Salaperäinen Kompassi-klubi

Salaperäinen Kompassi-klubi Itä-Suomen alaosastossa kuudentoista alkolaisseniorin kahdesta entisestä piiripäälliköstä ja neljästätoista myymäläpäälliköstä koostuva joukko perusti Kompassi-klubin. Tämä löyhä yhteenliittymä on vaitonainen klubistaan, jonka pääasiallinen tarkoitus onkin muistaa jäseniään heidän täyttäessään 70 vuotta. Tätä nuoremmat ovat ehdokasjäseniä. 70-vuotispäivänsä kunniaksi klubin jäsen saa Compass-konjakkipullon ja nimityskirjan, jossa hänet ylennetään klubin hierarkiassa. Hierarkia perustuu senioriteettiin. Kompassi-klubin kommodorina on klubin perustamisesta alkaen toiminut Aulis Jonninen, myymäläpäällikkö emeritus. Kommodori Aulis Jonninen 1. varakommodori Matti Varko kuoli 30.8.2013 Kymmenennen varakommodorin nimityskirja 36

ITÄ-SUOMEN ALAOSASTON VUOSIKOKOUKSET Joensuu 6.4.2002, Jahtihovi 9.4.2003 Joensuu, Tiedepuisto 2004, Jahtihovi 14.3.2005 Joensuu, Aada 13.3.2006 Kiuruvesi, Peltohovi 14.3.2007, Jahtihovi 13.3.2008, Korttelimuseon kahvila 19.2.2009 Joensuu, Aada 16.2.2010 Leppävirta, Vesileppis 2.3.2011 Iisalmi, Olvin tilat 7.3.2012 Siilijärvi, Innocum 14.3.2013, ravintola Kallavesj 3.3.2014 Joensuu, Käpykankaan Alko 31.3.2015, ravintola Kallavesj 31.3.2016, Puijon Maja 31.3.2017 MUSEOT Mikkelin jalkaväkimuseo 8.7.2006 n Museon 200 vuotta Suomen Sodasta-luennot 2008 Panimomuseo, Olvi oluthalli, Iisalmi 7.3.2012 Tarinan sairaalamuseo, Siilinjärvi 10.10.2012 n Museo 10.10.2013 n Palomuseo 10.10.2014 n Ortodoksinen kirkomuseo 7.10.2015 n Automuseo 31.3.2016 TEATTERIT, KONSERTIT JA TAIDENÄYTTELYT Punkaharjun Retretti: Eero Järnefeldtin näyttely, Kalevan Korun juhlanäyttely ja venäläisen realismin näyttely n Kaupunginteatteri, Satavuotisgaala 2002 n Kaupunginteatteri, Onnen kerjäläinen 8.12.2003 n Kaupunginteatteri, Pitkäjärveläiset 2005 Naisvuoren kesäteatteri, Mikkeli, Kuningasjätkä 8.7.2006 n Kaupunginteatteri, Minna-musikaali 2006 n Kaupunginteatteri, Hilmanpäivät 19.1.2008 Mansikkaniemen kesäteatteri, Iisalmi, Koljonvirta 1808 10.8.2008 n Kaupunginteatteri, Rakkaat Rissaset 16.12.2009 n Uusi Kesäteatteri Rauhalahti, Solistina Olavi Virta 8.7.2015 n Kaupunginteatteri, Annie Mestariampuja-musikaali 3.11.2016 Hermannin Teatteri, Syvänniemi, Käspaikka 2.7.2017 KESÄTAPAHTUMAT Kallaveden risteily 27.8.2003 Risteily m/s Salmettarella Alahovin viinitilalle 2005 Kesäretki Mikkeliin 8.7.2006 Kesäretki Savonlinnaan ja Punkaharjun Retrettiin 6.7.2007 Kallaveden vuosikokousristeily m/s Ukolla ja m/s Queen R:llä 19.5.2009 Tutustuminen n Asuntomessuihin 10.8.2010 Kesäretki Uuden-Valamon luostariin 15.6.2016 LUONTORETKET Haminalahden kulttuuripolku 10.10.2008 Hiihtoretki Pölhönsaaren laavulle 25.3.2009 Ruskaretki Puijon luontopolulle 28.9.2009 Ruskaretki Orinoron rotkoon Leppävirralle 2011 Koskenlasku Ruunaan koskella 14.6.2012 Ruskaretki Rautavaaran Metsäkartanon maisemissa 2013 Ruskaretki Siilinjärvellä 2015 37

TUTUSTUMISKÄYNNIT Lignell & Piispanen 11.11.2003 ja 10.3.2014 Joensuun Tiedepuisto 2004 Suomen Alkoholitukku, 11.11.2008 Olvin panimo, Iisalmi 26.9.2004 ja 7.3.2012 PIKKUJOULUT Tätilä 1.12.2010 Tätilä 2011 Tätilä 3.12.2012 Korttelimuseon kahvila 27.11.2013 ITÄ-SUOMEN ALAOSASTON HALLITUKSET 2001 2019 2001 Jäseniä 40 Matti Laitinen (puheenjohtaja) Matti Varko (varapuheenjohtaja) Suonenjoki Eila Niskanen (rahastonhoitaja) Reino Kumpulainen Varajasenet: Aulis Jonnien (sihteeri) Maija Timonen Tilintarkastajat: Aune Nousiainen ja Elvi Salmi 2002 Matti Varko (puheenjohtaja) Matti Laitinen (varapuheenjohtaja) Eila Niskanen (rahastonhoitaja) Maija Timonen Aulis Jonninen (sihteeri) Varajäsen: Paavo Rantasalo Jäseniä 49 ja lisäksi 4 yli 80 vuotiasta Suonenjoki 2003 Matti Varko (puheenjohtaja) Matti Laitinen (varapuheenjohtaja) Aune Soininen Eeva Kokkonen Varajäsen: Paavo Rantasalo Jäseniä 45 Suonenjoki 2003 Matti Varko (puheenjohtaja) Matti Laitinen (varapuheenjohtaja) Aune Soininen Eeva Kokkonen Jäseniä 45 Suonenjoki Varajäsen: Paavo Rantasalo 2004 Matti Varko (puheenjohtaja) Kyösti Leikas (varapuheenjohtaja) Matti Laitinen Eeva Kokkonen Varajäsen: Paavo Rantasalo Jäseniä 51 ja lisäksi 4 yli 80 vuotiasta Suonenjoki 38

