullon. Avaa sen ja hörppää. Vanhus vetäisee pullonsa takaisin. EXT. MÖKIN ETUPIHA -- ILTA Kuistin päällilaudoitus on revitty kokonaan pois. Pelkkä koolinkikehikko on jäljellä. Kuistin edusta on täynnä rikkinäisiä, lahoja laudanpätkiä. Mikko potkii niitä kasaan. Vanhus kopistelee sorkkaraudallaan kuistin koolinkeja. VANHUS Uusii pithää nämäki. Antasit olla jo. Vanhus kääntyy katsomaan Mikkoa. Hän astelee hitaasti sorkkarauta olallaan lähemmäs. Kiertelee Mikon selän takana. Mikko huomaa vanhuksen liikkeet, muttei käänny katsomaan tätä. Lopettaa lautojen potkimisen.
JATKUU: (2) 12. VANHUS Ooksie siskostas mithään kuulluna? Mikko katselee lautakasaa edessään. Kestä niistä? Vanhus seisahtuu hetkeksi. Jatkaa sitten asteluaan. VANHUS Elä pilikkaa. Mikko vilkaisee takaviistoon. Jatkaa sitten lautakasan potkimista. Ei oo pirhauteltu. VANHUS Malla se taithaa tehä niinkun ne muutki tyäret. Ei niistä sen koommin kuulu. Vanhus jää seisomaan selin Mikkoon. Katselee mökkiä. VANHUS Eivät ees äitisä maahanpanijaisii ilmahtuneet... Vaikka tiesivät. Nii se maailma veti. Nii se baabel heit houkutti. Mikko nostaa katsettaan lautakasasta. Isä... VANHUS Äitisä sai kantaa siittä rankasun. Isä lopeta. VANHUS Että hyöt baabeliin karkasvat. Mikko sulkee silmänsä. Samassa mökin kuistilta kuuluu kännykän soittoääni. Mikko kääntyy katsomaan. Isä kääntää hitaasti katseensa Mikkoon. Mikko lähtee kohti kuistia. Isä laskee katseensa hitaasti maahan.
13. INT. URHEILUHALLI -- ILTA Nea astelee hitaasti salibandykaukalon laidalla iso urheilukassi olallaan. Hänellä on huivi sidottuna hiestä märkiin hiuksiinsa. Yllään hänellä on väljät shortsit ja pelipaita. Nea pitää kännykkää toisella korvallaan. Hän on juuri laskemassa sen alas, kun nostaakin sen takaisin korvalleen. Nea pysähtyy. Ai vastasit sentää. Olin jo katkasemas. Ootsä duuniin lähössä? Miten nii et mee? Mökillä? Mitä... Nea laskee urheilukassin lattialle. Mikko. Me ollaan puhuttu tästä. Se on mun mökki. Mä oon sen periny. En mä haluu sitä kunnostaa. Mä haluun myydä sen! Vittu. Nea nostaa toisen kätensä silmilleen. Hieroo niitä raivoisasti. Nostaa sitten katseensa eteen. Sun isäs. Mitä helvettii se nyt siellä tekee? Nea pyllähtää istumaan kaukalon reuna-aidan päälle. Mikko. Sori. Mä en haluis nyt sanoo sun faijastas näin. Mutta minkä helvetin takii se on siellä nyt, kun ei se oo suostunu koskaan muakaan edes tapaamaa? Joo. Auttaa. Okei. Ei helvetti. Helvetin helvetti. Mä ajan sinne. Mä haluun nyt nähä sen ukkelin vihdoinki. Nea painaa puhelimen kiinni. Tuijottaa sitä pudistaen päätään.
14. EXT. MÖKIN ETUPIHA -- HETI PERÄÄN Mikko seisoo kuistin kehikon edessä ja katsoo kännykkää kädessään. Isä seisoo jonkin matkan päässä hänen takanaan tarkkaillen tätä. Nea soitti. On tulossa tänne. Mikko kääntyy katsomaan isäänsä. Tämä katsoo Mikkoa vaitonaisena. Mikko tuijottaa takaisin. Miehet ovat tovin vaiti. Mie sanoin et sie oot täällä. Isä tuijottaa vielä hetken. Pudistaa sitten päätään. Lähtee kävelemään. Poimii työkalujaan maasta ja asettelee niitä puiseen pakkiinsa. Nostaa pakin ja lähtee kävelemään hitaasti kohti autoaan. Mikko seuraa katseellaan pysyen paikoillaan. Laskee katseensa alas. Isä heittää pakin sivuovesta. Kiertää sitten auton etupuolelle ja avaa kuljettajan puoleisen oven. Kääntyy katsomaan Mikkoa. ISÄ Se siun hellus. Ei oo Jumalan lapsia. Isä nousee Kleinbusiinsa paiskaten oven kiinni. Käynnistää auton. Peruuttelee ja kääntyy metsätielle. Mikko nostaa hitaasti katseensa kauas järvelle. EXT. MÖKIN PIHA -- ILTA Nea seisoo mökin kuistin edessä. Tuijottaa irtirevittyjä, lahonneita lautoja pihamaalla. Ei helvetti. Mikko astelee mökistä kuistille. Hänellä on avattu nakkipaketti toisessa, puoleksi syöty nakki toisessa kädessään. Nea kääntyy katsomaan Mikkoa. Älä ny märsää. Märsää. Huomaa kyl et sun faijas on ollu täällä. Sä puhut tota ihme tornioo.
JATKUU: (2) 15. Meänkielt. What ever. Nea kääntää katseensa takaisin lautakasaan ja kuistin aukirevittyyn verhoiluun. Mitä sä nyt ajattelit niinku tehä tolle? Paan päällilaudat uusiks. Ja koolauksenki niiltä osin ku tarvii. (naurahtaa) Missä välissä? Ja millä rahalla? Mun piti myydä tää tänä kesänä. Ei siihen kauaa mee. Isä auttaa mua tän kanssa. Isä auttaa joo. Minkä piileskelyltää ehtii. Vittu sulla on kyllä kumma perhe. Tää sun faijas ensinnäki ja sitten vielä se sun systeris. Nea kääntää katseensa Mikkoon. Montako kertaa mä oon pyytäny, että käskisit sitä Mallaa meille vaikka ihan käymään. Mut ei. Saati että näistä jompikumpi haluis mut nähä. Eihän täs oo ku toista vuotta kohta asuttu kimpas. Ja mikset sä oo muuten duunissa? Sullahan pitäis olla kait yövuoro. Mikko heittää loppupätkän nakkia suuhunsa. Kääntyy hitaasti ympäri ja astelee sisään mökkiin. Nea vilkaisee lautakasaa ja lähtee sitten kävelemään kohti mökkiä.
