Animaatio stop motion- ja liveaction -tekniikoita sekoittamalla Henna Stenvall Taiteilija koulussa Kulttuuritalo Valve 2011 1
SISÄLLYS: ESIPUHE AIKATAULU JA KOHDERYHMÄ YLEISTÄ ANIMAATIOSTA KÄSIKIRJOITUS JA LAVASTUS KUVAAMINEN EDITOINTI 2
ESIPUHE Ideanani on ollut sekoittaa stop-motionia ja tavallista live action -kuvausta. Paikoillaan olevat stillotosmaiset kuvat ja toisaalta mahdolliset liikkeen kuvaukset ovat mielestäni molemmat käyttökelpoisia yhdessäkin. Jos samaan lyhytelokuvaan saadaan sekä animoidun vahahenkilön että kauko-ohjattavan auton, miksei niitä hyödyntäisi? Usein koulujen tuotannoissa oppilaat itse näyttelevät kameran edessä. Suurin osa liikkuvan kuvan parissa työskentelevistä ihmisistä, joita oppilaat osaavat nimetä, ovat näyttelijöitä. Ketä ovat kameran taakse jäävät ihmiset? Onko siellä ketään? Kuinka paljon työtä vaaditaan, jotta kaksiminuuttinen, osin animoitu lyhytelokuva, saadaan aikaiseksi? AIKATAULU JA KOHDERYHMÄ AIKATAULU: Pituus 4 x 2h 1. tapaaminen Animaation esittely, ryhmiin jakaminen ja käsikirjoittaminen 2. tapaaminen Lavasteiden tekeminen ja vahanäyttelijöiden muovaaminen 3. tapaaminen Kuvaaminen 4. tapaaminen Editoiminen ja tuotosten katsominen KOHDERYHMÄ: 4. -luokasta lukioikäisiin asti 3
YLEISTÄ ANIMAATIOSTA Animaatiotekniikoita on useita, ja on hyvä aivan aluksi tuntea niiden erot. * stop motion nukkeanimaatio esineanimaatio * pala-animaatio * piirrosanimaatio * tietokoneanimaatio * vaha-animaatio Eri tekniikat havainnollistuvat parhaiten näyttämällä niistä esimerkkejä. Stop motionia on käytetty esimerkiksi Urpossa ja Turpossa sekä Corpse Bridessa. Pikku Kakkosen Varokaa heikkoa jäätävaroitus on tehty pala-animaatiolla. Disneyn vanhimmat elokuvat, kuten Prinsessa Ruusunen ja Pinokkio, ovat piirroselokuvia. Ensimmäinen tietokoneanimaationa toteutettu elokuva oli Toy Story, jonka Disney teki yhteistyössä Pixarin kanssa. Vaha-animaatioina on toteutettu muunmuassa Pingu sekä Wallace & Gromit. KÄSIKIRJOITUS JA LAVASTUS Kun animaatioita on esitelty oppilaille, heidät jaetaan 2-5 hengen ryhmiin ja aloitetaan tarinan kehittely. Juoni tulisi pitää yksinkertaisena, jotta itse animoinnille jäisi aikaa. Ryhmille voi antaa yksinkertaisen idean, josta tarina rakennetaan: puhelimen katoaminen, rotkon toiselle puolelle pääseminen tai pyykin peseminen. Tarinalle on ominaista se, että arkeen, normaalitilaan, tulee särö ongelmasta. Ongelmaa ratkotaan jotta päästäisiin taas arkiseen olotilaan. Tarinan ollessa valmis luodaan kuvakäsikirjoitus. Se auttaa pysymään sovitussa tarinassa sekä hahmottamaan kameratyön määrää. Liitteistä löytyy kuvakäsikirjoituksen mallipohja, ja se on hyvin yksinkertainen. Jokaisesta kuvasta luonnostellaan kuva, josta tulee selvitä kameran kohde ja kuvakoko (liite kuvakokoista materiaalin lopussa). Mahdolliset näyttelijän tai ajoneuvon liikkeet merkitään kuvaan, samoin kameraliikkeet. Lisäksi selostetaan kuvaan liittyvät äänet: tilasta kertovat äänet (esimerkiksi linnunlaulu), repliikit ja pisteäänet (esimerkiksi lasin rikkoutuminen). Hahmoja eli näyttelijöitä voivat olla vanhat nuket, jotka pysyvät itsekseen pystyvät, tai ne voidaan tehdä muovailuvahasta. Jokainen oppilas voi esimerkiksi tehdä oman hahmon, ja jos tarinan 4
