Lausunto 1 (9)

Lausunto 1 (9) 28.02.20177 Jemina Fabritius Ylitarkastaja / Poliisihallitus, arpajaishallinto Eduskunta Hallintovaliokunta HaV@eduskunta.fi Asia: HE 228/2016 vp Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen estämisestä, laiksi rahanpesun selvittelykeskuksesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi Arpajaishallinnon lausunto HaV_lle HE 228_2016 osalta7 Eduskunnan hallintovaliokunta on pyytänyt Poliisihallituksen asiantuntijaa kuultavaksi 1.3.2017 pidettävään kokoukseen sekä asiantuntijan kirjallista asiantuntijalausuntoa viitekentässä mainitussa asiassa. Esitän lausuntonani Poliisihallituksen arpajaishallinnon näkökulmasta kunnioittavasti seuraavaa: Poliisihallitukselle tulevien uusien tehtävien aiheuttamien kustannusten korvaaminen Lakiesityksen myötä Poliisihallitukselle tulevat uudet tehtävät ovat selkeästi osa rahapelitoiminnan valvontaa, kuten tähän saakkakin on aina tulkittu. Nämä tehtävät ovat nimenomaan arpajaislain (ArpL) 42 :ssä tarkoitettua arpajaisten toimeenpanon valvontaa väärinkäytösten ja rikosten estämiseksi. ArpL 46 :n mukaan "Veikkaus Oy:n tulee korvata valtiolle rahapelitoiminnan valvonnasta aiheutuvat kustannukset". Rahanpesulain noudattamisen valvonnasta aiheutuvat kustannukset on tähänkin asti veloitettu rahapeliyhtiöiltä. Nyt Poliisihallitukselle tuleva 2 htv:n työnlisäys ja sen myötä perustettavat kaksi uutta virkaa ovat perusteeltaan samaa valvontaa kuin rahanpesulain noudattamisen valvonta tähän astikin on ollut, jatkossa sitä vain tehdään isommalla resurssilla johtuen 4. rahanpesudirektiivin (direktiivi) mukaisista rahanpesulakiin sisällytetyistä uusista valvontavelvoitteista (kuten rahapeliyhtiön tuhansien asiamiesten valvonta), sekä lisätyistä valvontavaltuuksista (kuten tarkastusoikeus ja hallinnolliset seuraamukset). Ne ovat puhtaasti rahapelitoiminnan valvonnasta aiheutuvia kuluja ja kuuluvat siten rahapeliyhtiön korvattaviksi. Selvyyden vuoksi lakiesityksen kappaleeseen 4.1 "Taloudelliset vaikutukset" kohtaan Rahapeliyhteisöt ja -elinkeinonharjoittajat (s. 78) tulisi lisätä toteamus asiasta esimerkiksi seuraavasti: "Rahapeliyhtiölle aiheutuu kustannuksia valvontaviranomaiselle lakiesityksestä aiheutuvasta työnlisäyksestä, jonka rahapeliyhtiö on rahapelitoiminnan valvonnasta aiheutuvana kuluna velvollinen korvaamaan valtiolle arpajaislain 46 :n mukaisesti." Lisäksi vaikutuksia viranomaisten toimintaan käsittelevässä luvussa 4.3 olevan kappaleen Poliisihallitus (s. 79) loppuun tulisi lisätä toteamus siitä, että "Rahapeliyhtiö on velvollinen korvaamaan näiden tehtävien hoitamisesta aiheutuvat kustannukset valtiolle arpajaislain 46 :n mukaisesti". POLIISIHALLITUS Asemapäällikönkatu14, PL 22, 00521 HELSINKI kirjaamo.poliisihallitus@poliisi.fi Puh. +358 295 480 181, Faksi +358 295 411 780 poliisi.fi

Lausunto 2 (9) Asiakkaan tuntemista koskevien velvollisuuksien täyttäminen ilmoitusvelvollisen puolesta Samassa valtiossa toimiva kolmas osapuoli Lakiesityksen 3 luvun 7 :n 1 momentin sanamuoto johtaa tulkintaan, jonka mukaan samassa valtiossa toimiva kolmas osapuoli ei voisi täyttää asiakkaan tuntemista koskevia velvollisuuksia ilmoitusvelvollisen puolesta. Lakiesityksen perusteella on kuitenkin selvää, että esimerkiksi rahapelitoiminnassa elinkeinonharjoittajan ja yhteisön, joka välittää rahapeliyhteisön tarjoamiin rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia ja -maksuja (asiamies), on tarkoitus voida suorittaa tiettyjä tuntemisvelvoitteeseen liittyviä toimenpiteitä