16. INT. MÖKKI -- HETI PERÄÄN Mikko seisoo mökin tuvan hämärässä. Hän raapaisee tulitikun ja nostaa myrskylyhdyn pöydältä. Sytyttää siihen tulen. Nea ilmestyy oviaukkoon jääden nojaamaan karmia vasten. Hän tuijottaa Mikon toimia. Pitäiskö mun tietää jotain? Mikko laskee lyhdyn pöydälle ja katseensa alas. On sanomaisillaan jotain. Kääntelee katsettaan mökissä. Ne laitto mut lomalle. Nea ei sano mitään. Tuijottaa Mikkoa karmiin nojaten. Mikko naurahtaa. Mä olin kait kuullu osotteen väärin tai jotain. Ja joku kuoli? Ei. Kukaa ei kuollu. Siinähän se just onki. Kerro. INT. SAUNA -- YÖ Nea ja Mikko istuvat mökin saunan ylälauteella alastomina. Mikko nojaa selällään seinään ja Nea lepää hänen sylissään. Myrskylyhty ja kiukaan pesästä kajastava tulenloimotus valaisevat tilaa. Kuuluu palavien puiden pihinää. Sun pitää puhuu tosta jollekki. Mikko on vaiti. Haroo märkiä hiuksiaan. Jos siinä nauhotuksessa on vikaa, ni onhan se kaikkien edun mukasta saada se kuntoon. Nea nostaa katsettaan Mikkoon.
JATKUU: (2) 17. Vai? Mikko ei vastaa. Nea kääntää katseensa takaisin kiukaan pesään. Mitä ne aikoo seuraavaks tehdä. Siellä hätiksessä? Mä joudun kai kuultavaks. Jos ei asia selvii ennen sitä. Mikko ja Nea tuijottavat kiukaan pesää. Palavat puut pihisevät. INT. MAKUUKAMMARI -- YÖ 13-vuotias Mikko nostaa täyteen pakatun repun sängyltä. Heittää sen selkäänsä. Lähtee hitain askelin kohti huoneen ovea. Pysähtyy sen eteen. Kääntyy ympäri ja hiipii takaisin sängyn luo. Mikko nostaa patjaa. Sen alla on kirjekuori. Hän sujauttaa sen takkinsa povitaskuun. Kääntyy sitten ympäri ja hiipii ovelle. Avaa sen varovasti. Häipyy ulos. EXT. KAURAPELTO -- HETI PERÄÄN Mikko harppoo polvea korkeamman viljan seassa reppu selässään. Taustalla kesäyön hämärässä näkyy suuri, maalaamaton maalaistalo, sen pihan perällä navetan vieressä pysäköitynä punavalkoinen Kleinbus. Koira alkaa haukkua. Sitten toinen, kolmas, useampi. Mikko vilkuilee taakseen. Kiihdyttää vauhtiaan. Juoksee. Tihentyneen hengityksen ääni sekoittuu kaurantähkien napsahteluun Mikon juoksevia jalkoja vasten. INT. KAHVILA -- PÄIVÄ Aikuinen Mikko astuu sisään kahvilaan. Hän kävelee tiskien ohi kohti suurten maisemaikkunoiden ympäröimää salia. Hän lähestyy hitaasti yhtä pöydistä, jossa mies istuu ja puhuu kännykkäänsä. Hän osoittautuu olevan Pexi, Mikon työkaveri. Mikko lähestyy häntä takaapäin. PEXI...yritän yritän. Katotaan mitä siitä irti lähtee sitte.
JATKUU: (2) 18. Mikko pysähtyy Pexin selän taa. Pexi vilkaisee rannekelloaan kännykkä korvallaan. PEXI No joo. Mut mul ois täs muutaki tekemistä. Hmm. No okei, mut kymmenen minuuttii. Sit mä lähen menee. Okei. Moi. Pexi painaa kännykän kiinni ja työntää sen takkinsa taskuun. Terve Pexi. Pexi säpsähtää. Vilkaisee äänen suuntaan. Mikko kävelee hitaasti Pexin pöydän viereen. PEXI Kato. Mitä mies? Meinasin jo häippästä. Pexi on nousemassa ylös kätelläkseen Mikkoa. Mikko kuitenkin istuutuu pöytään Pexiä vastapäätä, ikäänkuin torjuen eleen. Miehet ovat hetken vaiti. Mikolla on hiukan likaiset, remontissa likaantuneet vaatteet yllään. Pexi mittailee katseellaan Mikon ulkoasua. PEXI Mitäs oot puuhaillu? Mikko lysähtää tuoliin pitäen käsiään takkinsa taskussa. Kohauttaa olkapäitään. Ei täs ihmeitä. Mökkiä laitellu. PEXI Sitä Nean? Sitäpä sitä. Mitäs hätikses? Pexi laskee katseensa kahvikuppiin edessään. PEXI Se nauhotusjärjestelmä on tarkistettu. Ja?
JATKUU: (3) 19. PEXI Siitä Paloaukeankaaresta ei oo mitään muistijälkee missään. Mikko kääntää katseensa ikkunaan. Sullahan oli poka päällä kait samaan aikaan? Pexi tuijottaa vähän aikaa Mikkoa vaiti. PEXI Oli. Pyöräonnettomuus. Jos se nyt oli samaan aikaan. Oli se. Pexi tutkailee Mikkoa. Vetäytyy sitten nojaamaan tuoliinsa. PEXI Pyöräonnettomuus oli nauhalla. Paloaukeankaari ei. Mikko tuijottelee edelleen ikkunasta ulos. Kenen kans sä puhuit puhelimessa? Koska? PEXI Ku mä tulin. Pexi kallistaa päätään tuijottaen Mikkoa. On hetken aikaa vaiti kunnes vastaa. PEXI Vaimon. Kui nii? Mikko tuijottaa ikkunaa. Nyökkäilee. Aattelinpa vaan. Pexi tuijottaa Mikkoa. Mikko ikkunaa. EXT. MAALAISTALON PIHA -- AAMU Mikon isä seisoo perunakellarin edessä ja pitää sen ovea auki. Perunakellarin takana, navetan kulmalla näkyy aidattu tarha, jossa räksyttää koiria. 13-vuotias Mikko astelee hitaasti sisään kellariin. Isä työntää oven kiinni ja lukitsee sen ulkoapäin. Kävelee pois.
