EDUSKUNTA ASiAKIRJAVIHKO

EDUSKUNTA ASiAKIRJAVIHKO

Eduskunta - valtiopäiväasiat Sivu 1 /1 HE 203/2006 vp laiksi rikoslain 2 a luvun 6 :n muuttamisesta Ministeriö: Oikeusministeriö Asian valiokuntakäsittely (?) Saapurnisvaihe AS SS e Keskustelunne Ratkaistavana Käsittely päättyny t Täysistunto lähettänyt 24.10.2006 lakivaliokuntaan mietintöä varten Lakivaliokunta Saapunut 24.10.2006 Käsittely päättynyt 29.11.2006 LaVM 21/2006 vp Käsittelyvaiheet 26.10.2006 Ilmoitettu asia valiokuntaan saapuneeksi mietinnön antamista varten. Käsittely 14.11.2006 Asiantuntijoiden kuuleminen - hallitussihteeri Anne Hartoneva, oikeusministeriö (K) - oikeudellisen yksikön johtaja Paavo Siltanen, Rikosseuraamusvirasto (K) - käräjätuomari Airi Jousila, Helsingin käräjäoikeus (K) - lakimies Ara Haikarainen, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos (K) - professori Pekka Koskinen, (K) 21.11.2006 Merkitty saapuneeksi - oikeusministeriön lisäselvitys. Todettu asiantuntijakuuleminen päättyneeksi. Valmistava keskustelu 28.11.2006 Yleiskeskustelu 29.11.2006 Jatkettu yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely Valmistunut: - LaVM 21/2006 vp Päivitetty 29.11.2006 13:01:05 http://vvww.eduskun.ta.fi/triphome/bin/vkx3000.sh?kanta=vkfa03alyh=lyh... 29.11.2006

OIKEUSMINISTERIÖ HE 203/2006 vp EDUSKUNNAN LAKIVALIOKUNTA 14.11.2006 KELLO 10.15 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi rikoslain 2 a luvun 6 :n muuttamisesta Oikeusministeriön kriminaalipoliittinen osasto hallitussihteeri Anne Hartoneva 1. Esityksen sisältö Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslain 2 a lukua tarkoituksin vähentää sakkovankien lukumäärää. Rikoslain 2 a lukua, joka koskee sakkoa, muuntorangaistusta ja rikesakkoa, ehdotetaan muutettavaksi siten, että luvun 6 :ään lisättäisiin uusi 4 momentti, jonka mukaan rangaistusmääräysmenettelyssä annettua, enintään 20 päiväsakon suuruista sakkorangaistusta ei muunneta vankeudeksi. Sakkoa ei muunnettaisi vankeudeksi silloinkaan, kun se on määrätty tuomioistuimessa rangaistusvaatimuksen vastustamisen seurauksena. Oikeusministeriö on sitoutunut vuoden 2006 ensimmäiseen lisätalousarvioon liittyen antamaan vuoden 2006 loppuun mennessä hallituksen esityksen, jolla minimoidaan sakon muuntorangaistuksen käyttö. 2. Esityksen tavoite ja vaikutukset Rikoslain 2 a luvun muuttamista koskevan esityksen tarkoituksena on vähentää sakon muuntorangaistusta suorittavien vankien lukumäärää. Oikeusministeriön tavoitteena on kriminaalipoiiittisesti hallittu vankiluvun alentaminen. Sakon muuntorangaistusta suorittavat henkilöt eivät useinkaan ole niin intensiivisen valvonnan tarpeessa kuin mitä suljetut vankilaolot merkitsevät. Nykyisin sakon muuntorangaistusta suorittamaan joutuvat käytännössä päihdeongelmaiset ja maksukyvyttömät henkilöt, joiden toimintaan muuntorangaistuksen uhalla ei ole juurikaan merkitystä. Näin ollen muuntorangaistuksen käytön minimoimista voitaneen pitää kriminaalipoiiittisesti perusteltuna. Nyt ehdotettu muutos merkitsisi muuntamismahdollisuuden poistamista vähäisimmistä edelleen muunnettavissa olevista rangaistuksista. Ehdotetun muutoksen on arvioitu vähentävän sakkovankien päivittäistä määrää 20-30:11a. Muuntotuomiöiden väheneminen vähentäisi työtä erityisesti vankiloissa, kun 1 5-2 0 prosenttia sakko vangeista jäisi tulematta vankiloihin. Myös Oikeusrekisterikeskuksen, syyttäjien, tuomioistuinten ja ulosoton tehtävät vähenisivät jonkin verran. Esityksellä ei olisi sanottavasti vaikutusta rikollisuuteen, koska kuten edellä on todettu, nyt tarkoitetuissa tapauksissa on kyse henkilöistä ja tekotyypeistä, joihin sakkorangaistuksen ja muuntorangaistuksen uhan ei voida katsoa juurikaan vaikuttavan. 3. Voimaantulo Laki on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 2007 alusta. Rikosseuraamusvirasto Paavo Siltanen 14.11.2006 HE 203/2006 vp Eduskunnan lakivaliokunta Hallituksen esitys laiksi rikoslain 2 a luvun 6 :n muuttamisesta/ HE 203/2006 vp. 1. Yleistä

Lakiesityksessä on ehdotettu luovuttavaksi sakon muuntorangaistuksen määräämisestä enintään 20 päiväsakon suuruisten rangaistusmääräysmenettelyssä määrättyjen sakkorangaistusten osalta. Esitys perustuu toisaalta käytännöllisiin ja taloudellisiin ja toisaalta oikeuspoliittisiin näkökohtiin. Muuntorangaistuksista luopuminen esitetyllä tavalla vähentäisi sakon muuntorangaistusta suorittavien vankien lukumäärää. Toisaalta esitys vähentäisi alun perin varallisuuteen kohdistuvien rangaistuksien täytäntöönpanoa vapauden menetyksenä. Maksamatonta sakkoa ei tosin voimassa olevankaan lainsäädännön perusteella muunneta automaattisesti vankeudeksi. Voimassa olevan rikoslain 2 a luvun 6 :ssä on mainittu useita tekijöitä, joiden perusteella tuomioistuin voi jättää muuntorangaistuksen määräämättä. 2. Muuntorangaistusta suorittavien määrä Esityksen mukaan muuntamatta jätettävä enintään 20 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus vastaisi vankeudeksi muunnettuna 4-6 päivän pituista vankilassaoloaikaa. Vuonna 2005 päättyneiden pelkästään sakon muuntorangaistusta sisältävien vankilakausien määrä oli yhteensä 1568. Näistä enintään 10 päivän pituisia vankilakausia oli 546. Vastaavat luvut kuluvan vuoden kolmen ensimmäisen neljänneksen osalta ovat 1514, joista enintään 10 päivän pituisia vankilakausia 465. Vuonna 2005 määrättiin rangaistusmääräyksillä 237.774 sakkorangaistusta, joista 20 päivän pituisia tai sitä lyhyempiä oli valtaosa eli 208.420. Tuomioistuimissa sakkorangaistuksia määrätään huomattavasti vähemmän. Näin ollen esitys johtaisi varsin huomattavaan sakon muuntorangaistusten tuomitsemisen vähentämiseen. On arvioitu, että sakon muuntorangaistukseen tuomituista noin 10 % tulee suorittamaan rangaistustaan vankilaan, kun taas loput maksavat sakkonsa ennen vankilaan joutumistaan. 3. Vaikutus sakkojen maksuun Sakon muuntorangaistusta on pidetty eräänä sakon maksuhalukkuuden tehosteena. Kun lain muutos kohdistuu huomattavan suureen osaan sakkorangaistuksista, tulisi maksuhalukkuutta ylläpitää ja perintätoimia tehostaa ulosottotoimen keinoin.

