: r---- -

Transkriptio

1 EDUSKUNTA ASIAKIRJAVIHKO VALIOKUNNAT ^ $S/Z*66 ^ : r p-

2 Valtiopäiväasia, HE 85/2006 1/1 Sivu PALUU*' < HAKU KÄIKTSIA^ " L Asian valiokuntakäsittely HE 85/2006 vp laiksi oikeudenkäymiskaaren 24 luvun muuttamisesta Ministeriö Oikeusministeriö Saapu iris-vaihe Asiantuntijavaihe j /Jaostokäsittely j Ratkaistavana Käsittely päättynyt Keskusteluvaihe Täysistunto lähettänyt lakivaliokuntaan mietintöä varten Lakivaliokunta Saapunut Käsittely päättynyt LaVM 20/2006 vp Käsittelyvaiheet Ilmoitettu asia valiokuntaan saapuneeksi mietinnön antamista varten. Ennakkokäsittely Asiantuntijoiden kuuleminen - käräjätuomari Arto Helenius, oikeusministeriö (K) - professori Veli-Pekka Viljanen, (K) Käsittely Todettu asiantuntijakuuleminen päättyneeksi. Yleiskeskustelu Yksityiskohtainen käsittely Valmistunut: - LaVM 20/2006 vp Päivitetty :52:05

3 OIKEUSMINISTERIÖ Lainvalmisteluosasto/Rikos-ja prosessioikeuden yksikkö Lainsäädäntöneuvos Aki Rasilainen AAi/p HE 85/2006 vp Eduskunnan lakivaliokunta klo HE 85/2006 vp laiksi oikeudenkäymiskaaren 24 luvun muuttamisesta Ehdotetulla säännöksellä oikeudenkäymiskaaren 24 luvussa säänneltäisiin tavasta, jolla käräjäoikeuden ja hovioikeuden on ilmoitettava ratkaisuistaan eri viranomaisille. Tapa olisi jo käytössä oleva sähköinen tuomiolauselmajärjestelmä (TLP), jossa tiedot ratkaisuista tallennetaan ja vapautetaan lähetettäviksi määrätyllä tavalla. Se, mistä ratkaisusta millekin viranomaiselle ilmoituksia olisi tehtävä, määräytyisi edelleen muusta lainsäädännöstä käsin. ilmoitusvelvollisuudesta on säädetty seuraamuskohtaisesti. Esimerkiksi sakon täytäntöönpanosta annetun lain (672/2002) 54 :n 1 momentin mukaan viranomaisten keskinäisestä ilmoitusvelvollisuudesta säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Sakon täytäntöönpanosta annetussa valtioneuvoston asetuksen (789/2002) 1 luvun 1 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden on laadittava oikeusministeriön vahvistaman tuomiolauselmakaavan mukainen automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään perustuva ratkaisuilmoitus. Saman luvun 3 :n mukaan ilmoitus on lähetettävä Oikeusrekisterikeskukselle. Nuorisorangaistuksesta annetun lain (1196/2004) 22 :n 4 kohdan mukaan valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin nuorisorangaistuksen tuomitsemiseen ja täytäntöönpanoon liittyvästä ilmoitusvelvollisuudesta. Nuorisorangaistuksesta annetun valtioneuvoston asetuksen (1284/2004) 3 :n 1 momentin mukaan käräjäoikeuden on ilmoitettava nuorisorangaistuksesta tuomiolauselmajärjestelmän välityksellä Rikosseu-raamusvirastolle ja Oikeusrekisterikeskukselle. Nämä molemmat sääntelyesimerkit on säädetty perustuslain voimassaolon aikana. Vastaavista ilmoitusvelvollisuuksista on säädetty myös ennen perustuslain voimaantuloa kuten tieliikennelain 106 :ssä (989/1992) liikennerikoksista annetuista rangaistuksista ja ajokielloista, rikesakkoaseruk-sen (606/1983) 4 :n 2 momentissa, sotilasoikeudenkäyntiasetuksen (964/1983) 13 :ssä sekä rikos-rekisteriasetuksen (772/1993) 4-6 :ssä. Sen sijaan sääntely vankeusrangaistuksen ilmoittamisvelvollisuudesta on hieman ongelmallisempi. Lokakuun alusta 2006 voimaan tulevassa vankeuslaissa (767/2005) ei nimittäin ole suoranaista säännöstä ilmoitusvelvollisuudesta eikä siitä asetuksella säätämiseen valtuuttavaa delegointisäännöstä samalla tavalla kuin sakon ja nuorisorangaistuksen osalta on säädetty. Ilmoitusvelvollisuus käy kuitenkin välillisesti ilmi vankeuslaista ja sen nojalla annetusta valtioneuvoston asetuksesta vankeudesta (509/2006). Vankeuskin 2 luvun 1 :n 1 momentin mukaan rangaistus on pantava täytäntöön viipymättä. Täytäntöön pantavasta tuomiosta Rikosseuraamusvirasto antaa saman lainkohdan mukaan täytäntöönpanomääräyksen ulosottomiehelle. Rikosseuraamusvirasto saa tiedon täytäntöön pantavasta tuomiosta asetuksen 2 luvun 3 :n 1 momentissa tarkoitetulla täytäntöönpanokirjal