20. INT. PERUNAKELLARI -- HETI PERÄÄN Pimeässä kuuluu nyyhkytystä. Tulitikku syttyy valaisten heikosti Mikon kasvot ja rintamuksen. Kyyneleet ovat kastelleet hänen poskipäänsä. Mikko kaivaa povitaskustaan kirjeen. Tulitikku sammuu. Mikko sytyttää toisen tulitikun. Lukee kirjettä tulitikun valossa. Nyyhkyttää ja itkee. Tulitikku sammuu jälleen. INT. HUOLTOASEMAN KAHVIO -- YÖ Aikuinen Mikko istuu yöhuoltoaseman kahvion pöydässä pahvimuki edessään. Hän kirjoittaa ja piirtelee paperisiin lautasliinoihin kuulakärkikynällä. Yhdessä lautasliinassa lukee Nean ja Pexin nimet sekä teksti: Paloaukeankaari 5 A 5. Toiseen lautasliinaan Mikko on piirtänyt kaavion, jossa on tekstiä: Kuka soittaa - ei vastausta. Miksi soittaa - viilletty kaulaan. Mistä soittaa - Paloaukeankaari 5 a 5. Kuka viilsi - on vielä asunnossa. Mikko nostaa katseensa paperista ja kääntää katseensa huoltamon autiolle mittarikentälle. Hyönteiset pyörivät kenttää valaisevien lamppujen ympärillä. Mikko kääntää hitaasti katseensa takaisin paperiin. Hän alkaa pyörittää kynällä tihenevää ympyrää viimeisen lauseen ympärillä: Kuka viilsi - on vielä asunnossa. EXT. PARKKIPAIKKA -- PÄIVÄ Ambulanssihelikopteri nousee ilmaan parkkipaikalta kovan melun saattelemana. Nea on kyyristyneenä suojaan ilmavirralta. Hänen vieressään on pyörillä varustetut ambulanssin paarit. Paarien päällä on monitorilla varustettu laite sekä ambulanssilääkärin laukku. Paarien toisella puolella kyyristelee Nean lailla kaksi miestä: vaalea ja kalju ALE (35) sekä tummaihoinen SEFI (40). Heillä on kaikilla punakeltaiset, heijastimin varustetut takit päällään. Helikopterin ääni loittonee. Kolmikko ojentautuu pystyyn ja lähtee työntämään paareja kohti hiukan syrjemmälle pysäköityä ambulanssia.
21. INT. AMBULANSSI -- PÄIVÄ Nea asettautuu kuljettajan viereiselle paikalle. Sefi istuu ohjaamon takana ambulanssin takaosassa. Ale nousee kuljettajan paikalle ja paiskaa oven kiinni perässään. Käynnistää auton. Työntää vaihteen päälle ja kaasuttaa. ALE No ni. Oisko lounasaika. Ja nyt jotain oikeeta ruokaa vaihteeks. Möttönen. SEFI Mott... mika se on? ALE Möttönen. Lihapiirakka kahella nakilla. Tossa yhellä nesteellä niitä vielä saa. Nykyään joka huoltiksella on vaan jotain perkeleen briosseja tai kroissantteja. Jollain ihme katkaraputuorejuustotäytteellä ja ruohosipulilla. Homojen ruokaa. Möttönen kurkkusalaatilla ja sinapilla, kiitos. Sefi kääntää katseensa Neaan, joka tuijottelee vaitonaisena ulos ikkunasta. SEFI Miksi Nea niin hiljaa? Ale vilkaisee Neaa ohimennen. ALE Sillä on huolia poikaystävän kanssa. Nea tuijottaa ulos ikkunasta. Hänen katseensa kiinnittyy johonkin. ALE Se ei kuulemma puhu mitään. EXT. TIENRISTEYS -- HETI PERÄÄN Tienristeyksessä on kyltti, jossa lukee: Paloaukeankaari. Ambulanssi ohittaa risteyksen. Jarruttaa muutaman kymmenen metrin päässä ja pysähtyy. Jää seisomaan tien reunaan hetkeksi. Alkaa sitten peruuttamaan kohti tienristeystä.
22. INT. AMBULANSSI -- HETI PERÄÄN Ale kieputtaa ambulanssin rattia. Käydään siellä vaan ihan nopeesti. Mä tsekkaan yhen jutun. Ale vilkaisee Sefiä taustapeilin kautta. Sefi kohauttaa olkapäitään Alen takana. Hetkeen kukaan ei sano mitään. Sitten Sefi avaa suunsa. SEFI Eta suomalainen mies ei puhu. No siina ei ole mitan ihmeita. Kun ma tulin Suomeen seitseman vuota sitte, ma olin ollu laakarina university sairaalassa jo monta vuota. Mula oli tutkinto. Taala ma paasin terveuskeskukseen. Siivoojaks. Siela oli mun tuokavereina suomalaisia. Ne ei ikina puhunu mita. Ma luulin ensin, eta ne on jotain low-life. Eta niilla ei oikein... ALE...hissi kulje ihan huipulle asti? Sefi katsoo hetken Alea. Huitaisee sitten kädellään. SEFI Muta ne oli ihan tavalisia suomalaisia. Ne oli vain niin tauna viha, eta ma olin varma, eta ne joku paiva vaan ampu kaikki. Kolmikko on hetken vaiti ja tuijottaa tietä edessä. SEFI Muta suomalainen mies ei puhu. Se ei ole mikan ullatus. EXT. PALOAUKEANKAARI -- HETI PERÄÄN Ambulanssi pysähtyy kerrostalon pihaan. Nea astuu ulos jääden tuijottamaan taloa edessään. Sefi ja Ale ilmestyvät hänen taakseen. Ale nojaa selällään ambulanssin konepeltiin. Nea lähtee astelemaan kohti taloa.
JATKUU: (2) 23. SEFI Ala viivu kauaa. Alen pita saada nottonen. Nea vilkaisee taakseen ja nyökkää hymyillen. Möttönen. Mottonen. ALE SEFI INT. PALOAUKEANKAARI/RAPPUKÄYTÄVÄ -- HETI PERÄÄN Nea seisoo oven edessä. Sen postiluukussa on teksti: 5 Rummukainen. Soittaa ovikelloa. Kuluu pitkä aika. Nea kääntyy ympäri lähteäkseen pois. Äkkiä lukosta kuuluu rapinaa ja ovea raotetaan. Nea pysähtyy. MUMMO Niin? Nea kiiruhtaa oven luo. Kurkistaa sen raosta. MUMMO Voi herraisä. Joko nyt taasen? Anteeks? MUMMO En mie oo soittant. Usotkaa ny. Niin. Aivan. Täällähän taisi käydä meikäläisiä joku aika sitten? MUMMO Juu, on käynnynnä. Ja kävi sitten vielä joku nuorempi herraki tässä välissä. Nuorempi herra? Oven takana on hetken hiljaista. MUMMO Eikös se lie ollunna samaa porukkaa? Se. Se Mikkoko sen nimi oli?
