Urjalan itsenäisyysjuhla Yhtenäiskoulu 6.12.2017 Juhlapuhe Seppo Pirhonen Kunnioitetut sotiemme veteraanit ja lotat! Arvoisa juhlayleisö! Itsenäisenä valtiona Suomi täyttää tänään 100 vuotta. Suomen historia on kuitenkin huomattavasti pidempi. On paikallaan palata niihin tapahtumiin, jotka mahdollistivat Suomen kansan astumisen muiden maailman kansojen rinnalle itsenäisenä kansakuntana, kuten asia itsenäisyysjulistukseen kirjattiin. Kun puolet suomalaista on syntynyt vuoden 1975 jälkeen, on tieto itsenäisyyteen johtaneesta kehityksestä ohentunut. Suomessa asuneet heimot joutuivat varhain lännen ja idän kilpakentäksi. Molemmista suunnista tarjottiin kristinuskoa ja sen muovaamaan kulttuuria ja elämäntapaa. Länsi sai suurimman osan Suomesta vaikutuspiiriinsä. Tämä merkitsi myös joutumista Ruotsin osaksi. Ensimmäinen itäraja määriteltiin Pähkinäsaaren rauhassa v. 1323. Raja kulki halki Karjalan kannaksen läpi eteläisen ja keskisen Suomen Pohjanmaalle. Molemmin puolin rajaa asui suomalaisia. Itäpuolella olevat joutuivat Novgorodin ja Venäjän alaisuuteen. Rajan paikka on muuttunut sen jälkeen moneen kertaan. Suomalaiset saivat ensimmäisen kerran osallistua kuninkaanvaalin 15.2.1362 Moran kivillä. Sen muistoksi tasavallan presidentin vaali järjestettiin valitsijamiesvaalien aikaan aina helmikuun 15. päivä. Itsekin sain olla mukana vuosina 1978 ja 1982. Emme tiedä, pääsikö urjalalaisia joskus osallistumaan kuninkaanvaaliin, kunnes Kustaa Vaasan ajoista siirryttiin perinnölliseen kuninkuuteen. Kuninkaaseen talonpojat saattoivat vedota. Valtiopäiville urjalalainen talonpoika pääsi ensimmäisen kerran v. 1624, kun Salmen Reikon isäntä Heikki Nuutinpoika edusti Sääksmäen kihlakuntaa. Tämän Reikon tilan lahjoittivat kunnalle menoslaiset Ulla ja Juha Maunula v. 1873. Aatelissukuja edusti suvun vanhin ja talonpoikien edustajat valittiin kihlakunnittain valtiopäiville. Mainittu Kustaa Vaasa toteutti uskonpuhdistuksen valtakunnassaan saadakseen valtiolle kirkon varat. Niinpä Urjalaankin jäi rakentamatta kivikirkko, kivisakasti ehdittiin pystyttää. Mikael Agricola laati aapisen, suomensi Uuden Testamentin ja toteutti maltilla uskonpuhdistuksen tai kuten tapahtuman juhlavuonna sitä on kutsuttu reformaation. Valta kiinnostaa ja vallasta on kamppailtu niin valtioiden kuin hallitsijoiden ja heidän perillistensä kesken. Merkittävää kamppailua käytiin myös kuninkaan ja valtiopäiville kokoontuneiden säätyjen aateliston, papiston, porvarieston ja talonpoikien kesken. 1700- luvun lopulla tultiin tilanteeseen, jossa silloinen kuningas Kustaa III onnistui vallankaappauksessaan rajoittamaan säätyjen ja erityisesti aateliston valtaa. Vuoden 1772 hallitusmuoto ja vuoden 1789 yhdistys- ja vakuuskirja antoivat kuninkaalle lähes itsevaltiaan valtuudet. Laki oli voimassa Ruotsissa vuoteen 1809 ja Suomessa vuoteen 1920. Ruotsi oli suuravaltana Itämeren ympäristössä 1600- luvulla. Myös 43 Urjalalaista hakkapeliittaa oli Saksassa suurvalta- asemaa hankkimassa. Asema menetettiin seuraavalla vuosisadalla ja Suomen itäraja Kannaksella piirrettiin Suuren Pohjan sodan seurauksena Uudenkaupungin rauhassa v. 1721 pääosin siihen kohtaan, jossa se nytkin kulkee. Aika