2005 Matti Varko (puheenjohtaja) Kyösti Leikas (varapuheenjpohtaja) Matti Laitinen Eeva Kokkonen Varajäsen: Paavo Rantasalo Jäseniä 49 ja lisäksi 5 yli 80 vuotiasta Suonenjoki 2006 Matti Varko (puheenjohtaja) Kyösti Leikas (varapuheenjohtaja) Matti Laitinen Eeva Kokkonen Varajäsen: Paavo Rantasalo Jäseniä 51 ja lisäksi 6 yli 80 vuotiasta Suonenjoki 2007 Matti Varko (puheenjohtaja) Kyösti Leikas (varapuheenjohtaja) Matti Laitinen Pirkko Holopainen Varajäsen: Paavo Rantasalo Jäseniä 51 ja lisäksi 5 yli 80 vuotiasta Suonenjoki 2008 Jäseniä 56, joista 7 yli 80 vuotiasta Jäseniä oli 16:lta eri paikkakunnalta Matti Laitinen Varajäsen: Paavo Rantasalo Matti Varko, kunniapuheenjohtaja Aulis Jonninen, kunniakirjuri 2009 Jäseniä 53, joista 7 yli 80 vuotiasta Jäseniä oli 15:ltä eri paikkakunnalta Iisalmi Matti Laitinen Aulis Jonninen (sihteeri, rahastonhoitaja) 2010 Jäseniä 55, joista 6 yli 80 vuotiasta Jäseniä oli 16:lta eri paikkakunnalta Iisalmi Matti Laitinen 2011 Jäseniä 55, joista 7 yli 80 vuotiasta Jäseniä oli 18:lta eri paikkakunnalta Iisalmi Matti Laitinen (kunniajäsen) 39

2012 Jäseniä 52,, joista 7 yli 80 vuotiasta Jäseniä oli18:lta eri paikkakunnalta Iisalmi Matti Laitinen (kunniajäsen) 2013 Jäseniä 51, joista 7 yli 80 vuotiasta Jäseniä oli 17:ltä eri paikkakunnalta Siilinjärvi Vuorela Matti Laitinen (kunniajäsen) Liisa Väätäinen Heikki Hiltunen 2014 Jäseniä 51, joista 8 oli yli 80 vuotiasta Jäseniä oli 15:ltä eri paikkakunnalta Iisalmi Siilinjärvi Vuorela Matti Laitinen (kunniajäsen) Liisa Väätäinen Heikki Hiltunen 2015 Jäseniä 57, joista 7 yli 80 vuotiasta Jäseniä oli 18:lta eri paikkakunnalta Iisalmi Siilinjärvi Vuorela Matti Laitinen (kunniajäsen) Liisa Väätäinen Heikki Hiltunen 2016 Jäseniä 59, joista 8 yli 80 v Jäseniä oli 19:ltä eri paikkakunnalta Vuorela Iisalmi Siilinjärvi Heikki Hiltunen (rahastonhoitaja) Matti Laitinen (kunniajäsen) Liisa Väätäinen Aulis Jonninen (sihteeri) 40

2017 Heikki Hiltunen (sihteeri/rahastonhoitaja) Matti Laitinen (kunniajäsen) Liisa Väätäinen Jarmo Pietiläinen Jäseniä 52, joista 6 yli 80 v Vuorela Iisalmi Siilinjärvi Pieksämäki 41

Itäsuomalaisten tarinat OSSI LEVÄISEN TARINA (Kyösti Leikas haastatteli 8.12.2016) (markat on muunnettu vuoden 2017 euroiksi) Aikakapseliin 23.11.2017 MONOPOLIN HOMMISSA Putkahdin maailmaan 14. marraskuuta 1941 Joroisissa. Vanhempani olivat pientilallisia. Minulla oli yksi sisar ja yksi veli, molemmat ovat jo kuolleet. Vietin Joroisissa lapsuuteni ja poikaikäni. Keskikoulun ja kauppaopiston kävin Varkaudessa. Alkolainen urani alkoi Varkauden Alkosta vuonna 1963. Pääsin sinne varamyyjäksi. Seuraavana vuonna menin asevelvollisuutta suorittamaan Uudenmaan Rakuunapataljoonaan Lappeenrantaan. Sotilasarvoni on reservin luutnantti. Siviiliin päästyäni sain vakinaisen myyjän paikan Varkauden Alkosta 16.1.1964. Palkkaa maksettiin 665,40 mk, eli 1394,00 e vuoden 2017 rahassa. Varkaudessa suoritin myyjän kurssin ja myyjän jatkotutkinnon. Menin naimisiin Seijan kanssa juhannuksena 1965. Ylenin Varkauden Alkon vanhimmaksi myyjäksi 16.1.1969. Samana vuonna meille syntyi tytär Nina. Hänellä on nyt kolme lasta, jotka ovat kaikki kovasti innostuneita liikunnasta ja menestyvät hyvin koulussa. Tasan vuoden kuluttua minut nimitettiin apulaisesimieheksi Mäntän Alkoon ja palkka nousi 1077 markkaan (1562,00 e). Pieni paikkakunta ei kovasti miellyttänyt ja hain Kajaanin Alkon avoimeksi tullutta apulaisesimiehen tointa. Minua onnisti ja aloitin Kajaanissa 1.6.1971. Palkka pomppasi 1427 markkaan (1944,00 e). Lyhyeksi jäi Kajaanissa olo, sillä minut nimitettiin Pielavedelle avatun myymälän paikallisjohtajaksi 1.12.1971 ja palkka nousi 1701 markkaan (2317,00 e). Pielavedellä kului vajaat kolme vuotta. Mieli teki isommalle paikkakunnalle ja pääsin myymälänesimieheksi n Savonkadun myymälään. Kaverit ihmettelivät, että mitä on tapahtunut kun paikallisjohtajan titteli vaihtui myymälänesimieheksi. Palkka hiukan nousi, sillä se oli 2590 mk (2510,00 e). Kesäkuun 1. 1979 sain siirron n Kuninkaankadun myymälän esimieheksi. Näihin aikoihin toimin varsinaisen työni ohella vt. aluetarkastajana. Kävin myös n hotelli- ja ravintolakoulu Savoniassa pitämässä oppitunteja alkoholilainsäädännöstä. Näissä hommissa olin lähes kymmenen vuotta. Alkon alueorganisaatio oli muuttunut piiriorganisaatioksi ja Mikkeliinkin perustettiin uusi piiri. Minut nimitettiin sinne piiripäälliköksi 15.5.1989 alkaen. Kun Mikkelin piiri sitten yhdistettiin ItäSuomen piiriksi, lakkautui myös piiripäällikön toimeni. 42