JATKUU: (2) 24. Mikko. MUMMO Kerto, että täältä oli henkenhädässä joku tyttö soittant hänelle. Nea katselee lattiaa. Mikko... sitten kävi täällä. MUMMO Niihän tuo kävi. Ja hällekin tolkutin samat asiat. Nea tuijottelee lattiaa. Hetken molemmat ovat vaiti. Niin. Ehkäpä ollaan sitten häiritty teitä jo tarpeeks. Kiitoksia tiedoista. Nea kääntyy lähteäkseen. Nea pysähtyy. MUMMO Mie en ehtiny hälle kertoo. MUMMO Että täällä olis teikäläisiä kyllä tarvittu kerran aiemmin. Nea kääntyy katsomaan raollaan olevaa ovea takanaan. EXT. HAUTAUSMAA -- PÄIVÄ MUSTAPUKUISIA IHMISIÄ on kerääntynyt hautausmaalle. He seisovat koristelemattoman ruumisarkun äärellä. Arkun vieressä on läjä hiekkaa. Väki veisaa virttä. HAUTAJAISVÄKI Voi suurta tuskaa turvattoman/orjana synnin, saatanan/on ilo suuri Herran oman/hän luottaa sanaan Jumalan...
JATKUU: (2) 25. 13-vuotias Mikko availee suutaan tyhjä katse kasvoillaan. Hänen vieressään seisoo siskonsa MALLA (16), joka ei laula. Hänellä on kyyneleet silmissään. HAUTAJAISVÄKI...ken sua, Jeesus rakastaa/ei totella saa maailmaa... Mikon ja Mallan vieressä seisoo heidän isänsä. Hänen silmänsä ovat kosteat ja hän laulaa availlen suutaan voimakkaasti. HAUTAJAISVÄKI...on kruunus orjantappurainen ja ruoko on sun valtikkas/on otsas verta tihkuvainen/on pilkkakaapu harteillas... Parrakas PAPPI (60) veisaa hautajaisväen edessä, arkun vierellä rukouskirja kädessään. Hänellä on valkoiset liperit kaulassaan. HAUTAJAISVÄKI...nyt kysyt miksi vastustan/ja kauas torjun auttajan... INT. SEURAKUNTASALI -- PÄIVÄ Mikko, isä ja Malla istuvat pitkän pöydän päässä. Pappi seisoo ja pitää toista kämmentään isän, toista Mikon pään päällä. Koko seurakunta istuu hiljaa silmät kiinni, päät kumarassa. Pappi avaa suunsa pitäen silmiään kiinni. PAPPI Herra... vahvista meitä, lapsiasi. Ohjaa meitä, lampaitasi. Ettemme pimeässä eksyisi. Ettemme tuulessa lakoaisi. Siunaa heitä, Mäkelän perhettä, jotta he koettelemuksensa kestäisivät. Herra. Minkä osaksemme asetat, sen me ansaitsemme. Isä avaa silmänsä ja tuijottaa pöydän pintaa papin kämmen päänsä päällä. PAPPI Tähän perheeseen Baabelin viettelys on tehnyt tuhonsa. Pappi avaa silmansä. Kuljettaa katsettaan hitaasti isässä, mikossa ja Mallassa.
JATKUU: (2) 26. PAPPI Anna heille valoa Tielle tästä eteenpäin. He ovat läksynsä oppineet. INT. SAUNA -- ILTA Nuori Mikko, Malla ja isä istuvat ison savusaunan löylyhuoneessa. Isä hakkaa rajusti Mikon ja Mallan alastomia selkiä vihdalla, jossa koivunlehvien seassa on katajanhavuja. Mikko ja Malla irvistelevät ja inisevät tuskasta. INT. SOSIAALIVIRASTON KÄYTÄVÄ -- PÄIVÄ Nuori Mikko istuu isänsä vieressä viraston käytävän seinustalla olevilla penkeillä. Molemmat ovat hiljaa. Isä tuijottaa eteensä, Mikko lattiaa. Yksi käytävän seinustalla olevista ovista aukeaa. KURAATTORI No niin Mikko. Tuletko? Mikko nostaa katseensa äänen suuntaan. Vilkaisee sitten isäänsä ja nousee. Isä nousee myös. KURAATTORI Anteeksi. Jutellaan ensin Mikon kanssa pelkästään. Isä seisahtuu. Mikko kääntyy katsomaan isäänsä. Jatkaa sitten matkaansa huoneeseen. Ovi sulkeutuu. Isä seisoo käytävällä ja katsoo ovea. INT. KURAATTORIN VASTAANOTTO -- HETI PERÄÄN Kuraattori, NAINEN (50) istuu pöydän toisella puolella. Hänen takanaan olevan ikkunan takana näkyy havupuita. Mikko istuu tuolissa naisen edessä. KURAATTORI Miltä siust on nyt tuntunu? Nyt siun äidin poismenon jälkeen? Mikko tuijottaa pöytää. Kohauttelee hartioitaan. KURAATTORI Täällä meillä päin nuo miehet ei aina ossaa perheistään huolta pittää yksinään.
JATKUU: (2) 27. Kuraattori tutkiskelee Mikkoa katseellaan. Mikon käsivarsissa näkyy mustelmia. Mikko huomaa naisen katseen. Hän yrittää vaivihkaa peitellä jälkiä kämmenillään. KURAATTORI Eikös teitäkin oo aika monta sisarusta? On. Tai ei. Ko ne ovat toiset jo lähteneet... muuttanneet. Miun isosisko on viel. Malla. Kuraattori katsoo Mikkoa. KURAATTORI Niin, Marja-Leena. No on siellä sitten vielä nainen talossa sentään. Kuraattori yrittää hymyillä, mutta vakavoituu heti. Mikko tuijottaa vain eteensä hiljaa. Kuraattori katselee hetken Mikkoa vaitonaisena. KURAATTORI Pittääkös se teijän isä teitä kovinki lujilla? Mikko tuijottaa eteensä. Kohauttaa olkapäitään. Kuraattori mittailee Mikkoa katseellaan. Ojentautuu sitten kirjoittamaan jotain muistilehtiöönsä. KURAATTORI Mie juttelen hänen kanssaan. Kuraattori jatkaa kirjoittamistaan. Mikko tuijottaa eteensä tyhjin katsein. EXT. MAALAISTALON PIHA -- PÄIVÄ Isä avaa perunakellarin oven ja astuu syrjään. Mikko astelee sisään kellariin. Isä työntää oven kiinni. Lukitsee sen. Kävelee pois. INT. NEUVOTTELUHUONE -- PÄIVÄ Aikuinen Mikko istuu neuvotteluhuoneen ovaalinmuotoisen pöydän ääressä. Toisella puolella pöytää istuu NELJÄ MIESTÄ: yhdellä miehistä on poliisiunivormu, seuraava on Mikon vuoromestari, kolmas tätä vanhempi paloesimiehen mustassa univormussa. Neljäs mies on siviilivaatteissa. PALOESIMIES...meidän näkemyksen mukaan tälle ei mitään muuta selitystä löydy.
