Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja C(2017) 8521 final.

Euroopan unionin neuvosto Bryssel, 19. joulukuuta 2017 (OR. en) 15917/17 PECHE 539 DELACT 262 SAATE Lähettäjä: Saapunut: 18. joulukuuta 2017 Vastaanottaja: Kom:n asiak. nro: Euroopan komission pääsihteerin puolesta Jordi AYET PUIGARNAU, johtaja Jeppe TRANHOLM-MIKKELSEN, Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri C(2017) 8521 final Asia: KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) /, annettu 18.12.2017, purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoon turskan ja punakampelan osalta Itämeren kalastuksissa sovellettavista määrittelyistä Valtuuskunnille toimitetaan oheisena asiakirja C(2017) 8521 final. Liite: C(2017) 8521 final 15917/17 hmu DG B 2A FI

EUROOPAN KOMISSIO Bryssel 18.12.2017 C(2017) 8521 final KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) /, annettu 18.12.2017, purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoon turskan ja punakampelan osalta Itämeren kalastuksissa sovellettavista määrittelyistä FI FI

PERUSTELUT 1. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN TAUSTA Yksi yhteisen kalastuspolitiikan (YKP) keskeisistä tavoitteista on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa Euroopan unionin (EU) kalastuksissa ottamalla käyttöön saaliiden purkamista koskeva velvoite yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen (EU) N:o 1380/2013 1 mukaisesti. Tarkoituksena on parantaa käytettävissä olevien luonnonvarojen hyödyntämistä sekä täyttää julkiset odotukset myyntikelpoisen kalan mereen takaisin heittämistä koskevan käytännön lopettamiseksi. Viimeisintä yhteisen kalastuspolitiikan uudistusta varten suoritetussa vaikutustenarvioinnissa 2 todettiin suurten poisheitettyjen määrien olevan merkittävä yhteisen kalastuspolitiikan ympäristökestävyyttä heikentävä tekijä. Yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti purkamisvelvoite koskee 1. tammikuuta 2015 alkaen Itämerellä kaikkia niitä pienten pelagisten lajien eli silakan ja kilohailin kalastuksessa sekä teollisiin tarkoituksiin Itämerellä harjoitettavassa kalastuksessa pyydettyjä lajeja, joihin sovelletaan saalisrajoituksia. Uudesta yhteisestä kalastuspolitiikasta annetun asetuksen 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan kyseisestä päivämäärästä lähtien myös lohenkalastuksessa saatuihin saaliisiin. Saman säännöksen nojalla sitä sovelletaan lisäksi 1. tammikuuta 2015 alkaen kalastusta määrittäviin lajeihin ja 1. tammikuuta 2017 alkaen kaikkiin muihin lajeihin unionin vesillä Itämerellä harjoitettavassa muiden sellaisten lajien kalastuksessa, joihin sovelletaan saalisrajoituksia. Turskaa pidetään tiettyjä Itämeren kalastuksia määrittävänä lajina. Punakampelaa saadaan pääasiassa tiettyjen turskankalastusten sivusaaliina, ja siihen sovelletaan saalisrajoituksia. Sen vuoksi purkamisvelvoitetta sovelletaan turskaan 1. tammikuuta 2015 alkaen ja punakampelaan 1. tammikuuta 2017 alkaen. YKP sisältää myös joukon säännöksiä, joilla helpotetaan purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa. Yhteisessä kalastuspolitiikassa säädetään erityisistä joustovälineistä, jotka toteutetaan monivuotisina suunnitelmina tai, jos sellaisia ei ole, niin kutsuttuina poisheittämissuunnitelmina. Poisheittämissuunnitelmat on tarkoitettu väliaikaiseksi, enintään kolme vuotta kestäväksi toimenpiteeksi. Ne laaditaan saman alueen tai merialueen jäsenvaltioiden yhteisten suositusten perusteella. Asetuksella (EU) N:o 1396/2014 vahvistettiin ensimmäinen Itämeren turska-, silakka-, kilohaili-, lohi- ja punakampelakantoja koskeva poisheittämissuunnitelma. Asetus hyväksyttiin vuonna 2014, ja sitä sovelletaan vuoden 2017 loppuun. Vuonna 2016 hyväksyttiin asetus (EU) 2016/1139 ensimmäisestä turska-, silakka- ja kilohailikantoja koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta yhteisen kalastuspolitiikan uudistuksen jälkeen. Tähän asetukseen sisältyy myös punakampelakantoihin sovellettavia säännöksiä. Asetuksessa (EU) 2016/1139 siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan mukaisesti, jossa vahvistetaan purkamisvelvoitteeseen liittyviä erityissäännöksiä eli (1) poikkeukset purkamisvelvoitteesta lajeilla, joiden eloonjäämisaste takaisin mereen päästämisen jälkeen on korkea; 1 EUVL L 354, 28.1.2013, s. 22. 2 http://ec.europa.eu/fisheries/reform/sec_2011_891_fi.pdf FI 2 FI