Loppuvuodesta 1998 Alko Oy:n hallitus perusti Vistalco Oy:n ravintolamyynnin yhtiöittämiseksi ja erottamiseksi Alkosta. Toimitusjohtajaksi nimitettiin Jack Ahola ja minusta tuli Vistalcon myyntipäällikkö, jonka vastuualue oli Pohjois-Suomi. Alue käsitti Jyväskylä linjan pohjoispuoliset osat. Kilometrejä auton mittariin kertyi paljon. Lopulta minut nimitettiin Vistalcon myyntijohtajaksi. Siinä toimessa piti luoda suhteita maahantuojiin ja ravintolaketjuihin. Marraskuussa 1999 Vistalco myi liiketoimintansa Marlin tytäryhtiölle Oy Kjaer & Sommerfeldt Oy:lle. Vuonna 2001 jäin eläkkeelle 60 vuotta täytettyäni. Alkon ravintolatukut myytiin pois. YKSITYISYRITTÄJÄNÄ n ravintolatukussa työskennelleen Erkki Suutarin ajatuksesta päätimme muutaman alalla toimineen kaverin kanssa ostaa tukun itsellemme. Perustimme yhtiön, jonka nimeksi tuli ItäSuomen Alkoholitukku. Minusta tuli hallituksen puheenjohtaja ja muut yhtiön osakkaat olivat Ari Jokela, Erkki Suutari, Jukka Kemppinen ja Teemu Huttunen. Aloitimme toiminnan 1.4.2002. Firman nimi oli huono valinta ja olisimme halunneet muuttaa sen Suomen Alkoholitukuksi. Suomen Apteekkariliitto oli kuitenkin varannut sen nimen. Sattumalta otimme yhteyttä uudelleen Patentti ja Rekisterihallitukseen oikealla hetkellä. Suomen Alkoholitukku-nimen käyttöoikeus meni edellisenä päivänä vanhaksi ja me ehdimme nappaamaan nimen itsellemme. Siitä lähtien firma on ollut Suomen Alkoholitukku Oy. Tarvittavan alkurahoituksen saaminen takelteli ensin, sillä pankki ei uskonut liikeideaamme. Pankin vaihto auttoi ja rahoitus järjestyi. Aluksi ostimme juomat Alkosta, mutta sen hinnoittelupolitiikka pakotti meidät hankkimaan ne suoraan maahanatuojilta. Toiminta lähti alkuhaparoinnin jälkeen hyvin käyntiin ja vuonna 2005 ostimme Arto Vuomalta nykyisen kiinteistön juomineen. Vuoden 2005 itsenäisyyspäivänä perhettämme kohtasi suuri suru. Silloin yli kolmenkymmenen avioliittovuoden jälkeen vaimoni Seija kuoli vaikean sairauden murtamana. Vuonna 2012 myin omistamani osakkeet takaisin yhtiölle ja jäin lopulta oikeasti eläkkeelle. Suomen Alkoholitukulla menee nykyisin hyvin. Tukun myynti ja liikevaihto ovat kehittyneet suotuisasti sen toiminnan aikana. Vuoden 2017 alkupuolella valmistui laajennusosa, joka helpottaa huomattavasti työskentelyä. HARRASTUKSIANI Nuorempana harrastin aktiivisesti hiihtoa. Siitä johtuikin, että hakeuduin myös hiihdon järjestötoimintaan mukaan. Olin Suomen Hiihtoliiton liittovaltuuston jäsen ja Pohjois-Savon Hiihdon puheenjohtaja, sekä Pohjois-Savon Urheilun hallituksen jäsen. Metsästys on ollut myös mieluinen harrastus. Olen kaatanut 10 hirveä ja metsästänyt jäniksiä ja metsäkanalintuja. Nykyisin keskityn jo mieluummin hirvisopan keittoon, kuin metsässä rämpimiseen. Hyvä ruoka maistuu ja on mukava kokata sitä itse. Olen toistakymmentä vuotta osallistunut kuopiolaisen Bon Appetit-klubin toimintaan. Kuukauden ensimmäisenä tiistaina meitä kokoontuu 30 miehen joukko valmistamaan hyvää ruokaa. Aluksi kokoonnuimme Savoniassa, mutta nyt n talouskoululla. Olen Unkarissa Szekszardin kaupungissa sijaitsevan pienen viinitilan osa-omistaja. Hankin sen aikoinaan itse, mutta mukaan on myöhemmin tullut muitakin omistajia. Tila tuottaa puna- ja valkoviinejä. Käyn siellä muutaman kerran vuodessa, usein viininkorjuuaikana. Olen matkustellut aika paljon eri puolilla maailmaa. Viime vuosina olen viettänyt tammi helmikuut Thaimaan lämmössä. Mieluista on myös seurata lapsenlapsieni elämää ja kehitystä hyvien harrastusten ja ahkeran opiskelun kautta kunnon kansalaisiksi. 43