JATKUU: (2) 28. Mikko vilkuilee syrjäsilmällä siviilipukuista miestä, kun tämä pitää kädessään sanelinta. Sanelimessa palaa punainen valo. PALOESIMIES Vai miten sinä Mikko itse ajattelet? Mikko tuijottaa sanelinta. Miehet katsovat vaitonaista Mikkoa. Vuoromestari korjaa asentoaan vilkaisten ohimennen paloesimiestä. Tuskinpa se siitä mikskään muuttuu. Vaikka mitä ajattelisin. Paloesimies laskee katseensa paperinippuun edessään pöydällä. Eiköhän päätös oo jo tehty. PALOESIMIES Ei mitään päätöksiä vielä ole minkään suhteen... Paloesimies keskeyttää puheensa. Mikko nostaa hitaasti käsivartensa ylös sivuilleen. Riiputtaa päätään alaspäin. Miehet pöydän toisella puolella vilkuilevat toisiaan. Vuoroesimies tuijottaa Mikkoa. Mikon asento muistuttaa ristiinnaulittua Jeesusta. Miulla olis tähän kohtaan hyvä iskulause. Luukas, 23. luku. Jae 34. Mutta se on aika käytetty. Mikko laskee kätensä takaisin alas. Siviilipukuinen mies nojaa kämmeneensä tuijottaen Mikkoa. Mikko nousee hitaasti seisomaan. Mie en yhdy teidän näkemykseen. Mikko katsahtaa miehiä, jokaista vuorollaan. Kääntyy sitten ympäri ja kävelee ulos neuvotteluhuoneesta paiskaten oven perässään kiinni. Miehet jäävät istumaan vaitonaisina pöydän ääreen. Siviilipukuinen ojentautuu hitaasti kohti sanelinta. Napsauttaa sitä. Sen punainen valo sammuu.
29. INT. AUTO -- PÄIVÄ Mikko ajaa autoaan maantiellä. Ympärillä vilisee metsää ja peltoja. Mikko tuijottaa eteensä ratin takaa vihainen ilme kasvoillaan. Takalasin läpi näkyy, kuinka kauempana auton takana punavalkoinen pakettiauto ilmestyy tielle. Mikko nostaa hitaasti katseensa taustapeiliin. Kääntää katseensa sitten takaisin tiehen. Mikon rystyset vaalenevat hänen puristaessaan rattia. EXT. KAURAPELTO -- ILTA Nuori Mikko ja Malla istuvat suuren kiven päällä keskellä laajaa kaurapeltoa. Ilta-auringon taittuva valo kajastaa kaukaa metsänreunan yli. Malla nojaa leuallaan polviinsa. MALLA Mie oon keränny rahaa. Mikko kääntää hitaasti katseensa Mallaan. MALLA Se on ainua keino. Mikko siirtää katsettaan pitkin peltoa. Mutta mihkä myö mentäisii? Mistä isä ei muka meittiä löytääs? Malla tuijottaa taivaanrantaa polviinsa nojaten. Isän koirat yhyttäis meitin mehtästä. MALLA Ei myö mihkää mehtää jäätäs. Malla kääntyy katsomaan Mikkoa silmiin. MALLA Myö mentäs kaupunkii. Linikalla. Etelää. Mikko katsoo hetken Mallaa vaiti. Kääntyy sitten tuijottamaan taivaanrantaa. Isä löytääs meijät sieltki. Malla pudistelee päätään.
JATKUU: (2) 30. MALLA Mikko. Ei sieltä löyvy. Jos tahtoo olla löytymäti. Molemmat ovat hiljaa hetken. Mie en tiiä oikeen. MALLA Mie en voi jäähä. Isä koskettellee. Mitä koskettellee? Malla nojaa polviinsa ja alkaa pureskella peukalonsa kynttä. MALLA Mie en voi jäähä. Samassa kuuluu kellon kilinä talolta päin. Mikko ja Malla kääntyvät säpsähtäen äänen suuntaan. EXT. MAALAISTALON PIHA -- HETI PERÄÄN Pihalla on metallinen kello ripustettuna tolppaan. Isä seisoo tolpan vieressä käsi kellon narussa. Isän katse on suunnattuna pellolle. INT. TUPA -- ILTA Malla nostaa suurta keittokattilaa suuren leivinuunin vieressä olevalta sähköliedeltä pannulaput käsissään. Mikko ja isä istuvat suuren pirttipöydän ääressä, isä pöydän päässä. Malla asettaa kattilan pöydälle. Istuu sitten penkille, Mikkoa vastapäätä. Isä nostaa kyynärpäänsä pöydälle ja ristii kätensä. Sulkee silmänsä ja painaa otsansa kiinni ristittyihin käsiinsä. Malla ja Mikko tekevät samoin. Mikko kurkistaa kuitenkin käsiensä takaa Mallaa. Tämä avaa silmänsä ja katsoo Mikkoa. Sulkee sitten silmänsä uudestaan. Mikko tekee samoin. EXT. MÖKIN PIHA -- ILTA Aikuinen Mikko asettelee lautaa kuistin etuosan koolaukseen. Isä seisoo Mikon selän takana. Mikon eleet ovat agressiivisen kulmikkaat hänen riuhtoessaan lautaa paikoilleen.
JATKUU: (2) 31. ISÄ Mikko. Mie puhhun ny suoraa. Mikko alkaa paukuttaa vasarallaan naulaa lautaan. ISÄ Miulle riittää tää höyliys. Mikko lopettaa hakkaamisen. Nousee seisomaan. Höyliys... Isä astelee Mikon selän taakse. ISÄ Immeisen pojat ja tytöt. Tuhlaajat ja Baabelin portot. Ekkö sie sitä muista? Mikon kasvoille nousee pienoinen hymy. Sie tulit pelastammaa miut. ISÄ Sie oot miun poika. Ainua. Ihmisen poika. Mikko kääntyy hitaasti. Katsoo isäänsä suoraan silmiin. Mikko alkaa nauraa. Ja sie oot myöhäs, isä. Siun poikas soon ehtiny jo sotkua asians. Sitä se Baabeli teettää. Isä astuu pari askelta taaksepäin. ISÄ Sie soot ylön varma, et sie pystyt pietää ites ruorus. Mut sie set tierä. Sie set tierä mitenkä perkele siuta jo kohta viekottaa. Ekkäs tierä mis muoros hää tuloo. Se siu hellus... Metsätieltä kuuluu lähestyvän auton ääni. Mikko ja isä kääntyvät katsomaan. Nean auto lähestyy mökin pihaa. Mikko vilkaisee isäänsä ja lähtee kävelemään Neaa vastaan.