2 Rangaistusmääräyksin annetut lievät sakkorangaistukset kohdistunevat 1-1 0 päiväsakon osalta yleensä näpistyksiin, lieviin vahingontekoihin ja muihin lieviin rikkomuksiin ja 10-15 päiväsakon osalta usein liikennerikkomuksiin, joten maksukykyä voidaan olettaa olevan ainakin osalla muutoksen koskemaa ryhmää. 4. Vankeinhoitolaitoksen muuttuvat toimintatavat Vankien päivittäinen keskimäärä on kuluvana vuonna ollut runsaat 3800 vankia. Lokakuun alussa voimaan tulleen uuden lainsäädännön mukaiset toiminnot edellyttävät vankeinhoitolaitoksen henkilökunnalta merkittäviä toimintatapojen muutoksia ja painopisteen suuntaamista rikosten uusimista ehkäiseviin menetelmiin ja vangin elämänhallintaa tukeviin työtapoihin. Esityksen kohteena olevien, enintään 6 päivää vankilassa olevien vankien ongelmien käsittelyyn näin lyhyessä ajassa ei tosiasiassa ole mahdollisuuksia. 5. Edelliset muutokset Käsitellessään lokakuun 1 päivänä 2002 voimaan tullutta sakon täytäntöönpanoa koskevaa lakiesitystä lakivaliokunta totesi antamassaan lausunnossaan uuden lain johtavan sakon perinnän tehostumiseen ja vähentävän sakon muuntorangaistuksen käyttämistä. Tätä päämäärää edistää myös vuonna 2004 käyttöön otettu ulosoton perintäjärjestelmä. Edelleen sakon muuntorangaistuksen käytön vähentämiseen johtaa tämän vuoden alussa voimaan tullut rikoslain 2 a luvun 5 :n muutos, jonka mukaan yhden päivänä vankeutta vastaa entisen 2 päiväsakon sijasta 3 päiväsakkoa muuntorangaistuksen enimmäismäärän alentuessa tuolloin 90 päivästä 60 päivään vankeutta. Samalla tuli voimaan rangaistusten täytäntöönpanosta annetun lain 2 luvun 1 a :n muutos jonka mukaan samalla rangais-tuskaudella täytäntöön pantavan sakon muuntorangaistuksen enimmäismäärä alennettiin 120 päivästä 90 päivään vankeutta. Nämä muutokset ovat jo osaltaan vähentäneet sakon muuntorangaistusta suorittavien päivittäistä lukumäärää. Määrä oli 1.11.2006 yhteensä 154 (1.11.2005 yht. 248). Vankeinhoitolaitoksen varsinaisen tarkoituksen ja uusien toimintatapojen kannalta uudistusta on pidettävä oikeasuuntaisena. Tuomioistuinlaitoksen työmäärää lain muutos luonnollisesti vähentäisi, mutta sen vaikutusta Oikeusrekisterikeskuksen ja ulosoton työmäärään lienee vaikeampi arvioida. 6. Voimaantulosäännös Lopuksi kiinnitän valiokunnan huomiota lain ehdotettuun voimaantuloon ensi vuoden alusta lukien. Voimaantulo tapahtuisi melko nopeasti lain antamisen jälkeen eikä lakiehdotukseen ole kirjattu siirtymäsäännöstä. Lakiehdotuksen mukaan muuntorangaistusta ei saisi muuntaa vankeudeksi siinäkään tapauksessa, että lopullisen sakkorangaistuksen määrää tuomioistuin syytetyn vastustaessa rangaistusvaatimusta. Muutos tulisi koskemaan myös jo nyt haastettuja juttuja. Vastustaminen johtaa kuitenkin poliisitutkinnan suorittamiseen asian tullessa tuomioistuimessa aikanaan vireille syyttäjän toimesta. Tällöin alkuperäinen rangaistusvaatimusilmoitus on jäänyt käsittelemättä eikä tuomioistuin siten voi aina tietää, että kysymys on alun perin rangaistusmääräysmenettelyssä ehdotetusta sakkorangaistuksesta. Tarpeettomien virkavirheiden välttämiseksi asiaan tulisi kiinnittää huomiota siirtymäsäännöksessä. HELSINGIN KÄRÄJÄOIKEUS HE 203/2006 vp Eduskunnan lakivaliokunnalle Viite: Hallituksen esitys 203/2006 vp laiksi rikoslain 2 a luvun 6 :n muuttamisesta Hallituksen esityksessä Eduskunnalle laiksi rikoslain 2 a luvun 6 :n muuttamisesta ehdotetaan rikoslakia muutettavaksi siten, että enintään 20 päiväsakon suuruisia rangaistusmenettelyssä annettuja sakkorangaistuksia ei voitaisi muuttaa vankeudeksi. Esityksen taustalla lienevät keskeisesti taloudelliset syyt, vankeinhoidon resurssipula ja vankiloiden tilanahtaus. Sakkojen perinnän tehokkuus ja yleinen lainkuuliaisuus edellyttävät lähtökohtaisesti sakon maksamatta jäämisen sanktioimista riittävän ankaralla seuraamuksella. Vaarana siten on, että esitys toteutuessaan saattaisi jossain määrin vähentää rangaistusmääräysmenettelyssä tuomittujen sakkojen maksuhalukkuutta myös maksukykyisten henkilöiden kohdalla muunto-mahdollisuuden poistuttua.