Alko-Altian Senioreiden Itä-Suomen alaosastoon liityin vuonna 2009 ja olin samana vuonna ssa järjestetyn pääyhdistyksen vuosikokouksen puheenjohtaja. Olen osallistunut alaosaston teatteri- ja pikkujoulutilaisuuksiin. Vapaussoturien huoltosäätiö myönsi minulle 1993 perinnetyöstä Sinisen Ristin havunlehvätunnuksin. Tasavallan presidentin myöntämän Suomen Leijonan ansioristin sain Mikkelissä ollessani ja Keskuskauppakamarin Kultaisen elämäntyömerkin 1.10.2007. Kesäkuun 12. 2009 tasavallan presidentti myönsi minulle Taloustirehtöörin nimen ja arvon. Olen sitä mieltä, että niin Alkossa kuin yksityisessä yrityksessäkin on ensiarvoisen tärkeää hyvä asiakaspalvelu. Yksityisyrityksessä korostuvat hyvät ja luottamukselliset suhteet asiakkaisiin. Molemmissa yrityksissä on toimittava lain mukaan ja kaikki velvoitteet on hoidettava. Taloudellinen vastuu, yrityksen kehittäminen ja toiminta on yksityisyrityksessä täysin omalla vastuulla. Toiminta on sopeutettava kassavirtojen resurssien mukaan. Kaiken kaikkiaan yrittäminen on haasteellista, mutta erittäin mielenkiintoista. Yritystoiminnassa mottoni oli: Mikä muille on vaikeaa, se on meille helppoa! Korostin myös sitä, että kaikki yritykseen tuleva raha ei ole omaa rahaa, sillä erilaisia pakollisia maksuja on runsaasti. AULIS JONNISEN TARINA (Kyösti Leikas haastatteli 10.11.2016) Aikakapseliin 23.11.2017 Synnyin 15.4.1938 Salmin pitäjän Ala-Uuksun kylässä Laatokan rannalla maanviljelijäperheeseen. Perheeseemme kuului silloin isän ja äidin lisäksi neljä veljestä. Kun talvisota syttyi 30.11.1939, jouduimme jättämään synnyinseudun ja muuttamaan sodan jaloista evakkoon. Isä joutui sotahommiin. Muuttomatkamme päättyi Saarijärven Koskenkylään. Siellä perheeseen syntyi viides poikalapsi. Saarijärvelle meille tuli järkyttävä uutinen, että isä oli kaatunut 30.9.1941 Vilgan kylässä Petroskoin valtauksen yhteydessä. Isä haudattiin Saarijärvelle. Rauhan tultua 13.3.1941 palasimme takaisin Salmiin. Isän ruumiskin siirrettiin Salmin hautausmaahan. Entinen kotimme oli poltettu ja rakensimme uuden. Rauha jäi kuitenkin lyhyeksi ja väliaikaiseksi. Kun jatkosota syttyi 25.6.1941, jouduimme jättämään taas kotimme. Perheen kuudes poika syntyi Leppävirralla 11.7.1941. 44