(2) de minimis -poikkeukset purkamisvelvoitteesta a) edellyttäen että on tieteellistä näyttöä siitä, että pyydysten valikoivuuden lisääminen on erittäin vaikeaa; tai b) jos poikkeukset tehdään tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien suhteettomien kustannusten välttämiseksi; (3) saaliiden kirjaamista koskevat säännökset; (4) säilyttämisen vähimmäisviitekokojen vahvistaminen nuorten meren eliöiden suojelun varmistamiseksi. Monivuotinen hoitosuunnitelma (asetus (EU) 2016/1139) ei koske lohikantoja, ja sen vuoksi purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa olisi jatkettava kyseisten kantojen osalta antamalla erillinen delegoitu säädös asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan nojalla. 2. SÄÄDÖKSEN HYVÄKSYMISTÄ EDELTÄNEET KUULEMISET Alueellisen lähestymistavan täytäntöönpanoa varten Itämeren alueen jäsenvaltiot perustivat alueellisen BALTFISH-foorumin. Sen periaatteet ja työmenetelmät vahvistettiin yhteisymmärryspöytäkirjassa, jonka kaikkien Itämeren alueen jäsenvaltioiden kalastusministerit allekirjoittivat 13. joulukuuta 2013. Laatiessaan kahta yhteistä suositusta BALTFISH kuuli Itämeren neuvoa-antavaa toimikuntaa ja muita sidosryhmiä. Itämeren poisheittämissuunnitelman sisällöstä keskusteltiin Itämeren neuvoa-antavan toimikunnan kanssa Kööpenhaminassa 13. kesäkuuta 2013 pidetyssä teknisessä kokouksessa ja Riiassa 29. huhtikuuta 2014 ja Berliinissä 26. huhtikuuta 2017 järjestetyissä BALTFISH-foorumin seminaareissa. BALTFISH otti huomioon myös tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) neuvot, jotka esitettiin jäsenvaltioille ohjeistuksena kaikkiin poisheittämissuunnitelmia koskeviin kysymyksiin tätä tarkoitusta varten koolle kutsutuissa asiantuntijatyöryhmien kokouksissa (EWG 13 23 3, EWG 13 17 4, EWG 14 06 5 ja EWG 17 03 6 ) vuosina 2013, 2014 ja 2017. Näihin kokouksiin osallistui kutsuttuja asiantuntijoita sekä tarkkailijoita neuvoaantavista toimikunnista ja jäsenvaltioista. STECF arvioi komissiolle toimitettujen lopullisten yhteisten suositusten pääkohdat, jotka liittyivät kyseisten kalastusten määrittämiseen, korkean eloonjäämisasteen perusteella tehtyihin poikkeuksiin sekä säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistamiseen turskalle, täysistunnoissaan 7. 14. heinäkuuta 2014 7 ja 10. 14. heinäkuuta 2017 8. Yksittäisten seikkojen osalta STECF katsoi, että yleisesti ottaen kummassakin yhteisessä suosituksessa esitettiin suurin osa tiedoista, jotka ovat tarpeen purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa määrittävien tekijöiden arvioimiseksi. 3 https://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/610582/stecf+13-23+- +Landing+obligation+in+EU+Fisheries+-+p1.pdf 4 https://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/633247/stecf+14-01++landing+obligations+in+eu+fisheries+-+p2.pdf 5 https://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/675595/stecf+14-06+- +Landing+obligations+in+EU+fisheries+-+p3.pdf 6 https://stecf.jrc.ec.europa.eu/c/document_library/get_file?uuid=d54c2307-f95c-45e1-a03b- 5fab23a9f82d&groupId=43805 7 http://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/812327/2014-07_stecf+plen+14-02_final+report_jrcxxx.pdf 8 https://stecf.jrc.ec.europa.eu/documents/43805/1780485/stecf+plen+17-02.pdf FI 3 FI