rahapeliyhtiön puolesta. Lakiesitystä tulisi korjata siten, että 3 luvun 7 :n 1 momenttiin lisättäisiin maininta samassa valtiossa toimivista kolmansista osapuolista esimerkiksi seuraavasti: "Asiakkaan tuntemista koskevat velvollisuudet voi ilmoitusvelvollisen puolesta täyttää 1 luvun 2 :n 1 momentissa tarkoitettu muu ilmoitusvelvollinen, tai tätä vastaava samassa tai toisessa ETA-valtiossa toimiluvan saanut tai rekisteröity toimija (kolmas osapuoli), jos tätä koskevat tässä laissa säädettyä vastaavat asiakkaan tuntemista ja tietojen säilyttämistä koskevat velvollisuudet ja niiden noudattamista valvotaan". Asiamiesten tunnistamisvelvoitteiden laajuus ja tietojen toimittaminen ilmoitusvelvolliselle Lakiesityksen 3 luvun 7 :n 6 momentin ensimmäinen virke on omiaan aiheuttamaan sekaannusta, koska se mahdollistaa tulkinnan, jonka mukaan asiamiehiä velvoittaisivat 3 luvun osalta vain kyseisessä lainkohdassa mainitut pykälät. Tällainen tulkinta olisi ristiriidassa lakiehdotuksen 1 luvun 2 :n 2 momenttiin nähden, jonka mukaan lukujen 3 ja 4 säännöksiä sovelletaan asiamiehiin, jos rahapeliyhteisö on antanut asiakkaan tunnistamisen ja ilmoituksen tekemisen asiamiehen tehtäväksi. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan asiamiehiä koskisivat kaikki ne velvoitteet, jotka rahapeliyhteisö on siirtänyt niiden vastuulle (s. 92). Lakiesityksen 3 luvun 7 :n 6 momentin mukaan rahapeliyhteisön tulee saada asiamieheltä pyydettäessä viipymättä asiakkaan tuntemistiedot. Lakiesitystä tulisi korjata siten, että asiamiehillä on velvollisuus toimittaa kaikki asiakkaan tuntemistiedot ilmoitusvelvolliselle eli rahapeliyhteisölle viipymättä sen sijaan, että tuntemistiedot toimitettaisiin pyydettäessä. Tämä on tärkeää kolmesta syystä: Ensinnäkin ilmoitusvelvollisella on lakiesityksen 3 luvun 4 :n mukaan velvollisuus asiakassuhteen jatkuvaan seurantaan. Suuri osa suomalaisten rahapelaamisesta tapahtuu asiamiesten kautta, joten tietojen toimittaminen on olennaista asiakassuhteen jatkuvan seurannan mahdollistamiseksi. Toisekseen lakiesityksen 3 luvun 3 :n mukaan ilmoitusvelvollisen on säilytettävä asiakkaan tuntemista koskevat tiedot luotettavalla tavalla viiden vuoden ajan vakituisen asiakassuhteen päättymisestä. Asiamiehellä ei ole mahdollisuutta seurata kuluttajan asiakassuhdetta peliyhtiöön, eikä asiamies voi siten tietää kauanko tietoja on säilytettävä. Näin ollen myös henkilötietojen suojaan liittyvät näkökohdat puoltavat tietojen toimittamista peliyhtiön säilytettäväksi. Kolmannekseen lakiehdotuksen 3 luvun 7 :n 6 momentin viittaus ainoastaan 1, 2 ja 10 :n säännöksiin mahdollistaisi tulkinnan, jonka mukaan 3 luvun 3 "Asiakkaan tuntemistiedot ja niiden säilyttäminen" ei velvoittaisi asiamiehiä. Mikäli säilyttämisvel-

Lausunto 3 (9) vollisuus tai automaattinen tietojen toimittamisvelvollisuus ei koskisi asiamiehiä, eivät tiedot tarvittaessa olisi käytettävissä rahanpesun selvittämiseen. Myös lakiesityksen 7 luvun 3 :n mukaisen asiamiehiin kohdistuvan tarkastusoikeuden tosiasiallisen toteuttamisen kannalta on välttämätöntä, että asiamiehillä on joko velvollisuus toimittaa kaikki asiakkaan tuntemistiedot ilmoitusvelvolliselle tai kiistaton tietojen säilyttämisvelvollisuus. Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan Poliisihallituksella tulisi olla mahdollisuus selvittää asiamiehen toimitilaan kohdistuvalla tarkastuksella esimerkiksi, onko asiakkaan tunnistamistoimia laiminlyöty silloin, kun on kyse toisiinsa kytkeytyvistä pelisuorituksista (s. 124). Jos asiamiehillä ei olisi velvollisuutta toimittaa kaikkia asiakkaan tuntemistietoja automaattisesti rahapeliyhteisölle tai säilyttää niitä, olisi 7 luvun 3 :n mukainen tarkastus mahdotonta toteuttaa. Jotta vältytään tulkintaristiriidoilta sen osalta, mitkä kaikki luvun 3 velvoitteista koskevat asiamiehiä, lakiesityksen 3 luvun 7 :n 6 momentin ensimmäistä virkettä on muutettava esimerkiksi seuraavaan muotoon: "Rahapelitoiminnan osalta valvontaviranomainen voi katsoa, että rahapeliyhteisö ilmoitusvelvollisena täyttää tässä pykälässä säädetyt edellytykset, jos sen puolesta toimiva 1 luvun 2 :n 2 momentissa tarkoitettu elinkeinonharjoittaja tai yhteisö, joka välittää rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia ja - maksuja, noudattaa tämän luvun säännöksiä asiakkaan tuntemisesta niiltä osin, kuin rahapeliyhteisö on siirtänyt sille asiakkaan tuntemista koskevia velvollisuuksiaan ja se toimittaa asiakkaan tuntemistiedot ja asiakkaan henkilöllisyyden todentamistiedot viipymättä rahapeliyhteisölle." Mikäli 3 luvun 7 :n 6 momentin ensimmäistä virkettä ei muuteta edellä esitetysti, tulee siihen selkeyden vuoksi vähintään lisätä viittaus myös 3 luvun 3 :än, jossa säädetään asiakkaan tuntemistiedoista ja niiden säilyttämisestä. Asiamiehistä ylläpidettävät tiedot Lakiesityksen 3 luvun 7 :n 6 momentin jälkimmäisen virkkeen mukaan "Rahapeliyhteisön on ylläpidettävä edellä tarkoitetuista elinkeinonharjoittajista ja yhteisöistä tietoja, jotka on pyynnöstä asetettava toimivaltaisen valvontaviranomaisen saataville". Yksityiskohtaisissa perusteluissa olisi hyvä tarkentaa, mitä tietoja rahapeliyhteisön on asiamiehistä ylläpidettävä. Nimija osoitetietojen lisäksi tiedoista olisi hyvä ilmetä esimerkiksi tieto edellisen vuoden pelimyynnistä euromääräisesti. Tunnistaminen asiakassuhdetta vs. vakituista asiakassuhdetta perustettaessa Lakiesityksen 3 luvun 2 1 momentin mukaan ilmoitusvelvollisen on tunnistettava asiakas vakituista asiakassuhdetta perustettaessa. Lakiesitykseen valittu ilmaisu poikkeaa direktiivistä, jonka 11 artiklan a-kohdan mukaan ilmoitusvelvollisen on tunnistettava asiakas asiakassuhdetta perustettaessa. Lakiesityksen perusteluista ei käy ilmi, miksi kansalliseen lakiesitykseen on valittu direktiivistä poikkeava muotoilu. Lakiesityksen perusteella ei käy ilmi, millä tavalla vakituisen asiakassuhteen perustaminen eroaa asiakassuhteen perustamisesta. Epäselväksi jää, onko valittu muotoilu tar-

Lausunto 4 (9) koituksellisesti direktiivin ilmaisusta poikkeava ja jos on, niin mitä sillä on tavoiteltu. Direktiivin 11 artikla ei salli poikkeamista sen mukaisista velvoitteista. Jos lakiesitykseen valitulla ilmaisulla "vakituisesta asiakassuhteesta" on tarkoitettu kaventaa tunnistamisvelvollisuutta direktiivin edellyttämästä, tulisi lakiesityksessä myös esittää perusteet sille, miksi näin on tehty. Jos tarkoitus ei ole ollut poiketa direktiivin asettamasta velvollisuudesta, ei lakiesitykseen tule kirjata direktiivin sanamuodosta poikkeavaa ilmaisua, joka on omiaan aiheuttamaan tulkintaongelmia. Mikäli lakiesityksellä on tarkoitus säätää tunnistamisvelvollisuudesta direktiiviä vastaavalla tavalla, tulisi tulkinnallisten ongelmien välttämiseksi sana "vakituista" poistaa lakiesityksen 3 luvun 2 :stä, jolloin muotoilu kuuluisi seuraavasti: "Ilmoitusvelvollisen on tunnistettava asiakkaansa ja todennettava tämän henkilöllisyys asiakassuhdetta perustettaessa". Tunnistamisvelvoite toisiinsa kytkeytyvien vs. kytkeytyvältä näyttävien suoritusten