32. EXT. MÖKIN TAKAPIHA -- HETI PERÄÄN Nea astuu ulos autosta. Mikko pysähtyy muutaman metrin päähän hänen eteensä. Mikko katsoo taakseen, isän suuntaan. Tätä ei kuitenkaan näy enää missään. Mikko pyörittää hitaasti katsettaan pihapiirissä. Myöskään isän Kleinbus ei ole enää mökin vieressä. Mikko tuijottaa tyhjyyteen. Nea kävelee hänen luokseen. Mikset sä kertonu, että sä olit käyny siellä? Mikko ei reagoi Neaan. Katsoo vain tyhjyyteen. Siellä Paloaukeankaaressa. Haloo. Mikko kääntää katsettaan Nean suuntaan, ei kuitenkaan hänen silmiinsä. Paloaukheankaaressa? Kuissä vedät nytki hoon päälle? Onks se faijas ollu taas täällä? Mikko kääntää hiukan katsettaan taaksepäin, mökin suuntaan. Ei. Nea katselee Mikkoa. Onks kaikki okei? Mikko kääntää katsettaan Nean suuntaan. Ei kuitenkaan edelleenkään tämän silmiin. Sä kävit siis... siellä. Nea kävelee mikon ohi, kohti mökkiä. No kävin joo, todellaki. Mennään sisään. Tääl on kylmä ja hyttysii. Nean askeleet kuuluvat, kun ne kopisevat kuistilla. Mikko tuijottaa hetken tyhjyyteen. Kääntyy sitten ja astelee hartiat kumarassa kohti mökkiä.
33. INT. MÖKKI -- HETI PERÄÄN Nea seisoo mökin eteissyvennyksessä. Hän tunnustelee käsillään seinän vieressä olevaa vanhaa Porin Matti -kamiinaa. Ulko-ovi on auki hänen takanaan. Eksä oo lämmittäny viel ollenkaa? Nea vilkaisee oviaukkoon. Kuistilta kuuluu askelia ja Mikko ilmestyy seistä möllöttämään siihen. Nea avaa kamiinan luukkua. Kääntyy katsomaan Mikkoa. Voisiksä mitenkää? Mikko seisoo hetken. Lampsii sitten sisään mökkiin ja kyyristyy kamiinan luo. Nea suunnistaa kohti ulko-ovea sulkeakseen sen. Niin. Se Paloaukeankaaren mummeli. Ei ollu ilmeisesti ehtiny sulle kertoo. Nea heittää taskustaan kännykkänsä pöydälle ja tarttuu myrskylyhtyyn alkaen räplätä sitä. Mikko repii sanomalehdestä paperia ja tunkee sitä verkkaisin liikkein kamiinaan. Että ennenku se oli ite sinne muuttanu, sillä oli asunu vuokralainen siinä kämpässä. Joku nuori nainen. Se mimmi oli tehny itsarin siellä. Mikko pysähtyy. Nea raapaisee tulitikun ja sytyttää lyhtyyn tulen. Viillelly valtimonsa. Nea asettaa lyhdyn pöydälle ja ravistaa tulitikun sammuksiin. Tai itsariks ne ainaki sitä epäili. Eihän sitä kai tiedä tänä päivänä, että oliko se sitä. Nea astelee pöydän luota lähemmäs Mikkoa. Mikko on polvillaan kamiinan edessä. Tuijottaa sitä.
JATKUU: (2) 34. Mutta se mummeli voivotteli, että kun ei silloin sitä apua paikalle osunu. Nea nojaa oviaukkoon ja katsoo Mikkoa. Ja nyt ois tullu ihan pyytämättäki. Olis tää Marja-Leena viel elävien kirjois. Mikko nousee hitaasti seisomaan tuijottaen edelleen kamiinaa. Nea seuraa Mikkoa katseellaan. Mikko kääntyy hitaasti selin Neaan. Malla. INT. PALOAUKEANKAARI/RAPPUKÄYTÄVÄ -- YÖ Ovessa olevassa postiluukussa on teksti: 5 Mäkelä. Mikko seisoo oven takana. Ovi avataan. Malla jähmettyy paikoilleen nähdessään Mikon oven takana. MALLA Mikko. Mitessie miut löysit? Rappukäytävän valo sammuu. Mikko seisoo hetken ovella. Astelee sitten mitään sanomatta sisään asuntoon. Malla seuraa katseellaan Mikkoa. Vetää oven hitaasti kiinni. Rappukäytävän valokatkaisijan oranssi valo loistaa pimeässä. INT. MÖKKI -- ILTA Nea astelee hitaasti Mikon etupuolelle yrittäen saada tähän katsekontaktin. Mikko tuijottaa lattiaa ja kääntyy hitaasti poispäin Neasta, kuin yrittäen välttää tämän katsetta. Malla? Nea pysähtyy. Ojentaa kättään kuin koskettaakseen Mikkoa olkapäähän. Vetäytyy sitten hitaasti taaksepäin. Sun sisko. Mikko nostaa hitaasti katsettaan lattiasta. Nea tuijottaa Mikkoa. Nostaa sitten kämmenensä suunsa eteen. Laskee ne jälleen alas. Pyörittää katsettaan huoneessa, kuin hakien vastausta seiniltä.
JATKUU: (2) 35. Mut. Malla. Hetkinen... Mikko ei reagoi Neaan. Tuijottaa vain seinää ja alkaa höpistä. Jätti miun yksin. Jalopeuran luolaan. Petti. Lähti yön kähmäs. Baabeliin. Ei kertonu miulle. Petti. Baabeliin. Baabeliin vaan niin. Nea nostaa kätensä jälleen kasvoilleen, suun eteen. Purskahtaa itkuun. Niin. Niin se meni. Isä sen sano. Isä sano niin. Nea perääntyy ovea kohti. Mikko. Meijän täytyy... Sun pitää saada apuu. Nea pysähtyy ja ojentaa vielä kerran kätensä kohti Mikkoa. Vetäisee sen sitten kuitenkin pois. Mikko kääntää hitaasti katseensa Neaan. Baabeliin. Portoks Baabeliin. Nea räplää ulko-oven auki takanaan ja juoksee ulos. INT. PALOAUKEANKAARI/ETEINEN -- YÖ Mikko seisoo aukinainen partaveitsi kädessään lukitun makuuhuoneen oven ulkopuolella. Hän on koskettamaisillaan ovea. Sen pinnassa on verisellä kädellä pyyhkäisty jälki. Suljetun oven takaa kuuluu hiljainen, kuiskaava ääni. MALLA Anteeks. Anteeks... Mikko jää kuuntelemaan katseensa maahan luotuna. Oven alta valuu hitaasti verinoro kohti hänen jalkateriään. Mikko katsoo sivulle. Eteisen pöydällä on Mallan kännykkä. Mikko kääntää hitaasti katseensa takaisin verinoroon jalkojensa juuressa. Sujauttaa sitten partaveitsen oven alta huoneeseen. Jää seisomaan katseensa alas suunnattuna.