Esityksen voidaan katsoa myös loukkaavan kansalaisten yhdenvertaisuutta niiden kannalta, jotka suorittavat rangaistusmääräysmenettelyssä tuomitun sakkorangaistuksen. Edellä lausuttujen seikkojen perusteella on pelättävissä, että esitys saattaa heikentää rangaistusjärjestelmän uskottavuutta ja kansalaisten luottamusta seuraamusjärjestelmään. Toisaalta esityksessä esiintuoduin tavoin muutos kohdistuu vähäisistä rikoksista koituviin seuraamuksiin. Tähän nähden yllä mainitut seuraamusjärjestelmää vaarantavat vahingolliset vaikutukset jäänevät hyvin lieviksi. Näitä ja esityksessä lausuttuja, lain muutosta perustellusti puoltavia seikkoja keskenään punnittaessa esitystä voidaan kokonaisuus huomioon ottaen pitää hyväksyttävänä. Airi Jousila käräjätuomari HELSINGIN KIHLAKUNNAN POLIISILAITOS LAUSUNTO 1( Nro A/247/ESK2006 Dnro 13.11.2006 1801/02/2006/HPL Eduskunnan lakivaliokunta lav@eduskunta.fi Pyyntönne 7.11.2006 HALLITUKSEN ESITYS (HE 203/2006 VP) LAIKSI RIKOSLAIN 2 A LUVUN 6 :N MUUTTAMISESTA (SAKON MUUNTORANGAISTUS) Hallituksen esityksessä HE 2003/2006 vp. ehdotetaan muutettavaksi rikoslakia siten, että enintään 20 päiväsakon suuruisia rangaistusmääräysmenettelyssä annettuja sakkorangaistuksia ei voitaisi muuntaa vankeudeksi. Esityksen tavoitteena on vähentää sak-kovankien lukumäärää ja lyhyiden muuntorangaistusten vankiloissa aiheuttamaa työmäärää. Lausuntonaan allekirjoittanut toteaa kunnioittavasti seuraavaa: Esityksen tavoitteet ovat tarkoituksenmukaisia ja kannatettavia. Ensinnäkään varallisuusrangaistusta ei ole tarkoitettu vankeusrangaistukseksi, joksi sakon muunto tosiasiallisesti johtaa. Myöskään taloudellisista näkökohdista katsottuna sakkovankien suurta määrää ei voida pitää tarkoituksenmukaisena, sillä vankeinhoitolaitoksen lisäksi sakon muuntoprosessi aiheuttaa kustannuksia useille viranomaisille. Usein esimerkiksi sakon muuntoon haastettavaa henkilöä ei tavoiteta ilman etsintäkuulutusta. Voimaan tullessaan hallituksen esitys tarkoittaisi tosiasiassa sitä, että enintään 20 päiväsakon rangaistusmääräysmenettelyssä annettua sakkoa ei muunnettaisi vankeudeksi. Esityksessä ei tarkemmin perustella, miksi siinä on päädytty juuri mainittuun enintään 20 päiväsakkoon. Kun otetaan huomioon, että sisäasiainministeriön antamien rangaistus-määräysohjeiden mukaan normaalipäiväsakkojen määrä on kaikissa rikoslaki- ja liikennerikoksia aile 20 päiväsakkoa, ei näistä annettuja sakkoja esityksen mukaan muunnettaisi vankeudeksi. Todettakoon, että vaikka normaalipäiväsakkojen määrästä poikettaisiin ylöspäin, jäisi edelieen suurin osa rikoslaki- ja liikennerikoksista alle 20 päiväsakon (esimerkiksi liukuma 6-15 päiväsakkoa). Normaalipäiväsakkojen määrästä poikkeamista, eli niin sanotun liukuman käyttöä, on aina erikseen perusteltava. Esitystä arvioitaessa on huomioitava, että voimaan tulleessaan se tarkoittaisi joidenkin henkilöiden osalta tosiasiallisen rangaistusseuraamuksen pois jäämistä ja siten näiden henkilöiden osalta sakkorangaistuksen erityispreventiivisten vaikutusten vähentymistä. Tällaisia henkilöitä voivat olla ainakin sellaiset ulkomaalaiset henkilöt, jotka saavat Suomessa tekemästään rikoksesta rangaistusmääräyksen, jota he eivät kuitenkaan koskaan maksa. Sakkoa ei voida myöskään periä, koska kansallisen ulosottoviranomaisen toimet eivät ulotu kyseisen henkilön kotimaahan, jossa ulosmittauskelpoinen omaisuus tosiasiallisesti sijaitsee. Sakon erityispreventiiviset vaikutukset voivat vähetä myös joidenkin niin sanottujen taparikollisten osalta, jotka syyllistyvät toistuvasti yksittäisiin pikkurikoksiin, kuten esimerkiksi näpistyksiin. Helsingin kihlakunnan poliisilaitos Punanotkonkatu 2 A PL 18 Puhelin+358 9 1891

00130 HELSINKI 00131 HELSINKI Faksi+358 9189 2822 www.poliisi.fi/helsinki

HELSINGIN KIHLAKUNNAN POLIISILAITOS LAUSUNTO 2(2) Nro A/247/ESK/2006 13.11.2006 Dnro 1801/02/2006/HPL On tärkeää huomioida, että nykyisin uhka sakon muuntamisesta vankeudeksi lisää myös henkilön halua maksaa sakko. Vaikkei sakkoa ole saatu perittyä ulosottotoimin, tosiasiailisesti sakkoja kuitenkin maksetaan vapaaehtoisesti viimeistään siinä vaiheessa kun henkilö otetaan kiinni muuntorangaistuksen suorittamista varten. Muuntouhkan poistuminen vähentäisi entisestään näiden henkilöiden maksuhalukkuutta. Mainituista syistä johtuen olisikin tarkoituksenmukaista harkita sakkovankien määrän vähentämiskeinoksi ja sakon muunnon vaihtoehdoksi esimerkiksi hallituksen esityksessä HE 2003/2006 vp. todettuja ja oikeusministeriön selvittelemiä vaihtoehtoja, kuten esimerkiksi yhdyskuntapalvelun käytön laajentamista. Hallituksen esityksen perusteita arvioitaessa on huomioitava myös, että voimassa olevan rikoslain 2 a luvun 6 mahdollistaa sakon muuntamatta jättämisen, mikäli sakon muuntamista pidetään esimerkiksi kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon sakotetun henkilökohtaiset olosuhteet, rikoksesta hänelle aiheutuneet muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat. Allekirjoittanut painottaa, että voimassa oleva lainsäädäntö mahdollistaa siten jo nykyisellään suhteellisen laajasti sakon muuntamatta jättämisen. Tuomioistuimella on mahdollisuus jättää esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon toimenpiteiden kohteena olevien henkilöiden sakot muuntamatta. Kyseisen säännöksen soveltamiskäytännöstä tai siihen liittyvistä mahdollisista ongelmista ei kuitenkaan ole tarkemmin kerrottu mainitussa hallituksen esityksessä. Poliisilaitoksen lakimies, Rikostarkastaja Ara Haikarainen