Loukuilla, rysillä, merroilla ja pauneteilla pyydetyn turskan ja punakampelan korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuvan poikkeuksen osalta STECF päätteli, että koska tällaisten pyydysten toimintaperiaatteena on kalojen joutuminen seisovan pyydyksen sisään toisin kuin esimerkiksi pussiverkkojen tai koukkujen yhteydessä, vaikuttaa kohtuulliselta olettaa, että myös kuolevuus on näiden pyydysten osalta alhaisempi, yleensä alle 10 prosenttia. STECF kehotti kuitenkin jatkamaan selvitystyötä tämän olettamuksen luotettavuuden sekä käsittelymenetelmien ja vallitsevien ympäristöolosuhteiden vahvistamiseksi. Myös punakampelan poisheittämistä koskevan poikkeuksen tapauksessa olisi hyvä saada yksityiskohtaisempia tietoja, jotta poisheitettyjen kalojen eloonjäämisasteen arvion edustavuutta ja laatua pystyttäisiin arvioimaan. Yhteisessä suosituksessa mainittiin myös tarve sallia tietyille saaliille poikkeus ihmisten ja eläinten ravinnoksi kelpaamattomia kalastustuotteita koskevan lainsäädännön, eli asetuksen (EY) N:o 853/2004 9 ja asetuksen (EY) N:o 1881/2006 10, nojalla. Tällainen poikkeus ei YKP:n puitteissa laadittavien yhteisten suositusten yhteydessä näytä kuitenkaan kuuluvan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan mukaisten poisheittämissuunnitelmien soveltamisalaan. Sen vuoksi kyseistä poikkeusta ei ole sisällytetty tähän asetukseen. Turskan ehdotetun säilyttämisen vähimmäisviitekoon osalta STECF päätteli, että saattaa olla vankkoja biologisia syitä pienentää vähimmäiskokoa nykyisten poisheittämistasojen alentamiseksi. Purkamisvelvoitteen yhteydessä turskan säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistaminen 35 senttimetriin alentaisi sellaisten saaliiden määrää, joita ei voida myydä ihmisravinnoksi. Ei ole esitetty minkäänlaisia ensimmäiseen kutukauteen liittyviä perusteluja, jotka tukisivat turskan säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistamista Itämerellä 38 senttimetriin. STECF:n suorittaman arvioinnin ja oman sisäisen arviointinsa perusteella ja saatuaan selvennyksiä tiettyihin yhteisten suositusten kohtiin komissio katsoo, että molemmat sille toimitetut yhteiset suositukset täyttävät edellä kuvatun mukaisesti asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan vaatimukset. 3. DELEGOIDUN SÄÄDÖKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus Tärkein oikeudellinen toimi on hyväksyä toimenpiteet, joilla voidaan edistää purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa. Asetuksessa täsmennetään lajit ja kalastukset, joihin erityistoimenpiteitä sovelletaan, ja korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuvat poikkeukset sekä vahvistetaan turskan säilyttämisen vähimmäisviitekoko. Oikeusperusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1139 7 artikla. Toissijaisuusperiaate Ehdotus kuuluu Euroopan unionin yksinomaiseen toimivaltaan. 9 EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55. 10 EUVL L 364, 20.12.2006, s. 5. FI 4 FI

Suhteellisuusperiaate Ehdotus kuuluu asetuksen (EU) 2016/1139 7 artiklan 1 kohdan nojalla komissiolle siirretyn toimivallan soveltamisalaan, eikä ehdotuksessa ylitetä sitä, mikä on tarpeen sen tavoitteiden saavuttamiseksi. Sääntelytavan valinta Ehdotettu sääntelytapa: komission delegoitu asetus. Muut vaihtoehdot eivät soveltuisi seuraavista syistä: Komissiolle on annettu valta hyväksyä poisheittämissuunnitelmia delegoiduilla säädöksillä. Jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, esittivät yhteisen suosituksen. Yhteisessä suosituksessa linjatut ja tähän ehdotukseen sisältyvät toimenpiteet perustuvat parhaisiin käytettävissä oleviin tieteellisiin lausuntoihin ja täyttävät kaikki asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 5 kohdassa vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset. FI 5 FI