rakentamisessa on ollut vaikeuksia, se voi lähteä rakentumaan muovailtujen hahmojen kautta. Lavasteisiin saadaan uhrattua paljon aikaa, jos sitä annetaan, joten niiden rakentamiseen tulee asettaa aikarajoja. Taustan saa rajattua nopeasti lakanalla, ja sitä voi elävöittää kartongista leikatuilla puilla, tähdillä ja vastaavilla. Usein oppilaat mieltävät pahvilaatikon parhaaksi lavasteeksi, mutta se voi osoittautua liian pieneksi ja rajoittavaksi kuvaustilanteessa. Pahvilaatikosta tulisi avata vähintään yksi, mieluiten kaksikin seinää, jotta kamera saataisiin mahdollisimman esteettömästi eri kuvakulmiin. KUVAAMINEN Ennen kuvaamisen aloittamista oppilaiden kanssa käydään läpi kameroiden käsittelyn perusasiat. Rec- eli käynnisnapin paikka, zoomaus, kuvatun videon katsominen ja yleinen kameran kanssa käyttäytyminen selitetään kaikille, olivat he sitten aikeissa itse tarttua kameraan tai eivät. Kamera kiinnitetään jalustaan tai asetetaan pöydälle, joka tapauksessa niin, että se ei liiku ja pysyy paikallaan koko kuvaamisen ajan. Kamera asetetaan niin, että etsimestä tai kameran näytöstä näkyy haluttu kuva. Kamerasta painetaan nauhoituspainiketta, kameran annetaan nauhoittaa parin sekunnin ajan, ja kuvaus keskeytetään. Lavasteissa olevia hahmoja liikutetaan hieman, kuvataan taas ja keskeytetään. Tällä tavoin kuvataan koko elokuva. Jos on mahdollisuus siihen, että kohde liikkuu kuvatessa ilman, että liikuttaja näkyy, esimerkiksi niin että nukke rajataan polvista (tai ylempää) ylöspäin, ja sitä liikutetaan jaloista kiinni pitäen, kuvatkaa ihmeessä! Toinen hyvä esimerkki on radio-ohjattava auto, jota voi ohjata kenenkään näkemättä. EDITOINTI Jotta materiaalia voisi editoida, se pitää tuoda tietokoneelle. Vanhemmissa kameroissa, joissa on nauha, materiaali siirretään yleensä Firewire-kaapelilla koneelle. Tällöin kamera liitetään ensin tietokoneeseen, ja nauhalla oleva kuva kaapataan esimerkiksi Windows Movie Makerilla digitaaliseen muotoon. Uudemmat, omalle sisäiselle kovalevylle tallentavat kamerat, liitetään USBjohdolla tietokoneeseen ja tiedostot siirretään kameran muistista tietokoneen muistiin. Joissakin uusimmissakin kameroissa on edelleen käytössä lomitus; kuva muodostuu kahdesta puolikuvasta, joita piirretään vuorotellen. Yksi kuva on siis jaettu kahteen kuvaan; ensimmäiseen kuvaan on piirretty pikselirivit 1, 3, 5, ja toiseen kuvaan vastaavasti rivit 2, 4, 6, Tämä formaatti on peräisin vanhoista kuvaputkitelevisioista, eikä sitä enää käytetä kuin laitteissa, joissa 5