4 4 la, joka on päätösilmoitustiedot sisältävä tuloste tuomiolausejärjestelmästä. Jotta rangaistus voidaan vankeuslaissa tarkoitetulla tavalla panna täytäntöön viipymättä, on käräjä-ja hovioikeuden ilmoitettava siitä Rikosseuraamusvirastoon tuomiolauselmajärjestelmän kautta. Perustuslain voimassaolon aikana laissa säädetyn valtuutussäännöksen nojalla annetuissa asetuksissa siis edellytetään, että ilmoitukset tapahtuvat tuomiolauselmajärjestelmän kautta. Oikeusministeriön päätöksessä yleisten alioikeuksien ja hovioikeuksien ratkaisuista tehtävistä ilmoituksista (278/1992) oikeusministeriön toimivalta antaa määräyksellä riippumattomia tuomioistuimia sitovia ohjeita siitä, miten säädetty ilmoitusvelvollisuus tuomiolauselmajärjestelmää käyttämällä täytetään, perustuu kuitenkin liikennerikoksia ja ajokieltoja lukuun ottamatta ennen perustuslain voimaantuloa annettuihin asetuksentasoisiin säännöksiin. Tällainen oikeusministeriön määräys ohjeiden noudattamisesta ali-ja hovioikeuksissa on annettu (1032/31/92 OM). Toimivaltaperusteena määräyksessä viitataan edellä mainittuun oikeusministeriön päätökseen. Perustuslain mukaan lainsäädäntövalta eli valta antaa yleisiä oikeussääntöjä yksityisten henkilöiden ja yhteisöjen sekä viranomaisten oikeuksista ja velvollisuuksista kuuluu eduskunnalle. Vaikka tuomiolauselmajärjestelmän käyttämistä koskevissa ohjeissa ei olekaan kysymys oikeussäännöistä, edellyttää niiden tuomioistuimissa noudatettavaksi määrääminen säännöstä laissa, koska asetusten nojalla ennen perustuslain voimaantuloa annettua ministeriön määräystä siitä, miten eri viranomaisille lähetettävät tiedot ratkaisuista on järjestelmään tallennettava ja vapautettava, ei voida muuttaa eikä korvata toisella, jollei sitä koskevaa riippumattomia tuomioistuimia velvoittavaa määräysvaltaa voida johtaa laintasoisesta säännöksestä.