tunnetaan myös isovihan aikana, jolloin Venäjä miehitti Suomea. Urjalaan venäläiset tulivat pitkäperjantaina 1714. Venäjä teki nousua Pietari Suuren johdolla ja halusi turvata nimeään kantavan pääkaupunkinsa. Vuonna 1746 raja siirtyi Kymijoelle, kun Ruotsi haki revanssia epäonnistuneessa Hattujen sodassa. Suomen kohtaloihin ovat eniten vaikuttaneet Ruotsi, Venäjä, Saksa ja Ranska. Napoleon halusi Venäjän liittolaisekseen ja mukaan mannermaasulkemukseen eli Britannian kauppasaartoon, johon haluttiin painostaa myös Ruotsi. Kun se ei suostunut, Venäjän tsaari Aleksanteri I ja Napoleon sopivat Tilsitissä v. 1807 Ruotsin painostamisesta mukaan. Edelleen Erfurtissa todettiin syyskuussa 1808 salaisen sopimuksen mukaan: Korkeat osapuolet sitoutuvat pitämään välttämättömänä ehtona Englannin kanssa tehtävälle rauhalle, että se tunnustaa Suomen, Valakian ja Moldovan kuuluvan Venäjän keisarikuntaan. Kerrotaan Napoleonin palattuaan Pariisiin huudahtaneen: Ostin Espanjan Suomella. Venäjä julistikin sodan, joka tunnetaan Suomen sotana 1808 09. Minun vanhempieni ikäluokka ja osin mekin luimme tästä sodasta J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoista. Sven Dufvan urheudesta huolimatta sodan seurauksena Suomi eli kahdeksan Ruotsin maakuntaa siirtyi Venäjän alaisuuteen. Porvoossa pidettiin valtiopäivät vielä sodan jatkuessa maaliskuusta heinäkuuhun v. 1809. Aleksanteri I avasi nykyisin käytetyllä nimellä valtiopäivät. Ruotsin sana landdagar voidaan suomentaa myös maapäivät tai herrainpäivät. Riksdag- nimitystä valtiopäivät ei joidenkin tutkijoiden mukaan voitu käyttää, koska ei ollut valtakuntaakaan. 1800- luvulla syntyneen suomalaisen tulkinnan mukaan Porvoon valtiopäivillä perustettiin Suomen valtio. Ranskankielisen julistuksen (désormais la Finlande est placée au rang des nations) sanatarkka käännös on: tästä lähtien Suomi on sijoitettu kansakuntien joukkoon. Suomalaisista historiankirjoituksista tunnemme sen paremmin muodossa korotettu kansakuntien joukkoon. Keisari antoi hallitsijavakuutuksen ja säädyt vannoivat uskollisuudenvalan. Suomesta tuli autonominen suuriruhtinaskunta, joka sai erityisaseman, jossa sille oli turvattu Ruotsin aikaiset edellä mainitsemani perustuslait, jotka antoivat hallitsijalle lähes itsevaltiaan valtuudet. Keisarihan oli Venäjällä muutenkin itsevaltias. Suomessa säilyi hallintokielenä ruotsi. Luterilainen kirkko ja oma oikeuslaitos säilyivät. Taustatyötä olivat tehneet silloisessa Suomen pääkaupungissa Turussa vaikuttaneet realistit, jotka olivat tajunneet hyvissä ajoin Suomen muuttuvan aseman. Turun piispa Jacob Tengström, vapaaherra Carl Erik Mannerheim (marsalkan isoisä) ja hovioikeuden asessori Robert Henrik Rehbinder, jotka johtivat Pietarissa käynyttä 20 henkistä lähetystöä, johon kuului neljä aatelista ja pappia, seitsemän porvaria ja viisi talonpoikaa. Keskeiset esitykset hyväksyttiin. Suomessa keisaria edusti kenraalikuvernööri, joista ensimmäinen oli joulukuusta 1808 alkaen Yrjö Mauno Sprengtborten, joka oli siirtynyt Ruotsista Venäjälle v. 1787. Suomen asiat esiteltiin Pietarissa suoraan keisarille, ei venäläisten ministeriöiden kautta. Suomessa korkein hallintoelin oli keisarillisen Suomen senaatti vuodesta 1809 ( vuoteen 1816 nimi oli hallituskonselji). Senaatti oli keskeinen valtioelin, kun valtiopäiviä ei kutsuttu koolle. Suomalaisten kannalta oli tärkeää, että ns. Vanha Suomi eli Karjala liitettiin suuriruhtinaskuntaan v. 1812.