edellytetään yhteensopivuutta vanhemman televisiotekniikan kanssa. Tällainen kuva näyttää katsottaessa (ei välttämättä kameran näytöllä) sahalaitaiselta. Lomituksen saa purettua esimerkiksi Windows Live elokuvatyökalulla. Kyseinen ohjelma purkaa lomituksen heti, kun lomitusta sisältävä videoleike tuodaan ohjelmaan. Purkamisen jälkeen leike tulee tallentaa samaisella ohjelmalla. Windows Movie Maker on saatavilla jokaiseen tietokoneeseen, jossa käyttöjärjestelmänä on Windows. Ennen Windows 7-järjestelmää ohjelma on kulkenut nimellä Movie Maker, uusimmassa 7-versiossa nimi on muuttunut Windows Live elokuvatyökaluksi. Samalla ominaisuuksia on laajasti supistettu. Myös 7-versioon saa Movie Maker-ohjelman. Jos ohjelmaa ei jo valmiiksi ole koneellasi, lataa se internetistä. Hakukone löytää ohjelman sanoilla Movie Maker 2.6. Ohjelmaa löytyy eri kielillä, myös suomeksi. 1) Aloittaminen Kuva 1. Yllä näet Movie Makerin aloitusikkunan. Vasemmassa valikossa on joukko erilaisia toimintoja, keskellä Kokoelma-työpöytä, jolle materiaalisi tuodaan ja josta sen saa helposti käyttöön, ja oikealla on mediasoitin, josta voit katsoa valitsemiasi leikkeitä ja valmisteilla olevaa elokuvaa. Muuta aivan ensimmäiseksi alaosan säätöä: Klikkaa Näytä aikajana -nappia, joka on kuvassa nuolella osoitettuna. 6
Kuva 2. Alaosan ruudut muuttuvat kuten yllä, helpommin käsiteltäväksi aikajanaksi. Video-raita on jaettu kolmeen osaan, joista ylimmälle tuodaan kuvaa sisältävä materiaali. Lisäksi käytämme Ääni tai musiikki -raitaa, jolle tuodaan äänimateriaali. 2) Materiaalin tuominen ohjelmaan Kuva 3. Vasemman puolen valikossa on siis useita toimintoja, joilla tuot materiaalia ohjelman käyttöön, muokkaat elokuvaa ja viimeistelet sen. Ensimmäisen otsakkeen, 1. Sieppaa videokuva, alla on linkit, joita klikkaamalla voit tuoda tietokoneen tiedostoista videokuvaa, valokuvia ja musiikkia tai muita ääniä ohjelmaan. Toisen otsakkeen, 2. Muokkaa elokuvaa, alla olevat toiminnot koskevat elokuvan muokkaamista, ja ne ovat suurimmaksi osaksi sellaisia jotka saadaan esiin muualtakin ohjelmasta. Viimeisen otsakkeen, 3. Viimeistele elokuva, alla olevat toiminnot koskevat kaikin puolin valmista elokuvaa. Aloitamme tuomalla ohjelmaan materiaalina toimivan videokuvan. Oletuksena siis on, että materiaali on jo koneella, ja tiedät missä se on. Klikkaamalla ensimmäisen otsikon alla olevaa Tuo video -linkkiä avautuu ikkuna, josta valitset ja etsit tietokoneelta materiaalin. Kun olet valinnut materiaalisi, klikkaa Tuo -nappia. 7
Kuva 4. Materiaali on siis tuotu, ja se näkyy Kokoelma-työpöydällä. Tässä esimerkkikuvassa olen tuonut ohjelmaan materiaalia, joka sisältää kuvaa ja on tallennettu nimellä Lypsylle koiran kanssa. Jos tuot yhdellä kertaa useamman kuin yhden tiedoston ohjelmaan, ne saattavat tallentua eri Kokoelma-pöydille. Klikkaamalla kuvassa nuolella merkittyä painiketta löydät loputkin tuomasi materiaalit, jos ne eivät ole tallentuneet samalla pöydälle. Kuva 5. Tässä kuvassa Kokoelma-valikko on aukaistu, ja eri nimikkeitä klikkaamalla pääsen eri Kokoelmatyöpöydille ja niiden sisältämään materiaaliin käsiksi. 8
3) Alkuvalmistelut, aikajanalla liikkuminen Kuva 6. Materiaalin saa tuotua aikajanalle raahaamalla sen Kokoelmatyöpöydältä aikajanalle. Kuvaa sisältävä materiaali tuodaan Video-raidalle, kuten tässä kuvassa. Koska käsittelemme ensin kuvaa, emme tarvitse ääntä. Kuva 7. Klikkaa Video-raidan edessä olevaa miinusta, jolloin Siirtymä- ja Ääni-raidat menevät piiloon, kuten yllä olevassa kuvassa. Kuva 8. Mikäli et halua kuunnella kuvattaessa nauhalle tallentuneita ääniä, vaienna ne. Tämä onnistuu klikkaamalla yläpalkin Työkalut -nappia, ja, kuten kuvassa, valitsemalla napin Äänitasot. 9