36. INT. MAKUUKAMMARI -- YÖ Nuori Mikko makaa sängyllään maalaistalon makuukammarissa. Hän katselee kattoa. Kurottautuu sitten kohti kenkiään, jotka ovat sängyn vieressä kirjavan räsymaton päällä. Hän poimii käteensä toisen kengän. Kaivaa hitaasti sen välipohjan alta litteän tulitikkurasian. Mikko pyörittelee rasiaa hetken sormissaan. Avaa sen sitten ja nyppää yhden tulitikun irti kammasta. Raapaisee. Asettaa palavan tulitikun ikkunaverhon alle. Tuli tarttuu verhoon. Liekit kasvavat. Mikko loikoilee sängyllään ja katsoo, kuinka liekit kohoavat kohti kattoa. Tulen loimotus heijastuu Mikon silmistä. EXT. MAALAISTALON PIHA -- YÖ Suuri maalaistalo roihuaa ilmiliekeissä. Koirat haukkuvat. Mikko seisoo pihalla katsoen tulipaloa. Liekehtivällä kuistilla näkyy liikettä. Mikon isä yrittää ulos talosta. Hän kuitenkin kaatuu yskien liekkeihin. Mikko tuijottaa hetken palavaa taloa. Kääntyy sitten ympäri ja kävelee pois. EXT. MÖKIN PIHA -- ILTA Nea etenee puolijuoksua, hiukan hoippuvin askelin mökin kuistilta kohti autoaan. Hän vilkuilee pari kertaa taakseen. Nea itkee ja hänen kämmenensä käyvät tuon tuosta hänen suunsa edessä. Nea tulee autonsa luo. Riuhtaisee ikäänkuin kaikki voimansa pinnistäen oven auki. Syöksähtää sisään ja paiskaa oven kiinni. Hän alkaa käynnistää autoa. Ei käynnisty. Yrittää uudelleen. Käynnistyy. Laittaa vaihteen päälle. Auto lähtee liikkeelle. INT. AUTO -- HETI PERÄÄN Nea itkee ja vilkuilee taustapeiliä. Takana näkyy loittoneva mökki ja sen pihalle pysäköity Mikon auto, jossa on peräkärry. Mikkoa ei näy. Nea jatkaa taustapeilin vilkuilua kunnes mökki katoaa näkyvistä. EXT. MAANTIE -- YÖ Nean auto ajaa maantietä pitkin kesäyön hämärässä. Tien molemmin puolin on sankkaa metsää.
37. INT. AUTO -- YÖ Nea kokeilee takkinsa taskuja. Pyyhkii silmiään. Yrittää hengittää syvään muutaman kerran rauhoittuakseen. Hän näkee tien poskessa huoltoaseman merkin, jossa on teksti: 24h. Nea alkaa hidastaa vauhtiaan. Hän kurvaa huoltoaseman pihaan ja sammuttaa moottorin. EXT. HUOLTOASEMAN PIHA -- HETI PERÄÄN Mittarikentällä hyönteiset pörräävät valojen ympärillä. Nea vilkaisee vielä taakseen tielle rientäessään kohti huoltoaseman ovea. Hän pysähtyy kuuntelemaan. Kaukaa tieltä kuuluu hiljaisessa yössä lähestyvän auton ääni. Nea kääntyy ottaen muutaman juoksuaskeleen kohti ovea. Avaa sen ja astuu sisään. INT. HUOLTOASEMAN KAHVIO -- HETI PERÄÄN Nea seisoo huoltoaseman tuulikaapissa. Myyntitiskin takana seisoo miespuolinen MYYJÄ (50). Pöydissä istuu MUUTAMA ASIAKAS, miespuolisia, rekkakuskin oloisia äijiä. Myyjä ja asiakkaat tuijottavat Neaa, jonka olemus on selvästi pelokas. Nea astelee kohti tiskiä. Anteeks. Oisko täällä puhelinta? MYYJÄ Onhan mulla kännykkä... Samassa pihasta kuuluu tyhjänä kolisevan peräkärryn ääntä. Auton ajovalojen kiila vilahtaa sisään kahvion ikkunoista auton kaartaessa pihaan. Nea kääntyy katsomaan taakseen. Ikkunasta näkyy, kuinka peräkärryllä varustettu auto lähestyy Nean pysäköityä autoa. Peräkärryllinen auto pysäköi sen viereen. Sen valot sammuvat. Nea tuijottaa autoa. Vilkuilee sitten myymälässä ympärilleen. Huomaa naisten wc -kyltin myymälän perällä. Kääntyy katsomaan uudestaan autoa pihalla. Se on edelleen pimeänä, eikä kukaan liiku pihalla. Sitten kuljettajan puoleinen ovi aukeaa. Nea kääntyy myyjää kohti. Anteeks. Mä en ehdi nyt selittää. Toi mies tossa autossa. Ei saa löytää mua täältä.