Wienin kongressi 1815 järjesti Euroopan olot lähes vuosisadaksi. Suomessakin saatiin elää rauhassa sodilta lukuun ottamatta lyhyttä Krimin sotaa tai Itämaista sotaa (1853 1856), joka Suomessa tunnetaan Oolannin sotana. Aleksanteri II valtakausi (1855 1881) merkitsi suurta kehitysvaihetta Suomessa. Venäjältä hän poisti maaorjuuden. Suomessa päätettiin nostaa suomen kieli ruotsin kielen rinnalle v. 1863, saatiin oma raha v. 1860, annettiin asetus kunnallishallinnosta maalla, 1865 maaseudun kaupan vapautus v. 1859, täydellinen elinkeinovapaus v. 1879 ja toteutettiin kansakoulu v. 1866. Urjalassa oltiin vähän edellä, sillä pitäjänkoulu aloitti v. 1858 kaikkien yhteiskuntapiirien lasten sekä tyttöjen että poikien kouluna. Samoihin aikoihin aloitti Urjalan kirkkoherra kirjoittaa kirkonkirjat suomeksi. Talouden alalla ryhdyttiin rakentamaan rautatietä ja kanavia, joista tunnetuin Saimaan kanava. Urjala pääsi rataverkkoon 1876. Taas oli tarvittu taustatyötä, jota olivat tehneet monet suomalaiset kuten Runeberg, Kalevalan kokoaja Eljas Lönnroth ja ennen kaikkea Juhana Vilhelm Snellman. Snellmanin mukaan ihmisen ja valtion kehitys ovat vakaalla pohjalla silloin, kun tieto, tunteet ja tahto yhtyvät sivistyksenä ihmisessä vapaaksi persoonaksi ja kansassa isänmaallisuutta ja kansallisuutta yhdistäväksi kansallishengeksi. Pelkkä isänmaallinen tunne ei riitä. Sen on saatava järkevä sisältö ja tulla käytännölliseen järjen mukaiseksi toiminnaksi isänmaan hyväksi. Jokainen pienikin kansallisuus on arvokas yhtenä jatkuvana kehittyvänä yleisinhimillisen sivistyksen ja ihmisyyden erityisenä muotona. Kansalaisyhteiskunta kehittyi vuosisadan loppupuolella perustamalla nuoriso-, raittius-, urheilu- ja maamiesseuroja, työväenyhdistyksiä ja palokuntia. Osuustoiminta otti ensiaskeleita. Venäjää käytettiin komentokielenä Urjalan reservikomppaniassa vuosina 1883 1899. Ensimmäinen sortokausi 1899 1905 oli yritys venäläistää Suomi ja yhtenäistää se muuhun Venäjään. Urjalalaisetkin kirjoittivat nimensä puolen miljoonan muun suomalaisen kanssa suureen adressiin, jota keisari ottanut vastaan. Itselläni on jäljennös kirjana Euroopan kuningashuoneiden ja kulttuuriväen vetoomuksesta. Helmikuun manifestilla haluttiin syrjäyttää perustuslait, kansallinen asevelvollisuus lakkautettiin ja kenraalikuvernööri Bobrikov sai diktaattorin valtuudet. Hänet murhasi Eugen Schauman. Suurlakko päätti ensimmäisen sortokauden. Suomessa toteutettiin eduskuntauudistus v. 1907. Äänestäjiä tuli yli miljoona lisää. Sekä miehet että naiset olivat äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia. Puoluekenttä alkoi vähitellen kehittyä. Keisari hajotti eduskunnan ennen Suomen itsenäistymistä seitsemän kertaa eli lähes vuosittain. Sillä oli vaikutusta kansan äänestysintoon ja luottamukseen kansanvallan kautta saada toteutettua uudistuksia Toinen sortokausi oli vuosina 1908 1917. Vuonna 1910 Venäjän laki yleisvaltakunnallisesta lainsäädännöstä riisti käytännössä Suomen senaatilta ja eduskunnalta kaiken lainsäädäntövallan. Pari vuotta myöhemmin yhdenvertaisuuslaki antoi venäläisille samat oikeudet kuin suomalaisilla. Ensimmäisen maailmansodan alkaessa monet venäläistämistoimet oli toteutettu. Sortotoimet nostivat suomalaista kansallishenkeä monella tavalla. Osa sitä oli hakeutuminen jääkärikoulutukseen Saksaan.