Kuva 9. Avautuu uusi ikkuna, josta valitaan, käytetäänkö leikkeestä tulevaa ääntä, vai siihen erikseen liitettyä ääntä. Liikuta kohdistin haluamaasi päähän, tässä tapauksessa äärioikeaan, Ääni/musiikki. Kuva 10. Tässä kuvassa materiaali on siirretty Video-raidalle, ja sininen viiva raidan päällä, osoitin, näyttää kohdan jota oikealla oleva ikkuna näyttää. Ikkunassa, kuvan alla, näkyy aikakoodi, 0:00:29,20/0:09:04,24. Aikakoodi löytyy myös viivoittimen tapaisena raitojen päällä. Klikkamalla tätä viivoitinta pääset liikkumaan raidoilla, ja ikkuna näyttää aina kyseisen kohdan kuvan. Klikkaamalla kuvan tai viivaimen päällä olevaa play-nappia käynnistyy oikealla oleva ikkuna, ja näet tässä tapauksessa aikajanalla olevaa materiaalia. 10
4) Leikkaaminen Alkuoletuksenani tässä on ollut, että materiaaliin on kuvatessa jäänyt pilalle menneet otokset, kuvaan on vahingossa eksynyt käsiä kameran käydessä, hahmo on kaatunut tai vastaavaa. Materiaalia aletaan työstää katsomalla koko materiaali ensin läpi ja etsimällä sen jälkeen kohdat, jotka leikataan pois. Leikkaa näin: etsi raidalta kohta, josta haluamasi kohtaus alkaa. Se voi olla esimerkiksi viimeinen hetki, kun kuvassa ei ole siihen kohta tulevaa kättä. Jätä osoitin (eli sininen viisari) sille kohdalle. Kuva 11. Leikkaustyökalu löytyy oikealla olevan ikkunan alta, viereisen kuvan toiseksi viimeinen nappi. Kuva 12. Tässä kuvassa on tehty yksi leikkaus. Leike on jakautunut kahteen osaan, joista vasemman puoleinen on harmaa ja epäaktiivinen, oikeanpuolimmainen vaaleampi ja aktiivinen. Aktiivinen leike erottuu myös sitä ympäröivällä katkoviivalla ja raidan keskivaiheilla olevilla nuolenpäillä. Leikkauskohta on täsmälleen sinisen viisarin kohdalla. Kun olet saanut tämän aikaan, etsi poistettavan kohtauksen loppupää; klikkaa play-nappia tai etsi kohta klikkailemalla yläosan viivainta. Oikea kohta leikkaukselle on ensimmäinen löytämäsi hetki, jolloin häiriötä, esimerkiksi kättä, ei enää ole. 11
Kuva 13. Nyt leike on jaettu jo kolmeen osaan. Keskimmäinen leike on ainoa aktiivinen, ja poistettava materiaali on eristetty siihen. Kun oikea leike on valittu, klikkaa näppäimistölläsi Del -nappia, ja valittu leike katoaa. Jos väärä leike on ollut valittuna, ja poistat käytettävää materiaalia, ikkunan yläosasta löytyy palautusnappi. Kuva 14. Oikealla olevassa kuvassa oleva vasemmalle osoittava nuolinappi peruu viimeksi tekemäsi toiminnon, ja oikealle osoittava nuolinappi tekee perumasi toiminnon uudelleen. Kuva 15. Ohessa raidalle on tehty useita leikkeitä, eikä niistä mikään ole aktiivisena. Vaikka aikajanalla näetkin leikkeiden leikkauskohdat, niitä ei kuvaa katsoessa pysty erottamaan (paitsi tietysti kuvan muuttumisella). Ne liittyvät toisiinsa saumattomasti. Jos oikean kohdan löytäminen aikajanalta on vaikeaa tai viisari ei suostu jäämään oikealle kohdalle, lähennä aikajanaa. Tämä onnistuu edellisessä kuvassakin näkyvällä suurennuslasilla, jossa on +merkki. 12