yhteydessä Lakiesityksen 3 luvun 2 2 momentin mukaan rahapelitoiminnassa asiakas on tunnistettava ja tämän henkilöllisyys todennettava joko panoksen asettamisen tai voiton maksamisen yhteydessä tai kummassakin tilanteessa, jos pelaajan asettama rahapanos tai lunastama voitto on yhtenä suorituksena tai toisiinsa kytkeytyvinä suorituksina yhteensä vähintään 2 000 euroa. Lakiesitykseen valittu ilmaisu poikkeaa direktiivistä, jonka 11 artiklan d- kohdan mukaan asiakkaan tunnistamisvelvollisuutta koskevat toimenpiteet on suoritettava, jos voittoja nostettaessa tai panosta asetettaessa taikka molemmissa suoritetaan joko yhtenä suorituksena tai useina suorituksina, jotka näyttävät olevan toisiinsa kytkeytyneitä, yhteensä vähintään 2 000 euroa. Lakiesityksen perusteluista ei käy ilmi, miksi kansalliseen lakiesitykseen on valittu direktiivistä poikkeava muotoilu. Kyseisen kohdan sanamuoto voi johtaa tulkintaan, jonka mukaan tunnistamisvelvollisuus koskisi vain tilanteita, joissa tiedetään suoritusten olevan toisiinsa kytkeytyneitä. Epäselväksi jää, onko valittu muotoilu tarkoituksellisesti direktiivin ilmaisusta poikkeava ja jos on, niin mitä sillä on tavoiteltu. Direktiivin 11 artikla ei salli poikkeamista sen mukaisista velvoitteista. Jos lakiesitykseen valitulla ilmaisulla "toisiinsa kytkeytyvistä suorituksista" on tarkoitettu kaventaa tunnistamisvelvollisuutta direktiivin edellyttämästä, tulisi lakiesityksessä myös esittää perusteet sille, miksi näin on tehty. Jos tarkoitus ei ole ollut poiketa direktiivin asettamasta velvollisuudesta, ei lakiesitykseen tule kirjata direktiivin sanamuodosta poikkeavaa ilmaisua, joka on omiaan aiheuttamaan tulkintaongelmia. Mikäli lakiesityksellä on tarkoitus säätää tunnistamisvelvollisuudesta direktiiviä vastaavalla tavalla, tulisi tulkinnallisten ongelmien välttämiseksi muuttaa lakiesityksen 3 luvun 2 :n 2 momentti muotoon: "Edellä 1 momentin1 ja 2 kohdasta poiketen rahapelitoiminnassa asiakas on tunnistettava ja tämän henkilöllisyys todennettava joko panoksen asettamisen tai voiton maksamisen yhteydessä tai kummassakin tilanteessa, jos pelaajan asettama rahapanos tai lunastama voitto on yhtenä suorituksena tai toisiinsa kytkeytyvältä näyttävinä suorituksina yhteensä vähintään 2 000 euroa".

Lausunto 5 (9) Poliittisesti vaikutusvaltaiset henkilöt (PEP) PEP-velvollisuuksien delegoiminen asiamiehille Lain valmisteluvaiheiden aikana on esitetty, että lakiesityksen perusteella ilmoitusvelvollinen voisi itse päättää, delegoiko se 3 luvun 13 :n mukaisen velvollisuutensa tehostettuun tunnistamisvelvollisuuteen poliittisesti vaikutusvaltaisten henkilöiden osalta asiamiehille. Direktiivin 25 artiklan mukaan "Jäsenvaltiot voivat sallia, että ilmoitusvelvolliset antavat kolmansien osapuolten tehtäväksi täyttää 13 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa säädetyt asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevat vaatimukset. Lopullinen vastuu kyseisten vaatimusten täyttämisestä säilyy kuitenkin ilmoitusvelvollisella, joka on antanut tehtävän kolmannelle osapuolelle". Artiklassa 25 on siten lueteltu, mitä tunnistamisvelvoitteita voidaan antaa kolmannen osapuolen tehtäväksi. Vastakohtaispäätelmä on, että muita tunnistamisvelvollisuutta koskevia velvoitteita ei voida siirtää. PEPvelvollisuuksista on säädetty artiklassa 20, jota ei ole mainittu artiklassa 25 kolmannen osapuolen tehtäväksi siirrettävissä olevien tunnistamisvelvoitteiden listassa. Tulkintani mukaan PEP-velvollisuuksia ei direktiivin