Ensimmäisen maailmasodan aikana Urjalassa rakennettiin linnoitusketjua. Tänne tuli paljon rakentajia muualta ja urjalalaisetkin saivat töitä venäläisten sotilaiden ohella. Venäjä pelkäsi Saksan tuloa Pietariin Suomen kautta. Vuosi 1917 on monine tapahtumineen kuin paraskin jännityskertomus, jossa Suomen kohtalo oli usein veitsenterällä. Venäjällä ei kyetty toteuttamaan sellaisia uudistuksia kuin Suomessa erityisesti kansansivistyksen osalta. Maaseudun väestö ja kaupunkien työläiset elivät huonoissa oloissa, jota sota monine seurauksineen kurjisti. Myös Venäjän kansanedustuslaitos valtakunnanduuma hajotettiin usein. Maaliskuussa keisari Nikolai II joutui luopumaan vallasta. Sitä ryhtyi käyttämään väliaikainen hallitus Kerenskin johdolla. Sen kanssa vallasta kilpaili Petrogradin neuvosto kehottaen sotilaita tottelemaan vain sitä. Kerenski pyrki aluksi jatkamaan sotaa. Suomessa jouduttiin pohtimaan, miten suhtautua uusiin vallanpitäjiin. Voidaanko heidät tunnustaa Suomen perustuslakien mukaan korkeimman vallan haltijaksi. Eduskunta päätti heinäkuussa 1917 sosialidemokraattien, maalaisliiton ja osan nuorsuomalaisten tuella valtalaista, jolla eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi äänin 136 55. Päätöksen jälkeen eduskunnassa huudettiin eläköötä vapaalle isänmaalle. Tässä eduskunnassa oli Urjalasta Alfred Retulainen. Sen jälkeen pohdittiin pitääkö laki lähettää Venäjän väliaikaisen hallituksen vahvistettavaksi. Lähinnä sosialidemokraattien äänin päätettiin lähettää se vain tiedoksi. Väliaikainen hallitus ei hyväksynyt eduskunnan päätöstä. Osin sitä painostivat myös valtalakia Suomessa vastustaneet. Eduskunta hajotettiin ja määrättiin uudet vaalit. Jälleen jouduttiin pohtimaan oliko Venäjän väliaikaisella hallituksella toimivaltaa hajottaa eduskunta. Sosialidemokraatit eivät hyväksyneet hajotusta. Ja yrittivät heidän johtamansa Oskari Tokoin senaatin ja eduskunnan puhemiehen Kullervo Maanerin johdolla jatkaa istuntoja. Lokakuussa järjestettiin uudet vaalit ja niissä sosialidemokraatit menettivät enemmistön. Puolueessa oli vahvistunut kumouksellinen suuntaus. Bolsevikit, jotka meidän ajanlaskumme mukaan marraskuussa ja venäläisen ajanlaskun mukaan lokakuussa lähes verettömällä vallankumouksella ottivat vallan, kannattivat kansojen itsemääräämisoikeutta ja Suomenkin itsenäistymistä. Samalla he uskoivat kansan valitsevat sosialismin ja kehottivat Suomessakin tekemään vallankumouksen. Leninin viesti suomalaisille sosialisteille kuului: Nouskaa viipymättä ja ottakaa valta järjestäytyneen työväen nimiin. Kun näin ei tapahtunut hän moitti suomalaisia ja jatkoi kehotuksia luvaten aseapua. Suomessa oli tuolloin n. 80 000 venäläissotilasta, joista osa kannatti vallankumousta. Kirjassaan Kuinka se oikein tapahtui Väinö Tanner kertoo: Määräämisvalta sosialidemokraattisessa puolueessa oli muuten kokonaan