Prof. Pekka Koskinen Porthania 14.11.2006 Asia: HE 203/2006 vp (sakon muuntorangaistus) Lakivaliokunnalle Lakivaliokunnan käsittelyssä on HE 203/2006 vp laiksi rikoslain 2 a luvun 6 :n muuttamisesta. Rikoslakia muutettaisiin niin, että mahdollisuutta muuntaa sakkorangaistus vankeudeksi rajoitettaisiin. Asiantuntijana kuultavaksi kutsuttuna esitän kunnioittavasti seuraavaa. 1. Suomen rikosoikeusjärjestelmässä tunnetaan kolmenlaisia sakkoja: päiväsakkoina määrättävä sakkorangaistus, rikesakko ja oikeushenkilöille eräissä tapauksissa tuomittava yhteisösakko. Näistä kaksi viimeksi mainittua ovat puhtaita varallisuusrangaistuksia siinä mielessä, että niitä ei voi muuntaa vankeudeksi. Sen sijaan päiväsakkoperusteisiin sakkoihin liittyy vankeutena tuomittavan muuntorangaistuksen mahdollisuus. Sakon muuntamiseen vankeudeksi liittyy periaatteellisia ongelmia. Sakko merkitsee lievempää puuttumista tuomitun oikeuksiin kuin hänen vapautensa riistäminen. Jos rikoksen rangaistusarvon perusteella varallisuusrangaistus on katsottu riittäväksi, seuraamuksen muuttaminen jälkikäteen vapaudenriistoksi sakon maksamattomuuden perusteella herättää kysymyksiä. "Rikas maksaa rahallaan, köyhä selkänahallaan", sanoo vanha kansanviisaus, mutta ei se oikein sovi nykyaikaan. Suuntauksena onkin ollut toisaalta lieventää sakon ja vankeuden muuntosuhdetta, toisaalta lisätä muuntamiskieltojen määrää sekä mahdollisuuksia jättää muuntorangaistus määräämättä. Tällöin on usein tehty ero maksukyvyttömyyden ja maksuhaluttomuuden välillä: aidosti maksukyvyttömän määrääminen sakon sijasta vankilaan olisi väärin, kun taas pelkkä maksuhaluttomuus olisi juuri peruste muuntorangaistuksen määräämiseksi. Tämänkin voi kyseenalaistaa: Ei kai järjestelmä voi lähteä siitä, että tuomitun tulisi olla "halukas" suorittamaan rangaistus. Hänen haluistaan riippumatta valtiovallan pitäisi voida panna täytäntöön alkuperäinen rangaistus - tässä on kysymys sakkojen perinnän tehokkuudesta. Erityisen ongelmallisena sakon muuntamista vankeudeksi voi pitää niissä tapauksissa, joissa rikoksesta alunperin on säädettynä pelkkä sakon uhka eikä rangaistusasteikkoon edes sisälly vankeuden mahdollisuutta. Muuntomahdollisuutta on kuitenkin perusteltu sen preventiivisellä vaikutuksella: on haluttu estää sellaisen "sakkoimmuunin" ryhmän syntyminen, joka ilman todellista rangaistusuhkaa saattaisi toistuvasti syyllistyä pelkästään sakonuhkaisiin rikoksiin kuten näpistyksiin. Muuntorangaistuksen problematiikka kokonaisuudessaan odottaa vielä kokonaisvaltaista ratkaisuaan. Sellaisen löytäminen ei voi olla mahdotonta. Tämän HE:n käsittelyn yhteydessä siihen ei kuitenkaan varmasti ole mahdollisuutta. 2. Tämä HE jatkaa sitä kehitystä, jossa vähä vähältä on rajoitettu sakon muuntamista vankeudeksi. Siinä mielessä ehdotus on oikeansuuntainen, eikä sitä ole syytä vastustaa.

Kovin tyylikäs tämä HE ei tietenkään ole. Jo esityksen pääasiallista sisältöä esiteltäessä (s. l/ii) lausutaan: "Oikeusministeriö on sitoutunut vuoden 2006 ensimmäiseen lisätalousarvioon liittyen antamaan vuoden 2006 loppuun mennessä hallituksen esityksen, jolla minimoidaan sakon muuntorangaistuksen käyttö." Kaksi huomautusta: Merkittävän kriminaalipoliittisen uudistuksen näin banaali kytkentä talousarviokysymyksiin vähän häiritsee. Toiseksi HE:n sisältö ei vastaa lainatussa kohdassa luvattua tavoitetta, muuntorangaistuksen käytön minimointia. Muuntorangaistuksen käyttö minimoitaisiin luopumalla sen käyttämisestä kokonaan - mikä sekin on yksi vaihtoehto muuntorangaistusproblematiikan kokonaisvaltaista ratkaisua etsittäessä. 3. HE:n käytännöllinen merkitys ei ole kovin suuri. Kuten perusteluissa (s. 3/1) esitetään, nytkään muuntorangaistusta ei saa määrätä ilman erityistä syytä, jos maksamatta olevia päiväsakkoja on vähemmän kuin 12. HE:n mukaan muuntaminen kiellettäisiin, kun kysymys on rangaistusmääräysmenettelyssä annetuista enintään 20 päiväsakon suuruisista rangaistuksista, silloinkin kun kysymys on tuomitun vastustuksen takia tuomioistuimessa lopulta määrätyistä sakoista. Perusteluissa ei anneta selvitystä siitä, miten ehkä eroavat toisistaan ne rikokset, joista rangaistusmääräysmenettelyssä annetaan enintään 20 päiväsakkoa ja ne joista annetaan enemmän, sen enempää kuin siitäkään erosta, joka ehkä on rikoksilla, joista toisaalta rangaistusmääräysmenettelyssä ja toisaalta alunperin tuomioistuimessa annetaan enintään 20 päiväsakkoa. Asiallisesti ottaen siis muuntamattomuus joka tapauksessa laajennettaisiin vain 12-20 päiväsakon suuruisiin rangaistuksiin, jotka on alunperin määrätty rangaistusmääräysmenettelyssä. Perusteluissa (s. 6/II) ehdotus kytketään oikeusministeriössä vireillä olevaan hankkeeseen, jonka mukaan enintään 20 päiväsakon suuruiset rangaistukset voisi epäillyn suostumuksella määrätä tulevaisuudessa poliisi. Silloin olisi oikeusturvasyistä luontevaa lähteä siitä, ettei pelkästään poliisin päätöksellä määrätyistä sakoista voisi joutua vankilaan. 4. Perimmäisenä syynä nyt HE:ssä ehdotetulle uudistukselle on huoli vankiluvusta. Vaikkei kriminaalipolitiikan varsinaisena perustavoitteena tietenkään ole vankiluvun minimointi, monesta syystä on pakko suhtautua hyvin vakavasti vankiluvun kehitykseen, joka usean vuosikymmenen vähittäisen laskun jälkeen on tällä vuosituhannella huolestuttavasti kääntynyt nousuun. HE:n perusteluissa on esitetty joitain yleisiä ajatuksia vankiluvusta ja siihen vaikuttamisesta (s. 5-6). Ne kaipaavat muutaman kommentin. Perusteluissa luetellaan eräitä jo toteutettuja sekä suunnitteilla olevia lainuudistuksia, joiden arvellaan alentavan vankilukua. Siinä yhteydessä mainitaan 1.10.2006 voimaan tullut vankeuspaketti, jossa epäilemättä onkin tähän suuntaan vaikuttavia muutoksia. Mainitsematta jää kuitenkin pakettiin sisältyvä jäännösrangaistuksen täytäntöönpanoa koskeva uudistus, jonka oikeasta soveltamisesta parastaikaa vallitsee suuri erimielisyys. Jotkin tulkinnat olisivat omiaan lisäämään vankilukua arvaamattomalla tavalla. 5. 6/1 lausutaan: "Keskeinen keino vankiluvun vähentämisessä on rikollisuuden vähentäminen." Rikollisuuden vähentäminen on totta kai tärkeä tavoite, ja perusteluissa viitattuun myönteiseen