mukaan voida siirtää kolmannen osapuolen hoidettavaksi edes siten, että ilmoitusvelvollinen kantaa lopullisen vastuun vaatimusten täyttymisestä, vaan ilmoitusvelvollisen on täytettävä PEP-velvollisuudet itse. Siten ei riitä, että ilmoitusvelvollinen huolehtii asiakassuhteen jatkuvasta tehostetusta seurannasta, vaan sen tulee itse huolehtia myös sen toteamisesta, onko asiakas PEP ja mikäli näin on, suorittaa 3 luvun 13 :n edellyttämät toimet. Tämä ei estä asiamiestä suorittamasta käytännön tunnistamistoimia ilmoitusvelvollisen lukuun PEP-aseman selvittämiseksi niissä tilanteissa, joissa PEP-asema on selvitettävä. Sen, että PEP-velvollisuudet eivät ole siirrettävissä asiamiehen hoidettavaksi, tulisi tulkintakiistojen välttämiseksi käydä selkeästi esiin myös lakiesityksestä. PEP-velvoitteiden sitominen 3 luvun 2 :n mukaisiin tilanteisiin Lakiesityksen sanamuoto johtaa tulkintaan, jonka mukaan velvollisuus 3 luvun 13 :n mukaiseen PEP-velvoitteiden suorittamiseen ei ole sidottu 3 luvun 2 :än, jossa määritellään, missä tilanteissa ilmoitusvelvollisen on ylipäätään suoritettava asiakkaan tunnistaminen ja hänen henkilöllisyytensä todentaminen. Kyseessä on vain kansalliseen lakiesitykseemme valittu esitystapa. Direktiivin sanamuodon mukaan ilmoitusvelvollisen on noudatettava asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevia toimenpiteitä artiklassa 11 luetelluissa tilanteissa. Tunnistamistoimenpiteet on lueteltu artiklassa 13. PEP:pejä koskevan 20 artiklan mukaan PEP:pien osalta tunnistamistoimiin on 13 artiklassa lueteltujen toimenpiteiden lisäksi kuuluttava 20 artiklan mukaiset toimet. PEP:pien tunnistamiseen liittyvät toimet tulevat siten direktiivin mukaan noudatettaviksi 11 artiklassa luetelluissa tilanteissa, kuten muutkin tunnistamistoimenpiteet. PEP-velvollisuuksien sitominen kansallisessa rahanpesulaissamme 3 luvun 2 :ssä lueteltuihin tunnistamista edellyttäviin tilanteisiin olisi lakiesityksessä esitettyä selkeämpi ja johdonmukai-

Lausunto 6 (9) sempi ratkaisu. Lakiesityksen 3 luvun 13 :n 1 momenttiin tulisi siten lisätä huomio asiasta esimerkiksi seuraavasti: "Ilmoitusvelvollisella tulee olla asianmukaiset riskiperusteiseen arviointiin pohjautuvat menettelyt sen toteamiseksi, onko asiakas tai onko hän ollut poliittisesti vaikutusvaltainen henkilö, poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön perheenjäsen tai poliittisesti vaikutusvaltaisen henkilön yhtiökumppani. Tämä selvitys on tehtävä niissä tilanteissa, joissa ilmoitusvelvolliselle syntyy tämän luvun 2 :n perusteella velvollisuus tunnistaa asiakkaansa ja todentaa tämän henkilöllisyys." Arpajaishallinnon käsityksen mukaan lainvalmistelun aikana on esitetty, että lakiesityksen 3 luvun 13 :ä muutettaisiin siten, että PEP-velvoitteita tulisi rahapelitoiminnassa ylipäätään noudattaa vain pelikasinossa ja sähköisesti välitettävien rahapelipalveluiden osalta. Arpajaishallinnon näkemyksen mukaan tällaisen rajauksen lisääminen olisi ongelmallista ja vastoin direktiiviä. Suuri osa kotimaisesta rahapelaamisesta tapahtuu asiamiespisteissä. PEP-velvollisuuksien poistaminen asiamiespisteissä tapahtuvan pelaamisen osalta johtaisi käytännössä siihen, että suuri osa rahapelaamisesta tapahtuisi ilman PEP-velvoitteiden täyttämistä. Asiassa on huomioitava asiamiespisteissä tapahtuva urheiluvedonlyönti, johon liittyy olennainen rahanpesuriski. Lisäksi lakiehdotuksen yksityiskohtaisissa perusteluissakin on mainittu, että direktiivin liitteessä II on mainittu ennakoivina, asiakkaaseen