Kuva 16. Vertaamalla tätä ja edellistä kuvaa huomaat, että leikkeet ovat suurentuneet, samoin viivain. Osoitin päästää lähemmäs eri aikakohtia. Kuva 17. Koko materiaali käydään läpi, ja se leikataan haluttuun muotoon. Kun olet käsitellyt kuvanauhan, sille luodaan alku- ja lopputekstit. Klikkaa vasemmalla olevan palstan kohtaa Tee alkuja lopputekstit. Kuva 18. Tässä ikkunassa näet eri vaihtoehdot, jotka on yksilöity ja esitetty loistavasti. Alkutekstit luodaan ensimmäisestä linkistä, Lisää alkuteksti elokuvan alkuun. 13
Kuva 19. Tässä elokuvan nimeksi on kirjoitettu Oranssi lehmä. Se on kirjoitettu vasemmalla olevaan tilaan, ja oikealla oleva ikkuna näyttää sen. Alhaalta löydät useita muokkausvaihtoehtoja, joista pääset muuttamaan tekstiin liittyviä animointeja ja tehosteita, taustan väriä ja fonttia. Kun teksti miellyttää, klikkaa Valmis, lisää alkuteksti. Lopputekstit luodaan samoin kuin alkutekstit, mutta ensimmäisestä valikosta valitaan Lisää lopputekstit elokuvan loppuun. Kuva 20. Kuvanauha on kutakuinkin valmis. Voi olla, että nauha on vielä töksähtelevä ja hidas. Tätä varten Kokoelma-valikosta löytyy Videotehosteet-kohta. 14
Kuva 21. Tehosteita löytyy monenlaisia, ja Nopeuta, kaksinkertaiseksi -tehosteella saamme leikkeen nopeutta nostettua. Tehoste saadaan leikkeeseen siten, että tartut hiirellä haluamaasi tehosteeseen ja raahaat sen haluamaasi leikkeeseen aikajanalla. Kuva 22. Leikkeeseen, johon on tuotu tehoste, ilmestyy aikajanalla tähti. Esimerkkikuvan ensimmäisessä leikkeessä on kaksi tähteä eli kaksi tehostetta, toisessa leikkeessä on yksi tähti eli yksi tehoste. Jos haluat tarkastella tai poistaa tehosteita, vie hiiren osoitin haluamasi leikkeen päälle ja klikkaa hiiren oikeaa nappia. Kuva 23. Eteesi aukeaa oikealla oleva valikko, josta klikkaat kohtaa Videotehosteet. 15
Kuva 24. Uudessa ikkunassa esitellään kaikki mahdolliset tehosteet sekä leikkeessä jo olevat tehosteet; kaikki mahdollisuudet vasemmalla, jo olemassa olevat oikealla. Klikkaamalla haluamasi tehosteen aktiiviseksi voit lisätä tai poistaa tehosteita. Kun olet valmis, klikkaa OK -painiketta. 5) Tallentaminen Tee tässä vaiheessa välitallennus. Olet siis muokannut koko kuvanauhan lopulliseen muotoon ja mykistänyt kuvanauhan mukana tulleet äänet. Tallenna elokuva: Kuva 25. Valitse vasemmalla puolella olevasta palstasta Tallenna tietokoneeseen. Anna filmille nimi ja tallenna se paikkaan, josta sen varmasti löydät. Esimerkkikuvassa tallennettavan leikkeen nimi on Oranssi lehmä ja tallennuspaikka on työpöytä. Klikkaa Seuraava. 16
Kuva 26. Useimmiten esivalittu kohta Paras laatu tietokoneessa toistamista varten (suositus) antaa parhaan tallennuslaadun. Ikkunan alaosasta löydät tietoja elokuvan koosta ja tallennusmuodoista. Klikkaa Seuraava. Kuva 27. Elokuvatiedoston tallentaminen voi viedä kauankin. Varmista siis, ettei esimerkiksi akun loppuminen häiritse tallentamista. Voit katsoa tallentamasi elokuvan sen tallentamisen jälkeen. 17