5 Veli-Pekka Viljanen Valtiosääntöoikeuden professori Turun yliopisto HE 85/2006 vp LAIKSI OIKEUDENKÄYMISKAAREN 24 LUVUN MUUTOKSESTA Eduskunnan lakivaliokunta Hallituksen esityksessä ehdotetaan oikeudenkäymiskaareen lisättäväksi säännös, jonka mukaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden on "ilmoitettava viranomaisille ratkaisuistaan oikeusministeriön määräämällä tavalla". Perustelujen mukaan säännöksen tarkoituksena on valtuuttaa oikeusministeriö antamaan käräjä- ja hovioikeuksille ohjeet niiden ratkaisuista viranomaisille tehtävistä ilmoituksista. Valiokunnan lausuntopyynnössä minua on pyydetty tarkastelemaan erityisesti ehdotetulla sääntelylle esitettyjä perusteluja valtiosääntöoikeuden kannalta. Ehdotuksen perustelujen mukaan nykyinen tilanne, jossa oikeusministeriön määräyksenantovaltuus on johdettu asetuksentasoisista säännöksistä, ei vastaa perustuslain 80 :n mukaista käsitystä toimivallan käytöstä annettaessa "riippumattomia tuomioistuimia velvoittavia ohjeita" näiden ratkaisuista viranomaisille tehtävistä ilmoituksista. Ehdotus tarkoittaa muodostaa toimivaltaperusteen oikeusministeriön tuomioistuimille antamille ohjeille tuomiolauselma- ja perintäjärjestelmän käyttämisestä. Perustelut jättävät hyvin epäselväksi, millainen oikeudellinen luonne siinä tarkoitetuilla "ohjeilla" olisi. Ohje-termillä viitataan oikeudellisessa kielenkäytössä yleensä ei-velvoittavaan suositusluonteiseen asiakirjaan. Toisaalta perusteluissa käytetään ilmaisuja, jotka viittaavat ohje-termin käyttämisen sijasta pikemmin tuomioistuimia oikeudellisesti sitoviin ministeriön antamiin määräyksiin ("määräämällä ohjeet noudatettaviksi", 'tuomioistuimia sitovia ohjeita"). -x Perustuslakivaliokuhta on vakiintuneesti pitänyt lakiin otettavaksi ehdotettuja säännöksiä ohjeiden antamisesta tarpeettomina, koska viranomainen voi laissa säädetyn tehtävänsä alalla antaa ohjeita ilman eri valtuutustakin. Valiokunnan mukaan ohjeiden antamista tarkoittavat säännökset ovat lisäksi omiaan hämärtämään lain nojalla annettavien velvoittavien oikeussääntöjen ja suositusluonteisten ohjeiden välistä eroa. Valiokunta onkin toistuvasti edellyttänyt, että lakiehdotuksista poistetaan säännökset ohjeiden antamisesta (ks. esim. PeVL 6/2003 vp, PeVL 20/2004 vp ja PeVL 14/2006 vp). Sillä, onko kyse oikeudellisesti velvoittavista oikeussäännöistä vai oikeudellisesti vai voittamattomista ohjeista, on tässä yhteydessä - sääntelyn koskiessa riippumattomia tuomioistuimia -erityinen merkitys. Tuomioistuinten perustuslain 3 :n 3 momentissa vahvistettu riippumattomuus asettaa sekä sisällöllisiä että sääntelytasoa koskevia vaatimuksia tuomioistuimia koskevalle sääntelylle, erityisesti tuomioistuimille asetettavista velvollisuuksista säätämiselle. Tuomioistuinten riippumattomuus toimeenpanovallasta tulee turvata myös laajemmin kuin toimeenpanovallalle osoitettuna kieltona puuttua tuomioistuinten yksittäisiin lainkäyttöratkaisuihin. Tuomioistuinten riippumattomuuden turvaamiseksi tuomioistuinten tehtävistä tulee lähtökohtaisesti säätää lailla. Tuomioistuimen riippumattomuus rajoittaa myös lakia alemmanasteisen sääntelyn käyttöä säädettäessä tuomioistuinten tehtävistä. Ehdotettu pykälämuotoilu, joka viittaa oikeusministeriön määräysten oikeudellisesti tuomioistuimia sitovaan luonteeseen, on kuitenkin valtiosääntöoikeudellisesti pahasti epäonnistunut. Laissa tuomioistuimille asetettu velvollisuus ilmoittaa "viranomaisille ratkaisustaan" on aivan liian epämääräinen