JATKUU: (2) 38. Nea vilkaisee kahvion asiakkaita. Kaikki miehet tuijottavat Neaa vaitonaisina. Nea vilahtaa juoksujalkaa kohti wc:tä. Mikko ilmestyy kahvion tuulikaappiin. Hän astuu muutaman askeleen sisään vilkuillen ympärilleen. Huomaa miehet kahviossa. He tuijottavat Mikkoa. Mikko kääntää katseensa myyjään. Tämä seisoo tiskin takana, kallistaa sitten päätään tehden kysyvän eleen Mikon suuntaan. Mikko astelee kohti tiskiä pyörittäen katsettaan vielä myymälässä ja kahvion nurkissa. Poimii sitten Mars-patukan tiskin viereisestä laarista ja pudottaa sen tiskiin. Myyjä käyttää suklaapatukkaa viivakoodinlukijassa, mutta pitää katseensa koko ajan Mikossa. Mikko kääntää katseensa muualle. MYYJÄ Yks kakskyt. Mikko heittää tiskille kolikoita. Kiitos. MYYJÄ Mikko nappaa suklaapatukan ja kääntyy pois tiskiltä. Kävelee kohti ulko-ovea katseensa tiukasti maahan suunattuna. Poistuu ovesta pihalle. Myyjä seuraa katseellaan ikkunoiden läpi Mikon kulkua. Mikko näkyy menevän autonsa luo, avaavan oven ja käynnistävän auton. Auto peruuttaa pois Nean auton vierestä. Kääntyy ja kurvaa maantielle. Perävalot katoavat yöhön. INT. HUOLTAMON WC -- YÖ Nea kyyhöttää suljetun wc-kopin sisällä. Hän on kyykyssä istuimen kannen päällä. Hän pitää kämmeniään suunsa edessä. Kyynel valuu hänen itkettyneestä silmästään sormille ja edelleen kämmenselälle. Wc:n ulko-ovelta kuuluu koputus. Nea säpsähtää. MYYJÄ Öö... neiti. Se mies häipy jo. Nimittäin jos sitä puhelinta... Nea pyyhkii silmiään hihoihinsa. Nousee seisomaan ja avaa kopin oven. Okei. Joo. Kiitos. Mä tuun just.
39. Nea katsoo itseään peilistä. Yrittää saada itkemisen jäljet pois kasvoiltaan. Pöyhii kuin tavan vuoksi hiuksiaan. Selvittää kurkkuaan. Kävelee sitten wc:n ulko-ovelle, avaa sen ja poistuu myymälän puolelle. INT. HUOLTOASEMAN KAHVIO -- HETI PERÄÄN Myyjä seisoo tiskin takana pitäen kännykkäänsä ojennetussa kädessään. Nea astelee tiskiä kohti. Miehet kahviossa kääntyvät jälleen tuijottamaan häntä. Nea seisoo hetken tiskin ääressä. Ojentaa sitten hitaasti kättään tarttuakseen kännykkään. Hän vilkuilee vuoroin myyjää, vuoroin miehiä kahviossa. Nea nappaa kännykän käteensä. Katsoo sitä hetken. Vilkaisee vielä ulos mittarikentälle. Se on autio, samoin maantie. Hyönteiset parveilevat lamppujen ympärillä. Nea katsoo kännykkää. Näppäilee sitten numeroita. Näyttöön ilmestyy numerosarja: 112. Nea katsoo pitkään numeroita. Pyyhkii sitten numerot pois. Ojentaa kännykän takaisin myyjälle. Tämä katsoo Neaa pitäen kännykkää yhä ojennettuna. Vetäisee sen sitten pois. Nea perääntyy pari askelta tiskiltä. Vilkuilee vuoroin myyjää, vuoroin tuijottelevia miehiä. Kääntyy. Poistuu tuulikaappiin ja ulos ripein askelin. Myyjä kääntää katseensa miehiin kahvion pöydissä. Nämä kohauttelevat olkapäitään ja kääntyvät kahvimukiensa puoleen. EXT. HUOLTOASEMAN PIHA -- HETI PERÄÄN Huoltamon nurkalle, pensaikon viereen pysäköity auto starttaa ja sytyttää valonsa. Peruuttaa ja kurvaa huoltamon pihasta maantielle. INT. AUTO -- HETI PERÄÄN Nea puristelee rattia ajaessaan. Hän vilkaisee oikealle puolelleen. Ikkunan läpi näkyy sivutielle pysäköity peräkärryllinen auto. Nea kääntää katseensa takaisin eteen. Vilkaisee sitten taustapeiliin. Taustapeilissä näkyy, kuinka sivutien risteys ja sinne pysäköity auto jäävät taakse. Äkkiä Mikon kasvot ilmestyvät taustapeiliin. Hän nousee takapenkin jalkatilasta puristaen vasemmalla käsivarrellaan Nean kaulan kiinni auton penkkiin. Nea yrittää huutaa, mutta huuto katkeaa Mikon puristukseen. Nea yrittää huitoa oikealla kädellään taaksepäin, mutta Mikko tarttuu siihen lujasti pitäen sen paikoillaan. Nea potkii jaloillaan polkimia, vuoroin jarrua, kytkintä ja kaasua.
40. Lopulta Nea irrottaa kokonaan otteensa ratista yrittäen tarttua vasemmalla kädellään Mikon käsivarsiin. Kaasupoljin painuu pohjaan Nean kamppaillessa kuristumista vastaan. EXT. MAANTIEN PENGER -- HETI PERÄÄN Auto ajautuu penkereelle. Suistuu lopulta ojanpohjalle, jossa kiepsahtaa muutaman kerran ympäri. Auto jää katolleen ojaan. Ajovalot ovat edelleen päällä. On täysin hiljaista. INT. AUTO -- YÖ Nea roikkuu turvavöissä pää alaspäin. Hänellä on verisiä ruhjeita kasvoissaan ja hän on tajuton. Auton sisäpuolella katon sisäpinnalla on tuulilasin muruja sekä Mars-suklaapatukka. Nea avaa silmiään. Hän alkaa huutaa ja huitoa käsillään paniikinomaisesti. Nean kämmenet lakaisevat tuulilasinmuruja ympäriinsä. INT. VUODEOSASTO -- PÄIVÄ Nea istuu sängyllään sairaalassa ja katselee ulos ikkunasta. Ikkuna on rakosellaan ja sieltä tuleva tuulenvire heiluttaa verkkaisesti verhoa sen edessä. Nealla on tikkejä vasemmassa silmäkulmassaan. Toisen jalan sääri on kipsattu. Ovelta kuuluu koputus. Nea kääntyy katsomaan. Sefi ja Ale astuvat sisään. He jäävät ovelle seisomaan katsellen Neaa. Nea hymyilee hiukan. Miehet astelevat kohti Nean sänkyä. Sefillä on kukkakimppu kädessään. Ale vetäisee seinän vierestä kaksi tuolia Nean sängyn päätyyn. Miehet istuvat niille. Sefi katsoo Neaa pieni hymy kasvoillaan. Vilkaisee sitten kukkakimppua kädessään. SEFI Ai niin. Nama pitaisi varmasti... Nea osoittaa huoneen nurkassa olevaa kaappia. Sen päällä on tyhjiä maljakoita. Sefi nousee ja kävelee kimpun kanssa kaapin luo. Ale istuu ja pyörittelee katsettaan tietämättä mihin sen suuntaisi. Yrittää hymyillä. ALE Koskas sä tuut takasi? Ei siis niin, et mikään kiire ois. Meinaan...