kehitykseen on kaikki syy suhtautua tyydytyksellä. Siteerattu lause on kuitenkin siinä hyvin yksioikoinen, että se ikäänkuin kohtalonomaisesti kytkee vankeuden käytön rikollisuuteen. Juuri nyt esillä oleva HE:hän on esimerkki siitä, että vankilukua voidaan säädellä ja säädellään puhtaasti lainsäädännöllisin ratkaisun, täysin riippumatta rikollisuuden tilanteesta ja kehityksestä. Yleisemminkin kriminologinen tutkimustieto viittaa siihen, että rikollisuustilanteella ja rangaistuskäytännöllä, erityisesti vankiluvulla, ei ole mitään selvää ja välttämätöntä yhteyttä. Esimerkiksi Tapio Lappi-Seppälän eri yhteyksissä esittämät kansainväliset vertailut puhuvat tässä suhteessa hyvin selvää kieltä. Kriminaalipolitiikka on politiikkaa, ja ratkaisut eri

rikosten rangaistustasosta ovat ihmisten tietoisia ratkaisuja, eivät luonnonlainomaisia välttämättömyyksiä. 5. Pohdiskelut edellä menivät joiltain osin nyt esillä olevan HE: n ulkopuolelle. Omasta puolestani olen valmis tukemaan HE:tä, ja toivon sen hyväksymistä eduskunnassa. Lopuksi ehdottaisin kuitenkin pientä teknistä täsmennystä ehdotetun pykälätekstin sanamuotoon. Jälkimmäisen virkkeen voi sanamuotonsa mukaisesti lukea niin, että se koskee kaikkia sakkoja, jotka on vastustamisen johdosta tuotu tuomioistuimeen. Tätä ei varmaan ole tarkoitettu. Silloin toisen virkeen alkuun pitäisi lisätä jotakin, esimerkiksi: "Sellaista sakkoa ei muunneta..." tai "Sen suuruista sakkoa ei muunneta..." Porthaniassa 14. marraskuuta 2006 Pekka Koskinen

Oikeusministeriö Hallitussihteeri Anne Hartoneva kriminaalipoliittinen osasto HE 203/2006 vp lisäselvitys Eduskunnan lakivaliokunnalle Vantaan vankilan sakkovankitilanteesta sekä sopimushoidon kustannuksista ja käyttöönotosta Vantaan vankilan sakkovankitilanteesta Aluevankilaorganisaatioon siirtymisen yhteydessä eli lokakuun 2006 alusta lukien Etelä-Suomen aluevankilan miespuoliset sakkovangit sijoitetaan pääosin Helsingin vankilaan Vantaan vankilan sijasta. Vantaan vankila säilyy naispuolisten sakkovankien sijoitusvankila-na. On arvioitu, että naissakkovankeja on päivittäin keskimäärin 10. Kuluvan vuoden tammi-syyskuussa Vantaan vankilassa oli päivittäin sakkovankeja keskimäärin 56. Vantaan vankilan vankipäivän hinta on laskettu noin 120 euroksi. Sakkovankien aiheuttamien kustannusten on arvioitu olevan hieman korkeammat, koska he käyttävät tavanomaista enemmän vankilan terveydenhuoltopalveluita. Sopimushoidon kustannuksista ja käyttöönotosta Sopimushoidon sisältöä ja käyttöönoton edellytyksiä selvitti komitea vuonna 2002 (KM 2002:3). Komiteatyön pohjalta oikeusministeriössä valmisteltiin sopimushoidon käyttöönot-tokokeilua. Valmistelutyön mukaan sopimushoito olisi uusi rikosoikeudellinen seuraamus, joka sisältäisi laaditun suunnitelman mukaista päihdehoitoa ja valvontaa. Sopimushoitoon kuuluvaa hoitoa antaisi päihdehuollon palveluja tarjoava toimintayksikkö. Valvonnasta vastaisi Kriminaalihuoltolaitos. Sopimushoito olisi tarkoitettu niille, jotka eivät päihdeongelmansa vuoksi soveltuisi yhdyskuntapalveluun. Edellä todetussa valmistelutyössä arvioitiin sopimushoitokokeilun kustannukset. Niistä todettakoon seuraavaa: - kokeilualueilla arvioitiin tulevan tuomittavaksi 100 sopimushoitorangaistusta vuodessa, sopimushoidon keskipituudeksi arvioitiin 8 kuukautta, sopimushoidoista arvioitiin noin 20 sisältävän pelkästään avohoitoa ja 80 sisältävän 1 kuukauden mittaisen laitoshoidon ja 7 kuukautta avohoitoa, laitoshoidon päiväkustannukset olisivat noin 134 euroa päivässä ja avohoidon kustannukset noin 45 euroa käyntikerralta ja käyntejä olisi noin 1,5 viikossa, sopimushoitokuukausia arvioitiin kertyvän noin 800 vuodessa; näistä laitoshoidon osuus olisi 80 kuukautta ja avohoidon osuus 720 kuukautta, - laitoshoidon kustannukset olisivat noin 322 000 euroa vuodessa ja avohoidon kustannukset noin 195 000 euroa vuodessa eli yhteensä noin 517 000 euroa vuodessa,