Rintamalla ollut isämme ei ehtinyt nähdä häntä lainkaan. Toinen evakkomatkamme päättyi Juankoskelle. Siellä aloitin kansakoulun ja kävin sitä kaksi ensimmäistä luokkaa. Sitten muutimme Muuruvedelle ja siellä Västinniemessä kävin kolme luokkaa. Keskikoulun kävin Juankoskella ja Kauppaopiston ssa. Asevelvollisuuteni suoritin Pohjois-Karjalan prikaatin Jääkärikomppaniassa Kontiorannassa. Kertausharjoituksissa olen käynyt neljästi ja sotilasarvoni on reservin ylikersantti. Työelämään tutustuin Juankosken voimalaitoksella lautapoikana. ALKOSSA Alkolainen urani alkoi varamyyjänä kesällä 1960 ja 1961 Kuo 2:ssa Savonkadulla. Alkoon minut palkkasi Erkki Pauli. Työhönottohaastattelusta myöhästyin tunnin, sillä olin nukkunut pommiin. Kauppaopistosta valmistuttuani sain sitten vakinaisen myyjän paikan 1.6.1962 Kuo1:ssä Kuninkaankadulla. Vuonna 1965 menin naimisiin Marja Leenan kanssa. Koska olin ortodoksi ja tuleva vaimoni luterilainen, meidät vihittiin sekä ortodoksisin että luterilaisin menoin. Alkon esimiesvalmennuksen kävin 1967. Esimiesvalmennuskurssini oli varsin aktiivinen ja teki myöhemmin Alkon tukemia ulkomaanmatkoja Itävaltaan, Skotlantiin ja Espanjaan. Vuonna 1968 perheeseemme syntyi tytär Kirsi ja vuonna 1971 poika Jarmo. Vuoden 1969 alkoholilain voimaantulon myötä maaseudulle perustettiin uusia myymälöitä. Sain apulaisesimiehen paikan Saarijärven myymälässä. Vuoden ja seitsemän kuukauden jälkeen pääsin takaisin on samalle vakanssille, tällä kertaa Savonkadun myymälään Kuo 2:een, jossa olin alkolaisurani aloittanutkin. Runsaan vuoden kuluttua sain siirron apulaisesimieheksi Kuo 1:een Kuninkaankadulle. Vuoden 1974 elokuun alussa minut nimitettiin Pielaveden Alkon paikallisjohtajaksi. Lapset aloittivat koulunkäynnin Pielavedellä. Tytär kirjoitti ylioppilaaksi Pielavedellä ja poika urheilulukiossa ssa. Kirsi asuu nykyisin ssa ja toimii fysioterapeuttina Neuronilla Vaajasalossa. Jarmo asuu Vantaalla ja toimii It-hallintopäällikkönä Finnprossa Helsingissä. Pielaveden ajalta on jäänyt mieleeni eräs erikoinen tapahtuma. Tuhosin yläasteen pirtuvaraston tarkastuskäynnilläni. Lorottelin spriin viemäriin, koska koulun tarpeisiin oli tullut denaturoitua ainetta. Koko ikäni olen harrastanut liikuntaa eri muodoissaan. Nuorena pelasin jalkapalloa Juankosken Palloseurassa ja yleisurheilin Muuruveden Jyskeessä. Pielavedellä ollessa suoritin yleisurheilun lajivalmentajan tutkinnon. Olin Pielaveden Sampon johtokunnassa ja yleisurheilu- ja lentopallojaostoissa mukana. Urheiluhallin valmistuttua pelasin tennistä sisätiloissa. Olin mukana myös Lions Clubin toiminnassa. Eläkkeelle jäin Pielaveden myymäläpäällikön tehtävistä 30.4.1999. Muutimme jo viisi vuotta aikaisemmin on. Asumme nyt kaksistaan vaimoni kanssa kerrostalossa Puijonlaaksossa. VAPAALLA Olen kuulunut pitkään Jestoin sukuseuraan ja ollut sen puheenjohtajanakin. Ensimmäinen kotiseutumatka Venäjälle tapahtui kutsuviisumilla 1985. Silloin menimme vaimon kanssa junalla Vainikkalan kautta silloiseen Leningradiin, jossa kutsujat olivat meitä vastassa. Heidän avullaan osasimme Petroskoihin lähtevään junaan. Lotinanpellossa nostettiin junanvaunu nosturilla Pitkäänrantaan vieville kiskoille. Junamatka kesti 13 tuntia. Pitkärannassa huilasimme vähän aikaa Veera Bogdavin luona ja jatkoimme sitten matkaa Veeran sisaren Anni Pisanetzin luokse AlaUuksuun. Sinne majoituimme matkan ajaksi. Viimeisin Venäjän reissu tapahtui elo-syyskuussa vuonna 2006. Tuolloin menimme kaverini Immo Kuutsan kanssa Värtsilän raja-aseman kautta Pitkäänrantaan omalla autolla ja sieltä 13 km eteenpäin Ala-Uuksuun. Siellä olimme taiteilijapariskunta Arvi Hutun ja Tamara Sujevan vieraina heidän kesäasunnollaan. Arvi on inkerinsuomalainen ja Tamara venäläinen. 45

Parin päivän päästä jatkoimmen yhdessä heidän kanssaan kohti Murmanskia heidän varsinaiseen kotiinsa. Matkalla pysähdyimme Petroskoissa ja Louhi-nimisellä paikkakunnalla, jossa yövyimme. Poikkesimme myös Kiriovskin kaupungin kirjastossa venäläisen kirjallisuuden näyttelyssä. Siellä oli esillä mm. paikallisella kanavatyömaalla kuolleen 30 000 henkilön nimilista. Matkalla oli myös Apatiitti-niminen kaivoskaupunki. Nimensä mukaisesti siellä louhittiin apatiittia, minkä johdosta laajat alueet kaupungin ympärillä olivat saastuneet. Murmanskista palasimme muutaman päivän kuluttua Raja-Joosepin kautta Suomeen. Venäjän matkoja on kertynyt yli kolmekymmentä. Kansalaisopiston järjestämillä matkoilla olen käynyt Tsekkoslovakiassa ja Unkarissa. Viimeisin ulkomaanmatkamme on Alko-Altian Seniorien 5-vuotisjuhlamatka Tallinnaan. Meitä alkoaltialaisia oli mukana 96 jäsentä eri puolilta Suomea. Nykyisin hoidan kuntoani lenkkeillen ja käymällä kolme kertaa viikossa pelaamassa sulkapalloa Varhaiseläkkeensaajien kanssa. Kesäisin puuhastelen mökillä. Matti Laitisen ja Matti Varkon kanssa puuhasimme yhdessä Itä-Suomen alueelle Alkon Eläkeläiset ry:lle alaosastoa. Sellainen perustettiinkin 19.4.2001. Siitä lähtien olen ollut alaosaston toiminnassa mukana. Sihteerinä olen ollut alusta alkaen vuoden 2017 vuosikokoukseen saakka. Rahastonhoitajana olin vuosina 2003 2015. Minut kutsuttiin Itä-Suomen alaosaston Kunniakirjuriksi 13.3.2008. Alko-Altian Seniorit ry:n pöytästandaari N:o 1 minulle luovutettiin täyttäessäni 75 vuotta 15.4.2013 ja Alko-Altian Seniorit ry:n ansiomerkki myönnettiin 20.5.2014. MATTI LAITISEN TARINA Aikakapseliin 23.11.2017 Synnyin toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 1940 Suonenjoella. Isäni oli maanviljelijä Valo Laitinen ja äitini Eeva Helena Liponkoski. Isäni suku on kotoisin Venäjältä todennäköisesti Kazanin seudulta. Suonissani virtaa siis tataariverta. Isovanhempani asuivat Petroskoissa. Isäni äiti kuoli lapsivuodekuumeeseen pian isän syntymän jälkeen. Perheen viisi lasta jouduttiin sijoittamaan sukulaisten luo. Puolen vuoden ikäinen isäni Wladimir Dagajeff ja hänen Raisa siskonsa lähetettiin Helsinkiin isoäidin veljen Taavetti Laitisen huostaan. 46