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) /, annettu 18.12.2017, purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoon turskan ja punakampelan osalta Itämeren kalastuksissa sovellettavista määrittelyistä EUROOPAN KOMISSIO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, ottaa huomioon Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1139 1 ja erityisesti sen 7 artiklan, sekä katsoo seuraavaa: (1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 tavoitteena on lopettaa asteittain saaliiden poisheittäminen kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön saaliiden purkamista koskeva velvoite saalisrajoitusten alaisille lajeille. (2) Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015 silakan ja kilohailin kalastuksessa sekä teollisiin tarkoituksiin harjoitettavassa kalastuksessa. (3) Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti muissa Itämeren kalastuksissa kuin saman asetuksen 15 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa kalastuksissa purkamisvelvoitetta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2015 kalastusta määrittäviin lajeihin ja 1 päivästä tammikuuta 2017 kaikkiin muihin saalisrajoitusten alaisiin lajeihin. Turskaa pidetään tiettyjä Itämeren kalastuksia määrittävänä lajina. Punakampelaa saadaan lähinnä tiettyjen turskankalastusten sivusaaliina. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan sen vuoksi turskaan 1 päivästä tammikuuta 2015 ja punakampelaan 1 päivästä tammikuuta 2017. (4) Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa säädetään, että jos kalastukselle ei ole hyväksytty monivuotista suunnitelmaa, komissio voi hyväksyä poisheittämissuunnitelman, jossa täsmennetään väliaikaisena toimenpiteenä purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat. (5) Komission asetuksella (EU) N:o 1396/2014 3 vahvistettiin Itämeren lohta, silakkaa, kilohailia ja turskaa koskeva poisheittämissuunnitelma. Poisheittämissuunnitelmaan sisältyy muun muassa poikkeus purkamisvelvoitteesta turskalla ja lohella, koska kyseisten lajien osalta on näyttöä korkeasta eloonjäämisasteesta ja tällainen näyttö on 1 EUVL L 191, 15.7.2016, s. 1. 2 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22). 3 Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1396/2014, annettu 20 päivänä lokakuuta 2014, Itämerta koskevan poisheittämissuunnitelman laatimisesta (EUVL L 370, 30.12.2014, s. 40). FI 6 FI

asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa poikkeuksen soveltamiselle säädetty edellytys. Asetuksen (EU) N:o 1396/2014 voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017. (6) Asetuksessa (EU) 2016/1139 säädetään Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta. Monivuotiseen suunnitelmaan sisältyy myös punakampelakantaan sovellettavia säännöksiä. Asetuksen (EU) 2016/1139 7 artiklan 1 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä purkamisvelvoitteeseen liittyviä säännöksiä suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia kuultuaan. (7) Latvialla, Liettualla, Puolalla, Ruotsilla, Saksalla, Suomella, Tanskalla ja Virolla on Itämerellä välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot toimittivat komissiolle 31 päivänä toukokuuta 2017 yhteisen suosituksen 4, kuultuaan ensin Itämeren neuvoaantavaa toimikuntaa ja saatuaan asianomaisilta tieteellisiltä elimiltä tieteelliset lausunnot. (8) Yhteisessä suosituksessa esitetään, että loukuilla, rysillä, merroilla ja pauneteilla pyydettyyn turskaan ja punakampelaan sovellettavaa poikkeusta purkamisvelvoitteesta sekä turskan vähimmäisviitekokoa, joista säädetään asetuksessa (EU) N:o 1396/2014, sovelletaan edelleen 31 päivän joulukuuta 2017 jälkeen. (9) Yhteinen suositus perustuu Itämeren kalastusfoorumin (BALTFISH) toimittamaan ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) arvioimaan tieteelliseen näyttöön korkeasta eloonjäämisasteesta. (10) STECF totesi, että punakampelan osalta olisi hyvä saada yksityiskohtaisempia tietoja, jotta pystyttäisiin arvioimaan poisheitettyjen kalojen eloonjäämisastetta koskevan arvion edustavuutta ja laatua. STECF kuitenkin päätteli, että koska tällaisten pyydysten toimintaperiaatteena on kalojen joutuminen seisovan pyydyksen sisään toisin kuin esimerkiksi pussiverkkojen tai koukkujen yhteydessä, voidaan kohtuudella olettaa, että kuolevuus on näiden pyydysten osalta alhainen. (11) Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan mukaiset, ja näin ollen ne olisi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan nojalla sisällytettävä tähän asetukseen. (12) Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 10 kohdan ja asetuksen (EU) 2016/1139 7 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti voidaan vahvistaa säilyttämisen vähimmäisviitekoot nuorten meren eliöiden suojelun varmistamiseksi. Asetuksella (EU) N:o 1396/2014 turskalle käyttöön otetun 35 senttimetrin vähimmäiskoon soveltamista olisi jatkettava, kun otetaan huomioon STECF:n päätelmä, jonka mukaan saattaa olla vankat biologiset perusteet sille, että säilyttämisen vähimmäisviitekooksi vahvistetaan 35 senttimetriä. (13) Asetuksessa (EU) 2016/1139 ei aseteta aikarajaa purkamisvelvoitetta koskevien, eloonjäämisasteeseen perustuvien poikkeusten soveltamiselle. On kuitenkin aiheellista varmistaa, että kyseisen poikkeuksen vaikutuksia arvioidaan säännöllisesti parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen pohjalta. Jos uutta näyttöä ilmenee, poikkeusta olisi tarkasteltava uudelleen sen valossa. 4 BALTFISH High Level Group Joint Recommendation on the Outline of a Discard Plan for the Baltic Sea, toimitettu 31 päivänä toukokuuta 2017. FI 7 FI