6) Äänet Kuva 28. Aloitamme tavallaan alusta. Kokoelmiin on tässä kuvassa tuotu äsken tallennettu, muokattu kuvamateriaali, Oranssi lehmä. Lisäksi tiedostoista on tuotu kolme äänitiedostoa, kissa_naukuu, koira_haukkuu ja investigation. Kaikkia tiedostoja voi kuunnella kaksoisklikkaamalla niitä. Aloitamme viemällä tiedoston Oranssi lehmä aikajanalle. Lisäksi vien aikajanalle, Äänet-raidalle, musiikkitiedoston investigation. Kuva 29. Ääniraidalla on nyt siis ensimmäistä kertaa jotain, ja kuvaraita on eheä. Ääniraidan leike on aktiivinen, ja jos nyt painettaisiin leikkausnappia, ääniraita leikkautuisi, kuvaraita ei. Toiminnot koskevat siis vain aktivoituja leikkeitä. En ole laittanut ääntä alkamaan aivan alusta, ja äänileike on pitempi kuin kuvaleike. Kuva 30. Klikkaamalla hiiren oikealla painikkeella äänileikettä, joka on aikajanalla, saan esiin oheisen valikon. Valitsen ensin kohdan Alkuhäivytys, joka tavallaan pehmentää leikkeen alkua. Tällöin musiikki ei ala töksähtäen, vaan voimistuu hitaasti. Seuraavaksi valitsen kohdan Loppuhäivytys, joka tekee saman musiikin lopulle; vaimentaa sen hiljalleen. 18
Kuva 31. Koska äänileike on tosiaan pidempi kuin kuvaleike, leikkaan sen samanpituiseksi kuin kuvaleikkeen, samalla tavoin kuin leikkasin aiemmin kuvaleikettä, ja poistan ylimääräisen musiikin. Kuva 32. Nyt olemme luoneet kuvanauhalle eräänlaisen taustaäänen. Jos laittaisimme ääninauhalle vain sinne tänne lyhyitä leikkeitä, niiden välille jäisi koneellinen hiljaisuus. Laittamalla taustalle koko leikkeen ajan kuuluvan äänen vältymme vääränlaiselta hiljaisuudelta. Taustaäänenä toimiva ääniraita pitää saada heti valmiiksi ja toimintakelpoiseksi, joten muuta tarvittaessa se äänenvoimakkuutta sopivalle tasolle. Äänenvoimakkuutta pääset säätämään klikkaamalla aktivoitua äänileikettä ääniraidalla hiiren oikealla napilla ja valitsemalla esiin tulevasta, tutusta valikosta kohdan Äänenvoimakkuus. Kuuntele säädön jälkeistä ääntä ja muuta sitä, kunnes se on sopiva. Koska Movie Maker ei anna kuin yhden ääniraidan, jolla työskennellä, teemme tässä vaiheessa tallennuksen, ja otamme seuraavaksi käsittelyyn äsken luomamme tiedoston, jossa on valmis kuvaraita ja valmis taustaääniraita. Kuva 33. Oletuksena on, että haluamme pisteääniä nauhalle. Pisteäänet ovat ääniä, jotka kuuluvat vain hetken ääniraidalla, ja todennäköisesti kuuluvat olennaisesti kuvaraitaan. Jos kuvassa esimerkiksi särkyy lasi, siitä pitäisi kuulua ääni (ellei kyseessä ole mykkäelokuva tai jonkinlainen musiikkivideo). Tässä tapauksessa olen ajatellut, että kissan näkyessä kuvassa kuuluisi kissan naukumisen ääni. Olen tuonut Kokoelma-pöydältä kissa_naukuu-äänitiedoston ääniraidalle, ja 19