Kun isäni sitten aikanaan muutti Suonenjoelle, oli hänen nimensä muuttunut aluksi Valo DagajeffLaitiseksi ja lopulta Valo Laitiseksi. Virallisia papereita nimenmuutoksesta ei ole. Kävin kouluni Suonenjoella, keskikoulun päätin 1959. Asevelvollisuuteni suoritin Satakunnan Tykistörykmentissä Niinisalossa 1960-1961. Menin naimisiin lastentarhanopettaja Raija Leena Ränkipohjan kanssa vuonna 1966. Meille syntyi tytär Kirsi Anneli, joka asuu nykyisin Kontiolahdella. Kirsi väitteli kemian tohtoriksi Joensuun yliopistossa vuonna 2004. Hän työskentelee erilaisissa kemian alan asiantuntijatehtävissä Joensuussa ja sen ympäristössä. Olin Keskusmetsäseura Tapion ja TVH:n hommissa ennen kauppaopistoon menoani. Suoritin merkonomin tutkinnon n Kauppaopistossa vuonna 1967. URANI ALKOSSA Alkolainen urani alkoi heti kauppaopiston jälkeen 1.6.1967 ssa Kuo 1:ssä Kuninkaankadun myymälässä. Siellä työskentelin aluksi varamyyjänä ja 6 kuukauden jälkeen vakinaisena myyjänä vuoteen 1971 saakka. Sitten sain nimityksen vanhimmaksi myyjäksi Kuo 2:een Savonkadulle, jossa olin vuoteen 1979 saakka. Siellä ollessani kävin myös esimiesvalmennuksen. Kuo 2:sta siirryin takaisin Kuo 1:een ja työskentelin siellä vanhimpana myyjänä vuoteen 1983 saakka. Vanhimman myyjän pestini jatkui vielä Siilinjärvellä vuosina 1983 1984. Kouvola 2:n apulaisesimieheksi minut nimitettiin vuonna 1984 ja sieltä sain siirron Heinola 1:n apulaisesimieheksi vuonna 1985. Heinolassa viivyin kaksi vuotta ja vuonna 1987 minut nimitettiin myymälän esimieheksi Nivalaan Keski-Pohjanmaalle. Siitä tuli lyhyt pesti, sillä vuonna 1988 siirryin samaan tehtävään Outokumpuun. Sieltä jäin sitten eläkkeelle myymäläpäällikön vakanssilta 31.5.2000. Erikoisena episodina alkolaisuraltani on jäänyt mieleeni pirtutarkastus Heinolan vaneritehtaalle. Siellä oli 2000 litran verran denaturoimatonta alkoholia useassa eri paikassa. Mittatikulla yritettiin määrittää säiliöissä oleva alkoholi, mutta kyllä jäi sellainen tuntu, että jos joku on eliminoinut muutaman litran omaan käyttöön, ei sitä näillä konsteilla pysty mitenkään toteamaan. Alkossakin ilmee joskus väärinkäytöksiä. Paria sellaista ikävää tapahtumaa olen minäkin joutunut selvittelemään. Yleisesti ottaen alkolaiset ovat hyvin motivoitunutta ja vastuuntuntoista joukkoa. HARRASTUKSET Harrastuksistani voisin mainita lukemisen, lenkkeilyn ja hiihdon, sekä toimimisen Lions Clubissa. Matkusteluakin olen harrastanut. Pohjois-Karjalan alkolaisten esimiesten kanssa teimme viikon mittaisen matkan Lontooseen, jossa tutustuimme mm. Gordon Ginin tehtaaseen. Tätä matkaa tuki Alko, sillä saimme tehdä sen työaikana. Kanarian saaret ja Espanja ovat olleet myös useasti matkakohteina. Mielenkiintoista on ollut seikkailla omalla autolla Espanjassa. Isänpuoleinen sukuni kiinnostaa. Vuodesta 1965 alkaen olen tehnyt useita retkiä Leningradiin, nykyiseen Pietariin ja Moskovaan, sillä siellä asuu serkkujani ja muita sukulaisiani. ELÄKKEELLÄ Kaukaisin matkakohde on Seychellien saaret, jonne matkustin heti eläkkeelle jäätyäni syksyllä 2000. Nämä paratiisisaaret sijaitsevat Intian valtamerellä Afrikan itäpuolella. Eräs tämän matkan jännittävimmistä tapahtumista oli, kun saavuin koneeni lähtöportille 10 minuuttia ennen sen sulkemista. Marjastus ja mökkeily ovat edelleen minulle tärkeitä asioita. Hillareissuja Lappiin olen tehnyt vuosittain vuodesta 1972 alkaen. Pakastimessa on aina muhkeat hillavarat ja on niitä riittänyt muillekin. Lapin retket ovat olleet erittäin antoisia ja siellä jos missä ihminen tuntee pienuutensa avaran luonnon keskellä. 47