(14) Asetuksen (EU) 2016/1139 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti valta antaa purkamisvelvoitetta koskevia delegoituja säädöksiä siirretään komissiolle viiden vuoden ajaksi 20 päivästä heinäkuuta 2016. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella purkamisvelvoitetta koskevien, eloonjäämisasteeseen perustuvien poikkeusten vaikutuksia tämän asetuksen kolmantena soveltamisvuotena. (15) Koska asetuksen (EU) N:o 1396/2014 voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2018, ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN: 1 artikla Kohde ja soveltamisala Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohdat purkamisvelvoitteen täytäntöönpanemiseksi silakan, kilohailin ja turskan kalastuksissa Itämerellä pyydetyn turskan ja punakampelan osalta. Tässä asetuksessa tarkoitetaan: 2 artikla Määritelmät 1) Itämerellä ICES-alueita IIIb, IIIc ja IIId, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 218/2009 5 liitteessä III määritellään. 3 artikla Eloonjäämisasteeseen perustuva poikkeus 1. Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa säädetään, purkamisvelvoitetta ei sovelleta loukuilla, rysillä, merroilla ja pauneteilla silakan, kilohailin ja turskan kalastuksessa pyydettyyn turskaan tai punakampelaan. 2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa pyydetyt käytettävissä olevaan kiintiöön kuulumattomat tai säilyttämisen vähimmäiskoon alittavat kyseisten lajien yksilöt on päästettävä takaisin mereen. 4 artikla Säilyttämisen vähimmäisviitekoot Turskan säilyttämisen vähimmäisviitekoko Itämerellä on 35 senttimetriä. 5 artikla Loppusäännökset 1. Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, on toimitettava komissiolle viimeistään 1 päivänä maaliskuuta 2019 tiedot, joiden perusteella voidaan arvioida 5 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70). FI 8 FI

loukuilla, rysillä, merroilla ja pauneteilla pyydetyn ja poisheitetyn punakampelan eloonjäämisastetta koskevan arvion edustavuutta ja laatua. 2. Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) arvioi 1 kohdassa tarkoitetut tiedot viimeistään 1 päivänä elokuuta 2019. 6 artikla Eloonjäämisasteeseen perustuvan poikkeuksen tarkistaminen Komissio arvioi STECF:n lausunnon perusteella eloonjäämisasteeseen perustuvan poikkeuksen vaikutuksia kyseessä oleviin kantoihin ja niitä hyödyntäviin kalastuksiin tämän asetuksen kolmantena soveltamisvuonna. 7 artikla Voimaantulo Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2018. Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa. Tehty Brysselissä 18.12.2017 Komission puolesta Puheenjohtaja Jean-Claude JUNCKER FI 9 FI