liittyvinä riskitekijöinä esimerkiksi se, että liiketoiminta on käteispainotteista (s. 103). On vaikea nähdä, kuinka nämä seikat huomioiden ja direktiivin painottamaa riskiperusteista lähestymistapaa noudattaen asiamiespisteissä tapahtuva rahapelaaminen voitaisiin sulkea PEP-velvollisuuksien täyttämisen ulkopuolelle. PEPvelvollisuuden poistaminen asiamiespisteissä tapahtuvan pelaamisen osalta olisi kestämätön ratkaisu sekä käytännön kannalta, että siksi, että se olisi vastoin direktiivin sanamuotoa ja tarkoitusta. Direktiivi ei salli poikkeusta PEP-velvollisuuksien osalta. Lisäksi on huomioitava, että 3 luvun 1 :n mukaan ilmoitusvelvollinen ei saa ylläpitää asiakassuhdetta, jos se ei pysty toteuttamaan asiakkaan tuntemiseksi luvussa 3 säädettyjä toimia. Huomioiden asiamiespisteissä tapahtuvan pelaamisen suuri osuus kaikesta rahapelaamisesta, vesittäisi PEP-velvoitteiden poistaminen asiamiespisteissä tapahtuvan pelaamisen osalta suurelta osin 3 luvun 1 :n mukaisen kiellon ylläpitää asiakassuhdetta, jolleivät 3 luvun mukaiset velvoitteet tule täytetyiksi. Velvollisuus tehdä ilmoitus epäilyttävästä liiketoimesta Lakiesityksen 4 luvun 1 :n 3 momentin mukaan "Elinkeinonharjoittaja ja yhteisö, joka välittää rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia ja - maksuja arpajaislain (1047/2001) 11 :ssä tarkoitetun rahapeliyhteisön puolesta, voi tehdä epäilyttävää liiketoimea koskevan ilmoituksen rahapeliyhteisön välityksellä". Yksityiskohtaisten perustelujen mukaan säännöksen tarkoituksena on mahdollistaa se, että rahapeliyhteisö ilmoitusvelvollisena voi harjoittaa asiamiestensä valvontaa seuraamalla myös itse ilmoitusaktiivisuutta ja suorittaa kokonaisvaltaista arviointia mahdollisesti muuttuvista riskeistä (s.112). Tämä tavoite ei toteudu, jos asiamiehellä on valinnan mahdollisuus, tekeekö se ilmoituksen suoraan rahanpesun selvittelykeskukselle vai rahapeliyhteisön kautta. Huomioiden tämä tavoite sekä 3

Lausunto 7 (9) luvun 4 :n mukainen ilmoitusvelvollisen velvollisuus asiakassuhteen jatkuvaan seurantaan tällaista valinnan mahdollisuutta ei tulisikaan olla. Lakiesityksen 4 luvun 1 :n 3 momentti tulisi muuttaa muotoon "Edellä 1 luvun 2 :n 2 momentissa tarkoitetun elinkeinonharjoittajan ja yhteisön tulee tehdä epäilyttävää liiketoimea koskeva ilmoitus rahapeliyhteisön välityksellä." Jos asiamiehille jätetään mahdollisuus valita, tekevätkö ne rahanpesuilmoituksen itsenäisesti vai rahapeliyhteisön kautta, olisi vähintään säädettävä, että asiamiehen tulee toimittaa 4 luvun 1 :n 4 momentissa tarkoitetut tiedot ilmoitusvelvollisen säilytettäviksi. Muutoin peliyhtiön on mahdotonta toteuttaa lakiesityksen 3 luvun 4 :n mukaista jatkuvaa asiakassuhteen seurantaa. Valvonta ja hallinnolliset seuraamukset Ahvenanmaan osalta Ahvenanmaalla toimivan peliyhteisön asiamiesten valvonta Lakiesityksen 7 luvun 1 :n 1 momentissa on lueteltu lakiesityksen ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamista valvovat viranomaiset. Poliisihallitusta tai mitään muutakaan viranomaistahoa ei ole lakiesityksen 7 luvun 1 :n 1 momentissa esitetty valvomaan 1 luvun 2 :n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitettua rahapeliyhteisöä (Paf). Lakiesityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan lakiesityksessä ei voimassaolevasta laista poiketen säädettäisi Ahvenanmaan maakunnan hallituksen rahapelejä koskevasta valvontatehtävästä. Edelleen perustelujen mukaan toimivalta lakiesityksen mukaisten velvoitteiden noudattamisen valvonnassa