Aulis Jonnisen ja Matti Varkon kanssa olin perustamassa Itä-Suomen alaosastoa. Jonkinlaista eläkeläistoimintaa Itä-Suomessa oli ollut jo Mikkelissä, mutta mikkeliläiset kuuluivat EteläKarjalan alaosastoon. Itsenäisen Itä-Suomen alaosaston perustimme ssa 19.4.2001. Olin alaosaston ensimmäinen puheenjohtaja vuoden 2001 ja varapuheenjohtaja vuosina 2002 2003. Vuodesta 2004 alkaen olen ollut hallituksen jäsen ja olen edelleen. Alaosaston vuosikokouksessa 11.4.2011 minut kutsuttiin Itä-Suomen alaosaston kunniajäseneksi. Pääyhdistyksen vuosikokouksessa Porissa 19.5.2015 minulle myönnettiin Alko-Altian Seniorit ry:n ansiomerkki ja 31.5.2015 täyttäessäni 75 vuotta sain Alko-Altian Seniorit ry:n pöytästandaarin N:o 8. KYÖSTI LEIKKAAN TARINA Aikakapseliin 23.11.2017 ENNEN ALKOA Olen sota-ajan lapsi. Stalingradin taistelut olivat päättymäisillään kun tulin maailmaan 13.1.1943 klo 11.20 Mikkelin synnytyslaitoksella. Äiti oli kiidätetty sinne junalla ja hevosella. Synnyin keskosena ja painoin 2 kg 240 g. Sukujuureni ovat syvällä Savossa. Vanhin nimeltä tunnettu esiisäni Marcus Leikas syntyi Kantalan kylässä 1639 ja kuoli 94 vuotiaana 1733. Lapsuus ja poikaikä kuluivat Haukivuorella. Koulun ohella harrastin innokkaasti partiota, retkeilyä, rakentelin lennokkikerhossa lennokkeja ja luin innokkaasti. Äiti käytti lukemisviettiäni joskus hyväkseen. Sain lähteä kirjastoon, jos olin lakaissut lattiat. Oppikouluun oli lähdettävä 40 kilometrin päähän Mikkeliin. Haukivuorella ei ollut katuvaloja ja tiet olivat usein talviaamuina auraamatta. Taskulampun valossa pilkkopimeällä umpihangessa taapersin rautatieasemalle. Junamatka Mikkeliin kesti tunnin. Juna pysähtyi 15 kertaa, nykyisin ei edes Haukivuorella. Sellainen oli koulutieni. Varttuneempana työskentelin kesäisin rakennuksilla maalarina taskurahoja tienaamassa. Lappeenrannassa Karjalan Tykistörykmentissä suoritetun asevelvollisuuden jälkeen läksin LänsiSaksaan Fallerslebeniin sahalle töihin. Kielitaidon kohentaminen ja seikkailunhalu olivat pontimena. Laitoin sieltä hakupaperit Mikkelin Kauppaoppilaitokseen ja pääsin aloittamaan opinnot syksyllä 1964. Oli toukokuun 14. päivä 1965, äitini syntymäpäivä. Isäni sai yllättäen sydänkohtauksen ja kuoli syliini taksin takapenkillä sairaalaan vietäessä. 48

Epätoivoiset ja tehottomat yritykset puhaltaa hänet henkiin olivat turhia. Sydäninfarkti vei hänet 52 vuoden ikäisenä. Palasin kotiin mukanani isän vaatteet ruskeassa käärepaperinyytissä. Perhe jäi tyhjän päälle. Minusta tuli perheen vanhimpana lapsena silloisen 6-henkisen joukomme yksinuoltaja. Äiti ei ollut ansiotyössä ja kotona olevat sisarukseni kävivät vielä koulua. Minunkin opiskeluni olivat aluillaan onneksi sain ne päätökseen. ALKOSSA JA VAPAALLA Pääsin kesäksi 1965 Mikkelin Alkoon varamyyjäksi ja seuraavana vuonna vakinaiseksi myyjäksi. Siitä alkoi alkolainen urani. Se oli perheemme pelastus. Vaikka perheen taloudellinen tila vähitellen vakiintui, jäin Alkoon. Ratkaiseva tekijä oli esimiesvalmennukseen pääsy. Viinanmyynti ei kuitenkaan ollut unelma-ammattini. Uusia harrastuksia alkoi tulla työn oheen. Isän kuolema motivoi ensiapukurssille. Venäjän kielen opinnot kansalaisopistossa olin aloittanut, kun pääsin matkanjohtajaksi kauppaopiston luokkaretkelle Leningradiin. Lapsena alkanut lennokkiharrastus sai jatkoa laskuvarjohypyillä ja purjelennolla. Alkolainen urani lienee aika tavallinen tarina. Pieni porras kerrallaan paikkakuntia vaihdellen loppusijoituspaikkaan. Minun kohdallani se tarkoitti Mikkelin Alkon vanhimman myyjän vakanssin jälkeen apulaisesimiehen tehtäviä Mäntässä, Varkaudessa ja Kajaanissa. Sitten tuli nimitys paikallisjohtajaksi Haapajärvelle. Haapajärveltä siirryin ensin n Kuninkaankadun myymälän ja sitten Haapaniemenkadun myymälän esimieheksi. Tästä myymälästä jäin sitten eläkkeelle myymäläpäällikön vakanssilta. Haapajärven aika lienee mieluisinta alkolaista aikaani. Paikallisjohtajan tehtäviin rutinoitui nopeasti ja jäi hyvää aikaa harrastuksille. Kaiken muun hyvän lisäksi tapasin siellä tulevan vaimoni AnnaTertun. Olin ravintolatarkastuksella paikkakunnan vallesmannin kanssa ja iskimme silmämme kahteen kauniiseen naiseen. Heistä tuli molemmille aviopuolisot. Savolais-eteläpohjalainen avioliittomme on ollut mielenkiintoinen haaste. Apuna ovat joskus olleet murresanakirjat Tavvoo savvoo ja Eheroon taharoon. Haapajärven kansalaisopistossa ei ollut venäjänkielen opetusta. Rehtorin kannustamana venäjänkielen alkeisryhmä perustettiin ja minusta tuli sen vetäjä. Sitä opetustyötä jatkui 15 vuotta. Tuleva vaimoni oli yksi oppilaistani. Täydensimme sitten molemmat kielitaitoamme useilla kielikursseilla Neuvostoliitossa ja lopulta venäjän kielen ja kirjallisuuden approbaturilla Jyväskylän yliopistossa. Kasvatustieteen approkin piti suorittaa jotta sain säilyttää tuntiopettajan virkani kanslaisopistossa. Alko tuki kieliopintojani mahdollistamalla etäopiskelun Markkinontiinstituutissa. Suoritin siellä liikevenäjän ylimmän eli C-tason tutkinnon. SPR ensiapukursseineen sai minut koukkuun. Kävin kaikki mahdolliset ensiapu- ja pelastuspalvelukurssit. Toimin 10 v ensiapuryhmän johtajana. SPR:n järjestötoimintaan osallistuin paikallisosaston hallituksessa ja Oulun piirin piirihallituksessa. Järjestin yhdessä SPR:n Keskustoimiston kanssa tutustumismatkat kymmenen eri maan Punaisiin Risteihin ja toimin niiden matkojen matkanjohtajana. Alko tuki kouluttautumistani ensiapuohjaajaksi, koska sain näin kelpuutuksen virallisten Ea-1 kurssien pitämiseen. Alkolaisille pidin ea-kursseja Oulussa, ssa ja muutaman kerran Vuorannassakin. Viimeisimmät alkolaiskurssit pidin juuri ennen eläkkeelle jäämistäni syksyllä 2003 Kouvolassa, Mikkelissä, Joensuussa ja Lappeenrannassa. Haapajärven kansalaisopistossa pidin kymmeniä ea-kursseja. Lapsuuden lennokkiharrastus ja Mikkelissä suoritetut laskuvarjohyppääjän ja purjelentäjän lupakirjat saivat jatkoa Haapajärvellä. Hankin siellä moottorilentäjän lupakirjan Karjalan Lennoston opettajien johdolla. Tentin mittarilennon teoriat, aloitin koululennot yöllä ja suoritin kansanivälisen rajoitetun ilmailuradiopuhelimenhoitajan kelpuutuksen, koska se mahdollisti lennot ulkomaille. 49