9 sopimushoidon täytäntöönpanoon liittyvät Kriminaalihuoltolaitoksen kustannukset arvioitiin noin 320 000 euroon vuodessa, - alueellisesti rajatun, noin 100 sopimushoitorangaistusta käsittävän kokeilun kustannusten arvioitiin siis olevan noin 837 000 euroa vuodessa, - jos sopimushoito ulotettaisiin koko maahan, hoitokustannukset olisivat noin nelinkertaiset eli lähes 2,1 miljoonaa euroa vuodessa; Kriminaalihuoltolaitoksen kustannusten arvioitiin tällöin olevan noin 3,1 miljoonaa euroa vuodessa, kokeilun arvioitiin vähentävän päivittäistä vankimäärää noin 20:11a, Vankeinhoitolaitoksen kokonaissäästöksi arvioitiin noin 140 000 euroa vuodessa. Sopimushoitokokeilua koskevaa hallituksen esitystä ei kuitenkaan annettu eduskunnalle, koska esimerkiksi kustannusten jakautumisen eri toimijatahojen välillä todettiin olevan pulmallinen asia. Päihdehuollon toimenpiteiden kytkemistä yhä tiiviimmäksi osaksi seuraamusjärjestelmää ryhdyttiin valmistelemaan selvittämällä, mitkä ovat edellytykset lisätä päihdekuntoutusta yhdyskuntaseuraamusten osana. Tässä tarkoituksessa työryhmätyönä selvitettiin lainsäädännölliset ja toiminnalliset kehittämisehdotukset, jotta yhdyskuntaseuraamus olisi pantavissa täytäntöön nykyistä useammin tuomitun päihdeongelmasta huolimatta ja jotta päihdekuntoutuksen tarve otettaisiin systemaattisesti huomioon osana yhdyskuntaseuraamuksen toimeenpanoa. Yhdyskuntaseuraamusten kehittämisessä tältä pohjalta oli tavoitteena rangaistuksen erityisestävyyden ja vaikuttavuuden lisääminen sekä ehdottoman vankeusrangaistuksen käytön vähentäminen. Työryhmä jätti mietintönsä lokakuussa 2006. Se päätyi ehdottamaan pääosin toimintamuotoihin ja toimintakäytäntöihin liittyviä muutoksia, jotta päihdekuntoutusta voitaisiin lisätä yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanossa. 2

La VM XX/2006 vp HE 203/2006 vp Luonnos 28.11.2006 LAKIVALIOKUNNAN MIETINTÖ XX/2006 vp Hallituksen esitys laiksi rikoslain 2 a luvun 6 :n muuttamisesta JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 24 päivänä lokakuuta 2006 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laiksi rikoslain 2 a luvun 6 :n muuttamisesta (HE 203/2006 vp). Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - hallitussihteeri Anne Hartoneva, oikeusministeriö - käräjätuomari Airi Jousila, Helsingin käräjäoikeus - oikeudellisen yksikönjohtaja Paavo Siltanen, Rikosseuraamusvirasto - lakimies Ara Haikarainen, Helsingin kihlakunnan poliisilaitos - professori Pekka Koskinen. HALLITUKSEN ESITYS Esityksessä ehdotetaan muutettavaksi rikoslakia siten, että enintään 20 päiväsakon suuruisia rangaistusmääräysmenettelyssä annettuja sakkorangaistuksia ei voitaisi muuntaa vankeudeksi. Esityksen tavoitteena on vähentää sakkovankien lukumäärää ja lyhyiden muuntorangaistusten vankiloissa aiheuttamaa työmäärää. HE 203/2006 vp Versio 0.1 4 Ehdotettu laki on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2007 alusta. VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut

16 LaVM XX/2006 vp HE 203/2006 vp sf Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin. Yleisiä näkökohtia Sakon muuntojärjestelmään liittyvät periaatteelliset kysymykset Lakivaliokunta piti jo 1980-luvun puolivälissä tärkeänä huomion kiinnittämistä siihen, että sakko on varallisuusrangaistus, joka on tarkoitettu lievemmäksi kuin vapausrangaistus. Siksi valiokunta tuolloin korosti sakon perinnän tehostamista ja piti tavoiteltavana sitä, että sakon muuntamisesta vankeudeksi yleensä luovutaan ja että muuntorangaistus tuomitaan vain poikkeustapauksissa (ks. LaVM 4/1986 vp). Valiokunta on sittemmin uudistanut tämän periaatteellisen kantansa (ks, LaVM 12/2005 vp). f Kuten hallituksen esityksestä (s. 4/1) ilmenee, sakkojen perintäjärjestelmä toimii nykyisin hyvin tehokkaasti. Tästä on osoituksena se, että sakoista maksetaan tai saadaan perityksi yli 90 prosenttia ilman muuntorangaistusmenettelyyn turvautumista ja että vain alle kaksi prosenttia muuntokelpoisista sakoista suoritetaan muuntorangaistuksena. Perintäjärjestelmän tehokas toiminta johtaa kuitenkin samalla siihen, että sakon muuntorangaistuksen täytäntöönpanon piiriin valikoituu useimmiten päihdeongelmaisia, asunnottomia ja aidosti varattomia henkilöitä. Tällaisten henkilöiden säilyttäminen suljetuissa vankiloissa on epätarkoituksenmukaista sekä heidän itsensä että vankeinhoitolaitoksen näkökulmasta. Toisaalta kuten hallituksen esityksessä (s. 6/1) todetaan muuntorangaistukset ovat usein niin lyhyitä, että sakkovankien sijoittaminen avolaitoksiin ei ole käytännössä mahdollista. Edellä esitetyistä syistä lakivaliokunta on jo aiemmin katsonut, että muuntorangaistuksen sijasta tulisi pääsääntöisesti pyrkiä käyttämään yhdyskuntapalvelun tyyppisiä seuraamuksia tai päihdehuollon piiriin kuuluvia toimenpiteitä (ks. LaVM 12/2005 vp). Valiokunnan mielestä tällaiset toimenpiteet olisivat niiden kohteeksi joutuvien yksilöiden kannalta huomattavasti hyödyllisempiä kuin nykyinen suljetussa vankilassa toimeenpantava rangaistus. Muuntorangaistusta korvaavat toimet olisivat yhteiskunnan kannalta myös kokonaisuutena tarkastellen edullisempia kuin nykykäytäntö. Vuonna 2005 pelkästään sakon muuntorangaistuksen suoritti loppuun 1 568 henkilöä. Päivittäin sakkovankeja oli keskimäärin 179. Valiokunnan saamien tietojen mukaan näistä sakko-vangeista valtiolle aiheutuneet kustannukset olivat 8 144 500 euroa. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että harkittaessa sopimushoitoseuraamuksen käyttöön ottamista sen ulottamisen koko maahan arvioitiin 2000-luvun alkupuolella maksavan hoitokustannuksina noin 2,1 miljoonaa euroa vuodessa.