siirtynyt jyrkkien ainesten käsiin. Tämä tuli näkyville jo ehdokkaiden asettelussakin. Siinä oli koetettu pitää huoli siitä, ettei maltillisimpia aineksia olisi asetettu ehdokkaiksi. Mitä minuun henkilökohtaisesti tulee, olin politiikkaan kyllästyneenä ehdottomasti kieltäytynyt ehdokkuudesta. En myöskään katsonut voivani äänestää ketään Uudeltamaalta asetettua puolueen ehdokasta, koska ne mielestäni olivat väärillä linjoilla. Ainoan kerran koko parlamentaarisen elämämme aikana vaimoni ja minä jäimme pois vaalista. Marraskuun 14. 20. päivinä oli yleislakko. Sillä haluttiin painostaa eduskuntaa. Maassa oli kova pula elintarvikkeista. Marraskuun 15. päivä eduskunta julistautui korkeimman vallan
haltijaksi äänin 127 68. Ajan tunnelmia kuvaa hyvin eduskunnan varapuhemiehen Santeri Alkion puhe: Minä en pelkää henkilökohtaisesti niitä uhkauksia, joita eduskuntaa vastaan on tehty, Mutta minun täytyy sanoa, että minä vakavasti pelkään kansalaissotaa. Maalaisliiton johtaja esitti hyväksyttäväksi sosialidemokraattien keskeiset tavoitteet ja heinäkuussa hajotetun eduskunnan jo hyväksymät kahdeksan tunnin työaikalain ja kunnallislait. Esitys torpparivapautuksesta annettiin eduskunnalle tammikuussa ennen kansalaissodan puhkeamista. Torpparivapautus oli eri painotuksin monen puolueen ohjelmassa. Mainittakoon, että tuolloin sosialidemokraattien vallankumoussiipeen kuulunut Otto Ville Kuusinen katui myöhemmin yleislakon lopettamista. Hänestä tuli v. 1939 Terijoen hallituksen pääministeri. Svinhufvudin senaatti antoi itsenäisyysjulistuksen 4. Joulukuuta ja eduskunta hyväksyi sen 6. päivä äänestyksen jälkeen. Senaatin jäsennä oli 150 vuotta sitten Urjalassa syntynyt Juhani Aarjärvi. Hänen v.1917 syntynyt poikansa kaatui talvisodassa. Tämän jälkeen piti saada vielä ulkovaltojen tunnustus. Ne asettivat ehdoksi Venäjän antaman tunnustuksen. Se saatiin uusien vallanpitäjien kansankomisaarien neuvostolta joulukuun viimeisenä. Väliaikainen hallitus ja Venäjän valkoiset eivät olisi suostuneet Suomen itsenäistymiseen. Muiden maiden tunnustamisen saamiseen vaikutti maailmansodan loppuvaiheet, rauhansopimukset ja Suomen suuntautuminen Saksaan ja saksalaisten joukkojen tulo Suomeen keväällä 1918, jota Mannerheim ei kannattanut. Läheiset suhteet Saksaan viivyttivät Yhdysvaltojen tunnustamista. Suomi koki kansalaissodan, jossa Urjalassa kirjoilla olleita menehtyi kaatuneina, murhattuina, teloitettuina, kulkutauteihin ja nälkään yhteensä 378. Asuinpaikka Urjalassa oli 289 ja lisäksi muita, esimerkiksi Furuhjelmistä toinen oli kirjoilla Helsingissä ja toinen Pietarissa. Kansalaissota on niin suuri kokonaisuus, että en siihen tässä yhteydessä muutoin puutu. Sen voi todeta, että toisenlainen lopputulos olisi merkinnyt Suomelle erilaista kohtaloa kuin nyt on koettu. Kansalaissodan jälkeen silloinen senaattori ja tuleva presidentti Kyösti