6 6 velvollisuus erityisesti viranomaiskäsitteen laajuuden vuoksi. Velvollisuuden tosiasiallisen sisällön määrääkin lakiehdotuksessa lisävaatimus, jonka mukaan ilmoittamisen tulee tapahtua "oikeusministeriön määräämällä tavalla". Laissa ei itsessään täsmennettäisi lainkaan esimerkiksi sitä, mille viranomaisille ratkaisusta on ilmoitettava. Kaikki jää oikeusministeriön määräyksen varaan eli lakia alemmalle säädöstasolle. Tältä osin ehdotus ei muotoilussaan ota huomioon sitäkään, että uuden perustuslain oloissa oikeusministeriön antaa yleisiä oikeussäännöksiä ministeriön asetuksella. Muotoilun perusongelma on kuitenkin se, että ehdotetun muotoilun väljyys näyttäisi antavan ministeriölle perustuslain 3 :n 3 momentti huomioon ottaen liian pitkälle menevän määräysvallan suhteessa tuomioistuinten tehtäviin. Jos tuomioistuimille halutaan laissa luoda velvollisuus ilmoittaa viranomaisille ratkaisuistaan, tulee tämän velvollisuuden laajuus olennaisesti nyt tehtyä täsmällisemmin ilmetä laista. Ainakin viranomaiset, joihin ilmoitusvelvollisuus kohdistuu, tulee selkeämmin käydä ilmi laista. Velvollisuuden laajuus ei toisin sanoen saa määräytyä "oikeusministeriön määräämällä tavalla". Toisaalta on kuitenkin kyseenalaista, tarvitaanko lain tarkoituksen toteuttamiseksi ylipäätään lainsäädännöllisiä muutoksia. Oikeusministeriön ohjeistuksessa näyttäisi nimittäin olevan kyse lähinnä ministeriön ylläpitämän TLP-järjestelmän käytön teknisestä ohjeistamisesta. Tällaisessa ohjeistuksessa ei mielestäni ole kyse lainkaan yleisten oikeussääntöjen antamisesta perustuslain 80 :n tarkoittamassa merkityksessä, kuten hallituksen esityksen

7 7 perusteluissa oletetaan, vaan suositusluonteisista ohjeista, joita oikeusministeriö voi ilman eri valtuutustakin antaa oikeushallinnolle. En näe estettä, että oikeusministeriö vastaisuudessakin - ilman, että asiasta nimenomaan säädetään lailla - antaa tällaisia tietojärjestelmän käyttöä koskevia suosituksia. Tämä tietysti edellyttää, että oikeusministeriön ohjeet muotoillaan siten, ettei niiden suositusluontoisuus hämärry. Tuomioistuimet tuskin tieten tahtoen toimivat vastoin suosituksia, joten ilmoitusten riittävä yhdenmukaisuus voitaneen turvata myös ilman lainsäädännöllisiä muutoksia. Jos eduskuntakäsittelyssä päädytään kuitenkin hallituksen esittämällä tavalla muuttamaan oikeudenkäymiskaarta, tulee ehdotetun säännöksen sanamuotoa tarkistaa valtiosääntöoikeudellisista syistä siten, että laista suoraan ilmenee tuomioistuimen ilmoitusvelvollisuuden laajuus ja oikeusministeriön asetuksenantovaltuus rajataan koskemaan ainoastaan ilmoittamismenettelyä koskevia teknisiä seikkoja.

8 La VM XX/2006 vp HE 85/2006 vp Luonnos LAKIVALIOKUNNAN MIETINTÖ XX/2006 vp Hallituksen esitys laiksi oikeudenkäymiskaaren 24 luvun muuttamisesta JOHDANTO Vireilletulo Eduskunta on 6 päivänä syyskuuta 2006 lähettänyt lakivaliokuntaan valmistelevasti käsiteltäväksi hallituksen esityksen laiksi oikeudenkäymiskaaren 24 luvun muuttamisesta (HE 85/2006 vp). Asiantuntijat Valiokunnassa ovat olleet kuultavina - käräjätuomari Arto Helenius, oikeusministeriö - professori Veli-Pekka Viljanen. HALLITUKSEN ESITYS Oikeudenkäymiskaareen ehdotetaan lisättäväksi säännös, jolla käräjä- ja hovioikeudet velvoitetaan ilmoittamaan ratkaisuistaan viranomaisille oikeusministeriön määräämällä tavalla. Laki oli tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä lokakuuta HE 85/2006 vp Versio 0.1 VALIOKUNNAN KANNANOTOT Perustelut Hallituksen esityksen sisältämällä lakiehdotuksella pyritään järjestämään käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien antamien ratkaisujen tallentaminen jo nykyisin käytössä olevaan sähköiseen tuomiolauselmajärjestelmään. Tässä tarkoituksessa oikeudenkäymiskaaren 24 lukuun ehdotetaan lisättäväksi uusi pykälä, jonka mukaan käräjäoikeuden ja hovioikeuden on ilmoitettava viranomaisille ratkaisustaan oikeusministeriön määräämällä tavalla.