kuuluu lähtökohtaisesti valtakunnalle, mutta toimivalta on kuitenkin tarkoitus siirtää Ahvenanmaan maakunnanhallitukselle Ahvenanmaan itsehallintolain 32 :ssä tarkoitetulla sopimusasetuksella (s. 123). Lakiesityksen 7 luvun 1 :n 1 momentin 2 kohdan mukaan Poliisihallitus valvoo 1 luvun 2 :n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettua rahapeliyhteisöä sekä 1 luvun 2 :n 2 momentissa tarkoitettua elinkeinonharjoittajaa ja yhteisöä. Tämä tarkoittaa, että Poliisihallituksen valvonnan kohteena on arpajaislain (1047/2001) 11 :ssä tarkoitettu rahapeliyhteisö (Veikkaus Oy) sekä elinkeinonharjoittajat ja yhteisöt, jotka välittävät 1 luvun 2 :n 1 momentin 9 ja 10 kohdassa tarkoitettujen rahapeliyhteisöjen (Veikkaus Oy ja Ålands Penningautomat-föreningen eli Paf) tarjoamiin rahapeleihin liittyviä osallistumisilmoituksia ja -maksuja, jos rahapeliyhteisö on antanut asiakkaan tunnistamisen ja ilmoituksen tekemisen muun elinkeinonharjoittajan tai yhteisön tehtäväksi. Lakiesityksen mukaan Poliisihallitus vastaisi siten 1 luvun 2 :n 1 momentin 10 kohdassa tarkoitetun rahapeliyhteisön (Paf) rahapelejä myyvien asiamiesten valvonnasta, mutta ei itse rahapeliyhteisön valvonnasta. Poliisihallituksen valvonnan kohteena olisivat Paf:n rahapelejä Ahvenanmaalla välittävät asiamiehet niiltä osin, kuin Paf on antanut asiakkaan tunnistamisen ja muut lakiesityksen mukaiset velvollisuutensa asiamiesten tehtäväksi. Ratkaisu, jossa Paf:n valvontaa ei ole lainsäädännössä osoitettu yhdenkään viranomaisen tehtäväksi, mutta sen käyttämien asiamiesten valvonta on,

Lausunto 8 (9) on erittäin ongelmallinen. Valvonta ei mitenkään voi kohdistua vain asiamiehiin. Tämä on mahdotonta jo sen vuoksi, että kaikki lakiesityksen mukaiset velvoitteet eivät koske asiamiehiä ja asiamiesten velvollisuuksienkin osalta lopullinen vastuu lakiehdotuksen velvoitteiden täyttämisestä on ilmoitusvelvollisella. Lisäksi on huomioitava, että Paf:lla on asiamiespisteissä pelattavissa olevien rahapelien lisäksi myös nettipelitoimintaa. Paf:n on oltava valvonnan piirissä ja sekä Paf:n että sen rahapelejä välittävien asiamiesten valvonta on oltava saman valvovan viranomaisen tehtävä. Ratkaisu, jossa Paf:n valvonta olisi osoitettu eri viranomaisen hoidettavaksi kuin sen käyttämien asiamiesten valvonta, olisi valvonnan kannalta hyvin ongelmallinen. Jos valvonta olisi eri viranomaisilla, ei valvontatoimia kyettäisi tosiasiallisesti sovittamaan tehokkaasti yhteen. Tällainen järjestely olisi kestämätön direktiivin asettamien velvoitteiden ja tosiasiallisen tehokkaan valvonnan toteutumisen kannalta. Lakiesityksen 7 luvun 1 :n 1 momentin 2 kohtaa on korjattava esimerkiksi seuraavaan muotoon: "Poliisihallitus 1 luvun 2 :n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettua rahapeliyhteisöä sekä 1 luvun 2 :n 2 momentissa tarkoitettua elinkeinonharjoittajaa ja asiamiestä, joka välittää osallistumismaksuja ja - ilmoituksia 1 luvun 2 :n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitetun rahapeliyhteisön tarjoamiin rahapeleihin." Toimivaltainen viranomainen Ahvenanmaalla toimivalle peliyhteisölle määrättävien hallinnollisten seuraamusten osalta Lakiesityksessä esitetään (s. 86 ja 123), että hallintotoimivalta rahanpesulain velvoitteiden noudattamisen valvonnassa siirrettäisiin sopimusasetuksella Ahvenanmaan maakunnan hallitukselle tai tämän alaiselle viranomaiselle rahapelitoiminnan osalta, mutta hallinnollisten seuraamusten määräämisessä toimivalta olisi kuitenkin valtakunnalla. Lakiesityksessä