Kallio lausui Nivalan kirkossa 5.5.1918: Meidän on luotava sellainen Suomi, jossa ei ole punaisia eikä valkoisia, vaan ainoastaan isänmaataan rakastavia suomalaisia, Suomen tasavallan kansalaisia, jotka kaikki tuntevat olevansa yhteiskunnan jäseniä ja viihtyvät täällä. Nuori valtio kävi kamppailua valtiomuodosta kansalaissodan jälkeen. Osa halusi ja saikin valituksi Saksasta kuninkaan. Itsenäisyysjulistuksessa oli valtiomuotona tasavalta. Eduskunta pääsi normaalioloihin vuoden 1919 vaalien jälkeen ja uusi hallitusmuoto vahvisti tasavallan ja ensimmäiseksi presidentiksi valittiin K. J Stålberg. Itsenäisen isänmaan rakentaminen alkoi torpparivapautuksella, joka hyväksyttiin eduskunnassa heinäkuussa 1918 ja sitä täydensi nk. Lex Kallio v. 1922. Väinö Linna laittoi Koskelan Jussin vastaamaan kirkkoherran kysymykseen, että torpassa saisi enemmän kokoon. Niin Jussi saikin kuten muutkin torpparit ja mäkitupalaiset. Kaksikymenluvulla muodostettiin yli 100 000 pientilaa. Urjalassakin valtaosa viljelijöistä oli tätä ennen vuokraviljelijöitä. Torppia oli eri tietolähteiden mukaan 250 342. Suomessa oli vuonna 1917 yhteensä 3,1 miljoona asukasta, joista puolet alle 25- vuotiaita. Elinaikaodote oli pojilla 43 ja tytöillä 49 vuotta. Nyt se on miehillä 78,5 ja naisilla 84,1 vuotta. Joka kymmenes lapsi kuoli. Maaseudulla asui noin 84 %. Teollisuudesta sai elantonsa 12 %.
Urjalassa, joka oli asukasluvultaan Hämeen läänin suurimpia kuntia oli 10 950 asukasta. Suurin teollisuusyritys oli Nuutajärven lasitehdas. Nälkä ja sairaudet voitettiin. Luotiin sosiaaliturva. Panostettiin koulutukseen kansakoulusta yliopistoihin. Hyvinvointi luotiin työllä ja yrittämisellä. Kansakunnan kohtalo oli vaakalaudalla 1939. Taas olivat muut, nyt Hitler ja Stalin, käyneet kauppaa meistä salaisissa lisäpöytäkirjoissa jakaessaan Eurooppaa etupiireihin. Kumpikin joutui tarkistamaan kantaansa. Stalin ei saanut syntymäpäivälahjaksi Suomea. Häntä ei otettu vastaan vapauttajana. Kansa taisteli kunniakkaat 105 päivää. Karjala menetettiin ja 430 000 ihmistä joutui uusiin oloihin. Jatkosodassa Hitler tarvitsi kanssasotijaa. Karjala haluttiin takasin. Saatiin, mutta ei onnistuttu pitämään. Sodassa vihollinen pystyi valtaamaan vain osan niistä alueista, jotka rauhasopimuksen mukaan jouduttiin luovuttamaan Vaaran vuodet eivät koitunet kohtaloksemme. Toteutettiin koko Euroopan mittakaavassakin ainutlaatuinen karjalaisten ja perheellisten rintamamiesten asuttaminen ja lujitettiin kansakunnan selkärankaa lisäämällä pienomistusta. Urjalaan tuli uusia asukkaista pääosin Muolaasta, mutta myös muista Kannaksen pitäjistä. Kansakunnan rakentaminen jatkui huolimatta ennennäkemättömistä sotakorvauksista. Metallisteollisuus vahvisti metsäteollisuutta. Syntyi Nokia ja muuta uutta tuotantoa. Palvelualat ovat kasvaneet. On luotu hyvinvointiyhteiskunta, jossa valtio ja