17 LaVM XX/2006 vp HE 203/2006 vp Kriminaalihuoltolaitokselle aiheutuvien lisäkustannusten määräksi arvioitiin tuolloin 3,1 miljoonaa euroa. Edellä esitetystä ei lakivaliokunnan mielestä kuitenkaan välttämättä seuraa, että muuntorangaistuksen käyttömahdollisuus olisi kokonaan poistettava. Muuntorangaistuksen käyttömahdollisuudella on sen mielestä rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän osana ainakin jossain määrin merkitystä yhtäältä sakon perinnän tehosteena ja toisaalta yleisen lainkuuliaisuuden ylläpitäjänä. Muuntorangaistusuhan täydellisestä poistamisesta saattaisi kuten hallituksen esityksessä (s. 4/II) todetaan myös seurata vankeusrangaistusten käytön lisääntyminen ja näin ollen seuraamusjärjestelmän hallitsematon ankaroituminen. Esityksen vaikutukset vankilukuun Hallituksen esityksen tavoitteena on sakon muuntorangaistuksen käytön vähentäminen. Tämä toteutetaan poistamalla enintään 20 päiväsakon suuruisten sakkorangaistusten muuntokelpoisuus. Hallituksen esityksessä (s. 7/1) esitetyn arvion mukaan muuntokiel-to vähentää sakkovankien päivittäistä määrää 20 30:llä henkilöllä. Vaikutus tulee kuitenkin näkymään vankiluvussa joltisellakin viipeellä, koska muuntorangistuksen määräämisestä sen täytäntöönpanoon kuluu usein yli vuosi. Ennakoidessaan nyt käsiteltävänä olevaa esitystä valiokunta totesi, että sen tulee sisältää ehdotuksia, joilla sakon muuntorangaistusta suorittavien määrää voidaan pysyvästi ja merkittävästi pienentää, samalla kuitenkin säilyttäen sakon täytäntöönpanojär-jestelmään liittyvät ennalta estävät vaikutukset (ks. LaVL 15/2006 vp, s. 4/1). Samalla valiokunta nimenomaisesti huomautti pitävänsä selvänä, ettei tälläkään ehdotuksella voida ratkaista tai edes merkittävästi lievittää vankeinhoidon nykyongelmia. Vaikka nyt esillä olevan lakiehdotuksen vaikutus päivittäiseen vankilukuun ei sinänsä ole kovin suuri, ehdotus kuitenkin yleisellä tasolla tarkasteltuna vaikuttaa muuntorangaistusjärjestelmän käyttöön valiokunnan tarkoittamalla tavalla. Tarvittavat jatkotoimet Valiokunta toteaa, että sen käsiteltävänä on noin vuoden kuluessa jo toinen hallituksen esitys, jolla pyritään vähentämään sakon muuntorangaistusjärjestelmän käyttöä ja siten sakkovankien lukumäärää. Valiokunnan mielestä jo yksistään tämä seikka osoittaa, että oikeusministeriön on otettava muuntorangaistusta koskeva sääntely kokonaisuudessaan uudelleenarvioinnin kohteeksi ja pyrittävä saamaan aikaan kriminaalipoliittisesti perusteltu kokonaisuus, jossa otetaan huomioon sekä muuntorangaistuksen uhkaan liittyvät yleisestävät vaikutukset että ilmeinen tarve rajoittaa tämän seuraamuksen käyttö vain sakotetun maksuhaluttomuutta ja niskoittelua ilmentäviin tapauksiin. Valiokunnan mie-

18 LaVM XX/2006 vp HE 203/2006 vp Iestä sopiva lähtökohta tällaiselle uudistushankkeelle olisi esimerkiksi rikoslakiprojektin vuonna 1996 tekemä muuntorangaistuksen määräämistä koskeva ehdotus 1. Laki rikoslain 2 a luvun 6 :n muuttamisesta 2 a luku. Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta 6. Sakon tai sen osan muuntamatta jättäminen. Pykälään ehdotetaan lisättäväksi uusi 4 momentti, jonka mukaan rangaistusmääräysmenettelyssä annettua, enintään 20 päiväsakon suuruista sakkorangaistusta ei muunneta vankeudeksi. Sakkoa ei muunneta vankeudeksi silloinkaan, kun se on määrätty tuomioistuimessa rangaistusvaatimuksen vastustamisen seurauksena. Lakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota momentin toiseen virkkeeseen, jonka voidaan sanamuotonsa mukaan ymmärtää koskevan kaikkia rangaistusvaatimuksen vastustamisen seurauksena tuomioistuimessa tuomittavia sakkoja. Valiokunta on tarkentanut säännöstä vastaamaan sen tarkoitusta. Samalla valiokunta on tarkistanut virkettä sanonnallisesta Lakiehdotuksen mukaisen mallin tehokas ja asianmukainen toteuttaminen edellyttää, että tuomioistuin rangaistusvaatimuksen vastustamista seuraavassa oikeudenkäynnissä on tietoinen käsiteltävänä olevan rikoasian taustasta. Valiokuntakäsittelyn aikana on ilmennyt, että näin ei välttämättä ole. Oikeusministeriön on tämän vuoksi yhdessä Valtakunnansyyttäjänviraston kanssa huolehdittava siitä, että ennen lain voimaantuloa syyttäjille annetaan asianmukaiset ohjeet siitä, millaisia tietoja asian aikaisemmasta käsittelystä heidän on rangaistusvaatimuksen vastustamista seuraavassa oikeudenkäynnissä tuomioistuimelle toimitettava. Sakko, muuntorangaistus ja rikesakko. Rikoslakiprojektin ehdotus. Oikeusministeriön lainvalmisteluosaston julkaisu 1/1996. Voimaantulosäännös. Lakiehdotus sisältää tavanomaisen voimaantulosäännöksen, joka on tarkoitettu täydennettäväksi lain vahvistamisvaiheessa. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007. Valiokunnan huomiota on kiinnitetty niihin ongelmiin, joita näin varhainen voimaantulo voi käytännössä aiheuttaa. Tämä johtuu siitä, että kun tuomioistuin rangaistusvaatimuksen vastustamisen jälkeisessä menettelyssä tuomitsee lakiehdotuksessa tarkoitetun sakkorangaistuksen, sen on tuomiota oikeushallinnon tietojärjestelmiin tallentaes-saan pystyttävä myös antamaan tieto kyseistä rangaistusta koskevasta muuntokiellosta. Saadun selvityksen mukaan tällaisen mahdollisuuden luominen edellyttää Oikeusrekis-terikeskuksen ylläpitämiin tietojärjestelmiin tehtäviä muutoksia. Näiden muutostöiden