ei tuoda esiin, mikä viranomainen valtakunnan alueella olisi toimivaltainen määräämään hallinnollisia seuraamuksia Ahvenanmaalla toimivan peliyhteisön osalta. Lakiesityksessä ei myöskään tuoda esiin, kuinka käytännössä toteutettaisiin yhteistyö sen viranomaisen kanssa, joka muilta osin valvoisi sopimusasetuksen perusteella lakiesityksen mukaisten velvoitteiden noudattamista Ahvenanmaalla. Koska Poliisihallitus on se viranomaistaho, joka lakiesityksen nojalla valvoo rahanpesulain noudattamista valtakunnan alueella laillisesti toimivan peliyhteisön sekä sen asiamiesten osalta, herää kysymys, onko myös hallinnollisten seuraamusten määrääminen Ahvenanmaalla toimivalle peliyhteisölle ajateltu Poliisihallituksen tehtäväksi. Tällaisesta vaihtoehdosta ei ole ainakaan Poliisihallituksen tietojen mukaan tehty selvityksiä eikä Poliisihallitusta ole kuultu asiasta. Kirjaus hallinnollisten seuraamusten määräämisen jäämisestä valtakunnan viranomaisten tehtäväksi on lisätty lakiesitykseen vasta kevään lausuntokierroksen jälkeen. Ajatus siitä, että rahanpesulain valvonta olisi muilta osin yhden viranomaisen tehtävä ja hallinnollisten seuraamusten määräämisen osalta toisen viranomaisen tehtävä, ei ole optimaalinen valvonnan tosiasiallisen tehokkuuden eikä hallinnollisen päätöksen kohteena olevan yhteisön tai henkilön oikeusturvan toteutumisen kannalta. Lakiesityksen mukaiset hallinnolliset

Lausunto 9 (9) seuraamukset ovat merkittäviä joko rahalliselta suuruudeltaan tai muilta vaikutuksiltaan. Oikeusvarmuuden kannalta olisi perusteltua, että näin merkittävää julkisen vallan käyttöä sisältävistä päätöksistä päättäisi se viranomainen, jolla valvonnan kokonaisvaltaisen hoitamisen kautta on paras asiantuntemus lakiesityksen mukaisen velvollisuuden rikkomisesta tai laiminlyönnistä. Mikäli hallinnollisten seuraamusten määrääminen jää valtakunnan viranomaisten tehtäväksi, niin olipa toimivaltainen valtakunnan viranomainen asiassa mikä hyvänsä, toimivallasta hallinnollisten seuraamusten määräämisen osalta on lisättävä kirjaus lakiesityksen 7 luvun 1 :n 1 momenttiin. Laintasoisen kirjauksen puutteesta aiheutuisi perustuslaillinen ongelma valvonnan toteutuksen kannalta, sillä perustuslain 2 :n mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin. Ellei lain tasoista kirjausta ole, ei millään valtakunnan viranomaisella ole toimivaltaa myöskään hallinnollisten seuraamusten määräämiseen. Lisäksi valtakunnan viranomaisen toimivallan ja velvollisuuksien laajuus Ahvenanmaalla tapahtuvan rahanpesulain velvoitteiden vastaisen toiminnan osalta olisi käytävä lakiesityksestä ilmi. Ilman asiaa koskevia kirjauksia epäselväksi jäisi mm. se, millaiset valtuudet valtakunnan viranomaisella olisi selvittää epäiltyä lakiesityksen asettamien velvollisuuksien laiminlyöntiä tai rikkomusta Ahvenanmaalla toimivan toimijan osalta tilanteessa, jossa Ahvenanmaalla toimivalle rahapeliyhteisölle on esitetty määrättäväksi hallinnollinen seuraamus, vai onko tällaisia valtuuksia lainkaan, eli onko valtakunnan viranomaisen tehtävä päätös hallinnollisen seuraamuksen määräämisestä tai määräämättä jättämisestä esityksen tekijän toimittamien tietojen varassa. Mikäli Poliisihallituksen on määrä toimia joltain osin valvovana viranomaisena Ahvenanmaalla toimivan rahapeliyhtiön suhteen, on tästä laadittava perusteellinen vaikutusten arviointi ja Poliisihallitusta on kuultava asiasta. Samassa yhteydessä on osoitettava, kuinka hallinnollisten seuraamusten määräämisestä aiheutuva työn lisäys rahoitetaan.