kunta tuotavat keskeiset palvelut terveydenhuollossa, sosiaalitoimessa ja koulutuksessa. Yksityinen sektori ottanee tulevina vuosina enemmän osuutta ainakin sote- uudistuksen myötä. Kulttuurissa ja urheilussa olemme menestyneet. Viime kesänä saimme ihailla Aleksi Ojalan sisukasta kävelyä MM- kisoissa. Itsenäisen Suomen tarina on menestystarina. Olemme monilla mittareilla kärkipäässä koko maailmassa. Siihen on tarvittu kaikkien suomalaisten omaa työtä ja yrittämistä. Siihen on tarvittu yhteistyötä muiden maiden kanssa. Siihen tarvitaan myös jatkossa yhteistyötä niin omassa maanosassamme kuin maailmanlaajuisestikin. Olemme riippuvaisia muista, emme voi aina tehdä, mitä haluamme, mutta omista valinnoistamme riippuu liikkumatilamme myös tulevaisuudessa. Tänään tunnemme kiitollisuutta heitä kohtaan, jotka ovat panoksellaan rakentaneet tämän maan, puolustanet sitä ja luoneet hyvinvoinnin. On tehty viisaita valintoja ja ratkaisuja kiperissäkin tilanteissa. Pidetään huolta, että kuntana ja Suomena olemme sellaisissa pöydissä mukana, joissa tehdään meitä koskevia ratkaisuja. Tulevaisuutta ajatellen olen huolissani kahdesta asiasta. Suomalaisista asuu ny 5/6 eli 4,5 miljoonaa alueella, joka on vain 2,2, % koko maan pinta- alasta eli noin kymmen kertaa Urjalan kokoisella alueella 749 taajamassa. Keskittyminen tai pikemminkin keskittäminen on ollut megatrendi. Kaupungistuminen ja suuruuden ekonomia jättää jalkoihinsa pienen ihmisen niin suurkaupungeissa kuin niiden ulkopuolella. Nyt orastavan nousun aikana on työvoimapulaa, kun työpaikat on keskitetty. Maaseudun palvelujen turvaaminen on suuri haaste meidän urjalalaistenkin kannalta. Toinen asia, joka huolestuttaa on siirtyminen moniarvoisesta yhteiskunnasta arvotyhjiöön, arvoneutraaliin yhteiskuntaan. Viimeisin uutinen tästä on varhaiskasvatuksen velvoittavat
valtakunnalliset ohjeet, joissa uskontokasvatus on korvattu katsomuskasvatuksella. Kun ruokarukous on uskonnon harjoittamista, korvataan se ruokalorulla. Monissa kunnissa seurakuntavierailut on kielletty myös kouluissa. Sulkemalla ovet, ei avata myöskään ikkunoita. Kansainvälistyvässä maailmassa emme pärjää hylkäämällä omat kestävät arvot. Presidentti J. K. Paasikivi lausui 1.3.1956 luovuttaessaan tasavallan presidentin tehtävät Urho Kekkoselle eduskunnassa näin: Miten ulkoiset olot ja maailmantapaukset kohtaloihin vaikuttavatkaan, kansan ja varsinkin pienen kansan tulevaisuus riippuu viime kädessä sen siveellisestä ja henkisestä voimasta, sen uskollisuudesta itseänsä, omia ihanteitansa, oman kansallisen elämänsä perusarvoja kohtaan. Ilman näitä henkisiä voimia kansa ei voi pysyä pystyssä. Luotan, että Suomen kansassa on näitä voimia. Paasikivi päätti puheensa lainaamalla Runebergin vanhan krenatöörin sanoja: Jumala synnyinmaata varjelkoon. Tähän toivomukseen meidän on syytä nöyrin ja kiitollisin mielin yhtyä.