19 LaVM XX/2006 vp HE 203/2006 vp vaatiman ajan vuoksi lakia ei valiokunnan mielestä voida saattaa voimaan heti vuodenvaihteessa. Sopiva voimaantulon ajankohta voisi valiokunnan arvion mukaan sen sijaan olla esimerkiksi maaliskuun alku vuonna 2007. Tätä ennen oikeusministeriön on huolehdittava siitä, että tuomioistuimille annetaan uuden menettelyn käyttöönoton edellyttämät ohjeet. Valiokunnan saaman tiedon mukaan tuomioistuimille ja syyttäjille tuottaisi merkittäviä hankaluuksia, jos ehdotettu laki koskisi myös niitä rangaistusvaatimuksen vastustamista seuraavia oikeudenkäyntejä, jotka lain voimaantullessa ovat jo vireillä. Tämän vuoksi valiokunta pitää tarpeellisena, että lakiin otetaan erityinen siirtymäsäännös sen soveltamisesta rangaistusvaatimuksen vastustamista seuraaviin oikeudenkäynteihin. Uuden lain soveltamisen alkuajankohta on valiokunnan mielestä selkeintä sitoa rangaistusvaatimuksen vastustamiseen. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa, että lain voimaantulosäännökseen lisätään siirtymäsäännöksen sisältävä uusi 2 momentti. Sen mukaan tätä lakia sovelletaan rangaistusvaatimuksen vastustamista seuranneessa oikeudenkäynnissä tuomittuun sakkoon, jos virallinen syyttäjä on vastaanottanut vastustamista koskevan ilmoituksen lain voimaantultua. Päätösehdotus Edellä esitetyn perasteella lakivaliokunta ehdottaa, että lakiehdotus hyväksytään muutettuna seuraavasti: Valiokunnan muutosehdotukset 1. Laki rikoslain 2 a luvun 6 :n muuttamisesta Eduskunnan päätöksen mukaisesti lisätään 19 päivänä joulukuuta 1889 annetun rikoslain (39/1889) 2 a luvun 6 :ään, sellaisena kuin se on laissa 550/1999, uusi 4 momentti seuraavasti: 2 a luku Sakosta, muuntorangaistuksesta ja rikesakosta 6 Sakon tai sen osan muuntamatta jättäminen

20 LaVM XX/2006 vp HE 203/2006 vp Rangaistusmääräysmenettelyssä annettua, enintään 20 päiväsakon suuruista sakkorangaistusta ei muunneta vankeudeksi. Tällaista sakkoa ei muunneta vankeudeksi silloinkaan, kun tuomioistuin on tuominnut sen rangaistusvaatimuksen vastustamista seuranneessa oikeudenkäynnissä. (Kuten HE) Tätä lakia sovelletaan rangaistusvaatimuksen vastustamista seuranneessa oikeudenkäynnissä tuomittuun sakkoon, jos virallinen syyttäjä on vastaanottanut vastustamista koskevan ilmoituksen tämän lain voimaantultua. (Uusi) Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 2006 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Tuija Brax/vihr vpj. Susanna Rahkonen /sd jäs. Esko Ahonen /kesk Leena Harkimo /kok Lasse Hautala /kesk Tatja Karvonen /kesk Petri Neittaanmäki /kesk Heli Paasio /sd Lyly Rajala /kok Jukka Roos /sd Tero Rönni /sd Petri Salo /kok Pertti Salovaara /kesk Minna Sirnö /vas Juhani Sjöblom /kok Timo Soini /ps Astrid Thors Ix. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Risto Eerola. VASTALAUSE ^te/u un ; / / Perustelut

Hallitus esittää, että rikoslakia muutetaan siten, että enintään 20 päiväsakon suuruisia, rangaistusmääräysmenettelyssä annettuja sakkorangaistuksia ei voitaisi muuntaa vankeudeksi. Tällä pyritään vähentämään sakkovankien lukumäärää ja lyhyiden muuntorangaistusten vankiloissa aiheuttamaa työmäärää. Arvioiden mukaan vankimäärä vähenisi kuitenkin vain noin 20-30 henkilöllä, joka on varsin vähän. Alle 20 päiväsakon suuruisten sakkorangaistusten muuntokelvottomuus vankeudeksi merkitsisi. ^ ------------ - " ^ kriminaalipoliittisestifrangaistusten lieventämistäisuomalaisessa oi]<ej^jäijestelmässj, joka ei voi olla suuntana jatkuvasti. Estämällä pienempien kuin 20 päiväsakon suuruisten sakkorangaistusten muunnon vankeudeksi missään vaiheessa ruokkii lisäksi välinpitämättömyyttä/sekä johtaa helposti I lainkuuliaisuuden noudattamattomuuteenjkun tiedossa on, ettei kovempia rangaistuksia rikkeistä voi J 7 > seurata lainkaan. Tärkeää siksi on, että tuomioistuimilla säilyisi jatkossakin mahdollisuus tapauskohtaisesti harkita tuomion muuntamista vankeudeksi myös silloin, kun kyseessä on alle 20 päivär sakon suuruinen rangaistus/jos se muutoin aiheelliseksi katsotaan. / f ' - Ehdotus Edellä olevan perusteella ehdotafomff4akj l ak että hdutuks.fui. esityf rikoslain 2 a luvun 6 :n muuttamisesta hylätään Helsingissä SSLpäivänä marraskuuta 2006 t OHO Sd»i-\\