asettanut sen kokonaan erilleen kuvanauhasta, kuvanauhan jälkeiseen tyhjään tilaan. Tällöin koko kuvanauhan alla eli siihen linkittyvä äänitila on vapaa käytettäväksi, ja kuvanauhaa katsoessa kuulee myös siihen tarkoitetuilla äänillä. Kuva 34. Olen kuunnellut ääniraitaa ja löytänyt sieltä mieleiseni kohdan. Leikkaamalla olen eristänyt yksittäisen naukaisun, ja poistanut ylimääräiset äänet. Seuraavaksi tartun hiirellä leikkeeseen ja raahaan sen oikealle paikalleen. Oikean paikan voi, äänen asettamista ajatellen, merkitä esimerkiksi tekemällä sille kohtaa leikkauskohdan, jonka jälkeen ääniraidan saa alkamaan juuri siltä kohdalta asettamalla leikkeen alkupään leikkauskohdalle. Kuva 35. Jokainen pisteääni siis leikataan ja raahataan paikalleen erikseen. Muista tehdä tarvittaessa alku- ja loppuhäivytyksiä. 20
Kuva 36. Tässä kuvassa olen lähentänyt suurennuslasityökalulla ääniraitaa löytääkseni toiselle pisteäänelle oikean paikan, ja jättänyt sen paikoilleen ilman leikkauskohtaa kuvanauhalla. Kun elokuva on valmis, tallenna se edellä kuvatulla tavalla. 7) Äänien luominen Ääniä voi tehdä myös itse. Erilaisia repliikkejä ja pisteääniä saa tallennettua Windowskäyttöjärjestelmällä, kunhan koneessa on paikka mikrofonille ja mikrofoni on saatavilla. Ääninauhurin tai vastaavan löydät Käynnistysvalikosta; klikkaa Käynnistysvalikkoa, sitten linkkiä Kaikki ohjelmat. Klikkaa kohtaa Apuohjelmat. Eri versioissa Ääninauhuri on eri nimillä ja eri kansioissa, samoin ohjelman ulkoasu on aina hieman erilainen. Windows 7-järjestelmässä nauhuri löytyy heti Apuohjelmat-kansion juuresta nimellä Ääninauhuri. Kuva 37. Jotta ohjelma avautuisi, mikrofoni pitää asentaa paikalleen. Aloitusnäkymästä löytyy Aloita tallennus -painike ja keskeltä löytyy äänen voimakkuutta esittävä palkki. Kuva 38. Kun mikrofoniin puhutaan ja tallennus on päällä, äänipalkissa näkyy vihreä jana, joka liikkuu äänen voimakkuuden mukaan. Aika näyttää äänileikkeen pituutta. Kun painat nappia Pysäytä tallennus, ohjelma haluaa heti tallentaa äänileikkeen. HUOM! Ennen kuin siirryt esimerkiksi seuraavaan repliikkiin, kuuntele tallenne jotta varmistut sen virheettömyydestä ja esimerkiksi äänenvoimakkuuden riittävyydestä. 21
Kuvan numero Tapahtuma Äänet Kuvan numero Tapahtuma Äänet Kuvan numero Tapahtuma Äänet 22
KUVAKOOT Eri kuvakoot kuuluvat elävään kuvaan. Viiden kuvakoon järjestelmä on ensiaskel kuvakokojen ymmärtämiseen. YK = yleiskuva Tässä kuvakoossa esitellään tapahtumaympäristö kokonaisuudessaan. Näyttelijä eli tarkastelun kohteena oleva henkilö ei välttämättä edes ole vielä kuvassa, ja jos on, hän ei välttämättä edes erotu kunnolla. KK = kokokuva Ympäristöä on rajattu, ja kohteena oleva henkilö tai henkilöt erottuvat. Henkilöiden toiminta (esimerkiksi keskusteleminen, syöminen tai juokseminen) erottuu. PK = puolikuva Ympäristö alkaa jättäytyä taustalle ja käydä toisarvoiseksi. Henkilön toiminta korostuu, ilmeet alkavat erottua. Tarkastelun kohde kuvataan noin puoliksi, navasta ylöspäin. 23
LK = lähikuva Useimmiten lähikuva on henkilön kasvoista otettu kuva, joka toimii tunnetilan (esimerkiksi hämmästyksen) välittäjänä. Ympäristö on epäselvä. ELK = erikoislähikuva Kohde on kuvattu niin läheltä, ettei sitä välttämättä edes erota. Erikoislähikuva on osoittava ja alleviivaava kuvakoko, joka kertoo kuvassa olevan asian olevan erittäin tärkeä. Tällaisen kuvan voisi ottaa esimerkiksi napista, joka myöhemmin johdattaa etsivän murhaajan jäljille. 24