Mieli alkoi kuitenkin palaa isommalle paikkakunnalle. n kohdalla tärppäsi. Tulin nimitetyksi Kuo 1:n esimieheksi. Muutin on ja vaimo jäi aluksi Haapajärvelle. Onneksi hänkin sai viran n Klassikasta ja saatoimme siirtää kamamme on. Esimieheni piiripäällikkö Ilkka Näsänen jäi liki vuoden pituiselle sairauslomalle ja lopulta eläkkeelle. Pääsin hänen sijaisekseen. Hektistä oli. Tältä ajalta jäi erikoisesti mieleen piirin budjettikokous, jonka järjestin Nilsiän Tahkovuorella puolijoukkueen teltassa. Iltapala syötiin rakovalkealla. Vapaata aikaa ei entiseen tapaan ollut ja niin jäivät SPR, venäjänkieli ja lopulta lentäminenkin. Uusi piiripäällikkö valittiin ja palasin takaisin Kuo 1:n esimieheksi. Kuo 1:stä sain siirron Kuo 2:n myymäläpäälliköksi ja sieltä jäin sitten eläkkeelle vuonna 2004. Mieluisimpia muistoja alkolaisajasta on olympiamatka Salt Lake Cityyn vuonna 2002. Visa oli lahjoittanut kahden hengen matkan Alkolle ja Alko lahjoitti sen minulle ja vaimolleni. ALKON JÄLKEEN Ilmailu vaihtui vuosien myötä veneilyksi. Suoritin vaimoni kanssa kaikki Suomen Navigaatioliiton kurssit ja olemme nyt avomerilaivureita. Moottorivene vaihtui pian purjeveneeksi. Kallavesi ja Saimaa ovat meille tuttuja. Pietarissa ja Virossakin olemme kahdestaan seilanneet. Kreikan vesillä on purjehdittu gasteina. n Pursiseuran hallituksessa olin 4 vuotta. Kallavesj-messut on Suomen toiseksi suurin venenäyttely. Toimin näyttelynjohtajana ja matkailusta vastaavana messukoordinaattorina 4 vuotta. Olin myös perustamassa seuran perinnetoimikuntaa ja toimin edelleen sen puheenjohtajana tätä kirjoittaessani. Matkailu on yhteinen harrastuksemme. Egypti on historiansa vuoksi ehdoton suosikkini. Yksin tehty viikon mittainen junamatka Haapajärveltä Siperian halki Pekingiin on jäänyt pysyvästi mieleen. Risteilyistä pidämme kovasti. Atlanti, Karibian vedet, Välimeri, Punainen meri, Niili ja Persian lahti on käyty kokemassa. Isäni rakentama autioksi jäänyt kotitalo on minun rakas iäisyysprojektini. Remontoin ja ylläpidän sitä jatkuvasti. Kovan puurtamisen jälkeen talo alkaa olla mieleisessäni kunnossa. Heti eläkkeelle jäätyäni vuonna 2004 liityin silloiseen Alko-Yhtiöt Oy:n Eläkeläiset ry:n ItäSuomen alaosastoon aluksi varapuheenjohtajaksi neljäksi vuodeksi ja sen jälkeen puheenjohtajaksi toistaiseksi. Puheenjohtajuus toi pääyhdistyksen hallituspaikan. Turun vuosikokouksessa 2010 minut valittiin pääyhdistyksen hallituksen puheenjohtajaksi, jota pestiä hoidan kirjoitushetkelläkin. Puuhasteluistani minua on muistettu Kansalais- ja Työväenopistojen Liiton ansiomerkillä, SPR:n ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun pöytästandaareilla, tasavallan presidentin myöntämillä SPR:n pronssisella ansiomitalilla ja Suomen Leijonan ansioristillä sekä Keskuskauppakamarin kultaisella ansiomerkillä. n Pursiseuran kunniajäseneksi minut kutsuttiin 2013 ja Alko-Altian Seniorit ry:n ansiomerkki myönnettiin Kouvolan vuosikokouksessa 17.5.2016. 50