9 LaVM XX/2006 vp HE 85/2006 vp Ehdotettu säännös on sanamuodoltaan erittäin avoin ja jättää kaikki ilmoitusvelvollisuuksiin liittyvät kysymykset tosiasiassa oikeusministeriön määräysten varaan. Jos oikeusministeriölle toisaalta haluttaisiin luoda mahdollisuus antaa tällaisesta asiasta tuomioistuimia sitovaa sääntelyä, sen tulisi lakivaliokunnan käsityksen mukaan tapahtua oikeusministeriön asetuksella. Tällaisen lailla säädettävän asetuksenantovaltuuden olisi puolestaan oltava nyt ehdotettua säännöstä olennaisesti täsmällisempi ja tarkkara-jaisempi. Valiokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että hallituksen esityksen perusteluissa viitataan toistuvasti nimenomaan "ohjeiden" antamiseen, vaikka niiden mainitaankin olevan sitovia tai velvoittavia. Perustuslakivaliokunnan vakiintuneen käytännön mukaan viranomainen voi laissa säädetyn tehtävänsä alalla antaa ohjeita ilman eri valtuutustakin (ks. esim. PeVL 42/2006 vp, Pe VL 14/2006 vp ja PeVM 4/2006 vp, s. 4/1). Tämän vuoksi perustuslakivaliokunta on pitänyt säännöksiä ohjeiden antamisesta laissa tarpeettomina ja katsonut, että tällaiset säännökset ovat pikemminkin omiaan hämärtämään eroa lain nojalla annettavien velvoittavien oikeussääntöjen ja suositusluonteisten ohjeiden välillä. jf 7 Lakivaliokunnan saaman tiedon mukaan käräjäoikeuksien ja hovioikeuksien antamien ratkaisujen tallentamisessa ei ole käytännössä esiintynyt ongelmia. Erityisesti tähän nähden hallituksen esityksen mukaiset tavoitteet voidaankin lakivaliokunnan käsityksen mukaan hyvin toteuttaa oikeusministeriön tuomioistuimille antamalla ohjeistuksella. Valiokunnan mielestä on selvää, että tuomioistuimet esityksessä tarkoitetussa teknisluonteisessa ja niiden lainkäyttötehtäviin vain välillisesti kytkeytyvässä asiassa seuraavat tällaisia ohjeita. g Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta katsoo, että hallituksen esityksessä tar- koitettu lainsäädännöllinen toimenpide ei tässä vaiheessa ole tarpeellinen. Valiokunnan mielestä oikeusministeriön on kuitenkin aiheellista kartoittaa nykyinen tuomioistuinten erilaisia tallentamis- ja ilmoitusvelvollisuuksia koskeva säädännäinen tilanne ja tältä pohjalta arvioida, onko mahdollisesti tulevaisuudessa aiheellista antaa näistä asioista joitain yleisiä tai kokoavia, oikeudellisesti velvoittavia säännöksiä. Päätösehdotus Edellä esitetyn perusteella lakivaliokunta ehdottaa, että lakiehdotus hylätään. Helsingissä 24 päivänä marraskuuta 2006 Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa ovat ottaneet osaa pj. Tuija Brax/vihr vpj. Susanna Rahkonen/sd jäs. Esko Ahonen /kesk Leena Harkimo /kok Lasse Hautala /kesk Tatja Karvonen /kesk

10 LaVM XX/2006 vp HE 85/2006 vp Petri Neittaanmäki /kesk Heli Paasio /sd Lyly Rajala /kok

11 11 La VM XX/2006 vp HE 85/2006 vp Jukka Roos /sd Petri Salo /kok Pertti Salovaara /kesk Minna Sirnö /vas Juhani Sjöblom /kok Timo Soini /ps~ -Astrid Thors k. Valiokunnan sihteerinä on toiminut valiokuntaneuvos Risto Eerola.